Sanna Lepola: GUE/NGL-ryhmä on konfederaalinen Sanna Lepola tuli Esko Seppäsen parlamenttiavustajaksi kymmenen vuotta sitten. Niinä vuosina europarlamentti on muuttunut paljon. Sanna omasta puolestaan on edennyt urallaan GUE/NGL-parlamenttiryhmän apulaispääsihteeriksi. Sanna Lepolan nimi lienee monille lehtemme lukijoille tuttu. Vuosien saatossa hän on koostanut lehteen tilastoja ja taustoittanut monia artikkeleita. Alun perin Kuopiosta kotoisin oleva Sanna (kuvassa oikealla) on asunut ja työskennellyt Brysselissä jo vuosikymmenen. Esko Seppäsen avustajan toimesta hän siirtyi GUE/NGL-ryhmän sihteeristöön, jossa hänen vastuualueenaan olivat budjettivaliokunta ja perussopimusvaliokunta. Tänä keväänä Sanna valittiin ryhmän apulaispääsihteeriksi ja Pohjoismaiden vihreän vasemmiston eli NGL:n vastuuhenkilöksi. Missään muussa parlamenttiryhmässä ei suomalainen ole kavunnut hierarkiassa näin korkealle. Kymmenen vuotta Brysselin pääkallonpaikalla on antanut Sannalle perspektiiviä. Suurimpana muutoksena hän 1 / 7
pitää unionin itälaajentumista vuonna 2004. Se muutti asioita niin rakenteellisella kuin ihan käytännölliselläkin tasolla. Yhtäkkiä Suomi ei enää ollut uusi jäsenmaa eikä edes kaikkein pienimpien jäsenvaltioiden joukossa. Asemien uudelleenryhmittelyä ja asenteiden muutosta tapahtui silloin laajemminkin Entisen itäblokin maiden poliittinen kulttuuri erosi vanhojen jäsenmaiden tavasta tehdä politiikkaa, ja alussa oli selkeää uusien tapojen oppimista puolin ja toisin. Konkreettisella tasolla se vaikutti esimerkiksi kielten painopisteeseen. Sitä ennen valtakieli eri valiokuntien valmistelevissa kokouksissa ja poliittisten ryhmien sihteeristöissä oli ranska. Nykyisin englanti on ainakin yhtä vahva, jollei jopa vahvempi kieli kuin ranska, sanoo täysin sujuvasti sekä englantia että ranskaa puhuva Sanna. GUE/NGL ryhmä on konfederaalinen, mikä tarkoitta sitä, että ryhmäkuria ei ole ja monissa asioissa ryhmän sisällä saattaa vallita useita eri näkemyksiä, joiden yhteensovittaminen vaatii välillä pitkää pinnaa ja diplomaattisia kykyjä, Sanna listaa työssä kohtaamiaan haasteita. GUE:n sisällä toimiva NGL (Pohjoismaiden vihreä vasemmisto) on ollut ja tulee olemaan jatkossakin tasapainottava tekijä ryhmän sisällä ulkojäseninään hollantilaiset ja irlantilaiset. Se takaa Vasemmistoliitolle 2 / 7
tulevaisuudessakin edistyksellisen toimintaympäristön Euroopan parlamentissa. Haastattelu: Anna Mikkola Anna Mikkola: Eurokraatit marginalisoivat kritiikin Anna Mikkola (yläosan kuvassa vasemmalla) seurasi Esko Seppäsen parlamenttiavustajana Sanna Lepolaa. Hän aloitti Brysselissä vuonna 2007. Kahden työntäyteisen vuoden aikana hän on jo kokenut europarlamenttilainen. Yhteiskuntatieteellisen koulutuksen Englannissa ja Joensuun yliopistossa hankkineen Annan vastuualueeksi tuli 3 / 7
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta. Aika kylmiltäni jouduin teollisuusasioiden kanssa läheisiin tekemisiin, Anna naurahtaa jälkikäteen, mutta otin asiat tosissani opettelun kannalta. Sellaista se on muillakin politiikan aloilla, mutta sen ei saa antaa pelottaa. Energiakeskustelu oli minulle paljon tutumpaa, sillä olen ollut edellisen työni kautta tekemisissä viidettä ydinvoimalaa vastustaneen kampanjan kanssa. Europarlamentaarikon avustaja on titteli, jonka taakse piiloutuu useimmiten kaikkien hommien yleismies tai -nainen. - Sitä, mitä avustaja tekee, saattaa hämätä sekin, että monet ottavat käyttöön tittelin, joka ei sano mitään 4 / 7
mutta kuulostaa hienolta. Sosialidemokraattien käytävällä ovat tykästyneet tittelöimään itsensä poliittisiksi neuvonantajiksi. Oikeiston puolella oli yhdessä toimistossa kolme avustajaa, jotka rupesivat kutsumaan toisiaan yksikön johtajiksi. Näyttää kuulemma uskottavalta käyntikortissa, Anna virnistää. Anna vaikuttaa suhtautuvan huumorilla moneen parlamentin arkiseen asiaan. Huumori on yleensä paras tapa suhtautua ilmiöihin, joita pitää aika turhanpäiväisinä, mutta jotka ovat monille yllättävän tärkeitä. Moni kehittää täällä paikan päällä terveen kriittisyyden koko instituutiota kohtaan, jos sellaista ei aiemmin ollut. On helpompaa olla kiihkomielinen EU:n kannattaja ja 5 / 7
federalisti silloin, kun ei tarvitse itse olla täällä rämpimässä eri poliittisten kulttuurien ja kolossaalisen byrokratian kanssa. Mikä on Annan oma suhtautuminen Euroopan unioniin? Skeptinen. Oikeistopoliitikot ovat pitkään olleet vallassa ja ajaneet talouspolitiikkaa, jonka päämäärä on ollut poistaa lähes kaikki valvonta ja rajoitteet. Kaikki kriittiset äänet he ovat tuominneet yksioikoisesti EU:n vastustamiseksi. Se on tapa marginalisoida kritiikki, olla vastaamatta syytökseen epädemokraattisuudesta ja huonosta talouspolitiikasta. Kysymykseen, mitä pitäisi tehdä, Annalla on selkeä vastaus. Suomalaisen vasemmiston tulisi 6 / 7
esittää uskottavia puheenvuoroja siitä, miksi nykyisenkaltainen EU ei käy. EU:n eetos on ollut sisämarkkinoiden vapauttaminen kaikesta, mikä voidaan tulkita vapaan kilpailun esteeksi. Ja sellaiseksihan voidaan tulkita esimerkiksi lakko-oikeus. Ei voida hyväksyä, että vapaan kilpailun nimissä työntekijöiden oikeuksia aletaan purkaa. Tämän viestin on oltava kova ja kristallinkirkas, toteaa Anna lopuksi, valmiina uusiin haasteisiin. Haastattelu: Sanna Lepola 7 / 7