Kokeellinen kerronta/ kokeellinen elokuva AV-arkintoiminnanjohtaja Hanna Maria Anttila: Kokeellinen elokuva voi olla lähes mitätahansa,. Kokeellinen elokuva pakenee määritelmiä. Kokeellisen, draamaelokuvan ja dokumentin rajat ovat usein liukuvia. Usein kokeelliset elokuvat lähestyvät myös muita taiteita, kuten kuvataidetta tai esim. tanssia.
Dokumentin ja kokeellisen elokuvan rajamailla Esim. poeettiset dokumenttielokuvat lähestyvät usein kokeellista elokuvaa. Ne hyödyntävät usein montaasiajattelua ja luovat vahvoja tunnelmia ja mielikuvia Montaasiajattelua on myös kokeellisissa kollaasielokuvissa. On myös olemassa dokumentin alalaji essee elokuvat, jotka pohjautuvat kirjalliseen tai suulliseen tekstiin. Esim. Chris Marker on tämän lajityypin pioneereja. Muita tekijöitä mm. Agnes Varda, Alain Resnais (Yö ja usva nyt Areenassa) ja Derek Jarman*. Suomalaisista nykytaiteilijoista mm. Jaakko Pallasvuon videoissa on vaikuttumista essee-elokuvista. *Blue is the twelfth and final feature film by director Derek Jarman, released four months before his death from AIDS-related complications. Such complications had already rendered him partially blind at the time of the film's release.
Kokeellisen historiaa Euroopassa Kokeellisen elokuvan historiallisia huippukausia ajatellaan usein olevan kaksi, ensin eurooppalaisen avantgarde-elokuvan kausi 1920-luvulla alkaen, sitten amerikkalaisen kokeellisen elokuvan kausi 1940-luvulta eteenpäin. Ranskassa mm. impressionistista elokuvaa, Abel Gance: Roue/Pyörä (1922) Fernard Léger: Ballet Mécanique (1924) Futurismin henkeen koneita ja mekaanisuutta. Huomaa toiston käyttö. Marcel Duchamp: Anémic Cinéma (1926) Dadahenki syntyi Euroopassa 1. maailmansodan jälkeen, kun järki ei enää riittänyt. Dadan jälkeen tuli surrealismi. Dadan jälkeen tuli surrealismi ja esim. espanjalaisten Luis Buñuelin ja Salvador Dalin Ranskassa tuotettu elokuva Un chien andalou / Andalusialainen koira (1929). Heti sen alussa mies silpoo naisen silmän partaveitsellä ja sitä seuraa joukko surrealistisia kohtauksia. Bauhaus-ideologiaa Triadisches Ballett (Oskar Schlemmer, 1922) Alkuperäinen baletti tehtiin jo 1922 ja tämä tallenne on sen rekonstruktio.
Kokeellisen elokuvan tekijöitä Yhdysvalloissa 1940-luvulta eteenpäin Maya Deren: Meshes of the Afternoon (1943) - syntyjään ukrainalainen, mutta muutti varhain Yhdysvaltoihin Hänen elokuvat perustuivat usein uniin, runoon tai tanssiin ja mahdollisen päähenkilön subjektiivisiin tuntemuksiin. Kenneth Anger Jonas Mekas (pakeni Liettuasta Amerikkaan v.1944) Stan Braghage: Mothlight (1963) mm. yökkösten siipiä teipattu filmiin Andy Warhol: anti-elokuvat kuten yli viisi tuntinen Sleep ja 8-tuntinen Empire (1964) Katsottiin myös äänten maalaamista; Norman McLarenin Pen Point Percussion
KAVIn Elokuvapolku esittelee myös kokeellisesta elokuvaa (AV-arkin tuottamaa materiaalia) Alla otteita sieltä: Kokeellinen elokuva ja videotaide Esimerkkejä suomalaisesta kokeellisesta elokuvasta Kokeellisen elokuvan ja videotaiteen historia Kokeellinen elokuva kyseenalaistaa ns. normaalia kuvakerrontaa ja etsii perinteiselle elokuvakerronnalle vaihtoehtoisia tapoja ilmaista asioita. Sille on tyypillistä omaehtoisuus ja ei-kaupallisuus. Kokeelliset elokuvat ja videotaiteen teokset ovat usein yhden tekijän tai pienen työryhmän tuottamia, mutta myös isommat tuotannot ovat mahdollisia. Yhä useammat elokuvafestivaalit ovat alkaneet esittää media- ja videotaidetta osanaohjelmistoaan.
Kokeellinen elokuva/ mediataide/ videotaide Kokeellisen elokuvan tekijät tulevat monestimuidenvisuaalisten taiteenalojen parista kuin varsinaisista elokuvakouluista. Monissa musiikkivideoissa, keikkavisuaaleissa ja mainoksissa näkyy kokeellisen elokuvan vaikutteita. OK Go video (suurnopeuskamera) Audiovisuaalisentaiteen kenttä laajenee koko ajan verkossa, ja uusien digitaalisten laitteiden myötä. Elokuvan, videotaiteen (videotaide on kokeellisen elokuvan muoto, joka syntyi videolaitteiden tultua markkinoille 1960-luvulla) ja mediataiteenrajat hälvenevät entisestään. Ilmaisu ja alustat kehittyvät yhdessä teknologian kanssa. Mediataide peilaa usein ympäröivää mediaympäristöä ja kritisoi sen ilmiöitä teknologioiden avulla.
Kokeellisesta elokuvasta kohti videoinstallaatioita Kokeellisia elokuvia ja videotaidetta esitetään usein installaatiomuodossa: teoksia voidaan heijastaa lattiaan, kattoon, esineisiin, veistoksiin tai esittää vr-lasien avulla. Teoksiin voi liittyä elävän kuvan lisäksi myös muita esineitä, lavasteita tai esitys. Suomalaisen media- ja videotaiteen merkittävimpiä järjestöjä ovat v. 1989 toimintansa aloittanut suomalaisen mediataiteen levityskeskus AV-arkki ja v. 1987 perustettu etujärjestö MUU ry. AV-arkin sivuilta löytyy paljon hyviä esimerkkejä: Salla Tykkä: Giant Erkka Nissisen videot Maija Blåfield: Kulta-aika Azar Sajyar: Primus Tempus
HUOM! Saman asian voi esittää monella tavalla. Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia (1947) Queneaun kirjassa tämä sama juoni on esitetty 99 eri tavalla: Kirjan kertoja huomaa täysinäisessä bussissanuoren omituisen näköisen miehen, joka syyttää toista matkustajaa tönimisestä, minkä jälkeen menee istumaan. Myöhemmin kertoja huomaa saman nuorukaisen toisella puolen kaupunkia ystävänsä kanssa, joka kehottaa häntä ompelemaan takkiinsa napin. Sama idea sarjakuvana: 99 Ways to Tell a Story: Exercises in Style Entä tämä av-kokeiluna:)