TARKKAILUSUUNNITELMA. 16X täydennetty TALVIVAARA SOTKAMO OY. Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma

TARKKAILUSUUNNITELMA 16X179429 18.10.2013 täydennetty 27.6.2014 TALVIVAARA SOTKAMO OY Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma

Copyright Pöyry Finland Oy Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

Sisältö 3 1 JOHDANTO... 6 2 HANKKEEN KUVAUS... 7 3 TARKKAILUALUE... 8 4 KÄYTTÖTARKKAILU... 9 4.1 Yleinen toiminnan tarkkailu... 9 4.2 Öljykattiloiden käyttötarkkailu... 10 4.3 Kaivoksen toimesta tehtävä ympäristötarkkailu ja virtaamamittaukset... 10 4.4 Ympäristöhavaintojen seuranta ja käsittely... 11 5 PÄÄSTÖTARKKAILU... 11 5.1 Vesipäästöjen tarkkailu... 11 5.1.1 Puhtaat hulevedet... 11 5.1.2 Rakentamisvaiheen aikainen kiintoainepitoisuuden tarkkailu... 11 5.1.3 Prosessin ylijäämävedet sekä muut likaantuneet vedet... 12 5.1.4 Saniteettijätevedet... 15 5.2 Ilmapäästöjen tarkkailu... 16 5.2.1 Pistemäiset lähteet... 17 5.2.2 Mittausohjelma ja menetelmät... 19 5.2.3 Diffuusit päästölähteet... 21 5.2.4 Ilman hajurikkiyhdisteet... 22 5.2.5 Bioliuotuskasojen ympäristön radiologinen tutkimus... 22 6 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU... 22 6.1 Pintavesien fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailu... 22 6.2 Pintavesien biologinen tarkkailu... 26 6.2.1 Kasviplankton... 26 6.2.2 Perifytonin piilevästö... 27 6.2.3 Pohjaeläimet... 28 6.2.4 Vesikasvit... 29 6.2.5 Vesisammalten metallipitoisuus... 31 6.2.6 Biotestit... 31 6.3 Kalasto ja kalastus... 32 6.3.1 Kalataloustarkkailun perusteet... 32 6.3.2 Kalastuskirjanpito... 32 6.3.3 Kalastustiedustelu... 32 6.3.4 Verkkokoekalastukset... 33 6.3.5 Sähkökoekalastukset... 34 6.3.6 Kalojen metallipitoisuus... 34 6.4 Sedimentin laatu... 35 6.5 Pohjavesi... 36 6.5.1 Talousvesikaivot... 36 6.5.2 Kallio- ja maapohjavesi... 37 6.6 Biologinen tarkkailu maa-alueilla... 40 6.6.1 Liito-orava... 40 6.6.2 Lepakot... 40

4 6.6.3 Kangasrouskun raskasmetallipitoisuudet... 40 6.6.4 Havunneulasten kuntoarvio ja raskasmetallipitoisuudet... 41 6.7 Ilman laatu... 42 6.7.1 Pölylaskeuma... 42 6.7.2 Leijuma... 43 6.8 Melu... 44 6.8.1 Bioliuotuskasojen melumallinnus... 44 6.8.2 Ympäristömelun tarkkailu... 44 6.9 Tärinä... 44 6.10 Kolmisopen säännöstelyn tarkkailu... 45 7 JÄTEJAKEIDEN KAATOPAIKKAKELPOISUUS... 46 7.1 Nykyinen jätejakeiden seurantakäytäntö... 46 7.2 Muu seuranta... 47 7.3 Uusi jätejakeiden tarkkailuohjelma... 48 7.3.1 Näytteenotto... 48 7.3.2 Analysoinnit... 48 8 YHTEENVETO TARKKAILUISTA... 49 9 MENETTELY POIKKEUSTILANTEISSA JA SUUNNITELMASTA POIKKEAMINEN... 50 10 RAPORTOINTI... 50 11 SUUNNITELMAN MUUTOKSET... 51 12 VIITTEET... 51 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4.1 Liite 4.2 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Pintavesien laadun tarkkailupisteet Pintavesien biologisen tarkkailun pisteet Sedimenttitarkkailun pisteet Talousvesikaivojen ja pohjaveden tarkkailuputkien sijainti Putkien korkeustiedot Vuonna 2013 asennettujen pohjavesiputkien sijaintikartta ja putkikortit Maa-alueiden biologisen tarkkailun pisteet Pölylaskeuman, leijuman ja melun tarkkailukohteet Pöyry Finland Oy Pirkko Virta, FM ympäristöasiantuntija Hanna Kurtti, DI ympäristötekniikka Paula Juuti, FM ympäristöhygienia Jaakko Saukkoriipi, FT kemisti Eero Taskila, FM kalabiologi Eeva-Leena Anttila, FM ympäristöasiantuntija Pekka Majuri, FM biologi Pekka Keränen, FM geologi Tiina Sauvola, FM biologi Carlo di Napoli, DI energiatekniikka

Käyttötarkkailu Talvivaara Sotkamo Oy Elina Salmela 5 Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90590 OULU puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi

6 1 JOHDANTO Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 29.3.2007 antamallaan päätöksellä nro 33/07/1 myöntänyt Talvivaara Projekti Oy:lle (nyk. Talvivaara Sotkamo Oy) Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan. Vaasan hallinto-oikeus on 15.2.2008 antamallaan päätöksellä nro 08/0039/1 muuttanut osittain ympäristölupaviraston päätöstä. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 24.11.2008 (nro 2953) hylännyt Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyt valitukset. Talvivaaran kaivoksen tarkkailua on toteutettu edellä mainittuihin lupapäätöksiin perustuen (Pöyry Environment Oy 2007, täydennetty 2008) nykyisen Kainuun ELYkeskuksen hyväksymällä tavalla. Tuhkajoen taimenkannan tilaa on seurattu vuosittain sähkökoekalastuksin Kainuun TE-keskuksen 17.8.2009 päivätyn kirjeen mukaisesti. Päästö- ja vesistötarkkailuun on tullut myöhemmin lisäpisteitä ja analyysivalikoimaa on laajennettu päästö- ja vesistötarkkailun lisäksi myös pölytarkkailussa. Marraskuussa 2012 tapahtuneen kipsisakka-altaan vuodon vuoksi laadittiin lisätöiden tarkkailusuunnitelma (Pöyry Finland Oy 2012), jonka Kainuun ELY-keskus on hyväksynyt muutamin täydennyksin 21.1.2013 (Drnro KAIELY/5/07.00/2010). Keväällä 2013 tarkkailua täydennettiin Kainuun ja Pohjois-Savon ELY keskusten ympäristö- ja kalatalousviranomaisten hyväksymällä tavalla (KAIELY/1/07.00/2013, 28.6.2013). Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut 31.5.2013 päätöksen nro 52/2013/1, joka koskee Talvivaaran kaivoksen ympäristöluvan muuttamista koskien jätevesien varastointia, puhdistamista ja johtamista Oulujoen ja Vuoksen vesistöihin. Kyseisellä päätöksellä aluehallintovirasto muutti Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan nro 33/07/1 pilaantumisen estämistä koskevaa yleistä määräystä ja jätevesipäästöjä koskevia lupamääräyksiä siten, että jätevesipäästöjä rajoittavat sekä pitoisuus- että enimmäispäästörajat. Johdettavien jätevesien vuosittaista enimmäismäärää koskeva rajoitus poistettiin. Uusien määräysten mukaan metallien talteenottolaitoksen loppuneutralointilaitoksen (LONE) ylitevedet on johdettava kipsisakka-altaan ohi. Lisäksi päätös sisältää uusia lupamääräyksiä koskien päästöjen, riskien ja pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä. Päätös muuttaa myös Tuhkajoen taimenkantaa koskevia lupamääräyksiä ja antaa veden toimittamista koskevan uuden lupamääräyksen. Muilta osin toiminnassa on noudatettava ympäristö- ja vesitalouslupaa nro 33/07/1, sellaisena kuin Vaasan hallinto-oikeus on sitä muuttanut. Päätöksestä 52/2013/1 on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Päätöksen kohdan 96a mukaan yksityiskohtainen jätevesien käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelma on toimitettava Kainuun ELY-keskuksen ympäristönsuojeluviranomaisen (ympäristö ja luonnonvarat vastuualue) hyväksyttäväksi sen määräämänä aikana. Yksityiskohtainen jätevesien vaikutustarkkailu (vesistötarkkailu) on toimitettava Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksyttäväksi niiden määräämänä aikana. Kalastoon ja kalastukseen kohdistuvien vaikutusten tarkkailu on tehtävä Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskusten kalatalousviranomaisten hyväksymällä tavalla. Yksityiskohtainen tarkkailusuunnitelma on toimitettava hyväksyttäväksi näiden viranomaisten määräämänä aikana. Tässä tarkkailusuunnitelmassa esitetään Talvivaaran kaivoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu kokonaisuutena. Tarkkailulla tuotetaan tietoa kaivostoiminnan päästöistä ympäristöön ja päästöjen vaikutuksista ympäristön tilaan ja ihmisten viihtyvyyteen. Tarkkailusuunnitelma pohjautuu suunnitelman laadintahetkellä toteutettavaan tarkkailuun, ja ohjelman laadinnassa on otettu huomioon tarkkailua koskevat lupamääräykset. Tarkkailusuunnitelma esitetään hyväksyttäväksi edellä mainituille tahoille.

7 Erillisten ohjelmien mukaan toteutettu Kolmisopen säännöstelyn tarkkailu (Pöyry Finland Oy 2010) sekä pohjaveden tarkkailu ovat myös mukana tässä ohjelmassa. Kaivoksen suunnitelmien mukaan kaivoksen toiminta tulee laajentumaan alkuperäisen suunnitelman mukaan myös Kolmisopen alueelle. Kyseinen laajentuminen on otettu soveltuvin osin huomioon tässä suunnitelmassa. Lupamääräyksen E. mukaan päästöistä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi luvan saaja on käynnistänyt selvityksen mahdollisten uusien jätevesien purkupaikkojen selvittämiseksi. Mikäli selvityksen perusteella päädytään uusiin jätevesien purkujärjestelyihin, päivitetään tätä tarkkailuohjelmaa myöhemmin, kun tiedetään tarkemmin uudet purkujärjestelyt. Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa on valmistella uusi lupapäätös koskien kaivoksen muita kuin jätevesiin liittyviä toimintoja. Päätöksen arvioidaan valmistuvan vuoden 2013 lopulla, ja tätä ohjelmaa päivitetään myöhemmin lupapäätöksen edellyttämällä tavalla. Uuden uraanilaitoksen tulevaan toimintaan liittyen tämän ohjelman analyysivalikoimaa on täydennetty uraanianalyysilla. Näytteitä voidaan ottaa tämän tarkkailun näytteenoton yhteydessä soveltuvin osin ja toimittaa Säteilyturvakeskukselle (STUK) jatkotutkimuksia varten. Kainuun ELY-keskus on hyväksynyt tarkkailusuunnitelman 24.2.2014 antamallaan päätöksellä Drnro KAIELY/1/07.00/2013 ja Pohjois-Savon ELY-keskus 24.2.2014 antamillaan päätöksillä Dnro POSELY/206/07.00/2012 ja Dnro POSELY/1427/5720-2012. Tähän tarkkailusuunnitelmaan on täydennetty ko. päätösten aiheuttamat muutokset kursiivitekstinä. Lisäksi tähän ohjelmaan on lisätty em. Kainuun ELY-päätöksessä vaadittu pohjavesitarkkailun laajennussuunnitelma, jonka Talvivaara on esittänyt ELY:lle 23.5.2014, ja jonka Kainuun ELY-keskus on eräin muutoksin hyväksynyt 10.6.2014 antamallaan päätöksellä (Dnro KAIELY/1707.00/2013). 2 HANKKEEN KUVAUS Talvivaara Sotkamo Oy on monimetallikaivos, jossa tuotetaan päätuotteen nikkelin lisäksi sinkkiä, kobolttia sekä kuparia. Talvivaaran kaivoksen rakentaminen aloitettiin keväällä 2007 ja tuotanto käynnistyi vuonna 2009. Kaivoksella on kaksi erillistä malmiesiintymää, Kuusilampi ja Kolmisoppi, joiden todetut ja todennäköiset mineraalivarannot ovat nykyisen arvion mukaan 1 121 Mt. Nämä varannot riittävät ylläpitämään tuotantoa kymmeniä vuosia. Nykyinen malmin louhintamäärä on noin 15 miljoonaa tonnia vuodessa. Kolmisopen alueelta louhintaa ei ole vielä aloitettu. Talvivaaran kaivoksen tuotantoprosessi koostuu kuudesta päävaiheesta: louhinta, murskaus, agglomerointi, kasaus, biokasaliuotus ja metallien talteenotto. Tuotanto perustuu biokasaliuotukseen, jossa alueella luonnostaan esiintyvien bakteerien avulla metallit liuotetaan malmista. Murskattu ja agglomeroitu malmi kasataan bioliuotuskasoille. Kasattu malmi saatetaan ilmapuhalluksella sekä vesikierrolla tekemisiin ilman ja veden kanssa, jolloin siinä olevat metallit liukenevat ja sulfidi hapettuu sulfaatiksi alentaen ph:ta. Samalla vapautuu lämpöä. Liuotuksen edistämiseksi käytetään lisänä rikkihappoa. Primääriliuotusvaiheessa malmin nikkelistä liukenee noin 70 %. Noin 1 1,5 vuoden primäärivaiheen jälkeen malmi siirretään sekundäärilohkolle, jossa liukenemisen annetaan edetä edelleen ja joka on louhitun malmin loppusijoituspaikka. Liuoskierrolla ja pumppauksilla säädetään kasojen kosteutta kastelulla ja kerätään liuenneet metallit prosessiliuokseen. Kiertoliuoksesta otetaan metallit talteen metallien talteenottolaitok-

8 sella, jossa ne saostetaan vaiheittain sulfideiksi. Lopputuotteet myydään edelleen jatkojalostettavaksi suodatuksen jälkeen kuivana tuotteena. Liuoskierron vedestä siirretään osa jatkuvasti metallitehtaalle metallien talteen ottamiseksi ja saostamiseksi. Metallien talteenoton jälkeen ns. raffinaatti (metallien talteenoton jälkeinen liuos) johdetaan alumiinin ja raudan poistoon (RASA), jonka jälkeen liuoksesta puolet johdetaan takaisin liuotukseen kasoille. Toinen puoli liuoksesta johdetaan loppuneutraloinnin (LONE) kautta ulos prosessivesikierrosta joko kiertoon tehtaalle, syötöksi käänteisosmoosilaitokselle tai luvan mukaisesti luontoon. Käsiteltyjä jätevesiä ja kuivatusvesiä johdetaan Oulujoen ja Vuoksen vesistöjen suuntiin. Oulujoen suuntaan on mahdollista johtaa metallien talteenottolaitokselta LONEvesiä Kärsälammen pohjoisen jälkikäsittely-yksikön kautta. Kaivoksen sekundäärikasan suojapumppausvesiä ja rakennustyömaan vesiä sekä hulevesiä johdetaan Kuusijoen kautta Kalliojokeen. Lisäksi Oulujoen suuntaan on johdettu Härkäpuron ja Kuusijoen kautta Kuusilampeen varastoituja valuma- ja ylijäämävesiä vuodesta 2012 lähtien sekä kipsisakka-altaan käsiteltyjä ylijäämävesiä Latosuon altaan kautta Kuusijokeen loppuvuodesta 2013 lähtien. Vuoksen suuntaan on mahdollista johtaa LONE-vesiä eteläiseltä jälkikäsittelyalueelta Kortelammen padon kautta sekä harmaita vesiä (tehdasalueen hulevesiä ja suojapumppausvesiä) Torvelansuon altailta. LONE-vesiä on mahdollista johtaa etelän suuntaan myös suoraan vesistöön altaiden ohi. Vesien saostuksessa muodostuvat lietteet (sakat) välivarastoidaan käsittelyaikana maapohjaisiin altaisiin. Lietteiden loppusijoitus päätetään myöhemmässä vaiheessa. Vaihtoehtoina ovat lietteen loppusijoittaminen kipsisakka-altaalle tai varastoiminen erilliselle loppusijoitusalueelle. Kaivoksella syntyvä sivukivi ja esineutralointisakka käytetään sekundäärikasan pohjarakenteissa, loppusakat menevät kipsisakka-altaaseen ja mineraalijätteet 1. vaiheen liuotuskasaan. Loppuun liuotettua malmia ei ole vielä muodostunut. 3 TARKKAILUALUE Talvivaaran kaivos sijaitsee Sotkamon ja Kajaanin kuntien alueella, noin 23 km Sotkamon keskustasta lounaaseen. Kaivospiirin pinta-ala on noin 60 km 2. Talvivaaran alue on Kainuun vaaramaisemalle tyypillistä metsien, soiden, lampien ja järvien vuorottelua. Vaaroilla kasvaa sekä kuusi- että mäntymetsää. Vaarajaksojen välissä olevilla alavilla mailla on soita ja lampia. Pieniä lampia on alueella runsaasti. Alueen suot on ojitettu ja muutoinkin alue on ollut metsätalouskäytössä. Talvivaaran kaivosalue kuuluu Kainuun liuskekivijaksona tunnetun geologisen vyöhykkeen eteläosaan, missä vallitsevina kivilajeina ovat kvartsiitit, mustaliuskeet ja kiilleliuskeet. Kaivosalueella maapeite on ohut, keskimäärin 1,8 m. Maapeite on korkeilla maastonkohdilla moreenia ja alavilla alueilla turvetta. Niin kasvillisuus, eläimistö kuin linnustokin ovat Kainuulle tyypillisiä. Huomionarvoiset lajit alueella ovat liito-orava ja lepakot (pohjanlepakko, viiksisiippa ja isoviiksisiippa), joiden esiintymistä alueella on tarkkailtu kaivoksen tarkkailun yhteydessä. Kaivospiirin alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole suojelualueita. Lähimmät Natura 2000 verkoston alueet sijaitsevat yli kahden kilometrin päässä kaivospiirin rajasta. Kaivosalue sijaitsee Oulujoen ja Vuoksen vedenjakajalla. Valtakunnallisen vesistöaluejaon mukaan kaivosalue sijaitsee Tuhkajoen valuma-alueella (59.885) ja Kivijoen valuma-alueella (4.645). Vesiä johdetaan kaivosalueelta molempiin vesistöihin. Oulujoen suuntaan purkureitti kulkee Salmisen, Kalliojärven, Kalliojoen, Tuhkajoen, Jormasjärven ja Jormasjoen kautta Nuasjärveen. Vuoksen vesistöalueen puolella purkureitti on Ylä-Lumijärvi, Lumijoki, Kivijärvi, Kivijoki ja Laakajärvi.

9 Talvivaaran kaivosalueen lähivedet ovat pieniä puroja ja lampia. Vesistöjen vesi on tyypillisesti humuspitoista, hapanta ja väriltään tummaa. Mustaliuskealueella sijaitsevien pienten lampien ja purojen ph on alhainen ja puskurikyky pieni. Tästä johtuen alueen vesistöissä tavataan paikoin luonnostaan kohonneita metallipitoisuuksia. Alueen vesistöt ovat tyypillisesti fosforirajoitteisia. Ympäristöhallinnon pintavesityypittelyn mukaan Oulujoen vesistöalueella sijaitsevat Tuhkajoki-Korentojoki ja Jormasjoki ovat keskisuuria turvemaiden jokia (Kt). Kolmisoppi on runsashumuksinen järvi (Rh) ja Jormasjärvi keskikokoinen humusjärvi (Kh). Nuasjärvi on suuri humusjärvi (Sh). Vuoksen vesistöalueella Kivijärvi, Laakajärvi ja Kiltuanjärvi ovat pintavesityypiltään runsashumuksisia järviä (Rh). Kivijoki ja Laakajoki ovat keskisuuria turvemaiden joki (Kt) (Vesien tila -karttakäyttöliittymä 18.10.2013). Monia pieniä Talvivaaran alueen vesistöjä ei ole tyypitelty lainkaan. Pintavesien uuden, vuosien 2006 2012 seuranta-aineistoon perustuvan, vesistöjen ekologisen laatuluokituksen mukaan Oulujoen vesistöalueella Korentojoki ja Kalliojoki kuuluvat luokkaan tyydyttävä, Kolmisoppi luokkaan välttävä, Tuhjakoki luokkaan tyydyttävä ja Jormajärvi, Jormasjoki sekä Nuasjärvi luokkaan hyvä. Vuoksen suunnalla Kivijärvi kuuluu luokkaan huono, Kivijoki luokkaan tyydyttävä ja Laakajärvi sekä Kiltuanjärvi ja sen alapuoliset järvet luokkaan hyvä. Laakajärven ja Kiltuanjärven välinen Laakajoki kuuluu luokkaan tyydyttävä, voimakkaasti muutettu (Vesien tila - karttakäyttöliittymä 16.10.2013). Kaivospiirin alueella olevista kiinteistöistä valtaosa on kaivosyhtiön hallinnassa. Muutamaan kiinteistöön kaivoyhtiöllä on kaivos- ja käyttöoikeus. Vakituista ja lomaasutusta kaivospiirin välittömässä läheisyydessä on mm. Hakosen ympäristössä, Sorsalan kiinteistö Kolmisopen suunnitellun louhoksen itäpuolella ja Paavolan tila kaivospiirin itäpuolella. Kolmisopen ranta-alueen kiinteistöt kaivosyhtiö on lunastanut. Kalliojärven rannalla on kaksi loma-asuntoa. Hieman kauempana asutusta on Metsäpirtin alueella Kolmisopen pohjoispuolella, Tuhkakylässä kaivospiirin koillispuolella ja Puhakan alueella kaivospiirin kaakkoispuolella. 4 KÄYTTÖTARKKAILU 4.1 Yleinen toiminnan tarkkailu Käyttötarkkailu liittyy kiinteästi päästötarkkailuun. Käyttötarkkailun havainnot kirjataan käyttöpäiväkirjaan, automaatiojärjestelmään tai muuhun soveltuvaan tietojen tallennusjärjestelmään. Käyttötarkkailu on jatkuvaa ja se on alkanut kaivoksen toiminnan käynnistyessä. Käyttötarkkailutietoja hyödynnetään tarkkailun raportoinnissa, mm. poikkeuksellisten kuormitustilanteiden tarkastelussa. Käyttötarkkailussa kirjataan ainakin: - louhinnan edistyminen - liuotuksen eteneminen ja erityisesti metallien liukenemisen seuranta (tiedot toimitetaan luottamuksellisena valvovalle viranomaiselle) - primääriliuotuksesta 2. vaiheen liuotukseen siirretyn malmin määrä - kaivoksen ja metallitehtaan tuotantomäärät - sivukivialueen täyttömäärä ja täyttöalueen laajuus - kuljetusmäärät - kemikaalien, polttoaineiden, räjähdeaineiden ja energian kulutus - vesistöihin johdettava vesimäärä ja vesitaseen kuvaus - otetun raakaveden määrä - jäteveden puhdistusprosessien toiminta

- pölynpoistolaitteiden käyttö ja häiriöt - syntyvät jätteet; määrä, laatu ja sijoitus - pöly-, melu-, haju- ja muut ympäristöhavainnot - jälkihoitotoimet; laajuus, toteutustapa, käytettyjen menetelmien toimivuus - alueiden kunnossapito: vesien hallintajärjestelyt ja tieverkko - tiedot merkittävimmistä rakennustöistä - poikkeustilanteet, ympäristövahingot ja -onnettomuudet - näytteenottokäytännöt (ajankohta, näytteenottopaikat) - vesiensuojelurakenteiden ja vastaavien kunnon seuranta sekä havainnot toimivuudesta - kaikki mahdolliset muut tapahtumat, joilla voi olla vaikutusta päästöihin tai niiden vaikutuksiin 10 Merkinnät tehdään Kainuun ELY-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Käyttötarkkailun tiedot säilytetään kaivoksella ja niistä laaditaan vuosittain yhteenveto, joka esitetään vaadittaessa viranomaisille. Vuosiyhteenvetoon sisällytetään tiedot ympäristöhavainnoista (haju, melu, pöly yms.). Käyttötarkkailun vuosiyhteenveto toimitetaan päästö- ja vaikutustarkkailun toteuttajalle vuosiraportin laadintaa varten. 4.2 Öljykattiloiden käyttötarkkailu Öljykattiloilla käytettävien polttoaineiden osalta pidetään kirjaa mm. kulutuksesta, lämpöarvosta, rikkipitoisuudesta ja viskositeetista. Polttoaineen laatutiedot perustuvat polttoaineen toimittajalta saataviin tietoihin. Palamisolosuhteista seurataan säännöllisesti happipitoisuutta ja lämpötilaa. Päästöjen tarkkailu toteutetaan kohdan 5.2.1 ja 5.2.2 mukaan. Laitteistojen toimivuutta seurataan säännöllisesti. Tuotannon operaattorit kirjaavat laitteistojen käyntitiedot, ja huoltotoimet toteutetaan määrävälein huolto-ohjelman mukaan. 4.3 Kaivoksen toimesta tehtävä ympäristötarkkailu ja virtaamamittaukset Yhtiö seuraa ympäristön tilaa myös omalla ympäristötarkkailunäytteenotolla. Näytteistä tehdään tarvittavat analyysit tuotannon ohjausta ja ympäristön seurantaa ajatellen, esim. ph, sulfaatti, Ni, Zn, Cu, Mn ja Fe. Metallianalyyseja tehdään sekä liukoisina että kokonaispitoisuuksina. Näytteet analysoidaan yhtiön omassa, akkreditoimattomassa laboratoriossa ja ne ovat siten vain suuntaa antavia. Kaivoksen toimesta tehdään säännöllistä vertailua oman laboratorion ja ulkopuolisen laboratorion tulosten välillä. Luontoon johdettavien purkuvesien määrää seurataan pääosin jatkuvatoimisin virtausmittauksin ja osin käsikäyttöisellä virtausmittarilla. Valtaosissa purkupisteitä on myös jatkuvatoimiset ph:n ja sähkönjohtavuuden mittaukset. Kalliojoen virtaamaa mitataan automaattisella, jatkuvatoimisella mittauksella ja lisäksi tehdään kontrollimittauksia käsikäyttöisellä virtausmittarilla tarvittaessa. Lumijoen virtaamaa seurataan veden korkeuden mukaan, kun joen purkautumiskäyrä on tunnettu. Kolmisopesta Tuhkajokeen laskettavaa virtaamaa mitataan Niskalan padolla jatkuvatoimisella virtausmittauksella. Kaivosyhtiö tarkkailee tärinää jatkuvatoimisilla mittareilla. Mittareita on kolme kappaletta ja ne on sijoitettu tehdasalueelle sekä kahdelle asuinkiinteistölle kaivoksen ympäristössä (Myllyniemi ja Taattola). Melun voimakkuutta ja taajuutta mitataan päästölähteistä tarvittaessa.

11 Yhtiön omaa ympäristötarkkailua raportoidaan viranomaisille Kainuun ELY-keskuksen kanssa sovitulla tavalla. 4.4 Ympäristöhavaintojen seuranta ja käsittely Talvivaarassa on käytössä ympäristöhavaintojen seurantajärjestelmä, johon kirjataan ympäristöstä tulleet pöly- ja haju-, tärinä- ja melu- ja muut ilmoitukset. Järjestelmään kirjataan sekä naapureilta suoraan että viranomaisten kautta tulleet ilmoitukset. Saapuneet ilmoitukset lähetetään edelleen Talvivaaran eri osastojen vastuuhenkilöille toiminnassa tapahtuneiden häiriöiden selvittämiseksi kyseisellä ajanjaksolla. Samalla selvitetään häiriön syyt ja korjaavat toimenpiteet. 5 PÄÄSTÖTARKKAILU 5.1 Vesipäästöjen tarkkailu Kaivosalueen vesitaseen muodostavat alueelle tulevat vedet, haihtuvat vedet, varastoituvat vedet sekä alueelta poistuvat vedet. Alueelle vedet tulevat joko sadantana tai raakavetenä Kolmisopesta sekä avolouhokseen kertyvinä kalliopohjavesinä. Alueelta poistettavan vesimäärän tarpeen säätelee tulevan veden määrän ja alueella tapahtuvan haihdunnan erotus, kun maastoon sitoutumista ei tapahdu. Alueelta poistettavaa vesimäärää sanelee ympäristölupa, jonka mukaan säädetään ulosjohdettavan veden laatu, määrä, virtaus sekä poistosuunta. Jos vesien määrä tai laatu ylittää ympäristöluvan antamat kiintiöt ja virtaamat, ylimäärävedet varastoidaan alueelle niiden johtamiseksi tai käsittelemiseksi seuraavina vuosina joko luontoon tai takaisin liuoskiertoon. 5.1.1 Puhtaat hulevedet Lupamääräyksen 5 mukaisesti toiminta-alueella muodostuvat puhtaat sade-, sulamis- ja valumavedet ja muut vedet, joista ei aiheudu päästöjä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa, erotetaan likaantuneista vesistä. Puhtaiksi todetut vedet johdetaan maastoon tai vesistöihin. Kyseisten vesien likaantumattomuus osoitetaan tarvittaessa vedenlaatuselvityksin ja -mittauksin Kainuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. 5.1.2 Rakentamisvaiheen aikainen kiintoainepitoisuuden tarkkailu Lupamääräyksen 5 mukaisesti uusissa rakentamiskohteissa yli 10 ha:n suuruisten yhtenäisten rakentamisalueiden kiintoainesta sisältävät, mutta muuten likaantumattomat valumavedet, on mahdollisuuksien mukaan johdettava pintavalutuskentän tai vähintään valuma-alueen koon mukaan mitoitetun selkeytysaltaan kautta maastoon tai vesistöön. Johdettavan veden kiintoainepitoisuus on oltava alle 30 mg/l. Seurantaa jatketaan niin kauan kuin rakentamisalueelta johdetaan vesiä vesistöön. Torrakkapuro on ainoa rakentamisenaikainen piste tällä hetkellä, mutta samassa pisteessä tarkkaillaan myös sekundäärialueen suojapumppausvesiä (SEM2), joten analysointi on laajempaa kuin rakentamisvaiheen tarkkailussa on ollut. sekundäärin vielä rakentamaton alue

5.1.3 Prosessin ylijäämävedet sekä muut likaantuneet vedet Lupamääräykset Lupamääräyksen 6 mukaisesti prosessivedet, louhitun malmin, rikkipitoisen sivukiven tai läjitetyn jätteen kanssa kosketuksiin joutuvat sade- ja valumavedet, avolouhosten kuivatusvedet, avolouhoksen pintamaan poistoalueilta muodostuvat kuivatusvedet, sulfaatti- ja metallipitoiset tehdasalueen hulevedet sekä primääri- ja sekundääriliuotusalueiden ympäriltä ja muilta alueilta kerättävät suojapumppausvedet sekä muut vastaavat likaantuneet vedet on palautettava kaivoksen liuosvesikiertoon tai puhdistettava ennen vesistöihin tai uusiin varastoaltaisiin johtamista siten, että lupamääräyksessä 8 määrätyt pitoisuusraja-arvot eivät ylity. Lupamääräyksen 8 mukaisesti kaikki vesistöön johdettavat likaantuneet vedet on käsiteltävä niin, että jokaisesta käsittelykohteesta vesistöön johdettavan veden kokonaispitoisuudet alittavat virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna seuraavat rajaarvot: Nikkeli Kupari Sinkki Rauta Uraani Sulfaatti Kiintoaine 0,3 mg/l 0,3 mg/l 0,5 mg/l 4 mg/l 10 µg/l 6 000 mg/l 20 mg/l Virtaamapainotteisten kuukausikeskiarvojen lisäksi on annettu seuraavat määräykset: Yksittäisen näytteen nikkeli-, kupari- tai sinkkipitoisuus ei saa olla yli 1,0 mg/l. Vesistöön johdettavan veden mangaanipitoisuuden on oltava tavoitearvona alle 6,0 mg/l virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna. Vesistöihin johdettavan veden ph ei saa ylittää arvoa 10,5. Veden ph-lukujen virtaamapainotteisen kuukausikeskiarvon on oltava alle 10. Vesistöön johdettavan veden elohopea- ja kadmiumpitoisuutta koskevat lisäksi seuraavat vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteessä 1B määrätyt raja-arvot: Tarkkailupisteet liukoinen elohopea < 5,0 µg/l liukoinen kadmium < 10,0 µg/l Päästötarkkailupisteitä on kahdeksan kappaletta. Pisteet on esitetty kartalla kuvassa 1. 12 Taulukko 1. Päästötarkkailupisteet. Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Lone 549158 7094862 Kärsälampi 548312 7096627 Kortelampi 1 548138 7092311 Kortelampi 2 548164 7092412 Torrakkapuro (SeP9) 550483 7096815 Torvelansuo lähtevä 548666 7094146 Kuusilampi 2 552680 7093929 Latosuo 550349 7098235

13 Tulvakaudella vettä juoksutetaan etelän suuntaan kahden linjan kautta, jolloin näytepisteet ovat Kortelampi 1 ja 2, muuna aikana linjat ovat sarjassa ja juoksutus tapahtuu näytepisteen Kortelampi 2 kautta. Näytteenotto ja määritys Päästötarkkailun näytteet otetaan kerran viikossa niiltä paikoilta, joilta tapahtuu purkua vesistöön. Koska Lone-vesi menee normaalitilanteessa kokonaan kiertoon (mennyt kesäkuusta 2013 alkaen), siitä otetaan näyte vain, jos vettä johdetaan jälkikäsittelyalueille tai suoraan ympäristöön. Viikoittaiset purkuvesinäytteet otetaan näytteenottoon pätevöityneen kaivoksen henkilökunnan toimesta ja toimitetaan ulkopuoliseen laboratorioon analysoitavaksi. Kaivoksen näytteenottohenkilöstön pätevöityminen osoitetaan Kainuun ELY keskukselle pyydettäessä. Kerran kuukaudessa näytteet otetaan ulkopuolisen, näytteenottoon pätevöityneen henkilön toimesta. Näytteet otetaan vesistöön johdettavasta vedestä ja lisäksi käsittelyyksiköihin (Kortelampi, Tammalampi, Kärsälampi, Torrakkopuro, Latosuo) tulevasta vedestä. Näytteiden määritykset tehdään ulkopuolisessa akkreditoidussa laboratoriossa. Määritykset tehdään standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Metallianalyysiä varten näytteet märkäpoltetaan ennen analysointia ja näytteistä määritetään kokonaispitoisuudet. Kadmium- ja elohopeamäärityksiä varten näytteet suodatetaan ja kestävöidään maastossa ja niistä määritetään liukoiset pitoisuudet. Määritykset tehdään ICP-OES/MS menetelmillä. Alkuaineet, joiden pitoisuudet ovat alhaisia, määritetään ICP-MS tekniikalla. Elohopea määritysmenetelmä on AFS-tekniikkaa eli atomifluoresenssispektrometrinen menetelmä.

14 Kuva 1. Päästötarkkailun näytteenottopaikat. Käsittelyyn tulevista ja vesistöön johdettavista vesistä määritetään: Taulukko 2. Näytteistä tehtävät analyysit. Käsittelyyn tulevista vesistä tehdään kerran kuukaudessa kaikki taulukon mukaiset analyysit. Kerran viikossa lämpötila Cu Al sähkönjohtavuus Ni Sb ph Zn As kiintoaine U Ba SO 4 Mn Cd liuk. Fe Co Na Cr Ca Mg Kerran kuukaudessa Hg liuk. V Pb kok.n kok.p COD Mn (ei LONE)

15 Edellisten lisäksi päästövesistä tehdään laaja alkuaineanalyysi kaksi kertaa vuodessa. Samalla analysoidaan myös fluoridi ja kloridi. Laaja alkuaineanalyysi (ICP-OES/MS) sisältää 26 alkuainetta: Al, As, B, Ba, Be, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, P, Pb, S, Sb, Se, Sn, Ti, V ja Z. Näytteistä määritetään kokonaispitoisuudet. Kerran vuodessa määritetään lisäksi liukoiset metallit sekä uraanin hajoamistuotteet Ra-226, Ra-228, Po-210, Pb-210 ja radon. Ulkopuolisessa laboratoriossa kerran viikossa tehtyjen analyysien perusteella lasketaan päästöt ja tarkastellaan lupamääräysten mukaisten raja-arvojen toteutumista. Jos velvoitetarkkailussa tai kaivoksen omassa, päivittäin tehtävässä tarkkailussa havaitaan korkea pitoisuus, tehdään siitä häiriötilanneilmoitus ja selvitetään häiriön syy. Toksisuustestaus Loppuneutraloinnin jätevesien toksisuutta testattiin vuonna 2010. Tällöin jätevesi oli toksista vesikirpuille ja jonkin verran toksista leville mutta ei valobakteereille. Jälkikäsittely-yksiköiltä lähtevien vesien toksisuutta tutkittiin vuonna 2011. Vedet eivät olleet akuutisti toksisia vesikirppu-, levä- ja valobakteeritestien perustella. Päästövesien toksisuustestaus tehdään vuonna 2014. Mikäli päästöveden kemiallinen koostumus muuttuu oleellisesti, Kainuun ELY keskus voi määrätä jatkotarkkailusta. Jätevesien toksisuuden testaukseen käytetään kolmea erilaista testiä, jotta voidaan todentaa jätevesien toksisuus eritasoisille organismeille. Käytettävät testit ja standardit, joiden perusteella testit tehdään, ovat: vesikirpputesti SFS-EN ISO 6341:2007 viherlevätesti SFS-EN ISO 8692:2007 valobakteeritesti SFS-EN ISO 11348 Jätevesien pitkäkestoisia vesistö- ja kalastovaikutuksia seurataan vaikutustarkkailulla. 5.1.4 Saniteettijätevedet Tehtaalla, pääkonttorilla ja muissa tiloissa muodostuvat saniteettijätevedet käsitellään bioroottorilaitoksella. Puhdistetut jätevedet johdetaan etelän suuntaan. Puhdistamo rakennettiin ja otettiin käyttöön alkuvuodesta 2008. Jätevedenpuhdistamon prosessi on biologis-kemiallinen jälkisaostus, jossa biologinen osa on toteutettu bioroottorilla. Lupamääräysten mukaisesti puhdistamon tehon on oltava vuosikeskiarvona BOD 7 :n osalta 90 % ja kokonaisfosforin osalta 85 %. Jätevesikuormituksen mitoitusarvot 400 työntekijän mukaan laskettuna ovat: Q kesk. 80 m 3 /d q mit 9 m 3 /h BOD 7 40 kg/d Kok.P 1,6 kg/d Valtioneuvoston asetuksen (888/2006) mukaisesti saniteettijätevedenpuhdistamon toimintaa tarkkaillaan ottamalla näytteet puhdistamolle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä kaksi kertaa vuodessa kun AVL (asukasvastineluku) on < 500. Puhdistamolla suoritetaan työpäivittäin käyttöhenkilökunnan toimesta käyttötarkkailua puhdistamon toiminnan, jäteveden määrän, mahdollisten ohijuoksutusten, häiriöiden, kemikaalikulutuksen yms. selvittämiseksi. Käyttötarkkailusta pidetään päiväkirjaa. Käyttötarkkailun yhteenvetolomakkeet (viikkovirtaamat, päivittäiset ohitukset sekä käyttötarkkailun yhteenveto) toimitetaan Kainuun ELY-keskukselle ja tarkkailun toteut-

16 tajalle seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä. ELY-keskukselle tiedot toimitetaan myös sähköisesti TYVI-palvelun kautta. Näytteet otetaan joko automaattisella näytteenottimella vuorokauden kokoomanäytteenä tai 8 h kokoomana koottuna kerran tunnissa otetuista osanäytteistä. Näytteitä tehdään seuraavat määritykset: tuleva ja lähtevä vesi vain lähtevä vesi lämpötila happi ph NO 2, 3 N alkaliniteetti NH 4 N sähkönjohtavuus PO 4 P kiintoaine fekaaliset koliformiset bakteerit BOD 7ATU saostuskemikaalin jäännöspitoisuus COD Cr kok.p kok.n Kullakin näytteenottokerralla selvitetään lisäksi: Näytteenottovuorokauden virtaama (m 3 /d) Bioroottorialtaan happipitoisuus (mg O 2 /l) ja tilakuorma (kg BOD 7 /m 2 ) Selkeytysaltaiden näkösyvyys (cm) ja pintakuorma, qmax (m/h) Kemikaalikulutus Mahdollisten ohijuoksutusten ja häiriöiden syyt Kuormitukset ja puhdistamon teho lasketaan virtaaman ja veden laadun perusteella vuosikeskiarvona. Liete sakeutetaan puhdistamolla noin 5-prosenttiseksi, minkä jälkeen se viedään kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle. Puhdistamolietettä koskevat uudet säädökset on annettu valtioneuvoston asetuksessa jätteistä 179/2012. Jäteasetuksen mukaisesti yhdyskuntajätevesilietteen tuottajan on määritettävä lietteen sisältämien raskasmetallien (Cd, Cr, Cu, Ni, Pb, Zn), elohopean, kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet. Lietteen laatu tutkitaan joka toinen vuosi. 5.2 Ilmapäästöjen tarkkailu Talvivaaran kaivosalueella päästöjä ilmaan aiheuttavia lähteitä karkeasti jaoteltuna on kahdenlaisia: pistemäisiä sekä diffuusit päästölähteet. Talvivaaran merkittävimmät päästöt ilmaan ovat pöly- ja rikkivetypäästöt. Lisäksi kalkin käyttö, työkoneet, räjäytysaineiden käyttö, energian tuotanto ja vetylaitos aiheuttavat Talvivaarassa hiilidioksidi-, typpi- ja rikkioksidipäästöjä. Epäsuoria kasvihuonekaasupäästöjä syntyy muun muassa energian käytöstä, poltetun kalkin valmistuksesta, työmatkaliikenteestä ja jätteiden käsittelystä. Päästöjen tarkkailuun kuuluu käytön aikainen prosessin tarkkailu päästöjen synnyn minimoimiseksi sekä päästöjen määritys päästökohteista. Seuraavassa on osaprosesseittain esitetty käyttötarkkailu sekä mittauksin toteutettavan päästöjen tarkkailun suunnitelma.

5.2.1 Pistemäiset lähteet Murskaus- ja agglomerointiasema Hienomurskaimen, seulan ja agglomerointiaseman pölyn leviämistä rajoitetaan rakennelmin. Muodostuva pöly kerätään kohdepoistoon ja johdetaan pölynpoistolaitteiston kautta ulkoilmaan. Pölynpoistolaitteiston toimintaa seurataan laitteiston käyttö- ja huolto-ohjeistuksen mukaisesti. Häiriöt kirjataan käyttötarkkailun käyttöpäiväkirjaan. Poistokaasun hiukkaspitoisuuksia määritetään seuraavista kohteista. Mittauskohteiden kanavan halkaisija, kanavan suunta ja hiukkasmittausstandardin häiriöttömien virtausetäisyyksien täyttymisen toteuma mittausraporttien mukaan on koottu myös taulukkoon. Taulukko 3. Malmin käsittelyn hiukkaspäästökohteet, mittaustasojen olosuhteet. Kohde Kanavan halkaisija (mm) Kanavan suunta Yhteet Häiriöttömät etäisyydet Karkeamurska 880 pysty poistoaukko ei täyty Seulahalli 2500 pysty 4 yhdettä ei täyty Hienomurska 1 1800 pysty 2 yhdettä ei täyty Hienomurska 2 1000 pysty 1 yhde ei täyty Agglomerointi 400 vaaka poistoaukko ei täyty Hiukkaspitoisuudet määritetään kolmen vuoden välein luvun 5.2.2 taulukon 6 mukaisesti. Yksikään mittaussarjan kolmesta raja-arvoon verrattavasta mittaustuloksesta ei saa ylittää 10 mg/m 3 (n) pitoisuutta. Öljykattilat Höyryn tuotantoa ja rakennusten lämmitystä varten on rakennettu talteenottolaitoksen yhteyteen lämpölaitos, jonka polttoaineena käytetään raskasta polttoöljyä. Lämpölaitos koostuu 10 MW:n höyrykattilasta (Vapor TTK-350 tulitorvi-tuliputki -kattila) ja 10 MW:n kuumavesikattilasta (Vapor TTKV-100-100 tuliputki-tulitorvi -kattila). Molempien kattiloiden savukaasujen hiukkaset erotetaan sykloneilla, minkä jälkeen molempien kattiloiden savukaasut johdetaan 50 m korkean savupiipun sisällä olevissa erillisissä sisäpiipuissa ulkoilmaan. Lisäksi alueella on vara- ja huipputehokapasiteetiksi höyrykontti rakennusten lämmittämisen ja prosessissa tarvittavan lämpöenergian tuottamisen varmistamiseksi. Höyrykontti käyttää polttoaineena raskasta polttoöljyä ja sillä on oma, 50 m korkea 1-horminen piippu. Kuumavesikattilassa käytetään polttoaineena raskasta polttoöljyä (POR 420). Höyrykattilassa käytetään myös raskasta polttoöljyä. Kaivosvarikon alueelle on rakennettu kuumavesikattila (2 MW) ja sen tuottamalla energialla lämmitetään alueen rakennuksia. Polttoaineena käytetään raskasta polttoöljyä. Rikkipäästöjen hallitsemiseksi öljykattilassa käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 1,0 painoprosenttia ja kevyen polttoöljyn enintään 0,1 painoprosenttia. Polttoaineen käyttöä ja laatua seurataan käyttötarkkailusuunnitelman mukaisesti (kohta 4). Öljykattiloiden savukaasujen päästökomponenttien pitoisuusraja-arvot ovat seuraavat. 17

Taulukko 4. Öljykattiloiden päästöjen pitoisuusraja-arvot normitilassa 3 % O 2. 18 Kattila Pitoisuusraja-arvo (101,3 kpa, 273 K) 3 % O 2 Hiukkaset (mg/m 3 n) NO x (mg/m 3 n) SO 2 (mg/m 3 n) Kuumavesi- ja kuumahöyrykattilat (10+10 MW) 50 600 1700 1) Kaivosvarikon kattilalaitos (2 MW) 140 900 850 Huipputeho+varakattilalaitos (5 MW) 100 800 850 1) enintään 1700 mg/m 3 (n) 3 % O 2 1.1.2018 saakka Kuumavesikattilan ja kuumahöyrykattilan mittauspaikat sijaitsevat kattilahuoneessa syklonien jälkeen. Tasoissa eivät täyty vaatimukset häiriöttömistä virtausetäisyyksistä. Päästömittaukset on tehtävä energiantuotantoyksikön suurimmalla ja pienimmällä käytettävällä tehotasolla, niin että ne edustava mahdollisimman hyvin kattilan normaalia toimintaa. Manuaalisessa hiukkasmittauksessa kussakin ajotilanteessa savukaasusta otetaan kolme lyhytaikaista näytettä (minimikesto 30 minuuttia). Raja-arvon saavuttamiseksi kaikkien mittaustulosten on oltava raja-arvoa pienempiä. Typenoksidit mitataan päästömittauksissa jatkuvatoimisesti. Rikkidioksidipäästö voidaan määrittää laskennallisesti polttoaineen rikkipitoisuuden ja päästökertoimien avulla tai mittaamalla typen oksidien mittausten yhteydessä. Mittaustulosten laskemiseksi referenssitilaan, on savukaasun happipitoisuus mitattava. Päästökertoimien laskemiseksi myös savukaasun virtaus on syytä määrittää. Tulokset sidotaan mittauksen aikana vallinneeseen prosessitilanteeseen. Olemassa olevilla laitoksilla savukaasun typen oksidien ja hiukkasten pitoisuudet mitataan kolmen vuoden välein. Uusilla energiatuotantoyksiköillä mittaukset on tehtävä viimeistään 12 kuukauden kuluessa toiminnan aloittamisesta esim. takuumittausten yhteydessä. Vara- ja huippukuormakattilan päästöt määritetään tämän jälkeen 2500 h käyttötunnin välein. Mittaukset on tehtävä myös päästöjen kannalta merkittävien muutosten yhteydessä. Metallitehdas Metallien talteenotossa saostuksissa käytetään rikkivetykaasua. Rikkivety päätyy reaktorien, sakeuttimien ja suodattimien hönkiin, koska metallin saostusreaktio vaatii pienen ylimäärän saostuskemikaalia. Kaivoksen rikkivedyn valmistuksesta ja käytöstä aiheutuvia hajuhaittoja on minimoitu erilaisilla toimenpiteillä. Tällä hetkellä laitoksella on käytössä kaasujen pesuun ja hajujen minimoimiseen seuraavat laitteistot: Nauhasuotimella on pystyejektioventuripesuri Rikin ulospuskualtaan hönkäpesurin huuhtelutoimintoja kehitetty pesuriputkien tukkeutumien estämiseksi Rikkivetytehtaan ulospuskun yhteydessä sularikistä vapautuva H 2 S kerätään hönkäimureilla kaskadipesureille, joissa se neutraloidaan lipeän avulla natriumsulfidiksi vesiliuokseen Rikkivetysaostusreaktoreiden höngät neutraloidaan laimealla lipeällä adsorptioreaktoreissa (2 kpl). Adsorptioreaktoreista hönkä johdetaan edelleen täytekappalepesureihin, jossa tapahtuu edelleen neutralointi lipeällä. Tämän jälkeen höngät johdetaan ulkoilmaan Esineutraloinnin poistokaasun neutraloidaan vaakaejektoriventuripesureissa (2 kpl sarjassa). Neutralointikemikaalina pesureissa on laimea lipeä. Rikkivetysaostuspiirien sakeuttimien poistokaasut neutraloidaan pystyejektoriventuripesureissa (2 kpl sarjassa). Neutralointikemikaalina käytetään laimeaa lipeää.

19 Raudansaostuksen poistokaasut neutraloidaan vaakaejektoriventuripesureissa (2 kpl rinnan). Neutralointikemikaalina käytetään laimeaa lipeää. Rakenteilla oleva laitteisto (2 pystyejektioventuripesuria sarjassa). Pesuri otetaan tarkkailuun kun se otetaan käyttöön. Pesurille tullaan johtamaan hönkäkaasut Zn-, NiCo- ja raffinaattivarastosäiliöiltä sekä tulevaisuudessa uraanin talteenottolaitokselta. Hönkien rikkivetypitoisuuksien pienentämiseksi on kehitetty prosessiliuosten peroksidikäsittely, jossa prosessiliuoksesta hapetetaan liuennut rikkivety vetyperoksidilla sulfaatiksi. Tämä vähentää seuraavan vaiheen hönkien rikkivetypitoisuutta. Hajukaasujen käsittelyn laitteistojen toimintaa seurataan laitteistojen käyttö- ja huoltoohjeistuksen mukaisesti. Häiriöt kirjataan käyttötarkkailun käyttöpäiväkirjaan. Poistokaasujen päästömittauksia on toteutettu seuraavan taulukon mittauskohteista, joiden mittaustasojen standardin vaatimusten mukaiset häiriöttömien etäisyyksien olosuhteet on myös koottu taulukkoon. Taulukko 5. Metallien talteenoton mittauskohteet, kanavan halkaisija, suunta ja vaatimusten täyttyminen mittaustasossa. Kohde Halkaisija (mm) Suunta Vaatimukset Saostuslinjan poistohöngät pesurin jälkeen (absorptio) 240 pysty ei täyty Neutralointireaktorin poistohöngät pesurin jälkeen 530 pysty OK Rautasaostuksen poistohöngät pesurin jälkeen 400 pysty OK Nauhasuodin poistohöngät pesurin jälkeen 570 pysty ei täyty Sakeuttimen poistohöngät pesurin jälkeen 570 pysty OK Esineutraloinnin nauhasuotimien poistohöngät pesurin jälkeen 570 pysty ei täyty Varastosäiliöiden hönkäpesuri (rakenteilla 2013) 5.2.2 Mittausohjelma ja menetelmät Taulukossa 6 on esitetty mittauskohteittain määritettävät päästö- sekä apusuureet mittaussykleittäin sekä kohteelle ympäristöluvassa esitetty raja-arvo. Mikäli asetettu rajaarvo ylitetään, suoritetaan tarvittavat korjaustoimenpiteet ja niiden jälkeen tehdään tarkistusmittaus. Mittauksien toteuttajalla on oltava hyväksyttävä pätevyys, kalusto ja ammattitaito toteuttaa ko. mittauksia taulukossa 7 esitettyjen standardien tai menetelmien mukaisesti. Suoritettavista mittauksista toimitetaan mittaussuunnitelma hyväksyttäväksi kuukautta ennen toteutettavia mittauksia kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Kainuun ELY-keskukselle. Mittaukset tehdään toiminnan normaalitilanteessa.

20 Taulukko 6. Päästötarkkailun kohteittaiset mittaukset sykleineen ja raja-arvopitoisuudet. (Kertaa per sykli). Kohde Mitattavat 2014 2015 2016 2017 2018 Raja-arvo Karkeamurska Hiukkaset* 1 1 10 mg/m 3 (n) Virtaus 1 1 Seulahalli Hiukkaset* 1 1 10 mg/m 3 (n) Virtaus 1 1 Hienomurska 1 Hiukkaset* 1 1 10 mg/m 3 (n) Virtaus 1 1 Hienomurska 2 Hiukkaset* 1 1 10 mg/m 3 (n) Virtaus 1 1 Agglomerointi Hiukkaset* 1 1 10 mg/m 3 (n) Virtaus 1 1 Kuumavesikattila Hiukkaset* 1 1 50 mg/m 3 (n) 3 % O 2 10 MW NO x NO 2:na 1 1 1) SO 2 1 1 600 mgno 2/m 3 n 3 % O 2 1700 mgso 2/m 3 n 3 % O 2 O 2 1 1 Virtaus 1 1 Kuumahöyrykattila Hiukkaset* 1 1 50 mg/m 3 (n) 3 % O 2 10 MW NO x NO 2:na 1 1 1) SO 2 1 1 600 mgno 2/m 3 n 3 % O 2 1700 mgso 2/m 3 n 3 % O 2 O 2 1 1 Virtaus 1 1 Höyrykontti Hiukkaset* 1 3) 1 3) 100 mg/m 3 (n) 3 % O 2 5 MW NO x NO 2:na 1 3) 1 3) 800 mgno 2/m 3 n 3 % O 2 1) SO 2 1 3) 1 3) 850 mgso 2/m 3 n 3 % O 2 O 2 1 3) 1 3) Virtaus 1 3) 1 3) Kaivosvarikon Hiukkaset* 1 1 140 mg/m 3 (n) 3 % O 2 kattilalaitos NO x NO 2:na 1 1 1) 2 MW SO 2 1 1 900 mgno 2/m 3 n 3 % O 2 850 mgso 2/m 3 n 3 % O 2 O 2 1 1 Virtaus 1 1 Saostuslinjan poisto- Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 Summa 1 mg/m 3 (n) höngät pesurien jälkeen H 2S* 4 4 2 2 2 50 mgh 2S/m 3 (n) U* 1 1 Virtaus 4 4 2 2 2 Neutralointi reaktoreiden Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 Summa 1 mg/m 3 (n) pesurin jälkeen H 2S* 4 4 2 2 2 50 mgh 2S/m 3 (n) U* 1 1 Virtaus 4 4 2 2 2 Varastosäiliöiden Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 hönkäpesuri H 2S 4 4 2 2 2 U* 2) 2 2 2 2 2 Virtaus 4 4 2 2 2 Rautasaostuksen Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 Summa 1 mg/m 3 (n) hönkäpesurin jälkeen H 2S* 4 4 2 2 2 50 mgh 2S/m 3 (n) U* 1 1 Virtaus 4 4 2 2 2 Nauhasuotimien Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 Summa 1 mg/m 3 (n) höngät pesurin jälkeen H 2S* 4 4 2 2 2 50 mgh 2S/m 3 (n) U* 1 1 Virtaus 4 4 2 2 2 Sakeuttimen poisto- Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 Summa 1 mg/m 3 (n) höngät pesurin jälkeen H 2S* 4 4 2 2 2 50 mgh 2S/m 3 (n) U* 1 1 Virtaus 4 4 2 2 2 Esineutraloinnin Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 Summa 1 mg/m 3 (n) nauhasuotimien poisto- H 2S* 4 4 2 2 2 50 mgh 2S/m 3 (n) höngät pesurin jälkeen U* 1 1 Virtaus 4 4 2 2 2 * Manuaalimenetelmien mittaussarjassa on vähintään kolme mittausta 1) jatkuva mittaus mahdollinen NO x mittauksen yhteydessä 2) uraanilaitoksen käynnistymisen jälkeen 3) vuoden sisällä käyttöönotosta ja tämän jälkeen 2500 h käyttötunnin välein

Taulukko 7. Vaihtoehtoiset ilmapäästöjen määritysmenetelmät. Mitattava Hiukkaset Menetelmä SFS-EN 13284-1 Stationary source emissions. Determination of low range mass concentration of dust. Part 1: Manual gravimetric method 21 Ni, Zn, Cu, Co, As* H 2 S SFS-EN 14385 Stationary source emissions. Determination of the total emission of As, Cd, Cr, Co, Cu, Mn, Ni, Pb, Sb, Tl and V, (Sn), (U) EPA 11 Determination of hydrogen sulphide content of gas streams in petroleum refineries manual method EPA 15 Determination of hydrogen sulphide, carbonyl sulphide, and carbon disulphide emissions from stationary sources (GC) kaasukromatografinen menetelmä Metsäteollisuudessa käytetty ISO 7935 sovellus Kaasun H 2 S konvertointi SO 2 :ksi ja mittaus IR tai UV fluoresenssiin perustuvalla analysaattorilla NO x SFS-EN 14792 Stationary source emissions. Determination of mass concenttration of nitroden oxides (NOx). Reference method: Chemiluminescence Yleisesti käytetty menetelmä Kaasun NO x mittaus kemiluminesenssiin tai NDIR menetelmään perustuvalla analysaattorilla O 2 SFS-EN 14789 Stationary source emissions Determination of volume concentration of oxygen (O 2 ) Reference method Paramagnetism ISO 12039 Stationary source emissions Determination of carbon monoxide, carbon dioxide and oxygen Performance characteristics and calibration of automated measuring systems SO 2 SFS-EN 14791 Stationary source emissions Determination of mass concentration of sulphur dioxide Reference method ISO 7935 Stationary source emissions - Determination of the mass concentration of sulfur dioxide - Performance characteristics of automated measuring methods Virtaus ISO EN 16911-1 Stationary source emissions Manual and automatic determination of velocity and volume flow rate in ducts Part 1 Manual reference method ISO 10780 Stationary source emissions Measurement of velocity and volume flowrate of gas streams in ducts 5.2.3 Diffuusit päästölähteet Louhosalueen hiukkaspäästöt Louhinnan räjäytyspölyn määrää ja leviämistä hallitaan panostustekniikan ja panostustyön laadunvalvonnan avulla. Louhosalueen hiukkaspäästöjen hallitsemiseksi esimurskain on varustettu verhoin ja poravaunuissa on syklonit. Esimurskauksen syötöstä ja tehdasalueella murskatun malmin hihnakuljetuksesta aiheutuvaa pölyämistä on rajoitettu koteloimalla maan pinnalla olevat kuljettimet agglomerointiin asti. Kaivostoiminnan käyttötarkkailun suunnitelman

22 mukaisesti pölynerotuslaitteiden käyttöajat ja häiriöt sekä pölyhavainnot kirjataan käyttöpäiväkirjaan. Pölyn leviämistä ympäristöön seurataan kohdan 6.4.1 mukaisesti pölylaskeumamittauksin 14 kohteessa. Tiestö-, lastaus-, varasto- ja läjitysalueet Liikenne on merkittävä hajapölyn lähde kaivoksella. Malmin pääasiallisille kuljetusreiteille on asennettu kiinteä kastelulinja pölyämisen hallitsemiseksi. Louhosalueen tiestön ja lastauksen sekä varasto- ja läjitysalueiden aiheuttamaa pölyämistä seurataan kaivoksen oman valvonnan yhteydessä. Tarvittavat huoltotoimet tehdään tarvittaessa. 5.2.4 Ilman hajurikkiyhdisteet Ilman hajurikkiyhdisteiden mittauksesta esitetään Kainuun ELY keskukselle hyväksyttäväksi 31.5.2014 mennessä suunnitelma, joka sisältää hajurikkiyhdisteiden leviämismallin ja ehdotuksen niiden mittaamisesta ulkoilmassa. 5.2.5 Bioliuotuskasojen ympäristön radiologinen tutkimus Bioliuotuskasojen ympäristössä määritetään radium- ja radonpitoisuus kertaluonteisesti eri kohdista vuoden 2014 aikana. Kaivosyhtiö laatii yhteistyössä STUK:n kanssa erillisen tarkkailusuunnitelman mitattavista kohteista. Suunnitelma hyväksytetään Kainuun ELY keskuksella. Tulosten perusteella tarkkailua voidaan määrätä jatkettavaksi. 6 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU 6.1 Pintavesien fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailu Talvivaaran kaivoshankkeen vaikutusalueen pintavesien laatua on tutkittu perustilaselvityksessä ja YVA-selvityksissä sekä vuodesta 2008 lähtien jatkuvaan säännölliseen velvoitetarkkailuun liittyen. Pintavesien tarkkailu perustuu vuonna 2013 tarkkailussa olleisiin seurantapaikkoihin. Vesistövaikutukset kohdistuvat Oulujoen ja Vuoksen vesistöjen suuntaan, ja myös tarkkailua painotetaan kyseisille alueille tavoitteena selvittää kaivosvesien vaikutusalueen laajuus ja voimakkuus. Kaivospiirin sisällä sijaitsevien pienten lampien ja purojen tarkkailusta esitetään luovuttavaksi, mutta kaivospiirin läheisyydessä sijaitsevat yksittäisten järvien (Iso Savonjärvi, Hakonen ja Raatelampi) tarkkailua jatketaan. Ympäristölupapäätöksen 52/2013/1 vesistöjä koskevia lupamääräyksiä: Aluehallintovirasto määrää kaivosalueen puhdistettujen jätevesien purkureitillä Oulujoen vesistöalueella Salmisen, Kalliojärven, Kalliojoen ja siihen laskevan Kuusijoen ja Kolmisopen sekä Vuoksen vesistöalueella Ylä-Lumijärven, Lumijoen ja Kivijärven vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 6 b :n tarkoittamaksi sekoittumisvyöhykkeeksi. Näissä vesistöissä veden liukoinen nikkelipitoisuus saa tämän päätöksen mukaisti käsiteltyjen jätevesien johtamisen seurauksena ylittää jäljempää perusteluista ilmenevästi määritellyn ympäristönlaatunormin 33 µg/l. Määräyksen 8a mukaan veden liukoinen kadmium- ja lyijypitoisuus sekä ahvenen (lihaksen) elohopeapitoisuus eivät luontaiset taustapitoisuudet huomioon ottaen saa ylittää purkupaikkojen alapuolisissa vesistöissä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista ai-

23 neista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 C) sisämaan pintavesille säädettyjä ympäristönlaatunormeja (AA EQS). Pintavesien liukoinen nikkelipitoisuus ei luontainen taustapitoisuus huomioon ottaen saa myöskään ylittää päätöksen mukaisesti vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 C) sisämaan pintavesille säädettyä ympäristönlaatunormia (AA EQS) edellä mainittujen sekoittumisvyöhykkeiden ulkopuolella. Luvan saajan on esitettävä Kainuun ELY-keskukselle 30.9.2013 mennessä asiantuntija-arvio Jormasjärven ja Laakajärven luontaisista nikkelin taustapitoisuuksista. Tarkkailupaikat, -ajankohdat ja analyysit Pintavesien fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailupaikat ja -ajankohdat on esitetty taulukossa 8 ja sekä kartalla liitteessä 1. Syvyystiedot taulukossa 8 perustuvat pääosin ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän tietoihin. Alku- ja lopputalvesta jäätilanne järvillä voi ajoittain vaikeuttaa tai jopa estää näytteenoton. Joki- ja puropisteillä näytteenottosyvyys on 1 m tai puolet vesisyvyydestä, mikäli vesisyvyys on alle 2 m. Järvistä ja lammista näytteet otetaan seuraavasti: kokonaissyvyys näytteet < 3 m 1 m 3 5 m 1 m ja 1 m pohja yläpuolelta > 5 m 1 m, vesipatsaan puoliväli ja 1 m pohjan yläpuolelta Poikkeuksen muodostavat seuraavat paikat, joissa väliveden näyte otetaan seuraavilta syvyyksiltä: Laakajärvi 13, 5m Laakajärvi 081, 10 m Laakajärvi 12, 3 m Kiltuanjärvi 4, 15 m Haajaistenjärvi, 5 m Syväri 21, 20 m Kokoomanäyte a-klorofyllin määrittämistä varten otetaan järvistä 0-2 m vesikerroksesta. Näytteenoton yhteydessä määritetään näkösyvyys ja mahdolliset muut visuaaliset havainnot, joilla voi olla vaikutusta kyseisen näytteen vedenlaatuun. Kenttämittaukset (lämpötila, sähkönjohtavuus, ph, redox-potentiaali ja happipitoisuus) tehdään toistaiseksi maaliskuussa ja touko-syyskuussa kerran kuukaudessa vesinäytteenoton yhteydessä kerrostuneisuuden kehityksen seuraamiseksi Kalliojärvessä (Kal1), Kolmisopessa (Kol1) ja Kivijärvessä (Kiv7). Tarkkailun muutoksista sovitaan Kainuun ELY:n kanssa erikseen tapauskohtaisesti. Kenttämittaukset tehdään 0,5 metrin välein, kun syvyys on alle 5 m ja metrin välein kun syvyys on yli 5 metriä. Kaksi kertaa kuukaudessa tarkkailtavilta pisteiltä näytteet otetaan taulukon 8 mukaisesti vuonna 2014 ja vuodesta 2015 lähtien näytteet otetaan kerran kuukaudessa. Vuoksen suunnalla, Nurmijoen reitin alaosalla pisteillä Sälevä 012, Itäkoski ja Atrojoki_Koivukoski on seurattu vuodesta 2012 lähtien Talvivaaran kaivoksen toimeksiannosta keskeisimpien muuttujien pitoisuuksia (sähkönjohtavuus, sulfaatti-, natrium- ja mangaani) maalis-huhti-, kesä-, elo- ja lokakuussa. Kyseistä tarkkailua jatketaan toistaiseksi nykyisen käytännön mukaisesti. Tarkkailu voidaan lopettaa Pohjois-Savon ELY:n kanssa sovitusti, mikäli Talvivaaran vaikutuksia ei kyseisellä alueella enää havaita.

Taulukko 8. Pintavesien fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailupaikat ja -ajankohdat. 24 Paikka Tunnus Koordinaatit Syvyys Vesistö- Näytteet Kuukausi (ETRS-TM35FIN) m alue krt I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Oulujoen suunta Salminen Sal 7097338 548569 8 59.885 4 1 1 1 1 Salmisenpuro Salpu1 7097799 548894 59.886 4 1 1 1 1 Kalliojärvi Kal1 7098727 548979 5 59.885 9 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Korentojoki Kor 7099572 549254 0,5 59.885 3 1 1 1 Härkäpuro Härp1 7096847 551710 59.885 4 1 1 1 1 Kuusijoki Kuujo 7099352 550338 59.886 12 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Kalliojokisuu Kal su 7099687 550778 59.885 20 1 1 2 2 2 2 2 2 2 2 1 1 Kolmisoppi Kol1 7100496 551228 13,7 59.885 6 1 1 1 1 1 1 Aittopuro 1) Ait 7101756 550618 59.885 3 1 1 1 Kolmisoppi lähtevä Kol läh 7101326 552468 59.885 6 1 1 1 1 1 1 Tuhkajoki Tuh1 7102406 554117 0,6 59.885 20 1 1 2 2 2 2 2 2 2 2 1 1 Talvijoki Talvijoki1 7099147 556886 1,9 59.884 3 1 1 1 Jormasjärvi Jor5 7101186 556226 18,5 59.882 5 1 1 1 1 1 Jormasjärvi syv Jor3 7103305 556646 26,9 59.882 5 1 1 1 1 1 Jormasjärvi pohjoinen Jor8 7106605 557234 11 59.882 4 1 1 1 1 1 Jormasjoki FM8 7111722 553107 59.881 4 1 1 1 1 Nuasjärvi, Jormaslahti FM6 7112861 552458 2,1 59.811 4 1 1 1 1 Nuasjärvi FM12 7114871 552148 23,1 59.811 4 1 1 1 1 Hakonen Hako1 7097388 553707 15 59.885 2 1 1 Raatelampi Raa 7100586 553807 6 59.885 2 1 1 Vuoksen suunta Ylä-Lumijärvi Ylu 7091340 547550 1,0 04.645 3 1 1 1 Lumijärvi Lujä 7090950 545990 1,4 04.645 3 1 1 1 Lumijoki 1, silta Lum 7090140 545340 04.645 20 1 1 2 2 2 2 2 2 2 2 1 1 Kivijärvi 2 Kiv2 7089971 544191 8,1 04.645 3 1 1 1 Kivijärvi 7 Kiv7 7088528 544879 5 04.645 9 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Kivijärvi 10 Kiv10 7088403 545625 n. 10 04.646 4 1 1 1 1 Kivijoki 4 Kivj4 7088409 544568 04.646 20 1 1 2 2 2 2 2 2 2 2 1 1 Iso-Savonjärvi IsoS 7091130 553297 15 04.646 2 1 1 Laakajärvi 9 Laa9 7085832 545810 3,0 04.644 5 1 1 1 1 1 Laakajärvi 13 Laa13 7084449 544950 10 04.644 5 1 1 1 1 1 Laakajärvi 081 Laa081 7078540 545920 21,4 04.644 5 1 1 1 1 1 Laakajärvi 12 Laa12 7074533 551073 5,0 04.644 2 1 1 Kiltuanjärvi Kil4 7075673 541368 36 04.643 4 1 1 1 1 Haapajärvi Haa070 7071838 538713 9,9 04.642 4 1 1 1 1 Nurmijoki, Koirakoski Koirak7 7053385 539933 1 04.642 4 1 1 1 1 Syväri 21 Syv21 7025389 549120 39 04.631 2 1 1 Haajaistenjärvi Haaj 7068283 547176 12 04.643 1 1 1) joka kolmas vuosi v. 2016 alkaen Kaivospiirin alueen lammet ja purot Kaivospiirin alueen ns. pienten lampien ja purojen vedenlaadun tarkkailua jatketaan kolmen vuoden välein vuodesta 2015 alkaen kerran vuodessa touko-elokuussa. Näytteet otetaan seuraavilta paikoilta (liite 1.3):

Paikka Tunnus Koordinaatit Syvyys Vesistöm (ETRS-TM35FIN) alue Mustalampi Mus 7093889 547450 7 04.645 Valkealampi Val 7094169 547350 6,5 04.645 Mäkijärvi Mäk 7091430 550129 11,2 04.645 Hoikkalampi Hoik, talvi 7096588 549489 n. 8 59.885 Hoik, kesä 7096668 549379 59.885 Munninlampi Mun 7094209 551778 8 59.884 Kivipuro Kip1 7094999 554742 n. 0,1-0,3 59.885 Pirttipuro Pirt1 7093024 555072 n. 0,1-0,3 59.884 Kaivoslampi Kai 7095858 552368 5 59.885 Kuusilampi (Rahvaanmäki) Kuus 7097299 551560 5 59.885 Pikku Hakonen Phako 7097358 552907 9 59.885 25 Vesinäytteet otetaan ulkopuolisen näytteenottajan toimesta. Näytteenottajan tulee olla sertifioitu tai hänen pätevyys ympäristönäytteenottoon on muutoin pyydettäessä osoitettava valvovalle viranomaiselle. Näytteenotossa noudatetaan ympäristöhallinnon ohjeita. Näytteistä tehtävät määritykset on esitetty taulukossa 9. Liukoiset metallipitoisuudet määritetään maastossa suodatetuista ja kestävöidyistä näytteistä. Myös kokonaismetallimäärityksiä varten näytteet kestävöidään maastossa. Määritykset tehdään ICP- OES/MS menetelmillä. Alkuaineet, joiden pitoisuudet vesistöissä ovat alhaisia, määritetään ICP-MS tekniikalla. Liukoisten metallipitoisuuksien analysoinnissa tulee ottaa huomioon asetuksen 1022/2006 (muutos 868/2010) vaatimukset analyysimenetelmille ja määritysrajoille. Veden kovuus tulee ilmoittaa VNa 1022/2006 liitteen 1 mukaisesti kalsiumkovuutena. Kaikki määritykset tehdään standardoiduin tai akkreditoinneissa hyväksyttyjen ja/tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymin menetelmin laboratoriossa, joka on osoittanut pätevyytensä luonnonvesien epäorgaaniseen analytiikkaan. Näytteenottopaikkoja, tarkkailutiheyttä ja tehtäviä analyysejä voidaan muuttaa, mikäli se tarkkailutulosten valossa on perusteltua samoin kuin poikkeuksellisten päästöjen yhteydessä. Asiasta sovitaan alueen ELY keskuksen / keskusten kanssa. Lupapäätöksessä vaaditut kunnostustoimet jätevesipäästöjen aiheuttamien pilaantumishaittojen vähentämiseksi Salmisessa, Kalliojärvessä ja Kalliojoessa sekä Ylä-Lumijärvessä, Lumijoessa, Lumijärvessä ja Kivijärvessä voivat myös aiheuttaa muutoksia kyseisten vesien tarkkailuun.

Taulukko 9. Vesinäytteistä tehtävät määritykset. 26 Joet Joet Järvet Joet Järvet, 1 m ja pohja +1m Haapajärvi ja Koirakoski Syväri Lammet ja purot lisäksi lisäksi v. 2015 alk. 2 krt/kk IV, VI, VIII, X IV, VI, VIII, X 3) 3 v. välein lämpötila x x x x x ph x x x x x sähkönjohtavuus x x x x x x sameus x x kiintoaine (GF/C) x 5) x happipitoisuus x x x x hapen kyllästysaste x x x x alkaliniteetti x x x nikkeli (Ni), liuk x x x x x sinkki (Zn), liuk x x x uraani (U), liuk x x x kadmium (Cd), liuk x x x x x mangaani (Mn), kok x x x x x x alumiini (Al), liuk x x alumiini (Al), kok x x x rauta (Fe), liuk x x rauta (Fe), kok x x x rikki (S), kok x x4) arseeni (As), liuk x x koboltti (Co), liuk x x lyijy (Pb), liuk x x kromi (Cr), liuk x x antimoni (Sb), liuk x x barium (Ba), liuk x x kupari (Cu), liuk x x sulfaatti (SO 4) x x x x x x natrium (Na) x x x x x kalsium (Ca) x x x magnesium (Mg) x x x kemiall.hapenkulutus (COD Mn) x x x orgaaninen kokonaishiili (TOC) x x4) kokonaisfosfori (P) x x 1) x x kokonaistyppi (N) x x 1) x x fosfaattifosfori (PO 4 -P) x 2) x 1) 2) x nitriitti- ja nitraattityppi (NO 2+NO 3-N) x 2) x 1) 2) x ammoniumtyppi (NH 4 -N) x 2) x 1) 2) x a-klorofylli x 2) x (lammet) 1) 1 m ja pohja +1 m 2) VI, VII, VIII, IX 3) voidaan tehdä alueen muun yhteistarkkailun yhteydessä 4) 1 m ja 1 m pohjan yläpuolelta 5) Kiintoaine määritetään lisäksi Salmisesta, Kalliojärvestä, Kivijärvestä ja Kolmisopesta 1 m pohjan yläpuolelta 6.2 Pintavesien biologinen tarkkailu 6.2.1 Kasviplankton Kasviplanktonin biomassan määrä on riippuvainen järven rehevyystasosta ja myös lajistorakenne valikoituu järven olosuhteita vastaavaksi. Kasviplanktontutkimuksen avulla saadaan siten tietoa sekä järven rehevyydestä ja muista ominaisuuksista että näissä ominaisuuksissa tapahtuneista muutoksista, kun tutkimus toistetaan tietyin väliajoin (esim. Lepistö & Rosenström 1998, Willén 2007, Vuori ym. 2010, Järvinen ym. 2011). Kasviplanktonnäytteet otetaan seuraavilta vesistötarkkailun näytteenottopaikoilta (liite 2):

Paikka Koordinaatit (ETRS- TM35FIN) Kalliojärvi (Kal1) 7098727 548979 Kolmisoppi (Kol) 7100496 551228 Jormasjärvi, Talvilahti (Jor5) 7101186 556226 Jormasjärvi, syvänne (Jor3) 7103305 556646 Kivijärvi, pohjoisosa (Kiv2) 7089971 544191 Kivijärvi, keskiosa (Kiv7) 7088528 544879 Laakajärvi, pohjoisosa (Laa13) 7084449 544950 Laakajärvi, keskiosa (Laa081) 7078540 545920 Kiltuanjärvi (Kil4) 7075673 541368 27 Kasviplanktonnäytteet on otettu vuosina 2008, 2010, 2012 ja 2013. Vuonna 2012 tehtiin ohjelmasta poiketen ylimääräinen tarkkailukierros ja tällöin mukaan tarkkailuun tuli myös Laakajärvi. Kiltuanjärven tarkkailu aloitettiin vuonna 2013. Seuraavan kerran näytteet otetaan vuonna 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein (v. 2018 jne.) kesä-, heinä- ja elokuussa vesinäytteenoton yhteydessä. Tarkkailualueen laajuutta voidaan muuttaa, mikäli se tulosten valossa on perusteltua. Näytteet otetaan 0 2 m kokoomanäytteenä. Näytteet kestävöidään välittömästi happamalla Lugolin liuoksella. Näytteet kuljetetaan ja säilytetään pimeässä ja viileässä. Kasviplanktontutkimus tehdään käyttäen laajaa kvantitatiivista menetelmää, ja laskennassa noudatetaan ympäristöhallinnon voimassaolevaa ohjeistusta (ympäristöhallinnon www-sivut, menetelmäohjeet ja maastolomakkeet). Määrityksissä pyritään lajitasolle. Solut lasketaan tarvittaessa kokoluokittain ja solujen ja/tai kolonioiden koot mitataan mahdollisimman oikean tilavuuden määrittämiseksi. Tilavuuksina käytetään Suomen ympäristökeskuksen kasviplanktonrekisteriin tallennettuja tilavuuksia. Tulokset ilmoitetaan taksonimääränä ja biomassana (milligrammaa litrassa). Näytteiden määrityksen suorittaa asiantuntija, joka on pätevöitynyt Suomen sisävesien kasviplanktonmäärityksiin esimerkiksi suorittamalla hyväksytysti Suomen ympäristökeskuksen järjestämän vertailukokeen. Laskentatulokset tallennetaan ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin. Tulosten avulla tarkastellaan tutkittujen järvien rehevyyttä, ekologista tilaa ja tilassa tapahtuneita muutoksia. 6.2.2 Perifytonin piilevästö Piileviä esiintyy kaikissa vesistöissä, ja ne muodostavat merkittävän osan perustuottajista etenkin pienissä virtavesissä. Virtavesien kivipinnoilla kasvavat piilevät saavat kaiken ravintonsa ympäröivästä vedestä, ja siten leväyhteisön rakenne kuvastaa hyvin vesistön ekologista laatua ja rehevyyttä sekä vesistöön mahdollisesti kohdistuvaa kuormitusta. Voimakkaimmin piileväyhteisön rakenteeseen vaikuttavat vesistön ph-tasoon ja suolapitoisuuteen liittyvät tekijät sekä veden ravinteisuus (esim. Soininen ym. 2004, Andrén & Jarlman 2008). Piilevätutkimus on tehty vuosina 2008, 2010 ja 2013. Jatkossa piileväseurantaa tehdään vuosina 2014 ja 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein (v. 2018 jne.), poikkeuksena Kivijoki ja Tuhkajoki, joissa piileväseuranta tehdään vuosittain. Piilevänäytteet otetaan seuraavilta näytteenottopaikoilta (liite 2):

28 Paikka Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Kalliojoki, suu 7099687 550778 Tuhkajoki 1 7102406 554117 Jormasjoki 9 7111722 553107 Lumijoki 7090140 545340 Kivijoki 4 7088409 544568 Laakajoki, Multa-Väärä* 7076309 543611 Nurmijoki, Haapakoski 7070298 537973 *vain piilevät Näytteitä otetaan pohjaeläintarkkailun yhteydessä syksyllä yksi kappale kustakin joesta samoilta näytteenottopaikoilta kuin pohjaeläinnäytteet (liite 2). Laakajoen Multa- Väärästä tehdään vain piileväseuranta. Ensisijaisesti näytteet kerätään kivien pinnoilta harjaamalla. Näytteenotto toteutetaan ympäristöhallinnon voimassaolevan ohjeistuksen mukaisesti (ympäristöhallinnon www-sivut, menetelmäohjeet ja maastolomakkeet). Piilevänäytteiden käsittely, mikroskopointi sekä analysointi toteutetaan Elorannan ym. (2007) ohjeistuksen ja standardien SFS-EN 13946 (2003) ja SFS-EN 14407 (2005) mukaisesti. Näytteiden laskennasta vastaa asiantuntija, joka on perehtynyt piilevien lajinmääritykseen esimerkiksi suorittamalla hyväksytysti NorBAF:n (the Nordic-Baltic Network for Benthic Algae in Freshwater, www.norbaf.net) järjestämän vertailukokeen. Määritystulosten perusteella tarkastellaan tutkittujen jokien vedenlaatua, ekologista tilaa ja tilassa tapahtuneita muutoksia yhteisöanalyysin ja tarkoitukseen soveltuvien indeksien avulla. Piilevätulokset ja -preparaatit tulee toimittaa SYKE:lle asiasta vastaavalle henkilölle. 6.2.3 Pohjaeläimet Pohjaeläinanalyysit ovat yleisesti käytetty tapa arvioida virtavesiin kohdistuvien paineiden ekologisia vaikutuksia. Pohjaeläimiä esiintyy käytännössä kaikissa vesistöissä, ja suhteellisen pitkäikäisinä ja paikallaan pysyvinä ne ilmaisevat elinympäristönsä hitaita muutoksia pidemmällä aikavälillä kuin vain kyseisellä näytteenottohetkellä (Koskenniemi & Ruoppa 2004). Pohjaeläimiä käytetään yhtenä biologisena osatekijänä vesistöjen ekologisessa tila-arvioinnissa. Pohjaeläintutkimuksia on tehty vuosina 2008, 2010, 2012 ja 2013. Vuonna 2012 tehtiin ohjelmasta poiketen ylimääräinen tarkkailukierros vain järvipisteillä ja tällöin mukaan tarkkailuun tuli myös Laakajärvi. Kiltuanjärven tarkkailu aloitettiin vuonna 2013. Seuraavan kerran näytteet otetaan vuonna 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein (v. 2018 jne.). Kalliojärven ranta-alueelta on otettu ylimääräiset pohjaeläinnäytteet kaivoksen pyynnöstä vuosina 2012 ja 2013. Ranta-alueelta on vaikea saada edustavaa näytettä, joten sen tarkkailua ei jatketa. Järvien syvännenäytteet otetaan seuraavilta yhdeksältä vakioidulta tutkimusalueelta (liite 2):

Paikka Koordinaatit (ETRS- TM35FIN) Kalliojärvi (Kal1) 7098727 548979 Kolmisoppi (Kol) 7100496 551228 Jormasjärvi, Talvilahti (Jor5) 7101186 556226 Jormasjärvi, syvänne (Jor3) 7103305 556646 Kivijärvi, pohjoisosa (Kiv2) 7089971 544191 Kivijärvi, keskiosa (Kiv7) 7088528 544879 Laakajärvi, pohjoisosa (Laa13) 7084449 544950 Laakajärvi, keskiosa (Laa081) 7078540 545920 Kiltuanjärvi (Kil4) 7075673 541368 Jokaiselta järvisyvännetutkimusalueelta otetaan syys-lokakuussa kuusi rinnakkaista pohjaeläinnäytettä Ekman-tyypin noutimella. Näytteet otetaan ympäristöhallinnon viimeisimmän ohjeistuksen (ks. Meissner ym. 2013 julkaisematon) mukaan. Näytteet käsitellään erillisinä tulosten pohjaeläinrekisteritallennukseen asti. Keskisyvyydeltään yli kolmen metrin järvien ekologista tilaa arvioidaan syvännepohjaeläinaineistoista laskettavilla PICM- ja PMA -mittareilla (ks. Aroviita ym. 2012). Lisäksi näytteenottojen perusteella arvioidaan tutkimuspaikkakohtaisesti pohjaeläimistön yksilötiheyksiä. Virtavesinäytteet kerätään syys-lokakuussa ympäristöhallinnon nykyohjeistuksen (ks. Meissner ym. 2013) mukaisesti seuraavilta paikoilta (liite 2): 29 Paikka Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Kalliojoki, suu 7099687 550778 Tuhkajoki 1 7102406 554117 Jormasjoki 9 7111722 553107 Lumijoki 7090140 545340 Kivijoki 4 7088409 544568 Nurmijoki, Haapakoski 7070298 537973 6.2.4 Vesikasvit Virtavesikohteiden ekologista tilaa arvioidaan nykyisin ekologisessa tila-arvioinnissa käytettävillä kolmella eri pohjaeläinmittarilla (TT; tyyppiominaisten taksonien esiintyminen, EPTh; tyyppiominaisten EPT-heimojen esiintyminen & PMA; prosenttinen mallinkaltaisuus) (ks. Vuori ym. 2010, Aroviita ym. 2012). Varsinaisten ekologisten tilaluokittelumittarien lisäksi virtavesipohjaeläinaineistosta lasketaan myös muita pohjaeläinyhteisön monimuotoisuutta ja orgaanisen kuormituksen määrää kuvaavia tunnuslukuja (mm. ASPT -indeksi, Shannon-Wiener diversitetti-indeksillä (H ), yksilö- ja lajimäärä sekä EPT -lajimäärä). Kaikki pohjaeläintutkimuksen havaintopaikka- ja näytteenottotiedot sekä määritystulokset tallennetaan ympäristöhallinnon ylläpitämään Pohje-tietojärjestelmään. Pohjaeläinnäytteenoton tuloksia verrataan paikkakohtaisesti aiempiin pohjaeläinnäytteenottojen tuloksiin siltä osin, kun vertailukelpoista aineistoa on saatavilla. Kaikkien pohjaeläinnäytteiden määrityksessä pyritään vähintään ympäristöhallinnon tavoitetaksonomiaan mukaiseen tarkkuuteen (ks. Meissner ym. 2013). Pohjaeläinmäärittäjän tulee olla pätevöitynyt kohdelajistoon Suomen ympäristökeskuksen pohjaeläinmääritysvertailukokeiden (Prof Test) kautta (ks. Meissner & Hynynen 2009). Vesikasvillisuutta seurataan kolmessa järvessä: Kalliojärvi, Kivijärvi ja Jormasjärvi. Vesikasvillisuuden tilaa selvitetään ilmakuvausten ja maastossa tehtävien kasvillisuuden linjalaskentojen avulla. Aikaisemmin tarkkailussa on ollut mukana myös Kolmisoppi,

30 mutta järven tarkkailu esitetään lopetettavaksi, koska Kolmisopen säännöstelyn tarkkailussa vuonna 2013 järvellä havaittiin enää muutamia vesikasveja ja vesikasvilinjat olivat lähes kasvittomia. Vesikasvillisuus ilmakuvataan kymmenen vuoden välein. Lähtötilanne on määritetty vuonna 2008 ennen ensimmäistä linjalaskentaa. Ilmakuvaukset suoritetaan aamupäivällä elokuun lopussa tai syyskuun alussa. Ilmakuvausten tarkoituksena on luoda yleiskuva vesikasvillisuudesta sekä antaa tietoa kasvustojen sijoittumisesta ja määrästä. Tarkempi vesikasvillisuuden määritys suoritetaan linjalaskentojen avulla. Linjalaskennoilla kerätään tietoa kasvillisuusvyöhykkeistä, kasvilajistosta, lajien yleisyydestä ja runsaudesta sekä kasvusyvyyksistä. Lisäksi linjoilta tehdään vesikasvien laatuluokittelu. Linjamenetelmänä käytetään ELY-keskuksenkin käyttämää yksinkertaistettua päävyöhykelinjamenetelmää, jossa kunkin lajin yleisyys ja peittävyys arvioidaan linjalla vain kerran. Maastossa linjojen tiedot kirjataan standardilomakkeille. Aineiston avulla tehdään järvien ekologinen laatuluokittelu Suomen ympäristökeskuksen järvivesikasvien laskentapohjilla. Kasvillisuuslinjat on perustettu rannasta kohtisuoraan avoveteen. Linjat ulottuvat ylimmästä vesirajasta niin syvälle, kuin makrofyyttejä esiintyy. Linjan leveys on 5 m. Linjojen sijoituskohdat on dokumentoitu niin, että linjojen sijainti voidaan paikallistaa tarkasti seuraavina vuosina. Linjan alku- ja loppupäät on määritetty GPS-paikantimella ja lisäksi linjan suunta kompassilla. Mahdollisuuksien mukaan paikannuksessa on käytetty apuna myös selkeitä maamerkkejä. Vuonna 2008 perustettujen linjojen koordinaattitiedot ja kompassisuunnat on esitetty taulukossa 10. Taulukko 10. Vesikasvillisuuslinjojen sijainti. Kalliojärvi Linja Linjan ranta Linjan avovesi Suunta Merkattu (ETRS-TM35FIN) (ETRS-TM35FIN) kompassilla maamerkki L1 549081 7098042 549101 7098050 koillinen 60 koivu (ohut) L2 549189 7098174 549181 7098167 lounas 240 2 koivua L3 548872 7098629 548883 7098628 itä 84 mänty L4 548880 7099024 548893 7099020 itä 84 koivu L5 548940 7099286 548923 7099282 länsi 278 koivu Kivijärvi Linja Linjan ranta (ETRS-TM35FIN) Linjan avovesi (ETRS-TM35FIN) Suunta kompassilla L1 544496 7089298 544499 7089306 koillinen 52 mänty L2 544520 7088651 544527 7088664 koillinen 28 koivu L3 545124 7088074 545136 7088080 koillinen 36 mänty L4 545488 7088747 545494 7088742 kaakko 130 mänty L5 544591 7089821 544564 7089791 lounas 200 mänty Merkattu maamerkki Jormasjärvi/Talvilahti Linja Linjan ranta Linjan avovesi Suunta Merkattu (ETRS-TM35FIN) (ETRS-TM35FIN) kompassilla maamerkki L1 556685 7100868 556656 7100866 lounas 230 mänty L2 556005 7101009 556037 7101008 itä 88 iso koivu L3 555998 7101523 556055 7101510 itä 88 ohut leppä L4 556755 7102373 556703 7102424 luode 310 koivu L5 555893 7101986 555947 7101990 itä 97 koivu Laskentalinjat on sijoitettu liitekartan 2 mukaisesti 5 linjaa / järvi. Vesikasvillisuuslinjat perustettiin vuonna 2008 ja niille on tehty ensimmäinen seuranta vuonna 2010. Jatkossa seuranta toteutetaan vuonna 2015 ja sen jälkeen kuuden vuoden välein. Vesikasvillisuustutkimusten ajoittuminen on esitetty yhteenvetona taulukossa 11.

Taulukko 11. Vesikasvillisuustutkimusten ajoittuminen. Menetelmä Ajankohta lähtötilanteen määritys, ilmakuvaus 8/2008 lähtötilanne, linjalaskenta 8/2008 1. seuranta, linjalaskenta 8/2010 2. seuranta, linjalaskenta 8/2015 seuranta ilmakuvaus 8/2018 3. seuranta, linjalaskenta 8/2021 jne. 6 v. välein linjalaskenta 31 6.2.5 Vesisammalten metallipitoisuus 6.2.6 Biotestit Vesisammalia (Fontinalis dalecarlica) kerättiin metallipitoisuuksien määritystä varten ensimmäisen kerran vuonna 2013 pohjaeläinnäytepisteiltä Kalliojoesta, Tuhkajoesta, Jormasjoesta, Lumijoesta, Kivijoesta, Laakajoesta ja Nurmijoesta. Seuraavan kerran näytteet kerätään vuonna 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein (v. 2018 jne.). Näytteet kerätään samoilta paikoilta kuin em. piilevänäytteet (Kalliojoki, Tuhkajoki, Jormasjoki, Lumijoki, Kivijoki ja Laakajoen Multa-Väärä). Mahdollisen Laakajoen kunnostushankkeen jälkeen havaintopaikkana on Nurmijoen Haapakoski, mikäli kunnostuksen jälkeen Multa-Väärältä ei ole löydettävissä häiriintymättömiä, näytteenottoon soveltuvia vesisammalkasvustoja. Näytteet kerätään virtanäkinsammaleesta (Fontinalis dalecarlica). Jokaiselta havaintopisteeltä kerätään kokoomanäyte usean (n. 10) osanäytteen otoksena. Näytteenotto ja näytteiden esikäsittely tehdään standardia SFS 5671 soveltaen syys-lokakuussa. Näytteestä puristetaan puhtaalla käsineellä vesi pois ja näytteet pakastetaan. Sammalen latvaosista otetaan 3 5 uusinta vuosikasvainta kokoomanäytteeseen, joka säilötään paperipussiin tai analysoidaan välittömästi. Näytteistä analysoidaan Ni-, As-, Hg-, Zn-, Cu-, Cd-, Pb-, Co-, Ba- ja U-pitoisuus. Vuoden 2015 loppuun mennessä tehdään selvitys jätevesien haitallisuudesta vesistöissä biotestien avulla. Käytettävät testit ovat: (1) Kalojen mätipoikastesti (ISO 12890:1999) ruskuaispussivaiheeseen asti ja paikallisilla lajeilla (esim. siika tai taimen) tai paikallisiin oloihin sopeutuneilla lajeilla (esim. kirjolohi) toteutettuna. (2) Daphnian lisääntymistesti (ISO 10706:2000) (testieliönä muu kuin D. magna, esimerkiksi D. pulex tai D. longispina) (21 vrk). (3) Lemna minor -testi (ISO 20079:2005) (7 vrk). Testit tehdään kummankin jätevesien purkusuunnan vesistövesillä niin että saadaan pitoisuusgradientti voimakkaasti kuormittuneista vesistä lievemmin kuormittuneisiin vesiin. Vuoksen vesistöalueella testattavat vedet ovat Kivijärvi 7 alusvesi, Kivijoki, Laakajärvi 081 päällysvesi, Oulujoen vesistöalueella Kolmisoppi välivesi, Tuhkajoki ja Jormasjärvi 3 päällysvesi. Biotestien toteutuksessa on huomattava, että testieliöille on riittävästi ravinteita/ravintoa, jotta voidaan testata nimenomaan haitta-aineiden vaikutusta ja kasvuedellytykset on muutoin turvattu.

6.3 Kalasto ja kalastus 32 6.3.1 Kalataloustarkkailun perusteet Kalataloustarkkailun tavoitteena on selvittää kuormituksen mahdollisia vaikutuksia kalakantoihin sekä kalastukseen ja kalojen käyttökelpoisuuteen. Verkko- ja sähkökoekalastuksilla saadaan tietoa kalakannoista ja niiden mahdollisesta muuttumisesta. Kalastuskirjanpidolla ja kalastustiedusteluilla saadaan suoraa tietoa alueen kalastuksesta ja kalastusta haittaavista tekijöistä sekä välillistä tietoa myös kalakantojen mahdollisesta muuttumisesta. Kalojen metallipitoisuusmääritykset kuvaavat kalojen käyttökelpoisuutta ravinnoksi. Koekalastukset kohdennettiin kaivoksen alkuvaiheessa purkualueiden lähivesistöihin, joissa mahdolliset muutokset kalakantojen rakenteessa ovat todennäköisimmin todettavissa. Koekalastusaluetta laajennettiin v. 2013 siten, että verkkokoekalastukset ulottuivat Oulujoen vesistössä Jormasjärvelle ja Nurmijoen vesistössä Kiltuanjärvelle asti. Myös kalastustiedustelut kohdennetaan purkualueiden lähivesistöjä laajemmalle alueelle. Eteläisellä reitillä tehdään Savon Voima Oyj:n kalataloudellisen tarkkailun yhteydessä kalastustiedustelu mm. Laaka- ja Kiltuanjärvellä kolmen vuoden välein. Tiedustelu on tehty viimeksi vuodelta 2012. Talvivaaran kaivos osallistuu Savon Voima Oyj:n kanssa eteläisen purkureitin kalataloudelliseen tarkkailuun yhteistarkkailuperiaatteella Savon Voima Oyj:n kalataloustarkkailuohjelman mukaisesti. Lisäksi kaivos osallistuu Mondo Minerals B.V. Branch Finland Oy:n kanssa yhteistarkkailuperiaatteella Nuasjärven kalataloustarkkailuun Mondo Minerals B.V. Branch Finland Oy:n kalataloustarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailu sisältää kalastustiedustelun Nuasjärvellä kolmen vuoden välein. Tiedustelu tehdään seuraavan kerran v. 2013 tiedoista. Rapurutto tuhosi Jormasjärven pyyntivahvan rapukannan v. 2011, joten ravun osalta ei tehdä jatkossa erillisiä tarkkailutoimia. 6.3.2 Kalastuskirjanpito Kalastuskirjanpito on vuodesta toiseen jatkuvaa perustason seurantaa, jolla voidaan saada epäsuoraa tietoa kalakantojen vakioisuudesta/muutossuunnista. Kalastuskirjanpitoon osallistuvat kalastajat kirjaavat pyynti- ja saalistiedot päivittäin pyydyskohtaisille kaavakkeille. Kalojen mahdollisia makuvirheitä ja pyydysten likaantumista arvioidaan erilliselle kaavakkeelle. Lisäksi kirjanpitäjät havainnoivat mm. poikkeuksellisia kalastusolosuhteita, muutoksia vesistössä jne. Kirjanpitotiedoista tulostetaan perustietojen lisäksi pyydyskohtaisia yksikkösaaliita, joista muodostetaan vuosisarjoja. Jormasjärvellä on toiminut 5 kirjanpitokalastajaa, jotka ovat harjoittaneet lähinnä verkko-, rysä- ja koukkukalastusta sekä vetouistelua. Jormasjärven kalastajista 1 on kalastanut Talvilahdella. Kolmisopella 1-2 kalastajaa on harjoittanut pienimuotoista katiskakalastusta. Muita kalastajia Kolmisopella ei tiettävästi ole. Kivijärvellä kalastus on niin pienimuotoista, että sinne ei ole mielekästä järjestää kalastuskirjanpitoa. Kalastuskirjanpitoa jatketaan nykyisen laajuisena siten, että Jormasjärvellä on 4-5 kalastajaa ja Kolmisopella 1-2 kalastajaa, mikäli he jatkavat kalastusta Kolmisopella. 6.3.3 Kalastustiedustelu Kalastustiedustelu tehdään aiemman tarkkailuohjelman mukaisesti vuoden 2013 tiedoista, ja se uusitaan jatkossa kolmen vuoden välein eli v. 2016 ja 2019 tiedoista jne. Tiedustelu tehdään yhtäaikaisesti Mondo Minerals Oy:n tiedustelun kanssa, koska tieduste-

33 lun otantajoukko on molemmissa sama. Tiedustelu tehdään kolmikierroksisena postitiedusteluna Jormaskylän osakaskunnan lupamyyntitietojen pohjalta. Tiedustelu suunnataan luvan lunastaneista kaikille niille, joilta osoitetieto on saatavissa lupakannasta. Kalastuslupia myyville tahoille tulee ennakolta ilmoittaa, että myydyissä luvissa tulisi olla myös osoitetiedot. Tiedustelusta tulostetaan alueittain kalastajien määrä, pyynnin määrä ja laatu sekä saatu saalis kalalajeittain. Kalastustiedot eritellään Kalliojärven, Kolmisopen, Tuhkajoen, Jormasjärven ja Jormasjoen osalta. Varsinaisten pyynti- ja saalistietojen ohella tiedusteluun sisällytetään kysymyksiä kalastusta haittaavista tekijöistä kuten pyydysten likaantumisesta ja kalojen mahdollisista makuvirheistä. Kalastus Kivijärvellä on vähäistä, eikä järvelle kohdennettuja lupamyyntitietoja ole saatavissa. Tietoja Kivijärven kalastuksesta hankitaan haastattelemalla puhelimitse joku järvellä kalastava henkilö samoina vuosina kuin Jormaskylän osakaskunnan kalastustiedustelu tehdään. Talvivaaran kaivos osallistuu yhteistarkkailuperiaatteella Mondo Minerals B.V. Branch Finland Oy:n kalataloustarkkailuun, joka sisältää kalastustiedustelun Nuasjärvellä kolmen vuoden välein. Tiedustelu tehdään Nuasjärvellä vuosilta 2013 ja 2016 jne. Kaivos osallistuu yhteistarkkailuperiaatteella myös Savon Voima Oyj:n kalataloustarkkailuun, joka sisältää mm. kalastustiedustelun Laaka- ja Kiltuanjärvellä kolmen vuoden välein. Tiedustelu on tehty vuodelta 2012 ja se uusitaan vuodelta 2015 jne. Talvivaaran kaivoksen tiedustelun raportoinnin yhteydessä referoidaan myös edellisen tiedustelun tuloksia Laaka- ja Kiltuanjärveltä. 6.3.4 Verkkokoekalastukset Verkkokoekalastuksilla saadaan tietoa kalakannan rakenteesta ja sen mahdollisesta muuttumisesta pitkällä aikavälillä. Verkkokoekalastukset Nordic-yleiskatsausverkoilla standardia SFS-EN 14757 soveltaen on tehty viimeksi v. 2013 Kalliojärvellä (6 verkkod), Kolmisopella (10 verkko-d), Jormasjärvellä (52 verkko-d), Kivijärvellä (10 verkkod), Laakajärvellä (52 verkko-d) ja Kiltuanjärvellä (48 verkko-d). Pienillä järvillä, Kalliojärvi, Kolmisoppi ja Kivijärvi, koekalastukset tehtiin pohjaverkoilla eri puolilla järviä olevilla jo aiemmin kalastetuilla kohteilla. Jormas-, Laaka- ja Kiltuanjärvillä koekalastukset toteutettiin syvyysvyöhykkeittäin ositetun satunnaisotannan periaatteella, jossa käytettiin pohja-, välivesi- ja pintaverkkoja. Tulokset tallennettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ylläpitämään koekalastusrekisteriin. Verkkokoekalastukset uusitaan v. 2013 toteutetulla tavalla heinä-elokuussa v. 2015 ja 2018. Vuoden 2018 tulosten valmistuttua verkkokoekalastusten laajuutta ja toteutusvuosia arvioidaan uudelleen, ja ne toteutetaan vuoden 2018 jälkeen erillisen viranomaispäätöksen mukaisesti. Koekalastusten perustulokset tallennetaan koekalastusrekisteriin kunkin verkon pyyntipaikoittain verkon eriharvuista osaa kohden kalalajeittain yksilömäärinä ja kokonaispainoina. Raportoinnissa esitetään järvikohtaisesti koekalastusten kokonaistulokset eli keskimääräinen saalis kalalajeittain, keskimääräinen saalis syvyysvyöhykkeittäin, kalojen pituusjakauma ja kokonaissaalis yhtä verkkoa kohden. Verkkokoekalastukset toteutetaan kalataloudellisen velvoitetarkkailun kehittämistyöryhmän raportin (Työryhmämuistio mmm 2008:3) liitteen 3 mukaisesti. Vuoden 2012 verkkokoekalastusten ahvensaaliista tehty kanta-analyysi (Puranen 2014) toistetaan vuoden 2018 koekalastusten saaliista Jormas- ja Laakajärvellä. Verkkokoekalastusten kalanäytteistä Laakajärvessä tehdään ikämääritykset ja takautuvat kasvumääritykset ahvenista.

6.3.5 Sähkökoekalastukset Sähkökoekalastuksia tehdään Kalliojoella, Tuhkajoella, Lumijoella, Kivijoella ja Laakajoella heinä-elokuussa vuonna 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein (v. 2018 jne.). Koealoja on Tuhkajoella kolme ja muilla joilla yksi (taulukko 12, liite 2). Koealat on kalastettu viimeksi vuonna 2013 Laakajokea lukuun ottamatta. Koealueilta kalastetaan mahdollisuuksien mukaan noin 200 m 2 :n kokoiset alat standardia SFS-EN 14011 soveltaen. Koealojen tarkka sijainti määritellään GPS-laitteella. Koealat kalastetaan kolmeen kertaan ja tuloksista lasketaan lajikohtainen tiheys ja biomassa pinta-alaa kohden. Mahdolliset lohikalat mitataan yksilökohtaisesti ja niistä otetaan tarvittaessa suomunäyte ikämääritystä varten. Koekalastusten yhteydessä alalta tehdään myös kohdekuvaus eli määritetään alan mitat, vesisyvyys, virtausolot, pohjan laatu, kasvillisuus peittävyysarvioin sekä levä- ja lietekerrostumat. Lisäksi koealat valokuvataan. Sähkökoekalastusten tulostuksessa esitetään käytetty laitteisto ja kalastusten perustulokset kalastuskerroittain ilman laskennallisia korjauksia. Tulokset tallennetaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ylläpitämään koekalastusrekisteriin. Tuhkajoen taimenkannan seurantaan liittyen Tuhkajoen alaosalla on tehty ylimääräisiä sähkökoekalastuksia vuosittain kahdessa kohteessa (taulukko 12, liite 2), jotka ovat hyviä taimenen pienpoikashabitaatteja. Kohteet kalastetaan jatkossakin vuosittain samoin menetelmin kuin määrävuosin kalastettavat koealueet. Lupapäätöksen 52/2013/1 kohdan 98 perusteella Tuhkajoen taimenkannan säilymisen turvaamiseksi taimenen poikasia siirrettiin syyskuussa 2013 105 kappaletta säilytettäväksi RKTL:n Paltamon laitoksella. Taulukko 12. Vuosittain ja määrävuosin kalastettavat sähkökoekalastuskohteet. Vesistö Kohde Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Kalliojoki 1 7099678 549681 Tuhkajoki 3 7101405 552638 Tuhkajoki 4 7101811 553468 Tuhkajoki 5 7102110 554646 Tuhkajoki 5A * 7101835 554916 Tuhkajoki 5B * 7101533 555131 Lumijoki 6 7089985 545328 Kivijoki 8 7087908 544883 Laakajoki, vanha uoma 9 7076309 543611 * kalastetaan vuosittain 34 6.3.6 Kalojen metallipitoisuus Kalojen metallipitoisuuksia on tutkittu vuosina 2008, 2010, 2012 ja 2013. Vuonna 2013 näytekalat olivat ahvenia, kun ne vuosina 2008 ja 2010 olivat haukia ja vuonna 2012 haukia ja/tai ahvenia. Näytekalat pyydettiin Kalliojärvestä, Kolmisopesta, Jormasjärvestä, Kivijärvestä, Laakajärvestä ja Kiltuanjärvestä. Jatkossa Jormasjärven ja Laakajärven kalojen (ahven, hauki, kuha) lihaksen metallipitoisuudet määritetään kerran vuodessa ja myös näytekalojen ikä määritetään. Kolmisoppi- ja Kivijärven ahventen metallipitoisuudet määritetään vuosina 2014 ja 2015 ja sen jälkeen joka toinen vuosi. Kalliojärven ja Kiltuanjärven ahventen metallipitoisuudet määritetään vuosina 2014 ja 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Kolmen vuoden välein, alkaen vuodesta 2015, määritetään vertailun vuoksi Teeri- ja Ukonjärvistä pyydetyn hauen lihaksen metallipitoisuus. Jormas- ja Laakajärveltä tutkitaan 5 kalanäytettä/kalalaji ja muilta järviltä 10 ahvennäytettä (15 20 cm). Vertailujärviltä, Teeri- ja Ukonjärveltä, tutkitaan molemmilta 5

35 haukinäytettä. Ahvenen elohopeamäärityksissä on huomioitava vesieliöille haitallisten/vaarallisten aineiden asetuksessa annettu ohjeistus mm. kalojen koosta, määrästä ja analysoinnista (Karvonen ym. 2012). Kuhan ja hauen osalta näytteet otetaan noin 0,7-1,0 kg painavista kaloista. Näytteistä määritetään Ni-, As-, Hg-, Zn-, Cu-, Cd-, Pb-, Co-, Ba- ja U-pitoisuus. Yhteenveto tarkkailutoimista kalalajeineen on seuraava: Vesistö Ajankohta Määritykset ja kalalaji Kalliojärvi 2014, -15, -18-, -21 jne ahven, em. metallit Kolmisoppi 2014, -15, -17-, -19 jne ahven, em. metallit Jormasjärvi vuosittain alkaen v. 2014 ahven, hauki, kuha, em. metallit Kivijärvi 2014, -15, -17-, -19 jne ahven, em. metallit Laakajärvi vuosittain alkaen v. 2014 ahven, hauki, kuha, em. metallit Kiltuanjärvi 2014, -15, -18-, -21 jne ahven, em. metallit Teerijärvi 2015, -18, -21 jne hauki, em. metallit Ukonjärvi 2015, -18, -21 jne hauki, em. metallit 6.4 Sedimentin laatu Talvivaaran kaivoksen vaikutusalueella on tehty sedimenttitutkimuksia Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) toimesta vuonna 2008 ja sen jälkeen syksyllä 2012 sekä kipsisakka-altaan vuodon jälkeen helmikuussa 2013. Tutkimukset on tehty pääpiirteissään samalla tavalla kuin GTK:n toimesta vuonna 2008. Vuonna 2013 näytteistä määritettiin vain kokonaismetallipitoisuudet. Sedimenttinäytteet otetaan seuraavan kerran vuonna 2015 ja sen jälkeen kuuden vuoden välein (v. 2021 jne.) taulukossa 13 esitetyistä kohteista (liite 3): Taulukko 13. Sedimenttitutkimuksen näytteenottopaikat. Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Salminen 7097338 548569 Kalliojärvi 7098752 548978 Kolmisoppi 7100159 551141 Jormasjärvi 7103416 556756 Kivijärvi pohjoinen 7089906 544301 Kivijärvi etelä 7088224 546025 Laakajärvi 13 7084449 544950 Laakajärvi 081 7078540 545920 Näytteet otetaan pintakerroksesta (0 2 cm). Näytteistä tehdään pääosin samat määritykset kuin vuonna 2013: Redox ja ph kenttämittaus, kosteus (%), kuiva-aine (%), hehkutushäviö- ja jäännös (%), hiili (%), typpi (%), kuiva- ja märkäpaino, As, Cd, Mo, Sb, Se, Th, Tl, U, Al, Ba, Be, Ca, Co, Cr, Cu, Fe, K, Li, Mg, Mn, Na, Ni, Pb, Rb, Ti, V, Zn, S ja Hg. Metallista määritetään kokonaispitoisuudet. Sedimenttitutkimuksissa otetaan huomioon Geologisen tutkimuskeskuksen suositukset. Näytteenoton yhteydessä mitataan alusveden lämpötila, ph ja redox-potentiaali. ph- ja redox-mittaukset tehdään myös sedimentistä stratigrafisesti 1 cm välein noin 15 20 cm syvyydelle asti. Näytteenottopaikkaa siirretään 2-5 m edellisistä näytteenottokerroista. Huokosvesinäytteestä määritetään lisäksi sulfaatti ja fosfaatti. Lupamääräyksen F mukaan luvan saajan on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin Salmisessa, Kalliojärvessä ja Kalliojoessa sekä Ylä-Lumijärvessä, Lumijoessa, Lumijärvessä ja Kivijärvessä jätevesipäästöjen aiheuttamien pilaantumishaittojen vähentämiseksi vesistöjä kunnostamalla. Kunnostettaville kohteille laadittavissa kunnostussuunnitel-

6.5 Pohjavesi 36 missa tarkastellaan lähemmin myös tehtäviä sedimenttitutkimuksia. Ylä-Lumijärvelle on jo laadittu kunnostussuunnitelma, mutta sitä ei ole vielä jätetty AVI:lle. 6.5.1 Talousvesikaivot Kaivovesien laatua on seurattu nykyisen ohjelman mukaan 14 kohteessa kaksi kertaa vuodessa. Tarkkailutulosten ja tarkkailukohteissa tapahtuneiden muutosten vuoksi on perusteltua esittää tarkkailuohjelmaan muutoksia. Talousvesikaivojen osalta Pirttimäen ja Malmirannan kaivot esitetään poistettavaksi seurannasta, koska ne ovat nykyään kaivosyhtiön hallinnassa, eikä erityistä tarvetta seurannalle enää ole. Vesilaitoksen P4 tarkkailu tehdään kaivoksen talousvesitarkkailuun liittyen. Tehdasalueen putki P1 on kalliopohjaveden seurannassa. Härkösen kaivoa ei ole tarpeen sisällyttää enää ohjelmaan, koska se sijaitsee kaukana kaivoksesta eikä kaivo ole enää käytössä. Lahnasjärven alue sijaitsee kaukana kaivostoiminnoista eikä sinne ole pohjavesiyhteyttä, joten Lahnasjärven metsästysmajan kaivo esitetään poistettavaksi, mutta sen läheisyydessä oleva Puolivälin kaivo säilytetään vertailualueena. Näytteenottopaikat on esitetty taulukossa 14 sekä kartalla liitteessä 4 ja tehtävät määritykset taulukossa 15. Kaivoista otetaan näytteet kaksi kertaa vuodessa, maalishuhtikuussa ja elo-syyskuussa. Kaivojen vedenkorkeus mitataan mahdollisuuksien mukaan näytteenoton yhteydessä. Taulukko 14. Tarkkailtavat kaivot. Näytetunnus Kallioperän Kaivolaatu Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) tyyppi Taattola kvartsiitti porakaivo 7097693 554189 Paavola mustaliuske kuilukaivo 7096294 555109 Lampila kiilleliuske kuilukaivo 7098370 553575 Myllyniemi kiilleliuske hetekaivo 7097732 553148 Sorsala kiilleliuske kuilukaivo 7098792 553487 Hakoranta mustaliuske porakaivo 7097083 553937 Puoliväli arkeeinen porakaivo 7093285 541178 Pappila arkeeinen hetekaivo 7093887 546703 Taulukko 15. Kaivonäytteistä tehtävät määritykset. haju sulfaatti (SO 4 ) nikkeli (Ni) happipitoisuus natrium (Na) kadmium (Cd) ph kalsium (Ca) koboltti (Co) alkaliniteetti magnesium (Mg) kromi (Cr) sähkönjohtavuus kalium (K) sinkki (Zn) sameus arseeni (As) elohopea (Hg) väri alumiini (Al) seleeni (Se) nitraatti (NO 3 ) antimoni (Sb) uraani (U) nitriitti (NO 2 ) rauta (Fe) vanadiin (V) ammonium (NH4) mangaani (Mn) COD Mn kupari (Cu) kloridi (Cl) lyijy (Pb) Pohjois-Savon ELY-keskuksen määräyksen mukaisesti Talvivaaran tulee selvittää vuoden 2015 loppuun mennessä Laakajärvestä Sälevään ulottuvan vesistöreitin varrella sijaitsevat pintavesivaikutuksille alttiit talousvesikaivot ja vedenottamot.

6.5.2 Kallio- ja maapohjavesi Pohjavesitarkkailun tavoitteena on saada tietoa pohjavesipinnan korkeuden ja pohjaveden laadun muutoksista kaivostoiminnan aikana. Pohjaveden seurantaa on toteutettu yhdeksästä kallioporakaivosta, joista kolmesta on mitattu vain vedenkorkeutta. Kipsisakka-altaan vuodon seurantatoimenpiteiden yhteydessä alueelle on asennettu lisää pohjavesiputkia vuoden 2013 aikana. Kortelammen padon alapuolella on putket sekä maapeitteessä että kallioperässä. Kalliopohjaveden pinnankorkeutta ja vedenlaatua on tarkkailtu Kainuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla (KAI-2006-Y-59, 15.12.2008, 19.3.2009, Dnro KAI/ELY/07.00/1010, 22.1.2013). Lisäksi seuraavassa on otettu huomioon Talvivaaran esittämät laajennukset pohjavesitarkkailuun, jotka Kainuun ELYkeskus on eräin muutoksin hyväksynyt 10.6.2014 (Dnro KAIELY/1/07.00/2013). Laajennus on tehty Geologisen tutkimuskeskuksen pohjavesiselvityksen ja ruhjeisuuskartoituksen perusteella. Vanhoista pohjavesien tarkkailuputkista P9 ja P11 uusitaan ja korvataan muovisilla tarkkailuputkilla. Vanhoista pohjavesiputkista P1, P5, P6, P7 ja P8 pyritään ensisijaisesti kunnostamaan ja niiden rakenne ja syvyys kartoitetaan. Tarvittaessa putket uusitaan. Kartoituksen ja kunnostuksen yhteydessä putkiin asennetaan suojaputket ja niistä tehdään putkikortit. Vanhoista putkista P12 poistetaan tarkkailusta, koska vedenpinnan seuraamiselle Hakomäen suunnalla ei nähdä tällä hetkellä tarvetta. Pohjavesitarkkailuun lisätään kipsisakka-altaiden sekä Kortelammen ympäristössä olevia GTK:n tutkimuksia varten porattuja tarkkailuputkia yhteensä kahdeksan kappaletta, joista osa on kallio- ja osa maapohjavesiputkia (Taulukko 16). Näistä putkista FID27 korvaa vanhan P3 putken. Lisäksi asennetaan kuusi uutta kalliopohjavesiputkea eri puolelle kaivosaluetta (Taulukko 16). Näistä putki P17 lisätään avolouhokseen varastoitujen vesien vuoksi, ja se korvaa vanhan P10 tarkkailuputken. Kainuun ELY - keskuksen päätöksen mukaan uusien putkien sijoituspaikan määrittämisessä tulee käyttää soveltuvia geofysikaalisia mittauksia ja ne on asennettava siten, että ne ovat käytettävissä vuoden 2014 elo-syysluun mittauskierroksella. Putki P15 on asennettava heti, kun se on käytännössä mahdollista. Kaikki uudet putket varustetaan metallisilla ja lukittavilla suojaputkilla, ne merkitään ja niistä teetetään asianmukaiset putkikortit. Uusien putkien syvyydet määritetään asennuksen yhteydessä maapeitteen paksuuden ja kallioperän laadun perusteella. Tarkkailuputket tullaan kunnostamaan ja uusimaan vuoden 2014 elo-syyskuun näytekierrokseen mennessä. Jo valmiit uudet tarkkailuputket lisätään tarkkailuun kesäkuun kierroksesta lähtien. Näytteenottopaikat on esitetty kuvassa 2, taulukossa 16 sekä liitteessä 4.1, putkien korkeustiedot liitteessä 4.2 ja tehtävät määritykset taulukossa 17. Vuonna 2013 asennettujen putkien putkikortit ja putkien sijainti on esitetty liitteessä 5. Näytteet otetaan noudattaen Suomen ympäristökeskuksen ajantasaista ohjeistusta sekä GTK:n antamaa suositusta näytteenotosta (näytesyvyydet, kokoomanäytteet). Selvitystä varten asennetut putket tulee pitää toimintakuntoisina. Näytteenottotilanteessa pohjavesiputkesta mitataan ensimmäisenä pohjavedenkorkeus. Näytteet otetaan pumpulla tai noutimella putken antoisuudesta riippuen. Pohjavesiputkista pumpataan vettä näytteenoton yhteydessä niin, että vesi vaihtuu putkessa. Tarkoituksena on saada edustava näyte putken ympärillä virtaavasta pohjavedestä eikä putkessa seisseestä vedestä. Näytteenoton yhteydessä mitataan pohjaveden lämpötila. 37

38 Antimonin, elohopean, kromin, lyijyn, seleenin ja vanadiinin määritykset esitetään poistettavaksi, koska niiden pitoisuudet ovat olleet hyvin pieniä/alle analyysitarkkuusrajojen, eikä niitä alueen kiviaineksessa esiinny korkeina pitoisuuksina. Niissä putkissa, joissa mitataan kesä- ja marraskuussa vain vesipinnan korkeus (taulukko 16), voidaan mittaus tehdä kaivoksen toimesta. Kuva 2 Pohjavesiputkien sijanti

Taulukko 16. Kallio- ja maapohjaveden tarkkailupaikat. Paikka Kallioperä Koordinaatit NÄYTTEENOTTO + VESIPINTA ETRS-TM35FIN Maalis-huhti Kesä Elo-syys Marras Vanhat putket P1 arkeeinen 7094595 549183 1+2 3 1+2 3 P5 metadiabaasi 7094833 551740 1 vp 1+2 vp P6 mustaliuske 7096783 551471 1+2 3 1+2 3 P7 arkeeinen 7093585 549486 1+2 3 1+2 3 P8 arkeeinen 7092217 550220 1 vp 1+2 vp P9 arkeeinen 7092145 550556 1 vp 1+2 vp P11 mustaliuske 7093999 554647 1+2 vp 1+2 vp Vuonna 2013 asennetut putket Kipsi1 arkeeinen, kallio 7095523 547786 1+2 vp 1+2 vp Kipsi2 arkeeinen, kallio 7094737 548552 1+2 vp 1+2 vp Kipsi3 arkeeinen, kallio 7092973 548209 1+2 vp 1+2 vp Korte1Kallio arkeeinen, kallio 7092154 547892 1+2 vp 1+2 vp Korte1Maa arkeeinen, maa 7092162 547892 1+2 vp 1+2 vp Korte2Maa arkeeinen, maa 7091828 548112 1+2 vp 1+2 vp Korte3Maa arkeeinen, maa 7091691 548241 1+2 vp 1+2 vp Korte3Kallio arkeeinen, kallio 7091696 548245 1+2 vp 1+2 vp Vuonna 2014 lisätyt tai lisättävät kallio- ja maapohjavesiputket FID0 kallio 7095422 547648 4 FID3 kallio 7093915 548124 vp vp 1+2 vp FID5 kallio 7091552 548297 1+2 vp 1+2 vp FID27 kallio 7094189 548490 1 vp 1+2 vp FID28 kallio 7092848 548887 1 vp 1+2 vp R0 maa 7095237 547439 vp vp 1+2 vp R3 maa 7094120 548540 1 vp 1+2 vp R5 maa 7092841 548776 vp vp 1+2 vp P13 kallio - - vp vp 1+2 vp P14 kallio - - 1+2 vp 1+2 3 P15 kallio - - vp vp 1+2 vp P16 kallio - - 1 vp 1+2 vp P17 kallio - - 1+2 vp 1+2 vp P18 kallio - - 1+2 vp 1+2 vp 1,2,3 ja 4 = analyysit (taulukko 17), vesipinnan korkeus mitataan aina näytteenoton yhtedessä vp = pelkkä vesipinnan korkeus putkia P13-P18 ei ole vielä asennettu 39 Taulukko 17. Kallio- ja maapohjavesinäytteistä tehtävät määritykset. Analyysit 1 Analyysit 2 Analyysit 3 Analyysit 4 lämpötila COD Mn magnesium (Mg) ph nikkeli (Ni) haju kokonaistyppi (N) arseeni (As) sähkönjohtavuus mangaani (Mn) happipitoisuus ammonium (NH4) alumiini (Al) sulfaatti (SO 4 ) natrium (Na) hapen kyllästysaste nitriitti (NO 2 ) kadmium (Cd) ammonium (NH4) ph nitraatti (NO 3 ) mangaani (Mn) nitraatti (NO 3 ) alkaliniteetti kokonaisfosfori (P) koboltti (Co) sähkönjohtavuus fluoridi (F) kupari (Cu) sameus kloridi (Cl) nikkeli (Ni) väri natrium (Na) rauta (Fe) kokonaiskovuus kalium (K) sinkki (Zn) redox-potentiaali kalsium (Ca) uraani (U) sulfaatti (SO 4 )

6.6 Biologinen tarkkailu maa-alueilla 40 6.6.1 Liito-orava 6.6.2 Lepakot Liito-oravan esiintymistä on seurattu lajin aiemmin havaituilla asutuilla ydinalueilla sekä lajin kannalta potentiaalisilla elinalueilla vuosittain vuosina 2008 2010, sekä vuonna 2013. Seurannan kannalta on huomattu, että kaivostoiminnalla ei ole ollut vaikutusta liito-oravien asuinalueisiin, jotka ovat säästyneet kaivostoiminnoilta (rakentamiselta ja hakkuilta). Muualla kuin kaivosalueella olevilla havaintopaikoilla liito-oravien asuinalueisiin ovat vaikuttaneet lähinnä yksityisten metsien hakkuut. Liito-oravan esiintymistä seurataan liitteessä 6 esitetyillä lajin aiemmin havaituilla asutuilla ydinalueilla sekä lajin kannalta potentiaalisilla elinalueilla. Seuranta tehdään seuraavan kerran vuonna 2018 ja sen jälkeen kuuden vuoden välein (v. 2024 jne.). Linjan Hakonen-Kuusilampi (Rahvaanmäki) pohjoispuoleisilla alueilla liitooravatarkkailu aloitetaan 1 2 vuotta aiemmin kuin kaivostoimintaan liittyvät rakennustyöt alueen pohjoisosassa alkavat. Sen jälkeen seuranta rytmitetään muuhun liitooravatarkkailuun sopivaksi. Seurannassa kiinnitetään huomiota paitsi lajin esiintymiseen myös puustoyhteyksissä sekä puulajisuhteissa mahdollisesti havaittaviin muutoksiin arvioitaessa hankkeen vaikutuksia alueen liito-oravakantaan. Liito-oravan esiintymistä tarkkailtavilla alueilla havainnoidaan ns. papanakartoitusmenetelmän avulla touko-kesäkuussa. Alueen lepakkokantoja seurataan kuudella liitteeseen 6 rajatuilla lepakoiden potentiaalisilla esiintymis- ja lisääntymisalueilla. Lepakkotarkkailua on tehty vuosina 2008, 2010 alueilta BAT 5 ja BAT6. Vuonna 2013 BAT6 jäi pois tarkkailusta, koska se on tuhoutunut. Seuraavan kerran lepakoita seurataan vuonna 2018 ja sen jälkeen kuuden vuoden välein (v. 2024 jne.). Linjan Hakonen-Kuusilampi (Rahvaanmäki) pohjoispuolella sijaitsevilla tarkkailualueilla BAT 1, BAT 2, BAT 3 ja BAT 4 lepakkotarkkailu aloitetaan 1 2 vuotta aiemmin kuin kaivostoimintaan liittyvät rakennustyöt alueen pohjoisosassa alkavat. Sen jälkeen seuranta rytmitetään muuhun lepakkotarkkailuun sopivaksi. Seurannan avulla havainnoidaan mahdollisia muutoksia lepakoiden esiintymisessä ja elinympäristöjen muutoksissa kohdealueilla. Lepakkoseuranta suoritetaan heinä- elokuussa äänenmadallinta eli ns. lepakkodetektoria käyttäen. 6.6.3 Kangasrouskun raskasmetallipitoisuudet Kangasrouskun (Lactarius rufus) raskasmetallipitoisuuksia on seurattu kymmenellä koealalla vuosina 2008, 2010 ja 2013. Jatkossa kangasrouskun raskasmetallipitoisuuksia seurataan vuonna 2018 ja sen jälkeen kuuden vuoden välein (v. 2024 jne). Koealojen sijainti on esitetty liitteessä 6. Koealojen tarkempi sijainti on esitetty taulukossa 18. Näytealat sijaitsevat vähintään 50 m etäisyydellä lähimmästä tiestä tai muusta mahdollisesta kontaminaatiolähteestä.

Taulukko 18. Kangasrouskualojen koordinaatit. Näytepiste Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) BIO1 553027 7099560 BIO2 549908 7098343 BIO3 551902 7097823 BIO4 549675 7096569 BIO5 552059 7094354 BIO6 547565 7093987 BIO7 550693 7091423 BIO8 553164 7092426 BIO9 549075 7088917 BIO10 546687 7102720 Kangasrouskunäytteet otetaan elo-syyskuussa. Jokaiselta koealalta kerätään riittävä määrä kangasrouskuja. Näytteet kerätään kertakäyttöhanskat kädessä ja näytteistä puhdistetaan roskat. Hanskat vaihdetaan seuraavalle pisteelle siirryttäessä. Näytteet säilötään mahdollisimman pian -20 asteen pakkaseen ja toimitetaan edelleen laboratorioanalyysiin. Näytteistä määritetään nikkelin (Ni), kuparin (Cu), koboltin (Co), sinkin (Zn), kadmiumin (Cd) ja uraanin (U) pitoisuudet. Tulokset ilmoitetaan kuiva-ainetta kohden. Aikaisemmin samoilta aloilta on seurattu myös kekomuurahaisten (Formica spp.) raskasmetallipitoisuuksia, mutta kyseinen seuranta esitetään korvattavaksi havunneulasten seurannalla. Muurahaisnäytteenotolla saadaan tietoa raskasmetallien kertymisestä eliöihin. Havunneulasnäytteiden avulla saadaan puolestaan tietoa ilmapäästöjen ja pölyämisen mukana kulkeutuvien raskasmetallien kertymisestä orgaaniseen ainekseen. 41 6.6.4 Havunneulasten kuntoarvio ja raskasmetallipitoisuudet Männynneulasten (Pinus sylvestris) raskasmetallipitoisuuksia on seurattu kymmenellä koealalla vuonna 2009 liittyen Talvivaaran alueen ilmanlaadun bioindikaattoritutkimuksiin (Pöyry Finland Oy 2010). Lisäksi vielä julkaisemattomia tutkimuksia on tehty kaivoksen laajennuksen YVA-menettelyn yhteydessä vuonna 2012. Jatkossa havunneulasten raskasmetallipitoisuuksia seurataan vuonna 2018 ja sen jälkeen kuuden vuoden välein (v. 2024 jne.). Koealojen sijainti on esitetty liitteessä 6. Koealojen tarkempi sijainti on esitetty taulukossa 19. Taulukko 19. Havunneulasalojen koordinaatit. Näyteala Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Havu 1 552105 7102965 Havu 2 550376 7101666 Havu 3 550538 7099413 Havu 4 553488 7097854 Havu 5 555524 7097042 Havu 6 549742 7096755 Havu 7 545721 7096362 Havu 8 551927 7094471 Havu 9 547156 7093689 Havu 10 554676 7089643 Neulasnäytteet kerätään standardin SFS 5669 mukaisesti kevättalvella maalishuhtikuussa. Jokaiselta näytealueelta kerätään viidestä männystä kolme oksaa. Oksat

6.7 Ilman laatu 42 otetaan latvuksen keskikolmanneksen korkeudelta. Näytealan perustiedot kirjataan ja paikan sijainti määritettiin GPS-laitteella. Neulaskatoa arvioidaan näyteoksien viimeisessä vuosikasvussa jäljellä olleiden neulasten perusteella. Samalla arvioidaan keltapäisten neulasten sekä neulasten ilmarakovaurioiden prosentuaaliset osuudet. Arviointi suoritetaan luokitellusti soveltaen Hyvärisen ym. (1993) luokitteluperusteita (Taulukko 20). Lisäksi oksanäytteistä mitataan viimeisen vuosikasvun pituus. Taulukko 20. Neulasvaurioiden ja neulaskadon arvioinnissa käytetty luokittelu. Luokka Kuvaus 0 ei havaittavia muutoksia 1 < 10 % neulasissa näkyviä muutoksia / neulasista hävinnyt 1.:stä vuosikasvaimesta 2 10-50 % neulasista näkyviä muutoksia / neulasista hävinnyt 1.:stä vuosikasvaimesta 3 yli 50 % neulasissa näkyviä muutoksia / neulasista hävinnyt 1.:stä vuosikasvaimesta Oksanäytteistä muodostettaan näytealakohtaiset kokoomanäytteet (15 oksaa/näyteala), jotka kuljetetaan muovipusseissa laboratorioon esikäsittelyä varten. Ennen esikäsittelyä näytteitä säilytetään kylmiössä. Näytealakohtaisista kokoomanäytteistä erotellaan viimeisen sekä toiseksi viimeisen vuosikasvaimen neulasvuosikerrat, jotka pakastetaan. Näytteistä analysoidaan nikkelin (Ni), kuparin (Cu), koboltin (Co), sinkin (Zn), kadmiumin (Cd), uraanin (U) ja rikin (S) pitoisuudet. Tulokset ilmoitetaan kuiva-ainetta kohden. 6.7.1 Pölylaskeuma Pölylaskeumaa tarkkaillaan sekä kaivospiirin sisällä että kaivospiirin ulkopuolella asutuksen läheisyydessä. Laskeuman keräysaika on 30 vrk, eli keräimet vaihdetaan 30 ± 2 vrk välein standardin SFS 3865 mukaisesti. Keräyslaitteistona ja keräysastioina käytetään standardin SFS 3865 mukaisia tai niitä vastaavia laitteistoja ja astioita. Jokaiselle tarkkailukohteelle asennetaan 2 keräintä. Mikäli toinen keräimistä todetaan keräysastioiden vaihdon yhteydessä epäluotettavaksi, esim. roskaantumisen takia, tehdään määritykset vain toisesta keräimestä. Muutoin keräinten sisällöt yhdistetään ennen määritysten tekemistä. Pölylaskeuman tarkkailu on jatkuvaa. Pölylaskeuman tarkkailukohteet on esitetty liitteessä 7 sekä alla olevassa taulukossa 21. Taulukko 21. Pölylaskeuman tarkkailukohteet. Tunnus Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Alue Kohde Pöly01 549424 7095518 Tehdasalue kaivosalue Pöly02 546752 7093843 Pappila asuinkiinteistö Pöly03 554934 7093629 Pirttimäki asuinkiinteistö Pöly04 554170 7097716 Taattola asuinkiinteistö Pöly05 551491 7101992 Metsäpirtti asuinkiinteistö, tausta-asema Pöly06 553142 7097774 Myllyniemi asuinkiinteistö Pöly07 553483 7098927 Sorsala asuinkiinteistö Pöly08 542101 7093074 Lahnasjärven metsästysmaja Pöly09 554126 7102686 Tuhkakylän koulu Pöly10 547893 7095530 kipsisakka-altaan koillispuoli kaivosalue Pöly12 550649 7094034 1.vaiheen liuotusalueen itäpuoli kaivosalue Pöly14 552812 7096356 Kuusilammen louhoksen koillispuoli kaivosalue Pöly15 544902 7088200 Juuso asuinkiinteistö, tausta-asema Pöly16 549217 7099106 Kalliojärvi loma-asunto

43 Aiempaan tarkkailuun verrattuna pölykeräin 11 on jätetty pois. Keräimet 10 ja 11 ovat molemmat kipsisakka-altaan koillispuolella ja niillä tarkkaillaan kipsisakka-altaiden pölyämistä. Keräin 10 on jätetty tarkkailuun, sillä se sijaitsee lähempänä altaita kuin keräin 11. Myös pölykeräin numero 13 on jätetty pois, koska se sijaitsee keräimen 12 lähellä. Keräinten 12 ja 13 avulla tarkkaillaan 1. vaiheen liuotusalueen pölyämistä. Näytteiden käsittely laboratoriossa tehdään standardin SFS 3865 mukaisesti. Näytteistä määritetään: Kerran kuukaudessa sähkönjohtavuus ph kiintoaine kiintoaineen hehkutushäviö kiintoaineen hehkutusjäännös 4 kertaa vuodessa Ni Cu Co Zn Fe S U Metallimääritykset tehdään maalis-, kesä-, syys- ja joulukuun näytteistä. Kokonaislaskeuma lasketaan standardi SFS 3865 soveltaen. Nykyisen käytännön mukaan metallipitoisuudet määritetään siivilöidyistä näytteistä kokonaispitoisuuksina (märkäpoltto) ja epäorgaaninen ja orgaaninen aines määritetään suodatusjäännöksestä. Raportoinnissa otetaan huomioon tuulen suunta ja tuotantotiedot. 6.7.2 Leijuma Ulkoilman hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuuksia mitataan kampanjaluonteisesti kahdessa tarkkailupisteessä jatkuvatoimisilla analysaattoreilla 6 kuukauden jaksona kahdessa tarkkailupisteessä (liite 7): metallitehtaan / toimistorakennuksen piha (tehdasalueella) Myllyniemi (lähiasutus) Mittausasemien paikat valitaan ottaen huomioon ilmanlaatuasetuksessa (711/2001) mainitut mittauspaikkojen sijoittamista ja väestön altistumista koskevat kriteerit. Ko. asetuksen liitteen 3 mukaan mittauslaitteen näytteenottimen lähellä ei saisi olla ilmavirtaa rajoittavia esteitä. Mittauslaitteisto sijoitetaan vähintään muutaman metrin päähän rakennuksista, puista ja muista esteistä. Näytteenottokohta sijoitetaan vähintään 1,5 m korkeudelle maanpinnasta ottaen huomioon mahdollinen lumen kertyminen, mikäli mittausjakso ajoittuu talveen. Näytteenotinta ei tule sijoittaa päästölähteiden välittömään läheisyyteen. Näytteenottimen poistoaukko olisi sijoitettava niin, että poistoilma ei pääse näytteenottimeen. Lisäksi mittausasemien sijoittamisessa pyritään minimoimaan mahdollisen piha-alueiden pölyämisen vaikutus. Mittausasemien sijainti dokumentoidaan kirjallisena kuvauksena (sis. gps koordinaatit) sekä valokuvaamalla. Tuloksia verrataan voimassa oleviin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia koskeviin raja-arvoihin (Valtioneuvoston asetus 711/2001) ja hengitettävien hiukkasten pitoisuutta koskevaan ohjearvoon (valtioneuvoston asetus 480/1996). Leijuvien hiukkasten arseenija nikkelipitoisuus määritetään siten, että tuloksia voidaan verrata valtioneuvoston asetuksessa (164/2007) annettuihin tavoitearvoihin. Edellisen kerran mittaukset tehtiin talvella 2008 2009. Ympäristölupapäätöksen 33/07/1 mukaisesti mittaus toistetaan viiden vuoden kuluttua, ellei lupamääräysten tarkistamishakemuksen yhteydessä muuta esitetä tai jatkoluvassa muuta määrätä. Tutkimus uusitaan talvella 2014-2015 ja sen jälkeen kuuden vuoden välein (v. 2020-2021 jne.).

6.8 Melu 44 6.8.1 Bioliuotuskasojen melumallinnus Bioliuotuskasojen toiminnasta aiheutuvan melun mallintaminen tehdään 30.8.2014 mennessä. Mallinnuksessa on huomioitava mahdollinen impulssimelu. 6.8.2 Ympäristömelun tarkkailu Ympäristömelun tarkkailusuunnitelma sisältää ne tarkkailukohteet, jotka ovat alttiina kaivoksen toiminnasta aiheutuvan melun välittömälle vaikutukselle kaivosalueen ulkopuolella. Lisäksi annetaan ohjeet tarkkailun teknisille mittausvaatimuksille. Talvivaaran kaivoksen ympäristömelun tarkkailukohteet, joissa melumittaukset on suoritettava, sijoittuvat liitteen 7 mukaisille tonteille. Alla yhteenveto mittauspisteistä: Nimi Kohde Vallitseva ohjearvo (P/Y) Taattola Lomakiinteistö 45 db(a) / 40 db(a) Myllyniemi Asuinkiinteistö 55 db(a) / 50 db(a) Sorsala Asuinkiinteistö 55 db(a) / 50 db(a) Kalliojärvi Lomakiinteistö 45 db(a) / 40 db(a) 6.9 Tärinä Ympäristömelua on mitattu tarkkailusuunnitelman mukaan vuosina 2008 2012 vuosittain. Tarkkailuun esitettävissä kohteissa mittaukset on tehty viimeksi vuonna 2012 paitsi Kalliojärvellä vuonna 2010. Seuraavan kerran melumittaukset esitetään tehtäväksi vuonna 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein suoralla mittauksella häiriintyvien kohteiden piha-alueilla päivä- ja yöaikaan (klo 07-22 ja 22 07). Lisäksi yhdessä kohteessa mitataan vuonna 2015 pitkänajan melumittaus (vähintään 2 viikkoa) sekä sen jälkeen kuuden vuoden välein suoralla mittauksella häiriintyvien kohteiden piha-alueilla. Mittausohjeena käytetään seuraavia ohjeistuksia ja standardeja: Yleinen ohje: Ympäristömelun mittaaminen, Ympäristöministeriön ohje 1/1995 sekä ISO 1996-1, -2 ja -3. Impulssimaisen melun todentaminen: Nordtest NT ACOU 112 Koska osa häiriintyvistä kohteista sijaitsee yleisen maantien vieressä, melun tarkkailussa on otettava mittauksin tai laskennallisesti huomioon muun kuin kaivostoiminnan aiheuttaman taustamelun osuus kokonaismelusta. Taustamelukorjaus on tehtävä L Aeq arvoon kaivostoiminnan osamelun arvioimiseksi Ympäristöministeriön melumittausohjeen (ohje 1/1995) mukaisesti (pätee myös standardi ISO 1996-1, -2 ja -3). Ympäristöön leviävää tärinää syntyy mm. kallion louhinnasta ja liikenteestä. Tärinän voimakkuus riippuu ensisijaisesti louhinnassa kerralla käytettävän räjähdysaineen määrästä. Liikenteen aiheuttaman tärinän voimakkuus riippuu mm. ajoneuvon kokonaispainosta ja ajonopeudesta sekä tien kunnosta. Tärinä leviää ympäristöön kallion ja maapohjan kautta. Maapohjan kautta leviävä tärinä vaimenee yleisesti eksponentiaalisesti etäisyyden kasvaessa. Kallion kautta leviävä täri-

45 nä vaimenee hitaammin kuin maapohjan kautta leviävä tärinä. Louhinnasta syntyvä tärinä on yleensä lyhytkestoisempaa kuin liikenteestä syntyvä tärinä. Haitallisen voimakasta tärinää esiintyy useimmin pehmeiden ja paksujen savi- ja silttimaakerrosten alueella, kun tärinän vaikutusalueella on maanvaraisesti perustettuja rakennuksia. Myös kalliolle perustettujen rakennuksissa voi esiintyä haitallisen voimakasta tärinää, ns. runkomelua, raide- ja ajoneuvoliikenteestä sekä lyhytkestoisia tärinäpiikkejä louhinnan yhteydessä. Rakenteellisia vaurioita (lähinnä halkeamia) havaitaan useimmin louhintatärinän vaikutusalueella, mutta myös liikenteen tärinä voi aiheuttaa rakenteellisia vaurioita, kun rakennus sijaitsee tärinälähteen välittömässä läheisyydessä (alle 50 m etäisyydellä). Tärinän voimakkuutta mitataan tärinämittareilla kolmikomponenttimittauksena rakennusten perustuksista (sokkeli) sekä maapohjasta perustuksen mittauspisteen vieressä. Louhinnasta (räjäytystöistä) syntyvää tärinän voimakkuutta ja sallittua tärinän voimakkuutta etäisyyden funktiona erilaisille rakennuksille voidaan arvioida julkaisussa Räjäytystyöt 1991, täydennykset mm. 2002, Raimo Vuolio, Suomen Maarakentajien Keskusliitto, esitettyjen kaavojen ja kertoimien perusteella. Kaivoksen toimesta on asennettu kiinteistöihin Myllyniemi, Taattola ja tehdasalue jatkuvatoimiset tärinämittarit. Louhintaräjäytysten aiheuttamaa tärinää on mitattu ulkopuolisen tahon toimesta yleensä kerran vuodessa kolmella kiinteistöllä (Pirttimäki, Myllyniemi, Pappila). Kyseisissä mittauksissa ei ole havaittu rakennusten vauriovaaraa. Kerran vuodessa tehtävää kertaluonteista tärinämittausta ei katsota tarpeelliseksi jatkaa ennen kuin kaivostoiminta laajenee Kolmisopen alueelle. Kaivostoiminnan laajetessa tarkkailua voidaan jatkaa ainakin Myllyniemen kiinteistöllä ja sopia mahdollisista muista kiinteistöistä erikseen. Tärinämittaukset tehdään tuolloin vuosittain tai tiheämmin, mikäli louhinta siirtyy asutusta lähemmäksi tai mikäli esiintyy valituksia tärinästä. 6.10 Kolmisopen säännöstelyn tarkkailu Kolmisopen säännöstelyn tarkkailemiseksi on laadittu erillinen tarkkailusuunnitelma (Pöyry Finland Oy 2010). Tarkkailusuunnitelma on koostunut veden korkeuden ja virtaaman sekä Kolmisopen rantojen morfologian ja kasvillisuuden seurannasta. Kyseinen tarkkailu sisältyy jatkossa tähän tarkkailusuunnitelmaan ja on esitetty seuraavassa. Kolmisopen säännöstely on toteutettava järven luusuaan rakennettavalla padolla siten, ettei järven vedenkorkeus lyhytaikaisia hakijasta riippumattomia poikkeuksia lukuun ottamatta ylitä säännöstelyn ylärajaa N 60 +179,70 m ja alita säännöstelyn alarajaa N 60 +175,70 m. Kolmisopesta on juoksutettava Tuhkajokeen 1.10. 30.4. vähintään 300 l/s ja 1.5. 30.9. vähintään 700 l/s. Vesi tulee johtaa järven pintakerroksesta. Poikkeuksellisen kuivina kausina, kun Kalliojoen alaosan havaittu virtaama alittaa 200 l/s, minimivirtaama voidaan alittaa, mutta tällöinkin Tuhkajokeen johdettavan virtaaman tulee olla vähintään 1,3-kertainen Kalliojoen mittauspisteessä havaittuun virtaamaan verrattuna. Kolmisopen säännöstely on aloitettu kevättalvella 2010. Vedenkorkeudet ja virtaama Kolmisopen vedenkorkeuden tarkkailemiseksi on asennettu kiinteästi mittapaalut sekä vedenottamon että luusuan padon yhteyteen. Paalut on vaaittu N 60 -korkeustasoon. Asteikkoon on merkitty säännöstelyn ylä- ja alarajan korkeudet. Kolmisopen padolla on automaattinen vedenkorkeusseuranta, josta menee tieto kaivoksen valvomoon. Säännöstelypatoon on rakennettu laitteet, jotka mahdollistavat Tuhkajokeen johdettavan virtaa-

46 man säätämisen automaattisesti metallitehtaan valvomosta käsin. Juoksutustiedot kirjataan vuorokausikeskiarvona. Tiedot tallennetaan Kolmisopen säännöstelyn ja juoksutuksen alettua niin, että virtaamat voidaan raportoida tarvittavalta jaksolta. Tuhkajoelle ei ole tehty luonnontilaista purkaumakäyrää, joten luonnontilaista virtaaman vaihtelua ei ole voitu selvittää. Vastaavasti seurataan Kalliojoen virtaamia (ks. kohta 4). Jormasjärven vedenkorkeutta ja Jormasjoen virtaamaa Jormajärven luusuassa seurataan ympäristöhallinnon toimesta säännöllisesti jatkuvalla mittauksella. Näiden seuranta-asemien tietoja käytetään tässä seurannassa. Jormasjärven luusuan virtaama-aseman numero on 2530 ja koordinaatit 7110238-3556717. Seuranta kyseisellä paikalla on aloitettu v. 1985. Jormasjärven luusuan (N-ranta) vedenkorkeusaseman numero on 2530 ja koordinaatit 7110090-3556825. Seuranta kyseisellä paikalla on aloitettu v. 1985. Edellä mainittujen seurantapaikkojen tiedot ovat luettavissa ja tallennettavissa ympäristöhallinnon Hertta-tietopalvelusta. Tiedot saadaan vuorokausitasolla halutulta jaksolta ja lisäksi saadaan pitkän ajan keskiarvot. Kolmisopen rantojen morfologia ja kasvillisuus Kolmisopen ranta-alueen syvyyskartoitus on tehty kaivoksen toimesta vuonna 2006. Kolmisopen rantakiinteistöt on lunastettu kaivosyhtiölle. Kolmisopen kasvillisuuskartoitukset on tehty perustarkkailuun liittyen syyskuussa 2008 (lähtötilanteen linjalaskenta ja ilmakuvaus) ja 1. linjalaskenta vuonna 2010. Syyskuussa 2013 on tehty Kolmisopen säännöstelyn tarkkailuun liittyen 2. linjalaskenta. Vuonna 2013 ranta-alueella ei ollut juurikaan kasvillisuutta (ks. kohta 6.1.2). Kolmisopen vesikasvillisuuden linjalaskennasta ja morfologisesta seurannasta esitetään luovuttavaksi. 7 JÄTEJAKEIDEN KAATOPAIKKAKELPOISUUS 7.1 Nykyinen jätejakeiden seurantakäytäntö Jätejakeiden nykyinen tarkkailuohjelma on laadittu pääosin vuonna 2007 ja sen laadinnassa on sovellettu valtioneuvoston asetuksen 202/2006 mukaista kaatopaikkakelpoisuuden testausmenettelyä siltä osin kuin se Talvivaaran tyyppiseen kaivostoimintaan soveltuu (Pöyry Environment Oy 2007). Talvivaaran kaivoksen ympäristölupapäätöksen mukaisesti kaivoksella ja metallitehtaalla syntyvien jätejakeiden koostumusta ja liukoisuusominaisuuksia tulee tarkkailla. Tuotannossa syntyvät pääjätejakeet ja niiden valtioneuvoston asetuksen 179/2012 Valtioneuvoston asetus jätteistä mukainen luokittelu on seuraava: Läjitettävä sivukivi ja ylijäämämaa 01 01 01 Liuotuksen jäännösmineraalit = 2.vaiheen liuotuksen kiviaines 01 03 07* Metallitehtaalta muodostuvat mineraalijätteet 11 02 07* Kipsi- ja välineutralointisakka 11 02 99 01 01 01 metallimineraalien louhinnassa syntyvät jätteet 01 03 07* muut metallimineraalien fysikaalisessa ja kemiallisessa käsittelyssä syntyvät jätteet, jotka sisältävät vaarallisia aineita 11 02 07* ei-rautametallien hydrometallurgisissa prosesseissa syntyvät muut jätteet, jotka sisältävät vaarallisia aineita 11 02 99 ei-rautametallien hydrometallurgisissa prosesseissa syntyvät muut jätteet, joita ei ole mainittu muualla

47 Luettelossa tähdellä (*) merkittyihin nimikkeisiin kuuluvat jätteet ovat vaarallisia jätteitä, jollei jätelain 7 :n tai 112 :n nojalla yksittäistapauksessa toisin päätetä. Jätejakeiden seuranta on aloitettu vuoden 2010 kesäkuussa. Kuukausittaiset keräilynäytteet jätejakeista on otettu seuraavasti: 646 Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) 645 Raudan sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) 653 Esineutralointisakka nauhasuotimelta (sekundäärikasan pohjalle) Tarkkailua on toteutettu laajempana mitä tarkkailuohjelmassa oli esitetty tekemällä rinnan sekä ravistelutestejä että kolonnikokeita. Päällekkäisillä testauksilla haluttiin selvittää onko liukoisuuksissa suuria eroja em. testausmenetelmillä. Alkuaineiden (As, Cd, Cr, Cu, Ni, Pb, Zn, Co, V, Ba, Mo, Sb, Be, Fe, Mg, Ti, Al, B, Ca, K, Mn, Na, P, S, Sn, Se, Hg + U) kokonaispitoisuudet on määritetty ICP-OES menetelmällä. Lisäksi näytteistä on määritetty hehkutushäviö, kuiva-aine, orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) ja ph. Liukoisuudet on määritetty 2-vaiheisella CEN-ravistelutestillä (SFS-EN12457-3) ja läpivirtaustestillä eli kolonnikokeella (CN/TS 14405). Liukoisuudet on tehty perusmääritysvaiheessa molemmilla menetelmillä myöhempää vastaavuustestausta varten. Ravistelutestin ja kolonnikokeen suodoksista määritettiin As, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Mo, Ni, Pb, Sb, Sn, Se, V, Zn, Hg, Cl, F, SO4, DOC, ph, SJK sekä U ja TDS. Haponneutralointikapasiteetti (ANC) on määritetty CEN/TS15364 standardin mukaisesti. ANC -arvot annetaan yhden ph-yksikön välein riippuen näytteen luontaisesta pharvosta välillä ph 12 4 yksikössä mg H+ / kg kuiva-ainetta. Eli jos näytteen luontainen ph arvo on < 4, niin standardin mukaisesti näytteellä ei ole ollenkaan hapon neutralointikapasiteettia. 7.2 Muu seuranta Toisen vaiheen liuotukseen siirrettävän kiviaineksen laatua seurataan toiminnanharjoittajan toimesta osana tuotannon seurantaa. Loppuun liuotetun kiviaineksen osalta tarkkailu ei ole vielä ajankohtaista, koska sekundäärialueella ei ole vielä loppuun liuotettua malmia. Satunnaisesti muodostuvien metallitehtaan mineraalijätteiden laatu ja määrä vaihtelee eräkohtaisesti. Epäkurantit tuoteerät palautetaan bioliuotukseen uudelleen liuotettavaksi, joten lähtökohtaisesti niistä ei synny loppusijoitettavaa jätettä. Mikäli epäkurantteja tuote-eriä ei jostain syystä voida sijoittaa bioliuotuskasoille, niiden kaatopaikkakelpoisuuden arviointi tehdään tapauskohtaisesti Vna 202/2006 mukaisia menetelmiä soveltaen. Kyseisessä tapauksessa toimitaan aikaisemmassa ohjelmassa esitetyllä tavalla. Kaikkien jäte-erien osalta kokonaispitoisuudet analysoidaan seuraavan listauksen mukaisesti: As, Ba, Cd, Co, Cr (kok), Cu, Hg, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, Zn. Lisäksi analysoidaan hehkutushäviö, kuiva-aine, orgaanisen hiilen kokonaispitoisuus ja ph. Mikäli kyseessä on merkittävän suuri (> 500 t) erä tehdään liukoisuustestaus lähtökohtaisesti CEN/TS 14405:2004 kolonnitestillä. Alle 500 t jäte-erille liukoisuustestaus suoritetaan kaksivaiheisella SFS-EN 12457-3 ravistelutestillä. Mikäli kaksivaiheista testiä ei voida teknisesti suorittaa, käytetään yksivaiheista ravistelutestiä SFS-EN 12457-2. Suotoliuoksista analysoidaan kokonaispitoisuusmääritysten mukaiset haitta-aineet, sekä lisäksi ph, sulfaatti, DOC ja TDS.

48 Kukin jäte-erä on yksilöllinen ja ainutlaatuinen, joten perusmäärittely joudutaan tekemään joka erälle uudestaan. Vastaavuustestausta ei näin ollen voida suorittaa. Näytteenoton ja määritysten yksityiskohdista sovitaan tapauskohtaisesti valvovan viranomaisen kanssa. 7.3 Uusi jätejakeiden tarkkailuohjelma Olemassa olevien tarkkailutulosten perusteella jätejakeiden laadusta on saatu kattavaa tietoa, joten sitä voidaan tarkistaa seuraavasti. 7.3.1 Näytteenotto Esitetään, että kuukausittaista jäte-erien analysoinneista luovutaan. Jatkossa kerätään näytteet neljän kuukauden erissä: tammi-huhtikuulta, touko-elokuulta ja syysjoulukuulta. Siten vuosittain analysoidaan kolme jätenäyte-erää. Näytteet ovat samat kuin nykyisinkin eli: - 646 Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) - 645 Raudan sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) - 653 Esineutralointisakka nauhasuotimelta (sekundäärikasan pohjalle). Tämä on perusteltua, koska esitetylläkin analysoinnilla saadaan jäteaineksen ominaisuudet riittävän tarkasti selville. Olemassa olevan seurannan perusteella merkittäviä vaihteluja ei ole ollut. Myös esitetyt kokoomanäytteet edustavat erityyppisiä ajanjaksoja. Näytteenoton toteutus Jätejakeista otetaan viikoittain osanäytteitä (esim. 2 3 krt/vk), jotka yhdistetään kuukausinäytteiksi. Kuukausinäytteet toimitetaan laboratorioon, jossa laboratorio yhdistää/ tekee neljän kuukauden näytteestä yhden kokoomanäytteen, jonka sitten analysoi. Analysointiin tarvitaan näytettä nyt vähemmän, kun kolonnikoetta ei tehdä. Näytettä on kuitenkin hyvä olla noin 1 2 litraa/kuukausinäyte eli vähintään noin 5 10 litraa / 4 kk. 7.3.2 Analysoinnit Esitetään, että läpivirtaustestistä eli kolonnikokeesta (CN/TS 14405) luovutaan. Jatkossa liukoisuusmääritykset tehdään 2-vaiheisella CEN-ravistelutestillä (SFS-EN12457-3). Tämä on perusteltua, koska tarkkailutulosten perusteella 2-vaiheisella ravistelutestillä ja läpivirtaustestillä saadut tulokset ovat olleet pääosin samaa suuruusluokkaa. Esitetään, että kokonaispitoisuuksien osalta analyysivalikoimaa tarkistetaan. Analyysiohjelma Vuodesta 2010 jatkuneen seurannan perusteella analyysivalikoimaa voidaan tarkistaa seuraavasti eli jatkossa määritetään kolmannes vuosittain kaikista jätejakeista (646, 645, 653) seuraavat komponentit: - alkuaineet (ICP-OES/MS): As, Cd, Cu, Ni, Zn, Mn, Ca, S, U, Fe, Co ja Cr - lisäksi kipsisakka-altaalle sijoitettavista jätejakeista määritetään kerran vuodessa myös uraanin tytärnuklidit (Ra -226, Ra-228, Po-210, Pb-210 ja radon) - kuiva-aine - hehkutushäviö - orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) - ph - ANC:n määritys vain esineutralointisakasta (653)

49 Kokonaispitoisuudet määritetään ICP-OES/MS menetelmillä. Esikäsittelynä käytetään mikroaaltouuniavusteista märkäpolttoa (EPA 3051), HNO3/HCl. Liukoisuusominaisuudet määritetään 2-vaiheisella ravistelutestillä (SFS-EN12457-3). Ravistelutestin suodoksista määritetään: As, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Mo, Ni, Pb, Sb, Sn, Se, V, Zn, Hg, Cl, F, SO4, DOC, ph, SJK sekä U ja TDS. Taulukko 22. Näytteenotto ja analysointi. Tunnus Kokonaispitoisuudet (A) Ravistelutesti (B) ANC (C) 646 645 653 646 645 653 653 Tammi-huhtikuu x x x x x x x Touko-elokuu x x x x x x x Syys-joulukuu x x x x x x x A. As, Cd, Cu, Ni, Zn, Mn, Ca, S + U, kuiva-aine, hehkutushäviö, orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC), ph. B. 2-vaiheinen ravistelutesti SFS-EN12457-3. C. Haponneutralointikapasiteetti (ANC) CEN/TS 15364 Muu seuranta Jätejakeiden ja sekundääriliuotuksessa olevan malmiaineksen mineraloginen koostumus määritettään kerran vuodessa. 8 YHTEENVETO TARKKAILUISTA Talvivaaran kaivoksen kaikki tarkkailutoimet ja niiden ajoittuminen vuositasolla on koottu taulukkoon 23. Mahdolliset muutokset tarkkailusuunnitelmaan tehdään luvussa 11 kuvatulla tavalla. Taulukko 23. Yhteenveto Talvivaaran kaivoksen tarkkailusta. Päästötarkkailu 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 Päästövedet Saniteettivedet Saniteettiliete Ilmapäästöt, metallitehdas Ilmapäästöt, muut Ympäristövaikutusten tarkkailu Veden fys.-kem. laatu Kasviplankton Piilevät 2) Pohjaeläimet Vesikasvit, linjalaskenta Vesikasvit, ilmakuvaus Vesisammalten metallit Kalastuskirjanpito Kalastustiedustelu Verkkokoekalastus 1) Sähkökoekalastus Tuhkajoen taimen Kalojen metallit 3) Sedimentit Pohjavedet Kaivot Liito-oravat Lepakot Kangasrousku Havunneulaset Pölylaskeuma Leijuma Melu Jätejakeiden kaatopaikkakelpoisuus 1) tarve arvioidaan v. 2018 tulosten valmistuttua 2) Kivi- ja Tuhkajoki vuosittain 3) Jormas-ja Laakajärvi kerran vuodessa, Kolmisoppi ja Kivijärvi joka toinen vuosi, muut järvet joka kolmas vuosi ks. tarkemmin kohta 6.3.6

9 MENETTELY POIKKEUSTILANTEISSA JA SUUNNITELMASTA POIKKEAMINEN Ympäristöluvan 33/07/1 määräyksen 62 mukaisesti poikkeuksellisia päästöjä aiheuttavista häiriötilanteista sekä muista vahingoista ja onnettomuuksista, joissa haitallisia aineita pääsee ympäristöön, on viipymättä ilmoitettava Kainuun ELY-keskukselle sekä Sotkamon ja Kajaanin kuntien ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisille. Merkittävistä päästöistä on ilmoitettava myös Pohjois-Savon ELY-keskukselle ja Ylä-Savon SOTE:lle, jos asia koskee Pohjois-Savoa. Merkittävistä päästöistä on tarvittaessa ilmoitettava myös alueen pelastusviranomaisille. Toiminnanharjoittajan on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin vahinkojen torjumiseksi, tilanteen palauttamiseksi ennalleen sekä tapahtuneen toistumisen estämiseksi ja tarpeellisen tarkkailun järjestämiseksi. Ympäristöluvan 52/2013/1 määräyksen 96a mukaan jätevesien vaikutustarkkailua on tarvittaessa laajennettava ja muutettava nopeasti, jotta vaikutukset ja vaikutusalueen laajuus saadaan aukottomasti dokumentoiduksi. Kaivoksen ympäristöpäällikkö päättää yhdessä valvovan viranomaisen kanssa poikkeustilanteiden tarkkailun tarpeellisuudesta ja laajuudesta. Tarkkailun toteuttajan tulee ilmoittaa poikkeavista havainnoista viipymättä kaivoksen ympäristöpäällikölle, joka tarvittaessa ilmoittaa asiasta edelleen Kainuun ja Pohjois- Savon ELY-keskuksille sekä Sotkamon kunnan ja Kajaanin kaupungin ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisille ja Ylä-Savon SOTEn ympäristöterveydestä vastaavalle viranomaiselle. Mikäli tarkkailusuunnitelmasta on poikettu, syyt siihen tulee kirjata muistiin ja ilmoittaa tapahtuneesta välittömästi kaivoksen ympäristöpäällikölle. Ympäristöpäällikkö tiedottaa asiasta tarvittaessa edelleen Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskuksille sekä Sotkamon kunnan ja Kajaanin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Korvaavien tai täydentävien näytteiden ottaminen harkitaan tilanteen mukaan yhdessä kaivoksen ympäristöpäällikön, valvovan viranomaisen ja tarkkailun toteuttajan kesken. 50 10 RAPORTOINTI Lupapäätöksen 52/2013/1 määräyksen 96a. mukaan tarkkailujen tulokset ja vuosiraportit on toimitettava heti niiden valmistuttua Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskuksille, Sotkamon kunnan, Kajaanin kaupungin ja Sonkajärven kunnan ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisille sekä Säteilyturvakeskukselle. Kuormitus- ja vesistötarkkailun tulokset ja raportit toimitetaan myös muille tarkkailualueen kuntien ympäristönja terveydensuojeluviranomaisille (Lapinlahti, Kuopio). Lisäksi vesistötarkkailun tulokset toimitetaan Suomen ympäristökeskukselle sekä Sotkamon ja Sonkajärven kalastusalueille. Vesipäästöjen sekä pinta- ja pohjavesitarkkailun kunkin näytekerran tulokset toimitetaan heti niiden valmistuttua ja pääsääntöisesti viimeistään kahden viikon kuluttua näytteenotosta. Vesistö- ja päästötulosten kuukausiraportoinnissa tulokset esitetään tärkeimpien haitta-aineiden osalta myös graafisesti ja vesistötarkkailun tuloksia (muutoksia) arvioidaan sanallisesti. Kaivos toimittaa omat tarkkailutulokset heti niiden valmistuttua sovituille tahoille. Päästötarkkailun tuloksia verrataan lupaehtoihin. Pintavesitarkkailun tulokset toimitetaan lisäksi ympäristöhallinnon tietojärjestelmään (HERTTA) neljännesvuosittain. Jätteiden kaatopaikkakelpoisuustutkimusten tulokset raportoidaan heti niiden valmistuttua. Tarkkailu- ja päästötietojen julkaisemista yrityksen internetsivuilla jatketaan aiemman käytännön mukaisesti.

51 Ympäristöhallinnon tietokantaan vietävien analyysien osalta on noudatettava ympäristöhallinnon ohjetta 4/2013 (Näykki ym. 2013). Vuosiyhteenveto käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailutiedoista valmistuu seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Vesistötarkkailun vuosiyhteenvedon laadinnassa käytetään soveltuvin osin hyväksi Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskusten vesistöstä ottamien näytteiden analyysitulokset. Vuosiraporteissa esitetään tulosten vertailua pidemmällä aikajaksolla (viisi vuotta taaksepäin) keskeisten muuttujien osalta. Lisäksi arvioidaan mahdollisia terveysvaikutuksia esim. vertaamalla saatavissa oleviin relevantteihin raja-/laatu- ja/tai ohjearvoihin. Vuosiyhteenvedot toimitetaan em. tahoille. Vuosi-ilmoitus ympäristösuojelun tietojärjestelmään (VAHTI) toimitetaan sähköisessä muodossa seuraavan vuoden helmikuuhun mennessä. VAHTI-järjestelmän kautta tehdään myös E-PRTR- raportointi (Pollutant Release and Transfer Registers). Ilmaan menevien päästöjen, leijuman ja melun tarkkailusta laaditaan erilliset raportit mittausten valmistuttua. Raportit tai yhteenveto niistä liitetään vuosiraporttiin. Biologisten tarkkailujen ja kalataloustarkkailun tulokset raportoidaan vuosiraporteissa. Joka kolmas vuosi tehtävässä laajemmassa raportissa referoidaan edellisen kalastustiedustelun tulokset. Vuosiraporteissa esitetään myös mahdolliset suositukset tarkkailun muuttamistarpeesta. Haitallisten aineiden kertymiä kuvaavat tulokset koskien sedimenttiä, kaloja ja vesisammalia, samoin myös maaympäristöä koskevat kertymätulokset (kangasrouskut, havunneulaset) tulee viedä ympäristöhallinnon Kertymärekisteri KERTY:yyn, mikäli se on mahdollista. Kaikissa yksittäismittauksissa määritetään mahdollisuuksien mukaan kokonaisepävarmuus. Tarkkailua koskevissa yhteenvetoraporteissa esitetään tulosten lisäksi tarkkailua koskevat epävarmuustekijät sekä käytetyt laskentamenetelmät. 11 SUUNNITELMAN MUUTOKSET 12 VIITTEET Tähän tarkkailusuunnitelmaan voidaan tehdä muutoksia sopimalla niistä kirjallisesti Talvivaaran kaivoksen ja muutoksen luonteesta riippuen Kainuun ELY-keskuksen ja/tai Pohjois-Savon ELY-keskuksen ympäristönsuojelu- tai kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla. Andrén, C. & Jarlman, A. 2008. Benthic diatoms as indicators of acidity in streams. Fundamental and Applied Limnology/Archiv für Hydrobiologie 173(3):237 253 Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K.-M. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012 2013 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7 / 2012. Suomen ympäristökeskus. 144 s. Eloranta, P., Karjalainen, S. M. & Vuori, K.-M. 2007. Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Ympäristöopas. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. Hyvärinen, A., Jukola-Sulonen, E.-L., Mikkelä, H. & Nieminen, T. 1993: Metsäluonto ja ilmansaasteet. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 446. Helsinki. 221 s.

52 Järvinen, M., Forsström, L., Huttunen, M., Hällfors, S., Jokipii, R., Niemelä, M. & Palomäki, A. (toim.) 2012. Kasviplanktonin laskentamenetelmät. <http://www.ymparisto.fi/download.asp? contentid=25750&lan=fi> Päivitetty 23.9.2011. Karvonen, A., Taina, T., Gustafsson, J., Mannio, J., Mehtonen, J., Nystén, T., Ruoppa, M., Sainio, P., Siimes, K., Silvo, K., Tuominen, S., Verta, M., Vuori K-M., & Äystö, L. 2012. Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen. Kuvaus hyvistä menettelytavoista. Ympäristöministeriön raportteja 15/2012. Koskenniemi, E. & Ruoppa, M. 2004. Pohjaeläintutkimukset. Julkaisussa: Ruoppa, M. & Heinonen, P. (toim.). Suomessa käytetyt biologiset vesistöntutkimusmenetelmät. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 45 s. Lepistö, L. & Rosenström, U. 1998. The most typical phytoplankton taxa in four types of boreal lakes. Hydrobiologia 369/370: 89 97. Meissner, K. & Hynynen, J. 2009. Laboratorioiden välinen pätevyyskoe 2/2009 Sisävesien pohjaeläinmäärityksen vertailukokeen loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2009. 19 s. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S-M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K-M. 2013. Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen (Ver. 13.11.2013). Suomen ympäristökeskus. 42 s. Näykki. T., Kyrölainen, H., Witick, A., Mäkinen, I., Pehkonen, R., Väisänen, T., Sainio. P. & Luotola, M. 2013. Laatusuositukset ympäristöhallinnon vedenlaaturekisteriin vietävälle tiedolle: vesistä tehtävien analyyttien määritysrajat, mittausepävarmuudet sekä säilytysajat- ja tavat. Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2013. Suomen ympäristökeskus. Puranen, M. 2012: Laakajärven (Kajaani, Sotkamo, Sonkajärvi) vuoden 2012 verkkokoekalastuksen tuloksia. Tutkimusraportti, Ympäristötekniikan insinööritoimisto Jami Aho. Pöyry Environment Oy 2007. Talvivaara Projekti Oy. Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma. (Täydennetty viranomaispäätösten mukaiseksi 8.4.2008). Pöyry Finland Oy 2010. Talvivaaran alueen ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus vuonna 2009. SFS-EN 13946. 2003. Veden laatu. Jokivesien piilevien näytteenotto ja esikäsittely. Suomen standardisoimisliitto SFS ry, Helsinki. SFS-EN 14407. 2005. Water quality. Guidance standard for the indetification, enumeration and interpretation of benthic diatom samples from running waters. SUomen standardisoimisliitto SFS ry, Helsinki. Soininen, J., Paavola, R. & Muotka, T. 2004. Benthic diatom communities in boreal streams: community structure in relation to environmental and spatial gradients. Ecography 27:330 342 Vuori, K.-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H. (toim.) 2010. Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Osa I: Vertailuolot ja luokan määrittäminen, Osa II: Ihmistoiminnan ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 3. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 120 s. Willén, E. 2007. Växtplankton i sjöar. Bedömningsgrunder. Rapport 2007:6. Institutionen för Miljöanalys, Sveriges Lantbruksuniversitet.

FM12 FM6 FM8 Jor8 Jor3 Tuh1 Ait Kol1 Kol läh Jor5 Kor Kal1 Kal su Raa Talvijoki1 Salpu1 Kuujo Sal Hako1 Härp Lujä IsoS Kiv2 Lum Ylu Kiv7 Kivj4 Kiv10 Liite 1.1. Pintavesitarkkailun pisteet Laa9 0 800 1600 m Laa13 1:80 000 Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0, 1.5.2012

Laa081 Kil4 Laa12 Haa070 Haaj Koirak7 Liite 1.2. Pintavesitarkkailun pisteet Syv21 0 1,5 3 km Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0, 1.5.2012

Kuus Hoik kesä Phako Hoik talvi Kai Kip1 Val Mus Mun Pirt1 Mäk Liite 1.3. Pintavesitarkkailun pisteet Lammet ja purot 0 0,5 1 km Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0, 1.5.2012

Jormasjoki 9 Jor3 Tuhkajoki 1 5 5A L4 L5 L4 L3 1 Kal1 Kol 3 Kalliojoki, suu 4 5B L5 L3 L2 Jor5 L1 L1 L2 L5 Kiv2 L1 L2 Kivijoki 4 Kiv7 Lumijoki 6 L4 L3 8 Laa13 Laa081 Liite 2. Pintavesien biologisen tarkkailun pisteet Kil4 9, Laakajoki Laakajoki (vain piilevät) Piilevät ja pohjaeläimet Kasviplankton ja pohjaeläimet Vesikasvilinjat Sähkökoekalastukset Haapakoski 0 1,1 2,2 km Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0, 1.5.2012

Jormasjärvi Kolmisoppi Kalliojärvi Salminen Kivijärvi pohjoinen Kivijärvi etelä Laakajärvi 13 Liite 3. Sedimenttitarkkailun pisteet Laakajärvi 081 0 1 2 km Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0, 1.5.2012

0 0,5 1 km 1:50 000 Sorsala Lampila Myllyniemi Taattola Hakoranta P6 Paavola Kipsi1 FID 0 R0 FID 27 Kipsi2 P5 Puoliväli Pappila FID 3 Kipsi3 R5 R3 P1 FID 28 P7 P11 Korte1Kallio Korte1Maa Korte2Maa Korte3Maa P8 Korte3Kallio FID 5 P9 Liite 4.1. Talousvesikaivot ja pohjaveden tarkkailuputket Pohjavesiputki Talousvesikaivo Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0, 1.5.2012

Liite 4.2 Paikka Putkityyppi Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) (Maa/kallio) P I Korko (N60) Vanhat putket P1 kallio 7094595 549183 226.98 P5 kallio 7094833 551740 240.90 P6 kallio 7096783 551471 211.68 P7 kallio 7093585 549486 210.443 P8 kallio 7092217 550220 217.11 P9 kallio 7092145 550556 222.29 P11 kallio 7093999 554647 236.20 Uudet putket Kipsi1 kallio 7095523 547786 216.560 Kipsi2 kallio 7094737 548552 217.074 Kipsi3 kallio 7092973 548209 211.068 Korte1Kallio kallio 7092154 547892 203.492 Korte1Maa maa 7092162 547892 203.499 Korte2Maa maa 7091828 548112 196.577 Korte3Maa maa 7091691 548241 195.925 Korte3Kallio kallio 7091696 548245 196.188 Tarkkailuohjelman päivityksessä 2014 lisätyt kallio- ja maapohjavesiputket P13 kallio - - - P14 kallio - - - P15 kallio - - - P16 kallio - - - P17 kallio - - - P18 kallio - - - FID 0 kallio 7095422 547648 214.216 FID 3 kallio 7093915 548124 213.246 FID 5 kallio 7091552 548297 197.309 FID 27 kallio 7094189 548490 212.15 FID 28 kallio 7092848 548887 204.072 R0 maa 7095237 547439 216.841 R3 maa 7094120 548540 213.281 R5 maa 7092841 548776 206.161 Korkojen värit: Putken päästä Kaivon kannesta Maan pinnasta P13-P18 putkia ei ole vielä asennettu

Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KIPSI 1 17.12. - 18.12.20 Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Antti Solas, Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-3 m hms Maapinta 1 3-20 m ehyt ka 0 0-1 -1 Humus -2-2 -3-3 -4-4 -5-5 -6-6 Kallio -7 tulppa -7-8 -8 Putkitiedot -9-9 Putken koko pituus -10-10 Putken yläpää, + 1,20 m -11-11 Maanpinta, MP 0 m -12-12 Vesipinta, W -13-13 -14-14 Siivilän alapää - 20,0 m -15-15 Siivilän yläpää - 12,0 m -16-16 Putken materiaali PEH -17-17 Sisäläpimitta 51 mm -18-18 Siivilätyyppi rakosiivilä -19-19 -20-20 Muuta Asennettu suojaputki ja hattu Sijainti: X = 7098495.078 Y = 3547976.607 Z = 216.560

Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KIPSI 2 14.1.2013 Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-7 m HkSr Maapinta 1 7-9 m Sr / Savi 0 0 9-24 m ka -1-1 -2-2 -3-3 Hiekkasora -4-4 -5-5 -6-6 -7-7 Sr / Savi -8-8 Putkitiedot -9-9 Putken koko pituus -10-10 Putken yläpää, + 1,39 m -11-11 Maanpinta, MP 0 m -12 tulppa -12 Vesipinta, W -13-13 -14-14 Siivilän alapää - 24,0 m -15-15 Siivilän yläpää - 16,0 m -16-16 Putken materiaali PEH -17-17 Sisäläpimitta 51 mm kallio -18-18 Siivilätyyppi rakosiivilä -19-19 -20-20 -21-21 -22-22 -23-23 -24-24 Muuta Asennettu suojaputki ja hattu. Sijainti: X = 7097708.586 Y = 3548743.190 Z = 217.074

Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KIPSI 3 UUSI PAIKKA 11.1.2013 Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-12 m HkSr Maapinta 1 12-27 m ka 0 0-1 -1-2 -2-3 -3 Hiekkasora -4-4 -5-5 -6-6 -7-7 -8-8 Putkitiedot -9-9 Putken koko pituus -10-10 Putken yläpää, + 1,44 m -11-11 Maanpinta, MP 0 m -12-12 Vesipinta, W -13 tulppa -13-14 -14 Siivilän alapää - 27,0 m -15-15 Siivilän yläpää - 19,0 m -16-16 Putken materiaali PEH -17-17 Sisäläpimitta 51 mm kallio -18-18 Siivilätyyppi rakosiivilä -19-19 -20-20 -21-21 -22-22 -23-23 -24-24 -25-25 -26-26 -27-27 Muuta Asennettu suojaputki ja hattu. KUIVA. Sijainti: X = 7095943.240 Y = 3548400.120 Z = 211.068

Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KORTE 1 KA 9.1. - 10.1.2013 Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-12 m HkSr Maapinta 1 12-30 m ka 16 m kohdalla 0 0 halkeama, josta -1-1 vettä ja maata -2-2 sortuu reiän -3-3 pohjalle Hiekkasora -4-4 -5-5 -6-6 -7-7 -8-8 Putkitiedot -9-9 Putken koko pituus -10-10 Putken yläpää, + 1,60 m -11 tulppa -11 Maanpinta, MP 0 m -12-12 Vesipinta, W -13-13 -14-14 Siivilän alapää - 16,0 m -15-15 Siivilän yläpää - 12,0 m -16-16 Putken materiaali PEH -17-17 Sisäläpimitta 51 mm kallio -18-18 Siivilätyyppi rakosiivilä -19-19 -20-20 -21-21 -22-22 -23-23 -24-24 -25-25 -26-26 -27-27 Muuta -28-28 Asennettu suojaputki ja hattu -29-29 Sijainti: -30-30 X = 7095124.440 Y = 3548082.893 Z = 203.492

Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KORTE 1 MAA 8.1.2013 Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-2 m HkSr Maapinta 1 2-4,5 m Savi 0 0 4,5-6 m Savi / Sr Vettä alkoi tulla Hiekkasora -1-1 6 m - 9 m Sr / ka n. 5-6 m kohdalla -2-2 Savi -3-3 -4-4 Savi / Sora -5-5 -6-6 Sora / kallio -7-7 -8-8 -9-9 Putkitiedot Putken koko pituus Putken yläpää, Maanpinta, MP Vesipinta + 1,26 m 0 m Siivilän alapää Siivilän yläpää Putken materiaali Sisäläpimitta Siivilätyyppi - 9,0 m - 5,0 m PEH 51 mm rakosiivilä Muuta Asennettu suojaputki ja hattu Sijainti: X = 7095132.618 Y = 3548082.868 Z = 203.499

Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KORTE 2 MAA 3.1.2013 Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-3 m Hk Maapinta 1 3-9 m HkSr / savi 0 0-1 -1 Hiekka -2-2 -3-3 -4-4 -5-5 -6-6 Hiekkasora/ -7-7 savi -8-8 -9-9 Putkitiedot Putken koko pituus Putken yläpää, Maanpinta, MP Vesipinta, W + 1,28 m 0 m Siivilän alapää Siivilän yläpää Putken materiaali Sisäläpimitta Siivilätyyppi - 9,0 m - 7,0 m PEH 51 mm rakosiivilä Muuta Asennettu suojaputki ja hattu Sijainti: X = 7094798.405 Y = 3548302.419 Z = 196.577

Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KORTE 3 KA 4.1.2013 Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-1,5 m HkSr Maapinta 1 1,5-4,5 m ka rikkonainen 0 0 4,5-21 m ka ehyt Hiekkasora -1-1 -2-2 -3-3 rikkonainen -4-4 kallio -5-5 -6-6 -7-7 -8 tulppa -8 Putkitiedot -9-9 Putken koko pituus -10-10 Putken yläpää, + 1,22 m -11-11 Maanpinta, MP 0 m ehyt -12-12 Vesipinta kallio -13-13 -14-14 Siivilän alapää - 21,0 m -15-15 Siivilän yläpää - 13,0 m -16-16 Putken materiaali PEH -17-17 Sisäläpimitta 51 mm -18-18 Siivilätyyppi rakosiivilä -19-19 -20-20 -21-21 Muuta Asennettu suojaputki ja hattu Sijainti: X = 7094666.007 Y = 3548435.391 Z = 196.188

Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KORTE 3 MAA 8.1.2013 Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-3,5 m HkSr Maapinta 1 3,5-4 m ka rikkonainen 0 0 Hiekkasora -1-1 -2-2 -3-3 rikkonainen ka -4-4 Putkitiedot Putken koko pituus Putken yläpää, Maanpinta, MP Vesipinta + 1,40 m 0 m Siivilän alapää Siivilän yläpää Putken materiaali Sisäläpimitta Siivilätyyppi - 4,0 m - 2,0 m PEH 51 mm rakosiivilä Muuta Asennettu suojaputki ja hattu Sijainti: X = 7094661.054 Y = 3548431.754 Z = 195.925

Havu 1 BIO10 Havu 2 BAT1 BAT2 Havu 3 BIO1 BAT3 BIO2 BIO3 BAT4 Havu 4 Havu 6 Havu 5 BIO4 BAT5 Havu 7 BIO6 Havu 8 BIO5 Havu 9 BIO8 BIO7 Havu 10 BIO9 Liite 6. Maa-alueiden biologisen tarkkailun pisteet Liito-oravan ydinalue Liito-oravan potentiaalinen ydinalue Lepakoiden havaintoalat Kangasrouskujen keruupisteet Havunneulaspisteet 0 0,5 1 km 1:50 000 Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0, 1.5.2012

Pöly09 Pöly05 Pöly16 Kalliojärvi, melu Pöly07 Sorsala, melu Pöly06 Myllyniemi, melu, leijuma Pöly04 Taattola, melu Pöly10 Pöly14 Pöly01 Pöly02 Leijuma Pöly12 Pöly03 Pöly08 Liite 7. Pölylaskeuman, leijuman ja melun tarkkailukohteet Pöly15 0 750 1500 m 1:75 000 Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0, 1.5.2012