Gearing Adult Education Towards Occupational Mobility Suomen kansallisen arviointiraportin tiivistelmä Lyhennetty raportti Poliitikko Vartija Optikko Puunhakkaaja Autonkuljettaja Merimies Lääkäri Pankkiiri Rakennustelineasentaja Toimistovirkailija Konekirjoittaja Keraamikko Tilintarkastaja Lukkoseppä Muusikko Lähihoitaja Kosmetologi Optikko Fyysikko Kalastaja Patologi Hautausurakoitsija Toimittaja Työläinen Maalari Sähköasentaja Postinjakaja Vastaanottovirkailija Kielitieteilijä Luennoitsija Poliisi Oluenpanija Opettaja Kelloseppä Juristi Kirjastonhoitaja Tutkija Eläintenhoitaja Kokki Puuseppä Putkiasentaja Näyttelijä Asentaja Kielenkääntäjä Kampaaja Yrttiparantaja verkkovastaava Osakemeklari Farmaseutti Työkaluseppä Kassa Päätoimittaja Hammaslääkäri Autonkuljettaja Myyjä Sotilas Kultaseppä Valokuvaaja Insinööri Lentäjä Maanviljelijä Geologi Malli
Raportin laatija: Turun kauppakorkeakoulu, TSE Entre http://www.tse.fi Satu Aaltonen Projektin koordinaatio: http://www.kmuforschung.ac.at Projektin rahoittaja: Hanke on rahoitettu Euroopan komission tuella. Tästä julkaisusta vastaa ainoastaan sen laatija, eikä komissio ole vastuussa siihen sisältyvien tietojen mahdollisesta käytöstä. Tämä kartoitus on tehty asianmukaisella huolellisuudella. Julkaisun laatija ja projektin koordinaattori eivät kuitenkaan ota vastuuta mahdollisista painovirheistä ja/tai muista mahdollisista puutteista ja niistä mahdollisesti aiheutuvista vahingoista.
Gearing Adult Education Towards Occupational Mobility Suomen kansallisen arviointiraportin tiivistelmä Turku, 2009
Sisällys 1 Johdanto 1 2 Huomioita koulutustarjonnasta ammatinvaihdon näkökulmasta 2 3 Suosituksia 5 3.1 Kansallisen tason suosituksia 5 3.2 Suosituksia koulutusorganisaatiolle 6 4 Esimerkkejä hyvistä käytänteistä 7 Koulutustarjonnan läpinäkyvyyden lisääminen 7 Uraohjausta ammatinvaihtajille 7 Taloudellista tukea uudelleenkouluttautumiseen 8 Koulutuksen organisointi ammatinvaihtoa tukevasti 9 Liite 1: GATOM -projektin partnerit 11
1 Johdanto Perinteisesti ammatinvalinta on käsitetty melko pysyväksi, läpi työuran kestäväksi valinnaksi. Viime aikoina on kuitenkin työmarkkinoiden muutosten vuoksi tullut yleisemmäksi ns. toisen uran ja uuden ammattitaidon hankkiminen aikuisiällä. Syynä voi olla työtilaisuuksien puute tai työntekijän omat, ikääntymisen myötä muuttuneet fyysiset tai henkiset tarpeet. Ammatillisen aikuiskoulutuksen mukautuvaisuus tällaisessa tilanteessa on hankkeemme keskiössä. Onko ammatillinen aikuiskoulutus organisoitu niin, että se tukee ammatillista liikkuvuutta? Ja, mahdollistavatko tarjolla olevat koulutusmuodot työskentelyn aiemmassa ammatissa (tai epäpätevänä uudessa ammatissa) vielä opiskelun aikana? Aikuiskoulutustarjonnan vastaavuutta työnantajien ja aikuisiällä ammattia vaihtavien tarpeisiin on arvioitua Suomessa ja seitsemässä muussa Euroopan maassa käynnissä olevassa GATOM -hankkeessa ( Gearing Adult Education Towards Occupational Mobility ). Suomen lisäksi muut osallistujamaat ovat Itävalta, Saksa, Puola, Irlanti, Romania, Sveitsi ja Espanja. Hanke on toteutettu Euroopan komission tuella. Suomen osuudesta vastaa Turun kauppakorkeakoulun TSE Entre. Hankkeessa koulutustarpeiden ja -tarjonnan vastaavuutta arvioitiin kolmen ammatin kautta, jotka olivat lähihoitaja, putkiasentaja ja ravintolakokki. Arviointeja varten on tehty kartoitus kunkin osallistujamaan koulutustarjonnasta sekä haastateltu ammatinvaihtajia ja heidän työnantajiaan. Haastettalujen kautta saatiin tietoa asianosaisten kokemuksista ammatinvaihdosta ja ammatillisen koulutuksen vastaavuudesta työelämän tarpeisiin. Nyt käsillä oleva dokumentti on Suomen kansallisen raportin tiivistelmä. Tiivistelmä sisältää toimenpidesuosituksia niin kansallisille toimijoille kuin ammatillista aikuiskoulutusta tarjoaville organisaatioillekin, sekä hyviä käytänteitä muista osallistujamaista. GATOM-hankkeessa on tuotettu kansalliset raportit kustakin osallistujamaasta, koulutuskartoitukset sekä tulokset kokoava eurooppalainen raportti. Eurooppalaisessa raportissa on kehitysehdotusten lisäksi esitelty myös hyviä kansallisia käytänteitä kaikista osallistujamaista. Kaikki dokumentit ovat luettavissa ja ladattavissa hankkeen kotisivuilla osoitteessa www.mobility-training.eu 1
2 Huomioita koulutustarjonnasta ammatinvaihdon näkökulmasta Suomen työmarkkinoilla sekä koulutussektorilla arvostetaan suoritettuja tutkintoja korkealle. Ilmiöllä on vaikutuksensa arvioitaessa koulutustarjonnan soveltuvuutta aikuisiällä tapahtuvaan ammatinvaihtoon. Riippumatta siitä, että työnantajat arvostavat käytännön taitoja, työnhakijalla oletaan olevan myös tehtävään soveltuva muodollinen koulutus. Näin ollen siirtymä uuteen ammattiin kestää usein kauan. Lyhytkestoista koulutusta on tarjolla ensisijaisesti vain työttömille ja työttömyysuhan alaisille suunnattuna työllisyyskoulutuksena. Lyhyet koulutukset työssäkäyville, joihin voisi ottaa osaa iltaisin tai viikonloppuisin, ovat melko harvinaisia. Monimuotokoulutusta sinänsä on tarjolla melko hyvin, mutta koulutukset tähtäävät useimmiten ammatilliseen tutkintoon ja kestävät näin ollen pitkään. Esimerkiksi kaksi tutkimukseen haastatelluista lähihoitajista oli suorittanut opintonsa opiskellen luokkamuotoisessa koulutuksessa kolmena iltana viikossa. Tämän lisäksi heillä oli kotitehtäviä, tietokonevälitteistä opiskelua ja ryhmätöitä. Ajoittain lähiopetusta annettiin myös lauantaisin. Nämä lähihoitajaopiskelijat pystyivät jatkamaan aiemmassa päivätyössään samanaikaisesti, kun he opiskelivat. Opintoihin kuuluvien viiden harjoittelujakson järjestäminen oli kuitenkin hankalaa, sillä näitä varten opiskelijat joutuvat ottamaan ensin palkalliset ja sen jälkeen palkatonta lomaa. Opinnot kestivät noin kaksi vuotta ja niiden läpivienti työn ohessa vaati vahvaa motivaatiota ja tasapainoista yksityiselämää (ml. läheisten ihmisten tukea). Suomessa työntekijällä on mahdollisuus aikuiskoulutustukeen, jos hän on ollut saman työnantajan palveluksessa vähintään vuoden ja työura on kestänyt yli viisi vuotta. Opintovapaa voidaan myöntää valtion tukemaan koulutukseen Suomessa tai ulkomailla sekä ammattiyhdistyksen järjestämään koulutukseen. Opintovapaan maksimipituus riippuu työsuhteen pituudesta, mutta maksimi on viisi vuotta. Opintovapaa on normaalisti palkatonta, mutta opintovapaakin kartuttaa vuosilomaa maksimissaan 30 opintovapaapäivällä. Aikuisopiskelijat ovat oikeutettuja aikuisopintotukeen. Opintotuen saaminen edellyttää täyspäiväistä opiskelua, mutta kuitenkaan tuen suuruus ei monesti ole riittävä varsinkaan perheellisen opiskelijan taloudellisiin velvoitteisiin nähden (esim. asuntolainan hoitokuluihin). Taloudelliset esteet nousevatkin monesti aikuisiällä tapahtuvan ammatinvaihdon rajoitteiksi. Ammatillisessa koulutuksessa saadut taidot eivät aina ole riittäviä yritysten tarpeisiin nähden. Jos yritys on erikoistunut jollekin melko harvinaiselle alalle, voi olla että juuri sen alan koulutusta ei ole ylipäätään saatavissa. Tällaisissa tapauksissa tieto-taito tulee 2
siirtää yrityksen sisällä kokeneemmilta työntekijöiltä kokemattomammille. Tästä aiheutuu yritykselle kuluja. Toisenlainen tapa ratkaista tällaiset puutteet työmarkkinoilla saatavilla olevan työvoiman osaamisessa, on suunnitella yrityksen tarpeisiin räätälöityjä koulutuksia potentiaalisille uusille työntekijöille yhdessä koulutusorganisaation kanssa. Monesti tällaiset koulutukset toteutetaan työllisyyskoulutuksena, joka on suunnattu työttömille työnhakijoille sekä työttömyysuhan alaisille palkansaajille. Yksittäiselle pienyritykselle, joka tarvitsee vain yhden tai muutamia uusia työntekijöitä, tällainen toimintatapa ei ole mahdollista. Mutta tällaista koulutusta voitaisiin järjestää, jos samalta alueelta löytyy useita yrityksiä, joilla on samanlaiset tarpeet. Haastatteluissa nousi esiin jonkin verran kritiikkiä ammatillisten oppilaitosten opettajien tietoja, opetettavia työskentelytapoja sekä oppilaitosten käytössä olevien koneiden vanhanaikaisuutta kohtaan. Oppilaitoksissa opiskelleiden mukaan joissakin koulutusorganisaatioissa oli puutetta välineistä ja opettajista. Sekä työnantajat että ammatinvaihtajat olivat sitä mieltä, että koulutuksen taso vaihtelee oppilaitosten välillä. Joillakin oppilaitoksilla on erinomainen maine, joillakin taas melko vaatimaton. Myös työllisyyskoulutuksen järjestelyjä arvosteltiin. Opetusryhmät koettiin liian isoiksi ja resurssit liian pieniksi. Huomattavaa kuitenkin on, että tätä selvitystä varten haastateltujen työllisyyskoulutukseen osallistuneiden työllistymisaste oli hyvä. Koulutus oli useimmiten johtanut työllistymiseen. Tokikaan haastateltavaksi valikoituminen ei ollut sattumanvaraista, vaan oppilaitokset luonnollisesti suosittelivat mielellään opinnoissaan menestyneitä ja työmarkkinoilla hyvin pärjänneitä ammatinvaihtajia haastateltaviksi. Sekä haastatellut ammatinvaihtajat että heidän työnantajansa olivat tyytyväisiä saamansa informaation määrään ja laatuun. Suurin osa tarpeellisesta tiedosta on helposti saatavissa Internetin kautta, ja koulutusmahdollisuuksia etsiville on suunniteltu myös erityisiä Internet-portaaleja, joista on saatavilla tietoa urasuunnittelun ja koulutusvalintojen tueksi. Opintososiaalisista etuuksista löytyi myös tietoa, kun sitä aktiivisesti etsi. Haastateltavat olivat sitä mieltä, että kunhan on itse aktiivinen ja motivoitunut, myös nämä tiedot löytyvät. Koulutuksen aikana annettavan henkilökohtaisen uraohjauksen määrä koettiin joissain tapauksissa liian pieneksi. Nykyään kun aikuisiällä tapahtuva ammatinvaihto on käymässä yleisemmäksi, oppilasaineksen heterogeenisuus muodostuu yhä suuremmaksi haasteeksi koulutusorganisaatiolle. Samassa opetusryhmässä voi olla esimerkiksi opiskelijoita ilman mitään oppivelvollisuuden jälkeistä koulutusta sekä yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita. Luonnollisesti opiskelutaidot ja osaamistarpeet vaihtelevat opiskelijan aiemman koulutushistorian mukaan. Selkeimmin tämä tuli esiin haastateltavien kommenteissa hyödyllisistä ja hyödyttömistä opintokokonaisuuksista heidän ammatillisessa koulutuksessaan. Ammatinvaihtajat, joilla oli pitkä koulutushistoria takanaan, pitivät yleissivistäviä aineita kuten matematiikkaa, kieliä ja tieto- ja viestintäteknologiaa tärkeinä oppiaineina, mutta tarpeettomina heille itselleen. Lyhyemmän koulutuksen saaneet taas pitivät yleissivistävien aineiden tuomia taitoja turhina, koska heidän mielestään niiden mukanaan tuomia taitoja ei tarvita tosielämässä. Myös osa haastatelluista työnantajista kyseenalaisti yleissivistävien aineiden tarpeellisuuden ammatillisessa koulutuksessa. 3
Opiskelijoille laadittavat henkilökohtaiset opetussuunnitelmat sekä koko ammatillisessa aikuiskoulutuksessa käytössä oleva näyttötutkintojärjestelmä pyrkivät huomioimaan aiemmin hankitut taidot ja osaamisen. Siitä huolimatta osa opiskelijoista kaipasi vielä räätälöidympiä opintopolkuja. Yksi käytännön ratkaisu erilaisen lähtötason aiheuttamiin ongelmiin olisi jakaa opiskelijat pienempiin opetusryhmiin osaamisprofiilinsa mukaan. Tämä kuitenkin vaatisi oppilaitoksilta nykyistä enemmän resursseja (opettajia, koneita jne.). Huolimatta eräistä kriittisistä kommenteista sekä työnantajien että ammatinvaihtajien puolelta, molemmat ryhmät erityisesti ammatinvaihtajat olivat enimmäkseen tyytyväisiä suomalaisen aikuiskoulutusjärjestelmän kykyyn vastata ammatinvaihtotilanteen haasteisiin. Työnantajilla oli myös hyvin positiivinen käsitys vastavalmistuneista, aikuisiällä kouluttautuneista ammatinvaihtajista. Heitä pidettiin hyvin motivoituneina ja työelämätaidoiltaan monasti nuoria kehittyneempinä. 4
3 Suosituksia Muodollisen koulutuksen ja tutkintojen korkea arvostus on suomalaisen yhteiskunnan arvojärjestelmään liittyvä ominaisuus, joka ei ole helposti muutettavissa. Se pitääkin nähdä mieluummin kontekstina, jossa ammatillista liikkuvuutta edistäviä tekijöitä ja aikuisten ammatillista koulutusjärjestelmää arvioidaan. Tutkintojen vahva merkitys työmarkkinoilla luo kiistämättä kuitenkin omalta osaltaan jäykkyyksiä aikuisiän ammatinvaihtoon. Tässä luvussa on listattu joitakin suosituksia, jotka pohjautuvat projektissamme tehtyihin koulutuskartoituksiin sekä ammatinvaihtajien ja työnantajien haastatteluihin. Seuraavassa luvussa esitellään esimerkkejä joustavaa ammatinvaihtoa edistävistä toimintatavoista hankkeen muista osallistujamaista, ja tuodaan esiin esimerkiksi taloudellisia kannustimia ja koulutuksen organisoinnin muotoja, joista voitaisiin Suomessakin ottaa oppia. Monilla osaalueilla suomalainen aikuiskoulutusjärjestelmä toimii hyvänä esimerkkinä muille maille (mm. näyttötutkintojärjestelmän osalta), mutta kehitettävääkin toki vielä on. 3.1 Kansallisen tason suosituksia Tietoa ja tietoisuutta aikuisiällä tapahtuvan ammatinvaihdon mahdollisuuksista tulee lisätä niin potentiaalisten ammatinvaihtajien kuin yritystenkin keskuudessa. Tietoa uraohjaukseen soveltuvista ja koulutustarjontaa esittelevistä Internetin portaaleista ja tietokannoista kuten Opintoluotsi (www.opintoluotsi.fi), Koulutusnetti (http://www.koulutusnetti.fi/) ja A-URA (http://www.avosto.net/a-ura/) samoin kuin työ- ja elinkeinohallinnon valtakunnallisesta puhelinpalvelusta, Koulutuslinjasta (puh. 010 19 4901 ja 010 60 76888) tulisi levittää laajalti potentiaalisille käyttäjille. Systemaattisempia menetelmiä tilastotiedon keräämiseksi ammatinvaihdosta tulisi kehittää. Työmarkkinoiden rakenteellisia muutoksia voitaisiin helpottaa myöntämällä tukea yrityksille, jotka rekrytoivat juuri ammattia vaihtaneita työntekijöitä. Myös palkattomalla vapaalla oleville työsuhteisilla aikuisopiskelijoilla tulisi olla oikeus taloudelliseen tukeen ammatillisen koulutuksen työssäoppimisjaksojen ajaksi. Työllisyyskoulutuksen saatavuutta myös työssäkäyville tulisi kehittää niin saavutettavuuden kuin opetusjärjestelyidenkin osalta. 5
Lähihoitajien ammattiin liittyen tuli esiin toiveita, että joko joidenkin virkojen kelpoisuussäädöksiä tulisi lieventää, jotta myös lähihoitajan ammattitutkintoa suorittamattomat voisivat hakeutua näihin tehtäviin, tai tulisi luoda uusi ammattiryhmä, jonka tehtäviin kuuluisivat hoivaavat ja avustavat tehtävät (poislukien sairaanhoidolliset ja lääkkeiden annosteluun liittyvät tehtävät). Näin helpotettaisiin kiinnittymistä ja tutustumista uuteen ammattiin. Myöhemmin näin alalle hakeutuneet voisivat hankkia lähihoitajan tutkinnon. 3.2 Suosituksia koulutusorganisaatiolle Opetusryhmät olisi hyvä organisoida pienemmiksi ja osaamistaustaltaan homogeenisemmiksi. Huomiota tulisi kiinnittää enemmän koulutusorganisaatioissa opiskelijoille annettavaan henkilökohtaiseen uraohjaukseen. Yritysten ja koulutusorganisaatioiden välistä yhteistyötä opetussuunnitelmien laatimisessa tulisi entisestään kehittää. Ammatillisten oppilaitosten opettajien täydennyskoulutusta tulisi kehittää. Työssäoppimisjaksoja tulisi kehittää niin pitkiksi, että opettajat niihin osallistuessaan ehtisivät kunnolla tutustua työelämän tilanteiden monimuotoisuuteen. Äärimmäinen keino voisi olla kunkin viiden opetusvuoden jälkeen pakollinen pitkähkö (puolen tai koko vuoden) työelämäjakso. Tutkimuksemme on luonteeltaan eksploratiivinen, ja sen on tarkoitus toimia ensisijaisesti keskustelunavaajana politiikantekijöiden, aikuiskoulutuksen tarjoajien, elinkeinoelämän ja työmarkkinaorganisaatioiden välillä. Yhteiskunnassamme tapahtuvat rakenteelliset muutokset tiedostetaan monilla tahoilla, mutta systemaattisiin toimiin, jotka tukevat ammatillista liikkuvuutta ei vielä ole ryhdytty. Koulutussektorin reaktiot ammattirakenteen muutoksiin ja pidentyviin työuriin ovat olleet pitkälti reaktiivisia sen sijaan, että tuleviin muutoksiin varauduttaisiin proaktiivisesti. 6
4 Esimerkkejä hyvistä käytänteistä Koulutustarjonnan läpinäkyvyyden lisääminen Saksassa kokin ammatista kiinnostuneet henkilöt, joilla ei ole lähipiirissään kokin ammatissa toimivia tuttavia tai sukulaisia, voivat saada tietoja ammatista ja käytännön kokemuksia siinä toimimisesta verkossa toimivien keskustelufoorumien ( Köchetreff, Das Köcheforum ) kautta. Foorumeilla ammatissa jo toimivat kokit ja ammattiin siirtymistä harkitsevat voivat vaihtaa tietoja ja kokemuksia työn tekemisestä, työmarkkinoilla toimimisesta tai esimerkiksi koulutuksista. Kuitenkaan yleistä, koottua tietoa koulutusmuodoista tai ammatin vaihtamisen edellytyksistä ei foorumilta löydy. Uraohjausta ammatinvaihtajille Espanjan hallitus aloitti tekstiiliteollisuutta tukevan ohjelman (Plan de Apoyo al Sector Textil y de la Confección) toimeenpanon vuonna 2006. Ohjelman tavoitteena on parantaa alan kilpailukykyä sekä lievittää rakennemuutoksen mukanaan tuomia seurauksia työntekijöille. Sen lisäksi, että ohjelman tavoitteena on turvata mahdollisimman monta tekstiilialan työpaikkaa, pyritään työttömäksi joutuvat ja työttömyysuhan alaiset kouluttamaan uudelleen ja sijoittamaan toisille toimialoille. Tämä tapahtuu kartoittamalla työntekijän ammatillinen osaaminen, jonka jälkeen he saavat uraohjausta. Uraohjauksen yhtenä tavoitteena on tuoda työttömyysuhan alaisille työntekijöille tietoa kasvavien alojen ammateista ja koulutusväylistä näihin ammatteihin. Sveitsissä on julkisin varoin toteutettu uraohjauspalvelu, joka on avoinna joka päivä. Palvelusta saa tietoa kaikista aloista ja ammateista. Palvelua tarjoavissa toimistoissa toimii useita eri aloille erikoistuneita uraohjaajia. Palvelu on enintään 20 vuotiaille ilmainen. Sitä vanhemmat maksavat palvelusta vain pienen, nimellisen maksun. 7
Taloudellista tukea uudelleenkouluttautumiseen Espanjan Plan de Apoyo al Sector Textil y de la Confección -ohjelmassa (ks. kohta uraohjausta ammatinvaihtajille ) työvoiman uudelleensijoittumista tuetaan yrityksille suunnatuilla kannustimilla (sosiaaliturvamaksun alennuksilla). Kannustimiin ovat oikeutettuja yritykset, jotka palkkaavat tekstiiliteollisuudesta tulevia työntekijöitä. Itävallassa työnantajat (riippumatta yritysmuodosta) voivat vähentää koulutuskustannuksiaan verotuksessa (Bildungsfreibetrag) vuodesta 2000 lähtien. Vähennys voidaan tehdä veronalaisista voitoista. Vähennettäviksi kuluiksi lasketaan 120 prosenttia koulutuksen suorista kuluista. Näin työnantajat saavat hyvitystä myös koulutuksen järjestämisestä aiheutuvista välillisistä kustannuksista. Vuonna 2002 tarjolle tuli uusi verokannustin (Bildungsprämie), jossa valtio hyvittää 6 prosenttia koulutuksen toteutuneista kustannuksista yrityksen maksettavaksi tulevasta verosta. Tämä vaihtoehto on käytettävissä yrityksille, joiden verotettava voitto on niin vähäinen, etteivät he pysty käyttämään 120 prosentin verovähennysoikeutta veronalaisesta voitosta. Molempia kannustimia ei voi käyttää samanaikaisesti. Verokannustimet ovat käytettävissä työntekijöiden koulutuksesta syntyviin kustannuksiin, jotka ovat yrityksen intressien mukaisia. Ulkopuolisen tahon järjestämässä koulutuksessa huomioitavia kustannuksia ovat mm. kurssimaksut, kouluttajien palkkiot, koulutustilojen vuokrat tai koulutusmateriaalien kustannukset. Majoitus- ja matkustuskuluja ei huomioida. Yrityksen sisäistä henkilöstökoulutusta järjestettäessä laissa on tiukempia erityisehtoja. Myös työntekijät ovat oikeutettuja verokannustimiin. Koulutuskustannuksia kohdellaan verotuksessa tulonhankkimisvähennyksenä (Werbungskosten), joka vähentää verotuksen perusteena olevan ansiotulon määrää. Vähennyskelpoisia kuluja ovat täydennyskoulutuksesta, ammatillisesta peruskoulutuksesta tai uuteen ammattiin johdattavasta koulutuksesta syntyvät kulut. Täysin uuteen ammattiin liittyvä pitkäaikainen koulutus on tullut vuosien 2000 ja 2002 lakiuudistuksessa mukaan vähennykseen oikeuttavien koulutuksiin. Periaatteessa kaikki ammatilliseen pätevöitymiseen liittyvät kouluttautumistoimenpiteet kuuluvat tämän vähennysoikeuden piiriin. Tyypillisiä esimerkkejä ovat atk-koulutukset, liiketoimintaosaamiseen liittyvät kurssit, kielikurssit ja ammatillisten oppilaitosten iltaisin tapahtuva aikuisopetus. Hyväksyttäviä kuluja ovat esim. kurssille osallistumisesta aiheutuvat koulut (mm. osallistumismaksu), opetusmateriaali, työvälineet, matkakulut, mahdolliset päivärahat viideltä ensimmäiseltä päivältä (jos kulutus järjestetään eri paikkakunnalla kuin osallistujan työ- tai kotipaikka) sekä majoituskustannukset. Verovähennysoikeutta ei synny yleissivistävästä peruskoulutukseen tai korkeakoulutukseen osallistumisesta eikä alun perin vapaa-ajan koulutukseksi tarkoitetuista koulutuksista (esim. urheilukurssit tai autokoulu). 8
Koulutuksen organisointi ammatinvaihtoa tukevasti CONAIF (Confederación Nacional de Asociciones de Empresas de Fontanería, Gas, Calefacción, Protección contra Incendios, Electricidad y Afines) on kansallinen LVI-alan yritysten etujärjestö, joka järjestää ammatillista koulutusta työttömille 16 koulutuskeskuksessa ympäri Espanjaa. Koulutukset ovat kansallisesti akkreditoituja Kurssit sisältävät sekä teoriaopintoja että käytännön harjoituksia. Niillä keskitytään putkiasentajan ammatin perustaitoihin, eikä aiempia opintoja tai alan työkokemusta vaadita osallistujilta. Kurssit soveltuvat myös työssäkäyville, sillä niiden kesto on melko lyhyt (6 kuukautta, 80 100 tuntia per moduuli, kaiken kaikkiaan 600 800 tuntia) ja koulutus järjestetään monesti iltaisin (kello 18 ja 22 välillä). Saksassa järjestetään hoitoalan lyhytkursseja, jotka soveltuvat samanaikaisesti työssä käyville ja ilman hoitoalan työkokemusta oleville. Kurssien kesto on 6 viikosta 3 kuukauteen. Opiskelu on osa-aikaista ja/tai tapahtuu iltaisin ja viikonloppuisin järjestettävässä intensiiviopetuksessa. Kurssit koostuvat sekä teoriaopinnoista (ml. esim. hoivatyö, hygienia, ennaltaehkäisevä hoito, lääkeoppi, lääketieteellinen sanasto) että 2-3 viikon harjoittelujaksosta vanhusten hoivakodeissa, vanhainkodeissa tai sairaaloissa. Joillain kursseilla kurssin tarjoaja järjestää koulututtaville harjoittelupaikan, joillain kursseilla opiskelija itse. Ravintolakokkien kysynnän arvioidaan lisääntyvän Irlannissa lähitulevaisuudessa. Tästä syystä Fáilte Ireland, Irlannin kansallinen matkailun kehittämisorganisaatio, on kehittänyt tarpeisiinsa räätälöidyn version ravintolakokkien oppisopimuskoulutuksesta. Kohderyhmänä ovat erityisesti ammatinvaihtajat. Ravintolakokkien intensiivikoulutus (Professional Cookery Nine Month Intensive Learning Programme) kestää nimensä mukaisesti vain 9 kuukautta. Koulutukseen valittavilta opiskelijoilta vaaditaan riittävää sitoutuneisuutta ja kypsyyttä ammatinvaihtoon. Ensimmäisten 6 kuukauden aikana opiskelijat ovat lähiopetuksessa 3 päivää viikosta ja kaksi päivää harjoittelemassa valitsemassaan työpaikassa. Viimeisten kolmen kuukauden aikana opiskelijat saavat intensiiviopetusta yrityksessä, jossa he suorittavat harjoitteluaan. Fáilte Ireland maksaa lähiopetuksesta aiheutuvat kulut (oppilaitoksen kurssimaksun) sekä viikottaisen koulutustuen opiskelijalle lähiopetuspäivistä (tällä hetkellä 97,70 viikossa). Työssäoppimisjaksoilta yritys maksaa opiskelijalle palkan niiltä päiviltä, kun opiskelija työskentelee yrityksessä. Koulutuksen suorittaneet opiskelijat saavat Irlannin täydennyskoulutusviranomaisen sertifioiman todistuksen suorittamastaan koulutuksesta. Saksassa Schleswig-Holsteinin osavaltion turismin ja gastronomian koulutuskeskus (Bildungszentrum für Tourismus und Gastronomie, BTG) yhdessä Akademie Überlingen Verwaltungs-GmbH:n kanssa tarjoavat opintomoduulipohjaista koulutusta keittiöalan ammatteihin. Nämä lyhyet aikuiskoulutukset on osoitettu erityisesti vasta alalle hakeutuville sekä näihin ammatteihin uudelleen palaaville. Koulutukseen osallistujat voivat valita, haluavatko suorittaa opintonsa osa-aikaisesti vai kokopäiväisesti. Kokopäiväisen opiskelun kesto on kaksi kuukautta, osa-aikaisesti suoritettuna kurssi kestää neljä kuukautta. Tämä 9
koulutus voidaan lukea hyväksi myös osana mahdollisesti myöhemmin suoritettavia muita ammatillisia koulutuksia. Espanjassa toteutettiin kansallisen työvoimaviranomaisen (Servicio Público de Empleo Estatal - INEM) toimesta kokeilu 12 kuukauden lähihoitajakoulutuksesta. Annettu koulutus oli kokoaikaista. Koulutus sisälsi joka päivä neljä tuntia teoriaopetusta luokkahuoneissa sekä neljä tuntia käytännön harjoittelua yrityksissä. INEM maksoi koulutusajalta osallistujille osa-aikaista palkkaa. Sekä koulutettavien että mukana olleiden hoivapalveluyritysten kokemukset kokeilusta olivat positiivisia. Ammatillista koulutusta on Espanjassa tarjolla myös etäopetuksena. Etäopetuksena toteutettavaan koulutukseen sisältyy sekä teoreettisia että käytännön harjoituksia. Etuna etäopiskelussa on se, että koulutukseen osallistuvat opiskelijat voivat näin opiskella kotonaan itselleen sopivana ajankohtana, jolloin työssäkäynnin ohessa opiskelu on mahdollista. Nämä kurssit valmistavat oppilaansa virallisiin ammattitutkintoon. 10
Liite 1: GATOM -projektin partnerit Itävalta Suomi Saksa Irlanti Puola Romania Espanja Sveitsi (hiljainen partneri) Austrian Institute for SME Research (KMU FORSCHUNG Austria) http://www.kmuforschung.ac.at/ Small Business Institute, Turku School of Economics and Business Administration http://www.tse.fi Berufsfortbildungswerk Gemeinnützige Bildungseinrichtung des DGB GmbH (bfw) Competence Center EUROPA http://www.bfw.de/ Tom Martin & Associates/TMA http://www.tma.ie Entrepreneurship and Economic Development Research Institute (EEDRI) at the Academy of Management (Społeczna Wyższa Szkoła Przedsiębiorczości i Zarządzania w Łodzi) http://www.eedri.pl Chamber of Commerce and Industry of Romania CCIR http://www.ccir.ro ikei research & consultancy http://www.ikei.es Schweizerischer Verband für Weiterbildung SVEB http://www.alice.ch 11