Kuntasektorin energia- ja ilmastosopimuksen vuosiraportti 2005

Kuntasektorin energia- ja ilmastosopimuksen vuosiraportti 2005 1

Jorma Ruokojoki Suomen Kuntaliitto Saara Elväs Seppo Silvonen Motiva Oy Copyright Motiva Oy, 2006 2

Alkusanat Kauppa- ja teollisuusministeriö ja teollisuutta, energian tuotanto- ja jakelualaa sekä kuntia edustavat järjestöt allekirjoittivat energiansäästösopimukset marraskuussa 1997. Myöhemmin vastaavat sopimukset on tehty kiinteistö- ja rakennusalalle, kuorma- ja pakettiautokuljetuksista ja linja-autoalalle. Ympäristöministeriö koordinoi asuinkiinteistöalan energiansäästösopimusta ja liikenne- ja viestintäministeriö ohjelmamuotoisena jatkuvaa kuorma- ja pakettiautokuljetuksia koskevaa sopimusta. Liikenne- ja viestintäministeriö koordinoi myös uutta maaliskuussa 2005 allekirjoitettua sopimusta joukkoliikenteen energiansäästöohjelmasta. Vuonna 2001 päättynyt öljylämmityskiinteistöjen energiansäästöohjelma on myös uusittu (Höylä II). Kunta-alan vuonna 2002 päättyneen sopimuksen jatkamisesta vuoteen 2005 ja muuttamisesta energia- ja ilmastosopimukseksi allekirjoitettiin sopimus syyskuussa 2002. Syksyllä 2005 sopimusmenettelyä jatkettiin nykyisessä muodossaan vielä kahdella vuodella, jotta uusien sopimusten valmistelussa saataisiin huomioitua muutoksessa ollut toimintaympäristömme. Tähän vuosiraporttiin on koottu jo seitsemännen kerran yhteenveto sopimuksiin liittyneiden kuntien ja kuntayhtymien energian käytön kehityksestä, energiakatselmusten toteuttamisesta, toimien säästövaikutuksista sekä sopimuksiin liittyvistä hankkeista. Energiansäästösopimusten tuloksellisuuden ja vaikutusten arvioimiseksi kattava ja laadukas seuranta ja raportointi on jatkossa entistä tärkeämpää. Toukokuussa 2006 voimaan tullut energiapalveludirektiivi asettaa jäsenvaltioille ohjeellisen 9 % energiansäästötavoitteen jaksolle 2008 2016 ja edellyttää erityisesti kunta-alalta esimerkillistä toimintaa. Sopimusmenettely joustavana ja kustannustehokkaana toimintamallina olisi hyvä vaihtoehto myös näiden kunta-alalle kohdistuvien uusien velvoitteiden toimeenpanossa. Valtioneuvoston marraskuussa 2005 eduskunnalle selontekona antamassa päivitetyssä kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa energiansäästösopimukset nähdään tärkeänä keinona ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ja seuraavan polven sopimusten valmistelun edellytetään etenevän ripeästi. Myös vuonna 2005 valmistuneen energiansäästösopimusten kokonaisarvioinnin perusteella sopimustoiminnan jatkamiselle on hyvät edellytykset. Kunta-alan uuden sopimusmenettelyn suunnittelu käynnistyi jo keväällä 2005. Suurille ja keskisuurille kaupungeille sopivaa sopimusmallia on valmistelu yhteistyössä kuuden suurimman kaupungin kanssa. Pienille kunnille sopivan sopimusmallin suunnittelu on käynnistynyt syksyllä 2006. Vuoden 2007 aikana on uusien sopimusten piiriin tavoitteena saada kunta-ala mahdollisimman kattavasti, jotta energiapalveludirektiivin velvoitteiden voidaan osoittaa toteutuvan Suomessa myös vapaaehtoiselta pohjalta. Suomalaiset energiansäästösopimukset kelpaavat myös kansainväliseksi esimerkiksi tuloksekkaasta, toimijoiden erilaiset lähtökohdat huomioon ottavasta ja hallintokustannuksiltaan kohtuullisesta toiminnasta. Toimintatapamme on jo herättänyt huomiota käytännönläheisenä keinona energiansäästön ja uusiutuvien energianlähteiden käytön edistämiseksi. Helsingissä lokakuussa 2006 Taisto Turunen ylijohtaja Kauppa- ja teollisuusministeriö 3

4

Sisällysluettelo Motiva vastaa raportin tietosisällöistä ensisijaisesti lukujen 1.3.3, 3 ja 4.3 osalta. Muiden lukujen tietosisällöistä vastaa ensisijaisesti Suomen Kuntaliitto. Alkusanat 3 Sisällysluettelo 5 Tiivistelmä 7 1 Johdanto 9 1.1 Sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät 9 1.2 Sopimusmenettely ja raportointi 14 1.3 Sopimuksen keskeiset tavoitteet 15 1.3.1 Rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutukset 15 1.3.2 Kulutusseurannan kattavuus 16 1.3.3 Katselmusten kattavuus 18 1.3.4 Katselmus- ja investointituet 21 2 Kuntien energiankäyttö 25 2.1 Rakennusten energiankäyttö 25 2.1.1 Kaikki kunnat ja kuntayhtymät 25 2.1.2 Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät 28 2.2 Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutus 39 2.3 Ajoneuvojen ja työkoneiden energiankulutus 40 2.4 Vesihuollon energiankulutus 42 3 Energiakatselmukset 43 3.1 Yleistä energiakatselmuksista 43 3.2 Katselmuksissa raportoitu säästöpotentiaali ja energiansäästötoimenpiteet 43 4 Muut toimenpiteet 53 4.1 Muut sopimuksen mukaiset toimenpiteet 53 4.2 Muu kestävän kehityksen mukainen toiminta 54 4.3 ESCO-toiminta 55 Liite 1 Säästösopimusten vuosiraportoinnissa v. 2005 olevat kunnat ja kuntayhtymät 56 Liite 2 Kuntien säästösopimuksen kattavuus 57 5

6

Tiivistelmä Tämä vuosiraportti liittyy kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) sekä kuntien ja kuntayhtymien väliseen sopimukseen energiatehokkuuden edistämiseksi kuntasektorilla. KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välinen sopimus energiansäästön edistämisestä allekirjoitettiin 10.11.1997. Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on sellaisten toimintamallien kehittäminen ja käyttöönotto, että energiatehokkuutta edistävästä toiminnasta tulee vakiintunut osa kunnan toimintaa. Lokakuussa 2002 allekirjoitettiin KTM:n ja Suomen Kuntaliiton kesken kuntien energia- ja ilmastosopimus (KEIS), joka energiansäästötoimiin liittyvien velvoitteiden osalta noudattelee pääpiirteissään vanhaa energiansäästösopimusta. Vuoden 2003 alusta lähtien sopimusmenettelyyn liittyvät uudet kunnat ovat voineet liittyä vain KEIS-sopimukseen. Vanhoilla sopimuskunnilla oli mahdollisuus ilmoitusmenettelyllä jatkaa energiansäästösopimustaan vuoteen 2005, mutta halutessaan myös mahdollisuus siirtyä uuteen KEIS-sopimukseen. Vuoden 2005 lopussa kuntien energiansäästösopimuksen ja energia- ja ilmastosopimuksen piirissä oli 70 kuntaa ja 15 kuntayhtymää. Rakennustilavuudella mitattuna sopimuksen piirissä oli 90 milj. rakennuskuutiometriä, joka vastaa yli 50 % koko kuntasektorin rakennuskannasta. Tästä määrästä oli julkisia rakennuksia 68 milj. m 3, mikä on noin 55 % kuntien ja kuntayhtymien julkisista rakennuksista. Asuinrakennuksia oli sopimuksen piirissä 22 milj. m 3, mikä on noin 40 % kuntien ja kuntayhtymien suoraan tai välillisesti omistamista asunnoista. Vuosiraportointi toteutettiin vuonna 2006 seitsemättä kertaa. Raportointi koskee sopimuksen vuosina 1997 2005 tehneitä kuntia ja kuntayhtymiä. Tietoja kysyttiin vuodelta 2005. Energiansäästösopimuksen tehneissä, raportoinneissa kunnissa ja kuntayhtymissä käytettiin vuonna 2005 rakennusten lämmitykseen yhteensä noin 2,7 TWh energiaa. Kulutusseurannan kattavuus (lämpö) oli sopimuksen tehneiden kuntien julkisten rakennusten kannassa keskimäärin 86 % ja asuinrakennuksissa 71 %. Sopimuksessa mukana olevat kunnat ja kuntayhtymät ovat vuosina 1992 2005 katselmoineet yhteensä 35,3 milj. rakennuskuutiometriä, mikä on 53 % sopimusten piirissä olevasta lämmitetyistä julkisesta rakennuskannasta. Kaikkiaan julkisesta rakennuskannasta Suomessa on katselmoitu noin 43 %, josta säästösopimusten tehneiden osuus on 29 prosenttiyksikköä. Vuoden 2005 loppuun mennessä säästösopimuksiin liittyneiden kuntien ja kuntayhtymien rakennuksissa tehdyissä energiakatselmuksissa on todettu säästöpotentiaalia keskimäärin 14 % lämmön kulutuksessa, 7 % sähkön kulutuksessa ja 7 % veden käytössä. Kaikkiaan säästösopimuksen piirissä olevat kunnat ja kuntayhtymät ovat raportoineet toteuttaneensa vuoden 2005 loppuun mennessä yli 2 700 yksittäistä energiatehokkuuteen vaikuttanutta toimenpidettä, joiden arvioitu säästövaikutus on lämmön osalta 62,9 GWh/a ja sähkön osalta 11,4 GWh/a. Jo toteutettujen toimenpiteiden lisäksi kunnat ja kuntayhtymät raportoivat yli 2 0 toimenpidettä, joista toteutuspäätös on jo tehty, sekä noin 2 000 toimenpidettä, joiden toteutusta harkitaan. Näiden yhteensä noin 4 0 toimenpiteen säästöpotentiaali on lämmön osalta noin 70 GWh/a ja sähkön osalta noin 20 GWh/a. 7

Raportissa käsitellään energiakatselmusten ja kulutusseurannan lisäksi myös muita toimenpiteitä, joiden avulla kunnan energiatehokkuutta pyritään edistämään. Tällaisia ovat mm. tiedot energiataseen laadinnasta, energiansäästöön liittyvästä koulutuksesta, hankintojen energiatehokkuudesta ja liittymisistä kuntien ilmastonsuojelukampanjaan sekä kestävän kehityksen paikallisagendatyöhön. 8

1 Johdanto Energiansäästösopimusten vuosiraportoinnin tavoitteena on kerätä ja analysoida tietoa energiatehokkuuden kehittymisestä energiansäästösopimuksen tehneissä yrityksissä ja yhteisöissä kuten kunnissa ja kuntayhtymissä. Motiva osallistuu säästösopimusten raportointityöhön yhteistyössä sopimusosapuolten ja keskusjärjestöjen, kuten Suomen Kuntaliiton, kanssa. Vuosiraportointi palvelee julkishallintoa, erityisesti kauppa- ja teollisuusministeriötä, energiansäästösopimustoiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa ja jatkotoimenpiteiden suunnittelussa. Toisaalta tavoitteena on myös tuottaa kunnille ja kuntayhtymille uudentyyppistä palautetietoa toimialan energiatehokkuudesta ja säästötoimenpiteiden vaikutuksista. Tavoitteena on tuottaa muun muassa vertaisanalyysityyppistä (ns. benchmarking) tietoa, jonka avulla kunnat voivat verrata omaa energiatehokkuuttaan muiden kuntien vastaaviin tietoihin kunnan eri toimialueilla, kuten rakennusten energian käytössä, katuvalaistuksessa jne. Kuntasektorilla on sopimuskaudella ollut voimassa kaksi eri sopimuskokonaisuutta: kuntien energiansäästösopimus 1997 2002 (2003 2005) sekä kuntien energia- ja ilmastosopimus (2002 2005). Alkuperäiseen 1997 tehtyyn sopimukseen verrattuna uusia tavoitteita 2002 solmitussa sopimuksessa olivat lähinnä uusiutuvien energianlähteiden käytön edistämiselle sekä kunnan toiminnassa muun kuin rakennusten energiankulutuksen seurannalle asetetut tavoitteet. Suurin osa sopimuksen tehneistä kunnista ja kuntayhtymistä jatkoi vuoden 2002 lopussa vanhaa sopimustaan ja käytännössä uuden kuntien energia- ja ilmastosopimuksen piiriin tulleiden kuntien vuosiraportointi on vuodelta 2005 kerättävien vuosiraportointitietojen osalta ollut sama kuin energiansäästösopimuksen solmineiden kuntien keräämät tiedot. Tässä raportissa esitetyt tiedot pohjautuvat pääosin energiansäästösopimuksen ja energia- ja ilmastosopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien raportoimiin tietoihin vuodelta 2005. 1.1 Sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2005 sopimuksen teki vain Limingan kunta. Vuonna 2004 sopimuksen teki 10 kuntaa tai kuntayhtymää, vuonna 2003 10, vuonna 2002 14, vuonna 2001 18, vuonna 2000 18, vuonna 1999 12 ja vuonna 1998 12 kuntaa tai kuntayhtymää. Helsingin kaupunki on solminut sopimuksen energiansäästön edistämisestä jo vuonna 1997, mutta se käsitellään tässä raportissa yhdessä vuonna 1998 liittyneiden kuntien kanssa. Vuoden 2005 loppuun mennessä 78 kuntaa ja 17 kuntayhtymää oli tehnyt energiansäästösopimuksen kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa. Näistä 4 kuntaa (Inari, Lavia, Multia ja Suodenniemi) ja Oulun seudun ammatillinen koulutuskuntayhtymä eivät jatkaneet sopimusta vuosiksi 2003 2005, joten vuoden 2005 lopussa voimassa oli sopimus 70 kunnalla ja 15 kuntayhtymällä. Oulun seudun ammatillinen koulutuskuntayhtymä on solminut kuntien energiaja ilmastosopimuksen vuonna 2006, ja tulee siis takaisin mukaan vuoden 2006 raportoinnissa. 9

Sopimuksen piirissä oli vuoden 2005 lopussa noin 90 milj. rakennuskuutiometriä, joka vastaa yli puolet koko kuntasektorin rakennuskannasta. Tästä määrästä oli julkisia rakennuksia noin 68 milj. m 3, mikä on noin 55 % kuntien ja kuntayhtymien julkisista rakennuksista. Asuinrakennuksia oli sopimuksen piirissä noin 22 milj. m 3, mikä on noin 40 % kuntien ja kuntayhtymien suoraan tai välillisesti omistamista asunnoista. Vuoden 2005 lopussa yli 2,5 miljoonaa suomalaista asui energiansäästösopimuksen tehneessä kunnassa. Kuvassa 1 on esitetty sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien koko rakennuskanta kunkin vuoden lopussa. Sopimuksiin liittyminen oli rakennustilavuudella mitattuna tasaista ensimmäisen kolmen vuoden ajan, minkä jälkeen kattavuuden kasvu on hidastunut. Kuvassa 2 esitetään kunnat asukasluvun mukaan jaoteltuna. Kuvasta 3 ilmenevät myös energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien määrät. Sopimusten teko on painottunut suuriin kaupunkeihin ja useimmat suurista kaupungeista ovatkin tehneet energiansäästösopimuksen. Voimassa olevista sopimuksista 14 on kuntien energia- ja ilmastosopimuksia (KEIS), joista uusia sopimuksia on 12. Kaksi kuntaa on uusinut aiemman energiansäästösopimuksensa KEIS-sopimukseksi. KEIS-sopimuksen tehneet kunnat on merkitty kuvaan 3 sinisellä. 80 Julkinen rakennuskanta milj. m3 70 50 40 30 20 10 19 11,2 29,5 12,5 39 16 49,9 17,7 67,4 67,2 65,2 63,4 59,9 21,1 21,6 21,6 21,6 21,6 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Julkinen rakennuskanta Asuinrakennuskanta Kuva 1. Energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien koko rakennuskanta vuosittain. 10

120 112 Suomen kunnat ESS- tai KEIS-kunnat 100 88 80 Kuntien lukumäärä 40 67 41 35 38 36 20 0 15 17 11 9 8 6 7 5 5 6 6 5 1 0-2 2-4 4-6 6-8 8-10 10-15 15-30 30-50 50-100 100- Asukasluku (tuhatta asukasta) Kuva 2. Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat asukasluvun mukaan jaoteltuna (2005). 11

Vuoden 2005 lopussa energiansäästösopimuksen piirissä olevat kunnat ja kuntayhtymät. Kuntien energia- ja ilmastosopimukseen liittyneet kunnat on merkitty tähdellä: 1997 Helsinki* 1998 Turku Iisalmi Leppävirta Tampere Kitee Jyväskylä Pomarkku Honkajoki 1999 Keuruu Rovaniemi Urjala Kajaani Espoo Varkaus Savonlinna Saarijärvi Lieksa Helsingin yliopistollinen keskussairaala nyk. HUS Pohjois-Karjalan kky 2000 Toijala Salo Mänttä Vaasa Riihimäki Pori Kuusamo Vantaa Kemi Lohja Rauma Lammi Parainen Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Jyväskylän kky Kalajokilaakson kky Länsi-Lapin kky Seinäjoen ammattioppilaitos 2001 Kuopio Uusikaupunki Eura Lahti Kaarina Viitasaari Padasjoki Suolahti Hollola Jämsänkoski Jokioinen Kotka Päijät-Hämeen kky Seinäjoen ammatillisen korkeakouluopetuksen ky Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ky Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksen ky 2002 Äänekoski Naantali Rautalampi Pietarsaari* Piikkiö Pieksämäki Miehikkälä Kauhava Hankasalmi Savitaipale Mäntsälä Kirkkonummi* Laukaa* Pälkäne* 2003 Harjavalta* Isokyrö* Loimaa* Mikkeli* Nousiainen* Somero* Särkisalo* Uurainen* Ylöjärvi* Pohjois-Pirkanmaan kky* 2004 Joutseno* Ranua* Hyvinkää* Pirkanmaan ammatillisen koulutuksen ky* Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri* Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin ky* 2005 Liminka Sopimuksesta eronneet: Inari, Lavia, Multia ja Suodenniemi ja Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä (Oulun seudun akk liittynyt uudelleen vuonna 2006) 12

Kuva 3. Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät vuoden 2005 lopussa. 13

1.2 Sopimusmenettely ja raportointi Sopimus ja energiankäytön tilanneselvitys Kuntien ja kauppa- ja teollisuusministeriön väliseen energiansäästösopimukseen sisältyy energiankäytön tilanneselvitys, jossa kunta selvittää energiankäyttönsä nykytilan. Kuntaliitto on avustanut ja tukenut sopimusten teossa mm. laatimalla sopimusluonnoksen kuhunkin kuntaan. Kunnan johto käsittelee ja hyväksyy sopimuksen, joka lähetetään KTM:lle Suomen Kuntaliiton kautta. Sopimuksen keskeiset tavoitteet kuvataan kohdassa 1.3. Energiankäytön tehostamissuunnitelmat Sopimuksessa todetaan, että kunta laatii vuoden kuluessa allekirjoituksesta energiankäytön tehostamissuunnitelman (tai energiansäästösuunnitelman). Vuoden 2005 loppuun mennessä oli laadittu 36 (v.2004 35) energiankäytön tehostamissuunnitelmaa. Vuonna 2005 valmistui Hyvinkään kaupungin suunnitelma. Vuonna 2004 valmistui Uudenkaupungin suunnitelma. Vuonna 2003 valmistuivat Pälkäneen, Mäntsälän, Kaarinan, Loimaan ja Someron energiankäytön tehostamissuunnitelmat. Tehostamissuunnitelmia on laadittu selvästi ennalta suunniteltua hitaammin. Helsinki, Iisalmi ja Jyväskylä tekivät ko. suunnitelman 1999, Varkaus, Saarijärvi, Urjala, Tampere ja Keuruu vuonna 2000, Turku, Espoo, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä, Oulun seudun ammattikorkeakoulun kuntayhtymä ja Vantaa vuonna 2001 ja Kuusamo, Lohja, Rovaniemi, Savonlinna, Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymä, Päijät-Hämeen koulutuskuntayhtymä, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Seinäjoen ammattikorkeakoulun kuntayhtymä, Rauma, Piikkiö, Padasjoki, Lammi, Savitaipale ja Kitee vuonna 2002. Vuosittainen raportointi Kunnat toimittavat vuosittain Kuntaliitolle tiedot energiankäytöstään sekä toteutetuista tehostamistoimenpiteistä. Tässä raportissa jatkossa esitettävät tulokset perustuvat keskeisiltä osin näihin kuntien vuodelta 2005 raportoimiin tietoihin. Vuonna 2005 raportointi velvoite koski 85 kuntaa tai kuntayhtymää. Kulutustilastoja ei saatu 22 (v.2004 26) kunnasta/kuntayhtymästä. Näistä yli 10 000 asukkaan kuntia oli kahdeksan: Kirkkonummi, Naantali, Parainen ja Mäntsälä. HUSista ei nyt saatu kulutustilastoa teknisten ongelmien vuoksi. Raportoitujen tietojen sisältö ja laajuus vaihtelevat kunnittain, mikä näkyy mm. vertaisanalyysi-kuvissa (ns. benchmarking) puuttuvina tietoina. 14

1.3 Sopimuksen keskeiset tavoitteet Kuntasektorilla on sopimuskaudella ollut voimassa kaksi eri sopimuskokonaisuutta, kuntien energiansäästösopimus 1997 2002( 2005) ja kuntien energia- ja ilmastosopimus 2002 2005. Energiansäästösopimuksen keskeisenä tavoitteena on sellaisten toimintamallien vahvistaminen ja käyttöönotto, että energiatehokkuutta edistävästä toiminnasta tulee vakiintunut osa kunnan toimintaa mahdollisimman monessa kunnassa. Kuntien energia- ja ilmastosopimuksessa (KEIS) on lisäksi uusina tavoitteina uusiutuvien energianlähteiden käytön edistämiselle sekä kunnan toiminnassa muun kuin rakennusten energiankulutuksen seurannalle asetetut tavoitteet. Määrällisiä tavoitteita sopimuksessa asetetaan mm. lämmön ja sähkön käytön tehostamiselle (esimerkiksi rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksille) sekä energiakatselmusten tekemiselle. Niin ikään asetetaan määrällinen tavoite kuukausittaisen kulutusseurannan kattavuudelle. 1.3.1 Rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutukset Lämmön ominaiskulutukset Kuntaliiton ja kauppa- ja teollisuusministeriön välisessä energiansäästösopimuksessa (1997) asetettiin tavoitteeksi vähentää kuntasektorin koko rakennuskannan lämmön ominaiskulutusta (kwh/m 3 ) vuoteen 2005 mennessä 10 % ja vuoteen 2010 mennessä 15 % verrattuna vuoteen 1990. KTM:n ja kuntien välisessä sopimusmallissa on asetettu seuraavat tavoitteet: Lämmön ominaiskulutuksen muutos Kunnan oma rakennuskanta 2000 2005 2010 - vertailuvuosi 1990-13 % -15 % -18 % - vertailuvuosi 1996-6 % -8 % -11 % Kuntien käyttämä vertailuvuosi vaihtelee eri kunnissa johtuen sopimuksen solmimisajankohdasta. Tavoitteena on ollut, että ominaiskulutuksen alenemisen vauhti on ollut yleensä sama, ellei erityisiä syitä ole ollut siitä poiketa. KEIS-sopimuksessa on lisäksi todettu, että lämmön ominaiskulutuksen vähentäminen vuoden 1990 tasosta 10 % vuoteen 2005 ja 15 % vuoteen 2010 mennessä vastaa 3 % vähenemää vuodesta 2001 vuoteen 2005 ja 7 % vuodesta 2001 vuoteen 2010. Sähkön ominaiskulutukset KTM:n ja Kuntaliiton energiansäästösopimukseen (1997) sekä KTM:n ja kuntien väliseen esimerkkisopimukseen on kirjattu tavoitteeksi sähkön ominaiskulutuksen (kwh/m 3 ) kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun ennen vuotta 2005. Vuoden 2000 jälkeen sopimuksen tehneet kunnat ovat usein asettaneet tavoitevuodeksi 2007. 15

KEIS-sopimukseen on sähkön ominaiskulutuksen osalta kirjattu tavoitteeksi pysäyttää rakennusten sähkönkäytön ominaiskulutuksen kasvu ja kääntää se laskuun sopimuskauden aikana. 1.3.2 Kulutusseurannan kattavuus Tavoite KTM:n ja kuntien välisessä esimerkkisopimuksessa tavoitteeksi on asetettu, että 90 % kiinteistöistä ja 70 % muusta kulutuksesta olisi kuukausittaisen kulutusseurannan piirissä vuoden 2010 loppuun mennessä. 1 Kun sopimuksia on tehty eri vuosina, on tavoitteen asetuksessa ollut lähtökohtana samansuuruinen kulutuksen kattavuuden lisäys kuin aiemminkin. Tavoitteet on pyritty asettamaan kaikille kunnille samantasoisina riippumatta sopimuksen tekovuodesta. Tilanne Vuoden 2004 lopussa oli tilanne säästösopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä kulutusseurannan osalta seuraava: Rakennukset Julkisten rakennusten lämmön kulutusseurannan kattavuus oli raportoineiden osalta keskimäärin 86 % (v. 2004 82 %) vuoden 2005 lopussa, kuva 4. Asuinrakennusten lämmön kulutusseurannan kattavuus oli keskimäärin 71 % (v.2004 70 %)) vuoden 2005 lopussa, kuva 5. Julkisten rakennusten sähkön kulutusseurannan kattavuus oli vuoden 2005 lopussa sopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä keskimäärin 82 % (v.2004 79 %). Asuinrakennusten osalta vastaava luku oli 69 % (v. 2004 66 %). 1 KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välisessä yhteistoimintasopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan kulutustilastoinnin piiriin vuoteen 2010 mennessä. 16

100 90 80 Kulutusseurannan kattavuus % 70 50 40 30 Keskiarvot Lämmitys 86 % Sähkö 82 % Vesi 79 % 20 10 Lämmitys Sähkö Vesi 0 1 2 3 6 7 10 13 16 20 21 23 27 29 30 32 33 35 37 40 42 43 45 46 48 50 53 55 57 61 63 66 70 71 72 74 75 77 78 79 81 84 85 86 87 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 4. Kulutusseurannan kattavuus energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien julkisissa rakennuksissa. * 100 90 80 Kulutusseurannan kattavuus, % 70 50 40 30 Keskiarvot Lämmitys 71 % Sähkö 69 % Vesi 69 % Lämmitys Sähkö Vesi 20 10 0 1 2 3 6 7 10 13 16 20 21 23 27 29 30 32 33 35 37 40 42 43 45 46 48 50 53 55 57 61 63 66 70 71 72 74 75 77 78 79 81 84 85 86 87 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 5. Kulutusseurannan kattavuus energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien asuinrakennuksissa. * * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteestä. 17

1.3.3 Katselmusten kattavuus Tavoite KTM:n ja kuntien välisessä energiansäästösopimuksen esimerkkisopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan katselmoiduksi vuoteen 2005 mennessä. Välitavoitteena oli saada 50 % kiinteistöistä katselmoiduksi vuoden 2002 loppuun mennessä. 2 Yksittäisen kunnan asettamat tavoitteet voivat vaihdella johtuen kunnan omista lähtökohdista. Alle puolella sopimuksen solmineista kunnista ja kuntayhtymistä on samat tavoitteet kuin mallisopimuksessa. Erityisesti vuoden 2000 lopulla ja sen jälkeen solmituissa sopimuksissa katselmustavoitteet ovat kuitenkin vuodelle 2002 ja 2005 alemmat, mikä on ymmärrettävää. Lähes kaikissa sopimuksissa, joissa tavoitteet on asetettu, on kuitenkin tavoitteena saada vähintään 50 % rakennuskannasta katselmoiduksi vuoden 2005 loppuun mennessä. Kolmen sopimuksen osalta tavoite on jopa 100 % ja tavoitteeseen on sisällytetty myös seurantakatselmuksia ennen sopimuksen solmimista tehtyjen katselmusten päivittämiseksi. Tilanne Koko kuntasektorin julkisista rakennuksista (123 milj. m 3 ) 3 on katselmoitu 43 % (53 milj. m 3 ). Tästä sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien osuus on 35,3 milj. m 3, joka on noin 53 % sopimuksen solmineiden kuntien ja kuntayhtymien lämmitetystä julkisesta rakennuskannasta (67,2 milj. m 3 ), mikä vastaa noin 29 % osuutta koko kuntasektorin julkisesta rakennuskannasta. Katselmoiduiksi on luokiteltu sellaiset katselmuskohteet, joista raportti on saapunut Motivaan kesäkuun 2006 loppuun mennessä. Katselmoitujen rakennusten kattavuus kuntien julkisesta rakennuskannasta on laskenut viime vuodesta. Tämä johtuu siitä, että tässä raportissa on käytössä uusi vuoden 2005 tietoihin perustuva kuntien rakennuskantatieto (123 milj. m 3 ). Aiemmissa raporteissa käytettiin vastaavaan vuoden 1999 tietoihin perustuvaa rakennuskantatietoa (115 milj. m 3 ). Vuoden 2005 loppuun mennessä käynnistyneistä sopimuskuntien katselmuksista on edellisessä kappaleessa mainittujen raportoitujen katselmusten lisäksi raportoimatta vielä noin 5,8 milj. m 3. Tämä vastaa noin 5 % koko kuntasektorin julkisesta rakennuskannasta ja noin 9 % vuoden 2005 loppuun mennessä säästösopimuksen piirissä olevasta lämmitetystä julkisesta rakennuskannasta. Jo raportoitujen tai käynnistyneiden, työn alla olevien katselmuskohteiden rakennustilavuus oli siis vuoden 2005 lopussa julkisella sektorilla yhteensä noin 62,5 milj. m 3, joista selvästi yli puolet, noin 41 milj. m 3, energiansäästösopimuksen tai energiaja ilmastosopimuksen solmineessa kunnassa tai kuntayhtymässä. Säästösopimuksilla on ollut merkittävä vaikutus kuntasektorin energiakatselmustoiminnan volyymeihin. Valtaosa käynnistyneistä kuntasektorin katselmushankkeista on vuoden 1998 jälkeen ollut sopimukseen liittyneiden kuntien tai kuntayhtymien käynnistämiä. Tosin 2 KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välisessä yhteistoimintasopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan katselmoitua vuoteen 2010 mennessä. Välitavoitteena on saada 50 % kiinteistöistä katselmoiduksi vuoden 2002 loppuun mennessä. 3 Kuntien rakennuskanta 2005, Kuntaliitto 2006 18

kuten kuvasta 6 voidaan nähdä, ovat nykyiset sopimuskunnat olleet aktiivisia katselmoijia jo ennen säästösopimuksen solmimistakin (keltaiset pylväät). Kuvassa 6 nähtävä pudotus katselmusvolyymeissä vuonna 2003 johtuu siitä, että muutamalle suurimmalle kunnalle ei osunut vuodelle 2003 käynnistyneitä katselmushankkeita. Tilavuus (1000 m3) 14 000 Energiankulutus (GWh) 900 12 000 10 000 ESS ja KEIS kuntien hakemat katselmukset (1000 m3) Kaikki haetut katselmushankkeet (1000 m3) Kaikki raportoidut katselmushankkeet (1000 m3) Kaikki raportoidut katselmushankkeet, energiankulutus (GWh) 800 700 0 8 000 500 6 000 400 4 000 300 200 2 000 100 0 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Vuosi 0 Kuva 6. Kuntasektorin julkisen rakennuskannan katselmustoiminnan volyymin kehitys 1992 2005. Raportoitujen katselmusten kattavuus kunkin sopimuskunnan tai -kuntayhtymän osalta ilmenee kuvasta 7. Prosenttiluku kuvaa yksittäisen sopimuksen sisällä katselmusten kattavuutta eikä näin ollen anna kuvaa katselmoidusta rakennusvolyymistä. Toteutettujen katselmusten määrä rakennuskannalla mitattaessa voi olla suuri, vaikka katselmusprosentti olisikin melko alhainen, koska kuntien rakennuskanta vaihtelee suuresti. Tämä käy ilmi kuvasta 8. Edelliseen vuoteen verrattuna on keskimääräinen tilavuudella painotettu katselmusten kattavuus (52 %) noussut sopimuskunnissa 3 %-yksikköä. Välitavoitteeksi asetettu 50 % katselmuskattavuus saavutettiin siis vuonna 2005. Ellei kuntien ilmasto- ja energiasopimuksen kattavuus rakennuskannasta laskettuna nouse ja samalla katselmustoiminta nykyisestä tasosta entisestään vilkastu, ei Kuntaliiton ja KTM:n välisen sopimuksen tavoitetta koko kuntasektorin julkisen rakennuskannan katselmusten kattavuudesta, 80 % vuoden 2010 loppuun mennessä, tulla saavuttamaan. Jo 80 % tavoitteen saavuttaminen nykyistenkin sopimuskuntien ja kuntayhtymien rakennuskannassa edellyttää viime vuosien aktiivisen katselmustoiminnan tason jatkumista vuoteen 2009 saakka (keskimäärin yli 3 milj. m 3 /a). 19

Kiinteistökannasta katselmoitu % 100,0 90,0 80,0 70,0,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 KTM/Kuntaliitto sopimuksen tavoite v. 2010 loppuun mennessä Keskimääräinen tilavuuksilla painotettu toteutunut katselmointiprosentti sopimuskunnissa 52 % vuonna 2005 KTM/Kuntaliitto sopimuksen tavoite v. 2002 loppuun mennessä Kuntien sopimusten mukainen tilavuuksilla painotettu ta- 0,0 1 4 7 10 13 17 21 24 27 30 33 36 39 42 45 48 51 55 58 61 64 67 70 73 76 79 82 85 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 7. Katselmustoiminnan kattavuus energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Kuvassa 8 on esitetty erikseen kunnat, joiden katselmoidun rakennuskannan osuus on suurempi kuin 1,4 % kaikissa säästösopimuskunnissa katselmoidusta rakennuskannasta yhteensä (35,3 milj. m 3 ). Loput 47 kuntaa ja kuntayhtymää on yhdistetty ja ne edustavat yhteensä noin 22 % koko katselmoidusta rakennuskannasta. Edelliseen vuoteen verrattuna kuvan lukuihin sisältyy nyt kuuden uuden kunnan katselmustiedot, mutta edelleen on 23 vuoden 2005 loppuun mennessä joko energiansäästösopimukseen tai ilmasto- ja energiasopimukseen sopimukseen liittynyttä kuntaa tai kuntayhtymää, jotka eivät ole vielä tehneet katselmuksia, jotka olisi rekisteröity KTM:n katselmustukea saaneina hankkeina. Nämä kunnat ja kuntayhtymät edustavat lähes kolmasosaa sopimuksiin liittyneiden kuntien määrästä ja noin 7 % sopimuksiin liittyneestä julkisesta rakennuskannasta. Tuloksia energiakatselmuksissa havaituista säästöpotentiaaleista ja energiansäästötoimenpiteistä esitetään luvussa 3. 20

Muut 47 kuntaa tai kuntayhtymää yhteensä 22 % 1 28 % 69 1 % 82 1 % 36 1 % 20 1 % 85 2 % 16 2 % 43 2 % 40 2 % 5 11 % 48 3 % 30 5 % 32 5 % 13 6 % 2 8 % Kuva 8. Katselmoidun julkisen rakennuskannan jakaantuminen sopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Prosenttiluku kuvaa kunkin kunnan ja kuntayhtymän katselmoitujen julkisten rakennusten suhdetta sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettuun katselmoitujen julkisten rakennusten määrään (35,3 milj. m 3 ). 1.3.4 Katselmus- ja investointituet KTM katselmustuet Kuvassa 9 on esitetty energiansäästösopimuskaudella KTM:n myöntämä energiakatselmustuki kuntasektorin sopimuksen solmineille kunnille ja kuntayhtymille sekä katselmuskustannukset ja katselmuskohteiden lukumäärä vastaavina vuosina. Toisin kuin muilla sopimusaloilla on katselmustuki säästösopimuksiin liittyneille sopimuskunnille ja -kuntayhtymille ollut koko sopimusten voimassaoloajan 50 %. 21

1,0 300 280 2 Katselmuskustannukset milj. 0,8 0,6 0,4 0,2 240 220 200 180 1 140 120 100 80 Katselmus-/analyysikohteiden lukumäärä 0,0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Katselmuskustannus, milj. Myönnetty tuki, milj. Kohteiden lukumäärä 40 20 0 Kuva 9. Kuntasektorin säästösopimuskaudella 1997 2005 tehtyjen katselmusten kustannukset, KTM:n myöntämät energiakatselmustuet sekä katselmus kohteiden lukumäärät. Taulukossa 1 on yhteenvetona KTM:n myöntämä energiakatselmustuki kuntasektorin sopimuksen tehneille kunnille ja kuntayhtymille sopimuskaudella sekä käynnistyneiden hankkeiden määrä ja kustannukset. Taulukko 1. Kuntasektorin energiansäästösopimukseen liittyneiden KTM-tuetut katselmushankkeet 1997 2005. Vuosi Hankkeiden Kohteiden Hankkeiden KTM lukumäärä lukumäärä kustannukset milj. tuki milj. 1997 1 4 0,02 0,01 1998 7 119 0,35 0,17 1999 7 136 0,553 0,270 2000 11 110 0,465 0,231 2001 24 232 0,880 0,439 2002 43 262 0,819 0,406 2003 26 130 0,440 0,220 2004 41 230 0,842 0,421 2005 24 145 0,479 0,239 Yhteensä 184 1368 4,84 2,40 Lisäksi sopimuskunnat ja -kuntayhtymät ovat jo ennen säästösopimuksen solmimistaan käynnistäneet vuosina 1992 2005 yhteensä 108 katselmushanketta, joissa oli yhteensä lähes 1 000 kohdetta. Näille hankkeille myönnetty katselmustuki oli yhteensä 1,1 miljoonaa euroa ja kat- 22

selmuskustannus 2,6 miljoonaa euroa. Suureen volyymiin jo ennen sopimuksia vaikuttaa suurimpien kuntien aktiivisuus katselmustoiminnassa jo ennen tämän sopimustoiminnan käynnistymistä. Samasta syystä vuosittaiset vaihtelut katselmusvolyymeissa voivat olla suuria. KTM investointituet Kuvassa 10 on esitetty KTM:n sopimuskunnille tai -kuntayhtymille myöntämät investointituet energiansäästöhankkeisiin sopimuskaudella 1998 2005. Kuntasektorilla on investointihankkeita käynnistynyt koko sopimuskaudella jonkin verran vuosittain, mutta ne ovat olleet kooltaan melko pieniä. 0,40 16 0,35 0,30 12 Investointituki milj. 0,25 0,20 0,15 8 Hankkeiden lukumäärä 0,10 4 0,05 0,00 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Myönnetty tuki, milj. Hankkeiden lukumäärä 0 Kuva 10. KTM:n investointituet kuntasektorin säästösopimukseen liittyviin energiansäästöhankkeisiin. 23

Taulukossa 2 on esitetty yhteenveto KTM:n energiansäästöinvestoinneille myöntämistä investointituista kuntasektorin sopimuskunnille ja -kuntayhtymille sopimuskaudella sekä käynnistyneiden hankkeiden määrä. Taulukko 2. Kuntasektorin energiansäästösopimukseen liittyneiden KTM-tuetut katselmushankkeet 1998 2005. Vuosi Hankkeiden KTM lukumäärä tuki milj. 1998 3 0,057 1999 2 0,028 2000 5 0,215 2001 3 0,027 2002 8 0,228 2003 9 0,187 2004 13 0,323 2005 7 0,139 Yhteensä 50 1,203 24

2 Kuntien energiankäyttö 2.1 Rakennusten energiankäyttö 2.1.1 Kaikki kunnat ja kuntayhtymät Rakennuskanta Kuntien ja kuntayhtymien julkisten rakennusten kanta on Kuntaliiton tuoreen, vuoden 2005 lopun selvityksen mukaan 123 milj. m 3. Kasvua vuoden 1999 lopusta on noin 10 %. Julkisten rakennusten lisäksi on kuntien ja kuntayhtymien suorassa omistuksessa on asuinrakennuksia n. 20 milj. m 3 ja yhtiömuotoisessa omistuksessa noin 30 milj. m 3. Kuntien rakennusinvestoinneista on viime vuosina 70 80 % suuntautunut peruskorjauksiin. Uutta ei juuri ole rakennettu. Toisaalta monissa väestökatokunnissa on rakennuksia ja tiloja jäänyt melkoisesti tyhjilleen. Vuoden 2005 selvitys tehtiin eri perustein kuin vuoden 2000 (1999) selvitys. Kun mukaan otettiin myös sellaiset rakennukset, joiden käytöstä ei ole tietoa, nousi julkisten rakennusten tilavuus 155 165 milj. m 3 :iin. Näyttää siltä, että usein uusien rakennusten käyttöönotosta ei ole ilmoitettu rakennustarkastukseen. Oleellista on, että julkinen rakennuskanta on kasvanut noin 10 % molemmilla tavoilla arvioituna eli mitään suurta kasvupyrähdystä ei ole ollut. Turvallisemman lähtökohdan antavat ne rakennukset, joiden käyttö on tiedossa eli 123 milj. m 3. Koska rakennus- ja huoneistorekisteri antaa epäluotettavaa tietoa, kanta on selvitettävä tulevaisuudessa kuntakyselyllä. Julkisista rakennuksista suurin rakennusryhmä on koulut vastaten noin 40 % rakennuskannasta. Toiseksi suurin rakennusryhmä on muut rakennukset, jonka noin 27 % osuus muodostuu mm. teollisuus- ja voimalaitosrakennuksista (12 milj. m 3 ), monitoimihalleista (3 milj. m 3 ) ja paloasemista (1,4 milj. m 3 ). Kuvassa 11 esitetään kuntien ja kuntayhtymien julkisen rakennuskannan jakaantuminen. 25

Muut 30 % Koulut 38 % Kokoontumisrakennukset 9 % Toimistorakennukset 7 % Hoitorakennukset 16 % Kuva 11. Kuntien ja kuntayhtymien julkisen rakennuskannan jakautuminen eri rakennustyyppeihin. Rakennuskannan energiankulutus 2005 Kuntaliittoon toimitettiin vuoden 2005 osalta tiedot 6 393 (6 632 v. 2004) julkisesta rakennuksesta ja 2 953 (2 961 v. 2003) asuinrakennuksesta, joiden rakennustilavuus on yhteensä 79,9 (80,6 v. 2004) miljoonaa kuutiometriä, josta 65,6 miljoonaa kuutiometriä oli sopimuskuntien rakennuskantaa. Kuntaliiton ylläpitämän kulutustilastoinnin kattavuus on hieman alentunut vuodesta 2004. Kuntaliiton kulutustietojen (muutkin kuin sopimuskunnat) perusteella julkisten rakennusten lämmön normalisoitu ominaiskulutus on pysynyt samana vuosina 2002, 2003 ja 2004. Vuodesta 2004 vuoteen 2005 olisi laskua 1,5 %. Lasku voi osittain johtua siitä, että HUS oli vuoden 2005 tilastosta poissa. Lienee kuitenkin niin, että selkeätä ominaiskulutuksen kasvua ei enää ole havaittavissa tällä vuosikymmenellä. Energiankulutukset olivat kunnissa ja kuntayhtymissä keskimäärin (kuutioilla painotettuna) seuraavat. 4 (Suluissa esitetyt vertailuluvut kuvaavat vuoden 2004 tilannetta.) Lämpö (normalisoituna Jyväskylään) - julkiset rakennukset 46,9 kwh/m 3 (47,6) - asuinrakennukset 62,4 kwh/m 3 (62,4) Sähkö - julkiset rakennukset 18,4 kwh/m 3 (18,7) - asuinrakennukset 12,4 kwh/m 3 (12,8) (tarkoittaa ns. kiinteistösähköä) Vesi - julkiset rakennukset 133 litraa/m 3 (142) - asuinrakennukset 409 litraa/m 3 (332) 4 Lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus 2004. Suomen Kuntaliiton raportti. 26

Julkisten rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehittyminen sekä edellä mainittujen ominaiskulutusten kehitys yhteensä esitetään kuvassa 12. Lämmön ominaiskulutus 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 47,2 45,4 46,2 45,3 47,0 46,4 48,3 48,3 47,6 47,6 47,6 46,9 44 42 40 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 14,3 14,8 14,8 15,3 16,3 16,4 16,5 18,3 18,4 18,6 18,7 18,4 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m 3 72 68 64 61,5,1 61,1,7 63,3 62,9 64,8 66,6 66,0 66,2 66,3 65,3 56 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuva 12. Julkisten rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehittyminen (julkiset rakennukset 79,9 milj.m 3 ). 5 5 Lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus 2005. Suomen Kuntaliiton raportti. 27

2.1.2 Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuoden 2005 loppuun mennessä energiansäästösopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä käytettiin vuonna 2005 rakennusten kaukolämmitykseen yhteensä 2 542 GWh (2 577 GWh v. 2004). Sähkölämmitykseen käytettiin 29,0 GWh (27,5) ja kiinteistösähköön 1 201 GWh (1 126 GWh). Kevyttä polttoöljyä käytettiin 12 117 m 3 (14 144 m 3 ), eli noin 109 GWh. Edelliset luvut koskevat vain raportoinneita. 0 % 4 % 2 % 7 % 22 % Asuinrakennukset Hoitoalan rakennukset Toimisto- ja hallintorakennukset Kokoontumisrakennukset Opetusrakennukset Varastorakennukset 32 % 15 % Liikenteen rakennukset Väestönsuojat Muut rakennukset 5 % 13 % Kuva 13. Energiansäästösopimuskuntien ja -kuntayhtymien kulutusseurannassa oleva rakennuskannan jakautuma vuonna 2005 (kuvassa mukana vain ne kunnat ja kuntayhtymät joilta kulutusseurantatieto lomake saatu). Seuraavassa on tarkasteltu vuosina 1998 2004 sopimuksen tehneiden lämmön ja sähkön ominaiskulutusten kehittymistä (vuonna 2005 liittyneeltä Lieksalta ei ollut vuoden 2005 seurantatietoja käytettävissä). Vuonna 1997 ainoana kaupunkina sopimukseen liittynyt Helsinki on sisällytetty tähän tarkasteluun. Sopimuksesta eronneet kunnat ja kuntayhtymä on jätetty pois. HYKS teki sopimuksen vuonna 1999. Vuonna 2001 sopimuksen teki HUS, jolloin aiemmin HYKSin raportoima rakennustilavuus kaksinkertaistui. Savonlinnasta on otettu mukaan vain kaupunki, ei koko kuntakonsernia. Asuinrakennusten kulutuksia ei ole analysoitu, koska ne eivät kuulu KEISin piiriin ja niiden tiedot ovat selvästi epäluotettavampia kuin julkisten rakennusten tiedot. 28

Vuonna 1998 sopimuksen tehneiden kuntien kulutukset Luvussa 1.1 on mainittu, mitkä 9 kuntaa ja 1 kuntayhtymä tekivät sopimuksen vuonna 1998. Näistä Oulun seudun ammatillisenkoulutuksen kuntayhtymä erosi sopimuksesta ja vertailussa ei ole sen lukuja. Sopimuksen liittyneistä kunnista suurimpia olivat Helsinki (1997), Turku, Tampere ja Jyväskylä. Yhteensä ko. ryhmässä on julkisten rakennusten tilavuus 29,5 milj. m³. Kuvassa 14 on esitetty tämän ryhmän lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehitys. Vuoden 2005 osalta Honkajoki ei antanut tietoja, josta syystä tiedot ovat 23,9 milj. m3 (vuonna 2004 23,3 milj. m3). Vuoden 2003 osalta Leppävirta, Pomarkku ja Honkajoki eivät antaneet kulutustietoja, josta syystä vuonna 2003 oli kulutustiedot vain 24,4 milj. m 3. Pomarkku on antanut tiedot vain vuodelta 2000. Ryhmän tiedot ovat melko luotettavat, koska suuria puutteita tai muutoksia tietojen annossa ei ole, ja koska Helsingin tiedot ovat erityisen luotettavia. Tämän ryhmän volyymi on suurin vuosittaisista sopimusryhmistä ja se on myös tilastollisesti luotettavin. Helsingin painoarvo ryhmässä on lähes 50 %. Julkisten rakennusten keskimääräinen lämmön ominaiskulutus pysyi samana vuodesta 2003 vuoteen 2004, mutta nousi sitten lähes 3 %. Helsingin julkisten rakennusten lämmön ominaiskulutus nousi hieman 44,2:sta 44,8:aan kwh/m3. Tampereen ominaiskulutus sen sijaan palasi vuoden 2003 tasolle nousten 4,3 %. Julkisten rakennusten sähkön ominaiskulutus nousi 2 %. Helsingissä sähkön ominaiskulutus nousi 1,3 %, Tampereella pysyi ennallaan ja Turussa nousi 8,4 % Lämmön ominaiskulutus on pysytellyt lähes samalla tasolla kuin sopimuksen tekovuonna 1998. Se lienee jo saavutus sinänsä. Sähkön ominaiskulutuksen kasvu on hidastunut ja sähkön ja lämmön yhteenlaskettu ominaiskulutuksen kasvu ollut vähäistä. Vuonna 1999 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty, mitkä 10 kuntaa ja 2 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna 1999. Ryhmän tilavuus on 8,5 milj. m 3 mukaan lukien myös HYKSin 1,2 milj. m 3. (Vuonna 2001 sopimuksen teki HUS lisäten kuutiot 2,5 milj. m 3 :iin.) Espoon osuus on 32 %, HYKSin/HUSin 26 %, Kajaanin 13 % ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän osuus 7,5 %. Muut ovat pienempiä. Urjala ja HUS puuttuvat vuodelta 2005. Seurantatiedot ovat vain 5,9 milj. kuutiometristä. Vuodelta 2004 puuttuu Keuruu. Espoon kulutustilasto puuttuu vuodelta 2003. Kulutustietojen annossa on muuten lipsuttu varsin vähän: Lieksa ei antanut vuodelta 2001, ja vuodelta 2003 puuttuvat myös Keuruun ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän tiedot. Vuodelta 2004 puuttuu Keuruu. Tämän ryhmän tiedot eivät ehkä ole niin luotettavia kuin 1998-ryhmän tiedot. Tässä ryhmässä lämmön ominaiskulutus laski 18 % johtuen ennen kaikkea HUSin poisjäännistä. Espoossa laskua oli yli 2 %. Sähkön osalta laskua oli 24 % johtuen osaltaan HUSin poisjäännistä. Espoossa sähkön ominaiskulutus laski 10 %. 29

Vuonna 2000 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty, mitkä 13 kuntaa ja 5 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna 2000. Ko. ryhmässä on julkista rakennustilavuutta 10,9 milj. m³. Vantaa (21 %), Pori (17 %) ja Vaasa (10 %) muodostavat ko. ryhmästä lähes puolet. Suurista kunnista on saatu kulutustilasto luotettavasti, mutta sen sijaan Lammi ei ole raportoinut kertaakaan, Paraisilta ei tietoja ole saatu vuosilta 2002, 2003 ja 2005, Toijalasta vuosilta 2001, 2003 ja 2005 eikä Mäntästä vuosilta 2002, 2003 ja 2005. Myös Kemi puuttuu vuodelta 2005 samoin kuin Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymä. Vuonna 2005 18 sopimuksen tehneestä vain 12 raportoi lämmön osalta. Tulosten tilastollinen luotettavuus ei siis vuonna 2005 ole yhtä hyvä kuin muina vuosina. Vuonna 2001 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty, mitkä 12 kuntaa ja 4 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna 2001. HYKSin vuonna 1999 tehty sopimus muuttui HUSin sopimukseksi. Ko. ryhmässä on julkisia rakennuksia 7,4 milj. m 3. Kuopio (28 %), Lahti (19 %) ja Kotka (15 %) muodostavat koko rakennuskanasta 62 %. Kulutustilastot on saatu varsin hyvin. Vuodelta 2005 puuttui 3 kuntayhtymää: Seinäjoen ammatillisen korkeakoulutuksen ky, HUS ja Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksen ky. Vuoden 2004 tiedot puuttuivat Jokioisista, Hollolasta, Padasjoelta ja Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksesta. Vuonna 2003 tilasto puuttui Kaarinasta, Eurasta ja Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksesta, josta ei saatu tilastoa myöskään vuosina 2002 ja 2001. Vuonna 2005 julkisten rakennusten lämmön ominaiskulutus laski takaisin vuoden 2003 tasolle. Ominaiskulutus laski Kotkassa 2,8 %, Lahdessa 1,8 % ja nousi Kuopiossa 2,1 %. Sähkön ominaiskulutus pysyi tässä ryhmässä lähes samana. Vuonna 2002 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2002 sopimuksen teki 14 kuntaa. Tämän ryhmän kuntien rakennustilavuus on 3,5 milj. m 3. Pietarsaaren osuus on 21 % ja seuraavaksi suurimpien osuudet ovat 10 % luokkaa. Vuonna 2005 vain puolet ko. kunnista antoi tilaston, vastaten 0,9 milj. m 3. Poissa olivat Kirkkonummi, Pietarsaari, Naantali, Mäntsälä, Savitaipale, Piikkiö ja Miehikkälä. Vuonna 2004 vastaamatta jättivät Piikkiö, Miehikkälä, Mäntsälä ja Naantali. Vastaamatta vuonna 2003 jättivät Piikkiö, Miehikkälä, Kauhava ja Savitaipale. Vuonna 2003 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2003 sopimuksen teki 9 kuntaa ja yksi kuntayhtymä. Niiden julkisten rakennusten tilavuus on 1,9 milj.m 3. Vuodeta 2005 ei saatu tilastoa Nousiaisista ja Särkisalosta. Kuutioita kertyi 1,6 milj. m3. Vastaamatta vuodelta 2004 jättivät Ylöjärvi, Nousiainen, Särkisalo ja Pohjois-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymä. Sekä lämmön että sähkön ominaiskulutus näyttäisi nousseen sopimuksen tekovuoden tasolle eli yli 3 %. 30

Vuonna 2004 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2004 sopimuksen teki 3 kuntaa ja 3 kuntayhtymää: Hyvinkää, Joutseno, Ranua, Pirkanmaan ammatillisen koulutuksen ky, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri ja Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri. Yhteensä 1,8 milj. m 3. Yhteenveto sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien ominaiskulutusten kehityksestä Vuosittain sopimuksia on siis tehty seuraavasti (julkiset rakennukset): 1998 29,5 milj. m 3 (ml. Helsinki 1997) 1999 8,5 milj. m 3 (ml. HYKS) 2000 10,9 milj. m 3 2001 10,3 milj. m 3 (ml. HUS) 2002 3,5 milj. m 3 2003 1,9 milj. m 3 2004 1,9 milj. m 3 2005 0,6 milj. m3 Yhteensä 67,2 milj. m 3 Vuoden 1998 ryhmä on suurin ja luotettavin. Siinä on ainakin kyetty pysäyttämään sekä lämmön että sähkön ominaiskulutusten nousu. Ei ole arvioitu, kuinka paljon ko. ryhmässä toteutetut katselmusten mukaiset toimet ovat laskennallisesti säästäneet. Johtuen taloudellisista paineista ja henkilöstön vähäisyydestä kulutustilastoinnin taso on laskenut viime vuosina. Useat kunnat ovat myös jättäneet koko tilaston tekemättä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä asiallisiin atk-perusteisiin kulutusseurantajärjestelmiin ja niiden käyttökoulutukseen. Varsinkaan pienillä kunnilla ei ole ko. järjestelmiä ja kulutusluvut etsitään tuolloin laskuista, mikä aiheuttaa suurta epävarmuutta. Ruohonjuuritaso eli konkreettinen seuranta kunnassa on oleellista, ei niinkään tietojen koonti kunnista. Ehkä atkohjelmistojen hankintaa ja koulutusta tulisi tukea voimakkaammin. Energiakatselmusten perusteella tehtyjen toimien laskennalliset säästöt ovat kyseisissä kunnissa merkittäviä. Sopimuksen teon vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta useamman vuoden kuluttua, kun energiakatselmuksissa todetut toimenpiteet on kattavasti toteutettu. Kulutukset olisivat todennäköisesti ilman toimenpiteitä olleet merkittävästi suurempia. 31

Lämmön ominaiskulutus 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 44 44,4 43,4 44,4 44,3 43,6 45,3 44,4 44,1 44,5 44,4 45,7 42 42,0 40 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 14,9 16,1 15,4 15,6 17,2 18,1 18,1 19,1 18,9 19,2 19,3 19,7 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m 3 72 68 64 59,3 58,1 58,8 59,9 61,5 61,7 63,3 63,5 63,0 63,7 63,7 65,4 56 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuva 14. Vuonna 1998 (+ Helsinki) sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 29,5 milj. m 3 ). 32

Lämmön ominaiskulutus 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 44 44,4 43,4 44,4 44,3 43,6 45,3 44,4 44,1 44,5 44,4 45,7 42 42,0 40 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 26 Sähkön ominaiskulutus 24,9 24 22 22,2 22,5 23,2 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 17,8 15,9 16,9 15,0 17,8 18,1 19,5 17,5 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 83,5 80 80,7 79,4 78,0 76 75,8 Ominaiskulutus kwh/m 3 72 68 64 64,3 71,3 70,4 72,3 72,3 62,4 59,2 56 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuva 15. Vuonna 1999 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 8,5 milj. m 3 ). 33

Lämmön ominaiskulutus 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 49,8 49,9 48,7 48,2 48,4 47,5 47,1 46,2 46,4 47,0 48,1 46,2 44 42 40 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m 3 20 18 16 14 15,7 13,3 13,4 15,4 14,9 15,3 14,5 13,0 16,5 16,6 16,8 17,4 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m 3 72 68 64 61,8,8 61,6 63,6 64,3 65,4 61,4 62,4 62,9 63,6 64,9 63,6 56 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuva 16. Vuonna 2000 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 10,9 milj. m 3 ). 34

Lämmön ominaiskulutus 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 44 42 45,0 43,1 43,9 43,2 44,2 42,6 48,2 49,0 48,8 47,7 48,6 47,9 40 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m 3 20 18 16 14 12 12,0 12,4 13,7 13,8 13,8 13,7 15,8 16,0 17,5 17,6 17,7 17,4 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m 3 72 68 64 64,0 65,0 66,3 65,3 66,3 65,4 56 56,9 55,5 57,6 56,9 58,1 56,4 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuva 17. Vuonna 2001 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 10,3 milj. m 3 ). 35

Lämmön ominaiskulutus 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 44 47,0 43,5 45,2 44,3 45,3 44,6 45,2 44,5 45,1 44,2 45,0 43,1 42 40 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 12 10,3 10,7 11,8 11,7 15,3 12,6 13,2 15,0 14,8 14,2 14,7 10 9,2 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m 3 72 68 64 56 57,2 56,0 56,2 57,0,0 57,8 57,7,1 59,0 59,2 57,7 52,7 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuva 18. Vuonna 2002 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 3,5 milj. m 3 ). 36

Lämmön ominaiskulutus 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 47,4 47,2 48,3 46,6 49,6 50,1 48,9 52,1 50,0 51,8 44 42 41,0 42,1 40 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 13,0 13,3 12,7 14,7 16,3 14,0 15,2 17,8 16,6 17,4 16,6 17,8 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m 3 72 68 64,7 62,0 64,6,6 64,7 68,0 65,5 69,5 66,6 69,6 56 54,0 54,8 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2005 2005 Kuva 19. Vuonna 2003 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 1,9 milj. m 3 ). 37

Lämmön ominaiskulutus 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 48,5 49,3 48,2 45,1 48,7 46,4 45,4 45,7 48,7 44,5 47,5 44 42,9 42 40 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 21,1 22,4 22,0 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 13,6 18,2 13,2 19,0 13,5 13,7 13,8 14,8 16,1 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m 3 72 68 64 62,1 67,5 69,3 67,8,0 59,2,4 71,0,6 69,6 56 58,3 56,3 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Kuva 20. Vuonna 2004 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 1,9 milj. m 3 ). 38