1
2 2. Pääkirjoitus 3. Sukella blogeihin 4-6. Tsaariperheen viimeiset vaiheet. 7. DDT 8-9. Olgan puodissa 10-11. Rekkajuttu 12. Nokian työväenopiston venäjän kielen ryhmä 13. Messukylän uutiset sekä Suomessa ilmestyviä venäjänkielisiä lehtiä 14. Pravda 15-16. Tapahtumat. Tampereen Tiima on Suomi-Venäjä-Seuran Hervannan, Messukylän, Tampereen ja Uudenkylän osastojen sekä Tampereen seudun opiskelijoiden Venäjä-Seura - Pobedan sekä Nokian Venäjä-Seuran jäsenlehti. Se ilmestyy kaksi kertaa vuodessa Toimituskunta: Päätoimittaja Kati Laine (katiannelilaine@suomi24.fi) Anja Tuomisto (anja.tuomisto@suomi24.fi) Toimitussihteeri Tuija Mäkinen (tuija.makinen@venajaseura.com) Ulkoasu: Petteri Vuorenmaa (www.petterivuorenmaa.com) Painopaikka: Domus Print Oy Julkaisija: Suomi-Venäjä-Seura Pinninkatu 53 B, 3. kerros 33100 Tampere P, 010 396 2800 Kati Laine Pääkirjoitus Kevään Tampereen Tiima-lehti on taas käsissänne. Lukiessanne tätä Venäjälle on valittu uusi presidentti, Vladimir Putin. Hänen alkuaikojensa suosio on ollut selvässä laskussa ja onkin mielenkiintoista seurata, miten hän pärjää tehtävässään: Venäjä on suuri maa ja siinä on paljon johdettavaa. Kun Suomessa käytiin alkuvuodesta presidentinvaaleja, kysyttiin kaikilta ehdokkailta, onko heillä minkäänlaisia suhteita Putiniin. Kenelläkään ei ollut. Saakin nähdä, millaiset suhteet Sauli Niinistö pystyy Putiniin luomaan. Tiima-lehtemme tämä numero käsittelee paljon arkipäiväisempiä asioita, aatteellisuutta kuitenkaan unohtamatta. Mukana on juttu Lenin-museon seuraavasta näyttelystä, joka kertoo Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pää-äänenkannattajasta Pravdasta. Pravda tuli tunnetuksi totuuden torvena ja sana pravda tarkoittaakin totuutta. Näytteillä on viime vuosikymmeninä ilmestyneitä Pravdoja, jotka Lenin-museo on saanut lahjoituksena Tampereen yliopiston kirjastolta. Pravdan ensimmäisen numeron ilmestymisestä on tämän vuoden huhti-toukokuussa kulunut huikeat 100 vuotta. Lehdistö ei tässä Tiiman numerossa jää pelkän Pravdan varaan. Esittelyssä ovat Suomessa ilmestyvät venäjänkieliset Mosaiikki- ja Spektr-lehdet, joista Mosaiikissa kaikki artikkelit ovat myös suomeksi. Mosaiikkia on julkaistu vuodesta 2004 lähtien ja se ilmestyy kymmenen kertaa vuodessa. Tiedonvälitystä ovat myös blogit. Suomi-Venäjä-Seura on käynnistänyt viime syksynä oman blogitoiminnan. Blogit löytyvät osoitteesta www.venajaseura.com/blogit Parhaillaan kehitteillä on Hyvässä seurassa -blogi, johon kuka tahansa voi lähettää juttuja esimerkiksi osastojen Venäjä-toiminnasta tai reissuista Venäjälle. Seura järjestää blogikirjoittamisesta toukokuussa myös sähköisen koulutuksen. Myös Suomi-Venäjä-Seuran Messukylän osasto on ollut aktiivinen ja on järjestänyt venäläisen elokuvan viikot helmikuussa 2012. Huhtikuussa on luvassa venäläistä elokuvaa käsittelevä luento Lenin-museolla. Tärkeää on myös varata 1.4. vapaaksi kalenterista, sillä silloin Tampere-talossa esiintyy venäläisen rockin legenda, DDTyhtye. DDT esittää uutuusohjelmistonsa Inatshe ( Toisin ) alkaen kello 19. Liput kannattaa hankkia etukäteen joko Lippu. fi tai lansi-suomi@venajaseura.com. Liput maksavat 55 ja 65 euroa. Anja Tuomisto on jälleen kirjoittanut koskettavan jutun. Aiheena on tällä kertaa Venäjän viimeisen tsaariperheen viimeiset vaiheet Jekaterinburgissa. Lisäksi Tuija Mäkinen esittelee tulevaa Jekaterinburgin matkaa. Lisäksi jututin rekkakuskia joka on ajanut rekkaa Venäjälle jo 20 vuotta. Sain kuulla myös saman rekkafirman kuskista, joka ajoi rekkansa ojaan pelastaakseen ihmishenkiä. Haastattelin myös yrityksen omistajaa. Sain kuulla, että Venäjälle rekkaa ajavat kuljettajat joutuvat ajamaan jopa kymmenen tuntia yhteen menoon. Lue juttu, niin saat tietää, mikä rekkakuskin ammatissa on parasta. Tervetuloa taas uuden Tiiman pariin!
Sukellus blogeihin Sukelletaanpa tänään syvälle maan alle ja tutkaillaan venäläistä metroverkostoa. Ainakin allekirjoittanut on hullaantunut siihen! Kirjoitin Tiimassa 2/2010 esimerkkejä tutuistani, joilla on vahva suhde Venäjään, mutta joiden kiinnostus ei kanavoitunut Suomi-Venäjä- Seuran kautta. Haaveenani oli tuolloin, että Seurasta tulisi paikka, josta erilaisten ihmisten Venäjä-tarinat pääsevät kuuluviin. Tätä kirjoittaessani iloitsen siitä, että Seura on sitten viime kirjoitukseni ottanut harppauksen visiotani kohti. Seura käynnisti viime syksynä blogitoimintaa, joka on lyhyessä ajassa ehtinyt tuottaa Seuralle aivan uudenlaista sisältöä. Jos et ole vielä tutustunut, blogit löytyvät osoitteesta www.venajaseura.com/blogit. Tällä hetkellä sivustolla on puheenjohtaja Heikki Talvitien sekä nuorten Venäjän viemää blogi, ja parhaillaan kehitellään Hyvässä Seurassa blogia, jonne kuka tahansa jäsen voi lähettää juttuja esimerkiksi osastojen Venäjä-toiminnasta tai reissuista Venäjälle. Ihastuin venäläiseen metroon Pietarissa. Kuumina kesäpäivinä siellä oli mukavan viileää. Ihastukseni syveni rakkaudeksi Moskovassa, missä metroverkosto on tiheään rakennettu ja äärettömän kätevä. Blogit eroavat perinteisestä kirjoittamisesta siten, että ne tarjoavat lukijoille suoran mahdollisuuden antaa palautetta kommenttikentässä. Blogit eivät ole pelkkä kirjallisen kulttuurin muoto, vaan ne ovat kirjoittajiensa mainoksia omista kiinnostuksen kohteista ja ne haluavat aktivoida lukijoita toimintaan. Siksi blogit eivät ole esimerkiksi osastotoiminnasta erillään, vaan ne saa nähdä tapana viestiä omasta toiminnasta sekä loputtomana ideapankkina. No, huonojakin puolia metromatkustamisessa on. Välillä on ihan mahdottomia ruuhkia. Mutta vaikka vaunussa olisi ahdasta, kulkee metro tasaisen varmasti. Annan Venäjän viemää - blogista muutaman esimerkin siitä, mistä aiheista blogiin on jo kirjoitettu. Blogissa on tätä kirjoitettaessa (29.2.2012) 62 tekstiä. Eri kirjoittajia on ollut kymmenkunta. Matkailu: Pietarin sillat, Moskovan metro, Smolensk, Pihkova, Komi, Uljanan luolat Musiikki: Serebro, Zveri, Timati, Kino, DDT, Dima Bilan, Julia Savicheva Kieli ja opiskelu: Venäläinen huumori, internet, lippujen ostaminen, lainasanat, elokuvaviittaukset Kulttuuri: lempielokuvat, Pietarin museot, valokuvakilpailu, Hytti no 6, kirjallisuuden lyhyt oppimäärä Sekalaiset: muotisuunnittelijat, Karjalan susiongelma, Aljonka-suklaa, venäläiset muovipussit, perepetshit Jos yllä olevassa listassa ei ole sinun toivomaasi aihetta, sinulla on aina mahdollisuus itse kirjoittaa siitä Seuran blogeihin. Yksi hyvä tapa päästä mukaan blogikirjoitteluun on osallistua Blogihautomo-koulutukseen, jonka järjestämme internetin välityksellä toukokuussa. Lisätietoa: http://www.venajaseura.com/aluetoiminta/lansisuomi/tapahtumakalenteri, ilmoittautumiset lansi-suomi@ venajaseura.com Herkkäkorvaisen kannattaa ottaa mukaan korvatulpat, koska varsinkin kaupungin laitamille mennessä vauhti kiihtyy päätähuimaavaksi. Blogityyliin kuuluu tekstien henkilökohtaisuus, ytimekkyys, humoristisuus ja kepeys. Niissä ei yleensä oteta syvällisesti kantaa maailmanrauhaan tai yhteiskunnallisiin epäkohtiin, vaan mieluumminkin keskitytään arjen pieniin iloihin ja siihen, mikä minua yksilönä kiinnostaa. Tämä on Seurankin blogien hienous, sillä jokaisella meistä jäsenistä on jokin omakohtainen näkökulma Venäjään. Venäjän muista kaupungeista myös Nizhni Novgorodissa, Novosibirskissä, Samarassa, Jekaterinburgissa ja Kazanissa on oma metroverkosto. Niitä en ole päässyt katsomaan, toivottavasti vielä joskus! Kursivoidut lainaukset ovat Tiia Moilasen blogitekstistä Yhdenlaista undergroundkulttuuria Mielestäni blogit ovat perinteisten toimintatapojen rinnalla oiva keino tuoda esiin jäsenten näkökulmia Venäjästä ja siten tuottaa monipuolista Venäjäsisältöä. Samalla Seuran imago uudistuu. Suunta on uskoakseni oikea, minkä puolesta puhuu seuraava blogista saamamme lukijapalaute: Itelläni on ollut vähän vanhanaikainen kuva Suomi-Venäjä-Seurasta pitkään, jostain kumman syystä.. mut nyt kyllä vaikuttaa ainakin nuo teidän sivut ja tekemiset tosi kivoilta ja tuoreilta!!! Rohkeita sukelluksia muihinkin uusiin suuntiin toivottaen, Riku Savonen toiminnanjohtaja 3
Tsaariperheen viimeiset päivät Siperian radan varrella lähellä Omskin kaupunkia, syrjäisen Ljubinskajan aseman sivuraiteella seisoi illalla 29.6.1918 erityisen tarkasti vartioitu erikoisjuna. Ykkösluokan vaunussa istuivat koko Venäjänmaan entinen tsaari Nikolai Aleksandrovitš Romanov, hänen saksalaissyntyinen vaimonsa Aleksandra, tyttäret Olga 22, Tatjana 21, Maria 19, Anastasia 17 sekä nuorin, verenvuototautia sairastava 14-vuotias kruununperillinen (tsarevits) Aleksei. Menetettyään kaikki etuoikeutensa hän eli vankeudessa ja odotti oikeudenkäyntiä tai maastakarkoitusta. Junan lähestyessä Jekaterinburgia Nikolai totesi: Lähtisin minne tahansa, paitsi Uralille. Hän oli viettänyt perheineen jo vuoden kotiarestissa, ensin Aleksanterinpalatsissa Pietarin lähellä Tsarskoje Selossa ja viimeksi Tobolskin kaupungissa Länsi-Siperiassa. Nikolain lähipiirissä tiedettiin, että tsaari 4 oli viimeisellä matkallaan, vaikka Nikolai itse ei ollut asiasta selvillä eikä olisi pystynyt edes kuvittelemaan tulevien tapahtumien hirvittävyyttä. Ipatjevin talo karkotuspaikaksi Kaksi päivää ennen tsaariperheen saapumista oli uusi bolševikkivaltainen kaupunginvaltuusto ottanut käyttöönsä insinööri Nikolai Ipatjevin talon Romanovien uudeksi internointipaikaksi. Rakennuksen ympärille rakennettiin puinen paaluaita, mikä teki siitä vankilan eristämällä sen muusta kaupungista. Romanovien saapuessa Jekaterinburgiin bolševikit määräsivät, että palvelijoiden täytyi siitä lähtien puhutella keisarillisia etunimillä eikä arvonimillä, mihin palveluskunnan oli vaikea sopeutua. Tsaaritar valitteli usein ja katkerasti heidän seurueensa supistamista, mutta ihmettelen, olisiko ahtaisiin tiloihin edes voinut majoittua enempää palvelijoita. Keisarillisten käytössä oli nyt vain viisi huonetta, kun Tobolskissa niitä oli ollut 18. Ipatjevin talo purettiin vuonna 1977 ja paikalle rakennettiin vuonna 2003 Kirkko veren päällä, joka on nykyisin pyhiinvaelluskohde ja turistinähtävyys. Usko säilyi loppuun asti Tsaaritar Aleksandra kehotti aina puolisoaan ja ystäviään luottamaan kansaan, sillä Venäjällä on vielä toivoa kaikista sen synneistä ja kauheuksista huolimatta. Aleksandralla oli syntynyt valtakaudella ja myöhemmin karkotuksessa eristetyissä oloissa haavekuva Venäjästä, jonka lojaali ja hurskas tavallinen kansa pysyi uskollisena hänelle ja Nikolaille Nikolai II:n perhekuva (näin he vakaasti uskoivat). Todellisuudessa Venäjä oli paljon monimutkaisempi ja ristiriitaisempi eikä ihannoitua Venäjää ollut koskaan olemassa. Tsaariperheen neljä tytärtä olivat varmaankin istuneet monesti tuijottamassa Ipatjevin talon pimenettyjä ikkunoita ja toivoneet, että saisivat vielä nähdä niiden takana avautuvan maailman. Ehkä he silloin ihmettelivät, aivan kuin Tšehovin kolme sisarta, joilla oli edessään epävarma tulevaisuus takapajulassa: Miksi oikein elämme? Miksi kärsimme? Kunpa vain saisimme tietää sen Hiljaisuus oli laskeutumassa eristetyn tsaariperheen ylle ja ruuvia kiristettiin yhä tiukemmalle. Jekaterinburgin kesäisten puutarhojen tuoksu oli niitä harvoja nautintoja, joita tsaarille enää jäi ulkoilutuokioiden lyhentämisen jälkeen; se oli kuin tuulahdus kuumista kesistä Livadin palatsissa Krimillä. Kukkien tuoksu, auringon lämpö ja kävely olivat Nikolaille perheen ohella kaikkein tärkeimpiä asioita. Mutta tällä hetkellä ei edes kauniista ilmasta ollut enää lohtua: aika oli pysähtynyt Ipatjevin talossa. Novo-Tihvinin luostarin uskolliset nunnat toimittivat ruokaa Ipatjevin talolle Romanovien perheelle. Heitä ei kertaakaan päästetty sisälle taloon, vaan heidän oli luovutettava tavarat komendantille etuovella. Vaikka se olikin nunnille pelottava kokemus, he eivät halunneet hylätä tsaariaan. Komendantti vei yleensä leijonanosan ruokatarpeista ja jakeli niitä suosikkivartijoilleen. Eräänä aamuna saapui kolme työmiestä asentamaan jä-
reitä rautakaltereita asunnon ainoaan avautuvaan ikkunaan, tsaariperheen käytössä olevaan kulmahuoneeseen. Se näytti taas uudelta merkiltä kurin kiristymisestä. Ipatjevin talon vartijat reagoivat koko ajan herkemmin Romanovien kaikkiin yrityksiin antaa elonmerkkejä ulkomaailmalle. Vaikka rakennus vaikuttikin valloittamattomalta, riskinä oli edelleen hyökkäys tai jopa pelastusoperaatio. Romanovien ja Venäjän romahtaminen Samaan aikaan, kun tsaariperhe odotti lopullista päätöstä kohtalostaan, Venäjän infrastruktuuri oli jo luhistumaisillaan. Tehtaat oli suljettu raaka-ainepulan vuoksi. Kaupat olivat kiinni ja kaupunkien ruokahuolto ajautunut kriisiin. Rautatieverkosto oli rapistunut, luotto mennyttä, ja kaiken huipuksi saksalaiset miehittivät suurta osaa Venäjän alueesta Baltiassa ja Ukrainassa. Polttopuuta, sähköä, kaasua ja lamppuöljyä ei enää ollut ja kynttilätkin olivat loppumassa. Ulkomailla puhuttiin yhä tsaariperheen mahdollisesta maanpakolaisuudesta. Kesäkuun lopulla Venäjältä palannut toimittaja oli kuullut, että Nikolaita ei vietäisi oikeuteen, vaan hänet karkoitettaisiin Venäjältä. Entisen tsaarin maine oli jo mennyttä Venäjällä, eikä kukaan uskonut enää hänen palaavan valtaistuimelle. Puhetta oikeudenkäynnistä jatkettiin ehkä hämäyksen vuoksi. Huhujen ja vastahuhujen vilskeessä kaikki jäivät epätietoisuuden varaan sillä välin, kun Sverdlov ja Uralin alueen sotakomissaari Golostsokin jatkoivat keskenään selkeän lopullisen toimintasuunnitelman hiomista Romanovien kohtalosta. Romanovien peruustellinen hävittäminen, tsaarivallan ja kaikkien arvojen murskaaminen, olivat keskeisellä sijalla Leninin ohjelmassa, jonka päämäärä oli puhdistaa Venäjä kaikesta, mikä liittyi vanhaan järjestelmään. Mitään kirjallista todistusaineistoa siitä, että komentoketju olisi johtanut suoraan Leniniin ja että hän kantaisi lopullisen vastuun Romanovien kohtalosta, ei alun pitäenkään laadittu, tai sitten se kätkettiin taitavasti. Näyttää siltä, että Leninin osuutta Romanovien lopulliseen kohtaloon olisi siloitettu kaikissa asiakirjoissa. Lenin halusi pitää tsaarin elossa niin kauan kuin hänestä olisi poliittista hyötyä. Nikolai oli pitänyt päiväkirjaa 36 vuoden ajan lähes keskeytyksettä. Oltuaan lähes yksitoista viikkoa vangittuna Jekaterinburgissa Nikolai teki viimeisen kirjallisen merkintänsä päiväkirjaansa. Kaikki toivo oli mennyttä Kello oli puoli kaksi aamuyöllä 17.7.1918. Ipatjevin talo täyttäisi pian sen erityistarkoituksen, jota vasten se oli takavarioitu. Tsaariperhe herätettiin ja heitä kehoitettiin siirtymään kellarikerrokseen. Kuorma-auto, jolla ruumiit kuljetettaisiin pois, seisoi viimein talon edessä moottori huristen. Ampujat alkoivat kerääntyä kellarihuoneen oven taakse. Oli aivan hiljaista, ikkunaruudut vain helisivät moottorin jyskeestä. Ovi avautui ja teloitusryhmä astui huoneeseen. Tässä me kaikki nyt olemme, Nikolai sanoi. Hän luuli, että kuorma-auto oli tullut viemään heidät turvaan. Komendantti astui uhreja kohti heilutellen paperia uhkaavasti kädessään. Viimeinkin oli tullut komendantin vuoro tehdä historiaa. Hän korotti ääntään ja luki paperista mahtipontisesti, katsoen Nikolaita samalla suoraan silmiin: Uralin alueneuvoston puhemiehistö on tuominnut teidät ammuttaviksi. Kun ammunta vihdoin päättyi, miehet hoippuivat kellarihuoneesta ulos pihalle haukkaamaan yön viileää ilmaa täristen ja sekavassa tilassa, jotkut heistä antoivat ylen. Romanovien ja heidän palvelijoidensa tappaminen oli vaatinut 20 minuutin raivoisan uurastuksen. Ammattimaiset tarkka-ampujat olisivat suoriutuneet samasta tehtävästä 30 sekunnissa. Paikalla, jonne tsaariperhe haudattiin Koptjakin metsässä, kukkii aina heinäkuussa valtaisa määrä valkoisia korkeita liljoja 17.7.1918 tehtyjen murhien vuosipäivän kunniaksi. Lähistölle on myös rakennettu sadunomainen rakennusryhmä seitsemän maalauksellista venäläistyylistä puukirkkoa, jotka on rakennettu mäntylaudoista ilman nauloja. Kultakupoliset ja vihreäkattoiset värikkäät kirkot ovat henkilökohtainen pyhäkkö jokaiselle tsaariperheen jäsenelle. Tsaariperhe siirrettiin Neuvostoliiton hajottua Pietariin ja haudattiin Pietari-Paavalin tuomikirkkoon, jossa lepäävät kaikki Venäjän tsaarit. Hautajaisiin osallistui myös silloinen Venäjän presidentti Boris Jeltsin. Jekaterinburgin kaupunki Kaupunki sai nimensä vuonna 1723 Pietari Suuren toisen vaimon, Katariinan, mukaan. Nimi muutettiin myöhemmin Sverdlovskiksi Neuvostoliiton keskuskomitean puheenjohtajan ja Leninin oikean käden mukaan. Neuvostoliiton hajottua vanha nimi Jekaterinburg otettiin jälleen käyttöön. Kaupunki sijaitsee keskellä Aasiaa, Uralin itärinteellä. Asukkaita on 1 350 000 ja se on Venäjän neljänneksi suurin kaupunki. Jekaterinburg on Uralin merkittävimpiä teollisuuskeskuksia. Kaupungissa on metalli-, kemian-, paperi-, kivi-, kone-, elintarvike- ym. teollisuutta. Lisäksi kaupungissa jalostetaan jalokiviä ja kaupungin läheisyydessä kaivetaan kultaa ja fosforiittia. Merkittävin teollisuusyritys on Euroopan suurimpiin kaivos-, metallinjalostus- sekä öljy- ja kaasuteollisuuden koneita valmistaviin tehtaisiin kuuluva Uralmaš. Anja Tuomisto Lähde ja kuvat: Helen Rappaport: Jekaterinburg Romanovien viimeiset päivät, Helsinki-kirjat 2011. Wikipedia 5
Lähde kanssamme Aasian porteille - Jekaterinburg 28.6. 2.7.2012 Harvinaislaatuinen matka miljoonakaupunki Jekaterinburgiin, Ural-vuoriston vilkkaaseen metropoliin. Jekaterinburg on Venäjän neljänneksi suurin kaupunki, joka on kasvanut Euroopan, Siperian ja Keski-Aasian kauppareittien solmukohtaan. Kaupunkiin liittyy eräs Venäjän historian traagisimmista hetkistä, sillä juuri täällä surmattiin tsaari Nikolai II perheineen heinäkuussa 1918. Matkan aikana käydään Euroopan ja Aasian rajalla, Uralin kylissä ja tutustutaan suurkaupungin sykkeeseen ja historiaan. Matkaohjelma Torstai 28.6. Klo 23.55 Lähtö Helsingistä Finnairin vuorolla AY151 Jekaterinburgiin. Lentoaika 3 tuntia. Perjantai 29.6. Klo 05.55 Saavutaan Jekaterinburgiin. Kuljetus lentokentältä hotelliin. Majoittuminen ja aamiainen. Iltapäivällä kaupunkikierros (n. 5 t), jonka aikana käydään myös paikoissa, jotka liittyvät tsaari Nikolai II:n ja hänen perheensä kohtaloon. Lauantai 30.6. Aamiainen hotellissa Retki Euroopan ja Aasian rajalle (n. 3 t). Sunnuntai 1.7. Aamiainen hotellissa. Retki uralilaiseen Koptelovon kylään. Kylä on syntynyt 1600-luvulla ja sijaitsee n. 140 km Jekaterinburgista. Kylän museossa, joka on yli 300 vuotta vanha talonpoikaistalo, kerrotaan paikallisista tavoista, miten ennen elettiin, seurataan kansanmusiikkiesitystä ja syödään uralilaisia piirakoita, blinejä ym. (n. 8 t). Maanantai 2.7. Aamiaiseväät. Kuljetus lentokentälle. Klo 6.50 Lähtö Jekaterinburgista Finnairin vuorolla AY152 Helsinkiin. Klo 7.00 Saavutaan Helsinkiin. Hinta alk. 999 Kesto 4 pv Matka alkaa keskiyöllä! Matkustustapa lento Hotelli Iset*** sijaitsee kaupungin keskustassa, pääkadun varrella. Puoliympyrän muotoinen hotelli on rakennettu 1930-luvulla ja peruskorjattu 2005, 9 kerrosta ja 97 huonetta. Huoneissa suihku/wc, puhelin, televisio, hiustenkuivaaja. Hotellissa on viihtyisä kahvila. Osoite: Prospekt Lenina 69/1, Jekaterinburg www.hoteliset.ru Hintaan sisältyy Finnairin reittilennot Helsinki-Jekaterinburg-Helsinki majoitus 2 hengen huoneessa, hotelli Iset*** matkaohjelman mukaiset retket ja ruokailut suomalaisen matkanjohtajan palvelut Hintaan ei sisälly viisumi, 71 matkustajavakuutus, joka on pakollinen viisumia hankittaessa Lisämaksusta majoitus yhden hengen huoneessa 225 /hlö Ilmoittautuminen 23.3.2012 mennessä 6 Ipatjevin talon tilalle valmistui vuonna 2003 Kirkko veren päällä.
DDT tulee - toisin Seura tuottaa tänä keväänä jotain aivan uutta venäläisen huippubändin vierailun. Meidät on totuttu näkemään kansanmusiikki ja tanssiyhtyeiden tuottajana, mutta onhan Venäjä paljon muutakin. Nyt on vuorossa rock ja sen edustajana yhtye, joka on fanitettu jo reilut 30 vuotta, minä mukaan lukien. Juri Ševtšuk perusti yhtyeensä 1980-luvun alussa Baškiriassa. Rokkari esitti alun perin englanninkielisten yhtyeiden, kuten Led Zeppelinin ja Rolling Stonesin musiikkia ja siihen ei erityisemmin kiinnitetty huomiota. Kun muusikko alkoi sitten luoda omia yhteiskuntakriittisiä lyriikoitaan, yhtye joutui viranomaisten silmätikuksi. Vuonna 1981 sodanvastainen "Ne streljai" (Älä ammu) voitti Komsomolskaja Pravdan valtakunnallisen bändikisan, mutta DDT:n ensimmäinen virallinen keikka Uralin Ufan kaupungissa päättyi skandaaliin ja johti bändin heti alkuunsa esiintymiskieltoon. Kolme vuotta myöhemmin Ševtšuk joutui pakenemaan Ufasta kokonaan, koska hän joutui julkisen vainon kohteeksi julkaistuaan syrjäseutujen kurjuutta ruotineen levyn Periferija (Periferia). Lopullinen läpimurron yhtye teki vuonna 1991 levyllä Aktrisa vesna (Näyttelijätär kevät); joka syntyi surutyöstä Jurin nuoren vaimon Elmiran kuoltua. Etenkin kappaleet "Dožd'" (Sade), "Rodina" (Synnyinmaa) ja "V poslednuju osen'" (Viimeisenä syksynä) upposivat hedelmälliseen maaperään Neuvostoliiton juuri hajottua, ja kappaleet soivat edelleen tiuhaan radiossa ja villitsevät ihmisiä keikoilla. DDT on jatkanut tinkimätöntä linjaansa jo yli 30 vuoden ajan. Ševtšukilla on vahvoja tapoja ilmaista kantansa, mitä osoittaa esimerkiksi se, että vuonna 1995 Tšetshenian sodan sytyttyä Ševtšuk oli ensimmäisten joukossa tuomitsemassa Venäjän hyökkäyksen ja lähti etulinjaan soittamaan kaikkiaan noin 60 akustista rauhankonserttia venäläisille sotilaille. Tämän jälkeen hän kiersi useissa entisen Neuvostoliiton kriisipesäkkeissä. (Lähde: Tusovka ry:n nettisivut). Ševtšuk esiintyi viime vuonna pääministeri Putinin kutsumana TV-ohjelmassa ja sai tämän hämilleen sananvapautta ja poliittisen opposition toimintaa koskevilla kysymyksillään ja viime joulukuun duumanvaalien jälkeen hän oli mukana perustamassa Kulttuurivaikuttajien ryhmittymää sekä viimeksi tuki uuden Äänestäjien liiton toimintaa. ja sen lauluja laulavat kaikki venäläiset. Aktrisa Vesnasta alkoi DDT:n todellinen taiteellinen nousu, ja 1990-luvulla bändi teki muutamia mestariteoksia, kuten live-levy Tshernyi pes Peterburg (Musta koira Pietari, 1992), kaunis Eto vsjo (Tässä kaikki, 1994) ja mahtava moderni rock-sinfonia Mir Nomer Nol' (Maailma numero nolla, 1999). Viime vuoden lokakuussa DDT teki uuden levyn, jonka toiminnanjohtaja Riku Savonen kuunteli seuraavin miettein: Ensikuuntelussa DDT, Toisin (Иначе) En ole aiemmin törmännyt levyyn, jossa olisi peräti 28 uutta kappaletta. Venäjän kansainvälisesti kenties tunnetuimman rock-yhtyeen, pietarilaisen DDT:n uunituore Иначе (Toisin) kuitenkin tarjoaa tällaisen hengästyttävän, useampituntisen kuuntelukokemuksen. Levy on kuunneltavissa YouTube:ssa, jonne on linkki DDT:n nettisivuilta (www.ddt.ru). Kuten DDT:n tuotannossa yleensäkin, myös uutuusalbumilla keskipisteessä on sanoitukset. Kappale kappaleelta Juri Ševtšuk vyöryttää painavaa tekstiä omalla tunnistettavalla tyylillään, joka on jonkinlainen laulamisen ja runonlausumisen hybridi. Nyanssit jäävät ensi kuulemalla väistämättä tavoittamatta, etenkin ei-äidinkieliseltä kuulijalta. Oikeisiin tunnelmiin on kuitenkin helppo päästä: ne vaihtelevat toivottomuudesta haikeuteen ja pieniin valonpilkistyksiin. Kevyttä kuuntelukokemusta tavoittelevan DDT tiputtaa kyydistä ensimmäisten seitsemän kappaleen aikana. Иначе ryskyy sisään aggressivisen ja rytmikkään riimittelyn kera. Melodiat jäävät ensimmäisellä kerralla sivuosaan, vaikka ajoittain jazzahtavat torvisovitukset keventävätkin tunnelmaa. Alun ydinkappale on selvästikin maaninen, synkkä ja häijy kuutosraita Kriisi (Кризис). Shokkiefektiä vahvistaa DDT:n kotisivujen traileri, jossa pesäpallomaila hakkaa päin katsojaa minkä ehtii ja lasi säröilee. Kappaleen henki on selvä: kotimaa paitsi ottaa iskuja vastaan, myös antaa niitä. Jos selviää kahdeksanteen raitaan, alkaa pehmeämpiäkin sävyjä löytyä. Напиши мне, напиши (Kirjoita minulle, kirjoita) väläyttää kertosäkeistössään hittipotentiaalia. Perään kajahtava Встреча Katso (Kohtaaminen) taas on itkettävän kaunis balladi, joka tuo mieleen virren tai muun hengellisen laulun. Muutenkin levyn keskivaiheella on eniten hittipotentiaalia: raidasta neljätoista alkava melodinen sarja (Когда ты была здесь Kun olit täällä, Песня о свободе Laulu vapaudesta, Югозападный ветер Lounaistuuli, Серый боров Harmaa korsto) miellyttää varmasti satunnaisempaakin kuulijaa. Laulu vapaudesta oli joidenkin Youtube-kuulijoiden mielestä jopa liian popahtavaa DDT:n musiikiksi. Lounaistuulen kertosäe puolestaan kiteyttää koko levyn ajatusmaailman: Завтра все будет иначе, Huomenna kaikki on toisin. Иначе sisältää tuttuun tapaan mitään pelkäämätöntä ja kaunistelematonta. Esimerkiksi hilpeä Басня о власти (Satu vallasta) on osoitettu suoraan itse herra Presidentille. Albumi ei kerrasta aukea, sillä kahteenkymmeneenkahdeksaan kappaleeseen mahtuu paljon asiaa ja tyylillisesti monenlaisia kappaleita. Torvet pauhaavat ja kaunisäänisiä naislaulajiakin käytetään joidenkin raitojen taustalla. Levy on äänitetty Lontoon Metropolis-studiolla tuottajanaan Murad Mazen, joka on aiemmin ollut mukana mm. Björkin, Musen ja Robbie Williamsin töiden takuumiehenä. Tässä artikkelissa mainitut kappaleet ovat kaikki kuunneltavissa internetissä YouTube sivustolla. Artikkelin kokosi: Tuija Mäkinen keikkajuliste sivulta 15 7
Lielahti oli vuosia supermarketien tyyssija ja remontoijan Mekka. Kolkko marketkaupunginosa on muuttunut viime aikoina voimakkaasti, onneksi. Neljän vuoden ajan Lielahdessa on toiminut Olga Kemppisen omistama naisten muotiin erikoistunut putiikki. Kemppinen on toiminut Suomen-vuosiensa ajan yrittäjänä. Hän tuli avioliiton myötä 24 vuotta sitten Pietarista. Hän asuu perheineen lähellä Lielahtea Niemen alueella. Ensin oli opittava riittävästi suomea, ja niin sitä päivät pitkät taivutettiin sanoja suomen kielen tunneilla kansanopistossa. Minä olen, sinä olet, me olemme, Olga muistelee huvittuneena ja jatkaa: Olisi hirvittävän vaikea elää täällä, ellei ymmärtäisi, mistä puhutaan ja mikä ihmisiä kiinnostaa ja koskettaa. Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja. Kielitaidon ansiosta minulla on paljon suomalaisia ystäviä ja naapurustossakin on mainio ilmapiiri. Kun osasin riittävästi suomea, ryhdyin Tupperwaremyyjäksi ja sitä hommaa tein kymmenen vuoden ajan ahkerasti ja menestyksekkäästi. Sen jälkeen kokeilin kosmetiikkaalan myyntiesittelijän hommaa, mutta se ei ollut mun juttuni, muistelee Olga, joka ennen Suomeen tuloaan työskenteli Pietarissa parturi-kampaajana. Ensimmäisen myymälänsä Olga Kemppinen avasi Ikaalisiin. Veri veti kuitenkin kotikaupunkiin Tampereelle, ja parin vuoden kuluttua ensimmäisen oman myymälän avaamisesta Olga muutti Puotinsa Lielahteen. Neljän toimintavuoden jälkeen viime kesänä Olgan Puoti avasi ovensa Possijärvenkadulla avarassa katutason liikehuoneistossa. Myymälä on kauniisti sisustettu ja kaikkialla on upeasti esillä ihastuttavan värisiä ja ihastuttavia naisten vaatteita, asusteita, kenkiä ja laukkuja. Voisi kuvitella, että vaatetusalan myyntiyö on silkkaa ruusuilla tanssimista, mutta Olga paljastaa: Käyn pari-kolme kertaa kuussa Helsingissä 300 muotiliikkeen tukussa FashionHousessa valitsemassa myyntiin tulevat tuotteet. Kun tilauserät saapuvat, huolittelen ja silitän kaikki vaatteet ennen esillepanoa joko illalla myymälän sulkeuduttua tai aamulla ennen avaamista. Tunnen kaikki tuotteeni kuin 8
omat taskuni ja se onkin hyvän palvelun perusta, Olga kertoo ja jatkaa: Lisäksi me naiset olemme erikokoisia ja jokaisella on oikeus hehkua ja olla kaunis. Sen vuoksi tarjoan asuja niin siroille kuin kaikkein uhkeimmillekin yli 35-vuotialle naisille, jotka rakastavat kauniita vaatteita. Urheilullisia vaatteita saa kaikkialta ja sen vuoksi en ole ottanut niitä lainkaan valikoimiini, 16 tuotemerkkiä myyvä Kemppinen on päättänyt. Olgan Puodin tuotteet ovat pääosin tanskalaisia, koska pohjoismaisen naisen vartalo poikkeaa niin suuresti keskija eteläeurooppalaisen sisarensa vartalosta. Tanskalaismuoti on kaunista ja siinä käytetään paljon luonnonmateriaaleja, pellavaa ja puuvillaa, jotka sopivat hyvin skandinaavisele naiselle. Yrittäjäkoulutusta en koskaan hankkinut, mutta olen käynyt värianalyysi- ja pukeutumisneuvojan koulutuksen, joista on ollut paljon hyötyä tässä työssä, Olga kertoo ja kiittää aviomiestään tuesta suomalaisen yritysbyrokratian rattaissa sekä myötämielisyydestä pitkiksi venyvistä työpäivistä. Lomat ovat lyhyitä, kun toimin myymälässäni yksin. Onneksi minulla ystävät käyvät auttamassa kiireisinä lauantaipäivinä. Yleisesti Olga kokee asiakkaiden ottaneen hänet hienosti vastaan, mutta myös hän on saanut osakseen loukkauksia. Erityisen suuresti hän muistaa tapauksen, jolloin hän itsenäisyyspäivän aattona toivotti asiakkaalleen hyvää itsenäisyyspäivää, jolloin asiakas sanoi, että sehän ei kosketakaan Olgaa. Me suomalaiset olemme nykyisin monenkirjavaa sakkia, ja myös hyvin monet maahanmuuttajataustaiset ovat valinneet Suomen kansalaisuuden, jolloin ilkeämieliset ja halventavat letkautukset loukkaavat suuresti. Olga on tottunut ja turtunut jo ikäviin huomautuksiin eikä enää anna ihmisten haavoittaa itseään. Teen rehellistä työtä perheeni elättämiseksi ja omaksi ja muiden ihmisten iloksi. Täytyy ihmetellä, kenen mielestä se on väärin, kysyy Olga Kemppinen ja toivottaa kaikki sydämellisesti tervetulleeksi liikkeeseensä vaikkapa omalla mukavalla porukalla naisten iltaan iloitsemaan omasta kauneudestaan! Tuija Mäkinen 9
JORMA BLOMSTER ON AJANUT REKKAA VENÄJÄLLE 20 VUOTTA Jorma Blomster on ajanut rekkaa Venäjälle 20 vuotta. Edes pitkä kokemus ei aina takaa turvallisuutta. Kun kirjoitan tätä juttua, luin juuri verkkolehdestä kiperästä läheltä piti -tilanteesta. Blomsterin työtoveri samasta rekkafirmasta on ajanut rekkaa 38 vuotta ja päätyi perävaunullisen rekkansa kanssa ojaan. Janne Kosonen ajoi perävaunullista rekkaa Jyväskylästä Tampereelle päin, kun Jämsän tienolla henkilöauto kääntyi yhtäkkiä huoltoasemalta Kososen eteen. Vastaantulevalla kaistalla oli tulossa kolme henkilöautoa. Kososen oli pakko ohjata rekkansa ulos tieltä, ettei olisi ajanut henkilöauton päälle tai päin vastaantulijoita. Kososella oli vain sekunnin murtoosa aikaa tehdä päätöksensä. Huoltoasemalta kääntyneessä autossa oli kolme matkustajaa, kaikki ranskalaisia. Janne Kosonen ajaa rekkaa Pynnönen Internationalin palveluksessa, ja hänen esimiehensä Jukka Pynnönen toteaa Kososen toiminnan erinomaiseksi. Hän kehuu Kososen päätöstä ajaa rekka tietoisesti metsään, tietämättä mihin kivenjärkäleisiin ehkä törmää. Tieltä ulos ohjattu rekka kaatui lopulta ojaan. Sekä Kosonen että hen- 10
kilöauton matkustajat selvisivät loukkaantumatta. - Onneksi vältyttiin henkilövahingoilta, ja rekallekin vahingot olivat kuin hyttysen ininää, Jukka Pynnönen kommentoi tapahtunutta. Mukavinta nähdä erilaisia paikkoja Myös Jorma Blomster ajaa rekkaa Pynnönen International Ltd Oy:n palveluksessa. Hän on ajanut rekkaa vuodesta 1978. Pynnösen palveluksessa hän on ollut vuodesta 1975, jolloin hän aloitti ajamalla jakeluautoa. Venäjälle Blomster on ajanut rekkaa vuodesta 1993. Blomsterin mukaan etenkin rajajonot ovat kasvaneet 20 vuoden aikana. Mieleenpainuvinta Venäjälle ajossa Blomsterin mielestä ovat juuri jonot ja ruuhkat. Mukavinta rekkakuskin työssä on se, että näkee erilaisia paikkoja, mutta vastaavasti raskainta on, että joutuu olemaan paljon poissa kotoa. Blomster kuvailee työtään varsin yksinäiseksi. Venäjää hän ei puhu, mutta on silti pärjännyt varsin hyvin. Tärkeimmäksi asiaksi työssään hän sanoo olevan rauhallisuuden. Hän ei näe juurikaan eroja venäläisissä ja suomalaisissa rekkakuskeissa. Pohjoismaat, Kazakstan, Baltia, Ukraina, Azerbaidzan ja Tunisia Blomster on ajanut Venäjän lisäksi Pohjoismaihin, Kazakstaniin, Baltiaan, Ukrainaan, Azerbaidžaniin ja Tunisiaan. Kysymykseen siitä, miten Venäjälle ajo eroaa muista hänen käymistään maista, hän sanoo, että Venäjällä on enemmän byrokratiaa. Pisimmillään Blomster on ajanut Venäjällä Omskiin ja Jäämeren rannalta Mustallemerelle ja Kaspianmerelle. Yllätyksekseni hän kertoo, että Venäjän tiet ovat nykyään melko hyvässä kunnossa. Blomsterin mukaan tavallinen työpäivä on sellainen, että ensin ajetaan 9-10 tuntia, sitten noin 10 tuntia lepoa ja sitten taas 9-10 tuntia ajoa. Minun korviini kymmenen tunnin ajaminen kuulostaa melko rankalta. Jorma Blomster kehottaa rekkakuskin ammatista haaveilevia nuoria harkitsemaan tarkkaan rekkakuskin ammattia. Merkittävä liiketoiminta Sekä sankarikuljettaja Janne Kosonen että Jorma Blomster ovat molemmat kuljetusliike Pynnönen Internationalin palveluksessa. Yritys on perustettu vuonna 1948, kun Jukka ja Kari Pynnösen isä aloitti kuorma-autoilun. Hän oli Tillander-nimisellä panimolla Helsingissä kuljettajana, ja hänen tuolloinen työnantajansa kannusti häntä ryhtymään yrittäjäksi. Noista ajoista yritys on kasvanut varsin suureksi. Yritys työllistää noin 30 henkilöä, omia autoja on kahdeksan, ja alihankkijoita noin 20 tarpeen mukaan. Vuonna 2011 liikevaihto oli 7 miljoonaa euroa. Yritys ajaa viikoittain Venäjälle 15 20 kuormaa, joista ensimmäinen ajettiin 8.8.1962 Leningradiin. Kilpailu kovaa Jukka Pynnösen mukaan kilpailu alalla on kovaa. Etenkin Venäjälle ajoissa vaikuttaa se, että venäläisillä kuljetusliikkeillä on erilainen kustannusrakenne kuin suomalaisilla. Suomalaisen kuljetusfirman erot venäläiseen verrattuna ovat teknisessä mielessä vähäiset. Jukka Pynnösen mukaan ero on ehkä lähinnä kuljetusvarmuudessa ja vahinkotilanteessa asiakkaalle korvauksen saamisessa. Pynnönen Internationalin tekemät kuljetukset on vakuutettu suomalaisessa vakuutusyhtiössä. Pynnösellä on puolisen tusinaa kuljettajaa, jotka ajavat Venäjän-kuljetuksia. He vievät kulutustavaroita, joitakin raaka-aineita sekä koneita ja laitteita. Venäjältä puolestaan tuodaan lähinnä paperi- ja puunjalostusteollisuuden tuotteita kuorma-autoilla. Viime vuosina henkilöautoja ja elektroniikkaa on mennyt vähemmän kuin aiemmin. Pynnösen toiminnasta Venäjän-kuljetukset ovat noin yksi neljäsosa. Naiskuljettajia Pynnösellä ei ole. Jukka Pynnösen mukaan muilla firmoilla heitä on jonkin verran, mutta Pynnösen tiedon mukaan Venäjän kuljetuksissa ei lainkaan. - Kyllähän nämä meidän kuljettajamme ovat legendoja jo eläessään. Olemme onnellisia, että useimmat miehet ajavat meillä vuosikymmeniä. Hyviä ovat, Pynnönen toteaa lopuksi kuljettajistaan. KATI LAINE 11
Nokiallakin Nokian työväenopistossa on kevään aikana mahdollisuus opiskella venäjän alkeita tai kehittää venäjän puheilmaisua. Yhdeksän eri opetuskielen tarjottimella venäjän opiskelulla on pitkät perinteet, mutta esimerkiksi espanjan kielen kursseja on nykyisin tarjolla huomattavasti enemmän kuin venäjän. Tarjonta vastaa kysyntää. Venäjään sitoutuneet Nokian työväenopistossa toimii vireä venäjän kielen keskusteluryhmä. Jo usean vuoden ajan ryhmä on pysynyt alkuperäisessä muodossaan. Opettaja Helena Suomelan mukaan kukaan ei ole poissa tunneilta, ellei ole todella pakko. Vain yksi on jäänyt pois ryhmästä jäätyään eläkkeelle ja muutettuaan läheistensä luokse Lappeenrantaan. Ja hänkin pitää edelleen yhteyttä meihin opiskellaan lähettämällä kortteja ja kirjeitä venäjäksi, Suomela kertoo.. Ensimmäinen opettaja Iloinen yllätys ensimmäiselle tunnillemme ja ryhmässämme aikanaan oli yli 80-vuotias Nokian työväenopiston ensimmäinen venäjän opettaja Pentti Saastamoinen. Hän oli opettanut jo minullekin, 15-vuotiaalle venäjän alkeet innostaen minut kielenopiskeluun. Pentti oli ryhmämme ilo ja hän toi mielenkiintoisia materiaaleja tunneille, kuten Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen venäjännöksen. Valitettavasti Pentti sairastui muutaman vuoden kuluttua ja poistui keskuudestamme iäksi, murehtii Suomela. Hänen mielestään aikuisopiskelijat sitoutuvat harrastukseensa, joka asetetaan useimmiten etusijalle. Näin ainakin meillä, Helena Suomela vahvistaa. Taustaltaan opiskelijat ovat hyvin samankaltaisia: työväenopiston alkeis- ja jatkokursseilla opiskelleita tai työssään venäjää koulupohjalta tai käytännössä venäjää oppineita. Osa ryhmästä on ollut yhdessä alkeista asti. Aikaansa edellä oleva ryhmä Tuntien aiheet ovat useimmiten ajankohtaisia - joskus olemme asioista perillä ennen kuin ne ovat Suomessa ajankohtaisia. Luemme nimittäin venäjänkielisiä lehtiä, joita minulle lähettää rajan tuntumassa asuva lapsuudenystäväni, Suomela kertoo ja jatkaa: Kun opiskelijat käyvät lomillaan Venäjällä, hekin tuovat tullessaan lehtiä ja mainoksia, joita sitten käytämme hyväksemme. Olemme perehtyneet myös Ruotsin-vallan aikaiseen historiaan venäläisten historioiden avulla. Aiheista päätämme yhdessä ja jopa oppilaatkin etsivät itse niihin materiaalia internetin avulla. Opettaja luo tekstin itse etukäteen ja tekee oppilaille sanaston. Kotona oppilaat tutustuvat tekstiin sanaston avulla ja tunnilla käydään tekstiä yhdessä läpi. Kukin kertoo mielipiteensä ja esittää kysymyksiä. työväenopistossa Me kaikki pohdimme niitä ja vastaamme parhaamme mukaan. Jos jotain jää epäselväksi, joku oppilaista ottaa asiasta selvä ja tuo selvityksen seuraavalle tunnille. Lisäksi tunnilla kerromme viikon aikana kokemiamme ja näkemiämme asioita. Jos joku on matkustellut, kyselemme kuulumisia, selvittää opettaja Helena Suomela tuntien monipuolista kirjoa. Uusia oppilaita Viime syksynä Nokian työväenopiston venäjän ryhmään tuli kaksi uutta oppilasta. He ovat sopeutuneet joukkoomme hyvin, kuin olisivat olleet kanssamme aina, iloitsee Suomela ja paljastaa salaisuuden: Vuosien myötä olemme muokkautuneet toisiimme, kuin olisimme läheisiä sukulaisia. Ja ajatuksetkin kulkevat samaa rataa! On todella suuri ilo olla Nokian työväenopiston venäjän ryhmän opettajana. 12
Messukylän osaston kuulumisia Me Suomi-Venäjä-Seuran Messukylän osastolaiset järjestimme jo perinteiset Venäläisen elokuvan viikot tänä vuonna neljättä kertaa yhdessä Pirkanmaan elokuvakeskuksen kanssa 6.-22.2.2012 elokuvateatteri Niagarassa. Tänä vuonna Pirkanmaan elokuvakeskus viettää 30-vuotisjuhlia ja sen kunniaksi elokuvakeskus täydensi elokuvatarjontaa kahdella neuvostoelokuvalla esittämällä Aleksei Germanin vuonna 1984 valmistuneen Ystäväni Ivan Lapšin sekä Andrei Tarkovskin elokuvan Andrei Rublev vuodelta 1966. Viime vuonna aloitimme Torstain tietotuokio -nimisen luentosarjan, jossa tarkoituksena on pitää alustus Venäjää ja venäläisyyttä käsittelevästä aiheesta kautta historian. Tietotuokion perustamisajatuksena on saada jatkuvuutta osaston toimintaan sekä lisätä tietoutta Venäjästä. Luennoitsijoiksi kutsumme sekä eri aiheiden eturivin asiantuntijoita että seuran omia jäseniä kertomaan omista Venäjä-yhteyksistään, kiinnostuksistaan ja kokemuksistaan. Luennot järjestetään Tampereella Lenin museolla. Tähän mennessä on käsitelty Venäläisten linnoitustyöt Tampereella ensimmäisen maailmansodan aikana, ja alustuksen aiheeseen piti Matti Vuorikoski. Osastollammehan on muistomerkkiadoptiokohteena osa Kalkun kenttälinnoituksesta Mustavuoressa. Tutkija Tuomas Hoppu alusti aiheesta Näsijärven laivasto ja muita venäläisten sotatoimia Tampereella ensimmäisen maailmansodan aikana, ja museonjohtaja Aimo Minkkinen luennoi lokakuussa aiheesta Lenin ja Tampere. Tämän vuoden ensimmäisessä tietotuokiossa toiminnanjohtaja Riku Savonen esitelmöi aiheesta Sukulaisemme Venäjällä katsaus suomalais-ugrilaisiin kansoihin ja helmikuussa järjestimme uusintana Vuorikosken Matin linnoitustöitä koskevan esitelmän. Maaliskuussa (15.3.) luennoitsijana on kirjailija Juhani Lehtonen ja aiheena Leo Tolstoi ja juutalaisuus. Huhtikuun aihe käsittelee venäläistä elokuvaa. Olemme myös kehittäneet osaston valmiutta järjestää venäjän kielen kursseja ja johtokuntamme jäsen, venäjän kielen opettaja Vilma Maanpää on tehnyt osastollemme kieliopintoja varten kaksi kurssipakettia: Venäjää vasta-alkajille sekä Venäjää palvelualoille. Kurssipaketteja voi kysyä osastoltamme. Yhteystiedot löytyvät kotisivuiltamme osoitteesta http://www.venajaseura.com/ node/1628. Tule mukaan tapahtumiimme! Satu Ceder puheenjohtaja Venäläisiä lehtiä Suomessa Kielen opiskelussa on tärkeätä ylläpitää ja kehittää kielenosaamista puhumalla, kuuntelemalla ja lukemalla. Hyviä venäjänkielisiä lehtiä, jotka on helppo saada käsiinsä Suomessa, ovat Mosaiikki ja Spektr. Venäläisille nämä lehdet tarjoavat hyviä neuvoja ja tietoa Suomesta, suomalaisesta yhteiskunnasta ja ajankohtaisista tapahtumista. Suomalaisille taas lehti antaa mahdollisuuden lukea venäjäksi ja kehittää näin sanavarastoa. Mosaiikki lehteä on julkaistu Jyväskylässä jo syyskuusta 2004 lähtien. Lehti ilmestyy 10 kertaa vuodessa, ja sen paikallisversiot ilmestyvät Helsingissä, Kuopiossa, Tampereella ja Vaasassa neljä kertaa vuodessa. Mosaikki-lehti on hyvä tapa opiskella kieltä, koska kaikki jutut löytyvät sekä venäjäksi, että suomeksi. Kielen lisäksi lehti saattaa olla mielenkiintoisen siksikin, että se auttaa näkemään Suomea eri näkökulmasta ja ymmärtämään ehkä paremmin maahanmuuttajien arkea. Toinen hyvä lehti venäjän kielen harjoittamiseen on Spektr. Spektristä löytyy artikkeleita niin politiikasta, tieteestä, kulttuurista kuin ajankohtaisista tapahtumistakin. Spektr on kokonaan venäjänkielinen, joten kielen opiskelun tarkoituksessa se ei ole yhtä helppo kuin Mosaiikki. Spektrin aiheet eivät ole yhtä maahanmuuttajakeskeisiä kuin Mosaiikissa, vaan mielenkiintoisia artikkeleita on yleisesti eri elämän osa-alueilta. Molempia lehtiä saa sekä tilattua kotiin, että näytenumeroina ilmaiseksi eri jakelupaikoista. Myös Suomi-Venäjä-Seurasta löytyy molempia lehtiä. Anna Astahova Tampereella Mosaiikin toimituksesta vastaa Margarita Niemi Tampereen venäläiseltä klubilta. 13
Leninin totuus: Pravda 100 vuotta Erikoisnäyttely Lenin-museossa 28.4. 23.9.2012 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja Pravda (suom. totuus) tuli vuosikymmenten kuluessa tunnetuksi omanlaisenaan totuuden torvena. Lehden ensimmäisen numeron ilmestymisestä tulee huhti-toukokuussa 2012 kuluneeksi 100 vuotta. Uuden ajanlaskun mukaan juhlapäivä on 5. toukokuuta, jota vietetään maailmalla kansainvälisen työväenlehdistön päivänä. Merkkipäivän johdosta Lenin-museo valottaa ensimmäistä kertaa neuvostolehdistön historiaa ja Pravdan totuutta. yliopiston kirjastolta. Museovieraalla on lisäksi mahdollisuus tutustua menetelmiin, joilla alkuun maanalaista lehteä painettiin ja salakuljetettiin ympäri Venäjää. Oman lisänsä tuovat museon kokoelmien lukuisat aarteet, kuten DDR:n johdon lahjoittamat Iskralehden painolaattajäljennökset. Museopuodista voi löytää mukaansa Pravda-aiheisia lahjaesineitä sekä lehden yksittäisiä irtonumeroita. Pravda ja muu neuvostolehdistö perustuivat V.I. Leninin ajatuksille lehdestä puolueen ja joukkojen kollektiivisena organisaattorina. Lenin näki lehdistön niin tarpeelliseksi puoluetyössä, että jo vuonna 1900 hän oli perustamassa ensimmäistä puoluelehteä Iskraa (suom. kipinä). Myöhemmin Lenin oli Pravdan ja monien sen peitejulkaisujen keskeisin organisaattori ja lehdestä tuli välittömästi lokakuun vallankumouksen jälkeen yksi Neuvosto-Venäjän tärkeimmistä tiedotuskanavista. Näyttelyssä esitellään leniniläisen puolue- lehdistön alkuvaiheita ja Leniniä lehtimiehenä. Pravdan suosio perustui alusta lähtien siihen, että sen ilmestymisen mahdollistivat tavallisten kansalaisten kirjoitukset ja taloudellinen tuki: Pravda olikin eräänlainen aikansa facebook ja twitter lehdistösensuurin kourissa elävällä tsaarin-venäjällä. Leninin kuoleman jälkeisinä vuosina Pravdasta kehittyi puolueen yksiääninen kanava, jota luettiin rivien välistä ja jonka monitulkintaisia kirjoituksia pohdittiin ympäri maailmaa. Erikoisnäyttelyssään Leninmuseo lähestyy Pravdan vuosikymmeniä sellaisten teemojen kuten Kylmän sodan, Neuvostoliitto Suomi-suhteiden, maailman tapahtumien sekä neuvostoihanteiden- ja arjen ristiriitojen näkökulmista: osansa saavat niin YYA-suhteiden kauniit fraasit kuin neuvostokosmonauttienkin sankarilliset matkat avaruuteen. Leninin totuus-erikoisnäyttelyssä on runsaasti esillä viime vuosikymmeninä ilmestyneitä Pravdoja, jotka museo on saanut lahjoituksena Tampereen Lenin-museo tahtoo erikoisnäyttelyllään herättää museovieraan pohtimaan median roolia ja luonnetta: millä tavalla esimerkiksi tämän päivän sensaatiolehdistö eroaa suuria voittoja ja yksipuolisia totuuksia esittäneestä neuvostolehdistöstä? Oliko Leninin idea joukoista lehdistön tukena ja organisaattorina aikansa vastine tämän päivän sähköiselle ja sosiaaliselle medialle? Millä tavalla Leninin ajatukset puoluelehdestä heijastavat tämän päivän työväenlehdistöä Suomessa? Yhtä totuutta ei ole tarjolla, mutta sen siemenen voi löytää Lenin-museosta. Antti Siika-aho Museoassistentti 14
15
Seurassa tapahtuu Vuosikokoukset: Tampereen osasto: to 22.3. klo 17.30, työväentalo Hämeenpuisto 28, 5.krs Miina- Sali Hervannan osasto: la 31.3. klo 14, Verkon tilat, Ruovedenkatu 20 Jäsenet tervetuloa! Pobeda Tampereen opiskelijoiden Venäjä-Seura ry. DDT-lauluilta Telakalla 20.3.2012 klo 19 Sergei Korelov ja Tomi Leppänen esittävät DDT-yhtyeen lauluja ja kertovat, miksi laulut ovat heidän mielestään niin hyviä kuin ovat. Valmistaudumme konserttiin ja opettelemme laulamaan Toisin-konsertin ohjelmistosta pari biisiä, jotta osaamme yhtyä myös DDT:n konsertissa lauluun! Arvonnassa pääsylippu huippukonserttiin ja esimakua tulevasta videoiden muodossa. Vapaa pääsy! Tule mukaan! Hervannan osasto Kokkauskurssi Venäläinen keittiö Alma Ustinovan opastuksella la 17.3. ja 14.4.2012 klo 14-17 Verkon keittiössä, Ruovedenkatu 20. Maaliskuussa valmistetaan hapankaalikeittoa ja pashaa. Huhtikuun teemasta päätetään osanottajien toivomusten mukaisesti. Voit tulla mukaan kerran tai useamman. Toukokuussa grillataan ulkona - aika ja paikka avoinna. Ilmoittautumiset viimeistään edeltävänä torstaina Leenalle: 040 5905665, leena.kakko@lenin.fi. Ruokatarvikemaksu maksetaan kurssilla: 4 / henkilö (jäsenet), 5 /henkilö (muut). Varaa tasaraha. Messukylän osasto Torstain tietotuokiot Huhtikuussa elokuvateema. Katso tarkka aihe ja aika nettisivuiltamme Muiden yhteistyökumppaneittemme tapahtumat Teatteri MUKAMAS 2012 - Kansainvälinen Nukketeatterifestivaali 7.-12.5.2012 Tampereella Kostroman nukketeatteri (Venäjä): Karhu Esitys on aikuisille ja venäjänkielellä Esitysajat: to 10.5.2012 klo 21.30 la 12.5.2012 klo 16.00 Tila: Teatteri Mukamas, Pispalan valtatie 30, Tampere Liput: Lippupiste tai Teatteri Mukamaksen toimisto puh. (03 )3124 1300 tai info@teatterimukamas.com Teatteri 2000 Tänä keväänä Teatteri 2000:ssa Tampereen Työväen Teatterissa saa ensi-iltansa kaikenikäisille suunnattu hihittävän herkullinen SANATON klovneriaesitys AI-JAI-JAI. Lennokas ja leikkisä AI-JAI-JAI sopii koko perheelle. AI-JAI- JAI on hurmaavan kujeilevaa klovneriaa, mimiikkaa ja sanatonta komiikkaa. Ilmeikkäässä esityksessä on pieniä yksinkertaisia tarinoita suurista teemoista, kuten yhteistyöstä ja yhdessä elämisestä sekä virkistäviä kohtauksia, jotka vievät mielikuvituksen uusiin maisemiin. Sanojen sijasta ilmaisukeinona on mimiikka ja koko kehon liike. Hurmaavan esityksen ohjaa Alexey Vasilchenko ja rooleissa ovat Usva Kärnä, Alexey Vasilchenko ja Jukka Saikkonen. Liput 8. Ensi-ilta 28.2.2012, esitykset TTT:n Kellariteatterissa, kesto 45min., ei väliaikaa. Esitykset: ke 21.3. klo 10, ti 27.3. klo 10 & 18, ti 17.4. klo 10, ke 25.4. klo 10 ja pe 4.5. klo 10. Lisätiedot www.ttt-teatteri.fi Lennossa Linnut Vapriikissa 24.2.2012 21.4.2013 Näyttely kertoo linnuista suomalaisten ja suomensukuisten kansojen kumppaneina läpi vuosituhansien, aina Kalevalan maailman syntymyyttien vesilinnuista nykypäivän Angry Birds -hahmoihin. Humoristisessa ja leikittelevässä näyttelyssä tutustutaan perusteellisesti lintuun sekä kulttuurisena että biologisena olentona. Näyttelyn runkona on tuhti tietopaketti suomalaisista linnuista sekä esineet Pietari Suuren Etnografisesta museosta (Kunstkamera) Pietarista. Kevennyksenä näyttelystä löytyy mm. karaokehuone, jossa voi laulaa lintuaiheisia lauluja, sekä lapsille pehmoinen linnunpesä. Pääsymaksut - 8 aikuiset - 3 lapset (7-16-vuotiaat), opiskelijat, varusmiehet ja siviilipalvelusmiehet - 6 eläkeläiset, työttömät ja yli 10 henkilön ryhmän jäsenet - 18 perhelippu (2 aikuista ja 2-4 lasta) - alle 7-vuotiaat ja sotiemme veteraanit ilmaiseksi Hinnat sisältävät pääsyn kaikkiin Vapriikin näyttelyihin. S-Etukortilla 1 :n alennus normaalista lippuhinnasta. Ilmaiset perjantai-illat (klo 15-18) jatkuvat! 16