Kuntoinventoinnin perusteet Ennaltaehkäisevä konservointi, Mobilia 20.-21.4. Anne Vesanto, Konservointikeskus, Jyväskylä
Kuntoinventointi Osa suunnitelmallista kokoelmainventointia: objektin olemassaolo; sijaintipaikka; luettelointitiedot; kunto. Antaa tiedot objektin fyysisestä kestävyydestä ja esteettisestä kokonaisuudesta. Antaa tuntumaa tai tarkkaa tietoa siitä, mitä mahdollisia riskejä kokoelman säilyttämisessä on. Esineryhmän tai koko kokoelman kunto.
Kokoelman kunnon seuranta Olosuhteiden vaikutusten seuranta: Sisäilmasto- ja muut ympäristöolosuhteet Materiaalit Käsittelyn vaikutusten seuranta: Säilytyspakkaus Näyttelykäyttö Lainaus Muutto Konservointikäsittelyt Sijoituskäyttö
Satunnaisotanta Arkistolaitos 2008-2009: Tilastollinen satunnaisotanta arkistomateriaalista: suuresta objektimassasta saadaan kattava otos. Visuaalinen kuntoarvio, kemialliset analyysit. Suojamateriaalit. Sijoitustapa ja paikka makasiineissa. Käytön määrä. Makasiinien olosuhteet, riskit. Parannetaan asiakirjojen säilyvyyttä. Huonokuntoinen aineisto saadaan priorisoitua rakenteelliseen konservointiin, mikrokuvaukseen ja digitointiin. Lisätietoja: Kansallisarkisto, kehittämispäällikkö István Kecskeméti
Satunnaisotanta Ns. merkkiesineet, joissa on tietyistä syistä johtuen helppo havaita mahdolliset muutokset (esim. herkästi tai voimakkaasti reagoiva materiaali). Merkkiesineiden säännöllinen seuranta. Antaa yleisellä tasolla olevaa olosuhdetietoa, mutta korjaavat toimenpiteet pystytään kuitenkin kohdentamaan oikeisiin ongelmakohtiin.
Kokoelman kattava tarkastus Kaikki kokoelman esineet. Esineryhmän tai koko kokoelman kunto. Esinekohtainen tarkastus. Lisäksi arvio säilytysmenetelmästä ja olosuhteista. Tarkastus aikataulutettu toimintasuunnitelmaan, kokoelmapolitiikkaan. Osa kokoelman arvoluokitusta. Yksi poistojen osaperuste.
Esinekohtainen tarkastus Erilaisia perusteita: ulkonäön ja rakenteen vauriot. Esteettinen ja fyysinen kestävyys. Vauriokartoitus kuntoluokka. Sanallinen arviointi / numeerinen luokittelu 1-3-5 / värikoodi. Sanallinen arviointi: yleisarvio tietyistä asioista. Tätä tarkempi vauriokartoitus tehdään konservointikirjanpitoon.
Esinekohtainen tarkastus Vauriomäärittelyä muokataan tarvittaessa erilaisille esinetyypeille sopivaksi, esim. kolmiulotteiset esineet, tasomaiset esineet, liikkuvat koneet jne. Oleelliset asiat esille.
5 ERINOMAINEN 4 HYVÄ 3 TYYDYTTÄVÄ 2 VÄLTTÄVÄ 1 HUONO Hyväkuntoinen, vaurioitumaton, mahdollisesti uusi. Ripustus kunnossa tai mahdollisesti ripustuksen kiinnitys. Kestää näyttelyn. Vähäisiä vaurioita, likaa, haalistumista, kulumia, ryppyjä, joilla ei suurta vaikutusta tekstiilin ulkonäköön tai fyysiseen kestävyyteen. Mahdollisesti tekstiilin huolto, ripustuksen kiinnitys tai uusiminen. Kestää näyttelyn. Vaurioita, likaa tai ryppyjä, jotka vaikuttavat tekstiilin fyysiseen kestävyyteen ja ulkonäköön. Edellyttää konservointitoimenpiteitä, joiden jälkeen kestää näyttelyn. Ripustuksen kiinnitys tai uusiminen. Vaurioita, joiden takia tekstiili on hauras. Ulkonäkö puutteellinen. Edellyttää konservointitoimenpiteitä. Ripustus epävarma, mahdollisesti näytteille vain tasolla. Näyttelykäyttö epävarma. Huonokuntoinen / erittäin huonokuntoinen. Ulkonäkö puutteellinen. Ei ripustusmahdollisuutta. Ei kestä näyttelyä. Säilytyspakkaukseen erityishuomio. Suomen käsityön museo / SEINÄTEKSTIILIEN KUNTOLUOKITTELU 5-3: NÄYTTELY- KELPOINEN 2: NÄYTTELYKÄYTTÖ EHDOLLINEN 1: EI NÄYTTELY- KELPOINEN
Esillepanokelpoinen Erinomainen Esillepanokelpoinen Hyvä + tarkempi määrittely + tarkempi määrittely KEHYS. Taideteosten luettelointiohje. Museotyöntekijän käsikirja 6. 2009 Esillepanokelpoinen Tyydyttävä + tarkempi määrittely Esillepano ehdollinen Ei esillepantavissa Välttävä + tarkempi määrittely Huono + tarkempi määrittely
TYYPPI = ERILAISET ESINEET, ESIM. PUKU, PÄÄHINE, VERKKO, LÄNGET, PUUKKO MATERIAALI VAURIOMÄÄ RITTEET/ PUNAINEN Määritelty erilaiset fyysiset ja esteettiset vauriot, vaurioitumisen määrä suuri tai kohtalainen. Vaatii välitöntä konservointia. Ei näyttelyyn. VAURIOMÄÄ RITTEET/ KELTAINEN Määritelty erilaiset fyysiset ja esteettiset vauriot, vaurioitumisen määrä pieni. Esineen hyvinvointi taataan ennaltaehkäisevällä konservoinnilla. VAURIOMÄÄ RITTEET/ VIHREÄ Hyväkuntoinen. Ennaltaehkäisevä konservointi ja oikeat säilytysolosuhteet takaavat esineen hyvinvoinnin. Kestää näyttelykäytön. Konservointitarve tulevaisuudessa. Näyttelykäyttö arvioidaan tapauskohtaisesti. Lisätietoja: Saamelaismuseo SIIDA, museoavustaja Marjo-Riitta Rantamäki.
Esinekohtainen tarkastus Vaikuttaa arvioijan ammattitaito, asiantuntemus ja kyky lukea esinettä. Konservaattorin ammattialaa: laajin ja tarkin määrittely ja luokittelu materiaalista, vaurioista, säilymisestä, käyttömahdollisuuksista, konservointitarpeesta. Kokoelmanhoitaja: mahdollisesti suppeampi määrittely esim. näyttelykelpoisuudesta. Erilaiset materiaalien vaurioitumista kuvaavat sanastot käyttöön. Kuntoarvio esineen luetteloinnin yhteydessä uushankinnat saadaan heti järjestelmään. Kokonaisuudesta saadaan erilaisia johtopäätöksiä, työkaluja.
Johtopäätökset, työkalut Suunnitelmat: ajan ja rahan budjetointi. Säilytysolosuhdevaatimusten hienosäätö. Kokoelman laatu / arvo yhteiskunnallinen merkitys vaikutukset talouteen tilojen ja olosuhteiden parannus. Konservointipolitiikka. Tutkimus ja näyttelypolitiikka, omien kokoelmien käyttömahdollisuudet. Lainausmahdollisuudet. Henkilökunnan ammattitaito, koulutus, asenne: kokoelmien vaurioitumisasteen ja tavan muutos.