Yksinäisyydestä osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen PhD. Niina Junttila, Dosentti (kasvatuspsykologia, tilastomenetelmät) Oppimistutkimuksen keskus (OTUK), Opettajankoulutuslaitos & Lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus (CYRI)
Yksinäisyys on negatiivinen psyykkinen tila, jossa ihminen kokee ahdistusta määrällisesti tai laadullisesti puutteellisista ihmissuhteista Yksinäisyys vrt. yksin oleminen. Yksinäisyys on suhteellisen riippumaton todellisista sosiaalisista verkostoista ja fyysisistä välimatkoista. Yksinäisyys on kokemuksena aina epämiellyttävä ja ahdistava. Sekä yksinäisyys että yksin eläminen heikentävät psyykkistä ja fyysistä terveyttä; yksinäisyys kuitenkin huomattavasti enemmän (Cacioppo, 2014). Sosiaalinen yksinäisyys syntyy verkostojen puutteesta; emotionaalinen yksinäisyys läheisen ja tärkeän ihmissuhteen puuttumisesta (Weiss, 1973; Junttila, 2010). Lapsen kasvaessa (7/10/12v.) geneettisen perimän osuus (60/54/17) yksinäisyyden variaatiossa vähenee, ympäristötekijöiden (4/12/41) kasvaa (Bartels, et al. 2008).
Minulla ei ole ketään, jolle puhua. Minua on haukuttu ja kiusattu ja tuntuu ettei kukaan välitä. Kaikki vihaavat minua. Haluan Tuntuu kuin välillä haluaisin kuolla. Enkä jaksaisi tätä elämää. Kukaan ei jaksa kattella mua. Mä elän täs maailmas haamuna ei mua tänne kukaan jää kaipaamaan. (11-vuotiaan tytön kirjoitus) Jos sais valita, niin mielummin ottaisin, et joku vaikka hakkais mua, mut silti mulla olis joku kaveri, kun tän, ettei kukaan edes huomaa mua. Mä luulen, ettei mun luokkalaiset ees muista mun nimeä. Tai no. Tiedän. Kun nyt just kävi niin.. (12-vuotiaan pojan haastattelu)
En jaksa tällaista elämää. Yksinäisyys tuntuu niin pahana kipuna ettei sitä voi edes sanoiksi luoda. Mä en osaa kertoa muille miltä musta tuntuu, koska kukaan ei ymmärrä. Mua oksettaa, mutta mitään ei tule ulos. Joka aamu vain mietin, että mitä järkeä tässäkin on. Mä olen käytännössä kuollut jo aikoja sitten, joten mitä väliä sillä enää on mitä mä elämälläni teen. Yksinäisyys tuntuu siltä, että jos katoaisi maailmasta kukaan ei huomaisi. Yksinäisenä tuntee itsensä näkymättömäksi ja tarpeettomaksi.
Sosiaalisesti yksinäiset lapset ja nuoret olivat sitä mieltä, että: Heillä oli hyvin harvoin kavereita, joiden kanssa olla He sopivat huonosti muiden joukkoon He tunsivat itsensä harvoin hyväksytyiksi He kokivat, että heistä piti vain harva tai ei kukaan He ovat yksinäisiä, koska haluaisivat, että muut ottaisivat heidät useammin mukaan Emotionaalisesti yksinäiset lapset ja nuoret olivat sitä mieltä, että: Heillä ei ollut läheistä omaa ystävää Heillä ei ollut ystävää, jolle he voisivat puhua omista asioistaan He toivoivat, että heillä olisi ystävä, joka välittäisi heistä (mutta kokivat, ettei sellaista ole) He toivoivat, että joku kaveri pitäisi heitä tärkeänä (mutta kokivat, ettei näin ole) He toivoivat, että heillä olisi oma paras kaveri, joka poistaisi heidän kokemansa yksinäisyyden tunteen. Osa lapsista oli sekä sosiaalisesti että emotionaalisesti yksinäinen. Joka kymmenennellä tunne kesti pidempään kuin vuoden.
Miksi juuri minä? Tilannetekijät (esim. muutot ja koulunvaihdot), Koettu erilaisuus (ihonväri, kulttuuri, seksuaalinen suuntautuneisuus), Heikot sosiaaliset ja/tai sosiokognitiiviset taidot, sosiaalinen maine (vaikeus tulkita toisten tunteita ja aikomuksia, torjutuksi tai kiusatuksi tuleminen), Lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu (esim. kiusaaminen, turvattomat kiintymyssuhteet, huomiotta jääminen).
Yksinäisyyden tunne (vrt. nälkä, jano) Vahvistus kokemukselle, ettei kelpaa eikä osaa. On näkymätön ja kuulumaton. Aktivoituminen olotilan muuttamiseksi, huomio mahdollisuuksiin. Sosiaalisten tilaisuuksien havainnointi ja tulkinta. Omien mahdollisuuksien arviointi. Huomio vaaroihin ja epäonnistumisen mahdollisuuksiin. Kyvyttömyyden tunne ja pelko. Huomio mahdollisuuksiin. Taidot, opitut mallit, kyvykkyydentunne, luottamus itseen ja muihin. Annoin periksi kun oli helpompi olla yksin kuin pettyä jatkuvasti. Mitä pieni lapsi osaa tehdä kun kukaan ei huomaa että on yksin. Siinä vain kasvaa ympärille muuri ja sen sisällä voi kuvitella olevansa suojassa haavoilta. Yhteisöllisyyden kokemus, kuuluvuuden tunne
Yksinäisillä hypersensitiivisyyttä ulkopuolelle jättötilanteissa; hyposensitiivisyyttä mukaan pääsemisen tilanteissa. Inclusion: Kaupungilla on avattu uusi kahvila ja avajaistarjouksena he jakavat ilmaisia voileipiä. Luokkakaverisi ovat lähdössä sinne ja pyytävät sinua mukaan. Yksinäiset: tunteena helpotus siitä, ettei taas jäänyt ulkopuoliseksi. Selityksenä tapahtuneelle sattuma tai jokin muu ulkoinen seikka ( tarvitsivat vielä viidennen tai satuin seisomaan vieressä eivätkä kehdanneet olla kutsumatta ). Ei-yksinäiset: tunteina ilo, riemu, hauskuus. Selityksenä omaan itseen liittyvä asia (esim. olen hyvää seuraa ). Exclusion: Avaat Facebookin ja löydät valokuvan, jossa monet luokkakavereistasi ovat juhlimassa muutama päivä sitten järjestettyjä syntymäpäiviä. Sinua ei ollut kutsuttu mukaan. Yksinäiset: tunteena ahdistus, masennus, surullisuus, epätoivo. Selityksenä tapahtuneelle omaan itseen liittyvä vika (esim. olen ruma ja kamala ihminen ). Ei-yksinäiset: tunteina hieman pettymystä. Selityksenä ulkoiseen seikkaan liittyvä asia (esim. olin silloin kipeänä tai olin jo sopinut muuta ).
Todellisuus keskiarvojen takana yksinäiset pysyvät yksinäisinä, muilla menee entistä paremmin. HS-kyselyyn vastanneista yksinäisistä aikuisista 32 % oli ollut yksinäinen jo lapsena ja 56 % jo teini-iässä. Bbbbbbbbbbbbbbbbbb Bbbbbbbbbbbbbbbb Bbbbbbbbbbbbbbbbbbbb bbbbbbbbbbbb Minun yksinäisyyteni on sitä, etten enää yksinkertaisesti jaksa. En haluaisi luovuttaa kesken kaiken, mutta olen taas ihan helvetin väsynyt kaikkeen, ja tuntuu, ettei millään ole sittenkään lopulta mitään merkitystä. Ehkä se on sitä, että olen aina ollut yksinäinen ja jotenkin alitajunnassa tiedän, että tulen sitä kai aina olemaankin.
Yläkouluikäisillä nuorilla yksinäisyys ennustaa vahvasti sosiaalista ahdistuneisuutta, sosiaalista fobiaa ja masennusta. Jälkimmäisten prevalenssi nousee voimakkaasti 8lla luokalla ja oireet vaativat usein pitkäaikaista hoitoa. - Sosiaalinen yksinäisyys - Emotionaalinen yksinäisyys - Negatiivisen arvioinnin pelko - Uusien tilanteiden pelko - Yleinen sosiaalinen ahdistuneisuus Voimakas ja pitkäaikainen ahdistustila ja toimintakyvyn heikentyminen ainakin eräissä arkielämän alueissa. Pitkäkestoista, voimakasta ja arkielämää haittaavaa alakuloisuutta, jolla ei spesifiä kohdetta. Yksinäisyys 0.66 Sosiaalinen 0.84 Sosiaalinen 0.35 ahdistuneisuus fobia Masennus Noin vuosi sitten ysillä minulla todettiin masennus, jonka pääsyynä luultavasti yksinäisyys. Pidin itseäni huonona ihmisenä, johon kukaan ei halua tutustua. Kaikki näytti harmaalta, enkä jaksanut enää olla ihmisille ystävällinen, koska en saanut minkäänlaista vastakaikua. Yksinäisyys sai aikaan eristäytymistä ja itsesyytöksiä, jotka johtivat masennukseen, ahdistus- sekä paniikkihäiriöön ja jatkuvaan itsetuhoisuuteen.
Miksi krooninen yksinäisyys vaikuttaa niin voimakkaasti psyykkiseen hyvinvointiin, fyysiseen terveyteen ja kognitiiviseen suoriutumiseen? Yksinäisyys ohjaa huomion kohdistumista ja vääristää sosiaalisista tilanteista tehtyjä tulkintoja - Silmäliiketutkimuksissa yksinäisten on todettu kohdistavan huomionsa muita negatiivisempiin asioihin (esim. riitoihin) ja jättävän huomiotta iloisempia asioita (kuten hymyt, läheiset vuorovaikutussuhteet). - Yksinäiset tulkitsevat sosiaaliset tilanteet uhkaaviksi ja muiden aikomukset vihamielisiksi. Yksinäisyys ohjaa syy-seuraustulkintoja itseään suojelevista itseään tuhoaviksi - Kroonisesti yksinäiset selittävät onnistumiset ulkoisilla sattumilla ja epäonnistumiset pysyvillä ja kontrolloimattomina ominaisuuksinaan. Ainoastaan tilapäisesti tai ei lainkaan yksinäiset selittävät onnistumiset pysyvillä hyvillä ominaisuuksillaan ja epäonnistumiset ulkoisilla sattumilla. Yksinäisyys vaikuttaa tunteiden voimakkuuteen ja kestoon - Onnistuminen ei tunnu oikein miltään, epäonnistumisista jää pitkään jatkuva voimakkaasti surullinen, ahdistunut ja epätoivoinen olo. Muilla tunteen toimivat toisin päin.
Mä oon yrittäny ja yrittäny, vaikka mitä. Menny lähelle ja sanonut jotain tai alkanu puhua jostakin telkkarijutusta. Mut ei kukaan vastaa. Ei ne ees kuuntele. Kai mä sit vaan oon niin paska, että parempi olla yksin. Se on vaan niin... kuristavaa. (12v. Poika) https://www.youtube.com/watch?v=apzxgebzht0
O Yksinäisyys on voimakkaasti eriarvoistava ja yhteiskunnallisesti kallis asia, jonka vähentämiseksi on olemassa ratkaisukeinoja Tutkimusten pohjalta yksinäisyyttä voidaan vähentää mm.: 1. Vahvistamalla yksinäisen sosiaalisia ja sosiokognitiivisia taitoja. - Mallista oppiminen, ohjaaminen, kädestä pitäen tukeminen. 2. Lisäämällä yksinäisen sosiaalisten kontaktien mahdollisuuksia. - Kerhot, päivähoito, kouluyhteisöt, opiskelijayhteisöt, jne. 3. Vaikuttamalla muiden asenteisiin, yksinäisten huomioimiseen ja vastavuoroisuuteen. - Kuka tahansa voi joutua yksinäisyyden kierteeseen, koska yksinäisyys ei syrji ketään. Outous seurausta yksinäisyydestä. 4. Pyrkimällä muuttamaan yksinäisen negatiivisia ajattelumalleja. - Tämä vaativinta, mutta usein ainoa mahdollisuus silloin kun yksinäisyys on muuttunut osaksi identiteettiä ja ympäristöä tulkitaan yksinäisyyden silmälasien läpi.
http://www.huffingtonpost.com/entry/students-are-combating-loneliness-bytaking-seat-on-buddy-bench_us_56fedd2ce4b0daf53aefbad0
Yhdessä ystävän tai kaverien kanssa.. Tuntuu siltä, että tapahtuu sitten ihan mitä tahansa niin ei sillä ole väliä. Että en mä hajoa enää niin helpolla. Koska mulla on ne. Ystävät. Vähän niin kuin ois voittanut lotossa tai jotain. Tai no oikeestaan ei se tuntuu paljon paremmalta. Siis se, että joku on susta ylpeä ja haluaa olla sun ystävä. Joskus kun on huono päivä, niin ajattelen, että soitan sille ja sitten jo tunnilla mietin, että mitä sanon ja et se varmaan ymmärtää. Ja että sit melkein niinkun tiedän jo, et mitä se sanois siihen. Ja sit voi olla, ettei tarvii enää edes soittaa, koska se autto jo, että niinkun miettis sen, mitä se sanois ja miltä se musta sit tuntuis. Siltä, että kaikki on mahdollista. Ihan mikä tahansa.