HEVOSTILAN TUOTANTOPROSESSIEN HALLINTA

HEVOSALAN TIETOPAKETIT 6/8 - koulutuspäivien luentomateriaali 2004-2005 HEVOSTILAN TUOTANTOPROSESSIEN HALLINTA Tallirakentaminen Tallin toiminnallisuus Rehut ja ruokinta Jaana Sohlman Hevostilan kasvinviljely

Asiantuntijaryhmä: Milla Alanco, ProAgria Etelä-Pohjanmaa Vesa Niskanen, ProAgria Uusimaa Markku Saastamoinen, MTT Hevostalous Jari Keski-Marttunen, ProAgria Uusimaa Helena Jansson MTT Hevostalous on täydentänyt Tallirakentaminenkokonaisuutta. Kuvat: Hevosalan yrittäjyyden kehittämishanke Oikoluku: Sirpa Pussinen Suvi Louhelainen Taitto: Ulla-Maija Knuutti Hevosalan yrittäjyyden kehittämishanke Laurea-ammattikorkeakoulu Hyvinkää 2005 SP-Paino Oy Hyvinkää

SISÄLLYS JOHDANTO 4 1 TALLIRAKENTAMINEN 5 1.1 Rakennushankkeen vaiheet suunnittelusta eteenpäin 5 1.2 Tallirakentamisen erityispiirteitä sijainnista toiminnan vaatimuksiin 6 1.3 Tallirakentamiseen vinkkejä ja kokemuksia 8 1.4 Lantahuolto kuntoon lantalarakentamisen pääpointteja 10 1.5 Vaihtoehtona pihatto? pihattorakentamisen huomioita 12 1.6 Hevosten laidun ja ulkoilualueet materiaalit, pohja ja hoito 12 2 TOIMIVA TALLI VAIHTOEHTOJA HELPOTTAMAAN JOKAPÄIVÄISTÄ TYÖTÄ 14 2.1 Työajan säästöä 14 2.2 Tallin automatisointi ja koneellistaminen 14 2.3 Turvallisuutta työympäristöön 16 3 HEVOSTEN REHUT JA RUOKINTA OIKEA RUOKINTA SUUNNITELLAAN YKSILÖLLISESTI 17 3.1 Sopivasti ravintoaineita 17 3.2 Mistä rehuista ruokinta koostuu? Ruokkija painonvartijana 18 3.3 Sisäruokintakausi ja hevosen toiveet 20 3.4 Katse laidunkauteen 21 3.5 Rehujen hankinta nenä heinäpaaliin 23 4 HEVOSTILAN KASVINVILJELY MYÖS REHUNOSTAJAN TÄRKEÄ TIETÄÄ 24 4.1 Peruskunnostuksella pellot kuntoon 24 4.2 Peltojen viljelykierto säännölliseksi 25 4.3 Miten perustaa laidun nurmi? 25 4.4 Nurmien hoidolla hyötyjä 27 4.5 Nurmen sadonkorjuu, mikä on mitäkin heinää? 28

JOHDANTO Tallitoiminnan harjoittaminen ja hevosalan yritystoiminta lähtevät useimmiten liikkeelle harrastuksen kautta. Tallinpitäjät kokevat hevosten parissa työskentelyn mielekkääksi ja ensisijaiseksi tavoitteeksi. Harrastustaustasta johtuen pitkäjänteinen toiminnan suunnittelu ja riskien ennakointi jää usein vähemmälle huomiolle. Suunnittelun tarve kuitenkin korostuu alalla, jossa toiminta tarvitsee mittavia investointeja rakennuksiin, ympäristöön ja hevosten ulkoilu- ja valmennusolosuhteisiin. Toimivan tallin suunnittelulla ja työajan optimoinnilla saavutetaan enemmän aikaa hevosten hoitoon, valmennukseen ja asiakaspalveluun. Tehostunut prosessien hallinta näkyy viime kädessä yritystoiminnan parantuneena kannattavuutena. Hevostilan tuotantoprosesseissa yhtenä lähtökohtana on toimiva, hyvin suunniteltu ja rakennettu talli. On kyseessä sitten harrastus- tai yritystoimintaa harjoittava talli, ammattitaidon mittareina ovat hevosen kunto ja hyvinvointi. Hyvinvoinnista huolehtimiseen kuuluvat hevostaidot ja olennaisena osana hevosten ruokinta. Useimmiten rehu hankitaan joko kokonaan tai osittain tilan ulkopuolelta, jolloin tarvitaan tietoa rehujen ravintosisällöstä ja laadusta. Jos rehu tuotetaan omalla tilalla, tulee yrittäjän hallita kasvinviljely. Ruokinnan suunnittelussa on osattava arvioida millainen ruokinta on paras vaihtoehto hevoselle ja pitkällä tähtäimellä myös tallinpitäjän kukkarolle. Onnistuneella ruokinnalla mahdollistetaan hevosten edellytykset kilpailu- ja muuhun käyttöön sekä ennaltaehkäistään vammoja ja sairauksia. Hevostilan tuotantoprosessien hallinta tietopaketin osioissa Tallirakentaminen ja Tallin toiminnallisuus pyritään vastaamaan kysymyksiin, miten rakennetaan ja millainen on hyvin suunniteltu toimiva talli. Rehut ja ruokinta osuudessa keskitytään rehujen valintaan sekä käytännön talvi- ja laidunkauden ruokintaan. Hevostilan kasvinviljelyn osalta käsitellään hevostilan nurmituotannon pääkohtia viljelysuunnittelusta korjuuseen. Tietopakettiin sisältyy linkkejä ja lähteitä, joista on mahdollista saada tarkempaa tietoa aiheista. Hevostilan ympäristön hallinta -tietopaketti täydentää kokonaisuutta hevosten luontaisen käyttäytymisen, tilantarpeen, lantalavaatimusten ja ulkoilualueiden osalta. 4

1 TALLIRAKENTAMINEN 1.1 Rakennushankkeen vaiheet - suunnittelusta eteenpäin Liikkeelle suunnittelusta Hyvin suunniteltu tallirakennus on osa toiminnan turvallisuutta ja riskien hallintaa. Tallirakentamisen suunnitteluun on varattava aikaa ja ulkopuolista neuvontaa. Tallin ja tallialueiden suunnittelussa huomioidaan mahdollinen toiminnan laajentaminen tulevaisuudessa. Hyviin käytäntöihin ja onnistuneisiin rakennusratkaisuihin voi tutustua erityyppisillä talleilla ja maatalouden tuotantorakennuksissa. Hevostallin suunnittelussa on lähtökohtana ensisijaisesti hevosen tarpeet, kuitenkaan unohtamatta työntekijöiden ja asiakkaiden tarpeita. Eläinsuojelulaki ja ympäristöehdot asettavat myös omat määräyksensä talliympäristölle. Hyvin suunniteltu talli huomioi hevosen luontaisen käyttäytymisen ja ylläpitää hevosen hyvinvointia. Hevosystävälliseen talliin kuuluvat toimiva ilmanvaihto, riittävä valaistus, siisteys ja turvallisuus. Rakentamista suunnitellessa yrittäjän kannattaa tarkistaa oman kunnan kaavoitustilanne, onko kunnan maa-alueita kaavoitettu hevosurheilualueiksi. Yksityiskohtainen huolellinen suunnittelu säästää aikaa työmaalla ja helpottaa rakentamista. Suunnitteluvaiheessa päätetään kaikki tärkeimmät ja vaikuttavimmat asiat: - tallin toiminnallisuus - tallirakennuksen ulkonäkö - rakennusmateriaalit - rakennuksen hintaan vaikuttavat tekijät. Piirustukset Piirustusten ja kustannusarvion laatimisessa asiantunteva rakennussuunnittelija on avainasemassa. Tarvittavia piirustuksia ovat pääpiirustukset, pohja-, leikkaus-, julkisivu- ja asemapiirustukset. Pääpiirustuksissa näkyy tallin toiminnallinen ja arkkitehtuurinen suunnittelu. Erikoissuunnitelmia ovat pohjatutkimus, rakennesuunnitelmat, joista ilmenevät mm. perustukset ja muut kantavat rakenteet, sähkösuunnitelmat ja lvi-suunnitelmat. Rakennuslupa Uuden tallin rakentamiseen tai tallin laajentamiseen on aina haettava rakennuslupa kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta. Peruskorjattaessa vanhoja rakennuksia rakennuslupa tarvitaan, mikäli julkisivuun tulee muutoksia tai kantavia rakenteita muutetaan ja korjataan. Rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä on, että suunniteltu rakennus ja sen mukainen toiminta soveltuvat alueelle. Rakennuslupaa varten tarvitaan pohja-, leikkaus-, julkisivu- ja asemapiirustukset. Mikäli rakentamiseen tarvitaan poikkeuslupa, tulee se hakea asemapiirustuksella ennen varsinaista rakennuslupaa. Poikkeuslupaa haettaessa on huomioitava että rakennukselle tai rakennuksille haettava pohjapinta-ala on tarpeeksi suuri. Lantalaan, katoksiin tai pienempiin varastoihin riittää yleensä toimenpidelupa. Toimenpideluvan voi myöntää rakennustarkastaja ilman rakennuslautakunnan käsittelyä. Tämä on varmistettava oman kunnan tai kaupungin rakennusvalvontaviranomaisilta. Lupa- ja ilmoitusmenettelyistä sekä hevostallien tilantarpeesta on lisätietoja Hevostilan ympäristön hallinta -tietopaketissa. 5

Ammattilaiset asialle Rakentamisessa, kuten suunnitteluvaiheessakin, kannattaa käyttää ammattilaisia. Usein on edullisinta palkata kirvesmiehet töihin ja toimia itse tavaran hankkijana ja kilpailuttajana sekä työmaan apumiehenä. Erittäin tärkeää on pitää työmaa siistinä ja järjestyksessä. Tämä nopeuttaa työtä ja lisää työturvallisuutta. Rakennusliike on tarpeellista palkata töihin, mikäli itsellä ei ole aikaa tai riittävää taitoa hoitaa rakennusasioita. Usein rakennushanke kilpailutetaan joko kokonaan tai pilkottuina sivu-urakoina. Kilpailuttamisvaiheessa tarkat suunnitelmat ja vastaavan mestarin apu ovat tärkeitä. Urakkasopimusta tehdessä vastaavan mestarin kokemus korostuu. Sopimukseen kirjataan työaikataulut sekä myöhästymissakkomenettely. Laskutusaikataulun on oltava sidottu työn etenemiseen. Urakkahinnasta sovitaan usein sisälle jääväksi vakuussummaksi noin 10 %, mikä maksetaan urakoitsijalle hyväksytyn vuositarkastuksen jälkeen. Rakennushankkeella on oltava vastaava työnjohtaja sekä lvi-vastaava. Sähköurakoitsija on vastuussa sähkötöistä. Sähköurakoitsijan on oltava pätevä, sillä tallien paloturvallisuus on erityisen tärkeä huomion kohde. Investoinko vaiko enkö? Jos on kyse yritystoiminnasta, vaikuttaa investointi toiminnan kannattavuuteen niin pitkällä kuin lyhyellä tähtäimellä. Tästä syystä on tärkeää selvittää yritystoiminnan kannattavuus ennen kuin investointipäätös tehdään ja ryhdytään toimenpiteisiin sen toteuttamiseksi. Investoinnin kannattavuus ei riitä ainoastaan toteuttamispäätöksen pohjaksi, vaan investointeja suunniteltaessa rahoituksen järjestyminen on myös tärkeää. Yrityksellä on oltava maksuvalmiutta sekä toiminnan juokseviin kuluihin että investointikuluihin. Investointeihin myönnettävistä tukimuodoista löytyy lisätietoja Hevostilan tuotannon ja tukien optimointi tietopaketista. Mikäli hakija ja hanke täyttävät esimerkiksi TE-keskusten myöntämien tukien ehdot ja tukea myönnetään, on silti varauduttava siihen, että ne maksetaan jälkikäteen hankkeen toteuduttua. Yleensä on varauduttava rahoittamaan hanke kokonaisuudessa joko omalla rahalla tai pankin rahoituksella. Kun avustukset maksetaan, niillä voi lyhentää pankkilainoitusta. TE-keskuksen investointitukihakemuksiin liitetään kannattavuus- ja maksuvalmiuslaskelma. Laskelmia laativat mm. ProAgria Maaseutukeskukset ja Uusyrityskeskukset. 1.2 Tallirakentamisen erityispiirteitä - sijainnista toiminnan vaatimuksiin Tallin sijainnin vaikutus rakentamiseen Tallin sijainti vaikuttaa rakentamiseen. Syrjäinen sijainti voi olla rakentamisen ja hevosten kannalta parempi kuin asutuksen keskellä, mutta liiketoimintamahdollisuudet ja asiakkaiden tavoitettavuus ovat usein paremmat kaupunkien läheisyydessä. Käytössä oleva pelto- ja metsäala vaikuttavat rakennusten ja tallialueen suunnitteluun. Ilmansuunnat vaikuttavat tallin sijoitteluun tontilla. Haettaessa suojaisaa paikkaa on sopiva sijainti metsän reunassa. Mikäli talliin halutaan valoa ja lämpöä sijoitetaan pitkän sivun ikkunat länsi-etelä suuntaan. Toisaalta kesähelteillä saattaa olla tallissa liiankin kuuma, joten ulospäin avattavat ikkunat ovat tällöin tarpeelliset. Yleensä pitkät sivut on hyvä sijoittaa itä-länsi suuntaan, jolloin aamu- ja ilta-aurinko saadaan tuomaan talliin valoa. 6 Taloudellisen rakentamisen kannalta maaston muotojen mukaileminen on tärkeää. Suuri rakennus kannattaa rakentaa aina mahdollisimman tasaiseen maastoon (esim. maneesit). Kaltevassa maastossa joudutaan tasapainoilemaan kaivuun ja soratäytön kanssa. Tästä syystä pohjarakentaminen ja perustusten eri perustamissyvyydet nostavat rakentamisen hintaa. Maaston korkeuserot hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. Lantalan sijoittaminen alemmalle tasolle on lähes aina hyvä vaihtoehto.

Parhaita rakennusmaita ovat sora ja hiekkamaat. Savimaille voidaan myös rakentaa maanvaraisesti, riippuen maanpinnassa olevan kovakuorikerroksen paksuudesta. Parasta on aina teettää pohjatutkimus, josta selviää maaperän rakenne ja kantavuus. Tällöin selviää onko maaperä paalutettava, vai voidaanko käyttää edullisempaa perustamistapaa. Pehmeälle rakennuspohjalle rakennettaessa joudutaan paaluttamaan. Routaeristyksiä ei tarvita, jos rakennus voidaan perustaa kalliolle tai kallion päälliselle murskekerrokselle. Muussa tapauksessa routaeristystä käytetään aina perustusten suojana. On muistettava, että rakennuksen salaojitus ja sadevesien oikea poisjohtaminen perustusten lähettyviltä on routimisen kannalta ehdottoman tärkeää. Pohjavesialueille rakentaminen saattaa olla hyvinkin ongelmallista hevosten tarhauksen ja laiduntamisen kannalta. Mikäli rakentaminen tapahtuu pohjavesialueella tai sen läheisyydessä, kannattaa olla aina ensin yhteydessä kunnan viranomaisiin. Pohjaveden pinnan korkeus ei vaikuta varsinaiseen rakentamiseen. Tapauksissa joissa kellarirakenteita viedään pohjaveden pinnan alapuolelle, salaojituksen avulla lasketaan pohjaveden pintaa, kuitenkin niin, että siitä ei synny haittaa naapurustolle. Rakennussuunnittelussa huomioitavat tallien erityistarpeet Hevosen perusvaatimukset ovat yleensä samat riippumatta käyttötarkoituksesta, mutta tallien käyttötarkoitus asettaa tallirakentamiselle tiettyjä erityisvaatimuksia. Erityisvaatimukset on syytä ottaa huomioon jo tallin suunnitteluvaiheessa. Suunnittelussa on huomioitava miten tallin eri toiminnot (esim. tarhat, varastot, lantala) sijoitetaan järkevimmin ja miten niiden väliset kulkuyhteydet toimivat parhaiten. Yleensä tilaa ei ole koskaan liikaa. Liian ahtaat, sokkeloiset ja pienet tilat vaikeuttavat toiminnan harjoittamista ja voivat aiheuttaa vaaratilanteita. Eläinten koko vaikuttaa karsinoiden kokoon ja tallin sisäkorkeuteen. Eläinsuojelumääräysten mukaan tallin korkeuden on oltava vähintään 1,5 x hevosen säkäkorkeus, kuitenkin vähintään 2,2 m. Korkeutta säätelee myös ilmastointijärjestelmän edellyttämä ilmatilavaatimus. Käytännössä voidaan tallin korkeudeksi suositella 3 m tai enemmän. Mikäli sisäkatto on harjaa kohti nouseva, täytyy sisäkorkeuden tallin ulkoseinällä olla vähintään 2,75 m. Maa- ja metsätalousministeriön (no 14/EEO/1998) hevosten pidolle asettamissa eläinsuojeluvaatimuksissa on esitetty hevosen pitopaikkojen ja karsinakokojen minimivaatimukset. Määräysten mukaisia minimivaatimuksia paremmat olosuhteet hevosten kannalta saadaan, kun tilat ja niiden rakenteet mitoitetaan yksilöllisesti hevosen koon ja tarpeiden mukaisesti. Lisätietoja: Maa- ja metsätalousministeriön julkaisussa Tavoitteena terve ja hyvinvoiva hevonen http://www.mmm.fi /el/julk/tavhevonen.html. Esimerkki toiminnan eritysvaatimuksista Esimerkki Toiminta siitostoiminta varsominen ja kasvatus ravivalmennus ratsastuskoulu vaellustoiminta vammaisratsastus/terapia maatilamatkailu leiritoiminta/kurssit täysihoito myyntitalli laidunpalvelut Huomioitavat erityisvaatimukset tilat astutuksille/siemennyksille sekä tiineystarkastustilat tiineystarkastustilat, varsomiskarsina kärryvarastot, valjastuspaikka, ajoreitit sosiaalitilat, toimisto, kenttä, maneesi maastoreitit rampit, liikuntarajoitteisten ym. asiakastarpeet, hoitotilat (fysioterapia) ruokailu- ja majoitustilat ruokailu- ja majoitustilat sekä luokkatilat yksityisasiakkaiden varustetilat erityisen edustava ulkoasu laidunjärjestelyt, vesihuolto, valvonta 7

1.3 Tallirakentamiseen vinkkejä ja kokemuksia A. Rakennusmateriaalit ja paloturvalisuus Hevostalleja rakennetaan puusta, betonista ja harkoista. Edullisimpana pidetty tapa on rakentaa paikan päällä puurakenteisena pitkästä tavarasta. Tämä edellyttää kuitenkin hyviä ja kohtuuhintaisia kirvesmiehiä sekä rakennuttajalta aikaa tavaran hankintaan ja kilpailuttamiseen. Betonista tai harkosta (kevytsoraharkko, eristetty betoniharkko) rakennettaessa tulee maapohjan olla hyvin kantavaa tai paalutettua. Kiviseiniin syntyy helposti halkeamia pienistäkin perustusten painumisista. Usein käytetään myös puuseinäelementtejä tai betonielementtejä (Hintavertailua voi tehdä internetissä tai puhelimitse esimerkiksi Lujabetonilta, www.lujabetoni.fi ja K-Maataloudesta www.k-maatalous.fi ). Betonirakenteinen rakennus on luonnollisesti pitkäikäinen, mutta myös puurakenteinen talli kestää oikein rakennettuna isältä pojalle. Puuseinää ei kannata viedä lattian tasoon asti, vaan noin 20 cm lattiapintaa korkeammalle. Pesupaikalla tämä on erityisen tärkeää, missä rakenteet on suojattava muutenkin esim. fi lmivanerilla, joka on tarvittaessa vaihdettavissa. Paras tulos saadaan ympäröimällä pesupaikka kivimateriaalilla. Kivimateriaali vaatii tosin esim. teräksiset tukirakenteet mahdollisia vaakavoimia vastaan. Katon kantavat rakenteet tehdään yleensä tehdasvalmisteisista puuristikoista, mikä on usein edullisinta. Mikäli talliin halutaan harjaa kohti nouseva sisäkatto, se on mahdollista ns. saksiristikolla, jossa puuristikon alapaarre nousee esim. 1:5, kun vesikattoa kannattava yläpaarre nousee jyrkemmin esim. 1:2,5. Rakennus sopii parhaiten perinteiseen maalaismaisemaan jyrkemmillä kattokaltevuuksilla, esim. 1:2,5-1:1,5. Loivat katot tekevät tehdasmaisen vaikutelman. Ulkoseinien verhousmateriaaleina varmimpia vaihtoehtoja ovat puuverhous, rapattu kivipinta tai betonipinta. Luonnonkivi on näyttävä materiaali. Pesubetonipinta ei välttämättä ole tuotantorakennuksessa soveltuvin vaihtoehto. Rakennuksen värit on oltava sopusoinnussa ympäristön rakennusten kanssa. Vesikatteena pitkäikäisin ja näyttävin on tiilikate. Profi loidut pellit ovat kuitenkin yleisimpiä, johtuen nopeammasta asennuksesta isoille pinnoille, ja hieman edullisemmasta hinnasta. Katteena voi tulla kysymykseen myös huopakate, joka tarvitsee alleen pontatun umpilaudoituksen. Minerit-nimellä tunnettu kuitusementtikate on asbestiton, hyvinkin käyttökelpoinen ja kilpailukykyinen maatalousrakentamisessa. Tehtiinpä vesikatto mistä materiaalista hyvänsä, tulee sen alla käyttää vesivuodoilta tai kondenssivedeltä suojaavaa aluskatetta. Karsinat tehdään yleensä teräs/vaneri tai teräs/puu elementtivalmisteisina. Suosituksi ovat tulleet myös kierrätysmuovista valmistettavat lankut, jotka olla kalliimpia, mutta pitkäikäisiä. Karsinaseinän alaosassa tulee olla tuuletusta parantavia ilmareikiä. 8

Tallin paloturvallisuus Tallien paloturvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Paloturvallisuutta ja riskejä ennakoidaan asiantuntevalla rakennus- ja sähkösuunnittelulla. Hätätilanteen sattuessa hevoset on voitava poistaa tallista nopeasti. Tallissa tulee olla kaksi oviaukkoa, joiden vapaa leveys on vähintään 1,5 m. Poistumisovien on sijaittava eri ilmansuuntiin. Maa- ja metsätalousministeriön suosituksen mukaan tallissa on oltava palovaroitin, jonka antama hälytys voidaan kuulla kaikkina vuorokaudenaikoina. Hevosten hoitajan tulee olla varautunut hätätilanteisiin ja tallissa oltava alkusammuttimia ja vesipisteitä. Alkusammuttimet tarkistetaan säännöllisesti. Siisteys, pölyjen poisto ja talvella lisälämmittimien huolellinen valinta vähentävät tulipalon riskiä. Paloturvallisuusohjeita http://www.fi nlex.fi /pdf/normit/18836-04025fi.pdf. B. Ilmanvaihto, lämmitys ja valaistus Ilmanvaihto on suunniteltava erikseen ja tapauskohtaisesti, sillä hyvän ilmanlaadun takaamiseksi minimiarvojen täyttyminen ei aina riitä. Maa- ja metsätalousministeriö on antanut miniarvoja mm. ilmanvaihdolle ja ne löytyvät MRO-C3 rakentamismääräykset ja ohjeet kokoelmasta http://www.mmm.fi Hevosten ja työntekijöiden hengitystiesairauksia aiheuttavat heinäpöly, kuivikepöly, lantakaasut sekä eläinpöly. Tallin kosteus aiheuttaa tallirakenteiden homehtumista ja lahoamista. Suosituksena on, että sisäilman suhteellinen kosteus tulee olla 50 80 % ja tallin sisälämpötila on vähintään +5C. Ilmatilaa tarvitaan 45 m 3-50 m 3 hevosta kohti. Keväällä ja syksyllä talli-ilman tulisi vaihtua noin neljä kertaa tunnissa, kun taas kesällä lämpimällä säällä tarvitaan ilma vaihtumaan jopa kymmenen kertaa tunnissa. Ilmanvaihdon vähimmäistarve hevosta kohden on 80 m 3-100 m 3 tunnissa. Ilmanvaihto llmanvaihdon tarkoitus on poistaa haitallisia kaasuja ja epäpuhtauksia (ammoniakki, hiilidioksidi, rikkivety, orgaaninen pöly) ja tuoda raikasta ilmaa talliin sekä pitää lämpötila ja kosteus sopivana niin, että ne ovat hevosille ja hoitajille sopivia ja mieluisia. Tallin täytyy olla riittävän korkea jotta ilmanvaihto toimii. Talli-ilma on paras arvioida aamulla, kun ovet ovat olleet yön kiinni ja hevoset sisällä. Kaikissa talleissa on oltava joko luonnollinen tai koneellinen ilmanvaihto. Painovoimainen eli luonnollinen ilmanvaihto voi tulla kysymykseen alle kymmenen hevosen tallissa. Luonnollisen ilmanvaihdon mahdollistaa ilman sisääntulo- ja poistoaukkojen korkeuseroista syntyvä alipaine sekä sisä- ja ulkoilman tiheyserot. Ilmanvaihdon osalta on tärkeää, että raitisilma-aukkoja on tarpeellinen määrä, samoin kuin poistohormeja. Poistoilma-aukot pyritään sijoittamaan keskeisesti rakennukseen. Poistoilmakanava eli hormi on lämmineristettävä koko pituudeltaan. Myös pesupaikalla on oltava ilmanpoistohormi, jotta kostea ilma ei leviä talliin. Pesupaikka on hyvä sijoittaa muualle kuin karsinatilojen yhteyteen. Tuloilma-aukkojen tulisi olla säädettäviä ja niiden tulisi sijaita tasaisin välein tallin seinillä. Luonnollisen ilmanvaihdon lisäksi tulee tallissa olla avattavia ikkunoita ja ovia, joiden kautta voidaan tarvittaessa tuulettaa. Tuloilman aukkojen suositeltava pinta-ala hevosta kohden on 0,1-0,2 m 2. Ilman tuloaukkojen yhteispinta-alan on oltava 2-3 kertaa suurempi kuin poistoilmanaukon pinta-ala. Suuremmissa talleissa on varminta poistaa ilma koneellisesti. Koneellista ilmanvaihtoa suunnitellessa tulisi apuna käyttää asiantuntijaa. Huolenaiheena on suodattimien puhtaus, joita tulee puhdistaa ja tarkkailla tallissa huomattavasti useammin kuin asuintalossa. Jonkin verran on käytetty koneellista ilmanvaihtoa lämmön talteenotolla. Tällöin talliin ei tule kylmää ilmaa, vaan se on esilämmitetty poistuvalla ilmalla. Lisätietoa ilmanvaihdosta: http://www.tts.fi/rakentaminen/ilmanvaihtosuunnittelu.htm http://portal.mtt.fi/pls/portal30/docs/page/agronet/html/mkl/20/index.htm 9

Lämmitys Eläimet pitävät tallin lämpimänä, mutta kovempina pakkaspäivinä on mahdollista käyttää sähkökäyttöisiä lämpöpuhaltimia. Puhaltimien täytyy olla turvallisia talliolosuhteissa, mikä on varmistettava laitteen myyjältä tai toimittajalta. Tallin riittävä korkeus ja tallin lämmitys ylläpitävät hyvälaatuista talli-ilmaa. Tallin aputilat (satulahuoneet, taukotilat) tarvitsevat lämmitystä ja useimmiten on käytetty suoraa sähkölämmitystä ja lämmönsiirtimenä patteria. Mikäli tallin läheisyydessä on käytettävissä tilakeskuksen lämmitysjärjestelmät, kannattaa ne ottaa käyttöön myös tallin aputilojen lämmitykseen. Selkeä mahdollisuus aputilojen lämmitykseen ovat lantalan pohjalle asennettavat vesikiertoiset lämpöputket, jotka luovuttavat lannan palamisen tuottamaa lämpöä aputiloihin, esim. lattialämmityksen muodossa. Putkistoja rakennettaessa on muistettava, että pintalaattojen kolhut ja mahdolliset halkeamat eivät riko putkia. Lisätietoa lämmitysjärjestelmistä: http://www.mmm.fi Valaistus Tallin ikkunapinta-ala tulee olla vähintään 1/20 osa pohjapinta-alasta. Jokaiselle ulkoseinän kohdalla olevalle karsinalle tulisi olla ikkuna, niin että jokaiselle hevoselle on annettu mahdollisuus seurata ulkona tapahtuvaa toimintaa. Ikkunat suojataan metalliritilällä tai vastaavalla esteellä. Tallissa pitää olla tasainen valaistus sekä karsinoissa että käytävillä. Hevoset eivät saa ylettyä valaisimiin. Valaistuksen suunnittelussa on huomioitava hevosten toimintoihin liittyvien tekijöiden lisäksi valaistuksen vaikutus tallityöntekijöiden työturvallisuuteen, viihtyvyyteen, terveyteen ja työn tehokkuuteen. Häikäisyä ei tallissa saa esiintyä. Paikalliset kirkkaan ja pimeän vaihtelut eivät saa olla suuria ja liiallisia varjojen muodostumista tulee välttää. Keinovalaistuksessa voidaan käyttää esim. hehkulamppuja, halogeenilamppuja, sekavalolamppuja tai loistelamppuja. Maa- ja metsätalousministeriön ohjearvot hevostallille : Lux Loistelamppuja Hehkulamppuja Ikkuna-ala/lattia-ala (Lx) (W/m 2 ) (W/m 2 ) (W/m 2 ) Hevostalli 60-100 3,6-6,0 12-20 1:20 Lähde:http://www.mmm.fi /maatalous_maaseudun_kehittaminen/maaseudun_rakentaminen/maatilarakentaminen/uudet/l11-rmoc3-01.pdf. 1.4 Lantahuolto kuntoon - lantalarakentamisen pääpointteja Lannan käsittelyä koskevaa ympäristölainsäädäntöä ja lannan varastointia on käsitelty hevostilan ympäristön hallinta tietopaketissa. Tähän yhteyteen on koottu lantalarakentamisen pääkohtia. Lantalan on oltava riittävän tilava ja se on sijoitettava tallitöiden ja ympäristön siisteyden kannalta sopivaan paikkaan. Lantala voidaan tehdä joko avolantalana tai katettuna. Kattamiseen on kuitenkin syytä varautua, sillä se voi myöhemmässä vaiheessa tulla pakolliseksi. Nitraattiasetuksen (931/2000) (http://www.fi nlex.fi /fi /laki/alkup/2000/20000931 )mukaisesti lanta on varastoitava tiivispohjaisessa lantalassa, joka on mitoitettu 12 kuukauden aikana kertyvälle lantamäärälle riittäväksi. Lantalan ohjetilavuus 12 kuukauden varastointia varten on 12 m 3 hevospaikkaa kohden ja 8 m 3 ponipaikkaa kohden. Alle 1-vuotiaan hevosen lantalatarpeeksi voidaan arvioida 8 m 3 ja alle 1-vuotiaan ponin 4 m 3. Tosin runsas kuivikkeen käyttö johtaa siihen, että tilantarve saattaa olla 20 m 3 /hevonen. 10

Lantalan seinärakenteet ovat useimmiten betonia, joko elementtejä tai betonimuottiharkkoa. Betoniraudoitus on syytä suunnitella huolellisesti, koska seiniin tulee painetta mm. lannan kuormaustilanteessa. Myös asfaltointi tulee kysymykseen varsinkin suurten lantaloiden pohjissa. Rakenteiden on oltava vedenpitäviä. Avolantala Pahimmilla sadekeleillä lantalaan saattaa tulla vettä paljonkin, ja tämän vuoksi avolantalan pohjan ja ajoluiskan yläreunan korkeusero täytyy olla vähintään 0,5 m, samoin kuin seinän korkeus. Käytännössä hyvä betoniseinän korkeus on 1-1,6 m, elementeillä rakennettaessa seinämä voi olla korkeampikin. Avolantala on sijoitettava siten, ettei sadevesi valu ympäröivien rakennusten katolta lantalaan. Kattamattoman lantalan etäisyys rakennuksen ulkoseinästä tulee olla vähintään 1,2 m. Katettu lantala Katetussa lantalassa kynnyskorkeutena riittää 20 cm. Seinämäkorkeus tulee olla vähintään 1,5 m. Betoniseinämän päälle rakennetaan yleensä puusta tai metallista ulkoseinärakenne. Lantalan sisäkorkeus tulee olla vähintään 3,0 m kuormauksen vuoksi. Puisia kattoristikoita käytettäessä suositellaan käytettävän kuumasinkittyjä naulauslevyjä. Lisäksi lantala täytyy olla hyvin tuulettuva, joko rakoseinällä tai harjahormeilla varustettu, jotta lantala tuulettuu riittävästi ja mahdollinen lantapalo voidaan estää. Lisätietoja lantalarakentamisesta: Maa- ja metsätalousministeriön ohjeesta Kotieläinrakennusten ympäristönhuolto, MMM-RMO C4 www. mmm.fi/maatalous_maaseudun_kehittaminen/maaseudun_rakentaminen/maatilarakentaminen/uudet/ L12-rmoC4-01.pdf. Ympäristöministeriön Hevostallien ympäristönsuojeluohje (4.11.2003).www.ymparisto.fi > hakusanaksi hevostalli. Hevostilan ympäristön hallinta tietopaketti, www.hevosyrittaja.fi hevosyrityksen tietopaketit > Hevostilan ympäristönhallinta. 11

1.5 Vaihtoehtona pihatto? pihattorakentamisen huomioita Hevospihatot ovat yleistyneet ja tyypillisesti niitä pidetään varsoille, siitostammoille ja joutilaille hevosille soveltuvina. Oikein hoidetussa ja varustellussa pihatossa voidaan pitää myös kilpa- ja harrastehevosia. Tämä edellyttää erityisesti varuste- ja hoitotilojen huomioimista rakennusvaiheessa. Suomen sääolosuhteet asettavat vaatimuksia rakentamiselle, sillä lämpötila vaihtelee kesäkuumasta koviin pakkasiin. Pihattorakentamisen, kuten tallirakentamisenkin, suunnitteluvaiheessa arvioidaan kokonaisuus ulkoilu- ja laidunalueineen. Pihattojen ulkoilualueisiin kohdistuu huomattavaa ympäristökuormitusta, mikä aiheuttaa panostusta pohjan perustamiseen, puhtaana pitämiseen, laidunalueiden uusimiseen ja laidunkiertoon. Hevosen kannalta pihatto on oikein hoidettuna hyvä ratkaisu. Pihatto rakennetaan yleensä kylmäksi rakennukseksi, ilman lämmöneristeitä. Keski-Euroopassa, jossa kesä on hieman pidempi, käytetään kylmissä rakennuksissa usein katossa noin 50 mm:n lämmöneristystä, jonka tarkoituksena on suojata eläintilaa liialta ulkopuoliselta lämmöltä. Makuuhallin muotoilu, uloskäyntien määrä ja sijoittelu sekä ruokinta- ja juomalaitteiden sijoittelu, määrä ja koko on suunniteltava siten, että alempiarvoinen hevonen pääsee väistämään turvallisesti ylempiarvoisen hyökkäävää käytöstä sekä saa syödä, juoda ja levätä rauhassa. Jos hevoset ruokitaan ryhmäkarsinassa tai pihaton makuuhallissa, suositellaan täysikasvuisille hevosille varattavaksi tilaa 15 m 2-30 m 2 hevosta kohti. Makuutilasta on oltava kaksi uloskäyntiä ja uloskäynnit rakennettu siten, että sisälle ei tuule (tuulikaappi). Makuuhallissa on oltava ilmanvaihto ja kosteutta sekä vetoa on vältettävä. Hyvä rakennusmateriaali on puu. Peltihalli ei ole suositeltava. Makuuhallin pohja, joka toimii myös lantavarastona, on tehtävä tiivispohjaiseksi (betoni, asfaltti). Makuuhallin pohja nousee talven aikana jopa metrin verran, jos käytetään kuivikepatjaa. Hyvin kuivitettu ja hoidettu makuualusta pysyy lämpimänä ja kuivana koko talven. Rakennuksen sisätilan korkeuden on oltava määräysten mukainen vielä keväälläkin pohjan ollessa korkeimmillaan. Olki sopii hyvin pihaton kuivikkeeksi. Hyvä kuivitus on tärkeä kylmissä olosuhteissa. Pihaton alapohja rakennetaan kovapohjaiseksi kuivikelannan poiston ja puhdistamisen vuoksi. Pihaton ovet ja sisäkorkeus on mitoitettava niin, että lannan voi poistaa tavallisella maataloustraktorilla ja etukauhalla. Oven leveys on oltava vähintään 3,5 m ja sisäkorkeus vähintään 3,2 m. Pihatossa on oltava ainakin yhdellä sivulla noin metrin korkuinen betoninen puskuseinä lannan tyhjennystä varten. Pihaton pohjarakenteet ja seinät tulee suunnitella kuten lantalassa, koska pihatto toimii myös lantavarastona. Lumen putoaminen katolta hevosen kulkureitille on estettävä. Eläinsuojelumääräysten mukaan jokaista alkavaa kymmenen hevosen ryhmää kohti täytyy olla lämmitettävä hoitotila (karsina). Yleensä suositellaan, että sulana pysyviä juomalaitteita tulee olla yksi kymmenelle hevoselle. Juomakupin ympäristö voi jäätyä liukkaaksi talvipakkasilla, joten lämmitettävä juomakuppi voidaan asentaa esim. rakeisella soralla täytetyn betonirenkaan sisään ja johdattaa valuva vesi juomapaikan alaiseen salaojaan. Pihatto sijoittuu parhaiten laitumen tai tarhan välittömään läheisyyteen. Tietoa Hevostietokeskuksen suunnittelemasta koepihatosta:www.uku.fi /hevostietokeskus/pihatto.html. 1.6 Hevosten laidun ja ulkoilualueet - materiaalit, pohja ja hoito Laitumen ja ulkoilualueiden suunnittelussa on otettava huomioon hevosen käyttäytyminen, liikunnan ja ravinnon tarve sekä laitumen tuottokyky. Maasto-olosuhteet sekä hevosen ikä, rotu ja käyttötarkoitus vaikuttavat myös laidun- ja ulkoilualueiden suunnitteluun. 12

Hevoselle sopiva laidunmaa on kuiva ja vettä läpäisevä hyvin kalkittu loivasti mäkinen kiinteäpohjainen Riittävä laidunkierto, isot laidunalueet sekä laidunmaiden hoito, lannoitus sekä ajoittainen uusiminen pitävät laitumet hyvässä kasvukunnossa. Kasvava laidun käyttää myös sinne tulleet ravinteet tehokkaasti hyödykseen. Aidan tekemiseen käyttökelpoinen ohje aitamateriaalista riippumatta on kolme vaakajuoksua, ylin isoimman hevosen sään korkeudella, seuraava ryntäiden korkeudella ja kolmas etupolvien korkeudella. Joskus on tarpeen rakentaa huomattavasti korkeampia aitoja. Jos käytetään nauha-aitoja on langan oltava vähintään 4 cm leveää. Piikkilangan käyttö on kielletty. Lattaraudat ja vinotuet aidoissa voivat olla vaarallisia. Ulkotarhat Ulkotarhan pohjarakenteelle asetettavat vaatimukset riippuvat alueen maaperästä, maaston muodoista, ulkoilualueen koosta sekä sitä käyttävistä hevosista. Tarhan pohjan on oltava tiivis ja joustava sen on kestettävä hevosen paino kaikella säällä sekä oltava turvallinen hevoselle. Maaperästä ja tarhan maaston muodosta riippuen pohja on usein salaojitettava ja rakennettava kerroksittain. Sade- ja sulamisvedet eivät saa jäädä seisomaan tarhaan, joten pintamateriaalin täytyy läpäistä vettä ja kuivatuksen olla kunnossa. Ulkotarhojen pintamaa tulee uusia ajoittain. Pinta jauhautuu usein liian hienoksi ja siihen sekoittuvat jätökset aiheuttavat ravinnepäästöjä ympäristöön ja lisäksi hygieniaongelmia hevosille. Ulkotarhat tehdään yhä useammin sorapohjaisina, syksyn ja kevään märkien olosuhteiden vuoksi. Pohjan rakentaminen aloitetaan pintahumuksen poistolla. Mikäli tarhan koko on suuri eikä perusmaan muotoilulla voida varmistaa sadevesien poisjohtamista, tulee tarha salaojittaa. Perusmaahan muotoillaan noin 15 cm:n syvänteet noin 5,0 m: n välein. Syvänteisiin asennetaan salaojasora tai sepeli ja salaojaputki d=80-100 mm. Tämän jälkeen kenttä peitetään suodatinkankaalla, jonka päälle levitetään luonnonsora, joka on raekooltaan 0-16 mm. Sepeli ja murske on liian teräväreunaista. Sorakerroksen paksuus on 300-400 mm. Lue lisää: MMM. Terve ja hyvinvoiva hevonen julkaisu, http://www.mmm.fi /el/julk/tavhevonen.html Hevostallien ympäristönsuojeluohje. Ympäristöministeriön moniste 121. http://www.ymparisto.fi >ympäristöministeriö>julkaisut>monisteet>moniste 121 Hevostallien ympäristönsuojeluohje pdf OPM. Liikuntapaikkajulkaisu 35. 1994. Ratsastuskeskuksen suunnittelu- ja rakentamisopas. Kopola Hannu. 1998. Maaseudun rakennusoppi. Kirjayhtymä oy. Maatalouskeskusten liitto. 1991. Navetan korjaaminen-lannankäsittely-ilmanvaihto. Ventorp M. & Michanek P. 2001. Att bygga häststall. Sveriges Lantbrukuniversitet. ProAgria Maaseutukeskusten liitto. 2002. Nauta- ja sikatilan olosuhdeopas. www.tts.fi/rakentaminen Artikkeli: Siirrettävien tallien suosio kasvaa- täyttyvätkö odotukset?, Ticklen M. Hevosurheilu 19.11.2004 http://www.mmm.fi /maatalous_maaseudun_kehittaminen/maaseudun_rakentaminen/ 13

2 TOIMIVA TALLI - VAIHTOEHTOJA HELPOTTAMAAN JOKAPÄIVÄISTÄ TYÖTÄ Tässä osiossa esitetään vaihtoehtoja ja esimerkkejä tallin toiminnallisuuden parantamiseksi sekä tallirutiinien helpottamiseksi. Tarkoituksena on herättää ajattelemaan miten jokapäiväiset rutiinit voidaan suorittaa entistä pienemmällä vaivalla. Osaavan suunnittelijan ja käyttäjän yhteistyöllä saavutetaan paras lopputulos. Suunnittelussa on huomioitava riittävän suuret varastotilat, tarvikkeiden säilytystilat, käytävän leveydet sekä lanta- ja rehuliikenne. 2.1 Työajan säästöä Töitä helpottavien investointien avulla voidaan pienentää työntekijöiden fyysistä kuormitusta tai helpottaa työntekoa ajallisesti. Koneiden ja apuvälineiden avulla voidaan säästää työaikaa, joka näkyy pienentyneinä palkkakustannuksina. Säästetyllä ajalla voi tehdä jotain tuottavampaa, esim. asiakaspalvelua lannanluonnin sijaan. Toiminnasta riippuen työvoiman tarve vaihtelee. Myös kausittaisia vaihteluja voi esiintyä. Toiminnan aloitusvaiheessa on mietittävä Teenkö kaiken itse?, Tarvitsenko aputyövoimaa? Voiko joitain toimintoja automatisoida työn helpottamiseksi? Voiko työtä helpottaa erilaisilla toimintatavoilla? Järkevällä toimintojen sijoittelulla ja työjärjestyksellä voidaan säästää työaikaa. Tallin yhteydessä olevat rehuvarastot vähentävät työtä, koska rehut ovat valmiiksi jo lähellä. Lantala ja kuivikevarasto on useissa tapauksissa hyvä sijoittaa lähekkäin -kun vie lantaa voi paluukuormassa tuoda kuivikkeet. 2.2 Tallin automatisointi ja koneellistaminen Tallirakennuksen suunnittelun yhtenä lähtökohtana tulee olla tallissa suoritettavat työt. Tallikohtaisesti on mietittävä miten työt hoidetaan sujuvasti ja mitä työtä helpottavia välineitä käytetään. Tallin keskeiset prosessit päivittäisessä toiminnassa ovat ruokinta, lannanpoisto, hoitotyö ja hevosten liikuttaminen. Tallin automatiikkaa ja koneita on mahdollista hankkia uutena, mutta mahdollisuuksien mukaan kannattaa hyödyntää käytettyjä koneita ja laitteita. Maatalouskaupat välittävät käytettyjä koneita ja pienkoneita. Maatalousalan lehtiä seuraamalla voi löytää myös maatiloille tarpeettomaksi jäänyttä automatiikkaa, joka voi hevostalleille olla hyvinkin käyttökelpoista. A. REHUNJAKOLAITTEET Rehunjaossa voidaan käyttää apuna tekniikkaa ja automatiikkaa. Näin voidaan vähentää työn kuormitusta ja lyhentää ruokintaan käytettävää aikaa. Suurissa talliyksiköissä tähän on enemmän mahdollisuuksia taloudellisuuden vuoksi. Väkirehunjakovaunuja on saatavana käsin työnnettäviä malleja. Heinän jakoon soveltuu isompi vaunu, johon mahtuu koko käytävälle jaettava määrä heinää. Käytettävien vaunujen koko tulee huomioida oviaukkojen suunnittelussa. Myös jyrkkiä mutkia ja kynnyksiä tulee välttää. Säilörehun jakoon on saatavana päältä ajettavia rehunjakovaunuja, joihin mahtuu esim. yksi pyöröpaali kerrallaan. Vaunu ei vaadi tallilta erityisen suurta korkeutta. 14

Ruokintakisko on myös hevostalleille mahdollinen. Kisko sijoitetaan esimerkiksi tallin keskikäytävälle. Tallissa se voi esimerkiksi toimia käsin koppaa työntäen, jolloin kustannus on vain kisko ja siihen tarvittavat kopat tai saavit. Kiskossa tulee olla riittävä kantavuus (200 kg ylöspäin riippuen mitä sillä kuljetetaan, esim. pyöröpaali voi painaa 200-800 kg kosteudesta riippuen). Kiskoa pitkin on mahdollista kuljettaa myös kuivikkeita. Kisko-järjestelmässä on huomioitava kiskon helppo kulku lastauspaikalta. Putkiruokkija spiraalirakenteella voi olla mahdollinen myös hevostalleilla. Putkiruokkijoita käytetään mm. lypsykarjapihatoissa. Rehu kulkee katossa putkia pitkin ruokintakuppeihin (jokaiseen kuppiin oma putki, jossa rehuannoksen säätö). Ruokintarobottia käytetään jonkin verran lypsykarjanavetoissa. Robotti ohjelmoidaan kulkemaan automaattisesti kiskoa pitkin parren tai karsinan ohi tiettyinä kellonaikoina jakaen ohjelmoidun yksilöllisen rehuannoksen. B. LANNANPOISTO Lannanpoiston automatisointi on mahdollista myös hevostalleille. Lantaraappa voidaan rakentaa uuteen talliin. Kouru kulkee karsinan edessä tai sisällä. Sen päälle tehdään kansi paksusta vanerista tai kuvioidusta pellistä. Karsinan kohdalle tehdään avattava kansiaukko. Kun karsinaa siivotaan raappa pidetään päällä ja kouruun tiputetaan lantaa. Raappa kuljettaa lannan lantalaan. Kourun ja raapan lisäksi tarvitaan hydraulikoneikko. Kourun pituus vaikuttaa hintaan ratkaisevasti. Suunnitteluvaiheessa on huomioitava kourujen paikat sekä suosittava suoria linjoja. Pienkuormainta voidaan hevostallissa käyttää tallissa apuna lannanpoistossa ja kuivittamisessa sekä paalien siirtämisessä ja korsirehun kuljettamisessa. Pienkuormain ei vaadi kovin paljon tilaa, joten sopii erityyppisiin rakennuksiiin. Jotta pienkuormaimella olisi mahdollista puhdistaa lannat karsinoista, tulisi karsinoissa olla kokonaan aukeava etuseinä. pienkuormaimella voidaan tehdä myös muita nosto- ja siirtotöitä. Lisätietoa tallin automatisoinnista ja koneellistamisesta: Pienkuormaaja http://www.avanttecno.com/web/tuotteet/300sarja.htm http://www.hyvakone.com/pienkuormaajat.htm http://www.k-maatalous.fi /index.cfm?changesetnow=62 Lannanpoisto http://www.k-maatalous.fi /index.cfm?changesetnow=65 http://www.pellonpaja.fi http://www.delaval.fi /system/index.asp?oid=111 Narusta vetäen aukenevat ulko-ovet http://www.mesvac.fi /fi /cfmldocs/index.cfm?id=11 http://www.turner.fi /tuotteet/teollisuusovet/nassau/default.html 15

2.3 Turvallisuutta työympäristöön Hevosten kanssa vaaratilanteita sattuu jatkuvasti. Hevosenhoitaja altistuu päivittäin vaaroille. Yleisimpiä tapaturmia ovat hevosen potkaisut, allejäämiset, riuhtaisut ja puremat. Tallisuunnittelulla voidaan edistää työturvallisuutta kiinnittämällä huomiota mm. riittävän vahvoihin rakenteisiin, työergonomiaan, ruokintalaitteisiin (ei mennä karsinaan), lattiapintoihin, ilmanvaihtoon, paloturvallisuuteen, tarhojen ja laidunten kuntoon. Oikeat työtavat, kunnossa olevat tilat ja laitteet, työntekijän hyvä fyysinen ja psyykkinen kunto sekä ammattitaito vähentävät tapaturmariskiä. Tallissa tehtävä nostelutyö kuormittaa selkää sekä niskaa ja hartioita. Lihasten puutteellinen lämmittely ja venyttely lisää loukkaantumisriskiä. Taukojumppa pitää lihakset vetreinä. Töiden vaihtelulla voidaan jaksottaa raskautta, kuitenkin niin että työskentely pysyy tehokkaana. Väliaikaisissa rasitustiloissa voidaan tarvittaessa käyttää tukisiteitä (esim. ranteet). Myös hierontaan hakeutuminen ajoissa voi auttaa pysymään työkuntoisena. Jos rasitusvammoja alkaa esiintyä usein on syytä miettiä voiko työskentelytapoja parantaa. Nosteluasennot on syytä opetella ergonomiseksi. Lisäksi kannattaa miettiä apuvälineiden käyttöä kuljetuksissa. Esimerkiksi heinien ja veden kuljettaminen tarhoihin tai laitumelle voi olla raskasta. Nostoissa tulee huomioida myös kuorman koko. Varsinkin talvella riittävä pukeutuminen on tärkeää. Lämmin pukeutuminen auttaa pitämään lihakset lämpimänä. Hikoilun jälkeen vilustumisen sekä lihaskipujen vaara on suuri jos siirrytään suoraan kylmiin olosuhteisiin. Turvakengät ovat suositeltavat aina hevosten kanssa toimittaessa. Tapaturmariskien ennakointi Työvälineet sijoitetaan niin että ne löytyvät kun niitä tarvitaan ja etteivät ne aiheuta työntekijöille tai hevosille loukkaantumisriskejä. Seinälle ripustetut työvälineet aiheuttavat vaaratilanteita. Rehuvaunut ja kottikärryt on säilytettävä poissa kulkureiteiltä. Varastoimalla välineet katoksen alle lisätään niiden käyttöikää. Kosteat ja jäiset työvälineet ovat epämiellyttäviä. Työvälineiden kunnosta huolehtiminen on tärkeää, esim. kottikärryn löysä rengas lisää työn raskautta huomattavasti. Hengityssuojaimet tarvitaan pölyistä työtä tehtäessä, esimerkiksi viljan käsittelyssä. Kun suojaimia on varattu talliin valmiiksi niitä voi käyttää aina tarpeen mukaan. Kuulosuojaimet ovat meluisissa töissä tarpeen. Sairaana ja väsyneenä yrittäjän loukkaantumisriski on suurempi. Vaaratilanteet on syytä käydä läpi ja miettiä olisiko voinut tehdä jotain toisin että tilanne olisi vältetty. Ensiaputaidot ovat tärkeitä. Kansalaisopistot ja terveydenhuoltoalanoppilaitokset järjestävät useita ensiapukursseja vuosittain. Alueittain on järjestetty myös nimenomaan hevosvaaratilanteita varten suunniteltuja EA-kursseja. Ensiapukaapin sekä ihmisille että eläimille tulisi kuulua jokaisen tallin varustukseen. Työntekijöiden ammattitaidolla on merkitystä työturvallisuuteen. Uusien työntekijöiden työhön perehdytys on syytä tehdä huolellisesti. Monessa tallissa on omat hyväksi koetut rutiinit, joiden hallitseminen lisää työntekijän turvallisuutta. Turvallisuusohjeet sekä ohjeet tulipalon varalta sekä hätänumerot on syytä löytyä tallinseinältä. Lisätietoja tallien turvallisuusasioista: Kuluttajaviraston ohjeet ratsastuspalveluiden turvallisuuden edistämiseksi 4/2004 http://www.kuluttajavirasto.fi /user/loadfile.asp?id=5579 Kuluttajaviraston ohjeet ohjelmapalveluiden turvallisuuden edistämiseksi 8/2003 Hevosenhoito turvalliseksi -opas Melan julkaisu 5/03 www.mela.fi. Työmenetelmät: Hevostalouden työmenetelmät Case-tutkimus kuudella tilalla. Työtehoseuran maataloustiedote 9/1998 16

3 HEVOSTEN REHUT JA RUOKINTA - OIKEA RUOKA SUUNNITELLAAN YKSILÖLLISESTI Hevosen ruokinta perustuu sen yksilöllisiin tarpeisiin. Kun hevosen ravinnontarve on tyydytetty ja rehut ovat hyvälaatuisia, ylläpidetään hevosen terveyttä ja hyvinvointia ja edelleen normaalia kasvua, työ- ja suorituskykyä sekä esimerkiksi imettävän tamman riittävää maidontuotantoa. Hyvin suunniteltu tarpeiden mukainen ruokinta säästää ruokinnan kustannuksia onhan ruokinta yksi hevosenpidon suurimmista kustannustekijöistä. Lisäksi hevosen pysyminen terveenä pienentää eläinlääkinnän kustannuksia. Väärin mitoitetut rehuannokset ja väärät rehuvalinnat sekä rehujen huono hygieeninen laatu ovat tavallisimpia syitä hevosen sairastumiseen (ruuansulatuskanava, lihakset, hengitystiet). Onnistuneen ruokinnan suunnittelun ja toteutuksen lähtökohtana on riittävä hevosen ruuansulatustoimintojen, ravinnontarpeen ja rehujen tuntemus. Hevosen ruokinta on käytännössä hevosen omasta ravinnontarpeesta ja toisaalta ruuansulatuskanavan ja suoliston pieneliöiden hyvinvoinnista huolehtimista. Ruokintaa toteutettaessa on pyrittävä mahdollisimman yksinkertaiseen rehuannoksen koostumukseen se helpottaa ruokintatyötä. 3.1 Sopivasti ravintoaineita Hevosen ravinnon (ravintoaineiden) tarpeella tarkoitetaan sen energian, valkuaisen, kivennäisten ja vitamiinien tarvetta. Lisäksi hevonen tarvitsee hyvälaatuista, raikasta ja puhdasta vettä. Energian lähteitä ovat hiilihydraatit (tärkkelys, sokerit, kuidut) ja rasvat. Energiatarpeen tyydyttäminen muodostaa ruokinnan rungon on valittava oikeat energianlähteet, jotta hevonen pysyy terveenä ja suorituskykyisenä. Useimmat ruokintaperäiset sairaudet (ruuansulatuskanava, lihakset) johtuvat väärin tehdystä energiaruokinnasta. Usein hevosen tekemän työn määrä ja siten sen tarvitsema energian määrä yliarvioidaan, mistä seuraa paitsi ruuansulatuskanavan ja lihasten sairastumista myös hevosen lihomista ja kuumenemista, mikä usein laitetaan jonkin yksittäisen rehuaineen syyksi. Jotta hevosen energiaruokinta saadaan tarpeen mukaiselle tasolle, on hevosen saavutettava ensiksi hyvä ( normaali ) lihavuuskunto. Energiansaannin riittävyyden mittarina käytetään hevosen lihavuuskuntoa, jonka seuraaminen kuuluu hevosen hoitorutiineihin. Valkuainen Valkuaisen tarve on ennen kaikkea tiettyjen aminohappojen tarvetta (= valkuaisen laatu), mutta hevosen on myös saatava valkuaisaineita tietty kokonaismäärä päivässä. Hevosen tarvitsemista yksittäisistä aminohapoista tärkein on lysiini, jota tarvitsevat erityisesti vieroitetut varsat ja kovassa valmennuksessa olevat kilpahevoset. Varsinkaan vieroitetuille varsoille ei pelkkä heinän/säilörehun ja kauran valkuainen riitä, vaan ne tarvitsevat ruokintaansa valkuaistäydennyksen. Huonoina rehuvuosina, joita edustaa vuosi 2004 (sisäruokintakausi 2004-2005), on sekä karkearehujen että kauran valkuaispitoisuus alhainen, mikä on osattava ottaa huomioon ruokinnan toteutuksessa. Vaarana on kaikilla hevosryhmillä valkuaisaineiden vajaus ruokinnassa. Perustan valkuaisruokinnalle muodostaakin aina hyvälaatuinen karkearehu; tavoitteena on yli 10 %:n raakavalkuaispitoisuus. Hyvässä heinässä (säilöheinässä, säilörehussa) enemmän valkuaista tarvitseville hevosryhmille tavoite on 12-15 % raakavalkuaista. Ilman yliannostuksen vaaraa voidaan valkuaisruokinnan suosituksia ylittää noin 20-30%. Kivennäisaineet ja vitamiinit Kivennäisaineilla ja vitamiineilla on monia tärkeitä tehtäviä elimistössä, ja niille onkin määritetty tarvesuosituksia erilaisessa rasituksessa ja fysiologisessa tilassa. Tärkeätä on paitsi yksittäisten kivennäisaineiden määrät myös eri kivennäisten välillä vallitsevat ja ylläpidettävät suhteet. Syöttämällä hevoselle samanaikaisesti useita valmisteita tai valittaessa valmisteet muun kuin hevosen todellisten tarpeiden perusteella järkytetään helposti näitä suhteita. Vääristyneet suhteet vaikuttavat haitallisesti näiden ravintoaineiden imeytymiseen ja hyväksikäyttöön. 17

Ruokintasuositukset ja normit Kirjallisuudessa on esitetty hevosen ravinnontarvesuosituksia ja ruokintanormeja. Suomalaiset normit on löydettävissä myös www.agronet.fi /rehutaulukot. Ruokinnan suunnittelun PC-ohjelmissa on myös tarpeet eri ravintoaineille, ja ohjelmien avulla pystytään optimoimaan hevosille oikea rehuannos (mm. PC-Hevonen, demoversio osoitteessa www.pc-horse.com ja Hopti, lisätietoja http://www.hevostietokeskus.fi /atkhopti.html) 3.2 Mistä rehuista ruokinta koostuu? Ruokkija painonvartijana Ruokkijan on tunnettava eri rehujen ja rehuaineiden vaikutus ja tarkoitus ruokinnassa. Rehut jaetaan perinteisesti (1) karkearehuihin ja (2) väkirehuihin sekä (3) kivennäis- ja vitamiinirehuihin. Karkearehuja ovat laidunruoho sekä sisäruokinnassa käytettävät kuiva heinä, säilöheinä, säilörehu, heinäjauho ja erilaiset oljet (viljan oljet, heinän olki). Väkirehuja ovat eri viljat ja teolliset rehuseokset, jotka voivat olla joko tiivisteitä tai täysrehuja. Väkirehuja käytetään lisäämään ruokinnan energia- tai valkuaispitoisuutta. Väkirehuiksi luetaan myös erilaiset teollisuuden sivutuotteet, jotka soveltuvat eläinten ruokintaan. Näistä tavallisimmin hevosten ruokinnassa käytettyjä ovat seosmelassi, melassileike, vehnänlese, leipä tai leipäjauho sekä öljynpuristuksen sivutuotteet (rypsi-, soija-, pellavansiemenrouhe). Viimeksi mainitut ovat hyviä valkuaisenlähteitä. Valkuaistäydennyksenä käytetään usein myös seosmaitojauhetta. Kasviöljyt ovat energianlähteitä. Eri rehuaineiden luettelo ja rehuarvot löytyvät Rehutaulukot ja ruokintasuositukset kirjasta (Helsingin yliopisto, Kotieläintieteen laitos) tai www.agronet.fi /rehutaulukot. Ruokintaan sisällytettävien rehujen valinta perustuu hevosen tarpeisiin sekä rehujen rehuarvoon ja muihin ominaisuuksiin. Koska ruokinnan lähtökohtana on tyydyttää hevosen energiantarve, on rehujen energiapitoisuus (energia-arvo) ensimmäinen valintakriteeri. Lisäksi on tärkeätä, että valitun rehun ravintoaineet ovat helposti hevosen käytettävissä, mikä tarkoittaa, että ravintoaineiden sulavuuden on oltava hyvä. Sulavuutta kuvaa parhaiten rehun kuitupitoisuus; mitä suurempi kuitupitoisuus, sen huonompi sulavuus. Karkearehujen sulavuutta kuvataan D-arvolla; mitä suurempi on rehun D-arvo, sitä parempi rehu on kyseessä (lisätietoa mm. www.agronet.fi /artturi). Hevosen lihottamiseen valitaan hyvin sulavia ja laihduttamiseen huonosti sulavia rehuja. Rehuannoksen muodostavia rehuja joudutaan valitsemaan myös sen mukaan mikä on niiden ensisijainen energianlähde. Jos on tarvetta rajoittaa rehuannoksen tärkkelyksen määrää, valitaan rehuja, joissa on alhainen tärkkelyspitoisuus ja esim. korkea sokeri-, rasva tai sulavien kuitujen pitoisuus. Näillä valinnoilla vaikutetaan esimerkiksi suoliston terveyteen ja lihasten toimintaan ja terveyteen. Sokerirehujen käytön suhteen on oltava kuitenkin tarkkana, jotta ei aiheuteta hevoselle lihasongelmia. 18

Raakavalkuainen, RV ja sulava raakavalkuainen, SRV Rehujen valkuaispitoisuus ilmoitetaan raakavalkuaisena (RV) ja sulavana raakavalkuaisena (SRV), joista jälkimmäinen on myös hevosten valkuaistarpeen yksikkö. Joidenkin hevosryhmien (vieroitetut varsat, imettävät tammat) ruokintaan tulee valita rehuja, joiden valkuaispitoisuus on korkea ja valkuaisen laatu hyvä (korkea lysiinipitoisuus). Urheiluhevosilla lisättäessä energiansaantia kaura-annosta nostamalla saatetaan samalla nostaa ruokinnan valkuaistasoa liikaa. Tätä voidaan korjata valitsemalla muita vähän valkuaista sisältäviä rehuja ja rehuaineita. Rehuannoksen energiapitoisuutta lisätään sokerirehuilla ja rasvoilla (kasviöljyt). Niitä käyttämällä pystytään myös alentamaan ruokinnan tärkkelyspitoisuutta ja siten vaikuttamaan suoliston hyvinvointiin. Rasvoja (kasviöljyjä) voidaan käyttää hevosen rehuannoksessa 10-15 % (painon mukaan). Kivennäis- ja vitamiinirehujen valinta Kivennäis- ja vitamiinitäydennykset muodostavat vain pienen osan hevosen päivittäisestä rehuannoksesta. Vaikka näillä ravintoaineilla on monia tärkeitä tehtäviä hevosen elimistössä, voidaan juuri niiden pienestä osuudesta päätellä, että ne eivät voi muodostaa ruokinnan runkoa. Erilaisten lisärehujen käyttö tuntuu kuitenkin olevan monen hevosen ruokkijan lähtökohtana ruokintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa. Ohjeiden mukaisesti tehty kivennäis- ja vitamiinitäydennys riittää tavallisesti turvaamaan riittävän saannin ja ehkäisemään puutos- ja epätasapainotilanteet. Kuitenkin, tarkin kivennäisruokintakin saadaan analysoimalla perusrehut (heinä, säilöheinä, laidunruoho), ja monissa käytännön tilanteissa tämä onkin osoittautunut välttämättömäksi, sillä valittu kivennäisseos ei olekaan aina riittänyt turvaamaan jonkin yksittäisen kivennäisen saantia. Rehuanalyyseistä mm. www.viljavuuspalvelu.fi, www.agronet.fi /artturi ja www.novalab.fi. Muita rehujen valintaan vaikuttavia tekijöitä Hevosen alentunut ruokahalu tai syömättömyys vaikuttavat rehuvalintoihin. Rehuannoksen maittavuutta on tällöin parannettava rehuilla, jotka maistuvat hevosesta hyviltä. Sokerirehut, haudutettu vehnänlese ja suola ovat rehuannoksen maittavuutta parantavia tekijöitä. Mikäli hevosella on pureskeluvaikeuksia (pahat hammasviat, iäkkäät hevoset) on sille syötettävä rehuja, jotka ovat hyvin sulavia ja helposti pureskeltavia. Joillakin rehuaineilla tai valmisteilla (esim. pellavansiemenrouhe tai sitä sisältävät) on vaikutusta esimerkiksi hevosen suoliston hyvinvointiin ja toimintaan. Joskus voi olla tarvetta lisätä tällaisia rehuja päivittäiseen rehuannokseen joko tilapäisesti (toipuminen suolistosairaudesta) tai jopa ennaltaehkäisevästi (vanhat, mahahaavaiset, ummetusherkät, laiskat juomaan). Sopivan karkearehun ja toisaalta oikean teollisen rehuseoksen valinta ovat käytännössä vaikeimmat toteuttaa. Karkearehuista on valittava ensiksi rehutyyppi: kuiva heinä, säilöheinä tai säilörehu. Kullakin näistä on hyvät ja huonot puolensa, ja sopivuus riippuu esimerkiksi hevosmäärästä, tallin rehujen käsittelytiloista jne. Rehujen hygieeninen laatu ja toisaalta rehuanalyysin antama tieto ravitsemuksellisesta laadusta ovat tärkeimmät kriteerit valittaessa rehuja yksittäisille hevosryhmille tai hevosille. Viljely- ja korjuutekniikoilla sekä kasvilajikoostumuksella vaikutetaan molempiin edellä mainittuihin laatutekijöihin. Tärkeintä on valita kuhunkin käyttötarkoitukseen parhaiten soveltuva karkearehu. Esimerkiksi karkearehun apilapitoisuudella voidaan lisätä rehun valkuais- ja kivennäisainepitoisuuksia ja toisaalta puskuriominaisuuksia, millä on vaikutusta suoliston terveyteen. Täysrehut ja tiivisteet Teolliset rehuseokset ovat pääsääntöisesti täysrehuja, mutta joukossa on myös tiivisteitä. Täysrehut on tarkoitettu korvaamaan hevosen koko väkirehuannos, myös kivennäisaineet ja vitamiinit. Tiivisteet (mm. valkuaistiivisteet) on tarkoitettu lisäämään jonkin tietyn ravintoaineen (valkuainen) pitoisuutta rehuannoksessa. Yleinen virhe on käyttää täysrehuja tiivisteiden tapaan. Tällöin kuitenkin kivennäis- ja vitamiinitäydennyksen tekeminen itse asiassa vaikeutuu, koska vain osa tulee po. täysrehusta ja loppu on annettava erikseen. Täysrehut saattavat sisältää energiaa ja valkuaista jopa vähemmän kuin hyvälaatuinen kaura, jolloin korvaamalla niillä kauraa vähennetäänkin näiden saantia. 19

3.3 Sisäruokintakausi ja hevosen toiveet Sisäruokinta poikkeaa laidunruokinnasta ja hevosen luontaisesta syömisestä ja ravinnon tarpeen tyydyttämisestä kahdessa suhteessa: ruokinta perustuu säilöttyihin rehuihin ja toisaalta hevosen on syötävä suuria määriä rehuja kerralla verrattuna sen luontaiseen syömiskäyttäytymiseen laitumella ollessaan hevonen syö pienissä erissä ja käyttää syömiseen 16-17 h vuorokaudessa. Sisäruokintakauden rehuannos voidaan muodostaa monella eri tavoin ja useita rehuja- ja rehuaineita käyttäen. Valintaan vaikuttavat monet tekijät lähinnä hevosten tarpeet ja rehujen ominaisuudet. Vaikutusta on lisäksi rehujen saatavuudella (esim. karkearehutyypin valinta) sekä hinnoilla ja hintasuhteilla. Tärkeätä on myös huolehtia juomaveden hyvästä laadusta. Karkearehuja riittävästi Sisäruokinnassa hevosen terveyden ja ruuansulatuskanavan häiriöttömän toiminnan kannalta keskeisiä seikkoja ovat rehujen laatu (puhtaus, ravintoainesisältö) ja ruokinnan karkearehu-väkirehusuhde (karkearehun osuus ruokinnassa). Optimi karkearehu: väkirehu-suhde on 60:40 syödyn rehumäärän perusteella laskettuna. Kovassa rasituksessa olevalla hevosella suhde voi olla 50:50. Osa pitkäkortisesta karkearehusta voidaan korvata myös muilla kuitujen lähteillä, joista sopivimmat ovat melassileike ja heinäjauhot. Pitkäkortisen karkearehun syöttämistä voidaan joutua rajoittamaan esimerkiksi silloin, kun hyvälaatuista karkearehua ei ole saatavilla, sen hinta on hyvin korkea, hevosella on vaikeuksia hyväksikäyttää korsiintuneita rehuja (purentaviat, iäkäs hevonen) tai kun rehuannoksen sulavuutta on tarpeen parantaa energiantarpeen oleellisesti kasvaessa. Väkirehut useina kertoina päivässä Hevosen väkirehuannos on jaettava useaan eri ruokintakertaan, joita tulee olla vähintään kolme. Jos väkirehuannokset ovat suuria, voidaan ruokintakertojen määriä lisätä neljään ja jopa viiteen. Lisäksi hevosen ruuansulatuskanavan toiminnalle on eduksi, että väkirehuannosten koko on sama eri ruokintakerroilla, ja että myös rehuannoksen koostumus pysyy samana. Karkearehuannos sen sijaan voi olla eri kokoinen eri ruokintakerroilla näin voidaan vaikuttaa syömiseen kuluvaan aikaan ja tasoittaa ruokintavälejä, esim. lyhentää ilta- ja aamuruokinnan välistä aikaa. Hevosen rehuannosta ei ole syytä muutella päivittäin vaihtelevan rasituksen tai esimerkiksi vapaapäivän vuoksi. Tarkoituksenmukaista on arvioida hevosen tekemän työn taso (kevyt työ, keskiraskas työ, raskas työ, joutilas) ja määrittää sopiva rehuannos tämän mukaan. On huomattava, että moni ns. harrastehevonen, jota liikutetaan vain 2-3 päivänä viikossa, luetaan kuuluvaksi ryhmään joutilas hevonen. Tällainen hevonen pystytään ruokkimaan pelkällä hyvälaatuisella karkearehulla. 20