Jokipuisto 9.9.29 TUUSULANJOEN KUNNOSTUSHANKE Velvoitetarkkailun yhteenveto Jaana Hietala Keski-Uudenmaan vesiensuojelun liikelaitoskuntayhtymä 8.12.215
TUUSULANJOEN KUNNOSTUSHANKE Velvoitetarkkailun yhteenveto 25 s. + 2 liitettä Jaana Hietala Keski-Uudenmaan vesiensuojelun liikelaitoskuntayhtymä 8.12.215 Tiivistelmä Tuusulanjoki sijaitsee Vantaan ja Tuusulan kuntien alueella Uudellamaalla Vantaanjoen vesistöalueella. Joki on noin 15 km pitkä ja se virtaa Tuusulanjärvestä Vantaanjokeen ja edelleen Suomenlahteen. Joen pudotuskorkeus on yläjuoksulla pieni ja joki tulvii herkästi. Tämän takia jokiuomaa perattiin ensimmäisen kerran vuonna 1935. Maatalouden aiheuttama ravinnekuormitus, haja-asutuksen jätevesipäästöt sekä maankäytön muutosten aiheuttama eroosio ovat heikentäneet Tuusulanjoen veden laatua 194-luvulta lähtien. Lisäksi vuonna 1959 aloitettu Tuusulanjärven säännöstely on muuttanut joen luonnollista virtaamaa ja vähentänyt biologista monimuotoisuutta. Tuusulanjärven säännöstelyn palauttamista luonnonmukaisemmaksi alettiin suunnitella 198-luvun alkupuolella. Sen toteutus edellytti myös Tuusulanjoen kunnostamista. Järven säännöstelyn muuttamiselle ja joen kunnostukselle haettiin vesilain mukaista lupaa Länsi-Suomen ympäristölupavirastosta vuonna 2. Hankkeelle myönnettiin lupa vuonna 22. Tuusulanjärven säännöstelyn muuttamisesta tehtiin valitus Vaasan hallinto-oikeudelle, joka kumosi säännöstelyn muuttamista koskevat lupaehdot. Jokiuoman kunnostuksen osalta lupa jäi voimaan, ja varsinaiset kaivutyöt päästiin aloittamaan tammikuussa vuonna 26. Ennen töiden aloittamista Tuusulanjoesta löytyi luonnonsuojelulain 49 :ssä tarkoitettua luontodirektiivin liitteessä IV mainittua vuollejokisimpukkaa (Unio crassus). Tämän takia Uudenmaan ympäristökeskukselta haettiin lupaa poiketa rauhoitussäännöksistä ja toteuttaa jokikunnostus. Koska vuollejokisimpukan esiintymät sijaitsevat suunnitellun hankealueen alapuolella, uoman perkaukseen saatiin lupa. Simpukan elinolosuhteet pyrittiin turvaamaan vähentämällä kunnostettavaa jokiosuutta ja tauotetuilla kaivutöillä. Jokiuomaa kunnostettiin noin 9 km:n matkalla joen keski- ja yläjuoksuilla Tuusulan Myllykylän yläpuolella ja työt saatettiin päätökseen keväällä 29. Kunnostustöihin kuului uoman perkausta, pohjakynnysten ja kiveyksien rakentaminen ja maisema-altaiden rakentamista. Töiden toteutusta seurattiin säännöllisissä työmaakokouksissa. Tässä raportissa esitetään kunnostuksen suunnittelun ja toteutuksen vaiheet sekä velvoitetarkkailun keskeiset tulokset. Velvoitetarkkailuun kuului vedenkorkeuden, virtaaman ja vedenlaadun seurannan lisäksi kalasto-, pohjaeläin-, sammal- ja simpukkaseurannat. Uoman kunnostustyöt aiheuttivat selvää veden laadun heikkenemistä ja samenemista. Vaikutukset olivat lyhytaikaisia ja havaittavissa vain kaivutöiden aikana. Vedenlaatu palautui lähtötasolle jo saman päivän aikana töiden loputtua. Vedenlaadussa ei havaittu haitallisia muutoksia myöskään töiden jälkeen toteutetussa jatkoseurannassa. Kaivutyön jaksottaminen reaaliaikaisen sameusmittauksen perusteella vähensi selvästi veden samentumista mikä vähensi haittoja eliöstölle. Töiden aikaansaama kiintoainekuormitus haittasi eniten simpukoita, joiden havaittiin siirtyneet kunnostusalueelta kohti joen alajuoksua. Kunnostuksen haitalliset vaikutukset kalastoon, pohjaeläimiin ja vesisammaliin näyttävät jääneen melko pieniksi. 1
Sisällysluettelo Sivu 1 Johdanto... 3 2 Kunnostushanke... 4 3 Seurannan toteutus ja tulokset... 6 3.1 Vedenkorkeus ja virtaama... 7 3.2 Vedenlaadun seuranta... 9 3.3 Työnaikaisten vaikutusten jatkuvatoiminen tarkkailu... 11 3.4 Kalasto... 14 3.5 Pohjaeläimet... 16 3.6 Sammalet... 18 3.7 Linnusto... 19 3.8 Simpukat... 2 3.9 Eroosioseuranta... 22 3.1 Seurantojen yhteenveto... 23 4 Jatkoseurannan tarve... 23 5 Kirjallisuus... 24 Liitteet Liite 1. Tuusulanjoen kunnostustyöt 26 29, kartta. Liite 2. Tuusulanjoen seurantojen sijaintipaikat, kartta. 2
1 Johdanto Tuusulanjoki sijaitsee Vantaan ja Tuusulan kuntien alueella Uudellamaalla Vantaanjoen vesistöalueella. Joki on noin 15 km pitkä, ja se virtaa Tuusulanjärvestä Vantaanjokeen ja edelleen Suomenlahteen (Ekholm 1993). Joen pudotuskorkeus on yläjuoksulla pieni ja joki tulvii herkästi. Tämän takia jokiuomaa perattiin ensimmäisen kerran vuonna 1935. Toisen kerran uomaa perattiin 196- luvulla. Maatalouden aiheuttama ravinnekuormitus, haja-asutuksen jätevesipäästöt sekä maankäytön muutosten aiheuttama eroosio ovat heikentäneet Tuusulanjoen veden laatua 194-luvulta lähtien. (Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto 199, Lempinen ym. 1999). Toimenpiteet ovat muuttaneet joen luonnollista virtaamaa ja vähentäneet biologista monimuotoisuutta ja Tuusulanjoen ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi (Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 213). Tuusulanjärvelle haettiin säännöstelylupa vuonna 1955 Helsingin kaupungin vedenhankintaa varten. Tämän luvan perusteella luusuaan rakennettiin säännöstelypato vuonna 1959. Tuusulanjärven säännöstelyn seurauksena kevätaikaiset vedenkorkeudet alenivat, eikä vesi enää noussut rantaluhdille. Tämän takia rantojen ilmaversoiskasvillisuus runsastui ja rantaluhdat maatuivat ja pensoittuivat. Vedenkorkeuden vaihtelun palauttamista luonnonmukaisemmaksi alettiin suunnitella 198-luvulla, jolloin padon hoito siirrettiin Keski- Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitolle (nyk. liikelaitoskuntayhtymä). Suunnittelun tavoitteeksi asetettiin säännöstelypadon korvaaminen kiinteällä pohjapadolla. Sen toteutus edellyttäisi myös Tuusulanjoen kunnostamista (Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto 1984). Tuusulanjoen kunnostussuunnitelma valmistui 1999 (Uudenmaan ympäristökeskus 1999). Tässä yhteenvetoraportissa esitetään lyhyesti kunnostuksen suunnittelun ja toteutuksen vaiheet sekä velvoitetarkkailun keskeiset tulokset. 3
2 Kunnostushanke Tuusulanjoen kunnostushanke oli vesirakennushanke, jonka toteutus suunnittelun aloittamisesta kaivutöiden valmistumiseen kesti lähes 2 vuotta (Taulukko 1). Tuusulanjoen kunnostuksen maisemallinen ideasuunnitelma valmistui vuonna 199 (Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto 199). Tämän jälkeen suunnittelutyötä jatkettiin työryhmässä, johon kuului Uudenmaan ympäristökeskuksen, Tuusulan kunnan ja Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän edustajia ja hakemussuunnitelma valmistui vuonna 1999. Suunnittelussa pyrittiin huomioimaan asukkaiden toiveet ja suunnitelmaa esiteltiin useissa yleisötilaisuuksissa. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä haki vesilain mukaista lupaa Länsi-Suomen ympäristölupavirastosta Tuusulanjärven säännöstelyn muuttamiselle ja joen kunnostukselle vuonna 2. Hankkeelle myönnettiin lupa vuonna 22. Tuusulanjärven säännöstelyn muuttamisesta tehtiin valitus Vaasan hallintooikeudelle, joka kumosi säännöstelyn muuttamista koskevat lupaehdot. Jokiuoman kunnostuksen osalta lupa jäi voimaan ja kaivutyöt aloitettiin tammikuussa vuonna 26. Uudenmaan ympäristökeskus vastasi hankkeen suunnittelusta ja töiden johtamisesta. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän vastuulla oli velvoitetarkkailun toteutus. Kunnostustyöt aloitettiin vuonna 26 Uudenmaan ympäristökeskuksen johdolla. Kunnostustyöt olivat käynnissä 29.1. 7.4.26, 24.1. 21.3.27, 2.8. 31.8.27, 19.2. 7.4.28 ja 21.1. 6.4.29. Jokea perattiin yhteensä 8 87 metrin matkalta Jokipuiston ja Myllykylän välillä ja uomaan rakennettiin seitsemän pohjakynnystä, viisi uimarantaa ja neljä maisema-allasta (liite 1). Joesta löytyi vuonna 25 vuollejokisimpukoita (Unio crassus), jotka kuuluvat luonnonsuojelulain 49 :ssä tarkoitettuihin luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin eläinlajeihin. Kunnostushankkeen tavoitteista erityisesti tulvasuojelua pidettiin tärkeinä ja Uudenmaan ympäristökeskus myönsi luonnonsuojelulain 49 :n 3 momentin nojalla luvan poiketa luonnonsuojelulain 39 :ssä säädetyistä rauhoitussäännöksistä luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituin perustein. Luonnonsuojelulain mukaan tehty poikkeus ei kuitenkaan saa haitata suojellun lajin kantojen säilyttämistä sen luontaisella levinneisyysalueella. Tämän takia ympäristökeskus määritteli ehdot kunnostustöiden toteutukselle ja alajuoksun kunnostuksesta luovuttiin ja joen perkausta vähennettiin. Töiden toteutuksessa pyrittiin näin vähentämään kaivutöiden aiheuttamaa veden samentumista ja turvaamaan vuollejokisimpukan elinolosuhteet kunnostusalueen alapuolella Myllykylässä. Kaivutyöt pyrittiin tekemään kuivakaivuna ja Tuusulanjärven juoksutus pidettiin mahdollisimman pienenä. Kunnostusalueen alapuolelle Myllykylän sillan kohdalle asennettiin automaattinen sameuden seurantalaitteisto, jonka mittausväli oli 3 minuuttia. Kaivutöistä aiheutuva samentuminen pyrittiin pitämään tason 15 NTU alapuolella vuollejokisimpukan elinolojen turvaamiseksi. Tämä onnistui konetyön kevennyksellä ja jaksottamisella. Kaivinkoneen kuljettaja sai hälytyksen matkapuhelimeen, jos vesi sameni liikaa, jolloin työssä pidettiin tauko. Kaivutöitä tehtiin korkeintaan 3 5 päivänä viikossa ja työjaksojen väliin jätettiin vähintään 3 vuorokauden lepoaika. Lisäksi Myllykylään simpukkaesiintymän yläpuolelle rakennettiin laskeutusallas, jonka tavoitteena oli estää mahdollisen pohjakulkeuman eteneminen sekä vähentää kokonaissameutta. Kunnostussuunnitelmassa kaivumaiden määräksi arvioitiin yhteensä 15 m 3 (uoman perkaus 9 m 3 ja uima- ja maisema-altaiden kaivu 6 m 3 ) ja erilaisten kiveysten määräksi 5 m 3 (Uudenmaan ympäristökeskus 1999). Vuollejokisimpukan löytymisen jälkeen kaivuja vähennettiin ja toteutuneet kaivut vähenivät lähes puoleen alkuperäisestä suunnitelmasta (yhteensä 82 55 m 3 ). Uomasta perattiin maata 57 8 m 3 ja altaista 24 75 m 3. Kaivutöistä 55 % (45 8 m 3 ) tehtiin kuivakaivuna ja 45 % (36 75 m 3 ) vedenalaisena kaivuna. 4
Suunnittelu Lupaprosessi Toteutus Selvitykset ja seuranta 199 Ideasuunnitelma 1991 Maastotutkimukset 1993 Perkaussuunnitelma ja ympäristöselvitykset 1997 Aiesopimus 1998 Suunnittelukokoukset 1999 Pohjapadon ja jokikunnostukssen suunnitelmaluonnokset nähtävillä 2 Lupahakemus Länsi- Suomen ympäristölupavirasto 13 muistutusta Hakijan vastine ja hakemuksen täydennys Myönteinen lupapäätös pohjapadolle ja jokikunnostukselle 23 24 25 26 Valitus Vaasan hallinto-oikeuteen, lupa vain jokikunnostukselle Kevennettyjen kaivujen suunnittelu Uoman kunnostustyöt Tarkkailuohjelman laatiminen ja alkukartoitus Tarkkailun toteutus: vedenkorkeus ja virtaama, vedenlaatu, kalasto, pohjaeläimet, sammalet, linnusto Vuollejokisimpukan tarkkailusuunnitelma ja seuranta 29 Valmistumisilmoitus 212 215 Seurantojen loppuraportti Taulukko 1. Suunnittelun, toteutuksen ja seurannan vaiheet 5
3 Seurannan toteutus ja tulokset Jokikunnostuksen vesiluvassa määrätään seuraava tarkkailuvelvoite: Tuusulanjärven ja Tuusulanjoen vedenkorkeuksia ja Tuusulanjoen virtaamia sekä hankkeen vaikutuksia vesistöön, kasvistoon ja linnustoon on tarkkailtava Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Luvan saajan on tarkkailtava hankkeen vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailuohjelmat on toimitettava ympäristökeskukselle ja työvoima- ja elinkeinokeskukselle viimeistään kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Tarkkailu on aloitettava hyvissä ajoin ennen rakentamisen aloittamista. (Länsi-Suomen ympäristölupaviraston lupa nro 8/22/1, 27.12.22) Tarkkailuvelvoitteen täyttämiseksi Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä on tarkkaillut Tuusulanjoen kunnostushankkeen vaikutuksia vesistön tilaan 28.1.29 tarkistetun tarkkailuohjelman mukaan (Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä 29). Ohjelma on hyväksytty Uudenmaan ympäristökeskuksessa 22.7.29 (Dnro UUS-26-Y-53-126). Kalaston tarkkailuohjelma puolestaan hyväksyttiin Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksessa 9.2.24 (Dnro 67/5723/24). Hankkeen vaikutusten arvioinnissa vertailualueena käytettiin biologisten muuttujien osalta kunnostusalueen yläpuolista koskea Tuusulanjärven säännöstelypadon alapuolella. Toinen kartoituspiste sijaitsi työalueen alapuolella Myllykylän alapuolisessa koskessa. Haittojen suuruuden ja pysyvyyden arvioimiseksi ennen kunnostusta valinnut tilanne kartoitettiin vuonna 24. Työjakson jälkeen kartoitukset uusittiin ja hankkeen vaikutukset arvioitiin. Työnaikaisia vedenlaatuvaikutuksia seurattiin viikoittain kiinteillä näytepaikoilla jokijuoksulla ja työalueen läheltä otetuin näyttein. Tarkkailuohjelmaan tehtiin muutoksia vuollejokisimpukan ja linnuston seurannan sekä raportointiaikataulun osalta. Näistä muutoksista sovittiin Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa. Kunnostuksen vaikutuksista on laadittu seuraavat raportit: Saura, A. 25: Tuusulanjoen kunnostukseen liittyvä kalastotarkkailu vuonna 24. Marttila, J. 28: Tuusulanjoen kunnostuksen seuranta vuosina 25 28. Väliraportti vedenlaadusta ja vedenkorkeuksista. Saura, A. 29: Tuusulanjoen kunnostukseen liittyvä kalastotarkkailu vuonna 28. Hietala, J. 29: Tuusulanjoen kunnostuksen seuranta vuosina 25 29. II Väliraportti vedenlaadusta ja virtaamista. Joensuu, I. 29: Tuusulanjoen kunnostuksen seuranta vuosina 24 29. Raportti vesikasvillisuudesta. Könönen, K. 21: Tuusulanjoen kunnostuksen seuranta vuosina 24 29. Raportti pohjaeläinseurannasta. Jaakonaho, O. & Hietala, J. 211: Tuusulanjoen kunnostus. Yhteenveto eroosioseurannasta. Valovirta, I. & Hietala, J. 215: Tuusulanjoen kunnostuksen vaikutukset vuollejokisimpukkaan. Simpukkamäärien muutokset vuosina 25 212. Raportit löytyvät sähköisinä osoitteesta: http://www.kuves.fi/tuusulanjoki/. Tähän työhön on koottu seurantojen keskeiset tulokset. Lisäksi esitetään linnustoseurannan tulokset ja ne vedenlaadun seurantatulokset, jotka on saatu II väliraportin (Hietala 29) jälkeen. 6
Virtaama m 3 /s mm 3.1 Vedenkorkeus ja virtaama Tuusulanjärven vedenkorkeutta ja virtaamaa seurataan järven eteläpäässä sijaitsevan jatkuvatoimisen mittalaitteiston avulla. Tuusulanjoen Myllykylään asennettiin toinen mittalaitteisto toukokuussa 25 (liite 2; Q1 Q2). Tuusulanjoen vedenkorkeuksia seurattiin vuosina 25 29 myös kiinteillä vedenkorkeusasteikoilla. Asteikot sijaitsevat Tuusulanjärven luusuassa Koskenmäellä, Tuusulassa Jokitien ja Soiniityntien silloilla, Myllykylän kosken niskalla sekä Vantaalla Katriinantien sillalla (liite 2; W1 W5). Jokitien vedenkorkeuden havainnointi aloitettiin tammikuussa 25 ja muiden pisteiden huhtikuussa 25. Vedenkorkeusasteikkoja on luettu noin 2 3 kertaa vuodessa. Havainnointi on painottunut yli- ja alivirtaamakausiin sekä ajanjaksoihin jolloin kunnostusyöt olivat käynnissä. Vuosien 25 29 sademäärät saatiin Suomen ympäristökeskuksen vesikeskuksen aluesadantatiedoista. Vuotuiset sademäärät vaihtelivat 548 789 mm (kuva 1). Sademäärä oli suurin vuonna 28 ja pienin vuonna 26. Vuosien 1998 29 keskimääräinen sadanta on 661 mm ja kunnostuksen ajalle osui kaksi keskimääräistä kuivempaa (26 ja 29) ja yksi selvästi sateisempi vuosi (28). Talvi 28 oli lauha ja kunnostustöiden aikainen, tammi huhtikuun sademäärä oli kaksi kertaa suurempi kuin vuosina 26 ja 29. Nämä vuosien väliset erot näkyvät selvästi virtaamissa Koskenmäellä ja Myllykylässä (kuva 2). 9 8 7 6 5 4 3 2 1 25 26 27 28 29 9-12 kk 5-8 kk 1-4 kk Kuva 1. Aluesadanta (mm) Tuusulanjärven valuma-alueella vuosina 25-29 kolmasosavuosittain. 1, 9, 8, 7, 6, 5, 4, Luusua Myllykylä 3, 2, 1,, Kuva 2. Virtaamat Tuusulanjärven luusuassa ja Myllykylässä jatkuvatoimisen seurannan mukaan. 7
Vedenkorkeus N6+ Vedenkorkeus N6+ Kunnostushankkeen yhteydessä pääuomaan rakennettiin seitsemän pohjakynnystä, joiden avulla pyrittiin nostamaan niiden yläpuolisten uomajaksojen alivedenkorkeuksia. Toisaalta perkauksilla pyrittiin parantamaan uoman vedenjohtokykyä suurilla virtaamilla tulvien vähentämiseksi. Tämä näyttää toteutuneen tulvaherkällä Jokitien alueella, missä havaitaan vedenkorkeuksien alentuneen kunnostuksen jälkeen (Kuva 3). Alajuoksulla sijaitsevassa Soiniityntien seurantapisteessä virtaaman ja vedenkorkeuden suhde muuttui vähemmän kunnostuksen vaikutuksesta. Siellä vedenkorkeus on pienillä virtaamilla noussut, mutta suurilla virtaamilla eroa ei enää havaita. 36, 35,5 Jokitie 35, 34,5 34, 33,5 ennen jälkeen Lin. (ennen) Lin. (jälkeen) 33,, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, Virtaama m 3 /s 34,8 Soiniityntie 34,4 34, 33,6 33,2 ennen jälkeen Lin. (ennen) Lin. (jälkeen) 32,8, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, Virtaama m 3 /s Kuva 3. Vedenkorkeudet Jokitien ja Soiniityntien seurantapaikoilla suhteessa luusuan virtaamaan ennen kunnostusta (jokitiellä 25, Soiniityntiellä 25 ja 26) ja kunnostuksen jälkeen (21 ja 211). 8
3.2 Vedenlaadun seuranta Tuusulanjoen kunnostukseen liittyvä vedenlaadun seuranta aloitettiin helmikuun 26 alussa (Marttila 28). Vedenlaadun seurannassa näytteenotto perustui seurantaohjelman mukaisesti pääosin Tuusulanjoen yli kulkeviin siltoihin (luusua, Jokitie, Soiniityntie, Myllykylä ja Katriinantie. liite 2, A G). Kunnostustoimien vaikutusta Tuusulanjoen vedenlaatuun seurattiin kunnostustöiden aikana siten, että vesinäytteitä otettiin kunnostettavan kohteen yläpuolelta, 1 metriä kaivukoneen alapuolelta ja lähinnä kunnostuspaikkaa olevalta sillalta alavirtaan sekä Myllykylän sillalta. Vesinäytteet haettiin yleensä kerran viikossa kunnostustöiden ollessa käynnissä. Näytteenotto pyrittiin mahdollisuuksien mukaan sovittamaan runsasta kiintoaineen irtoamista aiheuttavien toimenpiteiden yhteyteen (pohjakynnysten, uimarantojen ja maisema-altaiden rakentaminen). Tämä onnistui yhteistyössä kunnostustyön tekijöiden kanssa. Kunnostusalueen yläpuolisista, kaivinkoneen alapuolisista ja kunnostusalueen alapuolen lähimmän havaintopaikan vesinäytteistä määritettiin laboratoriossa ph, sameus, kiintoainepitoisuus (GF/C-suodattimella ja,4 m:n nuclepore polykarbonaattisuodattimella NP) sekä kokonaisfosforipitoisuus. Joen alajuoksulta Myllykylästä ja Katriinantieltä haetuista vesinäytteistä määritettiin laboratoriossa sameus ja kiintoainepitoisuus (GF/C ja NP). Töiden päätyttyä vesinäytteitä haettiin luusuan, Myllykyläntien ja Katriinantien silloilta keväällä kerran viikossa, mikäli Tuusulanjoen virtaama ylitti keskivirtaamatason 1 m 3 /s. Kesällä virtaama on yleensä ollut keskivirtaamaa pienempi, eikä vesinäytteitä ole haettu. Syksyllä ja alkutalvella vesinäytteitä haettiin korkeintaan kerran kuukaudessa. Vesinäytteistä on määritetty laboratoriossa sameus ja kiintoainepitoisuus (GF/C ja NP). Viimeiset näytteet haettiin keväällä 21. Joen kaivutyöt aiheuttivat veden samentumista sekä ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien kasvua (kuva 4). Kokonaisfosfori- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameus olivat selvästi korkeampia työmaan alapuolelta otetuissa vesinäytteissä kuin kunnostusalueen yläpuolelta. Tuusulanjoessa sameutta aiheutti nimenomaan veteen liettynyt saviaines. Kiintoaineen laskeutumisen myötä vaikutukset vähenivät alavirtaan mentäessä mikä näkyi Katriinantien näytepisteen tuloksissa. Kaivujen vaikutus vedenlaatuun oli havaittavissa lähinnä töiden aikana ja kaivujen loputtua näytepisteiden välillä ei havaittu eroja (kuvan 4, Marttila 28, Hietala 29). Kunnostuksen jälkiseurannassa syksyllä 29 ja keväällä 21 Tuusulanjoen näytepisteiden vedenlaatu ei eronnut merkittävästi ja pitoisuudet olivat palautuneet ennen kunnostusta mitattujen arvojen tasolle. Sameus ja kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain korkeampia alajuoksun mittapisteissä kuin luusuassa. Tuusulanjoen alaosan ranta-alueesta 6 % on peltoa (Uudenmaan ympäristökeskus 1999), joten korkeat sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet voivat johtua peltovalumista. Keväthuipun aiheuttaman veden samentumisen erottaminen kunnostustöiden aiheuttamasta samentumasta ei ollut mahdollista. 9
Kiintoaine (GF-C, mg/l) Kiintoaine (,4 µm mg/l Sameus (NTU / FTU) 7 6 5 4 3 2 1 26 27 28 29 21 7 6 5 4 3 2 1 26 27 28 29 21 7 6 5 4 3 Luusua Koneen alap. Lähin silta Myllykylä Katriinantie 2 1 26 27 28 29 21 Kuva 4. Tuusulanjoen sameus (yläkuva), hienojakoisen (keskellä) ja karkeajakoisen (alakuva) kiintoaineen määrät eri havaintopaikoilta haetuissa vesinäytteissä 1.1.26 26.5.21. 1
3.3 Työnaikaisten vaikutusten jatkuvatoiminen tarkkailu Tuusulanjoen sameutta, sähkönjohtavuutta, vedenkorkeutta ja lämpötilaa ryhdyttiin seuraamaan jatkuvatoimisen mittalaitteiston avulla vuoden 26 alussa. Mittauslaitteisto sijoitettiin Myllykylään vuollejokisimpukoiden esiintymisalueiden yläpuolelle ja seuranta oli käynnissä kunnostustöiden aikana ja niiden jälkeisten kevättulvien ajan (Marttila 28, Hietala 29). Vuonna 26 jatkuvatoiminen seurantalaitteisto oli käytössä myös n. kilometrin päässä työmaasta 24.3 1.4.26. Automaattisen seurannan tavoitteena oli saada ajantasaista tietoa kaivutöiden aiheuttamasta veden samentumisesta. Sameusmittausten avulla pyrittiin myös ohjaamaan kunnostustoimenpiteitä ja kaivutöissä pidettiin taukoja, kun jatkuvatoimisen seurannan sameustaso 2 NTU ylittyi Myllykylässä. Tuusulanjoen sameuden vuorokauden korkeimmat arvot mitattiin vuoden 26 helmikuun puolivälissä ja maaliskuun lopussa, jolloin ylitettiin kolmena päivänä hetkellisesti taso 5 NTU (kuva 5). Töiden jaksotus sameuden perusteella vähensi veden sameutta ja talvien 27, 28 ja 29 korkeimmat sameusarvot olivat puolet vuoden 26 huippuarvoista, mutta muutamia 2 NTU ylityksiä mitattiin joka vuosi (kuva 5). Sameuden lisääntyminen ei liittynyt aina suoraan edeltäviin kaivutöihin. Esimerkiksi vuonna 27 maaliskuun alussa mitattiin korkeita sameusarvoja ja kaivumäärät olivat samaan aikaan pienempiä kuin alkuvuonna. Vuoden 29 maaliskuun alussa havaittu sameuden kohoaminen johtuu veden johtamisesta kuivakaivuna toteutettuun Myllykylän altaaseen (Hietala 29). Työmaan alapuolisessa mittauksessa havaittiin, että kaivualueella sameus oli suurimmillaan yli kuusinkertainen (>3 NTU) tausta-arvoon (n. 5 NTU) verrattuna ja Myllykylässä nelinkertainen (> 2 NTU). Veden sameuden nousu ajoittui selvästi kaivujen mukaan ja sameus väheni lähelle tausta-arvoja työtaukojen aikana molemmissa seurantapisteissä (kuva 6). Joessa kulkeutuvan hienomman kiintoaineen määrää arvioitiin jatkuvatoimisen sameuden seurannan (NTU) ja Myllykylästä mitatun kiintoaineen (NP) välisen riippuvuuden perusteella. NTU-arvo muutettiin kiintoaineeksi regressioyhtälöllä (NP=18,87+,83*NTU, R 2 =,93). Vertailuksi laskettiin Tuusulanjärvestä lähtevän kiintoaineen määrä perustuen viikoittain otettujen vesinäytteiden tuloksiin. Puuttuvien päivien arvot laskettiin liukuvina keskiarvoina. Vuorokauden aikana mittapisteiden ohi kulkenut kokonaismäärä saatiin kertomalla pitoisuuden vuorokausikeskiarvo ko. vuorokauden virtaamalla (m 3 /vrk). Myllykylän ohi kulki kunnostuksen aikana kiintoainetta 2 3 kertaa enemmän kuin Tuusulanjärvestä lähti (kuva 7). Vuosien 26, 27 ja 29 kiintoainemäärät olivat samaa suuruusluokkaa, mutta vuonna 28 joessa kulki selvästi eniten kiintoainetta. Tällöin järvestä lähtevä kiintoainemäärä oli yli 1 tonnia, mikä oli suurempi kuin muina vuosina Myllykylän ohi kulkenut määrä. Koko neljän kevään seurantajakson aikana Tuusulanjärvestä lähti jokeen 2 15 tonnia kiintoainetta ja Myllykylän ohi kulki yli kaksinkertainen määrä (4 6 tonnia). Kunnostusten aikana virtaavan veden mukana liikkeelle lähtenyt maa-aines saattaa liettää alempana jokisysteemissä soraikkoja ja sammalikkoja ja vaikuttaa sitä kautta eliöstöön. Kaivutöistä lähtevästä kiintoaineesta karkeajakoinen jae laskeutuu melko nopeasti pohjalle, mikä havaittiin työmaan alapuolisessa seurannassa. Kauempana, Myllykylässä mitattu sameus johtuu todennäköisesti kevyestä kiintoaineesta, joka on kulkeutunut suspensiona laskeutumatta pohjalle. Se kulkeutuu todennäköisesti edelleen Vantaanjoen kautta mereen asti. Tuusulanjoki sijaitsee savikkoalueella ja sen vesi on luontaisesti savisameaa ja runsasravinteista. Sadevesien ja sulamisvesien mukana järveen tulee runsaasti kiintoainesta ja ravinteita myös ympäröiviltä pelloilta, joten luontainen samennus voi olla ajoittain melko korkea, kuten lauhana talvena 28. Tulosten perusteella on selvää, että kaivut aiheuttivat veden samentumista ja kiintoainekuormitusta, mutta kuormitusta saatiin vähennettyä jaksoittaisilla kaivuilla. 11
Sameus (NTU) Sameus (NTU) Sameus (NTU) Sameus (NTU) 7 6 26 5 4 3 2 1 23.1. 28.1. 2.2. 7.2. 12.2. 17.2. 22.2. 27.2. 4.3. 9.3. 14.3. 19.3. 24.3. 29.3. 3.4. 8.4. 13.4. 18.4. 23.4. 28.4. 35 3 27 25 2 15 1 5 18.1. 23.1. 28.1. 2.2. 7.2. 12.2. 17.2. 22.2. 27.2. 4.3. 9.3. 14.3. 19.3. 24.3. 29.3. 3.4. 8.4. 13.4. 18.4. 35 3 28 25 2 15 1 5 14.1. 19.1. 24.1. 29.1. 3.2. 8.2. 13.2. 18.2. 23.2. 28.2. 4.3. 9.3. 14.3. 19.3. 24.3. 29.3. 3.4. 8.4. 13.4. 35 3 29 25 2 15 1 5 8.1. 13.1. 18.1. 23.1. 28.1. 2.2. 7.2. 12.2. 17.2. 22.2. 27.2. 4.3. 9.3. 14.3. 19.3. 24.3. 29.3. 3.4. 8.4. 13.4. Kuva 5. Myllykylän jatkuvatoimisen sameusmittauksen päiväkohtainen keskiarvo (NTU) ja havaintojen vaihteluväli eri vuosina. 12
kiintoaine, tonnia NTU 4 35 3 työmaa Myllykylä 25 2 15 1 5 Kuva 6. Työmaan alapuolisen ja Myllykylän jatkuvatoimisen sameusmittauksen tulokset vuonna 26 (NTU). 25 2 luusua Myllykylä 15 1 5 26 27 28 29 Kuva 7. Kunnostuksen aikana Tuusulanjärvestä lähtenyt (luusua) ja Myllykylän ohi kulkeneen kiintoaineen määrä (tonnia). 13
3.4 Kalasto Kalaston seurannan tavoitteena oli arvioida kunnostuksen vaikutuksia Tuusulanjoen kalaston lajisuhteisiin ja biomassoihin vertaamalla kalaston lajistoa, kalatiheyksiä ja -biomassoja ennen kunnostusta ja sen jälkeen. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kartoitti lähtötilanteen sähkökoekalastamalla viidellä koealalla vuonna 24 ja seuranta tehtiin samoilla koealoilla vuonna 28 (Saura 25, 29). Koealat sijaitsevat Hyrylän säännöstelypadon alapuolella Koskenmäellä ja Hyrylän Jokipuistossa sekä Myllykylän alueella (liite 2). Sähkökalastukset toteutettiin Vantaajoen yhteistarkkailu- kalasto ja pohjaeläimet -tarkkailuohjelman menetelmin elo-syyskuussa (Saura & Könönen 22). Koekalastuksissa saatu kalasto on tyypillistä rehevälle, savisamealle jokivesistölle. Kalojen yksilömäärät ja biomassat olivat melko suuret vuonna 24 Koskenmäen koskessa ja Jokipuistossa. Vuonna 28 kalojen määrä oli selvästi pienempi. Molemmilla paikoilla tavattiin ahventa ja särkeä ja padon koskesta saatiin myös haukea, kiiskeä, kuhaa, sorvaa ja lahnaa (kuva 8). Joen alajuoksulla Myllykoskessa kalasto oli monipuolisempi ja runsaampi kuin yläjuoksulla lähempänä Tuusulanjärveä. Myllykylän lajisto oli vuonna 28 monipuolisempi kuin vuonna 24 (kuva 8). Koskessa ja sen alapuolella esiintyi kivisimppua, ahventa, sorvaa, särkeä ja haukea ja vuonna 28 myös salakkaa ja töröä. Taimenen poikasia tavattiin kunnostuksen jälkeen kaikilta kolmelta Myllykylän alueella sijaitsevalta koealalta. Ennen kunnostusta taimenen luonnonpoikasia oli vain Myllykylänkoskessa (Saura 25, 29). Kesä 24 oli poikkeuksellisen runsassateinen ja virtaama Tuusulanjoessa varsinkin elokuun alussa oli normaalia kesävirtaamaa huomattavasti suurempi. Tämä on saattanut vaikuttaa kalalajiston rakenteeseen ja erityisesti yksilötiheyksiin ja biomassoihin, vaikka koekalastushetkellä virtaama oli laskenut jo huomattavasti tulvahuipusta. Tulvan vaikutuksesta osa kaloista on huuhtoutunut pois Tuusulanjoesta. Toisaalta taas Tuusulanjärven pinnan nousu ja virtaaman suureneminen järven luusuassa ovat aiheuttaneet järvessä eläneiden kalojen ajautumista jokeen. Tulvan ei kuitenkaan havaittu aiheuttaneen kalakuolemia. Vantaanjoella suurin syy aiheutuneisiin kalakuolemiin oli veden hapettomuus, joka aiheutui veden alle jääneen kasvillisuuden hajoamisesta. Kasvillisuuspeitteisiä alueita jäi Tuusulanjoenkin varressa veden alle ja kasvien hajoamisesta aiheutuvaa epämiellyttävää hajua havaittiin ainakin Myllykylän alueella. Kalaston lajimäärästä ja yksilötiheyksistä päätellen välittömästi Myllykylän yläpuolella on joen happitilanne saattanut olla kaloille haitallisen alhaalla. Koskialueilla vesi hapettuu tehokkaasti, joten Myllykylänkoskessa ja sen alapuolella ei ilmeisesti ole ollut samaa ongelmaa. Myös Hyrylän alueella kalasto ja sen määrä vaikutti normaalilta (Saura 25). Sähkökalastukset pyrittiin tekemään normaalin kesävirtaaman vallitessa, mutta Tuusulanjärven pinta oli molempina tutkimusvuosina korkealla ja Tuusulanjoen virtaama juoksutusten vuoksi poikkeuksellisen suuri, mikä haittasi koekalastusten toteutusta. Molempina vuosina sähkökalastukset saatiin kuitenkin tehdyksi pienentämällä tulvivan joen virtaamaa Hyrylän säännöstelypadon avulla koekalastusten ajaksi. Suuren virtaaman kalastoon aiheuttamat vaikutukset molempina tutkimusvuosina ovat todennäköisesti suuremmat kuin kunnostusten aiheuttamat vaikutukset. Kunnostuksilla ei kuitenkaan ole ollut luultavasti suoraa vaikutusta taimenen lisääntymiseen, koska taimenen ensimmäisen kesän poikaset pysyvät ensimmäisen kesänsä synnyinkoskessaan tai sen läheisyydessä, eikä kyseisillä koskilla ollut tehty kunnostuksia. Tuusulanjokeen ei ole tehty taimenen pienpoikasistutuksia, joten koekalastuksissa esiintyneet taimenet ovat peräisin luontaisesta lisääntymisestä (Saura 29). 14
Ahven Hauki Kiiski Kuha Lahna Sorva Särki Suutari Ankerias Rapu Ahven Hauki Kiiski Kuha Lahna Sorva Särki Suutari Ankerias Rapu kpl/aari g/aari Ahven Hauki Särki Lahna Suutari Ahven Hauki Särki Lahna Suutari kpl/aari g/aari Taimen >+ Ahven Särki Turpa Törö Kivisimppu Taimen >+ Ahven Särki Turpa Törö Kivisimppu kpl/aari g/aari Taimen + Taimen >+ Ahven Hauki Suutari Törö Kivisimppu Ankerias Taimen + Taimen >+ Ahven Hauki Suutari Törö Kivisimppu Ankerias kpl/aari g/aari Taimen + Ahven Hauki Salakka Sorva Särki Turpa Törö Kivisimppu Taimen + Ahven Hauki Salakka Sorva Särki Turpa Törö Kivisimppu kpl/aari g/aari 8 6 4 2 Myllykylän alapuoli 25 2 15 1 5 8 Myllykylän koski 1 6 8 4 6 4 2 2 1 8 6 4 2 Myllykylän alapuoli 16 12 8 4 2 16 12 Jokipuisto 14 12 1 8 8 6 4 4 2 35 3 25 Koskenmäki 35 3 25 24 28 2 2 15 15 1 1 5 5 Kuva 8. Kalatiheydet (vas.) ja biomassat (oik.) eri koealoilla vuosina 24 ja 28. 15
3.5 Pohjaeläimet Tuusulanjoen rakennustöiden kiintoainekuormituksen vaikutusta pohjaeläimistöön selvitettiin Koskenmäen koskesta ja Jokipuiston sillan koskesta sekä kunnostusalueen alapuoliselta Myllykylän koskesta otettujen näytteiden avulla (liite 2). Lähtötilanne kartoitettiin vuonna 24 ja kartoitukset uusittiin kunnostustoimenpiteiden päätyttyä vuonna 29 (Könönen 21). Koskenmäen koskesta otettiin näytteet vain vuonna 24, koska uomassa tehtiin kunnostustöitä vuonna 29, eikä paikka enää sijainnut kunnostusalueen yläpuolella. Tämä näytepaikka korvattiin Jokipuiston näytepaikalla vuonna 29. Pohjaeläinnäytteenotossa noudatettiin tarkkailuohjelman mukaisesti Vantaanjoen yhteistarkkailussa käytettyjä menetelmiä (Saura ym. 25, Könönen 21). Pohjaeläinnäytteistä laskettiin niissä esiintyvien pohjaeläinten kokonaistaksonimäärä ja kokonaisyksilömäärä sekä kunkin näyteaseman herkimpiä lajeja kuvaava EPT-indeksi, jossa on mukana päivänkorento-, koskikorento- ja vesiperhoslajit. Lisäksi kunkin näyteaseman lajistosta laskettiin Vantaanjoen yhteistarkkailun (Saura & Könonen 22) täydentämiseksi joen likaantumisastetta ilmentävä ASPT-indeksi. Tuusulanjoen nopeasti virtaavilta tutkituilta osuuksilta määritettiin yhteensä 75 pohjaeläinlajia tai ylempää taksonia (Könönen 21). Lajisto on hyvin samankaltaista kuin Vantaanjoen vesistöalueella yleisemminkin. Päivänkorentolajeja määritettiin 8, koskikorentoja 3, vesiperhosia 1, yksi sudenkorentolaji sekä kovakuoriaisia 9. Lisäksi Tuusulanjoelta löytyi monia kaksisiipislajeja, kaislakorentoja, vesipunkkeja, juotikkaita, harvasukamatoja, värysmatoja, sukkulamatoja, simpukoita, kotiloita sekä järvisientä. Äyriäisistä tavattiin vesisiiraa ja purokatkaa. Purokatka esiintyy Tuusulanjoessa runsaana, mikä omalta osaltaan vaikuttaa muun muassa taimenen viihtymiseen joessa tarjoamalla halutun ravintokohteen kaloille. Lajimäärä oli pienin luusuan koskessa vuonna 24 ja suurin Myllykylän yläpuolen koskessa vuonna 29. Jokipuiston lajimäärä vuonna 29 oli samaa luokkaa kuin Myllykylän näytepaikoilla. Myös herkkiä hyönteislajeja summaava EPT-indeksi oli pienin Koskenmäen koskessa vuonna 24 (Kuva 9). Veden tilaa, pohjaeläinheimojen herkkyyttä likaantumisen suhteen, kuvaava ASPT-indeksi osoitti ylempien näyteasemien (Koskenmäki ja Jokipuisto) eläimistöjen ilmentävän huonompaa vedenlaatua kuin alempien Myllykylän näytepaikkojen (Kuva 9). Myllykylänkosken kunnostuksen jälkeiset ASPT-arvot olivat hieman korkeampia kuin ennen kunnostusta, joten kunnostus ei näyttäisi heikentäneen pohjaeläimistön tilaa (Könönen 21). Kunnostusten yläpuolisilla alueilla Koskenmäenkoskessa (tutkittu ennen kunnostusta vuonna 24) ja Jokipuistonkoskessa (tutkittu vuonna 29 kunnostusten päätyttyä) pohjaeläinyhteisö oli yksipuolisempi kuin kunnostusten alapuolisilla Myllykylän sillan kosken kahdella havaintopaikalla sekä ennen kunnostuksia että kunnostusten jälkeen. Jokipuiston lajimäärä oli melko suuri, mutta lajisto ASPT-indeksin perusteella ilmensi huonompaa vedenlaatua kuin Myllykylässä. Myllykylän tutkituilla jokiosuuksilla pohjaeläinyhteisöjen tila ei ollut mennyt huonompaan suuntaan kunnostusten aikana, vaan kunnostuksen jälkeinen pohjaeläinyhteisö oli rikkaampi kuin ennen kunnostuksia. Sattumoisin muutama kuukausi ennen vuoden 24 näytteenottoa Uudellamaalla sattui poikkeuksellisen suuri loppukesän rankkasade, jonka seurauksena kehittynyt suurtulva vaikutti ainakin Vantaanjoen velvoiteseurannassa tutkittuun pohjaeläimistöön epäedullisesti (Saura ym. 25). Kyseisen kesätulvan vaikutukset ovat todennäköisesti heikentäneet vuoden 24 pohjaeläimistön tilaa myös Tuusulanjoella. Täten tutkittujen vuosien välisen eron ei voida tulkita johtuvan pelkästään kunnostuksesta ja sen vaikutuksista, vaan tulva ja luonnollinen vuosien välinen vaihtelu pohjaeläinyhteisöissä selittävät omalta osaltaan tulosta. 16
ASPT-indeksi taksonimäärä 6 5 4 3 2 kaikki EPT 1 Koskenmäki 24 Jokipuisto 29 Myllykylä ylä 24 Myllykylä ylä 29 Myllykylä ala 24 Myllykylä ala 29 6,8 6,6 6,4 6,2 6, 24 29 5,8 5,6 5,4 Koskenmäki Jokipuisto Myllykylä ylä Myllykylä ala Kuva 9. Pohjaeläinten kokonaistaksonimäärä sekä herkkiä lajeja kuvaava EPT-indeksi (yläkuva) ja veden tilaa kuvastava ASPT-indeksi (alakuva) Tuusulanjoen pohjaeläinseuranta-asemilla vuosina 24 ja 29. 17
3.6 Sammalet Vesisammalet kerättiin pääosin samoilta näytepaikoilta kuin pohjaeläinnäytteet (liite 2). Vesisammalten kartoitusruuduilta määritettiin peittävyys ja näkinsammalten kasvukunto, joka määritettiin uuden, vihreän kasvuston määrän perusteella (Joensuu 29). Vesisammalien ja erityisesti näkinsammalten (Fontinalis sp.) määrä vaikutti vähentyneen jonkin verran vuodesta 24 vuoteen 29 sekä Myllykylänkosken ylä- että alapuolisilla kartoitusalueilla ja Koskenmäen sillan koskessa. Nopeakasvuiset vesisammallajit, kuten purosammal (Hygrohypnum sp.), ovat runsastuneet näkinsammalten kustannuksella vuodesta 24 Myllykylänkoskessa. Purosammalten on havaittu olevan näkinsammalia nopeampia leviämään (Englund 1991, Joensuu ym. 1996). Tuusulanjoen vesisammalten kuntoa arvioitiin hyväkuntoisen, tuoreen kasvuston osuutena koko sammaltuposta. Näkinsammalen kasvukunto Jokipuiston kartoitusalueella on heikentynyt jonkin verran. Myös Myllykylänkosken sammalten kasvukunto on heikentynyt hieman, mutta vähemmän kuin Koskenmäellä (kuva 1). 7 6 5 4 3 24 29 2 1 Jokipuisto Myllykylä Kuva 1. Vihreän, uuden kasvuston määrä (%) Tuusulanjoen koskipaikoilla kerätyissä vesisammalnäytteissä vuosina 26 ja 29. Kiintoainekuormitus lisääntyy alavirtaan mennessä. Vesisammaltuppoon kertyvän kiintoaineen määrään vaikuttavat suuresti mm. paikalliset virtausolosuhteet, mutta lisääntynyt kuormitus näkyy sammaltuppoon kiinnittyneen kiintoaineen määrässä. Tätä kuvastaa sammaltuppoa otettaessa leviävän kiintoainepilven suuruus. Tämän perusteella kiintoainekuormitus on saattanut hieman lisääntyä kunnostusalueen alapuolella. Myllykylässä vesisammalten elinolosuhteet poikkeavat jossain määrin Koskenmäen ja Jokipuiston alueiden elinympäristöstä. Kiviaines on pienempää, vesisyvyyttä on vähemmän ja virtausnopeudet ovat suurempia eli elinympäristö on epävakaampi kuin Koskenmäellä. Tämä näkyi mm. vesisammalkasvustojen lyhyempinä versoina (Joensuu 29). Vesirakennustöiden, luonnoneroosion ja metsäojitusten aiheuttaman kiintoainekuormituksen on havaittu tukahduttavan koskien sammalkasvustoja. Kunnostuksen aiheuttama kiintoainekuormitus on luultavasti tukahduttanut näkinsammalten kasvustoja Myllykylässä. Nopeasti kasvavan purosammalen runsastuminen kuvastaa kasvustojen palautumisen alkaneen. Osa vesisammalista on melko hidaskasvuisia ja ne viihtyvät hyvin elinympäristöltään vakaissa ympäristöissä, joissa tulvat ja jäiden lähtö eivät kuljeta sammalten kasvukiviä (Muotka & Virtanen 1995). Sammalten lajistosuhteet tulevat luultavasti palautumaan ennalleen, mikäli vedenlaadussa tai elinympäristössä ei tapahdu muutoksia. 18
3.7 Linnusto Merkittävin Tuusulanjoen luonnonsuojelukohde on Tuusulanjärven luusua (Lempinen ym. 1999), joka on osa Natura-aluetta ja valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman kohde. Tarkkailuohjelman tavoite oli seurata kunnostushankkeen vaikutuksia linnustoon Tuusulanjärven eteläpään Natura-alueella. Joen kunnostuksen vaikutukset olisivat aiheutuneet pohjapadon rakentamisesta johtuvista vedenpinnan muutoksista. Padon rakentamisesta kuitenkin luovuttiin eikä järven säännöstelyyn tullut muutoksia, joten linnuston seurantaohjelmaa kevennettiin. Tuusulanjoen vesilintuseurannassa käytettiin Suomen ympäristökeskuksen vuosina 28 ja 212 keräämiä lintujärviaineistoja, johon sisältyi koko Tuusulanjärven kattava vesilintulaskenta. Linnuston kartoituksen lähtökohtana on tilanne vuonna 24 Lintulahdet Life- hankkeen aikana tehty linnustoselvitys (Yrjölä 26). Tuusulanjärven seurannan vesilintulaskennan suorittivat koko järven kattavasti Seppo Niiranen ja Juha Honkala 4.5.28 ja 18.5.28. Järven Natura-alueiden ja muiden rantojen linnut laskettiin erikseen. Tuusulanjärven pesivien vesilintujen valtalajit olivat sinisorsa, telkkä ja silkkiuikku (Taulukko 2). Runsain pesivä laji oli naurulokki, jonka parimäärä oli lähes kolme kertaa suurempi kuin vesilintujen yhteenlaskettu parimäärä. Muita pesiviä lokkilintuja olivat kalalokki ja kalatiira. Vaateliaammista, aikaisemmin järvellä pesivänä havaitusta lintuvesilajeista esimerkiksi heinätavi puuttui. Myös tukkasotka on ennen pesinyt Tuusulanjärvellä. Levähtävistä linnuista mainittakoon 4.5. havaitut 3 allia ja 6 mustalintua sekä 4.5. ja 18.5. nähdyt 5 ja 3 pikkulokkia. Kaksi kiertelevää laulujoutsenta havaittiin 4.5. ja Suvirannassa oli 18.5. pesimätön 2-vuotias laulujoutsen. Muuttolepäilijöiksi tulkittu tukkakoskelopari havaittiin 4.5. Taulukko 2. Tuusulanjärven pesimälinnustolaskennan parimäärien arviot v. 28. Laji Natura 2 alue Muu eteläosa yhteensä Silkkiuikku Podiceps cristatus 2 2 Kyhmyjoutsen Cygnus olor 1 1 Tavi A. crecca 4 1 5 Sinisorsa A. platyrhynchos 11 12 23 Punasotka Aythua ferina 2 2 Telkkä Bucephala clangula 15 12 27 Kalalokki Larus canus 1 2 6 Reviirejä yht. 35 3 65 Koko Tuusulanjärven pesivien vesilintulajien määrä oli 12. Eteläosan Natura-alueella pesi kuusi vesilintulajia, saman verran kuin vuoden 24 lintulaskennassa. Myös yksilömäärät ovat samaa suuruusluokkaa (Yrjölä 26). Punasotka havaittiin uutena Natura-alueella pesivänä lajina vuonna 28. Eteläosan lajeista kyhmyjoutsen pesi Natura-alueen ulkopuolella. Tuusulanjoen kunnostuksella ei ollut vaikutusta Tuusulanjärven luusuan vesilintujen määrään, koska varsinaiset kunnostustyöt eivät ulottuneet Natura-alueelle. 19
3.8 Simpukat Tuusulanjoen simpukkakartoitus ja -seuranta toteutettiin vuosina 25 212. Vuollejokisimpukoita havaittiin alkukartoituksessa vain Myllykylän alapuolisella jokiosuudella, jonne perustettiin hieman yli 1 m pituinen suursimpukoiden erityisseuranta-alue paalujen 44 ja 45 välille (Valovirta & Hietala 215). Vuonna 26 erityisseuranta- alueelta valokuvattiin ja merkittiin karttaan kaikki pohjan pinnalla näkyvät suursimpukat. Erityisseuranta-alue tutkittiin uudelleen kesällä 27. Vuosina 28 ja 21 seurantaa tarkennettiin pohjankäsittelyinventoinneilla. Vuonna 21 suursimpukat inventoitiin myös visuaalisesti kuten vuosina 26 27. Näin voitiin pohjan pinnalla näkyvien simpukoiden määrää ja alueellista jakautumista verrata aiempiin visuaalisiin havaintoihin. Kesällä 212 tarkastettiin simpukoiden esiintyminen 22 tutkimuslinjalla Myllykylän kosken ja altaiden välinen alue paalulta 47 Soiniityntien sillan alapuolelle (paaluväli 47 59). Kesällä 26 simpukoita havaittiin 176 ja kesän 27 tutkimuksissa simpukoita havaittiin 226 (Taulukko 3). Erityisseuranta-alueen osa-alueilla simpukoiden lukumäärät olivat kasvaneet 7 32 % edelliseen vuoteen verrattuna. Alaosan osa-alueella ( 49 m) simpukkamäärä oli lisääntynyt 43:sta 46:een eli 7 %. Keskimmäisellä osa-alueella (5 79 m) simpukoiden lukumäärä oli lisääntynyt 57:stä 69:ään (17 %). Ylimmällä osa-alueella simpukkamäärä oli lisääntynyt 76:sta 111:een eli 32 %. Simpukkamäärä kasvoi edelleen vuonna 21. Taulukko 3. Tuusulanjoen erityisseuranta-alueen kaikkien simpukkalajien yksilömäärät ja yksilötiheys/m 2 vuosina 26, 27 ja 21 (visuaalinen inventointi) Kaikkien suursimpukoiden yksilömäärä ja yksilötiheys (kpl/m 2 ) Osa-alue (m) 26 27 21 alaosa ( - 49) 43 (,12/m 2 ) 46 (,13/m 2 ) 239 (,68/m 2 ) keskiosa (5-79) 57 (,27/m 2 ) 69 (,33/m 2 ) 291 (1,39/m 2 ) yläosa (8-11) 76 (,36/m 2 ) 111 (,53/m 2 ) 147 (,7/m 2 ) Yhteensä 176 (,23/m 2 ) 226 (,29/m 2 ) 677 (,88/m 2 ) Pohjankäsittelyinventoinnissa vuonna 28 alimmalta osa-alueelta löytyi 59 simpukkaa, keskimmäiseltä 143 ja ylimmältä osa-alueelta 137 simpukkaa. Vuonna 21 vastaavat määrä olivat 244, 33 ja 171 (kuva 11). 2
simpukoita (kpl) 35 3 25 2 15 1 muut Uc 5 28 21 28 21 28 21 Kuva 11. Simpukoiden lukumäärä erityisseuranta-alueen osa-alueilla vuosina 28 ja 21. Uc=vuollejokisimpukka. Vuonna 28 Vuollejokisimpukoita oli yhteensä 113. Niitä löytyi 52:lta neliömetrin ruudulta 8:sta eli 6,4 % erityisseuranta-alueen pinta-alasta. Alimmaisella osa-alueella vuollejokisimpukoita oli 23 eli 39 % kaikista simpukoista, keskimmäisellä osa-alueella 48 eli 34 % ja ylimmällä osa-alueella 42 eli 31 % kaikista simpukoista (Taulukko 4). Suurin osa simpukoista oli metrin levyisellä väylällä joen syvimmässä ja parhaiten virtaavassa kohdassa. Vaikka joen kunnostustyöt pyrittiin toteuttamaan vuollejokisimpukkaa suojellen, siinä ei täysin onnistuttu. Hankkeen haitallinen vaikutus vuollejokisimpukkakantaan on selvästi nähtävissä erikoisseuranta-alueella. Suursimpukat liikkuivat joen pitkittäissuunnassa, eli simpukkapopulaatiot siirtyivät virran viemänä alavirtaan pois alkuperäisestä elinympäristöstään erityisesti syksyn 28 ja kesän 21 välisenä aikana. Tämän seurauksena erityisseuranta-alueen suursimpukkamäärä kaksinkertaistui. Näin suuri ja nopea suursimpukkamäärän kasvu ei ole mahdollista muuta kuin uusien simpukoiden kulkeutumisella ylävirrasta. Taulukko 4. Tuusulanjoen erityisseuranta-alueen vuollejokisimpukan yksilömäärät vuosina 28 ja 21 sekä yksilötiheys/m 2 (pohjankäsittelyinventointi). Vuollejokisimpukan yksilömäärä ja yksilötiheys (kpl/m 2 ) Osa-alue (m) 28 21 alaosa ( - 49) 23 (,7 m 2 ) 18 (,31 m 2 ) keskiosa (5-79) 48 (,23 m 2 ) 115 (,55 m 2 ) yläosa (8-11) 42 (,2 m 2 ) 7 (,33 m 2 ) Yhteensä 113 (,15 m 2 ) 293 (,38 m 2 ) 21
Tuusulanjoen alkuinventoinnin perusteella ei voida sanoa, mistä vuonna 21 havaitut suursimpukat olisivat lähteneet liikkeelle. Simpukkataskun mahdollista sijaintia selvitettiin kesällä 212 inventoimalla Myllykyläntien ja Soiniityn sillan välistä, osittain kunnostamatonta jokiosaa. Alueelta löydettiin 7 suursimpukkaa, joista kolme oli vuollejokisimpukkaa. Alue ei sovellu kovin hyvin suursimpukoille ja keskimääräinen suursimpukkatiheys oli,25 yksilöä/m 2 ja vuollejokisimpukkatiheys vain,14 yksilöä/m 2. Joen pohja-aines ja virtaus eivät ole luoneet edellytyksiä alavirtaan ajautuneen suursimpukkamäärän kokoiselle populaatiolle. On mahdollista, että suursimpukkatasku (tai -taskuja) on voinut olla Ruotsinkylässä Lohkullan kartanon kohdalta (Pl 7) alavirtaan Myllykylän altaan kohdalle (Pl 6). On todennäköistä, että Tuusulanjoen ylä- ja keskijuoksulla tehdyt vuollejokisimpukan suojeluekologian huomioivat rajoitetut kunnostustoimenpiteet ovat vähentäneet vuollejokisimpukkaan kohdistuvaa riskiä sen verran, ettei Tuusulanjoen alaosassa olleet ja sinne tulleet vuollejokisimpukat häviä alueelta lähitulevaisuudessa. Erityisseuranta-alueelle ja sen alapuoliseen jokiosaan aina Katriinan sillalle saakka on jäänyt vuollejokisimpukkaa sen verran, että lajin kanta pysyy lisääntyvänä. Tuusulanjoen kunnostuksen yksi tavoite oli lisätä uoman monimuotoisuutta pohjakynnyksillä ja altailla, mikä voi tulevaisuudessa tarjota uusia elinympäristöjä myös suursimpukoille. Tuusulanjoen vuollejokisimpukkapopulaation jatkoseurantaan ei ole tarvetta, mutta ennen jokeen kohdistuvia uusia hankkeita populaation tila on tutkittava tarkkaan, ettei lajin kantaa tuhottaisi joesta. 3.9 Eroosioseuranta Rantapenkkojen eroosiota seurattiin perustamalla Tuusulanjoen ylä- ja alaosalle seurantalinjoja vuonna 26 (Liite 2; E1 E3). Korkeusjärjestelmään sidottujen mittausten avulla mitattiin rantapenkkojen korkeudessa tapahtuneita muutoksia kunnostuksen jälkeen keväällä 28. Seurannassa havaittiin joitakin sortumia (kuvat 12 ja 13), mutta mittausten perusteella uoman poikkileikkaus ei ole merkittävästi muuttunut (Jaakonaho & Hietala, 21). Kuva 12. Mikkolan kaivualue oikealla rannalla. Kuva: Kari Rantakokko Kuva 13. Penkan sortuma Ruotsinkylässä Kuva: Kari Rantakokko 22
3.1 Seurantojen yhteenveto Kaivutoimenpiteet vaikuttivat veden fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin ja vaikutukset olivat suurimpia heti kaivualueen alapuolella. Vedenlaadun heikkeneminen rajoittui kuitenkin työjaksoihin eikä kunnostuksen jälkeen enää havaittu eroja vedenlaadussa. Jatkuvatoimisen mittauksen perusteella arvioitu Myllykylään kulkeutuneen hienojakoisen kiintoaineen määrä kasvoi selvästi töiden aikana. Myllykylän ohi kulki kaksi kertaa enemmän kiintoainetta kuin Tuusulanjärvestä lähti. Kunnostustoimenpiteiden kuluessa tehtiin useita työtapakokeiluja, joiden avulla toivottiin voitavan vähentää kunnostustoimien aiheuttamaa kiintoainekuormitusta. Jatkuvatoimisten sameusmittausten perusteella ohjattiin kunnostustoimenpiteitä töiden aikana ja kaivut keskeytettiin, kun sameus oli liian suuri. Veden sameus vähenikin vuosina 27 29, mutta ylitti silti ajoittain ohjeellisen ylärajan. Simpukkaseurannoissa havaittiin pohjan liettymistä kunnostusalueen alapuolisella jokiosuudella Myllykylässä, mutta alueen pohjaeläimistö ja vesisammalet vaikuttivat selvinneen hyvin liettymisen aiheuttamista haitoista. Alueelta löytyi myös luontaisesti lisääntyvää purotaimenta, joten sen elinolosuhteet eivät ole merkittävästi huonontuneet kunnostuksen aikana. 4 Jatkoseurannan tarve Uudenmaan ELY-keskus seuraa Tuusulanjärven luusuan vedenlaatua. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ottaa vesinäytteitä osana Vantaanjoen yhteistarkkailua Tuusulanjoen Katriinantien sillalta. Muulle vedenlaadun seurannalle ei ole tarvetta. Jokitien ja Katriinantien kiinteitä vedenkorkeusasteikkoja voidaan seurata tarpeen mukaan tulva-aikoina ja tulokset toimitetaan vuosittain ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmään. Tuusulanjärven säännöstelyyn liittyvä jatkuvatoiminen vedenkorkeuden ja virtaaman mittaus jatkuu pysyvänä säännöstelyvelvoitteena. Uudenmaan ELY-keskuksen jatkuvatoiminen seuranta Myllykylässä oli käynnissä elokuun 212 loppuun. Kunnostuksella ei ollut merkittäviä, pysyviä haitallisia vaikutuksia kaloihin, vesisammaliin ja pohjaeläimistöön, joten niiden jatkoseurannoille ei ole tarvetta. Myöskään vuollejokisimpukan jatkoseurantaan ei ole tarvetta. Tuusulanjärven Natura-alueiden linnustoselvitykset toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen toimesta vuonna 212, jolloin arvioitiin muutoksia Lintulahdet Life -hankkeen jälkeen. Samassa yhteydessä toteutettiin myös Naturaan kuulumattomien Tuusulanjärven ranta-alueiden ja vesiensuojelukosteikkojen vesi- ja rantalinnustoselvitys. Tuusulanjoen kunnostus ei aiheuta muuta linnuston seurantatarvetta. 23
5 Kirjallisuus Ekholm, M. 1993: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A 126. 165 s. Englund, G. 1991: Effects of disturbance on stream moss and invertebrate community structure. J. North. Am. Benthol. Soc., 1: 143-153. Hietala, J. 29: Tuusulanjoen kunnostuksen seuranta vuosina 25 29. II Väliraportti vedenlaadusta ja virtaamista. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä.14 s. Jaakonaho, O. & Hietala, J. 211: Tuusulanjoen kunnostus. Yhteenveto eroosioseurannasta. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä. 3 s. Joensuu, I. 29: Tuusulanjoen kunnostuksen seuranta vuosina 24 29. Raportti vesikasvillisuudesta. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. 17 s. Joensuu, I., Vuori, K-M. & Nieminen, M. 1996: Vesistörakentamisen ja lyhytaikaissäännöstelyn vaikutus Perhonjoen kosken eliöyhteisöihin. Suomen ympäristö - Luonto ja luonnonvarat nro 79.9 s. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto, 1984: Tuusulanjärven kunnostussuunnitelma, 1984. 5.9.1984. 214 s. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto, 199: Tuusulanjoen ja jokimaiseman kunnostus - ideasuunnitelma. 16 s. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä, 29: Tuusulanjoen kunnostuksen tarkkailuohjelma. 28.1.29. 18 s. Könönen, K. 21: Tuusulanjoen kunnostuksen seuranta vuosina 24 29: Raportti pohjaeläinseurannasta. Keski- Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä. 12 s. Lempinen, P., Luttinen, R. & Pummila, A. 1999: Tuusulanjoen ympäristöselvitys. Uudenmaan ympäristökeskus. Monisteita 61. 64 s. Marttila, J. 28: Tuusulanjoen kunnostuksen seuranta vuosina 25 28. Väliraportti vedenlaadusta ja vedenkorkeuksista. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä. 15 s. Muotka, T. & Virtanen T. 1995: Stream as a habitat templet for bryophytes: species distribution along gradients in disturbance and substratum heterogeneity. Freshwater Biology 33: 141-16. Saura, A. 25: Tuusulanjoen kunnostukseen liittyvä kalastotarkkailu vuonna 24. Riista- ja kalaraportteja nro 351. 6 s. Saura, A. 29: Tuusulanjoen kunnostukseen liittyvä kalastotarkkailu vuonna 28. Riistan- ja kalantutkimus. 28 s. Saura, A. & Könönen, K. 22: Vantaanjoen yhteistarkkailu. Kalatalous- ja pohjaeläintarkkailuohjelma alkaen vuodesta 22. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kala- ja riistaraportteja 242. Saura, A., Könönen, K., Yrjölä; R. & Rinne, J. 25: Vantaanjoen yhteistarkkailu kalasto vuonna 24 ja pohjaeläimet vuosina 22 24. Kala- ja riistaraportteja 368. 57 s. Uudenmaan ympäristökeskus, 1999: Tuusulanjoen kunnostussuunnitelma. Tnro 196V48-333. 2.1.1999. 21 s. + liitteet. Uudenmaan ympäristökeskus, 29: Uudenmaan ympäristökeskuksen alueen vesienhoidon toimenpideohjelma. 144 s. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 213: Pintavesien ekologinen tila Uudellamaalla (Internet-osoite: http://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi_ja_meri/pintavesien_tila) Yrjölä, R. 26. Natura-arvio Tuusulanjärven lintuvesialueen Loutinojan, Sarsalanojan ja Haukkalanojan teknisestä kunnostussuunnitelmasta. Uudenmaan ympäristökeskus.14 s. Moniste. Valovirta, I. & Hietala, J. 215: Tuusulanjoen kunnostuksen vaikutukset vuollejokisimpukkaan. Simpukkamäärien muutokset vuosina 25 212. 32 s. 24