Asumispalvelutarpeen kartoitus kotona asuville kehitysvammaisille 2012 Vammaispalvelujen valtakunnallinen kehittämishanke 2010-2012 Pohjois-Karjalan osahanke Kehittämissuunnittelija Leena Suhonen Projektityöntekijä Kirsi Timonen
Asumispalvelutarpeen kartoitus kotona asuville 2012 Vammaispalveluhankkeen Pohjois-Karjalan osahanke toteutti kyselyn kotona asuville kehitysvammaisille henkilöille 1-2/2012. Kyselyllä haluttiin selvittää hieman tämän hetkisen asumisen tilannetta, mutta pääasiallinen tarkoitus oli selvittää kotona asuvien kehitysvammaisten tulevaisuuden asumiseen liittyviä suunnitelmia ja toiveitta. Kysely lähetettiin 329:lle lapsuudenkodissa asuvalle kehitysvammaiselle henkilölle Pohjois-Karjalassa ja Heinävedellä. Vastauksia palautui kaikkiaan 146 (44 %). KYSELYN TULOKSIA Taustatietoja Vastaajista oli miehiä 88 (60 %) ja naisia 58 (40 %). Vastaajien ikäjakauma alla. Keski-Karjalasta (Kitee, kesälahti, Rääkkylä, Tohmajärvi) vastauksia palautui 26 (52), Pielisen-Karjalasta (Lieksa, Nurmes, Juuka, Valtimo) vastauksia palautui 32 (83) ja Joensuun seudulta (Joensuu, Kontiolahti, Ilomantsi, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi) ja Heinävedeltä vastauksia palautui 88 (194). Tuloksia luettaessa kannattaa huomioida, että kaikki eivät vastanneet kaikkiin kysymyksiin. Yksittäisten kysymysten osalta on siis eri määrä vastauksia.
Nykyhetken asuminen Pääsääntöisesti vastaajat asuivat vanhempien tai jommankumman vanhemman kanssa. Seitsemän henkilöä asui oman veljen tai siskon kanssa ja yksi vastanneista ilmoitti asuvansa jonkun muun kuin edellä mainittujen kanssa. Kysyttäessä vanhempien/vanhemman ikää, ei saatu kaikilta vastauksia. Vastanneiden ilmoittamat iät jakautuivat niin, että suurin osa vanhemmista oli ikäjakaumaltaan 40-60 -vuotiaita ja jonkin verran yli 60-vuotiaita. Vanhin oli 89-vuotias. Tulevaisuuden asuminen Kysyttäessä, onko henkilöllä tarvetta muuttaa nykyisestä kodista nyt tai lähitulevaisuudessa, saatiin seuraavia vastauksia. Vastanneista 34 % (50) ilmoitti muuton tarpeen olevan nyt tai lähitulevaisuudessa. Vastanneista 38 % (56) (ilmoitti, että muuttamisen tarvetta ei nyt tai lähitulevaisuudessa ole ja 28 % (41) oli sitä mieltä, että ehkä on tarvetta muuttaa nyt tai lähitulevaisuudessa. Yksi vastaaja oli kirjannut vastauksen kahteen paikkaan (ehkä ja ei). Edellä mainituista 56:sta, jotka ilmoittivat että muuttamisen tarvetta ei ole nyt eikä lähitulevaisuudessa, oli osa kuitenkin vastannut kysymyksiin 6-7, jotka koskivat muuttoa ja muuton ajankohtaa. Kysymyksillä oli tarkoitus tarkentaa muuton syitä ja ajankohtaa. Kysyttäessä syitä muuton tarpeeseen, osa vastaajista valitsi useamman tarjolla olevista vaihtoehdoista. Suurimmat muuton tarpeen syyt olivat halu asua itsenäisesti (55 kpl) ja hoitajan voimavarojen riittämättömyys (37 kpl). Yhden vastaajan mukaan muuton tarpeen syy oli nykyisen asunnon huono sijainti. Vastanneista 8 ilmoitti syyn olevan jonkin muun kuin ao. vaihtoehdot. Muuton ajankohtaa kysyttäessä 116:sta vastanneesta 49 (42 %) ilmoitti sopivaksi ajankohdaksi 3-5 vuoden kuluttua, 17 (15 %) 1-2 vuoden kuluttua ja 16 (14 %) mahdollisimman pian. Vastaajista 34 (29 %) ilmoitti, että ei ole tarvetta muuttaa tai ei osaa arvioida muuton ajankohtaa.
Alla oleva kaavio kuvaa arviota muuton ajankohdasta. Mahdollisimman pian 1-2 vuoden kuluttua 3-5 vuoden kuluttua Ei ole tarvetta muuttaa % Määrä Ei osaa sanoa 0 10 20 30 40 50 60 Asumisvalmennuksen ja muuttovalmennuksen tarpeen tuloksia koottaessa nousi esiin, että kyselylomakkeessa olisi pitänyt kuvata tarkemmin niiden sisällöt. Suhteellisen suuri osuus vastaajista oli vastannut kysymyksiin, että ei osaa sanoa. Asumisvalmennusta koki tarvitsevansa 82 (56 %) ja muuttovalmennusta 58 (40 %) vastanneista. Vastaajista 64 (44 %) ei osannut sanoa tai koki ettei tarvitse asumisvalmennusta tai harjoittelua. Muuttovalmennuksen tarpeesta ei osannut sanoa 42 (29 %) ja 46 (31 %) ei kokenut tarvitsevansa muuttovalmennusta. Miten haluaisit asua tulevaisuudessa kysymykseen osa vastaajista oli valinnut useamman eri vaihtoehdon. Lisäksi tähän kysymykseen tuli vastauksia myös niiltä henkilöiltä, jotka olivat ilmoittaneet, että tarvetta muuttamiseen ei ole nyt tai lähitulevaisuudessa. Suurin osa vastaajista (85) ilmoitti haluavansa asua tulevaisuudessa ryhmäkodissa. Näistä 85:sta vastanneesta 58 kokee tarvitsevansa yövalvontaa. Vastaajista 35 ilmoitti haluavansa asua tulevaisuudessa omassa asunnossa, johon saa tukea tarvittaessa. Perhehoidossa haluaisi asua 13 henkilöä ja 11 henkilöä kumppanin tai ystävän kanssa omassa asunnossa, jonne saa tukea tarvittaessa.
Alla olevasta kuviosta selviää tulevaisuuden asumisen tarpeet. Vastaajien oman näkemyksen mukaan heidän asumisen muotoa suunniteltaessa suurimmiksi henkilökunnan erityisosaamisen tarpeiksi nousivat puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiomenetelmät (36), epilepsia (31) sekä haastava käyttäytyminen (28). Autismiosaamista tarvitsee vastaajista 17, aistivammoihin liittyvää osaamista tarvitsee 9, mielenterveysosaamista 7 ja dementiaosaamista ilmoitti tarvitsevansa 1 vastaaja. Henkilökunnan osaamisen tarve Kommunikaatiomenetelmät Epilepsia Haastava käyttäytyminen Autismi Aistivammat Mielenterveysongelmat Dementia Tarve 0 10 20 30 40
Apuvälineiden käyttöä kysyttäessä saatiin 18 kyllä-vastausta. Apuvälineet liittyivät usein kommunikaatioon ja liikkumiseen, esim. pyörätuoli, rollaattori, kolmipyörä. Muina apuvälineinä nousivat esiin suihkutuoli, seisomateline, hoitosänky ym. Kommunikaatioon liittyvät apuvälineet olivat mm. kommunikaatiokansioita ja yksi vastaajista käytti kommunikaattoria kommunikaation tukena. Kyselyn lopussa kartoitettiin vastaajien mielipiteitä heidän tärkeinä pitämistään asumisen suunnitteluun ja asumiseen liittyvissä asioissa. Seuraavassa on nostettu joitakin useamman vastaajan mielestä tärkeäksi nimeämiä asioita. Liitteenä tarkempi lista kaikista vastauksista (liite 1). Vastaajat pitivät tärkeänä, että he voivat olla mukana asumisen suunnittelussa alusta alkaen ja että heitä kuunnellaan. Tärkeäksi koettiin myös yksilöllisten tarpeiden huomioiminen, mahdollisuus harrastaa mieluisia asioita, turvallinen ympäristö ja esteettömyys. Asumisen vaihtoehtoja toivottiin nykyistä enemmän. Tärkeitä asioita ovat myös itsenäisyys ja turvallisuus sekä kommunikaation tukeminen ja mahdollistaminen. Johtopäätöksiä Erilaisia asumisen ratkaisuja tarvitsee kyselyn tulosten mukaan lähimmän viiden vuoden sisällä 82 henkilöä (71 %). Joidenkin ryhmien osalta asumisen järjestämisen haaste nousi selkeästi esille. Muun muassa Joensuussa on 7 kehitysvammaista henkilöä, jotka tarvitsevat 3-5 vuoden sisällä yövalvottua ryhmäasumista. Tämä ryhmä tarvitsee henkilökunnalta autismiosaamista, haastavan käyttäytymisen osaamista ja puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiomenetelmien osaamista. Pohjois-Karjalan alueella on kaikkiaan 17 henkilöä, jotka kokevat tarvitsevansa autismiosaamista. Heistä 12 ilmoitti tarvitsevansa yövalvottua ryhmäkotiosaamista. Niin ikään Joensuun vastanneista nousi toinen selkeä ryhmä; 10 alle 30-vuotiasta henkilöä, jotka haluavat muuttaa asumaan itsenäisesti yksilöllisen tuen turvin. Tästä ryhmästä viisi ilmoitti muuton tarpeen olevan ajankohtainen mahdollisimman pian, kahdella muuton tarve on 1-2 vuoden sisällä ja kolmella 3-5 vuoden sisällä. Yövalvottua ryhmäasumista ilmoitti tarvitsevansa viiden vuoden sisällä 11 joensuulaista kehitysvammaista henkilöä.
Liite 1 Muita tärkeiksi koettuja asioita joita tuotiin esiin tulevaisuuden asumisen suunnittelussa - henkilökunta motivoitunutta ja ammattitaitoista - turvallisuus - palvelut lähellä - kodinomaisuus - aidattu ulkoalue - esteettömyys - mahdollisimman itsenäinen selviytyminen - hyvissä ajoin tieto siitä missä voi asua jos kotona ei enää mahdollista asua - puhdas sisäilma - selkeät toimivat tilat - että mua kuunnellaan - oma rauha/oma huone - mahdollisuus toimintaan ja virkistäytymiseen - kommunikaation tukeminen ja mahdollistaminen - asuminen edullista että eläke riittää - kissa saisi olla kaverina - ruokailut olisivat valmiina
- voi vierailla kotona viikonloppuisin ja minun luona voisi käydä vieraita - pieni yksikkö - arkielämän taitojen oppiminen - rauhallinen ja turvallinen henki - riittävästi henkilökuntaa - ystävät ja läheiset lähellä - syrjäytymisen pelko, yksinäisyys - selkeät rajat