Monien kulttuurien maakunta. Kulttuurit elävät Keski-Suomessa

Monien kulttuurien maakunta Kulttuurit elävät Keski-Suomessa 1.2.2011-31.12.2014

1 Sisältö 1. Hankkeen toteuttaja... 2 2. Hankkeen nimi ja hanketunnus... 2 3. Yhteenveto hankkeesta... 2 4. Raportti... 3 4.1 Hankkeen tavoitteet... 3 a. Ylemmän tason tavoitteet, joiden osa hanke on... 3 b. Hankkeen tavoitteet (joihin juuri tämä hanke pyrki)... 3 4.2 Hankkeen toteutus... 6 c. toimenpiteet... 6 d. aikataulu... 8 e. resurssit... 9 f. toteutuksen organisaatio... 9 g. kustannukset ja rahoitus... 9 h. raportointi ja seuranta... 10 i. toteutusoletukset ja riskit... 10 4.3 Yhteistyökumppanit... 11 4.4 Tulokset ja vaikutukset... 12 5. Esitykset jatkotoimenpiteiksi... 19 6. Allekirjoitukset ja päiväys... 19

2 1. Hankkeen toteuttaja Maaseudun Sivistysliitto 2. Hankkeen nimi ja hanketunnus Monien kulttuurien maakunta; kulttuurit elävät Keski-Suomessa, 13137 3. Yhteenveto hankkeesta Hankkeen kohderyhmänä ja hyödynsaajina olivat keskisuomalaisella maaseudulla asuvat uussuomalaiset ja syntysuomalaiset sekä heidän yhteisönsä, muun muassa kylä- ja asukasyhdistykset. Tavoitteena oli auttaa maaseutukunnissa asuvia kulttuuritaustaltaan (mukaan lukien syntyjään suomalaiset) erilaisia ihmisiä sopeutumaan nykypäivän monikulttuurisiin yhteisöihin. Hankkeen luonne oli myös syrjäytymistä ennaltaehkäisevä ja sen tarkoitus oli vahvistaa muualta Keski-Suomeen muuttaneiden osallisuutta. Tavoitteeseen pyrittiin järjestämällä eri kulttuuritaustaisille (mukaan lukien suomalaiset) henkilöille yhteistä toimintaa pienryhmissä ja työpajoissa, joissa yhdessä tekeminen ja uusien asioiden oppiminen oli keskeisessä roolissa. Yhteistyökumppaneiden kanssa toteutetuissa tapahtumissa useat yhdistykset, järjestöt ja muut tahot esittelivät myös omaa toimintaansa. Tällä tavoin edistettiin muualta Suomeen muuttaneiden oman paikan löytämistä tarjoamalla mielekästä harrastustoimintaa ikään ja kansallisuuteen katsomatta. Toiminta ja tapahtumat suunniteltiin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta maksuttomiksi. Toiminnan tuloksena muodostui ennakkoluulottomia ystävyyssuhteita yli kulttuurirajojen ja samaa taustaa olevien kanssa. Uussuomalaisia työllistyi osa-aikaisesti tai keikkaluontoisesti muun muassa kieltenopettajiksi ja esiintyviksi taiteilijoiksi. Työpajojen ja pienryhmien toimintaan osallistuneiden kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten tietämys ja ymmärrys eri kulttuureista ja niiden erityispiirteistä kasvoi. Erilaisiin tapahtumiin osallistuminen lisäsi myös valmiuksia käyttää suomen kieltä. Osa mukana olleista jatkaa myös hankkeen jälkeen yhteydenpitoa ja uskaltavat verkostoitua edelleen kulttuurisista eroista huolimatta. Osallistujat toimivat aktiivisen kansalaisuuden periaatteen mukaan sekä paikallisesti että maakunnallisesti.

3 4. Raportti 4.1 Hankkeen tavoitteet a. Ylemmän tason tavoitteet, joiden osa hanke on Ei ole. b. Hankkeen tavoitteet (joihin juuri tämä hanke pyrki) Hankkeen tarkoituksena oli auttaa sekä uussuomalaisia että syntysuomalaisia sopeutumaan monikulttuurisiin yhteisöihin Keski-Suomessa. Ensisijaisena tavoitteena oli synnyttää tilanne, jossa eri kulttuurien, maiden ja kieliryhmien edustajat (mukaan lukien syntysuomalaiset) löytävät luontevia ja tasa-arvoisia ystävyyssuhteita sekä oppivat ymmärtämään ja arvostamaan sekä omaansa että toisten tapoja ja kulttuuria. Tavoitteen saavuttamista varten toimenpiteiksi määriteltiin yhteisöjen pienryhmätoiminta ja työpajat, joissa uussuomalaiset ja syntysuomalaiset pääsevät esittelemään toisilleen oman kulttuurinsa tapoja ja tutustumaan toistensa kulttuureihin. Samalla uussuomalaiset voivat kartuttaa tietojaan suomalaisesta yhteiskunnasta ja syntysuomalaiset pääsevät näkemään, millaiselta suomalainen kulttuuri ja ylipäätään uuteen kulttuuriin totuttelu voi uussuomalaisesta tuntua. Tällaisen kaksisuuntaisen sopeuttamisen tarkoituksena oli edistää ystävyyssuhteiden lisäksi yhteistyön ja vaikuttamisen taitoja ja mahdollisuuksia paikallisesti sekä maakunnallisesti. Niin ikään hankkeen tavoitteena oli valita työntekijöiksi sekä uussuomalainen että syntysuomalainen työntekijä, jolloin monikulttuurisuus toteutuu myös työntekijätasolla. Koulutukselliset tavoitteet Hankkeen koulutukselliset tavoitteet olivat monitasoisia: toiminnalliset työpajat alueelliset pienryhmät seminaarit. Tavoitteena oli, että alueellisten / paikallisten pienryhmien (esim. kyläyhteisö) toiminta muodostuu tutustumisesta paikallisten yhteisöjen toimintaan ja perustuu osallistujien omiin mielenkiinnonkohteisiin sekä työpajoissa ja seminaareissa saatuihin kokemuksiin. Tarkoitus oli lisätä ruohonjuuritason tietämystä ja suvaitsevaisuutta. Työpajoissa ja pienryhmissä tavoitteena oli käsitellä konkreettisia aihealueita ja tutustuttaa osallistujia sellaisiin ihmisiin, joita he voivat tavata omalla asuinalueellaan ja omassa arjessaan. Pienryhmissä toiminnan suunnittelu ja toteutus ajateltiin pääasiallisesti olevan osallistujien vastuulla. Tällä tavoin eri kulttuureista tulevat ihmiset pääsevät oman kulttuurinsa asiantuntijana jakamaan haluamaansa tietoa ja myös kertomaan siitä, miten he itse oman ja vieraan kulttuurin kokevat.

4 Toiminnallisten työpajojen ja pienryhmätoiminnan toinen tärkeä tavoite oli tuoda seminaareissa (2 kpl) kuntapäättäjien tietoisuuteen osallistujien kokemuksia monikulttuurisesta Keski-Suomesta, onnistuneista käytänteistä ja haasteista. Toiminnalliset työpajat (4 kpl) Toiminnallisten työpajojen tarkoituksena oli koota eri maaseutukunnissa asuvia uussuomalaisia ja syntysuomalaisia yhteen. Samalla uussuomalaiset voivat tutustua muissa kunnissa asuviin uussuomalaisiin, ja esimerkiksi samasta kulttuurista tuleviin, hieman kauempana asuviin ihmisiin. Toiminnallisissa työpajoissa, joissa lähdetään liikkeelle ihmisten arjesta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä, oli tavoitteena tutustua kulttuureihin eri teemojen kautta. Työpajojen avulla uussuomalaiset ja syntysuomalaiset pääsevät miettimään omaa kulttuuritaustaansa ja esittelemään sitä muista kulttuureista tuleville. Samalla he saavat itse tutustua muiden kulttuureiden tapoihin sopivan konkreettisilla ja toiminnanläheisillä tavoilla. Hankkeen aikana oli tavoitteena järjestää neljä toiminnallista työpajaa / maakunta (2 pohjoisessa ja 2 eteläisessä osaa maakuntaa). Ensimmäisen työpajan aikana muodostetaan hankkeen aikana toimivat pienryhmät, joiden teemoja voisivat olla esim. ruokakulttuuri, musiikki ja kirjallisuus, työ ja kädentaidot. Viimeinen toiminnallinen työpaja on hankkeen päätöstilaisuus, jossa osallistujat valmistavat ohjelman hankkeen viimeiseen kuntapäättäjille kohdennettuun seminaariin. Alueelliset pienryhmät (4-6 kpl / vuosi) Tavoitteena oli koota maaseutukunnissa pienryhmiä, joihin osallistuu samalla alueella asuvia uussuomalaisia ja syntysuomalaisia. Jokaisessa pienryhmässä on sekä uussuomalaisia että syntysuomalaisia. Ryhmien toiminnan tarkoituksena oli, että samassa kunnassa asuvat uussuomalaiset ja syntysuomalaiset tutustuvat toisiinsa. Se antaa heille mahdollisuuden verkostoitua itselleen sopivalla tavalla. Ryhmissä osallistujat tutustuvat sellaisiin ihmisiin, joita he voivat tavata omassa arjessaan ja omalla asuinalueella. Ryhmien toiminta tapahtuu mahdollisimman lähellä omaa asuinaluetta, jolloin osallistujien ei tarvitse matkustaa pitkää matkaa tai omistaa ajokorttia osallistuakseen toimintaan. Ajatuksena oli, että pienryhmät muodostetaan ensimmäisen toiminnallisen työpajan aikana ja niiden toiminta alkaa hankekoordinaattorivetoisesti. Ryhmätapaamisten aiheet nousevat osittain työpajoista, muta myös arjen haasteista. Näiden pohjalta ryhmät saavat itse suunnitella ryhmälleen tavoitteellista ja tarkoituksenmukaista toimintaa. Aiheet voivat liittyä mm. asumiseen, tapoihin, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen (kansalaisvaikuttaminen), alueen palveluihin, omaan elämäntarinaan, satuihin ja legendoihin, juhlapyhiin, kädentaitoihin, musiikkiin ja kirjallisuuteen. Ryhmissä osallistujat voivat myös tutustua kunnassa toimiviin yrityksiin ja yhteisöihin, tai tehdä pieniä opintoretkiä haluamiinsa kohteisiin kunnan ulkopuolella. Halutessaan he voivat myös esimerkiksi vierailla toistensa kodeissa tai tutustua toistensa kulttuuriin jonkin teeman kautta.

5 Seminaarit (2 kpl pohjoisessa ja eteläisessä osassa maakuntaa, yht. 4) Hankkeen tavoitteena oli järjestää toisena vuonna ensimmäinen kuntapäättäjille suunnattu seminaari, jonka tarkoituksena oli tiedottaa meneillään olevasta hankkeesta, alueella asuvista uussuomalaisista ja tulevasta työvalmennuksesta. Toinen seminaari järjestetään hankkeen loppupuolella. Tässä seminaarissa kuntapäättäjille hankkeeseen osallistuvat ryhmät esittelevät kokemuksiaan monikulttuurisesta maakunnastaan onnistumisineen ja haasteineen. Esitykset valmistellaan pienryhmissä ja viimeisessä työpajassa. Samalla suunnitellaan toimintatapoja, joiden avulla keskisuomalaisissa kunnissa tuetaan paikallisten yhteisöjen monikulttuurisuutta. Molemmat seminaarit järjestetään sekä pohjoisessa että eteläisessä osaa maakuntaa. Määrälliset tavoitteet Pienryhmätoiminnan tavoitteena oli, että ryhmissä on sekä syntysuomalaisia että uussuomalaisia. Pienryhmien koko on 6-12 henkilöä. Mikäli alueella asuu enemmän uussuomalaisia, voidaan alueella perustaa useampia pienryhmiä. Pienissä kunnissa pienryhmät voidaan yhdistää, eli ryhmät voivat olla myös kuntien yhteisiä. Osallistujatavoitteeksi määriteltiin yhteensä 60 henkilöä (1-2 ryhmää / seutukunta), jotka muodostavat 8-10 ryhmää. Ryhmässä on eri kulttuuritaustaisia henkilöitä (ml. syntyjään suomalaiset).

6 4.2 Hankkeen toteutus c. toimenpiteet Hankkeen tapahtumat 2011-2014 Kunta Työpajat Yhdessä järjestetyt ja esiintymiset muiden tilaisuuksissa Pienryhmätapaamiset Seminaarit Opintomatka Yhteensä Hankasalmi 4 1 5 Joutsa 1 2 3 2 8 Jyväskylä 3 1 4 8 Jämsä 3 1 2 4 10 Kannonkoski 2 2 1 5 Karstula 4 4 1 9 Keuruu 11 1 1 1 14 Kuhmoinen 1 1 Kyyjärvi 1 1 Laukaa 6 8 2 16 Multia 1 4 5 Petäjävesi 1 1 Pihtipudas 1 1 Saarijärvi 25 11 2 11 49 Toivakka 1 1 Viitasaari 8 1 9 Äänekoski 6 2 1 3 12 Joensuu, Ilomantsi 1 1 Yhteensä 77 37 10 31 1 156 Hankkeen ensimmäiset tapahtumat toteutettiin syyskaudella 2011. Sen jälkeen erilaisia tilaisuuksia (pienryhmätoimintaa, työpajoja, seminaareja, yhteistyössä järjestettyjä tilaisuuksia) järjestettiin vuoden 2014 loppuun mennessä Keski-Suomessa 17 kunnassa yhteensä 157 kappaletta. Tapahtumissa oli 6052 osallistujaa. Osa heistä oli mukana useammassa kuin yhdessä tapahtumassa. Hank-

7 keen aikana tehtiin myös opintomatka Itä-Suomeen. Joensuussa ja Ilomantsissa tutustuttiin paikallisiin monikulttuurisiin yhteisöihin ja siihen, millaista ihmisten arkipäivän elämä rajan pinnassa on. Pienryhmätoiminnassa ja työpajoissa keskeisessä roolissa oli yhdessä tekeminen ja uusien asioiden oppiminen sekä verkostoituminen. Käsiteltävät aiheet löytyivät osallistujien omasta arjesta ja mielenkiinnon kohteista. Kokoontuminen tietyn teeman, useimmiten ruuan, kädentaitojen ja luonnon, ympärillä viritti keskustelua niihin liittyvistä tavoista ja perinteistä. Uusien näkökulmien myötä osallistujat saivat ideoita toteuttaa opittuja asioita omalla tavallaan. Esimerkiksi suomalaista kalaa voi laittaa myös kiinalaisittain. Moni uus- ja syntysuomalainen osallistuja oli mukana hankkeen tilaisuuksissa esimerkiksi nojatuolimatkojen, kurssien tai muiden teematapahtumien vetäjinä. Suuren suosion hankkeen pienryhmä- ja työpajatoiminnassa saivat nimenomaan ns. nojatuolimatkat, joissa maahanmuuttajataustaiset henkilöt esittelivät omaa maataan ja kulttuuriaan kukin omalla tavallaan. Hankekoordinaattorit osallistuivat pienryhmä- ja työpajatoimintaan, joissa he antoivat tukea ja ohjausta ryhmien vetäjille. Seminaareissa ja yhteistyössä eri järjestöjen, kuntien, kansalaisopistojen, koulujen ja muiden toimijoiden kanssa järjestetyissä tilaisuuksissa (mm. kouluvierailut, Keski-Suomen päivä, monikulttuurinen viikko Laukaassa) tavoitettiin eri-ikäisiä osallistujia. Useissa tapahtumissa oli mukana uussuomalaisia esiintyjiä omine tarinoineen ja kokemuksineen, ja niissä esiteltiin monikulttuurista toimintaa eri tavoin (mm. luennot, valokuvanäyttelyt, konsertit). Kuntien viranhaltijoille ja luottamushenkilöille suunnatuissa seminaareissa käsiteltiin maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä. Alustajina tilaisuuksissa oli asiantuntijoita mm. työ- ja elinkeinoministeriöstä, perusturvalaitos Saarikasta ja Jyväskylän TE-toimistosta. Hankkeen päätöstapahtuma Kulttuurit kohtaavat Koskelassa toteutettiin Äänekoskella 8.11.2014. Tilaisuuden rakentamisessa oli mukana eri järjestöjä ja uus- ja syntysuomalaisia yksityisiä henkilöitä. Toiminnallisessa tapahtumassa eri kulttuuritaustaiset keskisuomalaiset toivat omaa osaamistaan esille työnäytöksissä ja opettivat kädentaitoja osallistujille. Lisäksi lähes 30 kansallisuutta esittäytyi omissa pöydissään, joissa oli nähtävänä asusteita, esineitä ja kädentaitoja eri kulttuureista. Myös keskisuomalaiset yhdistykset esittelivät toimintaansa. Monikulttuurisessa tapahtumassa, joka järjestettiin yhteistyössä JyvÄä maahanmuuttajatyöhön hankkeen kanssa, vieraili noin 300 osallistujaa. Osallistujien palautteiden mukaan tämäntyyppisiä tapahtumia kaivataan lisää. Eri kulttuureihin tutustuminen konkreettisten esitysten (mm. Wilson Kirwan tarinat, pakolaistelttaan tutustuminen, Sisi Majitun afrikkalainen musiikki ja tanssi, suomalainen satuvuolu, eri maiden pöydät, maistiaiset, eri kansoista kertovat pöydät) ja osallistavan toiminnan avulla murtaa ennakkoluuloja ja antaa ajattelemisen aihetta.

8 Osallistujien palautetta: Hieno, mielenkiintoinen tapahtuma ja edesauttaa suhtautumaan molemmin puolin. Hyvä positiivinen tapahtuma, joka tuo kulttuurit lähemmäs toisiaan. Afrikkalainen tanssi, sai kaikki mukaan ja hymyn huulille. Pakolaisteltta, konkreettinen ja koskettava. Talkootunteja hankkeen aikana kertyi 1322 (tavoite 1337). Niitä syntyi kanta- ja uussuomalaisten tekemästä työstä, kuten tilaisuuksien järjestämisestä ja niissä esiintymisestä. Hankkeen tapahtumia oli 31 (tavoite 23) kylällä. Pääsääntöisesti eri tilaisuudet toteutettiin kuntien keskustoissa, mutta pienryhmä- ja työpajatoimintaa järjestettiin myös taajama-alueen ulkopuolella yhteistyössä mm. kyläyhdistysten kanssa. Yhteistyö paikallisten yhdistysten, seurakunnan, kunnan ja muiden toimijoiden kanssa oli merkittävää mm. sen vuoksi, että eri tilaisuuksissa organisaatioiden edustajat pääsivät esittelemään toimintaansa ja samalla he olivat toivottamassa uussuomalaisia tervetulleeksi uusiin harrastuksiin ja yhdistystoimintaan mukaan. Hankekoordinaattorien osallistuminen muuhun toimintaan Hankekoordinaattorit aloittivat työnsä syksyllä 2011, jolloin hankkeen toteuttamiseen haettiin ideoita perehtymällä Maaseudun Sivistysliiton Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin monikulttuurisiin hankkeisiin Oulussa. Monien kulttuurien maakunta -hankkeen aikana syntyneitä hyviä käytäntöjä jaettiin MSL:n yhteisissä tapaamisissa Pyhäjärvellä 2013 ja Suomenlinnassa 2014. Syksyllä 2014 MSL:n yhteisessä kokoontumisessa Joensuussa pohdittiin monikulttuurisen työn tulevaisuuden näkökulmia. Hankekoordinaattorit olivat asiantuntijoina mukana perusturvaliikelaitos Saarikan kotouttamisohjelman laadinnassa, jonne he ohjasivat asiantuntijoiksi myös uussuomalaisia. d. aikataulu Monien kulttuurien maakunta hankkeen alkuperäinen toteutusaika Keski-Suomen ELY-keskuksen päätöksen mukaan oli 1.3.2011-31.12.2013. Hanke hyväksyttiin 6.5.2011, jonka jälkeen kaksi hankekoordinaattoria aloitti työnsä rekrytointiprosessin jälkeen 1.9.2011. Kesäkuussa 2013 hankkeelle anottiin jatkoaikaa, jota myönnettiin seuraavan vuoden loppuun. Uusi toteutusaika oli 1.3.2011-31.12.2014 saakka.

9 e. resurssit Hankkeessa työskenteli 1.9.2011 alkaen kaksi kokopäiväistä hankekoordinaattoria, HTM Ari Pekka Pasanen ja eläinhoitoalan insinööri Jolanta Mustamäki. 1.4.2014 Ari Pekka Pasasen tilalla jatkoi KTM Heli Korhonen hankkeen päättymiseen saakka. Aluepäällikkö Leena Kuhnon työpanosta johtamiseen käytettiin suunnitelman mukaisesti 2 työpäivää/kuukausi. Hankkeen kirjanpito ja taloushallinto oli osa MSL:n taloushallintoa. Hankkeen toimintaa seurasi säännöllisin väliajoin kokoontuva seurantaryhmä. Arviointi toteutettiin osittain oppilastyönä. Sen teki sosionomiopiskelija (AMK) Kirsi Hartikainen harjoitteluaikanaan Monien kulttuurien maakunta hankkeessa syksyllä 2014. f. toteutuksen organisaatio Hanketta hallinnoi Maaseudun Sivistysliiton Länsi- ja Keski-Suomen aluekeskus, jonka fyysinen toimipiste on Saarijärvellä. Hankkeen johtaminen toteutettiin aluekeskuksen ja liiton johtamisjärjestelmän kautta. g. kustannukset ja rahoitus Hankkeen kokonaisbudjetti oli 371 781,25 euroa. Hankkeen rahoitus tuli ELY-keskuksen koordinoimana EU:n maaseuturahastolta. Hankkeen budjetti Monien kulttuurien maakunta -hanke Muutosbudjetti 16.6.2014 Toteutunut budjetti 2011-2014 Palkkauskulut ja palkkiot 283 646,71 289 111,06 Ostopalvelut 7 666,22 5 776,75 Vuokrat 16 142,74 14 238,56 Kotimaan matkakulut 28 704,06 31 653,74 Muut kustannukset 17 486,22 16 568,92 Yleiskustannukset 4 763,71 1 653,47 Vastikkeetta hankkeen 13 371,59 13 220,00 hyväksi tehtävä työ Kokonaiskustannukset yhteensä/hyväksyttävät kustannukset yhteensä 371 781,25 372 222,50

10 h. raportointi ja seuranta Hankkeella oli seurantaryhmä, johon kuuluivat Veli Koski Keski-Suomen ELY-keskuksesta, Reetta Seppälä Alkio-opistolta, Paul Abbey Palapeli2-projektista, Svetlana Kallio osallistujien edustajana, Arja Paakkanen Jämsän kaupunginvaltuustosta, Leena Kuhno ja Paula Yliselä Maaseudun Sivistysliitosta sekä hankekoordinaattorit Jolanta Mustamäki ja Ari Pekka Pasanen. 1.4. -31.12.2014 Ari Pekka Pasasen tilalla jatkoi Heli Korhonen. Seurantaryhmä kokoontui vuosien 2011-2014 aikana seuraavasti: 8.11.2011 21.2.2012 29.5.2012 4.12.2012 15.5.2013 3.12.2013 1.4.2014 12.8.2014 11.12.2014 i. toteutusoletukset ja riskit Hankkeen suurin haaste oli rekrytoida uussuomalaisia ja valtaväestöä alueellisten pienryhmien ja työpajojen toimintaan mukaan. Tavoitteiden kannalta oli tärkeää, että pienryhmissä olisi sekä uussuomalaisia että valtaväestöä. Osallistujien tavoittaminen, varsinkin uussuomalaisten löytäminen toimintaan, oli aluksi hidasta. Tietoja eri paikkakunnilla olevista maahanmuuttajista ei viranomaisilta henkilösuojalain vuoksi voinut saada. Sen vuoksi oli mietittävä muita keinoja heidän tavoittamiseksi. Kun toiminnallisia työpajoja toteutettiin enemmän kuin hankesuunnitelmassa (neljä kpl) oli ja lisäksi niitä järjestettiin yhteistyössä eri toimijoiden kanssa (mm. kyläyhdistykset, srk), uus- ja syntysuomalaisia tavoitettiin entistä paremmin. Näin alkoi muodostua myös paikallisia pienryhmiä, jotka kokoontuivat eri teemojen ympärillä ja verkostoituivat keskenään. Osa ryhmistä toimi kiinteästi useamman kerran yhdessä, mutta joidenkin ryhmien kokoontuminen jäi yhteen kertaan. Hankkeen eri tapahtumiin osallistui yli 6000 henkilöä, joista suurin osa oli valtaväestöä. Tällaisen osallistujajoukon tavoittaminen vaati tiedottamista useiden eri kanavien kautta. Sähköpostin, kirjeiden, facebookin, paikallislehtien ja yhteistyökumppaneiden kautta tapahtumien markkinoiminen vaati lisäksi henkilökohtaisia kontakteja varsinkin uussuomalaisten keskuudessa. Heihin oltiin yhteydessä joko puhelimitse tai tavattiin henkilökohtaisesti. Osallistumiseen ei ollut esteenä eri kulttuuriryhmien ennakko-oletukset toisiinsa. Mukaan lähdettiin myönteisellä mielellä hakemaan tietoa eri kulttuureista ja samalla tutustumaan uusiin ihmisiin.

11 Lisähaasteita osallistumiseen enemmänkin toi se, että kaikilla maahanmuuttajataustaisilla henkilöillä ei ollut ajokorttia tai autoa käytössä. Varsinkin taajama-alueen ulkopuolella asuvien oli vaikea päästä toimintaan mukaan huonojen kulkuyhteyksien vuoksi, ellei toimintaa järjestetty omalla kylällä tai sitten ei ollut mahdollisuus saada autokyytiä tilaisuuksiin. Oman haasteensa osallistumiseen toi osallistujien toive löytää samaa kulttuuritaustaisia ihmisiä tuekseen. Joillakin osallistujilla oli parisuhdeongelmia, joihin he olisivat tarvinneet apua. Hankkeessa tämän asian ratkaisemiseksi ei ollut keinoja eikä asiantuntijuutta. Hanketta suunniteltaessa pohdittiin, että yhteistyö Alkio-opiston kanssa palvelisi oppilaitoksen kvopiskelijoita. Toimintaa ei kuitenkaan pystytty nivomaan opiston opetussuunnitelmaan ja hankkeen tapahtumiin aikatauluongelmien vuoksi. Hankekoordinaattorit olivat tukemassa pienryhmien ja työpajojen toimintaa auttamalla järjestelyissä, suunnittelussa ja tapahtumien organisoimisessa. He olivat mukana lähes kaikissa pienryhmien ja työpajojen tilaisuuksissa. Heidän avullaan työpajoja ja pienryhmien toimintaa oli säännöllisin väliajoin eri puolella Keski-Suomea ja osallistujia saatiin sitoutettua toimintaan mukaan. Hankkeen pääpaino oli ruohonjuuritason toiminnalla, mutta yksi hankkeen tärkeistä tavoitteista oli kerätä kokemuksia elämästä monikulttuurisessa maakunnassa ja varmistaa, että hankkeen aikana kerätyllä tiedolla on todellista merkitystä kunnallisessa päätöksenteossa. Hankkeen yleisötilaisuudet olivat avoimia. Näissä tilaisuuksissa tiedotettiin hankkeesta, sen tapahtumista ja tuloksista sekä kuultiin useiden maahanmuuttajien kokemuksia omasta elämästään keskisuomalaisissa yhteisöissä. Tilaisuudet kiinnostivat kantasuomalaisia yksityishenkilöitä, jonkin verran maahanmuuttajia, mutta vähemmän viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä. 4.3 Yhteistyökumppanit Hankkeen markkinoimisessa, maahanmuuttajien tavoittamisessa ja tapahtumien toteutuksessa oli mukana 61 eri yhteistyötahoa. Yhteistyökumppaneina olivat: Jyväskylän, Jämsän, Saarijärven, Viitasaaren ja Äänekosken TE-toimistot Työ- ja elinkeinoministeriö Jämsän, Keuruun, Saarijärven ja Viitasaaren kaupunki sekä Kannonkosken kunta Jämsän ja Laukaan sosiaalitoimet Joutsan ja Laukaan kirjastot Pihtiputaan ja Saarijärven kansalaisopistot Eri kirkkokuntien seurakunnat Joutsassa, Laukaassa, Multialla, Kannonkoskella ja Saarijärven Pylkönmäellä Keski-Suomen 4H-piiri, Hankasalmen ja Kannonkosken-Kivijärven 4H-yhdistykset

12 Alkio-opisto, Jyväskylän aikuisopisto, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Karstulan Evankelinen opisto, Keski-Suomen Opisto, Pohjoisen Keski-Suomen Oppimiskeskus, viitasaarelainen Haapaniemen koulu, saarijärveläinen Herajärven koulu, Kannonkosken koulun, keuruulainen yhteiskoulu, Sydän-Laukaan koulu, jämsäläiset Vitikkalan ja Paunun koulut sekä Pylkönmäen koulu. JyvÄä maahanmuuttajatyöhön ja Verkostot perheyrittäjän apuna muutosvalmiuden haasteissa hanke, Palapeli2-projekti Eläkeliiton Keski-Suomen piiri, Fulbright Center, Jyväskylän Suomi-Amerikka -yhdistys, Karstulan Martat ry, Keski-Suomen Kylät ry, Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki, Koskelan Setlementti, Linnan kyläyhdistys, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Monikulttuurikeskus Gloria, Pohjoisen Korpilahden Yhteistyöyhdistys ry, Pohjolan Matka, Pylkönmäen Evästupa, Pylkön Ääni ry, Saarijärven Elokuvakerho, Suomi-Venäjä seura, taidelaitos Haihatus, Vapaaehtoiskeskus Naapuri. Hankkeesta tai hankkeen tapahtumista julkaistiin lehtijuttuja Itä-Hämeessä, Jämsän Seudussa, Keskisuomalaisessa, Kotiseudun Sanomissa, Nopola Newsissä, Saarijärveläisessä, Sampo-lehdessä, Sisä- Suomen Sanomissa, Suomi-Amerikka-yhdistyksen jäsenlehdessä, Suur-Keuruussa, Viispiikkisessä ja Viitasaaren Seudussa. Tapahtumamainoksia ja ilmoituksia oli MSL:n Expressissä, Eläkeliiton joululehdessä, Keskisuomalaisessa, Saarijärveläisessä, Sampo-lehdessä ja Viitasaaren Seudussa. Mainosjulisteita on ollut ilmoitustauluilla muun muassa uima- ja liikuntahalleissa, kirjastoissa ja kaupoissa. 4.4 Tulokset ja vaikutukset Määrällistä arviointia Maahanmuuttaja- tai muita vähemmistökulttuuritaustaisia tavoitettiin henkilökohtaisesti arviolta 220. Moni heistä osallistui hankkeen tilaisuuksien järjestämiseen esimerkiksi nojatuolimatkojen, kurssien tai muiden teematapahtumien vetäjinä. Hankkeen tapahtumista kerrottiin sanoin ja kuvin myös verkko- ja Facebook-sivuilla (152 tykkäystä). Lehtijuttuja hankkeen tapahtumista julkaistiin n. 20 lehdessä (Keskisuomalainen, paikallislehdet, ilmaisjakelut ja verkkolehdet). Erilaisia yhteistyökumppaneita (ks. 4.3 Yhteistyökumppanit) kertyi yhteensä 61. Hankkeen 157 tapahtumassa (joista 77 pienryhmätapaamista, 37 työpajatyyppistä tilaisuutta, 10 seminaaria, yksi opintomatka ja 32 yhteistyössä järjestettyä tilaisuutta) 17 eri kunnassa sekä opintomatkalla Joensuuhun ja Ilomantsiin oli kaikkiaan 6052 osallistujaa. Tiedotteet, lehtijutut, kotisivut ja Facebook tavoittivat huomattavasti enemmän monikulttuurisuudesta kiinnostuneita ihmisiä.

13 Laadullista arviointia Hankkeen laadullinen arviointi perustuu osallistujien palautteeseen konkreettisista hyödyistä ja käytännön kokemuksista. Arviointiin saatiin aineistoa myös sosionomiopiskelija (amk) Kirsi Hartikaisen tekemästä pienimuotoisesta kyselystä kanta- ja uussuomalaisille. Kyselyyn valittiin mukaan viisi kanta- ja viisi uussuomalaista osallistujaa sekä hankekoordinaattorit. Laadullisen arvioinnin käytännön hyödyissä korostuu kuusi aihepiiriä; kielenoppiminen, työllistyminen, kontaktit, kokemukset, yhteistyö ja ilmapiiri. Näistä aihepiireistä koottujen otsakkeiden koottiin hankkeen tuloksia ja vaikutuksia myös käytännön esimerkein. 1. Kielenoppiminen Hankkeen tapahtumissa mukana olleita maahanmuuttajataustaisia osallistujia ohjattiin TEpalvelujen piirissä oleviin kieliopintoihin. Kaikki eivät olleet tietoisia mahdollisuudesta alkukartoitukseen, kieliopintoihin ja työvoimapoliittisiin koulutuksiin. Maahanmuuttajataustaisia osallistujia ohjattiin myös muille kielikursseille, esimerkiksi kansalaisopistoihin. Lisäksi hankkeen tilaisuuksien yhteydessä opeteltiin suomen kielen sanastoa. Esimerkkejä hyödyistä: Pariskunta, Puola Hankekoordinaattori ohjasi puolalaisen pariskunnan avoimelle suomen kielen kurssille. Pariskunnan kielitaito ja sitä myöten valmiudet kommunikoida suomalaisten kanssa paranivat. Miehet, Turkki Hankekoordinaattorit tiedottivat pizzeriayrittäjille suomen kielen kurssista kansalaisopistolla. Nämä ilmoittivat mukaan kolme työntekijäänsä, jotka saivat osallistua kurssille iltapäivisin työaikana. Miehet opiskelivat suomea innolla ja heidän kielitaitonsa kehittyi huomattavasti jo lyhyessä ajassa. Samalla myös heidän rohkeutensa käyttää kieltä kasvoi. Kurssin jälkeen miehet kykenivät keskustelemaan arkipäiväisistä asioista suomeksi, mihin heidän taitonsa eivät ennen kurssia riittäneet. Myös Hartikaisen tekemän kyselytutkimuksen mukaan kielikursseille osallistuneiden suomen kielen taidot paranivat. Hänen mukaansa kaikki hankkeeseen osallistuneet kuitenkaan eivät olleet innokkaita lähtemään opiskelemaan suomen kieltä, vaikka hankekoordinaattorit sitä ehdottivat. Joidenkin osallistuneiden mielestä raha oli kielikurssia tärkeämpi vaihtoehto ja kursseilla kulkeminen maksoi. Osa osallistujista sen sijaan oli asunut jo pitkään Suomessa, minkä vuoksi he kokivat suomen

14 kielen taitonsa hyväksi. Moni uussuomalainen oli kuitenkin sitä mieltä, että he haluaisivat opetella kieltä vielä lisää. 2. Työllistyminen Hankkeen osallistujia työllistyi osa-aikaisesti tai keikkaluontoisesti työpajoissa tai pienryhmätoiminnassa osoitettujen taitojen perusteella muun muassa kieltenopettajiksi ja esiintyviksi taiteilijoiksi. Hankkeen toimintaan osallistuneet yrittäjät tulivat paikallisille tutuiksi ja he saivat uusia asiakkaita. Esimerkkejä hyödyistä: Nainen, Kiina Kiinalainen nainen veti hankkeen järjestämän nojatuolimatkan. Samalla hän tuli tutuksi asuinalueellaan ja kansalaisopisto tarjosi hänelle työtä. Nykyään hän opettaa kiinan kieltä. Nainen, Vietnam Vietnamilainen nainen sai hankkeen tapahtumien kautta kontakteja ympäri maakuntaa. Samalla hänen yrityksensä sai uusia asiakkaita. Mies, Thaimaa: Yrittäjänä toimiva mies pelkäsi, ettei hänen vetämänsä työpaja keräisi lainkaan osallistujia. Paikalla oli lopulta 40 ihmistä sekä kokosivun jutun kirjoittanut paikallislehden toimittaja. Miehen yritys sai illan jälkeen lisää asiakkaita. Niin ikään Hartikaisen tekemässä raportissa mainitaan, että uussuomalaiset saivat hankkeen kautta apua mm. yrittäjyyteen. Siinä myös todetaan, että varsinkin sivukylillä asuvien maahanmuuttajien ajokortittomuus voi vaikuttaa työssä kulkemiseen tai jopa yritystoiminnan jatkumiseen. 3. Kontaktit Osallistujat solmivat uusia tuttavuuksia yli kulttuurirajojen ja samaa taustaa olevien kanssa. Tuttavuudet mahdollistivat vertaistuen ja helpottivat käytännön asioiden hoitoa (mm. yhteiskyydit). Lisäksi suureksi avuksi olivat vapaaehtoiset tukihenkilöt, jotka auttoivat maahanmuuttajataustaisia uuden elämän alkuun. Osallistujat saivat koulutuksen ja työllistymisen kannalta hyödyllisiä kontakteja mm. kansalaisopistoihin.

15 Esimerkkejä hyödyistä: Nainen, Kiina: Sivukylällä asuva nainen kutsuttiin esittelemään kotimaataan. Hän tutustui samalla uusiin ihmisiin ja solmi kontakteja henkilöihin, jotka tarvittaessa auttavat häntä arjen askareissa tai tarjoavat autokyydin. Nainen, Thaimaa: Hankkeen tapahtumassa ollut nainen tutustui kansalaisopiston henkilökuntaan ja hän pääsi opettajaksi thain kielen kurssille. Naiset, Kiina Naapurikunnissa asuvat kiinalaiset naiset saivat kutsun hankkeen tilaisuuteen. He eivät ennalta tienneet toisistaan, mutta tutustuivat ja alkoivat pitää yhteyttä. Samalla he pystyvät tarjoamaan toisilleen vertaistukea uudessa kotimaassa. Aviopari, Suomi ja Itä-Aasia: Suomalaisen miehen itäaasialainen puoliso oli kotimaansa yhteisöllisessä kulttuurissa tottunut ihmisiin ja hälinään. Asuminen syrjäseudulla tuntui hänestä vieraalta. Hankkeen toimintaan osallistumalla hän pääsi tapaamaan uusia ihmisiä. Hartikaisen raportissa kerrotaan, että ystävyyssuhteiden solmiminen lyhyessä ajassa suomalaisten kanssa ei ole helppoa. Erään osallistujan mukaan tuttaviksi voidaan kyllä tulla, mutta ystävyyskiintiö hänen mielestään suomalaisilla on täynnä. Osa uussuomalaisista sen sijaan oli sitä mieltä, että ystävyyssuhteiden solmiminen on Suomessa helppoa. Osallistujat arvioivat, että siihen vaikuttaa itse kunkin luonne; osa ihmisistä on sosiaalisilta vuorovaikutustaidoiltaan mutkattomampia kuin toiset. Lisäksi pitkään Suomessa olleiden maahanmuuttajien mukaan kaupungeissa asuviin ihmisiin on ollut vaikeampi tutustua kuin maaseudulla. Hankekoordinaattorien arvion mukaan tärkein yksittäinen hanketoiminnalla saavutettu asia oli se, että tilaisuuksiin osallistuneet maahanmuuttajat ja kantasuomalaiset tutustuivat toisiinsa ja kokivat, etteivät ihmiset lopulta niin erilaisia olekaan. Ne, jotka tilaisuuksiin osallistuivat, paljastuivat avarakatseiseksi ja auttamishaluisiksi ihmisiksi. Kanssakäyminen tilaisuuksissa madalsi kynnystä olla tekemisissä maahanmuuttajien kanssa, koska kaikki eivät omatoimisesti tohtineet mennä tutustumaan muualta muuttaneisiin. 4. Kokemukset Eri kulttuureihin tutustuttiin muun muassa nojatuolimatkoin. Tietämys ja ymmärrys eri kulttuureista ja niiden erityispiirteistä kasvoi sekä kantasuomalaisilla että maahanmuuttajataustaisilla. Koke-

16 muksia jaettiin niin kulttuurien kohtaamisista, ilmastosta kuin kielestäkin. Tilaisuuksissa koettiin uusia elämyksiä (esim. retket ja makumatkat) ja löydettiin uusia harrastuksia (esim. huovutus tai kananmunan maalaus). Työpajoissa ruokien valmistusta tai kädentaitoja opeteltaessa keskusteltiin samalla mitä moninaisimmista asioista ja murrettiin ennakkoluuloja. Esimerkkejä hyödyistä: Nainen, Uzbekistan: Vierailevaksi puhujaksi tilaisuuteen lupautunut nainen jännitti esiintymistään. Tilaisuuden jälkeen hän kiitti vuolaasti saamastaan esiintymiskokemuksesta ja oli otettu suomalaisen yleisön kiinnostuksesta omaa kulttuuriaan kohtaan. Mies, Marokko: Marokkolaisen teemaillan jälkeen paikalliset tulivat juttelemaan illan isännän kanssa Marokon kulttuurista ja historiasta. Lisäksi eri puolilta Keski-Suomea tuli toiveita uusista marokkolaisista tapahtumista. Hartikaisen tekemän raportin mukaan eräs haastateltava oli palannut asumaan Suomeen oltuaan välillä omassa kotimaassaan. Tämän henkilön kokemuksen perusteella Suomessa eläminen on helpompaa kuin hänen kotimaassaan. Täältä hän sai sellaisen työ- ja asuinpaikan, joka omassa maassa ei olisi ollut mahdollista. Hankkeen hän kertoi auttaneen kotoutumisessa, koska se toi sellaista elämää ja tapahtumia, joita ilman projektia ei hänen mielestään olisi ollut. Samaa mieltä olivat myös muut Suomessa pitkään asuneet haastateltavat. Pitkään Suomessa asuneet hankkeeseen osallistuneet olivat myös esimerkkinä muille ulkomailta tulleille. He pääsivät kertomaan kokemuksiaan omasta sopeutumisestaan maahan ja ilmastoon sekä siitä, kuinka he olivat oppineet suomen kielen. He myös mainitsivat, että oli antoisaa tavata vasta vähän aikaa Suomessa asuneita ihmisiä, jotka katsoivat Suomea eri perspektiivistä. Osallistujien mielestä hankkeen tapahtumat yhdistivät ja toivat monikulttuurisuuden hyvin näkyville. Kanta- ja uussuomalaisista tuli tietyllä tavalla elävämpiä ja osallistuvimpia. Ilman hanketta moni olisi vain jäänyt kotiin. Uussuomalaiset kokivat tulleensa hankkeen myötä myös hyväksytyksi ja huomioiduksi omalla seudullaan. Kysyttäessä suomalaisilta suhtautumista uussuomalaisiin ennen ja jälkeen hankkeeseen osallistumista he kertoivat tiedon ja kokemusten karttuneen tutustuttuaan uussuomalaisiin. Myös suhtautuminen maahanmuuttajiin muuttui projektin aikana. He totesivat, että maahanmuuttajat pitää ottaa huomioon ja heitä pitää kutsua eri tahojen järjestämiin tilaisuuksiin mukaan.

17 5. Yhteistyö Yhteistyötä tehtiin kuntien, kulttuuri- ja sosiaalitoimien, TE-palvelujen, oppilaitosten, seurakuntien sekä useiden järjestöjen ja yhdistysten kanssa. Ilahduttavaa oli lähes kaikkialla osoitettu myötämielinen suhtautuminen monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttajien kotouttamiseen. Monikulttuurisuusteemaa pidettiin esillä Keski-Suomen kyläohjelman päivitystalkoissa sekä kuntapäättäjille suunnatuissa seminaareissa (Saarijärvellä ja Joutsassa). SoTe kuntayhtymä Saarikan kanssa tehtiin yhteistyötä kotouttamisohjelman laadinnassa. Hankekoordinaattorit kutsuttiin työryhmän jäseniksi, ja he järjestivät valmistelun tueksi maahanmuuttajien kuulemistilaisuuden. Esimerkkejä hyödyistä: Nainen, Puola SoTe kuntayhtymä Saarikan työntekijä kuuli hankkeen välityksellä alueella asuvasta puolalaisesta. Saarikka on siitä lähtien käyttänyt naista tarvittaessa tulkkina puolankielisten asiakkaiden käynneillä. SoTe kuntayhtymä Saarikka Hankekoordinaattorit kutsuttiin Pohjoisen Keski-Suomen alueen kotouttamisohjelmaa valmistelevaan työryhmään. Koordinaattorit järjestivät maahanmuuttajien kuulemistilaisuuden, jota ilman koko ohjelma olisi valmisteltu täysin syntysuomalaisin voimin. Laukaan kunta Hankekoordinaattori otti yhteyttä johtavaan sosiaalityöntekijään ja ehdotti yhteistyössä järjestettävää tilaisuutta. Sovittuun tapaamiseen saapui sosiaalitoimen lisäksi edustajia muutamista muistakin tahoista. Pienimuotoisesta tapahtumasta kasvoi lopulta kokonainen teemaviikko, jonka tilaisuuksia olivat järjestämässä sosiaali- ja vapaa-aikatoimen, koulujen, päivähoidon, kirjaston, kansalaisopiston, seurakunnan ja Eläkeliiton väkeä. Viikko on mainio esimerkki yhteisöllisyydestä ja kannustavasta asenteesta vähemmistökulttuureja kohtaan. Viikon eri tapahtumat keräsivät yhteensä yli 900 osallistujaa. 6. Ilmapiiri Kun eri kulttuuritaustaiset ihmiset olivat tekemisissä keskenään, kokemukset hälvensivät ennakkoluuloja. Kokemuksia tarjottiin kaikenikäisille päiväkotilapsista eläkeläisiin. Rasistisia kommentteja kuultiin todella vähän. Maahanmuuttajataustaisilta saatiin positiivista palautetta siitä, kuinka heitä

18 huomioitiin monikulttuuristen tilaisuuksien jälkeen (esim. ihmiset tervehtivät kadulla tai yrittäjät saivat lisää asiakkaita). Pääsääntöisesti kantasuomalaiset suhtautuivat maahanmuuttajataustaisiin hyvin, mutta joskus kanssakäymistä vaikeuttivat yhteisen kielen puuttuminen tai ihmisten erilaiset vuorovaikutustyylit. Hankkeen toiminnalla rohkaistiin kanssakäymiseen rajoitteista huolimatta. Nainen, Suomen romani: Taustaansa kohdistuvista ennakkoluuloista kärsivä nainen sai hankkeen tapahtumassa mahdollisuuden kertoa omasta kulttuuristaan ja oikaista yleisiä väärinkäsityksiä. Tilaisuuden lopuksi hän toi kukkia järjestäjille kiitoksena hänen hyväkseen tehdystä työstä. Nainen, Thaimaa: Kotikunnassaan järjestetyssä teemaillassa puhunut nainen iloitsi muutamia päiviä tilaisuuden jälkeen siitä, kuinka paikalliset olivat alkaneet tervehtiä häntä kaupungilla ja vaihtaa kuulumisia. Nainen, Turkki Kurdinainen kertoi hankkeen tilaisuudessa kotimaastaan ja kulttuuristaan. Tietoisuus Turkista ja kurdien tilanteesta lisäsivät kiinnostusta hänen yritystään kohtaan. Nainen kertoi paikallisten suhtautuneen tilaisuuden jälkeen myönteisemmin häneen ja puolisoonsa sekä tulleen keskustelemaan kurdien asemasta. Muuta arviointia Moni tapahtumiin osallistuneista henkilöistä kävi lähes kaikissa oman kuntansa alueella järjestetyissä monikulttuurisissa tilaisuuksissa. Osa heistä vieraili myös muiden paikkakuntien tapahtumissa. Sen sijaan monikulttuuristen avioparien vertaisryhmätoimintaan ei osallistujia saatu. Aika ei ehkä tällaiselle toiminnalle ollut vielä sopiva, mutta tulevaisuudessa vertaistuen huomioiminen esim. hanketoiminnassa on tarpeen. Yhteistyökumppanit olivat aktiivisesti mukana erilaisten tilaisuuksien järjestämisessä. Osallistujat ideoivat aiheita pienryhmiin sekä työpajoihin ja auttoivat usein järjestelyissä. He olivat myös suureksi avuksi tapahtumien markkinoinnissa puskaradio-menetelmällä. Yhdessä osallistujien ja yhteistyökumppaneiden kanssa luotiin pohjaa sille, että monikulttuurisia tapahtumia ja teemailtoja voi jatkaa ilman hankettakin. Hankkeen päätyttyä osa pienryhmistä on jo järjestänyt keskenään teematapahtumia omassa yhteisössään. Hankkeen tapahtumiin osallistuneita maahanmuuttajia on rohkaistu osallistumaan omassa kunnassa toimivien yhdistysten aktiviteetteihin.

19 5. Esitykset jatkotoimenpiteiksi Hankkeen tapaamisten ja saatujen palautteiden perusteella maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta erityisen tärkeitä tekijöitä ovat suomen kielen oppiminen sekä tuttavapiirin ja omien verkostojen luominen. Monia maahanmuuttajia näissä asioissa autettiin, mutta hankekoordinaattorien mielestä toiminta oli vielä etsivän työn kaltaista. Toiminnassa tuli vastaan tilanteita, joissa monet maahanmuuttajat olivat liian arkoja tuomaan taitojaan ja osaamistaan esille heille uudessa ympäristössä. Osallistujille muodostui omia verkostoja samasta kulttuurista olevien kanssa, mutta yhtyminen vieraaseen kulttuuriin tuntuu vievän aikansa. Tämän vuoksi hankkeessa olleiden tapahtumien kaltaista toimintaa tarvitaan myös tulevaisuudessa, jotta maahanmuuttajien integroituminen suomalaisiin yhteisöihin ja myös arjessa tarvittava kielitaito vahvistuvat. Osa työttömistä maahanmuuttajista on käynyt TE-toimistojen järjestämillä kielikursseilla ja jotkut ovat osallistuneet kansalaisopistojen suomen kielen kursseille. Lisäksi usean maahanmuuttajan kielitaito on parantunut pienryhmä- ja työpajatoiminnassa heidän ollessaan vuorovaikutuksessa kantasuomalaisten kanssa. Toimittaja Maarit Vaaherkummun tekemässä lehtijutussa (KSML 24.12.2014) eräs uussuomalainen hankkeessa mukana ollut osallistuja kuitenkin mainitsee, että kielimuuri on usein maahanmuuttajien esteenä lähteä paikallisten kantasuomalaisten kanssa yhteisiin harrastusryhmiin. Myös moni muu osallistuja on palautteiden perusteella sitä mieltä, että suomen kielen opetusta tarvitaan lisää. Toimintaan osallistuneet nostivat esille vertaistuen tarpeen. Hankkeen aikana ei tähän haasteeseen ehditty suunnitelmallisesti vastata. Myös Maarit Vaaherkummun tekemässä Keskisuomalaisen jutussa (24.12.) osallistujat toivovat tuekseen henkilöitä, jotka auttavat sopeutumisessa uuteen kulttuuriin. He mainitsevat, että etenkin alkuaikoina muualta Suomeen muuttaneet tarvitsevat apua mm. kaupassa ja virastossa asioimiseen, mutta myös yhteisöön ja harrastuksiin sopeutumisessa. Tukihenkilöiksi tarvitaan jo pitkään Keski-Suomessa ja varsinkin maahanmuuttajia lähellä asuvia kanta- ja uussuomalaisia. Mahdollisiin uusiin monikulttuurisuushankkeisiin on siis hyvät perusteet sisällyttää vertaistoimintaa eri muodoissa. 6. Allekirjoitukset ja päiväys Paula Yliselä Toiminnanjohtaja Heli Korhonen Hankekoordinaattori

20