PÄÄTÖS Annettu julkipanon jälkeen

PÄÄTÖS Annettu julkipanon jälkeen Paikka/Plats Seinäjoki Ympäristölupayksikkö Miljötillståndsenheten Päiväys/Datum Dnro/Dnr 3.9.2007 LSU 2004 Y 1167 (121) ASIA Ympäristönsuojelulain 35 :n mukainen ympäristölupahakemus, joka koskee Millespakka Oy:n jätteenkäsittelyaseman toimintaa Alajärven kaupungin Alajärven kylän tilalla Komposti RN:o 12:142. HAKIJA Millespakka Oy Kyyjärventie 1054 62900 ALAJÄRVI LAITOS Millespakan jätteenkäsittelyasema ja kaatopaikka Alajärvi TOIMINNAN SIJAINTI JA ALUEEN KAAVOITUS Millespakan jätteenkäsittelyasema sijaitsee Alajärven kaupungin Alajärven kylässä, noin 11 km Alajärven keskustasta Kyyjärven suuntaan, valtatien 16 pohjoispuolella. Jätteenkäsittelyaseman tontin (Komposti niminen tila Rno: 12:142) omistaa Millespakka Oy. Jätteenkäsittelyasema alue rajoittuu länsipuolelta turkistarha alueeseen. Muuten alue ja sen ympäristö ovat metsätalouskäytössä. Lähimmät naapurien asuinrakennukset sijaitsevat noin 2 km etäisyydellä alueen itäpuolella. Etelä Pohjanmaan 23.5.2005 vahvistetussa maakuntakaavassa Millespakan jätteenkäsittelyasema on varattu merkinnällä EJ (jätteenkäsittelyalue/jätekeskus). Millespakan jätteenkäsittelyaseman alueelle on kaupunginvaltuusto vahvistanut asemakaavan 14.5.2007. Jäteaseman alue on vahvistettu asemakaavassa jätteen ja ongelmajätteenkäsittelyalueiksi. Läheisen turkistarhan alueella on osayleiskaava. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Jätteen laitos tai ammattimaiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn on ympäristönsuojelulain 28 1. ja 2. momentin 4 kohdan mukaan oltava ympäristölupa. Ympäristötalo (Kirjaamo) Kokkolan toimipaikka Seinäjoen toimipaikka 020 490 109 Miljöhuset (Registratorskontoret) Kontoret i Karleby Kontoret i Seinäjoki Asiakaspalvelu/Kundservice 020 690 169 kirjaamo.lsu@ymparisto.fi PL/PB 77, 67101 KOKKOLA/KARLEBY PL/PB 156, 60101 SEINÄJOKI www.ymparisto.fi/lsu PL/PB 262, 65101 VAASA/VASA Torikatu/Torggatan 40 Torikatu 16 www.miljo.fi/lsu Koulukatu/Skolhusgatan 19

2 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Alueellinen ympäristökeskus käsittelee kaatopaikan ympäristölupahakemuksen (ympäristönsuojeluasetuksen 6 1. momentin 12 a kohta) ja ympäristölupahakemuksen jätteiden hyödyntämis tai käsittelypaikalle, jossa hyödynnetään tai käsitellään jätettä vähintään 5 000 tn vuodessa (YsA 6 1.mom. 12 d kohta). HAKEMUKSEN VIREILLETULO JA TÄYDENNYKSET Hakemus on jätetty 9.12.2004. Hakemusta on täydennetty 28.1.2005 ja 2.7.2007. LUPAVELVOLLINEN TOIMINTA JA SIJOITUSALUE Jätteenkäsittelyaseman käyttöön varatun alueen kokonaispinta ala on noin 30 ha, josta ensimmäisen rakennusvaiheen pinta ala on noin 5,5 ha. Kaatopaikan ensimmäisen vaiheen täyttöalueen pinta ala on noin 1,4 ha. Lisäksi alueella sijaitsee öljyvahinkojätteiden varastoja käsittelyalue, jonka pinta ala on noin 0,3 ha. Lupaa haetaan seuraaville toiminnoille: Alueella käsiteltävät jätteet kaatopaikkatoiminnan jatkaminen 8 000 t/a nykyisen täyttöalueen sulkeminen vuosina 2014 2018 hyötyjätteiden lajittelu ja välivarastointi 1 500 t/a lasin välivarastointi ja hyötykäyttö kaatopaikka ja tierakenteissa 150 t/a kyllästetyn puutavaran vastaanotto 100 t/a polttojätteen siirtokuormaus risujätteen vastaanotto ja haketus öljyisten maiden vastaanotto ja esikäsittely 1 500 t/a öljyjätteiden vastaanotto (tyhjien öljytynnyreiden valutus ja käsittely) 150 t/a biojätteiden välivarastointi lievästi pilaantuneiden maiden käyttö kaatopaikkarakenteissa ja peitemaina 1 500 t/a peitemaiden vastaanotto 4 000 t/a voimalaitostuhkien vastaanotto 1 000 t/a. Alueelle otetaan vuosittain vastaan jätteitä keskimäärin seuraavasti: Jätelaji Numero Määrä t/a Lasijäte 20 01 02 150 Kyllästetty puu 20 02 37 50 Öljyiset maat 17 05 03 1000 Öljyiset jätteet 15 01 10 50 Biojätteet 20 01 08 600

3 Asbestijäte 17 06 05 10 Lievästi pilaantuneet maaainekset 17 05 04 1000 Peitemaa ainekset 17 05 04 2000 Voimalaitostuhkat 10 01 03 ja 10 01 01 1000 Risujätteet 20 02 01 20 Metallijätteet 20 01 40 150 Yhdyskuntajätteet 20 03 01 6000 Puuteollisuuden jätteet 03 01 05 500 Metalliteollisuuden jätteet 12 01 99 4000 Metalliteollisuuden jäte 11 01 10 1000 Betoniteollisuuden jäte 10 13 99 300 Rakennus ja purkujäte 17 01 01, 17 01 02, 17 01 300 03 Kipsijäte 17 01 07 200 Puu ja muovijäte 17 02 01, 17 02 03 200 Kokonaisjätemäärä on enintään 19 530 t/a, josta osa ohjataan kaatopaikan ulkopuolelle hyödynnettäväksi. Lasi välivarastoidaan alueella ja hyödynnetään kaatopaikka ja tierakenteissa. Kyllästetty puu vastaanotetaan ja välivarastoidaan alueella. Öljyiset maat vastaanotetaan ja esikäsitellään alueella. Öljyjätteet otetaan vastaan ja tyhjät tynnyrit valutetaan ja käsitellään alueella. Biojätteet välivarastoidaan alueella. Purkupuutavara ja risut, joissa ei ole jätejakeita toimitetaan alueen lämpökeskukselle energiahyötykäyttöön. Alueelle vuosina 2001 2003 vastaanotetut jätemäärät ovat seuraavat: Kaatopaikkatoiminta Jätelaji t/a 2001 2002 2003 Pakattu yhdyskuntajäte 947 4579 4069 Siirtokuormattu/Muu yhdyskuntajäte 77 319 269 Lajittelematon jäte 1352 Rakennus ja purkujäte 84 632 283 Teollisuusjäte 1204 279 Asbestijäte 2,8 3,9 Lievästi öljyllä pilaantunut maa (max. 0,1 %) 267 473 Öljyllä pilaantunut maa (max. 0,1 1 %) 802 467 Alumiinin pintakäsittelyjäte 87 Asfaltti 11 Puhdas ylijäämämaa 1011 2599 Yhteensä 1108 8817 9893 Nykyisen täyttöalueen pinta ala on noin 1,4 ha. Täyttöä suoritetaan suunnitelmallisesti alueittain ja lohkoittain kerrostäyttönä. Kulloisenkin täyttöpaikan valintaan käytössä olevalla täyttöalueella vaikuttaa mm. tieyhteyksien järjestäminen varsinkin kelirikkoaikoina, kaasunkeräysjärjestelmän rakentaminen sekä tuuliolosuhteet. Erityisen tuulisina päivinä täyttö pyritään tekemään tuulen roskaava vaikutus huomioon ottaen.

4 Täyttökorkeudet ja täyttötilavuus Täyttöalueen suunniteltu täyttökorkeus on enimmillään noin +155 (N 60 ), kun ympäröivän maanpinnan korkeus vaihtelee +138 +139 (N 60 ). Täyttöön eivät sisälly viimeistelyn pintarakenteet. Jätetäyttö tulee painumaan täyttöalueen käytön loppumisen jälkeen siten, ettei täytön lopullinen korkeustaso viimeisteltynäkään ylitä em. jätetäytön suurinta korkeustasoa. Täytön luiskakaltevuudeksi esitetään 1:2,5 3. Esitetty luiskakaltevuus on aikaisemmista vastaavista kohteista saadun kokemuksen perusteella riittävän loiva. Täyttöalueen kokonaistäyttötilavuus on noin 85 000 m 3, josta käyttämättä on noin 62 000 m 3. Tehtyjen jätemääräarvioiden perusteella täyttötilavuus riittää vuoteen 2014 asti. Täyttötekniikka Jätetäyttö tehdään kerroksittain täyttösuunnitelman mukaan. Täyttösuunnitelman toteutuminen varmistetaan mittaamalla täytön ulkoluiskat paikalleen. Jätteiden sijoittaminen ja tiivistäminen Jätetäytön kerrospaksuutena käytetään noin 2 3 m. Jätekuormat puretaan valmiin täyttökerroksen päälle ja murskataan sekä tiivistetään kaatopaikkakoneella täyttöluiskaan. Täyttöpengertä ja luiskaa tasataan ja tiivistetään työkoneella ajaen useaan kertaan. Liikennöitävyyteen täyttöalueella kiinnitetään etenkin kelirikkoaikoina erityistä huomiota. Varsinaisen peitemaan lisäksi alueella tarvitaan runkoteiden kunnossapitoon kantavuutta parantavia massoja. Peitemaan hankinta ja käyttö Tiivistetty jäte peitetään tarvittaessa 20 30 cm maakerroksella. Peitemaana voidaan käyttää ylijäämämaita, tarkoitukseen soveltuvia rakennusjätteitä, kompostoitua materiaalia tai erikseen hankittavia massoja. Peitemaina käytettävät maamassat ovat lievästi pilaantuneita maita sekä öljyllä pilaantuneita maamassoja, joiden öljypitoisuus on alle 2 000 mg/kg. Peitemaan väliaikainen varastointi järjestetään täyttöalueella. Työkoneet Täyttöalueen työkoneena on kaatopaikkajyrä. Alueella käytetään myös esim. traktorikuormaajaa peitemaan siirtoihin ja jätetäyttöön kaivettavien erityisjätteiden (eläinraadot, teurasjätteet ym.) sijoituskuoppien kaivamiseen sekä muihin jätteenkäsittely ja kunnossapitotöihin. Sijoitusalueen maankäyttö Sijoitusalue on nykyisin metsätalouskäytössä. Jätteenkäsittelyalue rajoittuu länsipuoleltaan turkistarha alueeseen. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 2 kilometrin päässä kaatopaikasta itään.

5 Maa ja kallioperä Alue on loivasti etelä lounaissuuntaan viettävää maastoa, joka on pääosin suota. Alueen itäreunalla, ylimmissä maastokohdissa on pintamaalajina moreeni, joka koekuoppahavaintojen sekä maanäytteistä tehtyjen laboratoriomääritysten perusteella on koostumukseltaan hiekkamoreenia silttistä hiekkamoreenia. Moreenikerroksen paksuudeksi todettiin suurimmillaan noin 3,3 metriä. Alueen kaakkoisosassa moreenikerroksen alapuolella todettiin kallio. Alueen itäosaa lukuun ottamatta alueen pintamaalajina on turve, joka maatuneisuusasteeltaan vaihtelee keskinkertaisesti maatuneesta hyvin maatuneeseen. Turvekerroksen paksuus on tutkimustulosten mukaan suurimmillaan alueen luoteisosassa noin 3,6 metriä. Soistuneella alueella, turvekerroksen alapuolella on tutkimuksissa kauttaaltaan todettu rantakerrostumatyyppinen hiekkakerros. Rakeisuudeltaan kerrostuma vaihtelee pääosin silttisestä hiekasta hiekkaan ja sen paksuus vaihtelee tutkituilla kohdilla välillä 0,5 3,1 m. Paksuimmillaan hiekkakerros on todettu alueen eteläosassa. Hiekkakerros rajoittuu alapuolella moreenikerrokseen, joka koekuoppahavaintojen ja maalajimääritysten perusteella on koostumukseltaan silttistä hiekkamoreenia. Kallioperä on alueella kauttaaltaan irtomaakerrosten peittämä. Kallionpinta todettiin kolmessa tutkimuspisteessä alueen kaakkoisosassa 1,7 3,3 m syvyydessä. Käytettävissä olevan tutkimusaineiston perusteella alueen kallioperä koostuu suuntautumattomasta pegmatiittisesta (karkearakeisesta) graniitista. Geologian tutkimuskeskus on laatinut Järviseudun alueesta alustavan geologisen rakennetulkinnan, joka perustuu geofysikaalisten matalalentomittausten tuloksiin sekä geologiseen karttatulkintaan. Rakennetulkinnan perusteella alueella ja sen lähistöllä ei ole voimakkaita kallioperän ruhjevyöhykkeitä. Alueen lounaisreunalla on tulkinnan mukaan mahdollinen pienempi, luode kaakkosuuntainen rikkonaisuusvyöhyke Pintavesisuhteet Jätteenkäsittelyaseman alueella muodostuvat suoto ja valumavedet johdetaan vesienkäsittelyalueelle ympärysojilla, salaojilla ja viemäreillä. Vesienkäsittely koostuu tasausaltaasta, ilmastuksesta ja suodatuksesta. Suodatuksen jälkeen vedet johdetaan purku ja mittauskaivon jälkeen purkuojaan, joka laskee Linnunpuroon. Linnunpuro yhtyy noin 6,3 km päässä alueesta Kuninkaanjokeen, joka laskee Alajärveen. Kaatopaikkavesien purkureitin pituus Alajärveen on noin 13,3 km. Millespakka Oy on esittänyt Alajärven kaupungille Millespakan jätevesien vastaanottamista kaupungin jätevedenpuhdistamolla ja viemärilinjan rakentamista tarkoitusta varten. Hanke sisältyy kaupungin suunnitelmaan vuodelle 2008. Nykyisen arvion mukaan viemäriin tullaan liittymään vuoden 2010 loppuun mennessä. Ympäristöluvan ehtojen mukaisesti jätteenkäsittelyasemalle on laadittu ympäristövaikutusten tarkkailuohjelma, joka käsittää kaatopaikka, pinta ja pohjavesien sekä jätetäytön tilan tarkkailun. Tarkkailuohjelma (Suunnittelukeskus Oy, 23.10.2001) on toimitettu Länsi Suomen ympäristökeskukselle lokakuussa 2001 hyväksyttäväksi ja tarkkailua on suoritettu sen mukaisesti.

6 Pintavesitarkkailulla tutkitaan jätteenkäsittelyaseman vaikutusta vastaanottavaan vesistöön. Tarkkailu tapahtuu siten, että Alajärveen johtavassa Lintuojassa on kaksi tarkkailupistettä, yksi jätteenkäsittelyaseman koillispuolella (yläpuolella, P1) ja toinen jätteenkäsittelyaseman lounaispuolella (alapuolella, P2). Millespakan jätteenkäsittelyasemasta laadittu perustilaselvitys (Suunnittelukeskus Oy 15.6.2004) on liitteenä 4. Millespakan jätteenkäsittelyaseman on todettu vaikuttavan lievästi Linnunpuron pintavesien laatuun. Pohjavesisuhteet Alueella ja sen yläpuolisella valuma alueella muodostuu pohjavettä lähinnä moreenipeitteisillä maastokohdilla, valuma alueen itä ja keskiosissa. Valtaosa aluetta on turvepeitteistä suota, jossa turvekerroksen alapuolella tavataan melko hyvin vettäjohtava rantahiekkakerrostuma. Suoalueella pohjaveden muodostumista vähentää kuitenkin hiekkakerroksen päällä oleva turvekerros, joka maatuneisuudestaan johtuen on melko heikosti vettäläpäisevä. Suoalueella tavattava rantahiekkakerrostuma rajoittuu myös alapuolella tiiviiseen, heikosti vettäjohtavaan maakerrokseen. Pohjavesi virtaa itäpuoliselta valuma alueelta länteen kohti alinta soistunutta maastopainannetta, jossa pohjaveden päävirtaussuunta on pohjoisesta etelään. Havaintoputkista tehtyjen vesipintahavaintojen perusteella pohjavedenpinta on alueella noin 0,7 0,8 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjavesi virtaa alueelta eteläsuuntaan. Pohjaveden virtausta tapahtuu maaperässä lähinnä turvekerroksen alapuolisessa, parhaiten vettä johtavassa rantahiekkakerrostumassa. Kerrostuma rajoittuu todennäköisesti alueen lähiympäristöön, jolloin sillä ei ole yhteyttä laajemmalle vettä johtaviin maakerroksiin. Alueen itäreunalla pintamaalajina tavattavan moreeniaineksen vedenläpäisevyys määritettiin koekuopista otetuista maanäytteistä. Laboratoriomääritysten perusteella moreeniaineksen vedenläpäisevyys vaihtelee välillä 2,9 6,0 x 10 7 m/s. Suoalueella tavattavasta hiekkakerrostumasta, otettujen maanäytteiden vedenläpäisevyys vaihtelee tehtyjen määritysten perusteella välillä 1,7 x 10 5 2,0 x 10 7 m/s. Vedenläpäisevyysmääritysten perusteella alueella tavattava moreeniaines on melko heikosti vettä läpäisevää. Rantahiekkakerrostuman vedenläpäisevyydessä todettiin laboratoriomäärityksissä suurehkoja vaihteluita, mutta pääosin alueella tavattava hiekka aines on melko hyvin vettä läpäisevää. Alueen lähiympäristössä ei ole talousvesikaivoja eikä vedenhankinnan kannalta merkittäviä pohjavesiesiintymiä. Lähin pohjavesialue (Autiokangas) sijaitsee kaakkoispuolella noin 6 km etäisyydellä. Ympäristöluvan ehtojen mukaisesti jätteenkäsittelyasemalle on laadittu ympäristövaikutusten tarkkailuohjelma, joka käsittää kaatopaikka, pinta ja pohjavesien sekä jätetäytön tilan tarkkailun. Tarkkailuohjelma (Suunnittelukeskus Oy, 23.10.2001) on toimitettu Länsi Suomen ympäristökeskukselle lokakuussa 2001 hyväksyttäväksi ja tarkkailua on suoritettu sen mukaisesti.

7 Tarkkailuohjelma mukaan pohjaveden laatua tarkkaillaan asennetuista muovisista 50 mm pohjaveden havaintoputkista HP1, HP2 ja HP3. Pohjavesiputket on asennettu pohjaveden virtaussuuntaan nähden yksi jätteenkäsittelyaseman yläpuolelle ja kaksi jätteenkäsittelyaseman alapuolelle. Millespakan jätteenkäsittelyaseman on todettu vaikuttavan lievästi lähialueen pohjaveden laatuun. Kaatopaikan perustilaselvitys Valtioneuvoston kaatopaikoista antaman päätöksen (861/1997) mukaan kaatopaikan perustila tulee selvittää ennen kaatopaikan käyttöönottoa. Kaatopaikalle on laadittu ympäristöluvan edellyttämä valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen mukainen perustilaselvitys (Suunnittelukeskus Oy, 15.6.2004), jossa on tarkasteltu kaatopaikan tilaa mm. vesien ja kaatopaikkakaasun osalta. Kasvillisuus ja eläimistö Alueen kasvillisuus vaihtelee kuivasta kangasmetsästä sekametsään ja soistuneeseen kangasmetsään. Alueella on paikoin taimikkoa. Alueella esiintyy avokallioista kangasmetsää. ALUEELLE SIJOITETTAVAT JÄTTEET JA MUODOSTUVAT JÄTEVEDET Hyötyjätteiden lajittelu ja välivarastointi Kaatopaikalla vastaanotetaan ja lajitellaan hyötyjätteiden pieneriä, lähinnä pahvia ja metallijätettä. Myös ekopisteistä kerätty metallijäte kerätään Millespakkaan, josta se toimitetaan hyödynnettäväksi. Lasin välivarastointi ja hyötykäyttö kaatopaikka ja tierakenteissa Hyötyjäteasemilla ja ekopisteissä vastaanotettu keräyslasi varastoidaan Millespakan hyötykäyttökentällä ja hyötykäytetään hyötykäyttökentältä moreeninottoalueelle rakennettavan tien rakenteissa. Kyllästetyn puutavaran vastaanotto Kyllästettyä puutavaraa vastaanotetaan Millespakan hyötykäyttökentällä sijaitseviin kuormalavoihin. Lavoille vastaanotetaan vain painekyllästettyä puutavaraa, vihreää suolakyllästettyä puutavaraa sekä ruskeaa kreosoottikyllästettyä puutavaraa. Vastaanotettu kyllästetty puutavara toimitetaan Demolite Oy:n käsiteltäväksi. Polttojätteen siirtokuormaus Energiahyötykäyttöön kelpaavan jätteen siirtokuormaus tapahtuu hyötykäyttökentällä. Energiajäte toimitetaan Laihian Energiajätteen tai Ewapowerin hyödynnettäväksi.

8 Risujätteen vastaanotto ja haketus Hyötyjätekentällä vastaanotetaan risujätettä, joka haketetaan kootusti (esim. kerran vuodessa). Hake toimitetaan poltettavaksi paikallisessa lämpövoimalaitoksessa. Öljyisten maiden vastaanotto ja esikäsittely Millespakassa vastaanotetaan öljyvahinkojätteitä ja öljyisiä maa aineksia tiiviillä pohjarakenteella varustettuun vastaanottoaltaaseen. Vastaanottoaltaasta jätteestä tai maa aineksesta valunut öljy vesiseos ohjataan öljyjätteen käsittelylaitokseen, jossa vesi ja öljy erotetaan toisistaan lämmityksen ja öljynerottimen avulla. Öljynerotuksen jätevedet ohjataan Millespakan jätevesien käsittelyyn ja erotettu öljy varastoidaan erillisessä varastosäiliössä. Vastaanotettu maa aines voidaan siirtää erilliselle öljyjätteiden kompostointikentälle, kun kompostoitavan maa aineksen öljypitoisuus on noin 5 p %. Kompostoitu massa siirretään jätetäyttöalueelle, kun maa aineksen öljypitoisuus on alle 0,2 p %. Kompostointikentän jätevedet johdetaan öljyjätteen käsittelylaitokseen. Öljyjätteiden vastaanotto (tyhjien öljytynnyreiden valutus ja käsittely) Millespakan öljyvahinkoaltaaseen vastaanotetaan myös tyhjiä öljytynnyreitä. Tynnyrit avataan mekaanisesti ja käännetään ylösalaisin, jolloin tynnyreiden sisälle jääneet vähäiset öljymäärät valuvat öljynerottimen kautta jätevesien käsittelyyn. Valutetut, öljyttömät tynnyrit siirretään metallijätteen keräyslavalle. Erityis ym. jätteet Erityisjätteitä ovat mm. rasvanerotuskaivojen sakat, betoniasemien hienoainespitoiset pesuvedet, ioninvaihtimien sakat ja sairaaloiden tartuntavaaraton jäte. Osa em. jätteistä on runsaasti vettä sisältäviä. Valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen mukaan kaatopaikalle ei ole saanut sijoittaa nestemäistä jätettä v. 2002 alusta lähtien. Kaatopaikkapäätöksen takia kaatopaikalla ei enää oteta vastaan nestemäisiä erityisjätteitä, kuten rasvaerotuskaivojen ja öljynerottimien lietteitä. Muut erityisjätteet pyritään mahdollisuuksien mukaan käsittelemään täyttöalueella muun jätteen joukossa. Ainoastaan poikkeustapauksissa erityisjätteet sijoitetaan jätetäyttöön tehtäviin kaivantoihin, jotka peitetään välittömästi tai päivittäin. Asbestijäte otetaan vastaan kahteen erilliseen vastaanottoaltaaseen. Altaisiin sijoitettu asbestijäte peitetään välittömästi peitemaakerroksella. Biojätteiden välivarastointi Millespakka Oy:n alueelta erilliskerätty biojäte tuodaan Millespakkaan ja siirtokuormataan tällä hetkellä käsiteltäväksi Stormossen Oy:n biokaasulaitokseen. Jatkossa käsittelypaikkana voi olla myös joku muu luvan saanut käsittelylaitos. Keräysautot tyhjentävät erilliskerätyn biojätteen kuormalavalle. Biojätettä säilytetään Millespakassa ennen siirtokuormausta maksimissaan 1 2 päivää ja kuormalava on peitetty ja tiivis, joten biojätteen siirtokuormauksesta ei aiheudu haju tai muita haittoja.

9 Lievästi pilaantuneiden maiden käyttö kaatopaikkarakenteissa ja peitemaina Kaatopaikkarakenteissa ja peitemaana voidaan käyttää ylijäämämaita, tarkoitukseen soveltuvia rakennusjätteitä, kompostoitua materiaalia tai erikseen hankittavia maamassoja. Erikseen hankittavat maamassat käsittävät lievästi pilaantuneita maita sekä öljyllä pilaantuneita maamassoja, joiden öljypitoisuus on alle 2 000 mg/kg. Peitemaan väliaikainen varastointi järjestetään täyttöalueella. Haitta aineita sisältäviä maamassoja käytetään tiivistyskerroksen alapuolisissa rakennekerroksissa. Peitemaiden vastaanotto Ylijäämämaita käytetään peitemaaksi ja kaatopaikkarakenteisiin. Voimalaitostuhkien vastaanotto Millespakkaan vastaanotetaan kaatopaikkakelpoisia lähialueen lämpökeskuksista syntyviä voimalaitostuhkia. KAATOPAIKKARAKENTEET JA KAATOPAIKAN KÄYTTÖ Pohjarakenteet Käytössä olevalla täyttöalueella on VnP 861/97 vaatimukset täyttävä pohjarakenne. Pohjarakenne muodostuu kuitukankaasta, mineraalieristeestä, jonka vedenläpäisevyys k< 6x10 10 m/s (500 mm), HDPE tiivistyskalvosta (2,0 mm), suojageotekstiilistä, salaojituskerroksesta (350 mm), kuitukankaasta ja murskekerroksesta (150 mm). Pintarakenteet ja maisemointi Täyttöalueen saavutettua lopullisen korkeutensa sen päälle rakennetaan pintakerros, joka koostuu jätetäytön viimeisen peitemaakerroksen (esipeittokerroksen) päälle rakennettavista rakennekerroksista. Rakennekerrokset ovat ylhäältä alaspäin lueteltuina seuraavat: pintakerros (kasvukerros) kuivatuskerros tiivistyskerros kaasunkeräyskerros. Viimeistelyvaiheessa rakennettavan täyttöalueen pintakerroksen tarkoituksena on estää mahdollisimman tehokkaasti sadevesien imeytyminen jätetäyttöön ja toimia kasvualustana täyttöalueen maisemoitumiselle. Lisäksi pintakerroksen tarkoituksena on ohjata jätetäytössä muodostuvaa kaasua kaasunpoistokaivoihin. Hakemuksen täydennyksen mukaan kaatopaikan luiskien alueilla käytetään esipeittokerroksessa sementtiin sekoitettua vuorivillajätettä yhteensä n. 4000 5000 t. Kaasunkeräyskerros Kaasunkeräyskerros rakennetaan esipeittokerroksen päälle. Sen tehtävänä on johtaa jätetäytössä muodostuva kaasu hallitusti kaasunpoistokaivoihin. Materiaalina käytetään karkeata

10 lajittunutta ainesta, geosynteettistä kerrosta tai rengasrouhetta. Maa aineksesta tehtynä kerroksen paksuus on noin 0,3 m. Tiivistyskerros Tiivistyskerroksen tarkoituksena on estää sadevesien imeytyminen jätetäyttöön ja ohjata jätetäytössä muodostuvaa kaatopaikkakaasua kaasunpoistokaivoihin. Tiivistyskerroksen paksuus tulee olemaan on vähintään 0,5 m. Tiivistyskerroksen materiaalin vedenläpäisevyyskerroin (k) on pienempi kuin 10 8 m/s. Tiivistyskerroksen materiaalina käytetään esim. savea, murskebentoniittia tai kuitusavea. Tiivistyskerroksen materiaalin valinnassa otetaan huomioon erityisesti materiaalierien mahdolliset laadun vaihtelut. Laadun vaihtuessa materiaalin vedenläpäisevyys määritetään uudelleen. Mineraalinen tiivistemateriaali tiivistetään ennakkokokeilla määritettyyn tiiviyteen (vastaava tiiviys kuin vedenläpäisevyyskokeissa) riittävän pienen vedenläpäisevyyden saavuttamiseksi. Materiaalin vesipitoisuus ei saa olla liian korkea, mieluiten muutaman prosenttiyksikön optimivesipitoisuutta korkeampi. Materiaalin tiivistysominaisuudet ja tiivistyminen vallitsevissa olosuhteissa testataan ennakkokokeella ennen tiivistyskerroksen rakentamista. Testaaminen onnistuu parhaiten jätetäytön päälle rakennettavalla koekentällä, jonka tiivistämiseen käytetään samaa tiivistyskalustoa kuin varsinaisen tiivistyskerroksen rakentamisessa. Kerroksen rakentamisessa otetaan huomioon vallitsevat sääolosuhteet. Työn aikana lämpötilan tulee olla yli +5 ºC. Pakkanen ja lumisade voivat aiheuttaa vaurioita rakenteeseen tiivistystyötä tehtäessä. Tiivistettävä materiaali ei saa olla jäässä eikä se saa sisältää jäätä eikä lunta. Tuuli ja auringonpaiste voivat aiheuttaa kerroksen liiallista kuivumista, jolloin pinta on ennen uuden kerroksen levittämistä kostutettava suunnitelmallisesti tai poistettava. Sateella mineraalisen tiivisterakenteen tekeminen vaikeutuu. Tarvittaessa tiivistystyö on keskeytetetään. Sään vaurioittama materiaali poistetaan ja korvataan uudella tiivisteellä. Kerroksen tiivistymistä, tiivistemateriaalin rakeisuutta ja vesipitoisuutta seurataan tarkasti koko rakennusajan. Tiivistyskerrokseen kelpaamaton materiaali hylätään ja puutteellisesti tiivistetty kohta tiivistetään uudelleen. Kuivatuskerros Kuivatuskerros rakennetaan tiivistyskerroksen päälle. Sen tehtävänä on alentaa tiivisterakenteeseen kohdistuvaa hydraulista gradienttia (vesipainetta) ja johtaa pintarakenteessa kasvukerroksen läpi suotautuva sadevesi pois rakenteesta. Vesi poistuu kuivatuskerroksesta painovoimaisesti, mikäli kaltevuus on riittävä. Kuivatuskerroksen suositeltava vedenläpäisevyys on k 10 3 m/s. Kuivatuskerroksen materiaalina voidaan käyttää esim. soraa. Kuivatuskerroksen paksuus on noin 0,4 m. Kuivatuskerros erotetaan tarvittaessa (käytettävistä materiaaleista riippuen) ala ja yläpuolisista rakennekerroksista suodatinkankailla. Kuivatuskerroksen osalta otetaan huomioon seuraavat tekijät: hydrostaattisen paineen minimointi ottaen huomioon vedenläpäisevyys (materiaali ja kerrospaksuus), hydraulinen gradientti, imeytyvät vesimäärät ja yläpuoliset rakenteet;

11 eroosiokestävyys: liukumisen estäminen luiskissa; pinnan suojaustarve pintamaan rakeisuudesta riippuen (kuivatuskerroksen tukkeutumisen estäminen). Pintakerros Pintakerroksen toiminnalliset tavoitteet ovat: mineraalitiivisteen routasuojaus ja sen kuivumisen estäminen; sadevesien imeytymisen vähentäminen ja pintavalunnan edistäminen; kasvillisuuden vedensaannin turvaaminen; alempien kerrosten suojaaminen kasvien juurilta. Pintakerroksen materiaalin ja kerrospaksuuden valinnassa otetaan huomioon kerroksen tehtävät. Erityisesti luiska alueilla otetaan huomioon materiaalin kestävyys pintaeroosiota vastaan. Pintakerroksen paksuus on noin 0,7 m. Pintakerros koostuu kahdesta osasta: pintakerroksen alaosan muodostava perusmaakerros. Perusmaakerroksen paksuus on noin 0,5 m. pintakerroksen yläosan muodostava kasvukerros. Kasvukerroksen paksuus on noin 0,2 m. Kasvukerros tehdään pintakerroksessa käytettävästä materiaalista sekoittamalla siihen esimerkiksi turverouhetta. Kasvukerroksen materiaalin tulee tarjota hyvä kasvualusta. Kaatopaikalle soveltuvat matalajuuriset kasvilajit, sillä kasvien juuret saattavat tunkeutua tiivistyskerrokseen saakka ja vaurioittaa sitä. Syväjuuristen puiden kasvu (esim. mänty) estetään katkomalla taimet säännöllisesti. Kaasun keräys Alueella jatkossa muodostuvan kaatopaikkakaasun määriä on arvioitu pc laskentaohjelmalla. Laskentaohjelman tärkeimmät parametrit ovat seuraavat: jätteen määrä ja laatu jätteen sisältämän orgaanisen aineksen jakaantuminen hitaasti ja nopeasti hajoavaan hajoavan orgaanisen aineksen puoliintumisajat kaatopaikkakaasun laatu (metaanipitoisuus) hajoamisaste (mätänemällä hajoavan orgaanisen aineksen osuus) talteensaantiaste (arvio keräysjärjestelmällä talteen saatavan kaasun määrästä). Lähtötietoina laskennassa käytettiin arvioituja jätemääriä ja käyttöaikoja. Jätteen kaasuntuotoksi on laskennassa arvioitu 800 m 3 orgaanisen jätteen kuiva ainetonnia kohti ja hajoavan jätteen osuudeksi 50 % kokonaisjätemäärästä.

12 Suurimmillaan laskennallinen kaasuntuotto on noin 30 m 3 /h vuoden 2008 paikkeilla, mikä vastaa 70 % kaasusaannolla noin 105 kw polttoainetehoa. Huipputuoton jälkeen kaasuntuotto laskee nopeasti ja on laskenut puoleen huippuarvosta vuoteen 2020 mennessä. Millespakan kaatopaikan kaasun hyödyntämistä ei pidetä pienistä määristä ja mahdollisten hyötykäyttökohteiden sijainnista johtuen perusteltuna. Myös kaasunkäsittelyn järjestämistä polttamalla (soihtupoltin) ei voida pitää kannattavana johtuen pienistä kaasumääristä. Kaasunkeräys rakennetaan kuitenkin siten, että nykyinen viimeisteltävä täyttöalue voidaan tarvittaessa yhdistää uuden täyttöalueen kaasun käsittelyjärjestelmään. Kaasunkeräysjärjestelmän lähtökohtana on, että kaatopaikkakaasu tuuletetaan hallitusti jätetäytöstä biologisilla suodattimilla varustettujen kaivojen kautta. Biologisten suodattimien tehtävänä on hajottaa metaani hiilidioksidiksi ja vedeksi. Samalla kaasusta aiheutuva hajuhaitta pienenee. Kaatopaikkakaasu johdetaan joko kaasunkeräyskerroksesta rakennettaviin kaasukaivoihin, joissa on turpeesta vastaavasta materiaalista tehty biologinen suodatin. Kaatopaikkakaasu voidaan vaihtoehtoisesti käsitellä myös kaatopaikan pintarakenteeseen rakennettavassa hapetuskerroksessa. Kaasunpoistokaivot rakennetaan jätetäyttöön kaivamalla. Kaivantoon asennetaan alaosastaan rei itetty kaasunpoistoputki ja kaivanto täytetään soralla. Kaivoja rakennetaan noin 50 m välein. Kaasunpoistokaivojen yläosa lisätiivistetään bentoniittimatolla. Kaivot varustetaan tarvittavilla varoitusmerkinnöillä. Vesien keräily ja käsittely Jätteenkäsittelyaseman alueella muodostuvat suoto ja valumavedet johdetaan vesienkäsittelyalueelle ympärysojilla, salaojilla ja viemäreillä. Vesienkäsittely koostuu tasausaltaasta, ilmastuksesta ja suodatuksesta. Suodatuksen jälkeen vedet johdetaan purku ja mittauskaivon jälkeen purkuojaan, joka laskee Linnunpuroon. Linnunpuro yhtyy noin 6,3 km päässä alueesta Kuninkaanjokeen, joka laskee Alajärveen. Kaatopaikkavesien purkureitin pituus Alajärveen on noin 13,3 km. Alajärven kaupunginvaltuusto on ilmoittanut päätöksellään 18.6.2007, että Millespakan jätevedet voidaan johtaa kaupungin jätevedenpuhdistamolle viimeistään 2012. Alueelta johdettu vesimäärä on ollut viime vuosina noin 4 400 m 3 /a. Laitoksen muu lupatilanne Millespakan jätteenkäsittelyasemalle ja kaatopaikalle on myönnetty seuraavat luvat ja hyväksynnät: Länsi Suomen ympäristökeskus on päätöksellään DNo. 0895Y0286 121, 29.10.1999 myöntänyt ympäristöluvan Millespakka Oy:n Millespakan jätteenkäsittelyasemalle. Toiminta jätteenkäsittelyasemalla alkoi 1.10.2001. Ympäristöluvan ehdoissa jätteenkäsittelyasemalle on edellytetty laadittavaksi ympäristövaikutusten tarkkailuohjelma, joka käsittää kaatopaikka, pinta ja pohjavesien sekä jätetäytön tilan tarkkailun. Tarkkailuohjelma (Suunnittelukeskus Oy, 23.10.2001) on toimitettu Länsi Suomen ympäristökeskukselle lokakuussa 2001

13 hyväksyttäväksi ja tarkkailua on suoritettu sen mukaisesti. Tarkkailuohjelman täydennys (Suunnittelukeskus Oy, 15.6.2004) on toimitettu Länsi Suomen ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi kesäkuussa 2004. Ympäristöluvan ehdoissa jätteenkäsittelyasemalle edellytetään tehtäväksi alueen pohja ja pintavesiä koskeva perustilaselvitys, johon myöhempiä tarkkailutuloksia voidaan verrata. Perustilaselvitys (Suunnittelukeskus Oy, 15.6.2004) on toimitettu Länsi Suomen ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi kesäkuussa 2004. ARVIO YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA Jätteenkäsittelyaseman alue ei laajene, joten kaatopaikkatoiminnalla ei ole uusia positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia luonnonvarojen hyödyntämiseen. Kaatopaikan sulkeminen ei muuta olennaisesti tilannetta luonnonvarojen hyödyntämisen osalta, sillä merkittävin hyödynnettävä luonnonvara alueella olisi puusto. Puuston kasvu ja korjuuolosuhteita joudutaan kuitenkin rajoittamaan suljetulla kaatopaikalla johtuen kaatopaikan pintarakenteiden suojelemisesta. Millespakan jätteenkäsittelyaseman kokoisella kaatopaikalla kaatopaikkatoiminnan vaikutus ilmastoon on merkittävää lähinnä vain mikroilmaston kannalta. Puuston poistaminen alueelta lisää alueen tuulisuutta. Rinnekorkeuden muutoksilla voi olla vaikutusta alueen lämpötiloihin. Koska kaatopaikan toiminnan jatkaminen sijoittuu alueelle, joka on jo vastaavassa käytössä eikä aluetta ole tarkoitus laajentaa, toiminnalla ei ole uusia vaikutuksia ilmastoon. Kaatopaikan jatkokäyttö pidentää kuitenkin kaatopaikkatoiminnan vaikutuksia alueen mikroilmastoon. Kaatopaikan sulkemisen jälkeisen maisemoinnin seurauksena alueen kasvillisuusolosuhteet palaavat lähemmäksi luonnontilaa. Kaatopaikan kielteisten vaikutusten alueen mikroilmastoon voidaan siten myös olettaa vähenevän. Kaatopaikkojen vaikutukset ilman laatuun voidaan jakaa vaikutuksiin ilmakehään sekä vaikutuksiin kaatopaikka alueella ja sen lähiympäristössä. Vaikutuksista merkittävimmät ovat kaatopaikkakaasun aiheuttamat globaalit ja paikalliset vaikutukset sekä kaatopaikoista aiheutuva haju. Kaatopaikkakaasun sisältämä metaani ja hiilidioksidi ovat kasvihuoneilmiötä aiheuttavia kaasuja. Kaatopaikkakaasun sisältämä metaani on kasvihuonevaikutukseltaan hiilidioksidiin verrattuna moninkertainen. Poltettaessa metaani muuttuu hiilidioksidiksi ja vedeksi, mihin perustuu kaatopaikkakaasun käsittelyvelvoite. Metaanin osuuden ihmisen koko toiminnasta johtuvasta kasvihuonevaikutuksesta arvioidaan olevan noin 15 %. Kaatopaikkakaasujen osuuden ihmisen aiheuttamasta metaanikuormasta arvioidaan olevan huomattava Kaatopaikkakaasun sisältämä metaani muodostaa ilman kanssa räjähtävän seoksen, kun sen määrä tilavuudesta on 5 15 %. Mikäli kaasua kerääntyy em. pitoisuuksissa kaatopaikan rakennuksiin, on olemassa räjähdysvaara. Esimerkiksi perustuksissa käytetyt salaojat voivat muodostaa reitin metaanille. Hiilidioksidin ja metaanin seos, joka on ilmaa raskaampaa, voi kerääntyä viemäreihin ja kuoppiin.

14 Kaatopaikkakaasu huonontaa kaatopaikka alueen ja sen lähiympäristön ilman laatua, aiheuttaa räjähdysvaaraa sekä vaikeuttaa kaatopaikan viimeistelytöiden onnistumista (maisemointi istutukset). Mikäli maaperä on huokoista, kaatopaikkakaasu voi kulkeutua kaatopaikkaalueen ulkopuolelle. Kaatopaikan pintakerroksiin ja kaatopaikkaa ympäröivään maahan purkautuva kaatopaikkakaasu tuhoaa maan rakenteen ja heikentää kuivatuksen tehoa. Kasvuolosuhteet heikentyvät kaasun toksisuuden ja sen aiheuttaman happivajauksen vuoksi. Käytännössä on todettu mm. viljan tuhoutumista kaatopaikkaa ympäröivillä viljelysalueilla. Yleisempää on kaatopaikan reuna alueella olevien puiden kuoleminen. Kaatopaikan hajuhaitat aiheutuvat joko itse jätteestä tai sen hajoamistuotteista, eli mm. kaatopaikkakaasusta. Hajuhaittojen suhteen lähimmät häiriintyvät kohteet ovat asuinrakennukset kaatopaikan ympäristössä. Lähialueiden asukkaat kokevat jätteenkäsittelytoiminnasta aiheutuvista haitoista välittömimmin melun, pölyn ja hajun, joita on käsitelty tämän luvun muissa kohdissa. Pintaveden, pohjaveden tai maaperän pilaantuminen ei ole yhtä yksiselitteisesti todettavissa ihmisten elinpiirissä kuin esimerkiksi melu ja pöly. Vaikka haittoja ei esiintyisikään, ympäristöön pilaantumisen riski aiheuttaa pelkoja heikentäen siten ihmisten viihtyvyyttä. Myös kiinteistöjen arvon laskua voidaan pelätä. Alue on osoitettu kaavoissa kaatopaikkatarkoitukseen, joten esitetty toiminta noudattaa suunniteltua maankäyttöä. Koska alue on jo nykyisin suunniteltua vastaavassa käytössä, esitetyn toiminnan ei voida olettaa vaikuttavan merkittävästi yhdyskuntarakenteeseen. Liikenteen merkittävin haitta aiheutunee melusta. Epäsuotuisten sääolosuhteiden seurauksena myös liikenteen ilmapäästöt saattavat aiheuttaa haittaa. Melu ja tärinä ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa, joten molempiin vaikuttavat samat tekijät eli mm. ajoneuvojen rakenne ja kunto, moottorin teho, renkaat, ajonopeus, ajoneuvon kuormitus sekä tien ominaisuudet ja sen lähiympäristö. Raskaaseen liikenteeseen liittyy myös liikenneturvallisuusriskejä. Kerrallaan käytössä olevaa kaatopaikka aluetta ei tulla laajentamaan, joten kaatopaikan jatkokäyttö ei aiheuta muutoksia kaatopaikka alueella muodostuvan pintaveden määrässä. Jätehuoltoalueen suoto ja valumavesiä voidaan joutua johtamaan vesistöön poikkeustilanteessa, esim. vesienkäsittelyn häiriötilanteessa. Tällöin vaikutus näkyy lähiojissa selvimmin sähkönjohtokyvyn ja BHK, ammoniumtyppi, kokonaistyppi, rauta ja kloridipitoisuuksien nousuna sekä happipitoisuuden laskuna. Veden ulkonäkö todennäköisesti tummenee lähiojissa tai on korkean rautapitoisuuden vuoksi ruosteenruskeaa ja vedessä on kaatopaikkamaista hajua. Kaatopaikkatoiminnasta pintavesiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset vähenevät jatkokäytön aikana verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Vaikutuksia vähentäviä tekijöitä on useita. Eniten vaikutusta tulee olemaan kaatopaikkavesien johtamisella jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi. Kaatopaikan vaiheittainen sulkeminen pienentää sadannan imeytymiselle alttiina olevia alueita ja siten suotovesimäärää. Lisäksi biojätteen erilliskeräyksen ja käsitte

15 lyn tehostaminen vähentävät kaatopaikalle sijoitettavassa jätteessä olevan biohajoavan aineksen määrää, mikä osaltaan parantaa suotautuvan veden laatua. Kaatopaikasta aiheutuvan pintavesiin kohdistuvan kielteisen vaikutuksen voidaan arvioida vähenevän merkittävästi sulkemisen jälkeen nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Tiiviillä pintarakenteella estetään sadeveden imeytyminen jätetäyttöön. Millespakan jätteenkäsittelyaseman maaperä ja pohjavesisuhteista johtuen kaatopaikan vaikutukset pohjaveden laatuun rajoittuvat itse kaatopaikka alueelle. Kaatopaikan läheisyydessä ei ole pohjavesialueita eikä talousvesikaivoja. Pohjaveden laatua tarkkaillaan asennetuista pohjavesiputkista hyväksytyn ohjelman mukaisesti. Kaatopaikasta aiheutuvan maaperään ja pohjaveteen kohdistuvan riskin voidaan arvioida vähenevän merkittävästi sulkemisen jälkeen nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Tiiviillä pintarakenteella estetään sadeveden imeytyminen jätetäyttöön, mikä vähentää haitta aineiden kulkeutumisen riskiä. Kaatopaikka ja kompostointitoiminta vaikuttavat eläimistöön kahdella tavalla. Alueella luonnonvaraisina olevat eläimet yleensä siirtyvät pois alueelta melun ja elinolosuhteiden muutoksen seurauksena. Toiminnasta hyötyvät mm. rotat ja lokit, jotka pystyvät hyödyntämään kaatopaikalla käsiteltävän jätteen sisältämiä ruuan tähteitä. Haittaeläimien torjutaan mm. lokkien ampumisella ja säännöllisen jyrsijöiden myrkytyksen (6 krt/a ) avulla. Kaatopaikka alue on jo ollut useita vuosia kaatopaikkakäytössä, joten luonnonvaraiset eläimet ovat jo siirtyneet alueelta. Alueen luonnollinen kasvillisuus on tuhoutunut. Reunavaikutusta lukuun ottamatta toiminta ei vaikuta normaalitilanteessa lähellä sijaitsevien muiden alueiden kasvillisuuteen. Kaatopaikan jatkokäytön maisemahaitat jäävät kaatopaikan sijainnista ja alueen topografiasta sekä peitteisyydestä johtuen vähäisiksi. Viimeistelyvaiheessa rakennettava täyttöalueen pintakerros toimii kasvualustana täyttöalueen viherrakentamiselle. Tiivis pintakerros ehkäisee kaatopaikkakaasun kulkeutumista kasvualustaan ja parantaa siten viherrakentamisen onnistumisedellytyksiä. HOITO JA VALVONTA Käytönaikainen hoito ja valvonta Kaatopaikan laajennusalueen valvonta ja tarkkailu käsittävät käyttö, päästö ja vaikutustarkkailut sekä niihin liittyvät tietojen kirjaamisen ja raportoinnin. Käyttötarkkailuun sisältyy mm. toimintojen, jätemäärien ja laadun seuranta sekä rakenteiden, laitteiden ym. kunto ja toimintatarkkailu. Päästö ja vaikutustarkkailu kuuluvat toiminnan ympäristötarkkailuun, jossa seurataan toiminnan päästöjä vesiin ja ilmaan sekä niiden vaikutuksia ympäristössä. Käytönjälkeinen tarkkailu käsittää kaatopaikan laajennusalueen tarkkailun toiminnan lopettamisen jälkeen. Kaatopaikkojen valvonnasta ja tarkkailusta määrätään valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksessä.

16 Alueelle tuotavat jätekuormat punnitaan ja tarkastetaan. Laaduntarkkailun tarkoituksena on estää ongelmajätteiden ja hyötyjätteiden joutuminen jätetäyttöalueelle. Tuotavista jäte eristä vaaditaan kaatopaikkakelpoisuustodistukset valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen mukaisesti. Tarpeen mukaan jätekuormista otetaan näytteitä. Tarkistuksista tehdään pöytäkirjat ja mahdollisista poikkeamista ilmoitetaan ao. kunnan ympäristöviranomaiselle. Vastaanotossa on jäte eräkohtaisesti lausunnot ja todistukset kaatopaikkakelpoisuudesta sekä jätteiden sisältämien aineiden käyttöturvallisuustiedotteet. Jätteistä pidetään jätelajikohtaisesti kirjaa. Vastaanotetun jätteen lisäksi kirjataan alueelta pois viedyn hyöty ym. jätteen määrät. Alueella on kamera ja kulunvalvonta sekä hälytyslaitteet. Alueen yönaikaisesta valvonnasta vastaa vartiointiliike. Alueen ympäristö ja alueelle johtavien teiden ympäristö siivotaan säännöllisesti. Alueella suoritetaan tarvittavat rakennusten ja rakenteiden kuntotarkastukset ja niissä tarpeellisiksi katsotut kunnostustyöt. Kaatopaikan valvonta ja tarkkailu järjestetään valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen (861/97) edellyttämällä tavalla, jolloin siihen kuuluvat jätetäytön, kaatopaikkakaasun, kaatopaikkavesien ja alueen pinta sekä pohjavesien seuranta. Kaatopaikkakaasun ja jätteenkäsittelyalueen vesien tarkkailuohjelman hyväksyy Lounais Suomen ympäristökeskus. Kaatopaikan toiminnan lopettamisen jälkeen tarkkailuohjelma muutetaan jälkihoitoajan ohjelmaksi. Ympäristöluvan ehdoissa jätteenkäsittelyasemalle on edellytetty laadittavaksi ympäristövaikutusten tarkkailuohjelma, joka käsittää kaatopaikka, pinta ja pohjavesien sekä jätetäytön tilan tarkkailun. Tarkkailuohjelma (Suunnittelukeskus Oy, 23.10.2001) on toimitettu Länsi Suomen ympäristökeskukselle lokakuussa 2001 hyväksyttäväksi ja tarkkailua on suoritettu sen mukaisesti. Tarkkailuohjelman täydennys (Suunnittelukeskus Oy, 15.6.2004) on toimitettu Länsi Suomen ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi kesäkuussa 2004 Ohjelmissa on esitetty seuraavat tarkkailut: jätteiden sijoitus läjitysalueet ja tilantarve kaatopaikkaveden tarkkailu 4 kertaa vuodessa kaatopaikan sisäisen veden pinnankorkeuden ja lämpötilan tarkkailu puolivuosittain kahdesta havaintoputkesta pintavesien tarkkailu kolmesta purkuojan (yksi yläpuolinen piste ja kaksi alapuolista pistettä) pisteestä neljä kertaa vuodessa pohjavesien tarkkailu kolmesta havaintoputkesta kaksi kertaa vuodessa kaatopaikkakaasun laadun mittaus kaksi kertaa vuodessa alkuvaiheessa tilapäisesti asennettavista huokosilmaputkista ja myöhemmin kahdesta jätetäyttöön asennetusta tarkkailuputkesta. muu ympäristötarkkailu (roskaantuminen, melu ja liikennehaitat, eläinhaitat, haju ja pölypäästö sekä aerosolit, tulipalot).

17 Seuranta ja tarkkailuohjelma tarkistetaan kaatopaikan jatkokäyttöajalle. Tarkistettu ohjelma esitetään erikseen lupaviranomaisen hyväksyttäväksi. Tarkistetussa ohjelmassa otetaan huomioon toiminnan muutokset. Jätehuoltoalueella pidetään käyttöpäiväkirjaa, johon merkitään aukiolopäivittäin jätemääriin, jätteiden sijoitukseen, käsittelyalueen käyttöön, jatkuvaan seurantaan ja ympäristötarkkailuun sekä muuhun käsittelytoimintaan liittyvät tiedot. Raportointi viranomaisille Jätteenkäsittelystä laaditaan vuosittain kaatopaikkamääräysten mukainen seuranta ja tarkkailuraportti, jossa esitetään: tiedot vastaanotetun ja palautetun jätteen laadusta ja määrästä asiantuntija arvio jätteen kaatopaikkakelpoisuutta koskevista selvityksistä tiedot jätetäytöstä ja muusta jätteenkäsittelystä tiedot kaatopaikkavesistä tiedot pohjavesistä tiedot kaatopaikkakaasusta selostus kaatopaikan ympäristökuormituksesta ja haittojen torjunnasta selvitys poikkeuksellisista tapahtumista ja poikkeamisesta hyväksytyistä suunnitelmista. Tiedot raporttiin saadaan kaatopaikan käyttöpäiväkirjasta, vesi ja kaasutarkkailujen tuloksista ja täyttöalueen mittaustuloksista sekä tilavuuslaskelmista. Raportissa esitetään myös ehdotukset seuranta ja tarkkailuohjelmaan mahdollisesti tarvittavista muutoksista. Seuranta ja tarkkailuraportti toimitetaan vuosittain maaliskuun loppuun mennessä valvontaviranomaisille. Kaatopaikan sulkemisen aikainen ja sen jälkeinen seuranta ja tarkkailu Sulkemistöiden laadun valvonta Kaatopaikan pinnan muotoilun ja esipeittokerroksen osalta ei erityisiä laadunvarmistustoimia tarvita, vaan seuranta tapahtuu työtapatarkkailuna. Tiivistyskerrokseen käytetään savea ja tiivistä moreenia. Materiaalin kelpoisuus todetaan ennen käyttöönottoa kenttäkokein. Kuivatuskerroksen kelpoisuus todetaan koeseulonnoin ja vedenläpäisevyyskerroin määritetään seulontakäyrän perusteella. Pintaan levitettävän pinta /kasvukerroksen materiaalille ei aseteta erityisiä vaatimuksia. Kaikista laadunvarmistuksen toimenpiteistä pidetään jatkuvasti kirjaa. Tässä todetaan tehdyt materiaalien kelpoisuusselvitykset ja työmaalla tehtyjen tarkkailu ja varmistustoimenpiteiden tulokset. Näistä laaditaan työn loppuvaiheessa yhtenäinen raportti, joka toimitetaan mm. Länsi Suomen ympäristökeskukselle.

18 Sulkemisen jälkeinen tarkkailu Kaatopaikan jälkitarkkailuun kuuluvat: jätetäytön tarkkailu; kaatopaikan luvattoman käytön tarkkailu. Suljetulle kaatopaikalle tehdään säännöllisesti tarkastuskäyntejä. Tarkastusten yhteydessä: tutkitaan pintarakenteiden ja muiden viimeistelyrakenteiden (mittaus ja tarkkailukaivot, ojitukset, kaasunpoistokaivot ym.) kunto ja järjestetään tarvittaessa niiden korjaus. seurataan maisemoidun kaatopaikan kasvillisuuden muutoksia ja poistetaan syvälle juuria kasvattavat puuntaimet (esim. mänty). Puut poistetaan katkomalla. mikäli kaatopaikan luvatonta käyttöä todetaan, ryhdytään toimiin sen ehkäisemiseksi. Kaatopaikkatoiminta jatkuu nykyisen kaatopaikan sulkemisen jälkeen alueelle rakennettavalla uudella täyttöalueella, jonka vesi ja ympäristötarkkailu järjestetään viranomaisten edellyttämällä tavalla. Viimeisteltävän täyttöalueen jälkitarkkailu yhdistetään uuden alueen ympäristötarkkailuun ja sen kestoaika päätetään tarkkailutulosten perusteella. Painumatarkkailulevyt asennetaan jätetäyttöön hyvissä ajoin ja jätetäytön korkeutta seurataan Pohjanmaan mittaustoimiston toimesta. Riskitilanteet ja niihin varautuminen Jätteenkäsittelytoimintaan liittyviä riskejä ovat seuraavat: jätetäytön sortumat; rakenteiden vauriot; kone ja laiteviat; sähkön syötön katkeaminen; palo ja räjähdysvaara; ongelma ja riskijätteen joutuminen kaatopaikalle; liikenteen aiheuttamat riskit. Riskitilanteisiin varaudutaan seuraavassa esitetyillä tavoilla. Jätetäytön sortumat Jätetäytön sortuma vaurioittaa kaatopaikan pintarakenteita ja vesien sekä kaasunkeräysjärjestelyjä. Sortumia voi aiheutua, mikäli jätetäytön vakavuus tai pohjamaan kantavuus eivät ole riittävät. Muita olennaisia seikkoja ovat luiskien kaltevuudet ja eroosiosuojaus. Jätetäytön sortumat ovat seurauksiltaan vakavia ja niiden vaurioiden korjaaminen on hankalaa. Millespakan jätteenkäsittelyaseman pohja on kantavaa, joten mahdolliset riskit liittyvät jätetäytön vakavuuteen. Jätetäytön sortumia ehkäistään mm. luiskakaltevuuksia pienentämällä. Pintarakenteiden eroosiosuojaukseen varaudutaan materiaalivalinnoilla.

19 Rakenteiden vauriot Käytössä olevalla täyttöalueella on VnP 861/97 vaatimukset täyttävä pohjarakenne. Jätehuoltoalueella muodostuvien haitta aineita sisältävien pintavaluntavesien käsittelyyn tarkoitettujen rakenteiden (mm. tasausallas) vauriot voivat johtua esim. painumista. Vauriotapauksessa kaatopaikan suotovettä pääsee purkautumaan pinta ja pohjavesiin. Jätteenkäsittelyalueen eri toiminnoista mahdollisesti pinta ja pohjavesiin karkaavien vesien vaikutus näkyy selvimmin sähkönjohtokyvyn ja BHK, ammoniumtyppi, kokonaistyppi, rauta sekä kloridipitoisuuksien nousuna ja happipitoisuuden laskuna. Lähellä jätehuoltoaluetta ojavesien ulkonäkö todennäköisesti tummenee tai on korkean rautapitoisuuden vuoksi ruosteenruskea ja vedessä on kaatopaikkamaista hajua. Kenttärakenteiden ja vesienkäsittelyrakenteiden kuntoa ja toimivuutta seurataan alueen muun tarkkailun yhteydessä. Mahdolliset vauriot korjataan välittömästi. Kaatopaikan sulkemisen jälkeen kaatopaikan ympäristöhaittojen ehkäisyn onnistuminen riippuu pääasiassa täyttöalueelle rakennettavan pintakerroksen tiiviydestä. Pintakerros saattaa vaurioitua useista syistä. Vuosien mittaan viimeistellyllä täyttöalueella tulee tapahtumaan painumia. Myös liikenne kaatopaikan pinnalla saattaa aiheuttaa vaurioita. Vaurioita ennalta ehkäistään suljetun kaatopaikan tarkkailulla (kappale 11) esimerkiksi seuraamalla kaatopaikan pinnan muotoutumista. Mikäli poikkeamia ja muutoksia huomataan, ryhdytään korjaaviin toimenpiteisiin. Asiaton liikkuminen alueella estetään. Kaatopaikan sulkemisen jälkeen maisemoidun kaatopaikan kasvillisuus sitoo maa ainesta ja vähentävät siten eroosiota. Toisaalta kasvien juuret saattavat tunkeutua tiivistyskerrokseen saakka ja vaurioittaa sitä. Kaatopaikan maisemoinnissa kannattaa edellisen johdosta suosia matalajuurisia lajeja. Suljetulla kaatopaikalla tulee estää syväjuuristen puiden kasvu (esim. mänty). Kone ja laiteviat Jätteenkäsittelyalueella on jätevesipumppaamo sekä kaatopaikan työkoneet. Mikäli pumppurikko sattuu ja kaatopaikkavesien tasausallas on täynnä, pääsee käsittelemätöntä vettä purkuvesistöön. Ympäristöön kohdistuvat haitat ovat samanlaisia kuin on edellä kohdassa 10.3 käsitelty. Tällainen häiriötilanne jää kuitenkin joka tapauksessa ajallisesti rajalliseksi, koska käytettävät pumput ovat vakiolaitteistoa, jolla on nopea huoltopalvelu. Mikäli kaatopaikkajyrä rikkoutuu, jätettä ei voida tilapäisesti käsitellä (tiivistää). Jäte voidaan kuitenkin sen sijaan peittää maalla väliaikaisesti ja käsitellä se myöhemmin. Näin ollen kaatopaikkakoneen rikkoutuminen ei aiheuta normaalista poikkeavaa päästöä ympäristöön (haju, roskaantuminen, pöly). Sähkön syötön katkeaminen Sähkön syötön häiriötilanteissa sähkökäyttöiset pumput ym. laitteet eivät toimi, jolloin aiheutuvat päästöt ovat samoja kuin kone ja laitevikojen aikana, mutta jäävät yleensä ajallisesti lyhyemmiksi.

20 Tulipalot ja räjähdykset Kaatopaikalla muodostuu metaania ja jäte sisältää helposti syttyviä ja palavia aineita (esimerkiksi muovi ja paperi), joten alueella tulee varautua tulipalon ja räjähdysten varalta. Kaatopaikkapalon yhteydessä savun muodostus on yleensä voimakasta, joten kaatopaikkapalo voi heikentää lähialueiden ilman laatua merkittävästi. Ongelma poistuu kuitenkin, kun palo on saatu sammutettua. Laajempaa haittaa aiheuttavat kaatopaikkapalon yhteydessä ilmaan vapautuvat haitalliset aineet. Palovaaraa kaatopaikalla vähentää jätteiden tehokas koneellinen käsittely (jätteiden murskaus, tiivistäminen ja peittäminen). Ongelma ja riskijätteen joutuminen kaatopaikalle Ongelma ja riskijätteen joutuminen kaatopaikalle estetään selkeillä jätehuoltomääräyksillä, riittävällä tiedotuksella, jätekuormien huolellisella tarkastuksella punnituksessa sekä jätekuormien tyhjennyksen valvonnalla. Liikenteen ja työkoneiden aiheuttamat riskitilanteet Jätteenkuljetukset ovat raskasta liikennettä, joihin liittyy omat turvallisuusriskinsä. Jätteenkuljetusten aiheuttamaa riskiä pienennetään nopeusrajoituksilla ja selkeällä opastuksella. EHDOTUS TARKKAILUOHJELMAKSI Ympäristöluvan ehdoissa jätteenkäsittelyasemalle on edellytetty laadittavaksi ympäristövaikutusten tarkkailuohjelma, joka käsittää kaatopaikka, pinta ja pohjavesien sekä jätetäytön tilan tarkkailun. Tarkkailuohjelma (Suunnittelukeskus Oy, 23.10.2001) on toimitettu Länsi Suomen ympäristökeskukselle lokakuussa 2001 hyväksyttäväksi ja tarkkailua on suoritettu sen mukaisesti. Tarkkailuohjelman täydennys (Suunnittelukeskus Oy, 15.6.2004) on toimitettu Länsi Suomen ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi kesäkuussa 2004. Vesinäytteitä otetaan tarkkailuohjelma mukaisesti: kaatopaikkavesien laatua tarkkaillaan kaatopaikan tasausaltaasta K1 ja ennen purkuojaa olevasta purku ja mittauskaivosta K2. Kaatopaikkaveden määrää tarkkaillaan kaivosta K2. pintavesiä tarkkaillaan siten, että Alajärveen johtavassa Lintuojassa on kaksi tarkkailupistettä, yksi jätteenkäsittelyaseman koillispuolella (yläpuolella, P1) ja toinen jätteenkäsittelyaseman lounaispuolella (alapuolella, P2). pohjaveden laatua tarkkaillaan asennetuista muovisista 50 mm pohjaveden havaintoputkista HP1, HP2 ja HP3. Pohjavesiputket on asennettu pohjaveden virtaussuuntaan nähden yksi jätteenkäsittelyaseman yläpuolelle ja kaksi jätteenkäsittelyaseman alapuolelle. Pintavesi ja kaatopaikkavesinäytteet otetaan neljä kertaa vuodessa ja pohjavesinäytteet kaksi kertaa vuodessa.