Neljännesvuosittain ilmestyvä kulttuurilehti Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry

2 2014 Neljännesvuosittain ilmestyvä kulttuurilehti Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry

Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry Finland-Israel Föreningarnas Förbund rf PL 247, 00531 Helsinki www.suomi-israel.fi, liitto@suomi-israel.fi SSN-L 1235-8290 ISSN 1235-8290 (Painettu) ISSN 1799-0742 (Verkkojulkaisu) Vastaava toimittaja: Reino Kurki-Suonio jedidut@suomi-israel.fi Toimituskunta: Mikael Enckell, Vesa Hirvonen, Juha-Pekka Rissanen, Sirkku Salmela, Mila Westerberg. Ilmestyy: neljä kertaa vuodessa. Vuosikerta 20 euroa, kestotilaus 15 euroa. Ilmoitushinnat: 1/1 s. 170 euroa, 1/2 s. 95 euroa, 1/4 s. 55 euroa, 1/8 s. 35 euroa. Painopaikka: Painomerkki Oy, Helsinki. Taitto: Kirsi Pääskyvuori. 24. vsk. nro 2/2014 Lag baomer -tungosta Meron-vuorella, 100-luvulla eläneen Shimon bar Jochain haudalla (kuva: Wikipedia). Tänä vuonna lag baomer -päivä oli 18.5. Tästä juhlapäivästä ja sen taustasta enemmän s. 12. Shalom!...3 Jean Sibelius ja kansallissosialistinen Saksa...4 Tapahtui toukokuussa 75 vuotta sitten...10 Stetl-reitti Euroopan vanhoihin juutalaisiin kaupunkeihin suunnitteilla...11 Tiesitkö tämän lag baomerista?...12 Omer Avital -kvintetin konsertti...13 Israelin maakaasua myös vientiin...14 Israelin filharmoninen orkesteri ja Zubin Mehta Tampereelle...15 Kirkkaasti nähtynä...16 Palkittu israelilaiselokuva...17 Jisreelin laaksosta löytyi yli 3000 vuotta vanha egyptiläinen arkku...18 Burman tien läheltä löytyi 2300 vuotta vanha kylä...19 Israel 66 vuotta...19 Pöllöt kokoontuvat Mishmar HaEmek -metsässä...20 Einstein-tablettitietokone lapsille...20 Juomavettä ilmasta...21 30 vuotta Israel-kulttuuritoimintaa Varsinais-Suomessa...22 Suomi-Israel yhdistysten liitto ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomien ystävyysyhdistysten liitto. Tätä linjaa seuraten Jedidut pyrkii lisäämään Israelin maan ja kansan tuntemusta sekä levittämään tietoa Israelin kulttuurista, historiasta ja yhteiskunnasta. Toimintansa liitto rahoittaa pääosin jäsenmaksutuloilla ja ystävyysyhdistyksenä saamallaan valtionavustuksella. Jotta jäsenmaksut voitaisiin pitää alhaisina eikä Jedidutin ilmestyminen siitä huolimatta vaarantuisi, liittohallitus toivoo, että liiton tavoitteita kannattavat voisivat tukea sen toimintaa lahjoituksin pankkitilille FI75 5710 5220 1183 18. Pienetkin lahjoitukset ovat tervetulleita. 2 JEDIDUT 2 2014

Shalom! Israel-ystävillä on usein ollut aihetta median arvosteluun, mutta tänä keväänä olemme saaneet olla kiitollisia ainakin Yle Teemalle ja Areenalle. Pääsiäisen alla saimme nauttia viisiosaisesta BBC:n tuottamasta sarjasta Historia: Juutalaisten tarina, jossa historioitsija Simon Schama perehdytti juutalaisten historiaan ja hetkiin, joina heidän kohtalonsa on nivoutunut yhteen koko maailman kohtalon kanssa. Paljon oli sarjassa toki tämän lehden lukijoille tuttua, mutta varmasti oli siinä meille jokaiselle myös paljon uutta. Olimmeko esimerkiksi ymmärtäneet, miten suuri merkitys Itä-Euroopan juutalaisten maastamuutolla oli Amerikan nousevalle kulttuurille, ja miten tämä edelleenkin näkyy? Sarjassa tuli hyvin myös esille se umpikuja, johon viime Jedidutin numerossakin lyhyesti viitattu Moses Mendelssohnin (1729 1786) synnyttämä euroopanjuutalainen valistusaate johti. Yritys integroitua hovikelpoiseksi osaksi eurooppalaista kulttuuria, mutta samalla säilyttää juutalainen identiteetti, osoittautui mahdottomaksi. Eikä syy ollut euroopanjuutalaisten luomassa kulttuurissa muun muassa musiikissa, jota edelleen arvostamme osana merkittävintä eurooppalaista musiikkia vaan siinä, että he olivat juutalaisia. Ehkä mieleenpainuvinta sarjassa olikin kokonaisnäkemys siitä, miten Israelin valtion syntyminen oli ainoa mahdollisuus juutalaisten säilyttää identiteettinsä. Kaikkialla muualla juutalaisuus merkitsi muusta integroitumisesta huolimatta umpikujaa, syrjintää ja pogromeja. Tämän kaiken huipentuminen holokaustiin ei ollutkaan mikään erillinen ja vain natsi-aatteen mahdollistama tapahtuma, niinkuin joskus ajatellaan. Tätä taustaa vasten ei Israelin valtion olemassaolo-oikeuden kyseenalaistaminen ole vain poliittinen kannaotto, vaan myös antisemitismiä. Kun sarjan viimeisessä osassa tarkasteltiin Israelin valtion perustamista ja sen näkymistä koko maailman poliittisessa kentässä, ei siinä kuitenkaan ummistettu silmiä niiltä ongelmilta, ristiriidoilta ja epäoikeudenmukaisuuksilta, joihin tämä puolestaan on johtanut. Kun kirjoitan tätä Israelin itsenäisyyspäivän aikoihin, ovat nämä ajatukset myös ajankohtaisia. Toinen merkittävä Teeman ja Areenan ohjelmakokonaisuus oli pääsiäisviikon perjantaina yhtäjaksoisena näytetty dokumentti Jerusalem 24 h. Tämä Jerusalemin elämää vuorokauden ajan seurannut matka antoi kaupungista paljon monipuolisemman käsityksen kuin parhainkaan pyhiinvaellustai kulttuurimatka. Dokumentin päähenkilöiden taustat olivat varsin erilaisia, ja monen elämään liitttyi myös järkyttävää tragiikkaa. Heidän päivittäisten rutiiniensa seuraaminen antoi ei-kiiltokuvamaisen kuvan siitä, mitä todellisen elämän kirjavuus on tässä pyhässä, mutta ristiriitaisessa kaupungissa, jossa uskonnolla ja uskonnollisuudella on kaikesta sekularisoitumisestakin huolimatta keskeinen merkitys. Teeman pääsiäisviikon ohjelmistoon kuului myös Jerusalem lautasella. Siinä Jerusalemista kotoisin oleva keittiömestari Yotam Ottolenghi palaa kotikaupunkiinsa tutustuttamaan niihin aarteisiin, joita kätkeytyy sen tavattoman rikkaaseen ja monimuotoiseen ruokakulttuuriin. Tätä ohjelmaa en itse valitettavasti ehtinyt nähdä, mutta tätä kirjoittaessani odotan uusintaa 21.5. Yle Areenassa on heinäkuun loppuun asti nähtävänä myös IHME-nykytaidefestivaalin pääteoksena huomiota niin ihastusta kuin vihastusta herättänyt, israelilaisen videotaiteilija Yael Bartanan (s. 1970) dokumentaarinen videoteos True Finn Tosi suomalainen, jossa eri etnisiä ja maahanmuuttajataustoja edustavat suomalaiset pohtivat suomalaisuuden olemusta. Israelin monimuotoisesta kulttuurista tuleva ja aikaisemmissa teoksissaan juutalaisuutta käsitellyt taiteilija on osannut luoda meidän kansallista identiteettiämme ravistelevan dokumentin, jonka (minun mielestäni) riemastuttava visuaalinen huumori näyttää joitain suomalaisia myös loukanneen. Kesätoivotuksin Reino Kurki-Suonio Liiton verkkosivuilta www.suomi-israel.fi löytyy tietoja Israel-ystävyyteen liittyvästä toiminnasta Suomessa sekä linkkejä Israel-tietouden ja Israelin kulttuurin kannalta kiinnostaviin verkkosivuihin. Täydennyksiä näihin tietoihin voi lähettää osoitteella portaali@suomi-israel.fi. JEDIDUT 2 2014 3

JEAN SIBELIUS JA KANSALLISSOSIALISTINEN SAKSA Timo Virtanen Mannerheim, Aino ja Jean Sibelius säveltäjän 70-vuotisjuhlissa. Näyte Sibeliuksen päiväkirjasta. Sibeliuksen päiväkirjat on myös julkaistu. Julkisuudessa on käyty ajoittain vilkasta ja kiihkeätäkin keskustelua Jean Sibeliuksen (1865 1957) suhteesta kansallissosialistien hallitsemaan Saksaan. Hiljattain Rabbe Forsman on väittänyt Sibeliuksen hyväksyneen kansallissosialistisen rotuideologian, ja yhdysvaltalainen Timothy Jackson on pyrkinyt osoittamaan, ettei Sibelius suinkaan ollut neutraali suhteessa Saksan kansallissosialistiseen hallintoon, että hän vähintäänkin myötäili sitä, ehkä jopa hyväksyi sen päämäärät ja opportunistisesti pyrki hyötymään arvostuksestaan uudessa Saksassa. Erityisen merkittävinä ja raskauttavina Sibeliuksen natsiyhteyksien kannalta Jackson näyttää pitävän Sibeliuksen päiväkirjamerkintöjä vuoden 1943 kesältä ja syksyltä. Tässä kirjoituksessa väitteitä tarkastellaan krittisesti Sibeliuksen päiväkirjojen ja muiden yksityisluonteisten lähteitten valossa. Taustaa Sibelius kuului 1850- ja 1860-luvulla syntyneiden suomalaistaiteilijoiden ikäpolveen. Saksan kansallissosialistien valtaannousun aikoihin (1933) monet hänen taiteilijaystävistään ja -kollegoistaan olivat jo kuolleet. Sibelius itse täytti 70 vuotta v. 1935 eikä 1930-luvulta lähtien enää juuri julkaissut uusia sävellyksiä. Nuorempi säveltäjä- ja kirjailijapolvi sen sijaan oli 1930-luvulla yhä aktiivisessa ja tuotteliaassa ikävaiheessa. Monien taiteilijoidenkin asenteita ja kannanottoja leimasi ensimmäisen maailmansodan jälkeinen bolshevismin pelko, oikeistopiireissä 1920-luvulla levinnyt ryssäviha ja Karjalan suuntaan tähyillyt Suur-Suomi-aate. Sibeliusta nuoremman polven kirjailijat ja säveltäjät kirjoittivat tekstejä ja tekivät sävellyksiä myös isänmaallisista aiheista ja isänmaallisiin teksteihin. Sibeliuksenkin tuotantoon sisältyy pari esimerkkiä itsenäistymisen ajan ja 1920-luvun hengen mukaisesta poliittisesta kantaaottavuudesta. Tunnetuin näistä on Jääkärien marssi Op. 91a. Sävellys esitettiin ensimmäisen kerran Helsingissä 23.10.1917, siis jo ennen Suomen julistautumista itsenäiseksi. Skyddskårsmarsch (Suojeluskuntamarssi, 1925) ja Karjalan osa (1930) jäivät vaille opusnumeroa, mikä kertonee osaltaan niiden asemasta Sibeliuksen tuotannossa. Myöhemmin, talvisodan päätyttyä vuonna 1940, Sibeliuksen vävy, kapellimestari Jussi Jalas kuitenkin kirjasi muistiin Sibeliuksen pahoittelevan lausuman: Usein on mieleni paha siitä, että en ole [tehnyt?] enempää isänmaallisia teoksia. Kun sävelsin Tapiolaa, minulta tilattiin Lippulaulu (jonka sitten Kilpinen teki). Oli vaikeaa kieltäytyä, mutta jos olisin suostunut, olisi se tappanut Tapiolan. Sibeliuksen sanat voivat kuulostaa selittelyltä: sodan taistelujen tauottua Sibelius saattoi sodan aikana aktiivisesti musiikkijoukoissa pal- 4 JEDIDUT 2 2014

velleelle vävylleen lausua tehneensä liian vähän isänmaansa hyväksi. Jos Sibelius kuitenkin säveltäjänä olisi kokenut isänmaan asian erityisen tärkeäksi, hän epäilemättä olisi säveltänyt Lippulaulun ja kenties muitakin isänmaallisia teoksia. Joka tapauksessa hän selvästikin asetti taiteelliset pyrkimyksensä politiikan edelle. Jos Sibelius ehkä olikin jossakin määrin tai jossakin suhteessa political, hän ei ollut sitä ensisijaisesti, ei määräävästi eikä määrittelevästi. Myöskään Sibeliuksen suhdetta Saksaan ei minkään säilyneen lähteen valossa näytä leimanneen poliittinen orientaatio, vaan ammatillinen. Autonomian ajan Suomessa mahdollisuudet saada musiikkia painetuksi ja kansainvälisille markkinoille olivat varsin mitättömät, ja suomalaisetkin kustantajat lähettivät sävellykset yleensä Saksaan kaiverrettaviksi ja painettaviksi. Sibeliuksen aikoihin Saksa oli ollut jo vuosisatojen ajan musiikin kaivertamisen ja julkaisemisen suurvalta, ja oli ymmärrettävää, että Sibeliuskin pyrki solmimaan yhteydet suoraan saksalaisiin kustantamoihin. Tekijänoikeuksista huolehtiminen oli niin ikään ongelmallista autonomisessa Suomessa: saksalaisten kustantajien myötä kuvaan tulivat myös saksalaiset ammatti- ja tekijänoikeusjärjestöt, joihin Sibeliuskin liittyi. Sibelius myös vieraili ja matkusti Saksassa omien teostensa kapellimestarina. Saksalla ei kuitenkaan näytä olleen varsinaista erityisasemaa hänen työmatkojensa kohteena. Sibelius kuitenkin sai nuoruudessaan ehkä merkittävimmät virikkeensä saksalaiselta kielialueelta tulleesta musiikista, opiskeli Berliinissä ja Wienissä ja epäilemättä koki säveltäjänä kytkeytyvänsä saksalais-itävaltalaisen (sinfonisen) musiikin traditioon. Hän myös näyttää toivoneen musiikilleen suopeaa vastaanottoa erityisesti saksankielisissä maissa, mutta selvästikin lämpimimmin hänen teoksensa otettiin vastaan anglosaksisessa maailmassa. Kansallissosialismin aika Kansallissosialistisen hallinnon ajalla suhtautuminen Sibeliukseen ja hänen musiikkiinsa näyttää lämmenneen Saksassa. Toisaalta Sibeliuksen suosio oli 1930-luvulla korkealla muuallakin. On myös esitetty, että Saksassa hyödynnettiin erityisesti Sibeliukseen liitettyä propaganda-arvoa juurevan pohjoisen rodun edustajana. Sibelius ei kuitenkaan itse rakentanut tällaista kansallishenkisen säveltäjän kuvaa. Päiväämättömässä kirjekonseptissa (todennäköisesti 1930-luvulta) kustantajalleen hän päinvastoin kirjoitti: Olen erittäin vähän kansallinen siinä mielessä kuin Te [?] uskotte. Niinpä en esim. koskaan ole käyttänyt kansanlauluja teoksissani. Osassa teoksistani vain vallitsee suomalainen atmosfääri. Usein mainittuja merkkejä Sibeliuksen arvostetusta asemasta kansallissosialismin ajan Saksassa ovat Saksassa toimineen kansainvälisen säveltäjäjärjestön varapuheenjohtajuus 1934, Hampurin myöntämä Brahms-mitali sekä Goethe-mitali (kumpikin 1935), Heidelbergin yliopiston kunniatohtorin arvo (1936), sekä Sibelius-seuran perustaminen Saksaan (1942). Viimeksimainittuun kunnianosoitukseen Sibelius vastasi lukemalla Saksaan radioidun kohteliaan kiitospuheen, mutta yksityisissä dokumenteissa hän ei kertaakaan ilmaissut ilahtumistaan Saksassa osakseen saamasta arvostuksesta. Päinvastoin hän kommentoi kansainvälisiä musiikkijuhlia Hampurissa vuonna 1935 perin happamasti: Kansainväl. musiikkijuhlat Hampurissa, jossa minun 1894 säv. Karelia-sarja edusti minua, on harmittanut. Koska en ole tuntenut kulissientakaista peliä, saan ottaa vastuun teoistani. Saksan Sibelius-seuran toiminnastakaan Sibeliuksella ei näytä olleen myönteistä sanottavaa edes saksalaissuomalaisen aseveljeyden ajalla: Sibelius gesellschaft [sic] antanut Berliinissä konsertin Aune Antin kanssa ja ohjelmalla, jossa oli muita suomalaisia säveltäjiä (Kilpisen juonia) ja minä hännänhuippuna. Omituinen sähke Franz Drewesiltä [seuran puheenjohtaja]. Epävarma pitäisikö minun vastata sähkeeseen. Ja pyytää ohjelmaa joka kiinnostaa minua äärimmäisen paljon. Se, miten Sibelius hyötyi ja tunsi hyötyvänsä suosiostaan Saksassa on kaikkea muuta kuin yksiselitteistä. Ainakin ensivaikutelma kansallissosialistisesta komennosta ja sen vaikutuksesta hänen taloudellisen tilanteensa vakauteen näyttää olleen hänelle suorastaan shokeeraava. Kirjekonseptissaan kustantajalleen hän ilmaisi huolensa marraskuussa 1933, pian kansallissosialistien valtaannousun jälkeen: Sain tänään arvoluokituksen ja olen aivan tyrmistynyt. Muutamia vuosia sitten pistemääräni oli 300. Viime vuonna 200 ja nyt peräti 160. Vastauksessaan kustantaja ilmoitti arvoluokituksen muuttumisen syyksi kansallissosialistien uuden linjauksen, jonka mukaan Saksassa pyrittiin suosimaan kotimaista musiikkia ulkomaisen asemesta. Huoli tekijänoikeustuloista näyttää olleen usein kertautuva aihe Sibeliuksen kirjeenvaihdossa saksalaisten kustantajien ja tekijänoikeusjärjestön kanssa1930-luvulla, ja sodan vuosina huoli näyttää kasvaneen suoranaiseksi ahdistukseksi. Epäilemättä tällä oli taustansa ensimmäisen maailmansodan vuosissa, jolloin Sibeliuksen taloudellinen ahdinko saavutti huippunsa ulkomaisten tulojen romahdettua. Saksalaiset kustantajathan toimivat tuolloin Venäjän vihollisvaltiossa, minkä vuoksi myös Sibelius joutui etsimään sävellyksilleen muita julkaisukanavia. Jussi Jalaksen muistiinmerkitsemissä Sibeliuksen lausumissa (vuosilta 1940 57) on muutama ajan saksalaista musiikkia ja musiikkielämää koskeva tai sitä sivuava huomautus: JEDIDUT 2 2014 5

Meyerbeer ja Mendelssohn loistavimpia instrumentaattoreja. (11.1.1941) Saksassa nykyisin kirjoitetaan kovin helposti, tosin sujuvasti. Ei ole sitä ehdottoman välttämättömyyden pakkoa joka sonaattimuodossa aina pitää olla. Samoin lainataan teemoja melkein sellaisinaan pitkät matkat klassikoilta, yrittämättä peittää niiden alkuperää. [ Sibelius] kertoi kuulleensa Saksasta IV sinfonian esityksen, joka oli liian hidas ja raskas. Saksassa ei yleensä käsitetä grace iä joka niin usein kuuluu musiikkiini. Englannissa olen itse johtanut niin paljon, että sikäläisillä on esim. tempoistani ollut peruskäsitys, Saksassa ei. (27.7.1942) Saksassa on musiikin kieli niin viljeltyä, että voisi melkein tehdä sinfonian ottamalla palan sieltä toisen täältä. Taideteos/Musiikki ei kuitenkaan synny siitä, että osaa käyttää tuota kieltä. (22.12.1942) Ei voida sanoa, etteikö M[endelssohn] kuulu Saksan musiikin historiaan. Esim. Bachin nostaminen unhosta, Liedertafelit j.n.e. [ ] M. on kaikkein parhaita instrumentaattoreja. (8.1.1943) Kauffmannin sinfonian kuulin Saksasta ja pidin siitä. Saksassa häntä ei erikoisesti arvosteta. [Kauffmann oli kansallissosialistien Neutöneriksi leimaama ja syrjimä säveltäjä.] (9.4.1943) Jalaksen muistiinmerkitsemissä lausunnoissa voidaan panna merkille varsin kriittinen suhtautuminen nykyaikaiseen saksalaiseen musiikkiin sekä kansallissosialistien syrjimien juutalaistaustaisten säveltäjien puolustaminen. Päiväkirjassaan Sibelius asetti myös vastakkain musiikkinsa esitykset Saksassa ja Englannissa, jälkimmäisen eduksi. Myönteiset arviot englantilaisesta musiikkikulttuurista vastapainonaan suomalainen (ja sodan aikana ilmeisesti myös saksalainen) raakuus ja epäkulttuuri ovat toistuva aihe päiväkirjassa: Goethe-mitali ja Hampurin kaupungin myöntämä Brahms-mitali. Kuulin konsertin Lontoon Radiosta. Hyvää tahtoa ja toivotuksia englantilaisesta maailmasta. Mutta kuinka vähän täällä ymmärretään sellaista. Raakuutemme joka on lisääntynyt levottomuutta aiheuttavassa määrin sen jälkeen, kun kaikki ruotsalainen lakkautettiin itserakkauttamme näiden urheilusaavutusten tähden. Sivistymättöminä meidän käsityksemme sivilisaatiosta on kapaloissaan kaikki kulkee kieliriidan merkeissä. [ ] Kuulunko tosiaan tähän kouluttamattomaan, sivistymättömään, itserakkaaseen sukuun? Syntyperä; No mutta! (4.5.1934) Eilen suuri hetki kuin aurinkoisemman olemassaolon hyväily. Kuulin Vaughan Williamsin minulle omistetun sinfonian. Tukholmasta Sargentin johdolla. Kulttuuria ja rikasta ihmisyyttä! Olen syvästi kiitollinen. Williams antaa minulle enemmän kuin kukaan voi aavistaa. Isänmaallani on traaginen kohtalo. Meidän on pidettävä raakuuden ja epäkulttuurin puolta muussa tapauksessa siirrymme syrjään. (30.9.1943) Paljastavat (?) päiväkirjamerkinnät Kuten mainittu, eräitä Sibeliuksen päiväkirjamerkintöjä syksyltä 1943 on pidetty hänen oletettujen kansallissosialismiyhteyksiensä kannalta raskauttavina. Seuraavassa nämä päiväkirjamerkinnät alkukielellään: 6 JEDIDUT 2 2014

Detta primitiva tankesätt antisemitism etc. kan jag ju ej mera vid mina år godtaga. Min bildning och kultur passar ej i dessa tider. Detta förunderligt illa formulerat. (6.9.) Tyska radion spelar endast gamla saker som de grävt fram ur dammet. Detta för att förbättra den nutida smaken. Men dessa verk ha i regeln endast antikvitets värde. (13.9.) Jag är ju på inget sätt så som jag borde i detta nu vara. Hvarken till härstamning, temperament eller till läggning. Allt annat än puhdasrotuinen, tjock och [dum?] Åter på höjden. Trots etc Min härstamning gud vet hvad dessa genealoger har hopfantiserat! (16.9) Då det kan ej komma ifråga att jag skulle stanna kvar som mindervärdig medlem av Stagma, måste utträde ske. Men härtill är tidpunkten omöjlig då krig råder och mina planer icke kunna realiseras. (18.9) I vissa länder som Tyskland är arierparagrafen en nödvändighet för att få bort begåvningarna. I annat fall gör puhdasrotuisuus sig icke gällande. (19.9) Ur detta kaos av tankar utkristalliseras väl så småningom det väsentliga, sanna och kloka. Huru har Du Jean Sibelius kunnat taga dessa arierparagrafer på allvar. De höra ju till högre conventklasserna i skolan. Det är en stor fördel för en konstnär [?] Kulturaristokrat är Du och kan bekämpa dumma fördomar. (20.9.) Man har fört mig bakom ljuset beträffande min farmors morfars släkt. Granit Ilmoni! Då Stagma betalar åt andra finska kompo [yliviivattu:]nister t. ex. R. Kajanus, [?] undanhåller mig min [?] (20.9.) Allt förefaller mig så smått. Dessa puerila Rassenbestimmungen hvilka äro humbug. Jag är ju konstnär och säkert har det för mig varit en fördel att ha kunnat profitera av olika slägters goda sidor. Saken med Stagma måste klaras upp. Låt så vara konventionellt. Lämna nu all sentimentalitet och bit ifrån Dig. Var för en gångs skull en man! (22.9) I en så djup dal, som sällan förut. Jag kan ej genomskåda detta med Stagma. De hava måhända sina skäl. (23.9) Erhållit från Stagma ett bra brev. Är lycklig över det. (24.9) Erityisesti kaksi ylläolevista merkinnöistä on kiinnittänyt huomiota, nimittäin viittaukset antisemitismiin (6.9.) ja arjalaispykäliin (20.9.). Merkinnät on tulkittu siten, että Sibelius olisi joskus hyväksynyt antisemitismin ja ottanut tosissaan arjalaispykälät. Tällainen tulkinta on toki mahdollinen, muttei ainoa eikä aukoton maininnat ovat irrallisia, niiden tausta, viittaavuus ja asiayhteys tietämisemme ulottumattomissa. Maininnat jäävät epämääräisiksi, ja säveltäjä toteaa itsekin ensimmäisen niistä ihmeen huonosti muotoilluksi (epäselväksi jää toki myös se, mitä hän tällä tarkoittaa). Toisaalta Sibelius kirjoittaa arjalaispykälistä ja rotumäärittelyistä sekä näiden vaikutuksesta Saksan musiikkielämään yksiselitteisen kitkerään sävyyn. Sibeliuksen pohdintoihin puhdasrotuisuudesta(an) yhdistyy saksalaiseen tekijänoikeusjärjestöön Stagmaan liittyvän ristiriidan tai epäselvyyden pohdinta. Sibelius ei suoraan kerro, mistä on kysymys, mutta ounastelee jäävänsä alempiarvoiseen asemaan järjestössä ja suunnittelee jopa eroavansa siitä (18.9.) Jacksonilla on kuitenkin selityksensä Sibeliuksen päiväkirjamerkintöihin (alleviivaukset lisätty): Oletettavasti STAGMA on pyytänyt Sibeliusta täyttämään [ rotupuhtautta koskevan] kyselykaavakkeen (Fragebogen) jotta hän voisi nousta korkeammalle korvaustasolle [ ] Sibelius on vihainen ja turhautunut sen tosiseikan johdosta, ettei STAGMA ole maksanut hänelle, oletettavasti koska hän on epäröinyt Fragebogenin täyttämisessä. [ ] Joko Sibelius nuhtelee itseään siksi ettei ole taipunut pyyntöön Fragebogenin täyttämisestä ja yksinkertaisesti vaatinut maksua tai hän taivuttelee itseään siirtämään syrjään kaikki tunnontuskat, joita hänellä on voinut olla, ja yksinkertaisesti täyttämään Fragebogen kuten pyydetty. (valitettavasti pidän jälkimmäistä lukemistapaa vakuuttavampana [ ]) Lopulta, 24:ntenä, Sibelius kirjoittaa Saanut hyvän kirjeen Stagmalta. Iloinen siitä. Ehkäpä tässä kirjeessä STAGMAlta saksalaiset osoittavat siirtäneensä hänet korkeammalle tasolle järjestelmässä ja lupaavat jatkaa korvausten maksamista. Jacksonin tarinan mukaan Sibelius on ristiriitaisten tunteiden vallassa epäröinyt Stagman lähettämän rotupuhtautta koskevan kyselykaavakkeen täyttämistä. Rotupuhtauden vakuuttaminen merkitsisi hänelle korkeampia tekijänoikeustuloja, mutta samalla hän joutuisi myymään humaanit ihanteensa ja alistumaan Stagman (eli natsien ) rotupuhtaushumpuukille. Epäröinti olisi jatkunut 22.9. saakka, jolloin Sibelius viimein olisi ottanut itseään niskasta kiinni ja täyttänyt sekä lähettänyt kaavakkeen. Jackson ei lainkaan selitä, mistä ajatus Fragebogenista juontuu eikä myöskään kerro, oliko Stagmalla tapana pyytää (ulkomaisilta) säveltäjiltä todistuksia rotupuhtaudesta. Hän ei myöskään pohdi, olisiko Sibeliuksen ylimalkaan ollut JEDIDUT 2 2014 7

mahdollista saada Stagman vastaus ( hyvä kirje ) jo 24.9, vain kaksi päivää kaavakkeen oletetun lähettämisen (22.9.) jälkeen. Ehkä kaikkea tätäkin harmittavampaa on se, ettei Jackson ole huomioinut Sibeliuksen päiväkirjan toimittaneen Fabian Dahlströmin alaviitettä hyvää kirjettä koskevaan merkintään: Kenties tarkoitetaan Stagman kirjettä 15/9 1943, vastausta Sibeliuksen kirjeeseen 1/9 1943. Stagma pyytää tässä anteeksi viivästynyttä maksua. Stagman hyvä kirje, joka tuo selvyyden Sibeliuksen päiväkirjamerkintöihin, on kuin onkin siis säilynyt Kansalliskirjastossa, ja kuten Dahlström huomauttaa, kirjeessä pahoitellaan henkilöstöpulasta johtuvaa viivästystä tekijänoikeuskorvausten maksamisessa. Sibeliuksen huoli ja ärtymys sekä ehkä myös pohdinta rotupuhtauden kyseenalaisuuden ja jopa lihavuuden mahdollisesta vaikutuksesta hän ei tuo esille vapaamuurariuttaan, joka olisi voinut olla todellinen rasite kansallissosialistisessa Saksassa näyttävät aiheutuneen ajallaan saapumatta jääneistä tekijänoikeuskorvauksista. Ja kuten todettu, vaikka Sibeliuksen epäilykset saattavatkin vaikuttaa milteipä vainoharhaisilta, hänellä oli sotien aikoina myös syynsä huoleen. Lopuksi Jacksonin tulkinta Sibeliuksen päiväkirjamerkinnöistä osoittaa, millaisiin vääristymiin voidaan päätyä fragmentaarisen, aukkoja ja monitulkintaisuuksia sisältävän aineiston pohjalta. Samantyyppinen johdattelu on luettavissa Folke Forsmanin kirjoituksessa viime vuodelta (alleviivaukset lisätty): Ainolan kirjahyllyssä oli vielä pari vuotta sitten kappale Hitlerin Mein Kampfia. Kirjan ensimmäiset sivun on revitty pois, ikään kuin jonkin epäilyttävän peittämiseksi. Se, että Aino ja Jean Sibelius tutkiskelevat Hitleriä ei sinänsä ole yllättävää. Lapsenlapset ovat todistaneet kuinka Aino ihannoi voimakkaita hahmoja (Yle 1, 27.6.2011), ja päiväkirjassaan (20.9.1943) Sibelius soimaa itseään siitä, että hän 1930-luvulla arvosti natsistisia rotulakeja (6.9.1943) ja siitä, että hän oli hyväksynyt antisemitistisen ajattelutavan, joka on selvästi dokumentoitu hänen merkinnöissään aikaisemmilta vuosilta. [ ] Sitä, mihin ajankohtaan Sibelius lukee Mein Kampfia, ei voida määritellä, varsinkaan, kun Sibelius koko kolmekymmenluvun aikana tekee ainoastaan viisi merkintää päiväkirjaan, mikä jo se on merkki siitä, ettei kaikki hänen sisimmässään ollut järjestyksessä [ ]. Päättelyketju on siis seuraavanlainen: 1. Ainolan kirjahyllyssä on Hitlerin Mein Kampf. 2. Aino ja Jean Sibelius tutkiskevat Hitleriä. 3. Sitä, milloin kolmekymmenluvun aikana Sibelius lukee Mein Kampfia ei voida päätellä, mutta ainakin tuolloin hän arvosti natsistisia rotulakeja ja hyväksyi antisemitistisen ajattelutavan. Ainolan kirjahyllyssä edelleen oleva kirja on Mein Kampfin suomennos Taisteluni vuodelta 1941/42. Jos Sibelius ylimalkaan luki kirjaa, tämän on siis täytynyt tapahtua vuoden 1941/42 jälkeen. Siitä, että Ainolan kirjahyllyssä on Taisteluni, on saatu kyhätyksi kokonainen kertomus Ainosta ja Jeanista yhdessä tutkiskelemassa Hitlerin ajatuksia ja 70 80-vuotiaasta säveltäjästä opiskelemassa natsistisia rotulakeja. Jos luovumme tarkoitushakuisten kertomusten sepittämisestä, Sibeliuksen lausumista Saksan kansallissosialistisen hallinnon vuosilta voidaan tehdä seuraavanlainen yhteenveto: Sibeliuksen Saksaan liittyvät lausumat koskivat lähes yksinomaan musiikkia ja musiikkielämää; hänen Saksan nykymusiikkia ja 1940-luvun musiikkielämää koskevat arvionsa ovat varsin kielteisiä, ja hän näyttää myös pettyneen oman tuotantonsa kapea-alaiseen esilletuomiseen Saksassa. Sibelius ei ottanut kantaa kansallissosialistiseen ideologiaan eikä yhteiskuntajärjestelmään muutoin kuin kommentoimalla päiväkirjassaan arjalaispykäliä ja rotumäärittelyjä. Sibeliuksen saksalaisilta osakseen saamat huomionosoitukset lisääntyivät kansallissosialistien valtaannousun jälkeen, mutta hän ei näytä aktiivisesti pyrkineen edistämään suosiotaan ja menestystään Saksassa. Hän ei kutsuista huolimatta matkustanut sinne eikä säilyneissä yksityisissä lähteissä kommentoinut näitä huomionosoituksia. Sibelius näyttää olleen huolissaan Saksasta saamistaan tekijänoikeustuloista ainakin v. 1933 ja aivan erityisesti sodan aikana v. 1943. Säilyneessä lähdeaineistossa on suuria aukkoja. Sibeliuksen lausumat ovat usein vaikea- ja monitulkintaisia, eikä niiden taustoja ja asiayhteyksiä voida kattavasti selvittää. Tiedämme nykyisin kansallissosialismin ajan Saksasta paljonkin sellaista, mitä Sibelius ja hänen aikalaisensa eivät tienneet. Toisaalta Sibelius tiesi ja koki ajassaan paljon sellaista, josta meillä ei voi olla tietoa eikä kokemusta. Perusteellinen tutkimus Sibeliuksen suhteesta Saksaan kansallissosialismin ajalla on suotavaa, mutta on varauduttava siihen ja hyväksyttävä se, että muodostettuun kuvaan jää väistämättä suuriakin aukkoja. Noiden aukkojen täyttäminen mielivaltai- 8 JEDIDUT 2 2014

sesti tai tarkoitushakuisesti ei ole vilpitöntä historiantutkimusta eikä tee oikeutta tutkittavalle kohteelle. Valitettavan usein näyttää kuitenkin siltä, että mitä suurempi aukko on, sitä suuremmalla kuvitelmalla se täytetään. Dosentti Timo Virtanen on Sibeliukseen ja hänen tuotantoonsa perehtynyt musiikin tohtori. Kirjoitus perustuu hänen Helsingin Suomi-Israel yhdistyksen sarjassa 14.1.2014 pitämäänsä esitelmään. Suomalaisen musiikin päivä Israelissa Maaliskuun 13. päivänä Israelissa vietettiin suomalaisen musiikin päivää. Maan klassisen musiikin radioasema soitti tuolloin Uljas Pulkkiksen (s. 1975) viulukonserton Lumottu puutarha sekä Jean Sibeliuksen (1865 1957), Kaija Saariahon (s. 1952) ja Einojuhani Rautavaaran (s. 1928) musiikkia. Suomen suurlähettiläs Leena-Kaisa Mikkola toimitti radio-ohjelman omista valinnoistaan, jotka olivat Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin esittämää suomalaista musiikkia. Suurlähettiläs Mikkola on itse aktiivinen musiikin harrastaja. Oheisessa YouTube-kuvassa häntä haastatellaan hänen Tel Avivin residenssissään pidetyn konsertin jälkeen. Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n 60-vuotisjuhla Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n 60-vuotisjuhlapäivää vietetään sunnuntaina 21.9.2014 klo 12 18 Balderin salissa Helsingissä (Aleksanterinkatu 12). Ohjelma alkaa klo 12-14 järjestettävällä, juutalaiseen/israelilaiseen tanssiin keskittyvällä seminaarilla, jossa tanssipedagogi Irene Jelin pitää alustuksen aiheesta Juutalainen tanssi kautta aikojen sekä esittelee klezmer-musiikin tanssiperinnettä. Hänen lisäkseen Kristiina ja Tapani Rämö Vantaalta esittelevät ja opettavat israelilaisia kansantansseja. Klo 14 15 on tarjolla välipalaa hintaan 5. Kello 15 alkaa pääjuhla, jossa kulttuuriaiheisen juhlapuheen, historiikin ja tervehdysten ohella kuullaan muun muassa Suvi ja Folke Gräsbeckin musisointia sekä runonlausuntaa. Ohjelma tarkentuu myöhemmin, ja päivitettynä sen löytää Liiton internet-sivuilta www.suomi-israel.fi. JEDIDUT 2 2014 9

TAPAHTUI TOUKOKUUSSA 75 VUOTTA SITTEN fourin julistuksen kanssa vaikeasti yhteensopivan ratkaisun valkoinen paperi siis hylkäsi. Alkuvuodesta 1939 Englanti oli myös turhaan yrittänyt saada arabeja yhteiseen neuvottelupöytään juutalaisten kanssa, eivätkä erilliset neuvottelut osapuolten kanssa olleet johtaneet mihinkään tulokseen. Tarkemmin kerrottuna valkoinen paperi sisälsi seuraavat päätökset: Itsenäinen, arabien ja juutalaisten yhdessä hallitsema Palestiinan valtio tuli perustaa kymmenen vuoden sisällä. Palestiinan juutalaisnaiset protestoimassa valkoista paperia vastaan 75 vuotta sitten (kuva: Wikipedia). Toukokuun 23. päivänä vuonna 1939 Britannian parlamentin alahuone hyväksyi äänin 268, vastaan 179, ehdotuksen, joka kulkee nimellä MacDonald White Paper. Siinä luovuttiin ajatuksesta Palestiinan jakamisesta juutalaisten ja arabien kesken. Sen sijaan siinä esitettiin yhden Palestiinan valtion perustamista, jota arabit ja juutalaiset hallitsisivat asukasmääriensä suhteessa. Tämän lisäksi päätöksessä rajoitettiin juutalaisten maahanmuuttoa Palestiinaan sekä heidän oikeuttaan ostaa maata arabeilta. Päätöksen taustalla oli Englannin poliittiseen tasapainotteluun liittynyt horjunta. Israel-ystävät tuntevat hyvin Balfourin julistuksen (1917), jolla Palestiina oli luvattu juutalaisten kansalliseksi kodiksi, ja jonka myös Kansainliitto oli hyväksynyt (1922). Arabeille puolestaan oli luvattu Syyrian kattavan arabivaltion perustaminen palkkiona ensimmäisen maailmansodan aikaisesta tuesta, ja vuonna 1922 oli Transjordanian alue vapautettu ottamasta vastaan juutalaisia. Toisen maailmansodan alla oli arabien tuki tullut Englannille kuitenkin vielä paljon tärkeämmäksi, kun taas juutalaisten tuella ei ollut tässä maailmantilanteessa paljonkaan merkitystä. Juutalaisten lisääntynyt muutto Palestiinaan Hitlerin valtaannousun jälkeen oli johtanut arabikapinaan (1936 39), jonka selvittelyissä oli syntynyt nykyisinkin niin ajankohtainen ehdotus kahden valtion ratkaisusta. Tämän jo sinänsä Bal- Juutalaisten maahanmuutto Palestiinaan rajoitettiin 75 000 henkeen/vuosi viiden vuoden ajaksi, minkä jälkeen kaikki juutalaisten maahanmuutto jäisi riippumaan arabien suostumuksesta. Mandaattihallinnon pääkomissaarille annettiin oikeus estää ja rajoittaa juutalaisten maanostoa arabeilta. Vaikka valkoinen paperi hyväksyttiinkin, sai se Britanniassakin osakseen paljon kritiikkiä. Itse asiassa parlamentin äänestys koskikin sitä, oliko esitys ristiriidassa mandaattisopimuksen kanssa vai ei, minkä jälkeen itse paperi hyväksyttiin ilman äänestystä. Väittelyssä entinen pääministeri Lloyd George kutsui sitä petokseksi, ja Winston Churchill äänesti sitä vastaan, vaikka oli esityksen tehneen hallituksen ministeri. Manchester Guardianin mukaan päätös oli kuolemantuomio kymmenille tuhansille Keski-Euroopan juutalaisille, joilta portti Palestiinaankin näin sulkeutui. Kansainliitossa päätöstä pidettiin mandaattisopimuksen vastaisena, mutta sodan puhkeaminen katkaisi asian enemmän käsittelyn. Palestiinassa valkoista paperia vastustivat niin arabit kuin juutalaiset. Arabit halusivat juutalaisten kansankotia tukevan politiikan täydellistä kumoamista, ja juutalaiset tietenkin demonstroivat päätöstä vastaan voimakkaasti. Radikaalit sionistiryhmät ryhtyivätkin valmistelemaan kapinaa brittihallintoa vastaan ja itsenäisen juutalaisvaltion perustamista. Sodan puhkeaminen syyskuussa 1939 kuitenkin esti näiden suunnitelmien toteuttamisen. 10 JEDIDUT 2 2014

STETL-REITTI EUROOPAN VANHOIHIN JUUTALAISIIN KAUPUNKEIHIN SUUNNITTEILLA Historian tutkijat valmistelevat sekä virtuaali- että osittain käytännössä toteutuvaa reittiä 60 kaupunkiin, jotka sijaitsevat lähellä Puolan, Ukrainan ja Valkovenäjän rajaa. Tarkoituksena on tutkia näiden seutujen juutalaisten elämää ennen toista maailmansotaa. Reitti käsittää noin 20 kaupunkia mainituissa maissa EU:n itärajan molemmin puolin. Tutkijat näistä kolmesta maasta keräävät aineistoa projektiin, joka on suurelta osin EU:n rahoittama, kertoi projektin johtaja. Emil Majuk Lublinin Brama Grodetzkan historiakeskuksesta kertoi, että nettisivusto sisältää kuvauksia, historiaa ja tarinoita kaupungeista, jotka olivat suurimmaksi osaksi juutalaisia ennen toista maailmansotaa. Niistä 15 nähdään kolmiulotteisena mallina. Vuoden 2015 loppupuolella kaupungeista on saatavilla myös opaskirjoja. Nämä ovat ihastuttavia pikkukaupunkeja, niissä on vanhaa arkkitehtuuria ja monikulttuurinen leima. Niissä on sekä synagogia että katolisia ja ortodoksikirkkoja, Majuk tietää kertoa. Kolmiulotteiset mallit rekonstruoivat niitä arkkitehtuurin helmiä, joita alueen suurimmaksi osaksi hävinneet pienet puiset synagogat edustavat. Listalla on puolalainen merkittävä kaupunki Szczebrzeszyn (jiddišiksi Šebrešin), jossa on laaja juutalainen hautausmaa 1500-luvulta. Itä-Euroopassa oli elämää sykkivää juutalaista kulttuuria, joka lähes kokonaan tuhottiin holokaustissa. Juutalaiset muodostivat 10 % Puolan 35 miljoonan väestöstä, mutta he muodostivat noin 50 % Puolan 6 miljoonasta sodassa henkensä menettäneistä. The Times of Israel 14. tammikuuta 2014 Associated Press Lakhvan Lubaczynska-katu vuonna 1926 (kuva: Wikimedia). Etelä-Valkovenäjällä sijaitsevan Lakhvan getto oli ehkä ensimmäinen, missä juutalaiset nousivat toisen maailmansodan aikana kapinaan. Włodawan synagoga suunnitellun stetl-reitin varrella (kuva: Virtual Shtetl). Englanninkielinen Virtual-shtetl-arkisto löytyy verkkosivulta http://www.sztetl.org.pl/en/. Szczebrzeszynin juutalainen hautausmaa, jota Suomenkin juutalaisia hautausmaita tutkinut Václav Chvátal on ollut dokumentoimassa ja kunnostamassa. Kuva: Virtual Shtetl/Yarek Shalom. JEDIDUT 2 2014 11

TIESITKÖ TÄMÄN LAG BAOMERISTA? Ortodoksijuutalaisten lag baomer -juhlintaa Jerusalemissa (kuva: news.cn). Lag baomer on ainakin ei-juutalaisten vähemmän tuntema juutalaisten juhla. Sillä ei ole raamatullista taustaa eikä myöskään mitään kristillistä vastinetta kuten pääsiäisellä (pesah) taikka helluntain esikuvana pidetyllä viikkoeli sadonkorjuujuhlalla (šavuot). Vanhimmat maininnat lag baomerista ovat vasta 1200-luvulta. Ajallisesti lag baomer sijoittuu pääsiäisen ja viikkojuhlan väliin katkaisten hetkeksi niiden välisen suruajan. Loppukevääseen ajoittuukin näin useita Israelissa vietettäviä juhlia: natsien uhrien päivä jom hashoa (tänä vuonna 27.4.), kaatuneiden päivä jom hazikaron (5.5.), itsenäisyyspäivä (6.5.), lag baomer (18.5.), Jerusalem-päivä (28.5.) ja viikkojuhla šavuot (3. 5.6.). Lag baomeria pidetään 100-luvulla Safedin seuduilla eläneen mystikon, rabbi Shimon bar Jochain kuolinpäivänä, ja silloin kokoontuu aina paljon juutalaisia hänen haudalleen Meron-vuorelle (ks. kansikuva). Siellä hasidijuutalaiset leikkaavat tuolloin 3-vuotiaiden poikien hiukset ensimmäistä kertaa ja juhlivat tapahtumaa viini- ja makeistarjoiluin. Safedin mystikoista ja Shimon bar Jochaista löytyy enemmän tietoa Jedidutissa 2/2009 julkaistusta Mikael Enckellin kirjoituksesta Safed taiteilijoiden ja mystikkojen kaupunki. (Vuodesta 2009 lähtien ovat Jedidutin vuosikerrat luettavissa myös netissä; linkit niihin löytyvät Liiton kotisivujen www.suomi-israel.fi yläpalkista.) Kuolinpäivänään Shimon bar Jochain kerrotaan paljastaneen kabbalan syvimmät salaisuudet, ja lag baomeria juhlitaankin tämän vuoksi suuren valon (tiedon) päivänä. Päivän taustalla on kuitenkin myös muita tulkintoja, jotka liittyvät muihin samojen aikojen tapahtumiin. Shimon bar Jochain opettajalla, rabbi Akiba ben Josefilla kerrotaan olleen peräti 24 000 oppilasta, joista vain Lag baomer -piknikillä (kuvat: Adas Israel). viisi selvisi noihin aikoihin raivonneesta suuresta rutosta, ja lag baomeria pidetään myös tämän ruton päättymispäivänä. Vielä yksi tulkinta liittyy vuosina 132 136 käytyyn Bar Kokhban kapinaan, jonka johtajaa rabbi Akiba piti messiaana. Erityisesti sionisti-ideologit edistivät lag baomerin juhlintaa tämän kapinan aikana saadun voiton päivänä. Simon bar Kokhba nostettiin päivän sankariksi, jota Akiba ja Shimon bar Jochai ylistivät. Päivästä tuli näin eräänlainen voitonjuhla, vaikka kyseinen kapina päättyikin murskaavaan tappioon, jonka seuraukset olivat vielä katastrofaalisemmat kuin Jerusalemin vuonna 70 tapahtuneen hävityksen. Nyky- Israelissakin lag baomer on tämän tulkintatradition vuoksi edelleen eräänlainen taistelevan juutalaishengen symboli. Nämä erilaiset tulkinnat ilmenivät myös mandaattiajan ja nuoren Israelin juutalaisten juhlinnassa: kun uskonnolliset juutalaiset sytyttivät soihtuja ja kokkoja ja lauloivat rabbi Shimon bar Jochaista, nuoret israelilaiset istuivat nuotioilla ja lauloivat toisesta Simonista, Simon bar Kokhbasta, sotasankarista, joka lauluissa karautti roomalaisten kimppuun leijonalla ratsastaen. Kokot voitiin nähdä symboleina joko hengellisestä valosta tai Bar Kokhban kapinan aikaisista, vuorten laelle sytytetyistä merkkitulista. Lapsilla päivän rekvisiittaan edelleen kuuluvilla kaaripyssyillä on myös erilaisia selityksiä. Ne muistuttavat sateenkaaresta, jota kertoman mukaan ei Shimon bar Jochain aikana nähty, mutta ne voidaan nähdä myös viittauksina Bar Kokhban kapinallisiin. Nykyisin lag baomer on kaikkialla Israelissa iloisen juhlinnan päivä, johon olennaisena osana kuuluvat musiikki, tanssi, piknikit, leirinuotiot ja kokkojen polttaminen. Erityisesti se on lasten ja monien nuorisojärjestöjen juhlapäivä. Myös hääpäivänä se on suosittu. rks 12 JEDIDUT 2 2014

OMER AVITAL -KVINTETIN KONSERTTI Isarelilainen Omer Avital -kvintetti esiintyi April Jazz -tapahtumassa Espoon Tapiolassa torstaina 24.4.2014. Konsertti oli jazz-musiikin läpileikkaus, jossa pääpaino oli melodisilla sävelkuluilla. Kukin kvintetin muusikoista esitti konsertin kuluessa hienoja sooloja osoittaen instrumenttinsa virtuoosista hallintaa ja ainutlaatuista tulkintakykyä. Erityisesti esiin nousi trumpetisti Avishai Cohen, joka herkeämättä veti soolo-osuutensa vahvalla intensiteetillä ja mielikuvituksellisella improvisoinnilla alusta loppuun asti. Sivuhuomiona mainittakoon, että hän muistuttaa ulkonäkönsä puolesta erehdyttävästi itseään sionismin isää, Theodor Herzliä. Pianisti Yonathan Avishai puolestaan loihti soittimestaan mitä erilaisimpia sävelasteikkoja, vaihdellen rytmiikkaa luovasti ja johdatellen yhtyeen kokonaissointia tunnelmasta toiseen. Rumpali Daniel Freedman onnistui luomaan hienoja rytmisiä elämyksiä hitaista ja herkistä tunnelmoinneista vauhdikkaan räiskyviin sarjatulikohtauksiin asti. Saksofonisti Joel Frahm kuljetteli kappaleiden teemoja luovasti pitkien, polveilevien sävelkulkujen kautta, jotka usein päätyivät intensiivisiin loppuhuipennuksiin. Kaiken taustalla, yhtyeen selkärankana komppasi kontrabassollaan sinnikkäästi itse maestro Omer Avital, jonka intensiivinen pizzicato-ote kontrabasson kaulasta ei herpaantunut hetkeksikään. Hänen innostava ja osittain kujeileva otteensa yhtyeen kirkkaana johtajana teki yleisöön rennon ja riemukkaan vaikutelman. Useiden kappaleiden nimenä oli joko Rauha tai jotain rauhaan viittaavaa. Tällä esiintyjät ilmaisivat toivettaan saada luoduksi luottamuksen ja yhteistyön siltoja eri kiistaosapuolten välille niin Lähi-idässä kuin muuallakin. Tapahtuman mainossivuilla internetissä esittelyteksti kertoi yhtyeestä: Omer Avital on jazz-muusikoiden joukossa tunnettu uusia ideoita käyttävänä muusikkona, joka pelotta kulkee omia polkujaan. Hänestä on myös sanottu seuraavaa: Yksi kaikkein mielenkiintoisimmista jazz-areenalle kahdenkymmenen viime vuoden aikana astuneista muusikoista (Down Beat), Avital ja hänen ryhmänsä tuottavat kaikkein ainutlaatuisinta New Yorkissa kuultavaa musiikkia (New York Times). Omer Avital, syntyperältään israelilainen, jazzin ilmaisun rajoja haastava säveltäjä ja kontrabassovirtuoosi, toteutti Suomen-debyyttinsä April Jazzin aikana. Aikakauslehti Down Beat julisti hänet sukupolvensa johtavaksi säveltäjäksi, jonka live-esiintymisiin on ilo osallistua. Hänen musiikkinsa ilmentää Pohjois-Afrikan, Israelin ja Euroopan musiikillisten traditioiden vaikutteita. Kvintetti koostuu muusikoista, joista jokainen on myös erikseen tahoillaan tunnettu. Se on ollut koossa 15 vuotta, ja sen jäsenet osoittavat esiintymisissään vakuuttavaa yhdessä soittamisen iloa. Juha-Pekka Rissanen JEDIDUT 2 2014 13

ISRAELIN MAAKAASUA MYÖS VIENTIIN Porauslautta Tamarin kaasukentällä (kuva: Albatross). Israelin ja Kyproksen kaasukentät sekä Tamarista Ashdodiin johtava kaasuputki. Golda Meirin kerrotaan sanoneen vuonna 1973: Se meillä israelilaisilla on Moosesta vastaan, että hän kuljetti meitä erämaassa 40 vuotta ja toi sitten ainoaan Lähiidän kolkkaan, missä ei ole öljyä! Nyt, nelisenkymmentä vuotta myöhemmin, on tuo lausuma tullut monen israelilaisen mieleen aivan uudessa valossa. Jedidutin numerossa 4/2012 kerrottiin Haifan edustalta Välimerestä löytyneistä maakaasukentistä. Vuonna 2009 oli näistä löydetty ensimmäinen, Tamariksi kutsuttu, ja sen kaasutoimitukset Israeliin alkoivat pian tuon kirjoituksen jälkeen maaliskuussa 2013. Tamaria suurempi kenttä, Leviathan, löytyi vuosi Tamarin jälkeen; sen kaasutoimitukset alkanevat vuonna 2016 tai 2017. Nämä kaksi ovat suurimmat viimeisten kymmenen vuoden aikana maailmasta löytyneet kaasukentät, ja ne muuttivat Israelin energianäkymät yhdellä iskulla. Muita Israelin samalta alueelta löytämiä kaasukenttiä ovat Dalit (2009), Dolphin (2011), Tanin (2012) ja Karish (2013) (ks. oheinen kartta). Aikaisemmin Israel osti kaasua Egyptistä rauhansopimuksen yhteydessä tehdyn sopimuksen mukaisesti. Siinain kaasuputki oli kuitenkin altis tihutöille, ja keväällä 2012 Egypti irtisanoi koko sopimuksen. Israelin oma kaasu löytyi siis juuri sopivaan aikaan. Toisaalta Egyptin energiavarat eivät nykyisin riitä edes sen omiin tarpeisiin, ja siellä on ollut puhetta jopa kaasun ostamisesta Israelista. Poliittisista syistä tällä vaihtoehdolla ei kuitenkaan liene toteutumisen mahdollisuuksia. Joka tapauksessa Israelista on hyvää vauhtia tulossa maakaasun vientimaa. Ensimmäinen Tamar-kenttään liittyvä 14 JEDIDUT 2 2014

vientisopimus allekirjoitettiinkin alkuvuodesta. Ostajina on kaksi jordanialaista yhtiötä, joiden tuotantolaitokset sijaitsevat Kuolleenmeren lähistöllä. Toimitusten suunnitellaan alkavan vuonna 2016, kun tarvittava infrastruktuuri on saatu rakennetuksi. Sopimus on tehty viideksitoista vuodeksi. Aiemmin myös Jordania sai kaasua Egyptistä, mutta Siinain kaasuputkeen kohdistuvat tihutyöt pysäyttivät tämänkin toimituksen. Nyt toukokuun alussa on Tamar-kentän kaasunviennistä syntynyt aiesopimus myös epanjalaisen Union Fenosa Gas -yhtiön kanssa, joka käyttäisi sitä Egyptissä Välimeren rannalla sijaitsevassa maakaasun nesteytyslaitoksessa. Yhtiöllä on laaja ja pitkäaikainen yhteistyösopimus Egyptin kanssa, mutta kyseisen laitoksen toiminta pysähtyi viime vuonna, kun Egyptin kaasua ei enää riittänyt sen kautta tapahtuvaan vientiin. Israelilaiskaasun ostaminen vaatii kuitenkin Egyptin viranomaisten hyväksyntää. Leviathan-kentän kaasutoimitukset alkavat vasta muutaman vuoden kuluttua, mutta siitäkin on jo tehty 20-vuotinen sopimus palestiinalaisalueelle rakennettavan voimalaitoksen kanssa. Kaasun viennistä käytiin Israelissa viime vuonna kiivas keskustelu, jonka tuloksena hallitus päätti sallia korkeintaan 40 % kaasuvaroista vietävän ulkomaille. Tavoitteena on, että Israel voisi kaasun avulla parantaa suhteitaan naapurimaihin. Myös viennistä Turkkiin on ollut keskusteluja. Toivoa sopii, että taloudellinen verkottuminen Israelin kanssa voisi parantaa myös Lähi-idän poliittista vakautta. rks ISRAELIN FILHARMONINEN ORKESTERI JA ZUBIN MEHTA TAMPEREELLE Keskiviikkona 17. syyskuuta klo 19 on Tampereella harvinaislaatuinen tilaisuus. Euroopan-kiertueella oleva Israelin filharmoninen orkesteri (IPO) konsertoi tuolloin Tamperetalossa musiikillisen johtajansa Zubin Mehtan johdolla. Muita konsertteja ei orkesterin Suomen-vierailuun sisälly. IPO on vuonna 1936 perustettu maailmankuulu orkesteri, jolla on säännölliset konserttisarjat Tel Avivissa, Jerusalemissa ja Haifassa. Sen toimintaan kuuluu myös kouluissa pidettäviä ja muita koulunuorisolle tarkoitettuja konsertteja. Israelin musiikkikulttuuria se on edistänyt muun muassa ensiesittämällä useiden israelilaissäveltäjien teoksia ja ottamalla riveihinsä maahanmuuttajamuusikoita. Maailman tunnetuimmat orkesterinjohtajat ja instrumentalistit sekä monet nuoret israelilaiset ja kansainväliset lahjakkuudet ovat esiintyneet sen kanssa. Intialaissyntyinen Zubin Mehta (s. 1936) on maailman kysytyimpiä kapellimestareita. Maailman pääkapellimestarien joukkoon hän nousi tullessaan 24-vuotiaana Montrealin sinfoniaorkesterin musiikilliseksi johtajaksi. Tätä seurasivat vastaavat tehtävät Los Angelesin ja New Yorkin filharmonikoissa. Säännöllinen yhteistyö IPO:n kanssa alkoi jo vuonna 1977. Mehta on myös Baijerin valtionoopperan musiikillinen johtaja ja Münchenin filharmonisen orkesterin kunniakapellimestari. Liiton kautta voi tukea valtioneuvos K.-A. Fagerholmin elämäntyön ja Israel-ystävyyden kunnioittamiseksi perustetun muistometsän puunistutuksia (tili FI53 5710 5220 1183 26). Lisätietoja muistometsärahastosta ja -adresseista saa Jedidutin vastaavalta toimittajalta (ks. s. 2). JEDIDUT 2 2014 15

KIRKKAASTI NÄHTYNÄ KKL-JNF Rikkoutuneittenkin lasilevyjen kuvat heräsivät näyttelyssä eloon. Rishon Lezionissa järjestettiin KKL:n historiallisten valokuvien näyttely kolmansien kansainvälisten valokuvafestivaalien yhteydessä. Tapahtumapaikkana oli Carmel-viinitila. KKL:n valokuva-arkistot heräsivät henkiin tässä näyttelyssä, jonka kuvat kertoivat Israelin juutalaisasutuksen alusta ja kehityksestä 1920- ja 30-luvuilla. Israelin valokuvauksen pioneerit ottivat kuvia aikansa tekniikalla lasilevyille. Pitkä valotusaika antoi kuviin läpinäkyvyyttä, syvyyttä ja valoa. Siksi näyttelyn nimenä oli Seeing Clear (kirkkaasti nähtynä). Avajaistapahtumassa kävi satoja vieraita, joihin monipuoliset valokuvat tekivät vaikutuksen: metsien istutusta, yhteisöjen asuntojen rakentamista sekä maanviljelyksen ja maan monipuolista kehittämistä. Esillä oli kuvia Kirjat Anavimin metsästä vuonna 1928, sauvonnasta lautoilla Hulen soilla, ensimmäisten eukalyptuspuiden istuttamisesta Nahalat Yehudaan vuonna 1925 sekä monista muista toimista sionismin toteuttamisessa. Osa kuvista oli herätetty henkiin rikkoutuneilta lasilevyiltä, jotka näyttelyn kuraattori Oded Balilti oli löytänyt KKL:n valokuva-arkiston kätköistä. Unohtuneen laatikon päällä oli kirjoitus: rikkinäisiä ja skannaukseen kelpaamattomia. Näyttelyyn liittyi myös 280 valokuvaajan nykyajan otoksia Israelista ja muista maista. Näistä syntyi laaja mosaiikki, joka yhdisti paikkoja ja aikoja. Näyttelykokonaisuus oli kahden valokuvaajan, Eldad Rafaelin ja Eyal Landesmanin ideoima projekti. Kukin valokuvaaja toi mukaan oman henkilökohtaisen tulkintansa, ja niistä muodostui kollektiivinen elämys, Rafaeli totesi. Jerusalem Post online 10. huhtikuuta 2014 Oikaisu Jedidutin viime numeron kirjoituksessa Onko Israel eristetty? mainittiin, että Israelissa viime vuoden aikana käyneiden turistien määrä olisi ollut 5,3 miljoonaa. Käytetyssä lähteessä olivat numerot kuitenkin vaihtaneet paikkaa: Israelin matkailuministeriön antama luku on vain 3,5 miljoonaa, mikä sekin oli ennätyksellisen suuri. 16 JEDIDUT 2 2014

PALKITTU ISRAELILAISELOKUVA Hannah Brown Israelilaisen ohjaajan Talya Lavien pitkä elokuva Zero Motivation voitti parhaan pitkän elokuvan palkinnon, joka on merkittävin New Yorkissa järjestettävien Tribeca-festivaalien jakama tunnustus. Filmi on sekä koominen että traaginen kuvaus Israelin puolusvoimien naissotilaista. Jury totesi lausunnossaan: Filmi seuraa nuoria naisia, joiden täytyy löytää paikkansa ja vahvistaa identiteettinsä maailmassa, jota normaalisti hallitsevat miehet ja machoilu. Naiset tekevät sen huumorinsa, vahvuutensa ja älynsä avulla. Ohjaajasta heijastuu näitä samoja ominaisuuksia. Uskomme, että uusi vahva ääni on saanut itsensä kuuluville. Palkkiosumma on 25 000 $. Elokuva voitti festivaaleilla myös Nora Ephron -palkinnon, joka annetaan naispuoliselle ohjaajalle edesmenneen kirjailijan ja ohjaajan muistorahastosta. Zero Motivation oli myös Tribecan yleisön suosikki ja sai aikaan vilkasta keskustelua ennen palkintojen jakoa. Naissotilaita elokuvassa Zero Motivation (kuva: Yaron Scharf). Tänä vuonna mukana oli 89 pitkää ja 57 lyhytfilmiä yli 40 maasta. Israelilaiset filmit ovat usein menestyneet Tribecassa. Lavien lyhytfilmi Lonely Soldier, jossa myös käsiteltiin naissotilaitten elämää, keräsi runsaasti palkintoja Berliinin filmijuhlilla v. 2006. Jerusalem Post online 27. huhtikuuta 2014 AURINKOISEEN ISRAELIIN! Toiviomatkojen omat suorat tilauslennot Helsingistä Tel Aviviin sunnuntaisin Syyskausi 5.10. 16.11.2014. Kevätkausi 15.2. 3.5.2015. Viikko Galilean Tiberiaassa, puolihoito alk. 899. Viikko Juudean Jad Hashmonassa, puolihoito alk. 1150. Annankatu 31 33 C, 00100 HELSINKI. (09) 5657170, helsinki@toiviomatkat.fi, www.toiviomatkat.fi JEDIDUT 2 2014 17

JISREELIN LAAKSOSTA LÖYTYI YLI 3000 VUOTTA VANHA EGYPTILÄINEN ARKKU Daniel K. Eisenbud Osa arkun kantta ja arkusta löytynyt kultainen sinettisormus. Rutiininomaisissa tarkistuskaivauksissa Galilean eteläpuolella paljastui harvinainen ja hyvin säilynyt arkku sekä lukuisia pronssi- ja saviesineitä. Israelin muinaismuistovirasto ilmoitti niiden olevan peräisin 1200-luvulta eaa. Muinaiset egyptiläiset hallitsivat nykyisen Israelin aluetta myöhäisellä pronssikaudella. Nyt löytyneen arkun kätkemien tavaroiden joukossa oli myös harvinainen kultainen sormus, jossa oli faarao Seti I:n sinetti. Myöhäiseltä pronssikaudelta olevat löydöt tehtiin sattumalta ennen kaasuputken asentamista alueelle. Paikka oli Tel Shadud, joka on arkeologinen kumpu Jisreelin laakson pohjoisosassa lähellä Saridin kibbutsia. Kaivausten aikana paljastui ainutlaatuinen ja harvinainen löytö: sylinterin muotoinen arkku, jossa oli vainajan piirteiden mukaan muotoiltu kansi, kertoi tri Ron Be eri, yksi kaivauspaikan johtajista. Harvinainen arkku edellisestä vastaavasta löydöstä on yli 50 vuotta kätki sisäänsä aikuisen luurangon. Tämän uskotaan olleen kanaanilainen, joka todennäköisesti oli Egyptin hallinnon palveluksessa. Samanlaisia arkkuja on aikaisemmin löytynyt Beit Sheanista, joka oli egyptiläisen hallinnon keskus Israelin alueella. Seti I, jonka nimi oli löytyneen kultaisen sormuksen sinetissä, hallitsi 1200-luvulla eaa ja oli Ramses II:n isä. Setin nimi sinetissä symboloi auringonjumala Ran valtaa ja suojelua. Faaraon suojelijan siivellisen kobran pää näkyy selvästi sinetissä. Israelin muinaismuistovirasto tutkii mahdollisuutta saada arkun sisältä DNA-näyte selvittääkseen, oliko arkkuun haudattu vainaja alkuperältään kanaanilainen vai egyptiläinen, joka kuoli suorittaessaan hallinnon tehtäviä alueella. Jerusalem Post online 10. huhtikuuta 2014 18 JEDIDUT 2 2014

BURMAN TIEN LÄHELTÄ LÖYTYI 2300 VUOTTA VANHA KYLÄ Viime kesäkuussa löytyi arkeologisissa kaivauksissa toisen temppelin aikainen maalaiskylä läheltä Jerusalemiin johtavaa Burman tietä. Israelin muinaismuistovirasto teki alueella kaivauksia rannikolta Jerusalemiin johtavan kaasuputken rakentamisen vuoksi. Löydön vuoksi putken suunniteltua reittiä joudutaan muuttamaan, ja kylä tullaan säilyttämään yleisölle avoimena arkeologisena kohteena. Kaivauksissa löytynyt kolikko Antiokus III:n ajalta (kuva: IAA). Muutamia kivestä rakennettuja taloja, avoimia pihoja ja kapeita kujia käsittänyt kylä sijaitsee kukkulalla, josta on laajat näkymät ympäröivään maaseutuun. Kuten nykyisinkin, alueella oli kylän olemassaolonkin aikana runsaasti hedelmäja viinitarhoja, joista sen asukkaat saivat toimeentulonsa. Kaivauksissa ilmeni, että kylä on kukoistanut hellenistisellä ajalla, kolmannella vuosisadalla ekr., Aleksanteri Suuren imperiumin hajoamista seuranneella seleukien ajalla. Arkeologien mukaan kylä on hylätty makkabealaisajan lopulla tai Herodes Suuren valtakauden alussa. Hylkäämisen syystä Ilmakuva löytyneestä kylästä (kuva: IAA). ei ole varmuutta, mutta todennäköisenä syynä pidetään taloudellisia vaikeuksia eikä mitään väkivaltaista tapahtumaa. Jerusalemin aluearkeologi Yuval Baruchin mukaan monien Juudean kylien ja maatilojen autioituminen noihin aikoihin on arkeologeille tuttu ilmiö. Erääksi syyksi tähän on arveltu Herodeksen suuria rakennusprojekteja Jerusalemissa, joihin on tarvittu runsaasti väkeä ympäröivältä maaseudulta. Kaivauksissa löytyi monenlaista esineistöä, muun muassa erilaisia kotitalousesineitä, öljylamppuja sekä runsaasti kolikoita eri hallitsijoiden ajoilta. Lähteet: ynetnews.com, israelnationalnews.com ISRAEL 66 VUOTTA Israelin 66. itsenäisyyspäivän aattona maan tilastokeskus arvioi Is- lopulla noin kolme neljäsosaa juuta- Raportin mukaan vuoden 2012 raelin väkiluvun 8,180 miljoonaksi. Viime vuodesta väkiluku on lisääntynyt 157 000 hengellä. Juutalaiset muodostavat 75 % väestöstä ja Israelin arabit 20,7 %. Loput 4,3 % ovat kristittyjä ei-arabeja, muiden uskontojen edustajia sekä uskonnollisiin ryhmiin kuulumattomia. Itsenäisyyspäivän viettoa Jerusalemin laisväestöstä oli sabroja, Israelissa syntyneitä, ja yli puolet toisen polven sabroja. Luvut osoittavat huimaa väestönkasvua valtion perustamisen jälkeen. Vuonna 1948 väkeä oli noin 806 000, joista 35 % oli maassa syntyneitä. Tuolloin ainoastaan Tel-Aviv-Jaffassa Vuoden aikana syntyi 178 000 Sacher-puistossa (kuva: Marc Israel Sellem). lasta, ja 42 000 kuolemaa merkittiin oli yli 100 000 asukasta; nyt tällaisia kaupunkeja on neljätoista, ja kuusi tilastoihin. Noin 24 000 uutta maahanmuuttajaa tai paluumuuttajaa rekisteröitiin. niistä on yli 200 000 asukkaan kaupunkeja: Jerusalem, Tel- Aviv-Jaffa, Haifa, Rishon Lezion, Ashdod ja Petah Tikva. Jerusalem Post online 1. toukokuuta 2014/Lidar Gravé-Lazi JEDIDUT 2 2014 19

PÖLLÖT KOKOONTUVAT MISHMAR HAEMEK -METSÄSSÄ KKL-JNF Ensimmäistä kertaa sarvipöllöjen (Asio otus) on havaittu kokoontuneen Mishmar HaEmek -metsään, joka on osa Ramot Menashe -puistoa Pohjois-Israelissa. KKL:n metsänvartijat saivat metsäkierroksellaan nauttia harvinaisen upeasta näystä: kokonainen pöllöparvi istuskeli mäntyjen oksilla. Linnut näyttivät viettäneen tässä metsässä koko talven. Tällaiset kokoontumiset ovat tuttu ilmiö talvikuukausina. Hyvin pian pesimiskausi kuitenkin alkaa, ja parvi jakautuu pareiksi. Sarvipöllö Mishmar HaEmekissä (kuva: Yossi Eshbol). Näky on erittäin epätavallinen, koska pöllöt ovat yleensä aktiivisia ja näkyvissä vain öisin. Niiden kuvaaminen onnistuu päiväsaikaan harvoin. KKL:n johtava tutkija Omri Boneh selitti: Oletamme, että pöllöt valitsivat tämän paikan, koska metsä on täysikasvuinen, ja korkeat männyt tarjoavat suojaa ja turvaa talvella. Hiljattain muitakin petolintuja on nähty entistä useammin tällaisissa metsissä. Se osoittaa, kuinka tärkeitä nämä metsät ovat sekä vihreinä vyöhykkeinä että ekologisina asuinpaikkoina monille eläinlajeille. Jerusalem Post online 1. toukokuuta 2014 EINSTEIN-TABLETTITIETOKONE LAPSILLE Israelilaisen Fourier-yhtiön kehittämä einstein Tablet+ -tablettitietokone voitti Lontoon näyttelyssä parhaan digitaalisen opetusvälineen palkinnon. Israel on tieteellisen koulutuksen kärjessä maailmanlaajuisesti. Tammikuun lopulla Fourier-yhtiö voitti ensimmäisen palkinnon maailman suurimmassa opetusvälineiden katselmuksessa, joka järjestetään vuosittain Lontoossa. Fourier-yhtiö, joka sijaitsee Rosh Ha ayinissa, valmistaa antureita, tietojenanalysointisovelluksia sekä laitteita, jotka mittaavat painetta, valoisuutta, lämpötilaa, sydämen lyöntiä jne. Einstein-tabletti on Android-alustaan perustuva laite, jonka avulla opiskelijat voivat tehdä kokeita ja tutkimuksia sen sisään rakennettujen antureiden avulla. Nimensä mukaisesti einstein Tablet+ palvelee tiedettä. Siihen on ladattu multimediakokeita biologian, kemian, ympäristötieteiden, psykologian ja fysiikan alalta. Opiskelijat voivat tutkia esimerkiksi aurinkoenergian ominaisuuksia taikka tuulienergiaa ja sen muuntamista sähköksi. He voivat myös vertailla eri energiamuotojen etuja. Fourier-yhtiön toimitusjohtaja Ken Zwiebel toteaa: Rakensimme tämän tiedetabletin tietoisina siitä, että mitä aikaisemmin lapsemme kiinnostuvat tieteen ihmeistä, teknologiasta ja matematiikasta, sitä enemmän heissä syntyy intohimoa jatkaa näillä aloilla, ja sitä parempia tuloksia he saavat aikaan koulussa ja myöhemmin omassa työssään. The Times of Israel 31. tammikuuta 2014/David Shamah 20 JEDIDUT 2 2014