y h t e i s k u n t a a p a l v e l e v a e r i k o i s l e h t i Irtonro: 2 euroa. Ei muita kuluja, keräyksiä tms. Myyntiaika joulukuu 2013 - helmikuu 2014 Nro 4/2013 Deulengo englos jakkes phenjas: Soske tumen darude buut? Me aanaa baro lohiba phuujako praal kaan aavela. Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin. Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan. Rom. käännös Tuula Åkerlund
2 ROMANO BOODOS 4/2013 ROMANO BOODOS 4/2013 3 Aikaa ja välittämistä On taas se aika vuodesta, jolloin pimeimmät hetket alkavat jäädä taakse ja joulun aika lähestyy. Lumen tuo valoa ja valkeutta pimeyden keskelle. Lapset availevat adventtikalenterin luukkuja ja odottavat niistä viimeistä, jossa Jeesuslapsen vanhemmat katsovat seimessä makaavaa pienokaista ja idän viisaat tuovat hänelle lahjojaan. Ostettuja tai peräti itse tehtyjä lahjoja saattavat saada myös sukujen lapset, muistona idän viisaiden sekä Jumalan itsensä antamien lahjojen merkityksestä. Joulu muistuttaa meitä juuri tästä koko historian suurimmasta lahjasta, siitä kuinka Jumala antoi oman poikansa lahjaksi maailmaan, pelastajaksi. Suvun kesken vietetty joulu on myös hieno merkki siitä, kuinka Jumala on luonut meidät yhteyteen toistemme ja itsensä kanssa. Parasta yhteyden vaalimista on juuri kohtaaminen rauhassa ja kasvokkain. Samalla maailma kuitenkin muuttuu vauhdilla. Erilaisia teknisiä välineitä on kehitetty yhteydenpidon helpottamiseksi. Uusi tekniikka, viimeisimpänä sosiaalinen media ja mobiililaitteet toisaalta helpottavat elämää ja yhteydenpitoa, mutta toisaalta voivat myös vähentää aivan tavallista kanssakäymistä toistemme kanssa. Nykyiset nuoret ovat saattaneet jo aivan pienestä tottua tietotekniikan käyttämiseen, ja heitä kutsutaankin diginatiiveiksi. Eräs näistä, viikon ajan tet-harjoittelussa eduskunnassa ollut ysiluokkalainen Hanna Haapalinna kuvailee kokemuksiaan tekniikasta: Ennen ei ollut päivänselvää vain soittaa kaverilleen ja kysyä missä hän on ja mitä tämä tekee. Yhteydenotto ja sen pitäminen oli paljon haastavampaa. Nykyisin koulussa yleisesti kaikki kirjalliset esitelmät tehdään tietokoneilla ja monet oppitunnit vietämme koneiden ääressä. Viime kuussa julkaistu eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan Uusi oppiminen -julkaisu painottaa myös koulujen käyttöön tulevaa uutta tekniikkaa. Tietokoneiden käyttö on hyvä lisä opetuksessa, mutta sen laatuun vaikuttaa moni muukin asia, joihin on kiinnitettävä huomiota. Tärkein on opettajien ammattitaito ja suhtautuminen oppimiseen. Uusi Oppiminen -julkaisun mukaan on tärkeää, että opettajat näkevät lahjakkuuden ja hyvät oppimistulokset työn ja vaivannäön tuloksena, ei synnynnäisenä ominaisuutena. Silloin mahdollisuus kehittyä on auki kaikille lapsille. Lapset tarvitsevat ympäristön, jossa kaikilla on oikeus yrittää ja onnistua, mutta myös epäonnistuminen kuuluu oppimiseen eikä se ole merkki huonoudesta. Opetuksen on oltava yksilöllistä, jotta lapsille kehittyisi eettistä herkkyyttä, ja vanhemmat on otettava aktiivisesti mukaan koulun työhön. Tällainen avoin kouluympäristö antaa lapsille oikeanlaisen itsetunnon, ja sellaista kohti on koulujamme kehitettävä. Tekniikan mahdollisuudet ovat painotuksena myös syksyllä julkaistussa valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa. Toisaalta palvelut tehostuvat ja tuovat säästöjä, toisaalta arkipäiväiset kohtaamiset vähenevät kun asiakaspalvelijan tilalla onkin automaatti. Kauempana keskuksista asuvat pääsevät internetin avulla helpommin osallistumaan. Toisaalta huonojen verkkoyhteyksien alueilla asuvat ja ne, jotka eivät voi käyttää tekniikkaa joutuvat entistä heikompaan asemaan, jos esimerkiksi henkilökohtainen palvelu tulee automatisoitumisen myötä hankalammin saatavaksi. Tekniikan maailman ulkopuolelle jäävät uhkaavat ajautua syrjään, kun yhä suurempi osa kansalaisista käyttää digitaalisia palveluja. Tet-harjoittelijallani on hyvä esimerkki siitä, kuinka uutta helppokäyttöisempää tekniikkaa voi kuka tahansa oppia käyttämään: On välillä outoa ajatella kuinka hyvin isoäitini osaa käyttää hänen uudenaikaista puhelintaan. Viestittelen ja soittelen lähes joka päivä hänen kanssaan. On mukava pitää yhteyttä säännöllisesti häneen, vaikka emme kovin kaukana toisistamme asukaan. Teknologinen kehitys, sosiaalinen media ja muut ovat nykyisin suuren mielenkiinnon kohteena, ja niihin laitetaan turhankin suuria odotuksia. Kuitenkin perinteinen, kasvokkainen kohtaaminen, yhteisöllisyys ja yhteys toisiimme ovat niitä asioita, jotka eniten tuovat hyvinvointia. Joulun sanoma on hyvin yhteisöllinen, ja sen äärelle pysähtyminen muistuttaa meitä siitä, mikä todella on tärkeää. Ei unohdeta joulun varsinaista sanomaa, Jumalan rakkautta. Jos vain Joulun Lapsi saa sydämessäs asustaa, niin silloin joulu luonas aina on. Annetaan lähimmäisillemme lahjaksi parastamme, aikaa ja välittämistä. Leena Rauhala kansanedustaja Romano Missio ry. Vilppulantie 2 C 4, 00700 Helsinki Puh. (09) 351 1366, fax (09) 345 2517 HALLITUS 2013 Leena Rauhala Väinö Lindberg Tina Mäkelä Malla Laiti Sirpa Pöllönen Jeppe Isberg Matti Virtanen Päivi Rask-Helin Satu Nyman Helena Räsänen puheenjohtaja, kansanedustaja varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos projektijohtaja erikoissuunnittelija oppisopimustoiminnan päällikkö yrittäjä johtaja romanikulttuuriohjaaja lähihoitaja vanhustyön päällikkö, varajäsen KESKUSTOIMISTO toimisto@romanomissio.fi Tuula Åkerlund toiminnanjohtaja tuula.akerlund@romanomissio.fi Mervi Pamukci toimistosihteeri mervi@romanomissio.fi SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ Toimisto Puh. (09) 351 1366 Alida Friman NAISTENVUORO -vankilaprojekti Inka Jeskanen projektikoordinaattori GSM 045 873 9990 inka.jeskanen@naistenvuoro.fi Tuula Nyman palveluohjaaja GSM 044 300 7815 tuula.nyman@naistenvuoro.fi PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI Johtaja Hanna Pekonen Hyväneula, Mieholantie 158, 16800 Hämeenkoski Puh (03) 764 1501, fax (03) 764 5002 paivakumpu@romanomissio.fi KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI Vs. Johtaja Susan Ihanainen Kotimäentie 213, 04150 Martinkylä Puh. (09) 294 4492, Fax (09) 294 4493 kotimaki@romanomissio.fi ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO Danske Bank 800014-80033. Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto Tässä numerossa Holokaustin melkein unohdettujen muistolle 3 Juulako evankeliumos 4 Omalla kielellä 4 Aktiivinen kansalainen romanit kunnissa 5 4. Kansainvälinen romaninaisten konferenssi 5 Tunnetta ja taitoa Savoy ssa 6 Itsenäisyyspäivän viettoa 7 Romaninainen vaikuttajana 7 Romanien hyvinvointi tutkittavana 7 Turussa pohdittiin romanilasten koulunkäyntiä 8 Tulevaisuus on romaninuorten käsissä 9 Romano Mission lastensuojeluyksiköt 11 Toiminnanjohtajan palsta 11 Erilailla eläkkeellä 12 Holokaustin melkein unohdettujen uhrien muistolle Tammikuun 25. päivänä 1945 puna-armeijan sotilaat valloittavat Ausschwitzin (Oszwiecim) tuhoamisleirin. Sotilaita kohtaa kammottava näky. He löytävät melkein luurangoiksi laihtuneita, nälkäkuoleman partaalla olevia vankeja, joista monen rikos on ollut heidän ei-arjalainen syntyperänsä. Tätä päivää vietetään holokaustin uhrien muistopäivänä. Uhreista muistamme parhaiten kuusi miljoonaa juutalaista, mutta harvoin me muistamme uhrien joukosta 600 000 romania, joiden lukumäärä perustuu arvioihin, koska hyvin harvat Euroopan romaniväestöstä olivat ylhäällä missään väestörekisterissä. Romaniuhrien lukumäärä on vain kymmenen prosenttia juutalaisten uhrien lukumäärästä, mutta lukumäärä on suuri verrattuna maailman silloisen romaniväestön lukumäärään. Markkinatoreilta kaasukammioihin Koska harvoilla romaneilla oli vakinainen asunto, heidän pidättämisensä oli vaikeaa. Ei voitu tavoittaa heitä kirjeitse Numero 1/2014 ilmestyy maaliskuun alussa. Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava Romano Mission toimistolla viimeistään 1.2. Laita kuoreen tunnus Romano Boodos. Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen toimisto@romanomissio.fi. Julkaisija: Romano Missio ry Päätoimittaja: Tuula Åkerlund Tammikuun 25. päivänä monet sytyttävät kynttilän vainojen uhreille. ja pyytää SS:n kuultavaksi. SSmiehet löysivät heitä enimmäkseen markkinatoreilta, teiden varsilta ja joskus myös SS:n onnistui pidättää koko romanileiri. Keskitysleireille toimitetuilta Natsien uhreina kuolleiden romanien muistomerkki avattiin Berliinissä lokakuussa 2012. «Musta vesi» on kolmas suuri Holokaustin uhrien muistomerkki Saksan pääkaupungissa. Kuva Rolf Krahl. romaneilta ei onnistuttu takavarikoimaan muuta omaisuutta kuin kultakorut, jotka sulatettiin ja jotka päätyivät natsien pankkiholveihin tallennettuihin kultaharkkoihin. Enemmistö romaneista keskitysleireille tuotaessa päätyi kaasukammioihin. Osa pantiin raskaaseen pakkotyöhön, mutta tuskin kukaan romaneista siitäkään elävänä selvisi. Kaikki eivät kestäneet keskitysleireille kuljetustakaan, vaan menehtyivät sen aikana. Lisäksi taudit ja kidutukset verottivat SS;n van- Toimitussihteeri: Jaakko Kaartinen Lehden ulkoasu: Valfrid Åkerlund/ Grafimus Oy gitsemien ja keskitysleireille toimittamien romanien lukumäärää. SS-upseeri Heinrich Himmler Suomen vierailullaan vuonna 1942 ehdotti,että Suomi luovuttaisi kaikki Suomen juutalaiset ja romanit Kansallissosialistisen Saksan tuhoamisleireille. Osa suomalaisista poliitikoista, muun muassa Mannerheim,Tanner ja Fagerholm asettuivat äänekkäästi vastustamaan luovutusta, eikä Suomi taipunut Himmlerin ehdotukseen. Näitä poliitikkoja Suomen 10 000 romania saa kiittää olemassaolostaan. Lapin sodassa,kun Suomi taisteli entistä aseveljeänsä Saksaa vastaan, yhtään Suomen juutalaista ja romania ei joutunut sotavankeuteen Saksaan. Heidän kohtalona olisi ollut tuhoamisleireille joutuminen. Toimitusneuvosto: Tuovi Putkonen, Malla Laiti, Taina Cederström, Päivi Majaniemi Näitä uhreja ei saa unohtaa Paitsi Adolf Hitler,SS ja Gestapo, tästä joukkomurhasta suurimpia vastuunkantajia ovat myös Saksan vasallivaltion Kroatian diktaattori Ante Pavelic ja hänen johtamansa fasistinen puolue Ustasja, jonka pahamaineiset rotuopit laati kroatialainen kirjailija Mile Budak. Suuri osa romaniuhreista, arviolta 200000-800 000,oli kotoisin Kroatiasta. Myös toinen Saksan vasallivaltio Slovakia, jonka johtajana toisen maailmansodan aikana toimi katolilainen pappi Jozef Tiso, toimitti maan romaneja tuhoamisleireille. Saksan miehitettyä Unkarin vuonna 1944 myöskin maan romaniväestö sai kokea ankaran suoneniskun. Moniko romani selvisi hengissä keskitysleireistä? Ainakin yksi Tilaus- ja ilmoitushinnat: Vuosikerta 15 euroa, jäsenille jäsenetuna. Irtonumero 2 euroa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmoitushinta 1 euro/pmm Painopaikka: Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula Kansikuvassa romanialainen romaniäiti lapsineen. (kuva V. Å.) nuori Slovakiasta kotoisin oleva romanityttö Miranda, nyt jo iäkäs vanhus, joka hiljattain vieraili maassamme, jäi kertomaan jälkipolville keskitysleirikokemuksistaan. Onko hän ainoa, joka on jäänyt kertomaan? Niiden lukumäärää harvat tietävät. Kirjallista aineistoa on jäänyt hyvin vähän, koska valtaosa esimerkiksi Balkanin romaniväestöstä oli luku- ja kirjoitustaidottomia. Kenties osa Euroopan romanilauluista on nähnyt päivänvalon toisen maailmansodan rotuvainoissa. Tammikuun 25. päivänä monet sytyttävät kynttilän vainojen uhreille. Toivottavasti kaikki Suomen romanit sytyttävät kynttilän niiden 600 000, kenties miljoonan tai kahdenkin romanin ja kaikkien muiden rotuvainojen uhrien muistolle. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Romano Missio ry. Vilppulantie 2 C 4 00700 Helsinki. Puh: (09) 351 1366 Telefax: (09) 345 2517 Internet: www.romanomissio.fi ISSN 1239-9779 KIRJOITTAJA: Liisa Kylmälä
4 ROMANO BOODOS 4/2013 ROMANO BOODOS 4/2013 5 Juulako evankeliumos Jesusesko föddiba Lukas 2:1-20 1. Dola tiija keisaros Augustus diias biȟiba, te hilo vollako boliba mote te tšuuven aro skattiba. 2. Dauva skattibosko tšuuviba sas vaaguno ta staudas ka Quirinius sas Syyriako themmesko Rai. 3. Saare džeene te rannimen aro skattibosko džinniba, sakkaiek pesko iego fooros. 4. Jakkes niina Joosef džeelo Galileata, Nasaretesko foorosta apre aro Judea aro Davidesko fooros, so khaarna Betlehem, ka jou khunjudiilo aro Davidesko ȟleȟta. 5. Jou džeelo doori it lesko angrustime Maria, koon venditas kentos. 6. Ka joon aahte doori, jakkes aulo Marijako föddibosko tiija. Omalla Romano kielellä 7. Ta joi föddidas tšaaves, lako vaaguno. Joi faȟadas kentos ta rigadas les aro stanja aro krumbos dooleske, te leen ne aahdas stedos aro lotiboskotšeer. 8. Aro doi stedos auri rassako tiija sas bakrengiire, koone vallade bakren. 9. Jakkes lengo naal sterjudas Raiesko englos ta Raijesko pattiba sas trystal leen. Bakrengiire traȟte, 10. bi englos phenjas lenge: Ma darren! Me phukavaa tumenge loȟibosko boodos, baro loȟiba hilo folkenge. 11. Da diives hin tumenge föddadiilo Phirjiboskiiro aro Davidesko fooros. Jou hin Kristos, Rai. 12. Dauva hin sar merknos tumenge: tume laȟȟena kentos, koon paȟȟula faȟȟimen aro krumbos. 13. It tiija sas trystal englos baro deulengohuupa, koone baarides paarkade Deeveles ta phenle: Deeveles hin patti aro utsibi, freediba komujen aro them, koonen jou pirila. 15. Ka engli sas džeene paalal aro deulos, bakrengiire phenle maȟkar peen: Džaha menge aro Betlehem! Doori ame dikkaha douva, so hin staudas, dooles, so Rai menge phukadas. 16. Joon dzeene hastibossa ta laȟte Maria ta Josef ta kentos, koon paȟȟudas aro krumbos. 17. Ka joon dikne dauva, joon rakkade, so lenge kentosta sas phenlo. 18. Saare koon ȟunle bakrengiirengo laave, aaȟte undrimen. 19. Bi Maria garadas saare aro lako džii, so sas staudas, ta joi tenkadas douva. 20. Bakrengiire aune paalal ta paarkade ta baarides paarkade Deeveles dotta, so joon sas ȟunle ta dikne. Saare sas jakkes sar lenge sas rakkade. käännös: Henry Hedman Missio ry:n Naisten vuoro -romaninaisvankien kuntouttamisprojektissa opetellaan myös romanikieltä. Näissä kirjoituksissa naiset kertovat, mitä romanikieli merkitsee heille. Aktiivinen kansalainen romanit kunnissa Romaniasiain neuvottelukuntien neuvottelupäivät pidettiin lokakuun 17.-18. Vantaalla. Neuvottelupäivien järjestelyistä vastasi Etelä-Suomen alueellinen romaniasiain neuvottelukunta ja Vantaan kaupunki. Vuoden 2013 neuvottelupäivien teemaksi oli valittu Aktiivinen kansalainen romanit kunnissa. Neuvottelupäiville haluttiin koota laajasti yhteen kuntien edustajia, romaniasiain neuvottelukuntien ja paikallisromanityöryhmien jäseniä sekä romanijärjestöjen toimijoita keskustelemaan niistä käytännön toimista ja keinoista, joilla yhteistyönä voidaan edistää romaniasioita erityisesti kuntatasolla. Osallistujia saapuikin runsaasti eri puolelta Suomea. Neuvottelupäivien aikana painotettiin erityisesti kuntatasolla tehtävän työn tärkeyttä romanipoliittisen ohjelman toteutumisessa. Romanityö tulee sitoa kuntaan ja tärkei- tä elementtejä ovat osallisuus, yhteistyö, tiedonkulku ja ongelmien esiin nostaminen. Jotta tavoitteisiin päästäisiin, valtiovallan pitäisi selkeästi tukea kuntatasolla tehtävää työtä. Olisi myös tärkeää saada hyväksi havaitut toimet ja käytännöt Suomessa laajempaan käyttöön. Ministeritason vieraita Neuvottelupäivien ohjelma oli monipuolinen ja puheenvuorojen pitäjiksi oli saatu monia kiireisiä päättäjiä ministeriöistä. Neuvottelupäivät avasi Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen. Etelä-Suomen aluehallintovaraston ylijohtaja Anneli Taina selosti romaniasioiden polkuja aluehallintovirastossa, Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Tuula Haatainen käsitteli romanit ja kunnat -aihetta. Vantaan kaupungin toimialajohtajille suunnattua kyselyä romaniasioista selosti apulaiskaupunginjohtaja Heidi Nygren. EU:n ajankohtaiskatsauksen romanikysymyksissä Romaniasiain neuvottelukuntien neuvottelupäiville Tikkurilaan saapui osallistujia runsaasti eri puolelta Suomea. piti sosiaalineuvos Viveca Arhennius sosiaali- ja terveysministeriöstä. Sosiaalineuvos Väinö Lindberg kertoi kokemuksistaan romani-kunnanvaltuutettuna. Opetushallituksen valtionavustushankkeen tuloksista kertoi pääjohtaja Aulis Pitkälä Nuorisotakuun mahdollisuuksista romaninuorille selosti ministeri Lauri Ihalainen. Romanien osallistumista yhteiskuntaan käsitteli erikoissuunnittelija Malla Laiti Etelä- Suomen aluehallintovirastosta. Ministeri Lauri Ihalainen selosti nuorisotakuun mahdollisuuksista romaninuorille. Ministeri Henna Virkkusen puheenvuoron käytti valtiosihteeri Sari Raassina valtiovarainministeriöstä. Paarkiba Esa Ellalalle Romaniasian neuvottelukunnan myöntämä vuoden 2013 Paarkiba -tunnustuspalkinto luovutettiin neuvottelupäivillä sosiaalineuvos Esa Ellalalle pitkäaikaisesta ja monipuolisesta romaniasoiden edistämistyöstään omalla toimialueella. KIRJOTTAJA: Tuula Åkerlund Kaalengo tšimb Kaalengo tšimb hin iego tšimb. Douva hin fuortano, merknila buut. Douva hin aro džii. Kaalengo tšimb hin loȟani tšimb. Me rakkavaa douva, ka me aaȟȟaa tšiȟko džintaha. Ke kaalengo tšimb aaȟȟelas ranglos, douva aaȟȟelas dželti. Douva aaȟȟelas klaarako dželeni. Kaalengo tšimb hin sar luludža, looli roosa. Kaalengo tšimb rikkila kulttures praal. Mango tšimb hin mekkime tšimb naa buut na byördila douva lassa. Kaalengo tšimb hin tatti tšimb. Douva hin melankoligo, mulani džintakiiri douva džangila phurane minsibi. Kaalengo tšimb hin riȟki, brokati tšimb. Douva hin pirani tšimb. Loole Roosi Vanajan vankila Romanikieli Romanikieli on iloinen kieli. Puhun sitä, kun olen hyvällä mielellä. Jos romanikieli olisi väri, e olisi kirkkaan vihreä. Romanikieli on kuin kukka, punainen ruusu. Romanikieli pitää kulttuuria yllä. Minun kieleni on hylätty, kadotettu kieli, harva kantaa sitä mukanaan. Romanikieli on lämmin kieli. Se on melankolinen, surumielinen kieli, se herättää vanhat muistot. Romanikieli on vahva, kirjava kieli. Se on rakas kieli. Loole Roosi Vanajan vankila Mo džesko tšimb Ka me byrjydom te sikjuvaa romani tšimb, me na issadom, sar baro doolesko angouviba aaȟȟelas aro mango dživiba, sar merknavitiko saaka dotta velas mange. Me na aavadom, sar romani tšimb džumilas maan. Sydämeni kieli Kun aloin opiskella romanikieltä, en arvannut, kuinka suuri sen vaikutus olisi elämääni, kuinka merkityksellinen asia siitä tulisi minulle. En aavistanut, kuinka romanikieli lumoaisi minut. Kun tyttäreni meni töihin Romano Missioon, puhuimme Ka mango tšai džeelo butti aro Romano Missio, ame rakkadam buut romano kulttuuresta ta mango kentibosta, ka me sommas niijales mango naartengo neer. Daala rakkibi džangade mango džintakiiriba. paljon romanikulttuurista ja lapsuudestani, kun olin kesäisin sukulaisteni luona. Nämä keskustelut herättivät mielenkiintoni Sitten kuulin, että yliopistossa olisi mahdollisuus opiskella romanikieltä. Rohkaisin mieleni ja lähdin tälle ihmeelliselle Taala me hunjom, te aro Universiteetos aaȟȟelas vojiba te sikjuvel romani tšimb. Me džorjadom mo džinta ta džeijom aro dai undravitiko laȟȟibosko džaaben. Sar me kamjudom aro douva tšimb! Me laȟtom romani tšimbata rankjiba, buut rankane laave, tši pinsardo, me sikjudum lokkes ta loȟanes. Ke romani tšimb aaȟȟelas ranglos, douva aaȟȟelas mange ȟoolesko looli. Ke douva aaȟȟelas luludža, douva aaȟȟelas mo violetos, kaalo jakkakiiro löytöretkelle. Miten miellyinkään tähän kieleen! Löysin romanikielestä kauneutta, paljon kauniita sanoja, jotain tuttua opin helposti ja iloisesti. Jos romanikieli olisi väri, se olisi minulle syvän punainen. Jos se olisi kukka, se olisi orvokkini, tummasilmä.. Olen opiskellut romanikieltä intomielellä. Opiskelu on ollut suureksi iloksi minulle ja on yhäkin. Se on antanut paljon uusia asioita, paljon rikkautta elämääni. Romanikieli on minulle arvokas helmi, jonka olen löytänyt. Haluan antaa. Me som sikjudom romani tšimb džaribosko džintaha. Sikjiba hin aaȟtas baro loȟiboske mange, ta hin niina panna. Douva hin anjas buut neve saaki, buut barvilba, aro mango dživiba. Romani tšimb hin mange sar oman panokseni romanikielen säilyttämiseksi, jotta romanikieli kuȟ miritš, dooles me som laȟtom. Me kammaa te daa moi iego dielos romani tšimbako spaartimeske, jakkes te romani tšimb džiivelas panna. Seija Roth eläisi edelleen. Seija Roth Seija Roth ei osannut aikaisemmin romanikieltä. Nyt hän on opiskellut vuoden verran romanikieltä Helsingin yliopistossa. Oman kielen opiskelu on avannut hänelle uuden maailman. Seija haluaa tällä kirjoituksella rohkaista muita romaneita tulemaan mukaan opetukseen. Opettajana toimivaan Henry Hedmaniin voi ottaa yhteyttä. Toimintaa tänään, tasa-arvoa huomenna 4. Kansainvälinen romaninaisten konferenssi Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivat romaniasiain neuvottelukunta, tasaarvoasiain neuvottelukunta, Euroopan neuvosto ja Hanasaari ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus järjestivät neljännen kansainvälisen romaninaisten konferenssin Espoon Hanasaaressa 16. 17.9. Vuodesta 2003 lähtien järjestetyt romaninaisten konferenssit ovat tarjonneet romaninaisille mahdollisuuden tuoda kansainväliseen keskusteluun heidän elämäänsä vaikuttavia asioita ja ongelmia. Konferenssit ovat kehittäneet tiedonkulkua romaninaisten kesken, ja tarjonneet foorumin hyvien käytäntöjen vaihtamiseen. Konferenssit ovat myös edistäneet hallitusten tietoisuutta romaninaisten asemasta. Osallistujia oli yhteensä lähes 200. Puolet edusti romaninaisia 36 eri maasta ja yli kahtakymmentä eri kansalaisjärjestöä. Suomalaisia osanottajia oli noin 70, joista suuri osa suomalaisia romaninaisia. Euroopan unioni, Euroopan neuvoston toimielimet ja ETYJ lähettivät konferenssiin tarkkailijajäseniään ja muun muassa Amnesty International ja European Women s Lobby osallistuivat konferenssiin tarkkailijajäseninä. Ohjelma romaninaisilta itseltään Työskentely tapahtui kolmessa työryhmässä, joiden aihepiirit oli muodostettu laajan kyselyn avulla. Kysely kohdistettiin romaninaisille ja romaninaisten järjestöille. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, mitkä aihepiirit romaninaiset itse kokevat erityisen tärkeiksi ja mitä he itse haluaisivat konferenssissa käsiteltävän. Romaninaisten ihmisoikeudet ja voimaannuttaminen kulkivat aihepiirien punaisena lankana. Työryhmien teemoina olivat romanityttöjen ja -naisten osallistuminen koulutukseen, romaninaisten oikeuksien ja tasa-arvon edistäminen ja romaninaisten aktiivinen kansalaisuus ja poliittinen vaikuttaminen. Konferenssin yhtenä tärkeänä tavoitteena oli kiinnittää huomiota romaninaisiin poliittisesti aktiivisina toimijoina, joilla on annettavaa politiikan tekemiseen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Konferenssin pyrkimyksenä oli myös tukea ja vahvistaa romaninaisjärjestöjen ja muiden tasa-arvo-organisaatioiden verkostoitumista. Eurooppalainen romaninaisten verkosto valmisteilla Romaninaisten asema ei ollut esillä vuonna 2011 valmistuneissa EU:n kansallisissa romanistrategioissa romaninaisten ääni ei pääse riittävällä tavalla kuuluviin kansallisella tai paikallisella tasolla. Lisäksi monet hallitukset eivät ole ottaneet konkreettisia askelia romaninaisten aseman parantamiseksi. Vaikka lainsäädännössä romaninaisten asemassa on tapahtunut viime vuosien aikana edistymistäkin, se ei valitettavasti näy arjessa. Romaninaiset ilmaisivat myös syvän huolensa Euroopassa kasvavasta romanivastaisuudesta. Sillä on vaikutusta erityisesti romaninaisten ja -tyttöjen elämään. Konferenssissa annettiin julkilausuma, jossa todettiin, että romaninaisten on kehitettävä vertaistukea ja edistettävä keskustelua heidän kohtaamistaan haasteista ja ongelmista sekä voimaannutettava toisiaan ja omaa liikettään. Romaninaisaktivistit haluavat vahvistua ja yhdistää voimavaransa yhteisen äänen luomiseksi. Konferenssissa perustettiin työryhmä, joka alkaa valmistella Euroopan laajuista romaninaisverkoston luomista. Suomea työryhmässä edustaa romaniasian neuvottelukunnan pääsihteeri, ylitarkastaja Sarita Friman-Korpela. KIRJOITTAJA: Tuula Åkerlund Konferenssissa annettiin julkilausuma, jossa todettiin, että romaninaisten on kehitettävä vertaistukea ja edistettävä keskustelua heidän kohtaamistaan haasteista ja ongelmista sekä voimaannutettava toisiaan ja omaa liikettään.
6 ROMANO BOODOS 4/2013 ROMANO BOODOS 4/2013 7 Loolo džii Tunnetta ja taitoa Savoy ssa Loolo dzii -romanimusiikin konsertti pidettiin Savoy-teatterissa syyskuun 16, maanantai-iltana. Konsertti oli osa Romaniasiain neuvottelukunnan ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan sekä Euroopan neuvoston romaniyksikön järjestämää neljättä kansainvälistä romaninaisten konferenssia, joka pidettiin, Espoon Hanasaaren suomalais-ruotsalaisessa kulttuurikeskuksessa. Konsertin järjesti Romano Missio ry ja tuottajana päävastuun kantoi Sibelius Akatemiassa opiskeleva Anette Åkerlund. Konsertin juonsivat Mertsi Lindgren ja Laura Hedman. Konserttiyleisön joukossa oli monia kymmeniä romaninaisia, jotka osallistuivat kansainväliseen romaninaistenkonferenssiin. Konsertin juonsi sujuvalla englannilla Laura Hedman. Anette Åkerlundin lisäksi konsertissa esiintyivät Miritza Lundberg, Dimitri Keiski, lauluyhtye Suora lähetys. Soittoryhmään kuului alan ammattilaisia; piano Anette Åkerlund ja Johanna Pitkänen, kitara, Mertsi Lindgren, Anssi Salminen, viulu Miritza, Tero Hyväluoma, basso, Dile Kolanen, flamencokitara, Otso Paasivirta, taiteilijanimeltään Otso Krunasta, cajonisti-perkussionisti, Sami Rönkä sekä flamencotanssijat ja palmerat, Tove Djupsjöbacka ja Sari Pikkarainen. Sielukkaat ja väliin Dimitri Keiski, Miritsa Lundberg ja Anette Åkerlund irrottelivat yhdessä ja erikseen kansainvälisen romanimusiikin pyörteissä. Konsertin moniulotteinen ohjema olikin merkittävä osa sisältörikkaasta kokonaisuudesta. Se tarjosi jokaiselle jotakin. Tove Djupsjöbacka ja Sari Pikkarainen toivat flamencotanssillaan konserttiin tunnelmaa entisestään kohottavan visuaalisen lisäsävyn. Kuvassa Tove Djupsjöbacka. tuliset musiikkiesitykset sytytti yleisön raikuviin aplodeihin. Konserttista sai paljon hyvää palautetta. Helsingin sanomissa toimittaja Mari Koponen kommentoi konserttia seuraavasti: Mustalaismusiikin konserteissa on aina sitä jotakin. Romanien musiikkiperinne on maasta riippumatta hurjan rikasta, ja tunnetta riittää aina niin lavalla kuin yleisössäkin. Aina sattuu ja tapahtuu. Pönötyskulttuuriin tottunut kiittää. Viihdyttävä ja tasokas oli myös tämänkertainen konsertti. Illan ehdotonta huippua olivat viulisti Miritza Lundbergin soittamat klassistyyliset mustalaislaulut. Puhki kuluneet kappaleet eivät kuulostaisi samalta kenen tahansa klassisen viulistin soittamana. Lundberg sen sijaan puhaltaa niihin aivan omanlaistaan tulisuutta, saundia ja virtuositeettia. Yleisökin hurjistui. Lisää eloa soittoon toi illan notkea ja mahdottoman taitava bändi. Pääesiintyjäksi oli kutsuttu ruotsinsuomalaista Dimitri Keiskiä, joka voitti Ruotsin True Talent -kisan 2011. Konsertin tuottaja Anette Åkerlund esitteli tummankarheaa flamencolauluaan, jonka aateloivat ytimiin osuneella tanssillaan Tove Djupsjöbacka ja Sari Pikkarainen. Ehdottomasti upeinta oli kuitenkin Åkerlundin laulama vanha suomalainen mustalaislaulu, joka oli selvästikin laulajan ominta maailmaa. Voiko tämän kauniimpaa musiikkia ollakaan? Siinä meillä musiikinlaji, jonka pitäisi päästä muitta mutkitta Unescon aineettoman perinnön listalle, sinne fadon ja flamencon rinnalle. Lauluyhtye Suora lähetys hurmasi kuplivalla yhteispelillään, ja illan kruununa eri maiden mustalaislauluja lauloivat vielä harvinaisen sydämeen käyvästi Anette Åkerlund ja Miritza Lundberg. Uskomattoman taitavaa! Tällaisia taiteilijoita Suomen mustalaismusiikki tarvitsee. n Itsenäisyyspäivän viettoa Eeva-Leenalla ja minulla oli tilaisuus osallistua 96. Itsenäisyyspäivän viettoon Helsingin Hietaniemen hautausmaalla ja sen lähellä sijaitsevassa Mestaritalli - ravintolassa. Kutsun olivat lähettäneet romaniorganisaatiot: Romano Missio ry ja Romaniasiain neuvottelukunta ja opetushallituksen romaniväestön koulutusryhmä. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun Hietaniemen hautausmaalla paljastettiin Sodissa 1939-1945 kaatuneille ja menehtyneille romaneille muistomerkki. Toimin tämän muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajana vuosina 2002-2003. Toimikunta keräsi varat tähän romanien muistomerkkiin. Sen toteutti maamme eturivin kuvanveistäjä Heikki Häiväoja. Muistomerkki paljastettiin juhlallisesti syksyllä 2003. Saavuimme hieman ennen kello 10.00 Hietaniemen hautausmaan portille. Satoi lumensekaista vettä, joten kalossit ja sateensuojat olivat tarpeen. Paikalla oli runsaasti armeijan autoja ja sotilaita, mutta myös siviilejä, joiden joukossa monia romaninaisia ja -miehiä. Tämä joukko valmistautui laskemaan seppeleet Hietaniemen sankariristille ja Suomen marsalkka Mannerheimin haudalle. Siirryimme marssien hautausmaan portilta Sankariaukiolle ensin sotilaat ja sitten me muut. Sotilaat, käytännössä Etelä-Suomen alueen joukkoosastojen ja vastaavien komentajat, laskivat prikaatikenraali Pertti Laatikaisen johdolla seppeleet Sankariristille ja Suomen marsalkka Mannerheimin haudalle. Komentajiston seppeleenlaskun jälkeen romanidelegaatio laski seppeleen Suomen marsalkka Mannerheimin hautapaadelle ja siirtyi sen jälkeen romanimuistomerkille. Sama delegaatio laski seppeleen romanisankarivainajien muistomerkille. Muistomerkillä lausuttiin lyhyet muistosanat ja laulettiin virsi, jonka jälkeen siirryttiin läheiseen Mestaritalli-ravintolaan viettämään Itsenäisyysjuhlaa ja muistomerkin paljastamisen 10-vuotisjuhlaa. Minua oli pyydetty pitämään juhlapuhe lounaalla. Pidin lyhyen puheen, jossa muistelin 10 vuotta sitten tehtyä keräystyötä. Sosiaalineuvos Väinö Lindberg kiteytti omassa puheessaan muistomerkin merkityksen romaneille lyhyesti: Muistomerkki on myös tasa-arvon merkki. Se muistuttaa meitä kaikkia siitä, että me, romanit annoimme samanlaisen kalliin uhrin kuin valtaväestökin Suomen itsenäisyyden puolesta. Hyvän, maukkaan lounaan jälkeen Taito Lehmusta Etelä- Suomen Romaniasiain neuvottelukunnasta kiitti puhujia ja muita esiintyjiä hyvin toteutetusta juhlasta ja toivotti kaikille läsnäolijoille hyvää Itsenäisyyspäivää. Tämä 96. Itsenäisyyspäivän vietto kunniakäynteineen ja juhlineen jäi Eeva-Leenan ja minun mieleeni lopuksi ikää. Romaninainen vaikuttajana Romaninainen on ollut tärkeä kulttuuriperinteen siirtäjä ja ylläpitäjä kautta vuosisatojen. Vaalimallaan perinteellä hän on osoittanut selvästi ja ylpeänä, mihin ryhmään hän on kuulunut. Suomalainen romaninainen on tahtonainen, hän omaa selviytyjäluonteen. Siitä saamme kiittää vahvoja esiäitejämme. He ovat olleet mallejamme, esikuviamme. Romaninaisen on täytynyt vuosikymmenien varrella kehittää oma selviytymisstrategiansa. Hän on aina ollut voimakas ja vahva persoona naisellisella tavalla. Olosuhteet ovat kasvattaneet hänestä sellaisen. Romaninainen on aina osallistunut elannon hankintaan, kauppaamalla, tekemällä käsitöitä, tarttumalla työhön kuin työhön ja siinä ohella hän on vielä kasvattanut lapsensa. Vaikeat olosuhteet eivät ole lannistaneet häntä. Isoäitimme ovat joutuneet kiertämään, aikoinaan elämään puutteellisissa ja kurjissa oloissa huolehtien suuresta perheestä ylväänä ja samalla nöyränä. Vielä niinkin myöhään kuin 60- ja 70-luvuilla romanit taistelivat Pohjoismaissa, ns. hyvinvointivaltioissa, sellaisista perusoikeuksista kuin asunto ja riittävä toimeentulo. Tulevaisuus rakentuu tämän päivän muutoksista Romaniäidit ovat tärkeitä tulevaisuuden vaikuttajia. Äidit siirtävät arvonsa ja asenteensa lapsilleen. Romaninaisena meidän tulisi tiedostaa vastuumme esimerkin antajina lapsillemme. Romaninaisten on tärkeää löytää kätkössä olevat voimavarat, vahvuudet, resurssit ja huomata niistä kumpuava voima. Niitä voimavaroja me tarvitsemme itse mutta myös kipeästi koko romaniyhteisö. Terve oman arvonsa tuntemus tekee meistä tasapainoisia ja myönteisesti elämään suhtautuvia ihmisiä. Minä ja sinä voimme sytyttää kipinän ja yhdessä siihen puhaltamalla saada siitä liekin aikaiseksi. Me naiset voimme olla siis kipinästä kasvavan tulen sytyttäjiä, silloin kun tiedostamme oikein mahdollisuutemme vaikuttaa lapsiemme ja sitä kautta koko romaniyhteisön tulevaisuuteen. Romaninaiset voivat olla tämän totuuden edessä välittämättä siitä, mutta laiminlyömällä asemansa takaaman hyödyn, naiset kieltäytyvät katsomasta totuutta silmiin ja ottamasta vastuun ympäristöstään. Monien naisten ongelmat Jaakko Valve johtuvat juuri siitä, ettei tiedosteta omaa roolia muutoksen tekijänä ja mahdollisuuksiaan vaikuttaa myönteistä kehitystä perheessään. Tarpeet ja toiveet Jokainen meistä kaipaa huomiota ja hyväksyntää. Aikuinen tekee samalla lailla kuin lapsi, jos hän ei saa hyväksyntää, huomiota hyvällä, niin sitten huomio herätetään pahalla. Saatamme alkaa motkottaa, vaatia ja moittia lähellä olevia ihmisiämme. Samalla karkotamme viimeisetkin ystävämme viereltämme. Katkeran ihmisen vierellä on ahdistavaa olla. Ihmisen elämää on verrattu usein puutarhaan, jossa jokainen toimii itse puutarhurina. Riippuu itsestä kuinka kauniina se kukoistaa nyt ja tulevaisuudessa. Puutarhaa pitää hoitaa ja antaa oikeita ravinteita että se voi hyvin ja kaunistaa ympäristönsä. Kun tiedostamme tämän, meistä jokainen voi vaalita ja hoitaa niitä ihmissuhteita, jotka vaikuttavat meidän lähipiiriimme ja omaan elämäämme. Isoäitimme ovat jättäneet meille nykyajan romaninaisille upean perinnön. Vaalitaan sitä! Tuula Åkerlund Romanien hyvinvointi tutkittavana Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL toteutti lokakuussa 2013 Romanien hyvinvointi esitutkimuksen. Sen tulosten avulla suunnitellaan laajaa romanien hyvinvoinnin tilannekatsausta. Romanien hyvinvoinnin tilannekatsaus kuuluu Romanipoliittisen ohjelmaan kirjattuihin toimiin ja sillä tähdätään romanien elinolojen ja hyvinvoinnin parantamiseen. Tutkimukseen kuuluu yksilöllinen haastattelu ja terveystarkastus. Lokakuussa toteutettiin esitutkimukseen osallistui 28 henkilöä. Nuorin oli 18-vuotias ja vanhin 87. Osallistujat olivat sitä mieltä, että he saivat hyödyllistä tietoa omasta terveydestänsä ja hyvää henkilökohtaista palvelua tutkimushoitajilta, joilla oli aikaa kuunnella jokaisen omia kokemuksia ja antaa myös ennalta ehkäisevää terveysneuvontaa. Romanien lukumäärä on Suomessa niin pieni, että koko väestön tutkimuksiin osuu hyvin harvoin romaneja. Tietoa romanien hyvinvoinnista, sosiaali- ja terveyspalveluiden käytöstä ja elintavoista kuitenkin tarvitaan, jotta toimenpiteitä osattaisiin suunnitella oikein. Tutkimuksen onnistumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että romanit suunnittelevat itse tutkimuksen sisältöä ja toteutusta. Esitutkimuksella oli ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli huolehtia siitä, että romanikulttuurin näkemyksiä kunnioitetaan tutkimuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos noudattaa erittäin hyvää eettistä tutkimuskäytäntöä paitsi tietojen luottamuksellisuuden suhteen, myös siinä, miten tulokset aikanaan tullaan raportoimaan. Jotkut saattavat suhtautua epäluuloisesti tutkimusta kohtaan, sillä siinä käsitellään kulttuurivähemmistön terveydentilaa. Sellaisia tutkimuksia on historian saatossa voitu väärinkäyttää. Toisaalta on muistettava myös uudemmat tutkimukset, joista on seurannut parannuksia, esimerkkeinä vuoden 1970 väestölaskennassa havaitut epäkohdat romanien asumisolosuhteissa, joita ryhdyttiin tutkimuksen tulosten innoittamana parantamaan erityislainsäädännöllä, tai Opetushallituksen perusopetuksen tilannekatsaukset, joiden perusteella on voitu kehittää romanioppilaiden koulutusmahdollisuuksia. Romanit ovat olleet osa suomalaista yhteiskuntaa jo vuosisatoja, mutta he kohtaavat silti syrjintää jokapäiväisessä elämässään. Myös syrjinnän vastainen työ vaatii kattavaa tietoa romaniväestön jokapäiväiseen elämään vaikuttavista asioista, kuten elinolosuhteista, hyvinvoinnista ja palveluiden käytöstä. Romanien elinolojen parantaminen vaatii siis aktiivista yhteistyötä päättäjien, tutkijoiden ja romaniväestön välillä. Voisin suositella äidilleni, sanoi eräs esitutkimuksen osallistuja. Myönteisten kokemusten siivittämänä THL hakee nyt jatkorahoitusta laajaa romanien hyvinvoinnin tilannekatsausta varten, joka tullaan toteuttamaan aikaisintaan vuosina 2015 2016. Tutkimus on toteutettava valtakunnallisesti eri puolella Suomea yhteistyössä paikallisten romanitoimijoiden kanssa, jotta osallistumaan saadaan koko Suomen romaniväestöä edustava otos. Siihen tarvitaan kaikkien Suomen romanijärjestöjen, yhdistysten ja yksittäisten kansalaisten apua. Anneli Weiste- Paakkanen Tutkija työskentelee projektikoordinaattorina Suomen romanien hyvinvoinnin tilannekatsauksen suunnitteluhankkeessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
8 ROMANO BOODOS 4/2013 ROMANO BOODOS 4/2013 9 Sivistystoimen ja Ohjaamon edustus paikalla Hyvä olisi puhaltaa yhteiseen hiileen lastemme kouluttautumisen suhteen, ei olla vastavirrassa, vaan laskea yhteistä elämän koskea. Tällöin se on kaikille osapuolille helpompaa. Leiripäivään osallistuneille romanimiehille onkin annettava näin lehden välityksellä erityismaininta. He olivat innokkaita ja heidän kannanottonsa olivat perusteltuja. He saivat aikaan rakentavaa keskustelua, johon läsnäolijoiden oli helppo ottaa kantaa tai kommentoida. Naiset osallistuivat siinä missä miehetkin keskusteluun. On hyvä, että koulunkäyntiasiasta käydään avointa vuoropuhelua, se on alku liikkeelle lähtemiseen. Erityisluokan opettaja ja opinto-ohjaaja Hanna Aromaa- Koskinen on työskennellyt Samppalinnan koulussa jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Hanna kertoi, että Samppalinnan koulussa on ollut romanioppilaita jo kolmannen sukupolven ajan. Samppalinnan koulu on keskitetyn palvelun koulu, sama kuin entinen erityiskoulu nimeltään. Aromaa-Koskinen oli tehnyt esityksen, jonka välityksellä hän toi terveiset leiriläisille Samppalinnan koulun opettajilta. Tarkoitus oli, että leiriläisistä kouluikäiset lapset olisivat kertoneet mitä kuva esittää ja Hanna puolestaan kertoisi, mitä kuvien kautta halutaan viestittää vanhemmille. Ajoissa olemisen taitoa oppimaan Lasten kouluun lähteminen ajoissa; tämä riippuu perheen elämätyylistä ja tavoista, eikä sillä ole suoranaista yhteyttä romanikulttuuriin, vaikkei sitä voi kokonaisuudessaan poiskaan sulkea. Romanien koulutushistoria vielä suhteellisen lyhyt, eikä kaikissa kohdin ole ehkä sisäistetty koulunkäyntiin liittyviä velvollisuuksia. Nyt on aika muuttua: katsoa ajan kelloon, joka menee eteenpäin ja meidänkin on mentävä tässä aikakäsityksessä eteenpäin. Enää emme voi vedota historiaan ja sieltä kumpuavaan aikakäsitteeseen. Jos lapsi ei ole ajoissa päiväkodissa, jää hän aamusta alkaen paitsi aamupiireistä ynnä muusta tärkeästä opillisesta. Ja lapsi oppii pienestä pitäen arkipäivän rytmin: kun ajoissa lähteminen opitaan jo päiväkodissa, on koulun lukujärjestystä helppo noudattaa. Tässä vaiheessa lapset eivät ole yksin toimijoita eivätkä päättäjiä, vaan me vanhemmat. Me voimme antaa joko hiljaisen kannustuksen tai vähättelyn lastemme koulun käynnin suhteen. Hyvät tavat kunniaan Sääntöjen noudattaminen; perheen toimintatavoilla on merkitystä tässäkin asiassa. Millaisen mallin tai hiljaisen hyväksymisen annamme sille, ettei sovittuja tai olemassa olevia sääntöjä noudateta? On tapauksia, että vaikka vanhemmat itse kuinka olisivat niin sanotusti sääntöjä noudattavia, ei lapsia ole saatu samaan malliin. Mutta toivoa saattaa, että viimeistään itse aikuistuessaan nuoret ottavat kotoa saamansa mallit käyttöönsä. Kielenkäyttö ja kunnioitus kaikkia vanhempia kohtaan; romanikodeissa opitaan kunnioittamaan vanhempia ihmisiä ja kaikkia aikuisia kohdellaan sivistyneesti. Näin ei kuitenkaan aina käyttäydytä. Tähän on vaikuttanut osaltaan nykypäivänä se, että romanilapset viettävät paljon aikaa pääväestön lapsien ja nuorten kanssa. Halu samaistua tai kokea yhdenvertaisuutta näinkin ikävässä asiassa on todellista. Lisäksi vaikuttaa myös se, että meiltä on poisnukkunut paljon vanhempaa romaniväestöä, joten romanikotien perhemalli on muuttunut pääväestön mallin suuntaan. Koululiikunta; liikunta ei ole saanut kauheasti innostusta etenkään yläkoululaisilta romaninuorilta. Tähän on pääsääntöisesti syynä vaatteiden vaihto. Yläkoulussa olevat romanityöt eivät pääsääntöisesti halua vaihtaa liikuntavaatteita, eivätkä siten pysty kunnolla osallistumaan koulun liikuntatunneille. Tässä on erityisesti huomioitava, että joidenkin romaninuorten kohdalla ei ole ongelmaa vaatteiden vaihdon suhteen. Myöskään kulttuurillista rasitetta liikuntavaatteiden vaihdolle ei ole. Se on nuoren oma valinta ja vaikka perhe ei tukisikaan liikunnallisuutteen, voi nuori käyttää omaa tahtoaan. KIRJOITTAJA: Tuula Nyman Tulevaisuus on romaninuorten käsissä Turussa pohdittiin romanilasten koulunkäyntiä Opetushallituksen perusopetuksen tuen kehittämishankkeen myötä Turun sivistystoimi kokosi yhdessä eri toimijoiden kanssa paikallisia romaneita keskustelemaan, miten saada romaninuoret jatkokoulutukseen? Turun romaneita oli koolla Sinapin leirikeskuksessa 21.9. pohtimassa miten saada Turun seudun romaninuoria lähtemään jatkokoulutukseen. Leiripäivän tarkoitus oli saada niitä vanhempia koolle, jotka eivät vielä ole havahtuneet siihen, että romanilasten koulunkäyntiin pitää panostaa koko perheen voimin. Paikalle oli kuitenkin vain saapuneet ne vanhemmat, jotka ovat aktiivisia ja kiinnostuneita lastensa ja nuorten koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Paikallinen toimija Voitto Friman harmitteli, että juuri ne romaniperheet, joita pitäisi saavuttaa, eivät sitoudu eivätkä ole yhteistyöhaluisia. Turussa ja opetushallituksessa aktiivisuutta Turun kaupunki on mukana Opetushallituksen romanioppilaiden perusopetuksen tuen kehittämistoiminnassa. Opetushallitus teki jo vuosituhannen alussa selvityksen romanioppilaiden tilanteesta. Selvitys osoitti silloin monia koulunkäyntiin liittyviä ongelmia, jotka tarvitsivat lisähuomiota korjaantuakseen. Sinapin leirikeskuksessa oli romanilasten koulunkäyntiä pohtimassa muun muassa Katariinan koulun rehtori Jorma Kauppila, joka kirjasi ylös päivän keskusteluita. Jorma on Samppalinnan koulun entinen pitkäaikainen rehtori ja hänellä on vuosikymmeniä kestänyt ystävyys Turun romaneiden kanssa. Kauppila toimii Opetushallituksen hankeen hanke koordinaattorina, jossa myös Voitto Friman on mukana. Opetushallitus käynnisti myöhemmin erillisen hankkeen sekä vuonna 2008 valtakunnallisen kehittämistoiminnan, jota varten kunnille myönnettiin erillistä valtionavustusta. Romanioppilaiden perusopetuksen tilannekatsaus 2010 2011 (Opetushallitus 2011:26) osoitti, että suurimmalla osalla romanioppilaista koulu sujuu nykyään hyvin, mutta osalla on edelleen vakavia ongelmia. Romanikotien ja koulujen välinen yhteistyö sujui sekä perheiden että rehtoreiden mukaan hienosti. Vanhemmilla vastuu Voitto Friman toimii koulunkäyntiavustajana Samppalinnan koulussa. Friman uskoo, että vanhempien on ensin itse sisäistettävä lasten koulun käynnin velvoitteet ja vaatimukset. Vain sitä kautta he voivat tukea ja kannustaa lapsia ja nuoria koulunkäynnissä. Vaikka itsellä olisi huono koulutausta, se ei tarkoita, että lasten pitäisi mennä samaa latua. Vanhempien pitää ohjeistaa ja Kuvassa keskusteupäivään osallistuneita erityisasiantuntijoita. käytännössä osoittaa, että kaaleetkin voivat muuttua koulunkäynnin suhteen, sanoo Voitto. Voitto ja hänen puolisonsa Tanja ovat siinä suhteessa laittaneet puheet käytäntöön. Heidän kaksi aikuista tytärtään ovat suorittaneet ammattitutkinnot ja ovat työelämässä tänä päivänä. Tanja kertoo, että erilaisia vaiheita ja haasteita oli tyttöjen ammattikouluun lähtemisessä ja tutkintojen loppuun suorittamisessa. Kyllä siihen tarvittiin vanhempien päättäväisyyttä ja sitoutumista. Romaninuoret: Nähkää teissä oleva mahdollisuus olla vaikuttamassa siihen miten seuraavaa historiaa kaaleista kirjoitetaan. Sen on aika muuttua. Olin itse päivässä mukana teemalla Miten romaninuoret saadaan jatkokoulutuksen piiriin? Tämä kysymys oli erityisesti noussut Turun romanilasten koulutaustasta. Turussa romanilapset On sääli, että liian monet romaninuoret lopettavat koulunkäynnin kesken tai eivät lähde jatkokoulutukseen. eivät ole paljoa jatkokouluttautuneet ja monet ovat käyneet Samppalinnan erityiskoulua. Päivän mittaan nousi kovastikin pohdiskelua siitä, että olisivatko kaikki ne sadat romanilapset oikeasti tarvinneet erityiskoulua? On sääli, että liian monet romaninuoret lopettavat koulunkäynnin kesken tai eivät lähde jatkokoulutukseen. Menee niin paljon hyvää hukkaan. Romaninuoret ovat älykkäitä! Heillä on jo lapsuudesta asti opitut eriasteiset sosiaaliset taidot. He osaavat kohdata toisen ihmisen. Monet ovat huippuhyviä matematiikassa, liikunnassa, kuvaamataidossa, vieraissa kielissä, musiikissa, käsitöissä, rimpsua voisi jatkaa koko oppiaineluettelon verran. Kun kaikki luontainen oppiminen saadaan täydennettyä kouluaineilla, ovat asiakaspalvelualan ynnä muiden ihmissuhdealan työpaikat romaninuorten vallattavissa. Tukea nivelvaiheisiin Romanivanhempien olisi hyvissä ajoin tutustuttava lastensa Turun romaneita ja Turun kaupungin sivistystoimen väkeä oli koolla Sinapin leirikeskuksessa 21.9. pohtimassa miten saada Turun seudun romaninuoria lähtemään jatkokoulutukseen. koulumaailmaan ja olla mukana koulun eri toiminnoissa, vanhempainilloista alkaen. Romaninuoret tarvitsevat erityistä tukea nivel-vaiheisiin. Ensimmäinen nivelvaihe on esikoulusta ensimmäiselle luokalle. Tullessaan oikeaan kouluun, opettajalla suuri merkitys miten kohtaa romanilapsen. Erityiskohtelua ei tarvita, mutta huomioimista ja kannustamista kyllä. Toisena seuraa alakoulusta yläkouluun siirtyminen, ja sitten sekä kahdeksas ja yhdeksäs luokka ovat erityisen tärkeitä romanilapsen kohdalla. Työelämäharjoittelut ja eri ammatteihin tutustuminen yläasteen aikana ovat erityisen tärkeät, jotta saadaan kiinnostus ja motivaatio päälle. Tässä vaiheessa erityisesti opinto-ohjaajien olisi hyvä olla yhteydessä romanikotiin, jotta yhteen hiileen puhaltaminen tuottaa tulosta. Romaneiden keskuudessa puhutaan, kuinka meillä on alhainen itsetunto luonnos- taan. Romaninuorten itsetuntoa on pönkitettävä oikeassa suhteessa koko lapsuus- ja nuoruusiän. Romaninuorten on aika alkaa tähtäämään korkeammalle saavutuksissaan ja toiveissaan. Vain taivas on rajana eri mahdollisuuksille. Nähkää teissä oleva mahdollisuus olla vaikuttamassa siihen, miten seuraavaa historiaa kaaleista kirjoitetaan! KIRJOITTAJA: Tuula Nyman
10 ROMANO BOODOS 4/2013 ROMANO BOODOS 4/2013 11 Romano Mission toimintamuodot Romano Mission toiminta-ajatuksena on toimia valtakunnallisena lastensuojelun, sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien, valtion ja eri järjestöjen kanssa. Lastensuojelutyö Ylläpitää 14-paikkaista lastenkotia Hämeenkoskella ja 7-paikkaista pienryhmäkotia Martinkylässä. Sosiaali- ja diakoniatyö Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-, työllisyys-, koulutus- sekä muissa sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot viranomaisille sekä luennot. Hengellinen toiminta: mm. romaneille suunnatut jumalanpalvelukset myös romanikieliset. Projektit Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla. Naisten vuoro (2010 2013): naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti. Julkaisutoiminta Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden. Stipendirahasto Myöntää pienehköjä stipendejä kannustukseksi koulutusta hankkiville romaninuorille. Romaninainen vankilassa keinoja tukemiseen Naisten vuoro -projekti on ollut vuosina 2010 2013 naisvangeille suunnattu hanke. Projektia on hallinnoinut Romano Missio ry. ja rahoittanut Raha-automaattiyhdistys. Projektin aikana tehtiin romaninaisvankeja koskeva selvitys, johon haastateltiin vankilassa olevia romaninaisia. Tämän lisäksi romanityöntekijän toimintamallista vankilassa on tehty käsikirja. Muun muassa näitä kahta kirjallista tuotosta esitellään projektin loppuseminaarissa 15.1.2014 Malmitalolla. Seminaari on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille. Romaninainen vankilassa keinoja tukemiseen Naisten vuoro -projektin loppuseminaari Malmitalo, pieni Sali, Ala-Malmin tori 1, 00700 Hki 15.1.2014 kello 9.00 15.00 09.00 9.30 Seminaarin avaus. Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, Romano Mission toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund 9.30 9.55 Naisten vuoro projekti 9.55 10.15 Rikosseuraamuslaitoksen näkökulmia. Erityisasiantuntija Ulla Knuuti 10.15 10.45 Naisvangit ja romaninaisvangit. Johtaja Kaisa Tammi-Moilanen 10.45 11.45 Lounas (omakustanne) 11.45 12.15 Selvitys romaninaisvangeista Suomessa. Projektikoordinaattori Inka Jeskanen 12.15 13.00 Romanityöntekijän toimintamalli vankilassa. Palveluohjaaja Tuula Nyman 13.00 13.15 Kahvitauko 13.15 14.45 Akvaariopaneeli 14.45 15.00 Seminaarin yhteenveto ja loppusanat Lämpimästi tervetuloa! Tilaisuus alkaa aamukahvilla kello 8.30. Ilmoittautuminen: viimeistään 18.12.2013 sähköpostiosoitteeseen seminaari@naistenvuoro.fi Lisätietoja: projektikoordinaattori Inka Jeskanen, inka.jeskanen@naistenvuoro.fi ja palveluohjaaja Tuula Nyman, tuula.nyman@naistenvuoro. ALUSSA Jumala loi... 1. Moos. 1:1 oli Sana. Joh. 1:1 Romano Mission lastensuojeluyksiköt Romano Missio ylläpitää kahta lastensuojeluyksikköä: 14-paikkainen Päiväkummun lastenkoti Hämeenkoskella ja 7-paikkainen Kotimäen pienryhmäkoti Sipoossa. Yksiköt toimivat kotina huostaan otetuille ja avohuollon tukitoimena sijoitetuille 0 21-vuotiaille lapsille. Molemmissa yksikössä on erikoistuttu romanilasten kasvattamiseen ja perheiden tukemiseen. Sijoituspaikat soveltuvat erinomaisesti myös monikulttuuristen ja valtaväestön lasten kodeiksi. Molemmat yksiköt tarjoavat avohuollon tukitoimena viikonloppuhoitoa lapsille sekä lyhytaikaista tukiasumista perheille ja jälkihuoltoa itsenäistyville nuorille. Lasten- ja pienryhmäkotien hoito- ja kasvatustavoitteet noudattavat lastensuojelussa säädettyjä lakeja ja asetuksia. Lisäksi Romano Mission lastensuojelutyön tavoitteena on antaa lapselle ja nuorelle sellainen arvomaailma ja kasvun tuki, jonka avulla he voivat selviytyä romanina suomalaisessa yhteiskunnassa. Lasten kasvua tuetaan yksilöllisesti ja jokaiselle lapselle tehdään henkilökohtainen hoito- ja kasvatussuunnitelma. Jokaiselle lapselle pyritään luomaan mahdollisimman tasapainoinen arki ja elämänrytmi sekä turvalliset rajat. Perhe- ja sukulaissuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen ovat tärkeä osa lapsen hoitoa ja kasvatusta. Molemmat yksiköt tekevät tiivistä yhteistyötä koulujen kanssa, jotta lapsen yksilölliset erityistarpeet osattaisiin ottaa huomioon. Jokaiselle lapselle pyritään löytämään mielekäs ja kiinnostava harrastus. Tämän lisäksi lasten kanssa osallistutaan erilaisiin seurakunnan järjestämiin tapahtumiin, leireihin ja kerhotoimintaan sekä romanitapahtumiin ja seminaareihin. Romanilapsilla on mahdollisuus romanikielen ja -kulttuurin opetukseen molemmissa yksiköissä. Kotimäen pienryhmäkodissa käy viikoittain musiikkiterapeutti. Henkilökunnassa toimii romani- ja pääväestöön kuuluvia, työhönsä sitoutuneita ohjaajia, joilla on myös vuosien kokemus perheiden kanssa työskentelys- Toiminnanjohtajan palsta tä. Yksiköissä on erityistä asiantuntemusta muun muassa romanikulttuurista, psykiatriasta, perhe-, päihde- ja mielenterveystyöstä, liikunta- ja musiikkikasvatuksesta. Henkilöstön työhyvinvointia tuetaan esimerkiksi tyky-päivillä, säännöllisillä työpaikkapalavereilla, työnohjauksella, kehityskeskusteluilla ja liikuntaeduilla. Romano Missio tukee henkilökunnan kouluttautumista, huomioiden yksilöllisiä kehittämis-/kouluttautumistarpeita. Lyhyempien koulutusten lisäksi suurin osa ohjaajista on suorittanut lasten- ja nuorten erityisammattitutkinnon sekä vuoden kestäneen omaohjaajakoulutuksen. Paikkatilanteistamme ja palveluistamme voit kysyä Päiväkummun lastenkodista Hanna Pekonen, johtaja p.041-441 6350 paivakumpu@phnet.fi Kotimäen Pienryhmäkodista Susan Ihanainen, vs. johtaja p.050-407 4985 kotimaki@romanomisso.fi Romano Mission keskustoimistolta Tuula Åkerlund, toiminnanjohtaja p.09-351 1366 tuula.akerlund@romanomissio.fi Vastaanottaja maksaa postimaksun Palvelukortti ROMANO MISSIO Tunnus 5007555 00003 VASTAUSLÄHETYS Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden (4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa) Kestotilaus (laskutus vuoden välein) Olen uusi tilaaja Liityn Romano Mission jäseneksi (jäsenmaksu 20 euroa/vuosi, sisältää jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran) Lehden saaja Lähiosoite postitoimipaikka Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen Nimi Lähosoite Postitoimipaikka Päiväys / 20 Paikkakunta Allekirjoitus Tilaukset myös puh. (09) 351 1366 klo 9-15) www.rll.fi www.liftari.fi Romano Missiolla myynnissä l Tie omana, keppi turvana - 135 s. mustalaisista muistettua: Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup. julkaisu, 20 euroa l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa l Onnittelu- ja suruadresseja kukka-aiheisia, 10 euroa Starttaamme Raamatun alkulehdiltä 1.1.2014! Tartu tilaisuuteen ja lähde lukemaan Raamattua säännöllisesti Hetkinen-oppaan matkassa. Vai antaisitko lukuoppaan joululahjaksi? Lue lisää www.rll.fi ja tilaa Hetkinen. Ja nuorille oma opas Liftari! Aikuisille Hetkinen Raamatun lukemiseen 26 vuosi, 23 kesto (4 nroa/vuosi) Nuorille Liftari matkalla Raamattuun 20 vuosi, 19 kesto (3 nroa/vuosi) Tilaukset p. 045 1223 664 ma, ti, to klo 10 15 tilaukset@rll.fi tai www.rll.fi Julkaisija: Raamatunlukijain Liitto (RLL) l Tartu käteeni: Väinö Lindberg, cd 16,50 euroa l Romani ja päihdehuollon palvelut Opas päihdehuollon ammattilaisille 5 euroa Kaikista myyntiartikkeleistamme perimme lähetettäessä lisäksi postikulut Sydämen joulu Joulu on kaikista juhlistamme varmasti se, jota odotamme eniten ja johon valmistaudumme huolellisimmin. Joulu on siksi harvinaisen iloinen juhla. On värejä, makuja ja hajuja, jotka liittyvät jouluun ja tuovat sen mieleen. Me aikuiset muistelemme usein lapsuuden jouluja. Aistimme aina uudelleen joulutunnelman, hartauden, pakettien tutkimisen, kääreiden sisälle kurkistelemisen, kuusen koristelemisen, jouluateriat ja yhdessä olemisen ja tekemisen. Viritymme jälleen tänä vuonna joulutunnelmaan. Joulun lapsi on tullut maailmaan. Hän on tullut meidän sydämiimme ja mieliimme! Hän tahtoo tuoda elämänvalon synkän ja pimeän vuodenajan keskelle. Jumala muistaa sinut ja minut. Se on joulun keskeinen sanoma. Meitä ei ole jätetty yksin, vaan Jumala on jatkuvasti ajatellut meitä ja tullut luoksemme. Jeesus tuli maailmaan, Jumala tulee hänessä luoksemme. Joulunsanomaan liittyy myös anteeksiantamus. Minä en sinun syntejäsi muista, sanoo Herra. Meillä on uusi alku ja uusi alkamisen mahdollisuus. Mitä joulu kertoo ihmisistä, mitä Jumalasta? Kaikkivaltias Jumala tulee ihmiseksi tähän maailmaan mitä tuo tapahtuma kertoo meistä ihmisistä? Seimi kertoo suunnattoman suuresta ihmisarvosta. Jumala ei ole katsonut meitä niin huonoiksi, etteikö hän olisi voinut tulla ihmiseksi keskuuteemme. Jeesuksen maailmaan tulo muistuttaa katoamattomasta ihmisolemuksestamme. Jumala on luonut meidät ikuisuutta varten. Eniten seimi kertoo meille kuitenkin Jumalasta. Hänen rakkaudestaan ihmiseen ja luomaansa maailmaa kohtaan. Joulu on sitä, että avaamme sydämemme Jeesukselle Vapahtajalle. Jumalan Poika on tullut maailmaan. Sielu kohtaa Vapahtajansa. Jeesus on Jumalan vastaus kaipaukseesi ja rukoukseesi. Hän on syntynyt Vapahtajaksi. Istutaan alas ja hiljennytään hetkeksi; suljetaan silmätkin ja annetaan Joulutunnelman tulvia mieleemme. Joulun lapsi tuo siinä hiljaisuudessa sydämiin oman rauhansa. Elämä etenee ja meidän pitää löytää siinä oma paikkamme! Tänään meidän paikkamme on nauttia Jumalan tulemisesta ihmiseksi, myös meissä ja meidän keskellämme. Unohdetaan joulun aikana arkiaskareet. Jätetään huolemme ja murheemme tuonnemmaksi, ne kyllä hoituvat ajallaan ja tavallaan! Hetken lepo ja arjen kiireistä vapaana oleminen tekee ihmeitä ihmismielelle. Se auttaa meitä ammentamaan voimaa menneestä. Jouluna nautitaan vain Jumalan ja läheisten läheisyydestä. Jumalan joululahja on arvokkain lahja, mitä ihminen voi saada. Se on myös lahja, joka voi tehdä sinut onnelliseksi sillä kaikkein korkein on ajatellut sinua ja hän tuntee sinut sisintäsi myöten. Hän antaa sinulle sen, mitä sinun sielusi kaikkein eniten kaipaa ja tarvitsee: rakkautta. Vahvistakoon Jumala meitä Kristuksen armolla. Nauttikaamme tästä siunatusta ja armorikkaasta juhlasta!
12 ROMANO BOODOS 4/2013 ROMANO BOODOS 4/2013 13 Erilailla eläkkeellä Kun lähtö tästä ajasta tulee, minulle on ihan sama, missä maassa olen. Koti on taivaassa, Rauha Palojärvi sanoo. olemaan yhteydessä ystäviinsä ja sukulaisiinsa. Tietokonetta oppii käyttämään vanhempanakin, jos vain tahtoa löytyy, Rauha nauraa. Rauhaa ja paloa Rauhalle on myös tärkeää osallistuminen viikoittain Aurinkorannikon Turistikirkon toimintaan. Hän kertoo, että seurakunnassa on lämmin ilmapiiri ja monenlaista toimintaa. Joku seurakunnan naisista hakee hänet tilaisuuksiin ja saattaa takaisin kotiin. Ja olen oikein iloinen tästä ajasta, kun Jani Lindroos on ollut täällä pastorina perhe mukanaan. He käyvät usein luonani. Joskus saattaa olla hetki yksinäistä, mutta enhän minä oikeasti ole yksin, vaan Jeesus Kristus on kanssani! Rauha sanoo ja antaa pontta sanoilleen napauttamalla lusikalla pöytään. Minusta on avartavaa kokea muutakin elämää ja maailmaa kuin vain Suomi ja sen romanikulttuuri. Ja kun lähtö tästä ajasta tulee, minulle on ihan sama, missä maassa olen. Koti on taivaassa, Rauha toteaa. Jouluksi Rauha tilaa jo ajoissa espanjalaiselta kauppiaalta suomalaistyylisen kinkun. Muutkin jouluruuat kuten lohi, laatikot, rosolli ja riisipuuro valmistuvat Rauhan käsissä kätevästi. Rauhan täyttämiä pyöreitä vuosia juhlittiin viime huhtikuussa Turistikirkossa. Kahdeksankymppistä Rauhaa katsellessa ei voi kuin ihmetellä sitä sitkeyttä, rauhaa ja paloa, mitä mummosta nimenkin perusteella löytyy. Sisäisen näkökyvyn avulla hän on päässyt näkemään ja kokemaan enemmän kuin moni näkevä. Pienikokoinen mummo aivan kuin kasvaa silmissä kuunnellessa tämän avointa ja rohkeaa asennetta elämään. KIRJOITTAJA: Sanna Hedman Rauha Palojärvi, 80, on viettänyt Espanjan Aurinkorannikolla jo pitkälti toista kymmentä talvea tuhansien suomalaisten eläkeläisten tavoin. Rauha poikkeaa valtavirrasta siinä, että hän on romani ja asuu yksin, vaikka on täysin sokea. Kipinä ulkomaille lähtöön syttyi, kun Rauha kävi ensimmäisen kerran Espanjassa. Ennen päätöstä lähteä matkalle näin useamman kerran unta, että olin lentokoneessa ja sitten kävelin jossakin ulkomailla, Rauha kertoo hymyssä suin. Kerroin tästä seurakuntani pastorille Ruotsissa, joka innosti minua lähtemään ryhmän kanssa Espanjan matkalle. Joulukuussa 1995 vietin sitten kaksi viikkoa Espanjassa. Maa tuntui heti omalta. Takaisin Ruotsiin päästyäni sanoin asuntoni irti. Muutkin asiat loksahtivat paikoilleen, aivan kuin olisin kulkenut edellä valmistetuissa askelissa. Espanjaan Ruotsin kautta Rauha on syntynyt 9.4.1933 Oulaisissa, mutta hän muutti 1960 luvulla työn perässä Ruotsiin siinä virrassa, missä sadattuhannet muutkin suomalaiset. Töitä löytyi jo viikon sisällä erään hotellin keittiöltä. Rauha oli menettänyt verkkokalvon rappeutuman takia näkökyvyn toisesta silmästä jo lapsena. Vuonna 1974 sokeutui yllättäen toinenkin silmä. Se oli kova kriisi. Rauhasta tuntui, että näkökentän lisäksi pimeni koko elämä. Monenlaiset vaikeudet ja sukulaisen kuolema saivat Rauhan miettimään syvästi tuonpuoleisuutta. Hän tuli uskoon vuonna 1990. Elämä muuttui. Rauha koki saaneensa sydämeensä rauhan. Espanjassa Rauha on viettänyt vuodesta 1995 lähtien suurimman osan talvista. Kesät hän viettää Suomessa. Rauhalla on perustautina astma, mutta se ei vaivaa häntä etelän lämmössä ja kosteudessa lainkaan niin paljon kuin Suomessa. Säännöllistä lääkitystä ei edes tarvitse, ja lämmin ilmasto muutoinkin miellyttää Rauhaa. Mukavalta tuntuu myös Suomea leppoisampi yleinen ilmapiiri. Tietokonemummo Monet ihmettelevät, kuinka Rauha viihtyy Espanjassa, sillä yleensä romanit kaipaavat muita romaneja ympärilleen. Minä en ole kovin sukusidonnainen. Minulla on neljä lasta, joista nuorin on käynyt usein luonani Espanjassa. Joitakin ystäviä on myös vieraillut täällä. Ja aina löytyy suomalaisia, jotka auttavat minua kauppareissuilla ja asuntoasioissa. Viimeiset kaksi vuotta avustajanani on ollut Heta Hautamäki. Tapasimme Hetan kanssa täällä Fuengirolassa ja ystävystyimme, Rauha kertoo. Olen kotoisin Ivalosta. Omat isovanhempani asuivat kau- kana Kannuksessa. Kaipasin Suomessa usein mummolaan. Täällä Rauhan luona käyminen on minulle kuin mummolakäynti. Tapaamme monta kertaa viikossa ja soittelemme päivittäin. Autan Rauhaa kauppa- ja lääkärikäynneillä, mutta ruuan hän valmistaa aivan itse ja tekeekin todella maistuvaa ruokaa, Heta kertoo hymyillen. Rauha on näkövammastaan huolimatta taitava kutomaan. Sukat, lapaset ja villatakit valmistuvat Rauhan käsissä näppärästi. Lanka sujahtaa neulansilmään vähintään yhtä nopeasti kuin näkevälläkin. Olen tehnyt hyväntekeväisyystyötä muun muassa Marokkoon kutomalla lastenkoteihin monenlaisia käsitöitä, Rauha valaisee. Hän on käynytkin Afrikan puolella sekä eri puolilla Espanjaa. Paikallisille suomalaisille hän on tuttu näky toreilla ja kaduilla. Ruuanlaiton ja kutomisen ohessa Rauha sivistää itseään lukemalla toinen toistaan isompia opuksia. Lukeminen tapahtuu tietokoneen puhesyntetisaattorin avulla. Viimeisin kirja, jonka Rauha kuunteli, oli yli tuhatsivuinen opus Venäjän tsaarinajasta. Kirjat hän saa Näkövammaisten Keskusliiton kautta. Modernilla mummolla on tietokoneessa myös Skype, jonka avulla hän pystyy kuuntelemaan Suomen uutiset ja Avustaja Heta Hautamäelle Rauha on kuin oma mummu.