SUOMALAINEN VIENTIRAKENTAJA * Leo Perälä Siikaranta-opisto Tat 11 Kesäkuu 2009
Sisältö 1. Projektitiedot 1 2. Johdanto 2 3. Henkilöstö 3 3.1. Projektin henkilöstö 3 3.2. Rekrytointi 4 3.3. Työsopimukset 5 3.4. Ammattitaito 6 3.5. Kielitaito 6 3.6. Luonne 7 3.7. Alkoholi 7 3.8. Vapaa-aika 8 3.9. Henkilösuhteet 10 4. Kulttuuri 11 5. Asuminen 12 6. Ilmasto 13 7. Kateus 14 8. Työtoveruus 15 9. Poikkeusolosuhteet 15 10. Onnettomuudet / Tapaturmat 16 11. Vientirakentaminen ja Rakennusliitto 17 12. Yheenveto 18
1. Projektitiedot Projektin asiakirjat allekirjoitettiin 31.12.1978. Tilaajana oli Ministery of industy and Minerals ja rakennuttajana SCCCO. Projekti sai nimen Agasat Projekti. Elementtitehdas käynnistyi 16.10.1979 ja projektissa rakennettiin asuntoja 2541 kpl. Projekti toteutettiin ns. LBU menetelmällä(l-lohja B-box U-unit) Akasat-Projektin materiaalimenekki/ pv/viikko Materiaalit päivässä viikko Betonia 200-215m3 1200-1290 m3 Sementtiä 70-80 ton 420-480 Tankoterästä Verkkoterästä 31-32 kg.bm3 30-32 kg.bm3 Hiekkaa 0.673 im3.bm3 Kokonaisluku Spec.AGG 0.668 im3.bm3 1
Elementtitehtaan siilot Elementtitehdas 2. Johdanto Käsittelen tässä työssäni vientirakentamista ja siihen liittyviä asioita, joita on hyvä pitää mielessä harkittaessa vientirakentajaksi ryhtymistä. Tämän kirjoittelun ei missään nimessä pidä olla mikään raamattu vientirakentamisesta vaan kerron, miten itse olen kokenut kyseisen työn 25 vuoden ajalta. Se, että kerron tässä työssä vain yhdestä projektista, pätee myös melko suurelta osin muualla tehtäviin projekteihin. 2
Kyseinen projekti oli vuonna 1980 yksi Suomen suurimpia asuntotuotantoja. 3. Henkilöstö 3.1. Projektin henkilöstö Projektin henkilöstön määrä kasvoi sitä mukaa, kun tehdas aloitti toimintansa ja rakennustyöt pääsivät alkuun. Korkeimmillaan asukasluku Gamp-site:lla oli huhtikuussa 1982, jolloin asukkaita oli 446. Heistä suomalaisia oli 89; lapsia 12 ja naisia 7. Aliurakoitsijoiden henkilöstöä oli työmaalla 3 suomalaista ja 29 pakistanilaista. Itse kuuluin Oy Pinnoitus Ab:hen, joka toimi aliurakoitsijana kyseisessä projektissa. Projektin alussa toimin tasoitemiehenä. Päästyämme urakkatöistä työnantajan kanssa sopimukseen, muuttui toimenkuvani tasoite- ja maalausryhmien vetäjäksi. Rakennustyömaan henkilöstö 3
Yhtiömme pakistanilaiset työnjohtajat Kasmir Musarat Hussein Zah sekä Tom Arzan 3.2. Rekrytointi Henkilöstön rekrytoinnin suoritti Oy Lohja ab omasta henkilöstöstään ja Oy Pinnoitus ab puolestaan aliurakoitsijana omasta. Oy Lohja ab:lla oli oma psykologinen testaus, mutta Oy Pinnoitus ab:llä sitä vastoin ei ollut. Onko Suomalaisen vientirakentajan testaaminen jollakin amerikkalaisella testillä oikein, se jääköön jokaisen omaan harkintaan, ainakaan tässä projektissa se ei näyttänyt toimivan. Useimmat tämän testausfirman testaamista ihmisistä kärsivät jonkin asteieista koti-ikävästä tai muista vastaavista ongelmista. Joillekin se aiheutti alkoholiriippuvuutta ja jotkut kärsivät selvää masennusta. Parhaat saavutukset rekrytoinnissa saavutettiin sillä, että otettiin sellaisia vientirakentajia, jotka jo tunnettiin. Omalla kohdallani rekrytointi tapahtui seuraavasti. Minulle soitettiin aamulla 4.6.1980 ja pyydettiin Oy Pinnoitus ab:n toimistolle Pasilaan. Käskettiin ottamaan mukaan passi, jolla haetaan viisumia Irakin konsulaatista. Saapuessani paikalle, oli ensimmäinen kysymys, missä mahtavat olla matkatavarani? Sanoin niiden olevan vielä kotona, jolloin minulle ilmoitettiin, että lento Irakiin lähtee seuraavana aamuna klo 6.00. Alkoi aikamoinen rumba, että kerkesin hoitaamaan asiat kuntoon ja takaisin Helsinkiin. 4
Antaisin pienen neuvon tällaisten tapausten varalle. Ellei tunne yhtiötä tarpeeksi hyvin, ei kanna ta lähteä tällaisella varoitusajalla. Tällaisella kiireellä tehtyjä sopimuksia oli Irakissakin useita tapauksia. Jotkut tapaukset johtivat myöhemmässä vaiheessa vaikeisiin tilanteisiin työntekijän kannalta, koska firmat saattoivat olla rekisteröidyt esim. Kyprokselle tai jonnekin muualle veroparatiiseihin. Näistä firmojen rekisteröintimaista ei tietenkään kerrottu sopimusallekirjoitustilaisuudessa mitään. Keskellä Hiutale, eli juuri projektiin saapunut 3.3. Työsopimukset Ulkomaille töihin lähtevän on tärkeää tehdä työsopimus kotimaassa, eikä lähteä ns.soitellen sotaan. Työsopimusta ei pidä missään tapauksessa kirjoittaa lentokentällä. Lentokenttä ja sen kansainvälinen puoli ei ole enää Suomen lain alainen. Tässä projektissa ei sitä probleemaa esiintynyt. Kaikki asiat, jo projektin laajuus huomioon ottaen, toimi kuten kunnon työmaalla pitääkin. Pienemmissä projekteissa ja pienempien yhtiöiden projekteissa täytyy olla ulkomailla huomattavasti tarkempi. Jopa suomalaisten yhtiöiden kanssa asioidessa on otettava huomioon huijatuksi tulemisen mahdollisuus. Kannattaa ottaa rakennusliittoon yhteys ennen kuin kirjoittaa työsopimuksen.minua henkilökohtaisesti on monesti harmittanut, kun kuuntelee ns. vientirakentajia, jotka pitävät työsopimuksia joutavana höpinänä. Yleensä nämä kaverit ovat niitä, jotka käyvät yhden projektin ja saavat näpeilleen ja poistuvat taka-vasemmalle 5
3.4. Ammattitaito Kun projekteihin valitaan henkilökuntaa, vaaditaan rautaista ammattitaitoa ja ennen kaikkea kykyä ratkaista ongelmia. Useinkaan paikalla ei ole välineistöä, jota kotona löytyy heti jo nurkan takana. Tässä projektissa suurimmat vaikeudet esiintyivät projektin alussa johtuen suomalaisten, pakistanilaisten ja irakilaisten erilaisesta kulttuurista / työkulttuurista. Voitettuamme nämä vaikeudet lähti tämä projekti käymään kuin kello niin työnjohdon kuin työntekijöidenkin kohdalta. Lisäksi yhteistyötä auttoi, että suomalainen henkilöstö oli entuudestaan tuttuja ja paljon yhteistyötä tehneitä. Sama probleema esiintyy muuallakin projekteissa, johtuu varmaankin meidän laatu, työtapa, aikataulu ja työkulttuurista. Usein paikalliset eivät ymmärrä meidän luterilaista ajatusmaailmaamme työnteosta. Kun olen 25 vuoden ajan seurannut rakentamista Pohjoisnavalta Irakiin, Götebogista Kiinan rajalle, ei meidän tarvitse hävetä ammattitaitoamme eikä työn laatuamme yhdenkään muun maan kanssa. Suomalaisten kanssa aina toimiesesa asiat tulevat tehdyksi niin kuten sopimuksessa lukee. 3.5. Kielitaito Jos mikä, niin kielitaito täytyy ulkomaille töihin menevällä olla kunnossa. Tosin oli kielitaito miten hyvä tahansa, jos vastapuoli ei asiaa hallitse, se kielitaito täytyy etsiä. Hyvän vientirakentajan tuntee siitä, että se selviää kielellä kuin kielellä. Ko. projektissa kielivaikeudet olivat vähäisiä. Pakistanien kanssa tieto kulki jokusen vähän englantia hallitsevan kanssa. Venäjällä ja aikaisemmin Neuvostoliiton projekteissa kielivaikeudet olivat paljon suuremmat. Näissäkin tapauksissa verbaali lahjakkuus kyllä katsotaan eduksi. Hyvänä esimerkkinä kielitaidosta voidaan pitää tilannetta, johon jouduin, kun tasoiteruisku meni jumiin ja jouduin sitä korjaamaan. Sanoin Kazmille suomeksi, että vetäisee sähköpistokkeen pois tasoiteruiskusta. Tämä pakistanien työnjohtaja osasi jo jonkinverran suomea ja hän teki työtä käskettyä ja otti kaukosäätimen virran pois. Itse koneen virta kuitenkin oli päällä ja kun menin korjaamaan vikaa, jolloin kosketin johtoihin ja 360W tuli suoraan näpeille. Leo perseelleen, jytkäytti muuten aika mojovasti. Tämä tapaus opetti minulle ainakin sen, että kaikki asiat on hyvä tarkastaa kunnolla. Vaikka tässä tapauksessa ei vika ollut pakistanilaisen työnjohtajan, vaan minun itseni, koska en tarkastanut, että hän otti oikean pistokkeen irti, vaan luotin hänen ymmärtävän ohjeeni. Uskaltaisinkin väittää, että suuremmat onnettomuudet 6
projekteissa tapahtuvat niin kielitaidon puutteesta kuin huolimattomuudesta. Tosin meidän Suomesta tuomat sähkö- ym, työkalut saattavat olla kohdemaassa perin erilaisia. Minusta ulkomaan projekteissa ollaan kuitenkin hivenen varovaisempia kuin kotimaassa, johtuen varmaankin paikallisen sairaanhoidon tasosta. Tämä tuli ainakin Venäjän projekteissa todella konkreettisesti ilmi. Raahattiin jopa omat injektioruiskut mukana, vaikka kukaan niitä ei osannut käyttää, mutta jos tuli tarvetta, vietiin vain sairaalaan omat ruiskut, joita henkilökunta sitten käytti. Irakin projektissa meillä oli oma ensiapuklinikka, jossa päivysti suomalainen sairaanhoitaja koko ajan. Lisäksi meillä oli belgialaisen Sybetra-konsernin sairaala käytettävissä tarvittaessa. 3.6. Luonne Kun ryhdyt ajattelemaan vientirakentajaksi ryhtymistä, on luonne se, mikä näissä töissä on kaiken perusta. Luontaista avoimuutta ei voi opetella. Jos taas kuljetaan luonnostaan siten, että vesisateella nenä täyttyy vedellä, on parempi jättää nämä työt muille. Jos ajattelee vain pelkästään ulkomaan projekteja rahastuksena, on sekin asia tuhoon tuomittu. Usein myös kuulee työnantajienkin sanovan, että seikkailijat älkööt vaivautuko. Luonteen täytyy olla avoin, rehellinen ja sopeutumiskykyinen. Näissä ympyröissä toimii parhaiten niin sanottu savotta-jätkän luonne. Ennen kaikkea projektin johdolta ja ylemmiltä toimihenkilöiltä voitaneen vaatia tällaista luonnetta. Osalla tällainen luonne löytyi ja osalla se oli aivan hakusessa. He olivat todella siinä luulossa, että tässä on kahdenkerroksen väkeä. Parhaana esimerkkinä voi sanoa erään ihmisen vaatineen toimihenkilöille omaa klubia. Ainakin tämä projekti opetti minulle sen, että tällaisessa projektissa ei voi olla ja toimia, jos ajatusmaailma jakaa ihmiset kahtia. 3.7. Alkoholi Kun rupeaa ajattelemaan vientiprojektiin lähtemistä, on syytä tarkastella itseään myös alkoholin tai muiden ns. nautintoaineiden kannalta. Olet absolutisti - kehotan pysymään ehdottomasti kotona. Olet AA:ssa - houkutukset ovat varmasti myös sinulle liikaa. Yleensä porukassa pärjäävät parhaiten elämäntyyliltään samanhenkiset ihmiset. Heillä on aina tukea ja apua toisistaan.kun jollakin alkoi mennä liian 7
lujaa, kaverit kyllä palauttivat maanpinnalle nopeasti. Se, ettei ns. ulkona oteta, on virheellinen ajattelumalli. Mutta ne hurjat jutut kovista juomingeista ovat yleensä omaa katkeruutta kärsivien kavereidenniiden puheita. Kun tullaan 70- luvulta näihin päiviin, ovat myös tavat tässä asiassa muuttuneet. Työrytmi, joka meillä yleensä on ollut 12 tuntia arkipäivinä ja lauantaina 8 tuntia, karsii ns. juopottelijat joukosta ulos. Ei tietysti voi sanoa, että projekteissa oltaisiin nykyään absolutisteja, mutta nyt mennään paremminkin porukalla syömään viikonloppuisin ja ottaminen rajoittuu ns. sauna ja ruokajuomiin. Minulta on monesti kotimaassa kysytty miten Irakissa suhtauduttiin suomalaisiin, kun me käytämme alkoholia ja Irakissa sitä ei saa. Totuus on kuitenkin niin, että Irakin muslimit ovat shiiamuslimeja ja heidän katsontansa on suvaitsevampi kuin sunna-muslimien. Maassa olikin valtion ylläpitämiä alkoholiliikkeitä, joista sai ostaa alkoholia, jos sattui olemaan. Tästä johtui usein ristiriita paikallisten kanssa, kun eurooppalaiset usein ostivat koko kaupan tyhjäksi. Tästähän paikalliset olivat ymmärrettävästi näreissään meille. Mutta olihan heillä vesipiiput, joita he käyttivät perin useasti. 3.8. Vapaa-aika Camp-sit:lla vapaa-ajanviettoon oli panostettu kovasti. Koko asuntoalue oli kuin keidas erämaassa. Vapaa-aika työpäivän jälkeen vietettiin pääsääntöisesti omalla alueella pelaillen pallopelejä tai klubilla katsoen videoita sekä myös kirjaston palvelut olivat ahkerasti käytössä. Kalastus Eufrat-virrassa, joka virtasi 100 m:n päässä asuntoalueestamme, oli myös suosittua. Kalaakin tuli, mutta kukaan ei tiennyt mitä kalaa saimme, ristimme sen putkikalaksi. Savustettuna se oli kuitenkin erittäin maukasta. Viikonloppuisin oli monesti tunnelma kuin basaareilla, jos jotkut olivat saaneet viikolla saaliiksi erämaasta skorppionin, täytyihän sille järjästää kaveri ja katsoa kumpi on parempi, elikkä skorppionien taistelu. 8
Eufrat-virrassa uimassa Lentopallopelin parissa Viikonloppuisin yleensä kävimme läheisessä kaupungissa, Al-Qaim:ssa. Tosin kaupungissa ei paljon muuta ollut kuin ostoksilla käynti ja paikallisessa ravintolassa syöminen. Yhteistyössä pääurakoitsija Sybetran sekä tilaajan SCCCO:n kanssa aloitettiin jalkapallon puulaakisarja, johon osallistui 12 kansakuntaa omilla maajoukkueillaan. Suurempina juhlapyhinä, kuten juhannuksena, ajoimme koko henkilökunnan kanssa Bagdadiin Habbanya-järvelle viettämään juhannusta. Paikka oli ranskalaisten rakentama hotelli ja heidän suosima vapaa-ajanviettopaikka. Monet henkilöt myös uhrasivat Suomi-lomastaan matkustelemalla Afrikassa tai muualla Välimeren maissa, koska lentolippujen hinnat olivat niin edulliset. 9
Suomen projektin jalkapallojoukkue 3.9. Henkilösuhteet Mielestäni oli virhearvio ottaa asumaan samaan pieneen yhteisöön perheelliset ja poikamiehet. Pieni yhteisö tuo aina omat vaikeutensa, myös jokaisen asukkaan elämään. Tämmöinen asuminen ja elämä täytyy ottaa todella monipuolisesti. Tätä ongelmaa ei ole minun 25 vuotta kestäneellä vientirakentajataipaleella tullut sen jälkeen vastaan, mutta eipä ole ollut perheelliset ja poikamiehet samalla pienellä aidatulla alueella asumassakaan. Työssä olevat henkilöristiriidat eivät poistu työpäivän jälkeen, vaan ne asiat ovat olemassa jokaisina hetkinä ja asioiden kanssa täytyy osata elää. Tätä asiaa eivät välttämättä kaikki osanneet. Monille tämä toi todella suuria vaikeuksia. Projekteissa, jotka ovat tätä mittaluokkaa, täytyy olla ns. kämppälaki voimassa kaikkien osalta, niin projektinjohdon, toimihenkilöiden kuin työläisten. Ko. projektissa se ei joidenkin kohdalla toiminut tai he katsoivat olevansa sen yläpuolella. Lähinnä katson tällaisten tapahtumien olevan seurausta juuri siitä, että eräille ihmisille oli tullut sellainen harhaluulo, että he olivat asemastaan johtuen tasavertaisempia kuin toiset. Yleensä se johti jonkinlaiseen konfliktiin, joita sitten vatvottiin jos jonkinlaisessa pienessä piirissä ja juorut sen kuin kasvoivat ja rupesivat elämään omaa elämäänsä. 10
Seuraava ei ole missään tapauksessa punaniska-rasismia, mutta sata miestä tekee tappelematta vuoden töitä, mutta kolme naista ei viikkoa. Poikamieskämpillä taasen asiasta etupäässä pidettiin vedonlyöntejä, joissa veikattiin, kuka nainen nokkii tällä viikolla ja kenen silmiä. Tämä toiminta aiheutti sen katkeruuden poikamiesten porukassa, että henkilösuhteet alkoivat viilentyä ylempiä toimihenkilöitä kohtaan. Kun vertaamme tätä projektia Venäjän vastaaviin, en ole siellä moista eriarvoisuutta tavannut. Mutta toisaalta tästä Irakin projektista sai myös sellaisia kavereita, joiden kanssa pidetään yhteyttä varmaankin läpi koko elämän. 4. Kulttuuri Kun ollaan jo niin pitkällä, että kaikki sopimukset ja paperit ovat kunnossa, on ehdottoman tärkeää tutustua perusteellisesti kohdemaan uskontoon ja kulttuuriin, sillä se saattaa poiketa omastamme todella paljon. Tässä tapauksessa se kyllä antoi ainakin minulle valaistusta ihmiskunnan alkuajoista, Edenin puutarhat ym. joita voi sitten keinutuolissa eläkkeellä tai projektikavereiden kanssa myöhemmin tavattaessa muistella. Meillä paljon kulunut sanonta on, että maassa maan tavalla tai maasta pois, pitää tässä tapauksessa hyvin paikkansa. Tässä projektissa erittäin tärkeää oli ottaa huomioon paikallinen uskonto, islam, ja kunnioittaa sitä, kuten omaamme. Kaikki tauot töissä järjestettiin siten, että kunnioitimme työmiestemme rukoushetkiä. Pakistanien kanssa työskennellessä otimme huomioon heidän uskontonsa, joka oli shialaisuus. Poikkeuksia on kuitenkin niin heillä kuin meilläkin. Ramadanin aikana vesi ja olut kyllä maistuivat heille, mutta salassa, sianliha kuitenkin oli jo ylittämätön kynnys. Tarjotessamme heille omia ruokiamme, tuli aina kysymys, sisältääkö ruoka sianlihaa. Nainen bikineissä olikin sitten jo kovempi juttu, joka aiheutti meille jopa päänvaivaa. Jouduimme tekemään uima-altaalle varjoelementit näkösuojaksi. Eurooppalaiselle naiselle, jotka eivät olleet tottuneet olemaan muslimi valtioissa, oli vaikea tajuta, miksi ei voinut keikistellä bikineissä uima-altaalla, kun paikalliset ja pakistanilaiset olivat kurkkimassa puskien takana. 11
5. Asuminen Tässä kyseisessä projektissa asuimme moneen muuhun projektiin verrattuna todella hyvin. Gamp-site:lla oli kaikki, mitä asumiseen ja viihtymiseen voi näissä oloissa järjestää. Saunan ja uima-altaan lisäksi oli squas-halli, jalkapallo-, tennija koripallokentät. Klubilta löytyi biljardipöytä ja kirjasto. Suurin ongelma tällä Gamp-site:lla oli, että paikalla asui perheitä lapsineen ja poikamiehet omassa kastissaan, jolloin oli huomattavissa, että paikalle syntyi ns. kahden kerroksen väkeä. Perheellisten ja poikamiesten kitka oli osittain ihan huomattavissa. Perheelliset pyrkivät pitämään perhe-elämän suhteellisen normaalina. Poikamiehet taasen tunsivat tässä asiassa tulleensa toisen luokan kansalaiseksi. Tämäntyyppisiä vaikeuksia ei taasen esiintynyt kummankaan yhtiön Bagdadin projekteissa, koska henkilökunta asui eri paikoissa pitkin kaupunkia. Asuminen näin suljetussa yhteisössä ei voi olla vaikuttamatta ihmisten välisiin suhteisiin. Juorut kulkivat usein ja nopeasti henkilöltä toiselle. Perheiden raahaaminen tällaiseen projektiin on kyllä erittäin arveluttavaa. Poikamieskämpillä eläminen oli kuitenkin reilua ja yhteishenki oli etenkin ns: hurutuvassa todella hyvä, vaikka asunto sijaitsi ihan projektipäälikön naapurissa, silti naapurisopu säilyi. Luultavasti tähän hurutupaan oli kasautunut niin henkisesti kuin elämäntavoiltaan samanhenkiset ihmiset. Useasti me poikien kanssa mietimmekin miksi kaikki tulevat aina iltaisin ja viikonloppuisin viettämään aikaa hurutuvalle. Emme vain tulleet hyvin keskenämme toimeen vaan olimme monesti esimerkkeinä muille. Osasimme tehdä olomme mukavaksi ja kodikkaaksi. Rakensimme tupamme viereen grillin, josta tuli todellinen vaelluskohde varsinkin viikonloppuisin. 12
Etualalla pesularakennus ja takana toimistorakennus. 6. Ilmasto Ilmasto tässä maassa vaati melkoisesti totuttelemista. Verrattaessa Suomeen työpäivä oli aloitettava jo klo 5, keskipäivällä oli pidettävä runsas kolmen tunnin paussi, koska työnteko olisi muuten ollut mahdotonta ilmaston takia. Kesäisin aamulla oli reilu +350C lämmintä ja vastaavasti iltapäivällä saattoi olla varjossa +550C. Tämä asetti myös työnteolle melkoisia rajoituksia. Elementtien liian nopea kuivuminen aiheutti huomattavasti huolta elementtitehtaalle. Vastaavasti meille pintakäsittelijöille liian kuivat elementtien pinnat oli ensin kasteltava huolellisesti ennen tasoitetöiden suorittamista. Siitä huolimatta jouduimme paljon suorittamaan liian nopeasta kuivumisesta johtuvia korjauksia. Nämä kaikki työt olisi Suomen oloissa tietenkin jääneet ilmaston vuoksi tekemättä. Vastaavasti sadekauden tulosta paikalliset varoittivat jo hyvissä ajoin meitä, milloin rupeaa satamaan ja sade tuli melkein kellon tarkkuudella. Kun oli ruvennut satamaan, niin sitten satoi yötä päivää lähes kolme viikkoa. Pisarat olivat todella kookkaita, todellinen monsuuni. Vanha sanonta sanoo, että sateen jälkeen tulee pouta. Kun sitten pouta tuli, erämää kukki kaikissa sateenkaaren väreissä. Mutta jo viikon kuluttua erämaa näytti siltä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, paitsi tietysti sateen aiheuttamat vahingot. Urakkatyöhön asia tietenkin vaikutti haitallisesti. Asiaan saatiin kuitenkin projektin kestäessä korjaus, jolloin osasimme ottaa ilmaston vaikutukset huomioon. Meille poikkeuksellisia olosuhteita olivat myös hiekkamyrskyt ja trombit. Ne tulivat kerran vuodessa, mutta niiden tuloa ei voinut tarkasti ennustaa. Hiekkamyrskyn tulon ilmoitti taivaanranta, joka muutui tumman puhuvaksi ja peitti auringon. Silloin oli aikaa kaksi tuntia suorittaa suojaukset ja siirtyä sisätiloihin. Hiekkamyrskystä ei ollut suurempaa vaaraa, muttei ulkona voinut liikkua. Trombi, joka tuli hiekkamyrskyn jälkeen, oli sen sijaan huomattavasti vaarallisempi. Se heitteli polkupyöriä, laudan kappaleita, kottikärrejä ja muuta vastaavaa tavaraa useiden satojen metrien päähän, mikä sen tielle sattui. Hiekkamyrskyn ja trombin jälkeen oli aina parin päivän siivousja tuhojenkorjausurakka. 13
Hiekkamyrskyn alku. Myrsky kesti kolme päivää 7. Kateus Kateus ei kuulu vientirakentajan sanavarastoon.tämän asian opin tässä projektissa todella kantapään kautta. On ensiarvoisen tärkeää, että työmaalle valitaan luottamusmies, jolla on asiasta käytännön kokemusta ja henkilö hallitsee hänelle annetun luottamustoimen sillä vakavuudella ja kunnioituksella minkä työ vaatii. Erittäin hyvin tehtävänsä hoitaneen luottamusmiehen lopetettua projektinsa ja siirtyäkseen kotimaahan, jouduttiin meille valitsemaan uusi luottamusmies. Valinta oli yksimielinen, mutta pian huomasimme, että tällä henkilöllä oli vain yksi asia mielessä. Kuka projektissa hankkii eniten ja mitkä ovat kenenkin tulot sekä niiden tietojen levittäminen pitkin työmaata. Tällaiset mätämunat ovat tietenkin poikkeuksia, mutta joskus sattuu niitäkin joukkoon. On ensiarvoisen tärkeää tällaisen henkilön vaihtaminen mahdollisimman pian. Tätä ongelmaa taas ei ole esiintynyt muualla projekteissa missä olen toiminut vaan päin vastoin, esimerkkinä Venäjän projekti josta olin lähdössä lomalle tuli vanha projektikaveri minun juttusille ja antoi pankkikorttinsa ja vaan tokaisi, että viittiitkö tuoda minulle 500 dollaria rahaa, tuossa on kortti ja lapussa on pin -koodi. Nämä tällaiset kaverit tietävät sen tosiasian, että jos kerran vedät niin sanotusti välistä se on maine mennyt ja sitä ei selittelemällä tuoda takaisin. 14
8. Työtoveruus Olen pitkään miettinyt, mikä miestä vie ulkomaan projekteihin. Se ei ole enää vietti jalkapohjissa, vaan luultavasti se valtava toverihenki, joka tällaisessa tilanteessa aina väistämättä jossain vaiheessa syntyy. Ovatkohan tällaisille teille ajautuneet ihmiset ihan eri rotua, tuskinpa, mutta jotain erikoista näissä ihmisissä kuitenkin on. Kun olen myöhemmin tavannut näitä ihmisiä ollessani keikalla eripuolilla maailmaa, olen miettinyt asiaa ja tullut siihen johtopäätökseen, että näillä ihmisillä on kunnioitus sekä ylpeys omaa työtään kohtaan kohdallaan. En usko, että he ovat yhtään parempia kuin muutkaan. Uskallan kuitenkin väittää, että heillä on isompi perspektiivi ympäröivään maailmaan kuin kotimaassa jatkuvasti töitä tekevillä. Kun asuu kaverin kanssa vuoden tai kaksi samassa kämpässä ja näkee kaveria 24 tuntia vuorokaudessa, kyllä täytyy olla henkilössä muuntautumis- ja venymiskykyä. Hurtti huumori on ensiarvoisen tärkeää. Vientirakentajiahan ei periaatteessa koskaan tunneta heidän omilla ristimänimillään, vaan jokaiselle kehittyy tai paremminkin kehitetään niin sanottu projektinimi. Ei minuakaan tunnista oikealla nimellä monikaan projektirakentaja, mutta kysyppä, tunnetko konepajatulkin, niin johan valkenee henkilö. Johtuu varmaan minun kovasta äänestäni. Muita hyviä nimiä projektissa esiintyi kuten häikkä-timpuri, mittee, apu-mittee, konkorde, pintarahti, marilyn, aimsori, pinokkio jne. Nimitetyksi tuleminen vaati jokinlaisen tapahtuman tai luonteen piirteen. Se voi myös olla kunnianimitys, kuten katson sen omalta kohdaltani olevan. Päälikköni sanoja lainatakseni: "Muut saavat soittaa Suomeen kerran kuukaudessa firman laskuun. "Leo ei tarvitse puhelinta, hänhän voi puhua vaikka päivittäin ilman linjoja". 9. Poikkeusolosuhteet On mahdollista, että projektin aikana tapahtuu jotain poikkeuksellista, kuten meillä tapahtui. Alkoi sota Irakin ja Iranin välillä. Oma työmaamme ja Gamp-site:mme joutui evakuointikeskukseksi. Tämäntapaiset poikkeusolot kysyvät kaikilta mukanaolijoilta todellista pelisilmää. Ihmisiä alkoi tulla muista suomalais-projekteista linja-autoittain meidän Gamp-sit:lle. Olemmeko me suomalaiset saaneet jo äidin maidossa jonkinlaisen organisointivietin, koska evakuointi suomalaisten osalta tapahtui hyvässä järjestyksessä ja ilman suurempaa paniikkia. Kun konsulimme ilmoitti, että Irakin hallitus ei voi taata meille 100 % turvallisuutta, naiset ja lapset lähtivät ensin, sitten me muut. Meidän evakuointimme tapahtui kokonaisuutena kivuttomasti. Koko evakkomatkalla halki Syyrian, oli paremminkin tunnelma kuin 70-luvun 15
keihäsmatkoilla. Mutta eräät aliurakoitsijat eivät todellakaan tajunneet mistä tässä oli kysymys. ( Onneksi tämä ei koskenut meidän projektia, mutta kuitenkin Suomalaista yhtiötä ).Kun tällainen poikkeustila alkaa, en omasta puolestani haluaisi olla tällaisen yhtiön kirjoissa.aliurakoitsia ei suostunut maksamaan työntekiöidensä lentolippuja ulkoministeriön virkailialle ilmoitti vain maksavansa omansa tulkoot muut vaikka aasin selässä Ulkoministeriölle kuitenkin erikoiskiitos tästä evakuoinnista, kukaan ei jäänyt pois matkasta. Ulkoministeriöstä annettiin meille suositus olla kommentoimatta olosuhteita kohdemaassa ja muutenkin pitämään matalaa profiilia koko sodasta palatessamme kotia. Projekti oli pysähdyksissä noin 3 kk, ja tästä ajasta me miehet olimme pois paikalta 5vk. Tämän jälkeen Irakin hallitus ilmoitti olojen olevan suotuisat projektin jatkamiselle. 10. Onnettomuudet / Tapaturmat Projektissa kuoli työtapaturmaisesti 1 henkilö, jäätyään katkeavan elementin alle. Kyseinen tapaus on selkeä osoitus ammattitaidosta tai tässä tapauksessa sen puuttesta. Iltavuorossa oli valettu varjoelementti, jonka pakistanilaiset olivat raudoittaneet, eikä sitä oltu suomalaisten toimesta tarkastettu. Elementti oli muuten ihan ok, mutta keskeltä elementtiä puuttui raudoitusta 30 cm. Elementtiä asennettaessa elementti oli jo paikoillaan ja raksit otettu irti. Asentaja oli mennyt vielä vaatraamaan rekylittömällä vasaralla, jolloin elementti katkesi ja tipahti asentajan päälle. Mitään ei ollut tehtävissä, kun 960 kg painava elementti murskasi asentajan alleen, pään jäädessä ulkopuolelle. Asentaja eli vielä noin 3 tuntia belgialaisessa sairaalassa, vaikka hänen sisäelimet olivat kaikki murskana. Toinen kuolemantapaus tapahtui liikenneonnettomuudessa, henkilöauton kolaroitua maansiirto-dumpperin kanssa. Maansiirto-dumpperia kuljetti Iintialainen kuljettaja, joka ajoi vasenta kaistaa, kuten oli tehnyt myös intiassa. Tiukassa mutkassa tämä dumpperi tuli sitten meidän mestariamme vastaan samalla puolella. Tämän lisäksi työtapaturmia projektissa sattui suhteellisen vähän. Vakavampi työtapaturma oli ehkä jalan katkeaminen elementtivarastolla. Työntekijän jalkaan saatiin ensiapu belgialaisesta sairaalasta, jonka jälkeen työntekijä toimitettiin Suomeen avomurtuman leikkaukseen. Näissä tapahtuneissa kuolematapauksien käsittely henkilöstölle oli mielestäni melkoisen ontuvaa. Ei riitä, että soitetaan surumusiikkia ruokalassa ja sen jälkeen lähdetään töihin. Olisi ollut varmaan viisaampaa, että projektin johto olisi ottanut keskusteluun tapahtuman ja miksi näin tapahtui. Jos asia olisi purettu kokonaan palasiin, olisi jokainen varmaan ollut tapahtuneesta paljon viisaampi. Tiedottaminen henkilöstölle asiasta ja onnettomuuksien purku olisi ainakin katkaissut huhuilta juuret. 16
Kun asiaa ei käsitelty perinpohjaisesti, se rupesi elämään omaa elämäänsä. En tiedä käsiteltiinkö asia projektin johdossa. Jos asia käsiteltiin, niin ei se tieto ainakaan tullut työläisille. Tällaista ei pitäisi enää kuitenkaan sattua nykyään projekteissa. 11. Vientirakentaminen ja Rakennusliitto Rakennusliiton roolia tarkasteltaessa vientirakentamisessa on tapahtunut melkoista parannusta. Vielä -80 luvulla meitä vientirakentajia pidettiin melkeimpä maanpettureina, paitsi Neuvostoliiton projekteissa työskenteleviä, jotka jostain syystä tuntuivat olleen rakennusliiton erityisessä suojeluksessa. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta kyseisessä Irakin projektissa, jossa vieraili Rakennusliiton delegaatio. Heidän antinsa ei meitä liiton jäseniä paljon lohduttanut, lähinnä hävetti näiden ihmisten puolesta. Tilaisuudesta jäi paska maku, kun ensin haukutaan ja pyydetään Neuvostoliittoa rakentamaan. Tuskin nykyjohdon aikana tällainen käyttäytyminen olisikaan mahdollista. No niistä päivistä on rakennusliitonkin kanta aivan toinen, niin myös henkilöt. Kyllä nykyään jo saa rakennusliitolta apua toimittaessa ulkomailla. Siitä hyvänä esimerkkinä Norjan-projekti, johon saimme kiitettävästi apua taisteltaessa palkka saatavista. Mikä on sitten järjestäytymisaste vientirakentajien keskuudessa, oman käsitykseni mukaan hyvin heikko. Ajatellaan vieläkin, ettei sieltä mitään apua ole saatavana. Vain valveutuneemmat pitävät jäsenyytensä kunnossa. Olisiko liitolla tähän asiaan mitään mahdollisuuta vaikuttaa esimerkiksi olemalla enemmän esillä pienemmissä projekteissa. Alueella, jossa on suurempi keskittymä pieniä projekteja, voisi olla aluetoimitsija esimerkiksi vaikka päivän kyseessä olevalla paikkakunnalla. Näin varmaankin saisimme niin sanottuja unohtuneita takaisin liittoon ja heidän tietämyksensä liiton käyttöön. Rakennusliiton roolin toivoisin olevan vientirakentamisessa suurempi kuin se on ollut. Olisiko Rakennusliiton roolia mahdollista laajentaa.? Toivoisinkin Rakennusliiton luovan jonkinlaisen ohjeistuksen ulkomaille töhin lähteville. 17
12. Yheenveto Kun tarkastellaan vientirakentamista nykyään, voidaankin todeta se tosiseikka minkä eräs kirvesmies sanoi jo 70-luvulla, että me opetamme neuvostoliitlaiset / venäläiset rakentamaan ja olemme senjälkeen itse työttömiä. Tämä toteamus on nyt tätä kirjoittaessa käynyt toteen. Laatu, mitä suomalainen rakentaja on vienyt maailmalle, kestää kyllä vertailun kenen kanssa tahansa. Aikataulut pitävät, työ tehdään niin kuin on sovittu ja papereissa lukee. Suomalainen tunnetaankin maailmalla rehellisenä ja reiluna rakentajana, jonka puheet ja teot pitävät. Muutamia vinkkejä, jos ja kun olet lähdössä ulkomaille töihin. Ota selvää yrityksestä ja huolehdi työsopimuksesta yhdessä rakennusliiton kanssa. Ota selvää mitä rokotuksia tarvitset ja maksaako firma ne, jos ei, niin on varmaankin parempi jättää homma siihen. Firma, joka ei huolehdi näistä velvotteista, tuskin se huolehtii muistakaan velvotteistaan. Matkakustannuksetkin ovat tietysti työnantajan maksettava. Ota selvää asumisesta, missä ja millaisissa olosuhteissa kohdemaassa asutaan. Jos työnantaja velvoittaa maksamaan asumisesta, kannattaa jättää koko hoito, koska on oletettavissa, ettei muutkaan asiat pidä paikkaansa. Kirjaa kaikki vaatimuksesi työsopimukseen, jonka säilytät. Sopimus on aina kotimaassa turvassa. 18