Kirje OKM/44/210/2014 03.11.2014 Jakelussa mainituille Viite Asia Opetus- ja kulttuuriministeriön kirjallinen palaute yliopistoille syksyllä 2014 Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on vastuu hallinnonalansa ohjauksesta ja valvonnasta. Korkeakouluilla on vastaavasti tilivelvollisuus toiminnastaan ja voimavarojen tavoitteiden mukaisesta käytöstä. Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksen osana yliopistoille annetaan pääsääntöisesti kirjallinen palaute niinä vuosina, jolloin ei käydä sopimusneuvotteluja tai tehdä ohjaukseen liittyviä yliopistovierailuja. Palautemenettely perustuu yliopistolain (558/2009) 48 :n mukaiseen tavoitteiden seurantaan ja arviointiin. Syksyn 2014 palautteessa pääpaino on yliopiston strategian toteuttamisen arvioinnissa. Lisäksi palaute sisältää ministeriön näkemyksiä ja linjauksia koskien koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä. Palautteeseen sisältyy tavoitteiden toteumaraportti, yliopiston koulutusalojen asemoituminen valtakunnallisessa tarkastelussa sopimusindikaattorien pohjalta, julkaisutoiminnan päätieteenaloittaista tarkastelua, katsaus yliopistojen talouteen ja henkilöstöön sekä kandipalautteen tulokset. Syksyn 2014 palaute perustuu muun muassa yliopistojen strategioihin ja näiden toimeenpanoon ministeriön ja yliopistojen välisiin sopimuksiin yliopistojen tilinpäätöksiin ja muuhun raportointiin kandipalautekyselyn tuloksiin viimeisimpiin saatavilla olleisiin korkeakoulu- ja tutkimustilastoihin (Tilastokeskus, OKM, CIMO, OECD, Thomson-Reuters, Suomen Akatemia) hallituksen rakennepoliittisen ohjelman ja valtioneuvoston periaatepäätökseen valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistukseksi yliopistovierailuihin ja niihin liittyviin aineistoihin Opetus- ja kulttuuriministeriö antaa seuraavan kirjallisen palautteen yliopistoille syksyllä 2015. Opetus- ja kulttuuriministeriön on tarkoitus käynnistää yliopistolain uudistuksen vaikutuksista uusi arviointi vuoden 2014 lopulla siten, että asiasta voidaan antaa selvitys eduskunnan sivistysvaliokunnalle viimeistään vuonna 2016.
OKM/44/210/2014 2 (10) Korkeakoululaitoksen yhteisissä tavoitteissa kaudella 2013 2016 tavoitetilana on nykyistä laadukkaampi, kansainvälisempi, vaikuttavampi ja tehokkaampi suomalainen korkeakoululaitos vuonna 2020. Arvio tavoitteiden toteutumisesta ja kehittämistarpeista on tehty ministeriön ja yliopistojen välisissä sopimuksissa olevien korkeakoululaitoksen yhteisten tavoitteiden jäsentelyä noudattaen ottaen huomioon toimintaympäristön muutoksia. Yliopistojen toiminnan tuloksellisuus sopimusindikaattorien valossa näyttää pääsääntöisesti tavoitteen mukaiselta. Yliopistojen tulee ottaa toiminnassaan ja strategisessa tavoitteenasettelussaan huomioon jatkuva toimintaympäristön muutos. Ilmastonmuutos etenee, maailman väestö kasvaa ja ikääntyy sekä kaupungistuu. Maailmantalouden rakenne, toimintalogiikka ja globaali työnjako muuttuvat monella tavalla. Koulutustaso nousee maailmanlaajuisesti ja maiden väliset erot tasoittuvat. Nousevat taloudet panostavat enenevässä määrin tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Maailmantaloudessa kasvu on pitkään heikkoa ja siksi uusien kasvun lähteiden hakeminen on tärkeää. Kestävän kasvun keskeisiä lähteitä ovat tiede, teknologia, innovaatiot ja osaaminen, joita voidaan edistää vahvojen instituutioiden kautta. Kansainvälinen kilpailu kiristyy koulutuksessa ja tutkimuksessa. Kansainvälisessä työnjaossa Suomi erikoistuu entistä vahvemmin toimintoihin ja työtehtäviin, joissa tarvitaan osaamista ja luovuutta. Vahva tieteellinen tutkimus luo pohjaa yhteiskunnan innovaatiovetoiselle kehittämiselle, joka on myös talouden monipuolistamisen perusta. Viimeaikaiset selvitykset ovat osoittaneet, että Suomen korkeaan koulutustasoon perustuva suhteellinen kilpailuetu on heikentynyt. Yliopistouudistuksen tarjoamat mahdollisuudet muun muassa kansainvälistymisessä, yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa ja yhteistyörakenteissa tulee hyödyntää täysimääräisesti uuden kasvun turvaamiseksi. Järjestelmätason merkittävimmät linjaukset tehdään seuraavien hallitusten ohjelmissa. Linjausten taustoittamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt selvityksen, jossa tarkastellaan suomalaisen korkeakoulujärjestelmän kehittämistarpeita suhteessa vertailun kannalta relevanttien maiden korkeakoulumallien kehittämissuuntiin ja toimintaympäristön muutokseen sekä tuotetaan ehdotuksia Suomen korkeakoulujärjestelmän kehittämiseen. Työ valmistuu alkuvuodesta 2015. Teema on keskeisesti esillä myös joulukuun 2014 korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon seminaarissa. Vahvat korkeakouluyksiköt osaamisen perustana Yliopistouudistuksen yhteydessä toteutettiin rakenteellisia uudistuksia, joita tuettiin taloudellisin lisäpanostuksin. Yliopistot ovat panostaneet tutkimustoimintansa ja -profiilinsa vahvistamiseen. Yliopistojen kärkialueet ja profiilit eivät vielä ole kaikilta osin selkeästi tunnistettavissa, mikä osaltaan heikentää mahdollisuuksia merkittävien strategisten kumppanuuksien syntymiselle ja rahoituspohjan monipuolistamiselle. Yliopistovierailujen perusteella koulutustehtävään liittyvät opetus, oppimisympäristöt ja oppimisen ohjaaminen ovat jääneet osassa yliopistoista liian vähälle huomiolle. Opetus- ja kulttuuriministeriö kiinnittää huomiota yliopistojen perustehtävien ja henkilöstörakenteen tasapainoiseen kehittämiseen. Toiminnan ja talouden muodostamaa kokonaisuutta suunnitellaan yliopistoissa strategiaperustaisesti. Monien yliopistojen sisäistä rahoituksen kohdentamista näyttää kuitenkin pitkälti ohjaavan valtakunnallisen rahoitusmallin lyhytjänteinen osaoptimointi, ei
OKM/44/210/2014 3 (10) yliopistojen omiin strategisiin valintoihin pohjautuva pitkäjänteinen johtaminen ja toiminnan kehittäminen. Yliopistojen taloudellinen tilanne on kokonaisuutena katsottuna hyvä. Ne ovat tunnistaneet taloudelliset ja toiminnalliset riskinsä. Yliopistot pitävät merkittävimpinä riskeinä suoraan valtionrahoitukseen ja sijoitustoimintaan liittyvää epävarmuutta. Niiden taloutta on tarkasteltu aikajaksolla 2011 2013 kannattavuutta, maksuvalmiutta ja vakavaraisuutta kuvaavien tunnuslukujen avulla. Tunnuslukujen mediaanit ovat koko yliopistosektorin osalta hyvällä tasolla aikajaksolla 2011 2013. Vuonna 2013 tulos suhteessa kokonaistuottoihin (yliopistojen kannattavuus) oli 3,2 % (yliopistokohtainen vaihteluväli oli +10,5 %:sta - 0,5 %:iin), maksuvalmius quick ratio -tunnusluvulla mitattuna 4,4 (yliopistokohtainen vaihteluväli oli 26,1:stä 1,9:ään) ja vakavaraisuus omavaraisuusasteella mitattuna 86 % (yliopistokohtainen vaihteluväli oli 75,8 %:sta 96,5 %:iin). Tunnuslukutarkastelu on tehty vertailukelpoisuuden vuoksi emoyliopistojen tiedoista. Neljä yliopistoa laatii myös konsernitilinpäätöksen. Yleisesti voidaan todeta, että konsernien kannattavuus oli jonkin verran emoyliopiston kannattavuutta korkeammalla tasolla. Yliopistojen suoraan valtion rahoitukseen perustuvat tuotot ovat olleet aikajaksona 2011 2013 vuosittain 1.708, 1.756 ja 1.757 mrd. euroa, varsinaisen toiminnan tuotot 962, 993 ja 974 milj. euroa ja sijoitustoiminnan tuotot 3, 77 ja 103 milj. euroa. Varsinaisen toiminnan tuottojen osuus kokonaistuotoista on ollut 36,0; 35,7 ja 34,4 % eli kehitys on ollut lievästi aleneva. Kilpaillun rahoituksen osuus kokonaisrahoituksesta on pysynyt lähes samalla tasolla tarkastelukauden ajan (18,6 %, 18,7 % ja 18,8 %). Yliopistojen tuotoista on muun kuin valtion rahoituksen tai EU-rahoituksen osuus on edelleen pieni (2,2; 2,1 ja 1,8 %). Osuus ei ole kasvanut yliopistouudistuksessa tavoitellun mukaisesti. Kokonaiskuva yliopistosektorin taloudesta ja yliopistokohtaiset taulukot esitetään palautteen liitteenä. Pääosa yliopistoista on erityisesti strategisten tavoitteiden tukemiseksi toteuttanut toiminnan ja henkilöstön sopeuttamistoimenpiteitä. Yliopistojen toiminnan pitkäjänteisen kehittämisen kannalta keskeistä on edelleen valtionrahoituksen taso. Yliopistojen on varauduttava siihen, että julkiseen talouteen kohdistuvien paineiden seurauksena pääosin perustoimintaedellytykset turvaavaan yliopistojen toiminnan suoraan valtionrahoitukseen ei ole odotettavissa lähivuosina merkittäviä määrärahalisäyksiä. Yliopistojen laskennalliseen rahoitusmalliin vuoden 2015 alusta tehtävät uudistukset edellyttävät varautumista yliopistokohtaisiin määrärahamuutoksiin. Yliopistot ja eduskunnan tarkastusvaliokunta ovat nähneet yliopistokiinteistöyhtiöihin liittyvät voiton tuloutustavoitteet ja Senaatti-kiinteistöjen toiminnan yliopistokiinteistöyhtiöiden osaomistajana ongelmallisena. Hallitus on käynnistänyt ohjelmansa mukaisesti keskustelut Senaatti-kiinteistöjen osittain omistamien yliopistokiinteistöjen myymisestä yliopistoille tai muille mahdollisille ostajille vuonna 2015. Toimintaympäristön muutokset ja niukkenevien julkisten voimavarojen tehokas käyttö edellyttävät, että voimavaroja ei hukata epätarkoituksenmukaisesti päällekkäiseen ja hajanaiseen toimintaan tai ylimitoitettuun institutionaaliseen rakenteeseen. Korkeakoulut ovat vain vähäisissä määrin pystyneet keskinäisin yhteistyöjärjestelyin sopimaan alakohtaisesta työnjaosta. Ministeriö näkee myönteisenä Unifin ja yliopistojen käynnistämän työn korkeakoulujen alakohtaisen keskinäisen yhteistyön järjestämiseksi. Tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän, alueiden sekä työ- ja elinkeinoelämän tarpeista on haettava kullekin alueelle soveltuvimpia ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteistyörakenteita hyödyntäen myös kansainvälisen yhteistyön tarjoamat
OKM/44/210/2014 4 (10) mahdollisuudet. Esimerkiksi henkilökuntaa, tiloja, tutkimuslaitteita, tietovarantoja ja palvelutoimintoja on nykyistä paremmin voitava hyödyntää yhteiskäytössä. Tutkimus- ja tutkijakoulutusyhteistyö tutkimuslaitosten, julkisten toimijoiden ja elinkeinoelämän kanssa on keskittynyt harvoihin korkeakouluihin ja koulutusalakohtaiset erot ovat isoja. Useimmat yliopistot eivät ole vahvuusalueidensa avulla onnistuneet merkittävissä määrin hyödyntämään EU:n rahoitusinstrumentteja. Opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa yliopistoja yhdessä Tekesin ja Suomen Akatemian kanssa lisäämään tutkijoille annettavia tukitoimia kansallisiin ja kansainvälisiin rahoitushakuihin osallistumiseksi. Lisäksi ministeriö kannustaa yliopistoja osallistumaan aktiivisesti kevään 2014 kehyspäätöksen yhteydessä päätettyyn valtion vastinrahoitukseen kytkeytyvään varainhankintakampanjaan. Taloudellisen hyödyn ohella vastinrahoituskampanja voi tiivistää yliopiston yhteiskunta- ja alumnisuhteita ja tätä kautta syntyy myös uusia yhteistyörakenteita ja -kumppanuuksia. Suomen Akatemian asettaman kokonaiskustannusmallin kehittämistä selvittävä ryhmä on havainnut useita puutteita yliopistojen talous- ja tietojärjestelmien toimivuudessa, täydentävän rahoituksen hallinnoissa ja tähän liittyvässä yliopiston sisäisessä tiedottamisessa. Yliopistojen tulee kehittää tiedottamista kokonaiskustannusmallin periaatteista ja luoda helppokäyttöisiä työkaluja myös tutkimusryhmälähtöisesti talouden suunnitteluun, seurantaan ja ennakointiin. Yliopistojen tulee myös uudistaa taloushallinnon tietojärjestelmien ajantasaista raportointia siten, että toiminnasta aiheutuvat kustannukset kohdentuvat oikein laskentakohteille. Tämä on välttämätöntä yliopiston strategisen johtamisen tukemiseksi ja vertailukelpoisen tiedon saamiseksi perustehtävien kustannuksista eri aloilla sekä tutkimusryhmien tehokkaan ajankäytön ja suunnittelun edistämiseksi. Opetusja kulttuuriministeriö ottaa kehittämistarpeet huomioon myös yliopistojen taloushallinnon koodiston jatkokehittämisessä. Laadukkaasta koulutuksesta nopeammin työelämään Kansainvälisesti vertailtuna suomalaiset opiskelijat aloittavat opintonsa myöhemmin ja valmistuvat hieman vanhempina kuin OECD- ja EU-maissa keskimäärin. Korkeakouluopintojen keskimääräinen aloittamisikä Suomessa on 24 vuotta, kun OECD maiden keskiarvo on 22 vuotta. Alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen keskimääräinen ikä Suomessa on 28 vuotta, kun se on OECD-maissa 27 vuotta. Tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen keskimääräinen kesto tohtorintutkinnon suorittamiseksi on Suomessa noin kaksinkertainen verrattuna esimerkiksi useimpiin eurooppalaisiin maihin ja tutkijanuralla päästään siten myöhemmin itsenäisesti hakemaan tutkimusrahoitusta. Työurien pidentämisen kannalta keskeinen toimenpide on ollut opiskelijavalintojen uudistaminen, jota tukee vuosina 2014 2015 toteutettava korkeakoulujen aloituspaikkojen määräaikainen lisääminen. Uudistuksen vaikuttavuuden kannalta keskeistä on, että hakijoille muodostuu oikea kuva siitä, mitä hakeminen, sijoittelu ja opiskelupaikan vastaanottaminen merkitsevät tuleviin hakumahdollisuuksiin ja -väyliin. Yliopistojen tulee valmistautua opiskelijavalintojen uudistamisen toisen vaiheen toteutukseen ja tiedottaa eri tahoille valintojen uudistamisesta. Entistä useammalla tulee jatkossa olla mahdollisuus korkeakouluopintoihin sekä tutkinnon tai osaamista tuottavien kokonaisuuksien suorittamiseen. Tämä edellyttää huomion kiinnittämistä mm. avoimeen korkeakouluopetukseen. Ylipistoilla tulee olla läpinäkyvät menettelyt avoimessa korkeakouluopetuksessa opiskelleiden valitsemiseksi tutkintoon johtavaan koulutukseen. Tutkintojen osista voidaan myös kehittää uudenlaisia
OKM/44/210/2014 5 (10) osaamiskokonaisuuksia, joille on kysyntää ja tarvetta työelämässä. Erilaisin tavoittein opiskeleville tulee olla riittävän laajaa ja monipuolista avoimen korkeakouluopetuksen tarjontaa. Kaikki yliopistot ovat selkiyttäneet tohtorikoulutuksen valintamenettelyitä ja lähes kaikissa yliopistoissa kaikki jatkokoulutettavat kuuluvat yliopiston tutkijakouluun ja oman alansa tohtoriohjelmaan. Yliopistot ovat lisänneet keskitetysti tarjottua yhteistä koulutusta jatkokoulutettaville. Tohtorikoulutuksen kehittäminen tulee kytkeä kiinteämmäksi osaksi yliopiston koulutuksen ja tutkintojen kehittämistoimia sekä tutkijanurajärjestelmiään, ja yliopistojen tulee lisätä keskinäistä yhteistyötä tutkimuslaitosten sekä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Yliopistojen tutkijanuran neljän portaan yhteensopivuuden edistämiseksi muiden julkisten tutkimustoimijoiden urajärjestelmien kanssa on perustettu työryhmä. Yliopistot ovat kehittäneet tutkintorakennettaan, erityisesti kandidaattivaiheen ohjelmia on laaja-alaistettu. Keskimääräinen läsnä olevien opiskelijoiden vuotuinen opintopistekertymä on 39 (mediaani). Yliopistokohtaisesti luvut vaihtelivat Aalto-yliopiston ja Tampereen yliopiston 33 opintopisteestä, Turun yliopiston 43 ja Taideyliopiston 46 opintopisteeseen. Opintoaikojen lyhentämiseksi yliopistojen tulee varmistaa, että opinnot on kaikilla aloilla suunniteltu siten, että opiskelijan on mahdollista suorittaa vuodessa vähintään 60 opintopistettä. Yliopistojen tulee mahdollistaa ympärivuotinen opiskelu ja suoritustavoiltaan monimuotoiset opinnot kaikilla koulutustasoilla osana opetuksen ja ohjauksen kokonaisuuden kehittämistä ja johtamista. Yliopistojen tulee huomioida toimintaympäristön ja työelämän muutokset koulutussisällöissään ja opetusmetodeissaan siten, että kaikilla korkeakouluista valmistuneilla on koulutusalaan katsomatta tulevaisuuden avaintaidot ja korkeatasoista asiantuntijuutta. Tämä edellyttää panostusta yliopistojen opetushenkilöstön osaamisen kehittymistä tukevaan henkilöstökoulutukseen ja laaja-alaiseen osaamisen kehittämiseen. Opiskelun saavutettavuutta ja esteettömyyttä voidaan parantaa tieto- ja viestintäteknologialla. Yliopistojen tulee monipuolistaa opiskelijoille tarjottavaa opetustarjontaansa hyödyntämällä sekä kansallista että kansainvälistä avointen digitaalisten opetusresurssien kuten MOOCien tarjontaa. Yliopistojen toteuttamat avoimet kurssit monipuolistavat osaltaan opiskelijavalinnan tapoja. Myös toisen asteen oppilaitosten kanssa tehtävässä yhteistyössä, avoimen korkeakouluopetuksen tarjonnassa, aikuiskoulutuksessa sekä tiedeviestinnässä ja -kasvatuksessa voi hyödyntää avointen verkkokurssien tai muiden avointen materiaalien tuottamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa korkeakouluja kokeiluihin näissä. Työllisyystilanteen kiristyessä opiskelijahyvinvoinnin merkitys sekä yliopistojen opintoprosessien ja opiskelijapalvelujen toimivuus korostuvat. Opintojen aikana tarjottu työllistymisen tuki on erityisen tärkeä aloilla, jotka eivät suoraan valmista tiettyyn ammattiin. Tutkijankoulutuksessa tulee tuoda esille akateemisen tutkijanuran ohella aiempaa vahvemmin muut työllistymismahdollisuudet ja tarjota siihen osaamisen kehittämistä, koska yhä harvempi tutkijankoulutuksen saaneista jää yliopistojen palvelukseen,. Tohtorikoulutuksen kehittämisessä tulee löytää myös tapoja, joilla osaaminen ja henkilöt siirtyvät molempiin suuntiin yliopiston ja yhteiskunnan välillä. Näin menetellen yliopistojen tuottaman uuden tiedon ja osaamisen hyödyt näkyvät akateemisten saavutusten lisäksi yhteiskunnassa laajemmin esimerkiksi elinkeinoelämän ja julkishallinnon kehittymisen tukena, ja yhteiskunnan tarpeet tulevat aiempaa vahvemmin huomioon otetuksi yliopistojen toiminnassa. Opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa yliopistoja hyödyntämään valtakunnallista opiskelijapalautetta opetuksen ja ohjauksen kehittämisessä. Yliopistojen tulee kehittää
OKM/44/210/2014 6 (10) sellaisia käytäntöjä, joilla vastausaktiivisuus saadaan vakiinnutettua mahdollisimman korkealle tasolle kaikissa yliopistoissa. Kandipalautteen perusteella selvä enemmistö opiskelijoista on tyytyväisiä tai osittain tyytyväisiä hyvinvointiinsa yliopistossa, koulutuksen laatuun, ohjaukseen ja vuorovaikutukseen henkilöstön kanssa. Opiskelijat näkivät eniten kehittämistarvetta opintojen suunnittelun ohjauksessa sekä käytetyissä opetusmenetelmissä. Yliopistojen mahdollisuudet toteuttaa tutkimuslähtöistä erikoistumiskoulutusta laajenevat. Uusien erikoistumiskoulutusten kehittäminen edellyttää korkeakoulujen keskinäistä koordinaatiota ja yhteistyötä keskeisten työelämän edustajien kanssa. Nykyisten erikoistumiskoulutusten osalta on tärkeää toteuttaa siirtymä uuteen järjestelmään hallitusti. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen hallinnolliset prosessit ovat kehittyneet. Toimintaperiaatteet ja -käytännöt kuitenkin vaihtelevat korkeakoulujen kesken. Kehitettävää on edelleen etenkin tunnustamisen joustavuudessa, tunnistamisen menetelmien käyttöön otossa sekä korkeakoulusektorin sisällä tapahtuvissa siirtymissä. 2011 Toteutuma 2012 2013 keskiarvo 2011 2013 OKM/sov. tavoite 2016 Alemmat korkeakoulututkinnot 13 275 13 014 13 016 13 102 14 200 Ylemmät korkeakoulututkinnot 12 515 13 829 14 444 13 596 15 023 Tohtorin tutkinnot 1 653 1 649 1 724 1 675 1 635 Vähintään 55 op. suorittaneiden osuus, % 25,6 26,9 28,1 26,8 31,7 Ylemmät korkeakoulututkinnot / opetus- ja tutkimushenkilökunta 0,70 0,77 0,80 0,76 0,89 Tohtoritutkinnot / tutkijanuravaihe IV henkilötyövuodet 0,61 0,63 0,65 0,63 0,72 Tutkimuksella ja innovaatiotoiminnalla kilpailukykyä, hyvinvointia ja vaikuttavuutta Yliopistojen strategioissa on painotettu tutkimuksen pitkäjänteistä ja korkeatasoista kehittämistä ja sen vaikuttavuutta. Strategioiden mukaisesti yliopistot ovat panostaneet tutkimuksen vahvuusalojensa kehittämiseen ja kohdentaneet niille voimavarojaan sekä hyödyntäneet ulkopuolista tutkimusrahoitusta, mikä näkyy muun muassa hyvässä julkaisutuottavuudessa sekä tutkimushenkilökunnan määrässä. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisen tutkimuksen kärki on terävä, mutta kovin kapea. Tieteellisten julkaisujen viittausindeksillä mitattuna Suomen tutkimusjärjestelmä asettuu OECD:n keskiarvotasolle ja hieman EU:n keskiarvon yläpuolelle, mutta on jäljessä muista Pohjoismaista. Suomen sijoitus OECD-maiden viittausindeksivertailussa laski 2000-luvun alun 9. sijasta 14. sijaan 2010-luvun alkuun. Suomen sijoitus parhaimman tutkimuksen vertailussa (Top10-indeksi) laski 11. sijasta 15. sijaan. Aiemmin Suomen edellä olleiden maiden, kuten Tanskan lisäksi Australia, Irlanti, Norja ja Saksa sekä Top10-indeksivertailussa myös Itävalta ovat ohittaneet Suomen. Päätieteenalat, joilla Suomi on menestynyt erittäin hyvin kansainvälisessä vertailussa, ovat maatalous- ja metsätieteet sekä bio- ja ympäristötieteet. Yliopistojen tulee pyrkiä siihen, että mahdollisimman suuri osa yliopistojen julkaisuista ilmestyy eri alojen arvostetuimmissa tieteellisissä julkaisukanavissa.
OKM/44/210/2014 7 (10) Lähes kaikki yliopistot ovat käynnistäneet toimia opettajan- ja tutkijanurien kehittämiseksi eurooppalaisten periaatteiden mukaisesti. Euroopan komission tunnustuksen hyvästä tutkijoita koskevasta henkilöstöpolitiikasta on saanut kuusi suomalaista yliopistoa. Euroopan komission tilaaman raportin mukaan vuosina 2004 2011 tehtyjä suomalaisia tieteellisiä julkaisuja oli vuonna 2013 avoimesti saatavilla 48 %, joka on lähellä jäsenmaiden keskitasoa. Jatkossa koko tutkimuskaaren avoimuuden rooli tulee entisestään korostumaan ja eri rahoitusinstrumentit edellyttävät tutkimuksen tuloksena syntyneiden julkaisujen ja aineistojen avointa saatavuutta (vrt. esimerkiksi Horizon2020). Vuodesta 2015 alkaen Suomen Akatemia edellyttää tutkimushankkeissaan sitoutumista julkaisujen avoimeen saatavuuteen ja edistää tutkimusaineistojen ja -menetelmien avointa saatavuutta. Yliopistojen konkreettiset toimenpiteet tieteen ja tutkimuksen avoimuuden edistämiseksi ovat kuitenkin vasta käynnistymässä. Avoimuus tulee ulottaa jokaiseen tutkimusprosessin vaiheeseen. Tutkimusdatan hallinta edellyttää riittävien resurssien ohella panostusta infrastruktuureihin, datanhallintaan liittyvään koulutukseen ja ohjeistukseen. Yliopistojen tulee huolehtia siitä, että avoimuuden suunnittelusta ja toteutuksesta tulee luontainen osa tutkimustyötä niin aineistojen, menetelmien kuin julkaisujenkin suhteen. Tutkimusjulkaisujen julkaisuarkistojen ja rinnakkaistallentamisen tulee olla helppokäyttöisiä ja avoimesti hyödynnettävissä ja tutkijoita tulee velvoittaa rinnakkaistallentamaan omat työnsä. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa avoimen tieteen ja tutkimuksen kulttuurin, teknisen kehittämisen ja osaamisen edistämistä avoimen tieteen ja tutkimuksen hankkeessa. Tutkimusympäristöjen kansallista kehittämistä ohjaa kansallinen tutkimusinfrastruktuurien strategia ja tiekartta vuosille 2014 2020. Opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa yliopistoja edelleen kehittämään ja resursoimaan strategiaansa sisältyviä tutkimusinfrastruktuuriohjelmia keskinäisessä yhteistyössä ja yhteistyössä ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten sekä työja elinkeinoelämän kanssa. Suomen Akatemia tukee tutkimusinfrastruktuuriohjelmien toimeenpanoa. Päättäessään valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistuksen periaatteista syyskuussa 2013 valtioneuvosto asetti tavoitteen syventää korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyötä monivuotisessa kehittämisprosessissa. Yliopistojen yhteistyö ja työnjako tutkimuslaitosten kanssa on jo monimuotoista, mutta tilaa on vielä suunnitelmalliselle sopimuspohjaiselle tiivistämiselle. Yhteistyön havaittuja hidasteita ja esteitä poistetaan laajapohjaisessa kehittämisprosessissa, jossa yliopistot ovat keskeisessä roolissa. Suomen Arktisessa strategiassa painotetaan osaamisen ja tutkimuksen merkitystä. Suomen Akatemia on päättänyt arktisesta tutkimusohjelmasta. Arktisen yhteistyön merkitys kasvaa tulevaisuudessa ja opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa yliopistoja ottamaan sen huomioon koulutuksessa ja tutkimuksessa. Toteutuma 2012 2013 keskiarvo 2011 2013 OKM/sov. tavoite 2016 2011 Tieteelliset julkaisut / opetus- ja tutkimushenkilökunta 1,68 1,68.. 1,68 1,74 Kilpailtu tutkimusrahoitus / kokonaisrahoitus, % 18,6 18,5 18,8 18,7 20,9
OKM/44/210/2014 8 (10) Kansainvälistyminen laadun turvaajana Yliopistojen kansainvälistymisessä keskeistä on pitkäjänteisen koulutus- ja tutkimusyhteistyön kehittäminen strategisten kumppaneiden kanssa. Strategisten kumppanien valintaan ja niiden määrään tulee kiinnittää erityistä huomiota. Perinteisten kansainvälisten kumppanien lisäksi yliopistojen yhteistyö Kiinan, Venäjän, Intian ja Brasilian kanssa on vahvistumassa. Yliopistojen tulisi laajemmin toimia yhteistyössä ja esimerkiksi hyödyntää Kiinassa koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyötä koordinoivan erityisasiantuntijan palveluja. Ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä on kasvanut viime vuosina tasaisesti, mutta on edelleen kansainvälisesti vertaillen pieni. Vuonna 2012 yliopistojen alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavista opiskelijoista oli 4,7 % ulkomaan kansalaisia. Tieteellistä tai taiteellista jatkotutkintoa suorittavia ulkomaalaisia oli 9,8 %. OECD-maiden keskiarvo on lähes kaksinkertainen. Yliopistojen tulee huolehtia siitä, että ulkomaalainen henkilöstö ja opiskelijat integroidaan osaksi korkeakouluyhteisöä ja yhteiskuntaa. Toimenpiteitä tarvitaan ulkomaalaisten opiskelijoiden työelämäyhteyksien luomiseen opintojen aikana vahvistamalla alueellista yhteistyötään yritysten, kolmannen sektorin, ELY-keskusten ja muiden toimijoiden kanssa. Yliopiston tulee tarjota riittävästi suomen tai ruotsin kielen opintoja opiskelijoilleen ja henkilökunnalleen. Useimmissa yliopistoissa ulkomaisen opetus- ja tutkimushenkilökunnan määrä on selvästi noussut suunnitelmallisen rekrytointipolitiikan ansiosta. Tämä on tapahtunut pääsääntöisesti suuntaamalla rekrytointimenettelyjä ulkomaille ja kansainvälisiin hakuihin. Ulkomaalaisen opetus- ja tutkimushenkilökunnan määrä on kasvanut tasaisesti viime vuosina ollen 17,8 % vuonna 2013. Palveluja ulkomaalaistaustaiselle henkilökunnalle on lisätty vahvimmin kansainvälistyneissä yliopistoissa. Professorien liikkuvuus yliopistosta toiseen, niin Suomessa kuin ulkomaillekin, tai tutkimuslaitosten ja yliopistojen kesken on kuitenkin vielä varsin vähäistä. Kannusteita suomalaisten tutkijoiden liikkuvuuden edistämiseen on määrätietoisesti kehitettävä ja tunnistettava myös muut kansainvälistymisen muodot. Yliopistojen tulee huolehtia siitä, että kaikkiin tutkintoihin sisältyy kansainvälistymistä tukeva osio. Liikkuvuusjaksot tulee suunnitella siten, että ne eivät pidennä opintoaikoja ja ulkomailla suoritetut opinnot hyväksytään osaksi tutkintoa. Yliopistot ottavat huomioon henkilöstökoulutuksessaan kansainvälistymisen tarpeet. Suomalaisten yliopistojen näkyvyyttä rajojen ulkopuolella parantaa yhteistyö muiden korkeakoulujen, Team Finland-toimijoiden ja muiden tahojen kanssa. Koulutusvienti edellyttää yliopiston strategista sitoutumista ja pitkäjänteistä kehittämistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa yhteisten koulutusvientirakenteiden ja korkeakoulujen yhteisen koulutusvientiyhtiön kehittämiseen.
OKM/44/210/2014 9 (10) 2011 Toteutuma 2012 2013 keskiarvo 2011 2013 OKM/sov. tavoite 2016 Ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat 8 752 9 628 10 240 9 540 8 950 Suomesta lähteneiden tai Suomeen saapuneiden vaihto-opiskelijoiden määrä (vaihdon kesto yli 3 kk) 10 257 10 661 10 713 10 544 11 950 Opettajien ja tutkijoiden kv-liikkuvuus (väh. 1 vko) / opetus- ja tutkimushenkilökunta 0,36 0,39 0,38 0,38 0,42 Korkeakouluyhteisön kehittäminen Yliopistovierailujen perusteella yliopiston johto ja dekaanitaso on vahvasti sitoutunut yliopistojen strategian mukaisten toimien eteenpäin viemiseen. Ministeriö pitää huolestuttavana, että paikoitellen henkilöstön keskuudessa on tyytymättömyyttä strategiaprosessien toteuttamiseen ja tästä on seurannut heikko sitoutuminen tai tietämättömyys strategian sisällöstä. Ministeriö kannustaa yliopistoja välittämään hyviä käytänteitä muille korkeakouluille muutoshankkeistaan ja johtamisjärjestelmien, esimerkiksi kollegion roolin kehittämisestä. Tätä kautta voidaan tukea myös johtamisen ammattimaistumista ja johtamiskäytänteiden kehittämistä. Yliopistojen on aiempaa paremmin kuultava ja sitoutettava henkilöstöä ja opiskelijoita johtamis-, organisaatio- tai muiden uudistusten varhaisessa vaiheessa. Elinkeinoelämä- ja sidosryhmäsuhteiden tiivistymisestä huolimatta sidosryhmäyhteistyö vaatii edelleen strukturoidun yhteistyön kehittämistä niin strategiaprosessissa kuin perustehtävien sisältöjen uudistamisessa. Ministeriö kannustaa yliopistoja työhyvinvoinnin tarkastelussa yhtenäisen ja vertailukelpoisen työvälineen käyttöönottoon. Kaikilla yliopistoilla on tasa-arvosuunnitelma ja/tai tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Raportoinnin perusteella toimia koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi tai sukupuolitietoisuuden kehittämiseksi on meneillään vain yksittäisissä yliopistoissa. Ministeriö ilmaisee huolensa siitä, että osassa yliopistoja tasa-arvon edistämistyötä tehdään lähinnä ylioppilaskunnan toimesta. Ministeriö kannustaa yliopistoja edelleen edistämään sukupuolten tasa-arvoa henkilöstöpolitiikassaan sekä perustehtäviensä sisältöjen kehittämisen kautta. Nykyisellään koulutus- ja tieteenalat ovat voimakkaasti jakautuneet miesten ja naisten aloihin. Lähes kaikissa yliopistoissa on käynnistetty kestävän kehityksen toimenpiteitä ja yliopistot näkevät oman roolinsa kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen toteuttamisessa. Kolme yliopistoa on suunnitellut laativansa oman toimintasitoumuksen ja muutama yliopisto on osallistumassa kumppaneidensa toimintasitoumuksiin. Erityisesti kestävän kehityksen integroimisessa opetukseen on suuria eroja yliopistojen välillä. Ministeriö kannustaa yliopistoja jatkamaan toimia kestävän kehityksen integroimiseksi kaikkiin toimintoihinsa ja vaihtamaan tietoa hyvistä käytänteistä esimerkiksi korkeakoulujen kestävän kehityksen foorumin kautta. Yliopistojen, joiden vahvuusalueet liittyvät globaalien haasteiden tutkimiseen, tulee aktiivisesti hakeutua näihin liittyviin kansainvälisiin tutkimusverkostoihin.
OKM/44/210/2014 10 (10) Yliopistoyhteisön turvallisuus ja hyvinvointi edellyttävät yliopiston kokonaisturvallisuuden määrätietoista kehittämistä ja ammattitaitoista turvallisuusjohtamista. Ylijohtaja Tapio Kosunen Opetusneuvos Jorma Karhu Liitteet Jakelu Tiedoksi Liite 1. Opetus- ja kulttuuriministeriön yliopistokohtainen kirjallinen palaute syksyllä 2014 Liite 2. Katsaus yliopistojen talouteen ja henkilöstöön Liite 3. Yliopistojen koulutusalojen asemoituminen valtakunnallisessa kokonaisuudessa Liite 4. Yliopistotutkimuksen vaikuttavuus ja tuottavuus päätieteenaloittain 2010-luvun alussa Liite 5. Kandipalautteen tulokset syksy 2013 ja kevät 2014 Yliopistot OKM/KTPO