2012 sogsakk sanomat SAMI LAITI - PERINTEIDEN ÄÄRELLÄ SAAMELAISNEIDOT MAAILMALLA UHKAAKO SUOMALAISTUMINEN DUODJIA?
SISÄLTÖ 03 Pääkirjoitus 04 Kielten ja kulttuurin Sajos 06 Suurta tukea saamelaiselle elokuvalle 08 Saamelaisneidot maailmalla 10 Oppisopimuskoulutuksessa perinteiden äärelle 14 Ijahis idja 15 Uhkaako suomalaistuminen duodjia? 18 Matkailulinjalla on mukavaa! 20 Porojen animointia lampaiden maassa 22 Asuntolaelämää Virpin valtakunnassa 26 The Slap 28 Some - Internetin hiekkalaatikko 30 Aitojen taitojen juurilla 31 Koulutustarjonta SOGSAKK SANOMAT Julkaisija Saamelaisalueen koulutuskeskus Toimitus Saamelaisalueen koulutuskeskus Menesjärventie 4, PL 50 99871 Inari Toimittajat Camilla Arjasmaa Kevin Francett Onneli Halonen Maria Kosonen Marjo Ulkuniemi Jarkko Remahl Etukannen kuva Maria Kosonen Malli: Sami Laiti Takakannen kuva Maria Kosonen Malli: Sami Laiti Ulkoasu Toimituskunta SOGSAKK Sanomat on medialinjan opintoihin kuuluva julkaisu. Ohjaajat Erkki Feodoroff Aki Harju Hannu Tikkanen Painopaikka Kopijyvä Oy 2012 Painettu 100% uusiopaperille www.sogsakk.fi Pääkirjoitus SOGSAKK ELÄÄ JA KEHITTYY Saamelaisalueen koulutuskeskus on aikojen kuluessa laajentunut tarjoamaan hyvin laajaa joukkoa erilaisia lyhyitä ja pitempiä koulutuksia, ja kehittynyt siinä tunnetuksi taitajaksi, hyväksi ja arvostetuksi. Mutta nytkään, jos koskaan, laakereilla lepäilemään ei voi jäädä, kun maailma muuttuu kiihkeään tahtiin. Siksi kaikkia toimintoja kehitetään koko ajan tarmokkaasti ja määrätietoisesti. Yksi päällimmäisistä uudistuksista perustutk into koulutuksessa on laajennetun työssäoppimisen malli, jota aletaan toteuttaa porotalouden koulutusohjelmassa ensi syksystä lähtien. Laajennettu top tarkoittaa sitä, että nykyisen n. 20 opintoviikon sijasta jopa puolet tutkinnosta eli 60 opintoviikkoa voi suorittaa käytännön porotöissä. Poropuolella tapahtuu muutakin uutta: tänä vuonna aloitettiin muiden porokoulujen kanssa perinne, poronuorten omat päivät. Tänä vuonna tämä Nuoret vieropalkisilla-tapahtuma järjestettiin Inarissa, ensi vuonna mennään Rovaniemelle, sitten toivottavasti Norjaan tai Ruotsiin. Tapahtuma on siitä erilainen kuin muut porotapahtumat, että se on järjestetty nuorten formaatilla. Kokouspaikka ei ole luentosali, vaan se järjestetään viihtyisäksi keskustella ryhmissä ja yhdessä. Asiantuntijoiden puheenvuorot ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, keskusteluja on paljon, kuten myös oheistapahtumia, ja nuoret pääsevät tutustumaan toisiin poronuoriin joka puolelta poronhoitoaluetta. Ihan uutena koulutuksena SAKK tarjoaa lukuvuoden mittaista (40 ov) koltansaamen kielen ja kulttuurin koulutusta alkaen syksyllä 2012. Koulutus on tarkoitettu kaikille koltansaamen kielestä ja kulttuurista kiinnostuneille. Koulutuksen opetus on suunniteltu siten, että se sopii työelämässä koltansaamen kielen ja kulttuurin osaamista tarvitseville sekä jatko-opintoja suunnitteleville. SAKK:n koulutustarjonnassa erittäin tärkeässä roolissa ovat ympäri saamelaisaluetta toteutettavat saamelaiskulttuurikoulutukset sekä muut alueen ihmisten tarpeiden mukaan järjestettävät lisä- ja täydennyskoulutukset. Näiden koulutusten kautta oppilaitoksemme pääsee lähelle alueen ihmisiä ja pyrkii joustavasti vastaamaan tärkeisiin esille tuleviin koulutustarpeisiin. Parhaillaan on menossa useita laajoja työvoimapoliittisia aikuiskoulutuksia. Näistä mainittakoon Sevettijärven saamenpuku ja asusteet -koulutus sekä Hetassa toteutettava luu- ja sarvityö sekä puu- ja pahkatyökoulutukset. Lisäksi keväällä 2012 toteutetaan laajasti eri puolilla saamelaisaluetta poroelinkeinoon liittyvää lyhytkoulutusta kuten yhdessä SPR:n Järjestöt kylässä -hankkeen kanssa to teu tettava gpskoulutus sekä Utsjoella Saame lais alueen matkailukoulutus yhdessä saame lais matkailuyrittäjien kanssa. Saamelaisalueella tapahtuvan koulutuksen lisäksi tarjoamme virtuaalikoulussamme etä- ja verkko-opetusta koko Suomeen. Runsaan kansallisen toiminnan lisäksi pidämme yllä laajaa kansainvälistä alkuperäiskansaverkostoamme sekä toteutamme erilaisia kehitys- ja koulutusprojekteja pohjoisten alkuperäiskansojen kanssa. Oppilaitoksemme siis elää ja kehittyy itse, ja on lisäksi merkityksellinen toimija koko sirkumpolaarisen alueen kehittämisessä. Outi Jääskö Opettaja Luonto- ja ympäristöala, porotalous SOGSAKK sanomat 2012 2 3 SOGSAKK sanomat 2012
Kielten ja kulttuurin Sajos Teksti/Ulkoasu: Marjo Ulkuniemi Kuvat: Kevin Francett Sajos on tavallaan kulttuuri- ja tietokeskittymä. Tarjolla on tapahtumia, joihin pääsee osallistumaan paikan päällä mutta myös linkkien kautta etänä, Holmberg kertoo. Sajoksessa on tilat myös virtuaalikoulutukselle, mikä Holmbergin mukaan on tänä päivänä todella iso juttu. Pohjoissaamen kielen ja kulttuurin lehtori Outi Länsman on tyytyväinen Sajoksen tiloihin. Pääosin muutto uusiin tiloihin on sujunut hyvin. Uuden talon tapoihin ja käytäntöihin tutustuminen vie silti aikansa. Saimme käyttöömme kielistudion, joka on ollut todella hyvä lisä kielenopiskelussa. Siitä myös opiskelijat ovat pitäneet, Länsman kertoo. Myös medialinja siirtyi vuoden alussa Sajoksen katon alle. Rehtori Holmberg on innoissaan niistä mahdollisuuksista, joita Sajos tuo media-alan koulutukseen. Media on saanut omat isot tilat ja studion, mikä tuo mukanaan haasteita ja uudenlaista opetusta. Esimerkiksi Sajoksen avajaisissa tehty yhteistyö Yleisradion kanssa oli haasteellinen homma, mutta se sujui lopulta hienosti. Medialinja tuotti avajaisista suoran internetlähetyksen, jota tuhannet katsojat seurasivat Yleisradio Sápmin nettisivujen kautta. Ohjaavat opettajat Erkki Feodoroff, Aki Harju ja Joonas Saari olivat tyytyväisiä lähetykseen. Tästä on hyvä jatkaa. Tulevaisuudessa pääsemme tekemään varmasti vastaavanlaisia lähetyksiä, kertoo Feodoroff. Uusi talo, uutta sisältöä ja innovatiivisia ajatuksia Sajos on Suomen saamelaisten hallinnon ja kulttuurin keskus. Keskuksen rakentaminen oli noin seitsemäntoista miljoonan euron investointi. Nyt saman katon alla ovat saamelaiskirjasto, saamelaisarkisto ja saamelaiskäräjien toimitilat, jotka ruokkivat toinen toisiaan ja tuovat uusia mahdollisuuksia opetus- ja tutkimustoimintaan. Valtiovalta on tämän hankkeen aikana hienosti osoittanut, että se haluaa tukea saamen kieltä ja kulttuuria. Koko projektissa on ollut kyse saamelaisten itsehallinnon toteuttamisesta, ja sille Sajos tarjoaa fyysiset puitteet, saamelaiskäräjien hallintopäällikkö Juha Guttorm sanoo. Kevättalven aikana saamelaiskulttuurikeskuksessa on järjes tetty lukuisia konsertteja, semi naareja ja elokuvanäytöksiä. Juha Guttormin mukaan Sajokselle asetetut tavoitteet ovat täyttyneet heti alusta lähtien. Oman tukikohdan myötä monen saamelaisen unelma on toteutunut. Sajos on tehty ennen kaikkea saamelaisille itselleen. Sen tarkoituksena on lisätä alkuperäiskansan yhteisöllisyyttä ja vahvistaa sen identiteettiä ja itsetuntoa. Samalla Sajos tarjoaa puitteet perinteisen saamelaiskulttuurin edistämiselle ja yhtä lailla kulttuurin kehittämiselle ja uudistamiselle, Guttorm kertoo. Tammikuussa avattu saa melaiskulttuurikeskus Sajos on antanut uudet tilat Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kielten ja kulttuurin koulutukselle. Koulu tuskeskuksen reh tori Liisa Holmberg on mielissään siitä, miten Sajos on vilkastuttanut koulun toimintaa. Talossa järjestetään erilaisia seminaareja, joihin myös opiskelijat voivat osallistua. SOGSAKK sanomat 2012 4 5 SOGSAKK sanomat 2012
Suurta tukea saamelaiselle elokuvalle Opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä Suomen elokuvasäätiö jakaa tänä vuonna enintään 100 000 euroa saamelaisen elokuvan käsikirjoittamiseen ja kehittämiseen. Tuotantojohtaja Petri Kemppisen mukaan kyselyitä tukeen liittyen on tullut paljon. Ima Aikio-Arianaick ohjaustöissä. Kuva Minna Saastamoinen Suomen elokuvasäätiön hakusääntöjen mukaan elokuvahank keesta vastaavien käsikirjoittajan ja ohjaajan tulee täyttää saamelaisuuden kriteerit. Kemppisen mukaan saa melaisuutta tulkitaan Suomen elokuvasäätiössä laissa saamelaisuudesta asetettujen määritteiden mukaisesti. Elokuvasäätiö soveltaa tukea hakeviin korkeimman hallinto-oikeuden syyskuussa 2011 antamaa laajennusta saamelaisuudesta. Laajennuksen mukaan henkilöä voidaan pitää saamelaisena, vaikka hän ei täysin täyttäisi kaikkia saamelaisuudelle asetettuja edellytyksiä. Kun hakemuksia tulee, niitä käsitellään väljemmän näkemyksen mukaisesti, Kemppinen toteaa. Hänen mukaansa tuki soveltuu parhaiten tekijöille, kuten käsikirjoittajille ja ohjaajille, kun taas kehittämistukea hakevat useimmiten tuotantoyhtiöt. Saamelainen elokuvantekijä Ima Aikio-Arianaick työstää parhaillaan dokumenttia saamelaismuusikko Niillas Holmbergistä. Työtään varten hän on saanut jo käsikirjoitustukea elokuvasäätiöltä ja aikoo hakea vielä kehittämistukea dokumenttiprojektiinsa. Hänen mukaansa kor vamerka tun tuen saaminen saamelaiselle elokuvalle on todella motivoivaa. Pidän päätöstä hyvin merkittävänä. Tämä alen Tarja Porsanger. Kuva Camilla Arjasmaa taa kynnystä hakea rahoitusta, Aikio-Arianaick toteaa. Uskon myös että ensikertalaisia löytyy hakijoiden joukosta nyt enemmän. Itse vuodesta 2004 elokuvia tehnyt ja tuottanut Aikio-Arianaick ei ole yllättynyt elokuvasäätiön päätöksestä määrittää saamelaisuutta korkeimman hallintooikeuden päätöksen mukaan. En pidä asiaa kuitenkaan kovinkaan merkityksellisenä, hän sanoo. Tuki saa varmasti monet näkemään elokuvan tekemisen mahdollisena ammattina eikä enää pelkkänä harrastetoimintana S k á b m a g o v a t - elokuvafestivaalien projektipäällikkö Tarja Porsanger uskoo paikallisen koulutuksen sekä elokuvakeskuksen motivoivan uusia saamelaisia elokuvantekijöitä pohjoisen alueella. Saamelaiselle elokuvalle jyvitetty tuki luo hänen mukaansa uusille tekijöille uskoa tulevaan. Tuki saa varmasti monet näkemään elokuvan tekemisen mahdollisena ammattina eikä enää pelkkänä harrastetoimintana, Porsanger toteaa. Elokuvasäätiön tuki avaa myös mahdollisuuksia yhteispohjoismaisiin tuotantoihin. Ensin tarvitaan kotimaista rahaa, että voidaan lähteä hakemaan myös ruotsalaista ja norjalaista rahoitusta. Seuraavana kehittämiskohteena Porsanger mainitsee saamelaiset tuotantoyhtiöt. Pohjoisessa pohditaan, kannattaako perustaa uusia tuotantoyhtiöitä vai ehdottaa ideoitaan jo olemassa oleville yhtiöille. Tuotantoyhtiöitä pohjoisessa on vähän. Saamelaisen elokuvan ei Porsangerin mukaan tarvitse olla genresidonnaista. Suomessa on innostuttu dokumenttielokuvista. Tulevaisuudessa voitaisiin myös kehittää muun muassa animaatioiden ja fiktiivisten lyhytelokuvien tekemistä. Teksti: Jarkko Remahl Kuvat: Camilla Arjasmaa Minna Saastamoinen / Studio Borga Ulkoasu: Jarkko Remahl SOGSAKK sanomat 2012 6 7 SOGSAKK sanomat 2012
SAAMELAISNEIDOT MAAILMALLA Yleisradiossa keväällä nähty Märät Säpikkäät oli yksi kevään puhutuimmista televisiosarjoista ainakin pohjoisessa. Saamelaisia ja saamelaiskulttuuria huumorilla esittelevä sarja ihastutti niin saamelaisia kuin suomalaisiakin. Sarjassa esiintyvä Anne Kirste Aikio kertoo, että ohjelman toinen tuotantokausi on jo työn alla. Sarjan saamelaisneidot Anne Kirste Aikio ja Suvi West opiskelivat Saamelaisalueen koulutuskeskuksen medialinjalla 2000-luvun alussa. Media-ala tuntui Anne Kirsten mielestä omalta jutulta heti alusta lähtien. Oli kova hinku päästä radioon. Keplottelinkin itseni kesätöi hin Ylen Saamen radioon lukion jälkeen, hän kertoo. Anne Kirste muutti perheineen Norjasta Suomeen ennen kuin hän aloitti lukion. Lukion jälkeen hän halusi tehdä jotain käytännönläheistä. Ei siinä vaiheessa ollut sellaista tunnetta, että olisin halunnut lähteä Inarista muualle, hän sanoo. Medialinjan kaksivuotiset opinnot tutustuttivat Anne Kirsten moniin asioihin. Opin noissa paino tettiin lehtikirjoittamista, multimediaa, radiotyötä ja erityisesti televisiokerrontaa. Koulutukseen kuului myös työharjoittelujaksoja, joiden aikana Anne Kirste pääsi monenlaisiin paikkoihin kokeilemaan siipiään. Vapaa-aika meni omien projektien parissa, mutta se ei Anne Kirsteä haitannut. Koin, että kaikesta, mitä teen, on hyötyä minulle itselleni. Nautin siitä, mitä sain tehdä, hän muistelee. Anne Kirsten mukaan erityisen hienoa oli, että opiskellessa sai itse päättää, mihin haluaa suuntautua. Koulu antoi mahdollisuudet, perustekniikat ja taidot. Opettajat olivat inspiroivia ja veivät journalismista poispäin vapaaseen ilmaisuun. Saimme tehdä sitä, minkä koimme inspiroivaksi. Kahden vuoden aikana opituista taidoista on ollut paljon hyötyä Medialinja antaa hyvän pohjan ihan mihin tahansa media-alan töihin, Anne Kirste sanoo. Kuvat; Tarinatalo Ulkoasu; Camilla Arjasmaa Teksti; Camilla Arjasmaa, Aki Harju Anne Kirste Aikio (oik.) ja Suvi West (vas.) löysivät toisensä opiskelujen kautta. Nyt tytöt tekevät yhdessä Märät Säpikkäät -tv-sarjaa. Tällä hetkellä Anne Kirsten aika kuluu Märät Säpikkäät -sarjan toisen tuotantokauden käsikirjoittamiseen. Hän kirjoittaa sarjaa yhdessä Suvi Westin kanssa. Tytöt tutustuivat sattumalta juuri medialinjalla. Huomasimme että meillä oli samankaltaiset työtavat, ja varsinkin huumori yhdisti, Anne Kirste nauraa. Omaa tv-sarjaa tytöt suunnittelivat jo tuolloin. Anne Kirste lähti medialinjan jälkeen opiskelemaan yliopistoon, ja Suvi teki dokumenttiprojekteja tahollaan. Myöhemmin tytöt kuitenkin palasivat idean pariin. He kaupittelivat projektia joka puolelle, ja yllättäen idea löikin läpi. Ylellä esitetty Märät Säpikkäät on saanut paljon suosiota ja näkyvyyttä. Käsikirjoitan uusia jaksoja päivittäin. Tammikuussa nähdään sitten uudet tuotokset. 9 SOGSAKK sanomat 2012
OPPISOPIMUSKOULUTUKSESSA PERINTEIDEN ÄÄRELLE Inarilainen 30-vuotias Sami Laiti, Mihku-Biehtar Sami-Asllat, on tunnettua Laitin sukua. Suku on täynnä toinen toistaan taitavampia käsityöläisiä monessa sukupolvessa. Ei ole siis ihme, mutta ei myöskään itsestään selvää, että Sami on oppisopimuskoulutuksessa isällään. Kuvat, teksti ja ulkoasu: Onneli Halonen Inarin kirkonkylän vanhin pihapiiri ja rakennus, Samekki, on tullut tunnetuksi viime vuosikymmenien aikana Petteri Laitin, ansioituneen ja pitkänlinjan saamenkäsityöläisen, verstaana ja myymälänä. Sisällä talossa vallitsee leppoisa, lähes ajaton tunnelma. Erilaiset vitriineihin ja seinille asetetut taidokkaasti valmistetut käsityöt hopeisista riskuista sisnapussukoihin hivelevät silmää. Tippuuko täältä katosta kultaa, vai mitä ihmettä täällä oikein pölisee..., työhuoneen puolelta kuuluu puhetta naputuksen ja työstökoneiden hurinan lomasta. Petteri Laiti on opastamassa takaisin Inariin muuttanutta poikaansa riskujen valmistamisen saloihin. Opiskelin Helsingin yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä ja valmistuinkin sieltä, mutta samalla kypsyin ajatukseen pelkästä tietokoneen ääressä istumisesta ja alaan liittyvästä stressistä ja kilpailusta. Atk-alalla pitäisi koko ajan opiskella ja päivittää tietojaan tuhannen muun samasta työpaikasta kilpailevan kanssa, Sami perustelee alanvaihdostaan. Yhtenä iltana tajusin saavani paljon enemmän irti käsityöharrastuksistani. Siinä opittu ei menetä koskaan arvoaan. Oppia isältä pojalle Petteri on isänä ja käsityöläisenä iloinen poikansa valinnasta. Hän on saamassa omalle elämäntyölleen jatkajan. Viidenkymmenen vuoden kokemuksensa lisäksi hän saa siirtää isältään ja veljeltään opitut tiedot ja taidot eteenpäin omalle pojalleen. Myös Sami arvostaa tätä ja toteaa, että perinteiden ylläpito on tärkeää. Jossakin vaiheessa haluan varmasti tehdä kokonaan omia malleja. Perinteen jatkumon kannalta on kuitenkin tärkeää tuntea perinteet ensin. On keskeistä säilyttää tarkkaan se tieto, jonka edellisiltä sukupolvilta voi saada, ja vasta sen pohjalta lähteä toteuttamaan itseään. Samin mukaan monille käsitöistä innostuneille tuntuu käyvän niin, että he haluavat heti alkaa kehitellä uusia malleja. Hienojakin oman näköisiään töitä voi syntyä, mutta silloin ei välttämättä löydä sitä kaikkea, mitä voi tehdä ja ottaa huomioon. Perinteisiin töihin ja työtapoihin piiloutuu paljon merkityksellisiä yksityiskohtia, jotka ovat muovautuneet pitkän ajan kuluessa. Tähtäimessä kisällin ammattitutkinto Muutettuaan takaisin kotiseudulleen Sami aloitti käsityöopintonsa Saamelaisalueen koulutuskeskuksen esinesuunnittelun linjalla, jossapääpaino on puu-, pahka-, sarvi- ja luutöissä. Kolmevuotisten saamenkäsityöartesaanin perusopintojen jälkeen tuntui luontevalta jatkaa opiskelua oppisopimuskoulutuksessa omalla isällään. Nyt tähtäimessä on saamenkäsityökisällin ammattitutkinto, johon henkilökohtaisesti räätälöity oppisopimuskoulutusjakso valmentaa. Samin kohdalla valmentava koulutus kestää kaksi vuotta. Oppiminen vie aikaa, ja onhan tämä ylipäätään hieno mahdollisuus, Sami pohtii. Hän on kiitollinen omasta tilanteestaan. Ei mikään muu opiskelumuoto valmenna näin hyvin suoraan työelämään kuin tämä. Näkemällä ja tekemällä oppii, niinhän se on aina ollut. Sami ei kuitenkaan halua aliarvioida nykyyhteiskunnan koulukulttuuria ja teoriaosaamisen merkitystä. SOGSAKK sanomat 2012 10 11 SOGSAKK sanomat 2012
OPISKELE SAAMENKÄSITYÖKISÄLLIKSI TAI -MESTARIKSI Saamelaisalueen koulutuskeskus tarjoaa aikuisille saamenkäsityöntaitajille joustavia tapoja hankkia tutkintopaperit ammattitaidostaan. Tiesitkö, että Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa voi suorittaa tutkintoja myös pelkkinä näyttötutkintoina? Näyttöihin voi hakea kuka tahansa tarvittavat tiedot ja taidot omaava henkilö. Näyttötutkintojen tarkoituksena on antaa mahdollisuus hankkia todistus ammattitaidostaan myös niille käsityöntaitajille, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua pitkäkestoisiin koulutuksiin ja jotka ovat oppineet saamenkäsityötaidon esimerkiksi vanhemmiltaan. Jokaiselle tutkinnon suorittajalle laaditaan henkilökohtainen nätyttösuunnitelma. Jos tarvitaan lisää osaamista, laaditaan erillinen osaamisen täydentämissuunnitelma tai kouluttautumissuunnitelma. Ennen näyttöä useimmat osallistujat käyvät läpi tutkinnon näyttöihin valmistavaa koulutusta. Tarvittavaa tietotaitoa voi kerryttää myös oppisopimuskoulutuksella tai monipuolisilla lyhytkursseilla, joita Saamelaisalueen koulutuskeskus järjestää ympäri saamelaisaluetta. Opiskelija saa valita osaamisalakseen joko vaatetuksen tai esinevalmistuksen. Kummassakin osaamis- ja suuntautumisalassa on useita vaihtoehtoja. Tutkintojen suorittamisessa vaaditaan saamen kielen taitoa. Hakuaika on ympäri vuoden. Sami Laitin oppisopimuskoulutuksen järjestäjänä toimii Lapin oppisopimuskeskus yhteistyössä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa. Lisätietoja voit kysellä: kanslia@sogsakk.fi tai puh. 040 723 7309 Käsitöissä opittu ei menetä koskaan arvoaan Se lyhentää reittiä taituruuteen. Joka tapauksessa hyvällä ja motivoivalla opettajalla on aina valtaisa merkitys, hän lisää ja suosittelee oppisopimuskoulutusta muillekin. Hyppy yrittäjyyteen Sukupolvenvaihdos näyttää siis jossain vaiheessa tulevan ajankohtaiseksi. Monia ajatus yrittäjäksi alkamisesta usein vähän hirvittää, mutta miten Sami suhtautuu asiaan? Ajatus pelottaa koko ajan vähemmän, kun tiedot ja taidot karttuvat. Vaikka ei tämän homman jatkaminen ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Hienot puitteet täällä on, mutta kovaa työtä yrittäjänä olo on joka tapauksessa. Se vaatii paljon muutakin kun vain käsitöiden tekoa, paperitöistä lähtien, Sami selvittää. Toden totta, jo yksistään vanha pihapiiri vaatii paljon huoltoa. Tässä vaiheessa isäkin jo osallistuu keskusteluun. Hän virnistää hyväntahtoisesti ja muistuttaa: En ole pakottanut, olen varoittanut. Perinteisten materiaalien haasteet Ja töitä käsityöyrityksessä riittää aina enemmän kuin niitä ehtii tekemään. Varsinkin, jos tuotteita valmistetaan perinteisistä materiaaleista, kuten sarvesta ja pahkasta. Niitä kun ei tilata verkkolomakkeella, vaan hyvää käsityömateriaalia joutuu itse etsimään aina kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan. Lisäksi materiaalin työstämisessä pitää ottaa huomioon paljon sellaisia asioita, jotka eivät näy päällepäin, ainakaan maallikolle. On ihan eri asia työskennellä luonnonmateriaalien kanssa. Niitä työstäessä pitää ottaa mahdollisimtman hyvin huomioon kaikki muodot, laadut, eläminen ja säilytys. Laadukkaita materiaaleja on vaikea saada. Niitä pitää osata hyödyntää tarkoin ja säästeliäästi, Sami kertoo. Haasteita siis riittää. Huoli käsitöiden käytön unohtamisesta Kun teemme esimerkiksi perinteisiä puukkoja, yritämme ajatuksen kanssa saada niistä mahdollisimman hyviä ja toimivia jokaista yksityiskohtaa myöten. Hintaa niille kertyy vähintään parisataa euroa. Puukko ostetaan usein esimerkiksi vaarille 60-vuotislahjaksi, eikä sitä sitten koskaan raaskita käyttää, Sami huokaa. Minua huolettaa, että näiden perinteisten esineiden käyttö unohtuu. Yksi miehen unelmista käsityöläisenä onkin pystyä tuomaan nämä satojen vuosien aikana käyttötarkoituksiinsa muovautuneet hienot käsityöt lähemmäs nykypäivän ihmisiä. Siksi hän usein toivookin asiakkailtaan, että nämä myös oikeasti käyttäisivät heiltä ostettuja käsitöitä. Kerran eräs ison leukun ostanut asiakas lähetti Samille valokuvia, joissa hän paloitteli ostamallaan leukulla jänistä. Parempaa palautetta ei Sami olisi voinut toivoa. SOGSAKK sanomat 2012 12 13 SOGSAKK sanomat 2012
Kuva: Stina Roos Teksti: Anna Näkkäläjärvi-Länsman Ulkoasu: Camilla Arjasmaa Uhkaako suomalaistuminen duodjia? Ijahis idja ensimmäistä kertaa saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa Ijahis idja on Inarin kirkonkylällä järjestettävä alkuperäiskansojen musiikkifestivaali, joka jär jes tetään 17.-19.8.2012 yhde ksättä kertaa. Festivaalin nimi, Ijahis idja, on pohjoissaamen kieltä ja tarkoittaa suomeksi yötöntä yötä. Ijahis idja keskittyy monenkirjavaan saamelaismusiikkiin, ja joka vuosi festivaalilla vierailee muita alkuperäiskansoja. Tänä vuonna alkuperäiskansavieraita Inariin tulee ainakin Grönlannista ja Komista. Tammikuussa avattu Saamelaiskulttuurikeskus Sajos antaa upeat puitteet Ijahis idjalle luonnonkauniin Juu tuanjoen rannalla. Saamelaismusiikkia Ijahisidja ssa kuullaan useista eri genreistä. Ijahis idjan tärkeä painopiste on perinteisen joiun, leu ddin ja livđen tunnetuksi tekeminen. Saamelaista populäärimusiikkia tänä päivänä löytyy useista eri musiikkigenreistä, ja Ijahis idjassa kuullaan etnisiä saamelaismusiikkivärejä unohtamatta populäärimusiikin viimeisiä tuulia. Konserttiohjelman lisäksi Ijahis idjassa järjestetään kansainvälinen musiikkiseminaari ja Lasten ja nuorten päivä, jossa lapset pääsevät työpajaopetuksessa tutustumaan sekä saamelaiseen musiikkiperinteeseen että maailman musiikkiin. Ijahis idjan tämän vuoden teema on Biegga čuodjá Tuuli soi. Teema kuvastaa festivaalin merkitystä kohtauspaikkana ja sitä, miten se tuo yhteen ihmisiä, ilmiöitä ja perinteitä eri puolilta maailmaa. Tuulessa kuuluvat sekä vahvat perinteiset äänet että uudet virtaukset. Näistä elementeistä syntyy alkuperäiskansojen elämäntapa, jossa perinteet säilyvät osana modernia yhteiskuntaa. Ijahis idja 2012 ohjelma julkistetaan kesäkuussa. Festivaalin järjestävät yhteis työssä Anára Sámisearvi, Saamelaisalueen koulutuskeskus, Saamelais käräjät, Saamelais museo Siida, Giellagas-instituutti, Saame lainen lastenkulttuurikeskus Mánnu ja Inarin kunta. Lisätietoa Festivaalijohtaja Anna Näkkäläjärvi-Länsman, puh. +358 50 364 5109, anna.nakkalajarvi@samediggi.fi www.ijahisidja.fi Teksti/kuvat/ulkoasu: Maria Kosonen Saamenkäsityöalan artesaanikoulutuksen pelätään suomalaistuttavan saamelaisen käsityön perinteet. Näin linjaa Sámi Duodjin johtokunta. Sámi Duodji on yhdistys, jonka keskeisenä tavoitteena on saamelaiskäsityön suojaaminen ja arvon nostaminen. Yhdistys on huolissaan saamelaisväestön mahdollisuudesta saada käsityöalan koulutusta, jonka perustana on saamelainen kulttuuri. Sámi Duodjin puheenjohtaja Petra Magga- Vars ilmaisee huolensa käsityöalan opetussuunnitelman suppeudesta. Hänen mielestään opetuksen tulisi olla kokonaisvaltaisempaa. Magga-Vars uskoo, että alkuperäiskansan perinteinen opetustapa lisäisi myös saamelaisnuorten intoa hakeutua opiskelemaan. Opetussuunnitelma tulee rakentaa saamelaisen tiedon pohjalle, hän sanoo. Meidän tehtävämme on tukea ja kehittää saamelaista käsityötä, kieltä ja kuttuuria. Opetuksessa tärkeäksi hän nostaa käsitöiden teon aineettoman puolen, kuten esimerkiksi sen, mitä käsitöiden muotokieli tarkoittaa. Myös kielelliset kysymykset aiheuttavat huolta. Magga-Varsin mukaan duodji eli saamelainen käsityö ei ole mitään ilman oikeaa alan sanastoa. Tähän tulisi panostaa ja kenties suunnitella saamelaisille oma koulutusohjelma kyseiselle alalle. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori Liisa Holmberg ei usko saamelaisen käsityön suomalaistumiseen. Meidän tehtävämme on tukea ja kehittää saamelaista käsityötä, kieltä ja kulttuuria. Käsityöopetusta saa myös saamen kielellä. Holmberg kertoo, että saamen kielen käyttö on usein välttämätöntä käsitöiden opetuksessa. Lähes kaikki opettajamme ovat saamelaisia, ja monet asiat on helpompi selittää saameksi. Monille sanoille ei edes löydy suomenkielisiä vastineita. Sámi Duodji -merkki tuotteessa takaa tekijän olevan saamelainen. SOGSAKK sanomat 2012 14 15 SOGSAKK sanomat 2012
Ongelmia ei synny, jos kulttuuri ja perinteet tunnetaan ja niitä kunnioitetaan. Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa on opiskelijoita monista eri kulttuureista. Saamelaisten ja suomalaisten opiskelijoiden lisäksi opiskelijoita on muun muassa Venäjältä ja Kanadasta. Holmberg pitää saamelaiskulttuurin kiinnostavuutta vahvuutena. Saamelaisella kulttuurilla on annettavaa muille kulttuureille. Ihmisten ulkopuolelle sulkeminen ei ole oikea tapa toimia, vaan kulttuurin on säilytettävä vuorovaikutuksensa muiden kulttuurien kanssa. Myös Magga-Varsin mielestä kaikki ovat tervetulleita opiskelemaan saamenkäsitöitä. Ongelmia ei synny, jos kulttuuri ja perinteet tunnetaan ja niitä kunnioitetaan. Hän muistuttaa, että on tärkeää, miten oppeja työelämässä käytetään. Myös moraalikäsitys tulee säilyttää. Sellaistakin on nykyisin tapahtunut, että kulttuurista on yritetty hyötyä, Magga-Vars kertoo. Hän toivoo, että oikeanlainen opetus vähentäisi ennakkoluuloja kulttuurien välillä. Etelä-Suomesta Inariin opiskelemaan tullut opiskelija kokee, että hänet on otettu hyvin vastaan. Hän muistuttaa, että opiskelemaan tultaessa on tärkeää kunnioittaa saamelaista kulttuuria ja perinteitä. Itseään ei saa erehtyä luulemaan saamelaiseksi, opiskelija huomauttaa. Käsitöitä tehdessä kulttuuri tulee tuntea ja sitä kunnioittaa. Näitä arvoja opetamme ja vaalimme Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa, myös Holmberg kertoo. Liisa Holmberg ja Petra Magga-Vars eivät usko saamenkäsityön häviämiseen. Magga-Vars toteaa, että käsityö voi hyvin erityisesti perheissä, sukuyhteisöissä ja kylissä, missä käsityötä harjoitetaan ja opetetaan sukupolvelta toiselle. Jotkut käsityöt voivat kuitenkin kadota vähäisen käyttötarpeen vuoksi. Saamelaisella käsityötuotteella on aina jokin käyttötarkoitus. Uudet, tekniset materiaalit ovat kuitenkin vähentäneet joidenkin tuotteiden käyttöä, Magga-Vars sanoo. Hän on huomannut, että erimerkiksi peskien käyttö on vähentynyt huomattavasti. Käsitöitä, kuten pukuja tarvitaan, ja tällöin niitä myös tehdään. Näin ollen käsityö voi hyvin, Liisa Holmberg kertoo. Hän uskoo, että myös käsityöalan koulutuksella oli osansa esimerkiksi saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen avajaisissa nähtyyn pukuloistoon. Moni tekijöistä on osallistunut koulutukseen, ja näin myös meillä on osamme käsitöiden ja kulttuurin ylläpitämisessä. Sámi Duodjin puheenjohtajan mukaan vuorovaikutusta on hyvä olla, mutta sitä on tapahduttava kumpaankin suuntaan Saamelaiskulttuuri ei mielestäni ole ansainnut sitä, että se on aina hyödynnettävänä, Magga-Vars sanoo. Koulutuskeskuksen rehtori toivottaa opiskelijat kaikista kulttuureista tervetulleeksi Inariin, sillä nykypäivänä kulttuureiden on pysyttävä vuorovaikutuksessa. Saamelaiskulttuuri ei mielestäni ole ansainnut sitä, että se on aina hyödynnettävänä Käsitöiden opiskeluun kuuluu paljon myös itsenäistä työskentelyä. Marja-Liisa Laiti opettaa poronkoipien nylkemistä. SOGSAKK sanomat 2012 16 17 SOGSAKK sanomat 2012
Matkailulinjalla on mukavaa! Retkeilyä luonnossa, opintomatkoja Venäjälle ja työharjoittelua Kanadassa. Inarin toimipisteessä voi opiskella matkailualan ammattilaiseksi. Koulutus on kansainvälistä ja monipuolista. Matkailulinjan opettaja Irma Lehtola haluaa nähdä opiskelijoissa seikkailumieltä. Inarin alueen matkailu on vahvasti kehittyvää ja selkeästi kasvusuunnassa. Tämä on tavallaan haaste. Tekemistä riittää ja tekevä löytää, Lehtola sanoo. Matkailualan koulutus on myös hyvin käytännönläheistä. Opetuksessa näkyvät alueen erityispiirteet. Kun olemme näin lähellä luontoa, luontoasiat ja erätaidot ovat tärkeitä. Me retkeilemme ja opettelemme tekemään ruokaa luonnossa. Tutustumme siis konkreettisesti kaikkeen ja matkustelemme paljon sen sijaan, että lukisimme asiat vain kirjasta. Itse kokemalla tietää, mikä on hyvää ja mikä huonoa matkailua, Lehtola kertoo. Matkailulinjan koulutuksen rikkaus Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa on kulttuurin näkyminen ja sen esiin tuleminen yhteistyön kautta alueen kylien ja paikallisten yrittäjien kanssa. Hänen mukaansa varsinkin Inarin talvimatkailu on kehittynyt. Lehtolan mukaan erilaisia työ- ja harjoittelupaikkoja riittää opiskelijoille, mikäli heillä vain on halua jäädä Inariin. Yhteydet alkuperäiskansoihin antavat mahdollisuuksia vaikka mihin. Kansainvälistä toimintaa on niin Ruotsin kuin Norjankin kanssa, ja halutessaan opiskelija voi suorittaa työharjoittelunsa esimerkiksi Kanadassa. Tänä keväänä matkailulinjalaiset tekivät kulttuurinvaihtomatkan Nenetsian pääkaupunkiin Narjan-Mariin. Linjalla opiskeleva Maarita Rantamaa on tullut Tampereelta Inariin opiskelemaan. En olisi koskaan uskonut, että käyn tekemässä matkailualan turvallisuuspassin Venäjällä Nenetsiassa, Rantamaa naurahtaa. Hänen mielestään Inarissa on opiskelulle todella hyvät puitteet. Kansainvälistä ja monenikäistä porukkaa on meidänkin ryhmässämme. Olen tykännyt todella paljon täällä opiskelusta, Rantamaa kertoo. Maarita Rantamaa Teksti: Marjo Ulkuniemi Kuvat: Marjo Ulkuniemi, Kirsi Suomi Ulkoasu: Marjo Ulkuniemi Matkailulinjan vierailu Nenetsiaan oli NÉDA ORDYM -hankkeen EU:n ja Kolarctic ENPI CBC:n rahoittama. Lisätietoja hankkeesta löytyy osoitteesta www.nedaordym.fi SOGSAKK sanomat 2012 18 19 SOGSAKK sanomat 2012