Kristillisdemokraattien hyvinvointiohjelma

Hyvinvointiohjelma

Kristillisdemokraattien hyvinvointiohjelma Sisältö 1. Kristillisdemokraattien hyvinvointipolitiikan arvot ja tavoitteet 2. Ikärakenteen muutos haastaa hyvinvointipalvelut 3. Hyvinvointierot ovat kasvussa 4. Perusterveydenhuolto kuntoon 4.1. Laatua terveyskeskuspalveluihin 4.2. Terveydenhuollon asiakasmaksut 5. Kansansairaudet ja päihteet 5.1. MBO, diabetes ja tule-sairaudet 5.2. Terveyttä liikkumalla ja oikealla ravinnolla 5.3. Alkoholi yleisin työikäisten kuolinsyy 5.4. Tupakka tappaa 5.5. Huumeet ja lääkkeiden väärinkäyttö 6. Mielenterveysongelmat 7. Perheiden ja lapsuuden hyvinvointitekijät 7.1. Perhe on hyvinvoinnin lähtökohta 7.2. Lapsiperheiden toimeentulo ja työelämän joustot 7.3. Neuvolapalvelut terveyden ja vanhemmuuden tukena 7.4. Päivähoito ja varhaiskasvatus 7.5. Kouluikäisten hyvinvointi 7.6. Kasvurauha 8. Perheen kriisitilanteet ja lastensuojelu 9. Opiskelijoiden ja varusmiesten hyvinvointi 9.1. Opintotuki on sidottava indeksiin 9.2. Varusmiespalvelus kasvattaa myös terveyteen 10. Ikääntyneen hyvinvointi 10.1. Terveenä eläkkeelle 10.2. Ikääntyneiden asuminen ja palvelut 11. Vammaisten toimeentulo ja palvelut 12. Eräitä syrjäytymistekijöitä 12.1. Yksinelävä vastaa kuluista yksin 12.2. Velkaantuminen vie tulevaisuuden 12.3. Netti- ja rahapeliriippuvuus 12.4. Maahanmuuttajat ja ulkomainen työvoima 12.5. Vangit ja asunnottomat 13. Toimeentulotuki ja osasairauspäiväraha 14. Eräitä terveydenhuollon erityiskysymyksiä 14.1. Syntymättömien oikeudet 14.2. Terveydenhuollon tutkimukseen sijoittaminen kannattaa 14.3. Lääkekorvausjärjestelmä 14.4. Puhdas ilma ja vesi terveystekijöinä 15. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta 16. Omaishoitoa lisättävä määrätietoisesti 17. Hoitoa loppuun saakka KD:n hyvinvointiohjelmaa 3

1. Kristillisdemokraattien hyvinvointipolitiikan arvot ja tavoitteet Kristillisdemokraatit tekevät työtä ihmisarvon toteutumisen ja ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta. Käsityksemme mukaan hyvinvointi rakentuu ulkonaisen, eli taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi sisäisestä hyvinvoinnista, johon kuuluvat muun muassa ihmisten keskinäinen huolenpito ja toimivat ihmissuhteet. Hyvä elämä on sitä, että ihminen kokee elämänsä arvokkaana ja merkityksellisenä. Siihen kuuluu olennaisena osana mahdollisuus vaikuttaa omaan ja lähimmäisten hyvinvointiin ja terveyteen. Terveen ja hyvinvoivan yhteiskunnan perustana on vahva kristillisestä arvopohjasta nouseva etiikka. Hyvinvoinnin vastakohtana voidaan pitää syrjäytymistä. Syrjäytymisellä tarkoitetaan taloudellista, sosiaalista, terveydellistä ja koulutuksellista huono-osaisuutta. Se merkitsee myös yleistä osattomuutta, joka ilmenee erityisesti syrjäytymisenä työmarkkinoilta. Syrjäytyneen ääni ei kuulu yhteiskunnassa. Kristillisdemokraatteina pidämme tärkeänä sosiaalisten ja terveysongelmien ennaltaehkäisyä, varhaista puuttumista sekä syrjäytymisvaarassa olevien tukemista. Sosiaaliturvan tulee auttaa yksilöä ja yhteisöjä ihmisen omanarvontuntoa kunnioittaen ja tukien, eli kannustaen omatoimisuuteen ja itsestään huolehtimiseen, mikäli mahdollista. Painotamme tarvetta parantaa yhteiskuntamme taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. Heitä ovat pitkäaikaistyöttömät ja -sairaat, päihdeongelmaiset ja muista riippuvuuksista kärsivät, monet ikääntyneet ja opiskelijat sekä yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet, toimintakyvyiltään rajoittuneet ja vammaiset sekä ylivelkaantuneet. Terveellinen ja turvallinen yhteiskunta mahdollistaa jokaiselle hyvän elämän, osallisuuden ja omien edellytysten mukaisen täysipainoisen elämisen perheen ja lähiyhteisöjen jäsenenä elämänkaaren eri vaiheissa. Kristillisdemokraatit ovat lähtökohtaisesti aina elämän puolella. Päätavoitteitamme ovat oikeudenmukainen ja tasapuolinen sosiaali- ja terveydenhuolto sekä köyhyyden, erityisesti lapsiperheiden köyhyyden, vähentäminen. 2. Ikärakenteen muutos haastaa hyvinvointipalvelut Sosiaaliturvan ja terveydenhuollon suuria kysymyksiä ovat: Miten palvelut järjestetään oikeudenmukaisesti ja eettisesti? Kuinka ne rahoitetaan? Miten turvataan palveluissa valinnanvapaus ja niiden oikea-aikaisuus? Hyvinvointipalvelujen tarpeeseen ja tarjontaan vaikuttavat väestön kokonaismäärä, alue- ja ikärakenne sekä tulotaso. Lasten ja nuorten osuus Suomen väestöstä on laskenut huomattavasti 1900-luvun alusta lähtien. Vuoteen KD:n hyvinvointiohjelmaa 4

2030 mennessä olemme saaneet yhteiskuntaamme lisää 540 000 yli 65-vuotiasta kansalaista. Työikäisiä sen sijaan on 370 000 nykyistä vähemmän. Työikäinen väestö on alkanut vähetä vuodesta 2010 alkaen. Tämä niin sanottu huoltosuhteen muutos on Suomen lähitulevaisuuden keskeinen haaste. Huoltosuhteella mitattaessa Suomi on jo vuonna 2020 EU-alueen vanhusvoittoisin maa. Väestön ikääntymisen myötä palvelutarve kasvaa ja samalla niin taloudelliset kuin henkilöstöresurssit palvelujen tuottamiseen niukkenevat. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntä kasvaa voimakkaasti, ja ne myös työllistävät noin 15-18 prosenttia työllisestä työvoimasta. Keskeisiä tekijöitä huoltosuhteen parantamiseksi ovat jo nuorten ikäluokkien terveydestä ja osallisuudesta huolehtiminen sekä lähellä eläkeikää olevien työurien pidentäminen parantamalla työhyvinvointia ja mahdollisuuksia työskennellä myös vajaalla työkyvyllä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pääjohtaja Pekka Puskan mukaan suomalaisten yleisimpiä kuolinsyitä ovat köyhyys, syrjäytyminen ja alhainen koulutustaso. Siksi rahaa pitäisi käyttää päihdehuoltoon, mielenterveysongelmaisten sosiaalipalveluihin sekä syrjäytymisen ja köyhyyden torjuntaan. Terveydenhoidon suuri ristiriita on, että joudumme lääketieteellisin keinoin hoitamaan suurin kustannuksin sairauksia, joiden ennaltaehkäisyksi riittäisivät terveelliset elintavat. Jos alkoholin, tupakan ja ylipainon aiheuttamat sairaudet saataisiin poistettua, terveydenhoidon rahoituksesta ei tarvitsisi kantaa huolta. Jokainen sairastunut on silti oikeutettu hoitoon, riippumatta siitä, missä määrin hän olisi voinut ehkäistä sairastumistaan elämällä toisin. Taloudellinen taantuma on kurittanut kuntataloutta ja siten heikentänyt kansalaisten saamia sosiaali- ja terveyspalveluita, näin kertoo Sosiaalibarometri 2010. Väärin kohdistettuina säästöt vahvistavat syrjäytymiskehitystä kuten 90-luvun laman aikana. Palvelurakenteiden uudistaminen ja ihmisten oman vastuun lisääminen ovat myönteisiä tavoitteita, mutta ne eivät tuota toivottuja tuloksia, ellei samalla huolehdita siitä, että ihmisillä on voimavaroja kantaa vastuuta omasta elämästään. Riittävällä tuella pahoinvointi vähenee, ja samalla vähenee myös palveluiden tarve. Perustuslakimme mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä sosiaaliturva. Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) säädetään, että jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. Peruspalvelujen turvaaminen on otettava uudelleen tärkeimmäksi tavoitteeksi koko maassamme. Toimivat peruspalvelut edellyttävät, että kuntien tulopohja saadaan vahvaksi, vakaaksi ja ennakoitavaksi. Kuntien valtionavun perusteet tulee korjata terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistäviksi. Jotta monipuolinen elinkeino- ja KD:n hyvinvointiohjelmaa 5

palvelurakenne voidaan turvata maan kaikissa osissa, on etsittävä keinoja kannustaa ja mahdollistaa myös nuoremman väestön asettumista muuttotappioalueille. Lisäksi on vahvistettava yleishyödyllisten tahojen, eli kolmannen sektorin toimintaedellytyksiä selkiyttämällä niitä koskevaa lainsäädäntöä ja suuntaamalla kuntien kautta avustuksia. 3. Hyvinvointierot ovat kasvussa Suomalaisen yhteiskunnan terveisiin piirteisiin on vuosikymmeniä kuulunut se, että jokaisella on ollut lähes yhtäläiset mahdollisuudet kykyjensä mukaan etsiä paikkansa yhteiskunnassa. Kysymme, onko näin enää. Kokonaishyvinvointi on kohentunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta eri väestöryhmien väliset tuloerot, samalla hyvinvointierot ja eriarvoisuus ovat kasvaneet. Vaikka tuloerojen kasvu ei suoraan tarkoita, että köyhyys lisääntyy, meillä on yhä enemmän niitä, joiden on vaikea pärjätä taloudellisesti. Vähävaraisimpien kansalaisten riittävän toimeentulon turvaaminen on paitsi periaatteellinen kysymys myös tärkeää monenlaisten ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. On havaittu, että ihmiset voivat huonommin niissä yhteiskunnissa, joissa on suuret tuloerot ja jyrkät luokkaerot kuin niissä, joissa ollaan mahdollisimman lähellä taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa. Tuloerojen kasvusta seuraa sosiaalista rauhattomuutta ja negatiivinen vaikutus yhteiskunnan ilmapiiriin. Tunne yhteenkuuluvuudesta ja yhteisestä vastuusta heikkenevät. Kotitalouksien velkaantuminen on viimeiset seitsemän vuotta ollut rajua. Velkaantumisaste eli kotitalouden velkojen suhde käytettävissä oleviin varoihin oli 73 prosenttia vuonna 2003. Nyt se on 120 prosenttia. Lapsiperheiden köyhyysaste on kymmenessä vuodessa lähes kolminkertaistunut. Yli 150 000 suomalaislasta elää niin sanotun köyhyysrajan alapuolella. Lapsena koettu köyhyys vaikuttaa kielteisesti osallisuuden kokemuksiin. Köyhyys lisää syrjäytymisriskiä ja ylläpitää ylisukupolvista köyhyyttä. Perheen köyhyys uhkaa vanhempien jaksamista, elämänhallintaa ja parisuhdetta. Suomalainen köyhyys koostuu pitkäaikaistyöttömyydestä, pitkäaikaissairauksista, perheiden hajoamisista ja päihdeongelmista. Sosiaalibarometri 2010 osoittaa, että on syntynyt ihmisryhmiä, joiden hyvinvointi on jäänyt pysyvästi muita heikommaksi. Näitä ryhmiä ovat juuri pitkäaikaistyöttömät sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät. Uudeksi ryhmäksi näyttävät muodostuvan työttömät tai kouluttautumattomat nuoret. Ajatus, että työ on parasta sosiaaliturvaa, on monien kohdalla toimiva. Sosioekonomisella asemalla on selvä yhteys henkilön terveyteen. Työikäisessä väestössä eri sosiaaliryhmien väliset terveyserot ovat selviä. Erot näkyvät esimerkiksi koetussa terveydentilassa ja pitkäaikaissairastavuudessa. Sosioekonomiset erot vaikuttavat myös KD:n hyvinvointiohjelmaa 6

ravitsemukseen ja näin ruokaan liittyviin terveysongelmiin. Alempien sosiaaliryhmien terveys on huonompi, ennenaikainen kuolleisuus suurempi sekä toiminta- ja työkyky heikompi. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään lähes kaksi kertaa useammin ns. työntekijäammateista kuin asiantuntija-ammateista. Jos koko väestössä toimintakyky olisi yhtä hyvä kuin korkeakoulutetuilla, toimintakyvyn rajoitusten takia apua tarvitsevien suomalaisten lukumäärä puolittuisi. Sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen edellyttää sitä, että palveluja voidaan kohdentaa nykyistä enemmän niitä tarvitseville. Olemassa olevien hyvien toimenpideohjelmien toteuttamiselle on annettava riittävät resurssit, sillä odottaessa ongelmat syvenevät ja laajenevat. 4. Perusterveydenhuolto kuntoon 4.1. Laatua terveyskeskuspalveluihin Terveydenhuollon tärkeimmät tavoitteet ovat väestön sairastavuuserojen pienentäminen oikeudenmukaisuutta lisäämällä ja elintavoista aiheutuvien terveysongelmien vähentäminen. Terveydenhuollon verorahoitteisuus ja kuuluminen keskeisiin julkisiin peruspalveluihin takaavat parhaiten kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun palvelujen käyttäjinä. Kaikkien kansalaisen oikeus saada korkeatasoisia perusterveydenhuollon palveluja ja tarvitessaan erikoissairaanhoitoa on turvattava riittävillä resursseilla. Terveydenhuollon tasapuolinen saatavuus osoittaa käytännössä yhteiskunnan halua kunnioittaa elämää, edistää terveyttä ja hoitaa sairauksia. Suomessa niin kuolleisuudessa kuin sairastavuudessa on poikkeuksellisen voimakkaita eroja eri väestöryhmien välillä. OECD:n kansainvälisessä vertailututkimuksessa 21 maasta vain Yhdysvalloissa ja Portugalissa kaikkien lääkärikäyntien käyttö suhteessa tarpeeseen jakautui yhtä paljon hyvätuloisia suosien kuin Suomessa. Hyvätuloiset käyttävät yhä enemmän yksityisiä palveluja, työssä käyvät pääosin maksutonta työterveyshuoltoa ja kasvava joukko pienituloisia pätkätyöläisiä ja työttömiä ovat heikosti resursoitujen terveyskeskuspalvelujen varassa. Perusturvan taso on jo niin matala, että sairastuminen voi suistaa köyhyyteen. Köyhät eivät kustannusten pelossa uskalla hakeutua hoitoon, jolloin sairauden toteaminen ja hoidon saanti lykkääntyvät. Viivästynyt hoito on useimmiten kalliimpaa kuin ajoissa annettu. Työterveyshuolto, joka kattaa parhaiten erityisesti suurten ja keskikokoisten työnantajien vakituiset, usein hyvin palkatut työntekijät, on ainoa maksuton ja saatavuudeltaan ylivertainen tapa päästä lääkäriin. Kuntapäättäjät tuskailevat vuosittain kohoavien erikoissairaanhoidon kustannusten vuoksi. Kuntien menojen hallitsematon kasvu johtuu pitkälti siitä, että peruspalvelujen KD:n hyvinvointiohjelmaa 7

muodostama pohja vuotaa. Työkuorma on käynyt monissa terveyskeskuksissa ylivoimaiseksi ja palvelujen saatavuus on monin paikoin heikko. Terveyskeskuslääkäreillä ei ole riittävästi aikaa varsinaiseen vastaanottotyöhön eli potilaan kohtaamiseen, taudin diagnosointiin ja hoidon tarpeen määrittelyyn. Perusterveydenhoidon kuntoon saattaminen ei onnistu ilman merkittävää lisäpanostusta terveyskeskusten toimintaan. Perusterveydenhuollon puutteet ja katkeilevat hoitoketjut aiheuttavat suuria kustannuksia myös kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen raja-aita tulee poistaa ja vahvistaa ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen palveluja. Kansalaisten oikeudet takaavaa terveydenhuollon lainsäädäntöä tulee parantaa palvelut paremmin turvaavaksi. Uuden terveydenhuoltolain lupaama muutos näyttää vaatimattomalta. Terveydenhuollon monikanavainen rahoitusjärjestelmä aiheuttaa epätarkoituksenmukaisia ja kustannustehottomia käytäntöjä. Valtionosuutta säätelevä sairastavuuskerroin on liian karkea, ja se on altis kunnan pienestä koosta johtuvalle vuosittaiselle satunaisvaihtelulle. Sairastavuuskerroin lasketaan kunnassa työkyvyttömyyseläkkeellä olevien alle 55-vuotiaiden lukumäärän perusteella. Kerroin ei kannusta vähentämään työkyvyttömien määrää, eikä se myöskään kuvaa riittävästi palvelutarve-eroja kuntien välillä. Valtionosuusjärjestelmää tulee kehittää kustannusvaikuttavaan toimintaan, laajempien palvelukokonaisuuksien muodostamiseen sekä ennalta ehkäisyyn, terveyden edistämiseen ja varhaiseen puuttumiseen kannustavaksi. Terveys- ja sosiaalipalvelujen taso ei saisi vaihdella sen mukaan, missä kunnassa henkilö asuu. Nopeasti yleistynyt ulkoistaminen palvelujen järjestämistapana ei saa myöskään merkitä oikeuksien heikentynyttä toteutumista. Palvelun tuottajan on tunnettava hyvin lainsäädäntö, asiakkaan oikeudet ja eettiset normit. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailuttamisessa tulee erityisesti huomioida palvelun laatu, palveluiden käyttäjien toiveet ja mahdollisimman pitkäkestoiset asiakassuhteet. Liian usein kilpailutuksen voittaa halvin tarjous, jolloin pienet, asiakkaansa hyvin tuntevat paikalliset yritykset häviävät kilpailun. 4.2. Terveydenhuollon asiakasmaksut On sairasta säästää terveydestä! Toteutetut terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset kasvattavat väestöryhmien välisiä terveyseroja, sillä maksut vähentävät erityisesti pienituloisten hoitoon hakeutumista. Hoidon ja tutkimusten viivästyminen nostaa kokonaiskustannuksia, joten säästö saattaa ajan myötä muuttua lisämenoiksi. Jo ennen korotuksia terveydenhuollon kustannusten omavastuuosuudet olivat Suomessa eurooppalaisittain korkeat. Potilaan KD:n hyvinvointiohjelmaa 8

omakustannusosuus terveydenhuollon kustannuksista on lähes kaksinkertainen (20 %) eurooppalaiseen keskitasoon (10 %) verrattuna. Lääkkeille, asiakasmaksuille ja matkakuluille on käytössä erilliset maksukatot, joiden yhteenlaskettu taso nousee yli 1300 euroon. Maksukaton ulkopuolelle jää edelleen Ei ole sairaan kivaa maksaa itseään kipeäksi! merkittäviä terveysmenoja, esimerkiksi hammashoidon maksut sekä osa lyhytaikaisen laitoshoidon maksuista. Kristillisdemokraatit esittävät yhtenäistä terveydenhuollon maksukattoa, joka auttaisi etenkin paljon sairastavia. Maksukatto tulisi muuttaa perhekohtaiseksi siten, että toinen vanhemmista ja kaikki perheen alaikäiset lapset laskettaisiin saman katon alle. Pitkäaikaishoidon maksu peritään potilaan maksukyvyn mukaan tarvittaessa alennettuna siten, ettei periminen vaaranna henkilön tai perheen toimeentuloa. Kunta voi ottaa harkintansa mukaan toimeentuloa arvioidessaan huomioon myös asumismenot, mutta laki ei tähän velvoita. Jos asumismenoja ei vähennetä, voi erityisesti yksinäinen henkilö joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu luopumaan asunnostaan laitoshoidon venyessä pitkäkestoiseksi. Kodista luopuminen voi puolestaan vaikuttaa henkilön motivaatioon kuntoutua. Asumismenojen ottaminen lakisääteisesti huomioon ensimmäisen puolen vuoden ajalta parantaisi erityisesti köyhyysriskin alla elävien yksin asuvien ikääntyneiden naisten ja vähävaraisten pariskuntien asemaa. Palveluasunnoissa asuville tulee jäädä riittävä henkilökohtainen käyttövara asiakasmaksujen jälkeen. Kristillisdemokraatit toimivat sen puolesta, että: - perusterveydenhuoltoa, erityisesti terveyskeskusten toimintaa, vahvistetaan. - sekä terveydenhuollon että sosiaalitoimen rakennetta ja yhteistyötä kehitetään niin, että asiakas pystytään hoitamaan kokonaisvaltaisesti ja taloudellisesti. - terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmää kehitetään ennaltaehkäisyyn ja kustannustehokkuuteen kannustavaksi. - kansallisen terveysprojektin hoitoon pääsyn enimmäisodotusajat alitetaan. - terveydenhuollon henkilökuntaa koulutetaan riittävästi ja alan houkuttelevuutta lisätään mm. työhyvinvointia parantamalla. - lääkärien työaikaa suunnataan enemmän suoraan potilastyöhön. - potilaiden vapautta valita hoitopaikkansa laajennetaan. - työnhakijoiden terveyspalveluja parannetaan. - terveydenhuoltoon säädetään yksi yhtenäinen maksukatto. - työ- ja kouluterveydenhuollon ulkopuolisille ryhmille, kuten työttömät, eläkeläiset, kotiäidit ja pienyrittäjät, tarjotaan lakisääteisiä ennaltaehkäiseviä terveystarkastuksia terveyskeskusten aikuisneuvoloissa. KD:n hyvinvointiohjelmaa 9

5. Kansansairaudet ja päihteet 5.1. MBO, diabetes ja tule-sairaudet Metabolinen oireyhtymä (MBO) on aineenvaihduntahäiriö, johon liittyy erilaisia oireita, kuten ylipaino, erityisesti vyötärölihavuus, kohonnut verenpaine, epäedullinen veren rasvatilanne, lisääntynyt veren hyytymistaipumus, kohoava verensokeri ja insuliiniresistenssi. MBO:ta on jopa 35-40 prosentilla keski-ikäisistä suomalaisista. Vuonna 2009 oli 15 64-vuotiaista miehistä 58 prosenttia ja naisista 42 prosenttia ylipainoisia Ylipaino aiheuttaa terveydenhuollossa vuosittain 300 miljoonan euron kustannukset. Syynä ovat työ- ja toimintakykyä huonontavat pitkäaikaissairaudet ja kalliit kansantaudit, kuten kakkostyypin diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit. Ylipainoinen henkilö sairastuu aikuisiän diabetekseen yli kolme kertaa todennäköisemmin kuin normaalipainoinen. Osa tyypin 2 diabeteksesta olisi ehkäistävissä riittävällä fyysisellä aktiivisuudella ja terveellisellä ravinnolla. Lihavuuden ja vyötärölihavuuden lisääntyminen suomalaisilla aikuisilla on pysähtynyt ja saattanut kääntyä jopa laskuun. Tästä huolimatta erityisesti miesten diabetes yleistyy toistaiseksi edelleen. Ylipaino ja hoitamaton diabetes ovat vaikuttavia tekijöitä myös lähes kansantaudiksi yleistyneissä muistisairauksissa. Diabeteksen hoito vie noin 15 prosenttia Suomen terveydenhuollon menoista ja sairastuneiden määrän arvioidaan lähes kaksinkertaistuvan seuraavien 10-15 vuoden kuluessa. Diabeteksen Käypä hoito -työryhmän mukaan jopa puolet hoidon kustannuksista tulee vältettävissä olevien komplikaatioiden hoidosta. Diabeteksen hoitoon on kehitetty uusia, tehokkaita lääkkeitä, jotka parantavat hoitotasoa ja johtavat kustannussäästöihin sekä potilaiden parempaan elämänlaatuun. Nämä lääkkeet on saatava lääkekorvauksen piiriin ja potilaiden käyttöön heidän varallisuudestaan riippumatta. Potilaat tarvitsevat kannustamista monipuoliseen itsehoitoon. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet aiheuttivat kolmasosan kaikista korvatuista sairauspäivärahapäivistä vuosina 2004 2008. Sairastumisen riskitekijöinä ovat ylipaino, voimakas fyysinen rasitus tai liian vähäinen kuormitus, toistuva kuormittava työliike, tapaturmat, tupakointi ja päihteet. Tule-sairauksia voidaan ehkäistä vähentämällä ylipainoa, liikkumalla riittävästi, oikealla ergonomialla, tauotuksella ja venyttelyillä työpaikoilla ja kouluissa. Hyvä tuki- ja liikuntaelinterveys on perusta toiminta- ja työkyvylle ja mahdollisuudelle ehkäistä muita kansansairauksia harrastamalla liikuntaa. Varhaisen diagnosoinnin ja hoidon aloittamisen avulla sairauden kroonistuminen voidaan usein estää. Onnettomuuksien ehkäisyohjelmat ovat tärkeitä kustannusten ja kärsimysten säästämisessä. KD:n hyvinvointiohjelmaa 10

5.2. Terveyttä liikkumalla ja oikealla ravinnolla Ylipainoa ei saada vähennettyä vain ravitsemuskasvatuksella, sillä tieto tavoittaa parhaiten hyvin koulutetut, joiden keskuudessa paino-ongelma on pienempi kuin alemmin koulutetuilla. Terveellisen ruoan kevyt verotus ja sokeripitoisten tuotteiden korotettu vero tukevat paino-ongelman kansallista hoitoa. Suomalaislasten ruokavalio on sokeristunut. Ruokavalion sokeripitoisuudella on yhteys sen heikompaan ravitsemukselliseen laatuun ja suurempaan hammaskarieksen riskiin. Makeisveron sijaan tulisikin ottaa käyttöön sokerivero. Tutkijat suosittelevat epäterveellisen ruoan mainonnan rajoittamista. Terveydenhuollossa tulee tukea laihtumista mm. laihdutus- ja liikuntareseptien avulla sekä järjestämällä maksuttomia laihdutusryhmiä. Liikkumiseen ja oikeaan ravitsemukseen kannustavia ryhmiä tulisi järjestää jo ylipainoisille lapsille sekä nuorille vahvistaen samalla heidän itsetuntoaan, joka joutuu kovalle koetukselle hoikkuutta korostavassa, ulkonäköpaineita asettavassa ajassa. Kouluterveydenhuolto ja opiskeluterveydenhuolto ovat avainasemassa syömishäiriöiden tunnistamisessa, koska valtaosa laihuus- ja ahmimishäiriöistä alkaa nuoruusiässä. Vuonna 2009 vain noin joka kymmenes liikkui UKK-instituutin terveysliikunnan suosituksen Syyllistäminen ei kevennä! mukaisesti. Liikkuva ihminen käyttää terveyspalveluja noin kolmanneksen vähemmän kuin liian vähän liikkuva. Ennaltaehkäisyyn ja kunnon kohottamiseen käytetty raha tuottaa kaikenikäisten kohdalla terveytenä ja mielihyvänä, säästyneinä hoitokustannuksina sekä lisääntyneenä työkykynä itsensä takaisin. Riittävään liikuntaan tulee kiinnittää huomiota jo varhaiskasvatuksessa ja koulujen tuntimäärissä. Kunnille voitaisiin antaa kannusterahaa liikunnanohjaajien palkkaamiseen ja liikuntapaikkojen rakentamiseen liikuntaa harrastavien lasten määrän mukaan. Toisen asteen oppilaitoksien opetusohjelmiin tulee lisätä liikuntaa ja terveyskasvatusta. Yrityksissä ja kuntatyöpaikoilla kokeilussa olleet mahdollisuudet saada palkanlisä tai vapaa-aikaa liikuntasuorituksia vastaan ovat hyviä keinoja aktivoida työikäisiä liikkumaan, vähentää työterveyshuollon kuluja ja ennenaikaista eläköitymistä. Tukemalla työttömien liikuntamahdollisuuksia edistetään terveyden lisäksi luonnollisia sosiaalisia kontakteja ja näin paluuta työelämään. Tutkimukset ovat osoittaneet, että fyysisen aktiivisuuden ja terveellisen ravitsemuksen edistäminen tuottavat hyviä tuloksia myös ikääntyneiden parissa. Ikääntyneiden ulkoilumahdollisuuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Elinympäristöjen rakentamisessa tulee suosia liikuntamahdollisuuksia. Liikuntapalvelut ovat lääkkeisiin ja laitoshoitoon nähden edullisia. KD:n hyvinvointiohjelmaa 11

Kristillisdemokraatit toimivat sen puolesta, että: - terveellisen ruoan verotusta kevennetään. - otetaan käyttöön sokerivero. - ylipainon hoitoa ohjataan ja siinä kannustetaan. - kuntien mahdollisuuksia tarjota edullisesti monipuolisia liikuntamahdollisuuksia eri ikäisille, erityisesti lapsille, työttömille ja pienituloisille, parannetaan. - työpaikkoja ja oppilaitoksia kannustetaan liikunnan tukemiseen ja järjestämiseen sekä edistetään työttömien mahdollisuuksia osallistua liikuntaharrastuksiin. - varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen liikunnanopetusta lisätään. - selvitetään tarve määritellä korkeakoululiikunta korkeakoulujen lakisääteiseksi tehtäväksi. 5.3. Alkoholi yleisin työikäisten kuolinsyy Suomalaiset kuluttivat vuonna 2009 asukasta kohden 10,5 litraa sataprosenttista alkoholia. Alkoholin kokonaiskulutus on yli kaksinkertaistunut kolmen vuosikymmenen aikana. Suomen Lääkäriliitto on alkoholihaittoja koskevassa kannanotossaan todennut, että alkoholijuomat ovat syöpävaarallisia ja sikiöille myrkyllisiä aineita, jotka eivät täytä EY:n elintarvikeasetuksen asettamia turvallisuusvaatimuksia. Alkoholin riskikulutus on tärkeimpiä vaikuttavia tekijöitä sairauksien, tapaturmien, perhe- ja muun väkivallan, invaliditeetin, sosiaalisen syrjäytymisen ja ennenaikaisten kuolemien esiintymisessä. Alkoholin vaikutus suomalaisten kansanterveyteen on huolestuttava. Alkoholiperäiset sairaudet ja myrkytykset ovat olleet vuodesta 2005 lähtien työikäisten miesten ja naisten yleisin kuolinsyy. Alkoholin käytöstä johtuvia kuolemia on vuosittain noin 3 000 ja alkoholiin liittyviä tapaturma- ja väkivaltakuolemia noin tuhat. Vuonna 2008 kaikista pahoinpitelyrikoksista 61 prosenttia tehtiin alkoholin vaikutuksen alaisena. Tehohoidosta ja päivystyspotilaista neljännes on alkoholin aiheuttamia sairauksia ja tapaturmia. Loukkaantumiseen johtaneissa tieliikenneonnettomuuksissa joka kymmenes ja kuolemaan johtaneissa tieliikenneonnettomuuksissa lähes joka kolmas kuljettaja on alkoholin vaikutuksen alainen. Alkoholista aiheutuvat kustannukset ovat merkittävästi suuremmat kuin saatavat verotulot. Esimerkiksi vuonna 2007 alkoholin käyttö aiheutti 0,7-0,9 miljardin euron välittömät kustannukset ja 3,2-6,0 miljardin euron välilliset kustannukset. Alkoholin aiheuttamia haittoja voidaan vähentää laskemalla kokonaiskulutusta yhteiskunnan kaikkien sektorien yhteistoiminnalla. Tehokkain tapa vähentää kulutusta on vaikuttaa alkoholin hintaan, saatavuuteen ja markkinointiin. Raskauden aikainen päihteiden käyttö on suurin yksittäinen synnynnäisen kehitysvammaisuuden aiheuttaja. Noin kuusi prosenttia raskaana olevista KD:n hyvinvointiohjelmaa 12

suomalaisnaisista on alkoholin suurkuluttajia. Vuosittain yli 3 000 sikiötä altistuu päihteille. Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten hoitoonohjausta on tehostettava, ja hoitoa on oltava tarjolla riittävästi. Vapaaehtoisuuteen pohjautuva päihdekuntoutus on ensisijalla, mutta tarvitaan myös mahdollisuus tahdosta riippumattomaan hoitoon syntymättömän lapsen terveyden turvaamiseksi, mikäli odottava äiti ei ota vastaan tarjottua apua. Eräs malli on pyytää hoitoon hakeutuvalta etukäteen suostumus hänen pitämiseensä tahdon vastaisesti hoidossa siinä vaiheessa, kun päihderiippuvuus on aiheuttamassa hoidon keskeyttämisen. Lapsen etu on äidin itsemääräämisoikeutta tärkeämpi silloin, kun päihteiden käyttö voi pysyvästi vammauttaa lapsen. Lapset näkevät juomista yhä enemmän, koska alkoholista kolme neljäsosaa juodaan kodeissa. Nuorten alkoholinkäyttö on vahvasti riippuvainen vanhempien ja yhteisön Viina virtaa vähemmän! roolimalleista. Heidän alkoholinkäyttönsä vähentäminen ei ole mahdollista muuttamatta koko yhteiskunnan suhtautumista alkoholiin. Nuorten alkoholinkäytön lisääntyminen on estettävä, jotta sosiaali- ja terveyskulujen kasvulta vältytään tulevaisuudessa. Ennen aikuisuutta aloitetulla käytöllä on haitallisia vaikutuksia älylliseen, tiedolliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Alkoholiriippuvuus ja siihen liittyvät ongelmat aikuisena ovat sitä todennäköisempiä, mitä nuorempana alkoholinkäyttö aloitetaan. Erityistä huomiota tulee kiinnittää perheisiin, joissa lapset altistuvat sosiaalisille ja terveydellisille haitoille vanhempiensa tai huoltajiensa alkoholinkäytön vuoksi. Kouluissa on oltava valmiutta ja oikeudet puuttua oppilaiden päihteiden käyttöön. Tehokas monialaiseen yhteistyöhön perustuva hoito ja kuntoutus ongelman varhaisvaiheessa vähentävät alkoholihaittoja tehokkaasti. Laadukkaaseen hoitoon tulee päästä tarvittaessa välittömästi. Avohuollossa tarvitaan lisäresursseja etenkin päihdesairaanhoitajille sekä päihdetyötä tekeville sosiaalityöntekijöille. Myös psykososiaalinen työ on päihdekuntoutuksessa tärkeää. Päihdepalveluissa tulee hyödyntää kolmannen sektorin, erityisesti kristilliseltä arvopohjalta toimivien järjestöjen osaamista. Kristillisessä päihdetyössä erityistä lisäarvoa tuo ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen, jossa huomioidaan myös hänen hengelliset tarpeensa. Kristillisdemokraatit toimivat sen puolesta, että: - Suomi pyrkii vaikuttamaan EU:n alkoholistrategiaan, jotta siinä korostettaisiin yhtenäistä ja riittävän korkeaa alkoholin minimiverotusta. - alkoholille asetetaan tuontirajoituksia sekä EU:n ulko- että sisärajoilla, koska se ei ole tavallinen kulutushyödyke. - alkoholin mielikuvamainonta kielletään. - ruokakaupoissa ja kioskeissa myytävien juomien korkeinta sallittua alkoholipitoisuutta lasketaan. KD:n hyvinvointiohjelmaa 13

- työnantajien velvollisuutta laatia ja toimeenpanna työpaikan hoitoonohjausohjelma vahvistetaan lainsäädännöllä. - nuorten päihteiden käyttäjien ja päihdeäitien hoitoonohjausta tehostetaan ja mahdollistetaan tahdosta riippumaton hoito. - huostaanotetun lapsen vanhemman päihdevieroitukseen pääsyä nopeutetaan. - alkoholin myyntiaikoja rajoitetaan, myynnin ikärajojen noudattamista valvotaan ja niitä rikkovien yritysten myyntiluvat peruutetaan. - alkoholin välittämistä alaikäisille valvotaan ja siitä annettavia rangaistuksia kovennetaan. - rattijuopumuksen promilleraja lasketaan 0,2 promilleen. 5.4. Tupakka tappaa Lähes joka kolmas 18-vuotias käyttää tupakkatuotteita päivittäin. Suomessa on edelleen noin miljoona tupakoitsijaa, vaikka tupakointia on onnistuttu merkittävästi vähentämään. 14-18-vuotiaat suomalaisnuoret tupakoivat muiden maiden vastaavia ikäryhmiä yleisemmin. Tupakka tappaa Suomessa vuosittain arviolta 5 000 ihmistä. Joka kolmas syöpäsairaus aiheutuu tupakasta. Joka viidennessä sydänperäisessä kuolemassa tupakka on tärkein riskitekijä. Tupakoinnin vuoksi on vuosittain noin 1,2 miljoonaa sairauspoissaolopäivää ja 600 000 lääkärissä käyntiä. Joka toinen tupakoitsija kuolee tupakan aiheuttamiin sairauksiin, jos jatkaa tupakointiaan. On todettu, että tupakoinnin yleisyys alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä on tärkein väestöryhmien terveyseroja selittävä tekijä. Tupakkatuotteista perityllä verolla voidaan kattaa vain osa kustannuksista, joita tupakka aiheuttaa sairauksien hoitona, työkyvyttömyytenä ja ennenaikaisten kuolemien johdosta. Veroa on korotettava kulujen kattamiseksi, mutta erityisesti kulutuksen vähentämiseksi. Hinnalla on kolme kertaa suurempi vaikutus kulutuksen määrään nuorten kuin vanhempien tupakoitsijoiden kohdalla. Tupakansavu on määritelty syöpävaaraa aiheuttavaksi aineeksi vuodesta 2000 asti. Lasten suojelua passiiviselta tupakoinnilta tulee edelleen tehostaa kieltämällä tupakointi kaikkien niiden paikkojen lähellä, jotka on tarkoitettu lasten oleskeluun. Nyt tupakointikielto esimerkiksi asuintalojen leikkipaikkojen läheisyydessä on jätetty taloyhtiöiden päätösvaltaan. Koulujen asennetta tupakointiin tulee tiukentaa ja antaa riittävät valtuudet puuttua tupakointiin. Tupakka on tuote, jonka terveyttä vaarantavat ominaisuudet estäisivät sen valmistamisen ja tulon markkinoille, jos tuote olisi nyt uusi keksintö. Kristillisdemokraatit kannattavat tupakkatuotteiden kieltämistä kokonaan vuoteen 2030 mennessä. KD:n hyvinvointiohjelmaa 14

Kristillisdemokraatit toimivat sen puolesta, että: - tupakkaveroa korotetaan seuraten veron vaikutusta maahantuontiin. - passiivisen tupakoinnin haittavaikutuksia etenkin lapsiin vähennetään edelleen rajaamalla alueita, joilla tupakointi on sallittu. - tupakkatuotteet kielletään vuoteen 2030 mennessä. 5.5. Huumeet ja lääkkeiden väärinkäyttö Huumehoitojaksot muodostavat noin viidenneksen kaikista sairaaloiden päihdehoitojaksoista, mutta yli puolet alle 30-vuotiaiden hoitojaksoista. Huumeiden valheellisessa markkinoinnissa alkoholia vaarattomampina nautintoaineina on onnistuttu, sillä nuorten suhtautuminen on sallivaa. Suomen huumekulttuuri on tiiviissä yhteydessä humalahakuiseen juomistapaan. Huumeiden käyttäjät juovat alkoholia enemmän kuin ne, jotka eivät ole koskaan kokeilleet huumeita. Huume- ja alkoholikulttuurin yhteen kietoutumista kuvaa myös kasvava sekakäyttäjien joukko. Tiivis yhteys alkoholiin merkitsee, että alkoholin kulutuksen oleellisesti kasvaessa myös huumekokeilut ja huumeiden käyttö voivat lisääntyä etenkin nuorilla. Emme tarvitse alkoholiongelman rinnalle toista kasvavaa kansanterveysongelmaa. Siksi kaikkien huumeiden myynti, hallussapito ja käyttö tulee edelleen pitää kiellettynä. Samaan aikaan tarvitaan nopeaa apua ja tukea huumeista irrottautumiseen. Varsinaisten huumeiden ohelle ja osittain aikaisemmin huumeena tunnettujen aineiden rinnalle ovat nousseet huumaavien aineiden ja eri lääkkeiden yhteiskäyttö. Erilaisten huumaavien lääkkeiden ja aineiden väärinkäyttö tulee rikosoikeudellisesti rinnastaa huumerikokseen, sillä vaikutukset ovat verrattavissa huumeisiin. Huumerikoksista ja huumeiden välittämisestä tulee säätää nykyistä suuremmat rangaistukset sekä tehostaa hoitoonohjausta. Poliisin resursseja tulee lisätä erityisesti niillä alueilla, joilla käyttö on yleistä. Huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttäjille tulee nimetä oma päihdelääkäri, josta tiedotetaan myös apteekkeja. Kun käyttäjä on toimeentulotuen asiakas, sosiaalitoimen tulee myöntää maksusitoumus vain kyseisen omalääkärin määräämiin lääkkeisiin. Näin vältetään tilanteet, joissa useat lääkärit kirjoittavat samanaikaisesti reseptejä väärinkäyttäjälle. Huume- ja päihdeongelmaisille tulee tarjota psykososiaalista tukea ja kehittää huumekorvaushoidon aikana tarjottavia avohuollon tukitoimia. Kristillisdemokraatit toimivat sen puolesta, että: - huumeriippuvaisille on riittävästi hoitopaikkoja. - poliisilla on riittävät resurssit puuttua huumeongelmaan. - laki huumetesteistä kouluissa saadaan voimaan. - huumemyönteiset ohjelmat kielletään ja lapsille ja nuorille tarjotaan tietoa huumeiden ja lääkkeiden väärinkäytön vaaroista. KD:n hyvinvointiohjelmaa 15

- lastensuojelulakia korjataan niin, että viranomaiset voivat aina ilmoittaa vanhemmille alaikäisen huumeiden ja lääkkeiden käytöstä. - huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttäjien hoito keskitetään päihdelääkäreille. 6. Mielenterveysongelmat Mielenterveyden häiriöt ovat suuri kansanterveysongelma, jonka torjuminen on terveyspolitiikan tärkeimpiä haasteita. Kansainvälisesti on arvioitu, että ihmisten psyykkiset häiriötilat ovat tulevaisuudessa suurempi ongelma yhteiskunnalle kuin massatyöttömyys ja köyhyys. Joka neljäs suomalainen lapsi ja nuori kärsii jonkinasteisista mielenterveyden häiriöistä. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaanhoidossa on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Lasten ja nuorten mielenterveystyössä tarvitaan riittävää panostusta sekä ongelmien korjaamiseen että ennaltaehkäisyyn. Pahimpia väliinputoajia ovat ne psykoottiset tai vaikeasti häiriöiset lapset, jotka joutuvat odottamaan kohtuuttoman kauan laitospaikkaa. He ovat myös syrjäytymiskehityksen riskialtein ryhmä. Mielenterveysasetuksen mukaan lasten ja nuorten pitäisi päästä hoitoon kolmessa kuukaudessa, mutta esimerkiksi yliopistosairaaloissa hoitoa joutuu odottamaan keskimäärin miltei puoli vuotta. Sairaanhoitopiirien ylilääkäreiden suositus, että alle 23- vuotiaiden tulisi päästä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon kolmen kuukauden kuluessa riippumatta asuinpaikastaan, ollaan toteuttamassa uudessa terveydenhuoltolaissa. Kela korvasi vuonna 2008 alle 30-vuotiaille yli 400 000 sairauspäivää mielenterveyden häiriöiden takia. Masennuksen takia alkaneiden sairauspäivärahakausien määrä on lyhyessä ajassa alle 30-vuotiailla naisilla lähes kaksinkertaistunut ja miehillä kasvanut 40 prosenttia. Kolme neljästä alle 30-vuotiaana eläköityneestä jäi eläkkeelle mielenterveyden häiriöiden takia. Samaan aikaan kun pohditaan työurien pidentämistä, kasvava osa nuorista jää hoidon puuttuessa mielenterveyden häiriön vuoksi työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kehitys on sekä yksilön elämän inhimillinen tragedia että merkittävä kansantaloudellinen uhkatekijä. Työterveyslaitoksen laskelman mukaan pelkästään vuonna 2008 työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden 16 34-vuotiaiden työpanoksen menetyksestä aiheutuu 6,6 miljardin euron tappio, kun vertailukohtana käytetään 65 ikävuoteen asti kestävää työuraa. Työelämässä kiinni pysymistä voitaisiin tukea sosiaalisten yritysten ja välityömarkkinoiden kautta ja käyttäen enemmän työpsykologien osaamista. THL:n tutkimuksessa havaittiin, että itsemurhariski oli masennuksen vakavimmassa vaiheessa yli kaksikymmenkertainen verrattuna siihen, että sairaus oli oireeton. Masennuksen Tabletti voi olla väärä lääke! KD:n hyvinvointiohjelmaa 16

tehokas hoito pienentää potilaan itsemurhayritysten ja itsemurhien määrän murto-osaan. Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea nopeaa apua matalan kynnyksen hoitopaikoista jonottamatta. Opiskeluterveydenhuollon on tarjottava opiskelijoille tarvittaessa keskusteluapua ja puututtava uhkaaviin mielenterveysongelmiin ajoissa. Valtakunnallisen kriisipuhelimen toiminta on turvattava, sillä vuonna 2009 siihen tuli 134 000 puhelua, joista vastaamatta jäi 99 000. Iäkkäiden tulee saada mielenterveyspalveluita tasa-arvoisesti muiden ikäryhmien kanssa. Noin viidenneksellä ikääntyneistä on psyykkisiä ongelmia. Kuntien mielenterveyspalveluista ja Kelan maksamasta kuntoutuksesta on poistettava lakiin perustumaton 65 vuoden ikärajan soveltaminen palveluja myönnettäessä. Ikääntyneiden yksinäisyyteen ja hylättynä olemisen kokemiseen on alkanut liittyä yhä useammin lääkkeiden ja alkoholin käyttö ns. tahaton sekakäyttöön. Ikääntyneiden itsemurhien vähentämiseksi on ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin elämän laadun parantamiseksi. Suomeen tarvitaan vanhuspsykiatrian erikoisosaamista. Erilaisten lääkkeettömien hoitojen käyttöä on laajennettava kaikille ikäryhmille, sillä lääke ei ole ratkaisu kaikkiin mielen sairauksiin. Mielenterveyden häiriöstä kärsivän omaiset, erityisesti lapset tarvitsevat tukea läheisensä sairastaessa. Koko perheen hyvinvoinnin ja potilaan elämänhallinnan tukemiseksi kotiin annettavaa hoitoa tulisi lisätä. Myös vertaistuen mahdollisuuksia tulee lisätä. Kristillisdemokraatit toimivat sen puolesta, että: - mielenterveyspotilaiden laitos- ja avohoito on niin määrällisesti kuin laadullisestikin riittävällä tasolla. - lasten ja nuorten mielenterveyshoitoon pääsyä nopeutetaan. - mielenterveyspalveluiden hoitotakuu uudistetaan ja siihen sisällytetään oikeus hakea nopeaa apua matalan kynnyksen hoitopaikoista jonottamatta. - kouluissa, opiskeluterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa on riittävästi psykologeja. - nuoria aikuisia eläkkeelle vievien mielenterveyden häiriöiden syistä käydään laaja yhteiskunnallinen keskustelu. - suomalaisten itsemurhia vähennetään parantamalla masennuksen oikea-aikaista hoitoa. - etsivään vanhustyöhön ja gerontologiseen sosiaalityöhön panostetaan. - vanhuspsykiatrian palveluita ja ikääntyneiden psykoterapiaa on tarjolla tarvitseville. KD:n hyvinvointiohjelmaa 17

7. Perheiden ja lapsuuden hyvinvointitekijät 7.1. Perhe on hyvinvoinnin lähtökohta Kristillisdemokraattisessa näkemyksessä hyvinvointiyhteiskunnan perustana on, että perheissä voidaan hyvin. Tavoitteenamme on säilyttää avioliitto miehen ja naisen välisenä. Miehen ja naisen muodostamalla avioliitolla tulee olla erityisasema, sillä se merkitsee mahdollisuutta yhteiskunnan jatkuvuuteen ja tarjoaa pysyvät ja turvalliset puitteet tulevan sukupolven hoivaamiselle ja kasvattamiselle. Valtaosa suomalaisista lapsiperheistä voi hyvin. Kuitenkin yhä enemmän esiintyy lasten ja nuorten pahoinvointia, perheiden rikkoutumista ja päihdeongelmia. Lapsen hyvinvointia uhkaavat vanhempien työpaineet, perheiden yhteisen ajan vähyys, työttömyys ja mielenterveysongelmat. 7.2. Lapsiperheiden toimeentulo ja työelämän joustot Huoltosuhteen parantamiseksi tarvittava syntyvyyden lisääminen edellyttää nykyistä lapsimyönteisempää yhteiskuntaa. Se merkitsee mm. perhetukien korotuksia sekä perheen ja työn parempaa yhteensovittamista. Lapsiperheiden asema tulonjaossa on heikentynyt. Heikointa tulokehitys on ollut yksinhuoltajilla sekä monilapsisissa perheissä ja perheissä, joissa on alle kolmivuotias lapsi. Perheiden hajoaminen ja työmarkkinoiden epävakaus on lisännyt hyvinvointivaltion antaman turvan ja toimeentulon tarvetta. Yksinhuoltajista neljännes saa toimeentulotukea, ja joka viides lapsiperhe on yksinhuoltajaperhe. Monilapsisten perheiden kohdalla taloudellisia paineita lisäävät lapsien hoitaminen kotona muita perheitä useammin sekä tarve keskimääräistä suurempaan asuntoon ja autoon. Asumismenojen jälkeen kulutukseen käytettävissä olevat tulot ovat yhden lapsen perheissä henkeä kohden lähes kuusinkertaiset verrattuna yli nelilapsisiin perheisiin. Lapsiperheiden saamat perhepoliittiset tulonsiirrot kotitaloutta kohden ovat jääneet viime lama-ajan tasolle ja reaalisesti laskeneet yli kymmenen prosenttia vuodesta 1990. Tukiin tehdyt pienet korotukset eivät ole olleet riittäviä paikkaamaan köyhien ja köyhtymisvaarassa olevien lapsiperheiden taloutta. Perusturvan riittävyyden kokonaisarvio tultaneen jatkossa arvioimaan neljän vuoden välein, jolloin vältetään vastaava tukien jälkeen jääminen jatkossa. Lapsiperheiden tuloverotus on kansainvälisesti vertaillen Suomessa kireämpää ja progressio ankarampaa kuin lapsettomien. Suomi kuuluu niihin harvoihin Euroopan maihin, joissa ei ole käytössä puoliso- tai lapsikohtaista verovähennystä. Kristillisdemokraattien mielestä verojärjestelmän tulisi ottaa paremmin huomioon KD:n hyvinvointiohjelmaa 18

elatusvelvollisuus ja huollettavien määrä. Ehdotamme lapsiperheiden tulonsaajille erityistä ansiotulovähennystä, joka helpottaisi etenkin pieni- ja keskituloisten asemaa. Palveluiden, kuten päivähoidon, terveydenhoidon ja liikuntapalveluiden asiakasmaksujen kohtuullisena pitäminen turvaa lapsiperheiden taloutta ja tasapuolisia mahdollisuuksia. Oman asunnon korkovähennysoikeutta ei tule poistaa, sillä se lisäisi lapsiperheiden ahdinkoa. Lapsilisän tarkoituksena on kattaa osittain lapsesta aiheutuvat menot ja tasata lapsiperheiden ja lapsettomien välisiä tuloeroja. Lapsilisiä ei tule sitoa vanhempien tuloihin tai verottaa. Tulosidonnaisuus johtaisi tuloerojen kasvuun verrattuna samassa tuloluokassa oleviin lapsettomiin ja lapsilisien verotus tarkoittaisi lapsiperheiden verotuksen kiristymistä suhteessa lapsettomiin. Lapsilisän yksinhuoltaja- ja sisaruskorotusta tulee nostaa. Myös 17-vuotiaiden tulisi olla lapsilisän piirissä. Lapsilisää ei pitäisi laskea tuloksi toimeentulotukea myönnettäessä. Perheen kummankin tai ainoan huoltajan työttömyys aiheuttaa paitsi taloudellista niin myös sosiaalista syrjäytymistä, ja luo huono-osaisuuden periytymistä. Edellytämme tehostettuja työllistämistoimia sen varmistamiseksi, ettei yhdenkään perheen ainoa huoltaja tai molemmat huoltajat joudu työttömiksi. Ehdotamme, että elatustuen täyttä määrää yhdelle lapselle korotetaan 139,54 eurosta 150,00 euroon kuukaudessa. Elatustuki on Kelan maksama tuki, jolla turvataan lapsen elatus, jos hän ei saa elatusapua elatusvelvolliselta vanhemmalta. Elatustuen tasoa nostamalla voidaan kohdistaa lisätukea pienituloisille yksinhuoltajakotitalouksille, joiden taloudellinen toimeentulo on kehittynyt heikoimmin. Kun tuloton kotiäiti sairastuu vakavasti, hän alkaa saada minimisairauspäivärahaa vasta 55 päivän karenssin jälkeen. Kuitenkin äidin sairastuminen merkitsee taloudellista kuormitusta perheelle; lasten hoito joudutaan järjestämään ja sairauskulut lisääntyvät. Sama ongelma koskee muitakin tulottomia tai erittäin pienillä tuloilla toimeentulevia henkilöitä. Oletus, että tuloton tai vähätuloinen voisi turvata perustoimeentulonsa ensimmäisen 55 päivän odotusaikana jollakin muulla tavalla, kuten puolison tuloilla, kasvattaa entisestään tuloeroja ja on perustuslain kannalta erittäin kyseenalainen. Epäoikeudenmukainen laki on korjattava. Vanhemmat kaipaavat joustavia työjärjestelyitä, jotka tarjoavat lisää perheen yhteistä aikaa ja tukevat jaksamista. Vanhempien mahdollisuuksia siirtyä tuettuun osa-aikatyöhön Ihan kohta lapsi ei enää pyydä pelaamaan! on parannettava, samoin etätyömahdollisuuksia. Mahdollisuus vuorotteluvapaaseen on tarjottava myös vanhempainraha- tai hoitovapaajakson jälkeen. Näin voidaan myös helpottaa paluuta työelämään. KD:n hyvinvointiohjelmaa 19

Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä, jolloin valvonnan ja läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni työelämässä. Joustojen puute on hankala etenkin yksinhuoltajille. Murrosikäisen lapsen vanhemman tulisi saada osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa, kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee. Nykyinen alle 3-vuotiaiden sekä koulunsa aloittaneiden ensi- ja toisluokkalaisten vanhempia koskeva hoitovapaamahdollisuus tulisi laajentaa koskemaan isovanhempia. Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimivalle yrittäjälle tulee antaa oikeus verovähennykseen sairastuneen lapsen hoitajan palkasta tai luoda yrittäjille erityinen sairaan lapsen hoitotuki. Kristillisdemokraatit toimivat sen puolesta, että: - toteutetaan lapsiperheen vanhemman ansiotulovähennys. - lapsilisän sisaruskorotusta sekä yksinhuoltajakorotusta nostetaan. - lapsilisää ei oteta huomioon toimeentulotukea laskettaessa. - toimeentulotuen vapaan ansiotulon tulorajoja nostetaan. - yksinhuoltajien työllistämistoimia tehostetaan. - elatustuen määrää nostetaan. - kotihoidon tukea korotetaan ja laajennetaan. - tulottomien ja pienituloisten minimisairauspäivärahan 55 päivän karenssi poistetaan. - osa-aikatyön ja etätyön tekemisen edellytyksiä parannetaan sekä työajan joustojen mahdollisuuksia lisätään. - vanhemmuuden kustannusten tasaus toteutetaan siirtämällä kustannusvastuu valtiolle. 7.3. Neuvolapalvelut terveyden ja vanhemmuuden tukena Joka viides pariskunta kärsii lapsettomuudesta. Lapsettomuuden hoitomuotoja tulee kehittää huomioiden eettiset seikat. Hoidot ovat kalliita ja useissa kunnissa resurssit lapsettomuuden hoitamiseen ovat riittämättömät. Hedelmättömyydestä kärsivien avioparien tulee olla etusijalla hoitoja annettaessa. Neuvolatoiminnassa pyritään siihen, että lasta odottavien naisten ja perheiden sekä alle kouluikäisten terveysneuvonta ja terveystarkastukset ovat suunnitelmallisia, tasoltaan yhtenäisiä ja yksilöiden ja väestön tarpeet huomioon ottavia. Äitiys- ja lastenneuvolat ovat keskeisessä roolissa vanhemmuuden, lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa sekä ongelmien ehkäisijänä ja tunnistajana. Neuvolatyössä tulee ottaa huomioon sekä isän että äidin osallistuminen lapsen odotukseen ja hoitoon. Neuvolakäyntien riittävä määrä eri ikävaiheissa tulee turvata asuinpaikkakunnasta riippumatta. Ennaltaehkäisyn näkökulmasta neuvoloissa on kehitettävä erityisesti synnytyksen jälkeisen masennuksen, vanhempien väkivallan tai päihdeongelmien, lapsen KD:n hyvinvointiohjelmaa 20

kehityshäiriöiden, oppimisvaikeuksien sekä lapsen ja vanhemman varhaisen vuorovaikutuksen häiriöiden tunnistamista. Neuvoloiden ja perhetyön monialaista yhteistyötä on kehitettävä. Auttamisen tulee tukea selviytymistä ja ongelmien ehkäisyä sen sijaan, että toiminta alkaa vasta, kun ongelma on jo syntynyt. Palveluprosesseja tulee yhtenäistää niin, että saumakohtia eri toimijoiden ja eri ikävaiheiden välillä voidaan vähentää. Kristillisdemokraatit toimivat sen puolesta, että: - neuvoloiden terveysneuvonta ja terveystarkastukset toteutetaan riittävässä laajuudessa koko maassa. 7.4. Päivähoito ja varhaiskasvatus Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan alle kouluikäisten kasvatusta, jossa lapsen kasvun ja oppimisen tukeminen sekä hoiva yhdistyvät. Vanhemmat kantavat kasvatuksesta ensisijaisen vastuun, jota yhteiskunnan varhaiskasvatuspalvelut tukevat. Suomessa on laadukas, kokopäivähoitoa tarjoava varhaiskasvatusjärjestelmä. Kristillisdemokraattien mielestä vanhemmilla tulisi kuitenkin olla nykyistä paremmat mahdollisuudet valita halutessaan kotihoito vaihtoehtona kunnalliselle päivähoidolle. Päivähoitojärjestelmää on kehitettävä paremmin lapsen tarpeita vastaavaksi. Lapsen viikoittain kodin ulkopuolisessa hoidossa viettämää aikaa tulee pyrkiä lyhentämään mm. kehittämällä päivähoitomaksujärjestelmää, osittaista hoitotukea, vuorotteluvapaamahdollisuuksia ja työaikalainsäädäntöä suosimaan lyhyempää hoitopäivää. Alle 3- vuotiaiden hoidossa tulee suosia perhepäivähoitoa, jossa lapset saavat pienessä ryhmässä kodinomaista hoitoa. Uudistettavassa päivähoitoa koskevassa lainsäädännössä tulee säätää nykyistä täsmällisemmin yhdessä hoidettavien lasten määrät. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan päiväkotien ylisuuret ryhmät voivat vaikuttaa haitallisesti lapsen sosiaaliseen kehitykseen. Korkea stressitaso voi altistaa myös stressitautien, kuten keskivartalolihavuuden ja diabeteksen, kehittymiseen. Myös päivähoidossa tulee olla varhaisen tukemisen näkökulma, jossa vanhempia tuetaan kasvatustehtävässä ja lapsia heidän persoonallisessa kasvussaan. Esiopetusryhmien koon ja henkilöstömitoituksen tulee vastata päivähoidon muuta mitoitusta. Päivähoidon pätevän henkilöstön riittävästä määrästä ja koulutuksesta tulee pitää huolta. Palkkauksen tulee olla oikeassa suhteessa vastuuseen. Syrjäytymisen uhkatekijöitä on usein nähtävissä jo ennen kouluikää. Varhaiskasvatuksen henkilöstön valmiudet varhaiseen puuttumiseen ja erityisen tuen tarpeen havaitsemiseen edellyttävät mahdollisuuksia täydennyskoulutukseen. Heidän tukenaan tulee olla psykososiaalisen koulutuksen saanutta henkilöstöä. Tiivis yhteistyö sosiaalitoimen kanssa KD:n hyvinvointiohjelmaa 21

edistää avun ja sen tarpeen kohtaamista lapsen kasvussa. Keskusteltaessa siitä, kenellä on oikeus päivähoitoon, on muistettava, että päivähoitoa käytetään myös lastensuojelullisena tukitoimena. Päivähoidon nollamaksuluokka tulee säilyttää, sillä se on kädenojennus kaikkein vähävaraisimmille lapsiperheille. Kristillisdemokraatit toimivat sen puolesta, että: - vanhemmilla on todellinen mahdollisuus valita haluamansa hoitomuoto lapselleen. - päiväkotiryhmien enimmäiskoosta säädetään lailla. - varhaiskasvatuksessa on riittävästi pedagogisen ja psykososiaalisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa. - päivähoidon nollamaksuluokka säilytetään. 7.5. Kouluikäisten hyvinvointi Koululaisten hyvinvointi edellyttää vanhempien läsnäoloa, osaavaa opetusta, kodin ja koulun yhteistyötä, toimivaa oppilashuoltoa, mutta myös lapsen tarpeiden ymmärtämistä koulua koskevassa päätöksenteossa. Kunnat ovat valitettavasti vähentäneet kouluterveydenhuollon henkilöstöä ja vastaanottokäyntejä huomattavasti. Kouluterveydenhuolto on keskeinen väline koulupudokkuuden ennaltaehkäisyssä, lasten psyykkisten, sosiaalisten ja päihdeongelmien varhaisessa havaitsemisessa sekä muissa terveyteen ja koulunkäyntiin vaikuttavien ongelmien havaitsemisessa. Tarvitsemme tasokasta kouluterveydenhuoltoa, sillä ainoatakaan lasta tai nuorta ei ole varaa päästää syrjäytymään. Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksen tuoreessa vuotta 2007 koskevassa tutkimuksessa todettiin, että laatusuositus laajoista terveystarkastuksista toteutuu heikosti. Kouluterveydenhuollon palveluja on saatavissa hyvin eri tavoin sen mukaan, millä paikkakunnalla oppilas asuu. Terveyskeskuksista reilu kolmannes ilmoitti tekevänsä ainakin kolme laajaa terveystarkastusta peruskoulun aikana, noin joka kymmenes ei yhtään. Kuntien tulee vuodesta 2011 alkaen järjestää peruskouluissa oppilaille kolme laajaa terveystarkastusta. On valvottava, että terveystarkastukset ja terveysneuvonta järjestetään koko maassa neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta annetussa asetuksessa (380/2009) tarkoitetulla tavalla monialaisesti selvittäen myös perheen hyvinvointia. Asetus velvoittaa kuntien päättäjiä huolehtimaan siitä, että kouluterveydenhuollolla on riittävät resurssit tehtävänsä toteuttamiseen. Vuonna 2009 alle puolet ensimmäisen luokan oppilaista pääsi perusopetuslain mukaiseen aamu- tai iltapäivätoimintaan mukaan, toisluokkalaisista vain kolmannes. Aamu- ja Terkkarin laastari hoitaa koko lasta! KD:n hyvinvointiohjelmaa 22