POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Metsätalouden koulutusohjelma Matti Ikäheimonen PUUENERGIAN KÄYTTÖ JA PÄÄTÖSPERUSTEET KUNNALLISISSA ENERGIARATKAISUISSA 17.5.2006
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLTÖ...2 1. JOHDANTO...4 2. KUNTIEN TOIMINTAKENTTÄ...5 2.1. Kunnat itsehallinnon toteuttajina ja palveluiden tuottajina... 5 2.2. Kunnallinen energiahuolto... 7 3. KUNTIEN LÄMMÖNTUOTANTOA OHJAAVIA TEKIJÖITÄ...9 3.1. Kunnallisten energiaratkaisujen toteuttamisvaihtoehdot... 9 3.2. Yhteiskunnan tavoitteet... 10 3.3. Kuntien omat tavoitteet... 11 3.4. Energia- ja ilmastopolitiikka... 12 3.5. Lait ja säädökset... 13 4. PUUENERGIAN KÄYTTÖ...15 4.1. Puun energiakäytön kehitys Suomessa... 15 4.2. Puuperäiset biopolttoaineet... 15 4.3. Puuenergian käytön positiiviset vaikutukset... 17 4.4. Puuenergian käytön uhkakuvia... 18 6. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT...19 7. AINEISTO JA MENETELMÄT...20 7.1 Tutkimuksen kohdekunnat... 20 7.2. Tutkimusmenetelmä... 22 7.3. Aineiston keruu...23 7.4. Aineiston käsittely ja analyysi... 24 8. TULOKSET...26 2
8.1. Päätösperusteet energiaratkaisuissa... 26 8.1.1. Eno... 26 8.1.2. Outokumpu... 27 8.1.3. Pyhäselkä... 28 8.1.4. Valtimo... 32 8.2. Kuntien tavoitteet lämpöenergiantuotannossa... 34 8.3. Kuntien keinot tavoitteiden toteuttamisessa... 37 8.4. Puuenergian käytön taustat ja tulevaisuus kunnissa... 39 9. TULOSTEN TARKASTELU...44 9.1 Kuntien puuenergian käyttö ja päätöksien oikeudellisuus... 44 9.2 Kuntien tavoitteiden painopistealueet... 47 9.3 Puuenergian käytön tulevaisuus kuntien tavoitteissa... 50 10. POHDINTA...52 10.1. Tulokset ja tutkimusmateriaali... 52 10.2. Tutkimuksen arviointi... 55 10.3. Oma oppiminen... 57 LÄHTEET...58 LIITTEET 1Kpl 3
1. JOHDANTO Puun arvostus energialähteenä on vaihdellut suuresti. Energiakriisin aikaan 1970-luvulla valtiovalta havahtui ja ryhtyi energiahuollon turvaamiseksi suosimaan vaihtoehtoisia energiantuotantomuotoja kuten puun ja turpeen polttoainekäyttöä (Hakkila 2004: 1-2). Puun asemaa energiantuotannossa ei onnistuttu kuitenkaan vakiinnuttamaan, sillä vastaan tuli ongelmia puupolttoaineen laadussa ja lämpölaitostekniikassa. 1980-luvun lopulle tultaessa useat vuosikymmenen alussa perustetut hakelaitokset vaihtoivat polttoaineen raskaaseen polttoöljyyn. (Paikallinen näkökulma puuenergian käyttöön Sosio-ekonomisten vaikutusten tarkastelua. 2001 2005.) Vaihtoehtoisten ympäristöystävällisten energiantuotantomuotojen käyttö sai uuden sysäyksen Rio de Janeirossa 1992 pidetyssä kansainvälisessä ympäristö- ja kehityskonferenssissa. Vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen lisäämiseen on asetettu tavoitteita kansainvälisten ja kansallisten sopimusten, kuten Kioton ilmastosopimuksen ja Suomen kauppaja teollisuusministeriön laatiman uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman, kautta. Suomen valtio jouduttaa vero- ja tukitoimenpiteitten avulla energiaa säästävän ja uusiutuvia energialähteitä hyödyntävän teknologian kehittymistä ja kaupallistamista. (Hakkila 2004: 7.) Kyseiset ilmastopoliittiset tavoitteet, metsänhoidolliset seikat sekä öljyn maailmanmarkkinahinnan nousu 1990-luvun alussa saivat puusta uudelleen kiinnostavan energianlähteen. Kunnat käyttävät vuosittain runsaasti erilaisia polttoaineita, kuten öljyä, turvetta ja puupolttoaineita, lämpöenergian tuotantoon. Energiantuotantohyödykkeiden hankinnoissa, kuten lähes kaikissa kuntien hankinnoissa, kuntien tärkeimpänä päätösperusteena on hankinnan toteuttaminen mahdollisimman edullisesti. Kunnan hankintayksikkö päättää, tehdäänkö hankinta halvimman hinnan vai kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteella. (Suomen kuntaliitto 2007.) 4
Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa kohdekuntien puuenergian käytöstä ja kuntien energiantuotannolle asetetuista tavoitteista. Lisäksi selvitettiin, miten kunnat ovat toteuttaneet tavoitteitaan oikeudellisten normien sisällä. Kuntien lämpöenergiaratkaisuja tutkittiin Euroopan Unioniin liittymisvuodesta (1995) nykypäivään. Tutkimuksesta jätettiin pois kunnan pienkiinteistöjen puunpoltto. Kuntien päätösasiakirjojen avulla selvitettiin perusteita, jotka ovat vaikuttaneet puun energiakäytön muutoksiin. Haastatteluiden avulla saatiin tietoa kuntien tulevaisuuden tavoitteista puuenergian käytön suhteen. Tutkittavat kunnat olivat: Valtimo, Outokumpu, Eno ja Pyhäselkä. Kuntien valinta perustui kuntien tämänhetkisten energiantuotantoratkaisujen erilaisuuteen ja aktiivisuuteen puuenergiankäytön suhteen. Tutkimuksen toimeksiantaja oli Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun bioenergiaprojekti. Tutkimus tehtiin Northern Wood Heat -hankkeen nimissä. Kyseisen hankkeen kohdemaita ovat Suomi, Skotlanti ja Islanti. Maihin sovelletaan suomalaista puuenergia-alan kokemusta ja osaamista koskien puuenergian korjuuta ja käyttöä. 2. KUNTIEN TOIMINTAKENTTÄ 2.1. Kunnat itsehallinnon toteuttajina ja palveluiden tuottajina Kunnat ovat tärkeimpiä itsehallinnon toteuttajia Suomessa. Itsehallinnolla tarkoitetaan sitä, että valtio antaa alaiselleen julkiselle yhdyskunnalle tai laitokselle oikeuden hoitaa itsenäisesti niille laissa säädetyt tai muuten kuuluvat tehtävät. Kunnallinen itsehallinto hajauttaa hallintoa ja poliittista päätöksentekoa, jolloin hallinto muuttuu joustavammaksi ja vähemmän muodolliseksi. Näin päästään lähemmäksi kansalaisia sekä heidän tarpeitaan. (Oulasvirta 2000: 7-8.) Kuntalain 1 mukaan kunnan päätösvaltaa käyttää asukkaiden valitsema 5
valtuusto, joka toimii virassaan neljä kalenterivuotta kerrallaan. Valtuusto vastaa kunnan toiminnasta ja taloudesta. Kunnan toimielimiä ovat valtuuston lisäksi kunnanhallitus, lautakunnat ja johtokunnat jaostoineen sekä toimikunnat. Valtuusto asettaa kunnanhallituksen, joka vastaa kunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta sekä valtuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuuden valvonnasta. Kunnanhallitus valvoo kunnan etua ja jollei johtosäännössä toisin määrätä edustaa kuntaa ja käyttää sen puhevaltaa. (Kuntalaki 1995 / 365.) Valtuusto voi lisäksi asettaa: 1) kunnanhallituksen alaisena toimivia lautakuntia (esim. yhdyskuntapalveluita hoitava tekninen lautakunta) pysyväisluonteisten tehtävien hoitamista varten sekä 2) johtokuntia liike- tai muun laitoksen taikka tehtävän hoitamista varten. (Esim. kunnan omistamaa lämpöliikelaitosta varten.) Kunnanhallituksen ja valtuuston päätöksen nojalla muukin toimielin voi asettaa toimikuntia määrätyn tehtävän hoitamista varten. (Kuntalaki 1995 / 365: 17.) Kuntalain (1995 / 365) 1 mukaan kunnan on pyrittävä edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Kunnan tärkein tehtävä onkin lakisääteisten ja vapaaehtoisten palvelujen tuottaminen ja järjestäminen asukkailleen. Palveluiden järjestäminen ei ole vain tekninen kysymys, sillä tuotettavat palvelut, niiden sijaintipaikat, rahoitustavat ja kohderyhmät pitää valita tarkkaan. Kuntien ja kuntayhtymien toiminta keskittyy sivistystoimen, sosiaalitoimen, terveydenhoidon ja teknisen sektorin sekä yhdyskuntapalveluiden tuottamiseen. Teknisen sektorin tehtäviin kuuluvat esimerkiksi taajamarakenteisen kunnan tiestön, vesi-, jäte- ja energiahuollon suunnittelu-, rakentamis- ja ylläpitotehtävät. (Oulasvirta 2001: 48.) Kuntien vastuulla on myös viranomaistehtäviä, joissa ne voivat käyttää julkista valtaansa. Kunta määrää esimerkiksi tuloveroprosentin ja myöntää 6
rakennusluvan. Kuntien poliittinen tehtävä on kansanvaltaisuuden ylläpitäminen ja ristiriitojen sovittelu. 2.2. Kunnallinen energiahuolto Energiahuolto on osa kuntien teknistä sektoria ja yhdyskuntapalveluita. Energiahuollon tehtävänä on tuottaa energiaa asumiseen ja teollisuuden toimintoihin yhdyskunnissa (Oulasvirta 2001: 50). Kunnat tarvitsevat runsaasti lämpöenergiaa koko kiinteistömassansa lämmittämiseen. Kunnat ovat itse lämmön käyttäjiä ja osallistuvat usein myös lämmön tuotantoon. Alueelliseen lämmitysmuotoon perustuvalla lämmöntuotantotekniikalla kunta voi kattaa oman energiantuotantotarpeensa ja samalla tarjota lämpöä muillekin taajaman kiinteistöille. (Puhakka 2004: 18-19.) Monissa suomalaisissa kaupungeissa ja kunnissa käytetään kaukolämpöä. Kaukolämpö onkin Suomen yleisin alueellinen lämmitysmuoto. Noin 2,4 miljoonaa suomalaista asuu kaukolämmitetyissä taloissa. Yli 90 prosenttia asuinkerrostaloista, noin puolet rivitaloista ja valtaosa maamme julkisista rakennuksista ja liikerakennuksista ovat kaukolämpötaloissa. (Energiateollisuus ry 2007.) Kaukolämmöllä on suotuinen vaikutus Suomen energiatalouteen ja energiantuotannosta aiheutuviin päästöihin. Lämmöntuotannon keskittäminen mahdollistaa paremman hyötysuhteen omaavien lämmöntuotantolaitosten ja edullisempien paikallisten polttoaineiden käytön. (Tarjanne 2006: 7-8.) Kaukolämmön tuotantotavat ja polttoaineet vaihtelevat paikkakuntakohtaisesti. Energiantuotanto tapahtuu alueellisesti edullisimmilla polttoaineilla ja voimalaitoksilla. Maakaasuverkon alueella kaukolämmön pääpolttoaine on maakaasu. Suurimmissa rannikkokaupungeissa käytetään hiiltä ja suurilla turvealueilla pääasiassa turvetta. Puun osuus on suurempi niissä kunnissa, joissa on vahvaa metsäteollisuuden toimintaa ja lämpöyrittäjyyttä. (Tarjanne 2006: 6.) 7
Alla oleva kaavio osoittaa eri polttoaineiden osuuksia kaukolämmön ja siihen liittyvän sähkön tuotannossa. Maakaasu ja kivihiili olivat selkeästi suosituimpia kaukolämmöntuotannossa käytettyjä polttoaineita Suomessa vuonna 2005. Puupolttoaineiden osuus oli hieman yli 11 prosenttia. Lähde: Energiateollisuus ry 8
Kuntien hallussa on myös runsaasti yksittäisiä isoja kiinteistöjä (esimerkiksi kyläkouluja), jotka eivät kuulu alueellisen lämmitysverkon piiriin. Kyseiset kiinteistöt vaativat vaihtoehtoisia lämmöntuotantoratkaisuja kuten esimerkiksi sähkö-, öljy-, puu- tai pellettilämmitysjärjestelmiä. Alla olevassa taulukossa on eritelty lämmitysmuotojen markkinaosuudet vuonna 2005 Suomessa. Taulukosta ilmenee hyvin kaukolämmityksen, vaihtoehtoisten lämmitystapojen ja polttoaineiden suosio. Lähde: Energiateollisuus ry 3. KUNTIEN LÄMMÖNTUOTANTOA OHJAAVIA TEKIJÖITÄ 3.1. Kunnallisten energiaratkaisujen toteuttamisvaihtoehdot Useat kunnat omistavat yksin tai osaomistajina energialaitoksia ja joutuvat siksi päättämään energian tuotannosta, jakelusta ja hinnoittelusta (Suomen kuntaliitto 1996). Kunnat voivat myös ostaa koko palvelun ulkopuoliselta yritykseltä tai esimerkiksi osuuskunnalta. Kuntien lämmöntuotannon toteutusmalleja: Kunta omistaa kokonaan tai merkittävissä määrin alueella toimivan energiayhtiön. 9
Lämpölaitos on suoraan kunnan omistuksessa, kunta hankkii itse raaka- aineen, tai joku ulkopuolinen yritys vastaa siitä sopimussuhteeseen perustuen. Kunta ulkoistaa toiminnan yritykselle, joka harjoittaa lämpöliiketoimintaa. Yritys investoi laitokseen ja ylläpitää sitä. Kunta vuokraa laitoksen ja kaukolämpöverkon ulkopuoliselle yritykselle. (Puhakka 2004: 20.) Lämmöntuotannon toteuttamistavoissa on varsin erilaisia vaikutuksia kuntiin. Kunnallisessa päätöksenteossa on syytä pohtia, sopivatko lämmöntuotantoratkaisut yhteen lämmöntuotannolle asetettujen tavoitteiden kannalta. Asiakaslähtöistä investointia ja kunnallista lämpöyhtiötä on pidetty kunnissa hyvänä lämmöntuotantoratkaisuna, koska päätösvalta pysyy kunnilla ja lämmön hinta alhaisena. Lämmöntuotannon, tai vain osan siitä, ulkoistaneet kunnat perustelevat valintaansa aluetaloudellisilla vaikutuksilla ja alaan erikoistuneiden yritysten erityisosaamisella. (Pietikäinen 2006: 52.) 3.2. Yhteiskunnan tavoitteet Kuntalain (1995 / 365) 8 mukaan Sisäasiainministeriö seuraa yleisesti kuntien toimintaa ja taloutta sekä huolehtii, että kuntien itsehallinto otetaan huomioon kuntia koskevan lainsäädännön valmistelussa. Kuntia koskevaa lainsäädäntöä, periaatteellisesti tärkeitä ja laajakantoisia kunnallishallinnon ja -talouden asioita sekä valtion- ja kunnallistalouden yhteensovittamista käsitellään valtion ja kuntien neuvottelumenettelyssä. Lämmöntuotanto on tärkeä osa kuntien toimintaa ja vaikuttaa vahvasti myös kuntien talouteen. Siksi yhteiskunnan sisällä vallitsevat energiapoliittiset tavoitteet ja linjaukset vaikuttavat kunnissa tehtäviin lämmöntuotantoratkaisuihin. 10
Suomen energiapolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat: Suomen energiajärjestelmän monipuolisuus ja toimintavarmuus, ympäristötavoitteet (koskien kansainvälisiä ympäristösopimuksia), kotimaisten ja uusiutuvien energialähteiden tehokas käyttö, teollisuuden kilpailukyvyn ylläpitäminen ja uuden energiateknologian edistäminen ja käyttöönotto (Tarjanne 2006: 33). 3.3. Kuntien omat tavoitteet Vaikka kuntien toimintaa ohjaavatkin monet lait ja velvoitteet, vaikuttavat myös kuntien omat poliittiset tavoitteet päätöksentekoon. Näitä tavoitteita kutsutaan kuntahyödyksi. Kuntien päätavoitteena lämmöntuotannon näkökulmasta on todennäköisesti energiahuollon turvaaminen kohtuullisin kustannuksin ja hyvällä huoltovarmuudella (Puhakka 2004: 13). Kunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavat sekä puolue- että intressiryhmät, joilla on omat aatteelliset tavoitteensa päätöksenteossa, esimerkiksi vihreät aatteet. Kuntien päätöksenteossa voidaan hakea myös yksilöhyötyä. Tällöin hyödyn saa määrätty henkilö, esimerkiksi paikallinen lämpöyrittäjä. (Pystynen 1972: 99 110.) Kunnat joutuvat tekemään strategisia linjavetoja, suunnitelmia ja päätöksiä esimerkiksi ympäristöpolitiikkaan ja lämmöntuotantoon nähden. Strategisessa suunnittelussa päätöksentekoa ohjaa näkemys kunnan tavoitteista, kehittymisestä, menestystekijöistä sekä tavasta toimia ja tuottaa palveluita (Jääskeläinen 1994: 79). Nykyisin tärkeäksi osaksi kunnan strategista suunnittelua ovat tulleet ympäristön laatu ja kestävän kehityksen tavoite (Oulasvirta 2001: 125). Hyvänä esimerkkinä kuntien strategisesta suunnitelmallisuudesta on Enon kunnan 3.5.2001 lanseeraama Uusiutuvien luonnonvarojen Eno. Kyseiseen osaan kunnan strategiasta kuului esimerkiksi puuenergian käytön lisääminen energiantuotannossa. Osa kuntien strategista johtamista on omien heikkouksien, vahvuuksien, uhkien ja tulevaisuuden 11
mahdollisuuksien arvioiminen. Enon tapauksessa kunnassa nähtiin mahdollisuutena puualan olemassa oleva asiantuntemus. 3.4. Energia- ja ilmastopolitiikka Vuonna 1992 Rio de Janeirossa järjestettiin kansainvälinen ympäristö- ja kehityskonferenssi. Siellä allekirjoitettiin YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus, joka astui voimaan 1994. Sopimuksen tavoitteena oli kasvihuonepäästöjen vähentäminen. Alkuperäinen ilmastosopimus ei sisältänyt mitään sitovia velvoitteita päästöjen vakiinnuttamisesta ja vähentämisestä. Sopimuksen osapuolikokouksessa Kiotossa vuonna 1997 teollisuusmaat sitoutuivat laskemaan vähintään viisi prosenttia kasvihuonepäästöjen määrästä vuoteen 1990 nähden. Päästöjen vähennyksen tulisi tapahtua vuosina 2008 2012. (Portin 2002: 53.) EU:n komissio asetti kasvihuonepäästöille 8 prosentin vähennystavoitteen. Kyseisen päämäärän takia päätettiin kaksinkertaistaa uusiutuvien energialähteiden käyttö 12 prosenttiin. EU on säätänyt joukon direktiivejä, joilla pyritään torjumaan haitallisia ympäristövaikutuksia energiantuotannosta, saavuttamaan Kioton sopimuksen asettamat tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ja edesauttamaan energiahuollon omavaraisuutta. EU on määrittänyt Suomen osuudeksi päästöjen pitämisen vuoden 1990 tasolla. Suomen ilmastopolitiikan keskustelu on kulkenut käsi kädessä kansainvälisen ilmastopoliittisen keskustelun kanssa. Poliittiset tavoitteet ja ilmastonmuutoksen torjuntakeinot ovat kansainvälisten sopimusten ja keskustelujen tuloksia. (Puhakka 2004: 32.) Suomen energiastrategian tavoitteena on turvata energian saatavuus kilpailukykyiseen hintaan ja rajoittaa kasvihuonekaasujen sekä muiden päästöjen määrä kansainvälisten sitoumuksien tasolle. Kauppa- ja teollisuusministeriön Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma on osa Suomen kansallista ilmastostrategiaa ja sen toimeenpanoa. Ohjelmaa arvioitiin ja täsmennettiin 12
vuonna 2002 kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman työryhmän toimesta. Ohjelmassa asetettiin tavoitteeksi nostaa uusiutuvan energian käyttöä. Noin 90 prosentin osuus lisäyksestä arvioitiin saavutettavan biopolttoaineiden, ensisijaisesti puupolttoaineiden avulla. (Hakkila 2004: 5 8.) Kunnat ovat merkittäviä energiapoliittisia toimijoita. Kunnat pystyvät, ja myös joutuvat, tekemään päätöksiä energiasektorilla huomioiden ilmastopoliittiset tavoitteet (Puhakka 2004: 18). Erityisesti energia- ja ilmastosopimuksiin sitoutuneet kunnat ovat kiinnostuneita hiilidioksidipäästöjen suhteen neutraalista puupolttoaineesta. (Tuomi 2005: 8 9). 3.5. Lait ja säädökset Monet kunnalliset peruspalvelut, kuten vesi- ja viemäriverkostot sekä kaukolämpöverkosto, ovat teknis-verkostollisia monopoleja. Keskeinen syy tähän monopoliasemaan on verkostojen luomisen kalleus. Kuntien velvollisuutena on ollut infrastruktuuripalveluiden hoitaminen ja esimerkiksi kaukolämpöverkoston rakentaminen. Verkoston luominen vie kuntien taloudesta ison siivun. (Jääskeläinen 1994: 49.) Kunta omaa määräävän markkina-aseman kyseisille verkostoille. Kilpailunrajoituslakia sovelletaan kuntien harjoittamaan elinkeinotoimintaan esimerkiksi lämmönmyynnissä. Lain avulla estetään kuntaa ylihinnoittelemasta sähkö- tai energiamaksuja. Lisäksi kilpailunrajoituslain 4 mukaan pyritään poistamaan sellaiset menettelytavat, jotka estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua. (Puhakka 2004: 21 22, 46.) Kunnan julkisia hankintoja ohjaa laki julkisista hankinnoista (1992 / 1505). Kuntien toimintaa ohjaavista lainsäädännöistä huolimatta pyritään sekä kunnallisten yksiköiden että yksityisten yritysten toiminnoissa mahdollisimman hyvään lopputulokseen (Kuntaliitto 2006). Hankintalain (1992 / 1505) ensimmäisen luvun 1 mukaan valtion ja kuntien viranomaisten, sekä muiden tässä laissa tarkoitettujen hankintayksiköiden, on kilpailun aikaansaamiseksi 13
sekä tarjousmenettelyyn osallistuvien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi noudatettava hankinnassaan lainsäädäntöjä. Tarjoajaa, joka tulee omasta maasta tai omasta kunnasta, ei saa suosia hankintoja tehdessä. Oman kunnan verotulojen tai oman kunnan työllisyyden edistäminen ovat myös kiellettyjä valintaperusteita. Myöskään aikaisempaa toimittajaa ei saa suosia. (Kuntaliitto 2006.) Hankintalain 7 mukaan hankinta on tehtävä mahdollisimman edullisesti. Tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin (19.12.1997 / 1247). Hankinta-asetuksen 29 mukaan kokonaistaloudellisesti hyväksyttäviä arviointiperusteita hankintoja tehdessä voi olla esimerkiksi hinta, toimitusaika, tekninen tuki, käyttökustannukset ja hankinnan kohteen aiheuttamat ympäristökustannukset (HankA 381 / 1998). Lakiin julkisista hankinnoista on tulossa muutoksia. Valtioneuvosto hyväksyi 27.4.2006 esitykset hankintalaista ja erityisalojen hankintalaista. Lakiesitysten sisältö vastaa pääosin jo voimassaolevaa hankintalainsäädäntöä. Uutena lakiin tulevat kotimaiset kynnysarvot, jotka ovat kilpailuttamisvelvoitteen euromääräisiä alarajoja. Vähintään 15 000 euron arvoiset tavara- ja palveluhankinnat kilpailutetaan hankintalain mukaisesti. Rakennusurakoilla on 100 000 euron kynnysarvo. Kotimaisten kynnysarvojen alle jäävät hankinnat voidaan tehdä ostajan omien hankintaohjeiden mukaisesti, kunhan ne tehdään avoimesti ja syrjimättömästi. Ostaminen on siis joustavampaa kuin hankintalaissa. (Kuntaliitto 2007.) Tarjousten pyytäminen suoraan ilman julkista ilmoitusta ei ole enää sallittua. Näin yritykset saavat entistä enemmän tietoa ajankohtaisista tarjouskilpailuista ja ostajat markkinoilla toimivista tarjoajista. Tarjouspyyntöihin, hankinnan määrittelyyn ja tarjousten valintaperusteisiin vaaditaan jatkossa selkeyttä ja paneutumista. Tarkoituksena on saada riittävän tarkoin suunniteltuja tarjouspyyntöjä, jotka tuottavat keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. (Kuntaliitto 2007.) 14
4. PUUENERGIAN KÄYTTÖ 4.1. Puun energiakäytön kehitys Suomessa Puun energiakäyttö Suomessa on nelinkertaistunut 1990-luvun alusta vuoden 2004 loppuun. Puuta on käytetty jo pitkään lämmön lähteenä pienessä mittakaavassa. Metsäpolttoaineen laajaa käyttöä on alettu kehittää ja hyödyntää vasta 1990-luvun alun puuenergiabuumin aikaan. Aluksi pelättiin, että puun energiakäyttö aiheuttaisi metsäteollisuudelle raaka-ainepulaa. Metsänhoidolliset tarpeet, ilmastopoliittiset tavoitteet ja öljyn maailmanmarkkinahinnan nousu vauhdittivat 1990-luvun alussa puun uudelleen kiinnostavaksi energianlähteeksi. 1990-luvun alkupuoliskolla Suomessa ei ollut monta puun polttoon soveltuvaa lämpö- tai voimalaitosta saati polttoaineen hankintaketjuja. Puun energiakäyttöä koskevaa asiantuntemusta ei ollut energiantuotannon eikä metsäalan ammattilaisten piirissä. Tähän nähden puun energiakäytön kasvu 1990-luvun aikana on ollut erittäin nopeaa. Kuntatasolla puuenergian käyttöönottoa jarruttivat kuntien teknisen puolen henkilöstön huonot kokemukset 1980-luvun puuenergialaitoksista. Tilannetta on helpottanut kuntien henkilöstön vaihtuminen ja se, että uudet laitokset ovat osoittaneet nykyteknologian luotettavuuden. (Paikallinen näkökulma puuenergian käyttöön Sosio-ekonomisten vaikutusten tarkastelua 2001 2005.) 4.2. Puuperäiset biopolttoaineet Sahateollisuuden tähteistä polttoainekäyttöön kulkeutuvat kuorintatähde, osa sahanpurusta ja sahauspinnoista tehdyn kuituhakkeen seulontatähde. Vaneriteollisuuden ylijäämästä energiakäyttöön menevät kuorinta- ja seulontatähde, vanerin reunasahaustähde, puru ja hiontapöly. Mekaanisen puumassateollisuuden kuorinta- ja seulontatähteet hyödynnetään energiaksi. 15
Kemiallisessa puumassateollisuudessa energiaosite muodostuu kuorinta- ja seulontatähteestä sekä erityisesti mustalipeästä. Metsähakkeen osuus energiantuotannossa on vielä vaatimaton: tosin metsähakkeen osuus markkinoilla tulevista puupolttoaineista on kovassa kasvussa. (Hakkila 2004: 3 4.) Lisäksi markkinoilla on puupolttoainejalosteita kuten pellettiä, brikettiä ja puuhiiltä. Nykyään myös puukaasun ja nestemäisen puun käyttöä kehitellään. Maamme energiakulutuksesta tuotetaan puuperäisillä polttoaineilla 20 %. Energiana kyseinen määrä tarkoittaa 80 terawattituntia. Puumääräksi muutettuna 80 terawattituntia tarkoittaa 40 miljoonaa kiintokuutiometriä. Tästä määrästä runsas puolet on teollisuuden puulientä ja loput kiinteitä puupolttoaineita. Metsähakkeen käyttö ylitti vuonna 2003 kahden miljoonaan kiintokuutiometrin rajan (3.milj kuutiota vuonna 2005). Tavoitteena on nostaa hakkeen tuoton ja käytön määrä 5 miljoonaan kiintokuutiometriin vuonna 2010. Valtion tuet mahdollistavat sen, että puun käyttöä voidaan lisätä energiantuotannossa, vaikka se olisikin kalliimpaa. Esimerkiksi energiapuun korjuu etenkin nuorista metsistä olisi kannattamatonta ilman valtion tukia (kestävän metsätalouden rahoitus jne.). Kaukolämmityksessä käytettävän puun määrä on lisääntynyt tasaisesti. (Kuitti 2004:.)Alla olevan kaavion oranssi viiva osoittaa, että puuenergian osuus lämmön erillistuotannossa on kasvanut EU:hun liittymisen jälkeen lähes puolella. (Energiateollisuus ry.) 16
4.3. Puuenergian käytön positiiviset vaikutukset Puuenergian tuotanto ja käyttö tuovat lisäansioita ja mahdollisuuksia yrittämiseen laajalle yrittäjäkunnalle: metsissä, maataloudessa, kunnissa ja energialaitoksissa. Puu on melkein rikitöntä, hiilidioksidineutraalia ja hyvin ympäristöystävällistä. Puu on myös kotimainen energianlähde ja sitä on runsaasti saatavilla. Puun käyttö tuo energiahuoltoon joustavuutta ja monipuolisuutta ja parantaa energianomavaraisuutta. (Knuuttila 2003: 18 19.) Puuenergian hyödyntämisen kautta saadaan kansantaloudellisia, aluetaloudellisia ja yritystaloudellisia etuja. Puuenergiankäytön kansantaloudellisia etuja ovat alueellisten luonnonvarojen käytön ja polttoaineen tuotantoketjun tuoton jääminen kansantalouden rajojen sisälle. Aluetaloudellisia etuja ovat esimerkiksi, polttoaineen saaminen oman kunnan alueelta, metsätalouden tuottavuuden parantaminen ja energiapuun korjuun työllisyyttä lisäävä vaikutus. Lisäksi polttoaine-eurot ja verotulot jäävät omaan kuntaan. Yritystalous paranee puuenergian hyödyntämisen myötä niillä alueilla, joilla energiapuun tuotantoketjut toimivat. Metsähakkeen käyttö lämpölaitoksissa ja kotitalouksissa edistää myös kiinteiden polttoaineiden teknologian käytön kehittymistä ja sitä mukaa laitteiden kehittymistä sekä uusien laitevalmistajien tuloa markkinoille. (Kiukkaanniemi 2003: 21 22.) Metsähakkeen käyttö on luonut Suomeen uuden yrittäjäkunnan: lämpöyrittäjät. Lämpöyrittäjiä oli vuonna 2004 vajaat 200. Kunnat ja yhteisöt ovat pyrkineet siirtämään energiahuoltoaan yksityisille yrityksille. Tämä on avannut mahdollisuuksia lämpöyrittämiseen. Lämpöyrittäjä hoitaa osittain tai kokonaan lämmityksen ja polttoainehuollon asiakkaalle. Kunnat maksavat tällöin tuotetusta lämmöstä ja voivat keskittää voimavaransa ydintoimintaan. Kuntien ja muiden julkisten yhteisöjen kaukolämpöverkon ulkopuoliset rakennukset tarjoavat hyvät mahdollisuudet lämpöyrittäjille. (Tuomi 2005: 7 8.) Energiapuun korjuu edistää myös metsänhoitoa. Se kannustaa taimikon hoitoon, harvennushakkuisiin ja varmistaa tulevaisuudessa saatavan 17
ainespuun laadun ja määrän (Kuitto 2004: 122). Hakkutähteen korjuu alentaa myös metsänviljelyn kustannuksia tehostaen metsän uudistamista. Hiilidioksidi on merkittävin kasvihuonekaasu. Sen lisäpitoisuudet ilmakehässä johtuvat etenkin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvalla energialla on tärkeimpiä keinoja rajoittaa päästöjä. (Savolainen 2003: 19 21.) Puun polttaminen ei lisää nettohiilidioksidipäästöjä, sillä puun polttamisessa vapautuu sama määrä hiilidioksidia kuin puun lahoamisessa (Siponen 2001: 9). Puuenergian käyttö onkin tärkeää hiilidioksidipäästöjen pitämisessä 1990-luvun tasolla. Suomessa tehtyjen puupolttoaineiden käytön lisäystavoitteiden taustalla on Euroopan Unionin päätös kaksinkertaistaa uusiutuvien energialähteiden vuosikäyttö, kolminkertaistaa bioenergian käyttö ja kymmenkertaistaa biosähkön käyttö vuoteen 2010 mennessä verrattuna vuoteen 1995. 4.4. Puuenergian käytön uhkakuvia Uusiutuvien energialähteiden lisähyödyntämiselle on hyvät edellytykset. Kuitenkin sen kehittämiseen ja käytännön toteuttamiseen vaikuttavat sekä Suomen sisäiset että EU:n päättämät energia- ja ympäristöpoliittiset päätökset. Polttoaineiden painotuksiin ja investointikohteisiin vaikuttavat erityisesti EU:n sisäisen päästökaupan toteuttamistavat. Ne vaikuttavat suuresti myös puuenergian käytön tulevaisuuteen. Vuosina 2005 2007 päästökauppaa käydään ainoastaan hiilidioksidipäästöillä ja vain EU:n sisällä. Vuonna 2008 kauppa voi laajeta koskemaan myös muita kasvihuonepäästöjä. Päästökaupasta voi tulla jatkossa myös uhka uusiutuvien energioiden käytölle Suomessa. Uusiutuvien energialähteiden asemaan vaikuttavat kansainväliset poliittiset päätökset ja niiden toteuttaminen. (Kuitto 2003: 59.) Puupohjaisten polttoaineiden käyttöön ja niiden lisäämiseen tai vähentämiseen vaikuttavat seuraavat tekijät: 1) polttoaineen saatavuus, 2) laitteiden ja toiminnan luotettavuus, 3) laatu (esim. hakkeen koko, kosteuspitoisuus ja 18
polttoaineen puhtausaste), 4) suuret määrät (puupohjaisten polttoaineiden suurimittainen teollisuustuotanto), 5) riittävä polttoainevaranto (esim. huonon sään ja maasto-olojen varalta), 6) hinta ja hinnan kilpailukyky päätekäyttöpaikalla ja 7) fossiilisten polttoaineiden verotus ja uusiutuvien energialähteiden valtiontuki sekä panostus käyttöteknologiaan. (Pesola & Alahuhta 2002.) 6. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten puuenergian käyttö lämpöenergiantuotannossa on kehittynyt neljän Pohjois-Karjalan kunnan alueella EU:hun liittymisen (1995) jälkeen. Tutkimuksesta jätettiin pois kuntien pienkiinteistöjen puunpoltto. Tutkimuksessa tuotettiin tietoa kohdekuntien puuenergian käytöstä lämpöenergiantuotannossa ja käytön päätösperusteista. Lisäksi tarkasteltiin, löytyykö kyseisistä energiantuotantopäätöksistä epäkohtia kilpailulainsäädäntöön nähden. Tutkimuksessa selvitettiin myös kuntien puuenergian käytölle asettamia tulevaisuuden tavoitteita. Tutkimuksessa haettiin kuntien toimielinten päätösasiakirjojen avulla perusteita puuenergian polttoainekäytön muutoksiin ja niiden laillisuuteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin kunnanvaltuuston, -hallituksen, kunnan teknisen lautakunnan ja mahdollisen rakennuslautakunnan päätösasiakirjoja. Energiapäätöksiä käsiteltiin kyseisien toimielinten pöytäkirjoissa. Haastatteluiden avulla saatiin tietoa kuntien lämpöenergiantuotannon tulevaisuudentavoitteista puuenergiankäytön suhteen. Tutkimustehtävät: 1. Miten kuntien puuenergiankäyttö lämmöntuotannossa on kehittynyt? 2. Mitkä ovat olleet kuntien päätösperusteet puuenergiankäytölle lämmöntuotannossa? 19
3. Onko kuntien energiaratkaisuissa epäkohtia kilpailulainsäädäntöön nähden? 4. Mitkä ovat kuntien lämpöenergiantuotannon tavoitteet ja miten puuenergian käyttö näkyy niissä? 7. AINEISTO JA MENETELMÄT 7.1 Tutkimuksen kohdekunnat Tutkittavat Pohjois-Karjalan kunnat olivat Eno, Outokumpu, Pyhäselkä ja Valtimo. Halusin tarkastella työssäni mahdollisimman erilaisissa lähtökohdissa olevia kuntia. Kaikilla kunnilla oli omat erityispiirteensä lämmöntuotannon suhteen. Myös puuenergian asema oli varsin erilainen jokaisessa kunnassa. Enon kunta sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa. Enossa on kaksi erillistä taajama-aluetta: kirkonkylä ja Uimaharju. Molemmissa on kunnan palveluja, kirkonkylässä myös valtion virastoja. Uimaharju puolestaan on teollisuusalueen ympärille syntynyt taajama. Kirkonkylä jakautuu Ylä- ja Alakylään. Tämän takia kunnassa on kolme lämpökeskusta. Enon kunnassa on yhteensä noin 7000 asukasta ja Enon pinta-ala on 1100 km 2. (Enon kunta 2006.) Enon kunta päätti vaihtaa 1990-luvun lopussa kiinteistöjensä lämmityksessä käytettävän raaka-aineen öljystä hakkeeseen. Enon kunnanvaltuusto teki 1997 strategisen päätöksen kestävien luonnonvarojen Enosta. Kyseinen päätös sisälsi yhtenä kohtana puuenergian hyödyntämisen lämmöntuotannossa. Strategia on toteutettu, ja se on johtanut kolmen hakkeella toimivan lämpökeskuksen rakentamiseen. Laitosten toiminnasta huolehtii Enon energiaosuuskunta. Energiaosuuskunta omistaa Uimaharjun ja Alakylän lämpölaitokset ja hoitaa kunnan omistamaa Yläkylän lämpökeskusta. (Enon kunta 2007.) Eno on ollut jo pitkään edelläkävijä puuenergian 20
hyödyntämisessä. Enon kunnassa lämpöyrittäjät ovat vahvassa roolissa. Energiaosuuskunta omistaa kolme laitosta ja kaksi aluelämpöverkkoa. (Kirjallinen tiedonanto: Asko Puhakka suunnitelmaseminaari.) Outokummun kaupunki sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa. Outokummussa asuu lähes 8000 ihmistä ja sen pinta-ala on 584 km². Nykyisin kaivosalue on museona. Outokummusta tuli kaupunki vuonna 1977. (Outokummun kaupunki 2007.) Kaukolämpötoiminnalla on Outokummussa pitkät perinteet jo 1950-luvulla liitettiin ensimmäiset kiinteistöt kaukolämmön piiriin. Kaukolämmöntuotanto tapahtuu kokonaan lämpökeskus Miilussa, joka sijaitsee Kehkolassa. Laitos on rakennettu kahdessa vaiheessa: Ensimmäisessä vaiheessa tehtiin öljykattilalaitos, joka valmistui vuonna 1997. Toisessa vaiheessa laitoksesta tehtiin kiinteän polttoaineen laitos vuonna 2002. Polttoaineena toimii pääasiassa hake (80 %). Loput kaukolämmöstä tuotetaan raskaalla öljyllä. (Outokummun energia 2006.) Outokummussa kunnan energiayhtiö omistaa laitoksen ja verkon. Raaka-aine toimitetaan usean yrityksen yhteistyönä. (Kirjallinen tiedonanto: Asko Puhakka.) Pyhäselkä on Pohjois-Karjalan maakunnassa sijaitseva Joensuun seutukuntiin kuuluva kunta. Kunnassa on kaksi taajamaa: Reijola ja kuntakeskus Hammaslahti. (Pyhäselän kunta 2007.) Pyhäselän kunta on ollut aktiivinen puuenergian käytön edistäjä. Kunnan omistuksessa onkin yhteensä viisi pellettilaitosta ja yksi hakelämpölaitos. Näistä Reijolan lämpölaitos on Pyhäselän uusin puuenergialaitos. (Pyhäselän kunta 2006). Pyhäselässä on useita puupolttoainetta käyttäviä lämpölaitoksia ja suuryritys E on toiminnassa mukana. (Kirjallinen tiedonanto: Asko Puhakka) Valtimo on Pohjois-Karjalan pohjoisin kunta. Valtimolla on asukkaita noin 2600. Valtimon kunnan kokonaispinta-ala on 838 km 2. Maa- ja metsätalous on 21
Valtimon kunnan tärkein elinkeino ja se työllistääkin yli 28 % Valtimon asukkaista. (Valtimon kunta 2007.) Kunnassa on täysin automatisoitu hakkeella ja / tai kevyellä polttoöljyllä toimiva aluelämpölaitos. Laitoksen saneeraus tehtiin vuonna 1997. (Valtimon kunta 2006). Valtimon kunta omistaa lämpölaitoksen ja verkon. Valtimolla pohdittiin luopumista puuhakkeen käytöstä lämmöntuotannossa ja vaihtamista turpeeseen vuonna 2005. (Kirjallinen tiedonanto: Asko Puhakka.) 7.2. Tutkimusmenetelmä Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa luonnehditaan tai kuvaillaan ilmiötä. Tavoitteena oli laatujen sekä ilmiössä piilevien ominaisuuksien kuvaaminen. Tutkija työskentelee laadullisen tutkimusmateriaalin kanssa, jota tulee määritellä, tarkentaa, järkiperäistää ja raportoida niin, että muutkin kykenevät käsittämään tutkimuksen tarkoituksen. Tutkimuksen kohteena on merkityksellinen aineisto, josta tutkija ottaa tarkasteltavaksi rajaamansa ongelman. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa aineisto on yleensä sanalliseen tai muuten tulkittavaan muotoon saatettavaa aineistoa. (Anttila 2000: 180 184.) Laadullinen aineistonkäsittely koostuu kahdesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa havainnot pelkistetään vastaamaan tutkimuksen tarpeita. Aineistosta erotellaan olennaiset asiat kysymyksenasettelun ja teoreettisen viitekehyksen kannalta. Pelkistämisessä aineistoon tehdään raakahavaintoja. Havaintoja karsitaan yhdistäen niitä samojen piirteiden, saman nimittäjän tai sääntöjen muotoilun kautta. Laadullisen tutkimuksen toinen vaihe on arvoituksen ratkaiseminen eli tulosten tulkinta. Tämä tarkoittaa merkitystulkinnan tekemistä tutkittavasta ilmiöstä havaintojen ja käytettävissä olevan teorian avulla. (Alasuutari 1994: 30 35.) 22
Tutkimus rajattiin neljään tutkimuksen kannalta eri lähtökohdissa olevaan ja omia erityispiirteitä sisältävään Pohjois-Karjalan kuntaan. Kuntarajaus tukee kvalitatiivisen tutkimustavan valintaa. Laadullisessa tutkimuksessa kohdejoukko valitaan tarkoituksenmukaisesti, ei satunnaisotoksen menetelmää käyttäen. Laadullisessa tutkimuksessa suositaan metodeja, joissa tutkittavien ääni pääsee esiin. Tällaisia metodeja ovat mm. teemahaastattelu ja erilaisten dokumenttien ja tekstien erittelevät analyysit. Tutkimusmateriaalina käytettiin teemahaastatteluja ja kuntien päätösasiakirjoja. Molemmat edellä mainituista metodeista tukevat tutkimusmenetelmän valintaa. Jokaisella kunnalla oli vahvoja mielipiteitä ja toimintatapoja, jotka olisivat jääneet kvantitatiivisessa tutkimuksessa huomiotta. Kvalitatiivinen tutkimus ottaa huomioon tutkittavien erityispiirteet ja on luonteeltaan kokonaisvaltaista tiedon hankintaa, joissa aineisto kootaan todellisissa tilanteissa. (Hirsjärvi 2000: 155.) 7.3. Aineiston keruu Kesän 2006 aikana hankittiin tutkimuksen kohdekuntien päätösasiakirjat, joissa käsiteltiin energiaratkaisuja puuenergian osalta. Päätösasiakirjojen hankkiminen oli osa kesän aikana tehtyä työtä, jossa toimitettiin kuntien asiakirjamateriaalia Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun hankeen käyttöön. Samaa materiaalia käytettiin myös tässä tutkimuksessa. Kuntien asiakirjat ovat vapaasti kaikkien nähtävissä ja selailtavissa kuntien verkkosivuilla ja kuntien kanslioissa. Tutkimusluvat päätösasiakirjojen selailuun ja kopiointiin saatiin kuntien arkistonhoitajilta. Kuntien sääntöjä sitouduttiin noudattamaan asiakirjojen käsittelyssä allekirjoittamalla tutkimussopimus, jossa painotettiin eettisiä asioita. Tutkimusta tehdessä oli mahdollista löytää asiakirjoista yleiseen näyttöön sopimatonta liitemateriaalia, (esimerkiksi rahallisia sopimuksia ym.) joten luvan pyytäminen materiaalin käsittelyyn oli hyvin perusteltua. Samassa yhteydessä kunnille esiteltiin opinnäytetyön aihe ja tutkimuksen tarkoitus. Tutkittavien kuntien oli hyvä tietää, että tällaista tutkimusta ja vertailua tehdään kuntien välillä. 23
Haastattelu suunnattiin kunnanjohtajille (Valtimo, Eno) tai kunnan teknisille johtajille (Pyhäselkä, Outokumpu). Kyseiset henkilöt ovat olleet valmistelemassa kuntien energiapäätöksiä ja ovat selvillä myös tulevaisuuden visioista. Haastatteluiden avulla selvitettiin kuntien tavoitteita lämmöntuotannon suhteen ja puuenergian osuuteen jatkossa. Haastattelun teema kerrottiin haastateltaville etukäteen sähköpostitse. Haastattelun runko oli kaikille sama, mutta tarkennuskysymykset vaihtelivat kunnittain. Tarkennukset johtuivat siitä, että haastatteluiden haluttiin olevan johdonmukaisia toisiinsa nähden. Osalle tutkimuksen kohdekunnista esitettiin päätösasiakirjoihin liittyviä tarkentavia kysymyksiä. Haastattelu tehtiin kasvotusten, jolloin oli helpompi saada tarvittavaa tietoa tutkimusta varten. Kirjekyselyiden ongelmana on se, ettei kysymyksiä välttämättä ymmärretä oikein. Jokainen haastattelu tallennettiin nauhurille ja litteroitiin syksyllä 2006. Haastattelun pituudet vaihtelivat 12 40 minuutin välillä. Haastattelumuotona käytettiin teemahaastattelua. Haastattelun teemoina olivat puuenergia ja poliittiset päätösperusteet hankintoja tehdessä. Tutkimuksen luotettavuus perustuu siihen, onko tutkimus pätevä, yleistettävä, luotettava ja onko tieto objektiivista (Kantelinen 2001: 48). Käytettävä tutkimusmateriaali oli luotettavaa (dokumentoidut kuntien päätöskirjat ja henkilökohtainen asianosaisten haastattelu). Tutkimuksen lopullinen luotettavuus syntyy kuitenkin aineiston tulkinnasta. Hirsjärven (200: 176) mukaan kaikkiin valmiisiin aineistoihin on suhtauduttava kriittisesti ja niiden luotettavuutta on punnittava tarkkaan 7.4. Aineiston käsittely ja analyysi Laadullisen analyysin perusperiaate on havaintojen absoluuttisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäisten havaintojen pohjalta muotoillaan sääntöjä, jotka pätevät poikkeuksetta aineistoon. (Alasuutari 1994:161.) 24
Teemoittelu on yksi tapa analysoida tutkimuksen aineistoa. Hirsjärven & Hurmeen (2000: 173) mukaan teemoittelussa tarkastellaan sellaisia aineistosta esiin tulevia piirteitä, jotka ovat yhteisiä usealle haastateltavalle. Piirteet pohjautuvat tutkimuksen lähtökohtateemoihin. Haluttujen teemojen ympärillä voi esiintyä tutkittavien yksilöllisiä perusteluja, jotka tuovat tutkimukseen lisää mielenkiintoa ja joiden avulla voi havaita eroavaisuuksia tutkittavien välillä. Esimerkiksi kyllä meillä on puuenergiaa käyttäviä lämpölaitoksia, mehän jopa panostamme siihen, että vain puuenergiaa käytetään kunnassamme. Tässä tutkimuksessa aineistoa analysoitiin tutkittavien teemojen mukaan tehdyllä analyysirungolla. Jokainen haastattelu ja kunnan pöytäkirja analysoitiin erikseen ja siitä luokiteltiin tietoa analyysirungon sisälle. Tuloksia verrattiin teoreettisesta viitekehyksestä saatuihin tuloksiin. Vertailun avulla nähtiin, vastasiko teoria käytäntöä esimerkiksi puuenergian käytön hyödyistä kunnissa. Laadullisen tutkimuksen ideana on tulkita ja luoda selitysmalli tutkittavalle ilmiölle. Tätä varten on tehtävä käsitteellinen kehikko, jonka avulla ilmiötä tarkastellaan. Tutkimuksessa perehdyttiin päätösasiakirjojen sisältöön tarkasti. Päätösasiakirjoista etsittiin yhteyksiä tutkimuksen teemoihin. Asiakirjoille kohdistettiin kysymyksiä, joihin haluttiin tutkimuksessa vastauksia. Teemahaastattelussa kysymykset liittyivät tutkimuksen teemoihin. Haastattelu eteni haluttujen teemojen sisällä sallien kuitenkin haastateltavien omat tulkinnat asioista. Tutkimusmateriaalista tuotettiin synteesejä eli kokonaiskäsityksiä, joiden avulla vastattiin tutkimustehtäviin. Laadullisessa tutkimuksessa on sovitettava selitys kuvaukseen, eli pohdittava, onko selitys luotettava. Tutkimuksen luotettavuutta parantaa tutkijan tarkka selostus tutkimuksen toteuttamisesta. Aineiston tuottamisen olosuhteet on kerrottava selvästi ja totuudenmukaisesti. Samoin kerrotaan mahdolliset häiriötekijät ja virhearvioinnit. Myös tutkijan oma arviointi on hyvä liittää mukaan. Laadullisessa tutkimuksessa on kerrottava, mihin tulkinnat ja päätelmät perustetaan. Otteet haastatteluista ja dokumenteista rikastuttavat päätelmiä. Näköhavaintomme ja tulkintamme riippuvat paljolti siitä, miten ja mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkimuksen 25
toistettavuus on hankalaa, koska kaikki tutkimustilanteet ovat ainutlaatuisia. (Hirsjärvi 2000: 213 215.) 8. TULOKSET 8.1. Päätösperusteet energiaratkaisuissa 8.1.1. Eno Enon kunnanhallitus päätti 22.11.1999 kaukolämmön tuottosopimuksen tekemisestä Enon energiaosuuskunnan kanssa. Taustalla oli sopijaosapuolten neuvottelut kotimaisen polttoaineen käytön lisäämisestä kunnan lämpöenergian tuotannossa. Tavoitteena oli energiapuun käytön lisääminen metsien tuottoa lisäävänä ja kuntalaisia työllistävänä toimintana. Tuottosopimuksessa kunta rakensi 950 kw:n hakelämpölaitoksen ja omisti sen kaikkine laitteineen. Lämpölaitoksella arvioitiin tuotettavan 85 % Enon kunnan vuotuisesta kaukolämpötarpeesta. Loppu lämmöntarve tuotettiin olemassa olevilla kevytöljykattiloilla. Laitoksen ylläpidosta, käytöstä ja polttoaineen toimittamisesta vastasi osuuskunta. Enon kunta julkisti 3.5.2001 oman strategiasuunnitelmansa. Strategian toisessa kohdassa esiteltiin käsite uusiutuvien luonnonvarojen Eno. Yhtenä strategian painopisteenä oli puuenergian lisääminen. Tämä tarkoitti hakkeen ja muiden puupohjaisten lämmitysmuotojen lisäämistä uudisrakennuskohteissa ja lämmitysjärjestelmiä uudistettaessa. Kunnan näkökulmasta uudistuvien luonnonvarojen tuotannolla olisi siis laajenevaa kysyntää markkinoilla. Enon energiaosuuskunnan ja kunnan välinen yhteistyö laajeni entisestään. Enon energiaosuuskunta ilmoitti Enon kunnalle halukkuutensa rakentaa hakelämpölaitoksen ja siihen liittyvät kanaalit Uimaharjuun. 800 kw:n lämpölaitoksen piiriin kuuluisi tällöin useampi kunnan kiinteistö, joista 26
esimerkkinä Uimaharjun ala- ja yläaste. Osuuskunta pyysi kunnalta kannanottoa lämmönostohalukkuuteen. Kunnanhallitus käsitteli asiaa kokouksessaan 17.9.2001, jolloin se ilmaisi halukkuutensa lämmönostoon, jos hinta olisi kilpailukykyinen verrattuna nykyisiin lämmitysjärjestelmiin. Tavoitteena oli lisätä kotimaisen polttoaineen osaa kunnan lämpöenergiantuotannossa ja parantaa samalla sekä kuntalaisten työllisyyttä että metsien tuottoa. Kunnanhallituksen kokouksessa 28.1.2002 kunta hyväksyi Enon energiaosuuskunnan kanssa tehdyn kaukolämmön tuottosopimuksen. 8.1.2. Outokumpu Outokummun kaupungin teknisen johtajan, Unto Lavikaisen, mukaan kunnan kiinteistöt lämmitetään pääasiassa kaukolämmöllä. Kaukolämpö tuotetaan yhdellä lämpökeskuksella. Inventoinnit lämpöverkkoon ja -laitokseen on tehnyt kunnan omistama Outokummun Energia Oy, joka hoitaa lämmöntuotannon ja lämpökeskuksen laitteiden kunnossapidon. Outokummun kaupungin kaukolämmöntuotantoa koskevat ratkaisut on käsitelty Outokummun Energia Oy:n johtokunnan kokouksissa. Johtokunnan kokousten asiakirjat eivät ole samalla tavalla julkisia, eivätkä ne kuuluneet tutkimusaineistoon. Siksi puuenergian käytön muutoksia lämmöntuotannossa ei voida Outokummun osalta esittää kattavasti. Haastattelussa otettiin selvää myös kaukolämmöntuotannon vaiheista. Kaukolämmöntuotannon polttoainemuutoksia koskeva tieto on saatu sitä kautta. Lavikaisen mukaan vuonna 1997 Outokumpuun rakennettiin raskaan polttoöljyn kaukolämpökeskus. Laitokseen investointiin 2,5 miljoona euroa, joka oli laitoksen käyttöikään nähden turha sijoitus. Outokummun kaupunginhallituksen kokouksessa 12.4.1999 sovittiin Outokummun Sähkö Oy:n ja Outokummun Lämpö Oy:n fuusioinnin toteutuksesta. Fuusioinnin taustalla olivat esimerkiksi paikkakunnan energiaasioiden kokonaisvaltaisen suunnittelun tehostaminen ja suuremman yrityksen 27
tuomat kilpailuedut. Uusi yhtiö olisi edelleen osa kaupunkikonsernia. Tällöin kaupunginvaltuusto toimii energiahuollon strategisten ratkaisujen linjaajana ja valvojana. Kaupunginhallitus ja valtuusto hyväksyivät fuusioinnin ja uuden Outokummun Energia Oy:n toiminta alkoi 1.1.2000. Öljyn hinnan nousu johti Lavikaisen mukaan siihen, että raskaan polttoöljyn kattilan tilalle rakennettiin pääosin kiinteällä polttoaineella, tässä tapauksessa hakkeella, toimiva KPA-kattila. Laitoksen toiminta alkoi syksyllä 2002. Outokummun energia Oy:n johtokunta lähetti kunnanvaltuustolle 4.3.2000 tiedotteen öljyn hinnan rajusta noususta ja sen vaikutuksista kaukolämmön hintaan. Tiedote sai kunnanvaltuustossa aikaan keskusteluja öljyn korvaamisesta vaihtoehtoisella polttoaineella. Puuenergian asema Outokummussa vahvistui selkeästi uuden laitoksen myötä ja kiinnostus puuenergiahankkeisiin lisääntyi. Itä-Suomen energiatoimisto teetti selvityksen energiapuun käytöstä Itä-Suomen alueella. Selvitys käytti nimeä Itä-Suomen puuvoimaohjelma vuoteen 2010. Ohjelman toteutuminen toisi Itä- Suomeen runsaasti rahallisia investointeja ja työpaikkoja. Myös hiilidioksidipäästöt alenisivat puolella. Outokummun teknisen lautakunnan kokouksessa 2.5.2002 keskusteltiin kyseisestä ohjelmasta. Outokummun alueella puun energiakäyttö oli vähäistä. Uusi kiinteän polttoaineen laitos parantaisi puun asemaa energiakäytössä. Outokummussa nähtiin kotimaisen polttoaineen haketuotannon ja pienpuun talteenoton tuovan paikkakunnille työtä ja hyvinvointia. Outokumpu suhtautuikin myönteisesti puuvoimaohjelman esitykseen lisätä energiaomavaraisuutta Itä-Suomessa. Tekninen lautakunta antoi kaupunginhallitukselle edellä esitetyn lausunnon Itä-Suomen puuvoimaohjelmasta vuoteen 2010, jonka kaupunginhallitus hyväksyi yksimielisesti tukien samalla ohjelman toteutusta. 8.1.3. Pyhäselkä Pyhäselän kunta on ollut Enon kunnan tavoin hyvin aktiivinen puuenergian käyttäjä omassa lämpöenergiantuotannossaan. Pyhäselän kunta teetti 28
oululaisella Planora Oy:llä kaukolämpöselvityksen vuonna 1993. Siinä selvitettiin silloin vireillä olleeseen puuteollistamishankkeeseen liittyen KPAlämpökeskuksen koko, kannattavuus, sijainti ja verkon laajuus. Pyhäselän teknisen lautakunnan kokouksessa 9.3.1998 otettiin asia uudelleen esille, koska vanha lämpölaitos aiheutti liikaa päästöjä ja naapurusto oli tehnyt asiasta valituksia. Vanha laitos oli käytännössä aikansa elänyt. Lisäksi aikeissa oli lämmittää kunnanvirasto ja koko taajama-alue joko yhden tai kahden KPAlämpölaitoksen voimin. Tekninen lautakunta päätti tilata Planora Oy:ltä päivitetyn kaukolämpöselvityksen nykyhinnoin ja valtion avustuksin. Selvityksessä ilmeni, että vain yhden KPA-laitoksen rakentaminen olisi kannattavaa. Kahden laitoksen rakentamisesta siis luovuttiin. Laitoksen kannattava toiminta riippuu energiahakkeen hinnan edullisuudesta (alle 55 mk / MWh). Vaikutukset metsänhoitoon ja työllisyyteen tuovat vielä lisäetuja kunnalle laitoksen valmistuessa. Planoran teettämän selvityksen pohjalta tekninen lautakunta esitti kunnanhallitukselle ryhtymistä KPA-lämpökeskuksen hankinnan valmistelemiseen. Kunnanhallitus hyväksyi teknisen lautakunnan esityksen kokouksessaan 21.4.1998. Öljyn hinnan voimakas nousu ja toisaalta maakunnan edulliset polttohakkeen toimitussopimukset paransivat oleellisesti KPA-polttolaitosten kannattavuutta. Tekninen lautakunta päättikin kokouksessaan 20.9.1999 esittää KPA- ja verkostoinvestoinnin vuoden talousarvioon. Teknisen lautakunnan kokouksessa 4.10.1999 esitys pyörrettiin ja KPA-lämpökeskuksen hankintaa siirrettiin toistaiseksi tärkeämpien investointien edeltä. KPA-laitosinvestointi tuli Pyhäselän kunnassa uudelleen esille teknisen lautakunnan kokouksessa 24.1.2000. Syynä oli kaukolämmön kulutusmaksujen nousu (43,2 %:lla loppuvuoden 1999 aikana) öljyn markkinahintojen takia. Kokouksessa päätettiin siirtyä kaukolämmöntuotannossa hakkeen polttoon, kun öljyn hinta asettuu nykyiselleen. KPA-investointi liitettiin kunnan taloussuunnitelmaan vuodelle 2002. Pyhäselän kunnan alueelle Niittylahdenrantaan rakennettiin rivitalokortteli, johon tuli 30 vuokra-asuntoa. Hanke aloitettiin lokakuussa 2000. Teknisen 29
lautakunnan kokouksessa 2.10.2000 ehdotettiin, että kyseinen kortteli lämmitettäisiin puupelleteillä. Pellettilämpökeskus sopisi hyvin alueen luonteeseen ja olisi käyttökustannuksiltaan edullisin kyseisessä kokoluokassa. Tekninen lautakunta esitti kunnanhallitukselle, että se sisällyttäisi vuoden 2001 talousarvioon lämpökeskushankintaan tarvittavan määrärahan. Lämpökeskushankinta kilpailutettiin ja urakkakilpailun voitti paikallinen JPKtuote Oy. Kunnanhallitus hyväksyi teknisen lautakunnan esityksen 11.10.2000. Pyhäselän kunnassa jouduttiin kiirehtimään laitosratkaisuissa. Oikeusministeriön vankeinhoito-osasto lähetti 2.10.2000 Pyhäselän kunnalle kirjeen, jossa se pyysi kunnalta tarjousta hakkeella tuotetun kaukolämmön hinnasta. Pyynnön taustalla oli öljyllä tuotetun lämpöenergian hinnan nousu, joka ylitti Pohjois-Karjalan lääninvankilan lämpöhuoltoon lasketun rahoitustarpeen. Vankeinhoito-osasto oli pyytänytkin Vapo-Energia Oy:ltä tarjouksen energiantuotannon aloittamisesta puupellettikattilalaitoksella, joka laskisi energiahintaa silloisesta tasosta huomattavasti. Kunnan tasolta kirjeeseen suhtauduttiin erityisen vakavasti, sillä vankila edusti kolmasosaa kaukolämmön kulutuksesta. Vankilan mahdollinen poisjäänti olisi romuttanut koko hakelämpöhankkeen: pieniä hakelaitoksia ei olisi kannattanut rakentaa. Teknisen lautakunnan kokouksessa 30.10.2000 todettiin Planoran selvityksen pohjalta, että laitoksen kiinteät kulut katetaan vankilakiinteistön perusmaksujen kautta ja muuttuvat kustannukset tulisi kattaa kulutusmaksuin. Kulutusmaksun hinnaksi muodostui 140 mk / MWh. Vankeinhoitolaitokselle jätettävässä tarjouksessa haluttiin vielä korostaa hakevaihtoehdon kansantaloudellisia etuja ja vankilan jätehuoltoon liittyviä etuja. Tarjouksen mukaan hakkeella tuotettuun kaukolämmöntuotantoon siirrytään jo vuonna 2001. Kunnanjohtaja hyväksyi teknisen lautakunnan esityksen, jota myös kunnanhallitus puolsi kokouksessaan 1.11.2000. Oikeusministeriön vankeinhoito-osastolta pyydettiin vielä kuntaa harkitsemaan kaukolämmön kulutusmaksun alentamista jo ennen hakkeeseen siirtymistä. Tähän kunta ei kuitenkaan suostunut, sillä lämmityskausi oli jo lopullaan ja uusi lämmityskausi alkaisi jo hakkeella. 30