PAKOLAINEN. #4 / 2014 Jäähyväiset Thaimaalle / Mr. Maahanmuuttaja Aadan Ibrahim. Hinta 5.50. Julkaisija Suomen Pakolaisapu ry.

PAKOLAINEN #4 / 2014 Jäähyväiset Thaimaalle / Mr. Maahanmuuttaja Aadan Ibrahim Hinta 5.50. Julkaisija Suomen Pakolaisapu ry.

2 Pakolainen #4 / 2014 PÄÄKIRJOITUS YKSI KÄSI HOUKUTTELEE, TOINEN TYÖNTÄÄ POIS duskunta tilaa vaalikausittain maahanmuuttopoliittisen selonteon sisäministeriöltä. Eduskunnan lähtökohta selonteolle on arvioida»muodostavatko Suomen säännökset, käytännöt tai taloudelliset etuudet vetovoimatekijöitä turvapaikan hakemiselle tai humanitaariselle maahanmuutolle.» Sisäministeriö teki työtä käskettyä ja on nyt lähettämässä eduskuntaan viisikymmentä sivua analyysia siitä, miten Suomi on onnistunut tavoitteessaan olla houkuttelematta tänne ketään. Aihe puhuttaa myös EU:ssa laajemmin, sillä pakolaisten määrän kasvun myötä myös turvapaikanhakijoiden määrä on lisääntynyt. Sisäministeriön valtiosihteeri Marjo Anttoora kertoi marraskuun alussa Tampereella korkean tason EU-kokouksessa kylmän näkemyksensä turvapaikanhakijoiden niin sanottuun taakanjakoon: Suomi ei voi auttaa Etelä-Euroopan ylikuormittuneita turvapaikkajärjestelmiä vastaanottamalla lisää turvapaikanhakijoita,»sillä emme halua viestittää, että tänne olisi helppo tulla». Päättäjät ovat jo ryhtyneet toimiin väitettyjen vetovoimatekijöiden karsimiseksi. Pakolaisten perheenyhdistämisestä on tehty käytännössä mahdotonta jo edellisen hallituskauden aikana. Nyt eduskunta käsittelee vapaaehtoisen paluun lakiesitystä. Esityksessä halutaan sinänsä kannatettavan vapaaehtoisen paluun vakiinnuttamisen lisäksi lakkauttaa tilapäinen oleskeluoikeus henkilöiltä, jotka eivät voi palata kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan kotimaihinsa. Nämä henkilöt halutaan pakottaa palaamaan vapaaehtoisesti, ja jos he eivät siihen suostu, heidät pakotetaan paperittomuuteen, pois vastaanottokeskuksista ilman minkäänlaista oleskelulupaa. Suomalaispäättäjien into vetovoimatekijöiden karsimiseen on hämmästyttävä erityisesti kun katsoo tilastoja. Suomeen saapuu vuosittain noin 3000 turvapaikanhakijaa, Ruotsiin odotetaan tänä vuonna 80 000 hakijaa. Suomi ei ole koko kansainvälisen suojelun historiassaan 1970-luvulta vastaanottanut yhtä montaa henkilöä kuin Ruotsi pelkästään tänä vuonna. Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen ovat koko EU:n yhteisiä ongelmia. Seuraavien 20 vuoden aikana 25 miljoonaa työntekijää jättää työmarkkinat EU:ssa. Siirtolaisia tarvitaan kattamaan tämä vaje, mutta samaan aikaan pyrimme kaikin voimin estämään 400 000 turvapaikanhakijan pääsyn unionin alueelle. Sen sijaan yritämme houkutella tänne työntekijöitä, jotka eivät tänne halua. Suomikaan ei innosta työn perässä muuttavia. Maahanmuuttopoliittisessa selonteossa kirjoitetaan:»[työ]lupia haetaan kansainvälisesti katsoen suhteellisen vähän. Merkittävänä syynä on Suomen työmarkkinoiden vähäinen vetovoima.» Valtiosihteerin viesti on siis mennyt perille. Ulkomaalaiset, pysykää poissa. Mr. Maahanmuuttaja Aadan Ibrahim on edelliseen peilattuna juuri sellainen henkilö, jolta halutaan sulkea pääsy Suomeen: pakolaistaustainen, ilman vanhempiaan tullut lapsi, joka on vieläpä yrittänyt saada perheensä Suomeen. Lukekaa hänen tarinansa sivulta 10 alkaen. Oliko virhe vastaanottaa Aadan? KAISA VÄKIPARTA Päätoimittaja SUOMALAISPÄÄTTÄJIEN INTO VETOVOIMATEKIJÖIDEN KARSIMISEEN ON HÄMMÄSTYTTÄVÄ ERITYISESTI KUN KATSOO TILASTOJA. SUOMI EI OLE KOKO KANSAINVÄLISEN SUOJELUN HISTORIASSAAN 1970-LUVULTA VASTAANOTTANUT YHTÄ MONTAA HENKILÖÄ KUIN RUOTSI PELKÄSTÄÄN TÄNÄ VUONNA.

Pakolainen #4 / 2014 3 SISÄLLYS 08 10 RUOTSIN JYTKY Ruotsidemokraattien menestys ei vaikuta maan pakolaispolitiikkaan. MR. MAAHANMUUTTAJA Somalialaistaustainen Aadan Ibrahim odottaa jälleen perheenyhdistämistä. Mirva Helenius 16 THAIMAASTA MYANMARIIN Pakolaisavun kuusivuotinen urakka Thaimaan pakolaisleireillä tulee päätökseen. Aadan Ibrahim on Mr. Maahanmuuttaja vuosimallia 2014. s. 10. The Border Consortium Uudelleenrakennusta tulipalon jälkeen. s. 16 04 07 13 20 ULKOMAALAISLAKI AJAA PAPERITTOMUUTEEN Pakolaisapu kumppaneineen osoitti mieltä ulkomaalaislain heikennyksiä vastaan. AUTOMEKAANIKKO USKOO TULEVAISUUTEEN Sierraleonelainen Marie Yarjah menestyi opinnoissaan ja sai palkinnoksi ajokortin. SUOMALAISNUORET PAKOLAISLEIRILLÄ UGANDASSA Nakivalen pakolaisleirillä tanssittiin Kalevalan ja kongolaismusiikin tahtiin. NAAPURUUSSOPU LÖYTYY KESKUSTELEMALLA Monikulttuurisia konflikteja ei ole olemassa, väittää Pakolaisavun Miriam Attias. PAKOLAINEN Pakolainen ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran vapaaehtoinen kannatusmaksu on 22 euroa. Lehden saa myös liittymällä jäseneksi, vuosimaksu 25 euroa. julkaisija Suomen Pakolaisapu ry vastaava päätoimittaja Maija Perho päätoimittaja Kaisa Väkiparta toimituspäällikkö: Anna-Reetta Korhonen toimitus: Jenni Hamara, Carolina Runeberg yhteystiedot Kaikukatu 3, 00530 Helsinki, puh 09-6962 640, kaisa.vakiparta@pakolaisapu.fi tilaukset toimisto@pakolaisapu.fi, www.pakolaisapu.fi paino Forssan Kirjapaino Oy, ISSN 0359-6435 ulkoasu Anna Kalso kannen kuva Meeri Koutaniemi kuvassa Pakolaisavun työ Thaimaassa päättyy. seuraava numero ilmestyy maaliskuussa 2015. lahjoitustilinumerot Nordea 215318-22229 I Sampo 800013-223667 I OKO 578007-59875. Pakolainen on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehteä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

4 Pakolainen #4 / 2014 JYRKKÄ EI ULKOMAALAIS- LAIN HEIKENNYKSILLE Seikkailu ja hyväntekeväisyys samassa paketissa teksti & kuva carolina runeberg teksti jenni hamara Mielenosoittajat eivät halua siirtolaisia kadulle eivätkä lapsia vankilaan. irpaisevan kylmänä lokakuun päivänä yli sata ihmistä kokoontui Eduskuntatalolle osoittamaan mieltä ulkomaalaisten oikeuksien puolesta. Pakolaisavun ja Vapaa liikkuvuus -verkoston järjestämässä mielenilmauksessa vastustettiin hallituksen la kiesityksiä, jotka muodostaisivat Suomeen uuden paperittomien ryhmän ja mahdollistaisivat lasten säilöönoton hallitusohjelman lupausten vastaisesti. Eduskun nan käsittelyssä olevan vapaaehtoisen paluun lakiesitys poistaisi oikeuden tilapäiseen oleskeluun ihmisiltä, jotka ovat saaneet kieltei sen turvapaikkapäätöksen, mutta eivät voi palata. Sisäministeri Päivi Räsäsen mielestä nykyinen laki toimii vetotekijänä turvapaikanhaulle, mutta näyttöä Suomen vetovoimaisuudesta ei ole. Lakiesityksen toteutuessa turvapaikanhakijat ajetaan paperittomiksi vailla perus oikeuksia, elleivät he suostu pakolliseen»vapaaehtoiseen» paluuseen. Mielenosoituksessa järjestäjien lisäksi lakiesityksiä kritisoivia puheita pitivät kansanedustajat Anna Kontula (vas.), Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), Elisabeth Nauclér (r.), viestintäsihteeri Nasima Razmyar (sd.) sekä Ala Saeed Irakin naisten yhdistyksestä. LAKIESITYKSEN TOTEUTUESSA TURVAPAIKANHAKIJAT AJETAAN PAPERITTOMIKSI VAILLA PERUS- OIKEUKSIA, ELLEIVÄT HE SUOSTU PAKOLLISEEN»VAPAAEHTOISEEN» PALUUSEEN. ikä yhdistää eri puolilla Suomea asuvaa juristia, opettaja-kätilöä, projektipäällikköä, yrittäjää, tradenomia ja it-tukihenkilöä? He kaikki ovat lähdössä helmikuussa 2015 Ugandaan tutustumaan Pakolaisavun työhön. Reissu toteutuu Kapuaohjelman kautta. Kapua kerää varoja kehitysmaiden auttamiseksi kiipeämällä maailman vuorille. Nykyään kiipeäminen on mahdollista jättää väliin ja haastaa itsensä muilla keinoin, kuten varainkeruulla.»olin 80-luvun alussa Suomen Punaisen Ristin hommissa Ugandassa ja siitä jäi tietynlainen kaipaus. Halusin nähdä, mihin suuntaan maa on kehittynyt. Pakolaisasutusalueella toiveissani on päästä perehtymään paikalliseen äitiyshuoltoon ja Pakolaisavun aikuiskasvatustyöhön», kertoo aiemmin kätilönä toiminut ja lehtorin virasta hiljattain eläköitynyt Sisko Korrensalo. Kapualaiset keräävät ennen matkaa varoja Pakolaisavun hankkeisiin. Heitä voi tukea Oma Kapuan sivuilla: www. kapua.fi/oma/uganda Kapualaiset Anna Azcuy (vas.), Merja Nummi, Sisko Korrensalo ja Kati Moilanen tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa.

Pakolainen #4 / 2014 5 Johanna Rojola NÄIN PUUTUT RASISMIIN: NIMEÄ JA VAADI LOPETTAMAAN Ebolatiedotus laajenee Sierra Leonessa akolaisapu on elokuusta alkaen levittänyt ebolatietoutta Liberiassa samoilla osallistavilla menetelmillä, joita järjestö käytti ennen epidemiaa aikuiskoulutustyössään. Syksyn aikana on tavoitettu 180 maaseutuyhteisöä, joissa asuu noin 50 000 ihmistä. Kylissä on osattu eristää alueelle saapuneet sairastuneet ja ottaa yhteyttä terveysviranomaisiin. Nyt toiminta laajenee Monrovian pohjoispuolelle 120 yhteisöön. Sierra Leonessa radio on ollut merkittävin tiedotuskanava. Eristetyistä kylistä on voinut soittaa paikalliskielisiin ohjelmiin ja keskustella aiheesta. Myös Sierra Leonessa on aloitettu valistustyö Liberian malliin. Aluksi pyritään tavoittamaan 450 kylän asukkaat. Lisäksi Pakolaisapu uudistaa nuorten ammattikoulutushankettaan ja avaa uuden terveydenhoitoalan opintolinjan. Pakolaisuuden kasvu kysyy vastuunkantoa nnu Lehtinen, 43, aloitti marraskuun alussa Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtajana. Lehtisen mukaan humanitaariset kriisit kysyvät Suomen ja Pakolaisavun panosta yhteiseen vastuunkantoon.»pakolaisuus maailmassa on lisääntynyt ja lähes 90 prosenttia pakolaisista elää kehitysmaissa. Miten Suomi on mukana varmistamassa, että turvaa tarvitsevat ihmiset myös saavat sen?» Lehtinen kysyy. Lehtinen uskoo tulevien eduskuntavaalien vaikuttavan merkittävästi pakolaispolitiikan suuntaan.»haluan olla omalla panoksellani vahvasti vaikuttamassa siihen, että Suomeen eri syistä saapuvilla ihmisillä on mahdollisuus olla tämän yhteiskunnan tasavertaisia jäseniä», Annu Lehtinen toteaa. Hän siirtyi Pakolaisapuun Lääkärien sosiaalinen vastuu ry:stä. Tue Pakolaisavun ebolatyötä osoitteessa www.pakolaisapu.fi/ebola RADIO ON OLLUT MERKITTÄVÄ TIEDOTUSKANAVA. Ebolavalistusta tekevien fasilitaattorien koulutukset alkavat käsien pesulla. James Grear

6 Pakolainen #4 / 2014 TURVAPAIKKAA HAKEVIEN LASTEN TUKENA teksti carolina runeberg kuva juke luoma SUURI KIITOS LAHJOITTAJILLE JA TUKIJOILLE: Rahalahjoitukset Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö Microsoft NNKY Opintokeskus Visio Laina.fi Laura Valtonen Tuotelahjoitukset Fazer Nuorkauppakamari urvapaikanhakijoiden määrän kasvu näkyy tänä vuonna myös Suomeen tulevien alaikäisten turvapaikanhakijoiden lisääntymisenä. Ilman perhettä on syksyyn mennessä tullut arviolta jo lähes 200 nuorta pääasiassa Afganistanista ja Somaliasta sekä Syyriasta ja Ukrainasta. Turvapaikkaa hakeville lapsille vertaistukea järjestävän Tukiverkko-hankkeen johtaja Minna Lähteenmäen mukaan toiminta on tavoittanut paljon odotettua enemmän lapsia ja nuoria. Espoon ryhmäkodissa asuvat nuoret ovat 15 17-vuotiaita. Tukiverkko järjestää heille viikoittaisia tapaamisia, kuukausittaisia retkiä sekä muuta ohjelmaa kuten ruoanlaittoa ja urheilua. Nuorten omaa äidinkieltä puhuvat vertaisohjaajat antavat tärkeää tukea epävarmojen tulevaisuudennäkymien kanssa eläville nuorille. Kesän aikana järjestettiin muun muassa paljon Vaikka turvapaikkaprosessi on raskas, taidetyöpajassa hymy nousee huulille. Vasemmalla Tukiverkon koordinaattori Ala Saeed. retkiä ja kolmen päivän leiri. Tänä syksynä ryhmissä on harrastettu luovia tukimenetelmiä, kuten sadutusta ja taidetyöpajoja. Suomen Pakolaisapu kiittää lämpimästi kaikkia lahjoittajia, jotka ovat viimeisen vuoden aikana mahdollistaneet vertaistukitoiminnan. Erityisesti kiitämme Microsoftia, jonka kanssa viime keväänä alkanut monipuolinen ja nuorten arkea piristänyt yhteistyö jatkuu. TUKIVERKKO JÄRJESTÄÄ HEILLE VIIKOITTAISIA TAPAAMISIA, KUUKAUSITTAISIA RETKIÄ SEKÄ MUUTA OHJELMAA KUTEN RUOANLAITTOA JA URHEILUA. Leiriyhteistyö Uudenmaan partiopiirin SCOUTTI 2 -hanke Kansan Raamattuseura Lippulahjoitukset Lastensuojelun Keskusliitto Tiedekeskus Heureka HJK Maksuttoman toiminnan tarjoaminen Tandu ja Sir.Nahary sekä ravintola El Pacifico Japanin suurlähetystö Kartanon ratsastajat KARAT ry Sibeliuspuiston minigolf Arja Lindfors-Ristimäki Elokuussa 2012 alkanutta ja ensi vuoden keväänä päättyvää Tukiverkon toimintaa rahoittaa Euroopan Pakolaisrahasto (ERF). Toiminnasta kehitetään malli, jonka tarkoitus on hyödyttää kaikkien vastaanottokeskusten alaikäisyksiköiden toimintaa.

Pakolainen #4 / 2014 7 AUTOMEKAANIKKO MARIE YARJAH EROTTUU EDUKSEEN Janne Körkkö Pakolaisapu palkitsi kolmetoista parhailla arvosanoilla automekaniikkalinjalta valmistunutta opiskelijaa tarjoamalla heille autokoulun ajokortin hankkimiseksi. Marie Yarjah oli yksi heistä. haastattelu & kuva mohamed kamara teksti & suomennos jenni hamara äätin opiskella automekaanikoksi, koska se on vaativa ala, jolla ei ole paljon naisia. Erotun edukseni miehistä työnhakutilanteessa. Intohimoni alaa kohtaan kasvoi, kun näin naiskollegani työskentelevän todella taitavasti ja ansaitsevan hyvin. Olen varma, että menestyn alallani, sillä hallitsen sen erinomaisesti ja minulla on ajokortti kilpailuvalttina. Suurin osa työnantajista etsii kuljettaja-mekaanikkoa, eikä monilla mekaanikoilla ole ajokorttia. Nykyään naisia kannustetaan elämän eri alueilla Sierra Leonessa jopa enemmän kuin miehiä. Haluan erottua muista naisista, jotka opiskelevat esimerkiksi kampaajiksi tai ravintola-alalle. Alan etsiä töitä heti ajokortin saatuani. PAKOLAISAPU SIERRA LEONESSA Pakolaisapu kouluttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ammattiin ja vahvistaa paikallisia ammattikouluja Sierra Leonessa. Tavoitteena on parantaa nuorten asemaa työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa ja sitä kautta lisätä yhteiskunnan vakautta ja talouden kehittymistä konfliktin jälkeisessä tilanteessa. Automekaniikan lisäksi opintolinjoja ovat olleet puutyöt, metalli-, muurari- ja rakennusala, pitopalvelu, kampaaja- ja räätälikoulutus. Toiveissani on työ jonkun yhtiön autonkuljettajana tai mekaanikon tehtävät korjaamolla, jossa voisin ansaita rehellisellä työllä taitojani myymällä. Uskon, että minua ihaillaan ja kannustetaan työelämässä, koska olen yksi harvoista naisista miehisellä alalla. Huomasin sen OLEN VARMA, ETTÄ MENESTYN ALALLANI, SILLÄ HALLITSEN SEN ERINOMAISESTI JA MINULLA ON AJOKORTTI KILPAILUVALTTINA. jo opiskeluaikana, kun sain paljon ihailua osakseni ja nautin siitä. Tiedän, että saan paremman työn pian se on vain ajan kysymys. Kiitän sydämestäni Pakolaisapua saamastani koulutuksesta ja toivon, että muutkin saavat vielä saman mahdollisuuden.»

8 Pakolainen #4 / 2014 RUOTSIN JYTKY EI HEILAUTA PAKOLAISPOLITIIKKAA teksti marcus floman KUVASSA Syksyn poliittinen t-paitakohu syntyi, kun vasemmistopuolueen Rossana Dinamarca veti ylleen SD = rasister -paidan käydessään pudottamassa ei-lappunsa ruotsidemokraattien Björn Söderille eduskunnan puhemiesvaaleissa. uotsin poliittinen kenttä ja valtavirtalehdistö kuohuivat syksyllä ruotsidemokraattien (SD) 12,9 prosentin vaalituloksen jälkeen. Vaalitomun laskeuduttua Pakolainen kysyi elinkeinoelämää lähellä olevalta ajatuspaja Timbrolta sekä ammattiyhdistysliikettä lähellä olevalta ajatuspaja Katalysiltä heidän arvioitaan vaalituloksen vaikutuksista maan pakolaispolitiikkaan.»en usko pakolaispolitiikan juurikaan muuttuvan. Ruotsidemokraatit vihaa muita puolueita eivätkä muut puolueet pidä ruotsidemokraateista juuri sen enempää. Muissa puolueissa ei ole halua tehdä poliittista yhteistyötä SD:n kanssa», tutkija Victor Bernhardtz ajatuspaja Katalysista arvioi. Ajatuspaja Timbron Andreas Johansson Heinö uskoo, että pakolaispoliittinen linja ainakin vastaanottomäärissä pysyy muuttumattomana seuraavat neljä vuotta.»seitsemälle muulle eduskuntapuolueelle hinta pakolaispoliittisen kannan muuttamisesta tulisi liian kalliiksi.» Pitkällä aikavälillä muiden eduskuntapuolueiden näkemykset pakolaispolitiikasta saattavat muuttua, Johansson Heinö arvelee. Hän muistuttaa, että esimerkiksi Tanskan kansanpuolue Dansk Folkepartilla ei ensimmäisen eduskuntakauden aikana ollut juurikaan vaikutusvaltaa muiden puolueiden pakolaispoliittisiin kantoihin.»mutta jo toisella kaudella heidän roolinsa muuttui.» Katalysin Bernhardtz taas muistuttaa, että belgialainen populistipuolue Vlaams Belang kasvatti pitkään suosiotaan muiden puolueiden eristyksestä huolimatta. Lopulta sen suosio lähti jyrkkään laskuun.

Pakolainen #4 / 2014 9»HYVIN MONET PAKOLAISTEN KOHTAAMAT HAASTEET JUONTAVAT JUURENSA SIITÄ, ETTÄ EU:HUN JA SCHENGEN-MAIHIN EI TURVAPAIKANHAKIJANA OLE MAHDOLLISTA PÄÄSTÄ LAILLISIA REITTEJÄ PITKIN.» Eli ruotsidemokraattien vaalivoitosta huolimatta Ruotsin avoin pakolaispolitiikka jatkuu. Kaikki siis hyvin? Ei ihan niinkään. Ruotsissa toimivien pakolaisjärjestöjen kattojärjestö FARRin puheenjohtaja Sanna Vestin muistuttaa turvapaikkajärjestelmän sisäänrakennetuista ongelmista.»hyvin monet pakolaisten kohtaamat haasteet juontavat juurensa siitä, että EU:hun ja Schengen-maihin ei turvapaikanhakijana ole mahdollista päästä laillisia reittejä pitkin. Ihmiset hakeutuvat EU:hun henkensä uhalla. Mielestämme Ruotsin on oltava eturintamassa vaatimassa turvapaikanhakijoille laillisia teitä unioniin.» Pelkästään tämän vuoden tammikuusta lokakuun loppuun yli 68 000 henkilöä oli hakenut turvapaikkaa Ruotsista.»On vaarallista ajatella, että Ruotsi on tehnyt voitavansa, meillä on humaani pakolaispolitiikka ja olemme maailman parhaita. Itse asiassa järjestelmässä on hyvin paljon puutteita, jotka olisi syytä korjata.» Mistä puutteista Vestin puhuu?»järjestömme keskittyy hyvin paljon itse ydinkysymykseen: oikeuteen saada turvapaikka tilanteessa, jossa ihminen tarvitsee suojelua. Tässä Ruotsilla on vielä hyvin paljon parannettavaa. Liian monelta jää turvapaikka saamatta, koska viranomaiset kysyvät liian vähän suojelun tarpeen syistä ja keskittävät voimansa matkareittien ja matkadokumenttien kartoittamiseen.» Ruotsin kanta, jonka mukaan kaikki Syyriasta paenneet saavat käytännössä turvapaikan, on herättänyt paljon huomiota. Mutta:»Ei voi sanoa, että olemme avanneet oven syyrialaispakolaisille. Ei voi väittää, että ovi on auki kun se on lukossa ja päästäkseen sisään ovi on murrettava, jotta täältä voisi hakea turvapaikkaa. Keskustelussa ei saa unohtaa, että ihmisten pitää väärentää papereita tai matkustaa laittomasti päästäkseen Ruotsiin.» KUVISSA Pakolaisjärjestöjen kattojärjestö FARR kampanjoi eduskuntavaalien alla julisteilla, jotka muistuttivat, ettei kaikilla ole mahdollisuutta valita. Samalla ihmisiä kehotettiin äänestämään humanitäärisen politiikan puolesta.»vähemmäin maahanmuuttoa tänne, enemmän tukea pakolaisille sinne», julistivat ruotsidemokraatit mainoksissaan. MIKSI RUOTSALAISET PUOLUEET REAGOIVAT TOISIN KUIN SUOMALAISET? Yksi selitys muiden puolueiden jyrkkään asennoitumiseen ruotsidemokraatteja kohtaan juontaa juurensa historiasta: puolue on kasvanut kansallissosialistisesta maaperästä, kun taas muut puolueet sosiaalidemokraatit etunenässä edistävät vuosikymmeniä jatkunutta kansainvälistä solidaarisuutta. Asetelma on kovin toisenlainen kuin Suomessa. Perussuomalaisissa vaikuttaa vahva muukalaisvihamielinen siipi. Jo ennen kuin puolueesta tuli suuri poliittinen toimija isojen valtapuolueiden edustajat myötäilivät sen muukalaisvihamielisiä asenteita harjoittaen samalla ennätystiukkaa ulkomaalais- ja pakolaispolitiikkaa. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että Suomessa kuulee tänä päivänä muukalaisvihamielistä puhetta monissa eri puolueissa.

10 ISOVELI Vuoden 2014 Mr. Maahanmuuttaja tuli Suomeen yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana. Nyt hän kulkee Vantaalla muiden maahanmuuttajanuorten rinnalla. teksti anna-reetta korhonen kuvat mirva helenius oimistorakennuksen toisessa kerroksessa avautuu nuorten maailma. Aulan värikkäille sohville on kerääntynyt ryhmä nuoria juttelemaan. Viereisessä huoneessa pelataan konsolipeliä ja toisessa kuntosali odottaa tyttöjen liikuntakerhon alkamista. Olemme Länsi-Vantaan Myyrmäessä, maahanmuuttajanuoria tukevan R3-yhdistyksen toimitiloissa. Täällä työskentelee 29-vuotias projektityöntekijä Aadan Ibrahim, vuoden 2014 Mr. Maahanmuuttaja. Ibrahimin vanhimmat muistot liittyvät Somalian sotaan.»kun olin 4- tai 5-vuotias, lähdimme koko perhe taisteluja pakoon kotikaupungistamme Buroasta. Pakomatkan aikana sotilaat pelottivat minua. Pääsimme lopulta pakolaisleirille Etiopian rajalle. Siellä oli todella ankeat oltavat ja taudit levisivät. Muistan miten jonotimme avustusjärjestöjen jakamaa riisiä.» Ibrahimin sisko tuli ensin Suomeen ja 10-vuotias Aadan pari vuotta myöhemmin perässä. Suomeen tullessaan hän ei osannut kirjoittaa. Somaliassa oli sodan aikana voinut käydä ainoastaan koraanikoulua. Hän asui siskonsa kanssa, opiskeli vuoden suomea ja siirtyi sen jälkeen suoraan viidennelle luokalle. Ibrahim haki perheenyhdistämistä muun perheensä kanssa, mutta prosessi tyssäsi rahaan: vanhemmat eivät taloustilanteen vuoksi päässeet Etiopiaan haastatteluun ajoissa.»sen takia sain kielteisen päätöksen. Koin päätöksen suurena vääryytenä. Kävin kaikki oikeusasteet läpi, mutta päätös oli aina kielteinen. Tuntui lamaannuttavalta kun muut saivat omat perheensä tänne», Ibrahim kuvailee. Yhteys perheeseen on säilynyt. Ibrahim on päässyt sittemmin tapaamaan vanhempiaan. Somalimaa on nyt vakaa, joten tällä hetkellä sukulaisten turvallisuudesta ei tarvitse olla huolissaan. Ibrahimilla on myös oma perhe, sillä hän meni vuonna 2012 naimisiin Somaliassa. Seitsemän kuukauden ikäisen vauvan hän on nähnyt vain Skypessä.»Vauva on tosi

11 ihana. Välillä hän näyttää minulta, välillä äidiltään.» Nyt Ibrahim odottaa perheenyhdistämistä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Kun perhe pääsee Suomeen, suurin haave on viettää paljon aikaa lapsen kanssa. Avoimet ovet ja matala kynnys Suomeen tultuaan Ibrahim asui 15 vuotta vanhemman siskonsa kanssa. Hän tsemppasi nuorukaista eteenpäin. Teini-iässä kaikista eniten ajoi eteenpäin tietoisuus siitä, että perhe tarvitsee taloudellista tukea. Ibrahim kävi lukion ja kouluttautui nuoriso-ohjaajaksi. Nyt hän tukee muita nuoria, joille Suomeen kotoutuminen tuottaa vaikeuksia. R3:n tiloihin nuoret ovat tervetulleita milloin vaan. Yleensä he tulevat ensin pelailemaan ja viettämään aikaa. Kun luottamus on rakentunut, he kiinnostuvat tuesta. Työn ydin on henkilökohtainen ohjaus. Nuorten kanssa harjoitellaan ansioluettelon tekemistä, etsitään työpaikkoja tai tarvittaessa lähdetään mukaan virastoihin. Kun muutama nuori oli saanut työpaikan, sana yhdistyksestä lähti leviämään.»aadan LIIKKUU TAITAVASTI VALTAVÄESTÖN EDUSTAJIEN KANSSA MUTTA SAMALLA HÄNELLÄ ON VAHVAT JUURET JA YHTEYDET SOMALIYHTEISÖÖN. HÄN ON SILLANRAKENTAJA TYÖSSÄÄN JA VAPAA-AIKANAAN. HÄN EI AJA VAIN OMAN RYHMÄNSÄ ASIOITA EIKÄ EDES VAIN IKÄISTENSÄ ASIOITA VAAN ON AVOIN YHTEISTYÖHÖN ERILAISTEN RYHMIEN KANSSA.» Hannele Lautiola, Monikulttuurisuusasiain päällikkö, Vantaan kaupunki Toiminta alkoi nuorten tukemisesta työhön ja koulutukseen, mutta pian ilmeni, että nuorilla on paljon muitakin ongelmia: asunnottomuutta, päihdeongelmia, syrjäytymistä ja arjen elämän hallinnan ongelmia.»monet ovat opiskelleet omassa maassaan ja tulevat tänne kovalla höyryllä. Heillä on korkea motivaatio. Sitten selviääkin, että todistuksia ei hyväksytä, kielikurssille ei mahdu ja tämän lisäksi annetaan taloudellista tukea. Tämä kokonaisuus passivoi. Nuorten pitäisi heti maahan tultuaan päästä työharjoitteluun suomalaiseen ympäristöön. Kaikessa työssä ei tarvitse kieltä. Firmat on myös haastettava antamaan nuorille mahdollisuus. Monet voivat olla esimerkiksi hyviä varastotyöntekijöitä», Ibrahim pohtii. Joskus Ibrahim joutuu välittäjäksi suomalaisen työnantajan ja maahanmuuttajanuoren välille.»monessa yhteiskunnassa elämä ei ole niin järjestäytynyttä. Ei katsota päiviä eikä kelloa. Kun sitten tipahtaa tällaiseen järjestelmään, jossa asiat tapahtuvat tunnin tarkkuudella, monet palavat loppuun.» Ibrahim toivoo, että työnantajat eivät puhaltaisi peliä poikki yhdestä myö-»aadan ON OLLUT AHKERUUDEL- LAAN JA ENNAKKOLUULOTTOMUU- DELLAAN MUKANA NOSTAMASSA R3-YHDISTYSTÄ VANTAALAISTEN YHDISTYSTEN RASKAASEEN SAR- JAAN NUORISOTYÖSSÄ. R3 ON KAU- PUNGILLE HYVÄ KUMPPANI, JOKA TEKEE MAAHANMUUTTAJANUORTEN PARISSA SELLAISTA TYÖTÄ, MIHIN KAUPUNGILLA EI OLE RIITTÄVÄSTI RAHKEITA.» Anu Anttila, Suunnittelija, Vantaan kaupunki

12 Pakolainen #4 / 2014»AADANIN POIKKEUKSELLISEN AITO JA HIENOVARAINEN TAITO KOHDATA NUORIA ON VERTAANSA VAILLA. AADAN ON AUTTANUT JA VALMENTANUT HIENOSTI MYÖS NUORTEN VANHEMPIA OLEMAAN MUKANA NUORTENSA KASVUN TUKEMISESSA.» Pekka Mäkelä, Aluenuorisopäällikkö, Vantaan kaupunki hästymisestä. Nuoret tarvitsevat valmennusta suomalaisen työkulttuurin pelisäännöistä. Jotkut R3:n asiakkaista ovat kasvaneet tai jopa syntyneet Suomessa, mutta eivät saa kotoa samaa tukea kuin kantasuomalaiset nuoret, sillä vanhemmat eivät ymmärrä järjestelmää. Yhdistyksellä on nykyään romanityöntekijä, joka on saanut romaninuoret mukaan toimintaan.»he hallitsevat kielen, mutta heillä on samantyyppisiä ongelmia kuin maahanmuuttajanuorilla.» Asuntoja, kielikoulutusta ja lyhempiä jonoja Mr. Maahanmuuttajana Ibrahim haluaa tuoda esille nuoria syrjäyttäviä esteitä. Hän nimeää kolme asiaa, jotka estävät nuorten pääsyä mukaan yhteiskuntaan: järjestelmän byrokraattisuus, kielikoulutuksen ongelmat ja asunnottomuus. Monesti nuoret ovat menettäneet toivonsa viranomaisiin.»viranomaisilla ei ole aikaa ja jonot ovat pitkät. Kun ajan saa kuukauden päähän, voi olla jo myöhäistä. Nuoren lähtiessä selvittämään asioitaan häntä heitellään paikasta toiseen.» Toinen ongelma liittyy kielikoulutuk- seen.»ihmiset jonottavat yli vuoden kielikurssille. Miten tällainen yksinkertainen asia voi kestää vuoden?» Ibrahim ihmettelee. Yksi mahdollisuus olisi antaa yhdistyksille oikeus järjestää kielikoulutusta. Asunnon saaminen on pääkaupunkiseudulla nuorille vaikeaa. Vuokranantajat ovat nyt entistä varovaisempia, joten edes työssäkäyvät eivät välttämättä saa asuntoa. Ilman asuntoa nuori ei pysty keskittymään työhön tai opiskeluun. Vaikein ryhmä ovat vakavasti masentuneet ja syrjäytyneet nuoret. R3 on tavoittanut nuoria, jotka eivät ole yhteydessä mihinkään viranomaisiin.»he asuvat kavereiden nurkissa, joku antaa heille ruokaa, eivätkä he hae edes toimeentulotukea. Heidän kanssaan lähdetään etenemään varovasti, hoidetaan perusasiat kuntoon, käydään ehkä lääkärissä.»»tärkeää on, että pystyy menemään nuoren tasolle. Meidän tarjoamamme tuki on tiivistä, henkilökohtaista ja aina saatavilla. Autamme, oli asia pieni tai iso.» R3 MAAHANMUUTTAJANUORTEN TUKI RY on vuonna 2003 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää 14 29-vuotiaiden maahanmuuttajanuorten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja ehkäistä syrjäytymistä yhdessä sosiaaliviranomaisten, kasvatusalan ammattilaisten sekä maahanmuuttajien kanssa. www.r3.fi»aadanin TYÖPANOS ON KORVAAMATON HÄNELLÄ RIITTÄÄ TUNTEJA PÄIVÄSSÄ ENEMMÄN KUIN MUILLA. NUORTEN ON HELPPO LÄHESTYÄ HÄNTÄ ONGELMATILANTEISSA.» Jenni Tahvanainen, Projektipäällikkö, Nuorten Aktivoiva Toimintakeskus, R3

Pakolainen #4 / 2014 13 NUORTEN MAAILMA AVARTUI UGANDASSA Kymmenen suomalaisnuorta matkusti Nakivalen pakolaisasutusalueelle tutustumaan ikätovereihinsa keskellä synkintä marraskuuta. Tuliaisiksi he veivät soittimia, mölkky-pelin ja jalkapallon sekä esittivät itse suunnittelemansa Kalevala-näytelmän. Vastalahjaksi he saivat uusia ystäviä, lämmintä vieraanvaraisuutta ja oppivat tanssimaan. Nyt heidät voi tilata kouluun jakamaan kokemuksensa muiden suomalaisnuorten kanssa. koonnut jenni hamara lumi rinne: Odotan lentokoneen nousua ja ensimmäisen askeleen ottamista Ugandan maankamaralla. Odotan kostean lämpimän ilman tuntemista iholla ja auringon ensimmäisiä säteitä kukonlaulun aikaan. Odotan tuoreita hedelmiä ja vapauden tunnetta. Odotan ihanaa matkaa parhaassa seurassa. Nämä kaikki odotukseni ovat täysin totta, mutta kuulostavat minusta jotenkin vääriltä, liian itsekkäiltä ja kepeiltä. Tuntuu siltä, että minun pitäisi olla hieman kauhuissani ja peloissani, sillä tulen kohtaamaan pakolaisten rankkoja elämäntarinoita, näkemään aidon köyhyyden ja elämän jättämät jäljet. En kuitenkaan halua nähdä asioita mustavalkoisesti. unna-maria hakala: Kestänkö kaiken mitä siellä tulee vastaan? Mitä jos sairastun? Entä kun tuun kotiin takasin, tuntuuko kaikki täällä oleva liian etuoikeutetulta? On ihmisiä, joiden päätöksentekoa ohjailee pelko, ja ihmisiä joiden päätöksentekoa ohjailee luottamus. Mä en halua, että mun elämää määrää pelko. Samuli Putro osas sanoo sen mun mielestä aika osuvasti:»mitäpä jos sä pelkäät turhaan?» KUVASSA Henna Rwakobo Rockissa. Riikka Ilmonen

14 Pakolainen #4 / 2014 Riikka Ilmonen KUVISSA Nuoret tutustuivat Nakivaleen pareittain pakolaisoppaiden johdolla. Kuvassa Racheal ja Riikka. Pelot haihtuivat perillä pyry lahdenperä: Se alkoi mahtavasti. Voisi jopa sanoa vakuuttavasti Afrikan tyyliin, nimittäin boda boda- eli moottoripyöräajelu Kampalan kaduilla. Kuskini ei tuntunut saavan moottoripyörää käyntiin, joten yritimme mäkilähtöä, tuloksetta. Lopulta, hetken työntämisen jälkeen rupsahtanut sininen Honda pärisi epätasaista käyntiä ja lähdimme matkaan. susanna pesonen: Saavuimme ruuhkaisen tien ylitettyämme kummalliseen markkinahumuun. Kojuissa paistettiin mitä ikinä ja musiikki raikasi. Kuvailin muutamia kuvia ja videonpätkiä. Mopoja tööttäili riistiin rastiin ihmisten väleistä. Minua kohti tuli kirkkaine valoineen yksi mopo. Yritin kävellä sivummalle. Luulin hetken, että kamerani hihna oli jäänyt kiinni mopon kahvaan ja tippunut maahan. Noin kymmenen sekunnin kuluttua sain huomata, että kamera oli lähtenyt kuskin mukaan. JOS ASIAT OLISIVAT MENNEET ERI TAVALLA, VOISIN ITSEKIN ASUA SAMANLAISISSA OLOISSA, JA ELÄMÄNI OLISI OLLUT AIVAN ERILAISTA NYKYISEEN VERRATTUNA. henna jaakkola: Ennen ensimmäistä koulutusta matka Ugandaan tuntui vielä kaukaiselta, joltain tuntemattomalta, joka odotti edessäpäin, enkä siitä osannut oikein kysyjillekään kertoa muuta kuin kilpailun hakuprosessin. fidéline habimana: Synnyin 1994 Ruandan kansanmurhan keskellä. Monen mutkan kautta vanhempani onnistuivat tuomaan minut ja veljeni Suomeen. Olin silloin neljävuotias. En muista lapsuudestani sodan keskellä juuri mitään ja koen olevani onnekas saadessani elää hyvinvointivaltiossa turvallista elämää. Sen takia olen kiinnostunut näkemään millaista elämä pakolaisleirillä Ugandassa on. Jos asiat olisivat menneet eri tavalla, voisin itsekin asua samanlaisissa oloissa, ja elämäni olisi ollut aivan erilaista nykyiseen verrattuna. Odotan, että pääsy näkemään pakolaisten ja sodan uhrien elämää paikan päällä antaa minulle tietoa ja kokemuksia liittyen omaan taustaani ja historiaani. Samalla voin viedä toivoa ja toimia inspiraationa erityisesti nuorille, jotka ovat menettäneet elämänilon ja toivon tulevaisuudesta. Lahjakas Ben Arcnage sai tuliaisiksi kitaran ja aikoo opettaa sillä muita soittamaan. joakim sandelin: Muhammar Ghadaffis moské, Idi Amins tortyrkammare och Bahiatemplet är exempel på platser som vi besökte. Moskén var stor och hade dessutom ett högt torn med en magnifik utsikt över staden. Bakom varje plats gömmer sig en lång och intressant historia. Nu kände vi oss redo för resans nästa mål. fidéline habimana: Minulla oli aluksi turhautunut olo saavuttuamme tänne Nakivaleen, koska en näyttänyt ulkopuoliselta. Ihmiset pakolaisalueella eivät reagoineet minuun samoin kuin muihin ryhmäläisiimme. Hilma Toivonen

Pakolainen #4 / 2014 15 Mutta kun menimme vierailulle tanssiryhmään, joka koostui eri kansalaisuuksista, joukossa myös ruandalaisia, sain ihanan vastanoton! Minusta oltiin enemmän kiinnostuneita kuin muista. Nuoret ottivat minut ja Riikan mukaan tanssiin ja opettivat uusia liikkeitä, joista saimme paljon kehuja. riikka ilmonen: Päivä oli niin älyttömän kuuma, että ennen lounasta mentiin vielä Rachealin kotiin auringolta suojaan. Juttelin pitkään Rachealin siskon Annan kanssa. Kymmenvuotiaana Anna kidnapattiin kotimaassaan Kongossa, kun hän oli matkalla koulusta kotiin. Anna vietiin Egyptiin, jossa hän oli pakkotöissä kotiapulaisena 17 vuoden ajan. Vain muutama kuukausi sitten hän oli päässyt pakenemaan ja monen mutkan kautta löytänyt perheensä uudelleen Nakivalesta. Hänen tarinansa on uskomaton, mutta hän kertoi silti suurimmaksi haaveekseen lapsen saamisen. helmi partanen: Varsinainen show koitti iltapäivällä. Nuorisotalolla oli open stage -tyylinen tapahtuma, jossa todistettiin laulua, tanssia, draamaa ja paljon muuta. Mykistyin nuorten lahjoista. En ole todellakaan esiintyjä, mutta torstaina oli helppo heittäytyä. Estot karisivat, sillä esitys oli meidän. Toivon, että aina olisi niin helppoa päästää irti. Sitä fiilistä kannan mukanani Suomeen. hilma toivonen: Torstai-ilta oli tanssin ilta. Tähdet olivat kirkkaat, ihmiset iloisia, ja tanssiessa ei halunnut ajatella muuta kuin läsnä olevaa hetkeä. Päästessäni hikisenä ja väsyneenä telttaan viimein makaamaan lähetin vanhemmilleni viestin:»suomea ei ole olemassa tällä hetkellä. On vain Afrikan yö ja musiikin pauhu jostain kaukaa. Nää tyypit on ihan mahtavii.» KUVISSA Pala suomalaista kulttuuriperinnettä pakolaisleirillä: Kalevala ja Sammon ryöstö. Hilma Toivonen Marjaana Jaranne TÄHDET OLIVAT KIRKKAAT, IHMISET ILOISIA, JA TANSSIESSA EI HALUNNUT AJATELLA MUUTA KUIN LÄSNÄ OLEVAA HETKEÄ. Pyry ja Helmi leikittivät lapsia Nakivalen maaseudulla.

16 Pakolainen #4 / 2014 Meeri Koutaniemi HYVÄSTIT THAIMAALLE Pakolaisapu on järjestänyt aikuiskoulutusta Thaimaassa pakolaisleireillä kuuden vuoden ajan. Nyt toiminta siirtyy Myanmarin puolelle. Mitä haasteita ja onnistumisia matkan varrelle sattui? Mitä saatiin aikaan? teksti jenni hamara iheä sademetsä peittää vuorenrinteitä. Notkelmia halkovat matalat joet sekä hiekkatiet, joita reunustavat bamburakennukset. On pilareiden päällä lepääviä koteja, kioskeja, ravintoloita, kirkkoja, temppeleitä ja hallintorakennuksia. Kaikki on rakennettu bambusta. Ban Mai Nai Soin pakolaisleiri on ollut 15 000 myanmarilaisen väliaikainen koti yli 20 vuoden ajan Thaimaassa. Suurin osa leirin asukkaista kuuluu karenni-vähemmistöön ja on paennut sotaa Myanmarista, entisestä Burmasta. Suomen Pakolaisapu on työskennellyt karennien kanssa Thaimaassa vuodesta 2009.»Leireillä 40 prosenttia asukkaista ei osaa lukea. Se vaikeuttaa käytännön elämää, heikentää toimeentulomahdollisuuksia ja pakolaisuuden jälkeen uudessa tilanteessa selviämistä», kertoo Pakolaisavun ulkomaan toiminnan suunnittelija Outi Perähuhta. KUVASSA Thaimaan pakolaisleireillä on kasvanut sukupolvi, jolla ei ole kotimaata, johon palata. Työtä muutosten keskellä Kun Pakolaisapu aloitti Thaimaassa, leireillä oli käynnissä maailman suurin pakolaisten uudelleensijoitusohjelma. Pohjois-Amerikkaan lähti jatkuvasti tuhansittain myanmarilaisia ja pakolaisten vaihtuvuus leireillä ja pakolaisten omissa järjestöissä oli suurta. Poliittinen tilanne

Pakolainen #4 / 2014 17 Myanmarissa ei vielä näyttänyt merkkejä siitä, että pakolaiset pääsisivät lähiaikoina palaamaan kotiin. Kymmenien vuosien pakolaisuuden aikana leireille oli syntynyt kokonainen sukupolvi, jolla ei ollut kotimaata. He tunsivat Myanmarin vain vanhempiensa kertomusten kautta. Pitkittyneissä pakolaistilanteissa toimimaan tottunut Pakolaisapu päätti vastata haasteeseen antamalla aikuisille lukutaito-opetusta omalla kielellä ja vahvistamalla pakolaisten omia järjestöjä. Uudelleensijoitusohjelman aiheuttaman ihmisten vaihtuvuuden vuoksi leirien peruspalveluista vastaavat pakolaisten järjestöt kärsivät aivovuodosta, mikä vaikeutti niiden toiminnan kehittämistä ja ylläpitoa. Paluumuutto motivoi opiskelemaan Pakolaisapu alkoi kouluttaa pakolaisista fasilitaattoreita, jotka vetivät toiminnallisia lukutaitopiirejä leireillä ja lähikylissä. Ensiaskel itsenäiseen toimeentuloon ja pakolaisten omien järjestöjen tehokkaaseen toimintaan on lukutaito. Pakolaisavun opettama lukutaito on toiminnallista lukutaitoa, joka nousee opiskelijoiden elinympäristöstä. Karenni-vähemmistö ei ollut saanut koskaan opiskella omaa äidinkieltään kotimaassaan. Valmiita oppimateriaaleja ei ollut. Ne täytyi kehittää alusta alkaen itse.»tässä kohdin hyödyimme Ugandassa pakolaisten kanssa aiemmin suunnittelemistamme oppimateriaaleista. Käytimme niitä pohjana, mutta sovitimme harjoitusten esimerkit karennien kulttuuriin ja Thaimaan leiriympäristöön sopiviksi. Omalla kielellä opiskelu on ollut vähemmistöryhmien kulttuuri-identiteetin kannalta tärkeää», Perähuhta kertoo. Burman-, karennin- ja thainkieliset opintomateriaalit tehtiin yhteistyössä karennien lukutaitokomitean kanssa. Kun poliittinen tilanne Myanmarin puolella alkoi näyttää siltä, että pakolaiset saattaisivat ehkä sittenkin pystyä palaamaan kotimaahansa, nousi erityisesti burmankielisen lukutaitokoulutuksen kysyntä huimasti. Siankasvatus suosikiksi Leirillä oli tarvetta myös toimeentuloa tukevalle koulutukselle. Moni järjestö teki pakolaisten ammattitaitoa parantavia koulutuksia, mutta ongelmaksi nousi se, ettei rajatulla leirialueella ollut markkinoita, joilla myydä. Pakolaisilla ei myöskään ollut rahaa, jolla ostaa. Samaan aikaan leireille tuotiin niiden ulkopuolella tuotettuja kalliita vihanneksia myyntiin. KUVISSA Suurin osa Pakolaisavun kurssien osallistujista on naisia. Heidän koulutuksestaan hyötyy koko perhe. Koulutettujen naisten lapset ovat terveempiä ja päätyvät todennäköisemmin itsekin koulunpenkille kuin kouluja käymättömien vanhempien lapset. Karen- ja karennivähemmistöt ovat voineet opiskella omalla äidinkielellään vasta pakolaisleirillä. Pakolaisapu on järjestänyt myös thain ja burman kielen opetusta, sillä niiden osaaminen on tärkeää leiriltä pois muuton jälkeen työelämässä ja opiskellessa. KARENNI-VÄHEMMISTÖ EI OLLUT SAANUT KOSKAAN OPISKELLA OMAA ÄIDINKIELTÄÄN KOTIMAASSAAN. VALMIITA OPPIMATERIAALEJA EI OLLUT. NE TÄYTYI KEHITTÄÄ ALUSTA ALKAEN ITSE. Meeri Koutaniemi Meeri Koutaniemi

18 Pakolainen #4 / 2014 Meeri Koutaniemi»Totesimme, että pakolaiset kuluttavat vähän ja ruoka tulee ulkopuolelta. Jos pakolaiset voisivat itse viljellä vihanneksensa ja tehdä niillä kauppaa, perheiden toimeentulo paranisi», Perähuhta kertoo. Leirin johto suhtautui myönteisesti ehdotukseen maan antamisesta pakolaisille pienimuotoista vihannesviljelyä varten. Keskeinen kysymys oli, kuinka tehdä yrittämisestä kannattavaa. Aloitettiin toimeentuloa tukeva pienyrittäjyyskoulutus, jossa opeteltiin esimerkiksi perheen menojen ja tulojen hahmottamista sekä myyntiin menevien tuotteiden kuluja ja katetta.»toimeentulokoulutukset ovat menneet nappiin. Oppilaat ovat olleet erittäin motivoituneita erityisesti sen jälkeen, kun paluumuuton mahdollisuus on noussut esiin», Perähuhta sanoo. Pakolaiset ovat saaneet itse päättää, mitä toimeentuloaan parantavia projekteja he aloittavat. Siankasvatuksesta tuli yksi suosituimmista, sillä se ei vaadi paljon tilaa. Vuosikymmeniä leiriolosuhteissa eläneille ihmisille on oleellista saada välineitä itsenäiseen toimeentuloon, koska leirit pyritään sulkemaan lähitulevaisuudessa. Sen jälkeen pakolaisten on tultava toimeen omillaan. Pakolaisavun Thaimaan maajohtaja Jörgen Baltzeria tilanne mietityttää:»miten käy leirillä syntyneille ihmisille? Eivät he voi palata kotiin. Todennäköiseksi vaihtoehdoksi jää liukeneminen Thaimaan pimeille työmarkkinoille.» PAKOLAISAVUN THAIMAAN MAAJOHTAJA JÖRGEN BALTZERIA TILANNE MIETITYTTÄÄ:»MITEN KÄY LEIRILLÄ SYNTYNEILLE IHMISILLE? EIVÄT HE VOI PALATA KOTIIN. TODENNÄKÖISEKSI VAIHTOEHDOKSI JÄÄ LIUKENEMINEN THAIMAAN PIMEILLE TYÖMARKKINOILLE.» Tulipalo vei omaisuuden, muttei opittua Matkan varrella on jouduttu luovimaan yllättävissä tilanteissa. Pakolaisten järjestöjen vahvistaminen ja fasilitaattorien kouluttaminen aloitettiin vastauksena pakolaisten uudelleensijoitusohjelmasta seuranneeseen aivovuotoon ja vaihtuvuuteen. Vaihtuvuus osoittautui kuitenkin vielä odotettua suuremmaksi. Niinpä lukutaitopiirien vetäjiä ja järjestöjen avainhenkilöitä jouduttiin toistuvasti kouluttamaan uudelleen edellisten lähdettyä muualle. KUVISSA Ban Mai Nai Soin ja Ban Mae Surinin pakolaisleirit sijaitsevat Thaimaan ja Myanmarin rajalla keskellä metsää.

Pakolainen #4 / 2014 19 Myanmarilaiset ovat myös tottuneet hierarkkiseen ja ulkomuistamiseen perustuvaan opiskelutapaan, kun taas Pakolaisavun koulutuksissa pyritään toiminnallisuuteen ja oppilaiden osallistamiseen. Fasilitaattoreina toimivat yleensä koulutetuimmat ihmiset, mikä leiriympäristössä tarkoittaa kymppiluokan tai lukion ensimmäisen luokan käyneitä. Syntyy tilanne, jossa nuori nainen opettaa vanhempia naisia tai miehiä, mikä ei perinteisesti ole ollut sopivaa karennikulttuurissa. Vastoinkäymisistä suurin sattui keväällä 2013, kun lähes koko Ban Mae Surinin pakolaisleiri paloi maan tasalle. Ihmiset pakenivat lähimetsiin ja koko leiri jouduttiin rakentamaan uudelleen kiireessä, sillä lähestyvä sadekausi uhkasi viedä keskeneräiset bamburakennelmat mennessään. Moni menetti omaisuutensa lisäksi sukulaisia ja ystäviä. Myös Pakolaisavun kurssien opiskelijoita ja yksi fasilitaattori menehtyi. Samalla kirkastui koulutuksen merkitys; opitut asiat kulkevat mukana, vaikka pakolaiset joutuisivat muuttamaan tai rakentamaan elämänsä uudelleen alusta alkaen. Pakolaisavun vetäytyessä leireiltä vuosien varrella kehitetyt koulutusmateriaalit ja koulutetut opintopiirien vetäjät jäävät pakolaisten ja muiden järjestöjen vapaasti hyödynnettäviksi.»pakolaiset ovat sanoneet, että aiemmin ei ollut, millä opettaa. Nyt on. Tulevaisuudessa Pakolaisapu jatkaa työtään Myanmarin puolella, jossa pystymme käyttämään pakolaisleirillä kehittämiämme opetusmateriaaleja. Saatamme siellä jopa tavata samoja ihmisiä, joiden kanssa työskentelimme Thaimaassa», Perähuhta kertoo suunnitelmista. SAMALLA KIRKASTUI KOULUTUKSEN MERKITYS; OPITUT ASIAT KULKEVAT MUKANA, VAIKKA PAKOLAISET JOUTUISIVAT MUUTTAMAAN TAI RAKENTAMAAN ELÄMÄNSÄ UUDELLEEN ALUSTA ALKAEN. Jennii Hamara Jennii Hamara LYHYESTI: Thaimaassa on ollut kolme miljoonaa konfliktin vuoksi paennutta ihmistä 1980-luvulta lähtien. Thaimaa ei ole allekirjoittanut Geneven pakolaissopimusta ja UNHCR toimii maassa rajoitetusti. Myanmarin rajan tuntumassa elää noin 130 000 pakolaista, joista suurin osa kuuluu etnisiin vähemmistöihin. Pakolaisapu on järjestänyt karen- ja karenni-vähemmistöihin kuuluville pakolaisille lukutaitoa ja toimeentuloa tukevaa koulutusta sekä vahvistanut pakolaisten järjestöjä kouluttamalla niitä vuoden 2009 jälkeen. Thaimaasta on otettu vuodesta 2009 alkaen 480 myanmarilaista kiintiöpakolaista Suomeen. 3367 ihmisitä on osallistunut Pakolaisavun koulutuksiin Thaimaassa. KUVISSA Siankasvatus parantaa monen pakolaisen toimeentuloa leiriolosuhteissa. Lukutaitoryhmässä harjoitellaan myös laskemista Ban Mai Nai Soin leirillä. Päivällä tilassa toimii lastentarha.

20 Pakolainen #4 / 2014 KONFLIKTI ON KATKOS VUOROVAIKUTUKSESSA Kerrostaloissa riidellään äänistä ja hajuista, omakotitaloissa aitojen, puiden ja postilaatikoiden paikoista. Konflikti naapureiden kesken voi ratketa helpommin kuin kuvittelitkaan. teksti anna-reetta korhonen

Pakolainen #4 / 2014 21 ovittelen monikulttuurisia konflikteja, mutta en usko niiden olemassaoloon», yllättää naapuruussovitteluprojektia johtava Miriam Attias Suomen Pakolaisavusta.»Kahden ihmisen kohtaaminen ei ole monikulttuurinen tilanne. Konflikti on katkos vuorovaikutuksessa», hän tarkentaa. Konfliktit syntyvät monesti samalla tavoin. Usein takana on tulkinta, jolla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa.»taas ne laittaa sen sirkkelin päälle juuri kun meillä on vieraita», kuvaa tyypillistä tulkintaa Suomen Sovittelufoorumin puheenjohtaja Timo Pehrman. Kahden kulttuurin edustajien välisissä riidoissa kuvitellaan usein olevan taustalla kulttuuriero, vaikka pohjimmainen syy on vuorovaikutuksen puute ihmisten välillä. Kun konflikti etnistetään, alkaa helposti ylianalysointi siitä, miten toisen kulttuurin edustajan kanssa tulisi toimia. Monikulttuurisiksi koettuja tilanteita kannattaisi Attiaksen mukaan käsitellä samoin kuin muitakin konflikteja. Maahan muuttaneen naapurin kanssa voi toimia niin kuin toimisi muidenkin kanssa. Jos naapurin käyttäytyminen häiritsee, kannattaa käydä suoraan kertomassa hänelle mikä vaivaa ja mitä toivoisit. Suomessa ihmisiä ohjeistetaan valittamaan häiriöistä isännöitsijälle, vaikka useimmiten tehokkaampaa olisi puhua asiasta suoraan naapurille. Viranomaisten kautta konfliktin perimmäinen syy ei kuitenkaan ratkea.»tuomioistuimet eivät ratkaise itse konflikteja vaan niiden oikeudellisia ulottuvuuksia», muistuttaa myös Kaius Ervasti Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta. On helpompaa neuvoa naapurille järjestyssäännöistä kuin kertoa, että melun takia minun yöuneni häiriintyvät. Miksi omasta tarpeesta on niin vaikeaa puhua?»kun ihminen ottaa esille häiritsevän asian, se on itselle ahdistava ja vaivaannuttava tilanne. Ne ajatukset siirtää helposti toiseen ihmiseen. Näin ihminen synnyttää ajatuksissaan konfliktin, jota ei ole olemassa», pohtii Pakolaisavun naapuruussovittelun koordinaattori Jens Gellin. Jos jutteleminen naapurin kanssa ei onnistu, voi Suomen Pakolaisavusta pyytää naapuruussovittelua. Sovittelussa osapuolet kohtaavat toisensa puolueettoman sovittelijan ollessa läsnä. Suomen Sovittelufoorumin seminaarissa 12.11.2014 käsiteltiin asumisen konflikteja ja naapuruussovittelua. Suomen Pakolaisapu on kehittänyt naapuruussovittelua vuodesta 2006. BANAANEJA POSTILUUKUSTA Afrikkalainen nainen asuu kerrostalossa. Hänen postiluukustaan on useamman kerran työnnetty banaaneja ja valituslappuja jossa häntä kehotetaan palaamaan kotiin. Nainen kokee tilanteen uhkaavana. Hän tietää että uhkaaja asuu samassa rapussa sillä sinne ei pääse kuin avaimella. Nainen ei uskalla käyttää talon yhteisiä tiloja. Tilantees ta vaikean tekee se, ettei sovitteluun löydy toista osapuol ta. Miriam Attias ratkaisee siksi tilanteen toisin. Hän lähtee yhdessä naisen kanssa soittamaan naapureiden ovikelloja.»onko teidänkin postiluukusta työnnetty banaaneja», he kysyvät muilta asukkailta. Naapurit ovat ihmeissään. Neljä naapuria pyytää naisen kotiinsa juttelemaan ja tarjoaa apua tulevaisuudessa. Yksi henkilö vetää oven heti kiinni. Kun naiselle löytyy tukea naapureista, hänen turvallisuu dentunteensa paranee. Banaaneja ei sen koommin ole tungettu pos tiluukusta. KAHDEN KULTTUURIN EDUSTAJIEN VÄLISISSÄ RIIDOISSA KUVITELLAAN USEIN OLEVAN TAUSTALLA KULTTUURIERO, VAIKKA POHJIMMAINEN SYY ON VUOROVAIKUTUKSEN PUUTE IHMISTEN VÄLILLÄ.

22 Pakolainen #4 / 2014 ELÄMÄN MITTAINEN RAJOJEN YLITYS Turvapaikanhakijat joutuvat ylittämään monia rajoja tavoitellessaan turvaa. Kyse ei ole vain maiden välisistä maa- tai merirajoista, vaan rajat voivat olla myös rakenteellisia, sosiaalisia, kielellisiä, yhteiskunnallisia tai asenteellisia. Rajojen ylitys voi olla pakolaiselle elämän mittainen prosessi. teksti carolina runeberg aittoman rajalla käsittelee perusteellisesti mitä nämä rajat ovat, mistä ne johtuvat ja mitä ne aiheuttavat. Suomen ja Euroopan rajaturvallisuus-, turvapaikka-, ja kotoutumispolitiikan menettelyt ja säännökset perustuvat usein kansallisiin näkökulmiin. Hädässä olevien ihmisten oma näkökulma jää usein huomioimatta. Siksi ihminen ja turvapaikanhakijan oma ääni ovat Katja Bloigun kirjan keskiössä. Laittoman rajalla kuvaa turvapaikanhakijoiden todellisuutta seitsemän turvapaikanhakijan oman tarinan kautta. Kirja ei kuitenkaan perustu vain subjektiivisiin kertomuksiin, vaan sisältää myös rutkasti tietoa ja selvityksiä. Kirja esittää ja analysoi muun muassa Euroopan rajavalvontaviraston Frontexin, EU- ROSUR-rajavalvontajärjestelmän ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n tilastoja ja toimintaa. Bloigun teos käsittelee aihetta myös globalisaation ja pohdiskelevamman»me ja muut» -käsitteen kautta. Maahanmuutto ja liikkuvuus ovat kansallisvaltioiden rajoja ylittäviä prosesseja, ja niihin liittyvät ongelmat vaativat kansainvälisiä ratkaisuja. Asiaa vaikeuttaa tiukka maahanmuuttopolitiikka ja turvapaikanhakijoiden näkeminen turvallisuusuhkana. Globalisaatio on täällä, mutta niin ovat edelleen vakiintuneet käsitykset toiseudesta ja muukalaisuudesta. Samaan aikaan tuhansien ihmisten Välimereen hukkuminen jatkuu. Laittoman rajalla esittää näkökulmia erittäin laajasta aihealueesta lukijan pohdittavaksi. Kirja on kirjoitettu selkeällä kielellä ja se sopii maahanmuutto- ja turvapaikkaasioista kiinnostuneelle lukijalle. Katja Bloigu Laittoman Rajalla 2014 TAVALLISIA PERHEITÄ teksti anna-reetta korhonen ällä hetkellä Suomessa noin joka kahdeksas avioliitto solmitaan suomalaisen ja ulkomaan kansalaisen välillä. Vaikka heistä usein puhutaan poikkeuksina, monikulttuuriset parisuhteet ja perheet eivät ole enää marginaalia. Uusia suomalaisia kertoo kahdentoista parin tarinan. On rakastuminen, sitoutuminen, lapsia ja arkea. Tarinoissa toistuvat ikävä toisen perheen luo ja kahden kulttuurin välinen sovittelu. Parien tarinoita lukiessa tulee kuitenkin selväksi, että ongelmat ovat pitkälti arkisia: miten lapset kasvatetaan ja kuka siivoaa. Suurin osa pareista on yhdessä, jotkut ovat eronneet. Anni Valtosen keräämät tarinat ovat avoimia, rouhevia ja myönteisiä. Milka Alasen pysäyttävän kauniit kuvat vievät perheiden sisäpiiriin, kuten keittiöön, uimahalliin tai sänkyyn köllöttelemään. Uusia suomalaisia on erinomainen lahjakirja esimerkiksi monikulttuuriselle pariskunnalle tai kahden kulttuurin aikuiselle lapselle. Me olemme ihan tavallisia, se tuntuu sanovan. UUSIA SUOMALAISIA ON ERINOMAINEN LAHJAKIRJA ESIMERKIKSI MONIKULTTUURISELLE PARISKUNNALLE TAI KAHDEN KULTTUURIN AIKUISELLE LAPSELLE. Anni Valtonen ja Milka Alanen: Uusia suomalaisia Like 2014

JOULULAHJAT PUKINKONTTIIN KÄTEVÄSTI NETISTÄ. WWW.PAREMPILAHJA.FI KIITOS LUKUHAASTEESEEN OSALLISTUNEILLE! aastoimme syyskuussa suomalaiset lukemaan ja lahjoittamaan aapisia sinne, missä lukutaito ei ole itsestäänselvyys. Kampanjoinnilla kerättiin 17 829 aapista kohdemaihimme ja yhtä monta ihmistä pääsee näiden aapisten avulla aloittamaan lukutaitokoulutuksen. Tästä kiitos kuuluu sinulle, joka otit osaa kampanjaan! Oli mahtavaa, että mukaan lähtivät eri tahot omalla tavallaan. Some täyttyi mitä hauskemmilla haastekuvilla, mahtavat bloggarit kertoivat lukuhaasteestaan lukijoilleen ja haastoivat heidät mukaan, julkisuuden henkilöt lähtivät omalta osalta levittämään sanaa ja WSOY:n ja Tammen kirjailijat antoivat kasvonsa ja tukensa lukuhaasteelle. Kustantamot myös lahjoittivat kirjoja Pakolaisavun toimeliaiden vapaaehtoisten järjestämään tempaukseen, jossa lukuhaasteella varustettuja kirjoja piilotettiin ympäri Helsinkiä. Kaikkien osallistuneiden sekä WSOY:n ja Tammen, Hela ry:n ja muiden kumppanien lahjoituksen kautta aapismäärä kasvoi tuohon upeaan 17 829 kappaleeseen. Toivottavasti ensi vuonna voimme kasvattaa aapisten määrään entistä suuremmaksi. Syyskuun lukuhulinasta olemme sulavasti siirtyneet joulun aikaan. Samaan aikaan, kun täällä valmistaudutaan kuusen koristeluun ja jouluherkkujen valmisteluun, Länsi-Afrikassa ebola riehuu edelleen, Ugandaan virtaa uusia pakolaisia niin Kongosta kuin Etelä-Sudanista ja väkivalta on liian useassa pakolaisperheessä arkipäivää. Toivon, että emme unohtaisi joulunkaan keskellä niitä kauheuksia, jotka jatkuvat joka päivä konfliktien keskellä. Antamisen ihanuus kuuluu onneksi olennaisena osana jouluun. Siksi toivonkin, että annamme toivoa pakolaisille samalla, kun ilahdutamme ystäviämme joulumuistamisilla. Parempi lahja mahdollistaa suoraan tämän. Lahjojen joukkoon on jälleen tullut uusia kuvituksia ja tuotteita, joiden joukosta löytyy sopiva lahja niin sukulaiselle, ystävälle kuin työtoverille. Ihanaa loppuvuotta ja antamisen iloa toivottaen, Johanna Huurre, Varainhankintapäällikkö, Suomen Pakolaisapu #LUKUHAASTEELLA 17 829 AAPISTA AFRIKKAAN! JOULUN UUTUUS: PERHERAUHA 18 Levitä rauhaa jouluna myös konfliktien keskelle. Perinteiset tavat ja uskomukset aiheuttavat Pakolaisavun kohdemaissa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Lisäksi sodan traumojen läpi käyminen on perheissä vaikeaa. Uudella Paremmalla lahjalla voit puuttua tähän. Lahjan turvin järjestämme koulutusta, jossa perheet opettelevat, miten ratkoa riitoja väkivallattomasti ja miten hallita omia tunteita.