Kotimökille uusi ilme Matti Tykkyläinen
Kotimökille uusi ilme Vanhempamme Hanna ja Janne Tykkyläinen muuttivat vuonna 1929 Iljanvaaraan. He rakensivat perheelle talon, joka valmistui talvisodan alla syksyllä 1939. Talo oli meidän kotimme siihen saakka kun kukin lähti omille teilleen. Vanhempamme Janne ja Hanna elivät talossa vuoteen 1973, jolloin he muuttivat asumaan Uimaharjuun rivitaloasuntoon. Talo oli sen jälkeen Jannen ja Hannan kesäasuntona aluksi koko kesän ajan ja vähitellen yhä vähemmän. Talon ylläpito vaati paljon työtä, jota tehtiin kerran vuodessa pidettävillä talkoilla. Päävastuun kantoivat kuitenkin Uimaharjussa asuneet sisarukset. Talon kunto aloi kuitenkin rapistua ja oli tarpeen tehdä jotain. Vuonna 1998 talo siirtyi Matti-veljen omistukseen. Tämä on tarina siitä, miten Matti yhdessä vaimonsa Sirkan kanssa saneerasi 60 vuotta vanhan kotimökin entistä ehompaan kuntoon. Kertojana on Matti ja tekijöinä Matti ja Sirkka. Kuvassa vasemmalla talo juuri valmistuneena ja oikealla 1980-luvulla Koivikon harvennus Siitä se sitten alkoi. Kun päätös tilan siirtämisestä Matin ja Sirkan nimiin oli tehty 26.10.1998, tuli ensimmäinen uusi asia eteen. Metsänhoitoyhdistyksen Mika Lappalaiselta tuli kirje, että entisen pihaaidan alueella olevalle koivikolle on tehtävä harvennushakkuu. Koivikko oli istutettu pelloille vuonna 1973. Se oli kasvanut liian tiheänä ja siksi päässyt riukuuntumaan. Piti harventaa. Ohjeena oli, että kun neljä metriä pitkä keppi laitetaan maahan koivun juurelle ja pyöräytetään ympäri, saa jäädä vain neljä puuta rinkiin. Kyllä silloin vaikutti harvanlaiselta. Neljä vuotta myöhemmin latvat olivat löytäneet
toisensa. Tein puista hankintakaupan Enson kanssa ja savotta oli parin viikon päästä valmis. Martti Romppanen ajoi puut tienvaarteen. Siinäpä menikin vuoden 1998 syksy ja päästiin vuoden 1999 alkuun. Piha aidan koivikko harvennuksen jälkeen: Neljässä vuodessa koivujen latvat kohtasivat toisensa Tuvan takana olleet vanhat koivut antoivat miettimisen aihetta. Pitäisikö vanhat koivut säilyttää? Nähtiin Sirkan kanssa, että katsotaan asiaa pitemmällä tähtäimellä. Ajateltiin, että kymmenen vuoden päästä jo nyt nuoret kauniit kuusen taimet ovat melkein täysikasvuisia 10-20 vuoden päästä. Navetan remontti Vuoden 1999 alussa lämpimiä kevätsäitä odotellessa alkoi navetan remontti. Ensimmäinen tehtävä oli suurentaa ikkuna-aukot. Navetta oli pimeä. Vuosien aikana sinne oli kertynyt kaikenlaista turhaa kamaa, joka paljastui vasta, kun saatiin valoa. Kaikki tavarat, vaikka kuinka pienetkin käyttöesineet, laitoin talteen ja museoin kaikille aikanaan nähtäväksi. Navetan lattiaa on valamalla korjattu kolmeen kertaan, josta syystä laipion ja lattian väli oli jäänyt liian matalaksi. Otin valukappaleet pois ja tasasin hiekalla, joten sisällä sopii joten kuten seisomaan. Kesän tullen tunkkasin navetan viereisen ladon kujan ylös. Kaivoin yhdeksän pilarimonttua, joihin valettiin Sirkan kanssa betonipilarit. Sitten laitettiin pilareiden päälle vanhoista kuivista parruista juoksut, joiden päälle lato laskettiin. Laskelmat sattuivat jotakuinkin kohdalleen. Navetan päädyssä ollut myöhemmin rakennettu lato oli painunut pahasti ja se purettiin pois. Samoin purettiin navetan seinän vieressä saman katon alla ollut hevosen talli, joka ei enää pysynytkään pystyssä ilman tukea. Navetan korjaukseen liittyi myös ulkohuoneen, huussin, korjaus, uudelleen sisustaminen ja laskeminen maan tasolle. Navetan takaosa oli ongelma. Seinä oli vinksin vonksin ja tallin purkaminen lisäsi ongelmaa. Lantala on purettu ja nykyisin navetan takaosa on kohtuullisen siistin näköinen.
Kuva. Navetta ennen remonttia. Vasemmmanpuoleinen lato purettiin, navetan takana ollut lantala purettiin ja huussi laskettiin maan tasolle. Navetan viereinen lato nostettiin pilareiden ja uusien parrujen päälle. Sisällä ollut hevosen talli purettiin. Tuvan ulkovuori ja sähköistys uusittiin huhti-toukokuussa 1999 Tuvan julkisivu sekä tienpuoleinen pääty sai uuden ulkovuorin. Samoin sähköistystä uusittiin. Uusi mittaritaulu tuli hankittavaksi. Ilmajohdoilla tapahtunut sähkön syöttö muutettiin maakaapelille. Maakaapelia kaivettiin yhteensä 109 metriä. Työvälineenä lapio. Kuva. Ulkovuori julkisivun puoleisilta auringon polttamilta seiniltä uusittiin. Alkuperäiset betoniset portaat korvattiin kestopuisilla portailla. Tuvan sisätilojen korjaus Kesällä 1999 aloimme Sirkan kanssa miettiä, miten tuvan sisätilojen remontti pitäisi toteuttaa. Ajatuksissa oli uunin ja lattioiden uusiminen. Uunia kävi moni muurari katsomassa ja kaikki totesivat, ettei uunia voi korjata vaan ainoastaan uusi uuni tulisi kyseeseen. Oli ilman muuta selvää, että koko alapohja ja lattia tulee uusia.
Kuva. Vuonna 1939 valmistunut uuni oli monesta kohdin rapautunut ja lämmityskiellossa. Silloiset muurarit olivat ajastaan edellä ja muurasivat savupiisin ja uunin erilleen. Piisi oli kunnossa, joten vain uuni uusittiin. Uuni oli vuosikymmeniä täyttänyt hyvin tehtävänsä. Kuvat. Lattian alta löytyi pahoja home- ja lahoamisvaurioita. Lattioiden painumisen vuoksi alapohjaa oli jo aikaisemmin tuettu. Syyskuun loppupuolella soitti enolainen muurari Raimo Heiskanen ja kertoi, että parin viikon päästä hänellä on viikon vapaa ja tarjoutui uunin tekoon. Niinpä Raimo tuli paikan päälle katsomaan ja siitä alkoi vanhan uunin ja lattioiden purku.
Raimo teki saman tien tarvikeluettelon mitä kaikkea ja minkä verran tavaraa uunin teko tarvitsee. Meille Sirkan kanssa jäi päätettäväksi monenko arinatiilen uuni tehdään. Arinatiilen koko on 30 x 30 cm. Kolmen arinatiilen uuniin mahtuu lähes metrin halko. Kun päätös uunin muurauksesta oli lopullisesti tehty, jäi 15 päivää aikaa purkaa uuni, tyhjentää tupa, kamari ja ruokahuone ja purkaa kaikki lattiat joka huoneesta. Lattioiden ja uunin purkaminen, pohjan tasoitus ja betonivalu Kuva. Uunin purkaminen paljasti, miksi uuni ei enää kunnolla vetänyt. Söörit olivat melkein tukossa. Sillan (lattian) alla oli ollut kuoppa, jossa aikanaan säilytettiin mm. viinimarjamehuja ja perunoita. Olin ajatellut, että uunin jätteethän saa levitellä sillan alle ja multiaisilla tasata alusta. Toisin kuitenkin kävi. Aikanaan kun talon sokkelia on tehty, on sokkeliin jätetty ilmareiät. Jotta ilmanvaihto toimisi, oli sillanreikien alareunasta alaspäin jätettävä tilaa 10 cm betonivalulle, 5 cm eristeelle ja noin 10 cm soralla. Jos sillanrei istä tulisi lattian alle vettä, niin vesi tulisi ulos rei istä, eikä siitä olisi haittaa välipohjalle. Niinpä 80 % purkujätteistä ja suurimman osan multiaisista kärräsin ulos. Multa olikin tarpeen sähkökaapelin päälle, siihen kun ei saa laittaa kiviä. (Multiainen oli talon alle jätetty häiriintymätön perusmaa, jonka päällä mm säilytettiin mehupulloja. Se oli moreenia ja oli valunut kuoppaan.) Tasoitetun pohjan päälle valettiin betonilaatta. Laatan sisälle tuli betoniteräsverkko. Betonimassa tasoitettiin ja hiottiin ennen kuivumista. Seuraavana aamuna anivarhain oli tultava tekemään ja valamaan uunin pohja, koska olin luvannut muurarille että kahden yön perästä muuraus voi alkaa.
Kuvat. Yllä vasemmalla sillanreikien eli tuuletusaukkojen väliin asetettu lankku, jolla määritettiin pohjan tasauksen korkeus. Yllä lämpöeristystä asetetaan ennen valua. Vasemmalla valu tehty ja valuun upotettu kyllästetyt 5 lankut lattian rakentamista varten. Tämän jälkeen vielä uunin pohjan valu ennen muurauksen aloittamista. Uunin muuraaminen Kuvat. Vasemmalla muuraus edennyt arinan tasolle. Oikealla muurari Raimo Heiskanen työssään. Vain hanslankari voit tietää miten palon muurarin apulaisella on tehtäviä. Muurauksen ensimmäiset päivät olivat tuskallisia. Siinä oli yllättävän paljon asioita tehtävä, ennenkuin Raimo pääsi aloittamaan. Viitenä päivänä Raimo laitteli tiiltä ja massaa vuoron perään ja hyvän näköinen uunihan siitä tulikin. Jo kahden viikon kuluttua saatiin Sirkan kanssa ihailla kynttilän liekin lepattavan uudessa uunissa.
Kuva. Oltiin jo vuoden 1999 loka-marrakuun vaiheissa. Saatiin ruveta uunia pikkuhiljaa lämmittämään Ikkunoiden korjaaminen Alkoi ikkunoiden korjaus. Kolme tai neljä ikkunaa vuorollaan oli uunin päällä kuivumassa. Kukin ikkuna kuivattiin vuorollaan ja maalattiin. Ikkunapenkit olivat kaikki lahonneet. Talvisin ikkunat vuotivat vettä, josta aiheutui ikkunapenkkien lahoamisen. Ikkunoiden korjaus oli hidasta hommaa. Kittaukset olivat yleensä karisseet pois kokonaan tai sitten ne olivat liimaantuneet ja siitä seurasi monesti lasin särkyminen. Kuva. Ikkunat on kuivattu ja korjattu. Alkuperäisiä kittauksia on jäljellä mahdollisimman paljon Lattioiden teko Vuoden 2000 alkupuolella alkoi lattiakoolauksen suunnittelu. Huhtikuun 15 päivänä 2000 höylättiin lattialaudat Tuomo Tannisella ja tuotiin tupaan kuivumaan pirkkojen päälle. Laudat oli syksyllä sahattu kuivien lautojen reunaosista oikeaan leveyteen, eikä uunikuivattu. Lautojen kosteusprosentti laitettaessa oli 14 16. Toukokuussa vuonna 2000 laitettiin lattialaudat lattiaan ja voideltiin venelakalla. Seinät ja laipio pestiin. Sitten vaan huonekalut sisälle. Juhlia meinattiin tupaantuliaisten merkeissä. Loppukesä mäni touhuillessa. Ei oikein osannut lopettaa
Kuva. Betonivalun päälle jätettiin ilmarako tötsien avulla. Vasemmalla lattian koolauslankkjen asennus käynnissä. Oikealla koolauksen väliin on asetettu lämpöeristys Kuva. Vasemmalla lattialautojen asennus käynnissä. Oikealla Lattian lakkaus käynnissä Kuva. Hirsiseinät ovat alkuperäisessä kunnossa. Kuvissa seinien pesu käynnissä
Aitan purkaminen ja uuden rakentaminen Kuva. Vanha aitta oli rakennettu 1950-luvun taitteessa. Rakenteet olivat heikossa kunnossa eikä sitä enää voinut korjata. Oikeassa aitan purku käynnissä Syksyn kuluessa purimme Sirkan kanssa aitan ja laitoimme kevättä varten pohjan kuntoon. Kaivoin 12 anturan monttua ja valettiin niihin betonipilari. Niiden päälle harkot ja kyllästetyistä pylväistä pohjat. Oli keväällä hyvä lähteä kokoamaan rakennusta. Kuva. Vasemmalla ylhäällä peruspilarit valettu, oikealla alhaalla aitta valmiina
Huhtikuun alkupäivinä 2001 siirsin lumet aittarakennuksen pohjilta pois ja aloin tökkiä runkotolppia pystyyn ja siinä aitta olikin jo valmis toukokuun loppuun mennessä. Oli mahtavan kauniit ja lämpimät ilmat toukokuun lopulla, kun laitoimme Sirkan kanssa kattopeltejä paikoilleen. Pellit polttelivat takamuksia. Aavistin,että tulee kylmät ja sateiset ilmat, joten ahersimme kelin aikaan ja niinhän sitten kävikin. Tuli takatalvi ja sateet. Niin oli kotimökin remontti pääpiirteissään valmistunut. Kun tekee remonttia kuusi vuosikymmentä sitten rakennettuihin rakennuksiin, on tehtävä kompromisseja mittojen suhteen. En ole ollut nuuka niissä tekeleissä mitkä jäävät näkyviin, mutta perustuksien tekemisessä en ole tinkinyt. Ajatukseni olivat, ettei minun enää tarvitse esim. lattioita tuparakennuksessa korjata. Monta pienempää korjausta on tehty vielä vuosien varrella. Kotimökki oli kuitenkin valmiina lomailukäyttöön ja ottamaan vastaan monia perhejuhlia. Kuva. Talo ja pihapiiri remontin jälkeen. Oikealla Matti kotimökkinsä rappusilla vuonna 2013.
Remontin tekijät Matti ja Sirkka viettämässä perhejuhlaa Matin kotimökissä Janne ja Hanna Tykkyläisen perhe Hanna mummon 80 vuotispäivänä 30.4.1984. Takarivistä Erkki, Liisa, Mikko, Impi, Aune, Matti, Aarne, Niilo ja Irja. Edessä Janne ja Hanna Teksti ja kuvat Matti Toimittanut Niilo Tykkyläinen