EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Vetoomusvaliokunta 2004 9. kesäkuuta 2004 ILMOITUS JÄSENILLE Vetoomus nro 237/96, Apostolos Aloniatis (Kreikan kansalainen) ja neljä muuta allekirjoittanutta, Kifissosjoen (Attika) laadun parantamisesta 1. Yhteenveto vetoomuksesta Kifissos on Attikan niemimaan joki, joka kulkee teollisuusalueiden ja taajamien halki. Jokea pidetään nykyään vuoristopurona, sillä sen vedet juoksevat tasaisesti ainoastaan voimakkaiden sateiden aikaan. Vetoomuksen esittäjät valittavat nestemäisten teollisuusjätteiden hallitsemattomasta päästämisestä Kifissokseen, sillä siitä on ympäristöllisiä haittoja niin Faliron lahdelle, johon joki laskee, kuin alueille, joiden halki se kulkee. Yhdessä kohdassa, jossa joki ei pääse virtaamaan merta kohti, sen vesi muodostaa lammikon. Vetoomuksen esittäjät huomauttavat, että tilanteen syyt tunnetaan: asianomaiset ministeriöt ovat todellakin tutkineet asiaa. Vetoomuksen esittäjät tuovat esiin ympäristöasioista, maankäytön kehittämisestä ja julkisista töistä vastaavan ministeriön vuonna 1993 teettämän tutkimuksen tulokset ja siinä ehdotetut ratkaisut. He korostavat tutkimuksen heikkouksia ja esittävät sarjan toimenpiteitä, jotka ovat heidän mielestään välttämättömiä tilanteen korjaamiseksi. Lopuksi vetoomuksen esittäjät huomauttavat, että heidän mielestään Kifissoksen nykyinen ongelma johtuu siitä, että on rikottu Euroopan unionin valkoista kirjaa kaupunkiympäristöistä, direktiivejä 78/659/ETY, 91/692/ETY ja 79/923/ETY sekä komission viimeisintä ehdotusta (uusi direktiivi vesien ympäristön laadusta (94/C222/06)). TIEDOT: Vetoomuksen välitti Euroopan parlamentin jäsen Alexandros Alavanos. Käsitellään julkisesti. CM\536000FI.doc PE 222.783
2. Käsiteltäväksi ottaminen Vetoomus otettiin käsiteltäväksi 31. heinäkuuta 1996. Komissiota pyydettiin toimittamaan tietoja työjärjestyksen 157 artiklan 3 kohdan mukaisesti. 3. Komission vastaus, saatu 16. huhtikuuta 1997 "Vetoomus nro 237/96 koskee yhdyskunta- ja teollisuusjätevesien päästämistä Kifissokseen sekä joen varrelle suunniteltuja rakennustöitä. Neuvoston direktiivi 78/659/ETY 1 koskee niiden makeiden vesien laatua, joiden suojelua ja parantamista jäsenvaltiot pitävät tarpeellisena kalojen elämän turvaamiseksi. Kreikan viranomaiset eivät ole luokitelleet Kifissosta kuuluvaksi tähän ryhmään. Simpukkavesiin liittyvää neuvoston direktiiviä 79/923/ETY 2 sovelletaan jäsenvaltioiden nimeämiin rannikko- ja murtovesiin. Kreikan viranomaiset eivät ole nimenneet Faliron lahtea tähän ryhmään kuuluvaksi. Yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY mukaisesti taajamissa, joiden asukasvastineluku (avl) on suurempi kuin 2 000, täytyy olla jätevesien keräysjärjestelmä (viemärit) ja yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot. Määräajat tavoitteiden saavuttamiselle ovat vuoden 1998 loppu, vuoden 2000 loppu tai vuoden 2005 loppu taajaman koon ja vesistön luonteen mukaan. Myrkyllisten aineiden laiton ja valvomaton päästäminen Kifissokseen rikkoo yhteisön oikeutta ja erityisesti yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta annettua neuvoston direktiiviä 76/464/ETY 3. Komissio on lähettänyt Kreikan viranomaisille vetoomuksessa mainittuja seikkoja koskevan kirjeen ja tiedottaa vetoomusvaliokunnalle asian etenemisestä." 4. Komission ylimääräinen vastaus, saatu 20. lokakuuta 1997 "Vetoomus nro 237/96 koskee yhdyskunta- ja teollisuusjätevesien päästämistä Kifissokseen sekä joen varrelle suunniteltuja rakennustöitä. Komissio lähetti Kreikan viranomaisille vetoomuksessa mainittuja seikkoja koskevan kirjeen 22. tammikuuta 1997 (XI/933). Komissio sai Kreikan viranomaisilta 19. kesäkuuta 1997 päivätyn vastauksen. Vastauksessaan Kreikan viranomaiset väittävät, ettei mikään teollisuuslaitos päästä kyseiseen jokeen neuvoston direktiivin 76/464/ETY 4 luettelo I:ssä tai luettelo II:ssa nimettyjä aineita. Päästettyjä aineita luonnehditaan kirjeessä biologisesti hajoaviksi eli sellaisiksi aineiksi, jotka eivät aiheuta mitään haittaa ympäristölle. Lisäksi Kreikan viranomaiset tarkentavat, ettei Pireuksen alueella ole havaittavissa mitään merkkejä siitä, että teollisuuspäästöt olisivat saastuttaneet Kifissosta. 1 EYVL L 222, 14.8.1978, s. 1. 2 EYVL L 281, 10.11.1979, s. 47. 3 EYVL L 129, 18.5.1976, s. 23. 4 EYVL L 129, 18.5.1976, s. 23. PE 222.783 2/8 CM\536000FI.doc
Viranomaiset lisäävät, että Psitalian alueella on toiminut vuodesta 1996 jätevedenpuhdistamo. Tämä puhdistamo käsittelee Kifissoksen vettä sekä teollisuusjätevesiä (laillisesti ja laittomasti päästettyjä). Viranomaiset vakuuttavat, että vain sadevesi pääsee kulkeutumaan suoraan mereen. Tämä tieto välitetään vetoomuksen esittäjälle kaikkia tarpeellisia tarkoituksia varten, jotta hän voi ottaa kantaa väitettyihin seikkoihin." 5. Komission täydentävä ilmoitus, saatu 24. huhtikuuta 1998 "Vetoomus nro 235/96 koskee yhdyskunta- ja teollisuusjätevesien päästämistä Kifissokseen sekä joen varrelle suunniteltuja rakennustöitä. Komissio reagoi vetoomukseen lähettämällä Kreikan viranomaisille vetoomuksessa mainittuja seikkoja koskevan kirjeen 22. tammikuuta 1997 (XI/933). Vastauksessaan Kreikan viranomaiset väittävät, ettei mikään teollisuuslaitos päästä kyseiseen jokeen neuvoston direktiivin 76/464/ETY 1 I:ssä tai luettelo II:ssa nimettyjä aineita. Päästettyjä aineita luonnehditaan kirjeessä biologisesti hajoaviksi eli sellaisiksi aineiksi, jotka eivät aiheuta mitään haittaa ympäristölle. Lisäksi Kreikan viranomaiset tarkentavat, ettei Pireuksen alueella ole havaittavissa mitään merkkejä siitä, että teollisuuspäästöt olisivat saastuttaneet Kifissosta. Viranomaiset lisäävät, että Psitalian alueella on toiminut vuodesta 1996 jätevedenpuhdistamo. Tämä puhdistamo käsittelee Kifissoksen vettä sekä teollisuusjätevesiä (laillisesti ja laittomasti päästettyjä). Viranomaiset vakuuttavat, että vain sadevesi pääsee kulkeutumaan suoraan mereen. Komissio välitti nämä tiedot vetoomuksen esittäjälle 29. syyskuuta 1997 päivätyssä kirjeessä (XI/017857), jotta hän voi ottaa kantaa väitettyihin seikkoihin. Komissio vastaanotti vetoomuksen esittäjältä 4. joulukuuta 1997 päivätyn kirjeen (rekisteröity 5. tammikuuta, XI/195). Vetoomuksen esittäjä tarjoaa vastauksessaan huomattavan määrän tietoja (noin 250 sivua), joilla hän pyrkii todistamaan, että Kreikan viranomaisten vastaus ei pidä paikkaansa. Asiasta vastaava yksikkö tutkii parhaillaan näitä komission vastaanottamia asiakirjoja. Tutkimuksen päätyttyä komissio lähettää Kreikan viranomaisille tiivistelmän vetoomuksen esittäjän toimittamista tiedoista ja pyytää heitä kommentoimaan niitä. Koska vetoomuksen esittäjä toimitti komissiolle suuren määrän asiakirjoja ja ne on kirjoitettu vain kreikaksi, komissio huomauttaa, että asiakirjojen analysointi saattaa viedä jonkin verran aikaa." 1 EYVL L 129, 18.5.1976, s. 23. CM\536000FI.doc 3/8 PE 222.783
6. Komission väliaikainen täydentävä ilmoitus, saatu 17. syyskuuta 1998 "Analysoituaan vetoomuksen esittäjän välittämät väitteet ja tiedot komissio lähetti 13. toukokuuta 1998 Kreikan viranomaisille uuden kirjeen (XI/007320), jossa se pyysi selvennyksiä ja tarkkoja tietoja joistakin kysymyksistä, jotka koskevat neuvoston direktiivin 76/464/ETY mahdollisia loukkauksia. Euroopan parlamentin esittämän kirjallisen kysymyksen seurauksena komissio pyysi kirjeessään myös selvennyksiä Psitalian jätevedenpuhdistamosta peräisin olevan lietteen käsittelystä ja hävittämisestä. Kun komissio ei saanut vastausta Kreikan viranomaisilta, se lähetti 17. heinäkuuta 1998 muistutuskirjeen." 7. Komission täydentävä ilmoitus, saatu 22. helmikuuta 2000 "Koska komissio piti Kreikan viranomaisten vetoomuksen käsittelyssä välittämiä tietoja riittämättöminä, ja kun se oli keskustellut Kreikan ympäristöministeriön edustajien kanssa Brysselissä tästä asiasta, komissio aloitti viran puolesta havaitusta rikkomisesta johtuvan menettelyn 1 Kreikkaa vastaan direktiivin 76/464/ETY 2 oletetun puutteellisen soveltamisen vuoksi. Vetoomuksen esittäjän välittämien tietojen pohjalta komissio lähetti 2. syyskuuta 1999 Kreikan viranomaisille uuden kirjeen, jossa se pyysi tarkennuksia joidenkin alueen yritysten nestepäästöistä, ja muistutti velvollisuudesta laatia ohjelmia, joiden tavoitteena on vähentää Kifissosjoen pilaantumista." 8. Komission täydentävä ilmoitus, saatu 26. lokakuuta 2000 "Komissio kertoi Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnalle vetoomuksen etenemisestä 18. huhtikuuta 2000 pidetyssä kokouksessa. Kreikan viranomaiset eivät ole vastanneet kirjeeseen, jonka komissio lähetti heille syyskuussa 1999. Komission yksiköt keskustelivat asiasta joulukuussa 1999 pidetyssä pakettikokouksessa, jossa käsiteltiin yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa Kreikassa. Kreikan viranomaiset kiistivät tuolloin vetoomuksen esittäjän tiedot ja viittasivat EYDAPin (vesihuoltoyrityksen) käyttöönottamaan seurantajärjestelmään. He lupasivat välittää komissiolle Kifissosta koskevat tietonsa. Lisäksi he muistuttivat jälleen kerran, että he pitävät Kifissosta vuoristopurona, joka ei kuulu direktiivin 74/464/ETY 3 soveltamisalaan. Komissio korosti, että direktiiviä sovelletaan pintavesiin, vuoristopurot mukaan luettuina, ja Kifissos kuuluu näin ollen direktiivin soveltamisalaan. Komissio pyysi 17. helmikuuta 2000 päivätyssä kirjeessä Kreikan viranomaisilta kirjallista vahvistusta joulukuussa 1999 suullisesti annetuista tiedoista. Vastauksena tähän kirjeeseen Kreikan viranomaiset ilmoittivat komissiolle (21. maaliskuuta 2000 1 B-98/2382. 2 Neuvoston direktiivi 76/464/ETY, annettu 4 päivänä toukokuuta 1976, tiettyjen vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta, EYVL L 129, 18.5.1976, s. 23. 3 Neuvoston direktiivi 76/464/ETY, annettu 4 päivänä toukokuuta 1976, tiettyjen vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta, EYVL L 129, 18.5.1976, s. 23. PE 222.783 4/8 CM\536000FI.doc
päivätyssä kirjeessä), että BIOMEX-yritys oli lopetettu ja että LEYKOTHEA-yritys oli avannut jätteidenkäsittelylaitoksen. Lisäksi Kreikan viranomaiset korostivat, että EYDAP oli käynnistänyt jo toukokuussa 1999 uuden Kifissoksen seurantaohjelman, ja he tarkensivat, kuinka tiheään näytteitä otetaan (näytteitä otetaan automaattisesti jokaisena viikonpäivänä tarkoin määrätyistä kohdista). Välitettyjä tietoja tutkitaan parhaillaan. Tietojen perusteella arvot vaikuttavat kuitenkin alustavassa arvioinnissa jätevesien keräysjärjestelmiin päästettyjen teollisuuspäästöjen raja-arvoilta, eikä voida hyväksyä, että tällaisia päästöjä päästetään jokeen tai vuoristopuroon. Lisäksi komission teettämän tutkimuksen perusteella Kreikan viranomaisten olisi pitänyt määritellä Kifissosta ympäröivä alue direktiivin 91/271/ETY 1 5 artiklan mukaiseksi haavoittumiselle alttiiksi alueeksi." 9. Komission täydentävä ilmoitus, saatu 9. maaliskuuta 2001 "Komissio katsoo, että Kreikan viranomaisten 21. maaliskuuta 2000 päivätyssä kirjeessä toimittamat tiedot vastaavat viemäriin laskettujen teollisuuspäästöjen raja-arvoja eikä tällaisten päästöjen laskemista jokeen voi missään tapauksessa hyväksyä. Asiasta keskusteltiin 13. 14. joulukuuta 2000 Ateenassa pidetyssä vuosikokouksessa, jossa käsiteltiin yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa. Kreikan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että he pitävät Kifissosjokea viemärinä. Tammikuussa 2001 komissio pyysi Kreikan viranomaisia vahvistamaan tämän kantansa kirjallisesti." 10. Komission täydentävä ilmoitus, saatu 22. huhtikuuta 2002 "Ateenassa 13. 14. joulukuuta 2000 pidetyn pakettikokouksen jälkeen komissio pyysi 31. tammikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä Kreikan viranomaisia vahvistamaan kantansa kirjallisesti. Muistutettakoon, että Kreikan viranomaiset olivat ilmoittaneet pitävänsä Kifissosjokea viemärinä. Kreikan viranomaiset vastasivat kirjeellä 21. toukokuuta 2001. He vahvistivat toisaalta, että Kifissos ei ole joki, koska siinä ei koko vuotena ole vettä, ja toisaalta, että se on osa viemäriverkostoa, joka kuljettaa nestemäisiä jätteitä Psitaliaan. Lisäksi he ilmoittivat komissiolle EYDAPin tutkimusten tulokset sekä tiedot direktiivin 76/464/ETY luetteloihin I ja II sisältyvien vaarallisten aineiden seurantaan tarkoitetun verkoston perustamisesta ja toiminnasta. Komission asianomaiset yksiköt tutkivat parhaillaan kaikkia näitä tietoja. Komissio päättää jatkotoimista tutkimusten tulosten perusteella. 1 Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä. CM\536000FI.doc 5/8 PE 222.783
Mainittakoon myös, että yhteisöjen tuomioistuin 1 totesi 25. toukokuuta 2000, että jättäessään hyväksymättä saastumisen vähentämiseen tarkoitetut ohjelmat, joihin sisältyy direktiivin 76/464/ETY liitteessä olevan luettelon II ensimmäiseen luetelmakohtaan sisältyviä vaarallisia aineita koskevia laadullisia tavoitteita, Kreikan tasavalta ei ole täyttänyt mainitun direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa sille asetettuja velvoitteita. Koska Kreikan tasavalta ei komission mielestä ollut ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimiin tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi, komissio lähetti sille EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan mukaisen perustellun lausunnon. Kifissosjoen tapausta käsitellään näin ollen yleisenä rikkomuksena." 11. Komission täydentävä ilmoitus, saatu 14. lokakuuta 2002 "Komissio katsoo, että Kreikan tasavalta ei ole ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimiin yhteisöjen tuomioistuimen tuomion 2 täytäntöön panemiseksi. Tuomiossa todettiin, ettei Kreikka ole täyttänyt direktiivin 76/464/ETY 3 7 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan. Komissio on lähettänyt Kreikan tasavallalle perustellun lausunnon EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan nojalla. Siitä lähtien Kifissosjoen tapausta on käsitelty yleisenä rikkomuksena. Yleisen rikkomuksen puitteissa Kreikan viranomaiset lähettivät toukokuussa 2002 uusia tietoja. Kyseessä on "tarkistettu kansallinen ohjelma", jonka tarkoituksena on vähentää vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamaa pilaantumista. Näitä uusia tietoja tarkastellaan parhaillaan." 12. Komission täydentävä ilmoitus, saatu 30. tammikuuta 2003 "Tuomioistuin katsoi 25. toukokuuta 2000 antamassaan tuomiossa 4, että jättäessään hyväksymättä saastumisen vähentämiseen tarkoitetut ohjelmat, joihin sisältyy tiettyjen yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta annetun direktiivin 76/464/ETY 5 liitteessä olevan luettelon II ensimmäiseen luetelmakohtaan sisältyviä vaarallisia aineita koskevia laadullisia tavoitteita, Kreikan tasavalta ei ole täyttänyt mainitun direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa sille asetettuja velvoitteita. Komissio katsoi, että Kreikan tasavalta ei ollut ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimiin yhteisöjen tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi, joten se lähetti Kreikan tasavallalle perustellun lausunnon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 228 artiklan nojalla. Menettely kohdistuu yleiseen rikkomukseen, joten Kifissosjoen yksittäistä pilaantumistapausta käsitellään yleisen rikkomuksen puitteissa. 1 Tuomioistuimen 25. toukokuuta 2000 antama tuomio, Euroopan komissio vastaan Kreikan tasavalta, oikeusasia C-384/97, oikeustapauskokoelma 2000, s. 3823, erityisesti kohdat 40 43. 2 Tuomioistuimen 25. toukokuuta 2000 antama tuomio, Euroopan komissio vastaan Kreikan tasavalta, oikeusasia C-384/97, oikeustapauskokoelma 2000, s. 3823, erityisesti kohdat 40 43. 3 Neuvoston direktiivi 76/464/ETY, annettu 4 päivänä toukokuuta 1976, tiettyjen vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta, EYVL L 129, 18.5.1976, s. 23. 4 Tuomioistuimen 25. toukokuuta 2000 antama tuomio, Euroopan komissio vastaan Kreikan tasavalta, oikeusasia C-384/97, oikeustapauskokoelma 2000, s. 3823. 5 Neuvoston direktiivi 76/464/ETY, annettu 4 päivänä toukokuuta 1976, tiettyjen vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta, EYVL L 129, 18.5.1976, s. 23. PE 222.783 6/8 CM\536000FI.doc
Kreikan viranomaiset lähettivät tämän yleisen rikkomuksen käsittelyn puitteissa toukokuussa 2002 "tarkistetun kansallisen ohjelman", jonka tarkoituksena on vähentää vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamaa pilaantumista. Siinä on otettu huomioon kaikki komission tekemät huomautukset. Komission yksiköiden ja Kreikan viranomaisten välillä pidettiin 31. lokakuuta 2002 tekninen kokous, jossa Kreikan viranomaiset kertoivat yksityiskohtaisemmin ohjelman laatimisessa käytetystä menettelytavasta ja vakuuttivat, että sen virallista hyväksymistä koskeva menettely, joka edellyttää ministeriön yhteisen päätöksen antamista, oli aloitettu. Viranomaiset toimittivat komissiolle myöhemmin luonnoksen ministeriön yhteiseksi päätökseksi ja päätöksen hyväksymistä koskevan aikataulun. Päätös on tarkoitus julkaista Kreikan tasavallan virallisessa lehdessä maaliskuussa 2003." 13. Komission täydentävä ilmoitus, saatu 14. tammikuuta 2004 "Kreikan viranomaiset eivät ole vielä hyväksyneet "tarkistettua kansallista ohjelmaa", jonka tarkoituksena on vähentää vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamaa pilaantumista. Viivästyminen johtuu lainsäädäntötekstin muuttamisesta. Lisäksi "tarkistettua kansallista ohjelmaa" ei hyväksytä ministerineuvoston säädöksellä vaan ministeriön yhteisellä päätöksellä. Ministeriön yhteisen päätösehdotuksen allekirjoitusmenettely on käynnistetty, ja sen julkaiseminen Kreikan tasavallan virallisessa lehdessä on odotettavissa." 14. Komission täydentävä ilmoitus, saatu 19. toukokuuta 2004 "Direktiivin 76/464/ETY 1 rikkominen Koska Kreikan tasavalta ei ollut ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimiin yhteisöjen tuomioistuimen 25. toukokuuta 2000 antaman tuomion 2 täytäntöön panemiseksi, komissio aloitti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 228 artiklan mukaisen menettelyn. Koska menettely kohdistuu yleisempään rikkomukseen, Kifissosjoen yksittäistä pilaantumistapausta on käsitelty tällaisena rikkomuksena. Kreikan viranomaiset ovat valmistelleet "tarkistetun kansallisen ohjelman", jonka tarkoituksena on vähentää vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamaa pilaantumista. Tätä asiakirjaa ei kuitenkaan sisäisistä syistä ole hyväksytty eikä siitä ole ilmoitettu komissiolle. Tästä syystä komissio antoi 19. joulukuuta 2003 perustellun lausunnon EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan nojalla. Kreikan viranomaiset toimittivat perusteltuun lausuntoon antamassaan vastauksessa 12. tammikuuta 2004 ministeriön yhteisen päätöksen 50388/2704/E103/2003. Asiakirjan analyysissä on käynyt ilmi, että yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion vaatimuksia oli noudatettu. Näin ollen komissio päätti 30. maaliskuuta 2004 (PV(2004)1652) lopettaa yleisen rikkomuksen käsittelyn. 1 Neuvoston direktiivi 76/464/ETY, annettu 4 päivänä toukokuuta 1976, tiettyjen yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta, EYVL L 129, 18.5.1976, s. 23. 2 Yhteisöjen tuomioistuimen 25. toukokuuta 2000 antama tuomio, komissio v. Kreikan tasavalta, asia C-384/97, Kok. 1997, s. 3823. CM\536000FI.doc 7/8 PE 222.783
Direktiivin 91/271/ETY 1 rikkominen Kreikan tasavalta on ministeriön yhteisillä päätöksillä 19661/1982/2.8.1999 ja 48392/939/28.3.2002 määritellyt direktiivin 91/271/ETY 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut haavoittumiselle alttiit alueet. Käytössään olevien tieteellisten tietojen sekä direktiivin 91/271/ETY liitteessä II määriteltyjen kriteerien perusteella komissio kuitenkin katsoo, että Kreikan viranomaiset ovat jättäneet määrittelemättä haavoittumiselle alttiiksi alueiksi 14 vesistöaluetta, joiden joukossa on Kifissosjoki. Tästä syystä komissio käynnisti EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisen rikkomista koskevan menettelyn. Antamassaan vastauksessa heille osoitettuun perusteltuun lausuntoon Kreikan viranomaiset kiistivät komission väittämät ja lähettivät tuoreita tutkimuksia, joissa vahvistetaan, ettei mainittua 14 vesistöaluetta pidä määritellä haavoittumiselle alttiiksi alueiksi. Näiden tietojen tarkastelu on käynnissä." 1 Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä, EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40. PE 222.783 8/8 CM\536000FI.doc