METSÄALAN YHTEISTYÖN KEHITTÄMISHANKE LÄNSI-SUOMEN METTÄVERKKO LOPPURAPORTTI 6/2005 Metsäntutkimuslaitos, Parkanon tutkimusasema 1
SISÄLLYSLUETTELO 1. Metsäalan yhteistyön kehittämishankkeen (MYK) taustaa... 3 1.1. Metsäsektorin muutos... 3 1.2. Verkostoituminen... 3 2. Länsi-Suomen metsäsektori... 4 2.1. Organisaatiot... 4 2.2. Metsävarat ja omistussuhteet... 4 2.3. Hakkuut ja jalostus... 5 3. Hankkeen tavoitteet... 8 3.1. Organisatorinen tavoite... 8 3.2. Toiminnalliset tavoitteet... 8 4. Hankkeen toteutus... 8 5. Hankkeen toiminta... 9 5.1. Toimijoiden sitouttaminen... 9 5.2. Yhteistoimintaverkosto ja Internet-portaali... 10 5.3. Yhteistoimintamuotojen kehittäminen... 11 5.4. Länsi-Suomen metsä- ja ympäristöfoorumi... 11 5.5. Tunnettuus/vaikuttavuuskysely... 12 5.6. Tiedottaminen... 12 6. Kehittämistarpeet ja toimintaehdotukset... 13 6.1. Viestinnän kehittäminen... 13 6.1.1. Lusto lehti metsästä... 13 6.1.2. Metsämessut... 14 6.1.3. Metsä- ja ympäristöfoorumi... 14 6.1.4. Viestintäkoulutus... 15 6.1.5. Verkkopalveluiden kehittäminen... 15 6.2. Metsäalan toimijoiden kansainvälistymisen tukeminen... 15 6.3. Yhteishankkeet... 16 6.4. Yhteistoiminnan organisointi... 16 2
1. Metsäalan yhteistyön kehittämishankkeen (MYK) taustaa 1.1. Metsäsektorin muutos Suomen metsäala on ollut jatkuvassa murroksessa. Metsän käyttömuotojen monipuolistuminen, markkinatilanteiden muuttuminen, uusi tutkimustieto sekä organisaatiouudistukset muokkaavat metsäsektoria. Myös metsänomistajakunta on jatkuvassa muutoksessa. Se pirstaloituu ja sen rakenne muuttuu entistä monipuolisemmaksi: taajamissa ja kaupungissa asuvien metsänomistajien osuus kasvaa ja uusia metsänomistajia tulee koko ajan lisää. Tässä toimintaympäristössä metsänomistajien ja metsäorganisaatioiden on haasteellista pysyä kehityksessä mukana. Muutospaineet ovat kohdistuneet yhtä hyvin metsätalouden biologisiin perusteisiin, toiminnan kannattavuuteen kuin organisaatiorakenteisiinkin. Koko metsäsektorin jatkuva muutos aiheuttaa lisävaateita tiedon vuorovaikutteiseen kulkuun metsäsektorilla. Lisääntyneisiin haasteisiin toimijat ovat etsineet ratkaisua verkostoitumisen kautta yhdessä saavutetaan kuitenkin enemmän kuin toimittaessa erikseen. 1.2. Verkostoituminen Nykyajan tietoyhteiskunnassa organisaatiot tarvitsevat verkostoja, koska niiden avulla saadaan uutta informaatiota. Verkostojen avulla pystytään myös analysoimaan tietoa tehokkaammin: suodattamaan tietoa ja erottamaan tärkeät signaalit taustakohinasta. Verkostot ovat suuri mahdollisuus. Unkarilainen verkostotutkija Erdös on lanseerannut mallin, jolla kuvataan sitä, monenko askeleen päässä jokin verkoston jäsen on toisesta jäsenestä. Jos ajatellaan ihmiskuntaa isona ihmisten muodostamana verkostona, voidaan laskea, että kaikki maailman ihmiset ovat vain viiden askeleen päässä kenestä hyvänsä muusta ihmisestä. Tämä lähtee siitä olettamuksesta, että jokaisella on keskimäärin 30 tuttavaa. Mallin mukaan pystymme tavoittamaan tuntemiemme ihmisten ja heidän tuttaviensa kautta viidellä askeleella kenet tahansa maailmassa. Kaikki maailman ihmisten tieto jo kokemukset ovat teoriassa hyvin lähellä, mutta tietoa täytyy olla valmis myös luovuttamaan. Yhteistyö vaatii aktiivisuutta ja vastavuoroisuutta. Passiivinen jäsen ei hyödy verkostosta. Verkostoituminen ei ole itsetarkoitus, mutta verkostojen hyödyntäminen on suuri mahdollisuus. Viime vuosina metsä- ja ympäristöalan verkostoituminen on ollut erityisen voimakasta etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Joensuuhun onkin syntynyt vahva valtakunnallinen metsäalan osaamisen keskittymä. Tähän ovat vaikuttaneet sekä maakunnalliset että valtakunnalliset toimet. Joensuun tiedepuiston alaisuuteen on syntynyt puu- ja metsäalan osaamiskeskus, lisäksi valtiovallan toimesta Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimusasema on muutettu tutkimuskeskukseksi. Entuudestaan Joensuussa ovat toimineet vahva yliopistollinen metsätiedekunta sekä kansainvälinen metsäntutkimuksen yksikkö Euroopan Metsäinstituutti (EFI). Vastaavasti Pohjois-Suomeen syntyi vahva NorNet-yhteistyöverkosto Metsäntutkimuslaitoksen, Riista- ja kalataloudentutkimuslaitoksen, Oulun yliopiston, Suomen ympäristökeskuksen, Maatalouden tutkimuskeskuksen sekä Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin ympäristökeskusten verkostoiduttua yhteen. NorNetin tavoitteena on tehostaa ympäristöja luonnonvara-alan koulutus- ja tutkimusyhteistyötä. 3
Vaikka Länsi-Suomessa on vahvat metsälliset perinteet ja alueella toimii lukuisia vahvoja metsäalan toimijoita, yhteistoiminta ei ole kehittynyt samaan tapaan kuin esimerkiksi Itä- Suomessa. Erillisiä pienempiä puu- ja metsäalan verkostoja tällekin alueelle on syntynyt viime vuosina, mutta maakuntarajat ylittävä laajamittainen metsäalan yhteistyö on Länsi-Suomesta puuttunut. 2. Länsi-Suomen metsäsektori 2.1. Organisaatiot Etelä-Pohjanmaan, Lounais-Suomen ja Pirkanmaan metsäkeskusten alueet kattavat suurimman osan läntisintä Suomea. Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueisiin kuuluvat Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakunnat lukuun ottamatta rannikon ruotsinkielisiä seutuja. Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus käsittää Etelä- ja Keski-Pohjanmaan maakunnat ja Pirkanmaan metsäkeskuksen toimialueena on Pirkanmaan maakunta. Yksityismetsätalouden alueellisia etujärjestöjä ovat metsänomistajien liitot. Länsi-Suomessa Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien alueen kattaa Länsi-Suomen metsänomistajien liitto. Keski-Pohjanmaalla on oma metsänomistajaliittonsa. Länsi-Suomen metsänomistajien liittoon kuuluu 49 metsänhoitoyhdistystä, joiden tehtävänä on paikallisella tasolla ajaa metsänomistajien etuja ja tuottaa heille palveluja. Metsänhoitoyhdistysten lisäksi alueella on lukuisia yksityisiä palveluntuottajia. Metsäalan tutkimustoimintaa tehdään Länsi-Suomessa Metsäntutkimuslaitoksen kahdella tutkimusasemalla. Toinen sijaitsee Parkanossa Pirkanmaalla ja toinen Keski-Pohjanmaalla Kannuksessa. Metsäalan opetusta Länsi-Suomen alueella tarjoavat Seinäjoen ja Tampereen ammattikorkeakoulut, Tampereen ammattiopiston Kurun metsäoppilaitos ja Porin metsäopisto. Lisäksi Juupajoella sijaitsee Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasema, missä pidetään yliopistotasoisen metsäalan opintojen kenttäkursseja. Hyytiälässä on myös metsäalan tutkimustoimintaa. Metsähallitus on valtion liikelaitos, joka hallinnoi valtion omistuksessa olevia metsiä, joita on Länsi-Suomessa kaiken kaikkiaan 264 000 hehtaaria. Metsähallitus toimittaa puuta metsäteollisuudelle, tuottaa virkistyspalveluita ja hoitaa pääosaa Suomen luonnonsuojelualueista. Länsi-Suomessa on kuusi kansallispuistoa: Kauhaneva-Pohjankangas, Lauhanvuori, Seitseminen, Helvetinjärvi, Puurijärvi-Isosuo ja Kurjenrahka. Ympäristöhallintoa ei lasketa perinteiseen metsäsektoriin. Ympäristökeskusten tehtävänä on huolehtia mm. ympäristönsuojelusta, alueiden käytöstä, luonnonsuojelusta sekä vesivarojen käytöstä ja hoidosta. Tehtäviensä kautta alueellisilla ympäristökeskuksilla on vahva rooli metsäsektorilla. Länsi-Suomessa on kolme ympäristökeskusta. Lounais-Suomen ympäristökeskus kattaa Satakunnan ja Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ympäristökeskus Pirkanmaan maakunnan ja Länsi-Suomen ympäristökeskus Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat. 2.2. Metsävarat ja omistussuhteet Etelä-Pohjanmaan, Lounais-Suomen ja Pirkanmaan metsäkeskuksien alueella on yhteensä noin 3 500 000 ha metsätalousmaata (sisältää metsämaan, kitumaan, joutomaan, metsätiet ja varastot). Tämä on 13 % koko Suomen metsätalousmaasta. Etelä-Pohjanmaan 4
metsäkeskuksen alueella on noin 1 500 000 ha metsätalousmaata, Lounais-Suomessa hieman yli miljoona hehtaaria (1 100 000 ha) ja Pirkanmaalla noin 900 000 hehtaaria. Yksityiset omistavat metsätalousmaasta valtaosan. Etelä-Pohjanmaalla 83 % ja Lounais-Suomessa 79 %. Pirkanmaalla yksityismaiden osuus on 73 %. Valtion ja yhtiöiden omistusosuus on Pirkanmaalla muita hieman suurempi. Molemmat omistajaryhmät hallitsevat noin 10 % metsätalousmaasta. Vähintään kahden hehtaarin yksityismetsälöitä on Länsi-Suomessa yhteensä noin 125 000 kappaletta. Tämä jakautuu kolmen metsäkeskusalueen kesken siten, että Etelä-Pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa on 48 000 yksityismetsälöä kummassakin ja Pirkanmaalla 30 000. Metsänhoitomaksua maksavia metsälöitä oli näistä 71 %. Metsänhoitomaksua maksetaan metsälöistä, joiden pinta-ala on yli neljä hehtaaria. Puuta länsisuomalaisissa metsissä on 392 miljoonaa m 3. Puuston keskitilavuus Etelä- Pohjanmaalla on 96 m 3 /ha, Pirkanmaalla 137 m 3 /ha ja Lounais-Suomessa 144 m 3 /ha. Luvut ovat yli valtakunnan keskiarvon, joka on noin 92 m 3 /ha. Puuston kasvu on 15,6 miljoonaa m 3 vuosittain ja vuotuinen poistuma 14,5 miljoonaa m 3 (vuonna 2002). (Metla: Metsätilastollinen vuosikirja 2003). 2.3. Hakkuut ja jalostus Länsi-Suomen metsistä hakattiin puuta vuonna 2002 yhteensä 13 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuut jakaantuivat suhteellisen tasaisesti kolmen metsäkeskuksen toimialueen kesken. Yksityismetsien osuus hakkuista oli 95 %. Bruttokantorahatulot Länsi-Suomen hakkuista olivat 378 miljoonaa euroa. Lounais-Suomessa ja Pirkanmaalla tulot olivat noin 130 miljoonaa euroa kummassakin ja Etelä-Pohjanmaalla 116 miljoonaa euroa. Metsäsektorin arvonlisäys alueiden kokonaisbruttokansantuotteista oli Lounais-Suomessa 4,2 %, Etelä-Pohjanmaalla 6,3 ja Pirkanmaalla 8,5 %. Metsäsektori työllisti vuonna 2002 Länsi-Suomessa 24 000 henkilöä. Metsäkeskuksittain tämä jakaantui siten, että Pirkanmaalla metsäsektorilla työskenteli 10 000 henkilöä, Lounais- Suomessa 8 000 ja Etelä-Pohjanmaalla 6 000 henkilöä. Jos näitä lukuja suhteutetaan alueiden kaikkiin työllisiin, on metsäsektorilla työssä käyvien osuus Pirkanmaalla 4,9 %, Lounais- Suomessa 2,7 % ja Etelä-Pohjanmaalla 5,7 % kaikista työllisistä. Taulukko1. Metsäsektorin työllistävyys ja vaikutukset alueiden talouksiin Länsi-Suomessa Metsäkeskus Metsäsektorin työlliset Osuus kaikista työllisistä, % Bruttokantoraha- tulot, milj. Metsäsektorin arvonlisäys, milj. Arvonlisäyksen osuus BKT:sta, % Lounais-Suomi 8 000 2,7 132 646 4,2 Pirkanmaa 10 000 4,9 129 815 8,5 Etelä-Pohjanmaa 6 000 5,7 116 243 6,3 Lähde: Metla. Metsätilastollinen vuosikirja 2003. 2.4. Yritykset Vuonna 1998 Pirkanmaalla oli puutuotealan yrityksiä 554 kpl (sahat, talovalmistajat, rakennuspuusepäntuotteiden, kalusteiden ja huonekalujen valmistajat). Etelä-Pohjanmaalla puutuotealan yrityksiä on 583 kappaletta ja Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueella 610 5
kappaletta, joista 231 oli Satakunnassa ja 379 Varsinais-Suomessa (Lähde: alueelliset puutuotealan strategiat). Suurimmat Länsi-Suomen metsäteollisuusyritykset ovat Metsäteollisuus ry:n jäseniä. Paperitahtaita Länsi-Suomessa on Mäntässä, Tampereen ja Valkeakosken ympäristössä sekä Raumalla. Mekaanisten massojen ja puolisellun valmistusyksiköitä on Porissa, Raumalla, Hämeenkyrössä ja Tampereella. Suomen paperitehtaat ja mekaanisten massojen valmistajat on esitetty kuvissa 1-2. Länsi-Suomen alueella on myös suuria sellutehtaita: Kaskisissa ja Raumalla on Metsä-Botnian sellutehtaat ja lisäksi UPM-Kymmenellä on Rauma Cell Raumalla ja Wisaforestilla yksikkö Pietarsaaressa. Metsäteollisuus ry:n jäsensahat Suomessa on esitetty kuvassa 3. Länsi- Suomessa on useita suuria sahoja, suurimpana Finnforest Oyj:n Vilppulan yksikkö, joka on tuotannoltaan Euroopan suurin yksittäinen saha. Metsäteollisuus ry:n jäsensahojen lisäksi Länsi-Suomesta löytyy kymmenkunta vuosikapasiteetiltaan yli 50 000 m 3 :n sahaa ja lukuisia tätä pienempiä yksiköitä. Kartonkitehtaita on Länsi-Suomessa kolme: M-realin tehtaat Hämeenkyrössä ja Tampereella sekä StoraEnson yksikkö Porissa. Ruovedellä on Visuveden vaneritehdas ja Porissa on kuitulevytehdas. Ahlstrom Kauttua Oy, Kauttua, 54 Stora Enso Oyj, 4145 Anjalankoski Georgia-Pacific Nordic Oy, Nokia, 100 Imatra (Fine Paper + Laminating Papers Oy) Kotka (Laminating Papers Oy + Publication Papers Oy) Jujo Thermal Oy, Kauttua, 40 Oulu Summa Loparex Oy, Lohja, 65 Varkaus (Fine Paper + Publication Papers Oy) Veitsiluoto, Kemi (Fine Paper + Publication Papers Oy) Metsä-Tissue Oyj, Mänttä, 130 Tervakoski Oy, Tervakoski, 110 M-real Oyj, 1380 Kangas, Jyväskylä UPM-Kymmene Oyj, 5955 Kirkniemi, Lohja Jämsänkoski Kyro, Kyröskoski Kaipola, Jämsä Simpele Kajaani Äänekoski Kaukas, Lappeenranta Kymi, Kuusankoski Myllykoski Paper Oy, Anjalankoski, 570 Rauma Tervasaari, Valkeakoski Wisapaper, Pietarsaari Voikkaa Kuva 1. Suomen paperitehtaat 2005, kapasiteetti 1000t. LÄHDE: Metsäteollisuus ry, jäsenyritykset 6
M-real Oyj Stromsdal Oyj, Juankoski hioke Joutseno BCTMP Kirkniemi, Lohja hioke, RMP UPM-Kymmene Oyj Kyro, Kyröskoski hioke Jämsänkoski kuumahierre Lielahti CTMP Kaipola, Jämsä kuumahierre Simpele hioke Kajaani hioke, kuumahierre Tako, Tampere hioke Kaukas, Lappeenranta hioke Rauma hioke, kuumahierre Myllykoski Paper Oy, hioke Voikkaa, Kuusankoski hioke Anjalankoski Powerflute Oy, Kuopio Stora Enso Oyj Anjala, Anjalankoski Heinola Imatra Kotka Pankakoski, Lieksa Pori (Corenso) Summa Varkaus Veitsiluoto, Kemi puolisellu hioke, kuumahierre puolisellu CTMP kuumahierre hioke puolisellu hioke, kuumahierre hioke, kuumahierre hioke LÄHDE: Metsäteollisuus ry, jäsenyritykset Kuva 2. Mekaanisen massojen ja puolisellun valmistajat Suomessa vuonna 2005 ER-Saha Oy, Viitasaari Kuhmo Oy, Kuhmo Vapo Timber Oy Finnforest Oyj Olavi Räsänen Oy, Mikkeli - Forssan Saha - Eskola, Kannus - Kiepin Saha, Mikkeli - Hankasalmen Saha - Kaskinen Pihlavan Saha Oy, Noormarkku - Kevätniemen Saha,Lieksa - Karihaara, Kemi PRT-Wood Oy, Pyhäntä - Nurmeksen Saha - Kiihtelysvaara Pölkky Oy, Kuusamo - Peuravuonon Saha, Ivalo - Kyrö Stora Enso Timber Oy Ltd Veljet Kuusisto Oy, Laitila - Kyröskoski - Honkalahden Saha, Joutseno Versowood-konserni, Vierumäki - Lappeenranta - Kiteen Saha, Puhos - Versowood Oy - Merikarvia - Kotkan Saha - Versowood Otava Oy - Renko - Tolkkisten Saha, Porvoo - Versowood Riihimäki Oy - Soinlahti - Uimaharjun Saha Visuveden Saha Oy, Visuvesi - Vilppula - Varkauden Saha - Lapuan Saha Oy Hasa Yhtymä - Veitsiluodon Saha, Kemi - Haapajärven Hasa Oy UPM-Kymmene Wood Oy - Haapaveden Hasa Oy - Alholman Saha, Pietarsaari Herralan Saha Oy, Herrala - Heinolan Saha Honkarakenne Oyj, Karstula - Kajaanin Saha Iisalmen Sahat Oy, Peltosalmi - Kaukaan Saha, Lappeenranta Iisveden Metsä Oy, Iisvesi - Korkeakosken Saha Kairilan Saha Oy, Lassila - Leivonmäen Saha Kinnaskoski Neno Oy, Vilppula - Seikun Saha, Pori LÄHDE: Metsäteollisuus ry, jäsenyritykset Kuva 3. Metsäteollisuus ry:n jäsensahat Suomessa vuonna 2005. 7
3. Hankkeen tavoitteet Kehittämishankkeen kohderyhmä olivat länsisuomalaiset metsäalan toimijat: metsäopetus, metsäntutkimus, käytännön metsätalouden organisaatiot, metsäteollisuus sekä metsänomistajat. Hankealueeseen kuuluivat Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Satakunnan maakunnat. 3.1. Organisatorinen tavoite Kehittämishankkeen tavoitteena oli perustaa Länsi-Suomen metsäalan yhteistoimintaverkosto, joka koostuisi Pirkanmaan, Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan alueella toimivista metsäntutkimuksen, metsäopetuksen, käytännön metsätalouden organisaatioiden ja metsäteollisuuden toimijoista. Myöhemmin verkosto mahdollisesti laajennettaisiin Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakuntien alueelle. Kolmannessa vaiheessa verkostoon sitoutettaisiin Varsinais-Suomen ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa toimivat metsäalan toimijat. Yhteistoimintaverkoston ylläpito sekä toiminnan kehittäminen ja aktivointi keskitettäisiin Parkanoon perustettavaan Länsi-Suomen metsäalan yhteistoimintakeskukseen. Käynnistämisvaiheen jälkeen yhteistoiminnan tulojen tulisi kattaa toiminnan menot. 3.2. Toiminnalliset tavoitteet Kehittämishankkeen toiminnallisia tavoitteita olivat: - metsäalan toimijoiden keskinäisen yhteistoiminnan ja tunnettuuden edistäminen Länsi- Suomessa, - toimijoiden asiakaskunnan laajentaminen sekä metsäalan palveluiden ja tuotteiden yhteismarkkinoinnin tehostaminen, - alueen metsä- ja ympäristöviestinnän tehostaminen ja ylläpitäminen, - metsäalan tunnettuuden edistäminen elinkeinoelämän sekä poliittisten päättäjien keskuudessa, - yhteistyötahojen tunnettuuden ja toiminnan vaikuttavuuden kartoittaminen sekä - metsäalan työllisyyden edistäminen ja toimialueen profiloiminen metsäalan osaajana. 4. Hankkeen toteutus Kehittämishankkeen toteutuksesta vastasivat Metsäntutkimuslaitoksen Parkanon tutkimusasema yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa, joista tärkeimpiä olivat: Länsi- Suomen metsänomistajien Liitto, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Lounais-Suomen metsäkeskukset, Metsänhoitoyhdistys Kihniö-Parkano ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun metsäalan yksikkö. Hanketta koordinoimaan palkattiin yksi kokopäiväinen henkilö. Koordinaattoriksi valittiin metsänhoitaja Juha-Matti Markkola. Metsäntutkimuslaitoksen Parkanon tutkimusasema tarjosi työntekijälle toimitilat ja tarvittavan infrastruktuurin. Kehittämishankkeen taloushallinto huolehdittiin keskitetysti Metsäntutkimuslaitoksen Parkanon tutkimusaseman toimesta. Kehittämishankkeen vastuullisena johtajana toimi Metlan Parkanon tutkimusaseman johtaja, dosentti Hannu Raitio 30.4.2004 saakka. Raition siirryttyä Metlan ylijohtajaksi hankkeen vastuulliseksi johtajaksi tuli varttunut tutkija Lasse Aro. Hankkeella oli ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli seurata ja ohjata kehittämishankkeen etenemistä hyväksytyn suunnitelman 8
mukaisesti. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi hankkeen vastuullinen vetäjä. Ohjausryhmän muut jäsenet olivat: - Jukka Koivumäki, Länsi-Suomen metsänomistajien liitto ry., ohjausryhmän vpj. - Kaarina Rikala, Pirkanmaan TE-keskus (sijaisena 19.2.- 31.8.2004 Mikko Lääveri) - Pentti Hämäläinen, Pirkanmaan liitto - Jorma Vierula, Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus - Aki Haapaniemi, Metsänhoitoyhdistys Kihniö Parkano ry. - Kari Karjalainen, Parkanon kaupunki - Jarkko Malmberg, Luoteis-Pirkanmaan seutukunta - Esa Niiniharju, Luoteis-Pirkanmaan seutukunta - Pertti Immanen, Nordea Pankki - Markku Väre, Metsäteollisuus ry. - Kari Hänninen, Meto-yrittäjät ry. - Tapio Nummi, Lounais-Suomen metsäkeskus (Rauno Numminen 10/2004 saakka) - Ari Lahteenmäki, Pirkanmaan metsäkeskus - Jukka Rintala, Pohjois-Satakunnan mhy (Timo Hongisto 2/2004 saakka) - Tapani Tasanen, SeAMK Ohjausryhmän sihteerinä toimi hankkeen koordinaattori Juha-Matti Markkola. Ohjausryhmä kokoontui kaiken kaikkiaan seitsemän kertaa. 5. Hankkeen toiminta Hankkeen oli tarkoitus alkaa 1.4.2003. Rahoituspäätös saatiin kuitenkin vasta kesäkuussa, ja hanke lähti käytännössä käyntiin 15.7.2003 koordinaattorin aloittaessa työnsä. Hankkeen oli alun perin suunniteltu päättyvän 30.9.2004. Myöhästyneestä aloituksesta johtuen hankkeelle haettiin jatkoaikaa 31.12.2004 saakka. Tämän jälkeen katsottiin vielä toinenkin jatkoaika tarpeelliseksi, johtuen lähinnä siitä, että jatkohanke ei saanut rahoitusta. Hanke sai jatkoaikaa 30.4.2005 saakka. Kehittämishankkeen käytännön tehtäviksi oli asetettu: 1. Länsi-Suomen Allianssin alueen metsäalan toimijoiden sitouttaminen yhteistoimintaan mm. järjestämällä kaksi aihetta käsittelevää laajapohjaista verkostoseminaaria. 2. Yhteistoimintaverkoston ja sille yhteisen Internet-portaalin perustaminen. 3. Toimivien yhteistoimintamuotojen kehittäminen sekä käytännön yhteistoimintasuunnitelman laatiminen tuleville vuosille, joiden varaan voidaan jatkossa rakentaa yhteistoimintakeskuksen toiminta siten, että toiminta kattaisi siitä aiheutuvat menot. 4. Länsi-Suomen metsä- ja ympäristöfoorumin järjestäminen alueen elinkeinoelämän johtajille ja poliittisille päättäjille yhteistyössä ympäristöorganisaatioiden kanssa. 5. Opinnäytetyön toteuttaminen metsäalan toimijoiden tunnettuudesta/vaikuttavuuskysely alueen metsänomistajien keskuudessa. 6. Kehittämishankkeen toiminnasta tiedottaminen paikallisten, maakunnallisten ja valtakunnallisten viestimien välityksellä. Samalla oli tarkoitus kasvattaa alueen metsäalan toimijoiden näkyvyyttä sekä vahvistaa yhteistoimintaverkoston ja keskuksen valtakunnallista asemaa. 5.1. Toimijoiden sitouttaminen 9
Toimijoiden yhteistyöhön sitouttaminen aloitettiin kartoittamalla yhteistoimintatarpeita ja -ideoita sekä yhteistyöhalukkuutta. Pääosin tämä tehtiin metsäalan toimijoiden ja sidosryhmien haastattelujen avulla. Haastatteluja tehtiin kaiken kaikkiaan yli 50 eri organisaation kanssa. Haastattelujen tulos oli se, että yhteistyöhalukkuutta löytyy periaatteellisella tasolla, mutta yhteistoiminnan konkretisointi on haastavaa. Yhteistyötarpeiden kirjo on hyvin laaja, ja osin toimijat eivät pysty yksilöimään, mitä yhteistyö voisi käytännössä olla. Saadun palautteen pohjalta suosituimman toimintaideat yhteistyöorganisaatiolle olivat seuraavanlaisia: - toimintaympäristön kehittäjä, - rahoituksen hankkija, hankeisäntä, - tiedon kerääjä kentältä (tulevaisuusvisiot, metsänomistajien tarpeiden aito analyysi), - tiedotuksen koordinoija, - tiedotuskanavien luoja (messukonsepti, radiokonsepti, verkkopalvelut) sekä - koulutusten organisoija. Haastattelujen lisäksi järjestettiin erilaisia tapaamisia, joiden tehtävänä oli tutustuttaa toimijoita toisiinsa, välittää ja kerätä tietoa sekä suunnitella yhteistyötoimenpiteitä. Suurimmat tapahtumat olivat verkostoseminaarit, joista ensimmäinen oli syksyllä 2003 järjestetty Mettäverkko seminaari ja toinen syksyn 2004 EU-seminaari otsikolla: Mullistaako EU Suomen metsätalouden?. Mettäverkko- seminaarissa saatiin asiantuntijoiden katsaus siitä, mitkä ovat metsäalan haasteet tulevaisuudessa ja pohdittiin yhteistyön tekemistä. Mettäverkko-seminaari keräsi yhteen yli 40 länsisuomalaista metsäalan toimijaa. EU-seminaari toi toimijoille tietoa EU:ssa tapahtuvista metsäalaa koskevista uudistuksista ja uudesta rahoituskaudesta. Sen tarkoituksena oli osaltaan selventää toimintaympäristössä tulevaisuudessa tapahtuvia muutoksia ja mitä se vaatii maakuntatason toimijoilta mm. yhteistyön tekemisen kannalta. Alustajiksi saimme mm. maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan, Metlan ylijohtaja Hannu Raition ja Satakunnan maakuntajohtajan Pekka Turusen. Seminaariin osallistui 80 henkilöä. Näiden suurempien seminaarien lisäksi hanke järjesti useita kokouksia ja tapaamisia ja koordinaattori osallistui vastaavasti eri kokoonpanojen järjestämiin tapaamisiin. Suosituimmat aihepiirit näissä tapaamisissa olivat metsäalan tiedottamisen kehittäminen, metsäalan tulevaisuus sekä maaseudun kehittäminen ja siihen kuuluvat rahoitusinstrumentit. 5.2. Yhteistoimintaverkosto ja Internet-portaali Toimijoiden haastattelujen avulla kerättiin tietoa tuotteiden ja palveluiden yhteismarkkinoinnin tarpeista samoin kuin ideoita ja keinoja metsä- ja ympäristöviestinnän tehostamiseksi. Alunperin hankkeessa oli tavoitteena perustaa Länsi-Suomen metsäportaali, verkkopalvelu, joka olisi toiminut ikkunana länsisuomalaiseen metsäalaan. Portaalin tavoitteena oli parantaa osaltaan metsä- ja ympäristöviestintää ja toimijoiden palvelujen yhteismarkkinointia. Hankkeen aikana kuitenkin ilmeni, että useat toimijat, mm. metsäkeskukset ovat suunnittelemassa metsäportaalia, joka kokoaa metsäalan toimijoita saman portaalin suojiin. Uuden metsänomistajille suunnatun portaalin luomiselle ei ole tarvetta vaan panostukset kannattaa suunnata verkkoviestinnän sisällöntuotantoon ja tehostaa palvelujen yhteismarkkinointia ja viestintää tätä kautta. Metsäportaalin sijaan hankkeessa päätettiin rakentaa verkkopalvelu metsäalan toimijoille, Mettäverkko-ekstranetti. Verkkopalvelun tarkoituksena oli toimia MYK-hankkeen tiedotuskanavana metsäalan toimijoille ja metsäalan yhteisenä verkkotyöskentely-ympäristönä. 10
Verkkopalvelu oli hankkeen työkalu metsäalan toimijoiden suuntaan. Se tarkoituksena oli parantaa hankkeen tiedotusta ja hallinnointia, mutta se oli samalla kokeilu myös siitä, onko verkkopalvelulla käyttöä verkoston työvälineenä. Tarjouskilpailun jälkeen palvelu tilattiin Discendum Oy:ltä. Yhtiön Optima-palvelu on Internetin kautta tarjottava palvelu, jonka avulla voidaan toteuttaa yhteisöllisiä projektihankkeita verkossa. Palvelun tuottaja huolehtii palvelun tuottamisesta, palvelinympäristöstä ja sen ylläpidosta, versiopäivityksistä sekä tietoliikenneyhteyksistä palvelinympäristön ja Internetin välillä. Asiakkaalle luodaan ympäristö, jonka jälkeen asiakas pystyy laajasti muokkaamaan palvelun sisältöä. Palvelun peruselementtinä olivat virtuaaliset työpajat eli yhteistyöhankkeiden ja toimintojen ideointi- ja suunnitteluympäristöt, joissa toimintojen suunnittelun työketjut ovat näkyvillä kaikille asianomaisille. Käyttäjille pystyi luomaan käyttäjäprofiilin eli räätälöimään asiat, joihin käyttäjällä on käyttöoikeus. Lisäksi verkkopalvelussa oli keskustelupalsta ja kalenteripalvelu. Mettäverkko-ekstranetti oli helppokäyttöinen ja palveluiltaan laaja. Palvelun käyttöaste oli hankkeen aikana kuitenkin hyvin alhainen. Osaksi palvelua ei koettu tarpeeksi houkuttelevaksi, palvelun käyttö koettiin hankalaksi tai palvelussa käytössä olevat tiedot oli saatavilla myös jostain muualta. Iso syy käyttämättömyyteen oli myös tottumattomuus yhteisöllisten verkkopalvelujen käyttämiseen. Verkkopalvelu oli kokeiluna mielenkiintoinen, mutta kokeilun perusteella voidaan sanoa, että tällä hetkellä metsäalan toimijoiden väliselle verkkopalvelulle ei ole tilausta. Tulevaisuudessa verkkopalvelun käyttöä kannattaa kuitenkin vakavasti harkita uudelleen esimerkiksi laajojen yhteishankkeiden yhteydessä. Verkkopalvelun avulla pystytään korvaamaan yhteiskokouksia, hallinnointia ja tiedotusta pystytään parantamaan ja palvelu pystyy parhaimmillaan luomaan hyvän keskusteluareenan. 5.3. Yhteistoimintamuotojen kehittäminen Alkuperäinen toimintamalli Länsi-Suomen metsäalan yhteistyön parantamiseksi oli suunniteltu kolmivaiheiseksi. Ensimmäisenä vaiheena oli esiselvitysluonteinen Länsi-Suomen metsäalan toimijoiden yhteistyön tarpeiden selvittäminen ja organisointi. Esiselvitysvaiheessa esiin nousseita kehittämistarpeita oli tarkoitus viedä konkreettisesti eteenpäin jatkohankkeessa, kehittää toimivat yhteistoimintamuodot ja näin luoda pohjaa kolmanteen vaiheeseen. Kolmantena vaiheena oli toiminnan vakiinnuttaminen ilman hankerahoitusta. MYK-hankkeen aikana esitetyistä kehittämistoimista koottiin yhteen kaikkein kiinnostavimmat elementin jatkohankehakemukseen, jolla haettiin rahaa ylimaakunnallisista ALMA-rahoista. Hakemus jätettiin syksyllä 2004. Jatkohankehakemus ei kuitenkaan saanut rahoitusta, mikä vaikeuttaa kehittämistoimintaa. Tämän raportin lopussa käydään kehittämistarpeet ja toimintaehdotukset läpi perusteellisemmin. 5.4. Länsi-Suomen metsä- ja ympäristöfoorumi Hankkeen toimesta järjestettiin ensimmäinen Länsi-Suomen Metsä- ja ympäristöfoorumi 8.-9.6. 2004 Etelä-Pohjanmaalla. Mukana oli 28 päättäjää kolmen maakunnan alueelta. Kahden päivän aikana osallistujat saivat kattavan kuvan metsäsektorin tämän hetken tilasta. Foorumi lisäsi konkreettisesti osallistujien metsäalan tuntemusta ja samalla Foorumin markkinoinnin ja tuotetun materiaalin avulla saatiin tunnettuutta lisättyä myös muiden keskuudessa. Foorumia 11
varten perustettiin omat verkkosivut ja Foorumi sai myös hyvää julkisuutta maakunnan lehdissä (Ilkka, Pohjalainen ja paikallislehdet). Metsä- ja ympäristöfoorumin suunnittelun apuna käytettiin Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijan Liisa Hautasen opinnäytetyötä, jossa selvitettiin länsisuomalaisten maakuntavaikuttajien tietämys alueen metsäsektorista ja toimijoista. Samalla kartoitettiin vaikuttajien metsä- ja ympäristötietotarpeet. Foorumijärjestelyissä oli mukana Seinäjoen ammattikorkeakoulun Tuomarniemen yksikön kolme opiskelijaa. He osallistuivat Foorumin käytännönjärjestelyihin, keräsivät osallistujilta palautteen ja kartoittivat myös seminaarin vaikuttavuutta osallistujien keskuudessa vielä Foorumin jälkeen. MYK-hankkeessa luotiin hyvä malli maakuntavaikuttajien ja metsäammattilaisten kohtaamisille. Osallistujilta kerätyn palautteen mukaan Foorumin antia ja järjestelyjä pidettiin loistavina. Metsäsektorin ja sidosryhmien vuosittaista tapaamista pidettiin erittäin toivottavana. 5.5. Tunnettuus/vaikuttavuuskysely Hankesuunnittelmaan oli kirjattu opinnäytetyön teettäminen. Opinnäytetyön aiheena oli suunniteltu alueen metsäalan toimijoiden tunnettuus ja vaikuttavuus. Eri organisaatioiden tunnettuudesta metsänomistajien keskuudessa on tehty aiemmin selvityksiä, mutta metsäorganisaatioiden tunnettuutta maakunnallisten päättäjien parissa ei ole tutkittu. Opinnäytetyön aihetta päätettiin suunnata hieman toisin ja selvittää opinnäytetyön avulla länsisuomalaisten maakuntavaikuttajien tietämys alueen metsäsektorista ja toimijoista. Samalla kartoitettiin vaikuttajien metsä- ja ympäristötietotarpeet. Selvitys tehtiin syvähaastattelemalla 12 länsisuomalaista maakuntavaikuttajaa. Haastateltavat vaikuttajat valittiin yhteistyössä ohjausryhmän, hankkeen johtajan ja koordinaattorin kanssa. Selvityksen perusteella voidaan yleisesti päätellä, että metsäala on erittäin arvostettu toimiala ja maakunnallisilla päättäjillä on siitä positiivinen mielikuva. Metsäalan tunnettuus vaihtelee kuitenkin päättäjien keskuudessa melkoisesti. Säännöllisiä tapaamisia metsäalan organisaatioiden edustajien kanssa pidettiin periaatteessa erinomaisena keinona viestiä vireillä olevista hankkeista ja muista ajankohtaisista asioista. Jonkinlaista henkilökohtaista yhteydenpitoa tulisi kehittää. 5.6. Tiedottaminen Tiedotustoiminnassa pyrittiin olemaan aktiivisia käyttäen kaikkia kanavia. Henkilökohtaiset tapaamiset toimijoiden kanssa olivat tärkeä tiedottamisen muoto samoin kuin hankkeen esittelyt erilaisissa yhteistapaamisissa. Hankkeen sisäistä tiedotusta hoidettiin pääosin sähköpostin, Lusto-lehden ja Mettäverkko-ekstranetin avulla. Ulkoisen tiedotuksen kanavia olivat hankkeen omat www-sivut, radio, maakunta- ja paikallislehdet sekä messut. Hankkeen toiminnasta oli lehtijuttuja ainakin Aamulehdessä, Ilkassa, Satakunnan Kansassa, Metsälehdessä, Lallissa, Lusto-lehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Ylä-Satakunnassa. Lisäksi hanke oli esillä Tampereen ja Satakunnan radioissa ja Radio SataHämeessä. Hanke oli mukana kaiken kaikkiaan kuusilla messuilla, joista suurimmat olivat Metsä ja luonto messut Tampereelle 12.-13.9, ja Ihminen, metsä ja puu messut Raumalla, 9.-11.9.2004 12
6. Kehittämistarpeet ja toimintaehdotukset Yleisesti ottaen metsäalan yhteistyö Länsi-Suomessa toimii hyvin. Varsinkin maakuntien sisällä toimijat tuntevat toisensa ja toimijoiden välille on vuosikymmenien kuluessa muodostunut luontevaa yhteistyötä. Maakuntarajat ylittävää yhteistyötä on kuitenkin entisestään kehitettävä. Maakunnista toiseen tieto ei kulje vielä yhtä joustavasti kuin maakuntarajojen sisällä. Länsi- Suomen metsänomistajaliitto ja metsäyhtiöt ovat organisaatioita, joiden toiminta-alue kattaa koko Länsi-Suomen. Myös Metsäntutkimuslaitos on maakuntarajat ylittävä organisaatio Parkanon tutkimusaseman kautta. Se ei ole sitoutunut yhteen maakuntaan vaan tekee tutkimustyötä laajemmalla alueella. Muiden toimijoiden organisaatioraja noudattaa maakuntarajaa ja käytännössä samalla rajaa niiden toimintapiiriä. Yleisiä yhteistyön kehittämisen painopisteitä ovat: - Maakuntarajat ylittävään yhteistyöhön kannattaa kiinnittää enemmän huomiota. - Valtakunnan rajat ylittävä toiminta on mahdollisuus. - Yhteistyötä maakunnallisten, seutukunnallisten ja kunnallisten vaikuttajien kanssa lisättävä. - Yhteistyötä valtionhallinnon muiden organisaatioiden kanssa on edelleen kehitettävä Myk-hankkeen kautta on noussut esiin lukuisia yksittäisiä kehittämistoiveita ja ideoita Länsi- Suomen metsäalan yhteistyön lisäämiseksi ja kehittämiseksi. Pääryhmittäin kehittämistarpeet voidaan luokitella: viestintä, kansainvälisyys ja yhteiset kehittämishankkeet. 6.1. Viestinnän kehittäminen Viestintä on tärkeä osa kaikkien länsisuomalaisten metsäalan toimijoiden työtä. Metsäsektorin jatkuva muutos merkitsee sitä, että metsäalan sisäisen tiedotuksen ja metsäalan ulkopuolelle suunnatun viestinnän tulee olla tehokasta, aktiivista, entistä ammattitaitoisempaa, asiakaslähtöisempää ja siinä täytyy käyttää hyväkseen kaikkia viestinnän kanavia. Metsänomistajat ovat viestinnän pääkohderyhmä, mutta metsäalan kannalta on hyvin tärkeää myös maakunnallisten ja valtakunnallisten päättäjien informointi. Metsäalan imagon rakentaminen on myös entistä tärkeämpää. Jokainen metsätoimija haluaa pitää organisaation perusviestinnän käsissään. Esimerkiksi omat asiakaslehdet koetaan erittäin tärkeiksi ja Luston käyttöä asiakaslehden korvaajana ei nähdä mahdollisena. Yhteistyötä tarvitaan uusien viestintäkanavien luomisessa ja vanhojen kehittämisessä. Tähän toimijoiden olisi syytä panostaa. 6.1.1. Lusto lehti metsästä Lusto-lehti on ollut toimiva länsisuomalainen metsäalan yhteistoimintamuoto jo yli 20 vuoden ajan. Se on metsäalan toimijoille erinomainen viestintäkanava Länsi-Suomen metsänomistajaviestinnässä ja lehden jatko tulee turvata. Luston rahoitus on saatava kestävämmälle pohjalle kuin mitä se tällä hetkellä on. Metsäorganisaatioiden tulee sitoutua lehden rahoitukseen vuotta pidemmiksi ajanjaksoiksi. Näin myös lehteä pystytään kehittämään pitkäjänteisemmin ja entistä tavoitteellisemmin. Luston verkkoversion kehittäminen on myös miettimisen arvoinen asia. Päälinjana kehittämisessä tulee olla se, että verkkoversio toimisi jatkuvan tiedottamisen periaatteella. Paperiversion ilmestymiskertojen välillä verkkoversio olisi ajankohtaisten tiedotteiden ja 13
uutisten kanava. Verkkopalvelussa voitaisiin myös täydentää ja taustoittaa paperilehden artikkeleita. Totuttuun tapaan palvelu toimisi myös lehtiarkistona. Verkkoversion kehittäminen on pitkäntähtäimen tavoite. 6.1.2. Metsämessut Pirkanmaalla Metsä ja luonto metsämessut järjestettiin vuosina 2002 ja 2003. Vuoden 2003 tapahtuma keräsi yli 20 000 henkilöä. Raumalla järjestettiin Ihminen, metsä ja puu messut syksyllä 2004. Rauman messuilla oli lähes 100 näytteilleasettajaa ja noin 6000 vierasta. Etenkin Metsä ja luonto -messujen saama suuri suosio osoittaa, että suurelle metsätapahtumalle on tilausta Länsi-Suomessa. Messut ovat metsänomistajille tärkeä tiedonpäivitysfoorumi. Samalla messut tarjoavat metsäalan yrittäjille ja organisaatioille oivallisen markkinointikanavan ja kosketuspinnan palvelujen käyttäjiin, metsänomistajiin. Metsämessut toimivat myös yleisen metsä- ja ympäristöviestinnän kanavana alueella ja muokkaavat täten metsäalan toimintaympäristöä positiivisella tavalla. Maaseudun metsänomistajakunnan lisäksi messut ovat kokemusten perusteelle suosittuja kaupunkilaisten keskuudessa sekä metsänomistajien kuin myös metsää omistamattomien piirissä. Metsäelinkeinojen näyttävä ja toistuva esillä olo tukee osaltaan myös kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutusta. Näyttää siltä, että Länsi-Suomeen on syntymässä messukonsepti, jolla on jatkuvuutta. Etelä- Pohjanmaan metsäkeskus on ottanut haasteen vastaan vuoden 2005 osalta ja järjestää Metsä ja luonto metsämessut Seinäjoella 2.-3.9.2005. Tapahtuman ohjelma löytyy sivuilta http://www.metsajaluonto.fi/. Pirkanmaan metsäkeskus on suunnitellut järjestävänsä seuraavat Metsä ja luonto -messut vuonna 2007. He ovat tehneet periaatepäätöksen, että messuja ei järjestetä samana vuonna Metko-messujen kanssa. Rytmitys on luonteva ja siitä kannattaa pitää kiinni. Vuoden 2007 jälkeen haaste kääntyy vuonna 2009 Lounais-Suomen metsäkeskuksen puoleen. Pirkanmaan metsäkeskus antoi eteläpohjalaisille luvan käyttää messuilla samaa nimeä kuin Tampereella käytettiin. Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus on ollut tiiviisti yhteydessä sekä Pirkanmaan että Lounais-Suomen metsäkeskuksien messujärjestäjiin. Näin hyviä käytäntöjä on saatu vieritettyä eteenpäin. Länsi-Suomessa on saatu luotua toimintamalli, joka mahdollistaa messukonseptin kierrättämisen Länsi-Suomen maakuntakeskusten (Seinäjoki, Tampere ja Turku/Pori/Rauma) välillä. Metsämessut on järkevää järjestää joka toinen vuosi vuorotellen Länsi-Suomen eri maakunnissa. Järjestelyvuodet vuorottelevat Metko-messujen kanssa. Päävastuu messujärjestelyistä on alueen metsäkeskuksella. 6.1.3. Metsä- ja ympäristöfoorumi Metsäsektorin kehityksen kannalta on tärkeää pitää alueen päättäjät hyvin informoituna metsänomistajien ja metsäalan kannalta yleisemminkin ajankohtaisista asioista. Maakunnallisten päättäjien rooli on vahva alueiden kehittämislinjauksia laadittaessa ja rahoituspäätöksiä tehtäessä. MYK-hankkeessa tehdyn selvityksen mukaan maakunnalliset päättäjät toivovat tietoa ja säännönmukaisia tapaamisia metsäalan toimijoiden kanssa. MYK-hankkeen aikana kokeiltiin päättäjien metsäakatemia -tyyppisen toiminnan tuomista myös maakuntatasolle. Saatu palaute oli rohkaisevaa, toimintamalli sai kiitosta. Tehtyjen selvitysten 14
ja Metsä- ja ympäristöfoorumikokeilun pohjalta toimintamallia olisi hyvä jatkaa Länsi- Suomessa, kierrättäen tapahtumaa eri maakunnissa vuorovuosin. Ylimaakunnallisen Foorumin lisäksi tarvittaisiin myös pienimuotoisempia seutukunnallisia ja pitäjäkohtaisia tapahtumia, jossa alueen päättäjiä tutustutettaisiin oman alueen metsäalaan: toimijoihin, yrityksiin, mahdollisuuksiin, tarpeisiin ja uhkiin. Paikallisten politiikan ja talouden päättäjien tietämystä metsäalasta ei hankkeessa selvitetty, mutta tuntuma on tietämyksen taso myös tässä kohderyhmässä vaihtelee paljon. Paikallisiakaan metsäalan voimavaroja ja mahdollisuuksia ei tunneta tarpeeksi hyvin. 6.1.4. Viestintäkoulutus Yhteisesti metsäalan toimijat tarvitsevat viestintäkoulutusta. Alueen metsäalan oppilaitokset järjestävät viestintäkoulutusta osana koulutustarjontaansa. MYK-hankkeen toimesta järjestettiin myös pienimuotoista viestintäkoulutusta. Yksittäisien koulutuspäivien avulla pureuduttiin aina yhteen viestinnän osa-alueeseen. Koulutuspäivät olivat suosittuja. Tällaista lyhytkestoista koulutustarjontaa tulisi lisätä. Alueen oppilaitokset voisivat ottaa koulutustarjontaansa myös tällaiset lyhyet viestintäkoulutukset. 6.1.5. Verkkopalveluiden kehittäminen Internetissä on jo tällä hetkellä useita metsänomistajille suunnattuja verkkopalveluja, jotka välittävät metsätietoa. Lisää verkkopalvelukanavia ei enää tarvita, mutta haasteena on kehittää palveluiden laatua ja sisältöä paremmin metsänomistajia hyödyttäviksi. Verkkopalveluiden sisältöä on lisättävä ja metsäammattilaisten metsänomistajille suuntaamaa viestiä tulee selkeyttää. Verkkopalvelujen kehittämisen tavoitteet: - Olemassa olevien verkkopalvelujen sisällöntuotannon kehittäminen, jatkuva tiedotus osaksi verkkoviestintää. - Parannetaan olemassa olevien verkkopalvelujen keskinäistä koordinointia: yksittäiset verkkopalvelut tukemaan toinen toisiaan. - Metsäasiantuntijapankin luominen siten, että jokainen organisaatio vie henkilöstönsä osaamiskuvaukset verkkopalveluunsa. 6.2. Metsäalan toimijoiden kansainvälistymisen tukeminen Länsi-Suomen metsäsektorin haasteena on kansainvälinen toimintakenttä. Metsäalan toimijoiden on oltava kansainvälisiä ollakseen kilpailukykyisiä ja pystyäkseen tuottamaan toiminnallaan edelleen lisäarvoa metsänomistajille ja metsäalaan liittyville yrittäjille. Valtiovalta on kiinnittänyt myös asiaan huomiota, toivoen metsäkeskuksien kansainvälistymistä. Metsäalan toimijoiden on erityisesti oltava valmiita ottamaan EU:n puolelta tulevat haasteet ja mahdollisuudet vastaan. Metsäorganisaatioiden valmiudet kansainväliseen toimintaan ovat tällä hetkellä huonot. Kokemusta kansainvälisestä toiminnasta on metsäsektorin sisällä kertynyt Metsäntutkimuslaitokselle, ammattikorkeakouluille (TAMK ja SeAMK) sekä alueen toisen asteen metsäalan oppilaitoksille. Kansainvälistyminen tapahtuu parhaiten käytännön kautta. Tavoitteena tulee olla yhteishankkeiden luominen ulkomaisten yhteistyötahojen kanssa. Yhteistoiminnan aikaansaamiseksi täytyy yhteistyötahojen yhteiset kiinnostuksen kohteet 15
selvittää ja rakentaa luottamusta molemmin puolin. Tässä työssä tukeudutaan vahvasti olemassa oleviin organisaatioihin, jotka tukevat kansainvälistymistä. Myös metsäalan sisäistä kansainvälisyysosaamista vyörytetään muiden toimijoiden käyttöön. Kansainvälistymisen tukemiseen tarvitaan oma kehittämishanke, jossa haetaan yhteistyökumppaneita EU:n sisällä käyttäen hyväksi esim. Eurooppa tiedotuspisteitä ja Länsi- Suomen Allianssin Eurooppa-toimistoa. Kehittämishankkeen kautta päästäisiin kokeilemaan yhteistyön rakentamista ulkomaisten toimijoiden kanssa ja käytännön tasolla tulisi pyrkiä saamaan kansainvälisiä yhteistyöhankkeita. Kansainvälistymishanke on syytä ajoittaa 2007 alkavalle rahoituskaudelle. Ammattikorkeakoulu tai Metla ovat luontevia hankekoordinaattoreita. 6.3. Yhteishankkeet Yhteistyön tekemisen konkreettisimpia muotoja ovat yhteishankkeet. Hankkeissa tulisi pyrkiä yhä enemmän hankkeisiin, joissa olisi mukana metsäalan toimijoiden lisäksi kumppaneita muilta toimialoilta, etenkin ympäristö- ja teknologiasektoreilta. Uudet liitospinnat saattavat olla hyvin hedelmällisiä. Ylimaakunnalliset hankkeet ovat monesti vaikeita saada kokoon ja toiminnalla on usein taipumusta painottua johonkin maakuntaan. Ylimaakunnalliseen yhteistyöhön tulisi kuitenkin pyrkiä yhä enemmän. Samanlaista metsäalan kehittämistyötä tehdään kaikissa Länsi-Suomen maakunnissa. Hankehallinnointi vie usein kohtuuttoman paljon aikaa ja samalla työllä pystyttäisiin hoitamaan suurempiakin hankekokonaisuuksia. Hanketoiminnan yksi haaste on saada hyvät toiminnot liikkeelle ja ylimaakunnalliset hankkeet ovat yksi tapa kehittää ja levittää hyviä toimintamalleja. Yksi tällainen avaus on metsäyrittäjyyden aktivoimishanke, jolle on haettu rahoitusta tavoite 3 ohjelmasta. Hanke alkaa syksyllä 2005. Sen toiminta-alueena on Pirkanmaan maakunta, mutta asiantuntemusta ja yhteistyökumppaneita tarvitaan yli maakuntarajojen. 6.4. Yhteistoiminnan organisointi Hankkeen pohjalta voidaan sanoa, että tällä hetkellä ei ole edellytyksiä perustaa uutta yhteistoimintakeskusta hallinnoimaan metsäalan toimijoiden yhteistyötä Länsi-Suomessa. Se voi olla ajankohtaista myöhemmin, kun yhteistoiminnan laatu on muuttunut sellaiseksi, että se mahdollista toiminnan pyörittämisen ilman ulkopuolista tukea. Yhteishankkeiden hallinnointi ja kansainvälisyyden edistäminen voivat olla sellaisia asioita, jotka voimakkaasti laajentuessaan on järkevää keskittää yhteistoimintakeskukselle. Yhteistoimintakeskuksen rooli täytyy olla lisäarvoa tuottavaa. Ensisijaisesti täytyy käyttää jo olemassa olevia resursseja, mutta jos se ei riitä, voi tulevaisuudessa yhteistoimintakeskukselle olla tilausta. Palveluluille on kuitenkin siinä määrin markkinoita, että yksityinen yrittäjä voisi saada osan toimeentulostaan palveluiden myymisestä metsäalan organisaatioille. Tarjottavia palveluita olisivat mm. kansainvälisten hankkeiden kokoaminen, rahoituksen hakeminen ja hankehallinnointi. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin luontevaa, että länsisuomalaiset metsäalan toimijat saataisiin yhteisen pöydän ääreen ainakin kerran vuodessa. Tapaamisten päätarkoituksena olisi tietojen 16
vaihtaminen ja tulevaisuuden haasteiden ennakointi. Tapaamiset ovat tarpeen niin ylimaakunnallisesti, maakuntatasolla kuin myös paikallisestikin. Esimerkiksi seutukunnalliset yhteiskokoontumiset olisivat erittäin hyödyllisiä. 17