Nuorisotyön ja politiikan vastuualue Valtakunnalliset työpajapäivät 10.3.2015 Merja Hilpinen
Nuorten työpajat Nuorten työpajatoiminnasta ei ole olemassa säädöstä. Nuorten työpajatoiminnan järjestämistä on ohjeistettu NUORTEN TYÖPAJATOIMINNAN YLEISET PERUSTEET JA SUOSITUKSET, Opetus- ja kulttuuriministeriön päätös 8.10.2014, dnro 10/600/2014 (muutos päätökseen 26.10.2006, dnro 17/600/2006). Ohjeessa on määritelty nuorten työpajatoiminnan yleiset perusteet, tavoitteet ja tehtävät.
Päätöksen perustana on nuorisolaki (72/2006 1 ja 7 ) 1 Tavoite Tämän lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. 7 Nuorisotyön ja -politiikan kehittäminen ja toteuttaminen Nuorisotyö ja -politiikka kuuluvat kunnan tehtäviin. Nuorisotyön toteuttamisesta vastaavat kunnat, nuorisoyhdistykset ja muut nuorisotyötä tekevät järjestöt. Nuorisotyön palveluja voidaan tuottaa myös alueellisesti kuntien yhteistyönä. Kunnan nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluvat nuorten kasvatuksellinen ohjaus, toimintatilat ja harrastusmahdollisuudet, tieto- ja neuvontapalvelut, nuorisoyhdistyksien ja muiden nuorisoryhmien tuki, liikunnallinen, kulttuurinen, kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta, nuorten ympäristökasvatus sekä tarvittaessa nuorten työpajapalvelut ja etsivä nuorisotyö tai muut paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopivat toimintamuodot. Nuorisotyötä ja - politiikkaa toteutetaan monialaisena yhteistyönä sekä yhteistyönä nuorten, nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa.
Työpajatoiminnan yleiset perusteet sijoittuu julkisen sektorin palvelukokonaisuudessa avoimien koulutus- ja työmarkkinoiden ja sosiaalialan palvelujen välimaastoon; on monialaista ja moniammatillista toimintaa. tarjoaa nuorta tukevaa toimintaa tarvelähtöisesti => valmentautujan tavoitteita vastaava palvelu- ja toimenpidekokonaisuus; mahdollisuus ohjattuun ja tuettuun työntekoon sekä räätälöityyn polkuun koulutukseen, sen loppuun suorittamiseen tai avoimille työmarkkinoille työllistymiseen yhteisesti sovitun määräajan puitteissa toiminta toteuttaa varhaisen puuttumisen ja yhteisöllisyyden periaatteita ja soveltaa tekemällä oppimisen ja motivoimisen menetelmiä.
Tilanne vuoden 2014 alussa Työpajoja 220 työpajakyselyyn vastasi 204 työpajaa, Henkilöstöä n. 1870 14 720 alle 29-v. nuorta Miehiä 61 % Valmennusjakson kesto keskimäärin 6 kk Valmentautujat ohjautuvat työpajaan työhallinnon, koulutuksen järjestäjien, sosiaali- ja terveystoimen, etsivän nuorisotyön tai muun tahon kautta
työpajoista tulee säätää Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen toimenpide-ehdotus (Dnro 4784/4/11) huomioon otettavaksi lainvalmistelutyössä => huumetestauksen edellytyksistä nuorille suunnatuissa työpajoissa tulisi säätää laissa. Se, että huumausainetestejä tehdään ilman, että asiasta on säädetty laissa, on asiakkaan perusoikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallinen -> missä laissa tästä tulisi säätää?
Kysymykset, jotka on ratkaistava lain ja asetuksen valmistelussa rahoitus toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen OKM 13 milj. (13,2 %) + etsivän työparitoiminnan avustus 4,4 milj. (4,7 %) yht. 18 % muu rahoitus 80,5 milj., RAYn avustukset 1,8 milj. (2 %); avustukset työpajatoimintaan vähenevät työllisyyspoliittista avustusta 6,6 milj. (7,2%); ei enää myönnetä 1.7.2014 jälkeen hallinnoijan oma rahoitus 28 milj. (30 %) tulot: 30 milj. (32 %) (työpajatuotannon myynti, omat tuotteet, työpajojen palvelutuotanto, valmennuspalvelut) ohjaus (OKMn vastaa nuorten työpajatoiminnan kehittämisestä, AVIt myöntävät valtionavustukset, TPY toimii palvelu- ja kehittämiskeskuksena) avustaminen (avustamisen kriteerit) tehtävä ja menetelmät (monialainen palvelujen tuottaminen) kansainväliset velvoitteet mm. nonformaali ja informaali oppimisen validointi
Työpajatoiminnan rahoitus tilinpäätöstietojen mukaan Rahoitusmuoto 2011 2012 2013 Euroa osuus % Hallinoijan oma rahoitus 28 535 545 26 836 935 27 790 538 30,00 ELY-Keskus /OKM projektiavustus 9 525 988 10 262 079 12 227 707 13,20 OKM:n avustus etsivään työparitoimintaan 4 138 278 4 165 354 4 418 054 4,77 ELY-keskus avustus 6 858 838 6 230 289 6 626 347 7,15 RAY avustus 1 216 662 1 349 226 1 805 034 1,95 Yksityinen avustus 257 296 264 323 416 587 0,45 Muu julkinen avustus (mm. kuntarahoitus) 5 249 232 8 264 612 5 762 726 6,22 Työpajatuotannon myynti, omat tuotteet 10 611 311 11 013 703 10 887 604 11,75 Työpajan palvelutuotanto (esim. kotiapu tms.) 3 653 758 3 374 405 3 485 252 3,76 Valmennuspalvelujen myynti 10 521 458 9 294 751 15 524 694 16,76 Muut tulot 3 020 927 2 155 112 3 702 481 4,00 Yhteensä 83 589 291 83 211 328 92 647 012 100 2011 vastaajaryhmä 196, joista ei vastannut 14 2012 vastaajaryhmä 201, joista ei vastannut 14 2013 vastaajaryhmä 204, joista ei vastannut 11
TyVM 10/2014 vp:sta työpajatoiminnan määritelmää: Työpajalla ja vastaavalla valmennusyksiköllä tarkoitetaan kunnan, yhdistyksen tai säätiön ylläpitämää yhteisöä, jonka tavoitteena on heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisedellytysten parantaminen. Työpaja on yhteisö, jossa työnteon ja siihen liittyvän valmennuksen avulla pyritään parantamaan yksilön kykyä ja valmiuksia hakeutua koulutukseen tai työhön sekä parantamaan hänen arjenhallintataitojaan. Työmetodi perustuu tekemällä oppimiseen. Työpajojen menetelmiksi ovat käytännön työn tekemisen ohella vakiintuneet työvalmennus ja yksilövalmennus. Työvalmennuksen avulla kehitetään valmentautujan työkykyä ja osaamista, kun taas yksilövalmennuksella tuetaan toimintakyvyn ja arjenhallintakyvyn kehittämistä. Työpaja voi olla myös ns. seinätön työpaja, jossa valmentautuminen tapahtuu kunnan tai yhteisön muuhun toimintaan kuuluvien tehtävien yhteydessä.
Kommentteja työpajoilta työpajatoiminnan minikriteerit menetelmien määrittely: valmennus tulokset, vaikuttavuus, mittarit
NEUVOSTON SUOSITUS, annettu 20.12.2012, epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista (1) Epävirallisen ja arkioppimisen yhteydessä hankittujen oppimistulosten eli tietojen, taitojen ja osaamisen validoinnilla voi olla tärkeä merkitys työllistyvyyden ja liikkuvuuden parantamisessa sekä lisättäessä motivaatiota elinikäiseen oppimiseen erityisesti sosioekonomisesti epäsuotuisassa asemassa olevien tai matalasti koulutettujen osalta. (2) Aikana, jona Euroopan unionia on kohdannut vakava taloudellinen kriisi, joka on lisännyt voimakkaasti erityisesti nuorten työttömyyttä, ja väestön ikääntyessä merkityksellisten tietojen, taitojen ja osaamisen validoinnilla on erityisen suuri merkitys työmarkkinoiden toiminnan parantamisessa, liikkuvuuden edistämisessä sekä kilpailukyvyn ja talouskasvun lisäämisessä.
jatkuu (3) Työnantajajärjestöt, yksittäiset työnantajat, ammattiliitot, teollisuuskamarit, kauppakamarit ja käsityöläisten järjestöt, ammattipätevyyden tunnustamiseen sekä oppimistulosten arviointiin ja varmentamiseen osallistuvat kansalliset yksiköt, työvoimapalvelut, nuorisojärjestöt, nuorisotyöntekijät, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tarjoajat sekä kansalaisjärjestöt ovat kaikki keskeisiä sidosryhmiä, joilla on tärkeä rooli pyrkimyksissä helpottaa mahdollisuuksia epäviralliseen ja arkioppimiseen ja mahdollisissa oppimistulosten validointiprosesseissa myöhemmin.
Virallinen oppiminen Virallisella oppimisella tarkoitetaan oppimista, joka tapahtuu nimenomaan oppimista varten suunnitellussa organisoidussa ja jäsennellyssä ympäristössä ja joka yleensä johtaa tutkinnon myöntämiseen tavallisesti todistuksen muodossa; siihen sisältyvät yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen ja korkeaasteen koulutusjärjestelmät;
Epävirallinen oppiminen Epävirallisella oppimisella tarkoitetaan oppimista, joka tapahtuu (oppimistavoitteiden ja oppimiseen käytettävän ajan osalta) suunniteltujen toimintojen avulla ja johon sisältyy jonkin tyyppistä oppimisen tukea (esimerkiksi oppilas-opettajasuhde); siihen saattaa sisältyä työtehtäviin opastusta, aikuisten lukutaitoopetusta ja peruskoulutusta koulunkäynnin keskeyttäneille; epävirallinen oppiminen voi usein olla esimerkiksi työpaikalla tapahtuvaa koulutusta, jota yritykset järjestävät työntekijöidensä taitojen, esimerkiksi tieto- ja viestintäteknisten taitojen, päivittämiseksi ja kohentamiseksi, jäsenneltyä verkko-oppimista (esim. hyödyntämällä avoimia opiskeluresursseja) ja kansalaisjärjestöjen jäsenilleen, kohderyhmilleen tai suurelle yleisölle järjestämää koulutusta;
Arkioppiminen Arkioppimisella tarkoitetaan oppimista arkipäivän toimissa, jotka liittyvät työhön, perhe-elämään tai vapaa-aikaan, ja se ei ole tavoitteidensa, ajankäytön tai oppimisen tuen osalta organisoitua tai jäsenneltyä; se ei välttämättä ole oppijan näkökulmasta tarkoituksellista; esimerkkejä arkioppimisen oppimistuloksista ovat taidot, jotka on hankittu arkielämän ja työkokemuksen kautta, projektinhallintataidot tai tieto- ja viestintätekniikan taidot, jotka on hankittu työssä, kielitaito ja kulttuurien tuntemus, joka on hankittu oleskelemalla toisessa maassa, työn ulkopuolella hankitut tieto- ja viestintätekniikan taidot taikka taidot, jotka on hankittu vapaaehtoistoiminnassa, kulttuuritoiminnassa, urheilutoiminnassa, nuorisotoiminnassa tai kotona (esimerkiksi lasta hoitaessa);
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012-2015 Nuorisolain (72/2006) 4 mukaan valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi nuorisopolitiikan kehittämisohjelman. Kehittämisohjelma sisältää valtakunnalliset nuorisopolitiikan tavoitteet sekä suuntaviivat läänien ja kuntien nuorisopoliittiselle ohjelmatyölle. Ohjelmassa lapsiin liittyvät näkökohdat otetaan huomioon erityisesti lasten kasvun kannalta. Kehittämisohjelma valmistellaan opetus- ja kulttuuriministeriössä. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman valmisteluun on vaikuttanut myös hallitusohjelman strateginen toimeenpanosuunnitelma ja kärkihankkeet. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma tehdään joka neljäs vuosi. Sen pohjana on lisäksi EU:n, OKM:n, sekä muiden ministeriöiden lapsiin ja nuoriin liittyvät kehittämisohjelmat ja strategiat.
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012-2015 Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman mukaan tämän hetken yhteiskunnallisessa tilanteessa lapsi- ja nuorisopolitiikassa huomio tulisi kiinnittää lasten ja nuorten elämään kolmen kärjen kautta: osallisuus, yhdenvertaisuus, arjenhallinta. Osallisuuden tunteen nähdään syntyvän osallistumisen ja vaikuttamisen kautta. Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Yhdenvertaisuudella ei kuitenkaan tarkoiteta ainoastaan muodollista yhdenvertaisuutta lain edessä. Yhdenvertaisuuden edistämisen yksi tärkeä osatekijä on lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan syrjintään puuttuminen. Huomattava osa syrjinnästä kohdistuu erilaisiin vähemmistöryhmiin kuuluviin lapsiin ja nuoriin. Arjenhallinnalla tarkoitetaan ohjelmassa sitä, että ihminen - lapsi tai nuori kehitysvaihe huomioon ottaen - kykenee ottamaan vastuuta omasta elämästään, taloudestaan ja henkisestä hyvinvoinnistaan. Kehittämisohjelman strategiset tavoitteet ja toimenpidekokonaisuudet:
Kehittämisohjelman strategiset tavoitteet ja toimenpidekokonaisuudet Osallisuus: 1. Lapset ja nuoret kasvavat aktiivisiksi ja yhteisvastuuta kantaviksi kansalaisiksi; 2. Lapset ja nuoret voivat osallistua tasavertaisesti kulttuuri- ja liikunta- ja vapaaajantoimintaan; 3. Nuoret työllistyvät ja nuorten työllisyysaste paranee. Yhdenvertaisuus 4. Yhdenvertaisuus toteutuu (liittyen rasismiin, sukupuoliseen syrjintään sekä alueelliseen tasavertaisuuteen); 5. Tytöillä ja pojilla on tasa-arvoiset oikeudet ja mahdollisuudet. Arjen rakentuminen 6. Nuorilla on mahdollisuus asua ja elää itsenäisesti 7. Kaikilla lapsilla ja nuorilla on lähtökohdistaan riippumatta mahdollisuus saada itselleen korkeatasoinen koulutus; 8. Ennaltaehkäisevillä toimilla ylläpidetään lasten ja nuorten hyvinvointia ja terveyttä. Viranomaisyhteistyötä voimistetaan Strategisen tavoitteen 9 avulla; Lasten, nuorten ja perheiden asioita hoidetaan osaavasti ja hyvässä yhteistyössä.