nro 20102 Lehti eläinten asialla kiekkoilija tommi kovanen eläinten asialla sivu 5 huippumallit turkistarhausta vastaan sivu 8 Säästä possu
Animalia-lehti, 33. vuosikerta julkaisija: Eläinsuojeluliitto Animalia päätoimittaja: Laura Uotila, laura.uotila@animalia.fi toimitussihteeri: Tanja Eskola, p. (09) 720 65914 tanja.eskola@animalia.fi taitto: Reeta Salmi, p. (044) 362 7714 reeta@redandblue.fi Osoitteenmuutokset: Tarja Balding, p. (09) 720 65911 tarja.balding@animalia.fi Painopaikka: Miktor Oy, Helsinki ISSN 0783-9170 Ilmestymisaikataulu: Nro 1 maaliskuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaa lin tulee olla perillä toimituksessa 5.7.2010 mennessä. Pääkirjoitus Tiloilla, teurastamoissa, toimikunnissa toiminnanjohtaja salla tuomivaara Aineistot lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki. Animalia-lehti on kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen. Ilmoitusmyynti: Tanja Eskola, p. (09) 720 65914 Ilmoitushinnat: Katso ilmoitushinnat www.animalia.fi Lisäveloitukset: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikkakorotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen. Rajoitukset: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. Alennukset: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainos toimistot 15 %. Ilmoitusten peruuttaminen: peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitus sihteerille. Reklamaatiot: Kirjallisena 14 vuoro kauden aikana ilmes tymispäivästä lukien. Irtonumeromyynti: Akateeminen kirja kauppa. Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava. Animalia-lehti pidättää oikeuden lyhentää ja muokata juttuja. Toimisto: Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki Asiakaspalvelu: p. (09) 720 6590, päivystys ma pe kello 10.00 15.00, fax (09) 148 4622 e-mail: animalia@animalia.fi Internetsivut: www.animalia.fi. Auta meitä auttamaan eläimiä! Liity jäseneksi tai tee lahjoitus. Animalia toimii jäsenmaksujen ja lahjoitusten varassa, siksi apusi on toiminnan edellytys! Jäsenmaksut: Tukijäsen: 25 / vuosi, aktiivijäsen: 30 / vuosi, nuorisojäsen (alle 18 v.) 20 / vuosi, aktiivinuorisojäsen (alle 18v.) 24 /vuosi, ainaisjäsen: 440, yhteisöjäsen: 100 / vuosi. Sampo 800018-2105644. Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi. Lahjoitukset: Nordea 101130-260629. Rahankeräyslupa: 1347 A. Testamentit ovat merkittävä tuki Animalian työlle. Tiedustelut: Tarja Balding, puh. (09) 720 65911, tarja.balding@animalia.fi. työ Animalian toiminnanjohtajana tarjoaa vierailuja etupäässä erilaisiin työryhmiin ja toimikuntiin, kuten kokouksiin maa- ja metsätalousministeriössä. Alkuvuoden aikana olen silti päässyt ekskursiolle sekä sika- että nautatilalle, kuin myös yhteen Suomen suurimmista teurastamoista. Työ eläinsuojelujärjestössä vie usein tapaamaan ihmisiä, joiden käsitys eläimistä ja niiden arvosta poikkeaa omastani. Kiinnostavaa näissä kohtaamisissa ovat eläintuotannon piirissä toimivien ihmisten näkemyserot eläintemme hyvinvoinnin tilasta: Yksi ajattelee, että suomalaiset eläintuottajat ovat tehneet kaiken voitavansa eläinten hyvinvoinnin eteen, ehkä enemmänkin. Toinen manaa järjestelmän heikkouksia ja yleistä välinpitämättömyyttä, mikä aiheuttaa eläimille turhia kärsimyksiä samalla, kun kolmas uskaltautuu vaatimaan petrausta nykysäädöksiin. Kun televisiossa huhtikuussa keskusteltiin tuotantoeläinten oloista otsikolla Eläinten vallankumous, vakuuttivat kaikki osapuolet eläinsuojelulle antamaansa suurta arvoa. Kuitenkin jo viittaukset Ruotsin hieman Suomea edistyksellisempään eläinsuojelulakiin saivat vastaansa vastustajien kuoron. Ruotsissa on kuulemma menty aivan liian pitkälle, ja ajettu sekä tuottajat että maan maatalous kohtuuttomaan tilaan kieltämällä karuimpia EU-säädöksissä yhä sallittuja käytäntöjä. Suomessa on tahoja, joiden eläinsuojeluinto kantaa vain niin kauas kuin ilmaiseksi ja vallitsevia käytäntöjä muuttamatta pääsee. Tämä on surullinen lähtökohta keskustelulle eläinten kohtelusta, sillä se sivuuttaa tärkeimmän, itse eläimen eläimen olemuksen ja tarpeet, eli ne minimiehdot, jotka takaamalla eläimen elämä voisi olla elämisen arvoista. Paatuneissakin asenteissa on kuitenkin aistittavissa muutosta. Sikojen olosuhteita paljastaneet kuvat ja niistä virinnyt keskustelu ovat saaneet monet eläinten kohtelulle aiemmin tuhahtaneet pohtimaan, miten eläintuotantoa tulisi muuttaa, jotta moisilta skandaaleilta jatkossa vältyttäisiin. Kuvat nimittäin tekivät todeksi ne epäkohdat, joista eläinsuojelujärjestöt ovat vuosikymmeniä puhuneet ja kantaneet huolta. Käyntini broileriteurastamossa oli rankka, vaikken nähnyt mitään sellaista, josta en olisi aiemmin lukenut tai nähnyt kuvia. Teurastamo oli kuulemma eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta Euroopan parhaita. Uskon sen. Muualla on varmasti vielä pahempaa. Silti siisti suomalainen teurastamo oli minulle vaikea kokemus, ja samaa se olisi varmasti suurelle osalle suomalaisia. Tämä taidetaan tietää myös liha-alalla, sillä kuvia teurastamoista ei ole ollut saatavilla senkään vertaa kuin eläintuotantotiloista. Kesän sikakampanjassa Animalia kertoo sioista ja sikatuotannosta, jottei sikojen asia unohtuisi kesän grillausostoksilla eikä vaaliuurnilla ja jotta muistaisimme miten mainioita otuksia meille kinkkuina kaupattavat otukset ovat.
Sisällys 2 3 4 5 6 7 8 10 11 12 14 16 19 20 22 23 24 26 27 28 30 31 Pääkirjoitus Sisällys Harva possu röhkii onnesta syntyessään Suomeen Tommi Kovanen on kiekkoileva eläinsuojelija Animalian ja SEY:n kesäkuussa starttaava sikakampanja vaatii sioille oikeutta sikamaiseen elämään. Rauman Lukon Tommi Kovanen puolustaa kesällä sikoja Animalian riveissä. Uutiset Kolumni: Tanja Karpela Sanottua Risut ja Ruusut Nanna tahtoo turkistarhattoman Suomen Suomen huippumallikisan voittaja, malli Nanna Grundfeldt tukee sadan muun julkkiksen tavoin Animalian Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjaa, joka huipentui toukokuussa. Turkistarhaus on Virossa vaiettu elinkeino Tutkimustiedolla tuskaa vähemmäksi Vapaaehtoiset eläinsuojeluvalvojat paikkaavat viranomaisvalvonnan aukkoja Kirjavinkit SIKA Inhimillinen eläimeksi Ihmisen (toiseksi) paras ystävä viidestä näkövinkkelistä. Vegemakkaraa kesägrilliin Tukholman Hermans on kasvissyöjän runsaudensarvi Toimittaja Jukka Vuorio seilasi Ruotsiin paremman ruuan toivossa. Paha, paha porkkana Lihansyönti tullee tiensä päähän Siemenestä suuhun Parvekeviljelijän päiväkirja Miten voin toimia Tehtyä ja tapahtunutta Vegepalsta: Kesällä juhlitaan Sarjakuva Animaalit kautta maan Animaliashop 5 8 jere hietala Kannen kuva: Istockphoto 16 istockphoto 2 /2010 3
istockphoto Sian oikeus sikamaiseen elämään puhuttaa Animalian kesäkiertueella Harva possu röhkii onnesta syntyessään Suomeen suomalaisen siantuotannon tilaa saatetaan tulla pohtineeksi joulutunnelmissa, kun kinkkupiikki nostaa sianlihan kysyntää sesongin alla. Todellisuudessa sikaa syödään eniten kesällä, kun tirisevät grillit huutavat lihaa ja makkaraa. Grillikauden kynnyksellä Animalia ja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto haluavat muistuttaa suomalaisia siitä, millaisen elämän parilalle päätyneet possut ovat joutuneet elämään, ja toisaalta siitä, mitä kaikkea herkullista kasvisperäistä voi grilliinsä laittaa paistumaan. Siankasvatuksen suurimmat ongelmat Sika on aktiivinen ja utelias eläin, joka tylsistyy helposti ahtaissa ja virikkeettömissä kasvatusoloissa. Keskimääräisellä suomalaisella sikatilalla siat elävät ritilälattiaisessa ryhmäkarsinassa, jossa lietelantajärjestelmän takia ei käytetä lainkaan kuivikkeita. Luonnossa sika käyttää ruuan etsimiseen suurimman osan valveillaoloajastaan, mutta karussa betonikarsinassa tämä ei onnistu. Tonkimisen estyminen aiheuttaa sioille turhautumista ja purkautuu usein lajitovereiden häntien puremisena. Sikojen välistä aggressiivista käyttäytymistä lisää myös tilanahtaus. Yhdessä karsinassa elää yleensä yli 10 lihasikaa, mikä jättää yhdelle satakiloiselle sialle tilaa 0,65 neliömetriä. Myös liian lyhyt ruokintakaukalo ja harvoin tapahtuva ruokinta saavat siat tappelemaan keskenään ja vahingoittamaan toisiaan. Emakoita on tapana pitää kääntymisen estävässä porsimishäkissä porsaiden syntymän jälkeiset 2 kuukautta. Ruotsissa laki sallii emakkoja pidettävän ahtaassa, imettävän emakon liikkumista tiukasti rajoittavasssa porsimishäkissä vain muutaman päivän ajan porsimisen jälkeen. Meillä Suomessa häkkejä perustellaan porsaiden turvallisuudella, vaikka useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei porsaskuolleisuus kasva, jos karsinassa on riittävästi kuivikkeita ja emakko terve. Neljännestä kampanjassa esiin nostettavasta ongelmasta, karjuporsaiden kivuliaasta kastroinnista, puhutaan harvoin julkisesti. Ilman kivunlievitystä tehtävä operaatio suoritetaan, jotta karjujen lihaan ei muodostuisi niin sanottua karjunhajua. Kirurgiselle kastraatiolle on kehitetty vaihtoehdoksi rokotteella tehtävä immunokastraatio, mutta menetelmä on kokeilussa vasta yhdellä sikatilalla Suomessa. Sikatietoa halki Suomen Animalian toukokuussa starttaava kesäkiertue jakaa sikatietoa erilaisissa kesätapahtumissa ympäri Suomen. Tiedon lisäksi Animalia tarjoilee grillattuja kasvismakkaroita ja haastaa sikapeliin, johon osallistumalla voit lähettää kansanedustajille terveisiä sikojen paremman kohtelun puolesta. Säästä possu! -kampanjan nettisivut aukeavat kesäkuun alussa osoitteessa www.saastapossu.fi. Animalian sikakampanjaa tukee Rauman Lukkoa edustava jääkiekkoilija Tommi Kovanen. laura uotila 4 2 /2010
Tommi Kovanen on kiekkoileva eläinsuojelija teksti jukka vuorio jääkiekkoilija Tommi Kovanen teki kuluneella kaudella henkilökohtaiset ennätyspisteensä jääkiekon SM-liigassa. Urheilullisen menestyksen lisäksi Kovanen tuli tunnetuksi tehomaataloutta kritisoineista puheenvuoroistaan. Animalialle tehopuolustaja paljasti epäilevänsä, että ennätyspisteet syntyivät osin kasvisruoan tuoman vireyden ansiosta. Vaikka jääkiekkoa ei yleensä mielletä lajiksi, jonka parissa keskusteltaisiin yhteiskunnallisista ilmiöistä, on asia ehkä muuttumassa. Animalian numerossa 1/2010 kerrottiin kanadalaisesta NHLpelaaja Georges Laraquesta, joka oli osallistunut turkisten vastaiseen mielenosoitukseen ja ryhtynyt vegaaniksi. Suomessa Tommi Kovanen osoittaa, että kiekkoilija voi kommentoida muitakin asioita kuin maaleja ja taklauksia. Jääkiekkotermistöä lainaten Tommi Kovasta voisi tituleerata eläinten tehopakiksi. Barrikadeille en lähde hyppimään, mutta minusta jokainen voisi miettiä mitä joulupöytään laittaa. Olen puhunut asiasta muidenkin pelaajien kanssa. Joukkueessa on muitakin, jotka ajattelevat samalla tavalla. Tehopuolustaja Tommi Kovanen Rauman Lukon tiedotustilaisuudessa joulukuussa. Tehopakki perää empatiaa eläimille Kovasen perheeseen kuuluu vaimon lisäksi kaksi kissaa. Kiekkoilijaa on jo pitkään hämmentänyt, miksi monet ihmiset suhtautuvat täysin eri tavoin lemmikki- ja tuotantoeläimiin. Tätä asiaa olen paljon miettinyt ja surullisena seuraan ihmisten toimia. Tuntuu, että elämme jonkinlaisessa illuusiossa ja ihmisistä on tullut teflonia, ajatuksia myöten, puolustaja pohtii. Uskon, että hyvin monet ihmiset pystyvät helposti sulkemaan silmänsä ja korvansa kaikelta kärsimykseltä ja vetämään rajan vain niihin tunteisiin, jotka heitä ainoastaan koskevat. He osaavat myös selitellä itselleen ja muille, miksi aina löytyy tekosyy olla välittämättä, Kovanen sanoo. Paitsi sanoistaan, Kovanen tunnetaan myös teoistaan. Aiemmin luomulihassa pidättäytynyt puolustaja jätti eläintuotantotiloilla kuvattujen videoiden aikaansaaman kohun jälkeen lihan syömisen kokonaan. Palaute on ollut hyvin positiivista sekä pelaajilta että valmentajilta. Ja mikä parasta, monet joukkuekavereistani ovat vähentäneet lihan syöntiä. Toimitusjohtajammekin tuli olalle koputtamaan ja sanoi, että oletpa hyvällä asialla, Tommi Kovanen muistelee. Mutta kertokoon se tämän hetken hengestä ja arvoista, että muutama viikko selkääntaputtelun jälkeen toimitusjohtajamme myi Rauman jäähallin oikeudet lihajalostamolle. Eli halua ja tahtoa on, mutta kun raha astuu kuvioihin, selkäranka napsahtelee, Kovanen kritisoi. Jääkiekkoilija Tommi Kovanen on Animalian sikakampanjan kummi. Lue lisää Tommin ajatuksia sikakampanjan kesäkuussa aukeavilta nettisivulta osoitteesta www.saastapossu.fi Tommi Kovanen jääkiekkopuolustaja s. 15. 7. 1975 175cm / 75kg Joukkueet SM-liigassa: KalPa, Pelicans, JYP, HIFK ja Lukko. Paras hetki kaukalossa: Pelit keväällä 2006 sveitsiläisen Fribourgin riveissä. Paras hetki kaukalon ulkopuolella: Naimisiinmeno kesällä 2009. 2 /2010 5
Uutiset Koonneet Laura Uotila ja Tanja Eskola kanerva pelli Lihatalot tarkkailemaan sikojen hyvinvointia liha-alan yritykset alkavat seurata sopimustilojensa sikojen hyvinvointia. Indikaattoreina käytettäneen muun muassa sikojen kuolleisuutta, lihantarkastuksessa saatuja tietoja sikojen kunnosta sekä lääkkeiden käyttöä sopimustiloilla. Indikaattoreille tullaan määrittelemään hälytysrajat: Jos sikatilan status vaihtuu indikaattorien perusteella huonommaksi eli keltaiselle vyöhykkeelle, toiminta yritetään korjata hyväksyttävälle tasolle tilakohtaisella neuvonnalla. Jos tilannetta ei saada korjattua vuodessa, päättyy lihayrityksen ja sopimustuottajan yhteistyö. Laiminlyönneistään punaiselle listalle joutuvat tilat joutuvat kokonaisvaltaiseen liha-alan boikottiin, sillä myös suurin osa teurastamoista on sitoutumassa järjestelmään. Lihatalot sitoutuvat myös järjestämään sikojen hyvinvointiin liittyvää koulutusta sopimustuottajilleen sekä tiukentamaan terveydenhuoltovaatimuksia. Terveydenhuoltokäynteihin tullaan liittämään eläinten hyvinvoinnin havainnointia sekä lajityypillisen käyttäytymisen toteutumismahdollisuuksien seurantaa. Uusi järjestelmä on tarkoitus käynnistää ensi vuoden alussa. lu Euroopan Vihreät vaatii EU:n kattavaa turkistarhauskieltoa koska kokemukset osoittavat, ettei tarhausta voida harjoittaa eläinten hyvinvointia turvaavalla tavalla, Euroopan Vihreät (EGP) vaatii turkistarhauksen lopettamista siirtymäajalla koko Euroopassa. Kanta hyväksyttiin Euroopan Vihreän Puolueen valtuuskunnan kokouksessa Barcelonassa maaliskuussa. Turkikset ovat ylellisyystuote, jota ihmiset eivät edes tarvitse. Eläimille tarhaus aiheuttaa kärsimystä. EU:n tulee rakentaa taloudestaan eettisesti ja ekologisesti kestävä, EGB:n kantaa valmistelemassa ollut Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki painottaa. te Yves Rocher on eläinkokeeton ranskalainen kosmetiikkaketju Yves Rocher on hyväksytty Animalian kosmetiikkalistalle. Animalian eläinkokeettoman kosmetiikan listalle pääsevät ne yritykset, jotka ovat sitoutuneet kansainväliseen HCS (Humane Cosmetic Standard) -standardiin. Näiden yritysten koko tuotantoprosessi valvotaan ulkopuolisen auditointiyrityksen taholta niin, että eläinkokeettomuus varmistuu sekä ainesosien että lopputuotteiden osalta. te Eläinkokeet johtavat harhaan animalia kun eläinkoe ei tuotakaan positiivista lopputulosta, houkutus jättää tulokset kokonaan julkaisematta on huolestuttavan suuri. Julkaisematta jääneet tutkimustulokset kasvattavat harhaa eläinkokeiden sovellettavuudesta ihmisten hoitoon ja luultavasti selittävät sen, miksi eläinkokeiden lupaavatkaan tulokset kovin harvoin johtavat tehokkaisiin hoitoihin. Tieto perustuu PLoS Biology -lehdessä julkaistuun tutkimukseen, jota varten analysoitiin 525 eläintutkimusta ja 1 359 eri eläinkoetta. Kokeilla oli tutkittu 16 eri aivohalvaushoitoa. Tehtyjen eläinkokeiden ja niiden hyvien tulosten perusteella pitäisi esimerkiksi aivohalvaukseen olla käytettävissä yli 500 tehokasta hoitoa. Todellisuudessa ainoastaan kaksi näistä hoidoista tehoaa ihmisiin. Julkaisematta jääneet eläinkokeiden tulokset lisäävät usein myös eläinkokeiden määrää, koska samat eläinkokeet voidaan tehdä aina uudestaan, kun tietoa niiden epäonnistumisesta ei ole saatavilla. Useat tiedelehdet ovatkin viime aikoina aloittaneet myös negatiivisten tutkimustulosten julkaisemisen. Pakollista tämä ei kuitenkaan ole, joten eläinkokeiden negatiivisten tulosten ongelmat eivät vielä ratkea. Tutkimuksesta uutisoi Nature-lehti. lu 6 2 /2010
Kolumni Tanja Karpela Valhe ja totuus muistat varmaankin tarinan valheesta ja totuudesta. Valhe ja totuus leikkivät yhdessä ja kirmailivat pitkin ja poikin, kunnes päättivät mennä yhdessä uimaan. Valhe ja totuus riisuivat vaatteensa rannalle ja hyppäsivät veteen. Aikansa uituaan pomppasi valhe vedestä, puki totuuden vaatteet ylleen ja lähti maailmalle rellestämään. Alaston totuus nousi vedestä ja lähti ajamaan takaa totuuden vaatteisiin pukeutunutta valhetta. Siitä lähtien on alaston totuus ajanut valhetta takaa. Tämä tarina tulee joskus mieleen, kun lukee politiikassa esitettyjä perusteluja olemassa oleville asioille tai valmistelluille päätöksille. Erityisesti eläin- ja luonnonsuojeluasioissa on suorastaan surkuhupaisaa törmätä mitä käsittämättömimpiin perusteluihin, joilla yritetään maalata hyvinkin arveluttava tai eettisesti kestämätön toiminta suorastaan eläinsuojelullisiksi pyrkimyksiksi. Otetaanpa tarkastelun alle viime aikoina paljon puhututtanut turkistarhaus. Animalia on ansiokkaasti ajanut tavoitetta lopettaa Suomessa turkistarhaus vuoteen 2025 mennessä eläköitymisen ja uudelleen kouluttautumisen kautta. Tämä tavoite tulisi kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan, jotta asiaa voidaan saada eteenpäin hallitusti ja suunnitellusti ottaen huomioon elinkeinonharjoittajien tilanteet. On hyvä, että asiasta on käyty julkisuudessa keskustelua ja kuten aina, keskustelussa on esitetty kantoja turkistarhauksen jatkamisen puolesta ja vastaan. Eräs usein esitetty perustelu turkistarhauksen jatkamisen puolesta kuitenkin särähtää korvaan alun tarinan opettamalla tavalla. On esitetty, että turkistarhaus tulisi säilyttää Suomessa siksi, et- tä muutoin tarhaus siirtyy Kiinaan, jossa eläinsuojeluasiat ovat paljon huonommalla tolalla. Turkistarhausta siis perustellaan jatkettavaksi eläinsuojeluun vedoten. Tämä on mielestäni varsin käsittämätön perustelu siksi, että suomalaiset tarhaajat ovat jo myyneet siitoseläimiään Kiinaan. Tuolloin ei tainnut olla huolena eikä mielessä Kiinan eläinsuojeluongelmat. On aivan totta, että Kiinan eläinsuojeluongelmat ovat mittavia. Turkistarhausta Suomessa ei sillä kuitenkaan voida perustella; Kun oikea käsi myy siitoseläimiä Kiinaan ja vasen julistaa, että tarhausta Suomessa pitää jatkaa, ettei tarhaus siirry Kiinaan. Politiikassa ja julkisessa keskustelussa on siis hyvä pohtia, mikä esitetyn perustelun taustamotiivi oikeasti on. Äkkiseltään eläinsuojelupyrkimykseksi muotoiltu perustelu saattaakin olla valhe pukeutuneena totuuden vaatteisiin. Tanja Karpela Kirjoittaja on kolmannen kauden kansanedustaja, entinen kulttuuriministeri ja vakaumuksellinen eläinten ystävä. keskusta.fi/kuvapankki Sanottua Pääministeri Matti Vanhanen uskoo, että televisiossa nähdyt sairaat turkiseläimet asuvat sairasosastolla, joka sijaitsee ihan siinä eläinten koulun ja eläinten kirkon vieressä. Helsingin Sanomien Nyt-liite 5.3.2010. Risut ja ruusut Tavarataloketju Stockmannille epäeettisesti tuotetun ja epäterveellisen hanhenmaksan myynnistä. Minä olin ansainnut sen. Kerran olin tulossa Pariisista työmatkalta, ja siellä oli eduskuntatalon rapulla kyltti, jossa luki, että Marimekko on verimekko. Silloin ajattelin, että huomenna myyn Grünsteinin pois. - Marimekon entinen toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen. Helsingin Sanomat 3.3.2010. Tavarataloketju Stockmannille päätöksestä luopua häkki- ja virikehäkkikanaloissa tuotetuista kananmunista. Muut oppilaat heittelivät vanhempaa tytärtä lihanpaloilla kotitalouden tunnilla, eikä edes opettaja puuttunut asiaan. Kotiin tuli popsi, popsi porkkanaa -pilasoittoja. Vegaaniperheen äiti Sari Simonen muistelee tyttärensä kouluvuosia 20 vuotta sitten. Iltalehti 14.4.2010. 2 /2010 7
Kuvassa huippumallit Nanna Grundfeldt ja Kolja, sekä Koljan isännän, Animalian hallituksen varapuheenjohtaja Sami Säynevirran jalka Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjan kuvauksissa maaliskuussa. teksti tanja eskola kuvat jere hietala mallit nanna grundfeldt, luna ja kolja Nanna tahtoo turkistarhattoman Suomen Animalian helmikuussa alkanut Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanja huipentuu toukokuussa. Kampanjan tavoitetta turkistarhattomasta Suomesta ovat asettuneet tukemaan useat kymmenet julkisuudesta tutut henkilöt. nanna grundfeldt, malli ja Suomen huippumalli vuodelta 2009, ei empinyt, kun Animalia kysyi hänen halukkuuttaan osallistua turkiskampanjaan tammikuussa. Nanna oli innoissaan voidessaan antaa oman panoksensa turkiseläinten paremman huomisen hyväksi. Olen aina ollut eläinläheinen, minulla on kaksi kissaa ja koira, ja nyt olemme ehkä hankkimassa kanoja veljeni kanssa. Haluan hyödyntää mallinuraani myös hy- viin tarkoituksiin, ja Animalia tekee tärkeää työtä eläinten puolesta, Nanna kertoo. Kettu versus koira Mikä erottaa naalin puudelista? kysytään Animalian kampanjassa, jossa herätellään ihmisiä pohtimaan, mitä eroa on turkis- ja lemmikkieläimen oikeuksilla ja itseisarvolla. Miksi kettua on sallittua ja yleisesti hyväksyttyä kantaa päällä ja kohdella julmasti, mutta koiraa ei? Todellisuudessa eron turkiseläimen ja ihmisen parhaan ystävän välille tekee ihminen itse hyväksikäyttämällä toista ja pitämällä hyvänä toista. Nanna ei pukeudu puudeliin eikä naaliin Kysymyksen ketun ja koiran erosta Nanna kuittaa sanomalla, ettei eroilla ole merkitystä. Jos emme tekisi turkkia lemmikkikoirasta, ei sitä tulisi tehdä tarhake- 8 2 /2010
tustakaan. Ihmisten tulisi Nannan mielestä pikemminkin ajatella koiraeläinten yhtäläisyyksiä. Molempia tulisi kohdella tasavertaisesti, sillä molemmat ansaitsevat hyvän elämän. Turkistarhaus tulee Suomessa lopettaa, sillä turkiseläinten elämä ei ole hyvää elämää, Nanna vaatii. Muoti tuntuu suosivan turkiksia vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Mallina ei voi aina valita, mitä päälleen laittaa, mutta Nanna lohduttautuu ajatuksella, että aina voi kieltäytyä. En tiedä, miksi ne turkikset on niin pop muotimaailmassa. Tekoturkiksissa ei ole minusta mitään vikaa, vaikka en itse käytä edes sellaisia. Mutta kun on kyse miljoonabisneksestä, niin siinä riittää haastetta, Nanna pohtii. Turkiskampanjan finaalissa julkkikset mukana Animalia jalkautui toukokuun toisella viikolla Helsingissä Lasipalatsin edustalle keräämään kansanedustajille lähetettäviä vetoomuskortteja turkistarhauksen lopettamiseksi yhdessä julkkistukijoiden kanssa. Katso, mitä mieltä sinun kansanedustajasi on turkistarhauksesta ja lähetä edustajallesi turkisterveisiä osoitteessa www.animalia.fi/turkisviesti. Lue Animalian nettisivuilta, ketkä muut julkisuudesta tutut suomalaiset tukevat Animalian kampanjaa www.animalia.fi/turkistarhatonsuomi. Huippumallit HAUssa Huippumallin uransa turkiskampanjan kuvauksissa aloittivat Animalian toimistollakin usein vierailevat löytökoirat Kolja ja Luna. Kolja, n. 3 v. Koljan pesti sujui varovaisen alun jälkeen varsin mallikkaasti. Koljan asenne mallibisnekseen oli rento, vaikka huoli isännästä välillä kalvoikin. Tarkan kuvanrajauksen taitavan Jere-kuvaajan ansioista Kolja ja Sami saatiin kuitenkin pidettyä toistensa lähellä joka otoksessa. Siviilissä Kolja on Viipurin löytökoira. Se otettiin talteen bussipysäkiltä, jolla se seisoskeli päivästä toiseen kuin jotain odottaen. Kolja toimitettiin koiratarhan ja lopulta Viipurin koirat -yhdistyksen kautta Suomeen joulukuussa 2008. Kolja on äärettömän kiltti, rauhallinen ja hyväntahtoinen koiraneiti, jonka arkuus pohditutti Sami-isäntää ensi alkuun, mutta luottamuksen vahvistuttua Koljan rohkeus on kasvanut: Enää ainoastaan vieraat miehet saavat Koljan vähän varovaiseksi. Luna, ainakin 10 v. Eläkepäiviään viettävä Luna todisti sen, ettei todellinen kauneus katso ikää. Poseeraaminen Nannan kanssa onnistui yli odotusten, sillä Lunan kostean vetoavan katseen kautta filmille tallentui kaikki olennainen pienen koiran elämästä. Luna on luonteeltaan hyvin kiltti, mutta silti varsin topakka koirarouva, jonka historia alkaa Espanjasta. Tarina kertoo, että Luna oli hylätty malagalaiselle koiratarhalle, kun sen iäkäs omistaja ei enää pystynyt siitä huolehtimaan. Tarhalla Luna joutui viettämään vuoden ennen pääsyään Suomeen vuonna 2007 Kodittomat Espanjan Koirat -yhdistyksen avustuksella. Täällä se sai uuden kodin emäntänsä Auran ja Iippa-koiran kaverina. 2 /2010 9
Turkistarhaus alkoi Virossa 1920-luvulla. Viron tilastokeskuksen mukaan maassa on nykyään noin 200 000 turkiseläintä. Eläinlääkintä- ja elintarvikelautakunta on rekisteröinyt 22 turkistarhaa, jotka vievät tuotteitaan enimmäkseen Suomeen, Turkkiin ja Venäjälle. Eläinten puolesta -liikkeen mukaan Virossa on kuitenkin yli 35 turkistarhaa eri puolilla maata. Turkistarhaus on Virossa vaiettu elinkeino Turkistarhaus on arkipäivää Suomen ohella myös naapurissamme Virossa. Järkyttävät videot suomalaisilta turkistarhoilta saivat kuitenkin varsin vaisun vastaanoton sikäläisessä mediassa. Virolaisten eläinsuojelujärjestöjen mukaan julkinen keskustelu tarhauksesta on vähäistä, sillä turkisalaa verhoaa Virossa niin sankka salamyhkäisyys, etteivät järjestötkään tiedä varmaksi, mitä Viron tarhoilla tapahtuu. baltian maiden suurimmalla turkistarhalla Balti Karusnahakasvanduse AS:lla nyljetään vuosittain 15 000 eläintä. Tarhan johtaja Anatoli Mustonen myöntää, että firmalla menee hyvin. Myötätuulta purjeisiin ovat puhaltaneet muodin virtaukset ja kasvavat maailmanmarkkinat. Tarhaaja Mustonen on vakuuttunut siitä, etteivät Viron turkismarkkinoita tule eläinaktivistit hetkauttamaan. Turkistarhat ovat yksityisaluetta, jonne kolmansien osapuolten pääsy on tiukasti kielletty. Lisäksi tarhojamme vartioidaan hyvin ja portit ovat lukossa. Mustonen uskoo, että varotoimet pitävät aktivistit poissa hänen tarhoiltaan vastaisuudessakin. Viron eläinsuojeluyhdistyksen (ELS) ja Loomade Nimel (Eläinten puolesta) -järjestön edustajat myöntävät, etteivät he ole perillä Viron turkistarhojen tilasta: Koska ulkopuolisia ei pääste- animalia tä tiloille, yhdistyksemme ei ole saanut valituksia tai vihjeitä kaltoin kohdelluista eläimistä, Evelyn Valtin ELS:n johtokunnasta kertoo. Olemme kuitenkin olleet yhteydessä turkistarhojen entisiin työntekijöihin, jotka ovat vahvistaneet epäilymme eläinten huonoista oloista. Eläinten puolesta -järjestön aktiivijäsen Kristina Mering on huolissaan turkistarhauksen ympärillä leijuvasta salaisuuden verhosta: Virosta puuttuu kokonaan julkinen keskustelu turkistarhauksesta. Voisi luulla että yksi syy salailuun ovat juuri turkiseläinten huonot olot, Mering toteaa. ELS:n johtokunnan ja Viron Vihreän Liiton jäsenen Heiki Valnerin mukaan Viro tarvitsisi kipeästi radikaaleja aktivisteja, jotka valokuvaisivat ja filmaisivat tarhoilla. Kyllä, se on laitonta, mutta se on ainoa keino saada tietää, mitä tarhoilla todella tapahtuu. Siksi en tuomitse suomalaisia radikaaleja. Tarhauskielto kytee pinnan alla Mielipiteet turkistarhauksen kieltämisestä Virossa vaihtelevat. Meringin ja Valtinin mielestä kielto on melko realistinen, ovathan Euroopan valtiot yksi toisensa jälkeen kieltämässä turkistarhausta. Vihreän Liiton Valner kuitenkin olettaa, ettei talouskriisin ja huipputyöttömyyden aikoina kukaan halua kuullakaan tarhauksen kieltämisestä Virossa. Viron eläintensuojeluyhdistys (ELS) työskentelee yhdessä Viron Vihreän Liiton kanssa saadakseen läpi uuden muutoksen eläinsuojelulakiin. Voimaan tullessaan lakimuutos kieltäisi eläinten kasvattamisen pelkästään turkiseläimiksi vuoteen 2020 mennessä. Valner epäilee kuitenkin, etteivät uudet rajoitukset tule vastaamaan ELS:n Viron maatalousministeriölle lähettämiä muutosehdotuksia. Meidän on vain oltava realistisia ja otettava Viron nykyinen kehitystaso huomioon. Täällä eläinsuojelijat nähdään edelleen sekopäisinä kiihkoilijoina, joilla ei ole parempaa tekemistä kuin taistella joidenkin likaisten elukoiden hyvinvoinnista. Tällaisessa maailmassa me elämme, Valner myöntää surullisena. annika lepp Viron eläinsuojeluyhdistyksen Evelyn Valtin haluaisi, että Viro seuraisi muita EU-maita ja kieltäisi turkistarhauksen. annika lepp 10 2 /2010
kanerva pelli Tekemisen puutetta ei osata nähdä ongelmana, koska kaikille ei ole selkeää, millaista tekemistä eläimet tarvitsevat voidakseen hyvin. Tutkimustiedolla tuskaa vähemmäksi eläinten hyvinvointikeskus perustettiin vuonna 2009 Helsingin yliopiston yhteyteen. Keskuksen tarkoituksena on kerätä yhteen alan asiantuntijoita ja edistää siten eläinten hyvinvointia koskevan tutkimustiedon levittämistä ja tunnistaa kansallisia tutkimustarpeita. Hyvinvointikeskusta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. FT Satu Raussi astui eläinten hyvinvointikeskuksen johtoon vuodenvaihteessa. Aiemmin hän on toiminut tutkijana ja erikoistunut nuorten nautojen käyttäytymiseen. Keskuksen johtajana hän tulee keskittymään eläinten hyvinvointiin liittyvän asiantuntijaverkoston tehokkaaseen pyörittämiseen, alan tutkimustiedon levittämiseen ja sen tuomiseen yhteiskunnallisen keskustelun pohjaksi. Tässä toimii tavallaan kolmio, eli Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), maa- ja metsätalousministeriö (MMM) ja tutkimuksen edustajat. Heidän välillään minä pyrin välittämään tietoja esimerkiksi tarpeellisista kehitysalueista ja uusimmista tutkimustuloksista, Raussi kertoo. Keskuksen piiriin kuuluvat kaikki eläimet, jotka jollain tapaa ovat ihmisen vaikutuksen alaisina ja yhteiskunnallisessa keskustelussa esillä. Keskuksen toiminta kattaa jo tuotantoeläimet, tulevaisuudessa siellä tullaan huolehtimaan myös lemmikkien hyvinvoinnista. Eläinsuojelulaki kaipaa uudistusta Suomen eläinsuojelulain kokonaisuudistustyö aloitetaan lähiaikoina, ja siihen myös Satu Raussi osallistuu aktiivisesti. Tällä hetkellä suurimpia ongelmia tuotantoeläinten hyvinvoinnissa aiheuttavat tilanahtaus ja tekemisen puute. Varsinkaan tekemisen puutetta ei osata nähdä aina ongelmana, koska kaikille ei ole selkeää, millaista tekemistä eläimet tarvitsevat voidakseen hyvin, Raussi miettii. Eläinten oloihin on tulossa pieniä parannuksia jo ennen lakiuudistusta: Siat ovat saamassa enemmän tilaa ja kuivikemateriaalin käyttö tulee pakolliseksi. Investointituilla puolestaan ohjataan uusia rakennuksia entistä paremmiksi eläinten kannalta, kun tukia on mahdollista saada vain eläinsuojelulain minimivaatimukset ylittäviin eläinsuojiin. Eläintilojen suunnittelijoilla on Raussin mukaan merkittävä vastuu eläinten hyvinvoinnista. Käytännössä eläinlääkäreiden tulisi tarkastaa ja hyväksyä eläinrakennuksen suunnitelmat, mutta aina näin ei valitettavasti tapahdu. Kuluttaja-aktiivisuus on tärkeää Tuotantoeläinten hyvinvointiongelmat puhuttavat tällä hetkellä koko Eurooppaa. Ratkaisuksi kuluttajien vaatimuksiin on ehdotettu eläinten hyvinvointi -merkkiä, joka voitaisiin myöntää sellaisille eläinperäisille elintarvikkeille, jotka on tuotettu tietyin, lainsäädäntöä korkeammin vaatimuksin. Merkinnän hyvä puoli on se, että se toisi eläinten kannalta hyville tiloille mahdollisuuden erottua markkinoilla ja kuluttajille mahdollisuuden valita niitä tuotteita. Merkintä lisäisi myös valvontaa sen piiriin kuuluvilla tiloilla. Valitettavasti merkintä ei kuitenkaan auttaisi niiden tilojen eläimiä, jotka jäävät sen ulkopuolelle, Raussi pohtii. Satu Raussin mielestä kuluttajilla on paljon valtaa vaikuttaa siihen, miten tuotantoeläimiä pidetään Suomessa. Luomutuotteitakin olisi jaksettava kysyä aina vaan uudestaan ja uudestaan, ja kun niitä tulee kauppaan, on muistettava myös kiittää niistä. Raussi arvostaa myös eläinsuojelujärjestöjen aktiivisuutta, sillä ne saavat aikaan sellaista keskustelua eläinten hyvinvoinnista, mitä muuten ei käytäisi. Lopulta yhteiskunnallinen keskustelu vaikuttaa aina säädöksiin asti, Raussi uskoo. Eläinten hyvinvointikeskuksen toimintaa voi seurata blogin kautta, jossa julkaistaan runsaasti myös muita ajankohtaisia eläinten hyvinvointiin liittyviä uutisia: http://elaintenhyvinvointikeskus.edublogs.org. laura uotila 2 /2010 11
sey:n arkisto Vapaaehtoiset eläinsuojeluvalvojat paikkaavat viranomaisvalvonnan aukkoja suomessa toimii tällä hetkellä noin 120 vapaaehtoista eläinsuojeluvalvojaa ja -neuvojaa. Eläinsuojeluviranomaisten aika ei riitä kaikkien eläinsuojeluilmoitusten tarkastamiseen, ja toisaalta monelle ilmoittajalle on pienempi kynnys ottaa yhteyttä eläinsuojeluvalvojaan varsinaisen viranomaisen sijaan. Vapaaehtoisilla eläinsuojeluvalvojilla ei ole viranomaisoikeuksia, eli he eivät voi antaa eläimiä koskevia määräyksiä. He voivat kuitenkin ohjeistaa ja neuvoa eläimen oikeanlaisessa hoidossa, ja tarvittaessa viedä asian eteenpäin viranomaisten käsiteltäväksi. Eläinsuojeluvalvonta kuuluu Suomessa periaatteessa viranomaisten hoidettavaksi, mutta käytännössä vapaaehtoinen toiminta on välttämätöntä. Eläinsuojeluvalvojat kouluttaa ja verkoston toiminnasta vastaa SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto. Uudet eläinsuojeluvalvojat koulutetaan yhteensä 9 päivää kestävällä kurssilla. Kurssin lopuksi järjestetään loppukoe, jonka läpäisseet voivat anoa SEY:ltä oikeutta toimia liiton vapaaehtoisena eläinsuojeluvalvojana. Lisäksi valvojilta edellytetään suosituksia paikallisilta eläinsuojelutoimijoilta. Tänä keväänä kurssi järjestettiin Oulussa, SEY:n viestintäpäällikkö Maria Blomster kertoo. Valvojan työ vaatii kylmää päätä ja lämmintä sydäntä Blomsterin mukaan erityisen tärkeää eläinsuojeluvalvojalle on hyvä tietotaito eri eläimistä jo ennen valvojaksi ryhtymistä, esimerkiksi harrastusten tai työn kautta. Mutta myös vahvat hermot sekä hyvät sosiaaliset taidot ovat tärkeitä, sillä työhön kuuluu hyvin paljon ihmisten kanssa neuvottelemista. Myöskään liian herkkä tai helposti tulistuva ihminen ei tässä työssä pärjää, sillä pää on pystyttävä pitämään kylmänä tuli eteen mitä tahansa, Maria Blomster kuvailee. Lemmikit työllistävät eniten Eläinsuojeluvalvojien eteen tulevat tapaukset riippuvat paljon valvojan toimialueesta. Kaupungeissa työllistävät eniten lemmikkieläinten olojen tarkastukset, maaseudulla tarkastuksia tehdään myös tuotantoeläintiloille. Seura- ja harraste-eläimistä tulee ilmoituksia eniten, koska ne näkyvät ulkopuolisille paremmin kuin tuotantoeläimet. Suljetuissa tuotantoeläinrakennuksissa eivät naapurit juuri vieraile, joten tietoa tuotantoeläinten oloista on vaikea saada, Blomster kertoo. Yleisimmin tapaukset koskevat puutteellista hoitoa, kuten liikunnan tai ruokinnan laiminlyömistä. Suoranaisia väkivalta- tai sadistisia tapauksia tulee valvojien eteen onneksi vain harvoin. 12 2 /2010
Yhteistyössä viranomaisten kanssa Koska vapaaehtoisilla valvojilla ei ole viranomaisoikeuksia, on hyvä yhteistyö paikallisten eläinsuojeluviranomaisten kanssa tärkeää. Varsinaisilla viranomaisilla, kuten esimerkiksi poliiseilla, ei välttämättä ole kunnollista eläinsuojelulain tuntemusta, tai pahimmillaan poliisi ei edes tiedä olevansa eläinsuojeluviranomainen. Valvojien työ onkin korvaamatonta, koska viranomaisilla ei ole riittävästi aikaa tai edes riittävästi tietoa hoitaa kaikkia tulevia eläinsuojeluilmoituksia, Maria Blomster huomauttaa. Ihanteellinen tilanne olisi se, että valvojat voisivat pääasiassa keskittyä ennaltaehkäisevään eläinsuojelutyöhön eli ihmisten neuvontaan. Tällä hetkellä viranomaisvalvonnan tila on kuitenkin niin huono, että vapaaehtoisten valvojien aika menee eläinsuojeluilmoitusten tarkastamisessa, vaikka virallisestihan ne olisi viranomaisten hoidettava. Eläinsuojeluvalvojien työ on aikamoista tulipalojen sammuttamista niiden estämisen sijaan, Blomster summaa. Lisätietoja SEY:n valvojatoiminnasta sekä tulevista kursseista saa osoitteesta www.sey.fi. laura uotila Eläinsuojeluvalvojille enemmän päätösvaltaa teksti ja kuva vera miettinen vantaalainen Pirkko Mikkola on vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja. Hänelle työ on kutsumus, johon lähtosykäyksen antoivat viestinten välittämät kuvat kärsivistä eläimistä ja eläinten kuolemista, joihin syypäänä oli ihminen. Pirkko Mikkola osallistui vuosi sitten SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton järjestämälle eläinsuojeluvalvojakurssille tarjoten auttavan kätensä eläimille. Tällä hetkellä Mikkola toimii SEY:n alaisena eläinsuojeluvalvojana Vantaan ja Helsingin alueella. Mikkolan mukaan yleisimmin ilmoituksen eläinsuojeluvalvojalle tekee naapuri. Usein taustalla ovat vain naapurusten huonot välit, mutta joskus yhteydenotto paljastaa vakavan tapauksen. Saimme vähän aikaa sitten ilmoituksen omistajasta, joka pahoinpiteli koiraansa. Puhuin hänen kanssa puhelimessa monta tuntia. Hän oli asiallinen, mutta puolusteli tekojaan, eikä tajunnut tilanteen vakavuutta. Hän sanoi koiransa olevan niin luupää, että koulu- tus vaatii kovempia otteita, Pirkko Mikkola päivittelee. Myös vanhoista ja sairaista eläimistä tulee yhteydenottoja valvojille. Viime kesänä Mikkola sai ilmoituksen 14-vuotiaasta, halvaantuneesta koirasta. Kun hän tapasi omistajat, koira oli silminnähden huonossa kunnossa. Vastaanotto ei ollut kovin miellyttävä. Ehdotin varovasti koiran lopettamista, mistä pariskunta raivostui. He aikoivat ostaa sille rollaattorin En voinut uskoa kuulemaani,mikkola muistelee. Olen itse luopunut monesta koirasta elämäni aikana, ja joka kerta se tekee yhtä kipeää. Mutta luopuminen on myös eläinrakkautta. Eläinsuojelulainsäädäntö rajoittaa valvojien työtä Vapaaehtoisten eläinsuojeluvalvojien työ on tärkeä osa eläinten hyvinvointia, sillä viranomaisten aika ei riitä kaikkeen tarvittavaan. Valvojia tulisi olla enemmän. Suurimpana ongelmana Pirkko Mikkola näkee kuitenkin eläinsuojelijoiden ja -neuvojien rajoitetun päätösvallan sekä viranomaisten hitauden. Mikkola kerran jo jätti eläinsuojelutehtävät, kun hänestä tuntui, ettei apu mennyt perille kovista ponnisteluista huolimatta: Mikkolan tekemän eläinsuojeluilmoituksen jälkeen meni kuukausia, ennen kuin viranomaiset puuttuivat asiaan. Ja tilanne on edelleen ratkaisematta, koska viranomainen ei ole tehnyt päätöstä. Tuntuu turhauttavalta nähdä eläinten kärsivän, kun ei itse voi enempää auttaa, Mikkola suree. Mutta eihän tätä noin vain lopeteta, kun sydän on vahvasti tekemisessä mukana, vaikka kyllä tässä joutuu itseänsä kovettamaan, Pirkko Mikkola toteaa kyynelsilmin. Pitkäkarvainen mäyräkoira Donna tuli Tallinnasta eläinsuojeluvalvoja Pirkko Mikkolalle vuoden ikäisenä. Entinen omistaja joutui luopumaan koirasta allergian takia. 2 /2010 13
Kirjavinkit Älykäs eläin Viitala, Jussi: Älykäs eläin. Atena kustannus 2010, 206 s. kirja Biologi Jussi Viitalan uusi teos Älykäs eläin pohtii kysymystä, onko ihminen maapallon älykkäin laji ja millaisia älyllisiä ominaisuuksia on muilla eläinlajeilla. Usein me ihmiset pidämme itseämme automaattisesti älykkäimpänä lajina maailmassa ja eläinten saavutukset kuitataan helposti vaistotoiminnoiksi. Viitala käy teoksessaan läpi kuitenkin lukuisia esimerkkejä, jotka todistavat eläinten älykkyydestä, ongelmanratkaisusta ja tietoisesta ajattelusta: Esimerkiksi korppi tunnistaa oman peilikuvansa ja simpanssiyhteisöt rakentavat työkaluja, joiden tekeminen siirtyy perimätietona lauman poikasille. Osuvaa on kirjassa myös pohdinta siitä, että niin älykkäänä ja loogisena pidetyn ihmisen toiminnasta itse asiassa suuri osa perustuu evoluutiosta kumpuaviin vaistoi- hin. Jopa taipumus uskonnollisuuteen ja auktoriteettiuskoisuuteen on pystytty paikantamaan tiettyyn geeniryppääseen! Viitalan teos on kunnianhimoinen pyrkimys kartoittaa laaja filosofinen ja biologinen aihe yhden kirjan sivuilla. Parasta antia teoksessa ovat lukuisat esimerkit eläinmaailmasta, huolelliset selvitykset uusimman geenitieteen tuloksista sekä esimerkiksi autististen ihmisten erityiskyvyistä. Kirja on helppolukuinen ja sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneet mm. ihmisaivoista, evoluutiosta, geenien ja oppimisen yhteisvaikutuksesta sekä eläinten kyvyistä älykkääseen ongelmanratkaisuun. Aikaisemmin kirjoittajalta on ilmestynyt mm. Tieto-Finlandia-ehdokkaanakin ollut teos Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen (2004). eeva suhonen Vegaanikeittiö 2.0 Eläinoikeusyhdistys Fauna ry. Vegaanin uusi keittokirja. Like Kustannus 2010. 160 s. kirja Kiinnostus kasvisruokaa kohtaan lisääntyy jatkuvasti, joten ajankohta päivittää Vegaanin keittokirja on mitä otollisin. Edeltäjää myytiin huikeat 10 000 kappaletta, mikä on keittokirjalle Suomessa kunnioitettava saavutus. 11 vuotta sitten julkaistu Vegaanin keittokirja nosti riman korkealle, mutta Vegaanin uusi keittokirja lunastaa odotukset verrattain hyvin. Raikas ulkoasu herättää huomion, ja kirjan alun perehdytysosio veganismiin on kirjoitettu asiantuntevasti ja tavalla, jonka uskon puhuttelevan sekä uteliasta aloittelijaa että vegaaniveteraania. Vaikeampaa on sen sijaan sanoa, kuinka paljon uutta re- septit antavat kokeneelle vegaanille, sillä mullistavan rohkeilta tai kekseliäiltä ne eivät ensikatsomalta vaikuttaneet. Kokeilin kirjasta neljää helpohkoa reseptiä: Kaunis, mutta myös vivahteikas ja tasapainoinen punajuuri-mustapapu-salaatti yllätti iloisesti. (Päätyy meillä seuraavaan juhlapöytään!) Macaroni & Cheese tofusta, kauramaidosta ja oluthiivahiutaleista oli tottumattoman suuhun hiukan tunkkainen, sen sijaan hamppupesto helppo ja maukas. Taatelikakku vakuuttaa minut entisestään siitä, että makeat leivonnaiset ovat se vegaanikeittiön ala, jossa amatöörinkin on helpointa onnistua. Kiitosta siitä, että ruokien ravintoarvot on huolella mietitty. Viehättäviä kuvia olisi katsellut enemmänkin. riikka suominen Lihan himo Hietala, Olli: Lihan himo/lust for meat. Huuda Huuda 2010. 32 s. kirja Olli Hietalan sarjakuvakirjanen Lihan himo on sympaattinen tarina eräästä retkestä kasvissyönnin maailmaan. Aihe tarjoaa oivan mahdollisuuden sortua saarnaavaan, ahdistavaan kertomukseen eläinten kärsimykseen ja parempaan elämäntapaan heräämisestä. Tarinan alkupuolella painottuva piinallinen elämä vegaanikämppiksen kanssa ja myöhempiä kasvisruokakokeiluja seuraavat puhdasoppisuusvaatimukset luovat kuitenkin kirjaan monisävyisyyttä ja huumoria. Kirjaa sävyttääkin sekä kirjoittajan pohdiskeleva kriittisyys että jatkuva pilke silmäkulmassa. Kokonaisuus tarjoaa varmasti samaistumispintaa sekä veganismia vierestä ihmetelleille että jokaiselle kasvisruokavalion joskus valinneelle. Kirja ei edes pyri tarjoamaan aukotonta tarinaa kasvisruokakokeiluun ajautumisesta. Joidenkin valintojen ja käänteiden taustat jäävät kertomatta, mutta lukijassa heräävät kysymykset voivat olla ihan terveellisiä. Tarinan sekaan ujuttautuvat vinkit arkisista ruuista ja leivonnaisreseptit. Sivujen alareunassa kulkeva englanninkielinen käännös tekee opuksesta mahdollisen lahjan myös ulkomaalaiselle veganismia tai kasvissyöjää ihmettelevälle ystävälle. salla tuomivaara 14 2 /2010
Eläinystävällisiä asianajopalveluja! Asianajotoimisto Streng Ky Lapinlahdenkatu 27, 00180 Helsinki Puh. 09 7269 6730, Fax 09 6227 6228 joonia.streng@strenglaki.fi www.strenglaki.fi Länsi-Helsingin Kirjanpito Oy Helge Örn (väki)vallattomat -leiri Saako tappaa? Liittyvätkö ihmisiin ja eläimiin kohdistuva väkivalta toisiinsa? Mitä väkivallattomuus tarkoittaa? Voisivatko rauhan- ja eläinjärjestöt toimia väkivallattomuuden puolesta yhdessä? Sadankomitea ja Animalia yhdistävät voimansa ja ideansa järjestämällä nuorille suunnatun (väki)vallattomat -leirin, jossa on tarkoitus miettiä rauhan- ja eläinasian yhteyttä. Leiriohjelma sisältää paitsi antoisia keskusteluja ja avartavaa yhdessäoloa, muun muassa vierailun Loviisan rauhanfoorumiin sekä turkistarhalle tai muulle eläintuotantotilalle. Leiri järjestetään 4. 8.8.2010 upeissa merimaisemissa Porvoossa, Lapparbäckin leirikeskuksessa, noin 60 kilometrin päässä Helsingistä. Leiri tulee olemaan hinnaltaan edullinen ja matkakustannuksista korvataan merkittävä osa. Kysy lisää leiristä ja ilmoittaudu Millalle milla.pyykkonen@sadankomitea. fi / puh. 040 1679660 Kattavat tilitoimistopalvelut yli kymmenen vuoden kokemuksella Länsi-Helsingin kirjanpito Oy Pajamäentie 4 00360 Helsinki puh. 050 3513941 Ota eläinotos ja osallistu kilpailuun! Animalia järjestää kesän kunniaksi valokuvauskilpailun, jossa on kolme aihealuetta: 1) Tuotantoeläinten arkea 2) Eläin ja ihminen 3) Vapaa sarja Voit osallistua yhdellä kuvalla jokaiseen kategoriaan. Jokainen kolmesta voittajasta palkitaan Peter Singerin Oikeutta eläimille -kirjalla! Kilpailuun osallistuneet kuvat jäävät Animalian käyttöön eikä niiden myöhemmästä käytöstä makseta korvauksia. Jos kuvassa on ihminen, varmistathan häneltä, että kuvan saa luovuttaa Animalialle. Kilpailuaika on 1.6. 15.8. Voittajat julistetaan Animalia-lehdessä 3/2010. Voit toimittaa kuvat jpg-muodossa osoitteeseen lehti@animalia.fi tai paperivedoksina osoitteeseen Valokuvakilpailu/Animalia, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki. 2 /2010 15
teksti tanja eskola kuvat istockphoto SIKA Inhimillinen eläimeksi Sikaa kuvataan älykkääksi, sosiaaliseksi, hyvätapaiseksi ja aktiiviseksi eläimeksi. Ihailtavia ominaisuuksia: Ilahtuisimme varmasti itsekin, jos saisimme osaksemme imartelua samoin adjektiivein. Ehkä siksi sanotaankin, että siat muistuttavat enemmän ihmisiä ja koiria kuin nautakarjaa tai lampaita. Sikojen käyttäytyminen on eläintieteilijöiden mukaan monessa mielessä jotain lihansyöjien ja kehittyneempien sorkkaeläinten väliltä. 16 2 /2010
Lain mukaan yhdellä satakiloisella sialla täytyy olla tilaa 0,65m² eli noin sanomalehden aukeaman verran. Sika kulttuurissa kulttuurisena vertauskuvana sian ihmisyys ja ihmisen eläimellinen sikamaisuus ovat jo vuosituhansia pitäneet yhtä. Raamatun kielessä, samoin kuin monoteistisissä uskonnoissa laajemminkin sika edustaa likaisuutta, syntiä, pahuutta, ahneutta ja siveettömyyttä. Sian serkulla, villisialla, on jopa paikka paholaisen symbolina. Varhaisemmassa ja ei niin kristillisessä symboliikassa sikaa on toisaalta pidetty hedelmällisyyden, onnen ja vaurauden vertauskuvana. Arkisessa kielenkäytössämme sika mielletään usein epäsiistiksi ja -korrektiksi ahmatiksi. Myös huonotapaista ihmistä (yleensä miestä) sanotaan siaksi. Porsastelulla tarkoitetaan sotkemista, sikailu on itsekästä, häikäilemätöntä käytöstä ja epäkohteliaasta ihmisestä voidaan käyttää adjektiivia sikamainen. Viimevuosina sikaan on kuitenkin puhekielessä alettu yhdistää positiivisempia mielikuvia: Sikahyvä, sikamakee ja sikasiisti ovat kansan suussa kuluneita kehuja. Populaarikulttuurin ikonisoimat kulttisikahahmot Wagnerista Miss Piggyyn, Putte-possuun ja Nasuun ovat tehneet siasta sympaattisen, huumorintajuisen, ja joskus jopa narsistisen eläinolennon, johon samaistuminen on helppoa. Sika ihmisen historiassa Sikaa on pidetty kotieläimenä yli 7000 vuotta. Kotoisat kesysikamme polveutuvat villisiasta, joka otettiin kotieläinrepertuaariin kiinteän asutuksen myötä: Sika merkitsi vakiintunutta asutusta paimentolaisuuden sijaan, ja näin siitä tuli myös urbanisoitumisen symboli. Paitsi lihasta ja nahasta, on ihmisen kiittäminen sikaa muun muassa jätehuollosta, maatalouden ja lääketieteen edistysaskelista, sekä avusta huume- ja herkkujahdissa: Sian tonkiessa maata kärsällään sai ihminen tiettävästi idean aurasta maanmuokkauksen apuna. Teollistumisen aikakaudella siat olivat korvaamaton apu hävittäessään kotitalouksien jätteet parempiin suihin kaduilta märkänemästä. Sian ja ihmisen anatomia ja geneettinen perimä ovat niin yhtäläiset, että lääketieteessä sikoja on käytetty kokeisiin ja kehitelty ihmisen vara-osiksi jo vuosikymmeniä: Sydänkirurgiassa lainataan läppiä sioilta ihmisille rutiininomaisesti. Ranskassa sikoja on käytetty tryffelien etsintään. Jopa koiraakin paremmalla hajuaistillaan siat ovat osoittaneet keräilijöille maan alla kasvavien arvosienten esiintymispaikat. Saman huippuunsa virittyneen hajuaistin vuoksi sikoja on valjastettu eri puolella maailmaa poliisivoimien avuksi huumejahtiin. Sika luonnossa Siat ovat aktiivisia ja uteliaita laumaeläimiä, joiden reviiri luonnossa voi olla jopa parin sadan hehtaarin laajuinen. Tiluksia mittaillessaan siat vaeltelevat päivittäin 4 6 kilometrin pituisia matkoja. Siat elävät 8 10 eläimen hierarkkisessa laumassa, johon kuuluu emakkoja porsaineen. Karjut elelevät yleensä yksinään, ja vierailevat emakoiden luona vain lisääntymisaikana. Emakko eristäytyy laumastaan ennen porsimista ja saattaa vaellella useitakin kilometrejä löytääkseen sopivan pesäpaikan. Kun sopiva paikka on löytynyt, se kaivaa kuopan ja rakentaa sinne muhkean pesän lehdistä, ruohosta ja oksista. Siat elävät luonnossa hyvin vaihtelevissa oloissa, joten niille on kehittynyt voimakas taipumus tutkia ympäristöään. Ne haistelevat, tonkivat ja näykkivät uteliaina herkällä kärsällään ja oppivat helposti uutta. Sika käyttää tonkimiseen ja muuhun ruoan etsintään noin puolet valveillaoloajastaan. Siat ovat tunnettuja siisteydestään: Ne pitävät pesänsä puhtaana ja jopa vastasyntyneet porsaat välttävät tarpeidensa tekemistä pesään. Siisteyttä kuvaa lisäksi se, että sialla on eri paikat syömistä, lepoa ja nukkumista varten. Mielikuvamme sikojen epäsiisteydestä johtunee sikojen tavasta vilvoitella piehtaroimalla mudassa. Sioille jopa tunteja kestävät mutakylvyt ovat olennainen osa kehonhoitoa, sillä sioilla ei ole hikirauhasia, joten ne kärsivät helposti kuumuudesta. Sika lätissä Suomessa teurastetaan vuosittain 2,4 miljoonaa sikaa. Suomalaisten sikatilojen koot vaihtelevat 100 ja 20 000 välillä. Sikalat jaetaan tuotannon mukaan seuraavasti: Emakkosikala eli porsitussikala tuottaa porsaita. Liha- eli kasvatussikalassa kasvatetaan porsaista sikoja lihantuotantoa varten. Yhdistelmäsikalassa porsitetaan emakot ja kasvatetaan porsaista täysikasvuisia teuraskokoon asti. Jalostus- ja siitossikalat tuottavat jalostuseläimiä muille sikaloille. Lain mukaan yhdellä satakiloisella sialla täytyy olla tilaa 0,65m² eli noin sanomalehden aukeaman verran. Pesäntekomateriaalia ei lain mukaan tarvitse jär- 2 /2010 17
Eettisesti siankasvatus kuuluu eläintuotantomuotojen ongelmallisempaan päähän. jestää, jos se hankaloittaa sikalassa käytettävän lietelantajärjestelmän toimintaa. Sikaloissa sioilla ei myöskään ole mutakylpymahdollisuuksia, vaan ne joutuvat usein kieriskelemään omassa ulosteessaan. Luonnossa siisti sika ei koskaan sotkisi itseään omilla jätöksillään. Sika porsii pari kertaa vuodessa, 10 14 porsasta kerrallaan. Porsaat joutuva kokemaan ensimmäisten elinpäivien aikana monta kivuliasta toimenpidettä, kuten korvien loveamisen, hampaiden katkaisun ja kastraation. Tehosikaloissa porsaat vieroitetaan emostaan viiden viikon ikäisinä. Luonnossa emakko imettää porsaitaan 12 17 viikon ikäisiksi asti. Porsaiden vierotuksen jälkeen emakko siemennetään uudelleen tiineeksi. Siinä, missä luonnonvarainen sika käyttää vuorokaudessa jopa 8 tuntia syömiseen ja ruuan etsintään, sikaloissa ruokai- lu on fast foodia, mistä johtuu, ettei reilun puolen tunnin aterioinnissa ole tarpeeksi aktiviteettia sioille. Tekemisen puutteen lisäksi karut, kuivikkeettomat karsinat, huono ilmanvaihto, liian suuret ryhmät, ahtaus, melu ja loistartunnat aiheuttavat sioille häiriökäyttäytymistä, kuten tappeluita, häkin putkien ja toisten sikojen saparoiden, korvien ja kylkien pureskelua sekä apatiaa. Sika lautasella Suomessa syödään sianlihaa noin 35 kiloa henkeä kohden vuodessa. Sianlihaa kulutetaan kaikista lihalaaduista eniten ja sen kulutus on kasvussa. Sianliha on myös Suomen lihateollisuuden tärkein vientituote. Eettisesti siankasvatus kuuluu eläintuotantomuotojen ongelmallisempaan päähän. Lue lisää sioista ja siantuotannosta Animalian nettisivuilta www.animalia.fi. Kuuluisia sikoja: Wagner, sarjakuvataiteilija Juba Tuomolan Viivi ja Wagner sarjakuvasta Putte-possu, Looney Tunes ja Merrie Melodies -animaatiosankari Babe-possu, elokuvatrilogian urhea pikkuporsas Miss Piggy, Muppet Show:n diiva Pyllerö, Nalle Luppakorvan kaveri Nasu, Nalle Puhin ystävä Veli Ponteva, Veli Viulu ja Veli Huilu, Disneyn sikaveljekset Sika, Julia Vuoren sympaattinen piirroshahmo Napoleon, sikojen johtaja George Orwellin Eläinten Vallankumous -teoksessa 18 2 /2010
Animalia testaa teksti aura yliselä Vegemakkaraa kesägrilliin Kun sekasyöjät käristävät kesällä grillimakkaraa, voi kasvissyöjällä mennä helposti sormi suuhun. Kannibalismi ei kuitenkaan ole tarpeen, sillä grillaus on lakannut olemasta karnivorien yksinoikeus: Kasvismakkarat ovat tulleet maahamme jäädäkseen! niin sanottujen ekokauppojen valikoimissa on nykyään valinnanvaraa vaativimmillekin herkkusuille. Ennakkoluuloista poiketen kasvismakkarat ovat suurimmaksi osaksi vegaanisia, lisäaineettomia, energiasisällöltään rikkaita ja lihaisia versioitaan huomattavasti proteiinipitoisempia. Animalian raati testasi viittä erilaista vegaanista makkaraa. Testin makkarat hankittiin Helsingin Ruohonjuuresta, Vegetukusta sekä paikallisesta S-marketista ja ne valmistettiin paistamalla kevyesti pannulla margariinissa. Raadin suosikiksi nousi Wheatyn valmistama Meetvursti, joka oli maistelluista makkaroista rasvaisin ja mausteisin. Toiselle sijalle sijoittui Topasin valmistama Spacebar Tofu-nakki. Viimeisen mitalisijan jakoivat Wheatyn Talonpojan nakki sekä VegiDelin pakasteena myytävä Oregano & Basil -makkara. Perää pitämään jäi suomalaisen Poutun valmistama Tofu Kasvisgrilleri. Testissä maistelluista makkaroista suurin osa oli vehnägluteenista eli seitanista valmistettuja. Kaksi makkaraa oli soijapohjaisia. Topas käyttää tuotteissaan eurooppalaista luomusoijaa, Poutun raaka-aineen alkuperästä ei sen sijaan ole tietoa. Gluteenitonta ja soijatonta ruokavaliota noudattavien kannattaa tutustua lupiinista ja hampusta valmistettuihin kasvismakkaroihin. Kasvismakkaroiden hinnat saattavat vaihdella myymälöittäin, joten jutussa esiintyvät hinnat ovat viitteellisiä. Lisää kesäisiä grilliherkkuja löydät Animalian uudesta grilliruokavihkosesta! istockphoto Tuote ja saatavuus Raadin kommentit Wheaty Meetvursti 14+ pistettä Saatavuus: Erittäin hyvinvarustetut K-ryhmän kaupat sekä ekokaupat Hinta: 7,45 / 200 g (Kilohinta 37,25 / kg) Topasin Spacebar Tofu nakki 13 pistettä Saatavuus: Vegetukku.fi sekä ekokaupat Hinta: 1,19 / 40 g yksittäispakkaus (29,75 / kg) Redwoodin VegiDeli Oregano & Basil: 12 pistettä Saatavuus: Ruohonjuuri, Asoka ja muut ekokaupat. Hinta: 5,07 / 300 g (16,90 / kg) Rasvainen ja aika tulinen. Sopivan mausteinen. Rakenne mehevä ja miellyttävä suussa; maku pirskahteleva, pirteän paprikainen. Savun maku ja tuoksu hurmaa. Koostumus erittäin hyvä, sopivan kiinteä. Vähän liian voimakas savunmaku, etenkin jälkimakuna. Rakenne perusnakkimainen. Hyvä koostumus, voimakas yrttimaku, joka varmaan jakaa mielipiteitä. Sopivasti mausteinen. Harmaanvihervä ulkonäkö ei niin houkutteleva. Wheaty Talonpojan nakki 12 pistettä Saatavuus: Erittäin hyvinvarustetut K-ryhmän kaupat sekä ekokaupat. Hinta: 3,40 / 150 g (22,67 / kg) Poutun Tofu Kasvisgrilleri 9 pistettä Saatavuus: Hyvinvarustetut kaupat kautta maan. Hinta: 2,80 / 320 g (8,75 / kg) Vähän sitkeä, narskuu hampaissa. Makkaramainen ulkonäkö ja tuoksu. Runsaasti purtavaa, rakenne suorastaan lihaisa. Aika suolainen. Ei oikein minkään makuinen. Omaan makuuni liian makkaranmakuinen. Rakenne vetelä ja jauhoinen, suutuntuma epäilyttävän epämääräinen. Tuoksu ja ulkonäkö aidon makkaraisia. 2 /2010 19
teksti jukka vuorio kuvat minna kallinen Tukholman Hermans on kasvissyöjän runsaudensarvi ruotsissa ollaan yleensä hippusen edellä useimmissa asioissa, kuten muodissa ja urheilussa. Kasvissyöntikin oli, totta kai, Tukholmassa jo tuttu asia kun suomalainen media vasta 90-luvulla alkoi vähitellen ihmetellä silloin vielä erikoiselta tuntunutta asiaa. Kansainvälinen Happy Cow -internetsivusto listaa eri kaupunkien kasvisravintoloita. Helsingistä löytyy sen mukaan seitsemän kasvisruokalaa, kun taas Tukholmassa niitä on 13. Tukholman tunnetuin ja arvostetuin kasvisravintola Hermans löytyy suomalaisturisteja ajatellen ilahduttavasti vain muutaman sadan metrin päästä Viking Linen terminaalista. Yleisin tapa matkus- taa länsinaapurimme pääkaupunkiin onkin yhä edelleen laivaliikenne. Hieman yli puoli vuorokautta kestävän merimatkan aikana ehtii tulla nälkä, eivätkä ihan kaikki jaksa tehdä laivalle omia eväitä. Vaikka laivojen buffetpöydät ovatkin täynnä sitä sun tätä, supistuu tarjonta melkoisesti kasvissyöjien kohdalla, ja vegaanien kohdalla muuttuu lähes olemattomaksi. Ainakaan missään tapauksessa vegaanin ei kannata mennä yli 30 euroa maksavaan laivan buffettiin. Hermans sijaitsee korkean harjanteen päällä, ja ravintolan terassilta on todella hienot maisemat merenlahden yli kaupungille. Kuninkaanlinna, keskustan tavaratalot ja muut nähtävyydet ovat vain viidentoista minuutin kävelymatkan päässä, joten kasvisravintola on siinäkin mielessä hyvä valinta päiväksi kaupunkiin tulleille turisteille. Hermans on buffet-ravintola, eli lautaselle saa koota oman maun mukaan haluamansa annoksen noutopöydästä. Buffetvaihtoehtoja on tarjolla kolme erilaista. Niiden hinnat vaihtelevat euroiksi muunnettuna noin 10 14 euron välillä, ja hintalaatusuhde on edullinen. Edullisin vaihtoehto pitää sisällään kaikki buffetin antimet, sekä pullon kivennäisvettä. Toisessa vaihtoehdossa saa edellisten lisäksi valitsemansa palan jälkiruokatorttua ja kol- 20 2 /2010