Keski=Suomi. Keski-Suomi, joka tähän saakka on ollut matkailijaliikkeelle

Keski=Suomi. Keski-Suomi, joka tähän saakka on ollut matkailijaliikkeelle hyvin vähän tunnettu, on rikas vaihtelevasta luonnonkauneudesta, säilyneistä, riistaisista metsistä, kalarikkaista järvistä, joista ja koskista. Tämä on ala, jonka lukemattomat vedet, kiertelevinä reitteinä kokoontuvat Päijänteeseen ja laskevat sieltä Suomen lahteen saakka. Keski-Suomi on kaikenlaisen urheilun maa. Täällä, jos missään, pääsee tutustumaan maamme jylhän kauniiseen luontoon, sillä mikä maallemme, sen luonnolle on omituista, se on täällä ehjimpänä, alkuperäisiinpänä omaisuutena. Mikä näille seuduille ja sen tulevalle matkailijaliikkeelle kuitenkin on arvokkainta ovat juuri nuo lukuisat vedet, jotka pitkinä, hajallisina reitteinä ulottuvat sinne tänne ja joita pitkin soutamalla pääsee miltei kaikkialle näkemään Keski-Suomen luonnonsalaisuuksia ja omituista kauneutta. Tämä on siis etenkin kanoottiurheilun alue, koska»palkovene» on kevyt ja sitä käy helposti kantaminen maakannaksien poikki. Keski-Suomen maantieverkko on laaja ja kiertelee kaikkialla. Joka ei halua vesimatkoja tehdä, voi matkustaa maitse polkupyörällä, sillä maantiet ovat alueellamme aivan yleisesti hyvässä kunnossa. Tämänlaisella matkalla voi aivan hyvin nauttia luonnonkauneudesta, sillä onhan tunnettu että maantiet tavallisesti kulkevat korkeilla paikoilla, joilta

KESKI-SUOMI. kauniita näköaloja avautuu. Keski-Suomessa ne kiertelevät usein vesien rantoja niin että maa- ja vesimatkan vaihtaminen usein on mahdollinen ja muutenkin lyhempiin venematkoihin on tuontuostakin tilaisuutta. Kulkuneuvot ovat niin hyvät kuin konsanaan Suomessa. Matkailijan, joka on tottunut mukaviin kulkuneuvoihin, eikä henno mukavuudestaan luopua, ei juuri tarvitse sitä tehdäkään, joskin häneltä paljon jää näkemättä, johon varsinaisella turistilla on tilaisuutta. Haapamäen Suolahden rautatie on nykyjään valmistunut, kuten tunnettu. Pääsemme siis Keiteleen rannalle saakka aikamme mukavimmalta kulkuneuvolla. Lahden asemalta taasen pääsee kesäiseen aikaan joka päivä mukavissa höyrylaivoissa Jyväskylään saakka, yli Päijänteen. Samoin on säännöllinen laivaliike Keiteleellä: Suolahdelta Viitasaarelle, mistä on muutaman tunnin maantiematka Savon Nilakkaveden rannalle, sieltä on taasen säännöllinen laivaliike Nilakkaveden ja lisveden yli Savon radalle. Samoin on säännöllinen laivakulku Puulavedellä, jonne Päijänteen rannalta on muutaman peninkulman maantiematka. Mukavia ja nopeita kulkuneuvoja meillä siis on Keski- Suomessa. Varsinainen matkailija, jossa palaa urheiluhalli luopuu mukavuuksistaan ja hänen täytyy niin tehdäkin, jos mieli päästä välittömästi nauttimaan luonnosta ja siitä hauskuudesta joka on täällä tarjolla. Hän matkailkoon joko polkupyörällä, jalkaisin tahi soutupelillä! Edullisinta matkailijalle olisi asettua joksikin aikaa asumaan jonkun kauniin ja kalarikkaan vesireitin varrelle, missä alituisesti olisi tilaisuutta kalastukseen, metsästykseen ja moneen muuhun urheiluun. Siihen on tilaisuutta tarjolla, koska kaikkialla on siistejä ja suuriakin taloja, joihin otetaan kesävieraita vastaan. Jalkamatkailija on miltei paraiten tilaisuudessa tutustumaan luontoon. Hän voi välttää maantiematkoja kulkemalla oikoteitä ja tuontuostakin soudattaa järvien ja jokien poikki. Keski-Suomen kansa on altista ja ystävällistä:

MAANTIEMAISEMA KUHMOISISSA.

KESKI-SUOMI. opastajia ja soutajia on miltei aina saatavissa jotenkin halvasta palkkiosta. Seuraavassa saa matkailija lähempiä tietoja Keski- Suomen eri seuduista, kulkureiteistä ja paikoista, joilla hänen maksaa vaivaa poiketa. Teemme pitäjistä selkoa ainoastaan siihen katsoen, mikäli ne matkailijalle ovat jostain arvosta, jättäen aivan huomioonottamatta ne toisarvoiset seudut, jotka eivät ole matkailijalle mistään arvosta. Älköön meitä siis syytettäkö puolueellisuudesta ja kuvaustamme epäsuhteellisuudesta. Matkailijaalaamme kuuluvat seuraavat pitäjät: Pohjoiseen matkailijaalueeseen (s. o. Laukaan kihlakuntaan): Laukaa, Konginkankaan ja Sumiaisten kappelit, Wiitasaari, Pihtipudas, Kivijärvi, Karstula, Saarijärvi, Uurainen, Petäjävesi. Eteläiseen m. alaan: Leivonmäki, Joutsa, Hartola, Sysmä, Luhanka, Korpilahti, Jämsä, Kuhmoinen. Tiedonantomme esitämme seuraavassa järjestyksessä : Keskusasemana olemme pitäneet Jyväskylän kaupungin, mistä matkasuunnitelmia tehdään eri haaroille. Meillä on neljä pääreittiä: 1) Jyväskylä Kivijärvi, 2) Jyväskylä Pihtipudas, 3) Jyväskylä Sysmä, 4) Jyväskylä Kuhmoinen. Jokaisesta pitäjästä kerromme erityisesti ja ovat ne taas keskuksena uusille, pienemmille matkasuunnitelmille ympäristöön. Maa- ja vesimatkoista, noilla neljällä reitillä, teemme eri selon, kuitenkin viittaamme edelliseen, milloin ne yhtyvät ja milloin niitä voi vaihtaa toisiinsa. Teemme ensin selkoa Haapamäen Suolahden radasta ja sitten Keski-Suomen sydänkaupungista: Jyväskylästä, joka on näiden reittien keskustana.

KESKI-SUOMI. Haapamäen Suolahden rautatie. Tämä 119 km. pitkä rata, joka yhdistää Keiteleen rannalla olevan Suolahden Vaasanradan kanssa, ja jonka varrella, 79 km. edellämainitulta radalta, on Jyväskylän kaupunki, kulkee erittäin mäkisten seutujen läpi. Ylen kalliiden rakennuskustannusten välttämiseksi on sentähden tällä radalla rakennussuunnitelma täytynyt tehdä vähän toisenlaiseksi, kuin tätä ennen Suomessa rakennetuille radoille. Niin ovat nousut täällä paljoa jyrkemmät, kuin muilla radoilla nim. 1 m. 50 metrin matkalla ja käyrät 300 m. säteellä ja siis jyrkemmät kuin tätä ennen rakennetuilla radoilla, jolla korkein sallittu nousu on ollut 1 m. 80 metrillä ja käyrä 500 m. säteellä. Nämä asianhaarat ovat myös vaatineet raskaampaa kiskoitusta ja tavallista painavampien, väkevämpien veturien hankkimisen. Rata alkaa Haapamäen asemalta Vaasan radalla, kääntyy itään päin ja kulkee noin 10 kilom. matkan metsämaiden ja soiden kautta, kunnes vasemmalta alkaa näkyä muutamia Keuruunselän lahtia (Kivilahti, Vinalahti) ja salmia (Kortessalmi), joitten ohi ja paikoin poikki kulettuaan juna saapuu Keuruun asemalle, Keuruun kirkonkylässä, 16 km. Keuruun kirkonkylä kauniilla paikalla, Keuruun selän pohjoispäässä, Lapinsalmen varrella, on suuri ja hyvin rakennettu. Kirkonkylässä on majatalo, postikonttori ja apteekki. Vasemmalla asemalta näemme»korkealla Kippovuorella», josta on kaunis näköala, pitäjän uuden komean tiilikirkon, oikealla tasangolla taasen vanhan puukirkon ja tapulin vanhanaikuisine, omituisine muotoineen ja leikkauksineen. Täällä yhtyvät luoteiseen päin Ähtäriin, koilliseen päin Multian kautta Saarijärvelle, itäänpäin Jyväskylään, eteläänpäin Kuorehvedelle ja länteenpäin Ruovedelle menevät maantiet. Kirkonkylästä laivaliikettä eteläänpäin pitkin Keurunselkää: Mäntän tehtaalle ja Kolhon asemalle. Keuruun vesistön maisemat ovat viehättäviä. Kansa sanoo, että siellä on sata saarta ja tuhat nientä. Keuruun

KESKI-SUOMI. pitäjä on tunnettu kauneistä paikoistaan ja puhtaasta suomen kielestään, jonka tähden täällä oleskelee paljo kesävieraita, etenkin niitä, jotka haluavat oppia suomen kieltä. Keuruu asemalta jatkuu rata kauniin Lapinsalmen yli 33 metriä pitkää rautatiesiltaa myöten (sillalta kaunis näköala), metsäisten seutujen läpi, joitten yksitoikkoisuutta vaan keskeyttää silloin tällöin puitten välistä pilkistävä metsälampi, Asunnon pysäkille, 27 km. Noin 2 km. pysäkiltä Riihimäen majatalo korkealla mäellä, jolta lavea sydänmaan näköala. Asunnan pysäkiltä kulkee rata Hämeenselän poikki mäkisten ja metsäisten seutujen läpi, kunnes se lähellä Petäjäveden kirkonkylää, kulettuaan 35 metriä pitkää rautatiesiltaa myöten Jämsänveden yli, saapuu Petäjäveden asemalle, 44 km. Asemalta vasemmalle näkyy Petäjäveden kirkko ja 1 ½ km. päässä on hyvä majatalo useampia huoneita. Kirkonkylän seudut ovat hyvin luonnonihania: Sen somat hauskat talot ovat hajalleen rakennetut vaihtelevien mäkien törmille kapean, kauniin Jämsänveden rannalle. Erittäin kauniilla paikalla, tämän veden rannalla on pappila ja vastaisella rannalla pitäjän vanha, tumma puukirkko. Täällä yhtyy Keuruulta Jyväskylään vievään maantiehen äsken mainitulta Multian kautta Saarijärvelle vievältä tieltä, Kuivasmäen kylän kautta kulkeva tie sekä Jämsästä tuleva maantie, joka seuraa kapeaa vesireittiä, mikä Jämsänjoen kautta laskee Päijänteeseen Jämsän pitäjässä. Tämä vesireitti on hyvin luonnonihana, hauskan kanoottimatkan voimme tehdä Jämsän kautta Päijänteelle. (Ktso Jämsä.) Petäjäveden asemalta lähdettyään kulkee rata kauniiden seutujen kautta, seuraten pari kilometriä kauniin Huhtiaj arven rantaa, sitten Koskensaaren rauta- ja lastuvillatehtaan (omist. kaup. Joh. Waltonen) ohi Kintauden asemalle, 53 km. Täältä kiertää rata kauniin Kintauden järven rantaa, kulkee sitten Vesanganjärven poikki pitkää kapeata niemeä myöten ja saapuu mainitun järven rannalla olevalle Vesangan pysäkille, 67 km. Täältä jatkuu rata luikerrellen kor-

6 KESKI-SUOMl. keiden mäkien välissä olevia notkopaikkoja sekä seuraten Ruokapuoleisen ja Kölmiöjärven rantoja, kunnes se, noin 2 km. Jyväskylästä, Korkeakosken tehtaan (omist. kaup. neuv. Parviainen) läheisyydessä tekee äkkimutkan koilliseen päin, jolloin kaunis näköala avautuu yli kaupungin ja Jyväsjärven. Nyt laskeutuu rata jyrkästi korkeaa, osaksi Jy- 'väsjärveen rakennettua ratavallia myöten, Mattilan kartanon ja useampien pikkurakennusten ohi; samalla puolella vähän etäämpänä näkyvät seminaarin rakennukset korkealla mäellä. Tulemme kaupunkiin ja juna kulkee soman Rantapuistohuvilan ja kaupungin rantalaitureiden ohi Jyväskylän asemalle. (Katso sivuja 7, 10.) Rata jatkuu sitten aluksi Jyväsjärven rantaa myöten ja menee Toimijoen syvän uoman yli komeassa rautatiesillassa (kats. siv. 13). Vasemmalta näkyy Jyväskylän pitäjän kirkko metsikkomäeltä ja Kankaan paperitehdas Lohikosken syvästä uomasta (katso siv. 12). Sitten nousee rata Seppälän synkälle kankaalle. Seuraten maantien suuntaa tällä kankaalla kulkee rata matalan mäntymetsän läpi. Etäämpänä on kiviröyhiöitä, niittymaita ja pari pientä taloa sydänmaanjärvien rantamilla, kunnes mäkiset maat taasen alkavat. Kun rata on kulkenut maantien poikki, tulemme viljellyille alueille varakkaan näköiseen Leppäveden kylään, joka on samannimisen järven rannalla (katso siv. 39). Erään lahden takana maantien varrella kohoaa muhkeana järvilinna (kartano, jonka omist. tuom. Hjelt). Seudut ovat viljeltyjä, maanlaatu on jotenkin viljavaa. Paljon niittymaita kuitenkin on, jotka odottavat viljelystä. Metsä on kaikkialla köyhää niin pitkältä kuin silmä näkee. Taas alkaa louhikkoa, pieniä järviä siellä täällä. Radalle on aukaistu tie Ketunkankaan läpi, pitkä leikkaus, joka on kysynyt paljo työtä. Näemme sitten kauniin Vuojärven ja Laukaan kirkon sen takaa. Seutu on hyvin viljeltyä, Kankaanpään kartanon (omist. maanv. Ekqvist) aluetta. Kohta olemme Laukaan asemalla, metsäisellä rinteellä. Täältä on muutamia kilometriä Laukaan miellyttävään kirkonkylään. (Kats. siv. 35). Laukaan asemalta jatkuu rata

KESKI-SUOMI. ensin Vuojärrven rantaa myöten, joutuen sitten karulle taipaleelle. Harvaa, ketettyä koivumetsää, niittymaita, ihmisasuntoja harvassa. Mutta pian avautuu mitä kauniin näköala. Rata lähestyy Saraveden rantaa ja kulkee sitä myöten Kuusaankoskelle (katso siv. 37), joka inahtavina kuohuina purkaa Saarijärven ja Viitasaaren suuret reitit edemmäksi Vatianjärvestä Saraveteen (kts. siv. 38), jonka rannalla on Laukaan kirkko ja josta Laukkavirta vie ne edemmäksi Leppäveteen ja Haapakosken kautta Päijänteeseen (kts. siv. 13, 39.) Vähän matkaa Kuusaankoskelta, jonka rannalla muutamia asumuksia (kts. siv. 37), on Kuusaan asema. Nyt joutuu rata halkaisemaan synkkää metsäistä erämaata, kun ensin alussa pikku viljelykset ja asumukset sekä niittymaat ovat jättäneet silmään väikkyviä kuvia. Pian olemmekin asumattomalla salolla, jota kirves on rikkonut ja haaskannut jättämällä jälelle vain heikkoa metsää. Näemme soita ja rämeitä, välissä hiekkakankaita ja jonkun suonsilmän. Kun rata on kiertänyt Keiteleen yhteydessä olevan Suojärven rannalle rupee jo Suolahteakin näkymään. Olemme taaskin asutuilla ja viljellyillä seuduilla. Vasta alulla on viljelys ja asutus täälläkin, pari taloa vain. Keiteleen avara lahti ja Äänekoskelle (kts. siv. 36) tekeillä oleva haararata osoittavat minne liike on jatkuva. Kaikki edellyttää että Suolahdesta vielä on tuleva vilkas liikepaikka. Jyväskylä. Keski-Suomen sydämmessä, suuren männikköharjun suojaamalla lakeudella, joka viettää Jyväsjärveen, on pieni, vaatimaton Jyväskylän kaupunki, joka tähän saakka on ollut suuren maailman pyrintöjen syrjässä.

8 KESKI-SUOMI. Jyväskylä on saanut kaupungin oikeudet v. 1837. Suureksi se ei vielä ole ehtinyt kasvaakaan; vaillinaiset kulkuneuvot ovat tähän asti hidastuttaneet sen liikettä ja kehitystä. Se on muodostanut pienen, eroitetun yhteiskuntansa, jonne muukalainen ihankuin sattumoisin on eksynyt. Koska Jyväskylä on Päijänteen pohjoisessa päässä, on laivaliike ollut kesäiseen aikaan ainoana liikkeen välittäjänä etelään. Laivakulku on siitä syystä muuttunut mitä vilkkaimmaksi. Joukko matkustaja- ja tavaralaivoja on tätä liikettä vieläkin välittämässä kesillä. Joka päivä ovat ne säännöllisesti toimessa. Talviseen aikaan on kaupunki ollut kuin haudattuna kinoksien keskelle. Mitään suurempaa liikkeenvälittäjää ei siis ole ollut, muuta kuin kesillä etelään. Muutos on kuitenkin perinpohjin tapahtunut: Haapamäen Suolahden rautatie on avattu liikenteelle. Pääsy Jyväskylään ja yleensä Keski-Suomeen on alkanut ja avaa matkailijaliikkeelle uusia, arvokkaita aloja. Jyväskylän kaupunki on kuten mainittiin Jyväsjärven rannalla, joka järvi on Äijälän salmen kautta yhteydessä Päijänteen pohjoisimman kolkan kanssa. Kaupungin ala viettää hieman järveen päin, sen ylin osa jyrkkenee kauniiksi metsäharjuksi. Kaupunki on pieni, se kasvaa kuitenkin nopeasti. Asukkaita on siinä 3,000 verran. Sen rakennukset ovat enimmäkseen vaatimattomia puurakennuksia, jotka kuitenkin ovat säännöllisiä ja siistejä ja näyttävät puiden suojassa varsin somilta. Omituisia ovat leveät, suorat, kivittämättömät kadut, joiden päässä näkee pienen maiseman. Varsin viehättävä on kaupunki kesäiseen aikaan pienine puutarhoineen ja istutuksineen. Matkailija on siihen aina ihastunut ja mielellään siellä jonkun aikaa viivähtänyt. Kaupungin kauneimpia paikkoja on Jyväskylän harju. Se kasvaa kaunista tuuhevaa mäntymetsää ja on säännölliseksi puistoksi perattu sekä varustettu risteilevillä käytävillä, joitten varsilla tuontuostakin on istuimia. Harju on molemmilta puoliltaan äkkijyrkkä ja sen korkeimmalta harjan-

KESKI-SUOMI. teelta, jonka päällitse leveä, luonnollinen tie kiertää, on mitä kaunein näköala länteen ja itään. Kaunein ja laajin on näköala Ihantolan näkötornista, joka on harjun pohjoisessa päässä. Sieltä näkee peninkulmittani joka suunnalle. Idässä näkyy: harjun juurelta kaupunki ja sen takaa Jyväsjärvi, jonka pintaa alukset ja purjeveneet halkovat ja Äijälän salmi. Kaukaisen Päijänteen selät välkkyvät tummien metsäharjanteiden välissä. Pohjoisessa näemme soman vesistön: Tuomiojärven, Palokkajärven ja etäisinnä AIvajärven. Niiden ympäristöt ovat viljeltyjä ja asuttuja. Etelässä näemme itse harjun ja korkean Rönnimäen sen takana. Koko näköala on vaihteleva ja eloisa. Etelässä katkaisee harjun Keuruun maantie ja tämän katkelman jyrkän hiekkahaudan reunalta näemme seminaarin komeat rakennukset, sekä Jyväskylän esikaupungin n. k.»mäkimatin mäen» harmaine sikin sokin rakennettuine hökkeleilleen. Mäen korkeimmalla törmällä kohoaa soma kaksikerroksinen rakennus tuuhevien puiden suojaamana (omist. lehtori W. Wegelius). Kaupungin rannassa, laivasiltojen yläpuolella on pieni tuuhea koivikkopuisto mäellä, jonka ohi juna kiitää. Se on n. s. Rantapuisto, missä on sievä huvila, joka somana tornina kohoo yli puiden latvojen. Se on samalla ravintola*), jonka sali on hienosti ja kodikkaasti sisustettu. Kesän helteisinä päivinä tarjoo se hauskan ja viileän olinpaikan komeiden koivujen siimeksessä. Kaupungin etelä puolella on Lounaispuisto. Sitä ympäröi kauniit lehtipuut ja se on runsaasti istuimilla varustettu. Siellä on suuri laulu- ja soittolava sekä puhuja-kathederi. Pieni kahvila on siellä myöskin. Puistossa vietettiin Suomen ensimäinen yleinen, laulujuhla v. 1888. Katso käyt. tied. ant. sivu 10.

10 KESKI-SUOMI. Erityisellä alueella, kaupungin eteläpuolella, on Seminaari. Sen uljaat kivirakennukset, kauniit puistot, istutukset ja oma puutarha tekevät mahtavan vaikutuksen. Laitoksen alue on luonnoltaan vaihteleva, se muodostaa mäentöyräitä, notkoja ja tasaisia paikkoja, joille rakennukset ovat somasti järjestetyt. Kaunis männikköharju on alueen eteläpäässä ja männikköpuisto, jonka keskellä on pieni lampi, on länsipuolella. Kaikki on mallikelpoisesti järjestettyä ja hoidettua. Käytännöllisiä tiedonantoja. Tulo junalla. Asema on kaupungin laidassa, Jyv. järven rannalla. Vastassa: ajureita ja kantajia. Ajurien taksa asemalta kaupunkiin 50 p. Kaupunginpiirissä 25 p. Tunninajo 2 mk. Tulo laivalla laitureihin aivan kaupungin rannassa; ajureja ja kantajia. Huoneita matkustajille: Seurahuoneella, (torin varrella) Hotelli Wahlgrenilla (Asemakadun varrella), Rouva Girsenillä ja Raittiusravintolassa (Waasan kadun päässä laiv. ran. yläp.) Ravintoloita: Seurahuone, Hotelli Wahlgren, Rantapuisto ja Raittiusravintola. Kylpyjä: Useampia kylpyhuoneita rannassa m. m. kaupungin suurin, yleinen. Lämpimiä kylpyjä: Flink (Waasankad. van-.), Lähteelä (Rantakad. v.) y. m. Pankkeja: Suomenpankki, Yhdyspankki, Pohjoismaiden osakepankki, Kansallispankki (haarakonttoreja). Lääkemyymälöitä: Kiljanderin apteekki. Aspelin'in Rohdoskauppa. Valokuvaustarp. kauppa: Aspelinln rohdoskauppa. Polkupyörien korjauspaja: O. Manner (Kauppakadun varrella.)

KESKI-SUOMI. 11 Telegraaffi on, paitsi asemalla, myös kaupungissa (Hallituskadun varrella.) Telefooni: Jämsän kautta Tampereelle, missä se on yhteydessä interurbana (= kaupunkien välisen) telefooniverkon kanssa. Pohjoiseen Wiitasaarelle saakka. Jyväskylän ympäristö. Tulo laivalla Jyväskylään : Päijänteen pohjoisin kolkka, joka on aavan Ristinselän jatkoa, on kaunista järviseutua johon silmä ehdottomasti kiintyy. Somia taloja ja kaupunkilaisten kesähuviloita näemme siellä täällä saarilla ja niemekkeillä. Ensin näemme Kalasaaressa Päijänteen purjehdusseuran paviljongin. Itään jää suuri, korkea Wuorissalon saari, jonka pohjoispäässä on kaunis huvila Maattokanta (omist. h:ra Säthren). Pohjoispuolella kulkuväylää on tuuheassa koivuniemessä Wäinölä niminen huvila (omist. Lehtori,J. Länkelä.) Kaikesta voi päättää, ettei kaupunki enää ole kaukana. Äijälän salmen kautta, jonka rannat sahoilleen, * kylineen antavat vilkkaan kuvan, tulemme sitte Jyväsjärvelle. Sen rannat ovat viljeltyjä ja asuttuja. Eteläpuolella Äijälän lahtea näemme suuren Suikula nimisen talon (omist. Kauppaneuvos Parviainen. Eteläpuolella näemme Äijälän (omist. hra,1. Törnroos.) Huomio kiintyy Jyväskylän kaupunkiin, jonka kokonaisuudessaan näemme edessämme. Se on soma, sopusointuinen maalaiskaupungin kuva. Kirjavat puurakennukset ovat siinä niin somina tuuheiden puiden suojassa. Kaupungin keskellä näemme soman göthiläisen tiilikirkon, torilla. Jokuinen tiilirakennuskin siinä ylvästelee m. m. * Sahan omistaa Kauppaneuvos Johnsson.

12 KESKI-SUOMI. Kaupungintalo. Eteläpuolella töröttävät uljaat seminaarirakennukset. Rannassa on liikettä ja eloa. Edestakaisin puhahtelee veturi vaunuineen aseman edustalla. Laiturien luona on laivoja, purjeveneitä. Rantatörmän koivikossa toivottaa sievä huvila: Tervetuloa! Tämän sopusointuisen, vilkkaan kuvan takana kohoo tummana taustana Jyväskylän harju, ikäänkuin suojelevana haltijana. J:kaupungin ympäristöt: Kaupungin ympäristöllä on kuitenkin vielä paljo katseltavaa, sekä lähempänä että kauvempana. Näiden seutujen kauneimpia, omituisimpia paikkoja on Lohikoski, syvä mahtava jokilaakso, jonka pohjassa virtaa ryöppyävä joki, (tämän kautta laskee muuan vesireitti Jyväsjärveen). Se on omituinen jo senkin tähden, että se on poikkeuksena seudun luonnosta. Siinä on jotain etelämaista, luonnonmullistusten muodostamaa. Tänne pääsee sekä maa- että vesimatkaa. Maamatkaa on vaan kilometrin verta kaupungista pohjoiseen vievää maantietä. Jyväskylän hautausmaan kohdalla haarautuu tie Lohikoskelle vieden männikön läpi. Heti kuulemillekin kosken kohinaa Tie kulkee aivan jyrkän jokiäyränteen reunaa, joka jyrkkänä kuin seinä laskeutuu jokeen. Se on hyvin rehevä kasvullisuudeltaan: lehtipuita ja harvinaisia kasvilajeja tapaamme täällä. -- Jokiuoman vastaisella rinteellä on suuri mahtava paperitehdas korkeine rakennuksineen ja niistä etelään tehtaanisännistön rakennukset, huvitornineen. Kun kuljemme edemmäksi tietä pitkin tulemme sillalle, joka vie joen yli ja tehtaalle sekä sieltä edemmäksi Tourulan kylään. Tehtaaseen, missä on paljo katseltavaa, pääsemme isännistön välityksellä, joka tarjoo erityisen oppaan tarkoitusta varten. Joki tekee mutkan tehtaan alueella, tässä mutkassa on tasainen penger joka keskellään kohoo omituiseksi kukkulaksi. Sen huipulla on soma paviljonki; kukkula on saanut kuvaavan nimen: Sokeritoppa.

KESKI-SUOMI. 13 Vesimatka Lohikoskelle on hauskempi. Soutajan saamme kaupungista. Soudatamme itsemme ensin Lutakonniemen ympäri Toimijoelle, jonka tyyntä pintaa pitkin vene hauskasti soluu. Rannat ovat asuttuja. Kuljemme rautatie- ja maantiesillan alitse, Tourulan nahkatehtaan ohi. Kappaleen edempänä on kaupungin hautausmaa vasemmalla puolella. Ja sieltä jonkun matkaa saavumme Lohikoskelle. Lohikosken yläpuolelta saattaa jatkaa jokimatkaa, jolloin tulemme Palokkajärvelle, (ktso sivu 16) jonka rannat ovat asuttuja. Vieläkin edemmäksi soudamme ja saavumme joelle, joka laskee yläpuolella olevasta Alvanjärvestä Palokkaan. Tämän joen rannalla on kaunisasemainen maaseurakunnan Jokela niminen pappila: korkealla rantamäellä. Vesireittiä myöten pääsemme vieläkin edemmäksi pohjoiseen. Haapakoskelle pääsee sekä veneellä että»vellamo» ja»toimi» laivoilla useasti päivässä. Matka kestää noin 1 tunnin. Tämä matka on hupaillen, saamme näet tutustua Jyväskylän pitäjän kauneimpiin paikkoihin (ktso sivu 11). Haapakoski laskee Päijänteen pohjoisimpaan, kauniiseen lahteen. Se on pitkä kapea lahti, jonka itäinen ranta on korkea ja jylhä, mutta tuontuostakin pilkistää asumuksia metsästä. Tällä matkalla näemme Äijälän salmen seudut, useita somia taloja ja huviloita (ktso siv. 11) joitten laitureihin pikkuhöyry poikkee. Tulemme ensin Väinölän rantaan sitten Vuorissalon päässä olevalle Muuttokanta nimiselle huvilalle (ktso siv. 11). Vuorissalon omituisuutena mainittakoon, että sen korkealla kattilanmuotoisella vuorella on pieni lampi. Saari on rikas harvinaisista hyönteisistä. Tulemme Huutokallion niemeen, missä on soma huvila (omist. Maist. Hassell). Laiva tekee mutkan ja kääntyy pohjoiseen, Haapakosken pitkään lahteen. Länsipuolella Haapakumpu (omist. Pohjois Päijänteen uittoyhtiö.) Haapakoskea (ktso siv. 39) rannalla on suuri höyry ja vesisaha (omist. Finlands Wood Company) sekä koivusaha (omist. F. & J. Salvesen). Virrassa on kolme koskea Ylinen, Keskinen ja Vaajankoski. Ylisen varrella on huvila (omist. kaupp. Sorsa), Keskisen varrella kalastusyhdistvksen

14 KESKI-SUOMI. paviljonki. Keskinen ja Vaaja ovat parin kivenheiton matkalla toisistaan. Ylinen putous on noin kilometrin matkalla näistä. Kauniit korkeat rannat ovat kosken molemmin puolin. Kosket ovat lohirikkaita. Kalastukseen on pyydettävä lupa Haapakosken kalastusyhdistykseltä. Kosken itärannalla kohoo jättiläismäinen korkea, jylhä Kanavuori. Kaunis, laaja näköala on sen korkeimmalta kohdalta, näemme Päijännettä saarineen, salmilleen peninkulmien laajalta. Tässä näköalassa on jotain suurenmoista, mutta samalla jotain karua ja synkkää. Seudut kasvavat pientä, köyhää mäntymetsää. Sitä näkyy riittävän niin pitkältä kuin silmä kantaa. Näköala on siis jotain aivan omituista. Näiden jylhien, yksitoikkoisten tummien värien välissä näemme Päijänteen hopeisena välkkyvän. Kokonaiskuvassa on jotain kaunista, joka tekee syvän vaikutuksen mieleen. (Muun muassa näkyy J:kylän kaup., Laukaan kirkko y. m. y. m.) Kanavuorelle rakennetaan parhaillaan näkötornia. Jyväskylästä pohjoiseen päin 4 km verran kaupungista on Ronninmäki, Waasan läänin korkein kohta. Tämä mäki, jota kansa sanoo Juurakkomäeksi, kohoo vähitellen ympäristöstä loivaan, vaikka korkein kohta on jyrkempi. Sen rinteellä, maantien puolella on omituisia kivilouhikkoriviä, joita geologit ovat otaksuneet muinaiseksi merenrannaksi. Kaupungin ja Ronninmäen välillä olevan maantien varrella on Korkeakoski, jonka varrella on saha (Kauppaneuvos Parviaisen omistama.) Tämän pikkukosken yli, korkeaa harjannetta kulkee Keski-Suomen rata (ktso siv. 6) katkaisten maantien kappaleen matkan päässä, juuri vähää ennen kaupunkiin tuloaan. Muita huomattavia paikkoja Jyväskylän lähistöllä on kenties Taulumäen harju, noin km kaupungista pohjoiseen. Tämän harjun päässä, maantien varrella on Taulumäen kirkko. Mutta itse harju jää länsipuolelle maantietä, se on Jyväskylän harjun jatkosta, mutta raivaamattomampi, ja sen päällitse kulkee kivinen polku kierrellen hauskasti viileässä männikössä, mistä puiden latvojen lomista Tuomio-

KBSKT-SUOMI. 15 järvi kimaltelee aivan harjun juurella. Tässä männikössä on omituinen Hongisto niminen huvila, (omist. Pastori Luoma) jonka tornista on soma, todella kaunis näköala saarekkaalle Tuomio- ja Palokkajarvelle, jotka kapea metsäkannas toisistaan eroittaa. Muut vähemmin huomattavat paikat, jotka ovat etäämmällä Jyväskylän kaupungista, mainitaan tuonnempana matkailureittien yhteydessä. Pohjoinen matkailijaalueemme. Pohjoinen matkailijaalueemme käsittää Laukaan kihlakunnan, tuon Hämeen maakunnan pohjoisen kuhnakkeen. Se on Waasanläänin itäisin osa noin 62 ja 63 35' pohjoisen leveyspiirin välillä ja ulettuu pohjoisesta etelään 17 peninkulman vaiheille, sen suurin leveys idästä länteen on noin 10 peninkulmaa. Suomen selkä eroittaa sen pohjoisessa Haapaveden kihlakunnasta, joka jo on Pohjanmaata ja kuuluu Oulun lääniin. Luoteisessa eroittaa myös Suomenselkä kihlakuntamme Waasaniäänin Pietarsaaren kihlakunnasta ja lännessä sekä lounaisessa Suomen- ja Hämeenselät Kuortaneen kihlakunnasta. Etelässä rajoittuu se Jämsän kihlakuntaan, joka on HänVeenlääniä. Idässä kohdistuu se Savon, sen kolmeen läntiseen kihlakuntaan nimittäin Mikkelin, Rautalammin ja Kuopion. Ensimainittu on Mikkelin-, jälkimäiset Kuopionlääniä. Maanlaadultaan on tämä alue epätasaista, aivan toisenlaista kuin tuolla puolen Suomenselän: Tasankoja näemme harvoin, mäkiä ja harjanteita, joitten välissä vesistöt kiertelevät, on alueemme kaikkiallinen luonne. Joka paikassa uudistuu tämä kuva. Suuret tiheät metsät, joissa vielä paikoittain hyvinkin säilyneitä kohtia tapaa, jylhät kiviröykkiöt, pienet suot ovat tavallisia.