UHKANA KUNNIA Välineitä viranomaisille kunniaväkivaltaan puuttumiseksi

UHKANA KUNNIA Välineitä viranomaisille kunniaväkivaltaan puuttumiseksi Sisällysluettelo 1. Johdanto 2. Kunniaväkivalta pähkinänkuoressa 2.1. Mitä kunniaväkivallalla tarkoitetaan? 2.2. Erityishuomio pakkoavioliittoon 2.3. Kunnia perheen ytimessä 2.4. Maahanmuutto, kotoutuminen ja kunniaväkivalta 3. Kunniaväkivalta maailmalla ja Suomessa 3.1. Kunniaväkivaltailmiön laajuus 3.2. Lainsäädäntö ja sen toimeenpano 3.3. Työ kunniaväkivaltaa vastaan 4. Miten tunnistaa ja toimia? 4.1. Riskisignaaleiden pohdintaa 4.2. Välitön puuttuminen 4.3. Viranomaisten työnjako ja yhteistyö 4.4. Neuvotellen rakentaviin ratkaisuihin 4.5. Kunniaväkivallan ennaltaehkäisy Lähteitä ja kirjallisuutta Linkkejä 1

1. Johdanto Monet maahanmuuttajataustaiset tytöt ja naiset kohtaavat kunniaan liittyvää väkivaltaa tai sen uhkan joka päivä Suomessa asuessaan. He voivat pelätä, kokea suurta neuvottomuutta uudessa maassa ja joutua rajoittamaan elämäänsä. Keneltä voisi pyytää apua? Onko tilanne oikeasti vaarallinen? Entä jos ratkaisua ei löydykään? Myös pojat ja miehet voivat kohdata kunniaan liittyvää väkivaltaa. Jos kunniaväkivallan kohde uskaltaa tehdä harvinaislaatuisen rohkean askeleen ja pyytää apua, tämä saattaa tarkoittaa, että hänen suhteensa puolisoon, vanhempiin, lapsiin tai ehkä koko maahanmuuttajayhteisöön rikkoutuu lopullisesti. Tämän vuoksi suomalaisten viranomaisten tulee olla erityisen valppaita tarttumaan ongelmiin ja etsimään niihin ratkaisuja. Jokainen lääkäri, sosiaalityöntekijä, opettaja, poliisi, terveydenhoitaja, nuorisotyöntekijä, päivähoitaja, naapuri ja ystävä saattaa kohdata tilanteen, jossa tarvitaan kunniaväkivaltaan liittyviä ongelmanratkaisutaitoja. Siksi kunniaväkivallan mekanismien ymmärtäminen on tarpeen. Ilmiön ymmärtäminen ei tarkoita samaa kuin hyväksyminen. Kunniaväkivaltaan liittyviä haasteita Tunnistaminen Vastuunjako Rauhanomainen ratkaisu Kunniaan liittyvästä väkivallasta on vaikea puhua. Myös sen erityispiirteitä voi olla vaikea huomata. Käsitellään luvussa 4.1. Vastuu kunniaväkivaltaa kohdanneen auttamisesta voi olla monella viranomaisella ja samalla ei kenelläkään. Käsitellään luvussa 4.3. Kunniaväkivaltatilanne voi olla hengenvaarallinen. Se herättää usein myös tunteellisia reaktioita ja väärinkäsityksiä. Käsitellään luvussa 4.4. Tämä materiaali on laadittu osana Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) tta, jota Raha-automaattiyhdistys rahoitti vuosina 2005-2006. Sen päämääränä on tarjota välitöntä apua kriisiytyneisiin tilanteisiin ja ennaltaehkäistä kunniaan liittyvän väkivallan esiintymistä maahanmuuttajayhteisöissä. Lisätietoja hankkeesta löytyy osoitteessa http://amoral.mll.fi/suomi. Materiaali on käytännönläheinen johdanto kunniaväkivaltaan. Se voi toimia yleisesityksenä kenelle tahansa teemasta kiinnostuneelle tai opetusmateriaalina ammattilaisten koulutuksissa. Materiaalin ensisijaisena kohderyhmänä ovat sosiaalityöntekijät, poliisit, opettajat ja muut maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kanssa työskentelevät. Koulutusmateriaalissa esitellään lyhyesti, mitä kunniaväkivalta on, miten sitä voi tunnistaa ja minkälaisia ratkaisuja kriisiytyneisiin tilanteisiin voidaan etsiä. Jokainen väkivaltatilanne on erilainen, joten materiaalin esittämien ideoiden soveltamisessa tulee lähtökohdaksi ottaa kyseisen tilanteen erityispiirteet. Materiaali perustuu suurelta osin MLL:n Kunniaväkivalta-hankkeen kokemuksiin, ja sen on koonnut Mai Salmenkangas. 2

Perheen piirissä tapahtuva väkivalta on Suomessa yleistä. Viranomaisten kyky tarttua perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan onkin kehittynyt vuosien varrella. Keinot ongelmiin puuttumiseksi ovat samankaltaisia tilanteissa, joissa väkivaltaa motivoivat kunniaan liittyvät kysymykset. Ison-Britannian ministeri Mike O Brien on sanonut: Monikulttuurinen herkkyys ei ole tekosyy moraaliselle sokeudelle. Tarvitaan siis jämptiä puuttumista, joka kuitenkin huomioi maahanmuuttajayhteisön roolin ja kulttuuriset erityispiirteet. Käskeminen ei käy ja neuvominen ei useinkaan riitä. 2. Kunniaväkivalta pähkinänkuoressa Kunnia ja kunniallinen käyttäytyminen ovat merkityksellisiä kaikissa kulttuureissa. Tavallisesti kunnia yhdistetään maineeseen, omakuvaan ja henkilön tai ryhmän moraaliseen identiteettiin, joka voi juontaa juurensa syntymässä saatuihin oikeuksiin tai kunnialliseen käytökseen. Etenkin naisten kohdalla kunnia liitetään usein säädyllisyyteen. Alankomaissa asuvia turkkilaisia käsittelevässä kirjassa Clementine van Eck (2003) kertoo, että turkin kielessä kunniaa kuvataan kahdella eri termillä: seref ja namus. Seref on kunnian kategoria, joka viittaa henkilön saavuttamaan statukseen, kunnioitukseen ja arvovaltaan. Rohkean, luotettavan ja rehellisen miehen seref on korkea. Namus sen sijaan sisältää enemmän moraalisen kunnian ja siveellisyyden piirteitä. Namusin ylläpitämisessä naisella on erityinen rooli. Tyypillisesti kunniaa pyritään säilyttämään niin hyvin kuin mahdollista. 2.1. Mitä kunniaväkivallalla tarkoitetaan? Kunniaan liittyvää väkivaltaa säädellään samalla lainsäädännöllä kuin muita väkivaltaisia tekoja, ja usein niitä ei tilastoida erikseen. Toisinaan käydäänkin keskustelua siitä, onko mielekästä puhua kunniaväkivallasta erillisenä väkivallan muotona. Jos väkivallan takaa löytyy kunniaan liittyviä motiiveja, koko tilanteen dynamiikka saattaa kuitenkin erota hieman muista väkivaltatilanteista. Suomessa on esiintynyt tapauksia, joissa mies on suutuspäissään surmannut entisen vaimonsa, koska on kokenut kunniansa loukatun vaimon ryhdyttyä seurustelemaan uuden miehen kanssa. Tavallisen määritelmän mukaan tätä ei laskettaisi kunniamurhaksi vaan intohimomurhaksi. Kyseiset käsitteet ovat kuitenkin hieman epämääräisiä ja osittain päällekkäisiä. Keskeisin ero kunniaväkivallan ja muun väkivallan välillä liittyy lähiyhteisön rooliin. Kunniaväkivallassa monet suvun jäsenet voivat yhteisöllisen kunnian menettämisen pelossa osallistua väkivaltaisten toimien valmisteluun tai toteuttamiseen. Väkivaltaisesti käyttäytyvä henkilö saattaa myös toimia yksin, mutta hän tietää tai uskoo yhteisön tukevan häntä ja tuntee kunniansa loukatun koko yhteisön silmissä. Sen sijaan muissa väkivaltatapauksissa henkilö toimii tavallisesti yksin. Seuraavankaltaisia eroja ja yhtäläisyyksiä voidaan huomata esimerkiksi verrattaessa kunniaväkivaltaa ja perheväkivaltaa: 3

Kunnia- ja perheväkivalta Eroja Yhtäläisyyksiä Kunniaan liittyvässä väkivallassa ympäröivällä yhteisöllä on usein Molemmat liittyvät naisten alistamiseen ja asemaan yhteiskunnassa. merkittävä rooli, perheväkivallassa Niitä perustellaan usein uskonnolla. yksilö toimii tavallisesti yksin. Kunnia- ja perheväkivallan poistaminen Perheväkivalta saattaa loppua edellyttää samankaltaista työtä avioeron tai uuden avioliiton myötä, kunniaan liittyvä loukkaus aikaansaa 1) kansallisella ja kansainvälisellä tasolla (lainsäädäntö, turvakodit) usein väkivaltaisia reaktioita vuosien jälkeenkin. 2) yhteisö- ja perhetasolla (hiljaisuuden rikkominen, Kunniaväkivaltaa esiintyy vain tietyissä keskustelu) kulttuureissa, perheväkivaltaa kaikkialla. 3) yksilötasolla (tyttöjen ja naisten voimaannuttaminen) Lähde: Kvinnoforum: Honour Related Violence Manual. Stockholm 2005. Suurinta huomiota kunniaväkivalta saa tavallisesti murhaan johtaneissa tragedioissa, mistä johtuen moni mieltää kunniaväkivallan aina murhaksi. Todellisuudessa murha on vain kunniaväkivallan äärimmäisin muoto ja mahdollisesti pitkällisenkin prosessin päätepiste. Kunniaväkivaltaa ovat kuitenkin myös kaikki sitä edeltävät henkisen ja fyysisen väkivallan muodot. Jos kunniaväkivalta ymmärretään laajasti kunniaan liittyväksi väkivallaksi, siihen voidaan sisällyttää esimerkiksi seuraavat muodot: pakkoavioliitto ja muu henkinen tai fyysinen pakottaminen (tiukka liikkumisen kontrollointi, kielto opiskella) tyttöjen ja naisten ympärileikkaus kasvojen turmeleminen hapolla raiskaus esim. sodan aikana itsemurha murha Pakkoavioliittoa tai naisen tiukkaa kontrollointia saatetaan pitää keinona ennaltaehkäistä tilanne, jossa naisen pelätään tahraavan koko suvun kunnian. Tyttöjen ympärileikkaukselle annetaan useita syitä, joista yksi on naisten siveellisyyden varmistaminen. Intian niemimaalla taas saatetaan turmella naisen kasvoja hapolla esimerkiksi tilanteissa, joissa hän on kieltäytynyt avioliitosta tai hänen kunniallisuuttaan epäillään. Esimerkiksi Balkanin ja Ruandan konfliktien aikana raiskattiin naisia, jotta vihollisen kunnia tahraantuisi ja nöyryytyksen myötä taistelutahto laantuisi. Toisinaan kunniaan liittyvä henkinen tai fyysinen väkivalta menee jopa niin pitkälle, että kohteena oleva henkilö päätyy itsemurhaan. Kunniaväkivalta (honour related violence) -nimitystä on usein kritisoitu, koska se on tulkittu kannanotoksi sen puolesta, että väkivallan avulla olisi mahdollista palauttaa yksilön tai suvun kunnia. Kriitikot katsovat, että väkivalta on aina kunniatonta, ja käyttävätkin mieluummin nimitystä kunniattomuusväkivalta tai häpeäväkivalta. Yleisesti puhutaan myös kunniaan liittyvästä väkivallasta. Jotkut käyttävät nimitystä tapaväkivalta, koska kyse on ennen kaikkea vuosisatoja vanhasta käyttäytymistavasta. 4

Kunniaväkivalta = perheen tai suvun piirissä tapahtuvaa, kunnianormien puolustamiseen liittyvää ihmisoikeuksia rikkovaa väkivaltaa Kunniaväkivaltakierteen voi käynnistää esimerkiksi tytön tai naisen kieltäytyminen järjestetystä avioliitosta, avioero, seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen, uskottomuus, suhde toiseen uskontoon tai etniseen ryhmään kuuluvan kanssa, perinteen vastainen käytös tai avioeron yhteydessä käydyt huoltajuuskiistat. Käsittämättömimpiä ovat tilanteet, joissa nainen on tullut raiskatuksi ja tämän vuoksi hänen nähdään häpäisseen perheensä kunniaa. Joskus kunniaväkivalta käynnistyy pelkästä huhusta, jotka kännyköiden aikakaudella leviävät hengenvaarallista vauhtia. Tekijöitä, jotka saattavat liittyä kunnaväkivaltaan Yksilöön liittyvät tekijät kasvaminen naista alistavassa ja/tai väkivaltaisessa ympäristössä taloudellisten, koulutuksellisten yms. vaihtoehtojen vähäisyys mielenterveyden ongelmat ja masennus tietämättömyys lainsäädännöstä ja sosiaalipalveluista tyytymättömyys elämäntilanteeseen, kielteinen asenne Ympäristöön liittyvät tekijät väkivallan tai kunniaväkivallan salliva lainsäädäntö on tavallista, että väkivaltaisista teoista ei seuraa rangaistusta perinteiset sukupuoliroolit, miehen dominoiva asema sosiaalipalvelujen tavoittamattomuus syrjintä ja rasismi Kunniaan liittyvän väkivallan juuret ovat usein jo lapsena opituissa käsityksissä kunniallisesta käyttäytymisestä ja sukupuolten roolista. Mikäli väkivalta ja pakottaminen ovat olleet osa kasvuympäristöä, samanlaisten toimintamallien omaksuminen saattaa omassa elämässä tapahtua helpommin. Toisaalta kunniaväkivalta taas liittyy tilannetekijöihin ja maahanmuuttajien kohdalla etenkin kotoutumisen haasteisiin. Mikäli ympäröivä yhteiskunta ei puutu väkivaltaan säännönmukaisesti eikä kykene tarjoamaan riittävästi tukea ja tietoa vaihtoehtoisten mallien löytämiseksi, perinteiset, toisinaan hyvinkin epärakentavat toimintamallit voidaan ottaa käyttöön. Tavallisesti kunniaan liittyvä väkivalta kohdistuu naisiin. Monet pitävätkin kunniaväkivaltaa ensisijaisesti yhtenä naisiin kohdistuvan väkivallan muotona, jolla rangaistaan naisia, jos nämä yrittävät ylittää patriarkaatin rajat. Toisaalta myös nuoret miehet saattavat joutua kunniaväkivallan kohteeksi. Heitä saatetaan esimerkiksi pakottaa avioliittoon tai kontrolloida muutoin, jos he eivät käyttäydy perheen ja suvun odottamalla tavalla. Joissakin kunniamurhatapauksissa naisen lisäksi on murhattu esimerkiksi naisen lapset, häntä auttaneita perheenjäseniä tai uusi puoliso, jonka kanssa nainen on ollut menossa naimisiin. 5

Esimerkki*: Raiskauksesta kunniaväkivaltaan Naimaton nainen kyläilee tuttavaperheessä, jonka vaimo lähtee pistäytymään kaupassa. Sillä aikaa perheen mies raiskaa vierailevan naisen, joka hangoittelee vastaan ja tappelun tuoksinassa saa haavan päähänsä. Hän lähtee juosten läheiseen lääkärikeskukseen, missä kommunikointi ei suju, koska nainen ei osaa suomea juuri lainkaan. Hän soittaa suomea osaavalle tuttavalleen, jotta tämä tulisi tulkkaamaan. Lääkäri ilmoittaa rikoksesta poliisille, koska raiskaus on yleisen syyttäjän alainen rikos. Poliisitutkinnasta huolimatta nainen ei kerro tapauksesta kenellekään. Sen sijaan tulkkina toiminut tuttava kertoo siitä naisen veljelle. Tämä raivostuu ja kertoo asiasta perheelleen. Veljen mielestä naisen ja koko perheen maine on tahrattu, eikä nainen voi enää päästä hyviin naimisiin. Raiskauksen myötä hänen sisarensa arvo on vähentynyt eikä hän voi saavuttaa arvostettavaa asemaa vaimona ja äitinä. Raiskauksen oikeuskäsittelyn myötä tapaus nousee myös julkisuuteen. Vaikka uutisissa ei mainita uhrin nimeä, monet maahanmuuttajayhteisössä osaavat yhdistää tapahtuman kyseiseen naiseen. Tapauksen julkisuus kasvattaa perheen painetta veljeä kohtaa tehdä asialle jotakin. Veljenkin mielestä tuttavaperheen miestä täytyy rankaista. Sekään ei riitä, koska sisaren läsnäolo muistuttaa veljeä jatkuvasti perhettä kohdanneesta häpeästä. Jotta tilanne saataisiin tasapainoon, veljen tulisi murhata molemmat. Kunniaväkivalta ja siihen liittyvät tapahtumat ovat tabuja, joista ei usein puhuta edes läheisille ihmisille. Monessa kielessä ei ole niitä kuvaavaa sanastoa. Erityisesti sukulaiset saattavat kantaa huolta siitä, että tuotettuun häpeään reagoidaan. Paine kohdistuu tavallisesti miespuolisiin sukulaisiin, isään, veljeen tai puolisoon. Tapahtuman julkisuus on kunniaväkivallassa keskeinen tekijä. Mitä useampi maahanmuuttajayhteisössä tietää tuotetusta häpeästä, sitä suurempi paine perheenjäsenillä on reagoida siihen. * Tarina on keksitty. 2.2. Erityishuomio pakkoavioliittoon Euroopassa pakkoavioliitot lienevät kunniaväkivallan yleisin muoto. Siksi niihin onkin kiinnitetty erityistä huomiota esimerkiksi Ruotsissa, missä lainsäädäntöä on muutettu pakkoavioliitot kieltäväksi ja Isossa-Britanniassa, missä perustettiin hallituksen alaisuuteen pakkoavioliittoyksikkö. Yksikköön raportoidaan keskimäärin 300 tapausta vuosittain. Suomessa tapahtuu usein käsitteellinen väärinkäsitys, kun järjestetty avioliitto ja pakkoavioliitto sekoitetaan keskenään. Järjestetyt avioliitot perustuvat vapaaehtoisuuteen, ja niillä on pitkällinen historia monessa kulttuurissa. Järjestettyjen avioliitojen kohdalla ajatellaan, että vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja kykenevät valitsemaan heille parhaan mahdollisen elämänkumppanin. Tällöin avioliitto ei perustu romanttiseen rakkauteen, vaan kumppanuuteen, joka ihanteellisimmillaan kehittyy vähitellen toisen arvostamiseksi ja rakkaudeksi. Nuoret saattavat myös pyytää vanhempiaan järjestämään 6

avioliiton itselleen. Usein nuoret kuitenkin tahtovat pidättää itselleen oikeuden kieltäytyä, mikäli puolisoehdokas ei heitä miellytäkään. Sen sijaan pakkoavioliitto voidaan määritellä liitoksi, jota toinen tai molemmat osapuolet vastustavat. Se on moraalisesti epäilyttävä ja joissakin maissa myös erillisellä lailla kielletty. Yleisen uskomuksen vastaisesti kyseessä ei ole uskonnollinen tapa. Mikään maailmanuskonnoista ei kannusta pakkoavioliittoon, olipa kyseessä kristinusko, islam tai hindulaisuus. Myös pakkoavioliitto on tavallisesti vanhempien tai suvun järjestämä, mutta sen taustalla saattavat vaikuttaa muut tekijät kuin sopivimman puolison löytäminen lapselle. Pakkoavioliiton perusteluiksi saatetaan antaa esimerkiksi: vahvistetaan kulttuurista, uskonnollista tai kansallista identiteettiä kontrolloidaan epätoivottua käytöstä (esim. esiaviolliset suhteet, homoseksuaalisuus) suojellaan perheen kunniaa tai perinteitä vahvistetaan perheiden välisiä suhteita, varmistetaan omaisuuden säilyminen suvussa mahdollistetaan oleskelulupa ja kansalaisuus ulkomailta muuttavalle henkilölle Aina näiden kahden avioliittomuodon ero ei toki ole selkeä. Toisinaan järjestettyihin avioliittoihin sisältyy eriasteista vastentahtoisuutta. Perhe voi elää köyhissä olosuhteissa, jolloin tytär joutuu hyväksymään yhden epämiellyttävistä vaihtoehdoista: elämisen puutteellisissa oloissa oman perheen kanssa tai avioitumisen vastentahtoisesti. Myös Suomessa järjestetyt avioliitot olivat vielä vuosisata sitten yleisiä. Syynä saattoivat olla esimerkiksi taloudelliset syyt, ja voidaan olettaa, että myös joitakin pakkoavioliittoja esiintyi. Tämä on oiva osoitus siitä, miten maailma ja käytännöt muuttuvat, joskin hitaasti. Järjestetty avioliitto = Tavallisesti vanhempien tai suvun järjestämä avioliitto, joka on vakiintunut tapa joissakin kulttuureissa. Molemmat avioliiton osapuolet myöntyvät järjestelyyn. Pakkoavioliitto = Tavallisesti vanhempien tai suvun järjestämä avioliitto, jota toinen tai molemmat avioliiton osapuolet vastustavat. Pakko saattaa liittyä esimerkiksi taloudellisiin tai naisen kunniaan liittyviin kysymyksiin. Tässä materiaalissa käsitellään pakkoavioliittoja, jotka solmitaan perheen kunnian säilyttämiseksi. Perheet voivat nähdä pakkoavioliiton viimeisenä keinona ennaltaehkäistä kunnian tahraamista, joka tapahtuisi esimerkiksi nuoren harjoittaessa esiaviollisia sukupuolisuhteita tai valitessa suvun mielestä sopimattoman puolison. 2.3. Kunnia perheen ytimessä Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsee nykyinen perhemalli, naisten asema ja taloudellinen tilanne, kunnian käsitteeseen ei lataudu samanlaisia merkityksiä kuin toisaalla. Suomessa kunnia käsitetään enemmän yksilölliseksi kuin koko yhteisön ominaisuudeksi. Siksi saattaakin olla hankalaa ymmärtää, miten joku tarttuisi kunnian vuoksi niinkin äärimmäiseen väkivallan muotoon kuin hengen riistämiseen lähisukulaiselta. 7

Miten pelkät huhutkin voivat aikaansaada uhkailuja? Miksi juuri naiseen kohdistetaan niin paljon kunniallisuuden vaatimuksia? Kulttuuripiireissä, joissa moraalisen kunnian käsite on keskeinen, niin miesten kuin naistenkin tulee vaalia kunniaansa. Naisille kunnia tarkoittaa kunniallista ja siveellistä käyttäytymistä, kun taas miehille se tarkoittaa kunniallisia ja siveellisiä perheenjäseniä. Miehen kunnia on siis riippuvainen naisen käyttäytymisestä. Kunnia-ajattelu sysää miehelle vastuun varmistaa, että kunniaa ei menetetä. Jos niin onnettomasti kuitenkin käy, että kunnia tahraantuu, miehen tulee toimia kulttuuriperinteen mukaisesti. Jotkut puhuvat oman ja koko perheensä kunnian palauttamisesta, vaikka ilmeisesti tilanne ei sinänsä voi koskaan palata entiselleen. Mikäli mies ei osoita välittävänsä kunniansa puolustamisesta, hän voi joutua itse yhteisönsä paheksumaksi. Naisen tekemisten ohjailu ja kontrollointi on tavallisin keino, jolla kunnian tahraantumista pyritään ennaltaehkäisemään. Toisinaan perheet ovat tulkinneet naisen vastarinnan perusteluksi toimilleen: koska nainen ei ota koko perheen näkökulmaa huomioon, ehkä tämä olikin suunnittelemassa kunniatonta käyttäytymistä. Tämä taas voi syventää kontrolloinnin kierrettä. Kunnian menetyksessä huhuilla on keskeinen rooli. Myös ilman todellisuuspohjaa olevat huhut saattavat vahingoittaa perheen kunniaa, mikäli riittävän moni yhteisön jäsen uskoo niihin. Itse käyttäytymissäännön rikkomisen vakavuus saattaa olla vähemmän merkityksellinen kuin se, miten laajasti sääntöjen rikkomisesta tiedetään. Esimerkiksi tilanne, jossa tyttö on ollut sukupuoliyhteydessä ennen avioliittoa, ei välttämättä johda suurempiin ongelmiin, mikäli teko voidaan salata muulta yhteisöltä, ja nuorille järjestetään avioliitto mahdollisimman nopeasti. Erimielisyydet ja väkivalta eivät ole kenenkään osapuolen näkökulmasta toivottavia. Kunniaväkivallassakin voidaan nähdä piirteitä yksilöiden ja yhteisöjen taitamattomuudesta ratkaista ristiriitatilanteita muilla tavoin. Perhe ja suku saattavat kyllä pitää väkivaltaa huonona keinona, mutta eivät keksi muitakaan yrittäessään säilyttää kunniaansa. Tarkoituksen uskotaan pyhittävän keinot. Joskus äärimmilleen tulehtunut tilanne on ratkaistu surmaamalla kunnian tahrannut henkilö. Toisinaan ratkaisu on löytynyt myös kanssakäymisen lopettamisesta, kun esimerkiksi vanhemmat ovat hylänneet tyttärensä. Suhtautuminen kunniaan näyttää muuttuvan ajan myötä. Kunniakysymykset voivat nousta erityisen huomion kohteeksi suurissa elämänmyllerryksissä kuten maahanmuuton yhteydessä. Joskus on esitetty, että naisella on suurempi riski kohdata kunniaväkivaltaa uuden kotimaan maahanmuuttajayhteisössä kuin maassa, josta hän muutti. Tämä saattaa liittyä yksilöiden kohtaamiin muutospaineisiin kuten uusiin sukupuolirooleihin, jotka voivat herättää epävarmuutta ja pakonomaista halua tarrautua vanhaan. 2.4. Maahanmuutto, kotoutuminen ja kunniaväkivalta Maahanmuutto voi olla kenelle tahansa ravisteleva kokemus. Kun asuinympäristö ja oma asema siinä muuttuvat, nousee oman elämän rakentamiseen niin riskejä kuin mahdollisuuksiakin. Usein on vaikea ennakoida, miten suuria sopeutumisprosesseja maahanmuuttoon liittyy, kun aikaisemmat kokemukset, tutut kulttuuriset mallit ja roolit kyseenalaistuvat. Tilalle saattaa tulla hyvinkin vahva epävarmuus ja vaikeasti tulkittava, 8

ennakoimaton elinympäristö. Monen sopeutuminen tapahtuu luontevasti, toiset taas kokevat tilanteensa haasteelliseksi vuosienkin jälkeen. Keskeisiä tekijöitä sopeutumisessa ovat esimerkiksi seuraavat: Valmiudet sopeutua Suomeen. Mikäli maahanmuuttajalla ei ole aikaisempaa kokemusta kansainvälisyydestä, kielitaitoa tai jos pakko on sanellut muuton olosuhteet, kuten pakolaisten kohdalla tapahtuu, hän saattaa kohdata erityisen suuren haasteen Suomeen sopeutumisessa. Usein yksilöiden valmiudet vaihtelevat myös perheen sisällä, mikä voi aikaansaada jännitteitä. Lapset saattavat oppia vanhempiaan nopeammin kielen ja suomalaisia tapoja koulussa ja kaveripiirissä. Uudet roolit perheen sisällä. Usein suurimman roolimuutoksen maahanmuuton yhteydessä kohtaa perheen isä, joka on tottunut toimimaan perheen pää, mutta jääkin ehkä Suomessa työttömäksi, ei opi paikallista kieltä ja huomaa lastensakin lakanneen tottelemasta häntä. Joillekin naisille maahanmuutto aikaansaa uusia rooliodotuksia ja mahdollisuuksia kuten kodin ulkopuolisen palkkatyön. Yhteydet suomalaiseen yhteiskuntaan. Usein kestää joitakin vuosia, ennen kuin maahanmuuttaja onnistuu rakentamaan itselleen mielekkäitä yhteyksiä ympäröivään yhteiskuntaan. Mikäli tämä ei onnistu, ymmärrys ympäristöstä voi jäädä vajaaksi. Työttömyys, kiire, välinpitämättömyys ja rasismi saattavat saada suomalaisen yhteiskunnan näyttämään maahanmuuttajasta yksinomaan uhkaavalta. Suhteet maahanmuuttajayhteisöön. Muut maahanmuuttajat esimerkiksi omasta kulttuurista, kieliryhmästä tai uskontokunnasta voivat toimia tärkeänä tukena. He saattavat tarjota vasta saapuneille niin apua kuin esimerkinkin Suomeen sopeutumisesta. Toisaalta maahanmuuttajayhteisöön saattaa heijastua ristiriitoja entisestä kotimaasta, kilpailua tai tarvetta kontrolloida muiden käyttäytymistä. Tyytymättömyys maahanmuuton jälkeiseen elämään saattaa luoda pohjaa myös kunniaväkivallalle. On tavallista, että maahanmuuttajavanhemmat kokevat vaikutusvaltansa vähentyneen niin omaan elämäänsä kuin lapsiinsakin. Muutoksen paine ja uhka saattaa tulla samanaikaisesti ulko- ja sisäpuolelta: niin yhteiskunta kuin muut perheenjäsenetkin edellyttävät muutosta. Tällaisessa tilanteessa lasten käyttäytymisen kontrolloiminen voi olla epätoivoinen yritys vaikuttaa kehitykseen, johon ei kykene muuten vaikuttamaan ja joita ei hyväksy. Maahanmuutto ja siihen liittyvät roolinmuutokset ovat tavallisesti uusia kaikille perheenjäsenille, ja heiltä puuttuu kyseistä elämänmuutosta tukevat roolimallit. Myös pitkittynyt työttömyys voi edistää entistä tiukempaa tarrautumista tutuksi koettuihin roolimalleihin, käyttäytymiseen ja muihin kulttuurisiin piirteisiin, joita valtakulttuurin puristuksessa tulkitaan ehkä konservatiivisemminkin kuin entisessä kotimaassa. Jos tavallisesti työnteon kautta saatava kunnioitus ja arvovalta ovat kyseenalaistuneet, etenkin isät saattavat ryhtyä korostamaan entistä vahvemmin naisten ylläpitämän morallisen kunnian merkitystä. Siitä voi tulla kulttuurisen identiteetin, vallan ja miehisyyden ylläpitämisen symboli. 9

Kotoutumishaasteiden vuoksi kunnia-näkökulman merkitys saattaa nousta keskiöön etenkin ensimmäisen maahanmuuttajasukupolven kohdalla. Omasta yhteisöstä tulee helposti korvaamattoman tärkeä oman kielen ja kulttuurisen identiteetin tukemisessa, tiedonvälityksessä ja yhteyksien ylläpitämisessä entiseen kotimaahan. Näistä syistä maineen menettämisestä ja oman yhteisön kunnioituksen menettämisestä tulee erityisen vaikea kysymys. Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajille kunnian merkitys saattaa korostua myös silloin, jos he suunnittelevat palaavansa takaisin edelliseen kotimaahansa ja tahtovat varmistaa kunnian säilymisen siellä asuvien sukulaisten silmissä. Käytännön vinkkejä nuorille maahanmuuttajatytöille itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi Ole ovela. Teeskentele hieman perheen kasvojen säilyttämiseksi. Panosta kouluun, jos se vain on mahdollista. Opettajat ovat tärkeitä henkilöitä. Hanki kavereita perhepiirin ulkopuolelta. Jos kotona tulee ristiriitoja, tarvitaan yhteyksiä oman etnisen ryhmän ulkopuolelle. Älä juorua kavereistasi, jotta itse näyttäisit paremmalta. Valmistele vanhempiasi vähän kerrallaan. Älä antaudu. Aloita pienillä taisteluilla. Hanki veljet puolellesi. Kutsu vieraita, joihin vanhempasi luottavat ja johdattele keskustelu tyttöjen vapauteen päättää elämästään. Vie sanomalehti kotiin heti, kun siinä on jotakin sinulle hyödyllistä. Mieti, löytyisikö perheen läheistä ystävää, johon luotat ja joka voisi sovitella. Älä niele vanhempiesi väitettä, että voit mennä naimisiin kenen kanssa tahdot, mutta ensin käymme lomalla vanhassa kotimaassa. Lähde:Arbabi, Farnaz & Fristorp, Lotta: Överlevnads handbook för flikor om frihet och heder. Rädda Barnen, Värnamo 2002. (Käännös kirjoittajan) Kunniaan liittyvät ongelmat näyttäytyvät usein juuri sukupolvien välisenä ristiriitana. Maahanmuuttajien toisella, lapsuutensa Suomessa kasvaneella sukupolvella saattaa olla enemmän yhteyksiä suomalaiseen yhteiskuntaan, ja he ovat ehkä imeneet enemmän vaikutteita uudesta ympäristöstä kuin vanhempansa. Joskus tilanne mutkistuu erityisesti, jos vanhemmat ryhtyvät järjestämään avioliittoa Suomessa syntyneille lapsilleen entisestä kotimaastaan saapuneen henkilön kanssa. Muutoksiin sopeutuminen tapahtuu parhaimmillaankin hitaasti. Joskus puhutaan hitaan kotoutumisen käsitteestä. Kun tiettyjä arvoja, tapoja ja ajatusmalleja on omaksuttu lapsuudesta asti, ne eivät voi muuttua salamannopeasti. Siksi maahanmuuttajillakin pitäisi olla aikaa sopeutua uuteen. Muutoksen hitaudesta kirjoittaa myös Norma Khouri (2003) kirjassaan Kunniamurha Rakkaus ja kuolema nykypäivän Jordaniassa. Kirjassa kuvataan nuoren naisen näkökulmasta tilanteita, jotka johtivat hänen ystävänsä traagiseen murhaan. Muutettuaan ulkomaille Khouri kirjoittaa seuraavasti: Monien tuhansien kilometrien päässä ja eri kulttuurissa käsitän nyt, että kestää kauan muuttaa vanhoja uskomuksia. Tunnen menneisyyteni painon omassa mielessäni ja ruumiissani, kun yritän elää vapaata elämää, 10

joka on minulle nyt mahdollinen. Kun korotan ääneni ulkomailla ja yhdyn siten taisteluun Jordanian naisten puolesta, taistelen henkilökohtaisesti yhä niitä tabuja vastaan, joita meille on arabikulttuurissa syntymästä asti opetettu. Kuulen yhä samat aavikon kuiskeet, joita veljeni kuulevat. Äidin ja tätien äänet kaikuvat yhä korvissani ja hokevat samalla lailla kuin lapsuudessani: Nainen on kuin kuppi. Jos joku juo siitä, kukaan toinen ei tahdo sitä Nainen on kuin lasiruutu. Kun se menee rikki, sitä ei saa ehjäksi. Kun näen kadulla ihmisten osoittavan vapaasti ja avoimesti kiintymystään, pitävän toisiaan kädestä, halaavan ja suutelevan, huomaan ajattelevani, että se on väärin ja häpeällistä. Ja silti haluan sydämestäni olla yhtä vapaa ja suhtautua vapauteen luontevasti. 3. Kunniaväkivalta maailmalla ja Suomessa Moderneissa, maallistuneissa yhteiskunnissa naiseen liittyvän kunnia-käsitteen merkitys näyttää vähentyneen. Tähän lienee vaikuttanut naisen aseman paraneminen sekä sukupuoliroolien ja seksuaalisuuteen liittyvien normien muuttuminen. Montaa vuosisataa ei kuitenkaan ole siitä, kun nämäkin yhteiskunnat rakentuivat selkeämmin miehen kunnian ympärille. Miesten tuli olla herrasmiehiä, jotka saattoivat selvitellä kunnianloukkausta jopa kaksintaisteluissa. Suomessakin miehet ovat kunniakkaasti raivanneet peltojaan ja taistelleet sodissa. Vahvan yleistyksen mukaan kunnian merkitys on säilynyt erityisesti kuumaverisissä Välimeren ja Lähi-idän maissa sekä herrasmiesmäisissä kulttuureissa. Agraarisissa maanviljelyyn ja maan omistamiseen keskittyvissä kulttuureissa kunnialla näyttäisi olevan suurempi merkitys kuin teollisuusyhteiskunnissa. Vahvalla kunniakäsityksellä ei kuitenkaan ole suoraa yhteyttä mihinkään uskontoon, vaikka esimerkiksi Euroopassa se usein liitetäänkin virheellisesti islamiin. Yksi mahdollinen tapa kuvata asetelmaa on jakaa kulttuurit laki- ja kunniakulttuureihin. Lakikulttuureissa laki määrittelee käyttäytymissäännöt ja väärin käyttäytyneiden rangaistukset. Samanaikaisesti ihmiset luovuttavat oikeusjärjestelmälle oikeutensa puolustautua ja kostaa kokemansa vääryydet. Kunniakulttuureissa taas lainsäädäntö saattaa mukailla ihmisten oman käden oikeuden käyttöä. Siten kunniaankin liittyvästä rikoksesta saattaa lainsäädännön mukaan saada pienemmän tuomion kuin muusta vastaavasta rikoksesta. Kunnia-käsitteen keskeisyydestä tietyissä kulttuureissa ei voi vetää suoraviivaista yhteyttä kunniaan liittyvään väkivaltaan, sillä kunniaa voi puolustaa myös muutoin kuin väkivallan avulla. Kunniakeskeisyys yhdistettynä tietynlaiseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin, lainsäädäntöön ja naisten asemaan voivat kuitenkin edesauttaa kunniaväkivallan esiintymistä. 3.1. Kunniaväkivalta-ilmiön laajuus 11

Koska kunniaväkivalta koetaan perheen sisäiseksi yksityisasiaksi ja kysymykseen nivoutuu koko suvun kunnia, sitä ei useinkaan raportoida poliisille. Tästä johtuen myös ilmiön laajuuden arvioiminen on vaikeaa. Eniten kunniaan liittyviä väkivaltatapauksia on esiintynyt Välimeren ja Lähi-idän maissa (esim. Libanon, Israel, Egypti, Jordania, Jemen, Marokko, Turkki) ja Aasiassa (esim. Irak, Iran, Afganistan, Pakistan, Intia, Bangladesh). Missään maassa kunniaväkivalta ei ole koko yhteiskunnan läpäisevä ilmiö, vaan koskee ainoastaan osaa perheistä ja suvuista. Tarkat maantieteelliset rajaukset ovat kuitenkin ongelmallisia, koska monen muunkin alueen perinteet korostavat naisen kunnian merkitystä esimerkiksi Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Kiinassa. Myös Etelä-Euroopassa naisen kunnialla on ollut erityisen suuri painoarvo jo ennen maahanmuuton yleistymistä. Ruotsissa ilmiö on liitetty tiettyjen maahanmuuttajien kotimaiden sijaan patriarkaalisia arvoja kunnioittaviin perheisiin, joita voivat olla myös taustaltaan pohjoismaiset perheet. Kunniaväkivallan muodoista kunniamurhat tulevat todennäköisimmin poliisin tietoisuuteen. Tosin luotettavia tilastoja niidenkään yleisyydestä ei ole saatavilla, koska kaikkialla niitä ei tilastoida systemaattisesti. Toisinaan kunniamurha lavastetaan tavalliseksi murhaksi, jotta muiden perheenjäsenten mahdollista osuutta murhaan ei tutkittaisi, tai tavallinen murha lavastetaan kunniamurhaksi, koska joissakin maissa niistä saa muita murhia pienemmän tuomion. Vuonna 2000 YK:n väestörahasto UNFPA arvioi, että maailmassa tehdään noin 5000 kunniamurhaa vuosittain, joista noin 1000 Pakistanissa ja Afganistanissa, 1000 Egyptissä ja 2550 Länsirannalla, Gazassa ja Jordaniassa. Saksan viranomaiset ovat raportoineet maassa tapahtuneen 53 kunniamurhaa vuosina 1996-2005. Ison-Britannian pakkoavioliittoyksikkö arvioi oman maansa kunniamurhien lukumäärän tätäkin suuremmaksi, noin 12 murhaksi vuodessa. Murhien määrä ei näyttäisi olevan laskussa, vaikka viranomaiset ovatkin aloittaneet niiden vastaisen työn. Huolestuttavampia ovat arviot, joiden mukaan kunniamurhien määrä olisi nousussa. Esimerkiksi Pakistanissa kunniamurhiin liittyvä julkisuus on lisääntynyt selkeästi viime vuosina, minkä voi olettaa lisänneen myös poliisille raportoitujen tapausten lukumäärää. Tämän lisäksi todellisenkin murhien lukumäärän uskotaan olevan kasvussa, koska julkisuus on tuonut päivänvaloon myös kunniamurhien perusteluja. Maaseudun rakennemuutokset ja taloudelliset ongelmat ovat aikaansaaneet epävarmuutta ja pakottaneet entistä useammin naisia työelämään. Kunniamurhien arvioitu lisääntyminen saattaa liittyä juuri tämän kaltaisiin murroksiin. Monessa Euroopan maassa ääritapausten julkinen käsittely on lisännyt tietoisuutta kunniaväkivallasta. Suomessa yhtään kunniamurhaksi määriteltävää tapausta ei syksyyn 2006 mennessä ole tullut poliisin tietoon, joskin muutamassa murhassa kunnianäkökulma on tutkittu perusteellisesti. Lopulta poliisin johtopäätös oli, että tapauksen tunnuspiirteet eivät täytä kunniamurhan kriteereitä. Sen sijaan muita kunniaväkivallan ilmenemismuotoja on Suomessakin havaittu. Suomen Mielenterveysseuran SOS-keskuksen ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kunniaväkivaltahankkeissa on oltu tekemisissä useiden väkivaltaa kohdanneiden henkilöiden kanssa. Tavallisesti kyse on ollut nuorista tytöistä, jotka pelkäävät pakkoavioliittoa tai joiden elämää vanhemmat ja perhe muuten kontrolloivat voimallisesti. 12

Yhteydenotot hankkeisiin ovat tulleet usein opettajien tai sosiaalityöntekijöiden kautta tai suoraan apua etsivältä henkilöltä. Tarkempia lukumääriä tai arvioita kunniaan liittyvän väkivallan määrästä Suomessa ei ole. Tarvittaisiinkin tiedonvaihtoa olemassa olevissa verkostoissa, selvitys ja systemaattinen tilastointijärjestelmä, jotta tilanteesta saataisiin selkeämpi käsitys. Vertailun vuoksi Ruotsissa kunniaan liittyvän väkivallan kohteeksi arvioitiin vuonna 2003 joutuneen yli 1500 nuorta. Suomen arviot jäänevät tätä selvästi pienemmiksi, koska maahanmuuttajien määräkin on pienempi. Kunniaväkivalta voi kuitenkin jäädä täysin näkymättömiin, ellei sitä tietoisesti etsitä. 3.2. Lainsäädäntö ja sen toimeenpano Tavallisesti kunniaväkivaltaan sovelletaan samaa lainsäädäntöä kuin muuhunkin väkivaltaan. Monessa Lähi-idän ja Etelä-Amerikan maassa lainsäädäntö kuitenkin tunnistaa mahdollisuuden lieventää tuomiota, mikäli rikokseen on sisältynyt toisen osapuolen provosointia, esimerkiksi aviorikos. Tavallisesti kyseistä mahdollisuutta sovelletaan ainoastaan miesten tekemiin rikoksiin. Kiivasta keskustelua tuomion lieventämispykälästä on vastikään käyty esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Turkissa. Saudi-Arabiassa henkilöä, joka on tappanut aviorikoksen tehneen henkilön, ei voida rangaista. Näin suoraviivainen kunniamurhan salliminen on kuitenkin harvinaista. Suomen lainsäädännössä ei ole erityisiä viitteitä kunnia-motiiviin rikoksen taustalla. Siihen sovellettaisiin tilanteesta riippuen rikoslain (39/1889) eri pykäliä, esimerkiksi seuraavia: Pahoinpitely (21. luku, 5 ) Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Törkeä pahoinpitely (21. luku, 6 ) Jos pahoinpitelyssä 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikos tehdään erityisen raa alla tai julmalla tavalla tai 3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Laiton uhkaus (25. luku, 7 ) Joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, laittomasta uhkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Pakottaminen (25. luku, 8 ) Joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, on tuomittava, jollei teosta muualla 13

laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, pakottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Samoin kunniamurhaa käsiteltäisiin murhana. Kunniaväkivallassa rikoksen tekijänä saattaa olla useita ihmisiä. Tällöin myös avustavassa asemassa olevia voidaan rangaista seuraavaan rikoslain kohtaan viitaten: Avunanto (5. luku, 6 ) Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä. Yllytyksestä rangaistavaan avunantoon rangaistaan avunantona. Viime vuosina joissakin Euroopan maissa on herätty kriminalisoimaan pakkoavioliitot. Ruotsissa lapsi- ja pakkoavioliitot kiellettiin vuonna 2004. Saman vuonna myös Saksassa kiellettiin pakkoavioliitot, mutta kielto ei koske uskonnollisin seremonioin solmittuja liittoja. Tanskassa viranomaisille annettiin valtuudet estää Tanskaan muuttaneita ei-tanskalaisia asumasta maassa, mikäli nämä epäilevät pakkoavioliittoa. Suomessa pakkoavioliittoa ei kielletä erillisellä lailla. Avioliittolain (234/1929) yleisperusteluissa kyllä todetaan, että avioliiton solmiminen perustuu osapuolten vapaaehtoiseen ja vakaaseen tahtoon. Myös avioliittoon pakottamisen kieltävät kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa (16. artikla) esitetään: Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta. Suomen allekirjoittamassa YK:n sopimuksessa kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista (23. artikla) on samankaltainen sisältö. Jos avioliiton solmimiseen liittyy taivuttelua, pakkoa tai jopa väkivaltaa, voidaan turvautua esimerkiksi rikoslain laitonta uhkausta ja pakottamista sisältäviin pykäliin (ks. yllä). Pakkoavioliittojen kriminalisointi on monitahoinen kysymys. Monet kysymyksen parissa työskentelevät ovat huomanneet, että pakkoavioliiton takia apua hakevat henkilöt pyytävät lähes poikkeuksetta varmistusta, että heidän perheilleen ei tapahdu mitään raportoinnin vuoksi. Kun pakkoavioliitot kriminalisoidaan, avioliittoon pakotetut eivät ehkä uskalla tuoda ongelmia viranomaisten tietoon. Toisaalta kriminalisointi voi antaa moraalista tukea ja uskallusta kunniaväkivallan kohteille tarttua ongelmaan, koska he tietävät lain olevan heidän puolellaan. Kunniaväkivallan tutkintaan ja oikeudellisiin toimenpiteisiin liittyy muitakin epävarmuustekijöitä. Esimerkiksi maissa, joissa naisiin kohdistuva ja kunniaan liittyvä väkivalta on yleistä, myös poliisi saattaa olla haluton ottamaan tapauksia tutkittavakseen. Jos tutkinta aloitetaan, saatetaan siinä keskittyä ainoastaan pääepäillyn toimien tutkimiseen, eikä lainkaan apua antaneisiin henkilöihin. Myös todistajien löytäminen voi olla hankalaa. On mahdollista, että monet kunniaväkivallan kohteena olleen lähipiirissä ovat hyväksyneet rikolliset toimet, vaikka eivät olisi niihin itse osallistuneetkaan. Nekään, jotka eivät toimia hyväksyneet, saattavat pelätä puhua asioista ääneen kohdatessaan yhteisön painostusta. 14

3.3. Työ kunniaväkivaltaa vastaan Ulkomailla on tehty pitkäjännitteistä työtä kunniaväkivallan kitkemiseksi. Väkivaltaan hyväksyvästi tai välinpitämättömästi suhtautuvan ajattelutavan muuttaminen on kuitenkin hyvin hidasta ja työlästä. Tuloksia on pyritty saamaan esimerkiksi muuttamalla lainsäädäntöä, järjestämällä tiedotuskampanjoita ja organisoimalla keskusteluryhmiä. Euroopassa keskeisessä roolissa ovat olleet maahanmuuttajayhteisöjen itse esittämät vaihtoehtoiset ajattelumallit. Maahanmuuttajat ovat osallistuneet kunniaväkivallan vastaiseen työhön etenkin paljon julkisuutta saaneiden kunniamurhatapausten jälkeen. Esimerkiksi Ruotsissa on perustettu miesten yhdistys nimeltään Kurdimiehet naisten alistamista vastaan ja Britannian muslimineuvosto on tuominnut kunniaväkivallan selkeäsanaisesti. Kysymys on noussut niin ajankohtaiseksi Isossa-Britanniassa, että suur-lontoon poliisi perusti 2004 erillisen henkirikosten ennaltaehkäisy-yksikön, jonka toimialaan kuuluvat esimerkiksi kunniamurhat, pakkoavioliitot, lasten hyväksikäyttö ja tyttöjen ympärileikkaus. Samanaikaisesti maassa on lisätty teemaan liittyvää koulutusta. Tammikuussa 2005 työnsä aloittanut, valtakunnallinen pakkoavioliittoyksikkö on muun muassa järjestänyt suuren tiedotuskampanjan ja laatinut erillistä pakkoavioliittoja käsittelevää opasmateriaalia. Suomessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin ja Suomen Mielenterveysseuran SOS-tukikeskuksen kunniaväkivaltahankkeet ovat pyrkineet kehittämään toimintamalleja, jotka auttaisivat suomalaisia viranomaisia puuttumaan kunniaväkivaltaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. MLL:n hanke on tehnyt myös ennaltaehkäisevää työtä maahanmuuttajayhteisön parissa järjestämällä maahanmuuttajataustaisille vanhemmille keskustelutilaisuuksia lasten kasvatuksesta ja käsittelemällä kunniaväkivaltaan epäsuorasti liittyviä kysymyksiä maahanmuuttajanuorten kanssa. Nuoret ovat muun muassa kääntäneet tasa-arvoon liittyviä artikkeleita suomesta äidinkielelleen ja tehneet radio-ohjelmia Lähiradioon. 4. Miten tunnistaa ja toimia? 4.1. Riskisignaaleiden pohdintaa Väkivallan ja etenkin kunniaan liittyvän väkivallan ilmenemismuodot ovat moninaiset. Usein niiden tunnistamista vaikeuttavat väkivallan kohteena olevan henkilön pelko ja häpeä, jotka saattavat saada hänet piilottelemaan ahdinkoaan. Ei ole mahdollista laatia yksiselitteistä listaa riskitekijöistä, joiden perusteella kunniaväkivalta voitaisiin tunnistaa. Kuitenkin tietyille kysymyksille herkistyminen saattaa auttaa ulkopuolista tunnistamaan kunniaväkivaltaan liittyvä tilanne. Kulttuuripiiri. MLL:n maahanmuuttajavanhemmille järjestämässä keskustelutilaisuudessa eräs yhteisön jäsen esitti: Kunniaväkivalta ei ole uskonnon tai kulttuurin ongelma vaan henkilön oma ongelma. Vain mieleltään järkkynyt voi käyttää väkivaltaa. Se ei ole missään olosuhteissa perusteltua. Näkemys on hyvä 15

osoitus siitä, miten eri tavoin yksilöt voivat ajatella sellaisessakin kulttuuripiirissä, missä kunniaväkivaltaa esiintyy säännöllisesti. Tiettyjä maantieteellisiä alueita voidaan kuitenkin käyttää yhtenä kunniaväkivallan tunnistamisen välineenä. Suomessa kunniaan liittyviä ristiriitoja on noussut esiin esimerkiksi Afganistanista, Iranista, Irakista ja Turkista muuttaneiden keskuudessa. Epätavallinen käyttäytyminen. Epätavallista käyttäytymistä voi olla vaikea erottaa luonnollisista murrosikään tai maahanmuuttoon liittyvistä tekijöistä. Syytä huolestumiseen saattaa kuitenkin olla, jos muutos käyttäytymisessä on raju. Ison-Britannian hallituksen alainen pakkoavioliittoyksikkö on laatinut opettajille, sosiaalityöntekijöille ja poliiseille listan tekijöistä, jotka voivat toimia riskisignaaleina maahanmuuttajanuorta mahdollisesti kohtaavasta pakkoavioliitosta. Monet niistä voivat olla signaaleita myös muihin kunniaväkivallan muotoihin. - Joku perheenjäsen saattaa nuoren aina kouluun ja harrastuksiin. Hän myöhästyy usein tai saapuu viime tipassa. - Nuori lopettaa koulunkäynnin ja/ tai harrastustoiminnan. Nuoren opiskelumotivaatio laskee äkillisesti. - Nuori vaikuttaa masentuneelta, itsetuhoiselta tai vetäytyvältä. Nuorella saattaa olla syömishäiriö. - Nuori käyttää paljon päihteitä tai näpistelee kaupoista. Perheen tilanne. Tavalliset perhe- tai parisuhdeväkivaltaan liittyvät merkit kuten mustelmat voivat kieliä myös kunniaväkivallasta. Jos vanhemmat sisarukset ovat avioituneet hyvin nuorena, tämä saattaa viitata vanhempien tai suvun taholta tulevaan paineeseen myös nuorempien sisarusten kohdalla. Toisinaan yllättävät elämänmuutokset lisäävät tarvetta saada tilanne hallintaan muilla tavoin. Esimerkiksi toisen vanhemman kuolema voi johtaa jäljelle jääneen äkilliseen tarpeeseen saada lapsi nopeasti ja kunniallisesti naimisiin, vaikka vastoin tämän tahtoa. Matka entiseen kotimaahan. Mikäli on syytä epäillä pakkoavioliiton tai muun kunniaväkivallan uhkaa, matka vanhempien tai puolison entiseen kotimaahan saattaa osoittautua vaaralliseksi. Toisinaan pakkoavioliitot solmitaan harmittomalta kuulostavan lomamatkan aikana, minkä jälkeen pariskunta saattaa jopa jäädä asumaan kyseiseen maahan. Tiedetään myös tapauksia, joissa lomalle lähetetty henkilö on tullut murhatuksi. Koska vieraassa ympäristössä avun saaminen ja mahdollisten rikosten tutkiminen voi olla vaikeaa, epäilyttävän matkan perumiseksi tulee tehdä kaikki voitava. Kyseiseen listaan tulee suhtautua tietyllä varauksellisuudella, sillä jokainen kunniaväkivaltatilanne ilmenee omalla tavallaan. Onkin syytä varoa yleistysten ja hätiköityjen johtopäätösten tekemistä. 4.2. Välitön puuttuminen Käytäntö on osoittanut, että väkivaltaa kohdanneiden henkilöiden on erittäin vaikea hakea apua. Usein vaikeus liittyy väkivallan tekijän ja kohteen läheiseen suhteeseen. Kunniaan 16

liittyvää väkivaltaa kokeneella viranomaisten puoleen kääntyminen saattaa tarkoittaa, että hänen perheensä ja koko yhteisönsä hylkää hänet. Mikäli henkilö ei ole tottunut järjestelemään elämäänsä itse, hylätyksi tuleminen voi kuulostaa hyvin pelottavalta. Hän saattaa myös pelätä, että häntä ahdisteleva puoliso tai perhe joutuu raportoinnin vuoksi kohtuuttomiin vaikeuksiin. Lisäksi hänellä saattaa olla puutteellinen kielitaito tai käsitys viranomaisten kyvystä tai halusta tarjota apua. Tilanne mutkistuu entisestään, jos väkivaltaa kohtaa henkilö, jolla ei ole vakaata asemaa Suomessa. Esimerkiksi turvapaikanhakija tai väliaikaisella oleskeluluvalla Suomessa asuva henkilö voi virheellisesti pelätä, että ongelman esille nostamisesta seuraa maasta karkottaminen. Kaiken kaikkiaan tiedon ja luottamuksen puute ovat keskeisiä esteitä avun hakemiselle. Tästä johtuen kunniaväkivallan tunnistamiseksi voidaan viranomaisilta tarvita aktiivista, kyselevää otetta. Isossa-Britanniassa tehdyn selvityksen mukaan pakkoavioliittoa paenneet naiset eivät itsestään selvästi saaneet tarvitsemaansa apua. Viranomaiset eivät tarjonneet heille samoja palveluja kuin muille väkivallan kohteille, koska he pitivät kunniaväkivaltaa kulttuurisena ongelmana, johon viranomaisilla ei ollut välineitä puuttua. Tällaisessa tilanteessa kunniaväkivallan kohteeksi joutunut saa osakseen moninkertaista syrjintää, niin sukupuolensa kuin etnisen taustansakin vuoksi. Jos maahanmuuttajataustainen henkilö siis kertoo kohtaamastaan väkivallasta viranomaiselle, siihen on suhtauduttava erittäin vakavasti. On tavanomaista, että kunniaväkivaltaa kohdannut ei itse kykene arvioimaan tilanteen vaarallisuutta, koska kyseessä on hänelle läheiset ihmiset. Viranomaisen puoleen kääntyminen saattaa pahentaa konfliktia entisestään ja motivoida sukulaisia etsimään henkilö käsiinsä keinolla millä hyvänsä. Ulkomailta on esimerkkejä, joissa apuna on käytetty paikallisia kauppiaita, taksikuskeja, maahanmuuttajayhteisön jäseniä, koulutovereita tai jopa palkkionmetsästäjiä viranomaisille puhuneen perheenjäsenen löytämiseksi. Perhe voi pyytää apua myös poliisilta tekemällä katoamisilmoituksen tai sepittämällä tarinan tekaistusta rikoksesta. 4.3. Viranomaisten työnjako ja yhteistyö Kunniaväkivaltaan puututtaessa suurennuslasi kohdistuu viranomaisten keskinäiseen yhteistyöhön. Usein olemassa oleva ammattitaito ja vanhatkin toimintamallit ovat käyttökelpoisia, kunhan poliisi, sosiaalityöntekijä, erilaiset kriisipalvelut ja mahdolliset muut tahot ovat valmiita reagoimaan uhkatilanteisiin nopeasti. Etsittäessä ratkaisua on hyvä edetä seuraavien vaiheiden kautta: TILANTEEN RATKAISUN VAIHEET 1. TOIMIJOIDEN KARTOITUS Ketkä ovat suurin uhka? Voivatko läheiset tarjota tukea? Ketä viranomaisia on ollut/ tai kenen tulisi olla mukana? 2. TILANNEARVIO Mikä on uhkan vakavuus? Mitä tukea väkivallan kohde tarvitsee välittömästi ja mahdollisesti pitkällä aikavälillä? Mitä keinoja on käytettävissä tilanteen ratkaisuun? 17

3. TAVOITTEIDEN ASETTAMINEN Miten varmistetaan, että viranomaiset asettavat yhteisen tavoitteen, joka huomioi mahdollisimman hyvin kyseessä olevan henkilön toivomukset? 4. TOIMINTASUUNNITELMAN LAATIMINEN Mitä kukin viranomainen tekee? Miten varmistetaan jokaisen osapuolen sitoutuminen? 5. SEURANTA Miten ja milloin toiminnasta raportoidaan? Millä aikataululla tilannetta seurataan jatkossa? Ensin on syytä kartoittaa, ketä ihmisiä asetelmassa on osallisina. Kunniaväkivaltaa kohdanneen henkilön läheisissä voi olla sekä hänen turvallisuuttaan uhkaavia henkilöitä että toisia, jotka voivat tarjota hänelle tärkeää tukea. Mikäli henkilö on lähimenneisyydessä ollut tekemisissä joidenkin viranomaisten kanssa, myös heidän näkemyksensä on hyvä saada mukaan pohdittaessa ratkaisua tilanteeseen. Toimijoiden kartoitusta voidaan hahmottaa esimerkiksi seuraavan kuvion avulla. KUVIO 1. Mahdollisia toimijoita kunniaan liittyvässä väkivaltatilanteessa. Sukulaiset, ystävät YHTEISÖ Läheiset perheenjäsenet Maahanmuuttajayhteisö VIRAN- OMAISET Sosiaalija terveyshuolto Poliisitoimi Arkiympäristö (koulu, työharjoittelu) Tilanteen vakavuuden arviointi on haasteellinen tehtävä, sillä kunniaan liittyvät väkivaltatilanteet voivat olla hyvin ennakoimattomia. Varmuuden vuoksi on hyvä toimia 18

liian varovasti kuin liian varomattomasti. Toisinaan voi olla syytä järjestää salainen majoitus, mikä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla voidaan toteuttaa Monika-Naiset Liitto ry:n pyörittämässä, erityisesti maahanmuuttajataustaisille naisille tarkoitetussa turvakodissa. Välittömästi on myös hyvä laatia kunniaväkivaltaa kohdanneen kanssa turvallisuussuunnitelma ja määritellä riskisignaalit, joiden ilmaantuessa hänen tulee hakeutua turvaan. Kunniaväkivaltatilanteen onnistunut hoitaminen edellyttää selkeää työnjakoa ja tiivistä tiedonkulkua eri tahojen kesken. Erityisen tärkeää on sopia, mikä taho koordinoi tapauksen hoitamista ja seuraa tilanteen etenemistä. Kokemus on osoittanut, että moniammatillisessa yhteistyössä on toisinaan haasteita, jotka juontavat juurensa töiden erilaiseen luonteeseen ja esimerkiksi salassapitovelvollisuuteen. Viranomaisten erilaiset roolit ja näkökulmat voivat aikaansaada asioiden erilaista priorisointia. Tästä johtuen on syytä määritellä yhteinen tavoite ja keinot, joilla niihin päästään. Yhtä mallia viranomaisten keskinäisen työnjaon määrittelemiseksi ei ole mahdollista laatia, sillä jokainen paikkakunta ja tapaus on erilainen. Seuraava kuvio esittelee kuitenkin yhden mahdollisen työnjaon mallin, jota voidaan muokata kuhunkin tilanteeseen sopivaksi. KUVIO 2. Viranomaisten mahdollinen työnjakomalli kunniaväkivaltatilanteessa. 19

Sosiaalityöntekijä: yleisen hyvinvoinnin koordinointi turvallisuusohjeistukset (hätänumero, rutiinit ja reitit kouluihin, työhön yms.) asumisen järjestäminen, uusi osoite yhteydet turvakotiin ohjaaminen tarvittaessa kriisipalveluihin tiedon koordinointi kunnan sisäisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa (koulu, päiväkoti, neuvola yms.) tulkkausjärjestelyt taloudellinen tuki Poliisi: suojaaminen uhkan arviointi, riskin vähentäminen lähestymiskiellon hakeminen rikosilmoitus lisätty partiointi lakisäädösten tiedoksi saattaminen, neuvottelut varotiedot muiden viranomaisten konsultointi Esim. opettaja: ohjaaminen alle 18-vuotias oppilas: kuraattorin konsultointi, yhteydenotto lastensuojeluviranomaisiin täysi-ikäinen: poliisille ja sosiaalityöntekijälle ohjaaminen tukipalvelujen hakemiseen kannustus koulun/ oppilaitoksen keinojen pohtiminen, koulutustarjonnan ylläpito henkilön niin toivoessa tilanteen kehittymisen seuraaminen arjessa Ongelmakenttä edellyttää joissakin tilanteissa myös kansainvälistä viranomaistyötä. Morsian tai sulhanen saatetaan lähettää vastoin tahtoaan solmimaan avioliitto vanhempien edellisessä kotimaassa. Toisaalta tiedetään tapauksia, joissa kaukainen sukulainen entisestä kotimaasta on järjestetty Eurooppaan suorittamaan kunniamurha, jota kukaan muu ei ole suostunut tekemään. Maan rajojen ylittävä tiedonvaihto, lähetystöjen mahdollisesti koordinoiva rooli ja esimerkiksi rajavartioston kouluttaminen nousevat tällöin keskeisiksi. Esimerkki*: Viranomaisten hätiköityjä toimia? 19-vuotiaalla naisella on ollut nettisuhde nuoreen mieheen, jonka hän tapasi yhden kerran. Tapaamisen jälkeen naisen vanhemmat tivasivat, missä hän oli ollut ja riidan kuluessa isä löikin häntä päähän ja käsivarsiin. Vanhemmat rajoittavat tyttärensä menemisiä tiukasti ja suunnittelevat yhteistä matkaa edelliseen kotimaahansa. Nainen 20