1907. V. M. Välikysymys lahjoitusmaaoloista. Maatalousvaliokunnan mietintö N:o 5 perustellusta päiväjärjestykseen siirtymisestä edustaja J. Martikaisen tekemän välikysymyksen johdosta, joka koskee lahjoitusmaaoloja Viipurin läänissä. Eduskunta on pöytäkirjanotteella 31 päivältä viime lokakuuta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen ehdottamista varten lähettänyt Maatalousvaliokuntaan seuraavan edustaja J. Martikaisen tekemän välikysymyksen. «Hallituksen tekemäin esitysten johdosta vuosien 1863 64 ja 1867 valtiopäiville, hyväksyivät säädyt viimemainittuna vuonna, että, lahjoitusmailla vallitsevien epäkohtien poistamiseksi ja niillä asuvan väestön taloudellisen ja henkisen vaurastumisen edistämiseksi, nämä tilat ostettaisiin valtiolle, sittemmin täydellä omistusoikeudella nykyisille asukkaille luovutettaviksi. V. 1873 osti Suomen valtio tämän valtiopäiväin päätöksen mukaisesti Salmin, Korpiselän ja Soanlahden lahjoitusmaat, kuten kauppakirjassakin mainitaan, sittemmin omistusoikeudella lampuodeille luovutettaviksi". Perintökirjojen antaminen lampuodeille on kuitenkin isonjaon y. m. toimitusten takia viipynyt, joten vasta viime vuosina ne on jaettu lampuodeille Korpiselässä ja Soanlahdella ja vasta viime kuluneena keväänä Salmin pitä-
2 1907. V. M. Välikysymys lahjoitusmaaoloista. jassa. Tämän pitkän väliajan kuluessa ovat nämä lahjoitusmaat olleet Suomen valtion omaisuutta ja lampuodit valtion lampuoteina. Katojen johdosta 1890 luvun alussa, etupäässä vuosina 1893 ja 1894, oli melkoinen joukko lampuoteja elintarpeiden puutteen vuoksi joutunut hädänalaiseen tilaan. Tätä käyttivät hyväkseen erinäiset kauppiaat ja metsäkeinottelijat antaakseen lahjoitusmaiden lampuodeille, etenkin Salmin pitäjässä, elintarpeita y. m. velaksi. Nämä velkasummat, joiden raha-arvo useimmissa tapauksissa nousi vain noin 100 200 ruplan vaiheille, annettiin lampuodeille erilaisilla ehdoilla, osaksi siten, että pantiksi niistä vaadittiin hakkuuoikeuksia lampuotien metsäpalstoihin pitemmäksi ajanjaksoksi, 25 30 vuodeksi, sen jälkeen kun lampuodit olivat saaneet perintökirjansa, osaksi siten, että lampuoteja vaadittiin siirtämään koko lampuotioikeutensa velan antajille. Lampuodit, jotka eivät osaa lukea eikä kirjoittaa, ovat melkein poikkeuksetta ymmärtämättä heille harhaan vievästi tulkitun siirtokirjan sisältöä, ne puumerkeillään vahvistaneet ja useat jälestäpäin tarjoutuneet suorittamaan velkansa takaisin, jota tarjousta kuitenkaan ei ole vastaanotettu. Saamiensa siirtokirjojen nojalla ovat mainitunlaiset keinottelijat anoneet ja suureksi osaksi saaneetkin viranomaisilta lampuotikirjat useihin lampuotitiloihin. Valtion, puutavaraliikkeiden maanostoja tutkimaan asetetun komitean mietinnön mukaan löytyi v. 1903 silloin kokonaan valtion omistamassa Salmin pitäjässä jo 41 tilaa, jotka olivat puutavaraliikkeiden hallussa. Kunnallistaksoitusluetteloiden v. 1906 mukaan oli yksi puutavaraliikkeenharjoittaja lampuotina 36 tilalla Salmin pitäjässä. Näitä tiloja sekä useita muita, joihin heillä on siirtokirjat lampuodeilta, mutta joihin heitä ei ole lampuodeiksi vielä asetettu, vaativat mainitut keinottelijat haltuunsa ja Maatalousvaliokunnan mietintö N.o 5.
1907. V. M. Välikysymys lahjoitusmaaoloista. 3 niiden perintökirjat, kuten Korpiselän ja Soanlahden pitäjissä jo lienee tapahtunutkin, heille luovutettaviksi. Tällaista asiain kehitystä täytyy pitää hallituksen leväperäisyydestä johtuneena. Vastoin valtiopäiväin päätöksen tarkoitusta on se vahvistanut lampuodeiksi metsäkeinottelijoita, jotka eivät aijokaan tiloja asua, ja mikä on surkeinta, hallituksella on myöskin täytynyt olla tiedos-.saan minkälaiset keinottelut ovat olleet pohjana näille lampuotioikeuksien siirroille ja että niissä parista sadasta ruplasta on keinoteltu keskimäärin 10,000 12,000 ruplan tiloja lampuotien hallusta pois. Kun ottaa huomioon, että mainitut lahjoitusmaalampuodit ovat olleet valtion lampuoteja, joilla ei mitään oikeutta ollut tehdä sellaisia sopimuksia, joista nyt on kysymys, ja kun oli päivän selvää, mihin tarkoitukseen metsäkeinottelijat aikoivat hankkimiaan tiloja käyttää, olisi hallituksen velvollisuus ollut, jos se lainkaan olisi halunnut huolia tehtävästään yhteiskunnan parhaan valvojana ja valtiopäiväin päätöksen toteuttajana, julistaa tällaiset sopimukset mitättömiksi. Myöskin ansaitsee mainitsemista, että hallitus aikaisemmin 1890-luvulla oli kieltäytynyt metsäkeinottelijoita lampuodeiksi hyväksymästä, vaikka se sittemmin on kantaa muuttanut. Yllä esiintuodun ohessa on Salmin pitäjässä jo usean vuoden kuluessa, vaikka kaikki maa onkin ollut valtion omaa ja niiden hoitoa varten on ollut erityiset valvojat, useat metsänkei n ottelijat harjoittaneet täydellistä metsänhaaskausta. Valaisevaa on lisäksi, että valtion omat paikalliset virkamiehet näihin metsäkeinotteluihin ovat osaa ottaneet. Kaikki esille tuodut asianhaarat olen valmis asiakirjain mukaan yksityiskohtaisesti toteennäyttämään. Koska mainitsemieni asianhaarojen vuoksi valtiopäiväin tarkoitus lahjoitusmaiden ostolla ainakin Korpiselän,
4: 1907. V. M. Välikysymys lahjoitusmaaoloista. Soanlahden ja Salmin pitäjissä on melkoisessa määrin jäänyt saavuttamatta, pyydän asianomaisen hallituksen jäsenen vastattavaksi esittää seuraavan kysymyksen: Minkä vuoksi hallitus on lahjoitusmaiden ylimpänä, valvojana sallinut edellä esiintuomieni seikkojen tapahtua ja mihin toimenpiteisiin aikoo hallitus ryhtyä, että perintökirjojen jaossa nämä tulisivat tiloja asuville lampuodeille eikä metsänkeinottelijoille luovutetuiksi. " Sekä Hallituksen jäsenen välikysymykseen antamasta vastauksesta että Eduskunnassa tapahtuneesta keskustelusta on käynyt ilmi, kuten muutenkin on tunnettu, että välikysymyksessä kosketelluissa lahjoitusmaa-oloissa on aikojen kuluessa päässyt vallalle arveluttavia epäkohtia, joiden korjaamiseen, mikäli suinkin vielä on mahdollista, on pikaisesti ryhdyttävä. Ajan lyhyyden vuoksi Valiokunta ei kuitenkaan ole voinut ryhtyä yksityiskohtaisesti käsittelemään kyseenalaista asiaa. Kuitenkin pitää Valiokunta suotavana, että Eduskunta, jo nyt saadun selvityksen nojalla, antaa kannatuksensa puheenaolevien epäkohtien poistamista tarkoittaville pyrkimyksille, ja katsoo senvuoksi asiakseen Eduskunnan hyväksyttäväksi kunnioittaen ehdottaa seuraavan sananmuodon päiväjärjestykseen siirtymiseksi: Kuultuaan Hallituksen selvityksen» Eduskunta, odottaen että Hallitus on pikaisesti ottava harkittavakseen, mitkä toimenpiteet ovat tarpeen välikysymyksessä kosketeltujen, lahjoitusmaiden hallinto-oloissa vallitsevien
1907. V. M. Välikysymys lahjoitusmaaoloista. 5 päiväjärjes- epäkohtien poistamiseksi, siirtyy tykseen. Tämän asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Paasikivi ja jäsenet Castren, Hannes Gebhard, Huttunen, Häkkinen, Kairamo, Kaliiokorpi, Karlsson, Martikainen, Mennen, Rannikko, Sirén ja S. Vuolijoki sekä varajäsenet Rajala, Riihelä ja Storbjörk. Helsingissä, l päivänä marrask. 1907.