Kuntasektorin energia- ja ilmastosopimuksen vuosiraportti 2006 1
Jorma Ruokojoki Suomen Kuntaliitto Saara Elväs Seppo Silvonen Motiva Oy Copyright Motiva Oy, 2007 2
Alkusanat Kauppa- ja teollisuusministeriö ja teollisuutta, energian tuotanto- ja jakelualaa sekä kuntia edustavat järjestöt allekirjoittivat energiansäästösopimukset marraskuussa 1997. Myöhemmin vastaavat sopimukset on tehty kiinteistö- ja rakennusalalle, kuorma- ja pakettiautokuljetuksista ja linja-autoalalle. Sopimuskäytäntöä laajennettiin vuonna 2002 asuinkiinteistöihin. Ympäristöministeriö koordinoi asuinkiinteistöalan energiansäästösopimusta ja liikenne- ja viestintäministeriö ohjelmamuotoisena jatkuvaa kuorma- ja pakettiautokuljetuksia koskevaa sopimusta samoin kuin maaliskuussa 2005 allekirjoitettua sopimusta joukkoliikenteen energiansäästöohjelmasta. Vuonna 2001 päättynyt öljylämmityskiinteistöjen energiansäästöohjelma on uusittu (Höylä II) ja kattavuutta laajennettu. Sopimustoiminnan kokonaisarvioinnin ja organisaatioilta saadun palautteen perusteella vuonna 2005 päättyneitä sopimuksia jatkettiin kahdella vuodella, jona aikana kehitetään uusia työkaluja ja toimintatapoja. Tavoitteena on käynnistää kolmannen polven sopimustoiminta vuoden 2008 alussa. Tähän energiansäästösopimuksen vuosiraporttiin on nyt koottu jo seitsemännen kerran yhteenveto energian käytön kehityksestä sopimusalalla ja sopimukseen liittyneiden yritysten energiansäästösopimusten toteuttamisesta ja toimien energiansäästövaikutuksista sekä sopimukseen liittyvistä hankkeista. Tietoja ja tuloksia on esitetty sekä vuodelta 2006 että kumulatiivisesti vuodesta 1998 lähtien. Mahdollisuuksien mukaan on raporttiin lisätty myös sopimukseen liittyneille yrityksille tarkoitettua palautetietoa energiansäästötoimista. Uusien energiatehokkuussopimusten valmistelu on edennyt ripeästi valtioneuvoston marraskuussa 2005 eduskunnalle antaman kansallisessa energia- ja ilmastostrategian linjausten mukaisesti. Kuuden suurimman kaupungin kanssa käynnistettiin uuden energiatehokkuussopimuksen valmistelu syyskuussa 2005 ja pienille kunnille soveltuvan energiaohjelman valmistelu Suomen Kuntaliiton kanssa elokuussa 2006. Keväällä 2007 Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku ja Oulu ilmoittivat jo ennakkoon valmiudestaan solmia energiatehokkuussopimus jaksolle 2008 2016. Energiatehokkuussopimuksesta ja energiaohjelmasta on toimitettu tietoa laajasti kaupungeille, kunnille ja kuntayhtymille. Uusi sopimusjärjestelmä luo toimivat puitteet hedelmälliselle yhteistyölle ja tarjoaa työkaluja ilmastomuutoksen vastaiseen työhön, mutta tuloksellisuuden edellytyksenä on hyvä osallistumisaktiivisuus. Helsingissä lokakuussa 2007 Taisto Turunen Ylijohtaja Kauppa- ja teollisuusministeriö 3
4
Sisällysluettelo Motiva vastaa raportin tietosisällöistä ensisijaisesti lukujen 1.3.3, 3 ja 4.3 osalta. Muiden lukujen tietosisällöistä vastaa ensisijaisesti Suomen Kuntaliitto. Alkusanat 3 Sisällysluettelo 5 Tiivistelmä 7 1 Johdanto 9 1.1 Sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät 9 1.2 Sopimusmenettely ja raportointi 14 1.3 Sopimuksen keskeiset tavoitteet 15 1.3.1 Rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutukset 15 1.3.2 Kulutusseurannan kattavuus 16 1.3.3 Katselmusten kattavuus 18 1.3.4 Katselmus- ja investointituet 21 2 Kuntien energiankäyttö 25 2.1 Rakennusten energiankäyttö 25 2.1.1 Kaikki kunnat ja kuntayhtymät 25 2.1.2 Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät 29 2.2 Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutus 41 2.3 Ajoneuvojen ja työkoneiden energiankulutus 42 2.4 Vesihuollon energiankulutus 44 3 Energiakatselmukset 45 3.1 Yleistä energiakatselmuksista 45 3.2 Katselmuksissa raportoitu säästöpotentiaali ja energiansäästötoimenpiteet 45 4 Muut toimenpiteet 55 4.1 Muut sopimuksen mukaiset toimenpiteet 55 4.2 Muu kestävän kehityksen mukainen toiminta 56 4.3 ESCO-toiminta 57 Liite 1 Säästösopimusten vuosiraportoinnissa v. 2006 olevat kunnat ja kuntayhtymät 58 Liite 2 Kuntien säästösopimuksen kattavuus 58 5
6
Tiivistelmä Tämä vuosiraportti liittyy kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) sekä kuntien ja kuntayhtymien väliseen sopimukseen energiatehokkuuden edistämiseksi kuntasektorilla. KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välinen sopimus energiansäästön edistämisestä allekirjoitettiin 10.11.1997. Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on sellaisten toimintamallien kehittäminen ja käyttöönotto, että energiatehokkuutta edistävästä toiminnasta tulee vakiintunut osa kunnan toimintaa. Lokakuussa 2002 allekirjoitettiin KTM:n ja Suomen Kuntaliiton kesken kuntien energia- ja ilmastosopimus (KEIS), joka energiansäästötoimiin liittyvien velvoitteiden osalta noudattelee pääpiirteissään vanhaa energiansäästösopimusta. Vuoden 2003 alusta lähtien sopimusmenettelyyn liittyvät uudet kunnat ovat voineet liittyä vain KEIS-sopimukseen. Vanhoilla sopimuskunnilla oli mahdollisuus ilmoitusmenettelyllä jatkaa energiansäästösopimustaan vuoteen 2005, mutta halutessaan myös mahdollisuus siirtyä uuteen KEIS-sopimukseen. Vuoden 2006 lopussa kuntien energiansäästösopimuksen ja energia- ja ilmastosopimuksen piirissä oli 59 kuntaa ja 15 kuntayhtymää. Rakennustilavuudella mitattuna sopimuksen piirissä oli noin 87 milj. rakennuskuutiometriä, joka vastaa yli 50 % koko kuntasektorin rakennuskannasta. Tästä määrästä oli julkisia rakennuksia 66 milj. m 3, mikä on noin 54 % kuntien ja kuntayhtymien julkisista rakennuksista. Asuinrakennuksia oli sopimuksen piirissä 22 milj. m 3, mikä on noin 40 % kuntien ja kuntayhtymien suoraan tai välillisesti omistamista asunnoista. Vuosiraportointi toteutettiin vuonna 2006 kahdeksatta kertaa. Raportointi koskee sopimuksen vuosina 1997 2006 tehneitä, ja vuoden 2006 lopussa sopimuksessa mukana olevia kuntia ja kuntayhtymiä. Tietoja kysyttiin vuodelta 2006. Energiansäästösopimuksen tehneissä, raportoinneissa kunnissa ja kuntayhtymissä käytettiin vuonna 2006 rakennusten lämmitykseen yhteensä noin 2,7 TWh energiaa. Kulutusseurannan kattavuus (lämpö) oli sopimuksen tehneiden kuntien julkisten rakennusten kannassa keskimäärin 85 % ja asuinrakennuksissa 93 %. Sopimuksessa vuoden 2006 lopussa mukana olevat kunnat ja kuntayhtymät ovat vuosina 1992 2006 katselmoineet yhteensä 35 milj. rakennuskuutiometriä, mikä on 52 % sopimusten piirissä olevasta lämmitetyistä julkisesta rakennuskannasta. Kaikkiaan julkisesta rakennuskannasta Suomessa on katselmoitu lähes 44 %, josta säästösopimusten tehneiden osuus on 29 prosenttiyksikköä. Vuoden 2006 loppuun mennessä säästösopimuksiin liittyneiden kuntien ja kuntayhtymien rakennuksissa tehdyissä energiakatselmuksissa on todettu säästöpotentiaalia keskimäärin 13 % lämmön kulutuksessa, 7 % sähkön kulutuksessa ja 7 % veden käytössä. Kaikkiaan säästösopimuksen piirissä olevat kunnat ja kuntayhtymät ovat raportoineet toteuttaneensa vuoden 2006 loppuun mennessä yli 3 000 yksittäistä energiatehokkuuteen vaikuttanutta toimenpidettä, joiden arvioitu säästövaikutus on lämmön osalta 69,7 GWh/a ja sähkön osalta 13,2 GWh/a. Jo toteutettujen toimenpiteiden lisäksi kunnat ja kuntayhtymät raportoivat yli 2 700 toimenpidettä, joista toteutuspäätös on jo tehty, sekä noin 2 100 toimenpidettä, joiden toteutusta harkitaan. Näiden yhteensä noin 7 900 toimenpiteen säästöpotentiaali on lämmön osalta noin 145 GWh/a ja sähkön osalta noin 34 GWh/a. 7
Raportissa käsitellään energiakatselmusten ja kulutusseurannan lisäksi myös muita toimenpiteitä, joiden avulla kunnan energiatehokkuutta pyritään edistämään. Tällaisia ovat mm. tiedot energiataseen laadinnasta, energiansäästöön liittyvästä koulutuksesta, hankintojen energiatehokkuudesta ja liittymisistä kuntien ilmastonsuojelukampanjaan sekä kestävän kehityksen paikallisagendatyöhön. 8
1 Johdanto Energiansäästösopimusten vuosiraportoinnin tavoitteena on kerätä ja analysoida tietoa energiatehokkuuden kehittymisestä energiansäästösopimuksen tehneissä yrityksissä ja yhteisöissä kuten kunnissa ja kuntayhtymissä. Motiva osallistuu säästösopimusten raportointityöhön yhteistyössä sopimusosapuolten ja keskusjärjestöjen, kuten Suomen Kuntaliiton, kanssa. Vuosiraportointi palvelee julkishallintoa, erityisesti kauppa- ja teollisuusministeriötä, energiansäästösopimustoiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa ja jatkotoimenpiteiden suunnittelussa. Toisaalta tavoitteena on myös tuottaa kunnille ja kuntayhtymille uudentyyppistä palautetietoa toimialan energiatehokkuudesta ja säästötoimenpiteiden vaikutuksista. Tavoitteena on tuottaa muun muassa vertaisanalyysityyppistä (ns. benchmarking) tietoa, jonka avulla kunnat voivat verrata omaa energiatehokkuuttaan muiden kuntien vastaaviin tietoihin kunnan eri toimialueilla, kuten rakennusten energian käytössä, katuvalaistuksessa jne. Kuntasektorilla on sopimuskaudella ollut voimassa kaksi eri sopimuskokonaisuutta: kuntien energiansäästösopimus 1997 2002 (2003 2006) sekä kuntien energia- ja ilmastosopimus (2002 2006). Alkuperäiseen 1997 tehtyyn sopimukseen verrattuna uusia tavoitteita 2002 solmitussa sopimuksessa olivat lähinnä uusiutuvien energianlähteiden käytön edistämiselle sekä kunnan toiminnassa muun kuin rakennusten energiankulutuksen seurannalle asetetut tavoitteet. Suurin osa sopimuksen tehneistä kunnista ja kuntayhtymistä jatkoi vuoden 2002 lopussa vanhaa sopimustaan ja käytännössä uuden kuntien energia- ja ilmastosopimuksen piiriin tulleiden kuntien vuosiraportointi on vuodelta 2006 kerättävien vuosiraportointitietojen osalta ollut sama kuin energiansäästösopimuksen solmineiden kuntien keräämät tiedot. Tässä raportissa esitetyt tiedot pohjautuvat pääosin energiansäästösopimuksen ja energia- ja ilmastosopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien raportoimiin tietoihin vuodelta 2006. 1.1 Sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2006 sopimuksen teki kaksi kuntayhtymää: Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä ja Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä. Vuonna 2005 sopimuksen teki yksi kunta, vuonna 2004 10, vuonna 2003 10, vuonna 2002 14, vuonna 2001 18, vuonna 2000 18, vuonna 1999 12 ja vuonna 1998 12 kuntaa tai kuntayhtymää. Helsingin kaupunki on solminut sopimuksen energiansäästön edistämisestä jo vuonna 1997, mutta se käsitellään tässä raportissa yhdessä vuonna 1998 liittyneiden kuntien kanssa. Vuoden 2006 loppuun mennessä 74 kuntaa ja 17 kuntayhtymää oli tehnyt energiansäästösopimuksen kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa. Näistä 16 kuntaa tai kuntayhtymää on eronnut sopimuksesta sen voimassaoloaikana eli 9 vuoden kuluessa. Sen lisäksi kahden kuntayhtymän sopimus on yhdistetty yhdeksi sopimukseksi. Vuoden 2006 lopussa voimassa oli sopimus 59 kunnalla ja 15 kuntayhtymällä. 9
Sopimuksen piirissä oli vuoden 2006 lopussa noin 87 milj. rakennuskuutiometriä, joka vastaa yli puolet koko kuntasektorin rakennuskannasta. Tästä määrästä oli julkisia rakennuksia noin 66 milj. m 3, mikä on noin 54 % kuntien ja kuntayhtymien julkisista rakennuksista. Asuinrakennuksia oli sopimuksen piirissä noin 21,5 milj. m 3, mikä on vajaa 40 % kuntien ja kuntayhtymien suoraan tai välillisesti omistamista asunnoista. Vuoden 2006 lopussa yli 2,5 miljoonaa suomalaista asui energiansäästösopimuksen tehneessä kunnassa. Kuvassa 1 on esitetty sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien koko rakennuskanta kunkin vuoden lopussa. Sopimuksiin liittyminen oli rakennustilavuudella mitattuna tasaista ensimmäisen viiden vuoden ajan, minkä jälkeen kattavuuden kasvu on hidastunut. Kuvassa 2 esitetään kunnat asukasluvun mukaan jaoteltuna. Kuvasta 3 ilmenevät myös energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien määrät. Sopimusten teko on painottunut suuriin kaupunkeihin ja useimmat suurista kaupungeista ovatkin tehneet energiansäästösopimuksen. 80 Julkinen rakennuskanta milj. m3 70 60 50 40 30 20 10 19 11,2 29,5 12,5 39 16 49,9 17,7 67,1 67,2 65,2 63,4 65,96 59,9 21,1 21,6 21,6 21,6 21,6 21,5 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Julkinen rakennuskanta Asuinrakennuskanta Kuva 1. Energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien koko rakennuskanta vuosittain. 10
120 112 Suomen kunnat ESS- tai KEIS-kunnat 100 88 80 Kuntien lukumäärä 60 40 67 41 35 38 36 20 0 17 14 10 9 8 6 4 2 3 0 6 6 5 0-2 2-4 4-6 6-8 8-10 10-15 15-30 30-50 50-100 100- Asukasluku (tuhatta asukasta) Kuva 2. Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat asukasluvun mukaan jaoteltuna (2006). 11
Vuoden 2006 lopussa energiansäästösopimuksen piirissä olevat kunnat ja kuntayhtymät. Kuntien energia- ja ilmastosopimukseen liittyneet kunnat on merkitty tähdellä: 1997 Helsinki* 1998 Turku Iisalmi Leppävirta Tampere Kitee Jyväskylä Honkajoki 1999 Keuruu Rovaniemi Urjala Kajaani Espoo Varkaus Savonlinna Saarijärvi Lieksa Helsingin yliopistollinen keskussairaala nyk. HUS Pohjois-Karjalan kky 2000 Salo Vaasa Riihimäki Pori Kuusamo Vantaa Kemi Rauma Lammi Parainen Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Jyväskylän kky Länsi-Lapin kky Seinäjoen kky** 2001 Kuopio Uusikaupunki Eura Lahti Kaarina Padasjoki Jämsänkoski Jokioinen Kotka Päijät-Hämeen kky Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ky Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksen ky 2002 Äänekoski Naantali Rautalampi Pietarsaari* Pieksämäki Miehikkälä Kauhava Hankasalmi Savitaipale Mäntsälä Kirkkonummi* Laukaa* Pälkäne* 2003 Isokyrö* Loimaa* Mikkeli* Nousiainen* Somero* Ylöjärvi* Pohjois-Pirkanmaan kky* 2004 Joutseno* Ranua* Hyvinkää* Pirkanmaan ammatillisen koulutuksen ky* Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri* Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin ky* 2005 Liminka* 2006 Ylä-Savon tervh.ky* Oulun seudun kky* ** Vuonna 2000 sopimukseen liittynyt Seinäjoen ammattioppilaitos ja vuonna 2001 liittynyt Seinäjoen ammatillisen korkeakouluopetuksen kuntayhtymä yhdistyivät vuonna 2006 yhdeksi sopimukseksi nimellä Seinäjoen koulutuskuntayhtymä. 12
Kuva 3. Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät vuoden 2006 lopussa. 13
1.2 Sopimusmenettely ja raportointi Sopimus ja energiankäytön tilanneselvitys Kuntien ja kauppa- ja teollisuusministeriön väliseen energiansäästösopimukseen sisältyy energiankäytön tilanneselvitys, jossa kunta selvittää energiankäyttönsä nykytilan. Kuntaliitto on avustanut ja tukenut sopimusten teossa mm. laatimalla sopimusluonnoksen kuhunkin kuntaan. Kunnan johto käsittelee ja hyväksyy sopimuksen, joka lähetetään KTM:lle Suomen Kuntaliiton kautta. Sopimuksen keskeiset tavoitteet kuvataan kohdassa 1.3. Energiankäytön tehostamissuunnitelmat Sopimuksessa todetaan, että kunta laatii vuoden kuluessa allekirjoituksesta energiankäytön tehostamissuunnitelman (tai energiansäästösuunnitelman). Vuoden 2006 loppuun mennessä oli laadittu 37 (v. 2005 36 ja v.2004 35) energiankäytön tehostamissuunnitelmaa. Vuonna 2006 valmistui Oulun seudun koulutuskuntayhtymän suunnitelma. Vuonna 2005 valmistui Hyvinkään kaupungin suunnitelma. Vuonna 2004 valmistui Uudenkaupungin suunnitelma. Vuonna 2003 valmistuivat Pälkäneen, Mäntsälän, Kaarinan, Loimaan ja Someron energiankäytön tehostamissuunnitelmat. Tehostamissuunnitelmia on laadittu selvästi ennalta suunniteltua hitaammin. Helsinki, Iisalmi ja Jyväskylä tekivät ko. suunnitelman 1999, Varkaus, Saarijärvi, Urjala, Tampere ja Keuruu vuonna 2000, Turku, Espoo, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä, Oulun seudun ammattikorkeakoulun kuntayhtymä ja Vantaa vuonna 2001 ja Kuusamo, Lohja, Rovaniemi, Savonlinna, Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymä, Päijät-Hämeen koulutuskuntayhtymä, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Seinäjoen ammattikorkeakoulun kuntayhtymä, Rauma, Piikkiö, Padasjoki, Lammi, Savitaipale ja Kitee vuonna 2002. Vuosittainen raportointi Kunnat toimittavat vuosittain Kuntaliitolle tiedot energiankäytöstään sekä toteutetuista tehostamistoimenpiteistä. Tässä raportissa jatkossa esitettävät tulokset perustuvat keskeisiltä osin näihin kuntien vuodelta 2006 raportoimiin tietoihin. Vuonna 2006 raportointi velvoite koski 75 (vuonna 2005 85) kuntaa tai kuntayhtymää. Kulutustilastoja ei saatu 20 (v. 2005 22 ja v.2004 26) kunnasta/kuntayhtymästä. Suurimpia kuntia, jotka eivät antaneet kulutustilastoa, olivat Rovaniemi ja Iisalmi. Raportoitujen tietojen sisältö ja laajuus vaihtelevat kunnittain, mikä näkyy mm. vertaisanalyysi-kuvissa (ns. benchmarking) puuttuvina tietoina. 14
1.3 Sopimuksen keskeiset tavoitteet Kuntasektorilla on sopimuskaudella ollut voimassa kaksi eri sopimuskokonaisuutta, kuntien energiansäästösopimus 1997 2002 ( 2005) ja kuntien energia- ja ilmastosopimus 2002 2005. Energiansäästösopimuksen keskeisenä tavoitteena on sellaisten toimintamallien vahvistaminen ja käyttöönotto, että energiatehokkuutta edistävästä toiminnasta tulee vakiintunut osa kunnan toimintaa mahdollisimman monessa kunnassa. Kuntien energia- ja ilmastosopimuksessa (KEIS) on lisäksi uusina tavoitteina uusiutuvien energianlähteiden käytön edistämiselle sekä kunnan toiminnassa muun kuin rakennusten energiankulutuksen seurannalle asetetut tavoitteet. Määrällisiä tavoitteita sopimuksessa asetetaan mm. lämmön ja sähkön käytön tehostamiselle (esimerkiksi rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksille) sekä energiakatselmusten tekemiselle. Niin ikään asetetaan määrällinen tavoite kuukausittaisen kulutusseurannan kattavuudelle. 1.3.1 Rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutukset Lämmön ominaiskulutukset Kuntaliiton ja kauppa- ja teollisuusministeriön välisessä energiansäästösopimuksessa (1997) asetettiin tavoitteeksi vähentää kuntasektorin koko rakennuskannan lämmön ominaiskulutusta (kwh/m 3 ) vuoteen 2005 mennessä 10 % ja vuoteen 2010 mennessä 15 % verrattuna vuoteen 1990. KTM:n ja kuntien välisessä sopimusmallissa on asetettu seuraavat tavoitteet: Lämmön ominaiskulutuksen muutos Kunnan oma rakennuskanta 2000 2005 2010 - vertailuvuosi 1990-13 % -15 % -18 % - vertailuvuosi 1996-6 % -8 % -11 % Kuntien käyttämä vertailuvuosi vaihtelee eri kunnissa johtuen sopimuksen solmimisajankohdasta. Tavoitteena on ollut, että ominaiskulutuksen alenemisen vauhti on ollut yleensä sama, ellei erityisiä syitä ole ollut siitä poiketa. KEIS-sopimuksessa on lisäksi todettu, että lämmön ominaiskulutuksen vähentäminen vuoden 1990 tasosta 10 % vuoteen 2005 ja 15 % vuoteen 2010 mennessä vastaa 3 % vähenemää vuodesta 2001 vuoteen 2005 ja 7 % vuodesta 2001 vuoteen 2010. Sähkön ominaiskulutukset KTM:n ja Kuntaliiton energiansäästösopimukseen (1997) sekä KTM:n ja kuntien väliseen esimerkkisopimukseen on kirjattu tavoitteeksi sähkön ominaiskulutuksen (kwh/m 3 ) kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun ennen vuotta 2005. Vuoden 2000 jälkeen sopimuksen tehneet kunnat ovat usein asettaneet tavoitevuodeksi 2007. KEIS-sopimukseen on sähkön ominaiskulutuksen osalta kirjattu tavoitteeksi pysäyttää rakennusten sähkönkäytön ominaiskulutuksen kasvu ja kääntää se laskuun sopimuskauden aikana. 15
1.3.2 Kulutusseurannan kattavuus Tavoite KTM:n ja kuntien välisessä esimerkkisopimuksessa tavoitteeksi on asetettu, että 90 % kiinteistöistä ja 70 % muusta kulutuksesta olisi kuukausittaisen kulutusseurannan piirissä vuoden 2010 loppuun mennessä. 1 Kun sopimuksia on tehty eri vuosina, on tavoitteen asetuksessa ollut lähtökohtana samansuuruinen kulutuksen kattavuuden lisäys kuin aiemminkin. Tavoitteet on pyritty asettamaan kaikille kunnille samantasoisina riippumatta sopimuksen tekovuodesta. Tilanne Vuoden 2006 lopussa oli tilanne säästösopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä kulutusseurannan osalta seuraava: Rakennukset Julkisten rakennusten lämmön kulutusseurannan kattavuus oli raportoineiden osalta keskimäärin 85 % (v. 2005 86 %) vuoden 2006 lopussa, kuva 4. Asuinrakennusten lämmön kulutusseurannan kattavuus oli keskimäärin 72 % (v.2005 71 %)) vuoden 2006 lopussa, kuva 5. Julkisten rakennusten sähkön kulutusseurannan kattavuus oli vuoden 2006 lopussa sopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä keskimäärin 83 % (v.2005 82 %). Asuinrakennusten osalta vastaava luku oli 76 % (v. 2005 69 %). 1 KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välisessä yhteistoimintasopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan kulutustilastoinnin piiriin vuoteen 2010 mennessä. 16
100 90 Kulutusseurannan kattavuus % 80 70 60 50 40 30 Keskiarvot Lämmitys 85 % Sähkö 83 % Vesi 83 % 20 10 Lämmitys Sähkö Vesi 0 1 2 3 5 7 10 13 14 19 20 21 23 26 27 29 30 31 32 33 35 37 40 42 43 44 45 46 48 53 55 57 61 66 69 70 71 72 74 77 78 84 85 86 87 89 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 4. Kulutusseurannan kattavuus energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien julkisissa rakennuksissa. * 100 90 80 Kulutusseurannan kattavuus, % 70 60 50 40 30 Keskiarvot Lämmitys 72 % Sähkö 76 % Vesi 76 % Lämmitys Sähkö 20 Vesi 10 0 1 2 3 5 7 10 13 14 19 20 21 23 26 27 29 30 31 32 33 35 37 40 42 43 44 45 46 48 53 55 57 61 66 69 70 71 72 74 77 78 84 85 86 87 89 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 5. Kulutusseurannan kattavuus energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien asuinrakennuksissa. * * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteestä. 17
1.3.3 Katselmusten kattavuus Tavoite KTM:n ja kuntien välisessä energiansäästösopimuksen esimerkkisopimuksessa oli tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan katselmoiduksi vuoteen 2005 mennessä. Välitavoitteena oli saada 50 % kiinteistöistä katselmoiduksi vuoden 2002 loppuun mennessä. 2 Yksittäisen kunnan asettamat tavoitteet voivat vaihdella johtuen kunnan omista lähtökohdista. Alle puolella sopimuksen solmineista kunnista ja kuntayhtymistä on samat tavoitteet kuin mallisopimuksessa. Erityisesti vuoden 2000 lopulla ja sen jälkeen solmituissa sopimuksissa katselmustavoitteet ovat kuitenkin vuodelle 2002 ja 2005 alemmat, mikä on ymmärrettävää. Lähes kaikissa sopimuksissa, joissa tavoitteet on asetettu, on kuitenkin tavoitteena saada vähintään 50 % rakennuskannasta katselmoiduksi vuoden 2005 loppuun mennessä. Kolmen sopimuksen osalta tavoite on jopa 100 % ja tavoitteeseen on sisällytetty myös seurantakatselmuksia ennen sopimuksen solmimista tehtyjen katselmusten päivittämiseksi. Tilanne Koko kuntasektorin julkisista rakennuksista (123 milj. m 3 ) 3 on katselmoitu lähes 44 % (53,8 milj. m 3 ). Tästä sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien osuus on 35,8 milj. m 3, mikä vastaa noin 29 % osuutta koko kuntasektorin julkisesta rakennuskannasta ja noin 52 % sopimuksen solmineiden kuntien ja kuntayhtymien lämmitetystä julkisesta rakennuskannasta (66 milj. m 3 ). Sopimuksen tehneiden kuntien katselmuksissa on mukana myös vuonna 2006 sopimuksesta eronneiden kuntien ja kuntayhtymien sopimuskaudella tekemät katselmukset. Katselmoiduiksi on luokiteltu sellaiset kohteet, joista raportti on saapunut Motivaan kesäkuun 2007 loppuun mennessä. Vuoden 2006 loppuun mennessä käynnistyneistä sopimuskuntien katselmuksista on edellisessä kappaleessa mainittujen raportoitujen katselmusten lisäksi raportoimatta vielä noin 5,9 milj. m 3. Tämä vastaa noin 5 % koko kuntasektorin julkisesta rakennuskannasta ja noin 9 % vuoden 2006 lopussa säästösopimuksen piirissä olevasta lämmitetystä julkisesta rakennuskannasta. Jo raportoitujen tai käynnistyneiden, työn alla olevien katselmuskohteiden rakennustilavuus oli siis vuoden 2006 lopussa julkisella sektorilla yhteensä noin 63,3 milj. m 3, joista selvästi yli puolet, noin 42 milj. m 3, energiansäästösopimuksen tai energia- ja ilmastosopimuksen solmineessa kunnassa tai kuntayhtymässä. Säästösopimuksilla on ollut merkittävä vaikutus kuntasektorin energiakatselmustoiminnan volyymeihin. Valtaosa käynnistyneistä kuntasektorin katselmushankkeista on vuoden 1998 jälkeen ollut sopimukseen liittyneiden kuntien tai kuntayhtymien käynnistämiä. Tosin kuten kuvasta 6 voidaan nähdä, ovat nykyiset sopimuskunnat olleet aktiivisia katselmoijia jo ennen säästösopimuksen solmimistakin (keltaiset pylväät). 2 KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välisessä yhteistoimintasopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan katselmoitua vuoteen 2010 mennessä. Välitavoitteena on saada 50 % kiinteistöistä katselmoiduksi vuoden 2002 loppuun mennessä. 3 Kuntien rakennuskanta 2005, Kuntaliitto 2006 18
Vuonna 2006 katselmusaktiivisuus oli kuntasektorilla ennätyksellisen alhainen, mikä nähdään myös kuvassa 6. Tilavuus (1000 m3) 14 000 Energiankulutus (GWh) 900 12 000 10 000 ESS ja KEIS kuntien hakemat katselmukset (1000 m3) Kaikki haetut katselmushankkeet (1000 m3) Kaikki raportoidut katselmushankkeet (1000 m3) Kaikki raportoidut katselmushankkeet, energiankulutus (GWh) 800 700 600 8 000 500 6 000 400 4 000 300 200 2 000 100 0 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Vuosi 0 Kuva 6. Kuntasektorin julkisen rakennuskannan katselmustoiminnan volyymin kehitys 1992 2006. Raportoitujen katselmusten kattavuus kunkin sopimuskunnan tai -kuntayhtymän osalta ilmenee kuvasta 7. Prosenttiluku kuvaa yksittäisen sopimuksen sisällä katselmusten kattavuutta eikä näin ollen anna kuvaa katselmoidusta rakennusvolyymistä. Toteutettujen katselmusten määrä rakennuskannalla mitattaessa voi olla suuri, vaikka katselmusprosentti olisikin melko alhainen, koska kuntien rakennuskanta vaihtelee suuresti. Tämä käy ilmi kuvasta 8. Edelliseen vuoteen verrattuna on keskimääräinen tilavuudella painotettu katselmusten kattavuus (52 %) on pysynyt samana, vaikka sopimuskunnat ovatkin käynnistäneet ja raportoineet uusia katselmushankkeita. Eronneiden ja sopimukseen liittyneiden kuntien vaikutukset katselmoituun rakennuskantaan ja koko sopimuksen piirissä olevaan rakennuskantaan sekä uusien katselmusten käynnistäminen ovat siis kompensoineet katselmoidussa rakennuskannassa tapahtuneet muutokset. Ellei kuntien ilmasto- ja energiasopimuksen kattavuus rakennuskannasta laskettuna nouse ja samalla katselmustoiminta nykyisestä tasosta entisestään vilkastu, ei Kuntaliiton ja KTM:n välisen sopimuksen tavoitetta koko kuntasektorin julkisen rakennuskannan katselmusten kattavuudesta, 80 % vuoden 2010 loppuun mennessä, tulla saavuttamaan. Jo 80 % tavoitteen saavuttaminen nykyistenkin sopimuskuntien ja kuntayhtymien rakennuskannassa edellyttää aiempien vuosien aktiivisen katselmustoiminnan tason jatkumista vuoteen 2010 saakka (keskimäärin yli 3 milj. m 3 /a). 19
Kiinteistökannasta katselmoitu % 100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 KTM/Kuntaliitto sopimuksen tavoite v. 2010 loppuun mennessä Keskimääräinen tilavuuksilla painotettu toteutunut katselmointiprosentti sopimuskunnissa 52 % KTM/Kuntaliitto sopimuksen tavoite v. 2002 loppuun mennessä Kuntien sopimusten mukainen tilavuuksilla painotettu välitavoite n.45% 1 4 7 10 13 17 21 27 30 33 37 40 43 46 51 56 59 63 66 69 72 76 79 84 87 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 7. Katselmustoiminnan kattavuus energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Kuvassa 8 on esitetty erikseen kunnat, joiden katselmoidun rakennuskannan osuus on suurempi kuin 1,4 % kaikissa säästösopimuskunnissa katselmoidusta rakennuskannasta yhteensä (35 milj. m 3 ). Loput 43 katselmuksia tehnyttä kuntaa ja kuntayhtymää on yhdistetty ja ne edustavat yhteensä noin 22 % koko katselmoidusta rakennuskannasta. Edelleen on vuoden 2006 loppuun mennessä 18 sopimuskuntaa jotka eivät ole vielä tehneet katselmuksia, jotka olisi rekisteröity KTM:n katselmustukea saaneina hankkeina. Nämä kunnat ja kuntayhtymät edustavat noin neljäsosaa sopimuksiin liittyneiden kuntien määrästä ja noin 6 % sopimuksiin liittyneestä julkisesta rakennuskannasta. Tuloksia energiakatselmuksissa havaituista säästöpotentiaaleista ja energiansäästötoimenpiteistä esitetään luvussa 3. 20
Muut 43 kuntaa tai kuntayhtymää yhteensä 22 % 1 26 % 20 1 % 19 2 % 82 2 % 85 2 % 16 2 % 43 2 % 40 3 % 5 11 % 48 3 % 30 5 % 32 5 % 13 6 % 2 8 % Kuva 8. Katselmoidun julkisen rakennuskannan jakaantuminen sopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Prosenttiluku kuvaa kunkin kunnan ja kuntayhtymän katselmoitujen julkisten rakennusten suhdetta sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettuun katselmoitujen julkisten rakennusten määrään (35 milj. m 3 ). 1.3.4 Katselmus- ja investointituet KTM katselmustuet Kuvassa 9 on esitetty energiansäästösopimuskaudella KTM:n myöntämä energiakatselmustuki kuntasektorin sopimuksen solmineille kunnille ja kuntayhtymille sekä katselmuskustannukset ja katselmuskohteiden lukumäärä vastaavina vuosina. Toisin kuin muilla sopimusaloilla on katselmustuki säästösopimuksiin liittyneille sopimuskunnille ja -kuntayhtymille ollut koko sopimusten voimassaoloajan 50 %. 21
1,0 300 280 260 Katselmuskustannukset milj. 0,8 0,6 0,4 0,2 240 220 200 180 160 140 120 100 80 60 Katselmus-/analyysikohteiden lukumäärä 0,0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Katselmuskustannus, milj. Myönnetty tuki, milj. Kohteiden lukumäärä 40 20 0 Kuva 9. Kuntasektorin säästösopimuskaudella 1997 2006 tehtyjen katselmusten kustannukset, KTM:n myöntämät energiakatselmustuet sekä katselmus kohteiden lukumäärät. Taulukossa 1 on yhteenvetona KTM:n myöntämä energiakatselmustuki kuntasektorin sopimuksen tehneille kunnille ja kuntayhtymille sopimuskaudella sekä käynnistyneiden hankkeiden määrä ja kustannukset. Taulukko 1. Kuntasektorin energiansäästösopimukseen liittyneiden KTM-tuetut katselmushankkeet 1997 2006. Vuosi Hankkeiden Kohteiden Hankkeiden KTM lukumäärä lukumäärä kustannukset milj. tuki milj. 1997 1 4 0,02 0,01 1998 7 119 0,35 0,17 1999 7 136 0,553 0,270 2000 11 110 0,465 0,231 2001 24 232 0,880 0,439 2002 43 262 0,819 0,406 2003 26 130 0,440 0,220 2004 41 230 0,842 0,421 2005 24 145 0,479 0,239 2006 9 23 0,081 0,041 Yhteensä 193 1391 4,92 2,44 22
Lisäksi sopimuskunnat ja -kuntayhtymät ovat jo ennen säästösopimuksen solmimistaan käynnistäneet vuosina 1992 2004 yhteensä 108 katselmushanketta, joissa oli yhteensä lähes 1 000 kohdetta. Näille hankkeille myönnetty katselmustuki oli yhteensä 1,1 miljoonaa euroa ja katselmuskustannus 2,6 miljoonaa euroa. Suureen volyymiin jo ennen sopimuksia vaikuttaa suurimpien kuntien aktiivisuus katselmustoiminnassa jo ennen tämän sopimustoiminnan käynnistymistä. Samasta syystä vuosittaiset vaihtelut katselmusvolyymeissa voivat olla suuria. KTM investointituet Kuvassa 10 on esitetty KTM:n sopimuskunnille tai -kuntayhtymille myöntämät investointituet energiansäästöhankkeisiin sopimuskaudella 1998 2006. Kuntasektorilla on investointihankkeita käynnistynyt koko sopimuskaudella jonkin verran vuosittain, mutta ne ovat olleet kooltaan melko pieniä. 0,40 16 0,35 0,30 12 Investointituki milj. 0,25 0,20 0,15 8 Hankkeiden lukumäärä 0,10 4 0,05 0,00 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Myönnetty tuki, milj. Hankkeiden lukumäärä 0 Kuva 10. KTM:n investointituet kuntasektorin säästösopimukseen liittyviin energiansäästöhankkeisiin. 23
Taulukossa 2 on esitetty yhteenveto KTM:n energiansäästöinvestoinneille myöntämistä investointituista kuntasektorin sopimuskunnille ja -kuntayhtymille sopimuskaudella sekä käynnistyneiden hankkeiden määrä. Taulukko 2. Kuntasektorin energiansäästösopimukseen liittyneet KTM myöntämät investointituet sopimuskaudella 1998 2006. Vuosi Hankkeiden KTM lukumäärä tuki milj. 1998 3 0,057 1999 2 0,028 2000 5 0,215 2001 3 0,027 2002 8 0,228 2003 9 0,187 2004 13 0,323 2005 7 0,139 2006 10 0,193 Yhteensä 50 1,203 24
2 Kuntien energiankäyttö 2.1 Rakennusten energiankäyttö 2.1.1 Kaikki kunnat ja kuntayhtymät Rakennuskanta Kuntien ja kuntayhtymien julkinen rakennuskanta on Kuntaliiton vuoden 2005 lopun selvityksen mukaan 123 milj. m 3. Kasvua vuoden 1999 lopusta on noin 10 %. Julkisten rakennusten lisäksi kuntien ja kuntayhtymien suorassa omistuksessa on asuinrakennuksia n. 20 milj. m 3 ja yhtiömuotoisessa omistuksessa noin 30 milj. m 3. Kuntien rakennusinvestoinneista on viime vuosina 70 80 % suuntautunut peruskorjauksiin. Uutta ei juuri ole rakennettu. Toisaalta monissa väestökatokunnissa on rakennuksia ja tiloja jäänyt melkoisesti tyhjilleen. Vuoden 2005 selvitys tehtiin eri perustein kuin vuoden 2000 (1999) selvitys. Kun mukaan otettiin myös sellaiset rakennukset, joiden käytöstä ei ole tietoa, nousi julkisten rakennusten tilavuus 155 165 milj. m 3 :iin. Näyttää siltä, että usein uusien rakennusten käyttöönotosta ei ole ilmoitettu rakennustarkastukseen. Oleellista on, että julkinen rakennuskanta on kasvanut noin 10 % molemmilla tavoilla arvioituna eli mitään suurta kasvupyrähdystä ei ole ollut. Turvallisemman lähtökohdan antavat ne rakennukset, joiden käyttö on tiedossa eli 123 milj. m 3. Koska rakennus- ja huoneistorekisteri antaa epäluotettavaa tietoa, kanta on selvitettävä tulevaisuudessa kuntakyselyllä. Julkisista rakennuksista suurin rakennusryhmä on koulut vastaten noin 40 % rakennuskannasta. Toiseksi suurin rakennusryhmä on muut rakennukset, jonka noin 27 % osuus muodostuu mm. teollisuus- ja voimalaitosrakennuksista (12 milj. m 3 ), monitoimihalleista (3 milj. m 3 ) ja paloasemista (1,4 milj. m 3 ). Kuvassa 11 esitetään kuntien ja kuntayhtymien julkisen rakennuskannan jakaantuminen. 25
Muut 30 % Koulut 38 % Kokoontumisrakennukset 9 % Toimistorakennukset 7 % Hoitorakennukset 16 % Kuva 11. Kuntien ja kuntayhtymien julkisen rakennuskannan jakautuminen eri rakennustyyppeihin. Rakennuskannan energiankulutus 2006 Kuntaliittoon toimitettiin vuoden 2006 osalta tiedot 6 204 (6 393 v. 2005) julkisesta rakennuksesta ja 2 883 (2 953 v. 2005) asuinrakennuksesta, joiden rakennustilavuus on yhteensä 80,5 (79,9 v. 2005) miljoonaa kuutiometriä, josta 66 miljoonaa kuutiometriä oli sopimuskuntien rakennuskantaa. Kuntaliiton ylläpitämän kulutustilastoinnin kattavuus on hieman alentunut vuodesta 2005 sen ollessa v. 2006 58 % asukasluvulla mitattuna. Kuntaliiton kulutustietojen (muutkin kuin sopimuskunnat) perusteella julkisten rakennusten lämmön normalisoitu ominaiskulutus on pysynyt samana vuosina 2002, 2003, 2004 ja 2005. Vuodesta 2005 vuoteen 2006 oli nousua 1,6 %. Koska normalisointi on jouduttu tekemään nostamalla normalisoimatonta kulutusta keskimäärin 22 %, on normalisoituun tulokseen suhtauduttava varauksella. Lämmönkulutuksesta voi normalisoimalla erottaa vain lämpötilan vaihtelun, ei tuulisuutta tai kosteutta. Varsinkin pienet kunnat kokevat kulutusseurannan niin työlääksi, että sitä ei kannata tehdä. Vain yli 30 000 asukkaan kunnat ovat voimakkaasti mukana. Pienet kunnat ovat henkilöstön osalta ilmeisesti vielä tiukemmalla kuin suuret. Vaikka asuinrakennusten kulutusseuranta on epäluotettavampaa kuin julkisten rakennusten seuranta, on kuitenkin huomattava, että asuinrakennusten lämmön ominaiskulutus on pitkään laskenut ja sähkön ominaiskulutus on noussut erittäin vähän. Julkisten rakennusten lämmön kulutus on viimeisellä viisivuotisjaksolla pysynyt kutakuinkin samana, kun se 1990-luvun loppupuoliskolla nousi 7 %. Julkisten rakennusten sähkön kulutus on noussut erittäin tasaisesti, noin kolmanneksella 10 vuodessa. 26
Julkisten rakennusten yhteenlaskettu lämmön ja sähkön kulutus ei juuri (1 %) ole noussut viimeisen viiden vuoden aikana. 1990-luvun loppupuoliskolla nousua oli 11 % viidessä vuodessa. Vuonna 2006 energiankulutukset olivat kunnissa ja kuntayhtymissä keskimäärin (kuutioilla painotettuna) seuraavat 4 (suluissa esitetyt vertailuluvut kuvaavat vuoden 2005 tilannetta): Lämpö (normalisoituna Jyväskylään) - julkiset rakennukset 48,2 (47,6) kwh/m 3 - asuinrakennukset 61,6 (62,6) kwh/m 3 Sähkö - julkiset rakennukset 19,5 (19,4) kwh/m 3 - asuinrakennukset 13,0 (12,4) kwh/m 3 (tarkoittaa ns. kiinteistösähköä) Vesi - julkiset rakennukset 142 (133) litraa/m 3 - asuinrakennukset 393 (409) litraa/m 3 Julkisten rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehittyminen sekä edellä mainittujen ominaiskulutusten kehitys yhteensä esitetään kuvassa 12. 4 Lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus 2006. Suomen Kuntaliiton raportti. 27
Lämmön ominaiskulutus 60 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 47,2 45,4 46,2 45,3 47,0 46,4 48,3 48,3 47,6 47,6 47,6 47,0 48,2 44 42 40 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 14,3 14,8 14,8 15,3 16,3 16,4 16,5 18,3 18,4 18,6 18,7 19,4 19,5 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m 3 72 68 64 60 61,5 60,1 61,1 60,7 63,3 62,9 64,8 66,6 66,0 66,2 66,3 66,9 67,8 56 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuva 12. Julkisten rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehittyminen (julkiset rakennukset 66 milj.m 3 ). 5 5 Lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus 2006. Suomen Kuntaliiton raportti. 28
2.1.2 Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuoden 2006 loppuun mennessä energiansäästösopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä käytettiin vuonna 2006 rakennusten kaukolämmitykseen yhteensä 2 577 GWh (2 542 GWh v. 2005). Sähkölämmitykseen käytettiin 28 GWh (29 GWh v. 2005) ja kiinteistösähköön 1 194 GWh (1 201 GWh v. 2005). Kevyttä polttoöljyä käytettiin 12 087 m 3 (12 117 m 3 v. 2005) eli noin 109 GWh. Edelliset luvut koskevat vain raportoinneita kuntia ja kuntayhtymiä. 0 % 4 % 2 % 6 % 27 % Asuinrakennukset Hoitoalan rakennukset Toimisto- ja hallintorakennukset Kokoontumisrakennukset Opetusrakennukset Varastorakennukset 31 % Liikenteen rakennukset Väestönsuojat 13 % Muut rakennukset 4 % 13 % Kuva 13. Energiansäästösopimuskuntien ja -kuntayhtymien kulutusseurannassa oleva rakennuskannan jakautuma vuonna 2006 (kuvassa mukana vain ne kunnat ja kuntayhtymät joilta kulutusseurantatieto lomake saatu). Seuraavassa on tarkasteltu vuosina 1998 2004 sopimuksen tehneiden lämmön ja sähkön ominaiskulutusten kehittymistä (vuonna 2005 liittyneeltä Lieksalta ei ollut vuoden 2005 seurantatietoja käytettävissä). Vuonna 1997 ainoana kaupunkina sopimukseen liittynyt Helsinki on sisällytetty tähän tarkasteluun. Sopimuksesta eronneet kunnat ja kuntayhtymät on jätetty pois. HYKS teki sopimuksen vuonna 1999. Vuonna 2001 sopimuksen teki HUS, jolloin aiemmin HYKSin raportoima rakennustilavuus kaksinkertaistui. Savonlinnasta on otettu mukaan vain kaupunki, ei koko kuntakonsernia. Asuinrakennusten kulutuksia ei ole analysoitu, koska ne eivät kuulu tämän sopimuksen piiriin ja niiden tiedot ovat selvästi epäluotettavampia kuin julkisten rakennusten tiedot. 29
Vuonna 1998 sopimuksen tehneiden kuntien kulutukset Luvussa 1.1 on mainittu, mitkä vuonna 1998 (tai 1997) sopimuksen solmineet kunnat ja kuntayhtymät (8 kuntaa) olivat sopimuksen piirissä vielä vuoden 2006 lopussa. Alun perin 9 kuntaa ja 1 kuntayhtymä tekivät sopimuksen vuonna 1998 (tai 1997). Näistä Oulun seudun ammatillisenkoulutuksen kuntayhtymä ja Pomarkku erosivat sopimuksesta ja vertailussa ei ole niiden lukuja. Sopimuksen liittyneistä kunnista suurimpia olivat Helsinki (1997), Turku, Tampere ja Jyväskylä. Yhteensä ko. ryhmässä on julkisten rakennusten tilavuus 29,5 milj. m³. Kuvassa 14 on esitetty tämän ryhmän julkisten rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehitys. Vuoden 2006 osalta Leppävirta ei antanut tietoja, josta syystä tiedot ovat 23,3 milj. m³ (23,9 milj. m³ v. 2005). Vuoden 2005 osalta Honkajoki ei antanut tietoja. Vuoden 2003 osalta Leppävirta ja Honkajoki eivät antaneet kulutustietoja, josta syystä vuonna 2003 oli kulutustiedot vain 24,4 milj. m 3. Ryhmän tiedot ovat melko luotettavat, koska suuria puutteita tai muutoksia tietojen annossa ei ole, ja koska Helsingin tiedot ovat erityisen luotettavia. Tämän ryhmän volyymi on suurin vuosittaisista sopimusryhmistä ja se on myös tilastollisesti luotettavin. Helsingin painoarvo ryhmässä on lähes 50 %. Julkisten rakennusten keskimääräinen lämmön ominaiskulutus pysyi samana vuodesta 2003 vuoteen 2004, mutta nousi sitten lähes 3 % ja oli nyt vuonna 2006 46,2 kwh/m³. Helsingin julkisten rakennusten lämmön ominaiskulutus nousi hieman: 44,8:sta 45,3:een kwh/m³. Tampereen ominaiskulutus nousi 41,0:sta 42,4 kwh/m³:een. Julkisten rakennusten sähkön ominaiskulutus nousi 20,1 kwh/m³:een. Helsingissä sähkön ominaiskulutus nousi 2,8 %, Tampereella 1,9 % ja Turussa 0,9 % Lämmön ominaiskulutus on pysytellyt lähes samalla tasolla kuin sopimuksen tekovuonna 1998. Se lienee jo saavutus sinänsä. Sähkön ominaiskulutuksen kasvu on hidastunut. Vuonna 1999 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty, mitkä vuonna 1999 sopimuksen solmineet kunnat ja kuntayhtymät (9 kuntaa ja 2 kuntayhtymää) olivat sopimuksen piirissä vielä vuoden 2006 lopussa. Alun perin 10 kuntaa ja 2 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna 1999. Näistä Multia on eronnut sopimuksesta. Ryhmän tilavuus on 8,5 milj. m 3 mukaan lukien myös HYKSin 1,2 milj. m 3. (Vuonna 2001 sopimuksen teki HUS lisäten kuutiot 2,5 milj. m 3 :iin.) Espoon osuus on 32 %, HYKSin/HUSin 26 %, Kajaanin 13 % ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän osuus 7,5 %. Muut ovat pienempiä. Rovaniemi ja Urjala puuttuvat vuodelta 2006. Seurantatiedot ovat 8,2 milj. m³:stä. Urjala ja HUS puuttuvat vuodelta 2005. Vuodelta 2004 puuttuu Keuruu. Espoon kulutustilasto puuttuu vuodelta 2003. Kulutustietojen annossa on muuten lipsuttu varsin vähän: Lieksa ei antanut vuodelta 2001, ja vuodelta 2003 puuttuvat myös Keuruun ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän tiedot. Vuodelta 2004 puuttuu Keuruu. Tämän ryhmän tiedot eivät ehkä ole niin luotettavia kuin 1998-ryhmän tiedot. Kuvaan 15 on tuotu HUS:n tiedot myös vuodelta 2005. Lämmön ominaiskulutus on nyt hyvin samalla tasolla kuin sopimusten tekoaikana eli voin 55 kwh/ m³. Espoossa lämmön kulutus nousi 6,7 %. 30
Vuonna 2000 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty, mitkä vuonna 2000 sopimuksen solmineet kunnat ja kuntayhtymät (10 kuntaa ja 4 kuntayhtymää) olivat sopimuksen piirissä vielä vuoden 2006 lopussa. Alun perin 13 kuntaa ja 5 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna 2000. Ko. ryhmässä on julkista rakennustilavuutta 9,7 milj. m³. Vantaa (21 %), Pori (17 %) ja Vaasa (10 %) muodostavat ko. ryhmästä lähes puolet. Toijala, Lohja, Mänttä ja Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymä ovat eronneet sopimuksesta. Suurista kunnista on saatu kulutustilasto luotettavasti, mutta sen sijaan Lammi ei ole raportoinut kertaakaan, Paraisilta ei tietoja ole saatu vuosilta 2002, 2003, 2005 ja 2006. Vuonna 2006 14 sopimuksessa olevasta kunnasta ja kuntayhtymästä 12 raportoi vuosiraportointitiedot. Vuonna 2001 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty, mitkä vuonna 2001 sopimuksen solmineet kunnat ja kuntayhtymät (9 kuntaa ja 4 kuntayhtymää) olivat sopimuksen piirissä vielä vuoden 2006 lopussa. Alun perin 13 kuntaa ja 4 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna 2001. HYKSin vuonna 1999 tehty sopimus muuttui HUSin sopimukseksi. Inari, Viitasaari, Suolahti ja Hollola ovat eronneet sopimuksesta. Vuonna 2001 sopimukseen liittynyt Seinäjoen ammattikorkeakouluopetuksen kuntayhtymän sopimus yhdistyi vuonna 2006 Seinäjoen koulutuskeskuksen sopimuksen kanssa muodostaen Seinäjoen Koulutuskuntayhtymän sopimuksen. Ko. ryhmässä on julkisia rakennuksia 10,7 milj. m 3. Kuopio (28 %), Lahti (19 %) ja Kotka (15 %) muodostavat koko rakennuskanasta 62 %. Vuodelta 2006 puuttuivat: Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksen ky, Uusikaupunki ja Padasjoki. Vuoden 2004 tiedot puuttuivat Jokioisista, Padasjoelta ja Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksesta. Vuonna 2003 tilasto puuttui Kaarinasta, Eurasta ja Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksesta, josta ei saatu tilastoa myöskään vuosina 2002 ja 2001. Vuonna 2006 julkisten rakennusten lämmön ominaiskulutus nousi takaisin vuoden 2001 tasolle. Ominaiskulutus nousi Kotkassa 3,0 % ja Lahdessa 7,3 % ja laski Kuopiossa 1,7 %. Vuonna 2002 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2002 sopimuksen teki 14 kuntaa, joista Piikkiö erosi sopimuksesta vuonna 2006. Tämän ryhmän kuntien rakennustilavuus on 3,4 milj. m 3. Pietarsaaren osuus on 21 % ja seuraavaksi suurimpien osuudet ovat 10 % luokkaa. Vuonna 2006 vain puolet ko. kunnista antoi tilaston, vastaten 1,4 milj. m 3. Vuonna 2006 tietoja ei saatu seuraavilta kunnilta: Pieksämäki, Naantali, Pietarsaari, Mäntsälä, Savitaipale ja Miehikkälä. Vuonna 2004 vastaamatta jättivät Piikkiö, Miehikkälä, Mäntsälä ja Naantali. Vastaamatta vuonna 2003 jättivät Piikkiö, Miehikkälä, Kauhava ja Savitaipale. 31
Vuonna 2003 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2003 sopimuksen teki 9 kuntaa ja yksi kuntayhtymä. Vuoden 2006 lopussa oli sopimuksen piirissä näistä vielä 6 kuntaa ja yksi kuntayhtymä. Niiden julkisten rakennusten tilavuus on 1,6 milj. m 3. Sopimuksesta on eronnut Harjavalta, Särkisalo ja Uurainen. Vuodelta 2006 ei tietoa saatu Nousiaisista ja Pohjois-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymästä. Kuutioita kertyi 1,5 milj. m³. Vuodeta 2005 ei saatu tilastoa Nousiaisista ja Särkisalosta. Vastaamatta vuodelta 2004 jättivät Ylöjärvi, Nousiainen, Särkisalo ja Pohjois-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymä. Lämmön ominaiskulutus näyttäisi nousseen yli sopimuksen tekotason 4,2 % ja sähkön kulutus pysyneen ennallaan.. Vuonna 2004 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2004 sopimuksen teki 3 kuntaa ja 3 kuntayhtymää: Hyvinkää, Joutseno, Ranua, Pirkanmaan ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri ja Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri. Yhteensä 1,9 milj. m 3. Lämmön ominaiskulutus on noussut sopimuksen tekovuodesta. Vuonna 2005 ja 2006 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2005 sopimuksen teki Liminka, ja vuonna 2006 Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymä sekä Oulun seudun koulutuskuntayhtymä. Limingan kunta ei ole raportoinut vielä kertaakaan. Vuonna 2006 liittyneiden kuntayhtymien yhteenlaskettu rakennuskanta vuodelta 2006 on 0,7 milj. m 3. Yhteenveto sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien ominaiskulutusten kehityksestä Vuosittain sopimuksia on siis tehty seuraavasti (mukana vain sopimuksessa jatkavien kuntien ja kuntayhtymien julkiset rakennukset): 32 1998 29,5 milj. m 3 (ml. Helsinki 1997) 1999 8,3 milj. m 3 2000 9,7 milj. m 3 2001 10,7 milj. m 3 (ml. HUS) 2002 3,4 milj. m 3 2003 1,6 milj. m 3 2004 1,9 milj. m 3 2005 0,2 milj. m³ 2006 0,7 milj. m 3 Yhteensä 66,0 milj. m 3 Sopimuksen piirissä on siis yhteensä 66,0 milj. m³ ilman eronneita kuntia ja kuntayhtymiä. Vuoden 1997 1998 ryhmä on suurin ja luotettavin. Siinä on ainakin kyetty pysäyttämään sekä lämmön että sähkön ominaiskulutusten nousu. Ei ole arvioitu, kuinka paljon ko. ryhmässä toteutetut katselmusten mukaiset toimet ovat laskennallisesti säästäneet.
Keskeistä on, että lämmön ominaiskulutus ei ole juuri noussut sopimuksen tehneissä kunnissa. Sähkön ominaiskulutuksen kasvua ei ole saatu pysäytettyä. Johtuen taloudellisista paineista ja henkilöstön vähäisyydestä kulutustilastoinnin taso on laskenut viime vuosina. Useat kunnat ovat myös jättäneet koko tilaston tekemättä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä asiallisiin atk-perusteisiin kulutusseurantajärjestelmiin ja niiden käyttökoulutukseen. Varsinkaan pienillä kunnilla ei ole ko. järjestelmiä ja kulutusluvut etsitään tuolloin laskuista, mikä aiheuttaa suurta epävarmuutta. Ruohonjuuritaso eli konkreettinen seuranta kunnassa on oleellista, ei niinkään tietojen koonti kunnista. Ehkä atkohjelmistojen hankintaa ja koulutusta tulisi tukea voimakkaammin. Energiakatselmusten perusteella tehtyjen toimien laskennalliset säästöt ovat kyseisissä kunnissa merkittäviä. Sopimuksen teon vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta useamman vuoden kuluttua, kun energiakatselmuksissa todetut toimenpiteet on kattavasti toteutettu. Kulutukset olisivat todennäköisesti ilman toimenpiteitä olleet merkittävästi suurempia. 33
Lämmön ominaiskulutus 60 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 44 44,4 43,4 44,4 44,3 43,6 45,3 44,4 44,1 44,5 44,4 45,4 46,2 42 42,0 40 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 14,9 16,1 15,4 15,6 17,2 18,1 18,1 19,1 18,9 19,2 19,3 19,7 20,1 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m 3 72 68 64 60 59,3 58,1 58,8 59,9 61,5 61,7 63,3 63,5 63,0 63,7 63,7 65,1 66,3 56 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuva 14. Vuonna 1998 (+ Helsinki) sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 29,5 milj. m 3 ). 34
60 Lämmön ominaiskulutus 58 58,0 58,4 58,6 Ominaiskulutus kwh/m 3 56 54 52 50 48 46 48,4 54,4 52,6 54,2 52,7 56,8 54,8 54,3 55,4 44 44,2 42 40 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 26 Sähkön ominaiskulutus 24 24,9 24,2 24,0 22 22,2 22,5 22,9 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 17,8 15,9 16,9 15,0 17,8 18,1 19,5 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 83,5 80 80,7 79,4 77,7 78,5 79,4 76 75,8 Ominaiskulutus kwh/m 3 72 68 64 64,3 71,3 70,4 72,3 72,3 60 59,2 56 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuva 15. Vuonna 1999 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 8,5 milj. m 3 ). 35
Lämmön ominaiskulutus 60 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 49,8 49,9 48,7 48,2 48,4 47,5 47,1 46,2 46,4 47,0 48,1 47,4 47,6 44 42 40 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m 3 20 18 16 14 15,7 13,3 13,4 15,4 14,9 15,3 14,5 13,0 16,5 16,6 16,4 17,9 16,0 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m 3 72 68 64 60 61,8 60,8 61,6 63,6 64,3 65,4 61,4 62,4 62,9 63,6 63,8 64,3 63,6 56 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuva 16. Vuonna 2000 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 9,7 milj. m 3 ). 36
Lämmön ominaiskulutus 60 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 49,3 49,5 48,7 47,7 48,5 47,9 49,5 44 42 43,5 43,1 44,2 43,2 44,2 43,1 40 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m 3 20 18 16 14 12,4 13,9 13,8 13,8 14,0 16,1 15,6 17,5 17,6 17,7 17,4 19,5 12 10,8 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m 3 72 68 64 64,9 65,6 66,2 65,3 66,2 65,3 69,0 60 56 54,4 55,5 58,1 56,9 58,1 57,1 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuva 17. Vuonna 2001 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 10,7 milj. m 3 ). 37