päihdetyön erikoislehti 1/2010 Tuleeko Suomi alkoholinkulutuksessa Italian perässä? Ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet Nettineuvontaa dopingaineita käyttäville kuntoilijoille Eväitä uusiutuvan masennuksen ehkäisyyn Alkoholitutkimukseen jalostetut ROTTAKANNAT PAKASTIMEEN
sisältö 1/2010 10 12 28 3 4 6 10 13 15 16 18 22 23 24 26 28 29 31 Päihdehuolto 0900-yhteiskunnassa? OLAVI KAUKONEN Lyhyesti Säästöt syövät kokeellisen alkoholitutkimuksen AULI SAUKKONEN AA- ja ANA-rotat alkoholismin aivomekanismien selvittämisessä KRISTIINA KASTE & LIISA AHTEE Italiassa alkoholin kulutus puolittunut Seuraako Suomi Italian esimerkkiä? ESA ÖSTERBERG Häpeästä JUKKA HEINONEN Ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet MARIA VILJANEN Työ & tekijä: Uusia asiakasryhmiä tavoittamassa AULI SAUKKONEN Dopinglinkistä terveysneuvontaa dopingaineista Toinen tieto: Lumihiutale Lääkäripäivät 2010 Mielekästä masennuksen hoitoa (kirja-arvio) NILS HOLMBERG Kuva puhuu, kun sanat loppuvat AULI SAUKKONEN Hyvän tiedon omena Antti Holopaiselle Henkireikä: Ikimetsän kutsu OIVI JOFFEL Kansi: THL:n arkisto Tiimi Päihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi x 46. vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa, ISSN 0358-6936 x Julkaisija A-klinikkasäätiö, Paasivuorenkatu 2 A, 00530 Helsinki, www.a-klinikka.fi, p. (09) 6220 290, fax (09) 175 276 x Päätoimittaja Olavi Kaukonen, olavi.kaukonen@a-klinikka.fi x Toimitussihteeri Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi x Ulkoasu Kaija Savola x Toimitusneuvosto Pirkko Hakkarainen, Pekka Heinälä, Marja Holmila, Ulla Järvi, Olavi Kaukonen, Satu Lipponen, Katriina Pajupuro, Ilpo Salonen, Tapani Sarvanti (pj.), Kaija Seppä, Tuukka Tammi, Teemu Tiensuu x Tilaukset & osoitteenmuutokset Tuula Mäenpää, p. (09) 6220 290, tilaukset@a-klinikka.fi, tilaushinta 25 euroa/vuosi x Ilmoitukset Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi x Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy 2
OLAVI KAUKONEN olavi.kaukonen@a-klinikka.fi pääkirjoitus Päihdehuolto 0900-yhteiskunnassa? Asiakkaiden segmentointi ja vastaavasti palvelujen tuotteistaminen on päivän sana. Työ- ja elinkeinoministeriö ohjeisti työ- ja elinkeinotoimistoja joulun alla niin, että toimistot jakavat asiakkaansa ryhmiin, joita palvellaan eritasoisesti. Intensiivistä palvelua annetaan muun muassa maahanmuuttajille, kansainväliseen työnvälitykseen, koulutusneuvontaan ja urasuunnitteluun. Tämä on ilmeisen hyvä asia. Ministeriön ohjeen mukaan TE-toimistojen asiakkaina on ihmisiä, joiden asioinnin katsotaan perustuvan lähinnä toimeentuloetuuden hakemiseen. Siihen segmenttiin luetaan ihmiset, jotka eivät ole TE-toimiston keinoin autettavissa. Tällä tarkoitetaan erityisesti päihde- ja mielenterveysongelmaisia asiakkaita sekä työkyvyttömiä, joille ei ole onnistuttu löytämään työmarkkinatuelle vaihtoehtoista toimeentuloa. Näiden aktiivisen palvelun ulkopuolelle suljettujen henkilöiden rekisteriin merkitään numerokoodi 0900. Heidän asiointinsa tulee ministeriön ohjeen mukaan järjestää vähimmäisasiointina. Linjaus tuntuu rankemmalta kuin 1980-luvun maineikkaan työministerin Urpo Leppäsen esitys siirtää sosiaalisesti työrajoitteiset työhallinnon kortistosta toimeentulotukijärjestelmään. Ei Leppäsenkään esitys sisällöltään vallan reilu ollut, mutta se oli avoin poliittinen puheenvuoro. Kasvavan työttömyyden oloissa tapahtuva neutraalin oloinen asiakkaiden luokittelu työntää suhteellisen nopean virkamiesarvioinnin perusteella kaikkein vaikeimmassa asemassa olevan osan työttömistä asiakkaista kokonaan sivuraiteelle sekä palveluprosessista että poliittisesta keskustelusta. Suomessa on totuttu aivan erityisesti luottamaan julkishallinnon tasapuolisuuteen. Mutta onko tällainen luottamus muutoinkaan enää perusteltua? Rajoilla ollaan. Suomi on hiljalleen, eri hallinnonalojen vähittäisin sisäisin toimenpitein siirtynyt 0900-yhteiskuntaan, jossa kaikkein huono-osaisimmat kansalaiset segmentoidaan helposti pinnallisimman avun varaan kaikissa järjestelmissä. Tilalle ovat tulleet erilaiset määräaikaiset ohjelmat, joiden avulla yritetään paikata tätä kehitystä. Hyvinvointivaltiosta projektiyhteiskuntaan, toteavat tutkijat Pekka Sulkunen ja Kati Rantala parin vuoden takaisessa raportissaan. Päihdehuollon asiakkaat kuuluvat kiistämättä siihen ryhmään, joiden marginalisoitumisriski on erittäin suuri. Palvelututkimukset 1980-luvulta alkaen kertovat johdonmukaisesti, että asiakasvalikointi on terävöitynyt myös päihdehuollossa. Työn sisäisen erikoistumisen myötä päihdehuollosta on usein tullut niin korkeatasoista, että palveluilla ei juuri ole annettavaa niille, joiden sosiaalinen ja kognitiivinen kyvykkyys ei ole riittävä. Vääjäämättömänä seurauksena näyttää olevan, että yhteiskunnallisessa työnjaossa huono-osaisimmat päihdeongelmaiset ajautuvat tarpeettoman kovan kontrollin piiriin. Päihdehuollossa paheksumme tottuneesti yhteiskunnan syrjäyttäviä trendejä. Voisimme kuitenkin myös segmentoida itsemme 0900-yhteiskunnan reunalle: kehittämään sellaisia palveluja ja työmuotoja, jotka ottavat aikaisempaa paremmin huomioon huono-osaisimpien asiakasryhmien tuen ja kuntoutuksen tarpeen. Pitäisikö esimerkiksi mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaa lähteä toteuttamaan aikaisempaa rohkeammin ja sisällöllisemmin? Tämän yhteistyön onnistuneisuutta ei mitata yhteisten organisaatioiden tai edes potentiaalisten yhteisasiakkuuksien määrällä, vaan niiden asiakkaiden tavoittamisella, jotka eivät nykyisin onnistu riittävällä tavalla pääsemään kummankaan järjestelmän piiriin. x
lyhyesti Pientä uudistusta Pitelet käsissäsi lievän uudistuksen kokenutta Tiimilehteä. Uutiset on siirretty lehden lopusta alkuun Lyhyesti-palstaksi. Niiden vanhalla paikalla viimeisellä sivulla käynnistyy uusi juttusarja, Henkireikä, jossa päihdetyössä toimivat esittelevät omaa keinoaan saada voimia arkiseen aherrukseen. Myös sisällysluettelosivua on muokattu uuteen uskoon. Olemme myös päivittäneet Tiimin tilausrekisterin vapaakappaletilauksia. Muun muassa A-klinikkasäätiön toimipaikat ovat halunneet muistaa tärkeitä yhteistyötahojaan Tiimin vapaakappaleella. Tervetuloa Tiimin lukijaksi! Tiimin osoitteenmuutoksia ja tilauksia ottaa vastaan Tuula Mäenpää A-klinikkasäätiön keskustoimistossa, p. (09) 6220 290, tilaukset@a-klinikka.fi. Sähköisiin resepteihin siirrytään Turussa ja Kotkassa Kansallisen terveysarkiston nettisivut on avattu osoitteessa www.kanta.fi. Sivujen kautta kansalaiset pääsevät katsomaan resepti- ja potilastietojaan, kun sähköinen resepti ja sähköinen potilastiedon arkisto on otettu käyttöön. Ensimmäiset sähköiset reseptit kirjoitetaan tänä vuonna Turun ja Kotkan piloteissa. Kettil Bruun -palkinto Klaus Mäkelälle Kahdestoista Kettil Bruun -palkinto on myönnetty professori Klaus Mäkelälle. Hänet tunnetaan kansainvälisesti arvostettuna yhteiskuntatieteellisen alkoholitutkimuksen uudistajana ja aktiivisena yhteiskuntakeskustelijana ja mielipidevaikuttajana aina 1960-luvulta lähtien. Palkitsemisperusteena on Klaus Mäkelän eläkevuosien aikainen yhteiskunnallinen aktiivisuus. Hän on tiedepoliittisena vaikuttajana antanut tärkeän panoksen tutkimuksen eettisten näkökohtien esillä pitämiseksi ja eettisten periaatteiden kehittämiseksi sekä yhteiskuntatieteissä että lääketieteessä. Eettisten asioiden ohella Mäkelän aktiivisuus on ulottunut myös sosiaalipoliittisiin kysymyksiin ja valtionhallinnon uudistushankkeiden puutteiden arvosteluun. Kettil Bruun -palkinto jaettiin nyt 12. kerran, ja palkintosumma on 4 000 euroa. Alkoholia juotiin vuonna 2008 hieman vähemmän kuin vuonna 2007. Myös alkoholisairauksien määrä laski jonkin verran. Huumeidenkäytön tilanne on vakiintunut. Huumesairaudet ja -kuolemat ovat lisääntyneet, mutta muut huumeisiin liittyvät haitat ovat vähentyneet tai pysyneet ennallaan. Tiedot käyvät ilmi THL:n Päihdetilastollisesta vuosikirjasta A-klinikkasäätiön hallitukseen kaksi uutta jäsentä A-klinikkasäätiön valtuuskunta on valinnut A-klinikkasäätiön hallitukseen uusiksi jäseniksi johtaja Maritta Iso-Ahon Alko Oy:stä ja professori Kaija Sepän Tampereen yliopistosta. He korvaavat hallituksesta pois jääneet apulaiskaupunginjohtaja Maija Kytän ja sosiaali- ja terveystoimen asiantuntija Erkki Torpan. Hallituksen puheenjohtajana toimikaudella 2010 2011 jatkaa YTM Aulikki Kananoja. Laaja materiaalipaketti Vinkkien uusilla nettisivuilla A-klinikkasäätiön terve ysja sosiaalineuvontapisteille on valmistunut uusi nettisivusto. Sivuilta löytyy muiden muassa laaja paketti huumehaittojen vähentämiseen liittyviä tietoiskuja ja materiaaleja. Aihealueita ovat esimerkiksi veriteitse tarttuvat taudit, päihteidenkäyttö, seksuaaliterveys sekä yliannostukset ja ensiapu. Sivut löytyvät osoitteesta www.vinkki.info. Terveys- ja sosiaalineuvontapisteet ovat huumeita pistämällä käyttävien matalan kynnyksen palvelupaikkoja. A-klinikkasäätiön terveys- ja sosiaalineuvontapisteet toimivat Helsingissä, Espoossa, Hämeenlinnassa, Kotkassa, Kouvolassa ja Tampereella. Niiden nimenä Vinkki paitsi Tampereella, jossa nimenä on Nervi. Alkoholinkulutus ja huumeidenkäyttö tasaantuneet 2009 ja Huumetilanne Suomessa 2009 -raportista. Alkoholia kulutettiin vuonna 2008 sadan prosentin alkoholina 10,4 litraa asukasta kohden. Kokonaiskulutus väheni 1,0 prosenttia eli 0,1 litraa asukasta kohden vuoteen 2007 verrattuna. Alkoholin kokonaiskulutus laskettuna jokaista 15 vuotta täyttänyttä suomalaista kohden oli 12,5 litraa sataprosenttista alkoholia. Huumetilanne Suomessa 2009 -raportti on luettavissa ja tulostettavissa pdf-muodossa osoitteesta www.thl.fi > Julkaisut > Verkkojulkaisut > Raportit. Päihdetilastollinen vuosikirja 2009 on luettavissa ja tulostettavissa pdf-muodossa osoitteesta www.stakes.fi/fi/tilastot/ aiheittain/paihteet/paihdetilastovuosikirja.htm.
Rudolf Westerholm Riippuvuusklinikka Tyynelä suuntaa avopalveluihin Riippuvuusklinikka Tyynelä on käynnistänyt avomuotoisiin palveluihin perustuvat riippuvuuksien kuntoutuspalvelut. Kuntoutusohjelmat on suunnattu päihdeongelmaisille ja peliriippuvuuksista kärsiville. Palvelut toteutetaan yksilö- ja perhetyönä, ryhmätoimintana ja kuntoutuskursseina. Palvelut pohjautuvat keväällä lakkautetun Tyynelän kuntoutuskeskuksen osaamiseen. Riippuvuusklinikan tukikohta on Pieksämäellä. Toiminta- alueena on Itä- ja Keski- Suomi, mutta tähtäimessä on valtakunnanlaajuinen toiminta. Riippuvuusklinikan kumppani Kehittämiskeskus Tyynelä on erikoistunut riippuvuustyön kehittämistoimintaan. Irti Huumeista ry 25-vuotiaaksi Valtakunnallinen kansalais- ja vapaaehtoisjärjestö Irti Huumeista ry vietti toimintansa 25-vuotisjuhlaa joulukuussa. Järjestön perustivat nuortensa huumeidenkäytön ahdistamat vanhemmat vuonna 1984. Nykyään Irti Huumeista ry:n koulutetut vapaaehtoiset toimivat 17 paikkakunnalla muiden muassa ehkäisevässä päihdeyössä välittämällä tietoa huumeista, riippuvuussairaudesta ja erityises ti huumeriippuvuudesta. Vapaaehtoiset toimivat asiakastapaamisissa, tu kihenkilöinä, ohjaten vertaistukiryhmiä ja päivystä en valtakunnallisessa palvelevassa puhelimessa. Suomi ohitti Tanskan alkoholinkulutuksessa Tilastojen mukaan vuonna 2008 Suomessa kulutettiin ensimmäistä kertaa enemmän alkoholia kuin missään muussa Pohjoismaassa. Perinteisesti alkoholia on kulutettu eniten Tanskassa. Vuonna 2008 alkoholin kokonaiskulutus eli tilastoitu ja tilastoimaton kulutus yhteenlaskettuna oli Suomessa 12,5 litraa 100 sataprosenttista alkoholia 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti laskettuna. Tanskassa se oli 11,7 litraa. Alkoholin tilastoitu kulutus oli Suomessa 10,3 litraa ja Tanskassa 10,7 litraa sata- 12 10 8 6 4 2 0 suomi tanska ruotsi norja islanti Alkoholijuomien tilastoitu ja tilastoimaton kulutus 100 %:n alkoholina 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti Pohjoismaissa vuonna 2008 (litraa). lähde: pohjoismainen alkoholitilasto. *perustuu arvioon. prosenttista alkoholia 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti laskettuna. Muissa Pohjoismaissa alkoholin tilastoitu kulutus oli vastaavasti 6,8 7,5 litraa. Väkevien alkoholijuomien osuus alkoholinkun tilastoimaton kulutus* n tilastoitu kulutus lutuksesta on Suomessa noin 26 prosenttia, kun muissa Pohjoismaissa se on 16 20 prosenttia.
AULI SAUKKONEN x auli.saukkonen@a-klinikka.fi THL:n arkisto Säästöt syövät kokeellisen alkoholitutkimuksen Alkon laboratoriosta 1960-luvulla alkanut biolääketieteellinen alkoholitutkimus on kaikkien aikojen kriisissä. Säästösyistä tutkijoita on irtisanottu ja tutkimusta palvelevat rottakannat kutistuvat pakastetuksi perimäksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Kalervo Kiianmaa esittelee työhuoneessaan lasista puhallettua rottaa, joka pitelee etukäpälissään koeputkea. Aikoinaan Alkon Fysiologisessa laboratoriossa työskenteli oma lasinpuhaltaja, joka teki vapaa-ajallaan kaikenlaisia koriste-esineitä. Se oli sitä aikaa. Nyt eletään toista aikaa. Alkon Fysiologinen laboratorio on muuttunut Kansanterveyslaitoksen Alkoholitutkimusyksiköksi, josta taas on tullut THL:n yksikkö. Nyt Helsingin Meilahdessa eletään hautajaistunnelmissa. THL kertoi marraskuussa 2009 irtisanovansa 81 työntekijäänsä. Irtisanomisista toistakymmentä kohdistuu yksikössä tehtävään biolääketieteelliseen alkoholitutkimukseen. Tukholmankadun toimitiloista THL luopuu toukokuun lopussa. Kun THL perustettiin, iloitsimme, että nyt saadaan alkoholitutkimuksen valtakunnallinen osaaminen yhteen. Sitten tuli näitä yllätyksiä. THL on tehnyt strategisen ratkaisun. Se ei katso voivansa panostaa kokeelliseen alkoholitutkimukseen. Kun raha ei riitä kaikkeen, pitää tehdä harvempia asioita, sanoo Kiianmaa. Meillä on ollut osaamista ja osaamiskeskus ja alan asiantuntijoita, jotka ovat pystyneet työskentelemään luonnontieteellisen alkoholitutkimuksen parissa. On syntynyt jatkuvuutta ja pysyvä organisaatio, jossa on ymmärretty näitä asioita. Tämä haihtuu. Toki silti jää monia tutkijoita, joiden työssä addiktiotutkimus on sivujuonteena. THL:n säästöohjelman mukanaan tuomat tapahtumat ovat koetelleet Tukholmankadulla. Tuntuu suorastaan traumaattiselta, sanoo Kiianmaa ja huokaa.
Ensimmäiset perinnöllisesti juopoilla rotilla tehtyjen tutkimusten tulokset julkaisi Kalervo Eriksson 1960-luvulla. Rottien perimä jää talteen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa on tehty organisaatiouudistuksia sitä vauhtia, että Kiianmaan pitää katsoa tietokoneeltaan, minkä nimisessä THL: n yksikössä hän on nyt töissä. Yksikkö on nimeltään Tupakka-, päihde- ja rahapelihaitat, ja Kalervo Kiianmaa toimii sen esimiehenä. Uusi yksikkö keskittyy erilaisten riippuvuuksien ehkäisyyn. Jo ennen irtisanomisista ilmoittamista THL oli päättänyt luopua koe-eläintoiminnasta ja siirtänyt tämän Helsingin yliopistolle. Suomessa biolääketieteellisen alkoholitutkimuksen arvokkaana työkaluna viimeiset 40 vuotta on ollut kaksi rottakantaa, juopoiksi jalostetut AA-rotat ja raittiiksi jalostetut ANA-rotat. Rottia on syntynyt vastikään sadas sukupolvi. Rottakannat ovat palvelleet biolääketieteellistä tutkimusta. Koska rottakannoille ei ole enää THL: ssä käyttäjiä, niiden ylläpitäminen jatkuvasti ei ole taloudellisesti kannattavaa. Rottayksilöjen päivät ovat luetut, mutta niiden perimä jää talteen pakastettuina alkioina. Se näyttää meistä väistämättömältä ja ainoalta asialta, joka on tehtävissä ja pelastettavissa. Rottakantoja on mahdotonta siirtää koloniana maailmalle. Se on käytännössä eniten kustannuskysymys. Lisäksi kannat eivät ole puhdasta kauppatavaraa vaan henkinen resurssi, johon liittyy paljon osaamista, Kiianmaa sanoo. Alkoholitutkimusta varten jalostettuja rottia syntyy ja kuolee jatkuvasti. Niiden päivävahvuus on muutama sata. Minimivahvuus on 40 paria eli noin sata eläintä. Pareja pitää olla riittävästi, jotta rottakannat pysyisivät terveinä eikä niistä tulisi liian sisäsiittoisia.
Rottakannat eivät ole puhdasta kauppatavaraa vaan henkinen resurssi. Alkoholismia kannattaa tutkia rotilla Tutkimusprofessori Kalervo Kiianmaa korostaa sitä hyötyä, joka rottakannoista on ollut suomalaiselle alkoholitutkimukselle. Konkreettinen esimerkki on tutkija David Sinclairin löydös naltreksonin merkityksestä juomisen vähentämisessä. Hän keksi sen rotilla. Siihen aikaan ajatus alkoholismin lääkehoidosta oli paljon vieraampi kuin nyt. Suomi on ollut Euroopan maista eturivissä kokeilemassa alkoholismin uusia hoitomenetelmiä. Kuten eräs kollega sanoi: nämä rottakannat kätkevät alkoholismin salaisuuden. Jalostustyön tuloksena juoppoihin rottiin on rikastunut erilaisia tekijöitä, jotka edistävät juomista. Raittiille rotille on käynyt vastaavasti. Uskomme, että niistä on löydettävissä paljon tekijöitä, joista on hyötyä alkoholiriippuvuuden ymmärtämisessä ja hoitamisessa. Tiede tuo uusia tuloksia ja yllätyksiä joka päivä. Emme voi tietää, minä päivänä tulee sellainen havainto, joka halutaan tarkistaa näillä rottakannoilla. Ihmisen alkoholismia on järkevää tutkia rotilla, Kiianmaa vakuuttaa. Se, mitä alkoholi ja huumeet saavat aikaan aivoissa, ilmenee rotilla samalla tavalla kuin ihmisillä. Myös elinvauriot ovat samanlaisia. Tiedetään esimerkiksi, että jos jokin lääkeaine ei vähennä rotan juomista, sitä on turha kokeilla ihmiselläkään. Alkoholiriippuvuuden tutkimusryhmä keväältä 2008, kun työpaikan nimi oli vielä Kansanterveyslaitoksen alkoholitutkimusyksikkö. Kuvassa (ylärivi vas.) Petri Hyytiä, Pirkko Johansson, Pia Bäckström, Heidi Kemppainen, Noora Raivio, Harri Nurmi, (alarivi vas.) Hanna Malinen, Päivi Lindfors, Leena Tanner ja Kalervo Kiianmaa. Uutta kotia ei ole löytynyt Biolääketieteelliselle alkoholitutkimukselle ja rottakannoille on etsitty Suomessa uutta kotia muiden muassa yliopistoista. Ongelmaksi on tullut raha, jota ei ole yliopistoillakaan. Laboratoriotutkimus on kallista. Se tarvitsee tiloja, laitteita ja teknistä tukihenkilöstöä. Suomalaisilla rottakannoilla on ollut myös maailmalla jatkuvaa kysyntää. Ensi kesänä rottia lähetetään Yhdysvaltoihin Indianapolikseen tilapäiseen tutkimuskäyttöön. Kiianmaa kertoo, että tutkijat ovat olleet itsekin hämmästyneitä siitä, kuinka rottakantojen käyttöarvo on säilynyt vuosikymmenestä toiseen. Ne ovat lähes vanhimpia tähän tarkoitukseen kehitettyjä kantoja maailmassa. Alkoholitutkimukseen on yritetty kehittää rottakantoja muuallakin, mutta samalla tavalla tutkijoita hyödyttävään malliin ei ole päästy. Aina on esiintynyt ongelmia. Tällä hetkellä rottakantoja käytetään Suomessa muiden muassa Suomen Akatemian vuoden loppuun saakka kestävässä addiktiotutkimusohjelmassa. Sovitut tutkimukset hoidetaan loppuun, mutta THL:n oman koetutkimuksen jatkosta esimerkiksi ensi vuonna ei ole tietoa. Se hämmästyttää, että alkoholin liikakäytöstä puhutaan jatkuvasti kansallisena terveysuhkana. Samalla ollaan ensimmäisenä purkamassa siihen liittyvää asiantuntemusta. Aaltoliikettähän tämä on. Esimerkiksi Kanadassa ARF:n (Alcohol Research Foundation) biologista alkoholitutkimusta ajettiin alas, mutta suunta on ollut takaisin päin. Aikansa kutakin. x Tero Pajukallio
THL on tehnyt strategisen ratkaisun. Se ei katso voivansa panostaa kokeelliseen alkoholitutkimukseen. THL:N ARKISTO Kalteva taso on ollut hyvä apuväline tutkittaessa rottien humalatilaa. Kuvassa Ritva Veini (oik.), Maija Sarviharju ja Pirkko Johansson tarkkailevat tutkittavan suoritusta vuonna 1977. Yhteiskunnallisesta tutkimuksesta nipistettiin vähän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteiskuntatieteellinen alkoholitutkimus selvisi laitoksen yt-neuvotteluista huomattavasti kokeellista alkoholitutkimusta vähemmällä, vaikka siltäkin nipistettiin. Säästövelvoite pystyttiin hoitamaan ilman irtisanomisia siten, että kaksi senioritutkijaamme siirtyi osaaikaeläkkeelle. Hieman pienemmillä resursseilla toimitaan, mutta velvoitteet ja projektit pystytään hoitamaan, selvittää THL:n Alkoholi ja huumeet -yksikön päällikkö Christoffer Tigerstedt. THL:n syntyessä Stakesin Alkoholija huumetutkimusryhmään entiseen Alkon Alkoholipoliittiseen tutkimuslaitokseen yhdistettiin Päihdetyöryhmä. Yksikkö joutui viime vuoden lopun yt-neuvottelujen tuloksena vähentämään noin 15 prosenttia henkilöstöresursseistaan. Myös Päihdetyö-ryhmä selvisi säästöistä ilman irtisanomisia. Nyt tehdyn organisaatiouudistuksen tuloksena Päihdetyö on jälleen irrotettu tutkimuspuolesta ja yhteiskuntatieteellinen alkoholitutkimus toimii nimellä Alkoholi ja huumeet -yksikkö (Alhu). Tosin päihdepalvelututkimus, jonne kuuluu esimerkiksi neljän vuoden välein tehtävä päihdetapauslaskenta, siirrettiin THL:n organisaatiossa muualle. Näin tutkimusyksikkö menetti kaksi tutkijaa. Tigerstedt ajattelee kokeellisen alkoholitutkimuksen tilannetta myötätunnolla. Siellähän ihmiset ovat useana vuonna saaneet kuulla, kuinka heidän tekemänsä työ on itse asiassa perustutkimusta, joka kuuluisi yliopistoille. Minusta se on vähän kaksipiippuinen juttu. Kyllä siellä on tuotettu myös sellaista tietoa, josta on suoraakin hyötyä. x
KRISTIINA KASTE & LIISA AHTEE x liisa.ahtee@helsinki.fi AA- ja ANA-rotat alkoholismin aivomekanismien selvittämisessä Suomalaisen päihdetutkimuksen huomattavimpiin saavutuksiin kuuluu jo lähes 50 vuotta jatkunut alkoholia vapaaehtoisesti nauttivien ja alkoholia välttävien rottien tutkimus. Rottakannat on valittu perustuen siihen, missä määrin ne vapaaehtoisesti nauttivat 10-prosenttista alkoholiliuosta veteen verrattuna. Nykyään AA-rotat (Alko, Alcohol) nauttivat noin 10 kertaa enemmän alkoholia kuin alkoholia kaihtavat ANA-rotat (Alko, Non-Alcohol). AA- ja ANA-rottien valinnan aloitti 1960-luvun alkupuolella Kalervo Eriksson Ole Forsanderin johtamassa Valtion Alkoholimonopolin (ALKO) Fysiologisessa laboratoriossa. Tähän mennessä niitä on tutkittu jo sadan rottasukupolven ajan. Suurin osa rottia koskevasta tutkimuksesta on suoritettu Suomessa mutta huomattava määrä myös Ruotsissa ja Pohjois-Amerikassa. Perimä ja päihderiippuvuus Päihderiippuvuuteen vaikuttavat tunnetusti ympäristöolosuhteet ja sosiaaliset tekijät. Laajat epidemiologiset tutkimukset kuitenkin todistavat, että myös perimällä on huomattava vaikutus siihen, kenestä tulee addikti (kuvio). On myös ilmeistä, että alkoholismi kuten muutkin päihde- ja huumeriippuvuudet perustuu pohjimmiltaan päihteiden ja huumeiden aivoissa aiheuttamiin muutoksiin. Farmakologisen ja neurobiologisen tutkimuksen myötä on alettu vähitellen saada selvyyttä aivoissa tapahtuvan muovautumisen yhteyteen addiktioon. Tämä tutkimus olisi lähes mahdotonta ilman addiktion eläinmalleja. Perimän merkitystä riippuvuuden synnyssä on selvitetty kehittämällä ja etsimällä huumeiden ja päihteiden vaikutusten suhteen erilaisia hiiri- ja rottakantoja. On esimerkiksi kehitetty rottakantoja, jotka poikkeavat toisistaan alkoholin humalluttavien vaikutusten suhteen. Varsinaista alkoholismin arvoitusta kuitenkin parhaiten lähestytään tutkimalla, mikä saa toiset Perimä Päihteiden vaikutukset aivoihin Ympäristö KUVIO. Päihderiippuvuuteen vaikuttavia tekijöitä juomaan, kun taas toiset eivät nauti alkoholia. Tässä suhteessa pisimpään tutkittu eläinmalli ovat AA- ja ANA-rottakannat. Nämä rotat olivat myös ensimmäiset alkoholin kulutuksen suhteen eroavat rotat, joiden aivojen toimintojen eroavuuksia tutkittiin. Niitä on sittemmin tutkittu usean vuosikymmenen ajan. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa selvitettiin innokkaasti hermoärsytyksen välittäjäaineina aivoissa toimivien monoamiinien, 5-HT:n (serotoniinin), dopamiinin ja noradrenaliinin merkitystä käyttäytymisessä. Jo 1968 amerikkalaiset tutkijat Myers ja Veale havaitsivat, että alkoholin nauttiminen väheni, kun aivojen 5-HT-pitoisuutta pienennettiin estämällä sitä muodostavaa entsyymiä. Sen sijaan vähentämällä dopamiinin ja noradrenaliinin pitoisuuksia niitä muodostavaa entsyymiä estämällä ei mainittavasti muutettu etanolin nauttimista. Näiden havaintojen innoittamana Liisa Ahtee 1970- luvun alkuvuosina mittasi 5-HT:n ja dopamiinin pitoisuuksia AA- ja ANA-rottien aivoissa. Ensim- 10
THL:N ARKISTO Alkoholismin arvoitusta lähestytään parhaiten tutkimalla, mikä saa juomaan. mäiset havaitut eroavaisuudet olivat suuremmat 5-HT- ja dopamiinipitoisuudet alkoholia nauttivien AA-rottien aivoissa verrattuna alkoholia välttäviin ANA-rottiin. Sittemmin on kuitenkin todettu, ettei alttiutta alkoholismiin voi kytkeä yksinkertaisesti tietyn aivojen monoamiinin puutteeseen tai lisääntyneeseen pitoisuuteen. Peter Eriksson havaitsi jo 30 vuotta sitten, että ANA-rottien elimistöön kumuloituu asetaldehydiä alkoholin nauttimisen jälkeen. Asetaldehydi aiheuttaa epämiellyttäviä vaikutuksia, johon perustuu esimerkiksi disulfiraamin eli Antabuksen vaikutus. Lähes puolella Kiinan ja Japanin väestöstä on geneettinen häiriö, jonka vuoksi he eivät pysty hävittämään asetaldehydiä. Tämän geenivirheen on todettu tehokkaasti suojaavan alkoholismilta, koska sen omaavat henkilöt eivät pysty juomaan alkoholia ilman epämiellyttäviä seuraamuksia. Ilmeisesti AAja ANA-rottien alkoholikulutuksen ero ei kuitenkaan johdu tästä maksaentsyymien eroavaisuudesta. 15 vuotta sitten Petri Hyytiä ja David Sinclair osoittivat, että paitsi alkoholia, AA-rotat itseannostelevat myös enemmän kokaiinia ja morfiinin kaltaisesti vaikuttavaa opioidiagonisti etonitatseenia kuin ANA-rotat. Hiljattain Kristiina Kasteen väitöskirjatyössä osoitettiin mielihyvää mittaavan paikkahakuisuusmenetelmän avulla morfiinin ja kokaiinin aiheuttavan AA-rotissa mielihyvää merkittävästi pienempinä annoksina kuin ANA-rotissa. Ominaista ehdollistettu paikkahakuisuus -menetelmälle on koe-eläinten hakeutuminen siihen ympäristöön, jossa ne ovat toistetusti saaneet mielihyvää aiheuttavaa yhdistettä. On myös todettu, että kokaiini, morfiini ja nikotiini lisäävät liikehdintää AA-rotissa helpommin kuin ANA-rotissa. Näyttää siis siltä, että AA-rotat ovat yleisesti ANA-rottia alttiimpia eri päihdeaineille (alkoholi, kokaiini, opioidit, nikotiini). Dopamiini, opioidit ja mielihyvä Merkittävässä osassa riippuvuuden synnyssä erilaisia päihteitä ja huumeita kohtaan on näiden aineiden ainakin aluksi aiheuttama mielihyvä. Keskiaivojen substantia nigrasta ja ventraalitegmentaalialueelta striatumiin ja aivojen limbisille alueille projisoituvat dopaminergiset hermoradat ovat keskeisiä niin tapaoppimisessa kuin mielihyvän tuntemuksen ja motivaation säätelyssä. Dopaminergiset hermoradat säätelevät myös motoriikkaa ja mielialaa, ja näiden toimintojen on arveltu läheisesti kytkeytyvän toisiinsa. Dopamiini itse suoraan accumbens-tumakkeeseen annettuna aikaansaa mielihyvää. Tiedetään myös, että luontaiset ärsykkeet, kuten syöminen, seksualiteetti ja jopa äidinrakkaus aktivoivat aivoissa dopaminergisiä mielihyvämekanismeja. Mielihyväjärjestelmän toiminta on tärkeä elämää ylläpitävä ja jatkava tekijä. Valitettavasti niin alkoholi, tupakan nikotiini kuin huumausaineetkin pystyvät hyväksikäyttämään tätä palkitsemisjärjestelmää. Riippuvuutta aiheuttavat yhdisteet lisäävät joko suoraan tai epäsuorasti dopamiinin vapautumista aivoissa. Mielihyväjärjestelmän voimakas aktivaatio päihteelle altistuttaessa saa aivot uskomaan, että ärsyke on elintärkeä, jopa tärkeämpi kuin luonnolliset palkitsevat asiat. Päihderiippuvuutta siis säätelevät samat mekanismit kuin elämälle välttämätöntä positiivisesti motivoitua käyttäytymistä eli viettejä. Mielihyvän tavoittelu kemiallisten aineiden avulla on ominaista myös eläimille. Lisäksi käyttäytymistä ja mielihyvää säätelevä aivojen palkitsemisjärjestelmä on säilynyt evoluutiossa hyvin samankaltaisena luoden näin pohjan riippuvuuden eläinmallien käytölle. 1990-luvulla Aapo Honkanen ja Janne Mikkola selvittivät, onko AA- ja ANA-rottien dopamiiniratojen herkkyydessä kokaiinille eroja. Aapo Honkanen havaitsi, että toistetun kokaiinin annon myötä AArotat herkistyivät enemmän kokaiinin motoriikkaa stimuloiville vaikutuksille kuin ANA-rotat. Janne Mikkola osoitti, että samanaikaisesti vahvistuvat myös kokaiinin dopamiinin vapautumista lisäävät vaikutukset. Dopamiinin vapautumisen lisääntyminen näytti siis selittävän motoriikkaa stimuloivien vaikutusten herkistymisen AA-rotissa. Dopamiinihermojärjestelmän herkistymisen taustalla olevaa mekanismia ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta. 11
Puuttuminen mielihyvämekanismien toimintaan saattaa aiheuttaa vakavia häiriöitä, kunnes löydetään entistä spesifisempiä, vain tietyn häiriön aiheuttavia muutoksia. Alkoholismin lääkkeinä käytettävien naltreksonin ja nalmefeenin vaikutus perustuu alkoholin mielihyvävaikutuksia välittävien μ-opioidireseptorien salpaamiseen. Opioidijärjestelmien merkitystä ja eroja AA- ja ANA-rottien aivoissa ovat selvittäneet Kalervo Kiianmaa ja Esa Korpi kollegoineen. AA- ja ANA-rottia tutkittaessa on havaittu AA-rottien tietyissä aivojen alueissa enemmän μ-opioidireseptoreita kuin ANA-rottien vastaavissa alueissa. Myös endogeenisten opioidipeptidien vapautumisessa on eroja AA- ja ANA-rottien välillä. Aapo Honkanen, Janne Mikkola ja Sami Ojanen selvittivät väitöskirjatöissään, eroavatko AA- ja ANA-rotat myös morfiinin vaikutusten suhteen. Morfiini stimuloi pieninä annoksina (1 3 mg/kg) selvästi enemmän AA-rottien kuin ANA-rottien motoriikkaa, ja dopamiinin vapautumista tarkasteltaessa dopamiiniratojen herkkyys morfiinille on suurempi AA-rotissa kuin ANA-rotissa. Sanna Soini havaitsi väitöskirjatyössään morfiinin AA-rotissa aiheuttaman stimulaation korreloivan opioidireseptorien toiminnan aktivoitumiseen. Myös tietyt aivojen mielihyväalueiden glutamaattivälitteiset radat aktivoituvat AA-rotissa herkästi morfiinin vaikutuksesta. Dopamiinijärjestelmät keskeisiä Tämänhetkisen tiedon perusteella ajatellaan, että keskeisenä tekijänä päihderiippuvuuden synnyssä on toistuvan päihdealtistuksen aiheuttama aivojen dopamiinijärjestelmien toiminnan muovautuminen. Muutosten geenien ilmentymisessä on esitetty olevan tärkeä osa hermojärjestelmien muovautumista. Geenien ilmentymistä puolestaan säätelevät mm. transkriptiotekijät, joita on lukuisia. Transkriptiotekijä CREB:n on havaittu osallistuvan dopamiinineuronien säätelyyn. Viime vuosina on enenevässä määrin ryhdytty selvittämään myös transkriptiotekijä deltafosb:n merkitystä dopamiinineuronien toiminnan säätelyssä. 2000-luvulla Kristiina Kaste selvitti väitöskirjatyössään AA-rottien dopamiiniratojen suuremman herkistymisen geneettistä perustaa tarkastelemalla transkriptiotekijöiden deltafosb ja CREB ilmentymistä AA- ja ANA-rottien aivoissa. Väitöskirjatyössä havaittiin, että vaikka ilmentymisessä tapahtuvat muutokset eivät yksiselitteisesti selitä herkistyneitä käyttäytymisvasteita kaikille päihteille, päihteiden tai geneettisten tekijöiden aikaansaama kohonnut deltafosb:n ilmentyminen tai vähentynyt CREB:n aktivoituminen tietyillä aivoalueilla todennäköisesti osaltaan lisää alttiutta päihteiden vaikutuksille. Tutkimus luo edellytyksiä paremmalle lääkehoidolle Päihteiden hermojärjestelmien toiminnassa aiheuttamien muutosten ymmärtäminen ja niitä säätelevien geneettisten tekijöiden kartoittaminen luo edellytykset tehokkaamman lääkehoidon kehittämiselle niin alkoholismiin kuin muihinkin riippuvuussairauksiin. AA- ja ANA-rotat osoittavat, että eri päihdeaddiktioiden hermostollisissa taustamekanismeissa on merkittäviä yhtäläisyyksiä ja että ainakin muutokset dopamiini- ja opioidihermojärjestelmien toiminnassa liittyvät addiktion taustalla olevaan hermostolliseen muovautumiseen. Alkoholismin lääkehoito on kuitenkin tänä päivänä edelleen varsin vajavaista, vaikka alkoholismin neurobiologiasta tiedetään jo varsin paljon. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että mielihyvämekanismit, joiden häiriöt ovat alkoholismin taustalla, ovat olennaisia toimintojemme säätelijöitä. Puuttuminen mielihyvämekanismien toimintaan saattaa aiheuttaa vakavia häiriöitä, kunnes löydetään entistä spesifisempiä, vain tietyn häiriön aiheuttavia muutoksia. Molekyylibiologian avulla käyttäytymistä säätelevien neurokemiallisten mekanismien perusta on alkanut selvitä yhä yksityiskohtaisemmin. Niinpä AA- ja ANA-rottien välisten neurokemiallisten ja molekyylibiologisten erojen kartoittaminen ja ymmärtäminen on mitä keskeisintä tutkimusta pyrittäessä löytämään tehokkaita lääkkeitä alkoholismiin ja muihin päihderiippuvuuksiin. x Liisa Ahtee on Helsingin yliopiston farmakologian emeritaprofessori. Hänen päätutkimusalansa on ollut päihteiden vaikutukset aivoihin. FaT Kristiina Kaste työskentelee yliproviisorina sosiaalija terveysministeriön alaisessa Lääkkeiden hintalautakunnassa. Hänen väitöstutkimuksensa aiheena vuonna 2009 oli transkriptiotekijä deltafosb:n merkitys päihderiippuvuudessa. Kirjoittajat haluavat kiittää Alkoholitutkimussäätiötä tuesta. 12
ESA ÖSTERBERG x esa.osterberg@thl.fi Italiassa alkoholin kulutus puolittunut Seuraako Suomi Italian esimerkkiä? Italiassa alkoholin kulutus on ollut viime vuosikymmeninä laskevaa. Suomessa suunta on ollut ylös päin. Miksi Italiassa juodaan nyt vähemmän? Voisiko Suomi seurata Italian kehitystä? Vuonna 1960 suomalaisten alkoholin kulutus tilastoimaton alkoholi mukaan luettuna oli 100 prosentin alkoholiksi muutettuna noin 2,6 litraa asukasta kohti. Samaan aikaan italialaiset kuluttivat alkoholia tilastojen mukaan 13,1 litraa asukasta kohti. Vuonna 2006 asukaslukuun suhteutettu alkoholin kulutus oli Suomessa noussut noin 10,3 litraan, kun se Italiassa oli alentunut 8,8 litraan (kuvio 1). Alkoholin kulutuksen kasvua Suomessa ei voi pitää yllättävänä, kun otetaan huomioon taloudellinen kasvu, alkoholin saatavuuden lisääntyminen ja muut yhteiskunnan muutokset. Italiassakaan alkoholin kulutuksen kehitys ei ole poikkeavaa: useimmissa Euroopan puolella olevissa Välimeren viinintuottajamaissa alkoholin kokonaiskulutus ja erityisesti viinin kulutus on alentunut viimeisten 3 4 vuosikymmenen aikana, Ranskassa jo 1950-luvulta lähtien. Myös monissa muissa teollisuusmaissa alkoholin kokonaiskulutuksen kasvuvaihe päättyi 1970-luvun puolenvälin tienoilla, minkä jälkeen kulutus on pysynyt kutakuinkin ennallaan. Mikä on selitys alkoholin kulutuksen puolittumiselle Italiassa samana ajanjaksona, kun kulutus Suomessa nelinkertaistui? Ennakoiko alkoholin kulutuksen aleneminen useissa Euroopan maissa samansuuntaisen kehityksen käynnistymistä myös Suomessa lähitulevaisuudessa? Taustalla yhteiskunnan muutokset Vaikka alkoholin kulutuksen kehitystä eivät selitä yksinomaan alkoholipoliittiset toimet, alkoholin fyysisen saatavuuden, alkoholiverojen ja monien liikennejuopumusta rajoittamaan pyrkivien toimien on osoitettu tehokkaasti vaikuttavan alkoholin kulutukseen. Siksi ensimmäinen huomio on, että alkoholin kulutuksen aleneminen Italiassa ei perustu valtiollisen alkoholikontrollipolitiikan selvään tiukentumiseen. Alkoholikontrolli on toki tiukentunut Italiassa jonkin verran, mutta sekin ajoittuu 1900-luvun loppupuolelle. Italiassa alkoholin kulutus on ennen muuta viinin kulutusta (kuvio 2). Kun oluen kulutus on viimeisten vuosikymmenien aikana lisääntynyt ja väkevien alkoholijuomien kulutus pysynyt suurin piirtein ennallaan, kokonaiskulutuksen vähenemistä selittää viinin kulutuksen huomattava lasku. Nykyään viinin osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta on hieman yli 70 prosenttia, kun se 1960-luvun alussa oli yli 90 prosenttia. Italialaisten tutkijoiden mukaan olennaisimmat selitykset viinin kulutuksen huomattavalle alenemiselle löytyvät italialaisen yhteiskunnan muutoksista. Väestö on siirtynyt maaseudulta kaupunkeihin ja maataloudesta teollisuuteen ja palveluihin. Muita olennaisia muutoksia ovat koulutustason nousu, n olut n viini n siideri ja ld-juomat n väkevät n tilastoimaton KUVIO 1. Alkoholin tilastoitu kulutus Italiassa ja Suomessa vuosina 1960 2003 litroina 100 %:n alkoholina asukasta kohti. italia suomi KUVIO 2. Alkoholin kokonaiskulutus eriteltynä tilastoituun ja tilastoimattomaan kulutukseen Suomessa (vasen pylväs) ja Italiassa vuonna 2006 litroina 100 %:n alkoholina 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti. Tilastoitu kulutus on jaoteltu juomaryhmittäin. 13
Alkoholin kulutuksen vähenemistä Italiassa selittää viinin kulutuksen huomattava lasku. naisten lisääntynyt osallistuminen työelämään sekä muutokset ajankäytössä ja ruokailutottumuksissa. Kun Suomessa maan sisäinen muuttoliike toi kansalaisia kuivalta maaseudulta kosteampiin kaupunkeihin, Italiassa muutos toi kosteamman maaseudun asukkaita kuivempiin kaupunkeihin. Suomessa alkoholin ja erityisesti viinien juomisesta tuli modernin elämäntavan ilmaus, kun taas Italiassa viinien kulutus leimautui osaksi vanhaa takapajuista elämäntapaa. Italiassa viiniä käytetään ennen muuta ruokajuomana. Päivän tärkein ateria on ollut ja on vieläkin lounas. Naisten lisääntynyt osallistuminen työelämään on merkinnyt, että yhä useammassa perheessä lounaan valmistaja on siirtynyt kotoa työpaikalle. Vastaavasti teollisuudessa ja palveluissa mahdollisuus käydä lounastamassa kotona ja varsinkin viettää siestaa lounaan jälkeen on vähentynyt, joten myös kotona syötävän lounaan kysyntä on vähentynyt. Ja kun kotona ei enää syödä lounaita yhtä paljon kuin aiemmin, lounaan yhteydessä ei kulu viiniä samassa määrin kuin ennen. Suomi tuskin seuraa Välimeren maiden esimerkkiä Matkustajien alkoholintuontikiintiöt muista EUmaista saavuttaessa poistettiin Suomessa vuoden 2004 tammikuussa. Maaliskuussa alennettiin alkoholiveroja keskimäärin 33 prosenttia ja toukokuussa Virosta tuli EU:n jäsen. Vuonna 2004 alkoholin kulutus nousi Suomessa 10,4 litraan asukasta kohti. Se on sen jälkeen pysynyt suurin piirtein ennallaan. Alkoholin kulutuksen kasvun laantumiseen ja lievään alenemiseen ovat myötävaikuttaneet alkoholiveron kolme noin 10 prosentin korotusta vuosien 2008 ja 2009 alussa ja lokakuussa 2009 sekä taloudellinen lama. Nämä tekijät painavat alkoholin kulutusta alaspäin myös vuonna 2010. Alkoholin kulutuksen ulkomaiseen kehitykseen ja suomalaisen nuorten juomatapojen kehitykseen vedoten on myös esitetty, että alkoholin kulutus olisi Suomessa saavuttanut lakipisteensä ja kääntyisi lähitulevaisuudessa pysyvämpään laskuun. Se että Italian, Portugalin, Ranskan ja Espanjan laskeva alkoholin kulutus tarttuisi myös Suomeen on silti erittäin epätodennäköistä, koska näissä maissa kulutuksen lasku perustuu ruokajuomana käytetyn viinin kulutuksen alenemiseen. Viini korvataan ruokajuomana yhä useammin vedellä. Suomessa viinin kulutus on varsin vähäistä, eikä sitä juurikaan käytetä ruokajuomana. Suomessa viinin kulutusta on viime vuosikymmeninä hallinnut kasvava trendi. Silti viinin kulutuksen taso on Suomessa yhä suhteellisen vaatimaton Tanskaan ja Ruotsiin verrattuna. Vesi on myös meillä tullut yhä suositummaksi ruokajuomaksi, mutta se ei ole syrjäyttänyt viiniä vaan maitoa. Jos Suomea Välimeren viinimaiden sijasta verrataan sellaisiin Keski-Euroopan olutmaihin kuin Irlantiin, Iso-Britanniaan, Tsekin tasavaltaan tai Baltian maihin, huomaamme olevamme joukossa, jossa alkoholin kulutus on kasvanut viime vuosikymmeninä. Lisäksi näissä maissa asukasta kohti laskettu alkoholin kulutus on litran pari Suomea korkeammalla tasolla. Tärkeämpää kuin vertailla Suomea suoraviivaisesti eri maihin on lähteä siitä, että Suomessa alkoholijuomia kulutetaan etupäässä vapaa-aikana seurustelun ja hauskanpidon yhteydessä sekä humaltumistarkoituksessa. Humalajuomisen osuus ja humalakulutuksen merkitys ei tutkimusten mukaan ole Suomessa vähentynyt. Myös vapaa-aika tulee tulevaisuudessa pikemminkin lisääntymään kuin vähenemään. Ei ole myöskään näkyvissä erityisiä merkkejä siitä, että alkoholin saatavuus yleensä ja erityisesti alkoholin saatavuus vapaa-ajan toimintojen yhteydessä tulisi vähenemään. Voi arvella, että kun taloudellinen lama on ohi ja kuluttajien käytettävissä olevat tulot alkavat taas kasvaa, alkoholin kulutus kääntyy Suomessa jälleen lievään kasvuun. On myös mahdollista, että viinimaiden aleneva kulutus kääntyy ennen pitkää lievään nousuun, koska esimerkiksi Italiassa viinin kulutuksen lasku yhdistyy oluen kulutuksen lisääntymiseen. Tämä viittaa siihen, että alkoholin käyttö on yleistymässä vapaa-ajan toimintojen yhteydessä. Lisäksi Etelä-Euroopan maista tulee yhä useammin viestejä, joiden mukaan pohjoisen juomatavat olisivat tarttumassa etelän nuoriin. x LÄHTEET: Allaman Allamani & Franca Beccaria (eds.): Special issue on alcohol in Italy. Contemporary Drug Problems 2/2007. Thomas Karlsson (toim.): Suomen alkoholiolot 2000- luvun alussa. Kulutus, haitat ja politiikka. THL:n raportti 15/2009. Myös internetissä: www.thl.fi > Julkaisut > Verkkojulkaisut > Raportit. Osservatorio Permanente sui Giovani e l'alcool. Italians and Alcohol. Consumption, Trends and Attitudes. 5th Doxa National Survey 2007. Esa Österberg työskentelee erikoistutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. 14
JUKKA HEINONEN jukka.heinonen@takuu-saatio.fi heinonen HÄPEÄSTÄ Olen lehtitietojen varassa, mutta viime tuotantokaudella televisiossa on tiemmä pyörinyt sarja, jossa osallistujat paljastivat suoraan ruudussa jonkun salaisuutensa. Jotkut paljastukset olivat olleet sitä luokkaa, että he olivat saaneet potkut työstään. Tuo on astetta räväkämpi kuin se takavuosien formaatti, jossa tuiman oloinen juontaja potki pois kilpailijoita olet heikoin lenkki -evästyksin. Mutta vain tv-ruudusta. Minua askarruttaa se, mikä saa osallistujat hakeutumaan tilanteisiin, joissa ohjelmien juontajat julkisesti nolaavat heidät, tai mikä vielä parempaa, osallistujat tekevät sen ihan itse. Olettaisi heidän kokevan häpe än tunteita. Julkisen häpäisemisen perinne on ikiaikainen. Kun aikanaan ihmiset vietiin pakolla kirkonmäen jalkapuuhun töllisteltäviksi, nyt he hakeutuvat sinne itse. Esikarsinnat osoittavat, miten kovaa kilpaa noista jalkapuupaikoista käydään. Narsismista on tullut huolettomasti roiskittu termi, jolla selitetään milloin mitäkin. Tuolle käyttäytymishäiriölle on tyypillistä perusteettoman suurellinen itsetunto ja varmuus oikeudesta erioikeuksiin, ihailuun ja toisten nöyryyttämiseen. Erityisen vankkaa on usko omaan oikeassa olemiseen. Ehkä noita piirteitä löytyy näihin ohjelmiin hakeutujistakin. Voidaan tietysti sanoa, että tosi-tv ei ole totta vaan käsikirjoitettua viihdettä, eikä sitä tule ottaa ollenkaan vakavasti. Uudenlaista medialukutaitoakin pitäisi kuulemma opetella. Tosi-tv:n suosiossa voi kuitenkin olla kyseessä yksilötason ilmentymiä mutkikkaampi kokonaisuus. Jotkut kirjoittajat puhuvat häpeän katoamisesta ja pitävät sitä merkittävänä kulttuurimuutoksena. On samantekevää, puhutaanko minusta pahaa vai hyvää, kunhan puhutaan ja olen näkyvillä. Andy Warholilta on peräisin ajatus jokaisen tavoitteena olevasta viidentoista minuutin kuuluisuudesta. Häpeän katoamisella voi olla suuria seurauksia. Se asettaa oman itsensä hyväksymiselle helposti kohtuuttomia vaatimuksia: olenko kelvollinen vasta sitten kun olen unelmien poikamies, karismaattinen idols-persoona ja sopeudun mukisematta mitä inhottavimpiin tilanteisiin? Elämä ihan taviksena olisi surkeaa. Tärkeäksi tulee muokkautua muista erottuvaksi huippuyksilöksi, ja sitä avittaa kanssakulkijoiden raaka arvosteleminen. Kannattaa pitää mielessä monien filosofien esittämä näkemys, jonka mukaan kulttuuri syntyy kyvystä venyttää pitemmäksi herätteen (tarpeen) ja sen tyydytyksen välistä aikaa. Häpeän ja merkityksettömyyden tunteiden liudentumisella on tietysti paljon myönteisiä seurauksia. Päihdeongelmista ja monista muista aikanaan täysin torjutuista häpeän aiheista on tullut avoimemmin esille otettavia keskustelunaiheita. Hyvä niin. Vai onkohan tilanne parantunut? Näyttää joskus siltä, että vaikeuksien käsittelylle asetetaan myös reippaita tulosodotuksia: pitää erota hyvinä ystävinä, selvitä pohjattomasta masennuksesta alta kuukauden, toeta haudan partaalta äkkiä maratontreeneihin ja milloin mitäkin. Vain nyhveröt jäävät pitempään vaivojaan vatvomaan. Myönteiset esimerkit ovat tärkeitä, mutta kannustamisen ja tuloksellisuusvaatimuksen asettamisen välinen raja on hiuksenhieno. Saattaa olla niinkin, että puhuminen tosielämän usein kroonisista ongelmista ja häpeän kokemuksista voi vaikeutua, kun vertailukohteena on virtuaalielämän soljuva ongelmanratkonta. Elämä kuitenkin toteutuu hömppämallien ulkopuolella, ja sen ratkaisemattakin jäävät ristiriidat ansaitsevat monimuotoisen kunnioittavaa kohtelua. Tarkoitan tällä sitä samaa, jonka Boris Pasternak osasi tiivistää yhteen säkeeseen: Ei elämää kuin peltoa voi ylittää. x Sosiologi Jukka Heinonen työskentelee projektipäällikkönä Takuu- Säätiössä. 15
MARIA VILJANEN x maria.viljanen@sininauhaliitto.fi Suomi ikääntyy vauhdilla. Kun nyt joka kuudes suomalainen on yli 65-vuotias, 20 vuoden kuluttua sitä on jo joka neljäs. Alkoholinkäyttö on yleistynyt ikääntyneillä. Palveluita tulisi olla tarjolla myös päihdeongelmaisille ikäihmisille. Ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet KAIJA SAVOLA Varsinkin vuosina 1946 1950 syntyneet ikäluokat ovat erittäin suuria. Suurten ikäluokkien elinaikana elintaso ja koulutustaso ovat nousseet ja kaupungistuminen on ollut hyvin voimakasta. Myös alkoholin juomatavat ovat muuttuneet. 50 69- vuotiaiden alkoholinkulutus on lisääntynyt merkittävästi, käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2008 tekemästä juomatapatutkimuksesta. Alkoholin vaikutukset ikääntyneillä ovat ehkä vielä yksilöllisempiä kuin työikäisillä. Iän myötä elimistö vanhenee, mikä tarkoittaa useita fysiologisia muutoksia. Osa meistä ikääntyy siten, että toimintakyky ja hyvä fyysinen kunto säilyvät hyvänä pitkään. Toiset joutuvat jäämään eläkkeelle alle 60-vuotiaana. Krooniset sairaudet, kulumat ja tukielinvaivat lisääntyvät iän myötä ja vaativat hoitoa ja lääkitystä. Toimintakyvyn lisäksi koettuun elämänlaatuun vaikuttaa hyvin paljon henkinen hyvinvointi. Ikäihminen on ehtinyt kokea elämässään enemmän menetyksiä kuin nuori. Myös suuret elämänmuutokset sairaudet, eläkkeelle jääminen, liikuntakyvyn rajoittuneisuus, tulojen pieneneminen ja oman elämän läpikäyminen saattavat aiheuttaa ahdistusta ja pahimmassa tapauksessa masennusta. Lääkkeet ja alkoholi Jatkuvasti kehittyvän lääketieteen, paremman ravitsemuksen ja parantuneen yleisen hygienian ansiosta suurin osa suomalaisista elää paljon pidempään kuin ennen. Lääkkeet ovat usein pitkäikäisyyden salaisuus, mutta toisaalta osa syö niitä runsaasti. Tasapainottelu lääkkeiden sopivan määrän kanssa on vaikeaa mutta ei asiantuntijoiden mielestä mahdotonta. Alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutusta ikääntyneillä ei ole juuri tutkittu. On kuitenkin tehty paljon tutkimuksia, jotka liittyvät läheisesti aiheeseen ja joista voi myös tehdä johtopäätöksiä. On tiedossa, että emme tunne lääkkeiden yhteisvaikutuksia riittävästi ja että yhteisvaikutukset saattavat olla hyvin yksilöllisiä. Tiedämme myös, että ikääntyneet käyttävät paljon keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä sekä uni-, mieliala- ja rauhoittavia lääkkeitä. Ikääntyneet juovat alkoholia enemmän kuin aiemmin. Ikääntyneiden fysiologia ja psyyke kestävät alkoholia heikommin kuin nuoremmilla. Kun lääkäri pohtii potilaan kanssa lääkitystä, myös alkoholinkäyttö tulisi ottaa puheeksi. Esimerkiksi vahvojen kipulääkkeiden kanssa ei ole suotavaa käyttää alkoholia, eikä ainakaan runsaasti. Lääkkeet ja alkoholi vaikuttavat hyvin eri tavoin riippuen siitä, juoko henkilö jatkuvasti paljon vai satunnaisesti. Myös vähäiset määrät alkoholia saattavat aiheuttaa yllättävän dramaattisia yhteisvaikutuksia. Jos alkoholinkäyttöä ei pystytä tunnistamaan, esimerkiksi verenohennuslääkitys saattaa tuottaa suuria hoidollisia ongelmia. Kotihoidon ja omalääkärin olisi syytä vaihtaa tietojaan tämänkaltaisissa tilanteissa, 16
sillä kotihoito yleensä on tietoinen asiakkaidensa alkoholinkäytöstä. Kotihoito kohtaa vaikeimmat ongelmat Vanhustenhuolto kärsii työvoimapulasta, eikä yhtä vanhusta kohden ole välttämättä runsaasti aikaa. Työntekijöillä on vain hyvin vähän tai ei lainkaan päihdeosaamista. Heillä on kuitenkin paljon osaamista ihmisten kohtaamisessa ja he yleensä tuntevat hyvin asiakkaansa. Usein kotihoito kohtaa vaikeimmat ongelmat. Muissa palveluissa voidaan kieltäytyä ottamasta päihdeongelmaista vastaan, mutta koti on se viimeinen paikka, jossa ikääntynyt voi olla. Toisaalta kokemuksia on myös siitä, että ikääntynyt päihdeongelmainen ei saa aina apua edes kotihoidolta. Useat kotihoitotiimit kohtaavat viikoittain päihdeongelmaisia. Useimmat heistä ovat monisairaita ja heillä on yleensä myös mielenterveyden ongelmia. Kotihoito on usein erittäin huolissaan siitä, miten ja mitä lääkkeitä voi antaa tällaiselle henkilölle. Mitä pitäisi tehdä? Mitä voitaisiin tehdä, jotta ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet eivät olisi vaarallinen yhdistelmä? Ehdotukseni perustuvat Liika on aina liikaa -projektin kokemuksiin neljän vuoden kehittämistyön ajalta. Ensiksikin näistä aiheista tulee puhua ja keskustella, ne eivät saa olla tabu. Edistystä on tapahtunut. Vanhustenhuollossa on jo useamman vuoden puhuttu ylilääkityksen ongelmasta ja nyt myös alkoholin vaikutus on tullut keskusteluun mukaan. Olisi aika tuoda esille useammanlaista ikääntymisen kuvaa. Kun jo vuosisatoja on tiedetty, etteivät ihmiset ikäänny samalla tavalla, myös yhteiskuntasuunnittelun ja palveluiden tulisi ottaa se huomioon. Alkoholinkäytöstä ja hoitomuodoista tarvitaan ikäerityistä tutkimustietoa, joka ottaa huomioon yksilöiden erilaisuuden ja erilaiset tarpeet. Sektorien välistä yhteistyötä on lisättävä. Tätä korostetaan joka paikassa, mutta sen tekeminen todeksi on vaativaa ja pitkäjänteistä työtä. Ei ole ihan yksinkertaista tuoda eri sektoreiden työntekijöitä yhteen ja saada kaikkia puhumaan samaa kieltä ainakaan heti. Mutta yhteistyö on välttämätöntä ja usein palkitsevaa. Päihdeongelmainen vanhus ei voi olla vain kotihoidon asiakas. Haasteellisten asiakkaiden kohdalla vanhustyön on tehtävä yhä enemmän sektorirajat ylittävää työtä ja lisättävä myös omaa päihdeosaamista. Myös päihdeammattilaisten gerontologista eli vanhenemisen tutkimuksen tietämystä on lisättävä ellei muusta syystä, niin ainakin siksi, että vanhustyön kanssa tehtävä yhteistyö helpottuisi. Päihdetyössä olisi muutenkin mietittävä, millaisia eroja eri-ikäisten ihmisten kanssa tehdyssä päihdetyössä voisi olla. Joissakin tapauksissa päihdetyön on mentävä sinne missä asiakas on, jos tämä ei syystä tai toisesta pysty tulemaan päihdetyön luokse. Tulisi kehittää ikääntyneille suunnattuja päihdetyön muotoja, joissa on otettu huomioon yksilön elämän kokonaisvaltaisuus. Tarvitaan jalkautuvia työmuotoja, kuntouttavaa työotetta ja ikääntyneiden kuntoutuskursseja, joissa on huomioitu myös päihde- ja mielenterveyskuntoutus. Tarvitaan myös kuntoutumista tukevia, yhteisöllisiä vertaistoimintamuotoja, kuten päivätoimintaa, vertaisryhmiä ja tuettua asumista. Ikääntyneille suunnattua ehkäisevää päihdetyötä tulisi kehittää. Tarvitaan asiallista tiedotus- ja oma-apumateriaalia, neuvontapalveluja ja varhaisen puuttumisen eri muotoja. Työikäisille suunnatut ehkäisevän työn muodot eivät saavuta ikääntyneitä. Päihdeongelma ei saa olla este saada apua, hoitoa ja hoivaa. Jos perustason kotihoito ei pysty antamaan näitä palveluja, on keksittävä muita työtapoja. Ikääntyneitä päihdeongelmaisia ei saa jättää oman onnensa nojaan asuntoihinsa tai pahimmassa tapauksessa kadulle. Yhteiskuntamme on kohdeltava kaikkia kansalaisina, joilla on ihmisoikeudet elämän loppuun saakka. Päihdeongelma ei saa olla syy riisua näitä oikeuksia kansalaisilta, jotka eivät osaa puolustaa omia oikeuksiaan. Vanhenevien ihmisten palvelujen tulisi olla paljon muutakin kuin sairauksien hoitoa. Tämä on nähdäkseni päihdetyön ydintä. Pitäisi auttaa ja tukea yksilöä kokonaisuutena; ihmisten omien voimavarojen löytymistä on mahdollista vahvistaa kaikenikäisenä. Tämä on paljon tärkeämpää ja vähintään yhtä vaikeaa kuin hoitaa päihdeongelmaa. x LÄHTEET: Mauri Aalto & Antti Holopainen: Ikääntyneiden alkoholin suurkulutuksen tunnistaminen ja hoito. Duodecim 13/2008. Marja Aira: Ikääntyminen alkoholi ja lääkkeet. Teoksessa Anna Alanko & Ilka Haarni (toim.): Ikääntyminen ja alkoholi. Sininauhaliitto 2007. Ilka Haarni & Lotta Hautamäki: Ikääntyneiden juomatavat. Gaudeamus 2008. Antti Karisto (toim.): Suuret ikäluokat. Vastapaino 2005. Elina Laitalainen, Satu Helakorpi & Antti Uutela: Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2007 ja niiden muutokset 1993 2007. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 14/2008. Pia Mäkelä, Heli Mustonen & Petri Huhtanen: Suomalaisten alkoholikäyttötapojen muutokset 2000-luvun alussa. Yhteiskuntapolitiikka 3/2009. Liika on aina liikaa -hankkeen nettisivut: www.tippavaara. info. Maria Viljanen työskentelee projektipäällikkönä Sininauhaliiton koordinoimassa Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi -hankkeessa. 17