KASTE - sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma 2008 2011 Pohjois-Suomen alueellinen kehittämistoiminnan suunnitelma

1 KASTE - sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma 2008 2011 Pohjois-Suomen alueellinen kehittämistoiminnan suunnitelma versio 19.11.2008

2 Sisältö 1. JOHDANTO...3 2. NÄITÄ TAVOITTELEMME...4 2.1. Osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähenee...4 2.2. Hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat...20 2.3. Palvelujen laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, alueelliset erot kapenevat...36 3. KASTE-OHJELMAN PAINOPISTEALUEET POHJOIS-SUOMESSA 2008...46 4. KASTE-OHJELMAN PAINOPISTEALUEET POHJOIS-SUOMESSA 2009-2011...47 5. NÄIN SEN TEEMME...48 5.1 Uusi kehittämistyö, jolle haetaan STM:n hankerahoitusta v. 2008...48 5.2. Uusi kehittämistyö, jolle haetaan STM:n hankerahoitusta 2009-2011...52 5.3. Muu aloitettavaksi suunniteltu kehittämistyö...55 5.4. Jatkuva kehittämistyö ja aiemmat hankkeet...55 6. OHJELMAN TOTEUTUS...67 6.1. Toimeenpano, seuranta, arviointi ja valvonta...67 5.2. Viestintä ja sidosryhmätyö...69 Aluejohtoryhmän kokoonpano ja sihteerit Tiedotuksesta vastaavat henkilöt LIITTEET

3 1. JOHDANTO Valtioneuvosto on hyväksynyt 31.1.2008 sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman KASTE vuosille 2008 2011. Ohjelma perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettuun lakiin (733/1992) ja sen 5 :ään sellaisena kuin se on laissa 253/2007. Valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä hallituksen valtiontaloutta koskevien päätösten kanssa yhteensopivan sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman. Valtioneuvosto nimeää sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisten tavoitteiden kokoamiseksi ja toimeenpanemiseksi sekä valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden yhteistoiminnan toteuttamiseksi neljäksi vuodeksi kerrallaan sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan. Neuvottelukunnan lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut viisi alueellista johtoryhmää neuvottelukunnan toiminnan tueksi. Alueelliset johtoryhmät suunnittelevat, ohjaavat ja koordinoivat alueilla tapahtuvaa kehittämistyötä. Kansallisen kehittämisohjelman toimeenpano täsmentyy ja toteutuu kuntien, järjestöjen ja muiden alueellisten toimijoiden laajana yhteistyönä sopimissa konkreettisissa kehittämistoimissa ja niiden tavoitteissa. Tämä Pohjois-Suomen alueellinen kehittämistoiminnan suunnitelma KASTE-ohjelma-kaudeksi 2008-2011 on Pohjois-Suomen alueellisen johtoryhmän tärkein tehtävä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (KASTE 2008-2011) päätavoitteina on lisätä kuntalaisten osallisuutta ja vähentää syrjäytymistä, lisätä väestön hyvinvointia ja terveyttä, ja kaventaa samalla terveyseroja. Lisäksi tavoitellaan palvelujen laadun, saatavuuden ja vaikuttavuuden parantumista ja alueellisten erojen vähentymistä. Tavoitteet on jaoteltu mitattaviksi osatavoitteiksi, jotka pyritään saavuttamaan paikallisesti toteutettavilla konkreettisilla toimenpiteillä. Valtio tukee toimintaa muun muassa lainsäädännön uusimisella, suosituksilla ja valtionavustuksilla. Pohjois-Suomen laaja alue pitkine matkoineen on haaste aluejohtoryhmän työlle. Pohjois-Suomen alueellisen kehittämistoiminnan suunnitelmassa on tärkeää, että laajan alueen eri osien näkemykset ja painopisteet tulevat esille. Aluejohtoryhmä on päättänyt toimintansa organisoinnista, että maakuntaliitot toimivat alueillaan koordinaattoreina ja niiden kautta suodattuvat alueiden painopisteet ja niiden mukaiset kehittämishankkeet aluejohtoryhmälle. On huomioitavaa, että Kainuussa maakuntaliitto tehtävineen on organisoitu osaksi Kainuun maakunta kuntayhtymää. Maakuntaliittoihin ja Kainuun maakunta -kuntayhtymään on nimetty yhdysjäsenet, jotka osallistuvat aluejohtoryhmän kokouksiin. Kehittämistoiminnan suunnitelman työstämisessä huomioidaan myös kolmannen sektorin tekemä työ ja kehittämistoiminta Pohjois-Suomessa. Järjestöt tuottavat monipuolisia palvelu- ja tukimuotoja, kehittävät vertais- ja tukipalveluita, toimivat edunvalvojina, ohjaavat ja neuvovat sekä tekevät vaikuttamis- ja asiantuntijatyötä. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt näkevät yhdeksi merkittäväksi tehtäväkseen myös innovaatioiden tuottamisen ja uusien työ- ja toimintamenetelmien kehittämisen, joissa yhdistetään vahvaa ammatillista ja toisaalta vertaisuuteen sekä kokemukseen perustuvaa tietotaitoa sekä toimia joustavasti sektorirajoja ylittäen ja kuntalaisten omaa osallisuutta

4 tukien. Kunnan ja järjestöjen entistä vahvempi keskustelu- ja kehittämiskumppanuus mahdollistavat uudenlaisten ajatusten testaamisen ja sosiaalisten innovaatioiden synnyttämisen. Saamelaiset: Pohjois-Suomen alueellisen kehittämistoiminnan suunnitelmassa huomioidaan myös saamenkielisten palvelujen kehittäminen. Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa, jolla on oma historia, kieli, kulttuuri, elinkeinot, elämäntapa ja identiteetti. Saamelaisten perinteinen asuinalue ulottuu neljään valtioon: Suomeen, Norjaan, Venäjälle ja Ruotsiin. Kaikkiaan saamelaisia arvioidaan olevan eri maissa yhteensä yli 75 000. Eniten saamelaisia on Norjassa. Suomessa on Saamelaiskäräjien vuoden 2007 saamelaiskäräjävaaleissa keräämien tietojen mukaan 9 350 saamelaista, joista noin 3570 (38,3 %) asuu saamelaisten kotiseutualueella, joka käsittää Enotekiön, Inarin, ja Utsjoen kuntien alueen, sekä Sodankylän kunnassa sijaitsevan Lapin paliskunnan alueen. Suomen saamelaisista jo noin 54,9 % asuu saamelaisalueen ulkopuolella ja 6,9 % ulkomailla. Suomessa on käytössä kolme saamenkieltä; pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. Saamenkieltä puhuu vajaa puolet saamelaisista. Heistä 70-80% käyttää pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea kumpaakin alle 15% saamenkielisistä saamelaisista Valtion talousarviossa vuodesta 2002 lähtien myönnetty vuodeksi kerrallaan erillinen valtionavustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueella. Määrärahaa käytetään valtionavustuksen maksamiseksi Saamelaiskäräjien kautta saamelaisten kotiseutualueen kunnille. Avustus on vuodesta 2004 lähtien ollut 600.000 euroa (momentti 33.60.36). Määrärahasta noin puolet kuluu yksinomaan saamenkielisen päivähoidon kustannuksiin. Jäljelle jäävällä osuudella tuetaan saamenkielisten vanhustenhuollon palveluiden, perhetyön, sosiaalityön ja terveydenhoidon palveluiden järjestämistä. Nykyinen rahoitusmenettely toteuttaa saamelaisten kotiseutualueella saamelaisten perustuslaillista kulttuuri-itsehallintoa, jonka kautta saamelaiset voivat keskeisesti vaikuttaa heille suunnattujen palvelujen toteuttamiseen ja näin ohjata kielensä ja kulttuurinsa ylläpitämistä ja kehittämistä asuinalueellaan. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) valtakunnalliseksi erityistehtäväksi on määritelty saamenkielisen väestön palvelutarpeiden huomioon ottaminen tarpeellisissa tehtävissä. Saamelaisten hyvinvointipalveluiden kehittäminen, siihen liittyvä tutkimus, koulutus ja arviointi ovat erityisalueena Posken tehtäväkentässä. Hallinnollisesti Saamelaiskäräjien yhteydessä toimiva saamelaisyksikkö huolehtii näistä tehtävistä yhteistyössä Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikköjen kanssa. Saamelaisyksikön tavoitteena on saamelaisen varhaiskasvatuksen, vanhustenhuollon ja saamelaisen sosiaalityön kehittäminen sekä sosiaalipalvelujen sisällöllinen ja laadullinen kehittäminen siten, että palvelujen taso ja saatavuus voidaan turvata saamelaisväestölle. 2. NÄITÄ TAVOITTELEMME Seuraavassa on kuvattu KASTE-ohjelmassa asetetut osatavoitteet ja Pohjois-Suomen tilanne tavoitteiden saavuttamisessa maakunnittain. 2.1. Osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähenee Osatavoite: Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä suhteessa ikäryhmään kääntyy laskuun Kuvio: Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä

5 1,5 1 0,5 0 Kainuu Keski- Pohjanma Lappi Pohjois- Koko maa Pohjanma 2004 0,8 0,7 1 0,9 1,1 2005 0,7 0,8 1 1 1,1 2006 0,9 0,8 1,1 0,9 1,2 2007 1 0,9 1,1 0,9 1,2 2004 2005 2006 2007 Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet Pohjois-Suomen maakunnissa on kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia (0-17 vuotiaat) suhteessa ikäryhmään vähemmän kuin maassa keskimäärin. Kuitenkaan tavoitetta määrä kääntyy laskuun ei ole saavutettu ja suuntaus näyttää olevan päinvastainen. Tausta Koko maassa kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0-17 -vuotiaiden suhteellinen osuus ikäluokasta oli vuonna 2007 1,2 % vastaavanikäisestä väestöstä. Valtakunnallisesti lastensuojelun palveluiden kuormitus on kasvanut 1990-luvulta lähtien. Viime vuosina lastensuojelun avohuollon piirissä olevien ja sijoitettujen kokonaismäärä on kasvanut 2-5 prosenttia vuodessa. Lastensuojelutilastojen tulkinta on hankalaa, koska sijoitusten määrä ei välttämättä kerro niinkään lastensuojelun tarpeesta kuin palvelujen rakenteesta ja toimintakulttuurista. Kirjaamiskäytännöt voivat myös vaihdella paikkakunnittain, vaikka yhtenäiseen käytäntöön pyritäänkin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen tilastoa tarkasteltaessa tulee muistaa, että esimerkiksi avohuollon tukitoimien lisääminen voi vähentää sijoitusten määrää, mutta samalla se voi lisätä huostaanottojen määrää kun lastensuojelullisia toimenpiteitä vaativia tilanteita tulee enemmän esille. Tulee myös huomioida, että pienissä kunnissa satunnaisvaihtelut voivat vaikuttaa olennaisesti eri vuosien lukuihin. Kun tapauksia on kunnassa alle viisi, tietoja ei tietosuojan vuoksi julkaista. Sijoitusten taustalta löytyy usein yhteys päihteisiin, joten päihdekysymys on tärkeä huomioida tavoiteltaessa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän vähentämistä. Pääkaupunkiseudulla tehdyn selvityksen (2005) mukaan nuorempien lasten huostaanottojen taustalla on usein vanhempien päihteiden käyttö, kun taas 13 17-vuotiaiden osalta nuoren oma päihteiden käyttö johti kolmannekseen huostaanotoista. Kainuu Kainuussa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä ei poikkea juurikaan koko Pohjois-Suomen tai Suomen tilanteesta. Huolestuttavaa on, että koko Pohjois-Suomen alueella kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän kehitys näyttää olevan nouseva. Kainuussa tätä tilannetta selittää osin pitkään jatkunut korkea työttömyys ja kasvaneet mielenterveys- ja päihdeongelmat, joilla on selviä

6 vaikutuksia myös perheiden ja sitä kautta lasten hyvinvointiin. Murrosikäisten nuorten ongelmien uskotaan näkyvät myös nousevina lukuina, erityisesti ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevat nuoret voivat huonommin kuin ikäisensä lukiolaiset, tai että nuorten 8-9 luokkalaisten alkoholinkäyttö ja ennen kaikkea humalahakuinen juominen on osassa Kainuuta huolestuttavan korkea (Sosioekonomiset terveyserot ja niiden kaventaminen Kainuussa, KTL B 27/2008). Vuoden 2006 lopussa Kainuun työttömyysaste oli Suomen korkein (17,3 %), joka näkyy myös sijoitettujen lasten määrän kasvuna. Tilanteeseen uskotaan tuovan helpotusta se, että Kainuun työttömyyden synkin vaihe on ylitetty ja työttömyys kääntynyt selvään laskuun. Vuonna 2007 työttömiä oli 14,1 % ja edelleen syyskuussa 2008 luku oli jo 11,4 %. Työttömyystilanteen paranemisen uskotaan näkyvän jatkossa positiivisesti myös perheiden ja lasten hyvinvoinnissa. Uhkana ovat uudet äkilliset tuotantolaitosten ja muiden toimintojen supistamiset, jopa lakkauttamiset (vrt. UMP:n tehtaan lakkautus Kajaanissa vuoden 2008 lopussa). Tilanteen parantamiseksi Kainuussa panostetaan perheiden hyvinvoinnin ja terveyden-edistämisen tukemiseen, varhaisen puuttumisen (ennaltaehkäisyn) ja nuorten perheiden tukipalveluiden kehittämiseen ja edelleen monialaiseen yhdessä tekemiseen perheiden ja lasten hyvinvoinnin tukemisessa. Keskeisenä toimenpiteenä maakunnassa on käynnistetty seudulliset perhekeskukset sekä kunnittaiset perheasemat. Lisäksi perheiden kotipalvelua on lisätty ja maakunnan omana yksikkönä on käynnistynyt lastensuojeluyksikkö. Samoin sosiaalityön laadun kehittäminen sekä tehtävärakenteen uudistaminen ovat toiminnassa etusijalla. Palvelujärjestelmässä on rikottu rajaaitoja erikoispalvelujen ja peruspalvelujen väliltä. Myös kehittämistyön painopistettä on suunnattu työttömyyden haittojen lieventämiseen, työttömyyden pienentämiseen ja jopa rakenteellisen työttömyyden poistamiseen. Keski-Pohjanmaa Kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0 17 vuotiaiden lasten osuus on myös Keski-Pohjanmaalla valtakunnallisen suuntauksen mukaisesti kääntynyt nousuun verrattuna vuoteen 2004. Kuitenkin on huomioitava, että Kokkolassa, joka on suurempi kaupunki alueen muihin kuntiin verrattuna, lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle päädytään useammin kuin muissa alueen kunnissa. Tavoitteena on saada ennaltaehkäisevän toiminnan, varhain puuttumisen ja erilaisten vanhemmuuden tukemisen keinoin tämä suuntaus kääntymään laskuun. Pitemmän ajan tavoitteena on saada kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä laskemaan myös alle vuoden 2004 tason. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleiden lasten tukitoimiin panostetaan erityisesti. Tarkasteltaessa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrää huomioidaan samanaikaisesti päihteiden käyttöön liittyvät asiat ja näiden tekijöiden mahdolliset yhteydet ja suunnataan tukitoimenpiteitä näiden pohjalta. Valtakunnallinen kouluterveyskysely antaa merkkejä lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Vanhemmuuden puutetta koki 8-9 lk:n oppilaista Keski-Pohjanmaalla 21.99 % ja keskivaikeaa masentuneisuutta 14%. Tytöt kokivat poikia useammin masentuneisuutta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana pakkotoimet psykiatrisessa sairaalahoidossa 0-17 -vuotiailla ovat lisääntyneet kuten myös 13-17 -vuotiaiden potilaiden määrä. Tästä huolimatta kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0 17 vuotiaiden lasten ja nuorten määrässä ei ole tapahtunut suurta muutosta kymmenen vuoden jaksoa tarkasteltaessa; nousu on ollut vuodesta 1995 0,5 %:sta 0,9 %:iin vuoteen 2005. Lappi

7 Lapin osalta kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0 17-vuotiaiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä noudattelee koko maan trendiä, luvun ollessa kuitenkin yhden kymmenyksen alempi, kuntakohtaiset luvut vaihtelevat nollasta 1,8 prosenttiyksikköön. Yksittäisiä kuntia tarkasteltaessa Kemi erottuu viimeisen neljän vuoden osalta selvimmin kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrän ollessa siellä Lapin korkein (vuonna 2007 1,9 %). Valtakunnallisen kouluterveyskyselyn mukaan esimerkiksi keskusteluvaikeuksia vanhempien kanssa oli Lapissa 12 %:lla 8.-9.-luokkalaisista vuonna 2008 (luku oli sama vuonna 2006). Keskivaikeaa tai vaikeaa masentuneisuutta oli 14%:lla 8.-9. luokkalaisista vuonna 2008 Lapissa (vuonna 2006 luku oli 13%). Tytöistä 19%:lla oli keskivaikeaa tai vaikeaa masentuneisuutta, kun taas pojilla vastaava luku oli 9% vuonna 2008. Saamelaisten kotiseutualueella Enontekiön kunnassa noin 5 % lapsista kuuluu lastensuojelun tukitoimien piiriin. Inarin kunnassa lastensuojelun (avohuollon) toimien piirissä on noin 7 % lapsista. Utsjoen kunnassa luku 15 %. (Lähde: Rasmus, Minna 2008: Sápmelašvuohta lea dego skeaŋka, Saamelaisuus on kuin lahja. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 1:2008, s.32) Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaalla kodin ulkopuolelle sijoitettuja on vuosina 2004 2007 ollut koko maan keskimäärää vähemmän. Vuonna 2007 sijoitettujen osuus ikäluokasta oli maakunnassa 0,9 prosenttia. Kunnittainen vaihtelu on kuitenkin suurta, osuus vaihteli vuonna 2007 nollasta 1,7 prosenttiin. Koko maan keskiarvoa enemmän sijoituksia oli neljässä kunnassa. Kuntia, joista tietoa ei ilmoiteta tietosuojan vuoksi (tapauksia oli alle viisi), oli 38 kunnasta kahdeksan. Lastensuojelun toteutustavat ja painotukset vaihtelevat kunnissa avohuollon ja sijaishuollon välillä sekä sijoituksissa perhepainotteisuuden ja laitospainotteisuuden välillä. Osatavoite: Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17 24-vuotiaiden nuorten osuus ikäluokasta jää alle 10 prosentin Kuvio: Koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 15 10 5 0 Kainuu Keski- Lappi Pohjois- Koko maa 2004 8,8 7,2 9,1 9,4 11,4 2005 8,9 7,2 9,1 9,4 11,4 2006 9,1 6,9 9,2 9,7 11,4 2004 2005 2006 Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet

8 Kuvio: Koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä vuonna 2006 Karttavärien selitteet Ei arvoa 0,0-8,4 8,5-10,2 10,3-11,9 12,0-13,9 14,0-38,1 Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17-24- vuotiaiden osuus ikäluokasta jää tavoitteen mukaisesti alle 10 prosenttiin ja osuus on pienempi Tausta kuin maassa keskimäärin. Osuus näyttää kuitenkin lisääntyvän. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden määrä laski Suomessa merkittävästi aktivointipolitiikan seurauksena 1990-luvun lopulla, mutta viime vuosina kehitys on tasoittunut. Koko maassa koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17 24 -vuotiaiden osuus oli vuonna 2006 11,4 % vastaavanikäisestä väestöstä. Koulutuksen ulkopuolelle jääneillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka ko. vuonna eivät ole opiskelijoita tai joilla ei ole tutkintokoodia eli ei perusasteen jälkeistä koulutusta. Peruskoulun jälkeisen

9 koulutuksen ulkopuolelle jääminen voi altistaa syrjäytymiselle ja pitkäaikaistyöttömyydelle. Sukupuolittaiset erot ovat merkittäviä. Pojat jäävät tyttöjä useammin koulutuksen ulkopuolelle. Kainuu Kainuussa koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten osuus on pysytellyt vuoden 2004 2006 aikana selvästi koko maan keskiarvon alapuolella, vaikkakin nousua on tapahtunut vuodesta 2004 vuoteen 2006 mennessä 0,3 % yksikköä. Myös tämä indikaattori kuvaa selvästi nuorten ja koko perheiden hyvinvoinnin tilannetta. Vaikeudet kiinnittyä peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen näkyvät osan nuorten kohdalla myös muina ongelmina. Perheen ja nuorten päihde- ja mielenterveysongelmat, työttömyys ja syrjäytyminen ilmenevät nuorten kouluvaikeuksina ja vaikeutena selviytyä koulutuksen haasteista ilman keskeyttämistä. Opintojen katkeaminen ja koulutuksen ulkopuolelle jääminen ovat keskeinen riskitekijä myös työelämään kiinnittymisessä ja syrjäytymisessä. Koulutuksen ulkopuolella olevat voidaan jaotella kahteen eri pääryhmään eli peruskoulun päättövaiheessa koulutuksen ulkopuolelle jäävät eli nuoret, jotka eivät siirry II asteelle ja ammatillisen- ja lukion keskeyttäneet. Arvioin mukaan perusopetuksesta toiselle asteelle jää siirtymättä 3-6 %. Ammatillisen koulutuksen keskeyttäneitä oli Kainuussa (09/2005 09/2007) vajaan kahden vuoden aikana 7,5 % eli noin 72 henkilöä vuodessa. Lukion keskeyttäneitä on vuosittain noin 1 % eli noin 17 henkilöä. Kaiken kaikkiaan Kainuussa keskeyttää opinnot vuosittain noin 120 nuorta. Kainuussa toisen asteen koulutuksessa on kiinnitetty huomioita tukipalveluihin ja tätä kautta pyritty ehkäisemään opintojen keskeytymistä. Tärkeänä on nähty panostaminen alkuvalmennukseen ja ohjaukseen. Puhutaan ns. palvelutakuusta, jonka päätavoitteina on varmistaa nuoren osaamisen lähtötaso laajasti, pitää huolta jokaisesta nuoresta sekä huolehtia, että jokainen nuori sijoittuu koulutuksen jälkeen töihin tai jatko-opintoihin. Lisäksi on aloitettu ammattiin valmentavat koulutukset, huomioiden myös maahanmuuttajanuoret (MAVA ja AVA koulutukset). Maahanmuuttajien osalta suunnitteilla on myös lukioon valmentava koulutus. Lisäksi sähköisen koulutukseen hakujärjestelmän uskotaan tavoittavan kaikki perusvaiheen päättäneet nuoret. Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaalla on ollut huomattavan korkea nuorisotyöttömyys, joka jatkui pitkään 1990- luvun lamavuosien jälkeen. Nuorisotyöttömyys (17-24 vuotiaat) oli vielä vuonna 2000 21,4, % eli huomattavasti yli maan keskitason 14,7%. Vuoteen 2006 mennessä se oli laskenut 11,1 %:iin (koko maa: 10,8 %). Vastaavana ajanjaksona kaikkien työttömien prosentuaalinen osuus työvoimasta kehittyi siten, että se vuonna 2000 oli yli maan keskitason 13,9% (koko maa: 12,6%) ja vuonna 2006 oli laskenut alle maan keskitason 9,2 %:iin (koko maa: 9,6%). Nuorisotyöttömyyden poistamiseksi on suunnattu lukuisia erilaisia toimenpiteitä (mm. hankkeita, työvoiman yhteispalvelukeskus), jotka osaltaan, muiden tekijöiden ohella ovat vaikuttaneet siihen, että nuorityöttömyys on kääntynyt laskuun. Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on selkeä riskitekijä nuorten aikuisten työelämään sijoittumiselle. Tämän vuoksi nuorten nostaminen työllisyysstrategian tärkeimmäksi teemaksi on perusteltua. Myös jatkossa on tärkeätä erilaisten toimenpiteiden avulla varmistaa, etteivät nuoret jää koulutuksen ulkopuolelle. Kriittisiä vaiheita ovat koulutusuran valinta, ammattiin johtavan koulutuksen valinta sekä ammattiin siirtyminen.

10 Kouluttautumismahdollisuuksia Keski-Pohjanmaalla on suhteellisen paljon mutta koulutustarjonnan ja työpaikkojen kohtaanto on ollut pitkään tunnistettu haaste, joka edelleen ikäluokkien pienentyessä korostuu. Työmarkkinoiden segregaatio eli eriytyminen miesten ja naisten toimialoihin on Keski-Pohjanmaalla voimakkainta koko maassa. Myös tämä asia tulee huomioida nuorten ammatillisen koulutuksen yhteydessä. Nuorten työllistyminen näkyy oleellisesti myös pitkäaikaisesti toimeentuloa saaneiden 18 24 vuotiaiden osalta, mikä työllisyystilanteen parantuessa on vähentynyt. Lappi Lapin osalta koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17 24-vuotiaiden nuorten osuus ikäluokasta on pysynyt alle kymmenessä prosentissa. Yksittäisissä Lapin kunnissa prosenttiosuudet vaihtelivat vuonna vuonna 2006 6,2 19 % välillä. Väkiluvultaan pienemmissä kunnissa koulutuksen ulkopuolelle jääntiä voi selittää oman paikkakunnan opiskelupaikkojen heikko tarjonta esimerkiksi alavaihtoehtojen suhteen. Vuoden 2006 tilaston mukaan suhteellisesti eniten koulutuksen ulkopuolelle jääneitä 17 24-vuotiaita oli Utsjoella, Ranualla ja Pelkosenniemellä. Mikäli Utsjoen tilannetta tarkastellaan nuorten (15 24-vuotiaiden) työttömien tilastosta, huomataan, että nuorisotyöttömyysluvut ovat 2000-luvulla Lapin alhaisimmat. Kokonaisuudessaan Lapissa on prosenttiosuudeltaan vähemmän koulutuksen ulkopuolelle jääneitä 17 24-vuotiaita kuin koko maassa ja tätä voi selittää muun muassa se, että koulutukselle vaihtoehtoista työtä ei välttämättä ole juurikaan tarjolla ja toisaalta kilpailu koulupaikoista ei vaikeuta opiskelupaikan saantia. Myös paikallinen kulttuuri voi olla selittävänä tekijänä koulutuksen ulkopuolelle jäämiseen. Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaalla koulutuksen ulkopuolelle jäämisen yleinen suunta heijastaa koko maan kehitystä. Vuonna 2006 koulutuksen ulkopuolelle jääneitä oli 9,7 prosenttia 17-24 vuotiaista. Määrällisesti tämä merkitsee noin 4 000 nuorta, josta Oulun kaupungissa oli noin 900. Kunnittainen vaihtelu on merkittävää, koulutuksen ulkopuolelle jääminen vaihteli kunnissa vuonna 2005 6,7:stä 14,5 prosenttiin. Sukupuolen mukaan osuus on maakunnassa pojilla 11,0 ja tytöillä 7,8 prosenttia. Pohjois-Pohjanmaalla nuorten koulutuksen ulkopuolelle jääminen kytkeytyy nuorten huonoon työllisyystilanteeseen, nuorten ikäluokkien suureen osuuteen ja koulutuspaikkojen jakautumiseen. Pohjois-Pohjanmaalla nuorisotyöttömyys on laskenut kymmenen vuoden aikana noin 10 prosenttiyksikköä, mutta on edelleen koko maata korkeammalla tasolla. Vuonna 2007 15-24 - vuotiaiden nuorisotyöttömyys oli Pohjois-Pohjanmaalla 13,5 prosenttia ikäluokasta, kun koko maassa osuus oli 9,0 prosenttia. Nuorisotyöttömyys oli koko maata korkeampaa 25 kunnassa 38:sta. Oulun kaupungissa se oli 15,3 prosenttia. Toisen asteen koulutuspaikkoja on maakunnassa suhteessa nuorten ikäluokkien suureen määrään riittämättömästi ja ne jakautuvat alueellisesti epätasaisesti.

11 Osatavoite: Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden 18 24-vuotiaiden nuorten osuus vastaavasta ikäluokasta puolittuu Kuvio: Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 18-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 4 3 2 1 2004 2005 2006 0 Kainuu Keski- Pohjanmaa Lappi Pohjois- Pohjanmaa Koko maa 2004 2,4 1,4 3,1 2,2 2,8 2005 2,4 1,1 3,1 2 2,6 2006 2,6 0,7 2,6 1,7 2,5 Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet Kuva: Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 18-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä vuonna 2006

12 Karttavärien selitteet Ei arvoa 0,0-0,0 0,1-1,4 1,5-2,3 2,4-3,3 3,4-9,3 Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneita 18-24 vuotiaita vastaavanikäisestä väestöstä on Kainuussa ja Lapissa enemmän kuin maassa keskimäärin. Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski- Pohjanmaalla prosenttiosuus on pienentynyt vuodesta 2004 vuoteen 2006. Tausta Koko maassa toimeentulotukea pitkäaikaisesti eli vähintään 10 kuukautta vuoden aikana saaneita 18 24-vuotiaita oli vuonna 2006 2,5 prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä. Kehitykseen vaikuttaa yleinen talouskehitys ja politiikka sekä sosiaaliturvan muutokset esimerkiksi asumistuessa ja työmarkkinatuessa. Koko maassa yleensä suunta tuen saajien kokonaismäärässä on viime vuosina ollut laskeva, mutta tuen määrä on kasvussa ja pitkäaikaisasiakkuuksien osuus on lisääntynyt. Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneet nuoret ovat usein syrjäytymisvaarassa olevia. Nuorten pitkäaikaisasiakkuus koskettaa tyypillisesti hieman enemmän naisia kuin miehiä. Alle viiden tapauksen kuntakohtaisia tietoja ei julkaista, joten esimerkiksi yllä olevassa vuoden 2006 tilannetta osoittavassa kuvassa moni kunta on tyhjänä tämän tiedon osalta. Kainuu Kainuussa 18 24 -vuotiaiden nuorten toimeentulotukea hakevien osuus on pysytellyt hyvin lähellä maan keskiarvoa. Vuonna 2006 nuorten toimeentulotukea saavien % -osuus kuitenkin ylitti maan keskiarvon 0,1 % -yksiköllä. Selkeästi luvut heijastavat Kainuun korkeaa työttömyyttä myös nuorten osalta. Paranevan työllisyyskehityksen myötä myös nuorisotyöttömyyden uskotaan vähenevän. Tämä muutos on jo nähtävissä nuorten työttömien määrässä. Maaliskuussa 2008 työttömiä alle 25 vuotiaita nuoria oli 496 työttömänä, vastaava luku vuosi aiemmin oli lähes 600. Toimeentulotuen tarvetta tulee kuitenkin nostamaan työmarkkinatuen ulkopuolelle jääneiden nuorten osuus, joka näyttää kasvavan vuosittain, ollen vuonna 2008 jo noin 200 henkilöä. Tilannetta selittää osittain se, ettei nuorille ole ollut tarjolla kuntouttavan työtoiminnan palveluja. Osa nuorista on ohjautunut toimeentulotukiasiakkaiksi. Kainuun maakunta kuntayhtymässä valmistellaan laajaa kuntouttavan työtoiminnan projektia, jonka avulla tullaan etsimään tehokkaita toimia nuorten elämän tukemiseksi.

13 Keski-Pohjanmaa Toimeentulotukea saaneiden henkilöiden määrä on alentunut tasaisesti vuosittain viimeisen kymmenen vuoden kuluessa. Vuonna 1996 11.4% keskipohjalaisista oli toimeentulotuen piirissä kun luku vuonna 2006 oli painunut 4.6%:iin. Kts edellä Keski-Pohjanmaan teksti osatavoitteessa Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17 24-vuotiaiden nuorten osuus ikäluokasta jää alle 10 prosentin. Lappi Lapin läänissä toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneita 18 24-vuotiaita oli vuonna 2006 2,6%. Lapin kunnissa yksittäisten kuntien prosenttiosuudet vaihtelivat nollasta 7,6 prosenttiin. Lapin osalta toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden 18 24-vuotiaiden määrä ei ole lukumääräisesti suuri, joten satunnaisvaihtelut vaikuttavat kunkin vuoden näkymiin tämän indikaattorin osalta. Kemijärvi, Tornio, Kemi ja Sodankylä näyttäytyvät tämän indikaattorin osalta Lapin mustimpina. Toimeentulotuen saamisella on yhteys työttömyyteen. Lapissa on koko maahan nähden korkea työttömyys ja myös nuorisotyöttömyys (15 24-vuotiaiden prosenttiosuus työvoimasta) on korkealla tasolla. Lapin osalta näyttää siltä, että toimeentulotuen pitkäaikainen saaminen kohdistuu nimenomaan kaupunkimaisiin kuntiin Rovaniemeä lukuun ottamatta. Tähän voi vaikuttaa esimerkiksi se, että kaupungeissa/kaupunkimaisissa kunnissa elinkustannukset voivat olla suuremmat ja toisaalta kynnys hakea toimeentulotukea on ehkä matalampi, kun asiointi sosiaalitoimistossa on kasvottomampaa. Rovaniemen lukuihin voi vaikuttaa myös työvoiman palvelukeskuksen TYP:in toiminta kaupungissa ja on myös mahdollista, että toimentulotukien myöntämisen linjaukset voivat olla tiukemmat ja työntekijöillä voi olla vähemmän yksilökohtaista harkinnanvaraa kuin muissa Lapin kunnissa. Työttömyys- ja pitkäaikaistyöttömyysindikaattoreita tarkasteltaessa havaitaan, ettei Rovaniemellä ainakaan näiden toimeentulotuen tarvetta lisäävien indikaattorien valossa ole sen asiat sen paremmin kuin muissakaan Lapin kunnissa. Toisaalta Rovaniemellä voi olla myös muita Lapin kuntia paremmat mahdollisuudet työllistää nuoria erilaisiin kausitöihin, kun tarjontaa on enemmän. Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaalla yleinen suunta nuorten toimeentulotuessa on viime vuosina seurannut nuorisotyöttömyyden kehitystä ja ollut laskeva. Vuonna 2006 kaikkien toimeentulotukea saaneiden nuorten 18-24 -vuotiaiden osuus ikäluokasta on ollut hieman koko maan keskimäärää suurempi, mutta pitkäaikaisasiakkuuksia on ollut kuitenkin vähemmän: 1,7 prosenttia, kun koko maassa 2,5 prosenttia. Määrällisesti pitkäaikaisasiakkaina maakunnassa oli noin 700 nuorta. Kunnittainen vaihtelu on suurta osuuden vaihdellen vuonna 2006 nollasta 4,5 prosenttiin. Kuntia, joista tietoa ei ilmoiteta tietosuojan vuoksi, oli 38 kunnasta yksitoista. Paikallisen vaihtelun taustalla on useita tekijöitä. Toimeentulotuen saaminen kytkeytyy nuorten ikäluokkien suureen osuuteen, monissa kunnissa heikkoon nuorten työllisyystilanteeseen ja opiskelijoiden suureen määrään varsinkin Oulussa. Yhdessä koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten, työttömien nuorten ja viimesijaiseen toimeentulotukeen turvautuvien nuorten määrä viittavat siihen, että syrjäytymisuhanalaisten nuorten määrä on huomattava.

14 Osatavoite: Pitkäaikaistyöttömyys laskee alle 30 000 henkilön Kuvio: Pitkäaikaistyöttömät, % työttömistä 30 20 10 0 Kainuu Keski- Pohjanmaa Lappi Pohjois- Pohjanmaa Koko maa 2004 18,8 22,4 18,2 21,9 25,3 2005 20 23 19,2 23,2 26,3 2006 21,5 23,8 20,3 22 26 2007 19,8 21,6 17,7 19,3 24 2004 2005 2006 2007 Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet Pitkäaikaistyöttömiä Pohjois-Suomessa on vähempi kuin maassa keskimäärin. Ja heidän osuus kaikista työttömistä on laskenut Tausta vuodesta 2004 vuoteen 2007. Koko maassa pitkäaikaistyöttömien prosenttiosuus työttömistä vuonna 2007 oli 24 %. Koko maassa oli vuoden 2007 tilaston mukaan 52 046 pitkäaikaistyötöntä. Pitkäaikaistyöttömyyden laskeminen alle 30 000 henkilön tarkoittaisi lähes puoliintumista pitkäaikaistyöttömien absoluuttisessa määrässä. Koko maan tasolla pitkäaikaistyöttömien laskeminen 30 000 tarkoittaisi, että pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä olisi 14%. Kainuu Kainuun työllisyyskehitys ei ole tasaista, mikä näkyy kuntien välillä suurina työttömyyseroina (Kuhmo 16 %, Sotkamo 8,3 %). Vuoden 2008 lokakuussa maakunnan kokonaistyöttömyysaste oli 12,2 %. Kun koko maan työttömyysaste oli 7,9 %. Kainuun työttömyyttä pitkään leimannut laaja rakenteellinen työttömyys on kuitenkin murentunut viime vuoden (2007) aikana lähes kuukausi kuukaudelta. Vuodesta 2007 supistusta on tapahtunut 618 henkilöä eli yli 16 %. Lokakuun lopussa rakennetyöttömyyteen lukeutuvia vaikeasti työllistyviä oli kuitenkin vielä yhteensä 3 178 henkilöä (maaliskuu 2008: 3 039 hlöä), joista pitkäaikaistyöttömiä eli yhtäjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä olleita oli 956 henkilöä (maaliskuu -08: 906 hlöä), toistuvaistyöttömiä eli 16 kuukauden aikana yhteensä 12 kuukautta työttömänä olleita oli 767 henkilöä (maaliskuu -08: 787 hlöä), työvoimapoliittisilta toimenpiteiltä työttömäksi jääneitä oli 900 henkilöä (maaliskuu -08: 961 hlöä) ja toimenpiteiltä uudelleen toimenpiteille sijoittuneita oli 555 henkilöä (maaliskuussa -08: 385 hlöä). Rakenteellisen työttömyyden osuus työvoimasta oli Kainuussa 8,1 %, kun se koko maassa oli 4,7 %. Yhdenjaksoinen

15 pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt vuoden takaisesta yli 25 %:lla, kun se nyt lokakuun 2008 lopussa painui jo alle 1 000 henkilön. Pitkäaikaistyöttömistä kuitenkin edelleen yli 40 % on ollut yhdenjaksoisesti työttömänä yli kaksi vuotta. Samaan aikaan korkean työttömyyden ohella maakunnassa podetaan joillakin aloilla työvoimapulaa (Työnantajakysely). Työvoiman tarjonta ja kysyntä eivät näin kohtaa. Kainuun työttömien joukossa oli yli 600 sellaista henkilöä, joiden osaaminen tai ammattitaito on joko vanhentunut tai muuten niin puutteellinen, ettei heitä voida luokitella mihinkään ammattiin (Kainuun TE-keskuksen työllisyyskatsaus, 05/2008). Kainuun työvoimapula tulee kasvamaan entisestään, mikäli työtöntä työvoimaa ei kyetä kouluttamaan työmarkkinoiden kysyntää vastaavasti. On arvioitu, että eläkkeelle siirtymisen myötä seuraavan kymmenen vuoden aikana vapautuu kolmasosa maakunnan teollisista työpaikoista ja seuraavan kahdenkymmenen vuoden sisällä jopa puolet julkisen sektorin työpaikoista. Helpotusta työvoimapulaan ei ole tulossa maakunnan ulkopuolelta. Kainuun muuttoliike oli vuonna 2007 negatiivinen. Väestö väheni 586 henkilöllä kokonaisväkiluvun ollessa vuoden lopussa 83 764. Ainoastaan Kajaanin väestö lisääntyi. Kainuun huoltosuhde on koko maan vastaavaan lukuun korkea, ollen 1,76 vuonna 2006. Koko maassa vastaava luku oli 1,28. Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaalla pitkäaikaistyöttömien prosenttiosuus työttömistä vuonna 2007 oli 21,6%. Pitkäaikaistyöttömien työllistäminen kuuluu keski-pohjanmaan työllisyysstrategian sisältämiin toimenpiteisiin. Vastuuta kantavat alueen työvoimatoimistot, joita kunnat tukevat. Maakunnan aikuiskoulutusjärjestelmällä on myös menetelmiä asiantilan helpottamiseksi. Rakenteellinen elinkeinojen kehittämisohjelma osana maakuntastrategiaa tukee myös asiassa. Maakunnassa on myös toteutettavana erityistoimenpiteitä pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi. Asialla on Kokkolan työvoiman palvelukeskus. Kokkolan työvoiman palvelukeskuksen tavoitteena on moniammatillisella ja innovatiivisella työotteella kuntouttaa ja aktivoida työttömiä työnhakijoita, ehkäistä ja vähentää työttömyyttä, syrjäytymistä sekä vähentää toimeentulotukimenoja. Rakenteellisen työttömyyden laskiessa painopiste siirtyy nykyistä enemmän varhaiseen puuttumiseen. Nuorten ennaltaehkäisyn tärkeys korostuu myös STM:n ohjauksessa. Työskentelytapa palvelukeskuksessa on pääsääntöisesti tiimi- ja verkostotyötä. Palvelukeskuksen palveluprosessin tavoitteena on asiakkaiden sijoittuminen työmarkkinoille, ammatilliseen koulutukseen, eläkkeelle tai muun pysyväisluonteisen ratkaisun löytäminen. Yksilötasolla se tarkoittaa erityisissä työllistymisvaikeuksissa olevien henkilöiden auttamista työllistymään tai löytämään muun ratkaisun työttömyysongelmaan ja tarvittaessa apua elämänhallintaan, osallistumaan oman osaamisensa mukaisesti. Palvelukeskuksen tehtävänä on vastata vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien asiakkaiden työllistymis- ja kuntoutumishaasteisiin, ja tähän tehtävään keskus tarvitsee avukseen yhteistyötahojen, palveluntuottajien ja projektien erityisosaamista. Palvelukeskus on kiinteässä vuorovaikutussuhteessa muiden alueella toimivien työllisyys-, kuntoutus- ja muiden asiantuntijapalveluita tuottavien organisaatioiden ja projektien kanssa. Palvelukeskuksen rooli on koordinoida tätä yhteistyöverkostoa.

16 Kuntoutuksen palveluista osa on työhallinnon omia toimenpiteitä, mutta ne kytketään saumattomaksi palveluketjuksi muiden kuntoutuksen palveluntuottajien toimenpiteiden kanssa (esim. Kelan kuntoutuspalvelut, terveydenhuollon palvelut ja ostopalvelut). Lappi Lapin läänissä pitkäaikaistyöttömien prosenttiosuus työttömistä vuonna 2007 oli 17,7%, yksittäisissä kunnissa prosenttiosuudet vaihtelivat Lapissa 7,8 ja 21,7 välillä. Väestöennusteisiin suhteutettuna 30 000 pitkäaikaistyöttömän määrä koko maassa vuonna 2010 tarkoittaisi 1021 pitkäaikaistyöttömän tavoitetta Lapissa. Vuonna 2007 Lapissa oli 1995 pitkäaikaistyötöntä. Lapissa työttömistä on muita maakuntia pienempi osuus pitkäaikaistyöttömiä, mutta tämä selittyy pitkälti sillä, että Lapissa matkailu on vahva kausityöllistäjä ja näin ollen sesonkivaihtelut vaikuttavat ylipäätään työttömien määrään ja kiireisimpään aikaan taas tarvitaan työntekijöitä enemmän kuin välttämättä on tarjollakaan. Työttömyyden kovaan ytimeen kausivaihtelut eivät vaikuta. Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaalla yli yhden vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli vuonna 2007 keskimäärin 3404 henkilöä, 19,3 prosenttia työttömistä. Pitkäaikaistyöttömien osuus oli suurin Raahen seutukunnassa, noin 23 %, ja pienin Koillismaan seutukunnassa, 10,5 prosenttia. Nivala-Haapajärven ja Siikalatvan seutukunnissa pitkäaikaistyöttömien osuus oli keskimääräistä alempi, noin 15 %. Varsinkin Koillismaalla pitkäaikaistyöttömien alhaiseen osuuteen vaikuttaa työvoimapoliittisten toimien käyttö työttömyyden katkaisemiseen. Koillismaalla koko työvoimasta oli työvoimapoliittisissa toimenpiteissä työllistettynä tai koulutuksessa yli 6,5 prosenttia työvoimasta, kun osuus oli keskimäärin Pohjois-Pohjanmaalla vähän vajaa 4. Pitkäaikaistyöttömyys aleni vuonna 2007 lähes tuhannella eli melkein neljänneksen. Eniten pitkäaikaistyöttömyys aleni Raahen, Nivala-Haapajärven ja Siikalatvan seutukunnissa, noin 33-34 prosenttia. Raahen seutukunnassa pitkäaikaistyöttömyyden aleneminen on osittain seurausta eläkeputkeen siirrettyjen metallityöntekijöiden siirtymisestä eläkkeelle. Raahessa on myös suhdannetilanne vaikuttanut myönteisimmin työttömyyden alenemiseen. Pitkäaikaistyöttömyyden aleneminen samassa suhteessa kuin koko maassa vuoteen 2010 tarkoittaisi 1962 pitkäaikaistyöttömän tavoitetta Pohjois-Pohjanmaalla

17 Osatavoite: Pitkäaikaisasunnottomuus puolittuu Kuvio: Asunnottomat yksinäiset / 1000 asukasta 2 1 0 Kainuu Keski- Pohjanmaa Lappi Pohjois- Pohjanmaa Koko maa 2004 0,2 0,2 0,4 0,6 1,5 2005 0,1 0,2 0,4 0,5 1,4 2006 0 0,2 0,3 0,5 1,4 2007 0 0,1 0,3 0,5 1,4 2004 2005 2006 2007 Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet Asunnottomien yksinäisten määrä 1000 asukasta kohti vuonna 2007 oli koko maassa 1,4. Pohjois-Suomen maakuntien luvut vaihtelevat 0 0,5. Tausta Asunnottomien yksinäisten määrä 1000 asukasta kohden vuonna 2007 oli koko maassa 1,4. Asunnottomiksi luetaan vailla vakinaista asuntoa olevat henkilöt: ulkona, tilapäissuojissa, ns. ensisuojissa, yömajoissa yms. asuvat, erilaisissa laitoksissa asunnon puutteen vuoksi asuvat sekä tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona asuvat. Lapsuudenkodissaan asuvia nuoria ei lasketa asunnottomiksi. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n selvityksen mukaan (Asunnottomat 2007, ARA:n selvityksiä 3/2008) asunnottomuus on vähentynyt Suomessa 1980-luvulta lähtien, jolloin asunnottomuutta alettiin systemaattisesti seurata. Vuoden 2007 marraskuussa vailla vakinaista asuntoa oli Suomessa noin 7 300 yhden hengen taloutta ja 300 perhettä. Asunnottomuus keskittyy isoihin keskuksiin, erityisesti pääkaupunkiseudulle. Vaikka kokonaisasunnottomuus on vähentynyt, asunnottomuus on edelleen kasvamassa suurimmissa asunnottomuuskunnissa asunnottomuuden keskittymisen seurauksena. Valtaosa asunnottomista on yksinäisiä, syrjäytyneitä miehiä. Naisten ja maahanmuuttajien osuus asunnottomista on viime vuosina hieman noussut. Pitkäaikaisasunnottomia arvellaan Suomessa olevan noin kolmannes asunnottomista eli noin 2 500 henkilöä. Pitkäaikaisasunnottomuudessa asunnottomuus pitkittyy tai uhkaa pitkittyä sen vuoksi, etteivät tavanomaiset asumisratkaisut toimi näiden ihmisten kohdalla ja he tarvitsevat erityistä tukea. Pitkäaikaisasunnottomuuden taustalla on hyvin erilaisia elämäntilanteita ja vaikeita sosiaalisia ongelmia, tukea tarvitsevia ryhmiä ovat esimerkiksi mielenterveysongelmaiset,

18 monisairaat, käytöshäiriöiset, huumeongelmaiset, vankilasta vapautuneet ja kriminaalihuollon asiakkaat. Vaikka pitkäaikaisasunnottomuus ei ole määrällisesti kovin laaja ilmiö, se merkitsee kuitenkin äärimmäistä syrjäytymistä hyvinvoinnin perusedellytyksistä. Kainuu Kuten tilasto osoittaa pitkäaikaisasunnottomuus ei ole ongelma Kainuussa. Vuodesta 2006 lähtien tilastoihin ei ole kerääntynyt yhtään pitkäaikaisasunnotonta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tilannetta tulisi seurata ja pyrkiä huomioimaan erilaiset elämäntilanteet ja sosiaaliset ongelmat, jotka voivat johtaa myös asunto-ongelmaan ja sitä kautta syrjäytymiseen muusta yhteiskunnasta. Myös kainuulaisten lisääntyneet ongelmat huolehtia mm. vuokran maksusta ja sitä kautta häädöt asunnosta voivat johtaa pahimmissa tapauksissa asunnottomuuden kierteeseen, johon tulee varautua. Keski-Pohjanmaa Valtakunnallisesti verrattuna asunnottomuus ei Keski-Pohjanmaalla ole samalla tavalla haastava ongelma kuin muualla Suomessa, mutta joka tapauksessa asunnottomuudella on merkittävää yhteyttä yksilön kokonaishyvinvointiin. Kysymys kuuluu, voidaanko tätä ongelmaa ratkaista ja missä mitassa? Päihdeongelmiin liittyy usein moniongelmaisuutta, työttömyyttä, toimeentulovaikeuksia, sairauksia ja asunnottomuutta. Päihdetyön kehittäminen on Keski-Pohjanmaalla ollut esillä varsin näkyvästi mm. vuonna 2006 valmistuneen maakunnallisen päihdestrategian myötä. Päihdeongelmaisten asunnottomuutta maakunnassa vähentää kuntien ja erilaisten yhdistysten ylläpitämät asuntolat ja toimintakeskukset, jotka antavat turvaa tälle yhteisön osalle. Lappi Lapin kunnissa asunnottomien yksinäisten määrä 1000 asukasta kohden vuonna 2007 vaihteli nollasta kahteen. Lapin yksittäisten kuntien osalta luvut ovat pieniä, esimerkiksi Rovaniemellä tämän tilaston mukaan vuonna 2007 oli 7 asunnotonta yksinäistä. Asunnottomista yksinäisistä tuhatta asukasta kohden saatavat tieto on poikkileikkaustieto, jonka kyselyajankohta saattaa vaihdella vuosittain. Kaiken kaikkiaan tämän indikaattorin osalta Lapissa on vuositasolla 60 70 asunnotonta ja Lapin osalta sesonkivaihtelut työllisyydessä voivat näkyä myös tässä indikaattorissa. Yksittäisten kuntien osalta tarkasteltaessa luvut ovat niin pieniä, että ottaen huomioon tilaston poikkileikkausluonteen ja Lapin sesonkiväritteisen työn, ei näistä luvuista suuria johtopäätelmiä voi tehdä. Pohjois-Pohjanmaa ARA:n selvityksen mukaan Oulun kaupunki oli vuonna 2007 yksinäisten asunnottomien määrässä Suomen kunnista kymmenentenä (Asunnottomat 2007, ARA:n selvityksiä 3/2008). Vailla vakinaista asuntoa oli yhteensä 123 henkilöä, josta naisia oli 20 ja alle 25-vuotiaita nuoria 11, maahanmuuttajia ei yhtään. Perheitä asunnottomina oli kaksi. Asunnottomuus lisääntyi edellisvuodesta hieman (2006: 117 henkilöä). Muualla Pohjois-Pohjanmaalla asunnottomuus keskittyy isoimpiin kaupunkeihin, mutta määrät ovat pieniä. Vuonna 2007 kymmenen enemmän tai

19 enemmän asunnottomia oli Oulun lisäksi vain kolmessa kunnassa: Raahessa 12, Haapavedellä 11 ja Ylivieskassa 10. Oulu on mukana kansallisessa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa, joka on osa hallituksen asuntopoliittista toimenpideohjelmaa. Vuoden 2007 aikana Oulun kaupungin sosiaali- ja asuntotoimen asuttamia asunnottomia oli 127 yksinäistä ja kolme perhettä. Näistä pitkäaikaisasunnottomia oli 59. Saamelaiset ja syrjäytyminen Nykyiset käytettävissä olevat indikaattorit eivät kuvaa riittävästi saamelaisten hyvinvoinnin tilaa. Saamelaisväestöön kohdistuu kaksinkertaisia syrjäytymisprosesseja Saamelaisia koskevaa ja heitä palvelevaa tietoa ei ole saatavilla. Nykyiset käytettävissä olevat indikaattorit eivät kuvaa riittävästi saamelaisten hyvinvoinnin tilaa. Saamelaisten hyvinvoinnin indikaattoreissa tulee huomioida saamelaisten omat arvot, perinteet, kieli, identiteetti, osallisuus sekä perinteiset elinkeinot. Saamelaisille kulttuurisesti sopivien indikaattoreiden kehittäminen olisi tärkeää.yleisesti tunnistetut syrjäytymistekijät ja syrjäytymisprosessit kohtelevat saamelaisia erityisin tavoin. On tärkeä huomata, että saamelaisväestöön kohdistuu kaksinkertaisia syrjäytymisprosesseja; voidaan puhua kaksinkertaisen syrjäytymisen ilmiöstä/riskistä. Saamelaiset elävät yhtä aikaa sekä valtayhteiskunnan institutionaalisten rakenteiden, toimintojen ja kehitysprosessien että omien kulttuuristen ja yhteisöllisten toimintojen ja kehitysprosessien piirissä. Yleiset yhteiskunnalliset syrjäytymisprosessit koskettavat saamelaisia ja vaikuttavat heidän elämäntilanteisiinsa ja valinnan mahdollisuuksiinsa samansuuntaisesti kuin keskimäärin valtaväestöön. Toisaalta yhteiskunnallisen kehityksen myötä saamelaiskulttuurissa ja yhteisössä toimivat myös omat prosessit, jotka voivat tuottaa syrjäytymistä. Nämä prosessit ovat osin kietoutuneet toisiinsa, mutta niillä on myös omia kehityspiirteitä. Saamelainen ihminen voi siten syrjäytyä tai menestyä monentasoisesti; joko molemmissa kehitysprosesseissa tai vain toisessa. Yhteiskunnalliset haasteet ja kehityspiirteet vaikuttavat saamelaisiin ja heidän elinolosuhteisiinsa eri tavoin riippuen asuinpaikasta, koulutustaustasta, ammatista, toimintaympäristöstä yms. Myös ihmisen kulttuurinen kompetenssi on ratkaisevaa sekä kyky hyödyntää perinteisiä ja kulttuurisia taitojaan yhteiskunnan uudelleenjärjestymisen myötä tarjoutuvissa mahdollisuuksissa. Kulttuurisella kompetenssilla tarkoitetaan saamenkielen taitoa sekä muuta tieto-, toiminta- ja arvoperustaa, jonka omaksumme kasvaessamme tiettyyn kulttuuriin. Kulttuurinen kompetenssi antaa valmiudet osallistua tietyllä tavalla arvo-orientoituneeseen kulttuuriseen yhteisöön. Toisaalta jotkut tavat (lainsäädännöt, käytännöt ja normit), joiden mukaan yhteiskunnalliset toiminnot ovat jäsentyneet voivat tuottaa syrjäyttäviä kehityskulkuja riippumatta ihmisen kulttuurisesta kompetenssista. Tässä kehityksessä olennaista on ympäröivän yhteiskunnan (paikallistason toimijoiden) kulttuurinen ymmärrys, eli kyky tunnistaa, soveltaa ja välittää kulttuurisia erityistarpeita valtayhteiskunnan toimintakentässä. Saamelaisten kannalta pelkkä liittäminen osaksi valtayhteiskuntaa ei luonnollisesti riitä, eikä poista syrjäytymisen kaikkia ulottuvuuksia. Päinvastoin se voi joissakin tapauksissa lisätä syrjäytymistä omasta kulttuurista ja yhteisöstä. On tärkeää, että liittämisprosessin osana samalla enemmistö/valtayhteiskunta muuttuu monikulttuurisempaan ja moniarvoisempaan suuntaan. Vasta

20 silloin todellinen osallisuus on mahdollista. Toisaalta myös saamelaisyhteisön mahdollisuudet monipuoliseen, moniarvoiseen ja omaehtoiseen kehitykseen tulisi turvata. Osallisuudet ovat samalla tavalla monitahoisia kuin syrjäytymisprosessitkin. Saamelaisten yhdenvertainen osallisuus valtayhteiskunnassa edellyttää osin erityisiä toimenpiteitä, kuten kielen ja kulttuuristen tapojen huomiointia palvelujärjestelmässä. Toisaalta osallisuuden säilyminen saamelaisyhteisössä edellyttää myös joitain erityistoimia sekä saamelaisyhteisön että valtayhteiskunnan taholta. Perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito ylläpitävät merkittävällä tavalla saamelaista yhteisöllisyyttä. Poronhoitoyhteisöön kuuluminen ja kuuluvuuden ylläpitäminen eri elämänvaiheissa ja elämäntilanteissa on suuri haaste, kun monet yhteiskunnalliset prosessit suosivat kapea-alaista ammatillistumista. Poronhoitoyhteisöön kuuluminen sekä muu luontosuhteen ylläpitäminen ovat erityishaaste saamelaisalueen ulkopuolella asuville. 2.2. Hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat Sairastuvuus Kainuun, Lapin, Länsi-Pohjan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä Seuraavassa on Kelan kuvaus Pohjois-Suomen sairastavuudesta sairaanhoitopiireittäin (http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/net/080904082237pn?opendocument): Uusimpien vuoden 2006 tietojen mukaan ihmiset ovat parhaimmassa kunnossa Ahvenanmaalla sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Heikoin terveystilanne on Kainuussa ja Savon kolmessa sairaanhoitopiirissä. Tiedot pohjautuvat Kelan sairastavuusindeksiin, jonka perusteella espoolaiset ja oulunsalolaiset ovat maan terveimpiä. Eniten sairastivat rautavaaralaiset ja kaavilaiset. Kainuun sairaanhoitopiirin väestö oli sairastavuudeltaan maan 21 sairaanhoitopiirin joukossa kaikkein sairainta (indeksiluku 132), kun maan väestön keskiarvo oli 100. Kainuun sairastavuustilanne on huonontunut tasaisesti 1990-luvun alusta, jolloin indeksiluku oli vielä 115. Vakioidun indeksin mukaan luku pieneni arvoon 120, mikä oli Pohjois-Savon jälkeen maan toiseksi suurin. Sairastavuus vaihteli kunnittain ikärakennetta vastaavalla tavalla. Missään kunnassa sairastavuusindeksi ei ollut maan keskiarvon paremmalla puolella. Kajaanissa se oli pienin, 111, ja suurin Hyrynsalmella, 188, mikä oli maan kaikkien kuntien keskuudessa kolmanneksi korkein luku. Puolangassa luku oli 176, ja sen sijaluku oli 12. Vakiointi vaikutti kuntien väliseen järjestykseen vain hiukan, joskin Ristijärven indeksiluku aleni selvästi Hyrynsalmen ja Puolangan ja muutaman muunkin kunnan alapuolelle. Kaikkien tarkasteltujen kansantautien esiintyvyys oli Kainuussa selvästi suurempi kuin maassa keskimäärin. Verenpainetautia oli Kainuun väestöstä 12,6 %:lla, kun osuus koko maassa oli 9,6 %. Astmaa oli Kainuussa selvästi enemmän kuin missään muussa sairaanhoitopiirissä, 7 %, kun maan keskiarvo oli 4,1 %. Sepelvaltimotaudin esiintyvyys oli maan keskiarvoon suhteutettuna 1,7- kertainen. Myös diabetesta, reumaa, psykooseja ja sydämen vajaatoimintaa oli Kainuussa keskimääräistä enemmän.

21 Kansantautien esiintyvyys vaihteli kunnittain kohtalaisen paljon. Kajaanissa sairastavuusluvut olivat astmaa ja sydämen vajaatoimintaa lukuun ottamatta alueen pienimmät. Verenpainetautia oli eniten Puolangassa, 18,6 % ja vähiten Kajaanissa, 11 %. Kajaaninkin luku oli selvästi korkeampi kuin maan keskiarvo (9.6 %). Astmaa oli alueen kaikissa kunnissa selvästi enemmän kuin maassa keskimäärin. Sepelvaltimotautia oli Ristijärvellä lähes kaksi kertaa niin paljon kuin Kajaanissa. Diabetesta oli eniten Puolangassa, 5,9 %, ja vähiten Kajaanissa, 3,4 % maan keskiarvon oltua myös 3,4 %. Muista kansantaudeista sydämen vajaatoimintaa oli Ristijärvellä kolme kertaa enemmän kuin Kuhmossa. Lapin sairaanhoitopiirin väestö oli sairastavuudessa maan 21 sairaanhoitopiirin joukossa yhdeksänneksi sairainta indeksiluvulla 114, kun maan väestön keskiarvo oli 100. Sairastavuus on kehittynyt 1990-luvun alun jälkeen tasaisesti huonompaan suuntaan kuin maassa keskimäärin. Vakioituna Lapin indeksiluku pieneni arvoon 110, mikä oli sairaanhoitopiireistä seitsemänneksi suurin. Sairastavuus vaihteli kunnittain ikärakennetta vastaavalla tavalla. Sairastavuusindeksi oli maan keskiarvon paremmalla puolella vain Rovaniemellä, missä sen arvo oli 93, ja Muoniossa se oli toiseksi pienin, 112. Posio ja Pelkosenniemi olivat alueen sairaimmat kunnat indeksiluvulla 163. Vakiointi vaikutti jonkun verran kuntien väliseen järjestykseen, ja terveimmäksi kunnaksi tuli Utsjoki. Posio pysyi vakioidullakin luvulla sairaimpana. Kaikkien tarkasteltujen kansantautien esiintyvyys oli Lapissa suurempi kuin maassa keskimäärin. Verenpainetautia oli Lapin väestöstä 10,9 %:lla, kun osuus koko maassa oli 9,6 %. Astmaa oli Lapissa selvästi enemmän (5,5 %) kuin maassa keskimäärin (4,1 %). Sepelvaltimotaudin esiintyvyys oli maan keskiarvoon suhteutettuna 1,3-kertainen, ja sydämen vajaatoiminnan 1,6- kertainen. Myös diabetesta, reumaa ja psykooseja oli Lapissa hieman enemmän kuin maassa keskimäärin. Kansantautien esiintyvyys vaihteli kunnittain kohtalaisen paljon. Rovaniemellä sairastavuusluvut olivat pääsääntöisesti alueen pienimpiä ja Posiossa oli lähes kaikkia tarkasteltuja sairauksia enemmän kuin muissa Lapin kunnissa. Esimerkiksi verenpainetautia oli Posiolla 15,9 % ja Rovaniemellä 9,2 %. Sepelvaltimotautia oli 7 %:n verran Sallassa, Posiossa ja Kemijärvellä, kun Utsjoella luku oli puolet pienempi ja Rovaniemelläkin alle 4 %. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin väestö oli sairastavuudessa maan 21 sairaanhoitopiirin joukossa seitsemänneksi sairainta indeksiluvulla 119, kun maan väestön keskiarvo oli 100. Vielä 1990-luvun alussa indeksiluku oli 101, joten sairastavuus on kehittynyt huonompaan suuntaan. Indeksin osamittareista tämä koskee erityisesti työkyvyttömyyttä, mutta myös pitkäaikaissairastavuus ja kuolleisuus ovat lisääntyneet maan yleiseen kehitykseen verrattuna. Sairastavuusindeksin vakiointi alensi sen arvoon 112, millä Länsi-Pohja sijoittui kuudenneksi sairaimmasta päästä. Sairastavuus vaihteli kunnittain ikärakennetta vastaavalla tavalla. Keminmaalla ja Torniossa sairastavuusindeksi oli maan keskiarvon tuntumassa. Muissa neljässä kunnassa se vaihteli arvojen 128 (Simo) ja 138 (Ylitornio ja Kemi) välillä. Vakiointi vaikutti kuntien väliseen järjestykseen vain hiukan, mutta Kemin asema sairaimpana kuntana korostui. Keskussairaalapaikkakunnista Kemi oli selvästi muita sairaampi. Tarkastelluista kansantaudeista verenpainetautia, sepelvaltimotautia ja sydämen vajaatoimintaa oli Länsi-Pohjassa selvästi enemmän kuin maassa keskimäärin, mutta muiden sairauksien esiintyvyysluvut olivat lähellä maan keskiarvoja. Verenpainetautia oli Länsi-Pohjan väestöstä 10,9 %:lla, kun osuus koko maassa oli 9,6 %. Astmaa oli Länsi-Pohjassa 4,1 %:lla eli saman verran kuin maassa keskimäärin. Sepelvaltimotautia sen sijaan oli Länsi-Pohjan väestöstä 5,5 %:lla, kun