Vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen kehittäminen

Vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen kehittäminen Suomella on suuret haasteet meneillään ja edessä hyvinvoinnin, vaurauden ja julkisen talouden kannalta finanssikriisistä riippumatta. Haasteista selvitäksemme työllisyysasteen on noustava ja tuottavuuden parannuttava. Jotta tämä olisi mahdollista, on esimerkiksi työelämää, -hyvinvointia ja -kykyä kehitettävä, työelämän ulkopuolella olevat saatava mukaan, osaamista parannettava sekä vero- ja sosiaaliturvajärjestelmää kehitettävä. Potentiaalinen, usein unohdettu ryhmä, ovat vammaiset ja osatyökykyiset henkilöt, joiden työelämäosallisuuden nostamisella olisi saavutettavissa merkittäviä hyötyjä. Elinkeinoelämämme käy läpi rakennemuutosta. Suomessa on noin 220 000 työtöntä. Samaan aikaan yrityksissä kärsitään työvoimapulasta. Usein pulaa on työntekijöistä osa-aikaisiin ja suorittavan tason tehtäviin sekä erikoisosaamista ja korkeakoulutusta vaativiin tehtäviin. Monet näistä sopisivat osatyökykyisille ja vammaisille henkilöille. Osatyökykyisissä henkilöissä on kykeneviä työskentelemään niin osa- kuin kokoaikaisesti. Tehtäväkirjo vaihtelee perustason suorittavista töistä aina asiantuntijatason vaativiin tehtäviin. Julkisen talouden alijäämä ei selity suhdannekuopalla, vaan taustalla on jo nyt tulojen ja menojen pysyvämpi epäsuhta. Nykyisillä julkisen sektorin rakenteilla väestön ikääntyessä tilanne heikkenee vielä lisää tulevina vuosikymmeninä. Elatussuhde (ei-työllisten suhde työllisiin) heikkenee nykyisestä reilusta 120 elätettävästä 100 työllistä kohden 20 henkilöllä, jos työllisyysastetta ei onnistuta nostamaan. Vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden potentiaali Kansaneläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen selvitysten mukaan työkykyisiä ja -haluisia työkyvyttömyyseläkettä saavia on jopa 60 000 ei siis mikään marginaalinen ryhmä. Samaan kokoarvioon päädytään Pellervon taloustutkimuksen selvityksessä vammaisten työkyvystä ja - potentiaalista sekä työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastosta. Vaikka 250 000 työkyvyttömyyseläkettä saavasta valtaosa onkin iäkkäämpiä, alle 50-vuotiaitakin on noin 65 000. Jos tästä joukosta 40 000 työllistyisi esimerkiksi 1 500 euron palkkatasolle ansaiten toimeentulonsa palkkatulona eläkkeen ja asumistuen sijaan, julkisen talouden tasapaino paranisi vuositasolla jopa 800 miljoonalla eurolla. Samalla työllisyysaste nousisi prosenttiyksiköllä. Työhallinnon asiakkaana on ollut viime vuosien aikana noin 90 000 osatyökykyiseksi määriteltyä henkilöä. Henkilöistä, joiden työllistymistä vaikeuttaa sairaus tai vamma, on työllistynyt reilut 35 000 vuosittain työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston perusteella. Noin 60 prosentin kohdalla työllistymiseen on liittynyt tukitoimenpiteitä. Edelleen työllistymisen tiellä on kuitenkin monia esteitä. Lainsäädännön, palveluiden ja tukien kehittämistä täytyy jatkaa. 1

Keskeisimpiä kehitettäviä kokonaisuuksia ovat: 1. Sosiaaliturvajärjestelmän kannustinloukkujen purkaminen ja järjestelmän kehittäminen kokonaisuutena 2. Yrittäjyyden kehittäminen työelämään osallistumisen muotona 3. Välityömarkkinoiden kehittäminen ja selkeyttäminen 4. Tarpeista lähtevien, selkeiden ja tavoitteellisten palvelupolkujen kehittäminen 5. Työkykyyn ja -hyvinvointiin panostaminen 6. Työtehtävien räätälöinti sekä johtamisen ja työympäristön kehittäminen 7. Asenteiden muuttuminen ja tietoisuuden kasvaminen koskien vammaisia ja osatyökykyisiä henkilöitä 8. Työkykyyn ja -hyvinvointiin tehtävien ja kuntoutuspanostusten investointiluonteisuuden oivaltaminen Yhteiskunnan tuki ja panostukset eivät ole vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työpanoksen vähättelyä, vaan positiivista erityiskohtelua, jolla halutaan turvata yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan sekä nostaa nämä ryhmät marginaalista ytimeen erityisistä tavallisiksi. Esteiden purkaminen on suoranainen velvollisuus perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden kannalta. Pelkällä eläkeiän nostolla ja nuorten nopeammalla valmistumisella koulutusputkesta ei julkisen talouden haasteita ratkaista. Kestävyysvajeen selättämiseksi tarvitaan ratkaisuja myös ns. parhaassa työiässä ja työuran keskellä olevien ongelmiin. Yhteiskunnan on syytä herätä kaikilla tasoilla vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden mahdollisuuksiin osallistua työelämään ja potentiaaliin työllisyysasteen nostamiseksi. Työkyvyn ylläpito Vammaisten henkilöiden määrää ei tilastoida, mutta erillisten kansainvälisten selvitysten perusteella laajasti määriteltynä vammaisia henkilöitä on reilu 15 prosenttia väestöstä ja vakavasti vammautuneita 2 4 prosenttia. Osa vammaisista henkilöistä on täysin työkykyisiä. Työikäisistä 15 64 -vuotiaista peräti 55 prosentilla vajaalla 2 miljoonalla on pitkäaikainen sairaus tai vamma Tilastokeskuksen vuoden 2011 kyselyselvityksen mukaan. Osa vammaisista ja osatyökykyisistä henkilöistä on onnistunut pääsemään työelämän ja säilyttämään työpaikkansa. Itse asiassa henkilöitä, joilla on pitkäaikainen sairaus tai vamma, on työsuhteessa pitkälti yli miljoona. Monen kohdalla pitkäaikaisellakaan sairaudella tai vammalla ei olekaan vaikutusta työmahdollisuuksiin. Toisaalta 18 prosentilla työikäisistä ts. reilun 600 000 henkilön kohdalla sairaudella tai vammalla ainakin koetaan olevan vaikutusta työskentelymahdollisuuksiin. Reilun 200 000 henkilön osalla terveysongelmat vaikuttavat ei-työllisenä olemiseen. Monella heistäkin olisi mahdolli- 2

suus osallistua työelämään sopeuttamalla työympäristöä, -aikoja ja -tehtäviä. Tilastokeskuksenkin selvityksen perusteella halua on noin 60 000 ulkopuolella olevalla. Yleisin syy työkyvyn heikkenemiseen, etenkin ikääntyneemmillä, ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Nuorempien kohdalla korostuu puolestaan mielenterveysongelmat. Vaikka työkyky menisikin hetkellisesti, terveydenhoito ja kuntoutus ovat kehittyneet niin, että valtaosan kohdalla toiminta- ja työkyky kyetään palauttamaan. Ammatillinen, sosiaalinen ja lääkinnällinen kuntoutus ovat sitä tuloksellisempia, mitä aiemmin, suunnitelmallisemmin ja kokonaisvaltaisemmin näitä kyetään tekemään. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ennalta ehkäisevä toiminta ja varhainen puuttuminen, joissa työterveyshuollolla ja perusterveydenhoidolla on tärkeä rooli. Loppujen lopuksi vain selkeä vähemmistö meistä selviää työiästään ilman merkittävää työkyvyn alenemista. Siksi onkin tärkeää panostaa työkyvyn ylläpitoon kaikkien niin henkilön itsensä, työnantajan kuin yhteiskunnan kannalta. Panostuksista hyötyy kaikki Panostuksen hyödyt ovat luonnollisesti selvimpiä henkilön itsensä kannalta. Sairauden ja vamman vaikutukset heijastuvat koko elämään toimintakyvyn muodossa. Työkyvyn heikkeneminen merkitsee valtaosan kohdalla ansainta mahdollisuuksien ja toimeentulon alentumista. Tältäkin osin vaikutukset ulottuvat koko loppu elämänkaareen ansiosidonnaisen turvan kautta. Työnantajan kannalta on myös taloudellisesti perusteltua panostaa ennaltaehkäisyyn, työhyvinvointiin ja työkyvyn ylläpitoon. Työolobarometrin mukaan palkansaajalla on keskimäärin 8 sairauspoissaolopäivää vuodessa. Kun sairauspäivän hinta työnantajalle on reilut 300 euroa, Suomessa voidaan 18 miljoonan sairauspäivän kokonaiskustannuksiksi arvioida lähes 5,5 miljardia euroa vuodessa. Reilut 200 000 henkilöä vaihtaa vuosittain työpaikkaa. Jos näistä arvioidaan 120 000 olevan eitoivottuja työnantajan kannalta ja uusrekrytoinnin myötä työnantajalle arvioidaan koituvan keskimäärin 30 000 euron kustannukset, vuositasolla työnantajien kustannukseksi muodostuu reilut 3,5 miljardia euroa. Osa tästä kustannuksesta olisi vältettävissä panostamalla työyhteisöön, -ilmapiiriin ja -hyvinvointiin. Työkyvyttömyydenkin hinta on kova työnantajille. Viime kädessä työnantajien kustantamia työkyvyttömyyseläkkeitä maksetaan reilut 3 miljardia euroa vuodessa. Vähänkään suurempien yritysten kohdalla työnantajat voivat suoraan vaikuttaa omiin työkyvyttömyysmaksuihinsa. Kun mukaan otetaan muut vaikutukset esim. tuottavuuden lasku sekä itse henkilöiden ja julkisen talouden menetykset ja kustannukset, voidaankin esittää arvioita yli 20 mrd. euron kustannuksista yhteiskunnallemme työhyvinvoinnin ja -kyvyn heikkenemisestä. Panostamalla ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen voimme alentaa näitä kustannuksia myös nettomääräisesti. 3

Panostusten investointiluonteisuus Usein panostukset työhyvinvointiin, työkykyyn ja kuntoutukseen nähdään pelkkinä kertaluonteisina menoerinä. Näin on varsinkin monien kuntien järjestämisvastuulla olevien palveluiden kohdalla. Oleellisen tärkeää olisi kuitenkin nähdä panostusten investointiluonteisuus kaikilla tasoilla. Tämä koskee kaikkia, joille on vaikutuksiakin toimintakyvyn ja työpanoksen heikkenemisestä: luonnollisesti henkilöä itseään, työnantajaa, esimiestä, yritysten omistajia, työkavereita, työterveyshuoltoa kumppanina, läheisiä, julkista sektoria sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjinä sekä kaikkia kansalaisiakin näiden palveluiden kustantajina. Siis meitä kaikkia monen kohdalla useammassakin roolissamme. Ennaltaehkäisevässä toiminnassa on usein vaikea osoittaa pitävästi hyötyjä, koska vaikutukset tulevat esiin vasta myöhemmin ja tällöinkin syy seuraus -suhteita on vaikea todentaa. Sama koskee pitkälti ammatillisen, lääkinnällisen ja varsinkin sosiaalisen kuntoutuksen vaikutuksia. Kun panostusten vaikutusten tarkastelu tehdään (läpinäkyväksi) pidemmällä aikavälillä, yhteiskunnan jäsentensä toiminta- ja työkyvyn ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi tehtyjen epävarmojen ja suurienkin panostusten hyödyt tulevat esiin. Panostukset tulevat takaisin työpanoksen, verotulojen sekä säästyneiden julkisten palveluiden kustannusten kautta. Lisäksi positiiviset ulkoisvaikutukset tulisi ottaa huomioon muun muassa työpaikan tasolla. Esimerkiksi työolojen sopeutus jonkin työntekijän vaatimusten vuoksi hyödyttää usein muitakin työntekijöitä. Kun työyhteisössä kykenee toimimaan erilaisia yksilöitä, tulee työyhteisöstä elävämpi ja viihtyisämpi. Ilmapiirikin tulee sitouttavammaksi, kannustavammaksi ja motivoivammaksi. Myös innovaatiot sekä tuottavuuden ja laadun kehittäminen saavat uusia näkökantoja. Samalla työpaikka toteuttaa yhteiskuntavastuullisuuttaan, joka näkyy monesti myös rahallisena tuottona pidemmällä aikavälillä. 4

1. Kannustinloukkujen purkaminen ja sosiaaliturvajärjestelmän uudistaminen Edelleen moni sosiaaliturvaa saava törmää kannustin- ja byrokratialoukkuihin saadessaan työllistymismahdollisuuksia. Tällaiset loukut on purettava. Lisäksi työn luonne on muuttumassa. Tarvitaan sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisvaltaista läpikäymistä ja uudistamista. Uudistuksilla olisi merkittävät potentiaaliset vaikutukset talouteen. Työkyvyttömyyseläke Nykyisillä hoito- ja kuntoutusmenetelmillä työkyvyttömyys ei ole läheskään aina pysyvä tila. Suomessa on tällä hetkellä 250 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa henkilöä. Eläketurvakeskuksen selvitysten mukaan heistä 5 10 prosenttia käy töissä. Tämän lisäksi reilu viidesosa, 60 000 henkilöä, haluaisi osallistua hyvinvoinnin kasvattamiseen antamalla oman panoksensa työelämään. He olisivat myös kykeneviä työskentelemään osa- ja kokoaikaisesti. Tehtäväkirjo vaihtelee suorittavista perusammattitöistä aina korkeakoulutusta vaativiin tehtäviin. Työkyvyttömyyseläkejärjestelmässä on kannustinloukku, johon moni vähimmäistyökyvyttömyyseläkettä saava törmää. Loukun aiheuttaa työkyvyttömyyseläkkeen kertaleikkaantuminen 743,38 euroa ylittävillä kuukausipalkoilla. Tämän rajan ylittävillä palkkatuloilla aina 1 700 euron tasoon asti eläkettä saavan käteen jäävät tulot laskevat työllistyttäessä eläkkeen ja asumistuen varasta tai lisättäessä työpanosta. Kannustinloukun purkaminen mahdollistaisi osaltaan vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden yhtäläisen oikeuden kouluttautumiseen, työllistymiseen, ammattitaidon ylläpitämiseen, uralla etenemiseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä elämän merkitykselliseksi kokemiseen. Purkaminen voisi tapahtua esimerkiksi sovittelemalla palkkatulo ja eläke niin, että jokainen ansaittu euro leikkaisi eläkettä 40 senttiä. Korkeammista menoista aiheutuva toimeentuloturvan tarve sekä toimeentulo hyvin osa-aikaisistakin töistä taattaisiin sillä, että leikkaantumista ei toteutettaisi nykyiseen tapaan (vähintään) alle 743,38 euron kuukausitulon osalta. Kannustinloukun purkamisella olisi merkittävät potentiaaliset vaikutuksen pidemmällä aikavälillä. Jos 40 000 henkilöä työllistyisi vähintään 60 000 työhaluisesta ja -kykyisestä työkyvyttömyyseläkeläisestä, työllisyysaste nousisi reilun prosenttiyksikön. Tämä tarkoittaisi 1 500 euron palkkatasolla henkilön käteen jäävän tulon nousua 4 500 eurolla reiluun 19 000 euroon vuodessa. Kokonaisuutena ostovoima kasvaisi 185 milj. euroa. Työllisyyden ja ansioiden nousun myötä julkisen talouden vero- ja sosiaalivakuutusmaksutuotot nousisivat 350 miljoonaa euroa. Säästöt asumistuessa olisivat 160 miljoonaa euroa ja työkyvyttömyyseläkkeissä 290 miljoonaa euroa. Yhteensä julkinen talous kohentuisi siten potentiaalisesti jopa 800 miljoonalla eurolla. 5

Kuntoutusraha Aktiivisuudesta, toiminta- ja työkykynsä kehittämisestä sekä avoimille työmarkkinoille hakeutumisesta tulee aina palkita. Toiminta- ja työkyvyn heikkeneminen maksaa helposti kymmeniä tuhansia euroja vuodessa henkilöltä julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pahimmillaan vankeinhoidon kustannuksina. Nuorten kuntoutusraha ja vähintään Kelan järjestämän ammatillisen kuntoutuksen ajalta maksettavan kuntoutusrahan vähimmäismäärä on syytä nostaa takuueläkkeen tasolle, jotta taloudelliset kannustimet aktiivisuuteen ovat olemassa ja kannustimet siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle poistuvat. Palkkatuki Korkeinta korotettua palkkatukea voivat saada vain 500 päivää työttöminä työnhakijoina olleet. Työkyvyttömyyseläkettä saavat vammaiset ja osatyökykyiset henkilöt joutuvat siten olemaan työttöminä työnhakijoina, jos heidän työllistymisensä edellyttää korkeamman palkkatuen saamista. Tämä loukku täytyy purkaa. Työkyvyttömyyseläkettä saavien täytyy olla tarvittaessa oikeutettuja korkeampaan palkkatukeen ilman 500 päivän vaatimusta. Pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten kohdalla työllisyyspolkuun kuuluu usein palkkatuettuja jaksoja välityömarkkinoilla. Pakkatukioikeus onkin usein käytetty, kun tulee ajankohtaiseksi siirtyä avoimille työmarkkinoille. Tämä voi monen kohdalla vaikeuttaa pysyvämpää työllistymistä. Henkilöillä, joiden työllistymisen edistämisessä on käytetty palkkatukea välityömarkkinoilla, tulee olla oikeutettuja tarvittaessa palkkatukeen siirtyessään avoimille työmarkkinoille. Henkilön aktiivisuus parantaa työllistymismahdollisuuksia ei saisi johtaa toisaalla edellytysten heikkenemiseen. Esimerkiksi henkilön osallistuminen työkokeiluun voi johtaa korotettuun palkkatukeen oikeutuksen siirtymiseen kauemmaksi tulevaisuuteen. Jotta olisi mahdollista päästä tehokkaisiin ja mahdollisimman lyhyisiin työllistymispolkuihin, täytyy edellä esitetyn kaltaiset byrokratialoukut purkaa koskien mm. palkkatukea. Sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen Siirtyminen sosiaaliturvajärjestelmästä työelämään tulee olla taloudellisesti motivoivaa ja turvallista. Ajattelussa tulee siirtyä sosiaaliturva- ja työmarkkina-asemaan perustuvasta joko-tai - ajattelusta sekä-että -ajatteluun. Tulevaisuudessa henkilön saama etuus tai työmarkkinaasema ei saa estää häntä osallistumista ja antamasta kykyjensä mukaista työpanosta yhteiskunnalle. Aina on oltava taloudellisesti kannattavaa olla aktiivinen ja pyrkiä avoimille työmarkkinoille. Sosiaaliturvajärjestelmämme on analysoitava kokonaisuutena ja uudistettava siten, että palkka- ja yrittäjätulojen sekä sosiaaliturvan yhteensovittaminen on jokaisen kohdalla mahdollisimman joustavaa ja kannustavaa. 6

2. Välityömarkkinoiden kehittäminen Vammaisilla, osatyökykyisillä ja pitkäaikaistyöttömillä henkilöillä on vaikeuksia työllistyä suoraan avoimille työmarkkinoille. Tarvitaankin aktiivisia, tavoitteellisia ja tarpeista lähteviä palveluita toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi. Tehdyt panostukset palautuvat verotuloina, sosiaaliturvan säästöinä ja julkisten palveluiden matalampana kysyntänä. Työpankit ja sosiaaliset yritykset Sosiaalisten yritysten lainsäädäntöä ja toimintaa arvioidaan vuoden 2014 aikana. Samaan aikaan siirtymiä tukevaa työpankkitoimintaa pyritään laajentamaan koko maahan. Mallit ovat lähellä toisiaan. Vuoden 2004 alusta luotiin sosiaalisia yrityksiä koskeva lainsäädäntö. Sosiaalinen yritys toimii normaalien liiketaloudellisten periaatteiden mukaan, mutta tarjoaa samalla korostetusti työntekomahdollisuuksia osatyökykyisille, vammaisilla ja pitkäaikaistyöttömille. Sosiaalisen yrityksen työntekijöistä vähintään 30 prosenttia tulee kuulua oheisiin ryhmiin. Kompensaationa tästä yritykset saavat mahdollisesti palkkatukea hieman korkeammin tukitasoin ja kestoin. Sosiaalisten yritysten toiminta ei ole laajentunut odotetuissa ja toivotuissa määrin päinvastoin määrä on supistunut viime vuosina. Sosiaalisten yritysten toimintaedellytyksiä on kehitettävä, jotta avoimien työmarkkinoiden ulkopuolella pysyvämmin oleville voidaan luoda osallisuuden ja toimeentulon turvaavia työmahdollisuuksia. Työpankkeja on kokeiltu ja kehitetty vuodesta 2009 alkaen. Työpankkien toiminnan tavoitteet ovat pitkälti samat kuin sosiaalisten yritysten. Toiminnasta on kuitenkin kehitetty monipuolisempaa sekä liiketoiminnan ja siirtymien suhteen tavoitteellisempaa. Mukaan on otettu enemmän koulutuksellisia ja valmennuksellisia piirteitä (mm. oppisopimuskoulutus). Henkilöstövuokraustoiminnan, työpoolien ja ulostyöllistämisen kannustinpalkkioiden kautta toiminta on tavoitteellisempaa työpankkien ulkopuolelle, avoimille työmarkkinoille, tapahtuvan työllistymisen suhteen. Toiminnan laajuuden ja liiketoimintalähtöisyyden (mm. myynti ja alihankinta) suhteen kriteerit on niin ikään asetettu korkeammalle. Siirtymiä edistävä monipuolinen työpankkitoiminta on laajennettava koko maahan välityömarkkinoiden toimintamallina. Mukana on oltava palkitseminen avoimille työmarkkinoille työllistämisestä. 7

Työhönvalmennuksen lisääminen ja TE-palveluiden kehittäminen Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta tuli voimaan 1.1.2013. Tämä toi ensimmäistä kertaa työhönvalmennuksen lain tasolle. Lakia täydentämään tuli asetus julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta. Sekä laki että sitä täydentävä asetus edellyttävät, että työhönvalmennusta annetaan henkilölle. Valmennus on siis henkilöön sidottua. Yrityksen ei ole mahdollista hankkia työhönvalmennusta. Joustavuuden ja työllistymismahdollisuuksien olisi suotavaa, että työhönvalmennus laajennettaisiin koskemaan myös työnantajia. Samalla työhönvalmennuksesta voitaisiin tehdä vammaisten ja osatyökykyisten yrittäjyyttä tukevaa (ks. alle). Työnantajan mahdollisuudet hakea ja saada työhönvalmennusta tukisi erityisesti työsuhteessa olevien työssä pysymistä. Työhönvalmennuspalvelun myötä TE-toimistolla on tehokas paketti käytettävissä osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi. Työhönvalmennuksen rinnalla on käytettävissä palkkatuki ja työolojen järjestelytuki. Osatyökykyisten henkilöiden työnhaku- ja itse työelämävalmiuksia voidaan niin ikään tukea mm. valmennuksella ja työkokeilulla. Näistä tuleekin tuotteistaa osatyökykyisille henkilöille joustava palvelupaketti. Mahdollisuudet kasvokkain tapahtuvaan kohtaamiseen on turvattava. Vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden parissa toimivien järjestöjen tulee markkinoida ja rohkaista vammaisia ja osatyökykyisiä hyödyntämään TE-palveluita. Ammattiin valmistuvat on saatettava TE-palveluiden piiriin, mikäli heillä ei ole tiedossa työpaikkaa. Työnantajien piilotyöpaikkoja tulee lisäksi etsiä. Kuntoutuksen kokonaisuudistus Kuntoutusjärjestelmämme ammatillinen, lääkinnällinen ja sosiaalinen kuntoutus on kehittynyt viime vuosina erillisten muutosten kautta. Eri kuntoutusmuotojen tavoitteiden ja toteutuksen on pelattava paremmin yhteen niin, että asiakkaalle saadaan järkevä ja tehokas polku yksilön tarpeista lähtevään tavoitteeseen sisältäen mahdollisuuksien mukaan työllistymisen. Kuntoutus olisi usein saatava alkamaan joutavammin, aikaisemmin ja oikeahetkisemmin ilman raskaita ja pitkiä diagnoosivaiheita. Näin vaikuttavuuskin olisi nopeampaa ja saataisiin usein pienemmillä panostuksilla. Kytkös lääkinnällisen kuntoutukseen pääsyn ja vammaistuen väliltä on poistettava. Myös rahoituskanavat on saatava yksinkertaisemmiksi ja selkeämmiksi. Onkin aika pohtia kuntoutusta kokonaisuutena ja viedä kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistus maaliin. 8

3. Vammaisten ja osatyökykyisten yrittäjyyden lisääminen Yrittäjyys ja itsensä työllistäminen ovat koko ajan yleisempiä väyliä löytää oma kanava työelämäosallisuuteen. Tämä koskee myös vammaisia, osatyökykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä henkilöitä. Nämä erityisryhmät tarvitsevat kuitenkin usein tukea tässä toiminnassa. Yrittäjyys vammaisten uravaihtoehtona Yrittäjyyden ja perinteisen palkkatyön rajapinta on tullut entistä häilyvämmäksi. Toisaalta moneen työhön on tullut yrittäjämäisiä piirteitä mm. vastuun kasvun ja projektiluonteisuuden myötä. Toisaalta yksinyrittäjyys tai itsensä työllistäminen on yleistynyt yritysten ulkoistaessa osatoimintoja. Usein palkkatyö ja yrittäjyys vuorottelevat työuran aikana. Vammaisille ja osatyökykyisille henkilöillekin yrittäjyys voisi olla aiempaa useammin väylä osaamis- ja työpanoksen tarjoamiseen sekä osallisuuteen pääsemiseksi pysyvämpänä tai palkkasuhteeseen johtavana väylänä. Mahdollisista rajoitteista huolimatta toiminnan on luonnollisesti oltava potentiaalisesti liiketaloudellisesti kannattavaa. Yhtenä muotona voisi entistä useammin olla esimerkiksi osuuskuntamuotoinen (yhteis)yrittäminen, joka tarjoaa matalan kynnyksen ainakin kokeilla oman osaamisen tarjoamista lyhyissäkin projekteissa. Tarvitaan kuitenkin tietoa, miten yleistä vammaisten yrittäjyys on ja mitä erityistarpeita heillä on yrittäjyyteen liittyen. Lisäksi vammaisten henkilöiden tietoisuutta yrittäjyysväylän potentiaalista on lisättävä. Vammaisten henkilöiden taloudellisena tukena yritystoiminnan alussa on TE-toimistojen starttiraha ja Kelan elinkeinotuki. Elinkeinotuki vastaa yrittäjän tapauksessa työolosuhteiden järjestelytukea. Aloittavien vammaisten yrittäjien mentorointi Yrityskummi ja -mentorointi toiminta on yleistynyt yritystoiminnan nivelvaiheiden tukena. Toiminnan tarkoituksena on tuoda kokeneemman yrittäjän tuki tilanteisiin, joissa yritystoiminnan kehittyminen on erityisissä haasteissa. Luonnollisesti yritystoiminnan aloittaminen on yksi tällainen nivelvaihe. Yrittäjyyskasvatus on kehittynyt merkittävästi opinnoissa viime vuosina. Vanhemmilla ikäluokilla ja mahdollisesti useilla erityisryhmillä tätä kautta saavutettua osaamista ei kuitenkaan ole. Mentorointitoiminta onkin tuotava paremmin tarjolle vammaisille ja osatyökykyisille henkilöille. Mahdollisesti tarvitaan oma toimintamalli vammaisten ja osatyökykyisten yrittäjyyden mentorointiin. Yrityskummi- ja mentorointitoiminta voisi vertautua työhönvalmennuspalveluun erityisryhmien kohdalla, koska tuen tarvekin voi usein olla suurempi. Tätä kautta toiminta voisi olla samalla tavalla tuettuakin kuin työhönvalmennus. Työhönvalmennuspalvelu itsessään on mahdollistettava myös yrittäjänä toimimista aloitteleville. 9

4. Osallisuuden edellytysten parantaminen Työllistymistä ja toimintakykyä tukeva palveluverkosto on saatava yksilöllisistä tarpeista lähteväksi, tavoitteellisemmaksi ja yhtenäisemmäksi. Julkisen sektorin muunkin toiminnan on tuettava tavoitteita. Lisäksi meidän jokaisen ja työyhteisöjen on tuettava kanssaihmisiä osallisuudessa ja hyvinvoinnissa. Sosiaaliset kriteerit julkisissa hankinnoissa Julkisissa hankinnoissa voidaan käyttää sosiaalisia kriteerejä. Näillä voidaan luoda työllisyys- ja yrittäjyysmahdollisuuksia mm. vammaisille, osatyökykyisille ja pitkäaikaistyöttömille. Välillisesti näillä kriteereillä voidaan tukea paikallista välityömarkkina- ja pk-yritystoimintaa sekä markkinakilpailun toimivuutta. Kriteerien käyttöä tuleekin lisätä julkisten hankintojen kilpailutusten hankintakohteiden määrittelyssä, toimittajien soveltuvuuden arvioinnissa, tarjousten vertailussa ja hankintasopimuksissa. Mahdolliset säädöstarpeet tulee sisällyttää käynnissä olevaan hankintalain uudistamiseen. Ehjät ja tavoitteelliset palveluketjut - työkykykoordinaattori Nykyjärjestelmän seurauksena palveluihin pyrkivien joukko kuormittaa järjestelmää aiheuttaen kustannuksia monella eri suunnalla ilman, että he saavat tukea, neuvontaa tai palvelua kuntoutumisen tai työllistymisen suunnittelussa. Asiat voivat olla vireillä monella eri taholla hidastaen palveluprosessien etenemistä sekä aiheuttaen epäselvyyttä oikeudesta eri toimenpiteisiin ja toimeentuloon. Työkykykoordinaattorista on tarkoitus tehdä palveluketjun osaaja. Konseptin kehittämistyö ja toimivuuden seuraaminen on tehtävä huolella. Riittävän tiedonvaihdon on oltava mahdollista. Väliinputoamiset on estettävä ja mahdollisuudet kasvokkain tapahtuvaan kohtaamiseen turvattava. Suunniteltujen toimien on aina oltava tavoitteellisia sekä tavoitteiden toisaalta realistia, yksilön tilanteesta lähteviä. Palvelujärjestelmän on oltava koordinoitu, ja turhat päällekkäisyydet on poistettava. Järjestelmässä on varmistettava aina, että asiakas ohjautuu jatkopalveluihin. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkepäätöksenteossa on tutkittava ensin kuntoutusmahdollisuudet ja varsinkin kielteisen päätöksen kohdalla on asiakas ohjattava oikeutetun kuntoutuksen piiriin. 10

TE-toimistojen ja välityömarkkinatoimijoiden yhteistyötä on tiivistettävä. Tekemättömiä töitä on etsittävä aktiivisemmin. Työelämä- ja osaamisvalmiuksia on pystyttävä nostamaan työnantajalähtöisillä moduuleista koostuvilla täydennyskoulutuksilla. Asiakkaille on räätälöitävä avoimille työmarkkinoille tähtäävä polku sekä asiakkaan siirtymiset toimien ja työnhaun välillä on varmistettava. Asiakasta koskevien tietojenvaihdon esteet on poistettava. Pidemmällä aikavälillä yhteinen asiakasjärjestelmä on saatava aikaan esim. kuntien sosiaalitoimen, Kelan ja työhallinnon kesken. Tietoisuus ja asenteet kuntoon työelämän kehittäminen ja yhteiskuntavastuullisuus Edelleen on runsaasti tiedonpuutetta ja virheellisiä asenteita vammaisia ja osatyökykyisiä henkilöitä sekä heidän työkykyään kohtaan. Informaation levittämistä ja asenteiden muokkausta täytyy jatkaa. Tiedon lisääntyessä asenteet muuttuvat. Näin moni voi säilyttää paikkansa työelämässä ja moni voi löytää nopeasti uuden väylän takaisin työelämään ja osallisuuteen. Tiedonpuute koskee kaikkia itse vammaisia ja osatyökykyisiä henkilöitä, meitä kanssaihmisiä, työnantajia, terveydenhuollossa ja kuntoutuksessa toimivia, viranomaisia, päättäjiä, jne. Vammaiset ja osatyökykyiset henkilöt tarvitsevat tietoa mahdollisuuksista ja tuista, joita on olemassa. Työnantajien tietoisuutta potentiaalista ja työllistymisen tuista on lisättävä mm. toteutuneiden casejen avulla. Kanssaihmisten ennakkoluuloja täytyy poistaa kertomalla todellisia tarinoita mm. työkyvyn kehittymisestä, työpaikoilla tehdyistä järjestelyistä ja työhönpaluista. Usein kuva vammaisista ja osatyökykyisistä henkilöistä on hyvin kapea. Vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden kirjo on yhtä laaja kuin koko väestönkin. Kansantaloutemme on haasteiden kourissa globaalin kilpailun keskellä. Samalla nuorempien sukupolvien arvot ja odotukset työn suhteen haastavat vanhat rakenteet ja tavat toimia. Työelämää on kehitettävä ja uudistettava laajasti ei vain edelläkävijöissä lähtien jo pelkästään kilpailukyvystä ja väestön ikääntymisestä. Työllisyysaste on saatava korkeammaksi ja tuottavuuden kasvun on säilyttävä. Nämä edellyttävät työelämän laatua, työssä viihtymistä ja työkyvyn ylläpitoa. Työelämä 2020 -hanke ja muukin työelämän kehittäminen on vietävä tietoisuuden lisäämiseksi ja hyvien käytäntöjen levittämiseksi alueille ja työpaikoille. Ylätasolta on päästävä konkreettisiin uudistamiskeinoihin, jotka voidaan toteuttaa pienemmilläkin, ilman henkilöstöhallintoa toimivilla, työpaikoilla. Yrityksissä ollaan laajasti tietoisia ympäristövastuullisuudesta ja tehdään konkreettisia asioita mm. materiaali- ja energiatehokkuuden suhteen. Aivan viime aikoina on korostuneesti herätty taloudelliseen vastuullisuuteen koskien veronmaksua. Seuraavaksi on nostettava tietoisuutta sosiaalisesta vastuullisuudesta laajemminkin. Edelläkävijäyritykset panostavat jo monimuotoisiin työyhteisöihin. Moni yritys hyötyisi monimuotoisesta työyhteisöstä. Tällöin työpaikka olisi elävämpi ja viihtyisämpi sekä ilmapiirikin sitouttavampi, kannustavampi ja motivoivampi. Samalla innovaatiot ja tuottavuuden kehittäminenkin saisivat erilaisia, innovatiisia näkökulmia. 11

Liite: Kuvioita 1,6 1,4 1,2 1 0,8 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050 2060 Työllisyysaste 69 % vuonna 2025 Työllisyysaste 74 % vuonna 2025 (perusura) Työllisyysaste 79 % vuonna 2025 Elatussuhde Työmarkkinoiden polarisaatio 12

Työkyvyttömyyseläkettä saavien työkykyisten ja -haluisten potentiaali Osatyökykyisiksi luokitellut työnhakijat ja työttömät TE-palveluissa 13

Käteen jäävän tulon muutos kuukaudessa työllistyttäessä vähimmäistyökyvyttömyyseläkkeeltä tai perustyöttömyysturvalta ja asumistuelta Kelan kuntoutujat diagnoosin mukaan 14