CleanTech-alan tarjonta ja tuotteiden julkiset hankinnat Suomessa

CleanTech-alan tarjonta ja tuotteiden julkiset hankinnat Suomessa Helsinki 31.12.2012 Pekka Lith Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith Projektering och Analys Pekka Lith

2 Alkusanat Julkisten hankintojen arvoksi on laskettu Suomessa noin 35 miljardia euroa, mikä on noin viidennes bruttokansantuote bkt:sta. Julkisten hankintojen työllisyysvaikutusten arvioidaan olevan noin 200 000 henkilötyövuotta. Arvio julkisten hankintojen kokonaisarvosta ei välttämättä tarkoita sitä, että kaikki hankinnat olisivat hankintasäädösten piirissä. Hankintasäädösten ulkopuolelle putoavat esimerkiksi kansallisten kynnysarvojen alle jäävät pienhankinnat tai julkisyhteisöjen sisäiset hankinnat, joten yhtä totuutta julkisten hankintojen arvosta ei ole olemassa. Suomessa on kiinnitetty liian vähän huomiota siihen, että julkisyhteisöt (kunnat, kuntayhtymät, valtio, muut julkisoikeudelliset yksiköt) voivat omalla hankintatoiminnallaan vaikuttaa yksityisen yritystoiminnan kehittymiseen ja innovaatiotoimintaan ilman, että tarvitaan yritystoiminnan suoria rahoitustukia, verohelpotuksia tai muita erityisiä kannusteita. Innovaatiopohjaisilla julkisilla hankinnoilla voi olla suuri merkitys viranomaistoiminnan ja julkisyhteisöjen vastuulla olevan oman palvelutuotannon tuottavuuden ja vaikuttavuuden paranemiseen. Julkisyhteisöt ovat suuria asiakkaita myös toimialoilla, jotka soveltavat kestävän kehityksen mukaista energiaa säästävää ja muuta ympäristön tilaan myönteisesti vaikuttavaa energia-, ympäristö- ja tuotantoteknologiaa. Esimerkkeinä voidaan mainita kuntien tavara- ja palveluhankinnat julkisiin palvelulaitoksiin, kuten ekologisesti tuotettu ruoka ja ympäristömerkityt tuotteet, energiatehokkuus julkisissa rakennuksissa ja ympäristönäkökulmien painotus uudisrakentamisessa ja peruskorjaustoiminnassa sekä bioenergian hyväksikäyttö paikallisessa lämmöntuotannossa. Käsillä oleva raportin tarkoituksena onkin tuottaa työ- ja elinkeinoministeriölle ajantasaista tietoa ympäristöalan julkisten hankintojen määrästä, merkityksestä yrityksillä ja hankintamarkkinoiden toimivuudesta. Sen tuloksia hyödynnetään ministeriön Clean- Techin strategista ohjelmaa koskevien toimenpiteiden edistämisessä, jonka tarkoituksena on kaksinkertaistaa ympäristöalan liikevaihto kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä. Raportti on samalla jatkotyötä keväällä 2012 valmistuneelle selvitykselle innovatiivisista julkisista hankinnoista Suomen kansantaloudessa. 1 Raportissa on käsitelty aluksi myös ympäristöalan yrityksiä, yritystoiminnan laajuutta, kasvua ja profiilia tuoreimpien mahdollisten tilastotietojen valossa. Liitteissä on myös kuvaus Ruotsin ympäristöliiketoiminnasta. Peruslähteinä selvitystyössä on käytetty julkisten hankintojen ilmoituskanava HILMAan pohjautuvia tilastoja, Tilastokeskuksen kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilastoa, yritys- ja toimipaikkarekisteriä ja ympäristötilastoja. Hankintamarkkinoiden toimivuutta on tutkittu ympäristöalan yrityksille suunnatun kyselytutkimuksen avulla. Raportin on laatinut tutkija Pekka Lith (Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith 2 ). Yrityskyselyjen teknisestä suorittamisesta on vastannut Mainio Tech Oy 3. Ministeriön yhteishenkilöinä ovat toimineet CleanTechin strategisen ohjelman puolelta johtaja Mari Pantsar-Kallio ja hankesuunnittelija Juho Jokinen 1 Ks. TEM:n raportti 18/2012 (www.tem.fi). 2 Ks. www.lith.fi 3 Ks. www.mainiotech.fi

3 Sisältö Alkusanat 2 1 Tiivistelmä 4 1.1 Ympäristöalan yritystoiminta Suomessa 4 1.2 Ympäristöalan julkiset hankinnat 5 2 Ympäristöliiketoiminta kansantaloudessa 8 2.1 Toimialan tilastolliset lähtökohdat 8 2.1.1 Ympäristöliiketoiminnan ydintoimialat 8 2.1.2 Ympäristöliiketoiminnan tukitoimialat 11 2.2 Yritystoiminta ydintoimialoilla 12 2.2.1 Yritykset ja toimipaikat 12 2.2.2 Yritysten perustaminen ja vaihtuvuus 13 2.2.3 Henkilöstö ja liikevaihto 15 2.2.4 Yrityskoko ja omistajuus 16 2.2.5 Kasvuyrittäjyys päätoimialoilla 19 2.3 Bioenergia-alan yritystoiminta 22 2.3.1 Bioenergia-ala pk-toimialaraportin mukaan 22 2.3.2 Monialaisten maatilojen toiminta 24 2.4 Ympäristöalan tukitoimialojen yritystoiminta 26 2.4.1 Yritysten määrä ja toimialat 26 2.4.2 Kansainvälinen toiminta 28 3 Julkiset hankinnat ympäristöalalla 30 3.1 Hankintapelisäännöt pääpiirteittäin 30 3.1.1 Nykyiset säännökset 30 3.1.2 Hankintasäännösten uudistukset 33 3.1.3 Ympäristönäkökulmat hankinnoissa 35 3.2 Ympäristöalan julkisten hankintojen laajuus 37 3.3 Hankinnat muiden tilastolähteiden perusteella 44 3.3.1 Julkisen sektorin ympäristösuojelumenot 44 3.3.2 Kuntayhteisöjen talous- ja toimintatilastot 46 4 Julkisten hankintamarkkinoiden toimivuus 49 4.1 Hankintojen merkitys ympäristöalan yrityksille 49 4.2 Hankintatoiminnan arviointia 52 Lähteet 61 Liite 1: Ympäristöliiketoiminta Ruotsissa 62 Liite 2: Ympäristöliiketoiminnan tuoteluokitus Suomessa 67 Liite 3: Julkisten hankintojen yrityskyselyt 201 70 sivu

4 1 Tiivistelmä 1.1 Ympäristöalan yritystoiminta Suomessa Tilastokeskuksen tilastojen mukaan ympäristöliiketoiminnassa toimi vuonna 2011 noin 2 700 yritystä, joiden ympäristöalan liikevaihto oli 11,8 miljardia euroa. Summasta ympäristöalan ydintoimialoilla toimivien noin 800 yrityksen liikevaihto oli 2,8 miljardia euroa. Sivutoimisesti ympäristöalalla toimi puolestaan 1 900 yritystä, joiden liikevaihto oli 8,9 miljardia euroa. Sivutoimiset yritykset koostuvat lähinnä teollisuuden kone-, laite- ja komponenttien valmistajista, rakennusalan yrityksistä, insinööritoimistoista sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan yrityksistä. Tässä raportissa ympäristöalan ydintoimialojen liikevaihdoksi on laskettu kuitenkin Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:n ja toimialaluokituksen pohjalta arvioiden 3,6 miljardia euroa. 4 Summa perustuu kaikkien ympäristöalan ydintoimialoille luokiteltujen toimipaikkojen eikä yritysten toiminnan laajuuteen. Myös Ruotsissa tilastoviraston ympäristöliiketoiminnan tilastot pohjautuvat ensisijaisesti toimipaikkatason tietoihin. Yhteensä ydintoimialoilla toimi 2 290 yritystä ja 2 610 yritystoimipaikkaa, joiden työllisyys oli 12 300 henkilöä vuonna 2011. Uusiutuvan energian tuotannossa voi toimia lisäksi yrityksiä ja toimipaikkoja, jotka jäävät edellä mainittujen tilastojen katveeseen. TEM:n toimialaraportin mukaan pelkästään bioenergian ja muun uusiutuvan energian tuotannossa (tuulivoimalatuotanto) toimi 910 yritystä ja 1 370 yritystoimipaikkaa vuosina 2010-11. Alan työllisyys oli 6 200 henkilöä ja liikevaihto 0,9 miljardia euroa. Lisäksi Suomessa on yli 2 000 maatilaa, joissa energiatuotantoa harjoitetaan maatalouden ulkopuolisena yritystoimintana pää- tai sivutoimisesti mukaan lukien bioenergiaurakointi. Kaiken kaikkiaan ympäristöliiketoiminnan arvo voi nousta maassamme runsaaseen 13 miljardiin euroon, kun eri tilastolähteiden tuottamia lukuja summataan yhteen. Suomen yritysten kokonaisliikevaihdosta ympäristöalan liikevaihto oli noin 3-4 prosenttia ilman alkutuotannon toimialoja vuonna 2011. Yrityksiä ja yritystoimipaikkoja ympäristöalalla on noin 8 000. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Ruotsissa ympäristöliiketoiminnan arvoksi on laskettu noin 28 miljardia euroa vuonna 2011. Samanaikaisesti naapurimaassamme oli runsaat 15 000 ympäristöalan yritystoimipaikkaa. Jos tarkastellaan ydintoimialojen yritystoimintaa, havaitaan, että ympäristöalan työllisyys lisääntyi 15 prosenttia vuosina 2007-11. Liikevaihto kasvoi nimellisesti yksitoista prosenttia. Alan työllisyyden ja liikevaihdon kasvu on ollut huomattavasti nopeampaa kuin koko yritystoiminnassa keskimäärin. Ympäristöalalla on myös keskiarvoa jonkin verran enemmän kasvuyrityksiä, joskin kasvuyritysten suhteellinen osuus yrityskannasta on vähentynyt 2010-luvulla. Myös vuotta 2012 koskevat ennakkotiedot osoittavat, että ympäristöalan liikevaihdon kasvu on hidastumassa. Henkilöstöllä mitattuna 90 prosenttia ydintoimialojen yrityksistä koostui vuonna 2011 alle kymmenen henkilön mikroyrityksistä, mutta niiden osuus alan työllisyydestä jää kolmannekseen. Pienet ja keskisuuret 10-249 henkilön yritykset työllistävät yli 50 pro- 4 Ks. Raportin taulukko 1: Ympäristöliiketoiminnan ydintoimialat toimialaluokituksen (Nace 2008) mukaan.

5 senttia ydintoimialoilla toimivien yritysten henkilöstöstä. Suurten yritysten osuus alan työllisyydestä on melko pieni. Tosin muodollisesti itsenäisiin oikeushenkilöihin (yhtiöihin) nojautuvat tarkastelut eivät ota huomioon konserneihin, kuten kuntakonserneihin kuuluvien yritysten merkitystä markkinoilla. 1.2 Ympäristöalan julkiset hankinnat Julkisten hankintojen arvo Julkisten hankintojen ilmoituskanava HILMAn hankinta- ja jälki-ilmoituksiin perustuvien tilastotietojen mukaan ympäristöalan julkisten hankintojen arvo nousi noin 540 miljoonaa euroon vuonna 2011. Summa muodostaa noin 4-5 prosenttia ympäristöalan laskennallisesta liikevaihdosta sekä arviolta vajaa kaksi prosenttia julkisten hankintojen laskennallisesta kokonaismäärästä EU:n tilastotoimisto Eurostatin mukaan. Tosin HIL- MAan perustuvat arviot sisältävät ainoastaan EU:n hankintadirektiivien ja kansallisten hankintasäännösten piiriin kuuluvat hankinnat. Hankintasäännösten ulkopuolella ovat esimerkiksi alle kansallisten kynnysarvojen jäävät pienhankinnat ja julkisyhteisöjen sisäiset hankinnat. Merkittävä osa varsinkin erityisalojen, kuten energialaitosten ja vesi- ja jätevesilaitosten hankinnoista jää kokonaan hankintasäännösten ulkopuolelle. Ensinnäkin erityisaloja ei säädellä hankintalain vaan erityisalojen hankintalain perusteella eikä erityisaloilla tunneta kansallisia kynnysarvoja. Erityisaloihin kuuluvat hankinnat on kilpailutettava avoimesti vain, jos ne ylittävät varsin korkealle tasolle asettuvat EU:n kynnysarvot. Toiseksi osa erityisalojen hankinnoista on hankintasäännösten ulkopuolelle, koska julkisyhteisöjen liikelaitosten ja yhtiöitettyjen palvelulaitosten tuotannosta on tullut avoimilla markkinoilla kilpailevaa liiketoimintaa. Erityisalojen hankintalaki antaa myös mahdollisuuden hakea vapautusta lain soveltamisalasta. Erityisalojen hankintalakia ei sovelleta myöskään energiahuoltoon liittyvän energian tai sen tuottamiseen tarvittavien energiaraaka-aineiden (polttoaineet) hankintoihin. Siksi energialaitosten mittavat raakaainehankinnat eivät tilastoidu HILMA-järjestelmään. Täydentäviä tietoja ympäristöalojen julkisten hankintojen teoreettisesta kokonaisarvosta voidaan saada muun muassa Tilastokeskuksen kuntien ja kuntayhtymien taloustilastojen perusteella. Vuonna 2011 kunnallisten ympäristö-, jätevesi- ja jätehuollon yhteenlasketut materiaali- ja palveluostot käyttötalouteen olivat vajaat 440 miljoonaa euroa. Summa käsittää myös yhtiöitetyt palvelulaitokset, joiden hankinnat on arvioitu suhteuttamalla hankintojen liikevaihto-osuus kunnallisissa liikelaitoksissa vastaavilla toimialoilla toimivien kuntayhtiöiden liikevaihtoon. Kunnallisissa energialaitoksissa materiaali- ja palveluostojen laskennallinen arvo kohosi lähes 2,9 miljardiin euroon, mikä johtuu energialaitosten suurista energiaraaka-aineen ostoista. Merkittävä osa kunnallisten ympäristö-, jätevesi- ja jätehuollon laitosten ja pääosa energialaitosten ostoista oman organisaation ulkopuolelta ei silti kuulu hankintasäännösten soveltamisalan piiriin, minkä ohella ostoihin sisältyy kuntayhteisöjen sisäisiä hankintoja. Lisäksi kuntayhteisöjen talous- ja toimintatilastoihin pohjautuvat luvut kuvaavat vuotuisia rahavirtoja eivätkä hankintapäätöksiä.

6 Hankinnat hankintayksikkötyypeittäin ja lajeittain Hankintasäännösten mukaisista HILMAn hankinta- ja jälki-ilmoituksista kootut tilastot muodostavat selkeimmän peruslähteen ympäristöalan julkisten hankintojen rakenteelliselle tarkastelulle. Ympäristöalan hankintoja koskevista ilmoituksista ja niiden toteutuneesta tai ennakoidusta arvosta yli 80 prosenttia oli kuntien, kuntayhtymien, kunnallisten liikelaitosten tai yhtiöiden tekemiä vuonna 2011. Pelkästään liikelaitosten ja kuntayhtiöiden osuus hankintojen arvosta oli lähes 50 prosenttia. Valtio-organisaation ja muiden hankintayksiköiden osuus jäi alle viidennekseen. Hankintoja koskevien ilmoitusten arvosta palvelut muodostivat miltei 60 prosenttia. Suurimman toimialaryhmän muodostivat viemäröintiin, jätteen keruuseen, kuljetukseen tai käsittelyyn, puhtaanapitoon, ympäristöasioiden hallintaan, ympäristösuojeluun, saastumisen seurantaan ja ennallistamiseen liittyvät palvelut. Toinen tärkeä toimialaryhmä koostui osaamisintensiivisistä liike-elämän KIBS-palveluista, kuten teknisen alan suunnittelupalveluista ja ympäristöalan tutkimus- ja kehittämispalveluista. Rakennusurakoita ilmoitusten arvosta oli kolmannes. Rakennuskohteita olivat jäteasemat, jäteveden puhdistamot, viemärit ja viemäriverkostot, biolämpökeskukset, biokaasulaitokset ja biokaasun jakeluputkistot, aurinkopaneelija maalämpöurakat sekä pilaantuneen maan kunnostukset. Julkisten rakennusurakoiden arvoa alentaa tilastollisesti se, että alle 150 000 euroa maksavat talojen ja maa- ja vesirakennelmien korjaus- ja kunnossapitotyöt (rakennustekniset työt), lvis-asennustyöt, konetyöt, yms. konetyöt eivät kuuluvat hankintasäännösten ja hankintojen avoimen ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Materiaalihankintoja oli ilmoitusten määrästä ainoastaan alle kymmenesosa. Materiaalihankintoihin kuuluu investointihyödykkeitä, kuten teollisuuskoneita, kuljetusvälineitä, sähkökoneita ja laitteita ja suurissa erissä ostettuja käyttötalouden tuotteita, kuten puhdistusvälineitä, muovi-, kumi- ja muita kemiallisia tuotteita. Materiaalihankintojen arvo on suhteellisen pieni muun muassa siksi, että monet hankintalain alaiset pienhankinnat ja erityisaloihin luettavien laitosten hankinnat jäävät kynnysarvojen alapuolella tai ne eivät kuulu lähtökohtaisesta hankintasäännösten piiriin. Lisäksi julkisen organisaation ulkopuolisten palveluostojen, kuten korjaus-, kunnossapito- ja huoltotöiden sekä toimintojen kokonaan ulkoistamisen määrällä voi olla merkittävä vaikutus materiaalihankintojen määrään. Esimerkiksi mitä vähemmän julkinen organisaatio suorittaa välttämättömiä rakennusten, rakennelmien tai erityislaitteiden kunnossapito- ja huoltotöitä (vuosikorjaukset, yms.) omalla henkilökunnalla, sitä vähemmän tarvitsee ostaa omassa toiminnassa tarvittavia koneita ja laitteita, kuljetusvälineitä tai muita tavaroita, tarvikkeita tai aineita. Hankintamarkkinoiden toimivuus Julkisten hankinnat muodostavat huomattavalle osalle ympäristöalan yrityksiä tärkeän tai melko tärkeän markkina-alueen. Pääosa yrityksistä uskoo hankintojen lisääntyvän ainakin jonkin verran seuraavan viiden vuoden aikana. Näkemykset perustuvat TEM:in joulukuussa 2012 tekemien yrityskyselyjen tuloksiin. Kasvupotentiaali liittyy muun muassa energian tuotantoon uusiutuvista energialähteistä, tutkimus- ja kehittämistoi-

7 mintaan sekä fossiilisten energialähteiden käytön vähentämiseen muussa kuin varsinaisessa energiatuotannossa (uusiomateriaalit, polttoaineet). Yritysten mielestä julkiset hankinnat eivät kuitenkaan edistä uusien toimintamallien ja teknologioiden käyttöönottoa parhaalla mahdollisella tavalla. Valitut hankintamenettelyt, tarjouspyyntöjen heikko taso ja puutteet hankintahenkilöstön osaamisessa ovat syynä siihen, että hinnan merkitys korostuu laadullisten kilpailutekijöiden kustannuksella. Kouluarvosanoilla mitattuna yritykset antoivat hankintayksilöille hankintamarkkinoiden toimivuudesta välttävän ja tyydyttävän rajamaille asettuvan keskiarvon, joka oli valtiolla hieman parempi (6,91) kuin kuntayhteisöissä (6,53). Julkisissa hankinnoissa tulisi siirtyä entistä enemmän uusien ratkaisujen etsimiseen sen sijaan, että tyydytään vain olemassa oleviin toteutustapoihin ja tekniikoihin. Asiaa edesauttaisi kaksivaiheisen kilpailullisen neuvottelumenettelyn käyttöönottoa aiempaa useimmissa tapauksissa, sillä hankintayksiköt eivät useinkaan tiedä, millaisia uusia toimintamalleja ja teknologioita markkinoilla on tarjolla. Uusien menetelmien ja toimintatapojen korostaminen voisi lisätä nuorten kasvuhakuisten yritysten mahdollisuuksia ja halua osallistua julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin. Pienten yritysten mahdollisuuksia pärjätä tarjouskilpailuissa voi heikentää se, että toimittajan valinnassa painottuvat tekniset ja taloudelliset voimavarat, aiemmat referenssit ja yrityksen tunnettavuus, mikä suosii suuria toimittajia uusien ja pienten yritysten kustannuksella. Yrityskyselyissä ehdotettiin kevyitä hankintamenettelyjä ja pilottityyppisiä hankkeita, joissa pienet yritykset, joilla ei ole riittävästi voimavaroja osallistua suuriin hankintakilpailuihin, pääsisivät esittelemään osaamistaan sekä saisivat referenssejä ja kokemuksia toimintansa kehittämiseen. Ruotsin mallin mukainen palvelualoiteoikeus voisi olla yksi väline, joka edistäisi innovatiivisuutta julkisyhteisöjen toiminnassa sekä lisäisi julkisyhteisöjen ja ympäristöalan yritysten välistä yhteistyötä. Palvelualoitetta koskeva keskustelu alkoi vuoden 2012 kunnallisvaalien myötä Suomessakin. Menettely voisi kannustaa yrityksiä kehittämään julkiseen palvelutuotantoon sopivia toimintatapoja ja lisäisi niiden kiinnostusta julkisia hankintoja kohtaan. Aloiteoikeus tarjoaisi myös yhden vaihtoehdon raskaille valtakunnallisille ympäristöalan kehittämisohjelmille. Aloiteoikeuden käyttöönotolle ei ole olemassa lainsäädännöllisiä esteitä, jos se tapahtuu vapaaehtoisuuden pohjalta esimerkiksi kunnan etukäteen rajaamissa toiminnoissa. Palvelualoiteoikeus ei tarkoita välitöntä sopimussuhteen syntymistä aloitteentekijän ja julkisen organisaation kesken, mutta organisaation tehtävänä olisi vastaanottaa saapuvat aloitteet sekä käsitellä ne päätöksentekoelimissään. Hyväksytty palvelualoite voi kuitenkin johtaa hankinnan kilpailuttamiseen, mutta aivan yhtä julkisessa organisaatiossa voidaan päätyä vaihtoehtoon, että mitään ei tapahdu. Yritykset haluavat myös enemmän avoimuutta julkiseen hankintatoimeen. Ensinnäkin valtion ja kuntayhteisöjen kannattaisi omissa hankintastrategioissaan kertoa ja määritellä aiempaa paremmin, mikä on niiden kilpailuttamispolitiikka. Yrityskyselyissä ehdotettiin yrityksille ja julkisen alan toimijoille keskustelu- tai koulutustilaisuuksia, joissa voitaisiin täsmentää ja yhtenäistää hankintaprosesseja ja pelisääntöjä. Toisaalta Internetiin voitaisiin luoda CleanTech -markkinointikanava, jossa alan yritykset voisivat esittäytyä ja julkisyhteisöt kertoa tekemistään hankinnoista.

2 Ympäristöliiketoiminta kansantaloudessa 2.1 Toimialan tilastolliset lähtökohdat 2.1.1 Ympäristöliiketoiminnan ydintoimialat 8 Ympäristöliiketoiminnassa toimivat yritykset voidaan jakaa tilastollisesti kahteen ryhmään, joita ovat ydintoimialojen yritykset ja ympäristöalan tukitoimialojen yritykset. Ydintoimialojen yritykset (end-of-pipe alat) voidaan tunnistaa pääosin virallisen toimialaluokituksen avulla. Ne toimivat ympäristöaloilla, joilla pyritään käytännössä ennaltaehkäisemään tai korjaamaan ympäristövahinkoja. Ydintoimialoihin luetaan myös bioenergia-alan yritystoiminta. Ala on uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa energian tuotantoa, jossa raaka-aineina käytetään muun muassa kasvien biomassoja, yhdyskuntajätteitä sekä maatalouden ja teollisuuden tuotannosta syntyviä jätteitä ja kierrätysmateriaalia. Muista ydintoimialoista poiketen bioenergia-alan yrityksiä on vaikea tunnistaa virallisen toimialaluokituksen avulla. Ympäristöalan tukitoimialoilla toimivat yritykset tuottavat usein sivutoimisesti investointihyödykkeitä ja tavara- ja palveluvälituotteita toisille yrityksille, julkisyhteisöille ja kotitalouksille, joiden avulla on mahdollista säästää uusiutuvia luonnonvaroja, tehostaa energian käyttöä, pienentää maaperän, veden ja ilman ympäristövahinkoja. Näitä yrityksiä on liki mahdotonta tunnistaa toimialaluokituksen avulla. Tilastokeskuksen mukaan ympäristöliiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka liittyy ympäristön pilaantumista estävään 5 tai luonnonvaroja säästävään tuotantoon. 6 Ympäristöteknologia on osa ympäristöliiketoimintaa. Ympäristöliiketoiminta voi olla tietyn yrityksen pää- ja sivutoimintaa. Ympäristöliiketoiminta ei ole oma toimialansa, vaan toiminta on hajaantunut useaan eri viralliseen toimialaluokkaan (Nace 2008). Tilastokeskuksessa ympäristöliiketoimintatilasto on osa ympäristötilinpidon (SEEA) kehikkoa, joka tarkastelee ympäristön ja talouden vuorovaikutusta. Vaihtoehtoisia termejä ovat CleanTech-toimiala, energia- ja ympäristöliiketoiminta tai vihreä talous. EK:n ympäristöfoorumin mukaan ympäristöliiketoiminnan piiriin voidaan lukea kaikki yritykset, jotka tarjoavat ratkaisujaan asiakkaittensa ympäristöhaasteisiin sekä luonnonvarojen ja energian säästöön. Varsinaisesti CleanTech-toiminnalla 7 tarkoitetaan puhtaan tekniikan tuotantoa, eli tuotteita, tekniikoita ja palveluja, jotka tuotantoprosessissaan tai käytössään aiheuttavat vaihtoehtojaan vähemmän haittaa ympäristölle ja kuluttavat vähemmän luonnonvaroja. Ympäristöliiketoimintaa on käsitelty kaksi kertaa TEM:n yrittäjyyskatsauksissa vuosina 2010 ja 2012. Niissä ympäristöliiketoiminta on jaettu varsinaisilla ympäristöaloilla toimiviin ydinyrityksiin (end of pipe -alat) sekä tukitoimialoilla toimiviin yrityksiin (support -yritykset) hyödyntäen Tilastokeskuksessa käytettyä ympäristöalan tuoteluokitusta, 5 Ympäristön pilaantumista estävä tuotanto sisältää tuotteita, tekniikoita tai palveluita jotka kohdistuvat ilman, maaperän ja veden vaurioihin sekä jätteisiin, meluun, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonmaisemiin liittyviin ongelmiin. Tällainen tuotanto voi olla toiminnaltaan (tai liittyä toimintaan), joka on mittausta, seurantaa, ennaltaehkäisyä, käsittelyä, korjaamista, tutkimusta, kehittämistä tai asian tietoiseksi tekemistä. 6 Luonnonvaroja säästävä tuotanto sisältää tuotteita, tekniikoita tai palveluita, jotka kohdistuvat luonnonvarojen säästämiseen ja niiden tehokkaaseen käyttöön joko tuotantoprosessissa tai käyttöprosessissa. Tällainen tuotanto voi olla toiminnaltaan (tai liittyä toimintaan), joka on mittausta, seurantaa, ennaltaehkäisyä, käytön vähentämistä, uudelleenkäyttöä, kierrätystä, korjaamista, ennallistamista, tutkimusta, kehittämistä tai asian tietoiseksi tekemistä. 7 Lyhennys englanninkielisestä sanasta clean technology.

9 ympäristöliiketoiminnan tilastoja ja Ruotsin tilastoviraston (Statistiska Centralbyrån SCB) tuottamia tilastoja ympäristöliiketoiminnasta. Alan moninaisuutta kuvaa osuvasti Tilastokeskuksen käyttämä tuoteluokitus: 8 - ulkoilman ja ilmansuojelu kasvihuonepäästöjä vähentämällä - ulkoilman ja ilmansuojelu muilla keinoin - jätevesien käsittely - jätehuolto - maaperän sekä pohja- ja pintavesien suojelu ja puhdistus - melun ja tärinän torjunta - luonnon monimuotoisuuden ja maiseman suojelu - säteilyltä suojaaminen - ympäristösuojeluun liittyvä tutkimus- ja kehittämistoiminta - muut ympäristön suojeluun liittyvät tuotteet - vesivarojen hallinta - energiantuotanto uusiutuvista energialähteistä - lämmön ja energian tehokas käyttö - fossiilisten energialähteiden käytön vähentäminen - uusiutumattomien luonnonvarojen säästäminen - luonnonvarojen säästämiseen liittyvä tutkimus- ja kehittämistoiminta - muut luonnonvarojen hallintaan liittyvät tuotteet. Edellä mainitun tuoteluokituksen ja virallisen toimialaluokituksen (Nace 2008) avulla voidaan määritellä tiettyjä toimialoja, joihin tilastoituja yrityksiä ja toimipaikkoja voidaan kutsua ydintoimialoilla toimiviksi tavaroiden ja palvelujen tuottajiksi. Näillä toimialoilla liikevaihto kokonaisuudessaan tai valtaosa siitä kertyy ympäristöliiketoiminnasta (Taulukko 1). Ydintoimialoja edustaville yrityksille on tyypillistä, että ne tuottavat palveluja tai niillä on hallussaan teknologiaa, joilla pyritään käytännön tasolla torjumaan tai ennaltaehkäisemään ympäristövahinkoja. Taulukko 1 Ympäristöliiketoiminnan ydintoimialat toimialaluokituksen (Nace 2008) mukaan (Lähde: Tilastokeskus; Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith) Toimialakoodi Toimialan nimi (Nace 2008) 35111 Sähkön tuotanto vesi- ja tuulivoimalla 37000 Viemäri- ja jätevesihuolto 38110 Tavanomaisen jätteen keruu 38120 Ongelmajätteen keruu 38210 Tavanomaisen jätteen käsittely ja loppusijoitus 38220 Ongelmajätteen käsittely, loppusijoitus ja hävittäminen 38310 Romujen purkaminen 38320 Lajiteltujen materiaalien kierrätys 39000 Maaperän ja vesistöjen kunnostus ja muut ympäristönhuoltopalvelut 43291 Lämpö-, ääni- ja tärinäeristeiden asennus 46770 Jätteen ja romun tukkukauppa 81291 Katujen ja teiden puhtaanapito 81300 Maisemanhoitopalvelut 8 Ks. tarkemmin LIITE 1: Ympäristöliiketoiminnan tuoteluokitus.

10 Ydintoimialojen yrityksissä liikevaihto kertyy kokonaisuudessaan tai valtaosaltaan ympäristöliiketoiminnasta. Myös yritysten henkilöstö työllistyy ympäristöliiketoiminnassa. Tilastollisesti toiminnan laajuutta on kuitenkin paljon järkevämpää tarkastella toimipaikkatasolta kuin yritystasolta, sillä osa osaamisalan ydintoimialoille luokitelluista yrityksistä on monitoimipaikkaisia ja monitoimialaisia. Vastaavasti päätoimialaltaan muita osaamisaloja edustavilla yrityksillä voi olla yritystoimipaikkoja, jotka kuuluvat ympäristöliiketoiminnan ydintoimialoihin. Virallisen toimialaluokituksen avulla ei tavoiteta kaikkia ympäristöalan ydintoimialoilla toimivia yrityksiä. Yksi keskeinen osaamisala on bioenergian tuotanto, joka on osa uusiutuvista energialähteistä tapahtuvaa energian tuotantoa. 9 Määritelmällisesti bioenergia on biopolttoaineista tuotettua energiaa, jota saadaan metsissä, soilla ja pelloilla kasvaneista biomassoista sekä yhdyskuntien, maatalouden ja teollisuuden energian tuotantoon soveltuvista orgaanisista jätteistä. Alan merkitystä korostaa se, että uusiutuvan energian käyttö on liki 30 prosenttia valtakunnan energiankulutuksesta. Bioenergian tuotanto on kytkeytynyt maatalouteen ja metsä- ja puutalouteen (metsätalous ja teollisuus), joka sisältää laveasti ymmärrettynä alaan liittyvät tukitoimialat, kuten koneiden ja laitteiden valmistuksen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja suunnitteluja konsulttipalvelut). Bioenergia syntyy sivutuotteena esimerkiksi metsäteollisuuden tuotantoprosesseissa (sellutuotanto), mutta pääosa alan yrityksistä on pieniä mikroyrityksiä ja monialaisia maatiloja. Monialaisia maatiloja ovat tilat, joissa harjoitetaan perinteisen alkutuotannon lisäksi muuta yritystoimintaa. Maatiloilla tapahtuvan bioenergian tuotannon merkitystä on vaikea arvioida tilastollisesti, sillä vain osalla tiloista maatalouden ulkopuolinen toiminta on yhtiöitetty erilliseksi elinkeinoverolain (EVL) alaiseksi toiminnaksi. 10 Yritystoiminta on usein kytköksissä tilalla harjoitettavaan maatalouteen ja siihen käytetään maatilan kalustoa, rakennuksia ja tuotteita. Vaikka muu yritystoiminta on maatiloilla liikevaihdolla tai henkilötyövuosina mitattuna pientä, se voi muodostaa maatiloilla kokonaisuuden kannalta merkityksellisen osan maatilanharjoittajien tuloista. Tässä raportissa bioenergian tuotantoa tarkastellaan tilastollisesti kahden perusaineiston avulla. Ensimmäinen lähdeaineisto pohjautuu TEM:n vuoden 2012 lopussa valmistuneeseen uusiutuvaa energia-alaa koskevaan toimialaraporttiin, jota kutsuttiin aiemmin nimellä bioenergia-alan toimialaraportti. 11 Nyttemmin toimialaraportia on täydennetty tuulivoima-alan yritystoiminnalla. Toimialaraportin ulkopuolelle on jäänyt pääosa maatiloilla tapahtuvasta energian tuotannosta, josta on saatu tilastoja Maa- ja metsätalousministeriö MMM:n Tietopalvelukeskus Tike:stä. 9 Uusiutuvilla energialähteillä tarkoitetaan aurinko-, tuuli-, vesi- ja bioenergiaa, maalämpöä sekä aalloista ja vuoroveden liikkeistä saatavaa energiaa. 10 Muuta yritystoimintaa verotetaan usein maatilatalouden verolain (MVL) mukaan. Käytännössä Suomessa ei ole selkeää sääntöä siitä, milloin monialaisen maatilan muu yritystoiminta kuuluu EVL:n tai MLV:n alaisuuteen. Esimerkiksi rakentamista ja teollista toimintaa verotetaan usein EVL:n mukaan, mutta palveluja, energiantuotantoa ja koneurakointia verotetaan yleensä MVL:n mukaan. Vaikka muu yritystoiminta olisikin eriytetty maatiloilla omaksi toiminnaksi, bioenergia-alan yritysten tunnistaminen olisi Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:n perusteella lähes mahdoton tehtävä. 11 Alm, Markku: Uusiutuva energia, 2012 (www.toimialaraportit.fi).

11 2.1.2 Ympäristöliiketoiminnan tukitoimialat Ydintoimialojen lisäksi ympäristöalalla toimii lukuisa joukko muiden toimialojen palvelu- ja jalostusalojen support-yrityksiä (tukitoimialojen yritykset), jotka toimivat ympäristöalalla vaihtelevassa määrin. Joukossa on pieniä ja keskisuuriakin yrityksiä, joiden liikevaihdosta merkittävä osa kertyy ympäristöalalta, mutta useissa tapauksissa tukitoimialojen yritykset toimivat osaamisalalla vain osittain. Harvalukuisten suurten yritysten merkitys ympäristöalalla voi olla huomattava, vaikka niiden omasta liikevaihdosta pääosa syntyisi muusta liiketoiminnasta. Ympäristöteknologian yritykset Tukitoimialojen yritykset ovat usein energia- ja ympäristöteknologian kone-, laite- ja yms. tuotevalmistajia ja ympäristöalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan harjoittajia ja erityisaloihin liittyvien osaamispalvelujen tuottajia. Ne tuottavat toisille yrityksille kuten tuotantolaitoksille, julkisyhteisöille tai yksityisille kotitalouksille käytännön välineitä ja tietämystä 12 maaperän, veden ja ilman ympäristövahinkojen pienentämiseksi, uusiutumattomien luonnonvarojen säästämiseksi ja energian käytön tehostamiseksi. Niiden asiakkaita ovat myös ympäristöalan ydinyritykset. Ympäristöteknologia voidaan määritellä ETAP:in (Environmental Technologies Action Plan for the European Union) käsitteen perusteella. Sen mukaan ympäristöteknologioita ovat teknologiat, jotka aiheuttavat vähemmän haitallisia ympäristövaikutuksia kuin vaihtoehtoinen teknologia. Osaamisalakohtaisesti teknologia-alueet voivat liittyä energiahuoltoon, vesiin, ilmansuojeluun, jätteiden käsittelyyn ja kierrätykseen maaperän suojeluun ja puhtaaseen ekotehokkaaseen tuotantoon. Teknologia-alueiden sisältä löytyy edelleen muun muassa bio- ja nanotekniikkaa. 13 Ympäristöteknologian yrityksiä on mahdotonta selvittää virallisen toimialaluokituksen (Nace) avulla, vaan ne on tunnistettava muulla tavoin. Tässä raportissa yhtenä lähtökohtana pidetään Tilastokeskuksen tilastoja sivutoimisesta ympäristöliiketoiminnasta. Sivutoiminen liiketoiminta koostuu Tilastokeskuksen tilastoissa pääosin teollisuuden yrityksistä. 14 Tosin vuoden 2011 tilastoissa sivutoimisen ympäristöliiketoiminnan kuvausta on laajennettu rakentamiseen ja palvelualoille. 15 Tilastoja sivutoimisesta ympäristöliiketoiminnasta on laadittu vuodesta 2009 lukien. Ympäristöliiketoiminnan yrityksiin kuuluu lisäksi koti- ja ulkomaankauppaa käyviä tukku- ja vähittäiskaupan yrityksiä, jotka myyvät sähkötarvikkeita, teollisuuden koneita ja laitteita ja LVI-laitteita ja tarvikkeita. Tukku- ja vähittäiskaupassa pääosa liikevaih- 12 Teknologiatuottajien tuotos kanavoituu muiden talousyksiköiden investointihyödykkeiksi ja välituotteiksi, jotka koostuvat muun muassa energia- ja ympäristöteknologiaan liittyvistä koneista, laitteista, tavaroista, osaamisintensiivisistä palveluista sekä palveluja ja fyysisiä hyödykkeitä sisältävistä kokonaisuuksista tai järjestelmistä. 13 Sitra: Ympäristöteknologioiden ennakointi, 2006. 14 Teollisuudessa sivutoimista ympäristöliiketoimintaa on metsäteollisuudessa, kumi- ja muovituotteiden, metallirakenteiden, keskuslämmityskattiloiden yms. metallituotteiden valmistuksessa, sähkömoottorien, sähkönjakelu- ja tarkkailulaitteiden ja muiden sähkölaitteiden valmistuksessa, mittaus-, tarkkailu- ja navigointilaitteiden yms. elektroniikkatuotteiden valmistuksessa sekä erilaisten teollisuuden erikoiskoneiden valmistuksessa (konepajateollisuus). 15 Rakennusalalla esimerkkejä löytyy yleisten jakeluverkkojen rakentamisesta, vesirakentamisesta, rakennusten ja rakennelmien purusta, rakennuspaikan valmistelutöistä ja LVIS-töistä. Palvelualoilla keskeiset ympäristöalan osaamisintensiivisten palvelujen tuottajat löytyvät teknisten palvelujen tuottajista (insinööritoimistot), teknisestä testauksen ja analysoinnin toimialalta sekä luonnontieteen ja tekniikan tutkimuksen ja kehittämisen toimialalta.

12 dosta koostuu kauppatavaroiden välityksestä, joskin osalla yrityksistä voi olla omaa asennus- ja muuta palvelutoimintaa. Ympäristöteknologialla tuote-, kone- ja laitevalmistajien liikevaihdon ja kaupan alan yritysten liikevaihdon laskeminen yhteen voi aiheuttaa kuitenkin tilastollista harhaa. Tilastollinen harha johtuu kahdenkertaisesta laskennasta, sillä kaupassa merkittävä osa liikevaihdosta muodostuu kauppatavaroiden välityksestä tuottajilta loppukäyttäjille, jossa kaupan alan yrityksen oman palvelun osuus on pieni. Vastaavanlaista kahdenkertaista laskentaa voi syntyä myös rakentamisessa ja ympäristöteknologiatuotteita valmistavassa teollisuudessa, jos alihankintaketjut ovat pitkiä. Tästä syystä ympäristöliiketoiminnan kansantaloudellisen merkityksen arvioinnissa kannattaisi käyttää liikevaihdon rinnalla myös muita mittareita, kuten jalostusarvoa tai työllisyyttä. 2.2 Yritystoiminta ydintoimialoilla 16 Ympäristöalan ydintoimialoilla toimi yhteensä noin 2 290 yritystä ja 2 610 yritystoimipaikkaa vuonna 2011. Toimipaikat työllistivät 12 300 henkeä ja niiden liikevaihto oli 3,6 miljardia euroa. Suurimpia alatoimialoja ovat työllisyydellä mitattuna jätteen keruu, käsittely ja loppusijoitus sekä lämpö- ja yms. eristeiden asennus. Huolimatta taloudellisesti epävarmoista ajoista ydintoimialojen työllisyys lisääntyi 15 prosenttia ja liikevaihto yksitoista prosenttia vuosina 2007-11. Voimakkaasti kasvaneita aloja olivat viemäri- ja jätevesihuolto. Ennakkotietojen mukaan liikevaihdon kasvuvauhti oli kuitenkin laskusuunnassa vuonna 2012. Henkilöstöllä mitattuna ympäristöalan ydinyrityksistä noin 90 prosenttia kuuluu alle kymmenen henkilön mikroyrityksiin. Suuriin konserneihin kuuluvat yritykset muodostavat kuitenkin merkittävän osuuden toimialaryhmän työllisyydestä ja liikevaihdosta. Ympäristöalalla on myös keskimääräistä enemmän kasvuyrityksiä. 2.2.1 Yritykset ja toimipaikat Ympäristöalan ydintoimialojen (end-of-pipe -alat) yritykset on määritelty edellä (luku 2.1.1). Ydintoimialojen yritykset eroavat bioenergia-alalla ja tukitoimialoilla toimivista ympäristöalan yrityksistä siten, että niistä voidaan saada suoraan tilastoja Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:stä jopa tarkimman mahdollisen toimialaluokituksen tasolla (ks. Taulukko 1). Vuonna 2011 ydintoimialoilla toimi YTR:n tilastojen mukaan noin 2 285 ympäristöalan yritystä, mikä oli 0,9 prosenttia yrityskannastamme ilman alkutuotannon yrityksiä (Taulukko 2). Yritysten määrä supistui ydintoimialoilla 60 tilastoyksiköllä vuosina 2007-11. Eniten yritykset vähenivät jätteen ja romun tukkukaupassa sekä jätteen keruussa, jossa jätekuljetuksen perheyrityksiä on lopettanut toimintansa yrittäjien eläkkeelle siirtymisen, konkurssin, yrityskaupan tai muun syyn takia. Sen sijaan yritysten määrä on lisääntynyt viemäri- ja vesihuollossa, mikä on seurausta kunnallisten laitosten yhtiöittämisestä. Yritykset lisääntyivät myös sähkön tuotannossa tuuli- ja vesivoimalla, maisemanhoitohoitopalveluissa ja materiaalin kierrätyksessä. 16 Tässä luvussa kuvauksen kohteena ovat ne ympäristöalan ydintoimialat pois lukien bioenergia-ala, joista voidaan saada toimialakohtaista tietoa tilastoviranomaisten tuottamista tilastoista. Bioenergia-alan yritystoimintaa, joka kuuluu myös ympäristöalan ydintoimialoihin, kuvataan jäljempänä luvussa 2.3.

13 Yritystoimipaikkoja oli ympäristöalan ydintoimialoilla 2 609 vuonna 2011, mikä oli 1,14 toimipaikkaa yritystä kohden laskettuna. 17 Myös yritystoimipaikkojen määrä on supistunut vuosina 2007-11, mutta vähennys oli paljon pienempi kuin yritysten puolella. Erot yritysten ja toimipaikkojen määrän kehityksessä olivat suuria varsinkin jätteen keruussa ja käsittelyssä. Näillä toimialoilla yhtä yritystä kohden oli 1,40 toimipaikkaa vuonna 2011. Monitoimipaikkaisten yritysten määrän lisääntyminen kertoo yrityskoon kasvusta ja yritystoiminnan keskittymisestä (Taulukko 2). Taulukko 2 Ympäristöalan ydintoimialojen yritykset ja toimipaikat 2011 (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Yrityksiä 2011, lkm 2.2.2 Yritysten perustaminen ja vaihtuvuus Muutos 2009-11, lkm Toimipaikkoja 2011, lkm Sähkön tuotanto vesi- ja tuulivoimalla 67 13 124 13 Viemäri- ja jätevesihuolto 147 +50 160 +51 Jätteen keruu 246-35 325-17 Jätteen käsittely ja loppusijoitus 124-27 193-7 Materiaalien kierrätys 114 +13 182 +21 Maaperän ja vesistön kunnostus yms. 44 +5 50 2 Lämpö- ja yms. eristeiden asennus 271-27 279-29 Jätteen ja romun tukkukauppa 335-50 354-51 Katujen ja teiden puhtaanapito 341-26 345-26 Maisemanhoitopalvelut 596 24 597 23 Yhteensä 2285-60 2609-20 Muutos 2009-11, lkm Toimintansa aloittaneita ja lopettaneita yrityksiä koskevat tiedot perustuvat Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin YTR tilastoihin. Tulkinnassa tulee ottaa huomioon se, että yritysten aloitus- ja lopetustiedot ovat osin hallinnollisia sisältäen yritysten niin sanottuja epäaitoja liiketoiminnan aloituksia ja lopetuksia. Osalla aloittaneista yrityksistä tuotannontekijät ja suhteet markkinoihin eivät siis ole täysin uusia. Uusyrittäjyys on tilastollisesti hankala määrittelykysymys, sillä huomattava osa aitojen uusien yritysten perustajista on sarja- ja portfolioyrittäjiä. Tilastokeskuksen YTR:n tilastoissa yritys merkitään aloittaneeksi pääsääntöisesti silloin, kun siitä tulee arvonlisäverovelvollinen tai työnantaja. Yritys voi kirjautua tilastoon aloittaneeksi myös yhtiöittämisen ja fuusion seurauksena tai toiminimimuotoisen yrityksen muuttuessa yhtiömuotoiseksi, jolloin se saa uuden yritystunnuksen. Yritys katsotaan lopettaneeksi, kun se lakkaa toimimasta sekä työnantajana että arvonlisäverovelvollisena, ja vanha yritystunnus lopetetaan. Toimintansa lopettaneeksi yritys voidaan katsoa myös silloin, kun se sulautuu toiseen yritykseen. 18 17 Toimipaikka on yhden yrityksen omistama, yhdessä paikassa sijaitseva ja pääasiassa yhdenlaisia tavaroita tai palveluja tuottava yksikkö. Jokaisella yrityksellä on vähintään yksi toimipaikka, suurimmilla niitä on satoja ja ne voivat sijaita eri puolilla maata. Arviolta 95 prosenttia Suomen yrityksistä on yksitoimipaikkaisia, mutta monitoimipaikkaisten suurten yritysten osuus maamme yritysten henkilöstöstä ja liikevaihdosta on merkittävä. 18 Yli 18 kuukauden toimimattomuuden jälkeen aktivoituva yritys määritetään uudestaan aloittaneeksi ja edeltävä lopetustieto jää voimaan. Mikäli lopettaneeksi merkitty yritys aktivoituu ennen 18 kuukauden ajan täyttymistä, lopetustieto kumotaan ja yritys katsotaan toimivaksi koko ajanjaksolla. Aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten tilasto kattaa myös kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksesta arvonlisäverovelvollisia yrityksiä. Sen ulkopuolelle jäävät säätiöt, aatteelliset

14 Ympäristöalan ydintoimialoilla toimintansa aloittaneiden määrä on vaihdellut noin 180-330 yrityksen välillä vuosina 2005-2011. Yritysten nettolisäys (aloittaneet miinus lopettaneet) kasvoi vuoteen 2007 saakka. Kansantalouden suhdannekäänne näkyi vuonna 2008, jolloin yritysten nettolisäys putosi nollaan, kun toimintansa aloittaneiden määrä väheni ja lopettaneiden yritysten määrä kasvoi edellisvuosia ripeämmin (Kuvio 1). Aloittaneiden yritysten määrä kääntyi kuitenkin kasvuun vuonna 2009 ja taantumaa edeltänyt taso saavutettiin jo seuraavana vuonna. Yritysten määrän suhteellisen hidas kasvu on aiheuttanut, että yrityskannan vaihtuvuus on ollut ympäristöalalla viime vuosina pienempää kuin koko alkutuotannon ulkopuolisessa yritystoiminnassa keskimäärin. Vain maaperän ja vesistöjen kunnostuksessa, materiaalien kierrätyksessä ja maisemanhoitopalveluissa vaihtuvuus oli keskiarvoa suurempaa 2009-11. Yritysten määrän nettolisäys oli noin yksitoista prosenttia yrityskannasta. jätteen keruun ja lämpö-, ääni- ja tärinäeristeiden asennuksen toimialoilla yritysten nettolisäys on pudonnut negatiiviseksi (Taulukko 3). Ekonomistien mukaan yritysten vaihtuvuus on osoitus kansantaloutta eteenpäin vievästä muutosvoimasta. Yrityskannan uusiutuminen heijastaa parhaimmillaan koko talouden uudistumiskykyä ja innovatiivisuutta, mikä on kilpailukyvyn perusta. Yrityskannan vaihtuvuus liittyy läheisesti innovaatioihin, jotka ovat tärkein tuottavuuden kasvutekijä. Tällä ei tarkoiteta pelkästään tuotantoteknologiaa, vaan myös uusia innovatiivisia tuotteita ja palveluja, uudenlaista työn organisointia, edistyksellisiä työolosuhteita tai uusia liiketoimintamalleja ja ansaitsemistapoja. Yleisenä kehityssuuntana on, että viime vuosikymmeninä yritysten kasvu ja kehitys on tullut entistä turbulentimmaksi. Lisääntyvä kansainvälinen kilpailu, nopea tekninen kehitys, talouden rakennemuutos perinteisistä tuotteista huipputeknologiaan ja palveluihin, tuotantotapojen muuttuminen ja talouden sääntelyn purkaminen ovat kaikki lisänneet yrityskannan vaihtuvuutta. Vaihtuvuutta voivat lisätä suhdannevaihtelut ja ulkoiset tekijät, kuten lainsäädännössä tapahtuvat muutokset, joiden seurauksena uusille yrittäjille ja toimialoille on syntynyt kasvualustaa. Suomessa vaihtuvuutta ja työn tuottavuutta lisäsi merkittävästi 1990-luvulla talouslama, jolloin tehottomien yritysten poistuminen markkinoilta antoi tilaa uusien elinkelpoisten yritysten kasvulle ja toimialojen uudelleen järjestäytymiselle. Samansuuntainen kehitys voi toistua meneillään olevan taloudellisen matalasuhdanteen seurauksena. Vaihtuvuuden vaikutukset näkyvät nopeasti työmarkkinoilla, joissa tapahtuvat muutokset voivat olla dramaattisemmat kuin muutokset yritys- ja toimialarakenteissa, mikäli muutoksia ei haluta estää vanhoja rakenteita tukemalla. Asiaa on mitattu työpaikkojen vaihtuvuutena. Tällä tarkoitetaan summaa syntyneistä työpaikoista niissä yrityksissä, jotka ovat lisänneet työvoimaansa ja hävinneistä työpaikoista niissä yrityksissä, jotka ovat vähentäneet työvoimaansa. Työpaikkojen vaihtuvuus on tärkeä tekijä teknisessä kehityksessä ja tuottavuuden nousussa. Uudet työpaikat edustavat yleensä korkeampaa teknologiaa ja niiden työntekijät ovat koulutetumpia, kun taasen häviävillä työpaikoilla on yleensä tehottomampi teknologia ja vähemmän koulutettuja työntekijöitä. yhdistykset, julkiset viranomaiset ja uskonnolliset yhteisöt. Tilastoon sisältyvät valtion liikelaitokset mutta eivät kuntien liikelaitokset.

15 Kuvio 1 Ympäristöalan ydintoimialojen aloittaneet ja lopettaneet yritykset 2005-2011, yritysten lkm (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Taulukko 3 Ympäristöalan ydintoimialojen aloittaneet ja lopettaneet yritykset yrityskannasta ja yrityskannan vaihtuvuus 2009-11, prosenttia (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisterin, Tilastokeskus). Aloittaneet/yrityskanta, % Lopettaneet/yrityskanta, % Nettolisäys/yrityskanta, % Vaihtuvuus, % Maaperän ja vesistön kunnostus yms. 48,4 22,6 25,8 71,0 Materiaalien kierrätys 39,5 24,3 15,1 63,8 Maisemanhoitopalvelut 35,3 14,7 20,6 50,0 Viemäri- ja jätevesihuolto 33,8 11,4 22,4 45,1 Lämpö- ja yms. eristeiden asennus 20,5 23,0-2,5 43,5 Katujen ja teiden puhtaanapito 25,1 16,7 8,4 41,8 Sähkön tuotanto vesi- ja tuulivoimalla 38,8 1,5 37,3 40,3 Jätteen ja romun tukkukauppa 17,9 13,9 4,1 31,8 Jätteen käsittely ja loppusijoitus 12,8 11,3 1,4 24,2 Jätteen keruu 6,5 13,6 20,1-7,2 Ympäristöalat yhteensä 26,6 15,3 11,3 41,9 Yritystoiminta yhteensä 27,9 20,7 7,1 48,6 2.2.3 Henkilöstö ja liikevaihto Ympäristöalan yritystoimipaikkojen henkilöstö oli Tilastokeskuksen YTR:n mukaan 12 300 henkilöä ja liikevaihto 3,6 miljardia euroa vuonna 2011. Alan työllisyys lisääntyi 15 prosenttia (noin 1 100 henkilöä) vuosina 2007-11. Liikevaihto nousi nimellisesti yksitoista prosenttia. Ympäristöalalla työllisyyden ja liikevaihdon kasvu on ollut huomattavasti ripeämpää kuin yritystoiminnassa keskimäärin, mutta kehitys on poikennut

16 alatoimialoilla toisistaan. 19 Ripeintä kehitys on ollut viemäri- ja jätehuollossa sekä katujen ja teiden puhtaanapidossa (Taulukko 4) Viemäri- ja jätevesihuollossa nopea kasvu on osin tilastollista, mikä johtuu kunnallisten toimintojen yhtiöittämisestä. Kasvuprosentit olivat melko korkeita myös jätteen keruussa, käsittelyssä ja loppusijoituksessa sekä maaperän ja vesistön kunnostuksessa. Hitainta kehitys oli rakennusten ja rakennelmien lämpö-, ääni- ja tärinäeristystöissä, mikä on seurausta rakennustoiminnan hiljenemisestä 2000-luvun nousukauden jälkeen. Lisäksi liikevaihto on alentunut jätteen ja romun tukkukaupassa ja materiaalien kierrätyksessä, vaikka toimialojen työllisyys on kohentunut. Tilastokeskuksen liiketoiminnan suhdannekuvaajiin perustuvien ennakkoarvioiden mukaan voidaan päätellä, että monien ydintoimialojen liikevaihto on lähtenyt laskuun vuonna 2012. Jätteen keruussa käsittelyssä ja loppusijoituksessa liikevaihdon arvioidaan pienenevän noin kaksi prosenttia ja maaperän ja vesistöjen kunnostuksessa noin yksitoista prosenttia. Liikevaihdon arvellaan lisääntyvän vain viemäri- ja jätevesihuollon päätoimialalla. 20 Ennakkoarviot perustuvat liikevaihdon kehitykseen vuoden 2012 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana. Taulukko 4 Toimipaikkojen henkilöstö ja liikevaihto ympäristöalan ydintoimialoilla 2007-11 (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Henkilöstö, lkm Liikevaihto, 1 000 euroa Henkilöstön kasvu 2007-11, % Liikevaihdon kasvu 2007-11, % Sähkön tuotanto vesi- ja tuulivoimalla 209 304 932 8,3 6,2 Viemäri- ja jätevesihuolto 565 146 116 32,3 103,2 Jätteen keruu 2 901 500 261 12,6 20,2 Jätteen käsittely ja loppusijoitus 1 521 559 086 20,9 47,7 Materiaalien kierrätys 1 457 635 487 20,5-11,1 Maaperän ja vesistön kunnostus yms. 337 81 475 21,7 38,3 Lämpö- ja yms. eristeiden asennus 1 655 204 105-11,3-15,6 Jätteen ja romun tukkukauppa 1 023 747 201 2,0-17,0 Katujen ja teiden puhtaanapito 997 240 412 110,8 385,7 Maisemanhoitopalvelut 1 639 188 361 23,1 34,2 Yhteensä 12 302 3 607 436 15,7 10,7 2.2.4 Yrityskoko ja omistajuus Ympäristöalan ydintoimialoilla lähes 58 prosenttia yrityksistä työllisti alle kaksi henkilöä vuosityöllisyyden käsitteellä mitattuna vuonna 2011. Yrityksistä 2-9 henkilöä työllistäviä pientyönantajia oli kolmannes. Alle 10 henkilön mikroyritykset työllistivät yhteensä kolmanneksen ydintoimialojen henkilöstöstä. Keskisuuria ja suuria yrityksiä oli vain 29, mutta niiden osuus työllisyydestä nousi 35 prosenttiin (Kuvio 2). Useimmilla ympäristöaloilla 2-9 henkilön pientyönantajat olivat kuitenkin suurin yritysten kokoluokka henkilöstön kokonaismäärällä laskettuna. 19 Vuosina 2007-11 Suomen kaikkien yritysten henkilöstö lisääntyi Tilastokeskuksen YTR:n mukaan vain 0,4 prosentin. Liikevaihto kasvoi nimellisesti 2,7 prosenttia. 20 Jätteen keruu, käsittely, loppusijoitus ja materiaalien kierrätys (tol 38) kattaa seuraavat alatoimialat: jätteen keruu (tol 381), jätteen käsittely ja loppusijoitus (tol 382) sekä materiaalien kierrätys (tol 383).

17 Keskittynein toimiala oli Tilastokeskuksen YTR:n mukaan sähkön tuotanto vesi- ja tuulivoimalla, jossa yhdellä yrityksellä oli 70 prosentin markkinaosuus. Toiseksi keskittyneimpiä toimialoja ovat materiaalien kierrätys, jossa yhdellä yrityksellä on 46 prosentin markkinaosuus. Seuraavan oli jätteenkäsittely ja loppusijoituksen toimiala, jossa kahdella suurimmalla yrityksellä on 40 prosentin markkinaosuus työllisyydellä mitattuna. Voidaan kuitenkin todeta, että ympäristöala ei ole kovin keskittynyt toimiala, jos lähtökohtana ovat muodollisesti itsenäiset yritykset. Kuvio 2 Ympäristöalan ydintoimialojen yritykset henkilöstö kokoluokittain 2011, prosenttia yrityksistä ja henkilöstöstä (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Konserneihin kuuluvat yritykset Jos tarkastelun kohteena ovat ympäristöalan päätoimialoilla 21 toimivat yritysryhmittymät (konsernit), saadaan yritystoiminnan keskittymisestä toisenlainen käsitys kuin tarkasteltaessa yritystoimintaan osallistuvia oikeushenkilöitä (yhtiöitä), joista osa on ainoastaan muodollisesti itsenäisiä konserniyrityksiä (emo- ja tytäryritykset). Määritelmällisesti konserni on taloudellinen kokonaisuus, jossa emoyrityksellä on yksin tai yhdessä muiden samaan konserniin kuuluvien yritysten kanssa määräämisvalta yhdessä tai useammassa muussa yrityksessä (tytäryritys). Määräämisvalta voi syntyä silloin, kun yhtiöllä on yli puolet omistetun yrityksen osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai omistavalla yrityksellä on oikeus nimittää tai erottaa enemmistö omistetun yhtiön hallituksesta. Konserniyrityksiä voivat olla osake- ja henkilöyhtiöt, osuuskunnat ja muut liiketoimintaa harjoittavat yhteisöt. Vastaavasti kunta voi muodostaa tytäryhtiöineen konsernin. Konsernin teoreettinen käsite on todellisuudessa laveampi kuin lainsäädännön mukaan. Määräämisvalta ei ole siis sidottu omistajan oikeudelliseen muotoon. 22 21 Päätoimialoja ovat viemäri- ja jätevesihuolto (Nace 37), jätteen keruu, käsittely, loppusijoitus ja materiaalien kierrätys (Nace 38) ja maaperän ja vesistöjen kunnostus (Nace 39). Muut ympäristöalan toimialat jäävät tässä tarkastelun ulkopuolelle (Nace:t 35111, 43291, 4677, 81291 ja 813). 22 Konsernikokonaisuus voi muodostua yhtä hyvin yksityisen henkilön ympärille. Periaatteessa valtiokin muodostaa virastojen, liikelaitosten ja valtionyhtiöiden kanssa yhden suuren konsernikokonaisuuden.

18 Tilastokeskuksen YTR:n mukaan konserneihin kuului vuonna 2011 vain 61 ympäristöalan päätoimialoilla toimivaa yritystä, mutta konserniyritykset (emo- ja tytäryhtiöt) työllistivät 2 670 henkeä, eli 46 prosenttia päätoimialojen henkilöstöstä ja niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 1,3 miljardia (Kuvio 3). 23 Tilastokeskuksen konsernirekisterin tilastoja tulkittaessa kannattaa ottaa huomioon, että ne sisältävät ilman konsernirakennetta Suomessa toimivat ulkomaiset yritykset, mutta niiden ulkopuolelle jää kokonaan joukko pieniä konserneja, jotka eivät laadi konsernitilinpäätöstä. Kuvio 3 Konserneihin kuuluvat yritykset ympäristöalan päätoimialoilla (Nace:t 37-39) 2011, prosenttia (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Omistajatyyppi Ympäristöalan päätoimialojen 24 ydinyrityksistä yksityisiä kotimaisia oli Tilastokeskuksen YTR:n mukaan yli 70 prosenttia (617 yritystä). Ulkomaalaisomisteisia yrityksiä oli vain seitsemän, mutta niiden osuus ydintoimialojen työllisyydestä oli lähes kymmenen prosenttia. Ulkomaalaistaustaisilla yrityksillä tarkoitetaan Tilastokeskuksen YTR:ssä yrityksiä, joiden omistuksesta tai äänivallasta yli 50 prosenttia on suoraan tai välillisesti yhden ulkomaisen tahon hallussa. Ulkomaisten yritysten merkitys ei ole kuitenkaan viime vuosina kasvanut ympäristöaloilla. Sen sijaan julkisyhteisöjen omistamien yritysten määrä ja markkinaosuus on lisääntynyt 2000-luvulla. Vuonna 2011 ympäristöalan toimi 51 valtion ja kuntien omistamaa yhtiötä, jotka työllistivät runsaat 1 100 henkilöä. Päätoimialojen työllisyydestä julkisyhteisöjen omistamat yritykset muodostivat miltei viidenneksen. Osuus on yli kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa. Julkisyhteisöillä on vahva asema viemäri- ja jätevesihuollossa sekä jätteenkäsittelyssä ja loppusijoituksessa, joissa on tapahtunut kunnallisten laitosten yhtiöittämistä ja yritysten uusperustantaa (Kuvio 4). 23 YTR:n tilastot sisältävät yritykset, jotka ovat kuuluneet konserneihin tilastovuoden viimeisenä päivänä. Tässä liikevaihtotiedot kuvaavat Suomessa toimivien konserniyritysten summatietoja. Ne eivät vastaa konsernitilinpäätöksissä ilmoitettua konsolidoitua liikevaihtoa, johon sisältyy myös ulkomainen liikevaihto. 24 Päätoimialoja ovat viemäri- ja jätevesihuolto (tol 37), jätteen keruu, käsittely, loppusijoitus ja materiaalien kierrätys (tol 38) ja maaperän ja vesistöjen kunnostus (tol 39). Muut ympäristöalan toimialat jäävät tässä tarkastelun ulkopuolelle (tol:it 35111, 43291, 4677, 81291 ja 813).

19 YTR:n tilastot eivät sisällä kunnallisia liikelaitoksia. Tilastokeskuksen kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilastojen mukaan Suomessa oli jätehuollossa vuonna 2011 kuitenkin yksi kuntayhtymien 25 ja neljä kuntien (Oulu, Turku, Rauma ja Uusikaupunki) omistamaa eriytettyä liikelaitosta. Liikelaitosten yhteenlaskettu liikevaihto oli 25 miljoonaa euroa. Lisäksi eriytettyjen liikelaitosten ulkopuolisen toiminnan käyttökustannukset (toimintamenot plus poistot ja arvonalentumiset plus vyörytyserät) olivat kunta-alalla 156 miljoonaa euroa vuonna 2011. Kuvio 4 Ympäristöalan päätoimialojen (Nace:t 37-39) yritykset omistajatyypeittäin 2007-11, osuus toimialan työllisyydestä, prosenttia (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). 2.2.5 Kasvuyrittäjyys ympäristöalan päätoimialoilla Yrittäjien tai yritysten määrän arviointi ei luonnollisesti tavoita täysin niitä yrittäjyyteen liittyviä seikkoja, joita pidetään talouskehityksen kannalta tärkeänä. Vähintään yhtä tärkeää on, että yritykset kasvavat, toisin sanoen luovat uusia työpaikkoja ja toisaalta ovat innovatiivisia uusien tuotteiden, liiketoimintamallien, palveluprosessien sekä tuotantomenetelmien luomisessa. Tilastotiedot näistä ulottuvuuksista antavat pessimistisemmän kuvan yrittäjyyden tilasta maassamme kuin yritysten määrän nettolisäystä kuvaavat sinänsä myönteiset luvut 1990- ja 2000-luvuilla. 26 Suomessa yritysrakenteen murheenkryyninä on pula kaikista mikroyrityksiä suuremmista pienistä ja keskisuurista 10-249 henkeä työllistävistä yrityksistä, joita on vain 6-7 prosenttia yrityskannasta. Kasvuhakuiset pk-yritykset olivat alihankkijoina tärkeitä myös suurten yritysten liiketoiminnalle. Osasyynä kasvavien pk-yritysten pieneen määrään on se, että monet suomalaiset perustaja-omistajayrittäjät luopuvat yrityksestään melko varhaisessa vaiheessa saatuaan sopivan tarjouksen. Ostajina ovat usein suuret koti- ja ulkomaalaistaustaiset yritykset. 25 Keski-Suomen Jätehuollon liikelaitoskuntayhtymä. 26 Työ- ja elinkeinoministeriö: Yrittäjyyskatsaus 2010.

20 Jotta maamme voisi menestyä maapalloistuvassa kilpailussa, tarvitsemme innovatiivisia kansantalouden tuottavuutta parantavia kasvuyrityksiä moninkertaisen määrän nykyiseen verrattuna. Ne edistävät rakennemuutosta ja vahvistavat sitä kautta kansantalouden elinvoimaisuutta ja tuovat verotuloja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen ja edelleen rakentamiseen. Uudet innovaatiot 27 ovat Suomen kansantalouden kohtalonkysymyksiä väestön ikääntyessä, ikäluokkien pienentyessä ja kansainvälisen kilpailun kiristyessä uusien kehittyvien maiden toimesta. Liiketaloustieteen mukaan yrityksen kasvu ilmenee muun muassa yrityksen markkinaosuuden kasvuna tai markkina-alueen laajenemisena (geneerinen kasvu), liiketoiminnan kehittymisenä uusille urille (diversifiointi) taikka yrityksen kasvuna yritysostojen ja fuusioiden kautta. Reaalitaloudessa kasvu perustuu yrityskohtaisiin kilpailuetuihin, joita kilpailijoiden on vaikea kopioida ja joista asiakkaiden on vaikea luopua. Erilaisia kasvuyrityksiä on paljon, ja esimerkiksi palveluyritysten kasvu ei välttämättä selity samoilla tekijöillä kuin kasvu jalostusaloilla. 28 Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että yrityksen kasvuun vaikuttavat ainakin kolme yrityksen sisäistä asiaa: yrityksen organisaation ja yrittäjän ominaisuudet sekä yrityksen kasvuun ja johtamiseen liittyvät strategiat. Organisaation ominaisuuksilla viitataan yrityksen kasvutarpeeseen, toimialaan ja kasvuun tarvittaviin voimavaroihin. Esimerkiksi kaikilla pienillä aloittavilla yrityksillä ei ole riittävästi nopeaan orgaaniseen kasvuun tarvittavia henkilöstö- ja taloudellisia voimavaroja tai uskottavuutta markkinoilla asiakkaiden tai rahoittajien mielestä. Avuksi tulevat silloin aloittavien yritysten viralliset ja epäviralliset verkostosuhteet ja niiden kautta tulevat suuremmat voimavarat. Verkottuminen muiden yritysten ja yhteistyö asiakkaiden kanssa edistää innovaatioita ja antaa pienelle, uudelle yritykselle tarpeellisia voimavaroja. Luonnollisesti yritykset, jotka ovat syntyneet yritys- ja omistusjärjestelyjen kautta vanhoista yrityksistä, voivat päästä paremmin alkuun kuin puhtaalta pöydältä aloittavat aidosti uudet yritykset, koska vanhoilla yrityksillä on useimmiten tuotannontekijät, markkinat ja asiakkaat valmiina. Keskeisiä kasvuyrityksen ominaisuuksia ovat yrittäjien ja yrityksen johdon halu luoda ja tunnistaa uusia taloudellisia mahdollisuuksia, valmius kohdata kovaa kilpailua ja ottaa taloudellisia ja muita henkilökohtaisia riskejä. Riskinottovalmius tarkoittaa usein varmojen markkinoiden ja hyväksi havaittujen palvelujen tai tuotteiden hylkäämistä. Taustalla on valistunut näkemys markkinoiden tai markkina-alueen ostovoiman kehityksestä, asiakkaiden uusista tai muuttuvista tarpeista taikka kehittyvän teknologian ja osaamisen antamista uusista mahdollisuuksista. Kasvuyritykset tilastollisesti Kasvuhakuisuus ei takaa luonnollisesti kasvun toteutumista, vaan se kuvastaa yrityskyselyihin vastanneiden yritysjohtajien ja vastuuhenkilöiden omia toiveita tai näkemyksiä edustamansa yrityksen tavoitteista. Koska pyrkimykset eivät välttämättä toteudu, on 27 Innovaatioita voivat olla esimerkiksi uusi tuote, palvelu, liiketoimintamalli, teknologia, uusi toimintatapa, uudentyyppinen työn organisointi tai edistykselliset työolosuhteet. 28 Eroja on myös samoilla toimialoilla toimivien yritysten välillä. Yritysten erilaisuus voimavarojen, toimintaiän ja liiketoimintamallin suhteen vaikuttavat kasvumahdollisuuksiin onnekkaasta ajoituksesta puhumattakaan. Ilmiön monimuotoisuudesta kertoo se, että kasvu voi tapahtua yritysryppäiden tai verkottumisen kautta.