Ihmiskaupan uhrin tunnistaminen ja auttaminen Tampereen toimintamalli Luonnos
1 Tampereen toimintamalli Ihmiskaupan uhrin tunnistaminen ja auttaminen Mukana kehittämässä ovat olleet Tampereen kaupungin sosiaalityö, Pro-tukipiste, Rikosuhripäivystys, Naisten Suojakoti, Tampereen ensi- ja turvakoti ja Pirkanmaan poliisilaitos. Toimintamallin tavoitteena on madaltaa ihmiskaupan uhrien tunnistamiskynnystä ja helpottaa ilmiön tunnistamista. Tavoitteena on myös tehdä kriisiauttamisen vaiheista mahdollisimman selkeitä, huomioiden samalla uhrien oikeudet. Toimintamallin tarkoituksena on luoda eri toimijoista koostuva yhteistyöverkosto, joka mahdollistaa saumattoman yhteistyön epäillyn ihmiskaupan uhrin tunnistamisessa ja tarvittaessa auttamisjärjestelmään ohjaamisessa. Toimintamallin hyödyt: Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen Tampereella kehittyy. Toimintamalli takaa uhrilähtöisyyden toteutumisen tunnistusvaiheessa. Selkeät toiminta- ja vastuualueet vähentävät ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen käytettävää aikaa sekä toimijoiden tuntemaa epävarmuutta. Ihmiskaupan uhrien tukipalveluihin erikoistuneiden henkilöiden nimeäminen ja koulutus vähentävät päällekkäistoimintaa, mikä säästää myös taloudellisia resursseja kunnassa. Mallin avulla varaudutaan tulevaan, sillä ihmiskaupparikollisuuden on ennustettu lisääntyvän MITÄ ON IHMISKAUPPA Ihmiskauppa on vakava rikos. Se on toisen ihmisen hyväksikäyttöä, haavoittuvuuden hyödyntämistä tai kontrollointia. Uhriksi voi joutua niin ulkomaalainen kuin Suomen kansalainenkin, nainen, mies tai lapsi. Uhrin liikkumisvapautta ja valinnanmahdollisuuksia, oikeutta asioida ja toimia itsenäisesti yhteiskunnassa on voitu rajoittaa. Tämä on tehty uhkailemalla, painostamalla, alistamalla, häpäisemällä tai velkaannuttamalla. Alistaja on
2 voinut hyödyntää läheistä suhdettaan uhriin tai käyttää henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Usein uhka kohdistuu suoraan uhriin, mutta myös hänen perhettään tai omaisiaan voidaan uhkailla. Ihmiskaupalla on erilaisia ilmenemismuotoja: Ihmiskaupan uhri on voitu pakottaa prostituutioon, hän on voinut joutua toimimaan seksiteollisuudessa tai seksiviihteessä tai ihmiskauppaan voi liittyä muuta seksuaalista hyväksikäyttöä. Ihmiskauppa voi olla myös muuhun työhön pakottamista. Uhrilla voidaan teettää kohtuuttoman pitkiä työpäiviä ilman vapaa-aikaa, työstä saatu palkka voi olla liian alhainen ja työtehtävistä ja työskentelyolosuhteista on voitu valehdella. Ihmiskauppa voi olla myös avioliittoon tai adoptioon pakottamista, kerjäämiseen tai rikollisuuteen pakottamista tai ihmiselimillä ja -kudoksella käytävää kauppaa. Ihmiskaupan oikeudellinen sääntely Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, joita ovat: YK:n Palermon sopimus ihmiskauppaa koskeva lisäsopimus (2000), YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja, joka koskee lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa (2002) sekä EU:n direktiivi (2011) ihmiskaupan torjunnasta. Lisäksi Suomi on allekirjoittanut Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (2005). Sopimuksessa korostetaan etenkin ihmiskaupan uhrien asemaa ja tunnistamista. Se velvoittaa sopijavaltioita järjestämään ihmiskaupan uhreiksi uskotuille henkilöille (art. 12 kohdat 1 ja 2) toimeentulon, majoituksen, psykologisen ja aineellisen tuen, kiireellisen sairaanhoidon, käännös- ja tulkkauspalvelut sekä uhrien laillisista oikeuksista ja heidän käytettävissään olevista palveluista tiedottamisen uhrin ymmärtämällä kielellä. Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisen johdosta Suomi joutuu tarkistamaan myös kansallista ihmiskauppaa koskevaa lainsäädäntöään. Sisäministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan esityksen ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan lainsäädännön kehittämisestä. Esityksen on määrä valmistua lokakuussa 2013. Vuonna 2004 rikoslain 25 lukuun säädettiin erillinen ihmiskauppasäännös, joka pitää sisällään velvoitteet koskien ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa sekä muut vapauteen kohdistuvat rikokset.
3 Auttamisjärjestelmä: Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän koordinoinnista, ylläpidosta ja kehittämisestä vastaa valtion ylläpitämä Joutsenon vastaanottokeskus. Ihmiskaupan uhrit, joilla on kotikunta, ovat kunnallisten peruspalveluiden piirissä. Ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa tehdään Suomessa jatkuvaa yhteistyötä erilaisten toimijoiden, viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välillä. Uhrilla on oikeus saada apua. Ihmiskaupan uhreilla on oikeus saada apua ja suojelua. Auttamisjärjestelmään pääsemiseksi pelkkä epäilys ihmiskaupan uhriksi joutumisesta riittää. Ihmiskaupan uhrien auttaminen voi sisältää majoituksen, sosiaali- ja terveyspalveluita, oikeudellista neuvontaa ja avustamista, turvallisuusjärjestelyitä ja muita uhrin tarvitsemia tukitoimia. Tukitoimista sovitaan yhdessä uhrin kanssa, eikä niitä anneta vasten uhrin tahtoa. Tuen järjestämisessä huomioidaan yksilölliset tarpeet ja turvallisuus. Joutsenon vastaanottokeskuksen johtaja päättää henkilön ottamisesta auttamisjärjestelmään. Tampereen toimintamalli Prosessikaavio liitteenä. Epäily uhriutumisesta: Kuka tahansa voi kohdata henkilön, joka mahdollisesti on joutunut ihmiskaupparikoksen uhriksi. Tunnistustahoja voivat olla mm. yksityinen kansalainen, poliisi, seurakunnan työntekijä, terveydenhuollon työntekijä, aluehallintoviranomainen, ammattiliitot, sosiaaliviranomainen, etsivä työ ja useita muita tahoja.(liite 1 ihmiskaupan tunnistaminen, pikaohje KRP) Kun epäily henkilön uhriutumisesta syntyy, on ensimmäiseksi varmistettava asumisolosuhteiden ja sosiaalisen verkoston turvallisuus, järjestettävä perustoimeentulo ja ravinto sekä selvitettävä akuutti terveydenhuollon tarve.
4 Jos uhri on vaarassa, eikä hänellä ole paikkaa, jossa hän voi turvallisesti oleskella, niin tunnistava taho on suoraan yhteydessä Sosiaalipäivystykseen. Päivystävät sosiaalityöntekijät järjestävät uhrille turvallisen väliaikaisen paikan asua esimerkiksi Ensi- ja turvakodille. Tunnistava taho voi olla myös yhteydessä Tampereen Protukipisteeseen (esim. prostituution ollessa kyseessä) tai Rikosuhripäivystykseen, joiden kautta uhrin asioiden selvittäminen alkaa tarvittaessa yhteistyössä Sosiaalipäivystyksen kanssa. Mikäli uhri on valmis kertomaan tarinansa poliisille jo tunnistusvaiheessa, uhria tulee neuvoa ja tukea yhteydenotossa poliisiin. Huom! Alaikäisestä uhrista ihmiskaupan tunnistava taho tekee aina välittömästi lastensuojeluilmoituksen Sosiaalipäivystykseen, joka tekee turvaamistoimenpiteenä kiireellisen sijoituksen lastensuojelun sijaishuoltopaikkaan. Kun asuminen ja akuutti palvelun tarve on selvitetty, sovitaan yhdessä Sosiaalipäivystyksen, Pro-tukipisteen, Rikosuhripäivystyksen tai muun sovitun tahon kanssa siitä, kuka aloittaa tilanteen kartoituksen uhriksi epäilyn kanssa. Jatkotyöskentely pitää sisällään haastattelun, missä sovitaan mahdollisesta auttamisjärjestelmään hakeutumisesta, sekä kartoitetaan muu tarvittava tuki. Tässä vaiheessa uhria haastatellaan (tarvittaessa tulkin kanssa) sekä kerrotaan auttamisjärjestelmästä, oikeudesta saada erilaisia tukia ja palveluja, sekä keskustellaan rikosilmoituksen tekemisestä poliisille. Haastattelija on heti yhteydessä auttamisjärjestelmään Joutsenon vastaanottokeskukseen kertoen mahdollisesta epäilystä, konsultoiden ja sopien asioiden etenemisestä. Huom! Haastattelu ja jatkotyöskentely etenevät uhrin ehdoin ja toivein. Jatkotyöskentelyvaihe kestänee 1 5 vrk, jonka jälkeen tehdään uhrin niin halutessa hakemus Joutsenon vastaanottokeskukseen auttamisjärjestelmään pääsemiseksi. Päätöstä odoteltaessa uhri asuu asumispalvelussa tai muualla sovitusti. Jos asiakas ei halua hakea auttamisjärjestelmään, häntä avustetaan Sosiaalipäivystyksestä kotimatkalle yleisen käytännön mukaisesti. Jos henkilö hakee ja hänet hyväksytään auttamisjärjestelmään, tehdään yhdessä uhrin/asiakkaan kanssa konkreettinen tukisuunnitelma (mitä, missä, ketkä). Uhrin jäädessä asumaan Tampereelle ilmoitetaan asiasta aikuissosiaalityöhön nimetyille sosiaalityöntekijöille, tai jos kyseessä on
5 lapsiperhe, asiasta ilmoitetaan lastensuojelun sosiaalityöntekijälle. Jos henkilöllä ei ole kotikuntaa, koordinointivastuu on Joutsenon vastaanottokeskuksella, joka koordinoi tarvittavat tukitoimet ja joita toteutetaan yhdessä kunnan sosiaalityön, Pro-tukipisteen, Rikosuhripäivystyksen tai muun vastaavan tahon kanssa. Yhteystahot: Tampereen Sosiaalipäivystys puh. 0500 625 990 Johtava sosiaalityöntekijä Tapani Unkila puh. 050 464 5347 tapani.unkila@tampere.fi Tampereen Pro-tukipiste Yksikön johtaja Jaana Häggman puh. 040 940 1695 jaana.haggman@pro-tukipiste.fi Rikosuhripäivystys (RIKU), Sisä-Suomi Aluejohtaja Katariina Westman puh. 050 421 0236 katariina.westman@riku.fi Liitteitä prosessikaavio KRP:n pikaohje ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta
6 liite IHMISKAUPAN UHRIN TUNNISTAMINEN JA AUTTAMINEN: TAMPEREEN MALLI Epäily uhrista syntyy eri tunnistajatahoja Poliisi Sosiaalipäivystys Seurakunnat MAHDOLLISEN IHMISKAUPAN UHRIN TUNNISTAMINEN JA AUTTAMINEN AVI Acuta Sosiaalityön etsivä työ Lastensuojelu (alaikäisten kohdalla) Naistentautien poliklinikka Järjestöt Ammattiliitot Oppilashuoltoryhmät Onko olemassa turvallinen paikka? Arvio välittömästä suojan ja avun tarpeesta Yksityiset henkilöt Auttamisjärjestelmän koordinoimat tukitoimet Hakemus Hakee Ei pääse järjestelmään n Ei hae Kertominen auttamisjärjestelmästä Jatkoselvittely ja haastattelut Yhteistyö: sosiaalitoimi, PROtukipiste, RIKU Palvelut yhteistyössä sosiaalipäivystyksen kanssa Poliisi (konsultointi ) Sosiaalipäivystys Yhteydenotto sosiaalipäivystykseen (asuminen) Loisto/ Luotsi Suojakoti? Ensi- ja turvakoti lääkäripalvelut Yhteydenotto PRO-tukipiste/RIKU/ Sosiaalipäivystys Päätös työnjaosta PROtukipiste RIKU Ensi- ja turvakoti Suojakoti SPR: käytännön apua ja opastusta
7 liite Ihmiskaupan uhrin tunnistaminen/krp - PIKAOHJE: Vapaus Voiko henkilö liikkua vapaasti? Onko henkilöllä itsellään omat asiakirjat hallussa? Kontaktit Onko henkilöllä mahdollisuutta olla yhteydessä ihmisiin työn ulkopuolella? Onko henkilöllä hallussa esim. oma puhelin? Keneen henkilö saa olla tai pitää olla yhteydessä? Matkustaminen Miten henkilö tuli nykyiseen paikkaan ja Suomeen? Järjestikö hän matkat itse? Rekrytointi Työ Raha Velka Kuka sai henkilön ryhtymään kyseiseen työhön ja lähtemään kotimaasta? Miten hän sai tiedon työstä alun perin? Työskenteleekö henkilö laillisesti Suomessa? Mitä henkilö tekee työkseen? Millainen on todellinen työkuva ja millaiset työskentelyolosuhteet ovat? Onko työstä maksettu korvausta siten kuin pitäisi? Onko henkilö jollekin velkaa? Kenelle henkilö on velkaa ja miksi? Miten henkilö maksaa velkaansa? Väheneekö velka työskenneltäessä? Hyväksikäyttö Saako henkilö palkkaa työstä? Käytetäänkö häntä fyysisesti hyväksi? Uhkailu Onko painostaminen ja pakottaminen henkistä?