Jätteiden hallinta ja käsittely Opintomoniste 1. Suomen yhdyskuntajätehuolto 1.1 Yhdyskuntajätteiden määrä ja ominaisuudet Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan vakinaisessa asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, asuntolassa ja muussa asumisessa syntyvää jätettä sekä laadultaan siihen rinnastettavaa hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnassa syntyvää jätettä (Jätelaki 646/2011). Yhdyskuntajäteluokka ei sisällä mm. kaivostai muun teollisuuden jätteitä eikä maa- ja metsätalouden jätteitä. Yhdyskuntajätettä syntyy Suomessa vuosittain noin 2,7 miljoonaa tonnia (Tilastokeskus, 2014). Vuonna 2013 jätteistä kierrätettiin 33 %, hyödynnettiin energiana 42 % ja sijoitettiin kaatopaikalle 25 %. Pääkaupunkiseudun kotitalouksissa asukas tuottaa keskimäärin noin 340 kg jätettä vuodessa, josta sekajätettä on noin 170 kg/a (YTV, 2007). Tämä luku ei sisällä työpaikoilla tuotettua jätettä, joka lasketaan myös yhdyskuntajätteisiin. Kun edelliseen lisätään työpaikoilla syntyvä yhdyskuntajäte on luku noin 500 kg/asuka/a. (JLY) Määrä vaihtelee paikkakunnittain. Jätteenmäärän syntyyn kotitalouksissa vaikuttaa monta tekijää: Kotona vietetty aika Asuintyyppi Asunnon pinta-ala Asukasmäärä/asunto ja ikä Sanomalehtien tilaaminen Kestovaippojen käyttö Vuodenaika Viikonpäivä Asenteet Kuvassa 1 on esitetty Suomen yhdyskuntajätteen jakautuminen eri jätejakeisiin vuonna 2013.
Paperi- ja kartonki 15% Sekajäte 52% Biojäte 14% Muut erittelemättömät 6% Kuva 1. Yhdyskuntajätteen koostumus 2013 (Tilastokeskus, 2014). Metallijäte 2% Puujäte 2% Muovijäte 2% Sähkö- ja elektroniikkaromu 1% Muut erilliskerätyt 6% 1.2 Etusijajärjestys ohjaa jätehuoltoa Jätehuollon periaatteena on niin sanottu etusijajärjestys eli jätehierarkia (Kuva 2): 1. Ensisijaisesti on pyrittävä välttämään jätteen syntymistä. 2. Jos jätettä syntyy, se on valmisteltava uudelleenkäyttöä varten. 3. Jos uudelleenkäyttö ei ole mahdollista, on jäte kierrätettävä materiaalina. 4. Ellei kierrätys ole mahdollista, jäte on hyödynnettävä energiana tai muulla tavalla. 5. Kaatopaikoille jäte voidaan sijoittaa vain, jos sen hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista. Kuva 2. Jätteen etusijajärjestys eli jätehierarkia. Valtioneuvoston hyväksymässä valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on määritelty jätehuollon tavoitetila vuoteen 2016 asti ja toimet, joilla tavoitetilaan päästään. Uusi valtakunnallinen
jätesuunnittelma vuoteen 2022 tulee valmistumaan vuoden 2017 alkupuolella. Alustava tavoitetila vuoteen 2022 on määritelty suunnitelmassa seuraavasti: Jätehuolto on osa suomalaista kiertotaloutta. Materiaalitehokas tuotanto ja kulutus säästävät luonnonvaroja ja tuovat työpaikkoja. Jätteen määrä on vähentynyt nykyisestä ja kierrätys on noussut uudelle tasolle. Kierrätysmarkkinat toimivat hyvin. Kierrätysmateriaaleista saadaan talteen myös pieninä pitoisuuksina esiintyviä arvokkaita raakaaineita. Vaaralliset aineet saadaan turvallisesti pois kierrosta ja tuotannossa käytetään yhä vähemmän vaarallisia aineita. Jätealalla on laadukasta tutkimusta ja kokeilutoimintaa ja kansalaisten sekä yritysten jäteosaaminen on korkealla tasolla. 1.3 Yhdyskuntajätehuollon järjestäminen Jätehuolto on kansalaisten terveyteen ja elinympäristöön vaikuttava peruspalvelu ja osayhdyskuntien infrastruktuuria. Yhdyskuntajätehuollon tehtäviin kuuluu huolehtia yhdyskunnissa syntyvän jätteen keräämisestä, kuljettamisesta ja käsittelystä (Kuva 3) siten, että: ihmisten terveyttä ja turvallisuutta ei vaaranneta vältetään mahdollisuuksien mukaan jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvia kielteisiä ympäristövaikutuksia edistetään jätteen hyödyntämistä materiaaleina ja energiana lisäksi tehtävänä on myötävaikuttaa jätteen synnyn ehkäisyyn ja jätteen määrän vähentämiseen sekä edistää hyvää jätekäyttäytymistä. Kuva 3. Jätehuollon järjestelmäkokonaisuus (Kaila et al., 2006). Jätevirtoihin ja niiden ohjaukseen vaikuttavat tärkeimmät tekijät ovat: Lainsäädäntö ja viranomaismääräykset Asumistiheys, etäisyydet Kunnan jätepoliittiset päätökset Kulutuksen sekä palvelu- ja tuotantotoiminnan rakenne Alueen jätehuollon ja energiatuotannon infrastruktuurin rakenne
Kierrätysmateriaalien hinta ja energian hinta Tuottajien ja tuottajayhteisöjen järjestämä keräys ja vastaanotto Yksityisen jätteenkäsittelyn palveluntarjonta ja kilpailutilanne Käsittelypaikkojen käytettävissä oleva kapasiteetti. Kuntien vastuulla on kotitalouksien, julkisen palvelutoiminnan sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen ja koulutustoiminnan yhdyskuntajätteistä huolehtiminen. Kunnalla on lisäksi toissijainen vastuu elinkeinoelämän jätteistä. Tehtävän tehokas hoitaminen edellyttää kunnilta tiivistä yhteistyötä. Sitä varten on perustettu alueellisia yksiköitä: osakeyhtiö-, kuntayhtymä- tai liikelaitosmuotoisia jätelaitoksia. Niillä on mahdollisuudet ja resurssit pitkäjänteiseen kehitystyöhön kiristyvien ympäristövaatimusten ja tavoitteiden mukaisesti. Jätelaitosten keräys-, kuljetus-, käsittely- ja hyödyntämisjärjestelmät kattavat kokomaan. Jätelaitokset palvelevat kuntiensa asukkaita tasapuolisesti. Ne ovat myös luotettava ja laadukas yhteistyökumppani yksityisille yrityksille, kaupalle ja teollisuudelle. Kuntien yhteistoiminta mahdollistaa sen, että jätehuollossa on riittävästi osaavaa ja koulutettua henkilöstöä. Se on välttämätön edellytys nykyaikaisen jätehuoltojärjestelmän rakentamiselle ja ylläpidolle. Henkilöstön vahvaa ammattitaitoa vaatii myös kansalaisten ja muiden jätteentuottajien neuvonta ja tiedotus uusien kierrätys- ja hyödyntämiskäytäntöjen käyttöönotossa sekä muokattaessa kuluttajien asenteita kohti kestävää kulutusta. Kuntien jätelaitokset tekevät kiinteää yhteistyötä jätehuollossa yksityisten yritysten kanssa. Jätelaitokset kilpailuttavat ja ostavat pääosan palveluista, esimerkiksi jätteenkuljetuspalvelut, yksityisiltä yrityksiltä julkisten hankintojen menettelyn mukaisesti. Kuntien jätelaitosten lisäksi myös tuottajayhteisöillä on keskeinen rooli yhdyskuntajätteiden kierrätyksen järjestämisessä. Kuntien jätelaitokset ja tuottajayhteisöt ylläpitävät yhteistyössä kotitalouksille eri jätelajien erilliskeräysjärjestelmiä. Tuottajavastuulla tarkoitetaan sitä, että valmistaja, maahantuoja tai tuotteiden käyttäjä vastaa käytöstä poistettujen tuotteidensa keräyksestä, esikäsittelystä, kierrätyksestä, hyödyntämisestä ja muun jätehuollon järjestämisestä sekä siitä aiheutuvista kustannuksista. Tuottaja voi tehdä työn itse tai siirtää vastuunsa tuottajayhteisölle. Tuottajavastuun tavoitteena on tehostaa materiaalien kierrätystä ja ohjata tuotesuunnittelua niin, että jätettä syntyisi mahdollisimman vähän. Tuottajavastuu koskee seuraavien tuotteiden valmistajia tai maahantuojia: henkilöautot, pakettiautot ja niihin rinnastettavat muut ajoneuvot ajoneuvojen renkaat sähkö- ja elektroniikkalaitteet paristot ja akut painetut paperituotteet pakkaukset 2. Kiertotalous ja jätteiden kierrätys 2.1 Mitä on kiertotalous? Kiertotalous tarkoittaa uudenlaista kestävästi toimivaa ja resurssitehokasta talousmallia, jossa luodaan taloudellista lisäarvoa ja vähennetään ympäristökuormitusta minimoimalla raaka-aineiden hukka yhteiskunnassa. Kiertotalous edellyttää toimiakseen uudenlaisia palveluja, liiketoimintamalleja ja kierrätyskonsepteja. Kiertotalous on siis enemmän kuin syntyneen jätteen kierrätystä. Tuotanto ja käyttö suunnitellaan siten, että jätettä ei synny, vaan materiaalit ja niiden arvo säilyvät kierrossa pitkään. Tavoitteena on jo lähtökohtaisesti valmistaa materiaalit ja tuotteet siten, että niistä ei synny jätettä. Siirtyminen kiertotalouteen edellyttää muutoksia niin jätepolitiikkaan, tuotteiden suunnitteluun, liiketoimintamalleihin kuin kulutuskäyttäytymiseenkin. Kiertotaloudessa tuotteiden arvo ja käyttöikä
pyritään maksimoimaan ylläpidon, uudelleenkäytön, uudelleenvalmistuksen ja kierrätyksen kautta, mikä vähentää syntyvän jätteen määrää ja säilyttää tuotteen arvon pidempään (Kuva 4). Kaatopaikalle ja polttoon päätyvät jätevirrat pyritään minimoimaan. Biologisten materiaalien kohdalla pyritään tehokkaaseen ravinteiden talteenottoon. Kuva 4. Kiertotalouden periaate (Ellen Macarthur Foundation, 2012). 2.2 Jätteiden kierrätys ja energiahyödyntäminen Yhdyskuntajätteelle on ominaista sen epähomogeenisuus ja lajiteltunakin eri jätejakeet sisältävät epäpuhtauksia. Mitä puhtaampina jätejakeet saadaan talteen, sitä helpompi niitä on kierrättää. Jätteen ominaisuudet vaikuttavat käsittelymenetelmiin. Jotta jätemateriaali pystytään hyödyntämään ja kierrättämään, se pitää puhdistaa ja saattaa hyödynnettävään muotoon. Tähän käytetään yleensä erilaisia mekaanisia käsittelymenetelmiä. Paperin keräyksellä ja kierrätyksellä on Suomessa pitkät perinteet. Myös lasin ja metallin erilliskeräys ja kierrätys on nykyään kattavaa ja tehokasta. Biojätettä erilliskerätään, koska kaatopaikoilla orgaaninen aine reagoi hapettomissa olosuhteissa muodostaen metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Yleisimmät biojätteen käsittelyvaihtoehdot ovat kompostointi ja mädätys. Kompostointi: Aerobinen prosessi, jossa lopputuotteena humus. Humusta voidaan käyttää maanparannusaineena tai jalostaa mullaksi. Mädätys: Anaerobinen (hapeton) prosessi jossa syntyy metaania ja lietettä. Metaani hyödynnetään energiana, lietettä voidaan käyttää maanparannusaineena. Yleensä mädätyksen liete jälkikompostoidaan ennen jatkokäyttöä.
Yhdyskuntajätteitä voidaan käyttää kierrätyksen lisäksi sähkön- ja lämmöntuotannossa (Kuva 5). Sekajätteen energiahyödyntäminen on lisääntynyt viime vuosina Suomessa voimakkaasti. Usein jätehuollon kokonaisuudessa jätteiden materiaali- ja energiahyötykäyttö toimivat rinnakkain ja täydentävät toisiaan. Jäte voidaan polttaa sellaisenaan arinapolttolaitoksessa tai prosessoida energia-arvoltaan laadukkaammaksi jätepolttoaineeksi. Prosessoituja jätepolttoainetta (REF tai RDF) käytetään usein rinnakkaispolttoaineena muiden polttoaineiden kanssa. Kuva 5. Yhdyskuntajätteen hyödyntämismahdollisuudet. Kaatopaikkaus on yhdyskuntajätteen osalta useimmissa tapauksissa ympäristön kannalta haitallisin vaihtoehto. Vuoden 2016 alusta Suomessa astui voimaan orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto, joka kieltää kaatopaikkasijoittamisen jätteelle, jonka orgaanisen aineksen pitoisuus orgaanisen hiilen kokonaismääränä mitattuna on yli 10 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että sekajätettä ei voida enää tästä eteenpäin sijoittaa kaatopaikoille. Kaatopaikoille sijoitetuista jätteistä vapautuu pääosin metaanista koostuvaa kaatopaikkakaasua orgaanisen aineen mädäntyessä hapettomissa olosuhteissa. Kaatopaikoilta valuu myös väkeviä suotovesiä, jotka maaperään päästessään voivat pilata pohjavesiä. Kaatopaikkojen jälkihoito kestää kaatopaikan sulkemisen jälkeen useita kymmeniä vuosia.
Lähteet Ellen Macarthur Foundation, 2012. Towards circular economy. Jätelaitosyhdistys, 2015. Suomen yhdyskuntajätehuolto. Saatavissa: http://www.jly.fi/jateh0.php?treeviewid=tree2&nodeid=0 Jätelaki 646/2011 Kaila, J. 2006. Jätehuollon järjestäminen kunnan näkökulmasta - Omistajaohjauksessa huomioon otettavia asioita. Tilastokeskus, 2014. Jätetilasto 2013. Ympäristöministeriö, 2008. Kohti kierrätysyhteiskuntaa: Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016. YTV. 2007. Pääkaupunkiseudun kotitalouksien jätemääriin vaikuttavat tekijät. Saatavissa: http://www.hsy.fi/jatehuolto/documents/julkaisut/kotitalousjate_julkaisu_2007.pdf