Kuntasektorin energiansäästösopimuksen vuosiraportti 2003 1
Jorma Ruokojoki Suomen Kuntaliitto Seppo Silvonen Motiva Oy Copyright Motiva Oy, 2004 2
Alkusanat Kauppa- ja teollisuusministeriö ja teollisuutta, energian tuotanto- ja jakelualaa sekä kuntia edustavat järjestöt allekirjoittivat energiansäästösopimukset marraskuussa 1997. Myöhemmin vastaavat sopimukset on tehty kiinteistö- ja rakennusalalle, kuorma- ja pakettiautokuljetuksista ja linja-autoalalle. Sopimuskäytäntöä laajennettiin vuonna 2002 asuinkiinteistöihin. Ympäristöministeriö koordinoi asuinkiinteistöalan energiansäästösopimusta ja liikenne- ja viestintäministeriö ohjelmamuotoisena jatkuvaa kuorma- ja pakettiautokuljetuksia koskevaa sopimusta. Vuonna 2001 päättynyt öljylämmityskiinteistöjen energiansäästöohjelma on uusittu (HÖYLÄ II) ja kattavuutta laajennettu. Kunta-alan vuonna 2002 päättyneen sopimuksen jatkamisesta vuoteen 2005 ja muuttamisesta energia- ja ilmastosopimukseksi allekirjoitettiin sopimus syyskuussa 2002. Kansallista energia- ja ilmastopolitiikkaa ollaan muokkaamassa yhteensopivaksi vuoden 2005 alussa alkavan EU:n laajuisen päästökaupan kanssa. Valmistelu tiivistyy vuoden loppua kohti mentäessä ja ensi vuoden alkupuolella hallitus esittelee uusimmat linjaukset ja vie ne myös eduskunnan käsiteltäviksi. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös energiansäästön ja uusiutuvien energialähteiden edistämisen tavoitteita ja toimia. Selvää on, että kummallakin on edelleen keskeinen rooli suomalaisessa energiapolitiikassa. Energiansäästösopimusten tuloksellisuuden ja vaikutusten arvioimiseksi kattava ja laadukas seuranta ja raportointi on välttämätöntä. Tähän yhteiseen energiansäästösopimuksen ja energia- ja ilmastosopimuksen vuosiraporttiin on nyt koottu jo viidennen kerran yhteenveto energian käytön kehityksestä sopimusalalla ja sopimuksiin liittyneiden kuntien ja kuntayhtymien energiansäästösopimusten toteuttamisesta ja toimien energiansäästövaikutuksista sekä sopimuksiin liittyvistä hankkeista. Tietoja ja tuloksia on esitetty sekä vuodelta 2003 että kumulatiivisesti vuodesta 1998 lähtien. Kauppa- ja teollisuusministeriö on yhdessä sopimuskumppaniensa kanssa käynnistänyt vuoden 2005 lopussa päättyvien energiansäästösopimusten kokonaisarvioinnin. Ulkopuoliset arvioijat selvittävät sopimustoiminnan tuloksellisuutta ja merkitystä. Energiansäästösopimuksia käytännössä toteuttavissa ja siten koko sopimustoiminnan tuloksista lopulta vastaavissa yrityksissä ja yhteisöissä pitäisi jo olla vahvaa näkemystä, miten sopimukset ovat toimineet. Arvioinnin yhteydessä kootaan näitä näkemyksiä ja myös kehittämisideoita jatkotoimien suunnitteluun. Vaikka katseet kääntyvät jo uusien toimien valmisteluun ja vuoden 2005 jälkeiseen aikaan, on hyvä pitää mielessä, että meillä on vielä runsas vuosi aikaa ottaa kaikki hyöty irti nykyisistä sopimuksista. Energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin panostaminen tuo monenlaisia hyötyjä. Tuloksista ja saavutuksista on hyvä kertoa asiakkaille ja yhteistyökumppaneille laajemminkin, jotta tieto vastuullisesta ja esimerkillisestä toiminnasta tavoittaa muitakin kuin tämän vuosiraportin lukijoita. Helsingissä lokakuussa 2004 ylijohtaja Taisto Turunen Kauppa- ja teollisuusministeriö 3
4
Sisällysluettelo Motiva vastaa raportin tietosisällöistä ensisijaisesti lukujen 1.3.3, 3 ja 4.3 osalta. Muiden lukujen tietosisällöistä vastaa ensisijaisesti Suomen Kuntaliitto. Alkusanat 3 Sisällysluettelo 5 Tiivistelmä 7 1 Johdanto 8 1.1 Sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät 8 1.2 Sopimusmenettely ja raportointi 13 1.3 Sopimuksen keskeiset tavoitteet 14 1.3.1 Rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutukset 14 1.3.2 Kulutusseurannan kattavuus 15 1.3.3 Katselmusten kattavuus 17 1.3.4 Katselmus- ja investointituet 20 2 Kuntien energiankäyttö 23 2.1 Rakennusten energiankäyttö 23 2.1.1 Kaikki kunnat ja kuntayhtymät 23 2.1.2 Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät 26 2.2 Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutus 35 2.3 Ajoneuvojen ja työkoneiden energiankulutus 36 2.4 Vesihuollon energiankulutus 38 3 Energiakatselmukset 39 3.1 Yleistä energiakatselmuksista 39 3.2 Katselmuksissa raportoitu säästöpotentiaali ja energiansäästötoimenpiteet 39 4 Muut toimenpiteet 49 4.1 Muut sopimuksen mukaiset toimenpiteet 49 4.2 Muu kestävän kehityksen mukainen toiminta 50 4.3 ESCO-toiminta 51 Liite 1 Säästösopimusten vuosiraportoinnissa v. 2003 olevat kunnat ja kuntayhtymät 52 Liite 2 Kuntien säästösopimuksen kattavuus 53 5
6
Tiivistelmä Tämä vuosiraportti liittyy kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) sekä kuntien ja kuntayhtymien väliseen sopimukseen energiatehokkuuden edistämiseksi kuntasektorilla. KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välinen sopimus energiansäästön edistämisestä allekirjoitettiin 10.11.1997. Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on sellaisten toimintamallien kehittäminen ja käyttöönotto, että energiatehokkuutta edistävästä toiminnasta tulee vakiintunut osa kunnan toimintaa. Vuoden 2003 loppuun mennessä 70 kuntaa ja 13 kuntayhtymää oli tehnyt energiansäästösopimuksen. Vuoden 2003 lopussa kuntien energiansäästösopimuksen ja energia- ja ilmastosopimuksen piiriin kuului vielä 66 kuntaa ja 12 kuntayhtymää. Sopimuksen piirissä oli 88,6 milj. rakennuskuutiometriä, joka vastaa noin 50 % koko kuntasektorin rakennuskannasta. Tästä määrästä oli julkisia rakennuksia 65,2 milj. m 3, mikä on noin 57 % kuntien ja kuntayhtymien julkisista rakennuksista. Asuinrakennuksia oli sopimuksen piirissä 22 milj. m 3, mikä on noin 40 % kuntien ja kuntayhtymien suoraan tai välillisesti omistamista asunnoista. Vuosiraportointi toteutettiin vuonna 2004 viidettä kertaa. Raportointi koskee sopimuksen vuosina 1997 2003 tehneitä kuntia ja kuntayhtymiä. Tietoja kysyttiin vuodelta 2003. Energiansäästösopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä käytettiin vuonna 2003 rakennusten lämmitykseen yhteensä noin 2,9 TWh (3,0 TWh v. 2002) energiaa. Kulutusseurannan kattavuus (lämpö) oli sopimuksen tehneiden kuntien julkisten rakennusten kannassa keskimäärin 80 % (86 %) ja asuinrakennuksissa 72 % (67 %). Sopimuksessa mukana olevat kunnat ja kuntayhtymät ovat vuosina 1992 2003 katselmoineet yhteensä 28,8 milj. rakennuskuutiometriä, mikä vastaa noin 25 % koko kuntasektorin julkisista rakennuksista. Kaikkiaan kuntasektorin julkisesta rakennuskannasta on katselmoitu noin 40 %, energiansäästösopimusten piirissä olevista lämmitetyistä julkisista rakennuksista 44 %. Vuoden 2003 loppuun mennessä näiden kuntien ja kuntayhtymien rakennuksissa tehdyissä energiakatselmuksissa on todettu säästöpotentiaalia keskimäärin 14 % lämmön kulutuksessa, 7 % sähkön kulutuksessa ja 7 % veden käytössä. Kaikkiaan säästösopimuksen piirissä olevat kunnat ja kuntayhtymät ovat raportoineet toteuttaneensa vuoden 2003 loppuun mennessä lähes 2 200 yksittäistä energiatehokkuuteen vaikuttanutta toimenpidettä, joiden arvioitu säästövaikutus on lämmön osalta 50,3 GWh/a ja sähkön osalta 9,1 GWh/a. Jo toteutettujen toimenpiteiden lisäksi kunnat ja kuntayhtymät raportoivat yli 2 100 toimenpidettä, joista toteutuspäätös on jo tehty, sekä noin 1 700 toimenpidettä, joiden toteutusta harkitaan. Näiden yhteensä noin 3 900 toimenpiteen säästöpotentiaali on lämmön osalta noin GWh/a ja sähkön osalta noin 16 GWh/a. Raportissa todetaan energiakatselmusten ja kulutusseurannan lisäksi myös muita toimenpiteitä, joiden avulla kunnan energiatehokkuutta pyritään edistämään. Tällaisia ovat mm. tiedot energiataseen laadinnasta, energiansäästöön liittyvästä koulutuksesta, hankintojen energiatehokkuudesta ja liittymisistä kuntien ilmastonsuojelukampanjaan sekä kestävän kehityksen paikallisagenda työhön. 7
1 Johdanto Energiansäästösopimusten vuosiraportoinnin tavoitteena on kerätä ja analysoida tietoa energiatehokkuuden kehittymisestä energiansäästösopimuksen tehneissä yrityksissä ja yhteisöissä kuten kunnissa ja kuntayhtymissä. Motiva osallistuu säästösopimusten raportointityöhön yhteistyössä sopimusosapuolten ja keskusjärjestöjen, kuten Suomen Kuntaliiton, kanssa. Vuosiraportointi palvelee julkishallintoa, erityisesti kauppa- ja teollisuusministeriötä, energiansäästösopimustoiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa ja jatkotoimenpiteiden suunnittelussa. Toisaalta tavoitteena on myös tuottaa kunnille ja kuntayhtymille uudentyyppistä palautetietoa toimialan energiatehokkuudesta ja säästötoimenpiteiden vaikutuksista. Tavoitteena on tuottaa muun muassa vertaisanalyysityyppistä (ns. benchmarking) tietoa, jonka avulla kunnat voivat verrata omaa energiatehokkuuttaan muiden kuntien vastaaviin tietoihin kunnan eri toimialueilla, kuten rakennusten energian käytössä, katuvalaistuksessa jne. Kuntasektorilla on sopimuskaudella ollut voimassa kaksi eri sopimuskokonaisuutta: kuntien energiansäästösopimus 1997 2002 ( 2005) sekä kuntien energia- ja ilmastosopimus (2002 2005). Alkuperäiseen 1997 tehtyyn sopimukseen verrattuna uusia tavoitteita 2002 solmitussa sopimuksessa olivat lähinnä uusiutuvien energianlähteiden käytön edistämiselle sekä kunnan toiminnassa muun kuin rakennusten energiankulutuksen seurannalle asetetut tavoitteet. Suurin osa sopimuksen tehneistä kunnista ja kuntayhtymistä jatkoi vuoden 2002 lopussa vanhaa sopimustaan ja käytännössä uuden kuntien energia- ja ilmastosopimuksen piiriin tulleiden kuntien vuosiraportointi on kuitenkin vielä ainakin vuodelta 2003 kerättävien vuosiraportointitietojen osalta ollut sama kuin energiansäästösopimuksen solmineiden kuntien keräämät tiedot. Tässä raportissa esitetyt tiedot pohjautuvat pääosin energiansäästösopimuksen tai energia- ja ilmastosopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien raportoimiin tietoihin vuodelta 2003. 1.1 Sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2003 sopimuksen teki 10 kuntaa tai kuntayhtymää, vuonna 2002 14, vuonna 2001 18, vuonna 2000 18, vuonna 1999 12 ja vuonna 1998 12 (mukaan lukien Helsinki 1997). Vuonna 2004 on syyskuun loppuun mennessä sopimuksen tehnyt 4 kuntaa. Viime vuosina vauhti on siis hidastunut sekä lukumääräisesti että tilavuudella mitattuna. Vuoden 2003 loppuun mennessä 70 kuntaa ja 13 kuntayhtymää oli tehnyt energiansäästösopimuksen kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa. Näistä 4 kuntaa (Inari, Lavia, Multia ja Suodenniemi) ja Oulun seudun ammatillinen koulutuskuntayhtymä eivät jatkaneet sopimusta vuosiksi 2003 2005, joten vuoden 2003 lopussa voimassa oli sopimus 66 kunnalla ja 12 kuntayhtymällä. Sopimuksen piirissä vuoden 2003 lopussa 88,6 milj. rakennuskuutiometriä, joka vastaa noin 50 % koko kuntasektorin rakennuskannasta. Tästä määrästä oli julkisia rakennuk- 8
sia noin 65,2 milj. m 3, mikä on noin 58 % kuntien ja kuntayhtymien julkisista rakennuksista. Asuinrakennuksia oli sopimuksen piirissä noin 22 milj. m 3, mikä on noin 40 % kuntien ja kuntayhtymien suoraan tai välillisesti omistamista asunnoista. Vuoden 2003 lopussa 2,5 miljoonaa suomalaista asui energiansäästösopimuksen tehneessä kunnassa, mikä on noin 48 % Suomen asukasluvusta. Kuvassa 1 on esitetty sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien koko rakennuskanta kunkin vuoden lopussa. Sopimusten teko on ollut yllättävän tasaista (rakennuskannalla mitattuna) 3 ensimmäistä vuotta hidastuen sitten. Kuvassa 2 esitetään kunnat asukasluvun mukaan jaoteltuna. Kuvasta 3 ilmenevät myös energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien määrät. Sopimusten teko on painottunut suuriin kaupunkeihin ja useimmat suurista kaupungeista ovatkin tehneet energiansäästösopimuksen. Voimassa olevista sopimuksista 14 on kuntien energia- ja ilmastosopimuksia (KEIS), joista uusia sopimuksia on 12 ja kaksi kuntaa on uusinut aiemman energiansäästösopimuksensa KEIS-sopimukseksi. KEIS-sopimuksen tehneet kunnat on merkitty kuvaan 3 sinisellä. 70 59,9 63,4 65,2 Julkinen rakennuskanta milj. m3 50 40 30 20 10 19 11,2 29,5 12,5 39 16 49,9 17,7 21,1 21,6 21,6 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Julkinen rakennuskanta Asuinrakennuskanta Kuva 1. Energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien koko rakennuskanta vuosittain. 9
120 112 Suomen kunnat ESS- tai KEIS-kunnat 100 88 Kuntien lukumäärä 80 40 67 41 35 38 36 20 0 17 15 9 6 6 8 8 4 6 6 6 5 1 0-2 2-4 4-6 6-8 8-10 10-15 15-30 30-50 50-100 Asukasluku (tuhatta asukasta) Kuva 2. Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat asukasluvun mukaan jaoteltuna (2003). Liitteessä 2 on esitetty kuntasektorin energiansäästösopimuksen kattavuuden kehittyminen arvioituna kuntasektorin julkisesta rakennuskannasta, vuosittainen sopimukseen liittyneiden kuntien ja kuntayhtymien lukumäärä sekä sopimuksen tehneiden kuntien osuus eri kokoluokan kuntien lukumäärästä vuonna 2003. 10
Vuoden 2003 lopussa energiansäästösopimuksen piirissä olevat kunnat ja kuntayhtymät. Kuntien energia- ja ilmastosopimukseen liittyneet kunnat on merkitty tähdellä: 1997 Helsinki* 1998 Turku Iisalmi Leppävirta Tampere Kitee Jyväskylä Pomarkku Honkajoki 1999 Keuruu Rovaniemi Urjala Kajaani Espoo Varkaus Savonlinna Saarijärvi Lieksa Helsingin yliopistollinen keskussairaala nyk. HUS Pohjois-Karjalan kky 2000 Toijala Salo Mänttä Vaasa Riihimäki Pori Kuusamo Vantaa Kemi Lohja Rauma Lammi Parainen Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Jyväskylän kky Kalajokilaakson kky Länsi-Lapin kky Seinäjoen ammattioppilaitos 2001 Kuopio Uusikaupunki Eura Lahti Kaarina Viitasaari Padasjoki Suolahti Hollola Jämsänkoski Jokioinen Kotka Päijät-Hämeen kky Seinäjoen ammatillisen korkeakouluopetuksen ky Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ky Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksen ky 2002 Äänekoski Naantali Rautalampi Pietarsaari* Piikkiö Pieksämäki Miehikkälä Kauhava Hankasalmi Savitaipale Mäntsälä Kirkkonummi* Laukaa* Pälkäne* 2003 Harjavalta* Isokyrö* Loimaa* Mikkeli* Nousiainen* Somero* Särkisalo* Uurainen* Ylöjärvi* Pohjois-Pirkanmaan kky* Sopimuksesta eronneet: Inari, Lavia, Multia ja Suodenniemi ja Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä 11
Kuva 3. Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät vuoden 2003 lopussa. 12
1.2 Sopimusmenettely ja raportointi Sopimus ja energiankäytön tilanneselvitys Kuntien ja kauppa- ja teollisuusministeriön väliseen energiansäästösopimukseen sisältyy energiankäytön tilanneselvitys, jossa kunta selvittää energiankäyttönsä nykytilan. Kuntaliitto on avustanut ja tukenut sopimusten teossa mm. laatimalla sopimusluonnoksen kuhunkin kuntaan. Kunnanhallitus käsittelee ja hyväksyy sopimuksen, joka lähetetään KTM:lle Suomen Kuntaliiton kautta. Sopimuksen keskeiset tavoitteet kuvataan kohdassa 1.3. Energiankäytön tehostamissuunnitelmat Sopimuksessa todetaan, että kunta laatii vuoden kuluessa allekirjoituksesta energiankäytön tehostamissuunnitelman (tai energiansäästösuunnitelman). Vuoden 2003 loppuun mennessä oli laadittu 32 energiankäytön tehostamissuunnitelmaa. Vuonna 2003 valmistuivat Pälkäneen, Mäntsälän, Kaarinan, Loimaan ja Someron energiankäytön tehostamissuunnitelmat. Tehostamissuunnitelmia on laadittu selvästi ennalta suunniteltua hitaammin. Sopimusten mukaisesti olisi raportointikauden loppuun mennessä pitänyt olla valmiina 79 tehostamissuunnitelmaa. Helsinki, Iisalmi ja Jyväskylä tekivät ko. suunnitelman 1999, Varkaus, Saarijärvi, Urjala, Tampere ja Keuruu vuonna 2000, Turku, Espoo, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä, Oulun seudun ammattikorkeakoulun kuntayhtymä ja Vantaa vuonna 2001 ja Kuusamo, Lohja, Rovaniemi, Savonlinna, Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymä, Päijät-Hämeen koulutuskuntayhtymä, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Seinäjoen ammattikorkeakoulun kuntayhtymä, Rauma, Piikkiö, Padasjoki, Lammi, Savitaipale ja Kitee vuonna 2002. Vuosittainen raportointi Kunta raportoi vuosittain energiankäytöstä sekä toteutetuista tehostamistoimenpiteistä Kuntaliitolle. Tässä raportissa jatkossa esitettävät tulokset perustuvat keskeisiltä osin näihin kuntien vuodelta 2003 raportoimiin tietoihin. 78 kuntaa tai kuntayhtymää olivat raportointivelvollisia vuodelta 2003. Kulutustilastoa ei saatu 20 kunnasta/kuntayhtymästä. Nämä 20 kuntaa/kuntayhtymää ovat varsin pieniä (paitsi Espoo). Niiden osuus on 10 % koko sopimuksen piirissä olevasta rakennuskannasta. Espoo halusi jättää tilastonsa pois sen epäluotettavuuden tähden. Espoon osuus koko sopimuksen piirissä olevasta kannasta on 5 %. Vuosiraportin A ja C -lomakkeet jätti täyttämättä 9 pientä kuntaa ja 4 kuntayhtymää. Raportoitujen tietojen sisältö ja laajuus vaihtelevat kunnittain, mikä näkyy mm. vertaisanalyysi-kuvissa (ns. benchmarking) puuttuvina tietoina. 13
1.3 Sopimuksen keskeiset tavoitteet Kuntasektorilla on sopimuskaudella ollut voimassa kaksi eri sopimuskokonaisuutta, kuntien energiansäästösopimus 1997 2002( 2005) ja kuntien energia- ja ilmastosopimus 2002 2005. Energiansäästösopimuksen keskeisenä tavoitteena on sellaisten toimintamallien vahvistaminen ja käyttöönotto, että energiatehokkuutta edistävästä toiminnasta tulee vakiintunut osa kunnan toimintaa mahdollisimman monessa kunnassa. Kuntien energia- ja ilmastosopimuksessa (KEIS) on lisäksi uusina tavoitteina uusiutuvien energianlähteiden käytön edistämiselle sekä kunnan toiminnassa muun kuin rakennusten energiankulutuksen seurannalle asetetut tavoitteet. Määrällisiä tavoitteita sopimuksessa asetetaan mm. lämmön ja sähkön käytön tehostamiselle (esimerkiksi rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksille) sekä energiakatselmusten tekemiselle. Niin ikään asetetaan määrällinen tavoite kuukausittaisen kulutusseurannan kattavuudelle. 1.3.1 Rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutukset Lämmön ominaiskulutukset Kuntaliiton ja kauppa- ja teollisuusministeriön välisessä energiansäästösopimuksessa (1997) asetettiin tavoitteeksi vähentää kuntasektorin koko rakennuskannan lämmön ominaiskulutusta (kwh/m 3 ) vuoteen 2005 mennessä 10 % ja vuoteen 2010 mennessä 15 % verrattuna vuoteen 1990. KTM:n ja kuntien välisessä esimerkkisopimuksessa on asetettu seuraavat tavoitteet: Lämmön ominaiskulutuksen muutos Kunnan oma rakennuskanta 2000 2005 2010 - vertailuvuosi 1990-13 % -15 % -18 % - vertailuvuosi 1996-6 % -8 % -11 % Kuntien käyttämä vertailuvuosi vaihtelee eri kunnissa johtuen sopimuksen solmimisajankohdasta. Tavoitteena on ollut, että ominaiskulutuksen alenemisen vauhti on ollut yleensä sama, ellei erityisiä syitä ole ollut siitä poiketa. KEIS-sopimuksessa on lisäksi todettu, että lämmön ominaiskulutuksen vähentäminen vuoden 1990 tasosta 10 % vuoteen 2005 ja 15 % vuoteen 2010 mennessä vastaa 3 % vähenemää vuodesta 2001 vuoteen 2005 ja 7 % vuodesta 2001 vuoteen 2010. Sähkön ominaiskulutukset KTM:n ja Kuntaliiton energiansäästösopimukseen (1997) sekä KTM:n ja kuntien väliseen esimerkkisopimukseen on kirjattu tavoitteeksi sähkön ominaiskulutuksen (kwh/m 3 ) kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun ennen vuotta 2005. Vuoden 2000 jälkeen sopimuksen tehneet kunnat ovat usein asettaneet tavoitevuodeksi 2007. 14
KEIS-sopimukseen on sähkön ominaiskulutuksen osalta kirjattu tavoitteeksi pysäyttää rakennusten sähkönkäytön ominaiskulutuksen kasvu ja kääntää se laskuun sopimuskauden aikana. 1.3.2 Kulutusseurannan kattavuus Tavoite KTM:n ja kuntien välisessä esimerkkisopimuksessa tavoitteeksi on asetettu, että 90 % kiinteistöistä ja 70 % muusta kulutuksesta olisi kuukausittaisen kulutusseurannan piirissä vuoden 2010 loppuun mennessä. 1 Kun sopimuksia on tehty vuonna 2002, on tavoitteen asetuksessa ollut lähtökohtana saman suuruinen kulutuksen kattavuuden lisäys kuin aiemminkin. Tavoitteet on pyritty asettamaan kaikille kunnille saman tasoisina. Tilanne Vuoden 2003 lopussa oli tilanne säästösopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä kulutusseurannan osalta seuraava: Rakennukset Julkisten rakennusten lämmön kulutusseurannan kattavuus oli keskimäärin 80 % (86 % vuoden 2002 lopussa) vuoden 2003 lopussa, kuva 4. Sopimukseen piiriin on tullut kuntia, joissa kulutusseurannan kattavuus on pieni, ja koska kysymyksessä on kattavuuden ilmoittaneiden kuntien keskiarvo, eli suurella kunnalla on sama painoarvo kuin pienellä, on keskimääräinen kulutusseurannan kattavuus laskenut. Asuinrakennusten lämmön kulutusseurannan kattavuus oli keskimäärin 72 % (67 %) vuoden 2003 lopussa, kuva 5. Julkisten rakennusten sähkön kulutusseurannan kattavuus oli vuoden 2003 lopussa sopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä keskimäärin 76 % (83 %). Asuinrakennusten osalta vastaava luku oli 68 % (66 %). Muut kuin rakennukset Muun toiminnan kulutusseurannan kattavuustietoja saatiin 25 kunnasta tai kuntayhtymästä. Saarijärvellä ja Pieksämäellä kattavuuden arvioitiin olevan 95 %, Helsingissä ja Leppävirralla 80 %, Kemissä % ja Kiteellä 50 % ja muissa alle 50 %. 1 KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välisessä yhteistoimintasopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan kulutustilastoinnin piiriin vuoteen 2010 mennessä. 15
100 90 80 Kulutusseurannan kattavuus % 70 50 40 30 20 10 Keskiarvot Lämmitys 80 % Sähkö 76 % Vesi 73 % Lämmitys Sähkö Vesi 0 1 23 4 56 7 9 10 11 12 13 14 16 17 20 21 23 26 27 28 29 30 31 32 33 35 36 37 39 40 41 43 45 46 47 48 49 50 51 52 53 55 56 57 58 59 63 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 80 81 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 4. Kulutusseurannan kattavuus energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien julkisissa rakennuksissa. * 100 90 Kulutusseurannan kattavuus, % 80 70 50 40 30 20 10 0 1 2 3 4 56 Keskiarvot Lämmitys 72 % Sähkö 68 % Vesi 66 % 7 9 10 11 12 13 14 16 17 20 21 23 26 27 28 29 30 31 32 33 35 36 37 39 40 41 43 45 46 47 48 49 50 51 52 53 55 56 57 58 59 63 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 80 81 Kunnat ja kuntayhtymät Lämmitys Sähkö Vesi Kuva 5. Kulutusseurannan kattavuus energiansäästösopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien asuinrakennuksissa. * * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteestä. 16
1.3.3 Katselmusten kattavuus Katselmusten kattavuus tavoite KTM:n ja kuntien välisessä esimerkkisopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan katselmoiduksi vuoteen 2005 mennessä. Välitavoitteena oli saada 50 % kiinteistöistä katselmoiduksi vuoden 2002 loppuun mennessä. 2 Yksittäisen kunnan asettamat tavoitteet voivat vaihdella johtuen kunnan omista lähtökohdista. Alle puolella sopimuksen solmineista kunnista ja kuntayhtymistä on samat tavoitteet kuin mallisopimuksessa. Erityisesti vuoden 2000 lopulla ja sen jälkeen solmituissa sopimuksissa katselmustavoitteet ovat kuitenkin vuodelle 2002 ja 2005 alemmat, mikä on ymmärrettävää. Lähes kaikissa sopimuksissa, joissa tavoitteet on asetettu on kuitenkin tavoitteena saada vähintään 50 % rakennuskannasta katselmoiduksi vuoden 2005 loppuun mennessä. Kolmen sopimuksen osalta tavoite on jopa 100 % ja tavoitteeseen on sisällytetty myös seurantakatselmuksia ennen sopimuksen solmimista tehtyjen katselmusten päivittämiseksi. Tilanne Koko kuntasektorin julkisista rakennuksista (115 milj. m 3 ) on katselmoitu 40 % (45,8 milj. m 3 ). Tästä sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien osuus on 28,8 milj. m 3, joka on noin 44 % sopimuksen solmineiden kuntien ja kuntayhtymien lämmitetystä julkisesta rakennuskannasta (65,2 milj. m 3 ) ja noin 25 % koko kuntasektorin julkisesta rakennuskannasta. Katselmoiduiksi on luokiteltu sellaiset kohteet, joista raportti on saapunut Motivaan elokuun loppuun 2004 mennessä. Vuoden 2003 loppuun mennessä käynnistyneistä katselmuksista on edellisessä kappaleessa mainittujen lisäksi raportoimatta vielä noin 2,1 milj. m 3. Tämä vastaa noin 2 % koko kuntasektorin julkisesta rakennuskannasta ja noin 3 % vuoden 2003 loppuun mennessä säästösopimuksen piirissä olevasta lämmitetystä julkisesta rakennuskannasta. Jo raportoituja tai käynnistyneitä, työn alla olevia katselmuskohteita oli siis vuoden 2003 lopussa julkisella sektorilla yhteensä noin 55,3 milj. m 3, joista selvästi yli puolet, noin 31,7 milj. m 3, energiansäästösopimuksen tai energia- ja ilmastosopimuksen solmineessa kunnassa tai kuntayhtymässä. Säästösopimuksilla on ollut merkittävä vaikutus kuntasektorin energiakatselmustoiminnan volyymeihin. Valtaosa käynnistyneistä kuntasektorin katselmushankkeista on vuoden 1998 jälkeen ollut sopimukseen liittyneiden kuntien tai kuntayhtymien käynnistämiä. Tosin kuten kuvasta 6 voidaan nähdä, ovat nykyiset sopimuskunnat olleet aktiivisia katselmoijia jo ennen säästösopimuksen solmimistakin (keltaiset pylväät). Kuvassa 6 nähtävä pudotus katselmusvolyymeissä vuonna 2003 on seurausta siitä, että muutamalle suurimmalle kunnalle ei osunut vuodelle 2003 käynnistyneitä katselmushankkeita, joten näin suuren volyymin laskun ei odoteta olevan pysyvä. 2 KTM:n ja Suomen Kuntaliiton välisessä yhteistoimintasopimuksessa on tavoitteeksi asetettu, että 80 % kuntien julkisista kiinteistöistä saadaan katselmoitua vuoteen 2010 mennessä. Välitavoitteena on saada 50 % kiinteistöistä katselmoiduksi vuoden 2002 loppuun mennessä. 17
Tilavuus (1000 m3) 14 000 ESS ja KEIS kuntien hakemat katselmukset (1000 m3) Energiankulutus (GWh) 700 12 000 10 000 Kaikki haetut kastelmushankkeet (1000 m3) Kaikki raportoidut kastelmushankkeet (1000 m3) Kaikki raportoidut kastelmushankkeet, energiankulutus (GWh) 0 500 8 000 400 6 000 300 4 000 200 2 000 100 0 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Vuosi 0 Kuva 6. Kuntasektorin julkisen rakennuskannan katselmustoiminnan volyymin kehitys 1992 2003. Raportoitujen katselmusten kattavuus kunkin sopimuskunnan tai -kuntayhtymän osalta ilmenee kuvasta 7. Prosenttiluku kuvaa yksittäisen sopimuksen sisällä katselmusten kattavuutta eikä näin ollen anna kuvaa katselmoidusta rakennusvolyymistä. Toteutettujen katselmusten määrä rakennuskannalla mitattaessa voi olla suuri, vaikka katselmusprosentti olisikin melko alhainen, koska kuntien rakennuskanta vaihtelee suuresti. Tämä käy ilmi kuvasta 8. Edelliseen vuoteen verrattuna on keskimääräinen tilavuudella painotettu katselmusten kattavuus (45 %) noussut sopimuskunnissa 3 %-yksikköä. KTM:n ja kuntien välisessä esimerkkisopimuksessa esitettyä välitavoitetta (50 % vuoden 2002 lopussa) ei kuitenkaan saavutettu vielä vuonna 2003, mutta toisaalta sopimuksista vain noin kolmasosalla oli katselmusten kattavuuden välitavoitteena vähintään 50 % ja lopuilla tavoite vaihteli 12 40 %. Kuntakohtaisten sopimustietojen perusteella tilavuudella painotettu keskimääräinen kattavuuden välitavoite vuoden 2003 lopussa onkin noin 45 %, joka siis saavutettiin (kuva 7). Ellei kuntien ilmasto- ja energiasopimuksen kattavuus rakennuskannasta laskettuna selvästi nouse ja samalla katselmustoiminta nykyisestä tasosta entisestään olennaisesti vilkastu, tuntuu kuntaliiton ja KTM:n välisen sopimuksen tavoite koko kuntasektorin julkisen rakennuskannan katselmusten kattavuudelle, 80 % vuoden 2010 loppuun mennessä, mahdottomalta saavuttaa. Jo 80 % tavoitteen saavuttaminen nykyistenkin sopimuskuntien ja kuntayhtymien joukossa edellyttää viime vuosien aktiivisen katselmustoiminnan jatkumista lähivuosina (keskimäärin yli 3 milj. m 3 /a vuoteen 2009 asti). 18
Kiinteistökannasta katselmoitu % 100,0 90,0 80,0 70,0,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 1 5 9 13 17 21 25 29 33 37 41 45 49 53 57 61 65 69 73 77 81 KTM/Kuntaliitto sopimuksen tavoite v. 2005 loppuun KTM/Kuntaliitto sopimuksen tavoite v. 2002 loppuun Kuntien sopimusten mukainen tilavuuksilla painotettu tavoite v. 2003 n.45% Keskimääräinen tilavuuksilla painotettu toteutunut katselmointiprosentti sopimuskunnissa 45 % vuonna 2003 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 7. Katselmustoiminnan kattavuus energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Kuvassa 8 on esitetty erikseen kunnat, joiden katselmoidun rakennuskannan osuus on suurempi kuin 1,5 % kaikissa säästösopimuskunnissa katselmoidusta rakennuskannasta yhteensä (28,8 milj. m 3 ). Loput 35 kuntaa on yhdistetty ja ne edustavat yhteensä noin 19 % koko katselmoidusta rakennuskannasta. Edelliseen vuoteen verrattuna kuvan lukuihin sisältyy nyt kuuden uuden kunnan katselmustiedot, mutta edelleen on 29 vuoden 2003 loppuun mennessä joko energiansäästösopimukseen tai ilmasto- ja energiasopimukseen sopimukseen liittynyttä kuntaa tai kuntayhtymää, jotka eivät ole vielä tehneet katselmuksia. Nämä kunnat ja kuntayhtymät edustavat yli kolmasosaa sopimuksiin liittyneiden kuntien määrästä ja noin 9 % sopimuksiin liittyneestä julkisesta rakennuskannasta. Tuloksia energiakatselmuksissa havaituista säästöpotentiaaleista ja energiansäästötoimenpiteistä esitetään luvussa 3. 19
Muut 35 kuntaa yhteensä 19 % 1 29 % 10 2 % 31 2 % 55 2 % 74 2 % 30 2 % 69 2 % 20 2 % 19 2 % 43 2 % 16 2 % 5 11 % 48 3 % 13 6 % 32 6 % 2 9 % Kuva 8. Katselmoidun julkisen rakennuskannan jakaantuminen sopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Prosenttiluku kuvaa kunkin kunnan ja kuntayhtymän katselmoitujen julkisten rakennusten suhdetta sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettuun katselmoitujen julkisten rakennusten määrään (28,8 milj. m 3 ). 1.3.4 Katselmus- ja investointituet KTM katselmustuet Kuvassa 9 on esitetty energiansäästösopimuskaudella KTM:n myöntämä energiakatselmus- ja analyysituki kuntasektorin sopimuksen solmineille kunnille ja kuntayhtymille sekä katselmuskustannukset ja katselmuskohteiden lukumäärä vastaavina vuosina. Toisin kuin muilla sopimusaloilla on katselmustuki säästösopimuksiin sopimuskunnille ja -kuntayhtymille ollut koko sopimusten voimassaoloajan 50 %. 20
1,0 300 Katselmuskustannukset milj. 0,8 0,6 0,4 0,2 280 2 240 220 200 180 1 140 120 100 80 40 20 Katselmus-/analyysikohteiden lukumäärä 0,0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Katselmuskustannus, milj. Myönnetty tuki, milj. Kohteiden lukumäärä 0 Kuva 9. Kuntasektorin säästösopimuskaudella 1997 2003 tehtyjen katselmusten kustannukset, KTM:n myöntämät energiakatselmus- ja analyysituet sekä katselmus kohteiden lukumäärät. Taulukossa 1 on yhteenvetona KTM:n myöntämä energiakatselmus/-analyysituki kuntasektorin sopimuksen tehneille kunnille ja kuntayhtymille sopimuskaudella sekä käynnistyneiden hankkeiden määrä ja kustannukset. Taulukko 1. Kuntasektorin energiansäästösopimukseen liittyneet KTM tuetut katselmushankkeet 1997 2003. Vuosi Hankkeiden Kohteiden Hankkeiden KTM lukumäärä lukumäärä kustannukset milj. tuki milj. 1997 3 35 0,10 0,04 1998 7 119 0,35 0,17 1999 8 142 0,582 0,281 2000 11 110 0,465 0,231 2001 24 232 0,880 0,439 2002 40 258 0,813 0,404 2003 26 130 0,440 0,220 Yhteensä 119 1026 3,63 1,79 Lisäksi kuntasektorin sopimuskunnat ja -kuntayhtymät ovat jo ennen säästösopimuksen solmimistaan käynnistäneet vuosina 1992 2002 yhteensä 84 katselmushanketta, joissa oli yhteensä yli 770 kohdetta. Näille hankkeille myönnetty katselmustuki oli yhteensä 0,86 miljoonaa euroa ja katselmuskustannus 1,97 miljoonaa euroa. Suureen volyymiin jo ennen sopimuksia vaikuttaa suurimpien kuntien aktiivisuus katselmustoiminnassa jo ennen tämän sopimustoiminnan käynnistymistä. Samasta syystä vuosittaiset vaihtelut voivat olla suuria. Esimerkiksi, 21
kun. vuonna 2003 ei käynnistynyt muutaman suurimman kunnan osalta hankkeita putosi koko kuntasektorin katselmusvolyymi selvästi. KTM investointituet Kuvassa 10 on esitetty KTM:n kuntasektorin sopimuskunnille tai -kuntayhtymille myöntämät investointituet energiansäästöhankkeisiin sopimuskaudella 1998 2003. Kuntasektorilla on investointihankkeita käynnistynyt koko sopimuskaudella jonkin verran vuositatin, mutta ne ovat kooltaan olleet melko pieniä. 0,25 10 9 0,20 8 Investointituki milj. 0,15 0,10 7 6 5 4 3 Hankkeiden lukumäärä 0,05 2 1 0,00 1998 1999 2000 2001 2002 2003 0 Myönnetty tuki, milj. Hankkeiden lukumäärä Kuva 10. KTM investointituet kuntasektorin energiansäästöhankkeisiin säästösopimukseen liittyen. Taulukossa 2 on esitetty yhteenveto KTM:n energiansäästöinvestoinneille myöntämistä investointituista kuntasektorin sopimuskunnille ja -kuntayhtymille sopimuskaudella sekä käynnistyneiden hankkeiden määrä. Taulukko 2. Kuntasektorin energiansäästösopimukseen liittyneet KTM tuetut katselmushankkeet 1998 2003. Vuosi Hankkeiden KTM lukumäärä tuki milj. 1998 3 0,057 1999 2 0,028 2000 5 0,215 2001 3 0,027 2002 8 0,228 2003 9 0,187 Yhteensä 30 0,741 22
2 Kuntien energiankäyttö 2.1 Rakennusten energiankäyttö 2.1.1 Kaikki kunnat ja kuntayhtymät Rakennuskanta Muut 27 % Koulut 40 % Kuntien ja kuntayhtymien julkisten rakennusten kanta on noin 115 milj. m 3 Suomen Kuntaliiton vuoden 2000 selvityksen mukaan. Tämän lisäksi kunnat ja kuntayhtymät omistavat suorassa omistuksessa asuinrakennuksia n. 20 milj. m 3 ja yhtiömuotoisesti noin 30 milj. m 3. Kuntien rakennusinvestoinneista on viime vuosina 70 80 % suuntautunut peruskorjauksiin. Uutta ei juuri ole rakennettu. Toisaalta monissa väestökatokunnissa on rakennuksia ja tiloja jäänyt melkoisesti tyhjilleen. Näistä syistä tässä käytetään edelleen rakennuskannan määrän arvioinnissa lähtökohtana vuoden 2000 selvitystä, joka antaa tähän tarkoitukseen riittävän tarkan pohjan. Julkisista rakennuksista suurin rakennusryhmä on koulut vastaten noin 40 % rakennuskannasta. Muut rakennukset ryhmä on suuri, noin 27 % muodostuen mm. teollisuus- ja voimalaitosrakennuksista (12 milj. m 3 ), monitoimihalleista (3 milj. m 3 ) ja paloasemista (1,4 milj. m 3 ). Kuvassa 11 esitetään kuntien ja kuntayhtymien julkisen rakennuskannan jakaantuminen. Hoitorakennukset 19 % Kokoontumisrakennukset 7 % Toimistorakennukset 7 % Kuva 11. Kuntien ja kuntayhtymien julkinen rakennuskanta (yhteensä noin 115 milj. m 3 ). 23
Rakennuskannan energiankulutus 2003 Kuntaliittoon saatiin vuoden 2003 osalta tiedot 6 475 julkisesta rakennuksesta ( 7 295 kpl v. 2002) ja 3 009 asuinrakennuksesta (3 200 kpl v. 2002), yhteensä 80,7 miljoonasta kuutiometristä (85,4). Sopimuskuntien kulutustilastossa on tiedot 65,4 miljoonasta kuutiometristä (68,2). Kulutustilastoinnin kattavuus on alentunut. Kuntaliiton kulutustietojen (muutkin kuin sopimuskunnat) perusteella lämmön normalisoitu ominaiskulutus on pysynyt samana vuodesta 2002 vuoteen 2003. Energiankulutukset olivat kunnissa ja kuntayhtymissä keskimäärin (kuutioilla painotettuna) seuraavat. 3 (Suluissa esitetyt vertailuluvut kuvaavat vuoden 2002 tilannetta.) Lämpö (normalisoituna Jyväskylään) - julkiset rakennukset 47,6 kwh/m 3 (47,6) - asuinrakennukset 62,4 kwh/m 3 (62,1) Sähkö - julkiset rakennukset 18,6 kwh/m 3 (18,4) - asuinrakennukset 12,3 kwh/m 3 (11,1 ) (tarkoittaa ns. kiinteistösähköä) Vesi - julkiset rakennukset 146 litraa/m 3 (149) - asuinrakennukset 404 litraa/m 3 (420) Julkisten rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehittyminen sekä edellä mainittujen ominaiskulutusten kehitys yhteensä esitetään kuvassa 12. 3 Lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus 2002. Suomen Kuntaliiton raportti. 24
Lämmön ominaiskulutus 58 56 Ominaiskulutus kwh/m3 54 52 50 48 46 47,2 45,4 46,2 45,3 47,0 46,4 48,3 48,3 47,6 47,6 44 42 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 14,3 14,8 14,8 15,3 16,3 16,4 16,5 18,3 18,4 18,6 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m3 72 68 64 61,5,1 61,1,7 63,3 62,9 64,8 66,6 66,0 66,2 56 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Kuva 12. Julkisten rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehittyminen (julkiset rakennukset 80,7 millj. m 3 ). 4 4 Lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus 2003. Suomen Kuntaliiton raportti. 25
2.1.2 Energiansäästösopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Energiansäästösopimuksen tehneissä kunnissa ja kuntayhtymissä käytettiin vuonna 2003 rakennusten kaukolämmitykseen yhteensä 2 656 GWh (2 755 GWh v. 2002) lämpöenergiaa. Sähkölämmitykseen käytettiin 30,9 GWh (30 GWh) ja kiinteistösähköön 1 111 GWh (1 094 GWh). Kevyttä polttoöljyä käytettiin 17 225 m 3 (18 900 m 3 ), eli noin 170 GWh. 0 % 4 % 2 % 8 % 22 % Asuinrakennukset Hoitoalan rakennukset Toimisto- ja hallintorakennukset Kokoontumisrakennukset Opetusrakennukset Varastorakennukset 29 % Liikenteen rakennukset 17 % Väestönsuojat Muut rakennukset 5 % 13 % Kuva 13. Energiansäästösopimuskuntien ja -kuntayhtymien kulutusseurannassa oleva rakennuskannan jakautuma vuonna 2003. Seuraavassa on tarkasteltu vuosina 1998 (ml. Helsinki) 2002 sopimuksen tehneiden lämmön ja sähkön ominaiskulutusten kehittymistä. Sopimuksesta eronneet kunnat ja kuntayhtymä on jätetty pois. HYKS teki sopimuksen vuonna 1999. Vuonna 2001 sopimuksen teki HUS ja aiemmin HYKSin ilmoittama tilavuus kaksinkertaistui. Savonlinnasta on otettu mukaan vain kaupunki, ei koko kuntakonsernia. Asuinrakennusten kulutuksia ei ole analysoitu, koska ne eivät kuulu KEIS sopimuksen piiriin ja niiden tiedot ovat selvästi epäluotettavampia, kuin julkisten rakennusten tiedot. Vuonna 1998 sopimuksen tehneiden kuntien kulutukset Luvussa 1.1 on mainittu, mitkä 9 kuntaa ja 1 kuntayhtymä tekivät sopimuksen vuonna 1998. Näistä Oulun seudun ammatillisenkoulutuksen kuntayhtymä erosi sopimuksesta ja vertailussa ei ole sen lukuja. Näistä suurimpia olivat Helsinki (1997), Turku, Tampere ja Jyväskylä. Yhteensä ko. ryhmässä on julkisten rakennusten tilavuus 29,5 milj. m³. Kuvassa 14 on esitetty tämän ryhmän lämmön ja sähkön ominaiskulutuksen kehitys. Vuoden 2003 osalta Leppävita, Pomarkku ja Honkajoki eivät antaneet kulutustietoja, josta syystä vuonna 2003 oli kulutustiedot vain 24,4 milj. m 3. Pomarkku on antanut tiedot vain vuodelta 2000. Ryhmän tiedot ovat melko luotettavat, koska suuria puutteita tai muutoksia tietojen annossa ei ole, ja koska Helsingin tiedot ovat erityisen luotettavia. 26
Tämän ryhmän volyymi on suurin vuosittaisista sopimusryhmistä. Se on varmasti myös luetettavin. Helsingin paino ryhmässä on lähes 50 %. Julkisten rakennusten keskimääräinen lämmön ominaiskulutus nousi vuodesta 2002 vuoteen 2003 lähes 1 %. Helsingin julkisten rakennusten lämmön ominaiskulutus laski vajaan prosentin. Merkittävää on, että julkisten rakennusten sähkön ominaiskulutus pysyi lähes entisellään. Helsingissä sähkön ominaiskulutus nousi lähes 2 %, Tampereella nousi lähes 2 % ja Turussa laski lähes 1 %. Lämmön ominaiskulutus on pysytellyt kutakuinkin samalla tasolla kuin sopimuksen tekovuonna 1998. Se lienee jo saavutus sinänsä. Sähkön ominaiskulutuksen nousu on loiventunut ja sähkön ja lämmön yhteenlaskettu ominaiskulutus lähes pysähtynyt. Vuonna 1999 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty mitkä 10 kuntaa ja 2 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna 1999. Ryhmän tilavuus on 9,5 milj. m 3 mukaan lukien myös HYKSin 1,2 milj. m 3. Vuonna 2001 sopimuksen teki HUS lisäten kuutiot 2,5 milj. m 3. Espoon osuus on 32 %, HYKSin ja Kajaanin 13 % ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän osuus 7,5 %. Muut ovat pienempiä. Espoon kulutustilasto puuttuu vuodelta 2003. Kulutustietojen annossa on muuten lipsuttu varsin vähän: Lieksa ei antanut vuodelta 2001 ja vuodelta 2003 puuttuu myös Keuruun ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän tiedot. Tämän ryhmän tiedot eivät ehkä ole niin luotettavia kuin 1998-ryhmän tiedot. Tässä ryhmässä ei näy laskun merkkejä. Toisaalta on huomattava, että HUSin 1,3 milj. m 3 tuli tilastoon mukaan vasta 2001 ja se vie osaltaan vertailupohjaa pois. Vuodesta 2002 vuoteen 2003 HUSin lämmön ominaiskulutus laski lähes 11 % ja Rovaniemen nousi lähes 7 %. Sähkön osalta HUS laski ominaiskulutusta 6 % kun taas Lieksa nosti 30 %. Vuonna 2000 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty, mitkä 13 kuntaa ja 5 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna 2000. Ko. ryhmässä on julkista rakennustilavuutta 10,9 milj. m³. Vantaa (21 %), Pori (17 %) ja Vaasa (10 %) muodostavat ko. ryhmästä lähes puolet. Suurista kunnista on saatu kulutustilasto luotettavasti, mutta sen sijaan Lammi ei ole antanut kertaakaan, Paraisilta ei saatu 2002 ja 2003, Toijalasta ei saatu 2001 ja 2003, eikä Mäntästä 2002 ja 2003. Tässä ryhmässä on lämmön ominaiskulutus laskenut selvästi, mutta sähkön ominaiskulutus noussut voimakkaasti vuodesta 2000. Julkisten rakennusten lämmön keskimääräinen ominaiskulutus nousi noin prosentin ryhmässä 2002 vuoteen 2003. Vantaan ominaiskulutus pysyi ennallaan, Porin laski runsaan prosentin ja Vaasan nousi yli 2 %. Sähkön ominaiskulutus pysyi ryhmässä ennallaan. Yllättävää nousua (13,5 %) oli Riihimäellä ja Lohjalla (16,9 %). Toisaalta Vantaalla oli laskua 5,6 %. 27
Vuonna 2001 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Luvussa 1.1 on esitetty, mitkä 12 kuntaa ja 4 kuntayhtymää tekivät energiansäästösopimuksen vuonna 2001. HYKSin sopimus muuttui HUSin sopimukseksi. Ko. ryhmässä on julkisia rakennuksia on 10,0 milj. m 3. HUS (25 %), Kuopio (20 %), Lahti (16 %) ja Kotka (13 %) muodostavat koko rakennuskanasta lähes 75 %. Kulutustilastot on saatu varsin hyvin, ainoastaan vuonna 2003 tilasto puuttui Kaarinasta, Eurasta ja Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksesta, josta ei saatu tilastoa myöskään vuosina 2002 ja 2001. Tässä ryhmässä (vuonna 2003) julkisten rakennusten lämmön ominaiskulutus laski 2 % vuodesta 2002 vuoteen 2003. Lämmön ominaiskulutus nousi Kotkassa 3,5 %. Sen sijaan sähkön ominaiskulutus pysyi tässä ryhmässä samana. Vuonna 2002 sopimuksen tehneet kunnat ja kuntayhtymät Vuonna 2002 sopimuksen teki 14 kuntaa. Tässä ryhmässä on tilavuutta 3,5 milj. m 3. Pietarsaaren osuus on 21 % ja seuraavaksi suurimpien osuudet ovat 10 % luokkaa. Vastaamatta vuonna 2003 jättivät Piikkiö, Miehikkälä, Kauhava ja Savitaipale, yhteensä 0,39 milj. m 3. Laskua näyttäisi syntyneen vuodelle 2003 sekä lämmön ominaiskulutuksessa (2 %) että sähkön ominaiskulutuksessa hieman. Yhteenveto sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien ominaiskulutusten kehityksestä Vuosittain sopimuksia on siis tehty seuraavasti (julkiset rakennukset): 1998 29,5 milj. m 3 (ml. Helsinki 1997) 1999 9,5 milj. m 3 2000 10,9 milj. m 3 2001 10,0 milj. m 3 (ml. HUS) 2002 3,5 milj. m 3 2003 1,8 milj. m 3 Vuoden 1998 ryhmä on suurin ja luotettavin. Siinä on ainakin kyetty pysäyttämään sekä lämmön että sähkön ominaiskulutusten nousu. Tiedossa ei ole, kuinka paljon ko. ryhmässä toteutetut katselmusten mukaiset toimet ovat (teoreettisesti) säästäneet. Kunnat ovat antaneet seuraavia selityksiä vuonna 2003 ominaiskulutusten nousulle: ilmanvaihtolaittein käyntiaikoja on lisätty kosteus- ja homeongelmien vuoksi (mm. Turku, Tampere, Jyväskylä, Espoo, Rauma, Varkaus ja Isokyrö). Tilojen käyttöastetta on lisätty (esimerkiksi liikuntasalit Tampereella). Kunnat pitävät kulutustilastointiaan vielä epäluotettavana. Johtuen taloudellisista paineista ja henkilöstön vähäisyydestä on kulutustilastoinnin taso laskenut viime vuosina. Useat kunnat ovat myös jättäneet koko tilaston tekemättä. Erityistä huomioita olisi kiinnitettävä asiallisiin atk-perusteisiin kulutusseurantajärjestelmiin ja niiden koulutukseen. Varsinkaan pienillä kunnilla ei ole ko. järjestelmiä ja kulutusluvut etsitään tuolloin laskuista, mikä aiheuttaa suurta epävarmuutta. Ruohonjuuritaso eli konkreettinen seuran- 28
ta kunnassa on oleellista, ei tietojen saanti siitä eteenpäin. Ehkä atk-ohjelmistojen hankintaa ja koulutusta tulisi tukea voimakkaammin. Energiakatselmusten perusteella tehtyjen toimien laskennalliset säästöt ovat kyseisissä kunnissa merkittäviä. Sopimuksen teon vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta useamman vuoden kuluttua, kun energiakatselmuksissa todetut toimenpiteet on kattavasti toteutettu. Kulutukset olisivat todennäköisesti ilman toimenpiteitä olleet merkittävästi suurempia. 29
Lämmön ominaiskulutus 58 56 Ominaiskulutus kwh/m 3 54 52 50 48 46 44 42 44,4 45,3 44,4 44,3 44,4 44,1 44,5 43,4 43,6 42,0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 14,9 16,1 15,4 15,6 17,2 18,1 18,1 19,1 18,9 19,2 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m3 72 68 64 61,5 61,7 63,3 63,5 63,0 63,7 56 59,3 58,1 58,8 59,9 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Kuva 14. Vuonna 1998 (+ Helsinki) sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 29,5 milj. m 3 ). 30
Lämmön ominaiskulutus 58 58,0 58,5 58,6 56 56,9 Ominaiskulutus kwh/m3 54 52 50 48 48,5 54,5 52,7 54,2 52,7 46 44 44,2 42 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Sähkön ominaiskulutus 26 24 24,9 22 22,2 22,5 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 17,8 16,0 16,9 15,0 17,8 18,1 19,6 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 80,7 79,4 83,5 76 75,9 Ominaiskulutus kwh/m3 72 68 64 64,4 71,4 59,2 70,5 72,3 72,3 56 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Kuva 15. Vuonna 1999 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 9,5 milj. m 3 ). 31
Lämmön ominaiskulutus 58 56 Ominaiskulutus kwh/m3 54 52 50 48 46 49,8 49,9 48,7 48,2 48,4 47,5 47,1 46,2 46,4 47,0 44 42 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 15,7 13,3 13,4 14,9 15,4 15,3 14,5 13,0 16,5 16,6 12 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m3 72 68 64 61,8,8 61,6 63,6 64,3 65,4 61,4 62,4 62,9 63,6 56 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Kuva 16. Vuonna 2000 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 10,9 milj. m 3 ). 32
Lämmön ominaiskulutus 58 56 Ominaiskulutus kwh/m3 54 52 50 48 49,3 49,3 48,8 47,7 46 44 42 44,2 44,2 43,5 43,1 43,2 43,1 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 12,4 13,9 13,8 13,8 14,0 15,6 16,2 17,5 17,6 12 10,8 10 8 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Lämmön ja sähkön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m3 72 68 64 64,9 65,5 66,3 65,3 56 54,4 55,5 58,1 56,9 58,1 57,1 52 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Kuva 17. Vuonna 2001 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 10,0 milj. m 3 ). 33
Lämmon ominaiskulutus 58 56 Ominaiskulutus kwh/m3 54 52 50 48 46 47,0 45,2 45,3 45,2 45,1 44 43,5 44,3 44,6 44,5 44,2 42 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Sähkön ominaiskulutus 26 24 22 Ominaiskulutus kwh/m3 20 18 16 14 12 10 8 15,3 15,0 14,8 12,6 11,8 13,2 10,7 11,7 10,3 9,2 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Sähkön ja lämmön ominaiskulutus 84 80 76 Ominaiskulutus kwh/m3 72 68 64 56 57,2 56,0 56,2 57,0,0 57,8 57,7,1 59,0 52 52,7 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Kuva 18. Vuonna 2002 sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien normalisoidut keskimääräiset ominaiskulutukset (julkiset rakennukset 3,5 milj. m 3 ). 34
2.2 Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutus Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutustietoja vuodelta 2003 raportoi 36 (30 v. 2002) säästösopimuksen solminutta kuntaa. Katu- ja ulkovalaistuksen energiankulutusta voidaan suhteuttaa joko valaistuihin katukilometreihin tai valaisinpisteiden lukumäärään. Energiankulutus valaistua katukilometriä kohden oli keskimäärin 15,2 MWh/katukilometri (17,2). Valaisinpistettä kohden kulutus oli keskimäärin 0,56 MWh/piste (0,59) (kuvat 19 ja 20). Tunnuslukuja tarkasteltaessa on huomattava, että kunnat poikkeavat toisistaan mm. pinta-alan, asemakaavan, keskusta/taajamarakenteen ja katuverkoston osalta. MWh/km 30 25 20 Keskiarvo 15,2 MWh/km 15 10 5 0 9 10 11 12 13 14 16 17 20 21 23 26 27 28 29 30 31 32 33 35 36 37 39 40 41 43 45 46 47 48 49 50 51 52 53 55 56 57 58 59 63 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 80 81 1 2 3 4 5 6 7 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 19. Energiankulutus katukilometriä kohden (MWh/km) energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä vuonna 2003. * * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteessä. 35
MWh/valaisinpiste 1,0 0,9 0,8 0,7 0,6 Keskiarvo 0,56 MWh/valaisinpiste 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0,0 9 10 11 12 13 14 16 17 20 21 23 26 27 28 29 30 31 32 33 35 36 37 39 40 41 43 45 46 47 48 49 50 51 52 53 55 56 57 58 59 63 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 80 81 1 2 3 4 5 6 7 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 20. Energiankulutus valaisinpistettä kohden (MWh/valaisinpiste) energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä vuonna 2003. * 2.3 Ajoneuvojen ja työkoneiden energiankulutus Kunnan/kuntayhtymän henkilöautojen polttoaineen keskimääräinen ominaiskulutus oli 9,9 l/100 km (10,2 v. 2002) ja kuorma-autojen ominaiskulutus 29 l/100 km (32) (kuvat 21 ja 22) säästösopimuksen tehneiden 29 (18) kunnan vuoden 2003 raportointitietojen perusteella. * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteessä. 36
l/100 km 25 20 15 10 Keskiarvo 9,88 l/100 km 5 0 9 10 11 12 13 14 16 17 20 21 23 26 27 28 29 30 31 32 33 35 36 37 39 40 41 43 45 46 47 48 49 50 51 52 53 55 56 57 58 59 63 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 80 81 1 2 3 4 5 6 7 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 21. Henkilöautojen polttoaineen kulutus (l/100 km ) energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. * l/100 km 50 45 40 35 30 Keskiarvo 29 l/100 km 25 20 15 10 5 0 9 10 11 12 13 14 16 17 20 21 23 26 27 28 29 30 31 32 33 35 36 37 39 40 41 43 45 46 47 48 49 50 51 52 53 55 56 57 58 59 63 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 80 81 1 2 3 4 5 6 7 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 22. Kuorma-autojen polttoaineen kulutus (l/100 km) energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. * * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteessä. 37
2.4 Vesihuollon energiankulutus Vesihuollon (vedenottamot, puhdistamot, pumppaamot, jne.) energiankulutus oli vuodessa keskimäärin noin 105 kwh asukasta kohti laskettuna (108 v. 2002) (kuva 23) 32 kunnan (29) raportointitietojen perusteella. kwh/asukas 250 225 200 175 150 125 Keskiarvo 105,5 kwh/asukas 100 75 50 25 0 9 10 11 12 13 16 17 20 21 23 26 27 28 29 30 31 32 33 35 36 37 39 40 41 43 45 46 47 48 49 50 51 52 53 55 56 57 58 59 63 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 80 81 1 2 3 4 5 6 7 Kunnat ja kuntayhtymät Kuva 23. Vesihuollon energiankulutus (kwh/asukas) energiansäästösopimuksen solmineissa kunnissa ja kuntayhtymissä. * * Kuntien ja kuntayhtymien numerointi ilmenee liitteessä. 38