SEMINAARI RIITA-ASIOIDEN SOVITTELU, SUOMEN JA VENÄJÄN KOKEMUKSET

SEMINAARI RIITA-ASIOIDEN SOVITTELU, SUOMEN JA VENÄJÄN KOKEMUKSET Helsinki, Suomi, 16.4.2103 SOVITTELU VENÄJÄLLÄ: LAINSÄÄDÄNTÖ JA KÄYTÄNTÖ Svetlana Konstantinovna Zagainova, Uralin oikeusakatemian sovittelukeskuksen johtaja, oikeustieteen tohtori, professori Esityksen sisältö 1. Sovittelun kehityksen historia Venäjällä 2. Venäjän federaation sovittelua koskeva lainsäädäntö 3. Sovittelusta säädetyn lain tavoitteet 4. Sovittelu Venäjällä yleiset piirteet 4.1.Sovittelu riidanratkaisumenettelynä 4.2. Oikeudellinen perusta 4.3. Ammattisovittelijoiden yhteisön muodostuminen 4.4. Sovittelun toteuttamisen yleiset säännöt 5. Sovittelumenettelyn kehitys ja käyttö Venäjällä 1

1. Sovittelun kehityksen historia Venäjällä 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa suoritettiin aktiivisesti vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä koskevia tieteellisiä tutkimuksia, tutustuttiin ulkomailla oleviin käytäntöihin sekä järjestettiin konferensseja ja seminaareja. Vuosina 2003 2010 valmisteltiin sovittelua koskevia lakiesityksiä, joiden pohjaksi otettiin UNCITRALin kansainvälistä kaupallista välimiesmenettelyä koskeva mallilaki (päivätty 19.11.2002). Vuosina 2007 2012 Venäjän tuomioistuinjärjestelmän kehityksen tavoiteohjelmassa asetettiin tavoitteeksi integroida riitojen sovintomenettelyt osaksi oikeuskäytäntöä (restoratiivinen oikeus), pyrkiä käyttämään erilaisia keinoja, mm. sovittelua, jotka edistävät osapuolten pääsyä sovintoon tuomioistuimen ulkopuolella ja ennen oikeudenkäyntiä mm. osapuolten hallinnollisista suhteista johtuvissa riidoissa. Vuosina 2008 2010 Uralin federaatiopiirin alueella toteutettiin sovittelun kehittämiseen liittyvä juridinen kokeilu. Vuonna 2009 on perustettu Uralin oikeusakatemian sovittelukeskus - Venäjän ensimmäinen korkeakouluasteen tieteen ja koulutuksen keskus, jossa käsitellään sovitteluun liittyviä asioita sekä oikeustieteen että käytännön näkökulmasta. 27. heinäkuuta 2010 hyväksyttiin Sovittelulaki. 2. Venäjän federaation sovittelua koskeva lainsäädäntö - Federaatiolaki No 193-FZ vaihtoehtoisesta riidanratkaisumenettelystä sovittelijan välityksellä (sovittelumenettelystä), joka on päivätty 27.7.2010 (astunut voimaan 1.1.2011). - Venäjän federaation siviililaki Artiklassa 202 on säädetty kanteen vanhentumisajan keskeytyksestä sovittelumenettelyn toteuttamisen ajaksi. - Venäjän federaation arbitraatioprosessilaki (APL), Venäjän federaation siviiliprosessilaki (SPL): APL, artikla 56; SPL, artikla 69: sovittelijaa ei voida kuulla todistajana; APL, artiklat 135, 138 ja 153; SPL artiklat 150 ja 172: tuomioistuin on velvollinen selostamaan prosessin osapuolille heidän oikeutensa sopia riitansa sovittelumenettelyn avulla; APL, artikla 158; SPL, artikla 169: oikeudenkäynti voidaan siirtää enintään 60 päivällä siinä tapauksessa, jos osapuolet käyttävät sovittelumenettelyä. - Federaatiolaki välimiestuomioistuimista: Artikla 5: riitaa ei voida siirtää välimiesoikeuden käsiteltäväksi, jos sopimuksessa on sovittelulauseke; 2

Artikla 6.1: osapuolet voivat käyttää sovittelumenettelyä myös asian jo ollessa välimiesoikeuden käsiteltävänä, ja silloin oikeudenkäynti keskeytyy sovittelun ajaksi. - Mainonnasta säädetty federaatiolaki Artikla 30.1: sovittelua toteuttavien sovittelijoiden toiminnan mainostaminen. - Venäjän federaation tiede- ja opetusministeriön määräys No 152 sovittelijoiden koulutusohjelman hyväksymisestä (päivätty 14.2.2011): sovittelua ammatikseen harjoittavien sovittelijoiden koulutusohjelma on hyväksytty. 3. Sovittelulaki on säädetty seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi: 1) sisällyttää sovittelu oikeudellisten riitojen lainmukaisten ratkaisukeinojen joukkoon; 2) luoda olosuhteet sovittelun kehittymiseksi oikeudellisten riitojen itsenäiseksi ratkaisukeinoksi ja instituutioksi, joka antaa mahdollisuuden vähentää tuomioistuinten työkuormitusta; 3) luoda ko. instituution toiminnan oikeudellinen perusta; 4) määritellä sovittelumenettelyn toteuttamista koskevat yleiset säännöt; 5) luoda edellytykset itsenäisten ammattisovittelijoiden yhteisön muodostumiselle, mm. sovittelijoiden ja sovittelun käyttöä edistävien organisaatioiden toiminnan itsesääntelyn osalta. 4. Sovittelun yleiset piirteet Sovittelu on menettely, jonka tarkoituksena on sopia osapuolten riita puolueettoman henkilön (sovittelijan) avulla, joka avustaa osapuolia neuvotteluissa ja edistää osapuolten pääsyä sovintoon. 4.1. Sovittelu oikeudellisten riitojen ratkaisumenettelynä Sovittelu on Venäjällä uusi instituutio, jota käytetään oikeudellisten riitojen sopimiseksi. Lailla on säädetty eräästä sovittelumallista, joka on lainmukaisia mekanismeja sisältävä itsenäinen riidanratkaisukeino. Käytössä on erikoislaatuinen sovittelumuoto, joka on suunnattu ongelman ratkaisemiseksi, antaa mahdollisuuden osapuolten aseman sijaan keskittyä heidän intresseihinsä ja erottaa osapuolten tavoitteet ja intressit toisistaan. 4.2. Oikeudellinen perusta Sovittelu perustuu seuraaviin periaatteisiin, jotka on vahvistettu Sovittelulailla: - vapaaehtoisuus; - sovittelijan puolueettomuus; 3

- osapuolten yhteistyö ja tasavertaisuus; - salassapitovelvollisuus. Osallistuminen sovitteluun on vapaaehtoista Tämä periaate on ominainen koko sovitteluprosessille ja se ilmenee seuraavalla tavalla: а) osapuolet tekevät vapaaehtoisesti päätöksensä sovittelun valitsemisesta riitansa ratkaisukeinoksi; б) osapuolet valitsevat sovittelijan; в) osapuolet päättävät itse sovittelumenettelyn kulusta, mm. sovittelumenettelyn aloituksen päivämäärästä ja kellonajasta, ja he voivat milloin tahansa keskeyttää tai lopettaa sovittelumenettelyn; г) osapuolet noudattavat vapaaehtoisesti tekemäänsä sovittelusopimusta. Vapaaehtoisuus koskee osapuolten lisäksi myös sovittelijaa, joka voi vapaaehtoisesti tehdä päätöksiä osapuolten avustamisesta sovittelumenettelyn toteuttamisen aikana tai sovittelumenettelyn lopettamisesta, jos hän näkee, ettei se ole tarkoituksenmukaista. Sovittelijan puolueettomuus Sovittelija järjestää osapuolten yhteistyön, ohjaa heitä etsimään sellaista ratkaisua, jossa heidän intressinsä toteutuisivat. Ennen tapaamista osapuolten kanssa sovittelija ei tiedä mitään riidan sisällöstä, hän ei ole minkään osapuolen kanssa virka-, työ-, perhe- tai ystävyyssuhteissa eikä hänellä ole mitään henkilökohtaista intressiä liittyen asiassa tehtävään päätökseen. Sovittelun aikana sovittelija on yhtä lailla riittävän kaukana kaikista osapuolista, hän ei suosi ketään eikä aseta kumpaakaan osapuolta etuoikeutettuun asemaan. Sovittelijan puolueettomuus perustuu hänen saamaansa erityiskoulutukseen, joka antaa mahdollisuuden toteuttaa puolueettomuusperiaatetta käytännössä. Osapuolten tasavertaisuus ja yhteistyö Tämä periaate sisältää kaksi tärkeää elementtiä: osapuolille on annettu samat valtuudet ja he eivät kilpaile keskenään vaan yhdistävät voimansa ongelmansa ratkaisemiseksi. Tuomioistuimen ulkopuolella toteutettavana riidanratkaisumenettelynä sovittelulle on ominaista osapuolten välisen yhteistyön erityislaatuinen luonne. Koska sovittelu tarkoittaa tietyllä tavalla järjestettäviä neuvotteluita, jotka perustuvat yhteistyöstrategiaan, se tulee selkeästi esille myös kyseisen periaatteen toteutumisessa. Jos osapuolet eivät sovittelijan yrityksistä huolimatta osoita valmiutta etsimään sopivaa vaihtoehtoa riitansa ratkaisemiseksi, sellaista riitaa ei voida ratkaista sovittelumenettelyn avulla ja se siirretään tuomioistuimen ratkaistavaksi. Osapuolten yhteistyön pohjan luo heidän tasavertaisuutensa, joka myös antaa sovittelun osapuolille samat mahdollisuudet 4

osallistua henkilökohtaisesti sekä riidan prosessi- että sisältöasioita koskevaan päätöksentekoon. Salassapitovelvollisuus Tämä periaate koskee sekä sovittelijaa että riidan osapulia. Salassapitovelvollisuus kuuluu sovittelijan ammattivelvollisuuksiin, ja osapuolet sopivat sen laajuudesta keskenään. Salassapitovelvollisuus koskee myös sovittelijan apua koskevaa pyyntöä ja sovittelumenettelyn valintaa riidanratkaisukeinoksi. Sovittelun tuloksena solmitun sovittelusopimuksen tiedot, seikat ja ehdot jäävät vain osapuolten ja sovittelijan tietoon ja niitä ei saa ilmaista muille henkilöille. Jos sovittelu on toteutettu sen jälkeen kun asia oli tullut tuomioistuimen käsiteltäväksi, salassapitovelvollisuuden voima on rajoitettu, koska tuomioistuin saa tiedon sovittelun käytöstä ja sovittelusopimuksen ehdoista. Sovittelijaa ei voida kuulla todistajana koskien niitä seikkoja, jotka tulivat hänen tietoonsa sovittelun yhteydessä. 4.3. Ammattisovittelijoiden yhteisön muodostuminen Sovittelua harjoittavien tahojen järjestelmä 1) Sovittelijat 2) Sovittelutoiminnasta vastaavat organisaatiot 3) Sovittelutoiminnasta vastaavien organisaatioiden yhdistykset (liitot) 4) Sovittelijoiden itsesääntelyorganisaatiot (ISO) 1) Sovittelijat Ammattimaista sovittelutoimintaa harjoittavat ikä 25 vuotta täysi oikeustoimikelpoisuus ei rikosrekisteriä korkeakouluasteen ammattitutkinto suorittaneet VF:n hallituksen hyväksymän koulutusohjelman toteuttavat sovittelua asioissa, jotka on siirretty tuomioistuimista voivat olla ISO:n jäseniä Ei-ammattimaista sovittelutoimintaa harjoittavat ikä 18 vuotta täysi oikeustoimikelpoisuus ei rikosrekisteriä Sovittelijalla ei ole oikeutta: 5

toimia Venäjän federaation valtiollisissa viroissa, Venäjän federaation subjektien valtiollisissa viroissa, siviilivirkamiehinä valtiollisessa palveluksessa tai kunnan virkamiehinä, jollei muusta laeilla säädetä olla minkään osapuolen edustajana; antaa millekään osapuolelle juridista apua, oikeudellista neuvontaa tai muuta apua; toimia sovittelijana, jos hänellä on lopputulosta koskeva henkilökohtainen intressi; antaa riitaa koskevia julkisia lausuntoja ilman osapuolen suostumusta. Sovittelijan toiminta ei ole yritystoimintaa. Hänellä on oikeus harjoittaa mitä tahansa muuta toimintaa, jota ei ole kielletty Venäjän federaation lainsäädännöllä. Sovittelija ei ole varsinainen ammatti vaan varsinaisen ammatin lisäksi harjoitettava toiminta. Sovittelijoilla voi olla eri alojen peruskoulutus. Oikeusalan ammattiryhmissä sovittelijoina toimivat useimmiten asianajajat, yksityistä liiketoimintaa harjoittavat juristit ja oikeusneuvojat. 2) Sovittelutoiminnan toteuttamisesta vastaava organisaatio on oikeushenkilö, jonka päätoimialoja on sovittelumenettelyn järjestäminen ja toteuttaminen sekä muiden toimien suorittaminen Sovittelulain nojalla. Tämä organisaatio: kehittää sovittelumenettelyn toteuttamista koskevia sääntöjä määrää sovittelijan kuhunkin konkreettiseen asiaan osallistuu vastaavien organisaatioiden järjestäytymiseen yhdistyksiksi (liitoiksi) vastaa osapuolille sovittelijan niille aiheuttamasta vahingosta osallistuu sovittelijoiden itsesääntelyorganisaatioiden perustamiseen ja toimintaan 3) Sovittelun toteuttamisesta vastaavien organisaatioiden yhdistys (liitto) kehittää ja yhdenmukaistaa sovittelijoiden ammatillista toimintaa koskevia standardeja ja sääntöjä kehittää ja yhdenmukaistaa sovittelun toteuttamista koskevia sääntöjä 4) Itsesääntelyorganisaatiot (sovittelijoiden ISO). ISO:ssa on 20 sovittelun toteuttamisesta vastaavaa organisaatiota ja/tai vähintään 100 ammattisovittelijaa. Organisaation tehtävät: ylläpitää jäsenrekisteriä kehittää sovittelijoiden ammatillista toimintaa koskevia standardeja kehittää sovittelijoiden ammatillisen toiminnan ja etiikan sääntöjä 6

kehittää sovittelijoiden koulutuksen standardeja jakaa jäsenilleen tietoa sovittelumenettelyn menetelmistä 4.4. Sovittelun toteuttamisen yleiset säännöt Sovittelumenettelyä voidaan käyttää sellaisten riitojen ratkaisemiseksi, jotka perustuvat seuraaviin suhteisiin: - siviilisuhteet, mm. liittyen yritystoimintaan tai muuhun taloudelliseen toimintaan - perhe-elämän suhteet, - työsuhteet (yksilön työriidat, ei kollektiiviset työriidat) - ja muissa tapauksissa, joista säädetään federaatiolailla, käytännössä etupäässä kiinteistö-, ja asuntoriidat. Sovittelumenettelyä ei sovelleta seuraavissa tapauksissa: - jos riidat koskevat sellaisten kolmansien henkilöiden oikeuksia ja intressejä, jotka eivät osallistu sovitteluun; - jos riidat koskevat julkisia intressejä. Sovittelulain mukaista mallia ei käytetä suhteisiin, joissa tuomari tai välimies edistää siviilioikeudenkäynnissä tai välimiesmenettelyssä sovinnon saavuttamista osapuolten välillä. Osapuolet voivat kirjata aikomuksensa sopia riitansa sovittelumenettelyn avulla sovittelulausekkeeseen, joka on sopimuksen erottamaton osa, tai allekirjoittaa sovittelumenettelyn soveltamista koskevan sopimuksen, jossa he ilmaisevat ko. aikomuksen. Lainsäätäjä ei valitettavasti ole turvannut näille sopimuksille riittävän vahvaa asemaa vaan antanut osapuolille mahdollisuuden kääntyä tuomioistuimen puoleen myös siinä tapauksessa, jos nämä sopimukset on solmittu. Jos osapuolten välille syntyy riita, on mahdollista käyttää seuraavaa sovittelumallia: 7

Oikeudellinen riita (riidanratkaisukeinon valitseminen) способа разрешения) Sovittelu Tuomioistuin Sovittelumenettelyn toteuttamista koskeva sopimus Sovittelumenettelyn toteuttaminen Sovittelusopimuksen allekirjoittaminen Sovittelun lopettaminen ilman sopimusta соглашения Sovittelun voi aloittaa konfliktin kaikissa vaiheissa, mm. sellaisen riidan syntymisen jälkeen, jota käsitellään yleisissä tuomioistuimissa siviilioikeudenkäyntimenettelyn avulla ja arbitraatiotuomioistuimissa arbitraatiooikeudenkäyntimenettelyn avulla. Sovittelua voidaan käyttää myös silloin kun riita-asia on jo siirtynyt yleisen tuomioistuimen tai arbitraatiotuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos osapuolet ovat sopineet asian siirtämisestä tuomioistuimesta sovitteluun, asian oikeuskäsittely siirtyy enintään 60 päivällä. Sovittelusopimuksen oikeudellinen merkitys: 1) jos riita on sovittu tuomioistuimen ulkopuolella, se katsotaan osapuolten väliseksi sopimukseksi ( kaupaksi ); 2) jos asia oli vireillä tuomioistuimessa, asian käsittely päättyy. Päättymisen muodot voivat olla erilaisia, mm. sovintosopimuksen vahvistaminen tai kanteen peruutus. 5. Sovittelumenettelyn kehityksen tärkeimmät suunnat Venäjällä Sovittelumenettelyn käytäntöjä on vasta alettu kehittää Venäjällä. Sovittelua harjoitetaan etupäässä seuraavissa paikoissa: 8

- Oikeusakatemioiden tai yliopistojen yhteydessä toimivat sovittelukeskukset mm. Ekaterinburgissa, Pietarissa, Moskovassa, Krasnojarskissa, Voronezhissa, Lipetsikissa ja Kazanissa; - Kauppa- ja teollisuuskamarit; - Lakiasiantoimistojen yhteydessä toimivat sovitteluosastot. Suurin osa asioista siirtyy sovitteluun tuomioistuimista. Yleiset tuomioistuimet ovat olleet Venäjällä erityisen aktiivisia sovittelun kehittämisessä. Tuomioistuinten ja sovittelijoiden välisen yhteistyön kehittämiseksi Sverdlovskin alueella aloitettiin vuonna 2011 Venäjän ensimmäinen juridinen kokeilu, jonka aikana tuomioistuinten yhteyteen perustettiin sovitteluhuoneet. Nykyään tätä mallia on alettu käyttää jo Venäjän muilla alueilla. Sovittelua on sovellettu siviiliprosessissa käytännön tasolla seuraaviin asiaryhmiin: siviilisuhteisiin perustuvat asiat: 46%; perhesuhteisiin perustuvat asiat: 21% asuntosuhteisiin perustuvat asiat: 18% työsuhteisiin perustuvat asiat: 9% kiinteistösuhteisiin perustuvat asiat: 6% Juridisen kokeilun yhteydessä on havaittu seuraavat ongelmat: Siviilioikeudenkäynnin osapuolilla on niukasti tietoa siitä, mitä sovittelu tarkoittaa, mikä rooli on sovittelijalla sovittelun toteuttamisessa, kuinka tämä menettely eroaa oikeuskäsittelystä. Riidan osapuolten edustajat estävät sovittelun käyttämisen varhaisissa vaiheissa ja suosittelevat asiakkailleen riitojen ratkaisua tuomioistuimessa. Tämä johtuu myös siitä, että heillä on väärä käsitys sovittelumenettelyn luonteesta ja omasta roolistaan tässä prosessissa. Sovittelua ei ole sovitettu yhteen muiden oikeudellisten menettelyjen kanssa. Sovittelun suosion kasvua ovat edistäneet seuraavat seikat: Riita-asiaa käsittelevät tuomarit osaavat ammattitaidolla selittää osapuolille heidän oikeutensa riidan sopimiseen sovittelumenettelyn avulla; Sovittelijan ja osapuolten välisten infotilaisuuksien järjestäminen tuomioistuimen toimitiloissa; Sovittelijoiden korkea ammattitaito; Sovittelu on siviiliriidan osapuolille maksuton. 9

Sovitteluun osallistuneiden kesken järjestetyn kyselyn tulokset ovat osoittaneet, että sovittelu riidanratkaisukeinona oli osapuolille mieluisampi kuin oikeudenkäynti, koska sovittelun yhteydessä syntynyt sopimus vastasi osapuolten intressejä paljon paremmin kuin oikeuden päätös. 10