PIENKOHDEPROJEKTI Sähköasennustöiden taso uusissa pienrakennuksissa 061VA002 2006 LOPPURAPORTTI Roger Kanerva Asko Saarela Markku Suvanto
Sisällysluettelo 1. Projektin tausta 3 2. Projektin tavoite 3 3. Projektin toteutus 3 4. Tulokset 4 4.1 Valtuutettujen tarkastajien ja laitosten tarkastusten tulokset (varmennustarkastukset) 5 4.1.1 Asennusten tekninen standardin mukaisuus 5 4.1.2 Käyttöönottotarkastuspöytäkirjan asianmukaisuus 5 4.1.3 Sähköpiirustukset ja käytön opastus 5 4.2 TUKESin tarkastusten tulokset 6 4.2.1 Asennusten tekninen standardin mukaisuus 6 4.2.2 Käyttöönottotarkastuspöytäkirjan asianmukaisuus 6 5. Käyttöönottotarkastuksen riittävyyden arviointi 6 5.1 Käyttöönottotarkastukset valtuutettujen tarkastajien ja laitosten varmennustarkastuskohteissa 7 5.2 Käyttöönottotarkastukset TUKESin tarkastuskohteissa 7 6. Muita tuloksia 7 7. Johtopäätökset 8 8. Toimenpidesuositukset 10 Liitteet 1 ja 2 2
1. Projektin tausta Vielä 1997 kesäkuun loppuun asti kaikki ryhmäjohtotöitä laajemmat sähkötyöt piti tarkastuttaa kolmannella osapuolella. Sähkölaitoksilla oli näissä tehtävissä yhteensä n. 400 tarkastajaa, jotka tekivät näitä ns. ensitarkastuksia, joista valtaosa kohdistui omakotitaloihin ja vapaa-ajan asuntoihin. Vaativissa kohteissa, kuten lääkintätiloissa ja räjähdysvaarallisissa tiloissa, tarkastuksia tekivät myös Sähkötarkastuskeskuksen tarkastajat. Sähköturvallisuuslaki (410/1996), joka astui voimaan 1.9.1996, aiheutti suuria muutoksia näihin sähkölaitteistojen käyttöönottovaiheen tarkastuskäytäntöihin. Siirtymäkauden jälkeen ei pari- ja omakotitalojen tai vastaavien pienkohteiden sähkölaitteistoille enää vaadita kolmannen osapuolen tekemää tarkastusta. Vain näitä vaativimmissa kohteissa (luokan 1 3 sähkölaitteistot) edellytetään enää kolmannen osapuolen tekemää ns. varmennustarkastusta. Tarkastuksia tekevät nyt valtuutetut tarkastajat ja laitokset, joita on yhteensä vähän toista sataa. Sen sijaan paritalojen, omakotitalojen, kesämökkien tms. osalta ainoa tarkastus on sähkölaitteiston rakentaneen sähköurakoitsijan itsensä tekemä tarkastus eli käyttöönottotarkastus. Tämä tarkastus on sähköturvallisuuden varmistamisen kannalta ensiarvoisen tärkeä toimenpide. Tarkastuksessa varmistetaan silmämääräisesti, että sähköasennukset ovat standardinmukaisia (mm. eheys, kotelointiluokat, kosketussuojaus, turvaetäisyydet) ja mittaamalla/testaamalla, että asennusten eristystila on kunnossa ja että suojalaitteet toimivat tehokkaasti. Sähkölaitteiston turvallisuudesta ei siis ole varmuutta ilman kunnollista käyttöönottotarkastusta. Lain mukaan kaikille sähköasennustöille on tehtävä käyttöönottotarkastus. Varmennustarkastuksia tehdään tarkastajien ilmoitusten mukaan vuosittain n. 5000. Näiden tarkastusten ulkopuolelle jääviä pienkohteita valmistuu vuosittain huomattavasti enemmän, arviolta n. 20.000-30.000. Varmennustarkastettavien sähkölaitteistojen kunnosta saadaan kattavat tiedot tarkastajien vuosikertomuksista, kun taas tarkastusten ulkopuolelle jäävien pienkohteiden puutteiden määristä ja vakavuudesta ei tällaista tietoa normaalisti juuri kerry. Tilannetta kartoitettiin viimeksi 1999, jolloin TUKES teki ensimmäisen pienkohdehankkeensa. Ostopalveluna tilattiin tuolloin tarkastajilta tekninen tarkastus 118 kohteeseen. Pienkohdeprojektin 2006 tarkoituksena oli laajentaa tietopohjaa ja selvittää miten tilanne on kehittynyt viimeisen seitsemän vuoden aikana. Koska aiempi tutkimus toteutettiin varsin pian lainsäädännössä tapahtuneen muutoksen jälkeen, on mahdollista, että käyttöönottotarkastusmenettelyitä ei vielä ollut kunnolla omaksuttu. Näin ei enää pitäisi olla, onhan muutoksesta jo melkein 10 vuotta. 2. Projektin tavoite Projektin päätavoitteena oli selvittää riittävän kattavalla otantatutkimuksella uusien pientalojen sähköasennusten ja käyttöönottotarkastuksen säädöstenmukaisuus ja verrata niitä aiemman (1999) tutkimuksen tuloksiin. Lisäksi projektin osatavoitteena oli vahvistaa TUKESin ja kunnallisten rakennusvalvontaviranomaisten yhteistyötä ja tuntemusta välittämällä sähköturvallisuustietoa ja saamalla tietoa rakennustarkastuksen menettelyistä ja näkökulmista asiassa. 3. Projektin toteutus Projekti toteutettiin teettämällä 100 uuden pienkohteen sähkölaitteiston varmennustarkastus valtuutetuilla tarkastajilla tai laitoksilla. Projektissa käytettiin 19 valtuutetun tarkastajan ja 2 valtuutetun laitoksen tarkastuspalveluita. Lisäksi TUKESin oma henkilöstö teki vastaavanlaisen tarkastuksen 45 kohteessa. Kohteet olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta uusia omakotitaloja. 3
Tarkastajilla teetettävien tarkastusten kohteet valittiin eri puolelta Suomea. Projektipaikkakuntia oli 15 kpl, 3 etelässä, lännessä ja pohjoisessa, 2 idässä ja 4 Keski-Suomessa. Paikkakuntien rakennusvalvonnasta pyydettiin listauksia sellaisista pienrakennuksista, joille rakennustarkastaja oli tehnyt käyttöönottotai loppukatselmuksen vuoden 2005 alun jälkeen. Toimitettujen listojen perusteella otettiin puhelimitse yhteyttä kohteiden haltijoihin ja tarjottiin varmennustarkastusta TUKESin kustannuksella. Kaikki eivät olleet tarjouksesta kiinnostuneita, ja mahdollisia syitä tähän esitetään toisaalla tässä raportissa. Tarkastuksen haluaville lähetettiin kirjallinen vahvistus asiasta. Projektipaikkakunnissa ja lähiseuduilla toimivilta tarkastajilta pyydettiin kirjalliset tarjoukset tarkastusten tekemisestä ja niiden raportoinnista. Toimeksiannon saaneille tarkastajille toimitettiin tarkastuskohteiden tiedot ja tarkastajat sopivat tarkastusajankohdan suoraan kohteiden haltijoiden kanssa. Raportoinnin kirjavuuden välttämiseksi laadittiin erillinen raportointilomake, joka tarkastustodistuksen lisäksi tuli toimittaa TUKESille. Lomakkeella ilmoitettiin erikseen asennusten kunto, käyttöönottotarkastuksen dokumentoinnin taso, sekä oliko sähköpiirustukset toimitettu ja käytön opastus annettu kohteen haltijoille. TUKESin oman valvontahenkilöstön tarkastuskohteiden valintaa ei rajattu pelkästään projektipaikkakuntiin. Oma-aloitteisesti tiedusteltiin paikallisilta rakennusvalvontaviranomaisilta valvontakohteita mistäpäin tahansa Suomea. Tarkoituksena oli, että sähkölaitteiston tarkastus tehdään samaan aikaan rakennustarkastajan tekemän käyttöönotto- tai loppukatselmuksen kanssa. Näin tapahtuikin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Näillä yhteisillä käynneillä oli tilaisuus antaa ja saada tietoa sekä ongelmakohdista että mahdollisista kehitys- tai yhteistyömahdollisuuksista. Koska useimmat näistä käynneistä tehtiin rakennusvalvonnan käyttöönottokatselmuksen yhteydessä, kohteissa ei vielä asuttu eli ne olivat tuoreempia kuin valtuutettujen tarkastajien ja laitosten tarkastuskohteet. Asennukset olivatkin usein keskeneräisiä muilta kuin muuttovalmiiden tilojen osalta. Sähköasennusten valmiiksi saatetuilta ja käyttöönotetuilta osilta edellytetään jo tässä vaiheessa sähköurakoitsijan käyttöönottotarkastuspöytäkirjaa. TUKESin tarkastus koskikin juuri näitä käyttöönotettuja osia, eikä keskeneräisyyksiä noteerattu paitsi siten, etteivät keskeneräiset asennukset saaneet aiheuttaa vaaraa. Raportoinnissa oli käytössä sama lomake kuin valtuutetuilla tarkastajillakin. 4. Tulokset Tietojen keräämisessä keskityttiin seuraaviin osatekijöihin: Asennusten tekninen standardin mukaisuus Käyttöönottotarkastuspöytäkirjan asianmukaisuus Sähköpiirustusten toimittaminen ja käytön opastus. Sähköturvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeän käyttöönottotarkastuksen riittävyyden arviointi tehtiin asennustyön teknisen toteutuksen ja siitä laadittujen pöytäkirjojen perusteella. 4
4.1 Valtuutettujen tarkastajien ja laitosten tarkastusten tulokset (varmennustarkastukset) Tarkastuskohteita oli 100 kpl ja kohteiden käyttöönotosta oli kulunut keskimäärin yli 1vuosi. 4.1.1 Asennusten tekninen standardin mukaisuus Tulosten kaaviokuvat on esitetty raportin liitteessä 1. Koko maan osalta saadaan tulokseksi, että 84 asennuskohteen (84 %) asennuksista oli hyväksyttävällä tasolla. Muissa 16 kohteissa (16 %) havaittiin asennuksissa runsaasti puutteita. Näihin kuuluvat myös ne 9 kohdetta (9 %), joissa osa havaituista puutteista oli vakavia. Välitöntä vaaraa aiheuttavia virheitä tai puutteita ei kuitenkaan löytynyt. Kun tuloksia tarkastellaan maantieteellisesti, havaitaan, että tilanne etelässä ja pohjoisessa on selvästi muuta Suomea huonompi. Näillä alueilla sähköasennukset olivat hyväksyttävällä tasolla vain runsaassa 60 % asennuskohteista, ja vakavia puutteita esiintyi jopa joka neljännessä kohteessa. Itä-, Länsi- ja Keski-Suomessa hyväksyttävällä tasolla olevia asennustöitä oli yli 90 %, eikä vakavia asennuspuutteita havaittu ensinkään. 4.1.2 Käyttöönottotarkastuspöytäkirjan asianmukaisuus Tulosten kaaviokuvat on esitetty raportin liitteessä 1. Tarkastetuista 100 kohteesta säädösten edellyttämät pöytäkirjat oli tehty 86 kohteessa (86 %). Tehdyistä pöytäkirjoista 2/3 oli asianmukaisia. Kolmasosa pöytäkirjoista oli huomattavan virheellisiä ja/tai puutteellisia, jolloin jää arvelujen varaan onko rakennetun sähkölaitteiston turvallisuus sittenkään varmistettu riittävästi. Maantieteellisesti tarkastettuna tilanne pöytäkirjojen osalta noudattaa asennustyöstä tehtyjä havaintoja siten, että etelässä ja pohjoisessa tilanne on muuta maata huonompi. Lähes puolet etelässä ja pohjoisessa tehdyistä pöytäkirjoista olivat virheellisiä ja/tai puutteellisia. Asianmukainen pöytäkirja sisältää säädösten edellyttämät riittävät tiedot, ja tiedot vastaavat asennustyöstä tehtyjä havaintoja. Pöytäkirja on virheellinen, kun sen tulokset silmämääräisen tarkastuksen osalta ovat suuresti ristiriidassa varmennustarkastuksen havaintojen kanssa, tai mittausten ja testausten tulokset oleellisesti poikkeavat varmennustarkastuksen vastaavista. Puutteellisen pöytäkirjan tietosisältö taas on oleellisesti säädösten edellyttämiä tietoja vähäisempi. Useimmiten tällöin puuttuvat mittausten ja testausten tulokset, tai ne ovat sähköasennuksen määräysten mukaisuuden osoittamisen kannalta täysin riittämättömiä. 4.1.3 Sähköpiirustukset ja käytön opastus Tulosten kaaviokuvat on esitetty raportin liitteessä 1. Asennustyön sähköpiirustuksia oli tehty ja luovutettu loppukäyttäjille 59 tapauksessa. Näistä 12 tapauksessa piirustukset olivat huomattavan puutteellisia eivätkä vastanneet asennustyötä. Mm. alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavat asennusratkaisut oli korjaamatta piirustuksiin. 5
41 tapauksessa piirustuksia ei ollut saatu tehtyä, vaikka sähkölaitteiston käyttöönotosta oli kulunut keskimäärin toista vuotta. Useimmat sähkölaitteistojen haltijoista (70 %) katsoivat saaneensa riittävän sähkölaitteiston käytön opastuksen. Kaikissa tapauksissa ei käytön opastuksen riittävyyttä voitu selvittää. 4.2 TUKESin tarkastusten tulokset Tarkastuskohteita oli 45 kpl ja tarkastukset tehtiin, paria poikkeusta lukuun ottamatta, kohteiden käyttöönottokatselmusten (rakennusvalvonta) yhteydessä, siis ennen kuin kohteet otettiin varsinaiseen käyttötarkoitukseensa (asumiskäyttöön). Sähköasennukset olivat yleensä keskeneräisempiä kuin valtuutettujen tarkastajien ja laitosten tarkastuskohteissa. Tarkastuksissa havaittiinkin keskeneräisyydestä johtuvia välitöntä vaaraa aiheuttavia puutteita, joita ei siis enää ilmennyt myöhemmässä vaiheessa tehdyissä varmennustarkastuksissa. Tarkastusajankohdasta johtuen ei TUKESin tarkastuksista esitetä tuloksia sähköpiirustusten ja käytön opastuksen osalta. Koska TUKESin tarkastuskohteet sijaitsivat hajanaisesti ympäri Suomea, ei tuloksissa esiinny myöskään maantieteellistä jakaumaa. 4.2.1 Asennusten tekninen standardin mukaisuus Tulosten kaaviokuvat on esitetty raportin liitteessä 2. Asennustyön osalta saatiin tulokseksi, että 27 kohteen (60 %) asennukset oli hyväksyttävällä tasolla. Vakavia puutteita esiintyi 16 kohteessa (35 %), joista 5 tapauksessa (11 %) oli kysymys välitöntä vaaraa aiheuttavasta puutteesta. Yksinomaan runsaasti vähäisiä puutteita esiintyi 2 kohteessa (4 %) mutta niitä löytyi myös n. joka kolmannesta vakavia puutteita sisältäneestä kohteesta. 4.2.2 Käyttöönottotarkastuspöytäkirjan asianmukaisuus Tulosten kaaviokuvat on esitetty raportin liitteessä 2. Tarkastetuista 45 kohteesta säädösten edellyttämät pöytäkirjat oli tehty 42 kohteen osalta (93 %). Pöytäkirjoista runsaat puolet (57 %) oli asianmukaisia. Muut pöytäkirjat olivat huomattavan virheellisiä ja/tai puutteellisia. 5. Käyttöönottotarkastuksen riittävyyden arviointi Sähköurakoitsijan tekemän käyttöönottotarkastuksen riittävyys arvioitiin kohdan 4, sähköasennusten teknistä toteutusta ja tarkastuspöytäkirjan asianmukaisuutta koskevien tulosten perusteella. Tarkastuksella urakoitsija varmistaa silmämääräisesti ja testaamalla, että asennukset ovat kunnossa, suojausjärjestelmät toimivia ja ettei inhimillisiä virheitä esiinny. Tarkastamatta jätetyn tai puutteellisesti tarkastetun asennustyön turvallisuus jää aina epävarmaksi. Epävarmaksi jää myös tarkastuksen riittävyys, jos pöytäkirja puuttuu tai se on puutteellinen ja/tai virheellinen. Käyttöönottotarkastus katsottiin asianmukaiseksi, kun asennukset olivat kunnossa, tai sisälsivät enintään yksittäisiä pieniä puutteita ja pöytäkirja oli kohtuullisen asianmukainen. Käyttöönottotarkastus katsottiin puutteelliseksi, kun asennuksissa oli runsaasti vähäisiä puutteita ja/tai pöytäkirja oli selvästi virheellinen tai huomattavan puutteellinen. 6
Tarkastus katsottiin puutteelliseksi myös silloin, kun asennukset olivat kunnossa, mutta pöytäkirjaa ei ollut tehty. Näissä tapauksissa pyrittiin varmistamaan erikseen, että pöytäkirja todella oli tekemättä, eikä vain hukassa. Käyttöönottotarkastus katsottiin vakavasti puutteelliseksi tai laimin lyödyksi, kun asennuksissa esiintyi vakavia puutteita. Samaan tulokseen päädyttiin silloin, kun asennuksissa löytyi runsaasti vähäisiä puutteita, eikä pöytäkirjaa ollut tehty tai pöytäkirja oli huomattavan puutteellinen ja/tai virheellinen. 5.1 Käyttöönottotarkastukset valtuutettujen tarkastajien ja laitosten varmennustarkastuskohteissa (100 kpl) Tulosten kaaviokuvat on esitetty raportin liitteessä 1. Riittävä käyttöönottotarkastus oli tehty 59 kohteessa (59 %). Puutteelliseksi tarkastus oli jäänyt 27 tapauksessa (27 %), kun taas vakavasti puutteellisia tai laimin lyötyjä tarkastuksia oli 14 (14 %). Maantieteellisesti tarkastettuna tulokset vaihtelevat. Pohjoisessa ja etelässä tilanne on huomattavan paljon huonompi kuin muualla. Pohjoisessa käyttöönottotarkastus on ollut riittävä vain 8 kohteessa (50 %), kun varmennustarkastuksia oli 16. Etelän 26 kohteessa käyttöönottotarkastukset olivat riittäviä vain 11 tapauksessa (42 %). Vakavasti puutteellisten tai laiminlyötyjen käyttöönottotarkastusten osuus oli pohjoisessa 31 % ja etelässä 27 %. Länsi-, keski- ja itäsuunnalla riittävien käyttöönottotarkastusten vaihteluväli on 66 79 % ja vakavasti puutteellisten tai laiminlyötyjen tarkastusten osalta 0 7 %. 5.2 Käyttöönottotarkastukset TUKESin tarkastuskohteissa (45 kpl) Tulosten kaaviokuvat on esitetty raportin liitteessä 2. Riittävä käyttöönottotarkastus oli tehty 23 kohteessa (51 %). Puutteelliseksi tarkastus oli jäänyt 8 tapauksessa (18 %), kun taas vakavasti puutteellisia tai laiminlyötyjä tarkastuksia oli 14 (31 %). 6. Muita tuloksia Yhteistyö rakennusvalvontaviranomaisten kanssa sujui varsin hyvin. Luettelot valmistuneista kohteista saatiin suhteellisen pian, paria poikkeusta lukuun ottamatta. TUKESin tekemien tarkastusten yhteen sovittaminen rakennusvalvonnan kanssa ei myöskään tuottanut isompia ongelmia. Itse kohteessa rakennustarkastaja, yhteisen lyhyen alkupalaverin jälkeen, suoritti oman tarkastuksensa ja poistui yleensä paikalta saatuaan sen tehtyä. Sähköjen tarkastukseen tarvittiin yleensä selvästi enemmän aikaa. Ennen lähtöään rakennustarkastaja kuitenkin useimmiten tiedusteli tilannetta sähköjen osalta tyyliin voiko muuttoluvan antaa. Vaikka usea rakennustarkastaja piti TUKESin käyntiä hyvänä ja jopa toivoi menettelylle jatkoa, jäi sellainen kuva, että kiirettä on rakennustarkastajillakin. Kovin syvälliseen vuorovaikutukseen ei aikaa riittänyt. Valtuutetut tarkastajat ja laitokset olivat kiinnostuneita projektista ja halusivat mielellään osallistua talkoisiin omalla panoksellaan. Toki muutama kiireisiin vetoava kieltäytyjäkin oli, joka kuitenkin olisi ollut valmis tarjoamaan palveluitaan väljemmällä aikataululla. Tarkastukset ja raportit tehtiin nopeasti, yhtä sairastunutta tarkastajaa lukuun ottamatta. Pientä kritiikkiä on annettava tarkastajille siitä, ettei raportointilomaketta aina ollut täytetty riittävän huolellisesti. Tästä aiheutui jonkin verran lisätyötä tarkastusraportteja purkaessa. Sähkölaitteistojen haltijoista runsaat joka kolmas ei halunnut ilmaista varmennustarkastusta sähkölaitteistolleen. Eniten haluttomuutta esiintyi länsisuunnalla, jossa jopa yli 70 % yhteydenotoista päätyi 7
tuloksettomina. Moni haltija suhtautui kuitenkin erittäin myönteisesti tarkastajan käyntiin ja ymmärsi varmennustarkastuksesta koituvan hyödyn. Kieltäytyjät vetosivat yleensä kiireeseen ja tarkastuksesta aiheutuvaan vaivaan sekä siihen, että sähköt toimivat ja sähköurakoitsija oli tehnyt työnsä hyvin. Sähköurakoitsijan tiedot annettiin kuitenkin useimmissa tapauksissa, mutta myös muistamattomuutta oli tämän suhteen. Näissä tapauksissa TUKES lähetti pistokokein selvityspyynnön, jolla se pyysi ilmoittamaan tiedot sähkötöiden tekijästä. Tapaukset käsitellään myöhemmin. Projektin 145 tarkastuskohteessa oli sähkötöitä tehnyt 119 eri urakoitsijaa. Kelpoisuustodistustöinä oli tehty 4 kohdetta ja epämääräisiä urakointeja esiintyi 7 kohteessa. Näistä vain 3 osoittautui oikeudettomiksi, kun muissa oli kysymys (muutos)ilmoituksen tekemättä jättämisestä TUKESille. Ilman oikeuksia tehdyissä 3 kohteessa esiintyi vakavia puutteita 2 kohteessa (66 %) ja pöytäkirjat oli tekemättä. Kelpoisuustodistustöinä tehdyt asennustyöt olivat tasoltaan samanlaisia kuin varsinaisten sähköurakoitsijoidenkin tekemät asennustyöt. Verrattaessa varmennustarkastusten tuloksia aiemman projektin (1999) tuloksiin on hyvä tiedostaa, että tulokset perustuvat varsin pieniin otoksiin. Asennustöiden taso näyttäisi kuitenkin parantuneen. Kysymyksessä on siis tällöin ne asennuskohteet, joissa valtuutetut tarkastajat ja laitokset tekivät tarkastuksia. Hyväksyttävällä tasolla olevien asennustöiden osuus on noussut 76 % 84 %, joten kehityssuunta näyttää varsin ilahduttava. Siksi on varsin outoa, että käyttöönottotarkastusten tekeminen on nyt aiempaa huonommalla tasolla. Kun käyttöönottotarkastukset 1999 olivat 71 prosenttisesti kunnossa, vastaava luku on nyt enää 59 %. Osasyy tähän havaintoon saattaa olla tarkastajien aiempaa tarkempi pöytäkirjojen katsominen, olihan asia korostetusti esillä TUKESille toimitettavassa raportointilomakkeessa. Korostettakoon kuitenkin, että raportoitavat pöytäkirjevirheet ja puutteet koskivat huomattavia poikkeamia säädösten edellyttämästä tasosta. Sähköpiirustustenkin suhteen tilanne on aiempaa huonompi. Vuonna 1999 kelvollisten piirustusten osuus oli 67 % ja nyt enää 47 %. Valtuutettujen tarkastajien ja laitosten havaintojen vertailu lakisääteistä varmennustarkastusta edellyttäviin kohteisiin (luokan 1 3 sähkölaitteistot) ei ole tasapuolista, koska lakisääteiset kohteet ovat yleensä paljon laajempia sekä teknisesti monimutkaisempia. Myös raportointimenettelyissä on eroja. Tarkastajien v. 2005 vuosiraporttien mukaan vaativimmissa kohteissa oli huomattavia asennuspuutteita jopa vajaassa kolmasosassa asennuskohteista (29 %). Tämä on huomattavasti enemmän kuin vastaava tulos pienkohteissa (16 %). Vakavien puutteiden osuus oli kuitenkin selvästi vähäisempi (3 % /9 %). TUKESin omille tarkastuksille rakennusvalvontakäyntien yhteydessä ei löydy aiempaa vertailumateriaalia. 7. Johtopäätökset Valtuutettujen tarkastajien ja laitosten tekemissä varmennustarkastuksissa (100 asumiskäytössä olevaa kohdetta) saatiin tulokseksi, että sähköasennukset 84 kohteessa (84 %) olivat hyväksyttävällä tasolla. Tältä osin tulos on parempi kuin vuonna 1999. Täysin kunnossa asennukset olivat kuitenkin vain 45 kohteessa. Kun hyväksyttävällä tasolla olevien asennustöiden käyttöönottotarkastuspöytäkirjoista puuttuu 7 ja 19 on virheellisiä ja/tai puutteellisia voidaan todeta, että pienkohteiden sähköurakoinnissa on vielä paljon toivomisen varaa. Kun vielä otetaan huomioon, että sähköpiirustukset ovat kunnossa vain noin puolessa tarkastetuista kohteista, on selvää, ettei sähköurakan maksaja saa läheskään aina täyttä vastinetta rahoilleen. Selvästi ongelmallisemmaksi, joskin odotetusti, osoittautui keskeneräisten sähköasennustöiden käyttöönotto. TUKESin tarkastuksissa (45 asumiskäyttöön hyväksymistä odottavaa kohdetta) 27 kohdetta (n. 60 %) oli sähköturvallisuuden kannalta hyväksyttävällä tasolla. Muissa 18 kohteissa havaittiin runsaasti puutteita, joista vakavia puutteita esiintyi 16 kohteessa. Näistä 5 oli sellaista, joissa asennuksista 8
aiheutui välitön hengenvaara. Vain 13 kohteen asennukset (n. 29 %) olivat täysin kunnossa. Käyttöönottotarkastus oli riittävä vain n. joka toisessa kohteessa, kun taas vakavasti puutteellinen n. joka kolmannessa. Verrattaessa tuloksia em. varmennustarkastusten tuloksiin lienee varma, että huonompi tulos johtuu nimenomaan siitä, että TUKESin tarkastuskohteet olivat varmennustarkastettavia kohteita keskeneräisempiä, mikä on muuttotilanteessa normaalia. Useimmat asennuspuutteet korjautuvat sitten muutamassa viikossa tai kuukaudessa, kun työ saadaan valmiimmaksi. Maadoituskisko sekä maadoitus- ja potentiaalintasausjohtimet saadaan asennettua, asennusrasioiden kannet ja johtojen kosketussuojauksen varmistavat laitteet ja tarvikkeet laitetaan paikalleen jne. Käyttöönotetun, jännitteiseksi kytketyn sähkölaitteiston tai sen osan on kuitenkin oltava turvallinen jo käyttöön otettaessa, eikä vasta myöhemmin. Valitettavan usein keskeneräiset, kosketussuojaukseltaan puutteelliset asennukset on kytketty jännitteisiksi tai kytkettävissä jännitteisiksi pelkällä käyttötoimenpiteellä. Useimmat rakennustarkastajat edellyttävät käyttöönottokatselmusta tehdessään, että sähköurakoitsijan käyttöönottotarkastuksen pöytäkirja on laadittu ja esillä katselmusta tehtäessä. Pöytäkirjassa pitää lisäksi olla rastitettuna kohta, jossa sähköurakoitsija tarkastuksensa perusteella vakuuttaa, että sähköasennukset ovat turvallisia ja täyttävät asetetut säädösvaatimukset. Pöytäkirjan edellyttäminen, muuttoluvan ehtona, on erittäin tärkeää ja tarpeellista. Rakennustarkastajilla tämä käytäntö perustuu rakennusja maankäyttölakiin ja pöytäkirjan pitäisi olla riittävä osoitus siitä, että muuttolupaa ei tarvitse pantata ainakaan sähköturvallisuussyistä. Projektin tulokset osoittavat kuitenkin, että käyttöönottotarkastuksesta ja sen pöytäkirjan vakuutuksesta huolimatta jopa yli joka kolmannessa (35 %) sähköasennustyössä on vakavia, jopa välitöntä vaaraa aiheuttavia puutteita (11 %). Rakennustarkastajien on hyvä tiedostaa välittömän vaaran olemassaolon mahdollisuus, vaikka keinot niiden havaitsemiseksi ovat heillä yleensä rajalliset. On sähköurakoitsijoiden vastuulla reagoida tilanteeseen tiedostamalla vastuunsa asennustyönsä turvallisuudesta ja tehostamalla käyttöönottotarkastusmenettelyitään. Rakennustarkastajien pitää voida luottaa siihen, että tarkastuspöytäkirjassa annetut tiedot ovat paikkansa pitäviä, eivätkä harhaanjohtavia. Asennuspuutteista mainittakoon välitöntä sähköiskun vaaraa aiheuttavien kosketussuojapuutteiden lisäksi mm. palovaaraa aiheuttavat valaisinasennukset, huonosti tehdyt johdinliitokset, päämaadoituskiskon puuttuminen ja muut potentiaalintasausjärjestelmään liittyvät puutteet, suojamaadoituspiirin katkos, kevi-johtimen käyttö vaihejohtimena, asennusrasioiden kansien puuttuminen, vikavirtasuojien puuttuminen pesu- ja ulkotiloissa, maakaapeleiden riittämätön asennussyvyys ja kaapeleiden puuttuva mekaaninen suojaus. Osa asennuspuutteista johtunee osaamisen puutteesta, mutta useimmissa tapauksissa lienee kysymys huolimattomuudesta tai riskien aliarvioimisesta. Riskien aliarvioimisesta on kysymys myös silloin, kun sähköurakoitsija pöytäkirjassaan ilmoittaa asennusten olevan säädösten mukaisia ja turvallisia, vaikka näin ei ole, tai kun testaukset ja mittaukset ovat tekemättä tai niiden tulokset puuttuvat. Virheellisen ja/tai puutteellisen pöytäkirjan esittäminen vahinkotilanteessa saattaa olla jopa raskauttavaa. Sähköurakoitsijoiden tulisi tiedostaa, että tarkastuspöytäkirja on virallinen asiakirja ja ettei sitä tehdä vain viranomaisia varten. Huolellisesti tehty tarkastus ja sen dokumentointi on paras tae siitä, että rakennettu sähkölaitteisto on turvallinen, ja se antaa myös urakoitsijalle itselleen turvan mahdollisissa vahinko- tai ristiriitatilanteissa. Asia on tärkeä tiedostaa myös niiden urakoitsijoiden, joiden asennustyössä ei sinänsä ole moittimista, mutta käyttöönottotarkastuksen dokumentointi on puutteellinen. Sähköurakoitsijoiden vastuuhenkilöiden (sähkötöiden johtajien) tulee parantaa omaa ja sähkötöitä tekevän henkilöstön ammatillista osaamista niin sähköasennusten kuin sähkötyöturvallisuudenkin osalta. Tärkeää on myös varmistaa, että käyttöönottotarkastuksia tekevillä henkilöillä on tähän vaadittava erityisosaaminen, ja että he osaavat käyttää testaus- ja mittalaitteita sekä kirjata ja arvioida saatuja tuloksia oikein. Asennushenkilöstön paremmalla opastuksella ja työnaikaisella sisäisellä valvonnalla tilanne paranisi huomattavasti. Jos nämä asiat olisivat yrityksissä kunnossa, kuten säädöksetkin edellyttävät, asennustöiden vaatimuksenmukaisuus olisi tasalaatuisempaa. Projektin tarkastuksissa ilmeni nimittäin 9
myös, että saman urakoitsijan asennustyön ja käyttöönottotarkastuksen laatu saattoi yhdessä kohteessa olla erinomaisella tasolla ja toisessa kohteessa lähes ala-arvoinen. Näissä tapauksissa urakoitsijan asennustyön ja käyttöönottotarkastuksen laatu on liiaksi yksinomaan asennustyön tehneen asentajan ammattitaidon ja huolellisuuden varassa. Rakennuttajan tai kiinteistön tulevan haltijan kannalta huonosti tehdyt ja puutteellisesti tarkastetut sähkötyöt ovat ongelmallisia. Vakavissa tapauksissa vaanii tapaturman tai tulipalon vaara, mutta jo asennuksissa esiintyvät runsaat, vaikka ehkä vähäisetkin puutteet, ovat perin harmillisia. Onhan kiinteistön haltija työn luovutuksen jälkeen viime kädessä vastuussa sähkölaitteistonsa kunnosta sen koko elinkaaren ajan. Haltija vastaa täten aikanaan myös havaittujen asennuspuutteiden korjaamisesta eli asiasta, johon tämä ei normaalisti ole voinut vaikuttaa. Jos virheet ja puutteet havaitaan vasta myöhemmin, ei sähköurakoitsijaa välttämättä saada osallistumaan korjauskustannuksiin, tai jos saadaan, niin vasta pitkän ja hankalan, ehkä epävarmankin, oikeusprosessin kautta. Osasyy huonoon tulokseen, etenkin TUKESin tarkastuskohteissa, saattaa hyvinkin olla kiire. Usein varsinkin hartiapankkirakentamisessa rakentamisaika venyy hyvinkin pitkäksi, mikä myös voi olla ongelmallista. Asentaja vaihtuu toiseen, ehkä montakin kertaa, eikä tietokatkoksilta vältytä. Näissäkin kohteissa muuttokiireet sitten iskevät jossain vaiheessa, ja muuttopäivä ilmoitetaan sähköurakoitsijalle vasta viime hetkellä. Aikaa käyttöönotolle ja tarkastuksille ei välttämättä ole riittävästi. On ymmärrettävää, että sähköurakoitsija näissä tilanteissa on vaikeassa asemassa pyrkiessään kiireellä toteuttamaan asiakkaansa toiveet. Sähköurakoitsijan on kuitenkin ehdottomasti pidettävä kiinni siitä, että kaikki käyttöönottoon liittyvät toimenpiteet ja varmistukset on tehty, ennen kuin rakennustarkastajalle vakuutetaan asennusten olevan kunnossa. Rakentajalta on pyydettävä tähän riittävästi aikaa ja tämän on pyyntöön myös suostuttava, onhan tällä myös oma vastuunsa rakennustyömaan ja rakennustyönsä turvallisuudesta. Syynä Pohjois- ja Etelä-Suomen muita selvästi huonompiin tuloksiin saattaa olla muuta maata vilkkaampi rakentaminen ja siitä aiheutuva suurempi kiire ja jopa sähköurakointipalveluiden riittämättömyys. 8. Toimenpidesuositukset Isoissa rakennushankkeissa rakennuttajalla tai rakentajalla on monesti riittävät valmiudet ja keinot valvoa eri alojen urakoitsijoiden työtä. Töiden etenemistä seurataan ja mahdollisia ongelmia käsitellään tiuhaan toistuvissa työmaakokouksissa. Tilanne pientalotyömaalla on taas yleensä toinen, varsinkin ns. hartiapankkirakentamisessa. Rakennuttajalla ei ole riittäviä valmiuksia havaita mahdollisia syntyviä ongelmatilanteita, eikä varsinkaan sähköasennuspuolella. Rakennusluvan edellyttämällä vastaavalla mestarillakin on usein varsin puutteelliset tiedot sähköasennuksiin liittyvistä vaatimuksista. Tietoa siis tarvitaan lisää, jotta voitaisiin edes jossain määrin varmistua saadun sähköasennuspalvelun asianmukaisuudesta. Jokaisen rakentajan tulisi olla tietoinen ainakin siitä, että: Sähkötyöt edellyttävät asennusoikeuksia, mikä on syytä varmistaa ennen töiden aloittamista. Sähköurakoitsija on velvollinen tekemään asennustyön käyttöönottotarkastuksen ja luovuttamaan tarkastuspöytäkirjan sähkölaitteiston haltijalle. Sähköurakoitsijan lyödessä laimin tarkastusvelvollisuutensa sähkölaitteiston haltijan on itse huolehdittava käyttöönottotarkastuksen teettämisestä. Asennustyölle on aina mahdollista teettää kolmannen osapuolen varmennustarkastus, vaikka säädökset eivät sitä vaatisikaan. Pienkohdeprojektin tuloksista on syytä jakaa tietoa rakennuttajille. Projektin tulokset saattavat hyvinkin ohjata rakennuttajia harkitsemaan vapaaehtoisen varmennustarkastuksen teettämistä rakennuskohteensa sähkölaitteistolle, ovathan tarkastuksesta aiheutuvat kustannukset pienet saatuun hyötyyn ja rakentamis- 10
kustannuksiin nähden. Vapaaehtoisten tarkastusten yleistyminen edellyttää kuitenkin tarkastajilta aktiivista toimintaa tarkastuspalveluiden tunnettavuuden parantamiseksi ja niiden käytön edistämiseksi ja helpottamiseksi. Yhteistyötä tiedon ja kokemuksien vaihtamiseksi rakennusvalvontaviranomaisten kanssa tulee jatkaa resurssien sallimassa laajuudessa. Rakennusvalvontaviranomaisia informoidaan TUKESin halukkuudesta jatkaa ja kehittää yhteistyötä, samalla kun tiedotetaan pienkohdeprojektin keskeisistä tuloksista (rakennusvalvonnan kannalta). Projektin tuloksista informoidaan erikseen myös sähköurakoitsijoita. Riskienhallintaa, koulutusta ja sisäistä valvontaa on tehostettava. Erityistä huomiota on kiinnitettävä käyttöönottotarkastuksia tekevien henkilöiden ammattitaidon riittävyyden varmistamiseen sekä tarkastuspöytäkirjojen asianmukaisuuteen. Näitä seikkoja tulee korostaa entistä enemmän myös TUKESin valvontakäynneillä. Käyttöönottotarkastuksen pöytäkirjalomakkeeseen tulisi lisätä kohta, jossa käyttöönottotarkastuksen tekijä erikseen esittää, että keskeneräisten asennusten jännitteettömyys on tarkistettu ja miten näiden asennusten jännitteettömänä pysyminen on varmistettu. Vaihtoehtoisesti sähköurakoitsija voi tehdä asiasta erillisen selvityksen. Tarkoituksena ei olisi urakoitsijan työmäärän lisääminen vaan se, että asiaan kiinnitettäisiin nykyistä paremmin huomiota. Tarkastajille korostetaan, että myös käyttöönottotarkastuksen dokumentoinnin riittämättömyyteen tai virheellisyyteen tulee kiinnittää parempaa huomiota ja että nämäkin puutteet tulee kirjata varmennustarkastuksen tarkastustodistukseen. Liitteet Liite 1 Kaaviokuvat varmennustarkastusten tuloksista Liite 2 Kaaviokuvat TUKESin tarkastusten tuloksista 11