Komission esitykset yhteistä ja yhdistettyä yritysveropohjaa koskeviksi direktiiveiksi

Virpi Pasanen Erityisasiantuntija Tarja Järvinen Valtiovarainministeriö Vero-osasto Lausunto 1 (9) 18.11.2016 Lausuntopyyntönne VM/1874/03.01.00/2016 Komission esitykset yhteistä ja yhdistettyä yritysveropohjaa koskeviksi direktiiveiksi EU:n komission antoi 25.10.2016 direktiiviesityksensä yhteisestä yritysveropohjasta (CCTB) ja yhteisestä yhdistetystä yritysveropohjasta (CCCTB). Esitykset perustuvat komission kesäkuussa 2015 julkaisemaan yritysverotusta koskevaan toimenpideohjelmaan ja komission ilmoitukseen, jonka mukaan vuonna 2011 annettu yhteisen yhdistetyn yritysveropohjan esitys vedetään pois ja esitys korvataan kaksivaiheisella lähestymistavalla, jossa esitys jaetaan kahteen osaan: yhteisen yritysveropohjan esitykseen ja yhteisen yhdistetyn yritysveropohjan esitykseen. Huomioiden esityksen laajuus ja sen vaikutusten analysoinnin vaikeus sekä lausunnon antamiselle varattu lyhyt määräaika, esitämme tässä lausunnossamme vain Elinkeinoelämän keskusliito EK:n yleiset näkemykset direktiiviesityksiin ja vain osin joihinkin niiden yksityiskohtiin. Lopullisen kannan muodostaminen hakkeeseen ei ylipäätään tässä vaiheessa ole mahdollista, koska esitykset jättävät vielä monta avointa kysymystä verotettavan tulon laskentaa koskevien sääntöjen osalta, järjestelmän suhteesta toisaalta kolmansista valtioista kertyviin tuloihin ja verojen hyvityksiin sekä toisaalta ylipäätään kahdenvälisten verosopimusten asemaan järjestelmässä sekä OECD:n tulon jakautumista ja riskin allokointia koskevien ohjeiden soveltamisesta. Finanssialan erityiskysymysten osalta viittaamme Finanssialan Keskusliiton esityksistä antamaan lausuntoon. Komission toimivalta asiassa CCTB- ja CCCTB -direktiiviesitysten osalta on syytä tarkastella myös komission toimivaltaa asiassa. Tämä on tärkeää, koska esityksillä puututaan hyvin pitkälti jäsenvaltioiden suvereniteetin piiriin kuuluvaan veropoliittiseen päätöksentekoon. Puuttuminen on erityisen pitkälle menevää niiden konsernien osalta, joiden liikevaihto ylittää 750 miljoonaa euroa, koska komission esittää järjestelmää näiden yritysten osalta pakolliseksi. Elinkeinoelämän keskusliitto EK PL 30 Eteläranta 10, 00131 Helsinki Puhelin 09 42020 etunimi.sukunimi@ek.fi www.ek.fi Y-tunnus 1902799-1 Kotipaikka Helsinki

ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK LAUSUNTO 2 (9) Sopimuksessa Euroopan Unionin toiminnasta (SEUT) 115 artiklan mukaan veroasioista sopiminen vaati EU:ssa jäsenvaltioiden yksimielisyyden. Lisäksi EU:n toimivalta ulottuu varoasioissa vain sellaisiin määräyksiin, jotka vaikuttavat sisämarkkinoiden toteutumiseen tai toimintaan. Sopimuksessa Euroopan Unionista (SEU) 5 artiklassa on säädetty ns. subsidiariteetti- eli toissijaisuusperiaatteesta. Tämän mukaan EU:lla on toimivalta ainoastaan siltä osin kuin jäsenvaltiot itse eivät tavoita riittävällä tavalla suunnittelun toiminnan tavoitteita. Edelleen verotuksen päätöksentekoon vaikuttaa SEU 5 artiklan suhteellisuusperiaate, jonka mukaan toiminta ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimuksessa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Komission esityksissä puututaan hyvin pitkälti valtioiden suvereniteettiin kuuluvaan yritysverotuksen toimialaan. On perusteltua kysyä, onko osalle yrityksille pakollisiksi esitetyt CCTB- ja CCCTB -direktiiviesitykset suhteellisuusperiaatteen ja toissijaisuusperiaatteen mukaisia. Suomen tulee lisäksi hyvin tarkasti miettiä sitä, miltä osin se on valmis luopumaan talouspoliittiseen päätöksentekoon kuuluvasta yritysverotuksen sääntelyvallasta. Yritysverotuksen siirtyminen direktiivipohjaiseen sääntelyyn tarkoittaisi sitä, että direktiivien muuttaminen vaatisi myös yksimielisyyden jäsenvaltioiden kesken, eikä siten yritysverosäännösten nopea muuttaminen olisi käytännössä mahdollista. Edellä mainittu huomioiden katsomme, että CCTB- ja CCCTB -direktiiviesitysten osalta voidaan edetä vain vapaaehtoisuuden pohjalta kaikkien yritysten osalta. Tämä on erityisen tärkeää myös siksi, että CCTB- ja CCCTB -esityksiin liittyy niin paljon epävarmoja vaikutusarvioita yritysten verorasituksen osalta, että yritysten on saatava itse päättää, siirtyvätkö ne järjestelmään vai eivät. Lisäksi uuteen järjestelmään siirtyminen tulisi siirtymävaiheessa lisäämään huomattavasti yritysten hallinnollisia kustannuksia ja tämänkin vuoksi on tärkeää, että yritykset voivat itse päättää järjestelmään siirtymisestä. Osalla yli 750 miljoonan euron liikevaihdon omaaville konserneille toiminta saattaa lisäksi olla pääosin Euroopan ulkopuolella, jolloin järjestelmään siirtyminen ei tämänkään vuoksi olisi hallinnollisesti järkevää. Yleistä hankkeen taustasta, tavoitteista ja kaksivaiheisesta lähestymistavasta Eurooppalaisen yhteisen yhdistetyn yritysveropohjan hanke juontaa juurensa 2000-luvun alkuun, jolloin komissio lanseerasi ajatuksen CCCTB -direktiiviesityksestä osana komission Lissabonin strategiaa, jonka tavoitteena oli luoda Euroopasta maailman kilpailukykyisin talous. Yhteisen yritysverojärjestelmän tarkoituksena oli omalta osaltaan lisätä EU: kilpailukykyä poistamalla rajat ylittävät veroesteet ja luomalla verojärjestelmästä kilpailukykyinen.

ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK LAUSUNTO 3 (9) Tämä alkuperäinen CCCTB -hankkeen tavoite, tulisi edelleen olla hankkeen pääasiallinen tavoite ja jos järjestelmä toteutetaan, tulisi se toteuttaa siten, että tähän tavoitteeseen päästään. Komissio on uudessa direktiiviesityksessä kiinnittänyt erityistä huomiota myös aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisemiseen. Pidämme tätä komission tavoitetta tärkeänä. Kilpailukykyinen verojärjestelmä on omalta osaltaan tehokas väline aggressiivisen verosuunnittelun ja keinotekoisen voittojen siirtelyn ehkäisemiseen. Luomalla kilpailukykyisen verojärjestelmän EU:n alueelle komission myös parhaiten houkuttelee yritykset siirtymään järjestelmään. CCCTB -malli, siis malli jossa on sekä yhteinen eurooppalainen veropohja että verotettavan konsernitason tuloksen laskemista ja jakamista koskevat säännöt, on perusperiaatteiltaan kilpailukykyä parantava järjestelmä. Tämä malli on siis lähtökohdiltaan kannatettava. Vain näin voitaisiin taata yhteneväiset säännökset koko EU-alueella sekä siirtohintariitojen sekä kahdenkertaisen verotuksen poistuminen EU:n sisällä. Toimivaa järjestelmää ei ole kuitenkaan saavutettavissa millä tahansa veropohjalla eikä millä tahansa tuloksen jakamista koskevalla sääntelyllä. Tältä osin erityisesti Komission esitys CCCTB -direktiivistä on epäonnistunut. Epäkohtia on tarkemmin käsitelty jäljempänä "Tulon jakamista koskeva sääntely CCCTB -direktiiviesityksessä" -otsikon alla. Komission esittämä kaksivaiheinen lähestymistapa, jossa ensivaiheessa siirryttäisiin yhteisen yritysveropohjan järjestelmään ja toisessa vaiheessa tulosten yhdistämiseen ja jakamiseen jäsenvaltioille verotettavaksi, on haasteellinen erityisesti toisen vaiheen hyväksymisen kannalta. Toisaalta osa EK:n jäsenyrityksistä näkee jo yhtenäisellä veropohjalla saavutettavan merkittäviä hallinnollista taakkaa keventäviä vaikutuksia ainakin pidemmällä aikavälillä ja näkee siksi etenemisen pelkän veropohjan osalta kannatettavaksi. Alkuvaiheessa uusien säännösten voimaantulo todennäköisesti kuitenkin lisäisi yritysten hallinnollista taakkaa. Myös veropohjaa koskevan direktiivin implementointi yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa on haastavaa ja vaarana onkin jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavat tulkinnat, jolloin tosiasiallista hyötyä yhteisestä veropohjaa koskevista säännöistä ei saavutettaisi ennen kuin EU:n tuomioistuin ratkaisukäytännöllään selkeyttäisi tilannetta. Tulon jakamista koskeva sääntely CCCTB -direktiiviesityksessä Komission toisen vaiheen esitys CCCTB -direktiivistä sisältää verotettavan tulon "jakoavaimen", jonka mukaisesti konsernin eurooppalaisen verotettavan tulo jaettaisiin verotettavaksi jäsenvaltioille. Esityksen mukaan tekijät, jotka otettaisiin tulon jakamisessa huomioon, olisivat kukin kolmanneksen painoarvolla: Myynti, työntekijämäärä ja maksetut palkat, sekä omaisuus.

ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK LAUSUNTO 4 (9) Seuraavassa on näitä direktiivin jakotekijöitä käsitelty yksityiskohtaisemmin. Myynti Jakoavaimen myyntitekijä on komission esityksen mukaan ns. määränpäämyynti (sales by destination) EU-alueella. Tällaisen määränpäämyyntitekijän ottaminen huomioon verotettavan tulon allokointia määrittävänä tekijänä on täysin tuloverotuksen kansainvälisen verotuksen periaatteista poikkeavaa. Kansainvälisessä verotuksessa on päinvastoin myynnin lähdevaltiolle useissa tilanteissa annettu tuloon verotusoikeus. Komissio on nyt lähdössä täysin toisenlaisella tielle kuin mitä esimerkiksi OECD:n BEPSja siirtohinnoittelutyössä on tulon allokaation periaatteista ja riskin jakautumisesta sovittu. Määränpäämyynnin määrittelyyn liittyisi myös mm. digitaalisten palveluiden osalta lukuisia ongelmia, joita ei direktiiviesityksessä ole ratkaistu. Suomen kannalta komission esittämä määränpäämyynti olisi erittäin epäedullinen ja johtaisi huomattavaan verotettavan tulon siirtymiseen EU:n väkirikkaimpiin valtioihin. Esimerkiksi peliyhtiöiden osalta komission esittämä myyntitekijä johtaisi huomattavan osan verotettavasta tulon siirtymisestä verotettavaksi muualla EU:ssa. Suomen tulee vaatia "sales by destination" tekijän muuttamista "sales by origin" perusteiseksi. Tämä vastaisi myös kansainvälisen verotuksen voimassa olevia periaatteita tulon allokaatiosta. Palkat ja työntekijämäärä Toisessa jakokaavan osatekijässä olisi kaksi vaikuttavaa osatekijä: sekä työntekijöiden lukumäärä että maksettujen palkkojen määrä. Työntekijöiden lukumäärän ottaminen huomioon samalla painoarvolla kuin maksettujen palkkojen määrä johtaa osin siihen, että verotettavaa tuloa kohdistuisi samalla painoarvolla myös alemman lisäarvon tehtävään työhön, jossa työntekijämäärät ovat usein suuremmat, kuin mahdollisen korkean lisäarvon ja arvon luomisen kannalta merkittävimpien tehtävien työhön, jossa palkat ovat usein korkeammat. Tältäkin osin päädyttäisiin EU:ssa verotettavan tulon jakautumisen kannalta hyvin toisenlaiseen lopputulokseen kuin mitä OECD:n siirtohinnoitteluohjeistuksissa on mm. BEPS-työn yhteydessä sovittu. Omaisuus Kolmantena tekijänä verotettavan tulon jakokaavassa olisi omaisuus. Komission esityksen mukaan huomioon otettaisiin kuitenkin vain aineellinen käyttöomaisuus "fixed tangible assets". Huomioon otettaisiin

ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK LAUSUNTO 5 (9) niin omistettu, vuokrattu kuin leasingsopimukseen perustuva omaisuus. Huomioon ei sen sijaan otettaisi lainkaan aineetonta omaisuutta eikä rahoitusomaisuutta. Komissio on perustellut ratkaisua sillä, että aineeton omaisuus ja rahoitusomaisuus ovat helposti liikuteltavaa omaisuutta ja siten altistaisivat tulon allokointia verosuunnittelulle. Komission esitys johtaa siihen, että tulon allokoinnin kanalta merkityksellisempää olisi vuokrahuoneisto kuin yrityksen aineeton ja rahoitusomaisuus. On selvää, että tällaisella jakoavaimella ei päädytä oikeanlaiseen lopputulokseen. Tänä päivänä yhä useammalla toimialalla nimenomaan aineeton omaisuus on sitä omaisuutta, joka luo yrityksen arvon. Itse kehitettynä tuolla aineettomalla omaisuudella ei kuitenkaan olisi sellaista arvoa, joka omaisuuden jakotekijänä vaikuttaisi tulon allokaatioon. Selvää kuitenkin on, että tällaisella aineettomalla omaisuudella on merkittävä arvo yrityksen toiminnassa ja arvon luomisessa. Tällainen omaisuus on tekijä, joka tulee verotettavan tulon jakamisessa huomioida. Tämä voisi olla mahdollista esimerkiksi lisäämällä painotettu kerroin t&k -toiminnan palkkakulujen osalta "palkat" -jakotekijään. Jakotekijän merkitys Suomelle ja suomalaisille konserneille Edellä mainitut jakotekijät verotettavan tulon jakamiseksi olisivat erityisen haitallisia Suomen kaltaisen pienen vientitalouden näkökulmasta. Jakoavaimeen valittu määräpäämyynti sekä aineettoman omaisuuden huomiotta jättäminen jakotekijästä vaikuttavat erityisesti siihen, että verotettavaa tuloa siirtyisi verotettavaksi pois Suomesta. Vaikutus olisi suuri erityisesti korkean teknologian yritysten osalta. Myös esimerkiksi viime vuosina kovasti kasvussa olevalle pelialle kaavan jakotekijät johtaisivat tulon verottamiseen pääosin Suomen rajojen ulkopuolella. Valittu kaava johtaisi siihen, että tulo allokoituisi pois Suomesta vastoin voimassa olevia OECD:n siirtohintaohjeistuksia. EK:n jäsenyritysten alustavien laskelmien mukaan tämä saattaisi johtaa todella suuriin verotettavan tulon siirtymiin. Yritysten osalta tämä saattaisi johtaa verorasituksen kasvuun, jos tuloa allokoituisi verotettavaksi Suomea korkeamman yhteisöverokannan maahaan. Suomen ei tule hyväksyä esitettyä verotettavan tulon jakoperustetta. Koska olennainen osa yhteisen yritysveropohjan järjestelmää on kuitenkin myös tuloksen konsolidointi, tulee Suomen aktiivisesti toimia toimivamman ja paremmin riskin jakautumisen huomioivan jakoperusteen löytämiseksi. Esitetty CCTB veropohja

ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK LAUSUNTO 6 (9) Seuraavassa on lyhyesti analysoitu eräitä CCTB- direktiiviesityksessä esitettyä veropohjaa koskevia säännöksiä: Kiinteän toimipaikan tulon verottaminen CCTB direktiiviesityksessä esitetään kiinteän toimipaikan määritelmän lähtökohdaksi OECD:n malliverosopimuksen mukaista kiinteän toimipaikan määritelmää huomioiden OECD:n BEPS-työn uudistukset. CCTB -esityksen mukaan EU-alueella sijaitsevan yhtiön EU-alueella sijaitsevan kiinteän toimipaikan tulo verotettaisiin vain kiinteän toimipaikan sijaintivaltiossa. Kiinteän toimipaikan tulo olisi siis verovapaata toisessa EU-valtiossa sijaitsevan yhtiön kotivaltiossa. Tämä tarkoittaisi täysin uudenlaista lähestymistapaa kiinteän toimipaikan tulon verottamiseen ja tarkoittaisi myös kiinteän toimipaikan tappion vähennysoikeuden rajoittamista nykyisestä. Säännös poikkeaisi myös täysin OECD:n malliverosopimuksen mukaisestä verotusoikeuden jaosta. Kansainvälisen verotuksen periaatteet ovat hyvin pitkälti ja tarkkaan mietitty OECD-työssä ja kansainvälisen verotuksen uudistushankkeita toteutetaan OECD:n BEPS-työn mukaisesti. Mahdollisen eurooppalaisen yhteisen yritysveropohjan tulisi noudattaa näitä periaatteita. Kaikki muutokset, joissa EU:n sisäinen järjestelmä poikkeaisi merkittävästi OECD:n linjauksista, ovat omiaan aiheuttamaan lisääntyviä ristiriitoja EU:n ja kolmansien maiden välille. Nähtävissä onkin, että veroriidat kolmansien maiden kanssa tulisivat tämän vuoksi paitsi lisääntymään, niin myös monimutkaistumaan. T&K -vähennykset Direktiiviesityksessä esitetään merkittävää tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennystä verotuksessa. Lisävähennyksen määrä olisi 50 % t&k -toiminnan vuosikuluista 20.000.000 euroon asti ja tämän ylittävältä osin 20 %. Lisäksi direktiivissä esitetään 100 % vuosikulujen lisävähennystä t&k-kuluista startup -yrityksille aina 20.000.000 euroon asti. Esitetyt t&k -vähennykset ovat siinä määrin merkittäviä, että vähennyksellä voidaan olettaa olevan vaikutusta t&k -toiminnan lisäämiseen Euroopassa. Tarkemman analyysin tekeminen vähennysten vaikutuksista ei kuitenkaan ole mahdollista, koska t&k -toiminnan määrittely jättää auki mm. sen, onko vähennyksen kannalta merkitystä sillä, missä t&k -toiminto on suoritettu. AGI -vähennys Oman ja vieraanpääoman ehtoisten investointien neutraalimman verokohtelun takaamiseksi, direktiiviin esitetään säännöstä ns. AGIvähennyksestä. Vähennyksen saisi oman pääoman lisäyksestä ja vastaavasti oman pääoman alennus johtaisi verotettavaan tuloon. Oman

ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK LAUSUNTO 7 (9) pääoman vähennyksestä syntyvä verotettava tulo, olisi erityisen ongelmallinen tappiollisten yritysten kannalta ja voisi johtaa niiden kohdalla yhä syveneviin ongelmiin. Korkojen vähennysoikeuden rajoitukset Direktiivin korkojen vähennysoikeuden rajoitusta koskeva sääntely vastaa pääosin kesäkuussa 2016 hyväksytyn veronkiertodirektiivin (ATAD) rahoituskulujen vähennysoikeuden rajoittamista koskevaa esitystä. Vaikka direktiiviesityksessä puhutaankin korkojen vähennysoikeuden rajoituksesta, on koron määritelmä edelleen varsin laaja, ja kyse onkin siten ennemmin rahoituskulujen vähennysoikeuden kuin korkovähennysoikeuden rajoituksesta. Veropohjaa koskevassa direktiiviesityksessä on jostakin syystä jätetty kokonaan pois ATAD-direktiivisissä oleva mahdollisuus ns. konsernitasevertailuun vähennysoikeuden rajoitusta lieventävänä vertailukohtana. Tämä tulee ehdottomasti sisällyttää myös veropohjaa koskevaan sääntelyyn. Esitettyyn sääntelyyn liittyy, samoin kuin veronkiertodirektiivin mukaiseen esitykseen, se ongelma, että vähennysrajoitus esitettään ulotettavaksi myös ei-etuyhteyteen liittyviin rahoituskuluihin. Vähennysoikeuden rajoitusta perustellaan nimenomaan aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisemisellä. On selvää, että kolmannelta taholle maksettavien rahoituskulujen osalta ei ole kyse aggressiivisesta verosuunnittelusta vaan aivan normaalista elinkeinotoiminnan kulusta, jonka vähennysoikeuden rajoitukselle ei ole perusteita. Suomen tulee aktiivisesti toimia siten, että mahdollisen yhteisen yritysveropohjan rahoituskulujen rajoitukset koskevat vain etuyhteystaholle maksettavia suorituksia. Voimassa oleva EVL 18 a toimii tältä osin hyvänä viitesäädöksenä. Veropoistot Esitetty veropoistoja koskeva sääntely tiukentaisi huomattavasti Suomessa tällä hetkellä voimassa olevaa veropoistoja koskevaa sääntelyä. Direktiiviesityksen mukaan yhä useammin käytettäisiin 25 %:n menojäännöspoiston sijaan hyödykekohtaista tasapoistoa. Tältä osin kyseessä olisi merkittävä veropohjaa laajentava toimi verrattuna voimassa oleviin poistosäännöksiimme. Erityisesti suuria pääomia vaativia investointeja tekeville yrityksille kustannukset ovat laskelmiemme mukaan jopa useampia kymmeniä miljoonia euroja vuositasolla. Yhteisen yritysveropohjan tavoitteena on investointien lisääminen EUalueelle. Nyt esitetty sääntely ei tue tätä tavoitetta. Suomen tulee aktiivisesti esittää, että poistojärjestelmän pääsääntönä olisi 25 %

ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK LAUSUNTO 8 (9) menojäännöspoistojärjestelmä, kuten komission vuoden 2011 direktiiviesityksessä oli. Rajat ylittävät tappiot Yhteisen yritysveropohjan direktiiviesitykseen on otettu mukaan rajat ylittäviä tappioita koskeva sääntely. Tällä pyritään kompensoimaan sitä tilannetta, että veropohjien yhdistäminen toteutettaisiin vasta mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa. Rajat ylittävät tappiot ovat yksi merkittävimmistä kustannuksista, joita yrityksille sisämarkkinoilla verotuksen osalta aiheutuu. EU-tuomioistuin on ratkaisukäytännössään päätynyt siihen, että jäsenvaltioiden on taattava rajat ylittävien tappioiden vähennysoikeus ainakin niissä tilanteissa, joissa tappiot ovat lopullisia eikä niitä voi saada enää vähennettäväksi tappioiden syntyvaltiossa. Edellä mainituista syistä onkin äärimmäisen tärkeää, että jo CCTB -esitykseen on haluttu ottaa rajat ylittävä tappiontasausmahdollisuus. Komission esitys on tältä osin kuitenkin pettymys. Direktiivissä tarkoitetut rajat ylittävät tappiot esitetään palautettavaksi tappiot vähentäneen yrityksen tuloon viimeistään viidentenä vuonna tappioiden vähentämisestä. Näin ollen tappiot eivät olisi direktiiviesityksen mukaan vähennyskelpoisia edes silloin, kun tappiot toisessa valtiossa olisivat lopullisia. Tältä osin direktiivi ei vastaa EU-tuomioistuimen vahvistamaa EUoikeuden soveltamiskäytäntöä. Switch over clause CCTB -esityksessä esitetään säädettäväksi ns. switch over clause, jolla puututtaisiin maiden solmimien kahdenvälisten verosopimusten kahdenkertaisen verotuksen poistamista koskevaan menetelmäartiklaan. Switch over clause ei tietyissä tilanteissa mahdollistaisi ns. vapautusmenetelmän käyttämistä, vaikka tästä olisi kahdenvälisessä verosopimuksessa sovittu. Esitetty säännös puuttuisi valtioiden solmimien, sitovien valtiosopimusten sisältöön. ATAD-direktiivin yhteydessä switch over clausesta päätettiin luopua eikä sitä sisälly lopulliseen direktiiviesitykseen. Säännöstä ei tule myöskään sisällyttää CCTB-esitykseen. Lopuksi Kuten edellä on esitetty, liittyy hankkeeseen useita sellaisia tekijöitä, jonka takia sitä ei voida tässä vaiheessa kaikilta osin pitää kannatettavana. Tämä johtuu kuitenkin enemmän valituista toteutustavoista, esimerkiksi CCCTB -direktiiviin sisällytetystä verotettavan tulon jakoperusteesta, kuin yhteisen yhdistetyn yritysveropohjan tavoitteesta sinällään.

ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK LAUSUNTO 9 (9) Kilpailukykyinen eurooppalainen yhdistetty yritysverotus, jossa tulo allokoituisi jäsenvaltioille verotettavaksi kannetun riskin perusteella, toimisi varmasti komission alkuperäisen tavoitteen mukaisesti EU:n kilpailukykyisyyden, investointien ja kasvun tukijana. Nyt esitetyillä direktiiveillä tuosta tavoitteesta jäädään valitettavan kauas. Kunnioittavasti Elinkeinoelämän keskusliitto EK Jussi Mustonen Johtaja