FLUORI: EDUT JA HAITAT J.A. Fjodorov (Stomatologian professori No1 SPb MAPO, Pietarin hammaslääkäreitten tieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja, lääketieteen tohtori, professori) Fluorin reikiintymistä estävä vaikutus huomattiin 1900-luvun loppupuolella. Silti edelleen kiistellään, onko fluorin käyttäminen suuontelon hoidossa järkevää. Hammassairauksien ennaltaehkäisyssä fluorilla on poikkeuksellisen tärkeä merkitys. Enemmistö hammaslääkäreistä uskoo, että fluori on tehokkain reikiintymisen riskin vähentäjä. Mutta onko tämä totta? Viimeisten 10 vuoden aikana suurin osa (lähes 95%) hammastahnoista on sisältänyt fluoria. Mutta onko reikiintyminen vähentynyt? Moskovassa ja Pietarissa tiettyjen kaupungin osien juomaveteen lisättiin fluoria, jonka seurauksena lasten hampaiden reikiintyminen väheni huomattavasti, mutta aikuisilla vähentymistä ei havaittu. Epidemiologisissa tutkimuksissa alueilla, jossa juomavedessä on tarpeellinen määrä (0,5-1 mg/l) fluoria, voidaan siis osoittaa reikiintymisnäytöt (väheneminen) vain lapsiväestön osalta. Pyysimme Juri Andrejevitch Fjodorovia kertomaan fluorin vaikutuksista ihmisen elimistön toimintaan, koska hän on vuosia tutkinut hammassairauksien ehkäisemistä. Fluori ympäristössämme (biosfäärissä) ja sen vaikutus elimistön toimintaan Fluoria ja sen yhdisteitä löytyy luonnosta lähes kaikkialta, kuten ilmakehästä, vedestä, kasvistosta, maaperästä ja elävistä eliöistä. Ympäristötieteen opetuksen ja siihen kuuluvan biogeokemian perustajat olit venäläiset tieteilijät - pääasiassa V.I. Vernadski ja hänen koulukuntansa. Fluorin atomi on rakenteeltaan täysin kompakti, atomin säde on 0,64 Å, kun jodin, joka on fluorin sukulainen Mendelejevin järjestelmässä, säde on 1,33 Å Fluorille on ominaista myös ionin erittäin lyhyt säde, minkä ansiosta se pystyy leviämään nopeasti muiden atomien joukossa. Sitä luonnehditaan kaikkein reaktiokykyisemmäksi halogeeni-ryhmän eli vahvasti epämetallisen ryhmän alkuaineeksi. Fluoria ei löydy luonnosta puhtaana vaan se muodostaa yhdisteitä useimpien muiden alkuaineiden kanssa. Kun se yhdistyy metalliin, se syrjäyttää muita halogeeniryhmän aineita (jodi, bromi, kloori) ja korvaa ne. [1,2]. Fluorin kemiallisten ominaisuuksien lyhyen kuvailun jälkeen yhteenvetona voi todeta, että sitä ei luonnehdita sattumalta kaikkein reaktiokykyisemmäksi alkuaineeksi. Se on elektronegatiivisin, aggressiivisin, tuhoava, luokseen päästämätön ja voi aiheuttaa odottamattomia reaktioita. Fluori on voimakas oksidantti, hapettaja. Monien metallien kanssa se muodostaa liukenemattomia tai huonosti liukenevia yhdisteitä kun toisaalta fluorin yhdisteet; fluoridit ovat hyvin liukenevia natriumin, kaliumin, hopean, alumiinien ja monien muiden kanssa [1-6]. Fluorin fysiologista osuutta elimistön toimintaan on tutkittu kauan. Fluoria esiintyy lähes kaikkialla, mutta se jakaantuu epätasaisesti. Ihmisen elimistöstä ja kudoksista sitä löytyy hyvin vähän, enimmäkseen luustosta ja hammaskiilteestä, vähemmän eksotermisista eli lämpöä tuottavista kudoksista. Sisäelimissä fluoria on erittäin vähän. Fluorin määrä elimistössä riippuu ympäristön juomavedessä, maaperässä ja kasvistossa olevasta fluorin määrästä. Kuvio 1 Fluori on voimakkain oksidantti. Alkuainefluori (F) reagoi tehokkaasti ja hajottaa molekyylejä. F 2 reagoi yksinkertaisten aineitten kanssa lämpöä tuottaen ja tekee pysyviä fluorideja hapettumisreaktiossa. Fluori (F) muodostaa yhdisteitä kaikkien alkuaineitten kanssa, lukuun ottamatta heliumia, neonia ja argonia. Kehossa olevan fluorin peruslähteinä ovat ruoka ja vesi. Noin 75-90% fluorista saadaan ruuansulatuskanavan (RSK) kautta, 1-1,5% imeytyy jo suun limakalvojen kautta. Limakalvojen kautta saatavan fluorin määrä riippuu siitä, kuinka kauan fluorin lähde on suussa. Fluorin imeytyminen tapahtuu ruoansulatuskanavassa pääasiallisesti ohutsuolessa ja se siirtyy jo sieltä vereen. Muina fluorin lähteinä voivat olla suun hoidon ja hygienian välineet, teollisuuden päästöt ilmakehään, kasvinsuojeluaineet, samoin kuin jotkut kemialliset lääketuotteet ja valmisruokatuotteet. The appendix to magazine "Prophylaxis Today", 2008 1
Se osa fluorista joka ei ole imeytynyt kehoon, poistuu pääasiassa virtsan mukana (60-90%), loput ulosteissa ja hien mukana [4, 7 11]. Fluori ja sen käyttö suuontelon hoidossa 1900-luvun puolessa välissä kävi ilmi, että fluori esti tehokkaasti hammasmätää. Havainto herätti toiveen karieksen, hampaiden reikiintymisen, ennakkohoidosta. Esiin marssivat niin tuliset puolustajat kuin vihaiset vastustajatkin. Emme siis puhu fluorin luonnollisesta kulkeutumisesta ihmisen elimistöön luonnon juomaveden ja ruuan mukana. Fluoria ja sen määrää on tutkittu paljon, koska on oltu kiinnostuneita veden fluoripitoisuuden ihannearvosta karieksen ehkäisemiseksi ja siitä kuinka suuri määrä fluoria ihmisen elimistössä aiheuttaa haittavaikutuksia [5, 9, 10, 12-14]. Kiinnostavaa fluorin tai fluoridien käyttöön suhtautuminen on paikallisten asukkaiden ja lääkärikunnan keskuudessa. Joissakin maissa veteen lisätään fluoria vain yhdessä tai kahdessa kaupungissa (mm. Englanti, Sveitsi), koska asukkaat ovat suhtautuneet asiaan kielteisesti. Eräässä kanadalaisessa kaupungissa tehdyssä fluorikyselyssä vain 47% kaupunkilaisista vastasi ja näistä vain 17% oli puolesta ja 36 % vastaan. Monissa maissa, myös Venäjällä, mielipiteet vaihtelevat puolin ja toisin. Esimerkiksi Pietarissa fluorin puolestapuhujat ovat vähemmistönä, vaikka vettä on fluorattu jo lähes neljännesvuosisadan. Usein protestoivat lasten vanhemmat ja lähes aina biologit ja kemistit. Ovatko epäilyt oikeutettuja? Onko fluorilla todella negatiivisia vaikutuksia? Sopiva määrä [7] fluorideja (0,7-1,2 mg/l) juomavedessä ja sen seurauksena myöskin ruuassa, on totta kai hyödyllistä ja edistää hampaiden mineralisoitumista sekä estää osaltaan karieksen kehittymistä. Vaikutus on huomattavissa erityisesti hammasten aikaisessa kehitysvaiheessa - puhkeamisen jälkeen - ja seuraavaksi kiilteen mineralisoitumisvaiheessa lapsilla ja teini-ikäisillä kiilteen ja luuston kypsymisen aikana. Sinä aikana hampaiden karbonaatit muuttuvat hiljalleen kalsiumia, fosforia ja muita makro- sekä hivenaineita sisältäviksi mineraaliyhdisteiksi [17-19]. Kun fluoridien määrä juomavedessä ylittää sallitun tason, se johtaa hampaitten ja luuston fluoriosiin ja muihin haitallisiin ilmiöihin elimistössä. On tietoja, että yli 1,5 mg/l fluoria sisältävän veden käyttö lisää lonkkanivelen murtumisen riskiä ja että suuri fluoripitoisuus tuhoaa immuuni- ja endokrinologista (umpieritteistä) järjestelmää, lisää onkologisten sairauksien syntymisen mahdollisuutta, vaikuttaa kielteisesti sikiön kehitykseen jne. Ylläoleva luettelo ei ole edes täydellinen otos vuonna 1928 ilmestyneestä aikakausi- kirjasta Onkologia ja stomatologia, jonka kirjoittaja oli tehnyt kokeita valkoisilla rotilla antamalla niille suuria määriä (5mg/l) natriumfluoridia. Hän havaitsi hampaissa mädäntymisoireita sekä ruston ja luuston kasvun hidastumista Lisäksi esiin tulivat selvät kroonisen yleismyrkytyksen oireet (painon putoaminen, ruokahalun väheneminen jne.). Tasapuolisuuden vuoksi on todettava, että kaikissa julkaisuissa - niin puolesta kuin vastaan - löytyy monia ristiriitoja. Siksi fluoridien vaikutuksesta elimistöön perusteluista puolesta ja vastaan - on syytä tehdä vertailu. Fluoridien vaikutuksen vertaileva arvostelu Taulukossa olevat tiedot eivät ole täydellisiä, niitä voi täydentää ja muuttaa, kun uusia tieteellisten ja käytännön kokeiden tuloksia ilmestyy. Pohtiessamme tai analysoidessamme karieksen ennaltahoidon endogeenisiä menetelmiä ( veden, maidon tai suolan fluorointi, fluoria tai fosforikalsiumia sisältävien pillereiden, hivenaineitten ja muitten bioaktiivistenaineiden käyttöä) ja näiden tehoa ja vaikutusta elimistöön, emme saa unohtaa, että ns. paikallinen karieksen ennakkohoito (hammaslakat, huuhteluvedet, geelit, hammastahnat jne) eivät ole lainkaan niin paikallisia kuin luullaan[36]. Monet tutkijat arvelevat, että suun limakalvon vahva imemiskyky, sekä suuveden ja hammastahnan ja niiden aktiiviaineiden nieleminen (- mikä on hyvin todennäköistä - ), vaikuttaa elimistöön jopa enemmän kuin ennakkoehkäisevän fluorituksen ja lääkkeiden imeytyminen ruuansulatuskanavan kautta (Orbit Express, 2003, No14-16). Analysoidessamme kirjallisuuden tietoja ja käytännön kokeiden tuloksia voimme tehdä joitakin yhteenvetoja. 1. Fluoridien ennaltaehkäisevä käyttö oikein annosteltuna ei vahingoita elimistöä ja vähentää reikien syntymisen riskiä. Mutta jo pienikin annostuksen ylitys (riippumatta tavasta, jolla fluorideja annetaan) voi aiheuttaa hammasten ja luuston fluoroosia ja vaikuttaa haitallisesti elimistöön. Sen takia on syytä jatkuvasti tarkkailla fluoridien annostusta ja tehoa. 2 The appendix to magazine "Prophylaxis Today", 2008
Fluorin lisäämisen myönteiset puolet Fluorin lisäämisen kielteiset tai epäilyttävät puolet 1. Mahdollisuus vähentää karieksen jatkuvaa esiintymistä. 2. Riittävän yksinkertaista ja tavoittaa kaikki (veden, maidon ja suolan fluorisointi; hammaslakat, suuvedet, hammastahnat). 3. Suhteellisen hyvät tulokset lasten ja nuorten jokapäiväisen hampaiden reikiintymisen ehkäisyssä (20-60% riippuen käytetystä menetelmästä). 1. Jopa pieni ihanteellisen käyttömäärän ylitys todennäköisesti lisää kielteisiä vaikutuksia elimistöön, erityisesti umpieritykseen, sydämeen ja verisuoniin, keskushermostoon ja ruoansulatuskanavaan. 2. Fluorin elimistöön joutumisen määrän valvonnan vaikeus. 3. Fluori ennalta ehkäisee tehokkaasti vain nuorella iällä, (noin 20% väestöstä), mutta muilla (80%) se on tehoton. Yli 40-45 vuotiailla fluoridien käyttö voi olla jopa haitallista elimistölle. 4. Mahdollisuus suurien joukkojen auttamiseen. 4. Reikiintyminen on fluorin ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta huolimatta jopa 30-33% suurempi kuin jos fluoridia käytettäisiin muiden hyödyllisten alkuaineiden kanssa. (Ca, P,Mg). 5. Aktiivinen toiminta hampaitten kiilteen ja peruskudosten mineralisoimiseksi käyttäen hyväksi fosfaatteja, kalsiumia ja muita hivenaineita, jotka ovat tehokkaita aktivoijia ja kemiallisten reaktioiden nopeuttajia. 6. Mahdollisuus käyttää usealla eri tavalla: sisäisesti (veden, maidon suolan kanssa, pillereinä) ja paikallisesti (tahnat, geelit, huuhtelu jne.). 7. Fluoridien käytön pitkäaikaiset kokemukset auttavat etsimään parhaat ennaltaehkäisyn mahdollisuudet. 5. Juomaveden fluorisoinnin yhteydessä vaikea ennustaa ja valvoa mahdollisia allergisia tai muita paradoksaalisia (haitallisia) reaktioita. 6. On vaarallista käyttää fluoria sisältäviä tahnoja, huuhteluvesiä, purukumeja ja muita vastaavia seuduilla, jossa vedessä on fluoria paljon tai suositusten rajamailla. 7. Yksilöiden tietämättömyys fluoroosin kehittymisestä ja sen vaaroista. 2. Fluorin tehtävänä mineralisoitumisessa on auttaa fosforin, kalsiumin, magnesiumin ja muiden makro- ja hivenaineiden kiinnittymistä hampaisiin ja luustoon. Suositeltavan fluorimäärän ylitys johtaa mineralisoitumisprosessin häiriytymiseen niin lapsuusiässä kuin aikuisillakin, erityisesti vanhuusiässä. 3. Jos vedessä on fluoria sopivasti tai jopa liikaa ja lisänä käytetään muita suunhuollon tuotteita, elimistö saa liikaa fluoria. Vaihtoehtona reikiintymisen ennakkoehkäisyssä on käyttää perustutkimusten tuloksien avulla kehitettyjä menetelmiä, jotka estävät karieksen lisääntymistä 2-3 kertaa fluoria tehokkaammin. Sopiva yhdiste on kalsiumglyserofosfaatti, joka entsyymien avulla vapauttaa kalsium- ja fosfaatti-ioneja. Tämä yhdiste takaa mineraalien sitoutumisen hampaisiin 16-18 kertaa nopeammin ja paremmin kuin epäorgaaniset fosforin ja kaliumin yhdisteet [17,42-46]. Vaihtoehtojen olemassaolo antaa mahdollisuuden valita erilaisia menetelmiä reikiintymisen estämiseksi ja laatia ennaltaehkäisyohjelmia paikkakunnallisten, ekologisten ja sosiaalisten taustaehtojen mukaisesti. The appendix to magazine "Prophylaxis Today", 2008 3
4. On syytä muistaa, että mineralisoitumisprosessin teho lisääntyy, kun ennakkoehkäisymenetelmä on samanaikaisesti fluorin, fosforin ja kalsiumin lähde. Esimerkiksi kalsiumglyserofosfaatti yhdessä fluoridien, vitamiinien ja muiden bioaktiivisten aineiden (BAA) kanssa, tehostaa huomattavasti reikiintymisen ennaltaehkäisyä [47-51). 5. On arvioitava pienin mahdollinen fluoridien määrä, joka yli18 -vuotiaiden ja sitä vanhempien hampaisiin on tarpeellista kohdistaa, jotta mineralisoitumisen onnistuu. On hyödyllisempää käyttää valmisteita ja ennen kaikkea hammastahnoja, jotka sisältävät kalsiumfosforiyhdisteitä yhdessä bioaktiivisten aineiden kanssa ja mahdollisimman vähän fluorideja (0,03-0,05%). Näin ennakkoehkäisy pystytään hoitamaan asianmukaisesti, tehokkaasti ja vaarattomasti 6. Arvioitaessa ruoan fluorin lähteitä, pitää arvioida, ei vaan fluorin määrää juomavedessä vaan myöskin pullojuomissa. Tutkimusten mukaan esim. Coca-Colassa ja Pepsi Colassa ilmeni jopa 4mg/l -fluoripitoisuuksia, kun taas pullotetuissa juomavesissä ei ollut lainkaan fluoria. 7. Ennaltaehkäisyn suunnittelussa pitää ottaa huomioon elimistö kokonaisuutena ja erityisesti hampaat. Silloin ennakkoehkäisy antaa parhaan kokonaistuloksen. 8. Tärkeä stomatologisen ennakkoehkäisyn osa on motivoida ihmiset käymään hammaslääkärillä ja noudattamaan lääkäreiden ohjeita. Tosin voi olla, etteivät kaikki lääkärit osaa suositella toimivaa ja motivoitua ennaltaehkäisyohjelmaa, koska he eivät ole saaneet uusinta informaatiota hampaiden mineralisoitumisesta. Jos me osaamme toteuttaa kaiken tutkimusten antaman hyödyllisen tiedon, silloin saavutamme ennen kokemattoman hyviä tuloksia stomatologisessa ennaltaehkäisyssä. Kuvio 2 Elimistön saaman fluorin päälähteinä ovat vesi ja ruoka Tästä noin 75-90%. päätyy ruuansulatuskanavaan Juomavedessä saatu liiallinen fluorimäärä johtaa hampaitten ja luuston fluoroosin kehittymiseen ja aiheuttaa elimistölle muita haittoja References 1. Вознесенский С.А. Химия фтора. Л.: ОНТИ,1937. 148 с. 2. Рысс И.Г. Химия фтора и его неорганических соединений М., 1956. 720 с. 3. Вернадский В.И. Проблемы биогеохимии. М.: АН СССР, 1935. 47 с. 4. Виноградов А.П. Основные закономерности распределения микроэлементов между организмом и средой. М.: АН СССР, 1950. 108 с. 5. Габович Р.Д., Овруцкий Г.Д. Фтор в стоматологии и гигиене. Казань, 1989. 512 с. 6. Вернадский В.И. Химический состав живого вещества в связи с химией земной коры. М., 1922. 48 с. 7. Fluoride in Drinking Water: A Scientific Review of EPA s Standards // National Academy of Sciences USA, 2006, 468 pp. www.nap.edu 8. Cremer H.D. Die Bedeutung von Fluor im Rahmen der Spurenstoffe // Bull. Schweiz. Аcad. med. Wissensch. 1956. B.12, 6. S. 515 519. 9. Колесник А.Г. Мониторинг фторида в стоматологии. М., 1997. 119 с. 10. Яновский Л.М. Клинико-гигиенический анализ распространения неинфекционной патологии в Прибайкалье в зависимости от природных условий (на примере стоматологических заболеваний): Автореф. дисс. на соискание степени д-ра мед. наук. Иркутск, 2003. 42 с. 11. Бобылева А.Т. О выделении фтора с мочой у детей школьного возраста, страдающих эндемическим зобом // Сборник работ Свердловского медицинского ин-та. 1960, вып. 30, с. 124 127. 12. Jenkins G.N. The mechanism of action of fluoride in reducing caries incidence // Intern. dent. j. 1967, Vol. 17, 3. P. 552 563. 13. Fluorides and human helth. Geneva: WHO, 1970. 364 p. 4 The appendix to magazine "Prophylaxis Today", 2008
14. Kunzel W. 20 Jahre Trinkwasserfluoridierung in der Deutschen Demokratischen Republik // Stomatol. DDR. 1979. B. 29, 10. S. 743 752. 15. Fish D.C., Hirabayashi G.K. A study of interest in fluoridation // Canad.dent. Ass. J. 1964. Vol. 30, 1. P. 15 19. 16. Shaw C.J. Characteristics of Supporters and Rejactors of a Fluoridation Referendum and a guide for other Community Programs // J. Amer. dent. ass. 1969. Vol. 78, 2. P. 339 341. 17. Федоров Ю.А. Профилактика заболеваний зубов и полости рта. Л., 1979. 144 с. 18. Федоров Ю.А, Дмитриев И.М., Сапоговская Т.И. Влияние различных концентраций фтора в питьевой воде на включение сульфата S35 в твердые ткани полости рта при экспериментальном кариесе // Терапевт. Стоматология. Киев, 1974. Вып. 8. С. 8 13. 19. Grenby T.H., Bull J.M. Use of high-performance liquid chromatography techniques to study the protection of hydroxylapatite by fluoride and glycerophosphate against demineralization in vitro // Caries Res. 1980. Vol. 14, 4. P. 221 232. 20. Yates C., Doty S., Talmage R.V. Effects of sodium fluoride on calcium homeostasis // Proc. Soc. Expte. Biol. and Med. 1964. Vol. 115, 4. P. 1103 1108. 21. Spira L. Urinary calcuci and fluorine // Exptl. Med. and Surg. 1956. Vol. 14, 1. P. 72 88. 22. Waldbott G.L. Fluoride in clinical medicine // Intern. Arch. Allergy and Appl. Immunol. 1962. Vol. 20, 1, Suppl. 60 pp. 23. Zhao L.B. et al. Effect of a high fluoride water supply on children s intelligence // Fluoride. 1996, Vol. 29, 4. P. 190 192. 24. Yang Y et al. Effects of high iodine and high fluorine on children s intelligence and the metabolism of iodine and fluorine // Chung Hua Liu Hsing Ping Hsueh Tsa Chih. 1994. Oct, 15 (5). P. 296 298. 25. Патрикеев В.К. Материалы к клинике и патогенезу эндемического флюороза // Стоматология. 1959, 5, c. 9 12. 26. Herrmann M., Rozeik F. Zur Toxizitätsfrage das Fluors // Deu zahnarztl. Ztschr. 1959. 4. S. 337 347. 27. Гущин С.К. Влияние фтористого натрия на йодистый баланс у кроликов в остром опыте // Гигиена и санитария. 1960. Т. 19, 7, С. 70 75. 28. Hodge H.C. Notes on the effects of fluoride deposition on body tissues // Arch. Industr. Health. 1960. Vol. 21, 4. P. 350 352. 29. Glattre E., Wiese H. Inverse relationship between fluoride and cancer in mouth and throat // Acta OdontScand. 1979. Vol. 37, 1, P. 9 14. 30. Yiamouyiannis J.A. Fluoridation and cancer: The biology and epidemiology of bone and oral cancer related to fluoridation // Fluoride. 1993, 26 (2). P. 83 96. 31. Weetman A.P. Hypothyroidism: Screening and subclinical disease // Br. Med. 1997. J. 314 (7088). P. 1175 1178. 32. Hillman D., et al. Hypothyroidism and Anemia Related to Fluoride in Dairy Cattle // Journal of Dairy Science. 1979. Vol. 62, 3. P. 416 423. 33. Cohn P.D. A Brief Report on the Association of Drinking Water Fluoridation and the Incidence of Osteosarcoma among Young Males // New Jersey Department of Health. 1992. Nov. 8, 17 pp. 34. Потопина С.Я. c соавт. Сочетанные поражения твердых тканей зубов и щитовидной железы у жителей Забайкалья // Научные труды Второй международной научнопрактической конференции «Здоровье и образование в XXI веке». 12 14 апреля 2001. М., 2001. 35. Федоров Ю.А., Дрожжина В.А. Клиника, диагностика и лечение некариозных поражений зубов // Новое в стоматологии. 1997. Спец. вып. 10, 147 с. 36. Уроки тиреоидологии. Под ред. акад. М.В. Велдановой. Петрозаводск, 2005, 542 с. 37. Kozlyuk A.S. et al. Immune Status of Children in Chemically Contaminated Environments // Zdravookhranenie, 1987. Iss. 3, pp. 6 9. 38. Weiner M.F. et al. Xenon-133 SPECT-determined regional cerebral blood flow in Alzheimer s disease: What is typical? // J. Neuropsychiatry Clin. Neurosci. 1993, Vol. 5(4). P. 415 418. 39. Waldbott G.L. Incipient chronic fluoride intoxication from drinking water. II. Distinction between allergic reactions and drug intolerance // Int. Arch. Allergy Appl. Immunol. 1956 Vol. 9(5). P. 241 249. 40. Wang A.G. et al. Effects of fluoride on lipid peroxidation, DNA damage and apoptosis in human embryo hepatocytes // Biomed. Environ. Sci. 2004. Vol. 17(2). P. 217 222. 41. Takahashi K. Fluoridelinked Down syndrome births and their estimated occurrence due to water fluoridation // Fluoride, 1998. Vol. 31(2). P. 61 73. 42. Федоров Ю.А. Влияние фосфорно-кальциевых и фтористых соединений на экспериментальный кариес зубов у белых крыс // Докл. АН СССР. 1961. Т. 37, 6, c. 1481 1484. 43. Федоров Ю.А, Дрожжина В.А. Профилактика стоматологических заболеваний. Учебник: Стоматология. СПб., 2003, с. 36 67. 44. Bowen W.H. The cariostatic effect of calcium glycerophosphate in monkeys // Caries Res. 1972. Vol. 6, 1. P. 43 51. 45. Plathner C.H., Kluge R., Winiker M. Zur Karieshemmenden Wirkung organischer Phosphate im Tierversuch // Dtsch. Stomatol. 1973. B. 23, 6. S. 417 421. 46. Тищенко Т.Л. Экспериментальное обоснование применения фосфатов для профилактики кариеса // Стоматология. 1984. 1. с. 21 22. 47. Федоров Ю.А. Изучение местного действия глицерофосфата кальция и фтористого натрия на экспериментальный кариес зубов у белых крыс // Докл. АН СССР. 1965. Т. 161, 1. с. 244 248. 48. Федоров Ю.А Основные принципы и пути профилактики кариеса зубов у детей // Труды V Всесоюзн. съезда стоматологов. М. 1970, с. 35 39. 49. Локоть В.А., Строков В.П., Зултан О.Я., Федоров Ю.А., Абрамова Н.Е. и др. Двадцатилетний опыт комплексной профилактики кариеса зубов у детей Кировского района Санкт-Петербурга // Стоматология детского возраста и профилактика. 2001. 3, с. 9 15. 50. Дрожжина В.А. Естественные биологически активные вещества в профилактике и лечении заболеваний зубов и пародонта: Автореферат диссертации на соискание степени доктора медицинских наук. СПб, 1995. 33 с. 51. Федоров Ю.А. Гигиена полости рта для всех. СПб., 2003. 112 с. 52. [Б.а.] Фториды в том, что мы пьем // Профилактика Today. 2006, сентябрь. The appendix to magazine "Prophylaxis Today", 2008 5