Mitä on seksuaalinen kaltoin kohtelu tai väkivalta? Hyväksikäytön ennaltaehkäisy ja hyväksikäyttöön reagointi Mitä on seksuaalinen kaltoin kohtelu tai väkivalta? Seksuaalinen kaltoin kohtelu on vasten omaa tahtoa tapahtuvaa seksuaalista toimintaa. Sitä voi olla esimerkiksi [1] : seksiin tai vartaloon liittyvä seksuaalinen vihjailu, uhkailu, kiristäminen, johdattelu, viettely, lahjonta tai pakottaminen yhdyntään, suuseksiin tai suutelemiseen, seksiin liittyvien asioiden katsomaan ja kuuntelemaan pakottaminen, pakottaminen koskemaan itseä tai toista, väkisin koskettelu, luvatta kuvaaminen seksuaalisiin tarkoituksiin ja seksuaalisten kuvien levittäminen (myös internetin kautta), raiskaus, seksuaalisten tekojen ostaminen tavaralla, päihteillä tai rahalla, jos toinen osapuoli on esimerkiksi sammuneena tai muuten tiedottomassa tilassa ja toinen osapuoli suorittaa tälle jonkin seksuaalisen teon, seksuaalisen kehityksen pilkkaaminen, seksuaalisen identiteetin tai suuntautumisen kyseenalaistaminen. 1 / 8
Vammaispalvelujen käsikirjan (2013) [2] mukaan vammaiset ihmiset ovat muita alttiimpia joutumaan seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan uhriksi. Kansainvälisten tutkimusten mukaan vammaisten naisten riski joutua uhriksi on kohonnut. Erityisen korkea riski on laitoksissa olevilla, vaikeasti vammaisilla tai psyykkisesti sairailla henkilöillä. Sekä vammaiset naiset että miehet voivat kohdata seksuaalista väkivaltaa. Amerikkalaistutkimuksen mukaan seksuaalista väkivaltaa oli kokenut: vammaisista naisista lähes 27 % (vammattomista naisista n. 12 %), vammaisista miehistä lähes 14 % (vammattomista miehistä n. 4 %). Erityisesti kehitysvammaisten naisten riski joutua seksuaalisen väkivallan uhriksi näyttää olevan kohonnut. Vaikka aiheesta tehdyt kansainväliset tutkimukset on yleensä tehty pienellä otannalla ja lisää vertailevaa tutkimusta tarvitaan, voidaan arvioida, että kehitysvammainen nainen kohtaa seksuaalista väkivaltaa 4 10 kertaa useammin kuin vammaton nainen. Arvion mukaan vain pieni osa vammaisten kokemasta seksuaalisesta väkivallasta raportoidaan. (Henttonen 2011.) Usein tekijä on vammaisen läheinen tai tuttu. Vammaisilla on kuitenkin myös kohonnut riski kohdata väkivaltaa täysin tuntemattomien taholta. Hyväksikäyttöön saattaa johtaa puolustuskyvyttömyys, tietämättömyys omista oikeuksista ja huono itsetunto. (Henttonen 2011.) Huono itsetunto on kuitenkin joidenkin näkemysten mukaan ylikorostunutta vammaisista puhuttaessa. Vammaisten henkilöiden hyväksikäyttöön suhtaudutaan joskus liioitellen ja myyttisesti. Esimerkiksi vammaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimisen yhteydessä on hyvin tavallista puhua vammaisten naisten huonosta itsetunnosta kyseenalaistamattomana totuutena ja väkivallalle altistavana yksilön ominaisuutena. (Koskinen 2003.) Tarkastelemalla 2 / 8
vammaisten naisten kokemuksia osana naisten kokemuksia yleensä voitaisiinkin todeta, ettei huono itsetunto ole luonnollinen ja elimellinen osa naiseutta tai vammaisuutta vaan seurausta yksilöä ympäröivistä olosuhteista ja tekijöistä, jotka kyseenalaistavat ja polkevat naisten ja vammaisten naisten ihmisarvoa ja oikeuksia. (Reinikainen 2004, 7.) Kehitysvammaisen nuoren aikuistuminen voi olla hidasta ja hän tarvitsee erityistä tukea kasvaakseen seksuaaliseen aikuisuuteen. Sosiaalisten tilanteiden hallinnan puute saattaa altistaa kehitysvammaiset nuoret seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi tai naiviin prostituutioon, jos he ovat oppineet toimimaan toisten tahdon mukaisesti. Hyväksikäyttösuhteet voivat olla myös keino saada huomiota, läheisyyttä, mielihyvää ja lahjoja. (Ilmonen 2008, 46.) Hyväksikäytön ennaltaehkäisy ja hyväksikäyttöön reagointi Ne vammaiset henkilöt, jotka ovat alttiita joutumaan seksuaalisen väkivallan uhreiksi tai suhteisiin, joissa on hyväksikäyttöä, tarvitsevat ymmärrettävällä ja havainnollisella tavalla annettua tietoa seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta väkivallasta sekä opastusta valintojen tekemiseen ja oman tahdon ilmaisemiseen. (Henttonen 2011.) Lisäksi asumisyksiköissä tulee olla ohjeistus sen varalle, että hyväksikäyttöä voidaan ehkäistä ja sen riskiä vähentää ja että hyväksikäyttöön voidaan puuttua sekä antaa sen uhrille jälkihoitoa. 3 / 8
Hyväksikäytön ennaltaehkäisyyn vaikuttaa olennaisesti se, että seksistä ylipäätään puhutaan. Jos ei tiedä, mitä seksuaalinen toiminta on, voi olla vaikea tunnistaa mikä on seksuaalista väkivaltaa. Tämä on tärkeää huomioida erityisesti kehitysvammaisten henkilöiden ja lasten kohdalla. Hyväksikäytön paljastuminen ei ole aina ongelmatonta ja nopeaa. Riippuvuus toisen henkilön avusta voi estää hyväksikäyttäjän paljastamisen, sillä väkivallan tekijä saattaa olla vammaisen avustaja tai muu läheinen. Lisäksi kehitysvamma voi rajoittaa henkilön kykyä ilmaista mitä on tapahtunut. (Vammaispalvelujen käsikirja 2013.) Ihmiset reagoivat seksuaaliseen väkivaltaan eri tavoin. Toiset reagoivat voimakkaasti heti, toiset ajan päästä. Reagointiin vaikuttaa muun muassa tekijän tuttuus, teon kertaluonteisuus ja toistuvuus sekä se, mitä muuta seksuaaliseen tekoon liittyy (väkivalta, kiristys, uhkailu lahjonta jne.). Usein väkivaltatapaus kerrotaan jollekin tutulle ja luotetulle henkilölle. Osa seksuaalisista hyväksikäyttö- ja väkivaltatapauksista tulee esille vahingossa, jolloin kuulijan on tärkeä reagoida niihin. Jos uhri kokee pienintäkin vähättelyä asiassa tai kokee, että häntä ei uskota, ei hän luultavasti kerro asiasta enää ja jää ilman apua. (Vammaispalvelujen käsikirja 2013.) Myös epäsuoria vihjeitä seksuaalisesta kaltoin kohtelusta on osattava kuunnella. Asteittainen selittämätön muutos mielialassa, käytöksessä tai toimintatavoissa voi kertoa seksuaalisen väkivallan uhriksi joutumisesta. Esimerkiksi mikäli vaikeasti kehitysvammainen henkilö tuo puheellaan tai käytöksellään esiin seksuaalista tietämystä tai kokemusta, joka ei normaalisti kuulu hänen kehitystasoonsa ja toimintakykyynsä, voi käytös liittyä koettuun seksuaaliseen väkivaltaan. (Vammaispalvelujen käsikirja 2013.) 4 / 8
Asian puheeksi ottaminen tulee tehdä rauhallisesti ja ilman painostusta. Kysyjän on hyvä painottaa, ettei uhri ole syyllinen eikä hän joudu asiasta vaikeuksiin. Lisäksi on hyvä kertoa, mikä sai kysyjän epäilemään seksuaalista väkivaltaa. Asiasta puhuminen tulee tehdä selkeillä kysymyksillä. (Vammaispalvelujen käsikirja 2013.) Myös asumisyksiköissä joudutaan pohtimaan seksuaalista hyväksikäyttöä. Erään yksikön esimiehen mukaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön suhtaudutaan aina vakavasti, kunnes toisin todistetaan. Joskus hyväksikäyttö on ollut kuviteltua, esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö olisi kovasti halunnut seksiä tapahtuvan. Kaiken kaikkiaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteina on ollut eniten vanhempia naisasukkaita vaikka myös joitain miehiä. Seksuaalinen hyväksikäyttö voi olla myös vastikkeellista. Yhdessä asumisyksikössä oli tullut esille tapaus, jossa yksikössä asuva kehitysvammainen nainen antoi seksiä viinaa vastaan sekä asumisyksikössä oleville että sen ulkopuolisille miehille. Tilanteeseen oli puututtu ja henkilön sekä ainakin osan seksiä ostaneista kanssa oli keskusteltu. Asiantilan toivottiin loppuneen. Kaikki hyväksikäyttötapaukset eivät ole selviä. Huoneratsioita ei voida tehdä ilman vahvoja epäilyksiä. Erään asumisyksikön esimiehen mukaan kaikille asukkaille on korostettu: Mitään mitä ei halua tehdä tai tehtävän, ei tehdä. Vain mitä itse haluaa. Esimiehen mukaan hyväksikäytöstä ja muista epämukavista seksiin liittyvistä asioista jutellaan asianosaisen kanssa ja tunteita puretaan kauankin. Hyväksikäyttötilanteet eivät aina tule heti esille, sillä yksityisyyttä on myös kunnioitettava. Varsinkin, jos henkilö ei halua puhua asiasta, on hyväksikäytön juurille vaikea päästä. Seksiin ei myöskään välttämättä sisälly hyväksikäyttöä. Olisi loukkaus ryhtyä pienimmästäkin epäilystä aina toimenpiteisiin. Tästä syystä olisi hyvä, jos yksikössä vallitsisi luottamuksen ilmapiiri niin, että jokainen asukas kokisi voivansa puhua edes jollekin henkilökunnan jäsenelle avoimesti 5 / 8
huolistaan. Viitteet [1] http://verneri.net/yleis/arki/ihmissuhteet/vakivalta/kaltoinkohtelu.html ja Ritamo ym. (2011, 160) http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/638fa3f5-4df4-4dc8-86e9-37e0d9db7a9c [2] http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/vammaispalvelujen-kasikirja/itsenaisen-elaman-tuki/vakivalta-j a-vammaisuu/seksuaalinen-vakivalta-ja-vammaisuus/ Lähteet Henttonen, Pia (2011). Oikeus elämään, vapauteen, turvallisuuteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen. Teoksessa: Korhonen, Elina ja Mäkinen, Inka. Ilman esteitä. Vammaisten seksuaalioikeudet ja kehitys. Väestöliitto, Nordprint Oy, Helsinki. 6 / 8
Ilmonen, Tuisku (2008). Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden seksuaaliterveyspalvelut. Teoksessa: Ritamo, Maija (toim.) (2008). Seksuaalisuus ammattihenkilöstön koulutuksessa sekä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden terveyspalveluissa. Stakes, Stakesin työpapereita 26/2008, Valopaino Oy, Helsinki. Reinikainen, Marjo-Riitta (2004). Vammaisuus, sukupuoli ja naiseus tutkimuksessa: Haasteita ja mahdollisuuksia. Jyväskylän yliopisto. Artikkeli Tanen ja Vanen seminaarissa Säätytalolla 16.11.2004. Ritamo, Maija; Ryttyläinen-Korhonen, Katri; Saarinen, Saana (2011). Seksuaalineuvonnan tueksi. Osa I: Seksuaalineuvojana toimiminen, Osa II: Esimerkkejä seksuaalineuvonnan käytänteistä. Raportti 27/2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Vammaisten ihmisoikeussopimus, Euroopan komission virallinen lehti L23/35, 27.1.2010. http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=oj:l:2010:023:0035:0061:fi:pdf 7 / 8
Vammaispalvelujen käsikirja 2013 http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/vammaispalvelujen-kasikirja/itsenaisen-elaman-tuki/vakivalta-ja-v ammaisuu/seksuaalinen-vakivalta-ja-vammaisuus/ 8 / 8