KIRJALLINEN KYSYMYS 901/2012 vp Kuulontutkijoiden koulutustarve Eduskunnan puhemiehelle Huonokuuloisten määrä lisääntyy maassamme nopeasti. Jonkinasteinen kuulon alenema arvioidaan olevan noin 750 000 suomalaisella. Huonokuuloisten määrä kasvaa, kun väestö ikääntyy. Myös työperäiset meluvammat ovat edelleen yleisiä ja nuorten kuuloon kohdistuu aivan uusia uhkia esimerkiksi mp3-soittimien ja muun lisääntyvän vapaa-ajanmelun muodossa. Kuulontutkimuksen ja -kuntoutuksen tilanne alkaa olla Suomessa huolestuttava. Tähän saakka audionomien eli kuulontutkijoiden koulutusta on järjestetty erikoistumisopintoina Oulun ja Helsingin ammattikorkeakouluissa muutaman vuoden välein sekä lisäksi Turussa yhden kerran. Nykyinen määrä ei riitä paikkaamaan tarvetta varsinkin kun vuoteen 2020 mennessä yli puolet audionomeista jää eläkkeelle. Puuttuvien henkilöstöresurssien vuoksi sairaalat pystyvät jo nykyisellään tarjoamaan liian vähän kuulonhuoltopalveluja; mikä tilanne onkaan tulevaisuudessa? Myös nykyisin vaadittava audionomikoulutuksen laajuus, 60 opintopistettä, ei vastaa niitä tarpeita, joita audionomien työ muuttuneessa kuulonhuollon kentässä edellyttää. Suomeakin velvoittavassa Kuulonhuoltopalvelut 2010 -standardissa audionomikoulutuksen edellytetään olevan pidempi ja laajempi kuin koulutus on tähän mennessä Suomessa ollut. Erikoistumisopintojen rahoituksen lopettamisen vuoksi nykyinen koulutusmalli lakkaa vuonna 2014. Ehdotetut maksulliset erikoistumiskoulutukset ja oppisopimustyyppiset täydennyskoulutukset eivät tule täyttämään koulutuksen laatuvajetta. On aloitettava keskustelu muista koulutusvaihtoehdoista, esimerkiksi audionomi-tutkintoon johtavasta ammattikorkeakoulutasoisesta koulutuksesta (vertailu: esimerkiksi kätilö tai toimintaterapeutti). Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin pikaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen kuulontutkimuksen koulutuksen ja kuntoutuksen tason sekä riittävyyden Suomessa? Helsingissä 22 päivänä marraskuuta 2012 Sari Palm /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Palmin /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 901/2012 vp: Mihin pikaisin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen kuulontutkimuksen koulutuksen ja kuntoutuksen tason ja riittävyyden Suomessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Audionomien koulutusta järjestetään ammatillisina erikoistumisopintoina kolmessa ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulut päättävät mitä erikoistumisopintokokonaisuuksia järjestetään. Ammatilliset erikoistumisopinnot ovat ammattikorkeakoulututkintoon pohjautuvia laajoja täydennyskoulutusohjelmia. Erikoistumisopintojen laajuus on 30 60 opintopistettä (VNA 352/2003). Audionomin erikoistumisopinnot ovat olleet pituudelta 60 opintopistettä eli kyseessä on pitkäkestoinen n. 16 kuukautta kestävä koulutus. Potilasturvallisuuden kannalta keskeistä on laadukas hyvä koulutus, joka audionomeilla pohjautuu keskeisesti ammattikorkeakoulun sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan koulutukseen. Myös osaamistason ja koulutuksen riittävän korkean laadun varmistamiseksi tarkoituksen mukaisin koulutuspolku on audionomeille ensin sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto (sairaanhoitaja AMK tai terveydenhoitaja AMK) ja sen lisäksi tarvittava täydennyskoulutus. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot säilytetään laaja-alaisina tutkintoina. Tästä syystä ei ole tarpeen luoda toista tutkintokoulutusta audionomeille tämän korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen päälle. Sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan laillistus merkitään Valviran Terhikki-rekisteriin, joten kaikki audionomit ovat siten myös laillistettuja ja rekisteröityjä terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Tämän laillistuksen nojalla he ovat terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja heihin voidaan kohdistaa ammattihenkilölain mukaisia valvontatoimenpiteitä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt lähivuosina useita kehittämistoimia korkeakoulutettujen aikuiskoulutuksen kehittämiseksi, mukaan lukien mainitut oppisopimustyyppiset täydennyskoulutukset. Työ jatkuu parhaillaan, sillä valtioneuvoston joulukuussa 2011 päättämässä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa todetaan, että ammattikorkeakoulujen järjestämät ammatilliset erikoistumisopinnot korvataan korkeakoulutetuille suunnatulla tutkinnon jälkeisellä erikoistumiskoulutuksella. Lisäksi uudella erikoistumiskoulutuksella korvataan yliopistojen järjestämät erikoistumisopinnot ja erikoistumiskoulutukset. Korkeakoulutettujen uutta erikoistumiskoulutusten kokonaisuutta valmisteleva työryhmä jättää esityksensä maaliskuun 2013 loppuun mennessä. Työryhmän tehtävä on määrittää erikoistumiskoulutuksen tehtävä ja tavoitteet sekä koulutuksen asema suhteessa tutkintoon johtavaan koulutukseen ja täydennyskoulutukseen. Lisäksi se tekee esityksen tarvittavista säädösmuutoksista, erikoistumiskoulutusten laadunvarmistusjärjestelmästä ja rahoituksesta. Esitys toimii kehyksenä myös audionomien koulutuksen kehittämiselle osana korkeakoulujen tarjoamaa koulutusta. Tämän lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön toinen työryhmä eli rakennetyöryhmä jättää esi- 2
Ministerin vastaus KK 901/2012 vp Sari Palm /kd tyksensä tutkintojärjestelmän kehittämiseksi alkuvuonna 2013. Sen tehtävä on puolestaan tehdä esityksiä korkeakoulutuksen järjestämistapojen ja tutkintorakenteen monipuolistamiseksi, jotta koulutusjärjestelmä pystyy joustavasti tarjoamaan uudelleenkoulutusväyliä ja tukemaan elinikäistä oppimista. Koulutusjärjestelmää pyritään jatkuvasti kehittämään vastaamaan yhteiskunnan ja työelämän sekä yksilöiden sivistyksellisiä tarpeita. Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 2012 Opetusministeri Jukka Gustafsson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 901/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Palm /kd: Vilka snabba åtgärder tänker regeringen vidta för att säkerställa högklassig och tillräcklig utbildning för hörselundersökningar samt hörselrehabilitering i Finland? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Audionomutbildning ordnas som yrkesinriktade specialiseringsstudier vid tre yrkeshögskolor. Yrkeshögskolorna bestämmer själva vilka specialiseringsstudiehelheter de ordnar. De yrkesinriktade specialiseringsstudierna är omfattande fortbildningsprogram som bygger på yrkeshögskoleexamen. Omfattningen av specialiseringsstudierna är 30 60 studiepoäng (statsrådets förordning om yrkeshögskolor 352/2003). Specialiseringsstudierna för audionom har till sin längd motsvarat 60 studiepoäng; det är alltså fråga om en lång utbildning som varar cirka 16 månader. Med tanke på patientsäkerheten är det viktigt med en högklassig och bra utbildning som för audionomer i väsentlig grad baserar sig på yrkeshögskoleutbildning för sjukskötare eller hälsovårdare. Också för att säkerställa kompetensnivån och en tillräckligt högklassig utbildning är den mest ändamålsenliga utbildningsleden för audionomer att initialt få en yrkeshögskoleexamen för social- och hälsovårdsbranschen (sjukskötare YH eller hälsovårdare YH) och därefter genomgå en nödvändig fortbildning. Högre högskoleexamina bibehålls som bredbasiga examina. På grund av detta behövs det inte någon annan examensutbildning för audionomer utöver denna utbildning som leder till högskoleexamen. Legitimerade sjukskötare och hälsovårdare antecknas i registret Terhikki som förs av Valvira, vilket således innebär att alla audionomer också är legitimerade och registrerade yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården. Med stöd av legitimeringen är audionomerna yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården på det sätt som avses i lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården. De kan alltså bli föremål för tillsynsåtgärder enligt den lagen. Under de senaste åren har undervisnings- och kulturministeriet initierat flera utvecklingsåtgärder för att utveckla vuxenutbildningen för högskoleutbildade, inbegripet de nämnda fortbildningarna av läroavtalstyp. Arbetet fortgår som bäst eftersom det i den utvecklingsplan för utbildning och forskning som statsrådet godkände i december 2011 konstateras att de yrkesinriktade specialiseringsstudierna vid yrkeshögskolorna ersätts med specialiseringsutbildning för högskoleutbildade efter avlagd examen. Genom den nya specialiseringsutbildningen ersätts dessutom specialiseringsstudierna och specialiseringsutbildningarna vid universiteten. Den arbetsgrupp som bereder den nya helheten av specialiseringsutbildning för högskoleutbildade kommer att lägga fram sina förslag före utgången av mars 2013. Arbetsgruppen ska fastställa specialiseringsutbildningens uppgift och mål samt utbildningens ställning i förhållande till utbildning som leder till examen och i förhållande till fortbildning. Dessutom ska den lämna förslag till behövliga ändringar av lagstiftningen, förslag till ett kvalitetssäkringssystem för specialiseringsutbildningarna och finansieringsförslag. Arbetsgruppens 4
Ministerns svar KK 901/2012 vp Sari Palm /kd förslag kommer att ange ramarna också för utvecklingen av utbildningen för audionomer som en del av utbildningen vid högskolorna. I början av 2013 kommer dessutom en annan arbetsgrupp vid undervisnings- och kulturministeriet, nämligen strukturarbetsgruppen, att lägga fram sina förslag till utveckling av examenssystemet. Strukturarbetsgruppen ska lämna förslag till mångsidigare sätt att ordna högskoleutbildning och en mångsidigare examensstruktur för att utbildningssystemet på ett smidigt sätt ska kunna erbjuda omskolningsvägar och stödja livslångt lärande. Strävan är att ständigt utveckla utbildningssystemet så att det svarar mot samhällets, arbetslivets och individernas bildningsmässiga behov. Helsingfors den 12 december 2012 Undervisningsminister Jukka Gustafsson 5