MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN HALLINNONALAN TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA VUOSILLE 2013 2016

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN HALLINNONALAN TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA VUOSILLE 2013 2016 Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelman esitysten toteuttamisesta päätetään erikseen mm. talousarvion ja lainsäädännön valmistelun yhteydessä. MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Helsinki Joulukuu 2011

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN HALLINNONALAN TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA VUOSILLE 2013 2016 1. MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN TOIMIALAN TOIMINTAYMPÄRISTÖ Maa- ja metsätalousministeriön visio: Suomi on uusiutuvia luonnonvaroja kestävästi, monipuolisesti ja tehokkaasti hyödyntävä yhteiskunta, jossa ihminen ja luonto voivat hyvin. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan tulevaisuuden haasteet: Keskeisiä haasteita ovat globaali ilmastonmuutos ja ruokaturva, Itämeren tila sekä hallinnollisen taakan vähentäminen. Pitkällä aikavälillä ilmaston lämpeneminen ja monien alueiden kuivuminen voivat johtaa suuriin muutoksiin, jotka vaikeuttavat ruuantuotantoa maapallon nykyisin vahvoilla ruuantuotantoalueilla. Kehitysmaiden väestönkasvusta (80 miljoonaa henkeä vuodessa) johtuen FAO:n mukaan maailman ruuantuotannon pitäisi kasvaa 70 % vuoteen 2050 mennessä. Ruuan lisäksi maapallolla tullee lähivuosikymmeninä pula energiasta ja makeasta vedestä. Ilmastonmuutos tuo maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle sekä haasteita että mahdollisuuksia. Kustannustehokkaiden ja toteuttamiskelpoisten ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteiden löytäminen on haasteellista. Ajantasaisen tiedon tarve ilmastonmuutoksesta korostuu Durbanin ilmastokokouksen seurauksena. Suomessa ilmastonmuutos voi aktiivisilla ilmastonmuutokseen sopeutumistoimilla luoda myös uusia mahdollisuuksia, mutta myös suurempaa globaalia vastuuta osallistua maailman ruokahuoltoon puhdasta vettä ja maaperää vaativien tuotteiden tuotannossa. Tämä voi merkitä ruuan viennin arvon huomattavaa kasvua pitemmällä aikavälillä. Kuluttajien näkökulmasta keskeistä on, että heille on kaikissa olosuhteissa tarjolla turvallista, terveellistä, vastuullisesti tuotettua, maukasta ja kohtuuhintaista ruokaa. Ruokaturvan lisäksi Suomen runsaiden muiden luonnonvarojen, kuten metsien, pohjavesien ja vesistöjen, kestävä käyttö ja monipuolinen hyödyntäminen antavat suomalaisille bioenergiaa ja laadukasta juoma- ja käyttövettä sekä mahdollistaa biotalouden kehittymisen. Itämeren tilan parantaminen tapahtuu yhdessä muiden Itämeren valuma-alueen toimijoiden kanssa. Suomen osuus Itämeren fosfori- ja typpikuormituksesta on 10 11 %, Itämeren koko ravinnekuormituksesta Suomen maatalouden osuus on fosforin ja typen osalta vajaat 4 prosenttiyksikköä. Parannustoimet keskittyvät erityisesti ravinnekysymyksiin. Kuormituksen vähentymistä tehostetaan maatalouden ympäristötukea kohdentamalla. Hallinnollisen taakan vähentäminen on keskeinen tavoite myös kansallisen ja EU-lainsäädännön kehittämisessä sekä tukijärjestelmiä ja toimenpiteitä suunniteltaessa. Asiakkaat ja alueilla hallintoa hoitavat viranomaiset ovat kokeneet nykyisten hallinnollisten menettelyiden hidastavan päätöksentekoa ja luovan sekä hallinnolle itselleen että asiakkaille ylimääräisiä kustannuksia. Samalla on uhkana, että hallinnoinnin raskaus estää ohjelmien tavoitteiden toteutumisen. Lainsäädännön kehittämisen ohella keskeinen keino hallinnollisen taakan vähentämisessä on sähköisen asioinnin kehittäminen. Maa- ja metsätalousministeriössä jatketaan maatalouden ja maaseudun hanke- ja yritystukien sekä pienten ja keskisuurten elintarvikeyritysten kokeman hallinnollisen taakan vähentämistä aiemmin aloitetun työn pohjalta. Hallinnollisen taakan vähentäminen on tavoitteena myös uuden EU:n ohjelmakauden valmistelussa ja toimeenpanossa. Uusiutuvien luonnonvarojen yleisestä tilasta ja niiden hyödyntämismahdollisuuksista. Luonnonvarojen tila on Suomessa hyvä ja käyttö kestävän kehityksen mukaista. Suomen peltoala on noin 2,3 miljoonaa hehtaaria, mistä pääosa tarvitaan kansallisen ruokaomavaraisuuden turvaamiseen ja Suomen elintarvike- ja rehuteollisuuden tarvitseman raaka-aineen tuottamiseen. Nykyisellä kokonaispeltoalalla voidaan tarvittaessa lisätä ruuantuotantoa tai muita pellonkäyttömuotoja, kuten bioenergiatuotantoa. Metsävarat ja niiden yli 100 miljoonan kuutiometrin vuotuinen kasvu mahdollistavat nykyistä suuremman puun monipuolisen käytön. Kalastuksen kohteena olevien kalakantojen tila on pääsääntöisesti hyvä ja kotimaisen kalan tuotantoa voidaan lisätä kestävästi sekä ammatti- ja vapaa-ajankalastuksen että kalankasvatuksen avulla. Metsästys on mitoitettu riistakantojen mukaiseksi. Suunnitelmallisen riistatalouden avulla useimpien riistalajien elinvoimaisuus voidaan turvata. Haasteena on kuitenkin eräistä riistalajeista aiheutuvien vahinkojen ja konfliktien hallinta. Porotaloutta harjoitetaan lähtökohtaisesti ekologisen kantokyvyn rajoissa.

Alkutuotannon merkitys maaseudun työllistäjänä on vähentynyt. Maaseutuväestön työpaikoista enää alle 30 % on alkutuotannossa. Toisaalta uusiutuvien energialähteiden (puu, maatalouden biomassa, biokaasu, bioetanoli, biodiesel) hyödyntämisen lisääminen luo työpaikkoja. Myös luonnon marjojen ja sienten käyttöä ja jalostusta pyritään lisäämään. Elinkeinojen monipuolistuminen ja tarpeisiin vastaaminen lisäävät nopeasti maaseudun palvelualan yrittäjyyttä ja työpaikkoja. Uudistumis- ja kehittymistarve asettaa haasteita maaseudun yrityspalveluille ja saavutettavuudelle. Luonnon tarjoamat virkistäytymis- ja elämysmahdollisuudet ovat myös perusta maaseudun uusille palveluille. Luonnonvarojen tilassa ei ennakoida muutoksia suunnittelukaudella. Luonnonvarojen käytöstä aiheutuvat haittavaikutukset. Luonnonvarojen hyödyntämisen haittavaikutuksiin, kuten vesistökuormitukseen, kasvihuonepäästöihin ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota. Tämä edellyttää konkreettisia toimenpiteitä kaikilla sektoreilla sekä riittävää seuranta- ja tutkimustietoa käytetyistä keinoista ja hyödyntämisen vaikutuksista. Suomessa maatalouden osuus ihmistoiminnasta peräisin olevasta fosforikuormituksesta on noin 60 % ja typpikuormituksesta on noin 50 %. Maataloudesta vesiin aiheutuvan kuormituksen vähentämiseksi tehdyt toimenpiteet tuottavat tulosta, joskin viiveellä. Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimuksen mukaan ympäristötuella on ollut merkittävä vaikutus ravinteiden käyttöön ja niiden hyödyntämiseen maataloudessa. Vuodesta 1995 fosforitase on alentunut 73 % ja typpitase 31 %. Taseet kuvaavat panoksista tulevien ja lopputuotteisiin sitoutuneiden ravinteiden erotusta. Ympäristötuen toimet eivät ole kuitenkaan heikentäneet sadon määrää tai laatua. Valtioneuvoston periaatepäätös (23.11.2006) vesiensuojelun uusista valtakunnallisista tavoitteista sisältää keskeisenä tavoitteena sen, että maatalouden kuormitus vähenisi vähintään kolmanneksella vuoteen 2015 mennessä vuosien 2001 2005 kuormitukseen verrattuna. Suurissa järvissä hyvä tila saavutetaan pääosin vuoteen 2015 mennessä tai ne ovat jo hyvässä tilassa. Ympäristöhallinnon mukaan Suomenlahdella ja Saaristomerellä hyvä tila saavutetaan vuoteen 2027 mennessä ja rannikon jokien hyvä tila pääosin 2021 tai 2027. Tämä ja valtioneuvoston 10.12.2009 hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat edellyttävät tehostettuja, kustannustehokkaita vesiensuojelutoimia, joiden suunnittelussa otetaan huomioon maatalouden tuottavuus ja taloudellinen kannattavuus. Vesienhoitosuunnitelmien toimeenpano vaatii jatkovalmistelua sen selvittämiseksi, miten niiden aiheuttamat kustannukset jaetaan. Kansallisella kalatiestrategialla edistetään vesienhoitosuunnitelmien toteuttamista. Metsätalouden osuus Suomen ihmistoiminnasta peräisin olevasta fosforikuormituksesta on noin 8 % ja typpikuormituksesta on noin 5 %. Lisähaasteita aiheuttaa lisääntyvä energiapuun korjuu. Metsätalouden vesistökuormitusta vähennetään oikein suunnitelluilla ja toteutetuilla suojelutoimilla sekä lisäämällä vesiensuojeluneuvontaa. Uusien kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimenpiteiden kehittämistä, toimenpiteiden vaikutusten seurantaa ja siihen liittyvää tutkimusta jatketaan sekä metsätaloudessa että maataloudessa. Kalankasvatuksen osuus Suomen ihmistoiminnasta peräisin olevasta fosforikuormituksesta on 2 % ja typpikuormituksesta alle 1 %. Kalankasvatuksen ja vesiensuojelun yhteensovittamista toteutetaan kansallisesta vesiviljelyohjelmasta annetun valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Kansallinen ilmasto- ja energiastrategia edellyttää maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen (maataloussektorin osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä oli noin 9 % vuonna 2009) hallittua vähentämistä ja metsien kestävää käyttöä. Metsien hiilinielut ovat korkealla tasolla (19 47 milj. tonnia CO 2 vuodessa vuosina 1990 2009 eli vastaa 25 70 % Suomen kokonaispäästöistä), mutta metsämaan ottamisesta rakentamiseen, teiksi ja pelloksi aiheutuu hiilidioksidipäästöjä. Metsäenergialla on fossiilisia energialähteitä korvaavaa merkitystä. Peltoenergiatuotanto ja maatalouden biokaasun tuotanto ovat kehitysvaiheessa ja niiden merkitys on selvästi vähäisempi kuin metsäenergian. Ministeriön keskeisenä tavoitteena on omaa toimialaansa koskevien päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden päästöjen hillitsemisen tehostaminen ja nielujen ylläpitäminen. Tätä edellyttävät sekä EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteet vuodelle 2020 että kansallisen, pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitteet. Maataloussektorille on asetettu kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite, joka on 13 % vuoden 2005 tasosta. Nykyisten toimenpiteiden riittävyyttä arvioidaan vuoden 2012 aikana osana kansallisen ilmasto- ja energiastrategian päivitystä sekä osana EU:n ja kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. 2

Kaikilla maa- ja metsätalousministeriön politiikkasektoreilla otetaan päätöksenteossa huomioon aiempaa kattavammin ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niihin sopeutuminen. Ilmastonmuutos myös lisää tutkimuksen, neuvonnan sekä kasvin- ja eläinjalostuksen merkitystä ja edellyttää käytettävissä olevan tiedon kattavampaa hyödyntämistä ja uuden tiedon hankkimista. Maa- ja metsätalousministeriön tehtävät ruokapolitiikan toteuttamisessa. Valtioneuvoston ruokapoliittisen selonteon mukaan koko suomalaisen ruokaketjun kannattavuus ja kilpailukyky tulee turvata ilmastonmuutoksen ja globaalin kilpailun tuomassa uudessa toimintaympäristössä. Luodaan suomalaiseen ruokaketjuun varmistettu jäljitettävyys- ja vastuullisuusjärjestelmä. Tuetaan ruokaketjun kuluttajalähtöistä tutkimusta, kehitystä ja innovaatioita sekä tutkimustulosten käytäntöön soveltamista. Elintarviketutkimuksen kehitystä edistetään kannustamalla verkottumista. Tuetaan erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten yhteistyötä. Varmistetaan julkisen sektorin ruokahankintaosaaminen ja ruokahankintojen riittävät resurssit. Tuetaan terveyttä edistäviä ruokavalintoja sekä luomu- ja lähiruokaa. Parannetaan ministeriöiden välistä yhteistyötä ruokapolitiikassa. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa ruoka-alan koordinaatiosta valtionhallinnossa yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa myös hallitusohjelmassa esitettyjen hallituksen luomuja lähiruokaohjelmien suunnittelusta, koordinaatiosta ja osaltaan myös ohjelmien toteuttamisesta. Maa- ja metsätalousministeriön pääluokan käytettävissä olevat voimavarat ja EU-politiikat. Pääluokan käytettävissä oleviin voimavaroihin vaikuttavat Suomen valtiontaloudessa harjoitettava budjettipolitiikka ja EU:n budjettipolitiikka. Nämä tulevat oleellisesti vaikuttamaan niihin voimavaroihin, joiden puitteissa maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla joudutaan päätöksiä valmistelemaan. Suunnittelukaudella toimenpidevaihtoehtojen vaikuttavuus, kustannukset ja niiden jakautuminen valtion ja yksityisen sektorin kesken sekä niiden vaikutus hallintoon (henkilöstötarve) tulevat aiempaa tärkeämmiksi perusteiksi päätöksenteossa. EU:n talousarviosta saatavalla rahoituksella on suuri merkitys, se kattaa noin kolmanneksen pääluokan menoista. EU:n uudet rahoituskehykset tulevat voimaan vuodesta 2014 lukien. EU-politiikoilla on suuri vaikutus kaikissa politiikkasektoreissa. Suunnittelukaudella seuraavissa EU-politiikoissa on tapahtumassa muutoksia, joiden suuntaan Suomi pyrkii vaikuttamaan ja jotka tulevat vaikuttamaan Suomen kansallisiin toimenpiteisiin: - EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen vuodesta 2014 lukien, rahoituskautta 2014 2020 koskevat maaseudun kehittämisohjelmat ja kalataloutta koskeva ohjelma. EU:n varojen määrään ei ilmeisesti ole tulossa suuria muutoksia, ohjelmien sisällöt päätetään rahoituskauden alkuun mennessä, läpileikkaavina toimina ovat innovaatiot, ympäristö ja ilmasto, - maa- ja metsätalousalan valtiontuen suuntaviivat uudistuvat vuodesta 2014 alkaen. Myös kansalliset tukijärjestelmät uudistuvat vuodesta 2014 alkaen. - EU:n kalastuspolitiikan perusasetus sekä markkinajärjestysasetus uudistetaan (voimaan vuoden 2013 alusta lukien), - EU:n eläinten terveyttä, rehu- ja elintarvikevalvontaa, kasvinterveyttä ja lisäysaineistoa koskevan lainsäädännön uudistus mukaan lukien kustannusten jako yhteiskunnan ja tuottajien välillä, - EU:n elintarvikehygieniaa koskevan lainsäädännön uudistaminen mukaan lukien lihantarkastusjärjestelmän modernisointi. 3

4 Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan vastuut yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa ja tavoitetilojen saavuttamisessa kohdistuvat seuraaviin tehtäviin: - Elintarvikehuollon turvaaminen. Turvataan valtioneuvoston asettamien tavoitteiden mukaisesti väestön ravinnon saatavuus, laatu ja turvallisuus riittävällä kotimaisella elintarviketuotannolla ja varmuusvarastoinnilla sekä varmistamalla tuotannossa tarvittavat ulkomaiset tuotantopanokset. Erityisesti parannetaan kotimaisen rehuvalkuaisen saatavuutta lihantuotannon tarpeisiin. Lisäksi varmistetaan alkutuotannolle elintärkeiden energia-, tieto- ja liikenneverkkojen kunto ja toiminta myös poikkeusoloissa yhteistyössä vastuuministeriöiden kanssa. - Vesihuollon turvaaminen. Varmistetaan puhtaan veden saatavuus sekä terveyden ja ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen jätevesihuolto. - Tulvariskien hallinta ja patoturvallisuus. Ehkäistään ja torjutaan tulvavahinkoja ja patomurtumia. Tässä toiminta- ja taloussuunnitelmassa em. tehtävien hoitoon on varattu varat "Maatalous", "Elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu" ja "Vesitalous" politiikkasektoreilla. 2. MAA JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETTAMAT YHTEISKUNNALLISET VAIKUTTAVUUSTAVOITTEET JA VOIMAVARATARPEET POLITIIKKASEKTOREITTAIN SEKÄ SEKTORITUTKIMUKSEN PAINOPISTEET Suunnittelukauden voimavaratarpeet Maa- ja metsätalousministeriön toimialan jakautuminen politiikkasektoreittain sekä niiden menot, milj. euroa: Kehysehdotus Muutos 2011 TA 2012 TA 2013 2014 2015 2016 2012/2013 2012/2016 Hallinto ja muut 93,987 96,779 104,129 100,730 100,730 100,730 7,350 3,951 Maaseudun kehittäminen 164,570 164,620 172,720 188,520 213,220 109,820 8,100-54,800 Maatalous 2 154,099 2 064,737 2 047,571 2 023,698 2 023,838 2 029,958-17,166-34,779 Elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu 52,343 52,715 53,061 53,192 53,192 53,192 0,346 0,477 Kala-, riista- ja porotalous 66,630 61,936 64,197 66,765 66,865 66,865 2,261 4,929 Vesitalous 32,853 26,837 22,866 24,910 24,069 19,069-3,971-7,768 Metsätalous 199,676 177,610 181,030 183,103 183,053 185,053 3,420 7,443 Kiinteistö- ja paikkatietoinfrastruktuuri 64,638 63,050 63,407 63,645 63,145 63,145 0,357 0,095 Yhteensä 2 828,796 2 708,284 2 708,981 2 704,563 2 728,112 2 627,832 0,697-80,452 Tulot (luku 12.30) 890,239 893,658 891,555 949,355 800,555 940,655-2,103 46,997 Htv-kiintiö 5 170 5 165 5 085 4 980 4 855 4 855-80 -310

5 Maaseudun kehittäminen Vaikuttavuustavoite: Maaseudun elinvoiman säilyminen ja maaseudun kehittyminen kilpailukykyisenä asuinympäristönä, yritysten sijoituspaikkana. Harvaan asutun ja ydinmaaseudun väestökehityksen tasapainottuminen, työllisyyden parantuminen ja elinkeinotoiminnan monipuolistuminen. Tunnusluvut 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2016 Väkiluvun muutos (%) Harvaan asuttu maaseutu -1,25-1,29-1,35-1,06-1,10 Tavoite: Harvaan asutun ja ydinmaaseudun väkiluvun väheneminen hidastuu. Ydinmaaseutu -0,10-0,09-0,19-0,14-0,16 Uusia yrityksiä 1) 4 000 Uusia työpaikkoja 1) 10 000 Koulutettuja 1) 165 000 Kyläsuunnitelmia 2 000 1) Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007 2013 tavoitteet. Lähde: Tilastokeskus, maaseutuindikaattoripalvelu Nykytila: Väestön muuttoliikkeeseen vaikuttaa voimakkaasti yleinen taloudellinen tilanne sekä ikärakenne. Muuttoliike on tasaantunut, mutta maaseudun väestörakenne on vinoutunut. Maaseudun elinkeinorakenne on monipuolistunut. Mikro- ja pienyritysten määrä on kasvanut erityisesti kaupunkien läheisellä maaseudulla. Muuta yritystoimintaa harjoittavien maatilojen suhteellinen osuus on lisääntynyt. Kaupunkien läheisen maaseudun kehitysero suhteessa harvaan asuttuun ja ydinmaaseutuun on kuitenkin edelleen hieman kasvanut. Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Kehityksen arvioidaan noudattavan 2010-luvun trendiä. Erityisen haastava tavoite on harvaan asutun ja ydinmaaseudun väestökehityksen tasapainottuminen, työllisyyden parantuminen ja elinkeinotoiminnan monipuolistuminen. Tavoitteiden toteuttamista tukevat vuosia 2007 2013 koskevan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman voimavarat ja toimenpiteet sekä kaudelle 2014 2020 laadittava vastaava ohjelma. Kaudella 2014 2020 tavoitteita tukee myös se, että kaikki EU-rahastot sovittavat toimenpiteitään tehokkaammin yhteen mm. paikallisen aktiivisuuden kehittämiseksi. Talouden hidas kasvu vaikuttaa maaseudun pienten yritysten rahoituksen kysyntään. Toisaalta yritysrahoituksen osuus on jatkuvasti ollut vilkasta. Yli 30 % alueellisesta rahoituksesta on kohdistunut yrityksiin, kun se aiemmin on ollut vain noin neljännes koko rahoituksesta. Tavoitteiden saavuttamista tukee erityisesti se, että yritys- ja hankerahoituksen asiakkaille kohdistuvaa hallinnollista taakkaa on purettu sekä säädösten että toimeenpanon tasolla. Valtioneuvoston valtakunnallisesta laajakaistahankkeesta joulukuussa 2008 tekemän periaatepäätöksen mukaisesti turvataan nopeat ja kattavat laajakaistayhteydet maaseudun yritysten ja asukkaiden käyttöön. Tavoitetta tukee sekä LVM:n rahoitus, että maaseuturahastosta osoitettu rahoitus. Vaikuttavuustavoitteen toteutumista tukee maa- ja metsätalousministeriön laatima aluestrategia vuosille 2012 2015 sekä TEM:n yhteydessä toimiva maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän työ.

6 Maatalous Vaikuttavuustavoite: - kotimaisen elintarvikeketjun tarvitsemien laadukkaiden raaka-aineiden ja kuluttajien odotuksia vastaavien tuotteiden tuottaminen - maatalouden ja elintarvikeketjun kannattavuuden ja kilpailukyvyn turvaaminen sekä tuotannon jatkuminen koko Suomessa - luomu- ja lähiruoan osuuden kasvattaminen - maataloustuotannon ravinnekuormituksen ja maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen Tunnusluvut 2008 2009 2010 2011 arvio 2012 arvio Tavoite 2013 2016 1. Maatalouden kannattavuuden turvaaminen Maatalouden yrittäjätulo (kokonaistasolla), milj. euroa 1) 796 574 933 621 621 nousee Kirjanpitotilojen maataloustulo euroa/tila 1) 19 400 16 100 24 700 18 200 18 200 nousee Kirjanpitotilojen työansio euroa/tunti 2) 2,6 1,2 3,1 0,2 0,2 nousee Kannattavuuskerroin 3) hyvät 4) 0,84 0,72 0,85 0,76 0,76 nousee keskiarvo 0,44 0,35 0,49 0,36 0,36 nousee heikot 4) -0,11-0,22 0,01-0,15-0,15 nousee 2. Raaka-aineiden tuottaminen Omavaraisuus % maito, neste 99 99 97 98 98 kysyntää vastaavasti naudanliha 85 86 83 82 82 kysyntää vastaavasti sianliha 116 112 109 106 105 kysyntää vastaavasti siipikarjanliha 110 102 99 98 98 kysyntää vastaavasti kananmunat 117 106 117 113 113 kysyntää vastaavasti rukiin viljelyala ha 23 800 16 400 25 200 27 100 25 000 kasvaa rehuviljan (rehuohra/kaura/sekavilja) viljelyala ha 843 600 814 600 691 500 728 000 750 000 ennallaan valkuaiskasvien viljelyala ha 6 300 9 300 19 600 23 600 25 000 kasvaa 3. Luomu- ja lähiruoka luomuviljelty peltoala, % 6,6 7,2 7,5 8,1 >8,1 nousee luomukotieläintilojen lukumäärän (kpl) 511 548 574 >574 >574 nousee 4. Ympäristökuormituksen vähentäminen Valtakunnallinen typpitase, kg N/ha 5) 50,8 38,0 55,4 <55,4 <55,4 laskee Valtakunnallinen fosforitase, kg P/ha 5) 5,1 2,7 4,8 <4,8 <4,8 laskee Maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöt, milj. tonnia CO 2/ekv 6) ) 5,9 5,7 5,7 5,7 5,7 alenee Maatalouden maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöt, milj. tonnia CO 2/ekv 7) 6,3 6,5 6,5 6,5 6,5 alenee 1) Maataloustulo kokonaistasolla kuvaa kaikkien tilojen (n. 65 000 tilan) taloudellista asemaa ja muut kohdan 1 tunnusluvut kirjanpitotilojen (n. 38 000 suurimman tilan) taloudellista asemaa. 2) Työtuntiansio lasketaan vähentämällä kokonaistuotosta kaikki kustannukset (sis. oman pääoman korkovaatimuksen: 2008 2009 5 % ja 2010 2012 6,2 %) ja jakamalla saatu euromäärä tehdyillä työtunneilla. 3) Kannattavuuskerroin osoittaa, kuinka suuri osa oman työn palkkavaatimuksesta ja oman pääoman korkovaatimuksesta yrittäjätulo kattaa. Esim. MTT:n kannattavuustietojen perusteella tavoitteeksi asetettu oman työn palkkavaatimus oli vuonna 2008 13,0 euroa, vuonna 2009 13,5 euroa, vuoden 2010 ennusteessa 14,0 euroa ja vuosien 2011 ja 2012 ennusteissa 14,3 euroa. Oman pääoman korkovaatimus oli vuosina 2008 2009 5 % ja vuosina 2010 2012 6,2 %. 4) Kannattavuuskertoimen hyvät-ryhmä on muodostettu vuosittain kannattavuudeltaan parhaista tiloista siten, että paras 10 prosenttia painotetusta tilaaineistosta on jätetty pois ja seuraavaksi parhailta 20 prosentilta tiloista on laskettu keskimääräinen kannattavuuskerroin. Heikot-ryhmä on muodostettu samalla perisaatteella heikoimmin kannattavista tiloista. 4) Typpi- ja fosforitase kuvaavat peltohehtaarille käytetyistä panoksista tulevien ja lopputuotteisiin sitoutuneiden ravinnemäärien erotusta (lukutiedot MTT) 5) Maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöiksi luetaan metaanipäästöt kotieläinten ruuansulatuksesta ja lannankäsittelystä sekä dityppioksidipäästöt lannankäsittelystä ja viljelymaasta, lukutiedot MTT. Vuoden 2010 luku on arvio. 6) Maatalouden maankäyttösektorin (maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätaloussektori) kasvihuonepäästöjä ovat maatalousmaasta, viljelemättömästä maatalousmaasta ja kalkituksesta syntyvät hiilidioksidipäästöt, lukutiedot MTT. Vuoden 2010 luku on arvio.

7 Nykytila: Maataloustuotantoa harjoitetaan koko maassa. Tilamäärä on supistunut viime vuosina (2005 2010) noin parin prosentin vuosivauhdilla ja tuotannon keskittyminen jatkuu suhteellisesti edullisimmille alueille. Kotieläintilojen määrä on supistunut koko tilamäärää nopeammin. Esimerkiksi maidontuottajien määrä on supistunut noin 7 % vuodessa. Tästä huolimatta maidon kokonaistuotannon määrä on alentunut vain vähän. Suomessa lypsykarjatilat kuten muutkin kotieläintilat ovat kuitenkin edelleen pieniä verrattuna keskeisiin kilpailijamaihin. Vuonna 2011 kokonaispeltoalasta oli noin 12 % (275 700 ha) kesannoituna, luonnonhoitopeltona, tilapäisesti viljelemättömänä tai viherlannoitusnurmena. Kuluttajat arvostavat suomalaista ruuantuotantoa ja elintarvikeketjua. Kuluttajien kiinnostus tuotantoeläinten hyvinvoinnista on myös kasvanut. Globaalissa taloudessa on kuitenkin yhä haasteellisempaa saada kuluttaja myös valitsemaan suomalainen tuote. Kotimaisen maataloustuotannon määrät vastaavat teollisuuden tarvetta lukuun ottamatta naudan- ja lampaanlihan sekä rukiin tuotantoa. Myöskään luomukotieläintuotteiden ja luomujalosteiden tarjonta ei vastaa kysyntää. Luomukotieläintiloja on n. 500 kpl. Kotieläintalouden tarvitseman valkuaisrehun kotimainen tuotantomäärää ei vastaa tarvetta, vaikka valkuais- ja öljykasvien viljelyala kasvoi reippaasti vuonna 2010. Kesällä 2010 viljojen markkinahinnat nousivat yleismaailmallisesti. Viljojen hintataso on säilynyt korkealla tasolla vuoden 2011 loppupuolelle asti. Hinnat eivät kuitenkaan ole kohonneet markkinointivuoden 2007/2008 tasolle. Hintavaihtelut jatkuvat myös tulevaisuudessa. EU:n interventiojärjestelmään tehdyt muutokset vähentävät Suomen osalta sen suojaverkko-ominaisuutta entisestään. Viljan korkea hinta on siirtynyt kotieläintilojen kustannuksiin ja heikentää erityisesti kannattavuuskehitystä sika- ja siipikarjatiloilla. Tilakohtaiset kannattavuuserot voivat olla suuria. Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: EU:n nykyisen yhteisen maatalouspolitiikan päälinjoista vuoteen 2013 asti sovittiin maatalousneuvostossa syksyllä 2008 (ns. terveystarkastus). Suomen EU-tulotukien kokonaismäärä laskee jonkin verran nykytasosta modulaatioprosentin nousun myötä, kun varoja ohjataan vastaavasti lisää maaseudun kehittämiseen. Tuotantoon sidottujen tukien irrottaminen tuotannosta jatkuu ja tuet siirretään tilatukeen pääosin vuoden 2012 alusta. Maidon kiintiöjärjestelmä lakkaa vuonna 2015. Suomi sai väliarviointiratkaisussa poikkeuksen myöntää vuosina 2010 2013 tuotantoon sidottua tukea 10 %, mikä antaa mahdollisuuden turvata mm. maidon- ja naudanlihantuotantoa jatkossakin. Kaikki keskeiset maatalouden tukijärjestelmät uudistuvat suunnittelukauden aikana. EU:n suorien tukien järjestelmä, maatalouden ympäristötuki- ja luonnonhaittakorvausjärjestelmät (ml. LFA:n kansallinen lisäosa) uudistuvat vuonna 2014 alkavan ohjelmakauden alussa. Etelä-Suomen kansallisen tuen (art. 141) jatkosta neuvotellaan komission kanssa sen jälkeen, kun muiden tukijärjestelmien sisältö on tiedossa. Tukea koskeva arviointiraportti toimitetaan komissiolle kesällä 2012. Nykyisen artiklan 141 mukaista tukea koskevan komission päätöksen soveltaminen päättyy vuoden 2013 lopussa. Kasvintuotannossa tukien merkitys painottuu jatkossa tuotannon peruskannattavuuden turvaamiseen ja markkinat määräävät yksittäisten kasvien viljelyalan. Lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle asetetun tavoitteen saavuttaminen voi edellyttää viljelytapojen ja -menetelmien muutoksia, jotka voivat vaikuttaa alueellisiin toimintaedellytyksiin, tuotannon kannattavuuteen sekä tuotantomääriin. Useiden vuonna 2014 alkavien tukijärjestelmien samanaikaisen valmistelun koordinointi ja sisällöllinen yhteensovittaminen on maataloushallinnolle haasteellinen tehtävä. Toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella eri tukijärjestelmien muutostarpeita samanaikaisesti. Järjestelmiä kehitettäessä otetaan huomioon hallitusohjelmassa asetetut tavoitteet sekä järjestelmien hallinnolliset vaikutukset ja tuottavuusohjelman asettamat rajoitukset. EU:n maatalouspolitiikan uudistamisessa Suomelle erityisen tärkeitä tavoitteita ovat mm. epäedullisten alueiden luonnonhaittakorvauksen aluejakouudistus ja luonnonhaittakorvausten tukitasot, maatalouden ympäristötuen kehittäminen ja EU:n kokonaan rahoittamien tuotantoon sidottujen tukien jatkuminen. Lisäksi tukijärjestelmiä on pystyttävä yksinkertaistamaan huomattavasti. Komissio on antanut tiedonannon uudistuksesta marraskuussa 2010 ja esitti lainsäädäntöehdotukset 12.10.2011. Päätökset EU:n maatalouspolitiikan uudesta lainsäädännöstä syntynevät kesän 2012 alkuvuoden 2013 aikana.

8 Maatalouden rakennekehitys jatkuu edelleen nopeana, mikä parantaa mahdollisuuksia tulotason turvaamiseen. Kehitys edellyttää huomattavaa valtion tuen tarvetta, mihin maatilatalouden kehittämisrahastossa ei ole lähivuosina enää mahdollisuuksia ilman siirtoja valtion budjettivaroista. Maitokiintiöjärjestelmän asteittainen purkaminen kiristää kilpailua ja heikentää tilojen kannattavuutta, jolloin seurauksena voi olla maidon ja naudanlihan tuotannon supistuminen. EU:n komissio antoi lainsäädäntöehdotuksensa maitoalan toimintaedellytysten kehittämisestä joulukuussa 2010. Ehdotusten toteuttaminen parantaisi maidontuotannon kilpailuedellytyksiä. Maailmanmarkkinahintojen ja tuotemäärien heilahteluiden arvioidaan jatkossa olevan edelleen jyrkkiä. Tilanne välittyy myös Suomen markkinoille. Tämä vaikuttaa mm. elintarvikeketjun arvonlisän jakautumiseen ketjun eri osapuolten välillä, erityisesti alkutuottajien osuus jalostusarvosta on alentunut. EU:ssa on perinteisten markkinainstrumenttien tilalle ja rinnalle etsitty uusia keinoja, joista tärkeimpiä ovat mm. maatalouden riskienhallinta sekä tuottaja- ja toimialajärjestöjen kehittäminen. Yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisältyy vuoden 2013 jälkeen uusia riskienhallintavälineitä. Bioenergian tuotantoon käytetyn peltoalan arvioidaan lisääntyvän jonkin verran, jos suunnitellut investoinnit suuriin liikennebiopolttoainelaitoksiin toteutuvat. Maatilojen energiatehokkuutta edistetään tukemalla tilojen biokaasulaitosinvestointeja sekä uusiutuvaa energiaa hyödyntäviä lämpöenergian ja lämpö- sähköenergian tuotantolaitoksia. Energiatehokkuutta edistetään tukemalla uusiutuvan energian investointeja myös maaseudun mikroyrityksissä sekä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Suunnittelukaudella on myös tavoitteena jatkaa EU:n energiapalveludirektiivin toteuttamiseen liittyen maatilojen energiaohjelman mukaisia energiakatselmuksia ja -suunnitelmia. Näiden vapaaehtoisten toimien tehokkaan ja laajamittaisen toteutumisen varmistamiseksi tarvitaan myös taloudellisia kannustimia. Ruokaketjun toimenpideohjelman toimien avulla vahvistetaan kuluttajan luottamusta ja suomalaisen ruoan arvostusta sekä suomalaisen ruokaketjun kilpailukykyä ja kilpailuetua. Näin ruoka-ala nostetaan kasvualaksi valtioneuvoston vuonna 2010 ruokapolitiikasta antaman selonteon ja hallitusohjelman mukaisesti. Vuonna 2011 on aloitettu hallitusohjelmassa mainittujen luomu- ja lähiruuan kehittämisohjelmien valmistelu. Niissä olevia toimenpiteitä toteutetaan kehyskaudella. Luonnonmukaisesti tuotetuilla elintarvikkeilla on kysyntää markkinoilla aiempaa enemmän. Maa- ja metsätalousministeriö edistää luomuketjun toimintaa mm. luomurehun riittävyyden sekä luomutuotteiden kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen osalta. Luomualalla tehdään parhaillaan työtä alan yhteistyön lisäämiseksi. Tutkimusta suunnataan tutkimusohjelmiin ja -hankkeisiin, jotka ovat laajoja, usean ministeriön yhteisiä hankkeita. Suunnittelukaudella erityisenä painopisteenä on tuottaa tietoa vuoden 2013 jälkeisen maatalous- ja maaseutupolitiikan vaihtoehtojen tarkasteluun, elintarvikeketjun kehittämiseen sekä politiikan toimenpiteiden suuntaamiseen. Tutkimuksen toimintaedellytyksiä turvataan toimintoja kehittämällä ja keskittämällä sekä luopumalla osasta toimintoja. Neuvontajärjestöjen tehtävä on tukea maa- ja elintarviketalouden kilpailukykyä muokkaamalla sekä siirtämällä tutkimustuloksia ja innovaatioita nopeasti asiakkaiden käyttöön. Neuvontaa tarvitaan erityisesti ympäristöasioissa, ilmasto- ja energiakysymyksissä sekä liiketoimintaosaamisen lisäämisessä maatilayrittäjien keskuudessa. Maaseutuyrittäjyyden monipuolistamista ja pk-yritysten yrittäjyyttä vahvistetaan edistämällä koulutusta ja neuvontaa sekä vahvistamalla yritysten omaa kehitystyötä.

9 Elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu Vaikuttavuustavoite: Ihmisten ja eläinten sekä kasvien terveyden sekä ympäristön suojeleminen, kuluttajiin kohdistuvien riskien vähentäminen sekä eläinten hyvinvoinnin parantaminen. Tavoitteiden kehitystä kuvaavat avainmittarit ja tunnusluvut 2010 2012 TA 2013 2016 toteutuma arvio tavoite tavoite Vaarallisia tai helposti leviäviä eläintauteja 3 vähentyvä vähentyvä ei lainkaan Vaarallisia kasvintuhoojia 0 ei lainkaan ei lainkaan ei lainkaan Todetut elintarvikevälitteiset tautitapaukset ihmisillä yleisimmät tartunnanaiheuttajat, kotimaiset 1 565 kpl -3 % -3 % -3 % vakavimmat tartunnanaiheuttajat 92 kpl -3 % -2 % -2 % Salmonellan esiintyvyys elintarviketuotantoeläimissä ja elintarvikkeissa, % alle 1 alle 1 alle 1 alle 1 elintarviketuotantoeläinten rehuissa, % 0,1 ei lainkaan ei lainkaan ei lainkaan Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvonnassa havaitut ongelmat, % alle 0,5 alle 0,5 alle 0,5 alle 0,5 Vaatimukset täyttävien tarkastuskohteiden osuus, % elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin liittyen 96 yli 97 yli 97 yli 97 EU-tarkastuksissa tuotantoeläinten merkintään liittyen, % 61 yli 60 yli 60 yli 65 EU-tarkastuksissa tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyen, % 72 yli 80 yli 80 yli 80 siemenkaupassa, % 98 yli 90 yli 90 yli 90 lannoitevalmisteisiin liittyen, % 93 yli 92 yli 92 yli 92 kasvinsuojeluaineisiin liittyen, % 95 yli 95 yli 95 yli 95 luonnonmukaisessa elintarvikeketjussa, % 95 yli 95 yli 95 yli 95 muuntogeenisiin tuotteisiin liittyen, % 90 yli 85 yli 85 yli 85 rehuihin liittyen, % 99 99 99 99 Eläinlääkärin avun saanti kiireellisissä sairaustapauksissa alle 12 h alle 12 h alle 12 h alle 12 h Nykytila: Elintarvikevälitteisten sekä eläinten ja ihmisten välillä tarttuvien tautien esiintyvyys on ollut Suomessa kansainvälisesti arvioiden vähäistä. Myös eläinten ja kasvien terveys sekä eläinten hyvinvointi ovat säilyneet kohtuullisen hyvinä. Kuluttajat luottavat siihen, että elintarvikkeet ovat turvallisia. Sisämarkkinatuonti sekä EU:n ulkopuolisissa maissa ja myös Suomen lähialueella Venäjällä todentuneet riskit lisäävät eläin- ja kasvitautien leviämisen uhkaa. Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän eläin- ja kasvitautiriskiä. Elintarvikevälitteisten ja eläinten ja ihmisten välillä tarttuvien tautien leviämiseen sekä elintarvikkeiden ja maatalouden tuotantopanosten laatuun liittyvät riskit lisääntyvät. Elintarviketuotantoketjun pidentyminen ja kuluttajaryhmien erilaistuminen lisäävät tarvetta varmennettuun tietoon elintarvikkeiden alkuperästä ja tuotantotavasta. Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä suomalaiseen elintarvikeketjuun luodaan sellaiset turvallisuus-, laatu- ja jäljitettävyysjärjestelmät, joilla varmistetaan elintarviketurvallisuusriskien ja kuluttajien taloudellisten riskien hallinta. Turvallisuusriskien hallinnassa painottuvat eläimistä ihmisiin leviävien tautien estäminen, mikrobilääkeresistenssin sekä kriisinhallinnan kehittäminen sekä kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön ohjelman täytäntöönpano. Varmistetaan elintarvikkeiden hyvä ravitsemuksellinen laatu ja, että niistä annetut tiedot eivät johda kuluttajia harhaan. Ruuan hävikkiä vähennetään ja ketjussa syntyvät sivutuotteet hyödynnetään. Elintarvikeketjun toimijoita kannustetaan kehittämään vastuullista toimintaa varmistavia järjestelmiä sekä viestimään kuluttajalle tuotannon vastuullisuudesta. Rehujen käytettävyyttä ja hyötysuhdetta sekä lannoitevalmisteiden ravinnekiertoa parannetaan. Viranomaisvalvontaa kehitetään riskien arviointiin perustuvaksi siten, että valvonnan vaikuttavuus ja kattavuus paranee kustannustehokkaasti. Erityistä huomiota kiinnitetään pk-yritysten hallinnollisen taakan keventämiseen, valvontaa palvelevien tietojärjestelmien toimivuuteen sekä valvontatulosten julkistamiseen. Samantasoiset valvontapalvelut turvataan koko maassa. Eläinlääkintähuoltojärjestelmää kehitetään edelleen tukemaan eläinten terveydenhuoltoa siten, että ennaltaehkäisyn mahdollisuudet paranevat ja eläinten lääkitseminen pysyy hallinnassa.

10 Kala-, riista- ja porotalous Vaikuttavuustavoite: 1) Kalatalous: kalakantojen elinvoimaisuus säilytetään ohjaamalla ja kehittämällä niiden kestävää käyttöä sekä parantamalla elinkeinokalatalouden toimintaedellytyksiä. 2) Riistatalous: riistakannat ovat elinvoimaiset, riistaeläinten aiheuttamat vahingot kohtuullisia ja konfliktit hallinnassa sekä metsästys ja riistanhoito on eettistä ja vastuullista. 3) Porotalous: porotalouden toimintaedellytykset on turvattu ja laitumet ovat kestävällä tasolla. Nykytila: Kotimaiset kalakannat ovat pääasiassa hyvässä kunnossa ja mahdollistaisivat saalismäärien lisäämisen. Ammattikalastajien määrät ovat vähentyneet, koska eläköityneiden kalastajien määrä on ollut suurempi kuin alalle tulleiden uusien toimijoiden. Kotimainen kala elintarvikkeena kiinnostaa, mutta sen osuuden kasvattaminen kalankulutuksessa on haastavaa. Kalan kulutuksen kasvu perustuu tuontikalaan. Kalankasvatuksessa on alkanut lievän kasvun vaihe, joka perustuu ympäristöystävälliseen kiertovesitekniikkaan. Huomio on elinkeinokalataloudessa kohdistettu alkutuotannon edellytysten parantamiseen. Vapaa-ajan kalastajien ja metsästäjien lukumäärät ovat edelleen korkealla tasolla. Kalastuksen säätelyn haastavuutta lisää eräiden kalakantojen uhanalaisuus, Unionintasoisen ja kansallisen kalastuslainsäädännön yhteensovittaminen, osakaskuntatoiminnan aktiivisuuden vähentyminen sekä eri kalastajaryhmien ja vesialueen omistajien tarpeiden yhteensovittaminen. Vaelluskalaistutukset meressä tuottavat heikkoa tulosta ja osa kannoista on heikentyneitä. Vaelluskalojen luonnon lisääntymistä on elvytettävä kalateiden, kunnostusten, tukiistutusten ja kalastuksen säätelyn avulla. Porotaloudessa poronhoitoalueen yhteiset eloporomäärät ovat olleet suurimman sallitun määrän tasolla. Porolaidunten kuluneisuus näyttäisi edelleen olevan paikoittainen ongelma. Riistakannat ovat yleisesti ottaen elinvoimaiset. Erityistä huolta aiheuttaa kuitenkin metsäpeuran, metsähanhen, suden ja ahman kantojen tila. Merkittävimmille riistalajeille on valmistunut tai valmistumassa monitavoitteiset osallistavalla tavalla laaditut hoitosuunnitelmat, jotka luovat perustan näiden lajien hoidolle. Riistataloudessa EU-luonnonsuojeluoikeuden vaikutus on tiettyjen riistalajien osalta ollut varsin voimakas. Hirvieläinten aiheuttamia vahinkoja on onnistuttu estämään ja hirvikantaa pienentämään. Suurpetojen aiheuttamat vahingot ovat kääntyneet laskuun. Riistataloudessa merkittäväksi haasteeksi on noussut eräiden vahinkoa aiheuttavien riistalajien (halli ja suurpedot) aiheuttamien konfliktien hallinta. Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Viimeistellään suunnittelukauden puoliväliin mennessä esitys uudeksi kalastuslaiksi. Lain tavoitteena on turvata riittävät mahdollisuudet sekä harrastuksena että elinkeinona harjoitettavaan kalastukseen ottaen huomioon kalavarojen kestävä käyttö ja kalakantojen suojelu- ja hoitotarpeet. Ammattikalastajien ja kalanviljelijöiden toimintaedellytysten parantamiseen kiinnitetään erityistä huomiota pyrkimyksenä ylläpitää ja lisätä kotimaisen kalan tuotantoa. Hallinto valmistautuu yhdessä elinkeinojen kanssa EU:n vuonna 2014 alkavaan rahoituskauteen. Vesienhoitosuunnitelmien toteuttamiseksi ja vaelluskalakantojen turvaamiseksi ja elvyttämiseksi käynnistetään valtakunnallisen kalatiestrategian toimeenpano. Lisätään resursseja virtavesien kunnostustoimintaan erityisesti rakennetuissa vesistöissä. Kalakantojen hoidon painopistettä ohjataan istutuspainotteisista menetelmistä kalojen luontaista lisääntymistä tukeviin ja mahdollistaviin toimenpiteisiin. Suunnittelukaudella jatketaan Tenon kalastussopimuksen uudistamista. Vapaa-ajan kalatalouden kehittämisstrategia uudistetaan suunnittelukaudella. Kehittämisstrategian ja uuden kalastuslain vaatimien tietojärjestelmien suunnittelu ja toteuttaminen käynnistetään. Riistataloudessa toiminnan vaikuttavuutta ja hallitusohjelman täytäntöönpanoa tehostetaan julkisen riistakonsernin strategian avulla. Merkittävien riistaeläinlajien hoitaminen perustuu edelleen vahvistettuihin hoitosuunnitelmiin. Näiden suunnitelmien avulla pyritään yhtäältä huolehtimaan siitä, että riistakannat säilyvät elinvoimaisina ja toisaalta siitä, että riistaeläimet eivät aiheuta kohtuutonta haittaa. Suunnittelukaudella vahvistetaan hirven hoitosuunnitelma sekä tehdään tarvittavat päivitykset eräisiin muihin hoitosuunnitelmiin. Lisäksi pyritään tehostamaan riistaeläinten aiheuttamien konfliktien hallintaa erityisesti Suomen riistakeskuksen sekä sen valtakunnallisen riistaneuvoston sekä alueellisten riistaneuvostojen vuorovaikutteisen toiminnan kautta. Suunnittelukaudella puututaan salametsästykseen ja tehdään arvio suurpetopolitiikan onnistumisesta. Porotaloudessa suunnittelukaudella arvioidaan eläinkohtaisen tuen maksuperusteet sekä tehdään arvio poronhoitolain uudistamisen tarpeellisuudesta.

11 Tunnusluvut Toteuma 2008 Toteuma 2009 Toteuma 2010 Arvio 2011 Arvio 2013 2016 Ammattikalastuksen arvo (milj. euroa) 29,5 30,2 33,0 33,0 32,0 Ammattikalastuksen määrä (milj. kg) 115,5 121,5 126,0 126,0 130,0 Vesiviljelyn arvo (milj. euroa) 42,1 44,4 44,0 45,0 65,0 Vesiviljelyn määrä (milj. kg) 13,4 13,6 11,8 12,5 14,0 Päätoimiset ammattikalastajat merialueella (kpl) 667 603 604 604 600 Kotimaisen kalan kulutus (kg/henkilö) 4,4 4,5 4,2 4,3 4,5 Valtion keräämien kalastusmaksujen arvo (milj. euroa) 8,6 8,8 9,0 9,0 10,0 Vapaa-ajan kalastajien lukumäärä (milj. henkilöä) 1,7.. 1,8.. 1,8 Vapaa-ajan kalastajien kalastuspäivät (milj. kpl) 20.. 20.. 20 Riistasaaliin laskennallinen arvo (milj. euroa) 66,0 78,0 75,0 83,0 80,0 Eloporojen määrä (tuhatta kpl) 195,4 195,5 193,6 194 194 Teurasporojen määrä (tuhatta kpl) 103,0 102,3 104,9 104 105 Poronomistajien määrä (henkilöä) 4 800 4 695 4 646 4 600 4 600 Suurpetojen aiheuttamat vahingot (milj. euroa) 3,1 2,9 3,7 4,2 4,3 Hirvieläinten aiheuttamat vahingot (milj. euroa) 3,0 2,7 5,8 4,2 4,2 Vesitalous Vaikuttavuustavoite: Vesivarojen käyttö on kestävää, turvallisuudelle, terveydelle ja ympäristölle aiheutuviin riskeihin on varauduttu ja siten on luotu edellytyksiä hyvinvoinnille ja monipuoliselle taloudelliselle toiminnalle. Nykytila: Viime vuosien myrskyt sekä poikkeukselliset tulvat ja kuivuuskaudet ovat lisänneet varautumisen ja riskien hallinnan tarvetta. Tulville alttiilla alueilla asuu lähes 100 000 asukasta ja niillä sijaitsee lukuisia yhteiskunnalle tärkeitä toimintoja ja rakenteita sekä ympäristöriskitekijöitä. Viemäriverkostojen ulkopuolella on maaseudulla runsaasti asutusta. Vesitalousasioiden hoitoa ohjaava lainsäädäntö pidetään ajan tasalla. Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Varautumista sään ja vesiolojen ääri-ilmiöihin parannetaan. Vesihuoltolainsäädäntöä tarkistetaan. Tulvavahinkojen korvaamisessa siirrytään suunnittelukaudella vakuutuspohjaiseen järjestelmään. Viemäriverkostojen laajentamistoimenpiteitä haja-asutusalueilla tuetaan vielä suunnittelukauden ajan.

12 Metsätalous Vaikuttavuustavoite: Metsiin perustuva liiketoiminta vahvistuu ja tuotannon arvo kasvaa, metsätalouden kannattavuus paranee sekä metsien monimuotoisuus, ympäristöhyödyt ja hyvinvointivaikutukset vahvistuvat. Tavoitteiden kehittymistä kuvaavat tunnusluvut 2007 2008 2009 2010 2011 2015 toteutuma toteutuma toteutuma toteutuma arvio tavoite 1) 1) Metsiin perustuva liiketoiminta vahvistuu Metsähakkeen käyttö, milj. m 3 3,0 4,7 6,1 6,9 7,4 10 12 2) Metsätalouden kannattavuus paranee Ainespuun hakkuukertymän nostaminen kestävien hakkuumahdollisuuksien tasolle, milj. m³ 2) 58,7 52,6 42,0 52,6 53,6 65 70 Taimikoiden ja nuorten kasvatusmetsien pinta-alasta on laadultaan hyviä, % 3) 21 22 23 25 27 40 Yksityismetsätalouden liiketulos, euroa/ha (vuoden 2010 hintatasossa) 141,7 95,9 56,4 88,3 92,0 vähintään 110 Nuoren metsän hoidon määrä, 1 000 ha/v 4) 248 256 257 230 236 280 3) Metsien monimuotoisuus, ympäristöhyödyt ja hyvinvointivaikutukset vahvistuvat Solmittujen metsätalouden ympäristötukisopimusten määrä, ha 7 474 6 648 6 626 5 251 7 600 14 000 1) Tarkistetun Kansallinen metsäohjelma 2015:n ja METSO-ohjelman tavoitteet. 2) Sisältää teollisuuskäytön mitat täyttävän runkopuun. 3) Perustuu valtakunnan metsien inventointitietoihin. Tiedot on laskettu kolmen vuoden liukuvana keskiarvona ja saatavissa vuodesta 2007 lähtien. 4) Sisältää taimikonhoidon ja nuoren metsän kunnostuksen. Nykytila: Suomen metsäteollisuuden viennin ja tuotannon ennustetaan kasvavan vuonna 2011. Kasvanut epävarmuus euroalueen velkakriisin leviämisestä ja maailmantalouden kasvun hidastumisesta heikentävät kuitenkin jo loppuvuonna 2011 metsäteollisuustuotteiden kysyntää, ja vuonna 2012 metsäteollisuuden tuotannon ennustetaan kääntyvän laskuun. Metsäteollisuuden suhdanteet heijastuvat metsätalouteen. Vuoden 2011 kasvaneiden hakkuumäärien ja vahvistuneiden puun hintojen ennustetaan kääntyvän vuonna 2012 laskuun. Hakkuumäärät jäävät kuitenkin jo vuonna 2011 alle kestävien hakkuumahdollisuuksien, eivätkä nouse 2000-luvun keskimääräiselle tasolle. Tämä näkyy myös metsänomistajille maksettujen kantorahatulojen ja metsätalouden liiketuloksen laskuna vuonna 2012. Metsähakkeen käyttö on yli kaksinkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana (2005: 3 milj. m 3, 2010: 6,9 milj. m 3). Vuonna 2010 lämpö- ja voimalaitoskäyttö oli 6,2 milj. kuutiometriä ja loput 0,7 milj. kuutiometriä käytettiin pientalojen lämmityksessä. Suurin osa lämpö- ja voimalaitoksissa käytetystä metsähakkeesta oli pienpuusta saatua haketta (2,5 milj. m 3 ) ja hakkuutähdettä (2,2 milj. m 3 ). Vuosina 2011 ja 2012 metsähakkeen käytön ennustetaan jatkuvan, mutta hieman aikaisempia vuosia maltillisempana. Metsätalous työllistää tällä hetkellä noin 22 000 henkilöä. Määrä on ollut viime vuosina hienoisessa laskussa. Energiapuun lisääntynyt korjuu sekä metsänhoito- ja perusparannustyöt ovat ylläpitäneet metsätalouden työllisyyttä ja luoneet myös uusia työmahdollisuuksia. Tämä näkyy metsätalouden työttömyysasteessa (7,9 %), joka on selvästi alempi kuin metsäteollisuudessa (9,6 %) ja hieman alempi kuin kaikilla toimialoilla keskimäärin (8,4 %). Metsänhoito- ja perusparannustöihin käytettiin vuonna 2010 kaikkiaan 289 milj. euroa. Tästä yksityismetsien investointien osuus oli 70 %, eli yhteensä 206 milj. euroa. Määrä oli hieman edellisvuotta alhaisempi. Yksityismetsien investoinneista valtion tukirahoitus kattoi noin kolmanneksen. Vuosina 2011 ja 2012 investointien määrän odotetaan hieman nousevan. Yksityismetsien metsänhoito- ja perusparannustöissä ongelmaksi on muodostunut Kemera-tuen riittämättömyys. Määrärahan loppumisen vuoksi vuoden vaihteen yli siirtyneiden maksatusten määrä on noussut asteittain.

Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Suomessa metsäteollisuuden rakennemuutos ja sitä seuranneet tuotantokapasiteetin leikkaukset eivät mahdollista lyhyellä aikavälillä puun käytön lisäämistä. Tavoitteiden mukaisten hakkuumäärien saavuttaminen edellyttää lisäinvestointeja puuta käyttävään teollisuuteen. Hallitusohjelman mukaisesti suunnittelukaudella uudistetaan metsälaki tarkoituksena metsänhoidon ja -käsittelyn monipuolistaminen. Samalla tarkistetaan metsänhoitosuositukset ottaen myös huomioon ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen. Metsäpalvelumarkkinoiden toimivuutta parannetaan metsänhoitoyhdistyslain uudistuksella. Puumarkkinoiden toimintaa pyritään hallitusohjelman mukaisesti tehostamaan maa- ja metsätalousministeriön asettaman puumarkkinatyöryhmän avulla, parantamalla aines- ja energiapuun hintainformaatiota ja ottamalla käyttöön hintaindeksit puukaupan tasapainottamiseksi sekä käynnistämällä sähköinen puukauppapaikka. Lisäksi metsävaratiedon käyttöä tehostetaan puukaupassa ja metsäalan palveluissa. Metsähakkeen käytössä maltillisen kasvun ennustetaan jatkuvan suunnittelukaudella. Useita suuria voimalaitoksia on edelleen rakenteilla ja suunnitteilla lisäten hakkeen kysyntää. Kansallisessa metsäohjelmassa, ilmasto- ja energiastrategiassa sekä uusiutuvan energian velvoitepaketissa tavoitteeksi on asetettu nostaa metsähakkeen käyttö 13,5 milj. kuutiometriin vuoteen 2020 mennessä nykyisestä noin 7 milj. kuutiometristä. Pienpuuhakkeella on arvioitu voitavan kattaa tästä tarpeesta noin 4 5 milj. kuutiometriä. Metsähakkeen energiakäytön edistämiseksi eduskunta hyväksyi vuoden 2011 helmikuussa lain pienpuun energiatuesta. Noin kolmannes metsähakkeen potentiaalista on nuorissa metsissä, mutta niiltä korjattavan puun tuotantokustannukset ovat korkeat. Pienpuun energiatuen avulla ohjataan energiatuotantoon sellaista puuta, joka ei ole käytettävissä teollisuuden raaka-aineena tai ei ohjautuisi markkinavetoisesti energiatuotantoon. Tarkoituksena on nostaa suunnittelukaudella valtion tuella nuorten metsien hoitokohteilta korjattavan metsähakkeen määrä nykyisestä noin 2 milj. kuutiometristä yli 3 milj. kuutiometriin. Pienpuun energiatukijärjestelmää ei ole vielä saatettu voimaan, koska tukijärjestelmän notifiointikäsittely on Euroopan komissiossa edelleen kesken. Tällä hetkellä on todennäköistä, että tukijärjestelmää saadaan voimaan vuoden 2012 aikana (ei alusta lukien). Pienpuun energiatuen kanssa samaan aikaan on tarkoitus saattaa voimaan kestävän metsätalouden rahoituslaki (544/2007). Laki on määräaikainen ja voimassa vuoden 2013 loppuun saakka. Maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt tukijärjestelmän uudistamistarpeiden selvitystyön. Tukijärjestelmään tehtävillä muutoksilla pyritään lisäämään tuen vaikuttavuutta ja vaikuttamaan siihen, että käytettävissä oleva tukirahoitus ja tuettava toiminta vastaavat paremmin toisiaan. Markkinahakkuiden mahdollinen vähentyminen heikentää metsätalouden työllisyyttä suunnittelukaudella. Korvaavia työmahdollisuuksia metsätalouteen syntyy hakkuutähteiden ja pienpuun korjuusta sekä hakettamisesta energiakäyttöön. Valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2010 periaatepäätöksenä tarkistetun Kansallinen metsäohjelma 2015:n. Ohjelma sisältää uudistetut metsäpoliittiset linjaukset. Metsäohjelman tavoitetila tähtää vuoteen 2020, jolloin Suomen metsäala on biotalouden edelläkävijä, metsiin perustuvat elinkeinot ovat kilpailukykyisiä ja kannattavia sekä metsäluonnon monimuotoisuus ja muut ympäristöhyödyt ovat vahvistuneet. Kansallisen metsäohjelman rinnalla jatketaan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman 2008 2016 (METSO) toteuttamista. Hallitusohjelmassa ohjelmakautta pidennettiin vuoteen 2020. Metsätalouden kannattavuutta pyritään parantamaan kasvattamalla metsätilojen kokoa ja rakennetta. Tavoitteeseen pyritään muun muassa kehittämällä metsien eri omistusmuotoja ja uusjakokäytäntöjä sekä neuvontaa. 13

14 Metsähallituksen toimintojen uudelleen organisointi ajoittuu suunnittelukaudelle. Uudistuksessa otetaan huomioon hallitusohjelman linjaukset. Lisäksi hallitusohjelman mukaisesti Metsähallituksen liiketoiminnan vuotuista tuloutustavoitetta on nostettu 20 milj. eurolla aikaisemmasta tavoitteesta. Metsähallitus pyrkii saavuttamaan tuloutustavoitteen metsien kestävän käytön puitteissa parantamalla liiketoiminnan tehokkuutta ja lisäämällä metsien myyntiä. Metsähallituksen rahoitusaseman parantamiseksi investointeja toteutetaan aikaisempaa enemmän vieraalla pääomalla, jolloin tuloutusosuutta liiketoiminnan tuloksesta on mahdollista nostaa aikaisemmasta 95 prosentista. EU-politiikkojen merkitys Suomen metsätalouteen tulee edelleen kasvamaan. Esimerkiksi laittomien hakkuiden vähentämiseen pyrkivä Flegt-asetus astuu voimaan vuonna 2013. Suomessa toimivaltaisena viranomaisena on Maaseutuvirasto. Lisäksi maaseudun kehittämispolitiikan uudistamisen, valtiontukien suuntalinjojen sekä ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikan muutoksien odotetaan asettavan lisääntyviä vaatimuksia Suomen metsähallinnolle ja -taloudelle. Suomi pyrkii elinkeinonäkökulman vahvistamiseen ja entistä parempaan koordinaatioon metsiä koskevien asioiden valmistelussa EU:ssa. EU:n metsästrategia uudistetaan vuosina 2011 2012. Suomen riippuvuus kansainvälisestä toimintaympäristöstä jatkuu suurena. Vuosina 2011 2013 neuvotellaan Euroopan metsäsopimuksesta. Venäjän tulevan WTO-jäsenyyden sekä markkinoiden ja yhteiskunnan odotukset biopohjaisen vihreän talouden osalta odotetaan tarjoavan uusia mahdollisuuksia myös suomalaiselle metsäsektorille. Kiinteistö- ja paikkatietoinfrastruktuuri Vaikuttavuustavoite: Kiinteistöjä ja maastoa koskevat rekisterit ja tietojärjestelmät ovat hyvin hallittuja, valtakunnallisesti kattavia ja ne ovat laajassa käytössä luoden edellytykset koko yhteiskunnan tehokkaalle toiminnalle sekä normaali- että poikkeusoloissa. Maanmittaustoimitukset, kirjaamistehtävät ja yleiset kartastotyöt on hoidettu tehokkaasti. Maamme korkeus-, painovoima- ja koordinaattijärjestelmien laatu on turvattu koko kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin perustana korkeatasoisella tutkimuksella ja ajanmukaisilla mittausjärjestelmillä. Nykytila: Koko maassa on alueellisesti kattava digitaalinen kiinteistörekisteri ja kiinteistörekisterikartta, joita pidetään jatkuvasti ajan tasalla maanmittaustoimituksilla. Kirjaamisasioiden hoito ja lainhuuto- ja kirjaamisrekisterin hallinta on vakiinnutettu hallinnonalan vastuulle. Maastotietokanta muodostaa yhtenäisen valtakunnan paikkatietojärjestelmän rungon ja sitä ylläpidetään säännönmukaisesti. Valtakunnalliset koordinaatti- ja korkeusjärjestelmät ovat ajanmukaiset. INSPIRE-direktiivin toimeenpanoa seurataan ja tuetaan vuonna 2009 säädetyn lain ja asetuksen mukaisesti. Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Kiinteistörekisterin perusparannus saatetaan suunnittelukaudella päätökseen. Tavoitteena on, että kiinteistörekisterin merkinnät ovat yhdenmukaisia eri aikoina rekisteröityjen yksiköiden kohdalla ja eri kiinteistörekisterinpitäjillä. Kiinteistörekisterilainsäädäntöä ja -järjestelmää on kehitettävä hallitsemaan myös kolmiulotteisia kiinteistöjä. Kirjaamistehtävien hoidossa otetaan käyttöön uusi kiinteistöjen kirjaamisjärjestelmä. Siihen liittyen kehitetään uusia kiinteistövaihdannan sähköisiä palveluita. Maastotietojen laatua, saatavuutta ja ylläpitoa parannetaan kehittämällä koko maastotietojärjestelmää uuden strategian mukaisesti. Laserkeilaukseen perustuvan valtakunnallisen korkeusmallin uudistamista jatketaan. INSPIRE-direktiivin toimeenpanoa jatketaan säädetyn lainsäädännön mukaisesti toimimalla kansallisena EY-yhteystahona, ohjaamalla Maanmittauslaitosta toimeenpanon tukiorganisaationa ja johtamalla paikkatietoasiain neuvottelukunnan toimintaa.

15 Sektoritutkimuksen painopisteet Vaikuttavuustavoite: Erilaisten politiikkatavoitteiden yhteensovittaminen ja perusteltu vaikuttaminen EU-päätöksenteossa edellyttävät monipuolista ja kokonaisvaltaista tutkimustietoa. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan tutkimuksen painopisteitä ovat politiikan vaikuttavuus, elinkeinojen kestävä kilpailukyky sekä riskien arviointi, ennakointi ja hallinta. Hallitusohjelman strategisen toimeenpanosuunnitelman kannalta tärkeitä, maa- ja metsätalousministeriön toimialaan läheisesti liittyviä tutkimusaiheita ovat mm. biotalouden kehittäminen, ruokasektorin kilpailukyky, ilmasto- ja energiakysymykset, ympäristöliiketoiminta, luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen, materiaalitehokkuus, Itämeri ja vesiensuojelu. Hallinnonalan tutkimusta suunnataan edellä mainittuihin painopisteisiin ja tutkimusaiheisiin tutkimuslaitosten tulosohjauksella ja sitomattomien tutkimusmäärärahojen kohdentamisella. Nykytila: Hallitusohjelman tavoitetta tutkimuslaitosten kokoamisesta suurempiin kokonaisuuksiin toteutetaan syventämällä maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön hallinnonalojen tutkimuslaitosten integraatiota Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymässä (LYNET). Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Tutkimuslaitosten toiminnasta suunnataan suunnittelukauden aikana kasvava osuus yhteenliittymän tutkimusohjelmiin, jotka tuottavat tietoa luonnonvaraja ympäristöpolitiikan tarpeisiin. LYNET-laitosten alueellista toimintaa kootaan suurempiin keskittymiin tuottavuuden lisäämiseksi ja vaikuttavuuden vahvistamiseksi. Toiminnan tuottavuutta parannetaan yhteenliittymässä lisäksi LYNETin seurantojen uudelleen organisoinnilla, tietovarantojen ja -aineistojen yhteiskäytöllä, yhteisesti järjestettävillä tutkimuksen infrastruktuuri- ja tukipalveluilla sekä koordinoidulla osaamisen johtamisella. Tutkimuslaitokset tehostavat tiedon ja teknologian siirtymistä loppukäyttäjille sekä luovat edellytyksiä innovaatioiden ja taloudellisen toiminnan syntymiselle. Yhteenliittymän toimintamallilla tiivistetään tutkimuslaitosten yhteistyötä yliopistojen ja muiden innovaatiojärjestelmän keskeisten toimijoiden kanssa. 3. HALLINNONALALLE KOHDISTUVAT TUOTTAVUUSTOIMENPITEET JA HENKILÖSTÖVÄHENNYKSET Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan tuottavuustoimenpiteet pyritään toteuttamaan siten, että niillä ei ole negatiivista yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tavoitteena pidetään sitä, että henkilöstöä vähennetään luonnollista poistumaa hyödyntäen tehtävien hoitoa vaarantamatta. Siltä osin kuin henkilöstön vähentämismahdollisuus perustuu tuottavuutta lisääviin toimenpiteisiin (ml. tietojärjestelmien parempi hyödyntäminen), henkilöstön vähentämisellä ei ole vaikutusta suoritteisiin. Suuri osa henkilöstön vähentämisestä on tarkoitus kohdistaa kuitenkin yleisesti hallintoon ja tehtäviin. Tämä edellyttää mahdollisesti työn laatutasosta tinkimistä, esim. tutkimustoiminnan supistamista ja luopumista osasta tehtäviä. Merkittävää tuottavuuden kasvua on voinut tapahtua kun uusia tehtäviä hoidetaan ilman vastaavia voimavaralisäyksiä. Tämä voimavarajousto on poistumassa asteittain tuottavuusohjelman edetessä. Uudistusten/muutosten suunnittelussa tuleekin erityishuomiota kohdistaa jatkossa tehtävien järjestämiseen valtiolla ja muihin hallinnollisiin vaikutuksiin (uudistusten tulisi tukea valtion henkilöstön vähentämistä). Valtiovarainministeriön vuonna 2007 tekemän arvion mukaan maa- ja metsätalousministeriön henkilöstön luonnollinen poistuma on vuoteen 2015 mennessä 2 209 henkilöä (vastaa noin 1 770 henkilötyövuotta). Henkilötyövuosiarvio on laskettu ottaen huomioon osa-aikaisten virkasuhteiden osuus, joka on suuri eläkeikää lähestyvillä. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle osoitetut henkilötyövuosivähennykset ovat 23.3.2011 kehyspäätöksen mukaan vuoden 2015 loppuun mennessä yhteensä 898 henkilötyövuotta eli noin 16 % hallinnonalan vuoden 2005 henkilövuositasosta (5 551 henkilötyövuotta). Kokonaishenkilötyövuosivähennystavoitteen toteutuminen edellyttää noin 1 135 henkilön poistumaa eli keskimäärin joka toisen avoimeksi tulevan viran lakkauttamista, jos pohjana pidetään valtiovarainministeriön arvioita hallinnonalan henkilöstön luonnollisesta poistumasta. Jos luonnollinen poistuma on arviota vähäisempi, tuottavuusohjelman toteutuminen on haasteellisempaa. Lisäksi metsätalouden valtionapuorganisaatioihin kohdistuu 160 henkilötyövuoden vähennystavoite. Hallituksen 5.10.2011 hyväksymä vaalikauden kehys sisältää aiemmin hyväksyttyjen tuottavuusohjelmien mukaiset voimavaravähennykset. Hallitusohjelman mukainen Vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelma on vasta valmisteilla, joten sen vaikutuksia voidaan ottaa huomioon seuraavissa suunnitelmissa.

16 Toimenpiteet 2011 mennessä (ns. vanhat) 2015 mennessä (ns. uudet) Yhteensä Yhteensä -650-408 -1 058 - Virastot ja laitokset -590-308 -898 - Metsätalouden valtionapuorganisaatiot -60-100 -160 Tutkimusta harjoittaviin hallinnonalan laitoksiin vähennyksestä kohdistuu 508 henkilötyövuotta eli yli puolet. Näistä laitoksista (MTT, Metla, RKTL, Evira ja GL) tulee kymmenessä vuodessa vähentää keskimäärin noin viidennes henkilöstöstä. Henkilöstövähennykset vuosittain virastoissa ja laitoksissa (kumulatiivinen kehitys) 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Ns. vanhat 88 198 281 375 590 590 590 590 590 Ns. uudet - - 40 29 25 50 112 182 308 Yhteensä 88 198 321 404 615 640 702 772 898 Muutos edelliseen vuoteen 62 70 126 Vuosia 2013 2016 koskevalle suunnittelukaudelle kohdistuu henkilöstövähennyksistä noin 250 henkilötyövuotta. Tavoitteen toteuttaminen on erittäin haastavaa koska toteutetut toimet ovat vähentäneet jo joustovaran ja uudet vähennykset edellyttävät tuottavuustoimien kehittämistä. Valtion konsernihankkeiden tavoitteeksi on asetettu tuottavuushyötyjen saavuttaminen valtion tasolla. Tämän saavuttaminen edellyttää konsernipalvelujen käyttövarmuuden huomattavaa parantamista. Konsernipalveluiden hyödyntäminen virastoissa edellyttää toiminnan sopeuttamista niihin ja siten, virastosta riippuen, useankin vuoden työtä ja mm. substanssitietojärjestelmien muuttamista. Virastotasolla ensi vaiheessa vaikutus onkin kustannuksia lisäävä. Muutosten edellyttämät voimavarat tulee voida turvata. Yhteensä valtion alueorganisaatioissa (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja aluehallintovirastot) oli vuoden 2010 alussa noin 5 600 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, mistä maa- ja metsätalousministeriön toimialan tehtäviä hoiti noin 1 000 henkilötyövuotta eli noin 20 % koko henkilöstöstä (maa- ja metsätalousministeriöllä ei ole omaa aluehallintoa, voimavarojen ja toiminnan suunnittelu on osa TEM:n ja VM:n suunnittelua). Suurin osa näistä aluehallinnon voimavaroista tarvitaan EU:n maatalous-, maaseutu- ja kalastuspolitiikan toimeenpanotehtäviin. Riittävät aluehallinnon voimavarat ovat siten ministeriölle välttämättömät.

17 4. TEHTÄVIEN ALUEELLISTAMINEN Valtion talousarviossa maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan sisältyvän henkilöstön (palvelussuhteiden) määrä vuoden 2011 lokakuun tietojen mukaan on 5 468, mistä 1 991 eli 34,6 % sijoittuu pääkaupunkiseudulle. Maa- ja metsätalousministeriön toimialan tehtäviä hoitaa edellä sanotun lisäksi noin 2 000 henkilötyövuotta vastaava henkilömäärä budjettivaltion ulkopuolisessa Suomen metsäkeskuksessa (1.1.2012 lukien) ja Suomen riistakeskuksessa, toisten ministeriöiden alaisuuteen kuuluvissa ELY-keskuksissa ja aluehallintovirastoissa sekä laajasti myös kuntahallinnossa. Nämä tehtävät ja niitä hoitavat henkilöt sijoittuvat lähes kokonaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Ne mukaan lukien maa- ja metsätalousministeriön toimialan henkilöstöstä sijoittuu pääkaupunkiseudun ulkopuolelle noin 70 %. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala on nykymuotoisen alueellistamispolitiikan aikana eli vuodesta 2001 lukien siirtänyt ja sijoittanut pääkaupunkiseudun ulkopuolelle tehtäviä kaikkiaan yli 500 henkilötyövuotta vastaavasti: - Suurin yksittäinen alueellistamistoimenpide on ollut vuonna 2007 toimintansa Helsingissä aloittaneen Maaseutuviraston sijoittaminen Seinäjoelle. Viraston alueellistaminen aloitettiin vuonna 2008 ja se on saatettu lähes päätökseen. Nyt viraston runsaasta 200 henkilöstä noin 175 on sijoittunut Seinäjoelle ja muu osa pääosin muille pääkaupunkiseudun ulkopuolisille paikkakunnille. Viraston perustamisajankohdan noin 200 henkilöstä noin 100 on siirtynyt Seinäjoelle, muu osa henkilöstöstä on uusiutunut ja vaihtunut kerran tai useammin. Alueellistamisen takia on irtisanottu 12 henkilöä. - Hallinnonalan tutkimuslaitoksista Metsäntutkimuslaitos (Metla) ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) ovat vuodesta 2001 lukien alueellistaneet toimintojaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle kaikkiaan noin 85 henkilötyövuotta vastaavan määrän, ja jo tätä aikaisemmin niiden toimintaa on merkittävästi suunnattu pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, Metlan lähinnä Joensuuhun ja RKTL:n lähinnä yliopistopaikkalunnilla sijaitseviin alueyksikköihin. RKTL:n henkilöstövahvuus on 305 henkilötyövuotta, josta 236 on sijoittunut pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Metlan 804 henkilötyövuodesta 458 on sijoittunut pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Näistä 106 toimii Joensuussa, jonne nykyinen hallitus lokakuussa 2011 päätti siirtää Metlan keskushallinnon vuoden 2014 alusta lukien. Tämän alueellistamisvaikutus tulee olemaan noin 25 henkilötyövuotta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus siirrettiin jo 1980-luvulla pääkaupunkiseudulta Jokioisiin, jonne on sijoittunut 649 keskuksen 847 henkilötyövuodesta. - Maanmittauslaitos on alueellistanut toimintojaan n. 120 henkilötyövuotta vastaan määrän tietohallinto- ja arkistotehtävien järjestelyihin sekä erityisesti Etelä-Suomen ja Hämeen maanmittaustoimistojen yhdistämiseen liittyen. - Vuoden 2012 alussa toimintansa aloittavan Suomen metsäkeskuksen keskusyksikkö sijoitetaan Lahteen. Yksikön vaiheittaan laajenevaksi vahvuudeksi tulee 15 20 henkeä, jotka siirtyvät tai rekrytoidaan pääosin nykyisen metsäkeskusorganisaation piiristä maan eri puolilta. Maa- ja metsätalousministeriöllä ei ole suunnitelmia uusista alueellistamistoimenpiteistä eikä sellaisista organisaatiomuutoksista, jotka edellyttäisivät alueellistamismahdollisuuksien selvittämistä. Tavoitteena on edelleen hallinnonalan alueorganisaation ja toimipisteverkon suoritus- ja palvelukyvyn sekä kustannustehokkuuden parantaminen mm. kokoamalla toimintoja suuremmiksi yksiköiksi, keskittämällä sisäistä hallintoa ja hyödyntämällä yhteisiä toimitilaratkaisuja.