OPETUSMINISTERIÖ LIITE 1 Korkeakoulu- ja tiedeyksikkö RAPORTTI OPETTAJANKOULUTUKSEN LAAJENNUSOHJELMIEN TOTEUTUKSESTA Opettajankoulutuksen laajennusohjelmat vuosina 2007 2009 Yliopisto Koulutuksen nimi ja aloitusvuosi Vastaajan nimi ja yhteystiedot 1. Koulutuksesta vastaava toteuttajataho ja mahdolliset muut toteuttajat 2. Koulutuksen toteutuspaikkakunta tai paikkakunnat 3. Koulutukseen valinta a) Mitkä olivat hakuedellytykset koulutukseen (esimerkiksi tutkinnot, aiemmin hankittu työkokemus, erilliset arvosanat tai muut vastaavat suoritukset)? b) Suunnattiinko haku joillekin tietyille kohderyhmille? Jos, miten ja mille kohderyhmille? c) Millainen oli koulutuksen valintamenettely (esimerkiksi valintakoejärjestelyt, soveltuvuuden arviointi)?
4. Koulutukseen haki 5. Koulutukseen valittiin 6. Valituista koulutuksen aloitti osallistujaa. 7. Koulutuksesta valmistui osallistujaa. 8. Miten yliopisto on arvioinut koulutuksen toteutusta? Lyhyt kuvaus koulutuksen saamasta palautteesta. 9. Yliopiston arvio siitä, miten koulutuksen saaneet ovat sijoittuneet opetusalan tehtäviin. 10. Mikäli kaikki koulutuksen aloittaneet eivät vielä ole valmistuneet, miten heidän opintojensa loppuunsaattaminen on tarkoitus varmistaa? Tiedusteluihin vastaa opetusneuvos Armi Mikkola, puh. 09 160 77426, sähköposti: armi.mikkola@minedu.fi.
OPETUSMINISTERIÖ LIITE 2 Korkeakoulu- ja tiedeyksikkö OPETUSMINISTERIÖN ASETUS YLIOPISTOJEN MAISTERIOHJELMISTA JA EU/ETA- ALUEEN ULKOPUOLELTA TULEVILLE OPISKELIJOILLE SUUNNATTU LUKUKAUSIMAKSUKOKEILU Opetusministeriön asetus yliopistojen maisteriohjelmista Yliopistolain (558/2009) 7 :n 3 momentin mukaan yliopistojen koulutusohjelmista säädetään yliopiston esityksestä opetusministeriön asetuksella. Koulutusohjelmilla tarkoitetaan myös ylempään korkeakoulututkintoon johtavia alemman korkeakoulututkinnon tasoon pohjautuvia koulutusohjelmia, joihin on erillinen valinta eli ns. maisteriohjelmia. Yliopistolain tarkoittamista maisteriohjelmista säädetään yliopistojen maisteriohjelmista annetulla opetusministeriön asetuksella (joulukuu 2009), jolla kumottiin yliopistojen maisteriohjelmista 26.11.2008 annettu opetusministeriön asetus (767/2008). Asetuksella ei säädetä koulutuksesta, jota voidaan yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (794/2004) 3 :n mukaan järjestää yliopiston omalla päätöksellä koulutusohjelmana. Yliopisto voi myös toteuttaa täydentävän opiskelijavalinnan silloin, kun se haluaa rekrytoida esim. ulkomaalaisia opiskelijoita tai muita kuin pääaineopiskelijoita maisterivaiheen koulutukseen. Asetukseen on tarkoitus sisällyttää sellaiset yliopistojen maisteriohjelmat, joita ei voida toteuttaa yliopiston omalla päätöksellä koulutusohjelmana. Tällaisia ohjelmia voivat olla esimerkiksi uudet monitieteiset ja/tai kansainväliset, kotimaisten ja/tai kansainvälisten yliopistojen yhteistyössä toteuttamat ohjelmat. Uusien maisteriohjelmien tulisi tukea yliopistojen strategisia valintoja ja vahvuusalueita sekä korkeakoulujen välistä työnjakoa. Yliopistojen yhteistyönä toteutettavissa maisteriohjelmissa kaikkien tutkinnon antavien suomalaisten yliopistojen tulee esittää maisteriohjelmaa asetukseen. Yliopisto voi tehdä ehdotuksia myös asetuksesta poistettavista ohjelmista, mikäli ohjelmaa ei ole käynnistetty, sitä ollaan lakkauttamassa tai siinä ei ole opiskelijoita. Asetuksesta voidaan esittää poistettavaksi myös sellaisia ohjelmia, jotka voitaisiin toteuttaa yliopiston omalla päätöksellä. Esitykset vuonna 2011 alkaviksi maisteriohjelmiksi tulee tehdä KOTA-järjestelmässä olevalla maisteriohjelmat-lomakkeella 20.8.2010 mennessä. Opetusministeriö muuttaa maisteriohjelmista annettua asetusta yliopistojen esitysten perusteella siten, että uusittu maisteriohjelma-asetus tulee voimaan 1.1.2011. Lukukausimaksukokeilu Lukukausimaksukokeilun tarkoituksena on muodostaa yhdessä ulkomaille suuntautuvan tilauskoulutuksen kanssa kokonaisuus, joka vahvistaa korkeakoulujen kansainvälistymistä ja laajentaa mahdollisuuksia toimia kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla. Kokeilun aikana on tarkoitus selvittää, mitä vaikutuksia maksullisiin koulutusohjelmiin siirtymisestä on esim. korkeakoulujen kansainvälistymiselle, suomalaisen korkeakoulutuksen vetovoimalle, opiskelijavirroille ja vieraskielisen korkeakoulutuksen laadulle.
Yliopistolain (558/2009) 10 mukaan yliopistot voivat periä maksuja vieraskieliseen ylempään korkeakoulututkintoon johtavaan koulutusohjelmaan hyväksytyltä opiskelijalta. Maksujen perimisen edellytyksenä on, että yliopistolla on apurahajärjestelmä, jolla voidaan tarvittaessa tukea maksullisiin maisteriohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden opiskelua. Maksua ei voida kuitenkaan periä Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaiselta eikä siltä, joka Euroopan yhteisön lainsäädännön tai Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen mukaan rinnastetaan Euroopan unionin kansalaiseen. Maksua ei myöskään voida periä siltä, jolla on ulkomaalaislaissa (301/2004) säädetty oikeus pysyvään oleskeluun Suomessa. Lähtökohta on, että kaikki yliopistojen vieraskieliset opetusministeriön asetukseen yliopistojen maisteriohjelmista sisältyvät ja jo käynnissä olevat yliopistojen koulutusvastuun piiriin kuuluvat vieraskieliset maisterivaiheen ohjelmat osallistuisivat lukukausimaksukokeiluun Yliopistot voivat esittää sekä opetusministeriön asetuksessa maisteriohjelmista olevia ohjelmia että muita alemman korkeakoulututkinnon tasoon pohjautuvia käynnissä olevia koulutusohjelmia lukukausimaksukokeiluun, joka kestää vuoden 2014 loppuun saakka. Kaikki esitykset kokeiluun osallistuvista koulutusohjelmista tehdään KOTA-järjestelmässä maisteriohjelma-lomakkeella samassa aikataulussa kuin esitykset opetusministeriön asetukseen yliopistojen maisteriohjelmista. Lomakkeella tulee kuvata myös apurahajärjestelmä. Kokeiluun kuuluvista koulutusohjelmista säädetään opetusministeriön asetuksella. Maisteriohjelmat ja niiden tarkastelussa sovellettavat arviointikriteerit Mitä maisteriohjelmalla tarkoitetaan? Maisteriohjelmista annetun opetusministeriön asetuksen 2 :n mukaan: "Maisteriohjelmaksi nimitetään ylempään korkeakoulututkintoon johtavaa, alempaan korkeakoulututkintoon tai sitä tasoltaan vastaavaan koulutukseen pohjautuvaa koulutusta, joka järjestetään koulutusohjelmana, johon on erillinen valinta". Määritelmä tulee yliopistolaista ja käytännössä tämä tarkoittaa, että maisteriohjelmiin hakukelpoisiksi on määriteltävä soveltuvan alemman korkeakoulututkinnon, ammattikorkeakoulututkinnon tai muun vastaavan tutkinnon tai opinnot kotimaassa tai ulkomailla suorittaneet. Maisteriohjelmat ovat erillisen opetussuunnitelman mukaisia ja usein monitieteisiä temaattisia tai ammatillisia kokonaisuuksia, joiden kautta on saavutettavissa sellaista lisäarvoa, jota yhden oppiaineen tai monitieteisen opintokokonaisuuden maisteriopinnot eivät tarjoa. Näin ollen normaalin opetussuunnitelman mukaisista maisteriopinnoista ei säädetä opetusministeriön asetuksella, vaikka nämä olisivat tietyn näkökulman tai linjan mukaan suunniteltuja kokonaisuuksia. Maisteriohjelmien laajuus on pääsääntöisesti 120 opintopistettä (tavoitteellinen suorittamisaika kaksi vuotta) tai erityisesti kansainväliseen käyttöön suunnatuissa ohjelmissa 90 opintopistettä (tavoitteellinen suorittamisaika 1,5 vuotta). Maisteriohjelma voidaan tutkijakoulun tapaan järjestää yliopistojen välisenä yhteistyönä.
Maisteriohjelmien englanninkieliset nimet ovat opetusministeriön asetuksessa muodossa Master's Degree Programme in ( ). Tällä korostetaan sitä, että kyseessä on viralliseen ylempään korkeakoulututkintoon johtava koulutusohjelma, ei täydennyskoulutusohjelma. Maisteriohjelman hyväksyminen asetukseen ei merkitse ministeriön sitoutumista lisärahoitukseen. Maisteriohjelmien tarkastelussa sovellettavat arviointikriteerit 1. Ohjelman tavoitteet ohjelmalle asetetut osaamistavoitteet yhteistyö muiden kotimaisten ja ulkomaisten yliopistojen tai korkeakoulujen kanssa toteuttamistapa (monimuoto, virtuaali, osa-aika) laajuus opintopisteinä, vuotuinen sisäänotto valintamenettelyt, tuloväylät todistuksenantaja, muut vastuutahot 2. Koulutustarve perustelut koulutustarpeelle, ohjelman jatkuvuus yhteydet työelämään ja tutkimukseen ohjelman alueellinen vaikuttavuus 3. Jatko-opintokelpoisuus ohjelman tuottama kelpoisuus tieteelliseen jatkokoulutukseen, alat, pääaineet 4. Ohjelman resurssit rahoituksen jatkuvuus ulkopuolinen rahoitus opetuksen ja opintojen ohjauksen henkilöresurssit muut resurssit: tvt, kirjastot, välineistö, hallinto tilat 5. Seuranta ja arviointi opiskelija- ja työelämäpalautejärjestelmä laadunvarmistusmenetelmät 6. Lisäksi vieraskielisistä ohjelmista (ml. joint degree) opiskelijarekrytointipohja opiskelijoiden ja opettajien kielitaidon tason varmennus
OPETUSMINISTERIÖ LIITE 3 Korkeakoulu- ja tiedeyksikkö KOTA-tietokannan päivitys vuonna 2010 Opetusministeriön ylläpitämään KOTA-tietokantaan päivitetään vuotta 2009 koskevat tilastotiedot seuraavasti: Viimeistään 29.1.2010 Opetushenkilökunta Muu henkilökunta Täydennyskoulutus Avoin yliopisto-opetus Viimeistään 26.2.2010 Opettaja- ja tutkijavierailut Toteutunut vieraskielinen perustutkinto-opetus Viimeistään 5.3.2010 Tilinpäätös ja ulkopuolinen rahoitus Tulosalueittaiset kustannustiedot Tilat Harjoittelukoulut Viimeistään 9.4.2010 Tieteellinen julkaisutoiminta Lisäksi erilliskyselynä erillisten opinto-oikeuksien opintopisteet viimeistään 26.2.2010. KOTA-tietojärjestelmän tilastotiedot ladataan KOTA extranet -järjestelmään. Yliopistoille toimitetaan tietojen syöttämistä varten MS Excel (.xls) -syöttölomakkeet, joihin tiedot syötetään ja jotka ladataan järjestelmään luetteloerotin (.csv) -muodossa. Syöttöpohjat, tiedostot ja tietojen lataamisen käyttöohjeet ovat saatavissa KOTA-järjestelmän arkistosta sekä tiedontuotanto-osiosta. Syöttöpohjien lataus KOTA-tietojärjestelmään on käytössä tammikuun alusta 2010. Yliopistoja pyydetään varmistamaan kaikki KOTA-järjestelmään toimitetut tiedot KOTA onlinesta niiden onnistuneen lataamisen jälkeen. Yliopistot vastaavat tietojen oikeellisuudesta. Yliopistojen tulee varautua pyydettäessä selvittämään tilastotietojen muodostamisperiaatteita ja tietosisältöä. KOTA-käsikirja asetetaan ladattavaksi osoitteeseen http://www.csc.fi/kota. Kaikki olennaiset sisältömuutokset on lueteltu tässä ohjekirjeessä. Ohjeet tulosalueittaisten kustannustietojen tuottamiseksi ovat liitteessä 1. Henkilötyövuosien laskentaohje on selostettu Käsikirjassa valtion organisaatioille Henkilöstövoimavarojen hallintajärjestelmä, Henkilöstötilinpäätös, Valtion työmarkkinalaitos, Oy Edita Ab 2001 (Liite 2. Henkilötyövuosien laskentaohje vuodelle 2009).
Ohjeita Yliopistoja pyydetään kiinnittämään tilastotietojen osalta erityistä huomiota siihen, että tiedot sijoitetaan mahdollisimman kattavasti koulutusaloille. Erittelemätöntä koulutusalaa käytetään vain silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä. Syöttölomakkeisiin syötetään kaikki tiedot kokonaislukuina. Tutkinto- ja opiskelijatiedot Tilastokeskus toimittaa tutkinto- ja opiskelijatiedot KOTA:an yliopistojen Tilastokeskukselle toimittamien tietojen perusteella. Yliopistojen on huolehdittava tietojen toimittamisesta Tilastokeskukselle määräpäivään mennessä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä vuotta 2009 koskevien tutkintotietojen toimittamiseen viimeistään Tilastokeskuksen määräämänä päivänä. Yliopistojen on ohjeistettava tiedekuntiaan, osastojaan ja laitoksiaan siten, että opiskelija- ja tutkintotiedot ovat yliopistojen tilastokeskusyhdyshenkilöiden käytössä riittävän aikaisin ennen määräpäivää. Vastaavasti tutkinto- ja opiskelijatietoihin kohdentuvista tietojen muutoksista (esimerkiksi muuttuneista oppiainekoodistoista ja -nimikkeistä) on sovittava yliopistojen tietojen tuottavien tahojen kanssa välittömästi muutoksen tapahtuessa. Yliopistoja pyydetään toimittamaan sähköpostilla epävirallinen ennakkotieto ylempien korkeakoulututkintojen ja tohtorintutkintojen määrästä koulutusaloittain opetusministeriön KOTAyhteyshenkilölle viimeistään 31.12.2009. Avoin yliopisto-opetus ja erilliset opinnot Opetusministeriön asetus yliopistojen perusrahoituksen laskentakriteereistä (771/2009) aiheuttaa tarkennustarpeen avoimessa yliopisto-opetuksessa suoritettujen opintopisteiden keruuseen. Jotta yliopistojen rahoitusmalli ei palkitse yliopistoa moninkertaisesti samasta tuloksesta, avoimessa yliopisto-opetuksessa ja erillisissä opinnoissa suoritettujen opintopisteiden laskenta rajataan vuoden 2009 tiedoista lähtien siten, että siihen sisällytetään suoritukset vain niiltä henkilöiltä, joilla ei ole tutkinnonsuoritussoikeutta kyseisessä yliopistossa. Tutkinto-opiskelijoiden suoritukset tulevat huomioiduksi rahoitusmallin muissa kohdissa. Asetuksen 2 :n mukaan "avoimessa yliopisto-opetuksessa ja erillisinä opintoina suoritettavissa opinnoissa yliopisto myöntää omaehtoisesti koulutukseen hakeutuvalle henkilölle ajallisesti ja sisällöllisesti rajatun oikeuden suorittaa tutkintoihin kuuluvia opintoja ilman tutkinnonsuorittamisoikeutta. Opinto-oikeus rajoittuu tuolloin siihen oppiaineeseen ja siihen arvosanaan tai opintokokonaisuuteen, jonka suorittamista varten oikeus on myönnetty. Yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (794/2004) 19 :n mukaisissa opettajankoulutuksen opinnoissa suoritetut opintopisteet sisältyvät näihin silloin kun ne suoritetaan erillisinä opintoina. Sen sijaan joustavan opinto-oikeuden sopimuksen piiriin kuuluvia niin sanottuja JOO -opintoja ja ulkomaalaisten vaihto-opiskelijoiden opintoja ei oteta huomioon." Tiedot avoimessa yliopisto-opetuksessa suoritetuista opintopisteistä kerätään osana avoimen yliopiston KOTA -tiedonkeruuna näiden rajausten mukaan. Yliopistojen tulee raportoida erillisissä opinnoissa vuonna 2009 suoritetuista opintopisteistä 26.2.2010 mennessä. Opintopistemäärät jaotellaan valtioneuvoston asetuksen (794/2004) 19 :ssä säädetyissä opettajankoulutuksen opinnoissa suoritettuihin opintopisteisiin ja muissa erillisissä opinnoissa suoritettuihin opintopisteisiin. Lisäksi kerätään joustavan opinto-oikeuden
sopimuksen piiriin kuuluvissa, ns. JOO -opinnoissa suoritetut opintopisteet. Tiedot toimitetaan vapaamuotoisena ilmoituksena. Laskennallisia kokovuotisia opiskelijapaikkoja kuvaava LKO -luku otetaan www.avoinyliopisto.fitietokannasta. Vuoden 2009 tiedonkeruun jälkeen LKO -lukua ei enää kerätä. Vieraskielisessä opetuksessa suoritetut opinnot Opetusministeriön asetuksen yliopistojen perusrahoituksen laskentakriteereistä (771/2009) 3 :ssä määritellään mitkä opintosuoritukset lasketaan vieraskielisessä opetuksessa suoritetuiksi: "Opintopisteen suoritus on vieraskielinen, jos myös suomea, ruotsia tai saamea taitamaton olisi voinut suorittaa sen samalla tavalla." Tämän kriteerin mukaan suoritukseen liittyvän opetuksen, ohjauksen ja kirjallisten ja suullisten töiden tulee siis olla kokonaan vieraskielisiä, jotta suoritus lasketaan vieraskieliseksi. Tiedot vieraskielisessä opetuksessa suoritetuista opintopisteistä kerätään KOTA tiedonkeruuna tämän määritelmän mukaan. Esimerkkejä kriteerien soveltamisesta löytyy KOTA-käsikirjasta. Tilinpäätöstiedot Tilinpäätöstietojen EU-rahoituksen osalta tutkimusrahoituksen puolelle sisällytetään vain EU:n tutkimuksen puiteohjelmarahoitus. Kaikki muu EU:lta tullut rahoitus, kuten sosiaali- ja aluekehitysrahastojen EU-osuudet, ilmoitetaan muun rahoituksen puolelle riippumatta koordinaattorista primäärisyysperiaatteen mukaisesti. Kaikki aineisto toimitetaan vain sähköisesti käyttäen KOTA-tietojärjestelmää.
KOTA:n muut tiedontuottajat Tietokantaan siirretään muista järjestelmistä tietoja seuraavasti: opiskelijoiden kansain-välinen liikkuvuus (CIMO), hakeneet ja hyväksytyt (OPH/Harek), tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen, ulkomaalaiset opiskelijat, keskimääräiset valmistumisajat, tutkimus- ja kehittämistoiminta, opiskelijatiedot ja tutkintotiedot (Tilastokeskus). Yliopistojen tulee huolehtia tietojen oikeellisuudesta ja päivityksestä edellä mainittujen tahojen ilmoittaman aikataulun ja ohjeistuksen mukaisesti. Seuraava vuosi Vuodelta 2010 kerättävien tietojen osalta tiedonkeruissa tapahtuu muutoksia henkilöstötietojen keruun ja julkaisutietojen keruun osalta. Lisäksi yliopistoilta kerätään vuoden 2010 tiedoista lähtien erillinen kampustiedonkeruu, johon kerätään tietoja yliopistojen toimipisteistä. Taloustietojen tulevasta tiedonkeruusta tiedotetaan erikseen. Opetus- ja tutkimushenkilöstön kansainvälisen liikkuvuuden minimiaikaraja muuttuu yhdeksi viikoksi vuoden 2010 tiedoista lähtien. Yksi viikko tarkoittaa viittä päivää. Tietojen keruu perustetaan jatkossa mahdollisimman paljon opetusministeriön ja korkeakoulujen yhteisessä RAKETTI XDW-hankkeessa tehdylle työlle. Opetusministeriö tulee osallistumaan RAKETTI XDW-hankkeessa laaditun käsitemallin ylläpitoon ja määrittelemään tietotarpeensa käsitemallin avulla. Lisäksi tavoitteena on rationalisoida korkeakouluilta kerättävien tietojen keruuta siten, että kaikki suoraan korkeakouluilta tapahtuvat tiedonkeruut tehtäisiin ensin korkeakoulujen yhteisen tietovarastoon ja sieltä edelleen automaattisesti Tilastokeskukseen, Cimoon, opetusministeriöön ja muille tietoja tarvitseville viranomaisille. Opetusministeriön osalta tietovaraston kautta hoidettava raportointi tulee korvaamaan asteittain KOTA- ja AMKOTAjärjestelmillä tehtävän raportoinnin. Korkeakoulu voi halutessaan hyödyntää tietovarastoon kerättyjä tietoja myös oman toimintansa suunnitteluun ja ohjaamiseen. Ensimmäiset tiedonkeruumuutokset koskevat vuoden 2010 tietoja eli vuoden 2011 tiedonkeruita. Tarkempia ohjeita tiedonkeruun teknisistä muutoksista kerrotaan vuonna 2010. Opetusministeriön KOTA-yhteyshenkilönä toimii ylitarkastaja Jukka Haapamäki, puh. (09) 1607 7227, jukka.haapamaki@minedu.fi. LIITTEET I. Ohjeet vuoden 2009 tulosalueittaisten kustannustietojen tuottamiseksi KOTA-tietokantaan II. Henkilötyövuosien laskentaohje vuodelle 2009
LIITE 3/ I OHJEET VUODEN 2009 TULOSALUEITTAISTEN KUSTANNUSTIETOJEN TUOTTAMISEKSI KOTA-TIETOKANTAAN Yliopistot tuottavat KOTA-tietokantaan tulosalueittaiset kustannustiedot koulutusaloittain eriteltyinä. Laskelmat tehdään ottaen huomioon 1) kokonaiskustannukset ja 2) budjettirahoitteisen toiminnan kustannukset. Seuraavassa on tiivistelmä tulosaluelaskennan periaatteisiin liittyvistä ohjeista sekä tilikohtaiset ohjeet rahoituslähteiden yhdenmukaistamiseksi. Tulosaluelaskentaa on käsitelty tarkemmin raportissa Yliopistojen kustannuslaskenta johtamisen ja tilivelvollisuuden välineenä (Meklin & Kallio 2005 37:2005) sekä aiemmissa raporteissa: Yliopistojen kustannuslaskennan kehittäminen ja sen yhteys tulosohjaukseen ja yliopistojen rahoitukseen (48:1997), Korkeakoulujen kustannuslaskennan kehittämisprojektin loppuraportti (20:1994), Korkeakoulujen kustannuslaskennan kehittämisen jatkoprojekti (30:1995), Korkeakoulujen kustannuslaskentakokeilu - tulosaluelaskentaan liittyviä kokemuksia, tuloksia ja suosituksia (40:1996). Tulosaluelaskennan periaatteisiin liittyvät ohjeet 1. Laskelmiin sisällytettävät erät Tulosaluelaskelmiin sisällytetään KOTA:ssa määritellyt rahoituserät eli budjettirahoitus sekä yliopistojen tilinpidon kautta kulkenut ulkopuolisilta tahoilta tullut eli täydentävä rahoitus. Laskelmiin sisällytetään talousarviokirjanpidon mukaiset menot mukaan lukien käyttöomaisuuden hankintamenot. Käyttöomaisuuden hankintamenojen merkitsemisessä käytetään poistoarvoja. Laskennassa pyritään noudattamaan aiheuttamisperiaatetta, jolloin laskelmiin ei sisällytetä yliopistojen menoja, jotka ovat muiden yksiköiden kustannuksia. Tällaisia eriä ovat esim. yliopistojen maksamat valtion harjoittelukoulujen vuokrat sekä harjoittelukoulujen osuus yliopistojen tukitoimintojen kustannuksista. Laskelmiin ei sisällytetä arvonlisäveroja.
2. Rahoituslähteet Budjettirahoitus määritellään tässä yhteydessä tulosohjauksen näkökulmasta. Budjettirahoitus koostuu siten varsinaisista toimintamenomäärärahoista ja yliopistolaitoksen yhteisistä menoista. Maksullinen palvelutoiminta ja yhteisrahoitteinen toiminta sekä esim. lahjoitus- ja sponsorointitulot jäävät budjettirahoituksen ulkopuolelle. Rahoituslähteittäisessä tarkastelussa lähtökohtana on se, miten tilikauden menot tai kustannukset on rahoitettu. Laskennan yksinkertaistamiseksi ulkopuoliseen rahoitukseen kirjataan maksullisen palvelutoiminnan menot riippumatta tulojen määrästä. Tutkijakouluihin liittyvän rahoituksen kirjaa lopullinen saaja. Kaikki tutkijakoulujen menot kirjataan primäärisyysperiaatteen mukaisesti (budjettirahoitus, SA), vaikka ne olisikin käsitelty tilillä 630. 3. Tulosalueet Laskennassa käytettävät tulosalueet ovat seuraavat: 1. Koulutus 1.1. Perustutkintokoulutus ja siihen liittyvä tutkimus 1.2 Aikuiskoulutus 2. Tutkimus 2.1. Jatkotutkintokoulutus ja siihen liittyvä tutkimus 2.2. Tutkimus, joka ei suoraan liity koulutukseen 3. Taiteellinen toiminta 4. Yhteiskunnalliset palvelut Kustannukset eritellään alajaottelun tarkkuudella. Koulutuksen päätulosalueella aikuiskoulutus voidaan erottaa perustutkintokoulutuksesta ja siihen liittyvästä tutkimuksesta pääsääntöisesti joko organisatorisin perustein tai opiskelijan statukseen -
aikuisopiskelija vai perustutkinto-opiskelija - perustuen. Organisaatioperusteisessa ratkaisumallissa aikuiskoulutuksen osuus muodostuu avoimen yliopiston ja täydennyskoulutuskeskuksen kustannuksista. Vaihtoehtoisessa mallissa kurssi- ja opintojaksokoodeihin liitettyjen suoritusten perusteella tutkitaan opiskelijan statuksesta tulosalue. Kohdistettaessa kustannuksia tutkimuksen tulosalueelle lähtökohtana on, että tutkimus ja jatkokoulutus liittyvät läheisesti toisiinsa. Tutkimusta, johon ei suoraan liity koulutusta, harjoitetaan lähinnä yliopistojen tutkimuslaitoksissa ja useimmiten tällöin rahoittajataho on ulkopuolinen. Kohdistettaessa kustannuksia tutkimuksen päätulosalueelle voidaan perusteena käyttää esim. tutkijan statusta, aloitteentekijää ja julkaisufoorumia. Jatkotutkinto-opiskelijan toimiessa tutkijana tutkimuksesta aiheutuvat kustannukset on perusteltua kohdistaa tulosalueelle jatkotutkintokoulutus ja siihen liittyvä tutkimus. Taiteellinen toiminta omana tulosalueena voidaan tulkita kustannuslaskennan kannalta "taiteelliseksi toiminnaksi, joka ei suoraan liity koulutukseen tai tutkimukseen." Yhteiskunnallisten palveluiden tulosaluetta voidaan täsmentää siten, että siihen kuuluville palveluille on ominaista valtakunnallinen tai sitä laajempi kysyntä, yliopistoyhteisön ulkopuolelle suunnatun informaation välittäminen, yleissivistävän tiedon välittäminen niin, ettei siihen liity välitöntä meritoitumismahdollisuutta sekä asiantuntijuus, joka ei suoraan liity koulutukseen tai tutkimukseen. 4. Toimintojen ryhmittely päätoimintoihin ja tukitoimintoihin Yliopistojen päätoiminnaksi voidaan karkeasti määritellä sellainen toiminta, joka suuntautuu suoraan yliopistoista ulospäin. Vastaavasti tukitoiminnalle on ominaista, ettei se näy yliopistojen ulkopuolelle. Jaottelulla on olennainen merkitys tulosaluelaskennan lopputulosta ajatellen, koska kustannuslaskennan yleisten periaatteiden mukaisesti tukitoimintojen kustannukset on kohdistettava ensin päätoiminnoille tai päätulosyksiköille. Aiheuttamisperiaatteen noudattaminen edellyttää, että sisäisten palveluyksiköiden harjoittaman päätoiminnan kustannukset erotetaan omaksi eräkseen ja kohdistetaan suoraan tulosalueelle, jotta ei vyörytetä päätulosyksiköille kustannuksia sellaisista toiminnoista, jotka eivät niitä lainkaan palvele. Kirjaston kustannusten kohdistaminen toteutetaan niin, että yliopistosta ulospäin suuntautuva palvelu on loppusuorite, joka kirjataan päätoimintana yhteiskunnallisiin palveluihin. Loput
kustannukset kohdistetaan tukitoimintojen kustannuksina eri periaatteilla päätulosyksiköille ja edelleen tulosalueille. Tuotannon-tekijät Vastuuyksiköt Tulosalueet Suoritteet ja niiden vaikutukset Kustannuslajilaskenta Vastuuyksikkölaskenta Suoritelaskenta Kuvio 1. Kustannuslaskennan pääkohteet, joista tilivelvollisuutta varten on annettava oikeat ja riittävät tiedot (Meklin & Kallio 2005). Koulutuksen suoritteina tarkastellaan tässä yhteydessä pelkästään tutkintoja, joten kielikeskus ei ole päätulosyksikkö eikä se harjoita päätoimintaa vaan tukitoimintaa, ellei kyse ole ulospäin suuntautuvasta toiminnasta. Kielikeskuksen tuottamien tukitoimintojen kustannukset kohdistetaan päätulosyksiköille ja edelleen tulosalueille ja mahdollisen päätoiminnan kustannukset suoraan jollekin tulosalueelle. 5. Kohdistamisperusteet Kustannuslaskennan tehtävänä on selvittää kustannukset laskentakohteittain. Yliopistoissa ns. perinteinen kustannuslaskenta etenee vaiheittain siten, että kustannukset kohdistetaan lajeittain tulosyksiköille ja edelleen tulosalueille ja suoritteille, esim. perustutkinnoille. Yliopistojen toimintolaskennan sovelluksissa kustannukset kohdistetaan tulosyksiköittäin eritellyille toiminnoille ja edelleen tulosalueille.
Laskentakohteen kannalta kustannukset voivat olla välittömiä tai välillisiä. Välittömät kustannukset voidaan kohdistaa suoraan laskentakohteille. Välillisten kustannusten kohdistamisessa joudutaan käyttämään tiettyjä välivaiheita ja jakoperusteita. Joissakin tapauksissa yksittäinen kustannuslaji voidaan kohdistaa suoraan jollekin tulosyksikölle, tulosalueelle ja jopa suoritteelle. Tällaisia kustannuslaskennan kannalta yksinkertaisia eriä ovat esim. tuntiopetuspalkkiot. Toisaalta määrätyn toiminnan osalta useampi kustannuslaji voidaan suoraan kohdistaa laskentakohteille muodostamalla projekteja, jotka ovat näin ollen itsekin laskentakohteita. Usein kuitenkin laskentakohteeseen kohdistuu huomattava määrä kustannuksia, jotka ovat kohteen kannalta välillisiä ja jotka edellyttävät siten jakoperusteen määrittelyä. Kustannusten laskennassa tulee käyttää poistoarvoja. Tulosyksikkölaskenta Tulosyksikkölaskenta etenee siten, että ensi vaiheessa kaikki yliopiston kustannukset kohdistetaan jollekin tulosyksikölle, joka voi olla joko päätulosyksikkö tai tukipalveluyksikkö riippuen siitä, harjoitetaanko siinä opetusta tai tutkimusta tai muuta yliopistojen päätoimintaa vai näitä tukevia toimintoja. Toisessa vaiheessa tukipalveluyksiköiden kustannukset kohdistetaan aiheuttamisperiaatetta noudattaen edelleen päätulosyksiköille. Kohdistamisongelmaa ratkaistaessa turvaudutaan tulosyksikkölaskennassa yleisesti joko sisäiseen veloitukseen tai vyörytykseen. Määrärahat ovat sisäistä veloitusta käytettäessä palveluja ostavilla yksiköillä, joten veloitus muuttaa nämä erät laskentakohteen kannalta välillisistä välittömiksi. Aiheuttamisperiaatteen mukaisesti mahdollisimman suuri osa kustannuksista tulisi kohdistaa välittöminä esim. sisäisen veloituksen kautta. Suuri osa päätulosyksiköille kohdistuvista tukipalvelujen kustannuksista on joka tapauksessa välillisiä, ja ne joudutaan jollakin perusteella vyöryttämään. Tällöin on löydettävä tasapaino sen suhteen, että käytetään mahdollisimman hyvin aiheuttamisperiaatetta noudattavaa perustetta, mutta toisaalta tiedonkeruu- ja laskentaprosessista ei tehdä liian monimutkaista ja aikaavievää.
Tulosaluelaskenta Myös tulosalueille joudutaan kohdistamaan sekä välittömiä että välillisiä kustannuksia. Osa yliopistojen aine- ja tarvikemenoista, palvelujen ostoista ja laitemenoista voidaan kohdistaa välittömänä tulosalueille käyttämällä tulosaluekoodia laskujen tiliöinnissä. Tulosaluelaskennan kannalta pääosa opetus- ja tutkimushenkilöstön palkkakustannuksista on välillisiä. Lopputuloksen kannalta kriittisintä onkin saada tarkoituksenmukaisella menetelmällä työpanos kohdistettua tulosalueille mahdollisimman hyvin aiheuttamisperiaatetta noudattaen. Vertailukelpoisuutta ja ennen kaikkea laskennan uskottavuutta ajatellen voidaan minimivaatimuksena pitää sitä, että opetus- ja tutkimushenkilöstö itse määrittelee työpanoksen kohdistumisen. Korkeakoulu- ja tiedehallinnon virkaehtosopimusta on tarkennettu siten, että yliopistojen opettajien vuosittainen työsuunnitelman mukainen työaika on 1600 tuntia. Virkaehtosopimuksen mukaan työsuunnitelmia laadittaessa otetaan huomioon opettajien osallistuminen opetus-, tutkimus- ja muihin tehtäviin. Virkaehtosopimuksessa määriteltyä työaikaa ja siihen liittyvää työajanseurantamenetelmää eli työsuunnitelmaa on perusteltua käyttää myös kustannuslaskennassa työpanoksen kohdistamisperusteena. Laskennan oikeellisuuden varmistamiseksi työsuunnitelman mukaisen työajan kohdistaminen tulisi varmentaa vuosittain jälkikäteen esimiehen kanssa käytävissä keskusteluissa, esimerkiksi UPJ-prosessin yhteydessä tai tarkistuskyselyillä. Tässä yhteydessä voidaan korjata työajan kohdentuminen toteutuneen mukaiseksi. Budjettirahoitteisen toiminnan kustannusten kohdistaminen tulosalueille Kirjanpidon ja työajanseurannan avulla saadaan selville, miten budjettirahoitteiset opetus- ja tutkimushenkilöstön palkat kohdistuvat tulosalueille. Budjettirahoitteisten tukitoimintojen kustannukset, jotka ovat tulosalueiden kannalta jakamattomia, kohdistetaan tulosalueille käyttämällä jakoperusteena kaikki rahoituslähteet kattavaa työpanosjakaumaa. Mikäli perusteena käytettäisiin budjettirahoitteisen henkilöstön työpanosjakaumaa, kohdistuisi erityisesti perustutkintokoulutukseen aiheuttamisperiaatteen vastaisesti liikaa tukitoimintojen kustannuksia.
Samaa periaatetta on noudatettava kaikkien tulosalueiden kannalta jakamattomien aine-, tarvike-, tila- ym. kustannusten kohdalla, mikäli kustannukset ovat budjettirahoitteisia, mutta hankittuja resursseja käyttävät myös ulkopuolisin varoin palkatut henkilöt. 6. Koulutusaloittainen erittely Koulutusaloittainen erittely kustannuslaskennassa poikkeaa KOTA:ssa käytetystä yleisperiaatteesta. Erillislaitosten, kuten kirjaston, kielikeskuksen ja ATK-keskuksen, tuottamien tukitoimintojen, jotka palvelevat muita tulosyksiköitä, kustannukset kohdistetaan päätulosyksiköille ja sitä kautta koulutusaloille. Erillislaitosten päätoimintojen kustannukset puolestaan luokitellaan erittelemättömiin. Täydennyskoulutuskeskuksen kustannukset luokitellaan kokonaisuudessaan erittelemättömiin. Tutkimuslaitosten kustannukset tilastoidaan koulutusaloittain. Poikkitieteellisten tutkimuslaitosten osalta yliopistot voivat käyttää harkintansa mukaan mallia, joka on teknisesti yksinkertainen mutta riittävästi aiheuttamisperiaatetta noudattava. Tilakustannukset on pyrittävä kohdistamaan siten, ettei erittelemättömiin kustannuksiin jää kustannuksia. Tilikohtaiset ohjeet rahoituslähteittäistä tarkastelua varten Seuraavassa annetaan tilikohtaiset ohjeet menojen ja kustannusten erittelemiseksi rahoituslähteittäin. Erittely on tehty vuoden 2009 talousarvion tilijaottelun mukaisesti.
29.50. YLIOPISTOT 01. Yliopistojen toimintamenot 01.1. Yleiset toimintamenot budjettirahoitus 01.2. täydennyskoulutuksen hintojen alentaminen budjettirahoitus 01.3. Yhtiöiden osakkeiden merkintään liittyvät järjestelyt budjettirahoitus 01.4. Muun liiketaloudellisen maksullisen toiminnan tukeminen budjettirahoitus 20. Yliopistolaitoksen yhteiset menot 20.1. Tutkimus-, kehittämis- ja julkaisutoiminta budjettirahoitus 20.2. Yliopistojen yhteinen atk-toiminta ja tl-yhteydet budjettirahoitus 20.7. Yliopistokeskusten kehittäminen budjettirahoitus 03. Harjoittelukoulujen toimintamenot ei laskelmiin 21. Valtion rahoitus julkisoikeudellisina laitoksina toimivien yliopistojen maksuvalmiuden ja käyttöpääoman ei laskelmiin turvaamiseksi 87. Valtion rahoitus Aalto-yliopiston pääomaan ei laskelmiin 88. Valtion rahoitus Tampereen teknillisen yliopiston säätiön pääomaan MUU YLIOPISTOJEN TILINPIDON KAUTTA KULKENUT RAHOITUS ei laskelmiin ulkopuolinen rahoitus
LIITE 3 / II HENKILÖTYÖVUOSIEN LASKENTAOHJE VUODELLE 2009 HENKILÖTYÖVUOSI Henkilötyövuosilla tarkoitetaan säännöllistä normaalia vuosityöaikaa, johon ei lasketa ylitöitä eikä muuta normaalin työajan ylittävää työaikaa. Palkallinen ja osapalkallinen sairausaika eivät pienennä henkilötyövuotta. KOKOAIKAISEN HENKILÖN HENKILÖTYÖVUODEN MÄÄRÄ ON AINA ENINTÄÄN YKSI. Tätä henkilötyövuosikäsitettä käytetään esimerkiksi silloin kun lasketaan erilaisia henkilöstökustannuksia henkilötyövuotta kohti. Henkilötyövuoden laskennassa noudatetaan seuraavaa laskutapaa (selostettu myös Käsikirjassa valtion organisaatioille Henkilöstövoimavarojen hallintajärjestelmä, Henkilöstötilinpäätös, Valtion työmarkkinalaitos, Oy Edita Ab 2001): HTV = pkpv /365 * k jossa HTV = pkpv = henkilön henkilötyövuoden arvo ko. vuonna henkilön palkallisten palveluksessaolopäivien lukumäärä kalenteripäivinä (palveluksessaolopäivistä vähennetään palkattomat päivät) 365= vuoden kalenteripäivien lukumäärä vuonna 2008 k = (sta/nsta) = henkilön kokoaikaisuutta kuvaava kerroin, jossa sta = henkilön todellinen säännöllinen työaika tunteina käytetään aikajaksoa (p/vko/2-vko/3-vko), jona henkilön säännöllinen työaika määräytyy nsta = henkilön työaikaperusteen mukainen, keskimääräinen säännöllinen, teoreettinen kokoaikainen työaika tunteina vastaavana ajanjaksona (p/vko/2-vko/3-vko). Esimerkki kertoimen laskemisesta: Jos henkilö on kokoaikainen ja tekee normaalia virastotyöaikaa (36,25 tuntia/vko) kerroin on k = (36,25 tuntia / 36,25 tuntia) = 1. Jos virastotyöaikaa tekevä henkilö on osa-aikainen ja tekee viikossa keskimäärin 20 tuntia, niin kerroin on k = (20 tuntia / 36,25 tuntia) = 0,55 Esim. työaikalain 6 tai 7 :n työaikaa tekevillä säännöllinen työaika on 38,25 tuntia/vko. Toinen oikea tapa henkilötyövuosien laskennassa on käyttää todellisia palkallisia työpäiviä tai jopa työtunteja. Tällöin kaavassa: pkpv = todella tehtyjen palkallisten työpäivien (työtuntien lukumäärä) ja kalenteripäivien (365) tilalla käytetään ko. vuoden työpäivien (253) tai työtuntien todellista lukumäärää. Palvelussuhteen koko- ja osa-aikaisen ajan henkilötyövuosikertymä lasketaan yhteen silloin, kun henkilö on ollut saman palvelussuhteen lajin sisällä sekä osa- että kokoaikaisena. Rinnakkaisista osa-aikaisista palvelussuhteista yhteenlaskettu henkilötyövuosi voi olla enintään yksi ja niistä tehdään aina oma ilmoitus. Tuntipalkkaiset (virka- ja työsopimussuhteiset aikapalkkaiset sekä tuntipalkka-alan työehtosopimusten piiriin kuuluvat): Tähän lasketaan vuositasolla aikapalkkauksen tunnit + urakkapalkkauksen tunnit jaettuna työaikalain alaisen vuositunneilla (1935 tuntia) ja virastotyöaikaa noudattavilla jakajana on 1834 tuntia. Henkilön työaikaperusteen työaikana käytettävä luku (kaavassa nsta) päätellään työaikaperusteesta, mutta joissakin tapauksissa se pitää ilmoittaa järjestelmään erikseen. Jos henkilön työaika on muu kuin teoreettinen työaika, käytetään sitä.
Henkilötyövuosikertymä voidaan laskea erikseen virka- ja työsopimussuhteelle kertoimen sekä palkallisten palvelussuhdepäivien ja koko vuoden kalenteripäivien avulla. Työaikaperusteen teoreettinen viikkotyöaika: Työaikalain ulkopuolella oleva, johtavassa asemassa oleva, virastotyö, 36,25 työaikasopimus Työaikalain piirissä oleva, virastotyö, työaikasopimus 36,25 Työaikalain 6, viikkotyö, työaikasopimus 38,25 Työaikalain 7, jaksotyö, työaikasopimus 38,25 Talonmies, työaikasopimuksen 31 38,25 Moottoriajoneuvon kuljettaja, työaikalaki, työaikasopimus 38,25 Muu sovittu työaika, käytetään esim. sairaalalääkäreillä 36,25 Työaikalain ulkopuolella oleva, ei sovittua työaikaa (ei saa käyttää johtavassa 36,25 asemassa olevilla) Työaikalain ulkopuolella oleva, muu kuin johtavassa asemassa oleva, virastotyö, 36,25 työaikasopimus (ulkomaan edustustot) Esimerkki henkilötyövuoden laskemisesta: Henkilö on ollut viraston palveluksessa osa-aikaisessa palvelussuhteessa 17.10. 31.12.2006 välisen ajan. Henkilön työaika oli 7,25 tuntia viikossa. Tässä esimerkissä henkilöllä on palkallisia päiviä 17.10-31.12.2006 (sunnuntait mukaan lukien) 76 kpl. Näistä tiedoista lasketaan työpäivien suhdeluku: 76 jaettuna 365:lla = 0,2082. HTV:n laskemisessa on otettava myös huomioon henkilön kokoaikaisuus eli missä suhteessa hänen työaikansa on verrattuna kokoaikaisen työaikaan. Tässä esimerkissä henkilö on tehnyt 7,25 tuntia viikossa. Jos hän kokoaikaisena tekisi 36,25 tuntia viikossa lasketaan työaikojen suhdeluku: 7,25 jaettuna 36,25:llä = 0,2000. HTV lasketaan kertomalla päivien suhdeluku työaikojen suhdeluvulla. Eli esimerkissä 0,2082 kertaa 0,2000 = 0,0416. Jos henkilö olisi tehnyt kokoaikaisena täyttä työaikaperusteensa työaikaa, olisi työaikojen suhde ollut tasan yksi ja HTV olisi silloin ollut 0,2082. Opetushenkilöstö, joiden työaikaan ei sisälly opetusvelvollisuutta: Henkilötyövuosikertymän laskemiseksi opettajille, joilla ei ole opetusvelvollisuutta tarvitaan kokoaikaisuuskerroin. Kerroin saadaan jakamalla henkilön todellinen säännöllinen viikkotyöaika kokoaikaisen henkilön teoreettisella viikkotyöajalla. Työaikaperusteen teoreettinen työaika opettajilla: 38 = Työaikaan ei sisälly opetusvelvollisuutta, eikä oppilaitoksessa noudateta kokonaistyöaikaa 39 = Työaikaan ei sisälly erikseen määriteltyä opetusvelvollisuutta ja oppilaitoksessa noudatetaan kokonaistyöaikaa Opettajien, joilla on opetusvelvollisuus, henkilötyövuoden laskeminen: 36,25 36,25 Opettajien, jotka ovat opetusvelvollisia (työaikaperuste on 40), mutta eivät tee täyttä opetusvelvollisuutta, henkilötyövuosikertymän laskeminen voidaan tehdä joko: a) Maksuprosentin / maksuosuuden avulla: Jos palkanlaskentajärjestelmässä on käytössä maksuprosentti/maksuosuus, joka ilmaisee suoraan palkan täysimääräisyyden, maksuprosentin/maksuosuuden mukainen määrä henkilötyövuosikertymäksi lasketaan palkallisista päivistä. b) Täysimääräisyyskertoimen avulla: Opettajien henkilötyövuosikertymän laskemiseksi ei käytetä kokoaikaisuuskerrointa, vaan lasketaan täysimääräisyyskerroin, joka ilmaisee, kuinka paljon tietyltä ajalta ansaittu palkka ikäja kalliinpaikanlisineen on saman ajan täydestä maksupalkkaluokan mukaisesta kokoaikaisessa palvelussuhteessa maksettavasta taulukkopalkasta (ikä- ja kalliinpaikanlisineen).
Tietyn ajan täyden palkan laskemiseen on käytettävä kuukausipalkan perusteella saatavaa päiväpalkkaa, joka voi olla eri kuukausina eri suuri kuukauden kalenteripäivistä riippuen. Täten täysimääräisyyskerroin on laskettava jokaiselle kuukaudelle erikseen. Jos päiväpalkka muuttuu kesken kuukauden, myös täysimääräisyyskerroin muuttuu. Kun täysimääräisyyskerroin on saatavissa, henkilötyövuosikertymä voidaan laskea sen sekä palvelussuhdepäivien ja koko vuoden kalenteripäivien avulla. Opettajien henkilötyövuoden laskentaperusteena pidetään palkan täysimääräisyyttä. (Palkka tarkoittaa tässä maksupalkkaluokan mukaista palkkaa ikä- ja kalliinpaikanlisineen.) Jos opettajalle on maksettu taulukon mukainen palkka täysimääräisenä koko kuukaudelta, on hänen henkilötyövuotensa arvo ko. kuukaudelta 1/12 vuotta. Jos henkilö on osa-aikainen, lasketaan hänen henkilötyövuotensa maksetun palkan suhteessa taulukkopalkkaan, jota hänelle maksettaisiin, jos hän olisi ollut kokoaikainen. Jos henkilö on ollut osan vuodesta palkattomalla virkavapaalla tai palkattomalla lomalla, vähennetään henkilötyövuotta samassa suhteessa. Jos opettaja on ollut osan vuotta muissa kuin opetustehtävissä, henkilötyövuosikertymät lasketaan opetustehtävistä erikseen ja muista tehtävistä erikseen.