VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON V U O S I K E R T O M U S 2 0 0 2
VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON V U O S I K E R T O M U S 2 0 0 2
Toimitus Marja Lehtonen, Valtakunnansyyttäjänvirasto Ulkoasu ja taitto Edita Design Painopaikka Edita Prima Oy, Helsinki 2003
LUKIJALLE Valtakunnansyyttäjänviraston vuosikertomus on tarkoitettu tiedonlähteeksi ensi sijassa syyttäjälaitoksen ja oikeushallinnon piirissä työskenteleville. Myös muille viranomaisille ja opiskelijoille sekä yksittäisille kansalaisille löytyy ajankohtaista tietoa syyttäjäntoiminnasta. Vuoden 2002 vuosikertomus noudattaa sisällöltään ja rakenteeltaan edellisten vuosien kertomuksia. Kaikki syyttäjien toimintatilastot on saatu rikosasioiden käsittelyjärjestelmästä SAKARIsta. Vuosikertomuksen liiteosassa on lyhennysote valtakunnansyyttäjän lausunnosta hallituksen esityksestä rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi ja vuoden 2002 ratkaisuluettelo, joka sisältää tiivistelmät keskeisistä kertomusvuoden aikana Valtakunnansyyttäjänvirastossa annetuista johonkin toimenpiteeseen johtaneista ratkaisuista sekä aakkosellinen asiahakemisto. Helsingissä, 2 päivänä huhtikuuta 2003 MARJA LEHTONEN ylitarkastaja
SISÄLLYSLUETTELO VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ MATTI KUUSIMÄKI: Syyttäjälaitoksen arvopohjan lähtökohdista... 6 APULAISVALTAKUNNANSYYTTÄJÄ JORMAI KALSKE: Viisivuotiskausi taitekohtana... 8 SYYTTÄJÄLAITOS 10 Valtakunnansyyttäjä... 10 Apulaisvaltakunnansyyttäjä... 10 Valtionsyyttäjät... 10 Yhteiskunnan kannalta merkittävät rikosasiat... 11 Valtakunnansyyttäjänvirasto... 11 Syyttäjälaitoksen yhteistoiminta-alueet...12 Valtionsyyttäjien aluevastuu...14 Paikalliset syyttäjäyksiköt...16 Yleiset syyttäjät...16 HALLINTO 17 Nimitysasiat...17 Syyttäjälaitoksen tulosohjaus...19 Vuoden 2002 tulostavoitteet ja niiden toteutuminen...20 Hankkeet...25 Työkykyä ylläpitävä toiminta...27 Tiedotus...28 4 SYYTEASIAT 34 Syyteharkinta-asiat...34 Muutosharkinta-asiat...42 Eduskunnan, oikeusministeriön, oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen syytemääräys...46 Rikoslain 1 luvun syytemääräysasiat...47 Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa...48 Syyttäjänmääräysasiat...48 Talousrikosasiat...49
Huumausainerikosprojektin syyttäjät...49 Poliisirikosasiat...50 Poliisin ja syyttäjän yhteistyö...52 KEHITTÄMINEN, OHJAUS JA KOULUTUS 54 Valtakunnansyyttäjän yleiset määräykset ja ohjeet...54 Päällikköpäivät...56 Valtakunnallinen sihteeripäivä...56 Alueryhmätoiminta...56 Syyttäjälaitoksen koulutus...58 Avainsyyttäjät...67 Kansainvälistä virkamiesvaihtoa...72 Apulaissyyttäjien harjoitusjärjestelmä...73 Valtakunnansyyttäjänviraston julkaisusarja...74 Valvonta...74 KANSAINVÄLISET ASIAT 78 Johdanto...78 Pohjoismainen yhteistyö...79 Itämeren oikeusalueen yhteistyö...80 Venäjä...82 Viro...82 Euroopan unioni...83 Euroopan neuvosto...85 Muu kansainvälinen yhteistyö...86 Kansainvälisiä tapahtumia ja vierailuja...86 Kansainvälisen syyttäjäyhdistyksen konferenssi Lontoossa...88 Paikallissyyttäjien ohjaus ja neuvonta kansainvälisissä asioissa... 88 Viranomaisyhteistyö...89 ASIANTUNTIJATEHTÄVÄT 90 Lausunnot...90 Muut asiantuntijatehtävät...92 TILASTOTIETOJA 93 Valtakunnansyyttäjänviraston tilastoja...93 Syyttäjien toimintatilastoja...98 Valtakunnansyyttäjänviraston henkilökunta 31.12.2002... 101 LIITE VALTAKUNNANSYYTTÄJÄN LAUSUNTO HALLITUKSEN ESI- TYKSESTÄ RIKOSOIKEUDEN YLEISIÄ OPPEJA KOSKEVAN LAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMISEKSI (LYHENNYSOTE) 103 RATKAISULUETTELO 106 ASIAHAKEMISTO 127 5
Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki: SYYTTÄJÄLAITOKSEN ARVOPOHJAN LÄHTÖKOHDISTA 6 Nykyisin tuntuu tulleen tavaksi käydä eri yhteyksissä arvokeskustelua. On alettu puhua ja kirjoittaa myös työelämän arvoista. Ajan virrassa lienee siis paikallaan ryhtyä tarkastelemaan syyttäjälaitoksemmekin arvorakenteita ja niiden merkitystä. Ollaanhan usean vuoden muutosmyllerryksen jälkeen vähin erin lähestymässä tasapainoisempaa toimintatilaa, joskin yhteiskunnallisen kehityksen ratas pyörii edelleen vinhasti. Saimme lukea oikeuspolitiikan strategiaa ja kehitysnäkymiä vuosiksi 2003-2012 koskevasta oikeusministeriön julkaisusta otsikon: Vahvistetaan syyttäjien kokonaisotetta rikosvastuun toteuttamisessa. Muutostahti näyttää siis jatkuvan eikä laakereilla lepäämiseen aikaa juuri jää. Kun syyttäjälaitoksessa on lisäksi äskettäin aloitettu kertomusvuoden aikana suunniteltu tavoitehakuinen johtamiskoulutus, on siitäkin syystä aihetta tarkastella syyttäjälaitoksen työtä myös eettisestä näkökulmasta. Lähtökohdat ovat selvät. Päämäärämme, pyrkimys oikeudenmukaisuuteen, osoittaa suuntaa toimillemme, antaa työllemme mielekkyyden. Ilman tätä periaatteellista taustaa pyrkiä rikosoikeudellisinkin keinoin - niin karulta kuin se kuulostaakin - tekemään ihmisten usein ristiriitojen täyttämää elämää edes vähän paremmaksi tuskin jaksaisimme puurtaa. Mihin työelämän arvoja sitten käytännössä tarvitaan, eiväthän ne kaiketi voi olla pelkkä teoreettinen itsetarkoitus? Yhteisesti hyväksyttyjen ajatuksellisten tavoitteiden olemassaolo vahvistaa ensinnäkin organisaation jäsenten yhteenkuuluvaisuutta. Sekä johdon että alaisten on helpompi sitoutua työhön sellaisessa yhteisössä, jonka arvot ovat sen kaikkien toimijoiden hyväksyttävissä. Vankka ja selkeä arvopohja vahvistaa myös koko organisaation kehittymiskykyä. Työyhteisön kannalta ei ole riittävää, että jotkut sen kärkiyksilöt kehittyvät työssään. Syyttäjälaitoksenkin on kehityttävä myös sosiaalisena kokonaisuutena. Silloin syntyy innokkuutta omaan asiaan ja vapautuu henkisiä voimavaroja, jotka puolestaan suovat tilaa luovuudelle ja sen myötä koko toiminnan jatkuvalle kehittymiselle. Nykyisissä työelämän pyörteissä olisi pystyttävä takaamaan edellytykset organisaation kestävälle kehitykselle. Meitä kun uhkaa helposti inhimillisten voimavarojen ryöstöviljelyn vaara. Muuan mielenterveystyön kokenut asian-
tuntija lausui äskettäin eräässä seminaarissa näin: Oravanpyörässä arvostetaan vain kiirettä ja tehokkuutta, minkä seurauksena vieraannumme toisistamme työpaikoilla. Sanelupolitiikka palaa takaisin, ja kaikki on myynnissä - myös työntekijä. Työnantaja ei pyri sitouttamaan työntekijöitään, eivätkä työntekijät sitoudu. Työelämän vaikeudet heijastuvat ihmisten jaksamiseen ja hyvinvointiin. Painavaa puhetta. Kustannustehokkuuden vaatimusta emme voi paeta, eikä pidäkään, mutta itsetarkoituksellisessa tulostehtailussa ei ole pidemmän päälle mitään mieltä. Työelämän oikeaksi koetun vahvan tavoitteiston ja yhteisesti hyväksytyn arvopohjan avulla voidaan päätyä eräänlaiseen eettiseen tulosvastuuseen. Arvioimme rehellisin mielin, mihin määrään meille myönnettyjen voimavarojen puitteissa teemme tulosta. Vältämme yhteisten voimavarojemme lyhytjänteistä ryöstöviljelyä ja pyrimme sellaisen sijaan pitkäjänteisiin ja sen myötä myös laadukkaisiin työn tavoitteisiin. Syyttäjälaitos joutuu nykyisin toimimaan usein julkisuuden paineessa. Se ei ole helppoa. Työssä onnistumisen tunnekin riippuu usein, tahdomme tai emme, myös siitä, miten toimintamme näyttäytyy ulospäin. Meidän on helpompi tuottaa kansalaisissa luottamusta herättäviä oikeuspalveluja ristiriitaisissakin tilanteissa, jos toimintamme kokonaisuutena tiedetään rakentuvan yleisesti tunnetulle vakaalle ja hyväksytylle arvopohjalle. Kansanvaltaisen maamme Moran käräjäkiville saakka ulottuvat pohjoismaiset oikeusperinteet ovat edelleenkin sellainen pohja, jolle rakentamisen ei pitäisi olla vaikeaa. Suomalaiset perusarvot eivät ole muuttuneet. Syyttäjälaitoksen kannalta tämän päivän pohdinnanarvoisista asioista ei silti ole pulaa. Kun pohdittavaa riittää yllin kyllin, on meidän kaikkien syytä paneutua syyttäjälaitoksemme yhteisen ja kestävän arvopohjan kartoittamiseen. Aloittakaamme vaikka seuraavista kysymyksistä. Oikeudenhoidosta vastaavien useiden eri tahojen, niin myös syyttäjän, normatiivista harkintavaltaa jatkuvasti lisättäessä nousee esiin vaara rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen murtumisesta. Joudumme laajenevan seuraamusvalikoiman myötä pohtimaan myös käytännössä ikuisuuskysymystä - mitkä ovat rangaistuksen perimmäiset tarkoitukset? Laajan syyttämättäjättämisinstituution, rikosten sovittelun, yhdyskuntapalvelun, pahoinpitelyrikossäännösten ja huumausaineiden käyttörikossäännösten vaikutukset syyttäjälaitoksen kykyyn huolehtia kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta ovat käyneet ajankohtaisiksi. Syyttäjän työn luonne osittaisena tuomarin työnä on niinikään viime aikoina noussut keskustelun kohteeksi - eikä syyttä. Alussa mainitussa strategiajulkaisussa viittaillaan myös mahdollisuuksiin siirtää syyttäjille rangaistusten täytäntöönpanotehtäviäkin. Mitä siihen sanomme periaatteelliselta kannalta? Pohdiskelumme tarpeellisuudesta ei voi olla epäilystä. Valtionhallinnon johdon päivänä viime syksynä pitämässään puheessa emeritus arkkipiispa John Vikström lausui: Varjele arvoja, niin arvot varjelevat sinua! Voisimmeko asian syyttäjälaitoksenkaan osalta sattuvammin ilmaista! 7
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske: VIISIVUOTISKAUSI TAITEKOHTANA 8 Kuva: Benita Simola Vuosi 2002 on ollut Valtakunnansyyttäjänvirastossa merkkivuosi ja eräänlainen taitekohta koko syyttäjälaitoksen kannalta. Valtakunnansyyttäjänvirasto saavutti joulukuussa viiden vuoden iän. Vuoden aikana tapahtui kaksi merkittävää henkilövaihdosta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Martti Jaatinen jäi eläkkeelle 35 vuoden mittaisen syyttäjälaitospalvelun jälkeen ja kehittämisyksikön päällikkö, valtionsyyttäjä Petri Jääskeläisen siirtyi eduskunnan apulaisoikeusasiamieheksi. Vaikka sen enempää Valtakunnansyyttäjänviraston kuin koko syyttäjälaitoksenkaan toiminnan suunnittelu ei ole ollut sidoksissa viisivuotiskausiin, niiden toiminnan kannalta tämä ajanjakso on kokonaisuus ja samalla taitekohta. Valtakunnansyyttäjänvirasto on vakiinnuttanut roolinsa syyttäjälaitoksen keskushallintoviranomaisena. Valtakunnansyyttäjänvirastoon toimitetut, puhtaasti yleistä laillisuusvalvontaa koskevat kantelut ovat vähentyneet, joten kansalaiset ovat oppineet kääntymään vain syyttäjän menettelyä ja päätöksiä koskevissa asioissa juuri valtakunnansyyttäjän puoleen. Syyttäjällä on yhä keskeisempi rooli rikosprosessissa. Viimeksi kuluneen puolen vuosikymmenen aikana muutos on ollut dramaattinen verrattuna siihen, millaiseksi syyttäjäntoiminta oli aiemmassa, perinteisessä rikosprosessuaalisessa katsannossa totuttu näkemään. Valtion rikosoikeudellinen järjestelmä rakentuu olennaisesti syyttäjien toiminnan varaan, kirjoittaa professori Antti Jokela vuonna 2002 ilmestyneessä kirjassaan Oikeudenkäynti II (s.7). Asiallisesti sama käsitys sisältyi jo aikanaan vuonna 1996 eduskunnan lakivaliokunnan mietintöön tarkasteltaessa ylimmän syyttäjäntoimen - valtakunnansyyttäjän - rinnastusta korkeimpaan oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen sekä pohdittaessa syyttäjistön merkitystä tuolloin käsiteltävänä olleeseen oikeudenkäyntimenettelyn uudistamiseen. Sen lisäksi, että rikosprosessiuudistus asettaa uudenlaisia vaatimuksia syyttäjien ammattitaidolle, se edellyttää syyttäjäorganisaatiolta enemmän voimavaroja ja joustavuutta, todetaan lakivaliokunnan mietinnössä (20/1996; HE 131/1996). Vastaavat viestit sisältyivät seuraavana vuonna hovioikeusuudistuksen eduskunta-asiakirjoihin. Kertomusvuonna päättyneenä viisivuotiskautena on ollut mahdollista kokemusperäisesti tarkastella uudistetun rikosprosessin sekä nykymuotoisen syyttäjälaitoksen ja sen ohjaussuhteiden keskinäistä toimivuutta. Esiintyneet ongelmat voidaan tiivistää kolmeen ryhmään: resursseihin,
ohjaussuhteisiin ja kokonaisvaltaisen prosessiketjuajattelun puuttumiseen. Puuttumatta lähemmin resurssitilanteeseen on kuitenkin todettava, että lainvalmisteluasiakirjoista toistuvasti ilmennyt eduskunnan huoli syyttäjälaitoksen voimavarojen riittävyydestä on edelleen valitettavan ajankohtainen. Saman huolen ovat ilmaisseet syyttäjien työuupumusta hoitavat työterveyslääkärit. Syyttäjälaitoksen sisäisen ohjauksen järjestämisessä on kertomusvuonna edetty kutakuinkin niin pitkälle kuin lainsäädäntö antaa myöten. Valtakunnansyyttäjän esityksestä ja oikeusministeriön päätöksellä on syyttäjäyksiköiden yhteistoiminta järjestetty uudelleen vuoden 2003 alusta lukien. Tiedossa on, etteivät yt-järjestelyt ole sinänsä ratkaisu voimavarakysymyksiin. Ei ole odotettavissa, että lähivuosina paikallisten syyttäjäyksiköiden lukumäärässä tai henkilöstörakenteessa tapahtuisi merkittäviä muutoksia. Rikosoikeudenhoito on ollut sidoksissa valtion paikallishallinnon yleiseen järjestämiseen. Itse asiassa uudet yt-aluejärjestelyt on nähtävä sen velvoitteen osittaisena lunastuksena, jonka eduskunta asetti syksyllä 1996, kun lakivaliokunta totesi edellä mainitussa mietinnössään: Syyttäjälaitoksen uudistusta on syytä arvioida uudelleen, kun rikosoikeudenkäyntimenettelyn vaikutukset syyttäjien tehtäviin tunnetaan. Tällöin voidaan tarkastella myös kaksiportaisen järjestelmän toimivuutta, valtionsyyttäjien keskittämistä valtakunnansyyttäjänvirastoon tai hajauttamista aluetasolle sekä resurssien riittävyyttä. Nyt nuo vaikutukset tunnetaan. Kertomusvuonna Valtakunnansyyttäjänvirasto on omalta osaltaan analysoinut tilanteen ja päätynyt tiivistämään otettaan syyttäjäyksiköiden ohjauksessa ilman säännösmuutoksia. Uusissa yt-järjestelyissä on pohjimmiltaan kysymys parannuksen aikaansaamisesta syyttäjälaitoksen kaksiportaisuudesta ja tavattoman lukuisista paikallisyksiköistä aiheutuvaan vaikeaan ohjaussuhteeseen. Lakivaliokunnan viitoittamin tavoin myös valtionsyyttäjät on kytketty aiempaa tiiviimmin aluetason ja paikallisen syyttäjäntoimen ohjaukseen. Valtakunnansyyttäjänvirasto on ollut aktiivisesti mukana sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön asettamassa rikosprosessiketjuhankkeessa. Kertomusvuonna alueellisesti laajentumisvaiheessa ollut nuorten tekemien rikosten käsittelyn nopeuttamista koskeva projekti, jonka kokeiluvaihe oli vuosina 2000-2001, on ollut rohkaiseva esimerkki siitä, että rikosvastuun toteutumista on mahdollista jouduttaa ja parantaa sisällöllisesti. Edellytyksenä nykyistä parempaan tilanteeseen pääsemiseksi kaikkien rikosten käsittelyssä on ensinnäkin, että koko toimintoketju mielletään kaikkien viranomaisten tiivistä yhteistoimintaa edellyttäväksi kokonaisuudeksi ja toiseksi, että eri ministeriöiden hallinnonalaisten keskus- ja paikallisyksiköiden linjaukset ulotetaan päämääriltään, toimenpiteiltään ja voimavaroiltaan keskenään tasapainoisesti arjen toimintaan. 9
SYYTTÄJÄLAITOS VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ Syyttäjälaitos on lainsäädännöllä järjestetty riippumattomaksi. Syyttäjien itsenäisen harkinta- ja toimivallan lisäksi päätöksentekovalta on keskitetty pääosin syyttäjälaitokselle itselleen ja syyttäjistön osalta kokonaan valtakunnansyyttäjälle. Hän nimittää kaikki paikallissyyttäjät ja käyttää heitä koskevaa kurinpitovaltaa. Myös syyttäjälaitoksen sisäisistä virkajärjestelyistä ja tärkeimmistä hallintoasioista päättää valtakunnansyyttäjä. Hän voi ottaa itse ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan asian ja määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta hän on päättänyt. Syyttäjälaitoksen määrärahat kuuluvat valtion talousarviossa oikeusministeriön pääluokkaan ja valtakunnansyyttäjä käy syyttäjälaitosta koskevat budjettineuvottelut oikeusministeriön kanssa. Kertomusvuonna neuvottelut käytiin kansliapäällikön ja ministeriöön perustetun uuden kriminaalipoliittisen osaston kanssa, jonka tehtäviin kuuluu mm. syyttäjälaitosta koskeva resurssiohjaus. Syyttäjälaitoksen tulosohjauksesta huolehtii Valtakunnansyyttäjänvirasto. APULAISVALTAKUNNANSYYTTÄJÄ Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltävikseen kuuluvat asiat ja toimii valtakunnansyyttäjän sijaisena. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisestä tehtävien jaosta määrätään Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä. 10 VALTIONSYYTTÄJÄT Valtakunnansyyttäjänvirastossa on kertomusvuonna toiminut 13 valtionsyyttäjää, joilla on toimivalta syyttäjäntehtävissä koko maassa. Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Valtionsyyttäjien tehtävänä on myös ajaa syytettä, jonka nostamisesta eduskunta, oikeusministeriö, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Lisäksi valtionsyyttäjä toimii syyttäjänä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena. Omaksutussa kaksiportaisessa organisaatiossa valtionsyyttäjillä ei ole it-
senäistä esimiesasemaa paikallissyyttäjiin nähden, mutta valtionsyyttäjille voidaan delegoida valtakunnansyyttäjän ratkaisuvaltaa. Valtakunnansyyttäjänvirastosta annetun asetuksen mukaan valtionsyyttäjä voi työjärjestyksen tai valtakunnansyyttäjän erikseen antaman määräyksen nojalla ratkaista muun kuin periaatteellisesti tärkeän tai laajakantoisen asian samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä on määrätty, että valtionsyyttäjät voivat ratkaista muutosharkinta-asian tai kanteluasian, jollei asia anna aihetta valtakunnansyyttäjän toimenpiteisiin tai muuhun kannanottoon. Lisäksi valtionsyyttäjillä on vastuu syyttäjäntoiminnan laadullisesta edistämisestä tietyllä alueella. Tämä aluevastuu on perustettu syyttäjäyksiköiden yhteistoiminta-aluejakoon nojautuen ja valtionsyyttäjien vastuualueet koostuvat yhdestä tai useammasta yhteistoiminta-alueesta. YHTEISKUNNAN KANNALTA MERKITTÄVÄT RIKOSASIAT Rikosasia on yhteiskunnan kannalta merkittävä, jos kysymyksessä on esimerkiksi (VKS:1998:1): varsinaisen järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan liittyvä törkeänlaatuinen rikos; rikos, joka on aiheuttanut poikkeuksellisen suuren henkilö-, ympäristötai varallisuusvahingon tai vahingon vaaran; merkittävässä asemassa olevan virkamiehen virkarikos; virkamieheen tämän virkatoimen tai virka-aseman takia kohdistunut tavanomaisesta poikkeava rikos (esim. oikeudenhoitoon kohdistunut rikos); merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevan henkilön rikos, jos asiassa on piirteitä, jotka saattavat horjuttaa luottamusta kansalaisten yhdenvertaisuuteen tai rikosoikeudellisen järjestelmän toimintaan; rikos, jolla on selvästi poliittinen tai rasistinen motiivi; teko, joka liittyy perusoikeuksiin (esim. sanan- tai painovapausrikos taikka ns. kansalaistottelemattomuus); kansainvälisiä tai kansainvälis-poliittisia piirteitä omaava asia; tai rikoslain 11 luvun sotarikos tai rikos ihmisyyttä vastaan taikka 14 luvun rikos poliittisia oikeuksia vastaan. VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO Valtakunnansyyttäjänvirasto huolehtii keskushallintoviranomaisena koko syyttäjälaitoksen toimintaedellytyksistä siten, että rikosoikeudellisen vastuun toteuttamiseksi kuuluvat tehtävät voidaan hoitaa oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti. Viraston henkilövahvuus oli kertomusvuonna 35 virkamiestä. Tehtävien 11
SYYTTÄJÄLAITOS tarkoituksenmukaista hoitamista varten Valtakunnansyyttäjänvirasto toimii jaettuna yksiköihin: hallintoyksikköön, syyteasiainyksikköön, kehittämisyksikköön ja kansainväliseen yksikköön. Viraston henkilöluettelo on vuosikertomuksen lopussa ennen liiteosaa s. 101. Syyttäjälaitosta ja Valtakunnansyyttäjänvirastoa sekä niiden toimintaa koskevien asioiden käsittelyä varten on neuvoa-antavana elimenä johtoryhmä, johon kuuluvat puheenjohtajana valtakunnansyyttäjä ja varapuheenjohtajana apulaisvaltakunnansyyttäjä sekä muina jäseninä yksiköiden päälliköt. SYYTTÄJÄLAITOKSEN YHTEISTOIMINTA-ALUEET Oikeusministeriö päätti 26.9.2002 valtakunnansyyttäjän esityksestä muodostaa syyttäjälaitokseen 16 uutta yhteistoiminta-aluetta vuoden 2003 alusta lukien. Yhteistoimintajärjestelyt kattavat lähes koko maan; vain Helsingin, Käsivarren ja Kittilän kihlakunnat sekä Ahvenanmaan maakunta jäivät eräiltä osin näiden järjestelyjen ulkopuolelle. Yhteistoiminnan käynnistämiseksi valtakunnansyyttäjä määräsi jo vuonna 2002 kullekin yt-alueelle yhden johtavan kihlakunnansyyttäjän päälliköksi kahden vuoden määräajaksi. Syyttäjäyksiköille lisäksi annettavien tarkempien toimintaohjeiden valmistelu oli kertomusvuoden päättyessä jo varsin pitkällä. Tämän uudistuksen tausta ja tavoitteet juontavat juurensa erityisesti viiden viime vuoden aikana tapahtuneen syyttäjän työn ja toimintaympäristön muutoksiin. Niistä keskeisiä ovat olleet: syyttäjälaitoksen omaleimainen organisatorinen perusratkaisu, syyttäjän operatiivisen työn vaativuuden lisääntyminen, ja syyttäjälaitoksen työn laatuun yhä voimakkaampina kohdistuvat odotukset ja paineet. Johtamisen näkökulmasta syyttäjälaitoksen organisatorinen perusratkaisu on ainutlaatuinen: kevyesti resurssoidun keskusviraston suoraan alaisuuteen on sijoitettu kaikki kihlakuntien syyttäjäyksiköt, joita oli kertomusvuoden lopussa 73. Pitävän johtamisotteen saaminen tässä ympäristössä edellyttää aivan erityisiä toimenpiteitä, joista yksi tärkeimmistä on yhteistoiminta-alueiden toiminnan käynnistäminen. Rikosoikeudenkäyntimenettely uudistettiin perinpohjin vuonna 1997. Sen todelliset vaikutukset ovat nyt nähtävillä. Yksi suurimpia muutoksia on ollut syyttäjän operatiivisen roolin korostuminen. Rikosvastuun toteutuminen on syyttäjän toiminnan varassa. Äärimmilleen kiristetyn syytesidonnaisuuden ja aukottomaksi määritellyn vetoamisvelvollisuuden vastapainona korostuvat syyttäjän aktiivisuus ja ammattitaito. Aktiivisuuden on ulotuttava jo esitutkintaan ja pakkokeinoharkintaan. 12
SYYTTÄJÄLAITOS Yt-alueuudistuksen on määrä osaltaan tukea tämän operatiivisen roolin kattavaa haltuunottoa. Uudistukseen liittyvä töiden tasaamisen mahdollisuus koko yt-alueen syyttäjien kesken tukee vaativien juttujen hoitamista. Joku syyttäjä voi tarvittaessa paneutua yhden yksittäisen asian pitkäkestoiseen hoitamiseen, kun muut silloin kiireelliset työt ohjataan muille syyttäjille. Uudistuksen myötä voidaan käräjävaiheessa työläisiin juttuihin nykyistä helpommin myös irrottaa toinenkin syyttäjä ja/tai tehtävään erikoiskoulutettu syyttäjän sihteeri. Pidemmällä aikavälillä syyttäjät yt-alueittain myös erikoistuvat nykyistä enemmän. Sitä kautta vahvistuvat samalla yt-alueiden roolit eräänlaisina operatiivisina maanpuolustusalueina, jotka selviytyvät toimialueensa tehtävistä kaikissa tilanteissa. Viimekädessä valtakunnansyyttäjä vastaa siitä, että kansalaisten perusoikeuksiin kuuluva yhdenvertainen lainkäyttö toteutuu syyttäjälaitoksen toiminnassa. Lainkäytöllinen yhdenmukaisuus on syyttäjän työn ehkä tärkein laadun mittari. Tarkoituksenmukaisesti organisoituna yhteistoiminta-alueille voidaan syyttäjäyksiköiden hyvällä yhteistyöllä luoda monia syyttäjäntoiminnan yhtenäisyyttä alueellisesti edistäviä instrumentteja. Tässä suhteessa voidaan odottaa paljon eräänlaisiksi laatutiimeiksi tarkoitetuilta yt-alueiden johtoryhmiltä. Yt-alueuudistuksella on monia muitakin tavoitteita. Sen valmistelun kaikissa vaiheissa on ollut keskeisesti mukana tavoite syyttäjälaitoksen sidosryhmäyhteistyön tukemisesta. Syyttäjälaitoksen menestyminen tehtävässään edellyttää tänä päivänä sujuvaa yhteistyötä monien eri sidosryhmien kanssa. Sen perusedellytykset luodaan edelleenkin paikallistasolla, kihlakunnissa. Yhtenä tavoitteena on edistää syyttäjälaitoksen sisäisten työkäytäntöjen yhtenäistämistä ja tarjota samalla luonteva jakelutie parhaiden työkäytäntöjen levittämiselle. VALTIONSYYTTÄJIEN ALUEVASTUU Aluevastuussa on kyse toimintamallista syyttäjälaitoksen ohjauksen ja sisäisen tiedonkulun kehittämiseksi. Siinä paikallisista syyttäjäyksiköistä on muodostettu yhteensä 16 aluetta. Kullekin alueelle on nimetty alueesta vastaava valtionsyyttäjä. Järjestely ei muuta syyttäjälaitoksen kaksiportaista perusrakennetta eikä toimivaltasuhteita. Valtionsyyttäjä toimii alueellaan Valtakunnansyyttäjänviraston edustajana. Hän tukee sekä ohjaa neuvottelemalla ja keskustelemalla yhteistoiminta-alueiden ja syyttäjäyksiköiden päälliköiden työtä. Tavoitteena on edistää laadukasta syyttäjän työtä kullakin alueella. Aluevastaavat osallistuvat myös alueellisiin koulutustapahtumiin ja alueensa yksiköiden vuotuisiin tulosneuvotteluihin. Lisäksi he valmistelevat valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän alueensa yksiköihin tekemät seurantakäynnit. 14
15
SYYTTÄJÄLAITOS PAIKALLISET SYYTTÄJÄYKSIKÖT Suomi on jaettu 90 kihlakuntaan. Kihlakunnanvirastoissa ja virastojen osastoissa hoidetaan poliisi-, syyttäjän-, ulosotto- ja rekisterihallintotehtäviä sekä eräitä yleishallintotehtäviä. Erilliset virastot edellä mainittujen tehtävien hoitamista varten on 13 kihlakunnassa, muissa kihlakunnissa tehtävät hoidetaan kihlakunnanvirastojen osastoissa. Paikallinen syyttäjäyksikkö voi siis olla joko kihlakunnan syyttäjänvirasto (esim. Turun kihlakunnan syyttäjänvirasto) taikka kihlakunnanviraston syyttäjäosasto (esim. Espoon kihlakunnanviraston syyttäjäosasto). Lisäksi Ahvenanmaalla on maakunnansyyttäjänvirasto. Paikallisia yksiköitä, mukaanlukien Kittilän ja Käsivarren yksiköt, joissa on nimismies sekä Ahvenanmaa) oli kertomusvuonna yhteensä 73, koska eräiden kihlakuntien syyttäjäntoimi hoidetaan toisen kihlakunnan syyttäjäosastossa. YLEISET SYYTTÄJÄT Syyttäjän roolin ja aseman keskeiset piirteet ovat rikosvastuun toteuttaminen, yksilön oikeusturvasta huolehtiminen, yleisen edun huomioon ottaminen, objektiivisuusperiaate, kunkin syyttäjän itsenäinen syyteharkintavalta sekä tuomiovallan käyttöön rinnastettavat tehtävät eräissä tapauksissa. Laki yleisistä syyttäjistä, laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa, esitutkintalaki, pakkokeinolaki ja oikeudenkäymiskaari sisältävät tärkeimmät säännökset syyttäjän tehtävistä. Muita syyttäjän tehtävien hoidossa päivittäin sovellettaviksi tulevia säännöksiä on rikoslaissa sekä muissa rikosoikeudellisia seuraamuksia ja rikoksentekijöitä koskevissa laeissa ja asetuksissa. Lisäksi lainsäädännössämme on yli 300 yksittäistä lainkohtaa, joissa säännellään syyttäjän velvollisuuksista ja oikeuksista sekä annetaan tarkempia määräyksiä perustehtävien hoitamisesta. Syyttäjälaitos lukuina v. 2002 syyttäjälaitoksen henkilömäärä 540 syyttäjiä 330 toimisto- ym. henkilökuntaa 210 syyttäjäyksiköitä 73 syyttäjän ratkaisemia asioita 83.000 syyttämättäjättämispäätöksiä syyttäjälaitoksen menot 25.000 (henkilöittäin) 27.803.000 euroa 16
HALLINTO Valtakunnansyyttäjänvirastossa käsiteltäviin hallintoasioihin kuuluvat asiat, jotka koskevat syyttäjälaitoksen ja viraston taloutta, tulosohjausta, yhteistoimintaalueiden ja muun alueellisen toiminnan ohjausta sekä henkilöstö-, virkajärjestely- ja nimitysasioita. Hallintoasioihin kuuluvat lisäksi viraston tiedotus, kirjaamo-, arkistointi- ja tietotekniikka-asiat sekä esteellisyydestä annettavat syyttäjänmääräysasiat. NIMITYSASIAT Syyttäjäyksiköt Valtakunnansyyttäjä nimittää kihlakunnansyyttäjät. Nimityksiä tehtiin kertomusvuonna 2002 yhteensä 41. Täytetyt virat ja virkasuhteet jakautuivat palkkaluokittain seuraavasti: Palkkaluokat A25 A26 A27 A28 A29 A30 Virat 11 12 6 1 1 1 Virkasuhteet 2 7 Yhteensä 13 12 13 1 1 1 Kihlakunnansyyttäjien nimityksiä vuonna 2002 yhteensä 41 kpl Virkakohtaiset hakijamäärät vaihtelivat 1-16 välillä. Hakijoita virkoihin ja virkasuhteisiin oli yhteensä 270, näistä miehiä oli 123 (46 %) ja naisia 146 (54 %). Nimitetyistä oli miehiä 25 (61 %) ja naisia 16 ( 39 %). Apulaissyyttäjien virkaa hakeneita henkilöitä oli 1999 2000 2001 2002 336 211 186 167 Apulaissyyttäjiä nimitettiin kertomusvuonna 25 kpl. 17
HALLINTO Valtakunnansyyttäjänvirasto Apulaisvaltakunnansyyttäjä Martti Jaatinen jäi eläkkeelle 1.6.2002 lukien. Tasavallan presidentti nimitti 24.5.2002 johtavan kihlakunnansyyttäjän Jorma Kalskeen apulaisvaltakunnansyyttäjän virkaan 1.7.2002 lukien. Valtioneuvosto nimitti kaupunginlakimies, varatuomari Olavi Lipun valtionsyyttäjän A28 virkaan 1.3.2002 lukien. Valtionsyyttäjä Petri Jääskeläinen valittiin eduskunnan apulaisoikeusasiamieheksi ajaksi 1.4.2002-31.3.2006. Valtioneuvosto nimitti hänen tilalleen valtionsyyttäjä Pekka Koposen valtionsyyttäjän A30 virkaan ajaksi 1.7.2002-31.3.2006 sekä valtionsyyttäjä Jorma Äijälän valtionsyyttäjän A29 virkaan ajaksi 1.11.2002-31.3.2006. Valtionsyyttäjä Maarit Loimukoski työskenteli lakimiehenä Ihmisoikeustuomioistuimessa Strasbourgissa 30.9.2002 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi Brysseliin hoitamaan erityisasiantuntijan määräaikaista virkaa Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa ajaksi 1.10.2002-30.9.2004. Riitta Kuronen nimitettiin osastosihteerin A18 virkaan 1.3.2002 lukien, Merja Terävä toimistosihteerin A17 virkaan 1.8.2002 lukien ja Tero Hopeakangas virastomestarin A14 virkaan 1.11.2002 lukien. Lisäksi määräaikaisissa virkasuhteissa olivat: kihlakunnansyyttäjä Heli Vesaaja valtionsyyttäjän A28 virassa 1.1.-30.9.2002 sekä kihlakunnansyyttäjä Leena Metsäpelto valtionsyyttäjä A28 virassa koko vuoden, kihlakunnansyyttäjä Tea Kangasniemi (ent. Täppinen) ylitarkastajan A26 virassa 1.1.-30.4.2002, kihlakunnansyyttäjä Heikki Wendorf ylitarkastajan A26 virassa 1.8.2002-24.4.2003 ja kihlakunnansyyttäjä Johanna Hervonen ylitarkastajan A 26 virassa 1.8.-31.12.2002. Rikoskomisario Tapio Kalliokoski Keskusrikospoliisista oli virkamiesvaihdossa Valtakunnansyyttäjänvirastossa 1.5.-31.12.2002 välisenä aikana. Johtava syyttäjä Madhu Rai Solihullin syyttäjäyksiköstä Englannista oli virkamiesvaihdossa elokuusta lähtien kertomusvuoden loppuun ja jatkoi Valtakunnansyyttäjänvirastossa vielä seuraavan vuoden puolelle. Tästä laatuaan ensimmäisestä vaihdosta kerrotaan enemmän sivulla 72. Tanja Järvinen ja Marja Dahlbom ovat olleet määräaikaisina A15 toimistosihteereinä koko vuoden. Muihin määräaikaisiin virkasuhteisiin nimitettiin seuraavasti: Tarkastajan A21 virkaan Marja-Leena Turunen ajaksi 5.8.2002-28.2.2003, toimistosihteerin A15 virkaan Maritta Pennanen ajaksi 18.12.2002-30.4.2003 ja toimistosihteerin A15 virkaan Jaana Poutiainen ajaksi 18.11.2002-31.12.2002 sekä joulukuun alusta ylimääräiseen toimistosihteerin virkaan kehittämisyksikköön Armi Rukko. 18
SYYTTÄJÄLAITOKSEN TULOSOHJAUS Tulosneuvottelut OHJAUSJÄRJESTELMÄ Syyttäjälaitoksen tulosohjausjärjestelmää on uusien yhteistoiminta-alueiden myötä kehitetty yhä enemmän neuvottelumenettelyyn perustuvaksi. Uudet yhteistoiminta-alueet antavat hyvät mahdollisuukset järjestelmän edelleen kehittämiseksi. Keskushallinnon ja paikallisen syyttäjäntoimen yhteistyö on kertomusvuonnakin jatkunut syyttäjäyksiköiden päälliköille järjestetyillä neuvottelupäivillä, jotka tällä kertaa pidettiin Kittilässä 7.-8.3.2002 ja Helsingissä 27.9.2002. Päällikköpäivien keskeinen tarkoitus onkin ollut kehittää syyttäjälaitoksen tulosohjausjärjestelmää. Päällikköpäivistä enemmän sivulla 56. TULOSNEUVOTTELUJEN PUITTEET Oikeusministeriö päätti valtakunnansyyttäjän esityksestä syyttäjäyksiköiden uudesta yhteistoiminta-aluejaosta 26.9.2002. Uudistus tulee voimaan 1.1.2003 lukien. Vuotta 2003 koskevat Valtakunnansyyttäjänviraston ja paikallisten syyttäjäyksiköiden väliset tulosneuvottelut käytiin Valtakunnansyyttäjänvirastossa 29.10. - 16.12. 2002. Neuvottelut toteutettiin uusien yhteistoiminta-alueiden pohjalta siten, että yhteistoiminta-alueen kaikki syyttäjäyksiköt olivat samanaikaisesti neuvottelussa. Aluevastaavat valtionsyyttäjät osallistuivat ensimmäistä kertaa neuvotteluihin. Tulosneuvotteluissa sovittiin vuodelle 2003 asetettavista tavoitteista. Laadullisiksi tulostavoitteiksi sovittiin kehittää syyttäjäyksiköiden alueellisen yhteistoiminnan toimintaedellytyksiä tehostaa syyttäjien osallistumista rikosasian selvittämiseen jo esitutkintavaiheessa nostaa syyttäjien haastehakemusten oikeudellisen sisällön laatua. Lisäksi sovittiin syyttäjäyksikkökohtaisista tavoitteista. Neuvotteluista on laadittu pöytäkirjat ja tulossopimukset, joihin on sisällytetty myös yhteistoiminta-alueiden suunnitelmat vuodelle 2003 ja yksikkökohtaiset kehittämishankkeet. 19
HALLINTO VUODEN 2002 TULOSTAVOITTEET JA NIIDEN TOTEUTUMINEN Valtakunnansyyttäjänvirasto JOHTAMINEN: Tavoitteet: 1. Kehittää syyttäjälaitoksen tulosohjausta tulosohjaustyöryhmän esittämien suuntaviivojen mukaisesti 2. Käynnistää syyttäjälaitoksen johtamiskoulutus Toteutuminen: Tulosohjaustyöryhmä luovutti syksyllä 2001 välimietinnön, joka sisältää ehdotuksia syyttäjälaitoksen tulosohjauksen kehittämiseksi. Kevään 2002 päällikköpäivillä käsiteltiin työryhmän ehdotuksia tulosohjauksen kehittämisestä. Uudistukset otettiin käyttöön vaiheittain alkaen syksyn 2002 tulosneuvotteluista. Valtakunnansyyttäjänviraston työryhmä on valmistellut johtamiskoulutuksen koulutussuunnitelman. Työryhmän mietinnön pohjalta johtamiskoulutusta toteutetaan yhteistyössä HAUSin kanssa. Ensimmäiseen kurssiin kutsutaan yhteistoiminta-alueiden päälliköt. ORGANISAATIO/SYYTTÄJÄLAITOKSEN HENKILÖSTÖ Tavoitteet: 1. Kehittää syyttäjälaitoksen alueellista toimintaa Toteutuminen: Valtakunnansyyttäjänviraston työryhmä on selvittänyt syyttäjäyksiköiden yhteistoiminta-alueiden uudelleenjärjestelyä ja niiden toiminnan kehittämistä sekä Valtakunnansyyttäjänviraston seurantakäyntien ja syyttäjälaitoksen alueryhmätoiminnan kytkemistä Valtakunnansyyttäjänviraston ohjaustoimintaan. Samalla on selvitetty valtionsyyttäjien osuutta alueellisessa toiminnassa. Työryhmän mietinnön ja siitä saatujen lausuntojen pohjalta Valtakunnansyyttäjänvirasto teki oikeusministeriölle esityksen uusiksi syyttäjäyksiköiden yhteistoimintaalueiksi. Oikeusministeriö vahvisti syyttäjälaitoksen uudet yhteistoiminta-alueet Valtakunnansyyttäjänviraston esityksen pohjalta. SYYTEHARKINTA- JA KANTELUASIAT Tavoitteet: 1. Painottaa syyteasioissa yhteiskunnallisesti merkittävien huumausaineja talousrikosasioiden käsittelyä 20