LUKIJALLE. Helsingissä, 11. päivänä huhtikuuta Marja Lehtonen Ylitarkastaja. Valtakunnansyyttäjänvirasto VUOSIKERTOMUS 2005

Transkriptio

1 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO VUOSIKERTOMUS 2005

2

3 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO VUOSIKERTOMUS 2005

4 Toimitus Marja Lehtonen, Valtakunnansyyttäjänvirasto Ulkoasu ja taitto Taina Ståhl, Mainostoimisto Visuviestintä Oy Painopaikka Edita Prima Oy, Helsinki 2006

5 3 LUKIJALLE Valtakunnansyyttäjänviraston vuosikertomus, joka ilmestyy nyt kahdeksannen kerran, on tarkoitettu tiedonlähteeksi ensisijassa syyttäjälaitoksen ja oikeushallinnon henkilöstölle. Myös poliisille, asianajajille sekä alan opiskelijoille ja yksittäisille kansalaisillekin kertomuksesta löytyy hyödyllistä tietoa syyttäjäntoiminnasta. Vuoden 2005 vuosikertomus noudattaa sisällöltään ja rakenteeltaan edellisten vuosien kertomuksia, vain ulkoista ilmettä oin uudistettu. Tilastojen määrää on vähän lisätty ja niitä on myös parannettu, esimerkiksi syyttäjien toimintatilastot ovat tällä kertaa ns. BO-tilastoja. Myös yhteistoiminta-alueittain laadittuja syyttäjien toiminta tilastoja on lisätty ja uudistettu. Vuosikertomuksen liiteosassa on Valtakunnansyyttäjänviraston uusi työjärjestys ja ratkaisuluettelo, joka sisältää tiivistelmät keskeisistä kertomusvuoden aikana Valtakunnansyyttäjänvirastossa annetuista, toimenpiteeseen johtaneista ratkaisuista sekä aakkosellinen asiahakemisto. Helsingissä, 11. päivänä huhtikuuta 2006 Marja Lehtonen Ylitarkastaja

6 4 SISÄLLYSLUETTELO LUKIJALLE 3 Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki: KEHITYSJAKSOLTA SEURAAVALLE 6 Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske: ARVIOINTIEN VUOSI MUUTOSTEN EDELLÄ 8 SYYTTÄJÄLAITOS 10 ORGANISAATIO 11 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ 13 APULAISVALTAKUNNANSYYTTÄJÄ 15 VALTIONSYYTTÄJÄT 15 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO 16 PAIKALLINEN SYYTTÄJÄNTOIMI 17 SYYTTÄJÄLAITOKSEN YHTEISTOIMINTA-ALUEET 18 VALTIONSYYTTÄJIEN ALUEELLISET OHJAUSTEHTÄVÄT 19 SYYTTÄJÄLAITOKSEN UUSI OHJAUSJÄRJESTELMÄ 20 SYYTTÄJÄLAITOKSEN ARVOT 20 VALTIONEUVOSTON SELONTEKO JA TUOTTAVUUSOHJELMA 22 SYYTTÄJÄLAITOKSEN RAKENNE JA RESURSSIT 22 VALTION PAIKALLIS- JA ALUEHALLINNON PALVELUTAVOITTEET 23 SYYTTÄJÄLAITOKSEN HENKILÖSTÖRAPORTTI JA TYÖTYYTYVÄISYYSKYSELY 24 HALLINTO 26 JOHDANTO 27 NIMITYSASIAT 27 MUUT HENKILÖSTÖASIAT 28 KERTOMUSVUODEN TULOKSELLISUUDEN KUVAUS 30 VIESTINTÄ 36 SYYTEASIAT 39 JOHDANTO 40 SYYTEHARKINTA-ASIAT 40 SANANVAPAUSRIKOSASIAT 48 MUUTOSHARKINTA-ASIAT 50 KANTELUT 55 OIKEUSKANSLERIN JA EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN SYYTEMÄÄRÄYKSET 55 RIKOSLAIN 1 LUVUN SYYTEMÄÄRÄYSASIAT 57 MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA 57 SYYTTÄJÄNMÄÄRÄYSASIAT 58 TALOUSRIKOSSYYTTÄJÄT 58 HUUMAUSAINERIKOSPROJEKTIN SYYTTÄJÄT 59 POLIISIRIKOSASIAT 60 POLIISIN JA SYYTTÄJÄN YHTEISTYÖ 61

7 5 KOULUTUS JA KEHITTÄMINEN 63 JOHDANTO 64 HANKKEET 64 VALTAKUNNALLINEN SYYTTÄJÄPÄIVÄ 65 PÄÄLLIKKÖPÄIVÄT 66 VALTAKUNNALLINEN SIHTEERIPÄIVÄ 67 ALUERYHMÄTOIMINTA 68 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON HENKILÖSTÖKOULUTUS 68 SYYTTÄJÄLAITOKSEN KOULUTUS 68 JOHTAMISKOULUTUS 70 SYYTTÄJIEN KOULUTUS 70 TOIMISTOHENKILÖKUNNAN KOULUTUS 75 AVAINSYYTTÄJÄT 75 APULAISSYYTTÄJIEN HARJOITTELUJÄRJESTELMÄ 79 VALVONTA 80 KANSAINVÄLISET ASIAT 83 JOHDANTO 84 POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ 85 ITÄMEREN OIKEUSALUEEN YHTEISTYÖ 86 VENÄJÄ 88 VIRO 88 EUROOPAN UNIONI 89 EUROOPAN NEUVOSTO 93 MUITA KANSAINVÄLISIÄ TAPAHTUMIA 94 KIINA 95 VIERAILUJA VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTOON 96 KANSAINVÄLISEN SYYTTÄJÄYHDISTYKSEN 10-VUOTISKONFERENSSI TANSKASSA 97 PAIKALLISSYYTTÄJIEN OHJAUS JA NEUVONTA KANSAINVÄLISISSÄ ASIOISSA 98 VIRANOMAISYHTEISTYÖ 98 ASIANTUNTIJATEHTÄVÄT 99 LAUSUNNOT 100 MUUT ASIANTUNTIJATEHTÄVÄT 101 TILASTOTIETOJA 102 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO 103 SYYTTÄJIEN TOIMINTATILASTOJA 108 LIITE 116 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON TYÖJÄRJESTYS 117 RATKAISULUETTELO 122 ASIAHAKEMISTO 158

8 6 Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki KEHITYSJAKSOLTA SEURAAVALLE Syyttäjälaitoksen kehityksen ensi jaksolle oli olennaista syyttäjistön perustuslaillisen riippumattomuusaseman vakiinnuttaminen ja syyttäjien sopeutuminen uusia tehtäviä asettaneen rikosprosessiuudistuksen tavoitteisiin. Päättynyt vuosi 2005 merkitsi siirtymistä laitoksemme toiselle kehitysjaksolle. Sen myötä olemme yhä selvemmin tehneet tärkeän havainnon. Jotta syyttäjistö selviäisi organisaationa lisääntyvistä tehtävistään, Kuva: Pekka Peura palkkausjärjestelmän tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi tähän on meillä konkreettinenkin syy mukautua. On vahvistettava ammatillista keskustelukulttuuriamme, joka syyttäjäntyön perinteisen luonteen vuoksi on jäänyt ohuemmaksi kuin tuomioistuinpuolella. Tuomareista suurin osa on saanut koulutuksensa hovioikeuksissa tai muinoisissa raastuvanoikeuksissa. Niissä kollegiaalinen keskustelu, on syyttäjien myös henkilökohtaisesti kyettävä asennoitumaan työhönsä uudella tavalla. On vahvistettava yhteisöllisyyttä. "Yksinäisen suden" tapaan toimiva taitavinkaan syyttäjä ei enää tänä päivänä edusta ammattitaitoisinta syyttäjäkuntaa. Tämä ei merkitse muutosta yksittäisten lainkäyttötehtävien ratkaisutoiminnan edellyttämään riippumattomuuteen. Päinvastoin on kyettävä sisäistämään virheellisen riippumattomuusajattelun vaarat. Yhdenmukaisen syyttäjäkäytännön vaaliminen korkeana ammatillisena hyveenä edellyttää paikallisten kollegojen ja koko laitoksen ratkaisutoiminnan seurantaa sekä yleisen tason neuvonpitoa monista asioista myös yksiköissä. Se ei horjuta riippumattomuuttamme työssä. Olemme äskettäin vahvistaneet laitoksemme arvoiksi oikeudenmukaisuuden, ammattitaidon ja työhyvinvoinnin. Ajatelkaamme näiden käsitteiden luonnetta tämän päivän vaatimusten valossa, ei taakse jääneiden työtapojen nostalgiana. Uuden myös kollegoiden ammatillisten ajatusten asiallinen kritisointikin, on ollut arkipäivää. Tuomioistuinten työstä opittava asia olisi myös ns. hiljaisen tiedon siirtäminen sukupolvelta toiselle. Mestari / kisälli -perinteen soisin vahvistuvan laitoksemme toisella kehitysjaksolla. Jokaisella kokeneella syyttäjällä on ammatillista annettavaa nuoremmilleen siitä huolimatta, että nämä saattavat olla modernimmin peruskoulutettuja. Sen vuoksi esimerkiksi syyttäjien parityöskentelyä on syytä tehostaa. Kysymys ei siis ole siitä, etteikö kokenut syyttäjä selviäisi yksinkin. Tämän näkökohdan kun kuulee usein esitettävän syyksi toisen syyttäjän "tarpeettomuudesta". Tavoitteet eivät voi toteutua pelkästään niitä ajattelemalla ja niistä kirjoittelemalla. Moniin toimiin onkin kuluneen vuoden aikana ryhdytty. Valtakunnansyyttäjänviraston laajennetussa johtoryhmässä, jossa myös yhteistoiminta-alueiden päälliköt ovat olleet edustettuina, on syksyn mittaan käsitelty syyttäjälaitoksen organisaation ja

9 7 ohjausjärjestelmän kehittämistä. Oikeusministeriössä valmistellaan parhaillaan lainmuutoksia, jotka tekevät mahdolliseksi siirtymisen rakenneja resurssityöryhmän esittämiin isompiin syyttäjäyksiköihin. Yksiköille siirretään enemmän vastuuta ja ohjausjärjestelmän päällekkäisyyksiä puretaan. Työryhmät ovat valmistelleet yhtäältä paikallistason tietotaidon käyttämistä paremmin hyväksi syyttäjälaitoksen ohjauksessa sekä toisaalta valtionsyyttäjien ohjaaman avainsyyttäjätoiminnan kehittämistä nykyistä kattavammaksi laadunohjaus- ja laadunvarmistusjärjestelmäksi. Työryhmät saivat työnsä valmiiksi vuoden lopulla siten, että syyttäjälaitoksen ohjausryhmä ja uusimuotoinen avainsyyttäjäjärjestelmä ovat totta jo vuoden 2006 alkupuolella. Syyttäjälaitoksen johtaminen ja siihen liittyvä päätöksenteko säilyvät lakiin perustuvina entisellään valtakunnansyyttäjän tehtävänä. Syyttäjälaitoksen laajenevien tehtävien vuoksi johtamisotetta tulee entisestään tiivistää, ja se voidaan toteuttaa aikaisemmasta jonkin verran poikkeavan työnjaon avulla. Ohjausotteen tiivistämisen tarvetta on korostanut syyttäjälaitosta koskevassa arviossaan myös Valtiontalouden tarkastusvirasto. Paikallisyksiköiden parempi sitouttaminen valtakunnansyyttäjän päätöksentekoon on tämän tavoitteen kannalta tarpeen. Organisaatiouudistus antaa siihen aiempaa paremmat mahdollisuudet. Uuden ohjausryhmän avulla syyttäjäkentän näkemykset saadaan jo asioiden suunnittelu- ja päätöksentekovaiheessa otettua kattavammin huomioon. Samalla voidaan edistää Valtakunnansyyttäjänviraston ja syyttäjäkentän välistä tiedonkulkua. Valtakunnansyyttäjänviraston alkuperäisen johtoryhmän on tarkoitus jatkaa toimintaansa aiempaa suppeammalla, viraston sisäisiin asioihin keskittyvällä toimenkuvalla. Avainsyyttäjäjärjestelmällä on jo oma perinteensä ja oikeuskirjallisuudessakin tunnustettu asema syyttäjien erikoistumisjärjestelmänä. Siihen on sitoutunut Valtakunnansyyttäjänviraston henkilöstön ohella merkittävä määrä kentän syyttäjistöä. Tarkoituksenmukaista on rakentaa kehittyvä laadullinen ohjausjärjestelmä käyttämällä suunnittelun pohjana avainsyyttäjäjärjestelmää. Nykyinen avainsyyttäjäjärjestelmä ei tosin aivan sellaisenaan sovellu uusiin tarpeisiin. Melko pieniin aihealueisiin perustuvaa jakoa tulee tiivistää ja lisätä siihen uusia aihealueita. Avainsyyttäjätehtävät on päätetty asettaa tässä yhteydessä uudelleen haettaviksi. Valtionsyyttäjien rooli uusien avainsyyttäjäryhmien vetäjinä tehostuu. Ryhmät kantavat nykyistä suuremman vastuun valtakunnansyyttäjän apuna tämän vastatessa koko syyttäjälaitoksen laatuohjauksesta ja laadunvalvonnasta. Tämä merkitsee muun ohella eri asia-alueilta ohjausryhmän kautta syyttäjälaitoksen päätöksentekoon saatettavien asioiden valikointia ja valmistelua. Aihealueiden oikeudellisen kehityksen seurannan tulee entisestään syventyä. Ensi vuoden alusta on myös tarkoitus siirtää kiireellisen ohjauksen ja koulutuksen painopistettä akatemiasta alueille. Tietoa ja ohjeita voidaan näin jakaa samanaikaisesti koko henkilökunnalle myös käyttämällä hyväksi nykypäivän tarjoamia etäkoulutusmenetelmiä. Leijonanosa koulutuskustannuksista on matka- ja majoituskuluja. Voimme samalla näin siirtää sievoisen määrän euroja koulutustarjontamme laajentamiseen. On mitä suurin aihe tässä yhteydessä lausua koko henkilöstölle ja jokaiselle erikseen vilpitön kiitos kaikesta siitä, mitä kuluneen vuoden aikana on laitoksessamme saatu aikaan. Mukautu minen uuteen tulee vaatimaan uusia henkisiä ponnistuksia syyttäjälaitoksen koko henkilökunnalta, joka jo ennestään kamppailee niukentuneiden voimavarojen kurimuksessa. Luotan edelleen osaavan henkilökuntamme haluun selviytyä kunnialla näistäkin muutoksista ja samalla sen kykyyn sopeutua muutoksiin niin, että ne kääntyvät lopulta voitoksemme työssä rikosvastuun toteutumisen puolesta.

10 8 Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ARVIOINTIEN VUOSI MUUTOSTEN EDELLÄ Syyttäjälaitoksen toimintaa ja ennen kaikkea sen rakennetta sekä valmiutta selviytyä perustehtävästään on tarkasteltu kertomusvuonna varsin laajaalaisesti. Syyttäjälaitoksen rakenne- ja resurssityöryhmän loppumietinnön kaavailut yhteistoiminta-alueista muodostettaviksi uusiksi paikallisyksiköiksi on vuoden mittaan leimannut keskustelua syyttäjälaitoksen sisällä ja myös sidosorganisaatioissa. Valtion paikallishallinnon vastaisen järjestämisen suuntaviivat myötäilevät oikeusministeriön hallinnonalalla tapahtunutta kehitystä. Sekä sisäasiainministeriön että oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluvien viranomaisten organisointia ollaan kehittämässä palvelujen tuottamisen näkökohdasta käsin eli kansalaisten tarpeista ohjautuvaksi. Syyttäjäntoimi on osa valtion viranomaisten palveluketjua keskeisten yhteiskunnallisten palvelujen tuottamisessa kansalaisille. Syyttäjäpalveluja ovat oikeasisältöiset ja oikea-aikaiset syyteharkinnalliset ratkaisut ja tehokas juttujen ajaminen tuomioistuimissa. Valtiontilintarkastajien kertomuksessa vuodelta 2005 on seikkaperäisesti paneuduttu syyttäjäntoimen kehittämiseen. Tilintarkastajien kannanotot vastaavat pitkälti sekä Valtakunnansyyttäjänviraston omia havaintoja että oikeusministeriön linjauksia. Kertomusvuonna on vakiintunut käsitys siitä, että paikallisen syyttäjäntoimen organisaation uudistamisella voidaan luoda lisävoimavaroja syyttäjän työhön ja että riittävän suuret hallinnolliset kokonaisuudet mahdollistavat työtehtävien nykyistä tasaisemman jaon syyttäjien kesken. Näin voidaan myös hyödyntää entistä paremmin syyttäjien erikoistumista. Kertomusvuoden tuloshavainnot vahvistavat myös sen, että uudistuksilla on jo kiire. Syyttäjäyksiköihin saapuneiden asioiden vaatima kokonaistyömäärä on pysynyt lähes vuoden 2004 tasolla, vaikka asioiden määrä on vähentynyt. On kuitenkin huomattava, että vähennys on tapahtunut liikennejuopumusasioissa ja ns. erittelemättömissä asioissa, kun taas vaativien asioiden määrä oli edellisen vuoden tasolla. Vaikka vaativat rikosasiat ovat vain vajaa neljä prosenttia vuotuisesta juttumäärästä, ne vievät syyttäjien kokonaisresursseista noin kolmanneksen. Vastaavasti tavanomaiset ja erittelemättömät asiat vievät kummatkin kolmanneksen kokonaisresursseista. Kertomusvuonna toiminnan tuloksellisuus jäi jonkin verran asetetuista tavoitteista. Saapuvien asioiden määrä ja laatu huomioon ottaen onkin tulevia vuosia silmällä pitäen aiheellista kysyä, ovatko nykyiset tuloksellisuuden vaatimukset enää realistisia. Varsinkin kun tuottavuusohjelma tulee vääjäämättä heikentämään ratkaisutehoa, koska asioiden käsittelijät vähenevät. On vielä puhtaasti arvioiden varassa, kuinka merkittävän helpotuksen asioiden käsittelyyn tuovat uusi kirjallinen, summaarinen rikosprosessi tunnustetuissa teoissa ja laajentuva mahdollisuus rajoittaa esitutkintaa sekä

11 9 seulontamenettely hovioikeuksissa. Asioiden käsittelyä on jo nyt pyritty jouduttamaan sihteerien esivalmistelun avulla. Haastehakemusten esivalmistelussa sihteerien osuus on kasvanut lähes tavoitteiden mukaisesti. Tämä ei ole kuitenkaan alentanut keskimääräistä syyteharkinta-aikaa, eikä sillä ole vielä ollut vaikutusta siihen, että kaikkein vanhimpien asioiden käsittely olisi nopeutunut. Ilman esitutkintayhteistyön merkittävää tehostumista toiminnan tuloksellisuus olisi voinut olla vielä heikompi, sillä esitutkinnan rajoittamispäätösten merkittävä 30 prosentin kasvu on osaltaan jouduttanut muiden asioiden käsittelyä. Tosin yhteistoiminta-alueiden kesken on vielä aivan liian suuria eroja siinä, miten rajoittamismahdollisuutta käytetään. Esitutkintalain 15 :n mukaiset ilmoitukset poliisilta syyttäjälle ovat kasvaneet edellisestä vuodesta 50 prosenttia. Näin ollen aiempaa suurempi osa syyttäjien kokonaistyöajasta on sitoutunut esitutkintayhteistyöhön. On liian aikaista sanoa, kuinka suotuisia vaikutuksia tällä on ollut syyteharkinnan sisältöön ja juttujen ajamiseen. Joka tapauksessa syyteharkintakäytäntö on pysynyt verrattain vakaana myös kertomusvuonna. Kansainvälisiä asioita on kertomusvuonna seurattu ensimmäisen kerran tilastollisesti toimenpiteittäin. Suurimmat asiaryhmät koostuvat tiedoksiannoista, eurooppalaisista pidätysmääräyksistä, syytesiirroista ja oikeusapupyynnöistä. Valtioittain tarkasteltuina asiat ovat keskittyneet Ruotsiin, Viroon, Saksaan ja Venäjään sekä Iso-Britanniaan. Kansainvälisten rikosasioiden käsittely on tehostunut ja menettelytavat ovat yhtenäistyneet. Huumausainerikoksiin keskittyneiden syyttäjien työtilastoissa kaikissa muissa päärikosnimikkeissä paitsi käyttörikoksissa on tapahtunut kasvua edelliseen vuoteen verrattuna. Törkeiden huumausainerikosten määrä kasvoi 12 prosenttia ja huumausainerikosten määrä 17 prosenttia. Kasvu on osaltaan vaikuttanut siihen, että näiden syyttäjien työajasta vain noin 15 prosenttia on voinut kohdistua huumausainerikollisuuden muihin torjuntatehtäviin kuin syyteasioiden hoitamiseen vaikka tavoitteena on ollut 20 prosentin osuus kokonaistyöajasta. Talousrikossyyttäjien ratkaisemien asioiden määrä on kasvanut vuosittain jonkun verran. Nostetuissa syytteissä yhteenlaskettu taloudellinen intressi on kuitenkin kasvanut selvästi. Keskimääräisessä syyteharkinta-ajassa tilanne on huonontunut kahteen edelliseen vuoteen verrattuna. Näin on tapahtunut vaikka esitutkintayhteistyötä vaativissa talousrikosasioissa on tehostettu. On oletettavaa, että vaikka poliisi pystyisi jatkossakin vähentämään esitutkinnassa olevien talousrikosten määrää, niin ilman selvää resurssien lisäystä syyttäjille talousrikosasioiden käsittelyyn, eivät syyteharkinta-ajat talousrikoksissa lyhene ainakaan merkittävästi keskimääräisestä 241 vuorokaudesta. Aikanaan sovitusta poiketen talousrikossyyttäjien määrää ei ole kyetty lisäämään suhteessa talousrikostutkijoihin jokaista viittä uutta tutkijaa kohden olisi tullut saada lisää yksi talousrikossyyttäjä. Tämä on johtanut myös siihen, ettei syyttäjäparien käytössä ole voitu edetä siten kuin laajojen ja pitkäkestoisten rikos asioiden käsittely olisi edellyttänyt. Organisaation muutokseen valmistautuminen ja siihen liittyvät henkilöstörakenteen ja resurssipainotusten tarkistukset, uusi palkkausjärjestelmä, tuottavuusohjelma sekä esitutkintayhteistyön ja suunniteltu prosessuaalisten mahdollisuuksien laajentaminen asioiden käsittelyssä osoittavat, että syyttäjälaitoksessa eletään voimakasta murroskautta. Tämä näkyy valitettavasti myös sairaus poissaoloina, erityisesti pitkinä sairauslomina. Vuoteen 2002 verrattuna sairauspoissaolot ovat kasvaneet 39,8 prosenttia ja vuoteen 2004 verrattuna 17,5 prosenttia. Huolestuttavinta on, että varsinkin pitkät, yli 60 päivää kestäneet sairauspoissaolot ovat lisääntyneet vuoteen 2002 ver rattuna 151 prosenttia ja edelliseen vuoteen verrattuna 77,4 prosenttia. Sairauspoissaolot (yhteensä 4759 päivää) ovat merkinneet yli 20 henkilötyövuoden poistumaa resursseista, mikä tarkoittaa noin 4 prosentin poistumaa koko henkilötyövuosikapasiteetista vuonna 2005.

12 10 SYYTTÄJÄLAITOS 10 25

13 SYYTTÄJÄLAITOS 11 Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävänä on huolehtia yleisten syyttäjien keskushallintoviranomaisena syyttäjälaitoksen toimintaedellytyksistä siten, että lain tarkoittamalla tavalla itsenäisesti ja riippumattomasti toimivalle syyttäjälle rikosoikeudellisen vastuun toteuttamiseksi kuuluvat tehtävät voidaan hoitaa oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti. SYYTTÄJÄLAITOKSEN ORGANISAATIO Hallinto VKSV Syyttäjät VKS, AVKS 16 YT-aluetta VS (12) 63 syyttäjäyksikköä + Ahvenanmaa + 2 nimismiestä KiS ApulS (n. 320) SYYTTÄJÄLAITOS LUKUINA (paikallisyksiköt ja VKSV) syyttäjälaitoksen henkilömäärä 529 syyttäjiä 331 toimisto- ym. henkilökuntaa 198 syyttäjäyksiköitä 64 syyttäjän ratkaisemia asioita VKSV:ssa ratk. syyttämättäjättämispäätöksiä (henkilöittäin) syyttäjälaitoksen menot euroa

14 SYYTTÄJÄLAITOS 12 Valtakunnansyyttäjänviraston johtoryhmä valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki (puheenjohtaja), apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski, valtionsyyttäjä Raija Toiviainen, valtionsyyttäjä Christer Lundström, valtionsyyttäjä Pekka Koponen ja valtionsyyttäjä Olavi Lippu Yhteistoiminta-alueiden päälliköt ( ) Helsinki johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka Länsi-Uudenmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Tom Ifström Itä-Uudenmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Tom Söderlund Keski-Uudenmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Timo Koskimäki Päijät-Hämeen yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Pekka Noronen Kymen yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Irma Rosenius-Sutela Varsinais-Suomen yhteistoiminta-alue (Ahvenanmaa) johtava kihlakunnansyyttäjä Ilpo Lähtinen Pirkanmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen Satakunnan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Kalle Kyhä Länsirannikon yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Peter Levlin Etelä-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Kimmo Lampinen Keski-Suomen yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Martti Porvali Etelä-Savon yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Ossi Jukarainen Pohjois-Karjalan yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Matikainen Savon yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Hannu Susitaival Oulun läänin yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Matti Välinen Lapin läänin yhteistoiminta-alue johtava kihlakunnansyyttäjä Juha Isola

15 SYYTTÄJÄLAITOS 13 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ Suomen perustuslain 104 :n mukaan syyttäjälaitosta johtaa ja ylimpänä syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä. Hänen tehtävänään on syyttäjäntoiminnan yleinen johtaminen ja kehittäminen. Tässä tehtävässään hän muun muassa nimittää kaikki paikallissyyttäjät sekä ohjaa ja valvoo syyttäjien toimintaa. Hän voi myös antaa syyttäjäntoimintaa koskevia yleisiä määräyksiä ja ohjeita. Valtakunnansyyttäjä käyttää itsenäistä ja riippumatonta syyteharkintavaltaa. Hän voi kaikkien yleisten syyttäjien esimiehenä ottaa itse ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan asian. Hän voi myös määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta hän on päättänyt (syytemääräys) taikka määrätä asian alaisensa syyttäjän syyteharkintaan (syyttäjänmääräys). Valtakunnansyyttäjä ajaa syytettä valtakunnanoikeudessa silloin, kun eduskunta on päättänyt syytteen nostamisesta tasavallan presidenttiä, valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria tai eduskunnan oikeusasiamiestä vastaan sekä edustaa syyttäjiä korkeimmassa oikeudessa. Lisäksi valtakunnansyyttäjä ratkaisee syyttäjälaitoksen kansainvälisiä suhteita koskevat asiat. Valtakunnansyyttäjän yleiset määräykset ja ohjeet Jokaisella syyttäjällä on itsenäinen syyteharkintavalta käsiteltävänään olevassa asiassa. Lain mukaan valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa syyttäjille yleisiä määräyksiä ja ohjeita, joilla pyritään muun muassa edistämään syyttäjäntoiminnan yhdenmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Ne saatetaan ennen julkistamista oikeusministeriön tietoon. Valtakunnansyyttäjä ratkaisee mm. syyttäjälaitoksen kansainvälisiä suhteita koskevat asiat. Kuvassa Matti Kuusimäki Pietarissa Itämeren maiden ylimpien syyttäjien kokouksessa kännykkäkin oli tarpeen.

16 SYYTTÄJÄLAITOS 14 Valtakunnansyyttäjä antoi kertomusvuonna kolme yleistä määräystä ja ohjetta syyttäjille: VKS:2005:1 Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinta Ohjeessa on pyritty käsittelemään tutkinnassa ilmeneviä keskeisiä ongelmakohtia. Ohjeessa on myös huomioitu voimaan tulleet esitutkintalain muutokset. Edelleen ohjeessa on pyritty korostamaan hyvän tiedonkulun tärkeyttä ja selkeyttämään tapahtumasta tehtäviä ilmoituksia. Ohje kumoaa aikaisemman vastaavan yleisen ohjeen syyttäjille. APULAIS- VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltävikseen kuuluvat asiat ja toimii valtakunnansyyttäjän sijaisena. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisestä tehtävien jaosta määrätään Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välinen tehtävien jako VKS:2005:2 Menettely sotilasoikeudenkäynti asioissa Ohjeessa annetaan kaikille syyttäjille perustietoja sotilasoikeudenkäyntiasioista sekä niitä hoitamaan määrätyille syyttäjille yksityiskohtaisempaa ohjausta muun ohella yhteistyöstä esitutkinnan toimittavien sotilasviranomaisten kanssa, syyttäjän menettelystä kurinpitovalitusasioissa sekä sotilasoikeudenkäyntiasioihin liittyvien syyttäjäpalveluiden järjestämisestä syyttäjälaitoksen yhteistoiminta-alueilla. Ohje kumoaa samasta asiasta aikaisemmin annetun määräyksen. VKS:2005:3 Määräys poliisi tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinnan johtajaksi Määräyksessä on huomattavasti tiivestetty aikaisempaa tutkintaorganisaatiota. Tutkinnanjohtajina toimii kaksikymmentä kihlakunnansyyttäjää. Tutkinnanjohtajat ja tutkijat ovat pääsääntöisesti samasta kihlakunnasta. Tutkinnanjohtajina toimivat kihlakunnansyyttäjät toimivat myös päivystäjinä. Määräys kumoaa vastaavan aikaisemman valtakunnansyyttäjän määräyksen. Valtakunnansyyttäjä ratkaisee ensisijaisesti asiat, jotka koskevat: 1) periaatteellisesti tärkeitä tai laajakantoisia kysymyksiä; 2) syyttäjille annettavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita; 3) kansainvälisiä suhteita; 4) syyttäjien nimittämistä; 5) syyttäjäntoiminnan kehittämistä, koulutusta ja tutkimusta ja 6) syyttäjien edustamista korkeimmassa oikeudessa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee asiat, jotka koskevat: 1) syyttäjälaitoksen yleistä hallintoa; 2) syyttäjäntoiminnan valvontaa; 3) paikallissyyttäjille annettavia syyttäjänmääräyksiä ja rikoslain 1 luvun nojalla annettavia syytemääräyksiä; 4) kanteluita syyttäjien ratkaisuista ja menettelystä; 5) rangaistusmääräysasioiden valvontaa ja siitä johtuvia toimenpiteitä ja 6) poliisimiehen tekemäksi epäiltyjen rikosten esitutkinnan johtamiseen liittyviä määräyksiä.

17 SYYTTÄJÄLAITOS 15 Syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta päättää valtakunnansyyttäjä. Hän määrää myös siitä, kenen on ajettava syytettä. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisen tehtävien jaon mukaisesti sananvapausrikosasiat kuuluvat apulaisvaltakunnansyyttäjän tehtäviin. Sananvapausrikoksia koskeva työnjako on lisätty Valtakunnansyyttäjänviraston uuteen työjärjestykseen, joka on annettu 15. päivänä helmikuuta 2006 ja on tämän kertomuksen liiteosassa s Sananvapausrikosasioista ks. lisää s. 48. VALTIONSYYTTÄJÄT Valtakunnansyyttäjänvirastossa toimi kertomusvuonna 12 valtionsyyttäjää, joilla on toimivalta syyttäjäntehtävissä koko maassa. Valtionsyyttäjien tulee huolehtia syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Valtionsyyttäjien tehtävänä on myös ajaa syytettä, jonka nostamisesta oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Lisäksi valtionsyyttäjät toimivat syyttäjänä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Valtionsyyttäjille voidaan delegoida valtakunnansyyttäjän ratkaisuvaltaa. Valtakunnansyyttäjänvirastosta annetun asetuksen mukaan valtionsyyttäjä voi työjärjestyksen tai valtakunnansyyttäjän erikseen antaman määräyksen nojalla ratkaista muun kuin periaatteellisesti tärkeän tai laajakantoisen asian samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä. Valtionsyyttäjä voi ratkaista muutosharkintapyyntöä koskevan asian, jos asiaa ei ole tarpeen enemmälti tutkia, koska ei ole ilmennyt tarvetta muuttaa syyttäjän päätöstä eikä asialla Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske seurassaan kansainvälisen syyttäjäyhdistyksen pääsihteeri hollantilainen Henk A. Marquart Scholtz, joka kävi tutustumassa Suomen syyttäjälaitokseen vierailemalla VKSV:ssa ja Turun syyttäjänvirastossa.

18 SYYTTÄJÄLAITOS 16 laatunsa tai laajuutensa puolesta ole tavanomaista suurempaa merkitystä. Valtionsyyttäjät osallistuvat myös paikallisen syyttäjäntoimen ohjaukseen ja kehittämistyöhön. He toimivat Valtakunnansyyttäjänviraston ja syyttäjäyksiköiden välisinä yhteyshenkilöinä, tukevat yhteistoiminta-alueen päällikköä alueen johtamisessa, seuraavat syyttäjäntoimintaa ja osallistuvat aloitteellisesti alueen kehittämistyöhön. Heidän tulee myös edistää syyttäjälaitoksen tulostavoitteiden saavuttamista ja osallistua tulosneuvotteluihin, valmistella seurantakäynnit sekä huolehtia niiden käytännöllisestä toteutuksesta. Valtionsyyttäjien alueellisista ohjaustehtävistä ks. s. 19. Yhteiskunnan kannalta merkittävimmät rikosasiat Valtionsyyttäjien on huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Rikosasia voi olla yhteiskunnan kannalta merkittävä, jos kysymyksessä on esimerkiksi (VKS:1998:1): varsinaisen järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan liittyvä törkeänlaatuinen rikos; rikos, joka on aiheuttanut poikkeuksellisen suuren henkilö-, ympäristö- tai varallisuusvahingon tai vahingon vaaran; merkittävässä asemassa olevan virkamiehen virkarikos; virkamieheen tämän virkatoimen tai virkaaseman takia kohdistunut tavanomaisesta poikkeava rikos (esim. oikeudenhoitoon kohdistunut rikos); merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevan henkilön rikos, jos asiassa on piirteitä, jotka saattavat horjuttaa luottamusta kansalaisten yhdenvertaisuuteen tai rikosoikeudellisen järjestelmän toimintaan; rikos, jolla on selvästi poliittinen tai rasistinen motiivi; teko, joka liittyy perusoikeuksiin (esim. sananvapausrikos taikka ns. kansalaistottelemattomuus); kansainvälisiä tai kansainvälis-poliittisia piirteitä omaava asia; tai sotarikos tai rikos ihmisyyttä taikka poliittisia oikeuksia vastaan. VALTAKUNNAN- SYYTTÄJÄNVIRASTO Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävänä on yleisten syyttäjien keskushallintoviranomaisena huolehtia siitä, että syyttäjille kuuluvat rikosoikeudellisen vastuun toteuttamiseen liittyvät tehtävät voidaan hoitaa asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti. Valtakunnansyyttäjänvirasto käy syyttäjälaitosta koskevat tulosneuvottelut oikeusministeriön kanssa, joka vastaa syyttäjälaitoksen voimavaroista. Syyttäjälaitoksen sisäisestä tulosohjauksesta huolehtii Valtakunnansyyttäjänvirasto. Kertomusvuoden tuloksellisuuden kuvauksesta ks. sivu 30. Valtakunnansyyttäjänvirastoa johtaa ja sen tuloksellisuudesta vastaa valtakunnansyyttäjä. Tehtävien tarkoituksenmukaista hoitamista varten virastossa on hallintoyksikkö, syyteasiainyksikkö, kehittämisyksikkö ja kansainvälinen yksikkö. Viraston henkilövahvuus oli kertomusvuonna 36 virkamiestä. Viraston henkilöluettelo on vuosikertomuksen lopussa ennen liiteosaa. Valtakunnansyyttäjänvirastossa on neuvoaantavana elimenä johtoryhmä, johon kertomusvuonna kuului puheenjohtajana valtakunnansyyttäjä ja varapuheenjohtajana apulaisvaltakunnansyyttäjä sekä muina jäseninä yksiköiden päälliköt. Syksyllä 2005 aloitti toimintansa ns. laajennettu johtoryhmä, jossa olivat edustettuina Valta-

19 SYYTTÄJÄLAITOS 17 kunnansyyttäjänviraston johtoryhmän lisäksi vuorojärjestysperiaatteella kolme yhteistoiminta-alueiden päällikköä ja valtionsyyttäjien edustaja sekä Valtakunnansyyttäjänviraston tiedottaja. Laajennettu johtoryhmä toimi esivaiheena vuoden 2006 alkupuolella vahvistetun uuden ohjausjärjestelmän ohjausryhmälle. PAIKALLINEN SYYTTÄJÄNTOIMI Paikallisena syyttäjäviranomaisena on kihlakunnansyyttäjä, jonka tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Syyttäjän tehtävänä on myös rangaistusmääräysten antaminen siten, kuin siitä erikseen säädetään. Syyttäjäyksiköt ovat kihlakunnan syyttäjänvirastoja tai kihlakunnanviraston syyttäjäosastoja. Ahvenanmaan maakunnassa on maakunnansyyttäjänvirasto. Kittilän ja Käsivarren kihlakunnissa syyttäjäntehtäviä hoitaa nimismies. Oikeusministeriö voi paikallisen syyttäjäntoimen tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi määrätä syyttäjäyksikön hoitamaan syyttäjäntehtäviä myös toisen kihlakunnan alueella. Kertomusvuoden lopussa syyttäjäyksiköitä oli yhteensä Ahvenanmaa mukaanlukien 64. Syyttäjäyksikön päällikkönä toimii ja yksikön tuloksellisuudesta vastaa johtava kihlakunnansyyttäjä. Syyttäjäyksikössä voi lisäksi olla kihlakunnansyyttäjiä, oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneita apulaissyyttäjiä ja muuta henkilökuntaa. Kertomusvuoden aikana paikallisyksiköissä toimi yhteensä 319 syyttäjää. Heistä oli 27 talousrikossyyttäjää ja seitsemän huumausainerikossyyttäjää. Avainsyyttäjäjärjestelmän piiriin kuului yli 70 syyttäjää. Apulaissyyttäjiä oli 20. Kihlakunnansyyttäjillä oli kertomusvuonna lukuisia työläitä juttuja käsiteltävinä. Yksi niistä oli ns. Soneran teleurkintajuttu, jossa yli 80 ihmisen teletunnistetietoja epäiltiin käytetyn väärin Soneran sisällä tai luovutetun laittomasti talon ulkopuolelle vuosina Kahdeksan henkilöä sai syytteen. Kuvassa Helsingin kihlakunnansyyttäjä Markku Pohjanoksa tiedotusvälineiden ympäröimänä. Oikeudenkäynti kesti koko kevään. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi mm. viidelle Soneran entiselle johtohenkilölle eri pituisia (60 pv 10 kk) ehdollisia vankeusrangaistuksia törkeästä viestintäsalaisuuden loukkaamisesta. Kuva: Lehtikuva Kuva: Lehtikuva Vuosisadan oikeudenkäynti ns. Bodom-jutun oikeudenkäynti pidettiin kertomusvuonna elo-syyskuussa Espoon käräjäoikeudessa. Johtava kihlakunnansyyttäjä Tom Ifström ja kihlakunnansyyttäjä Heli Haapalehto vaativat vuonna 1960 tapahtuneesta Bodomjärven kolmoissurmasta syytteeseen asetetun tuomitsemista kolmesta murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Kuvassa syyttäjät surmapaikan katselmuksessa. Käräjäoikeus hylkäsi lokakuussa antamallaan päätöksellä kaikki syytteet, eikä syyttäjä valittanut päätöksestä.

20 SYYTTÄJÄLAITOS 18 SYYTTÄJÄLAITOKSEN YHTEISTOIMINTA-ALUEET Oikeusministeriö voi syyttäjäntoimen tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi määrätä eri kihlakuntien syyttäjäyksiköt hoitamaan syyttäjäntehtäviä yhteistoiminnassa. Valtakunnansyyttäjä määrää yhteistoiminta-alueelle päällikön enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Hän antaa myös tarkempia määräyksiä ja ohjeita siitä, miten yhteistoiminta järjestetään. Yhteistoiminta-alueita on 16 ja yhteistoimintajärjestelyt kattavat lähes koko maan. Helsingin kihlakunnan syyttäjänvirasto, Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjänvirasto sekä Kittilän ja Käsivarren kihlakunnat ovat eräiltä osin näiden järjestelyjen ulkopuolella. Helsinki, Ahvenanmaa, Kittilä ja Käsivarsi osallistuivat kuitenkin kertomusvuoden aikana esimerkiksi alueryhmätyöskentelyyn omien lähialueidensa alueryhmissä. Alueryhmätoiminnasta (nykyisin alueellinen koulutus) ks. s. 68. Syyttäjälaitoksen yhteistoiminta-alueet olivat kertomusvuoden aikana seuraavat: 1) Länsi-Uusimaa Espoo, Lohja (ml. Vihti) ja Raasepori 2) Itä-Uusimaa Porvoo (ml. Loviisa) ja Vantaa 3) Keski-Uusimaa Forssa, Hyvinkää, Hämeenlinna, Keski-Uusimaa ja Riihimäki 4) Päijät-Häme Heinola, Lahti ja Orimattila 5) Kymi Imatra, Kotka (ml. Hamina), Kouvola ja Lappeenranta 6) Varsinais-Suomi Kaarina, Loimaa, Raisio (ml. Vakka-Suomi), Salo, Turku ja Turunmaa 7) Pirkanmaa Ikaalinen, Mänttä, Nokia (ml. Vammala), Tampere (ml. Kangasala) ja Valkeakoski 8) Satakunta Kankaanpää, Kokemäki, Pori ja Rauma 9) Länsirannikko Kokkola (ml. Kaustinen), Mustasaari (ml. Närpiö), Pietarsaari ja Vaasa 10) Etelä-Pohjanmaa Kauhajoki, Kyrönmaa, Lapua (ml. Alavus) ja Seinäjoki 11) Keski-Suomi Jyväskylä (ml. Keuruu), Jämsä ja Äänekoski (ml. Saarijärvi) 12) Etelä-Savo Mikkeli (ml. Juva), Pieksämäki ja Savonlinna 13) Pohjois-Karjala Joensuu (ml. Ilomantsi ja Kitee) ja Nurmes (ml. Lieksa) 14) Savo Kuopion seutu (ml. Koillis-Savo ja Sisä-Savo), Varkauden seutu ja Ylä-Savo 15) Oulun lääni Haapajärvi, Kajaani (ml. Kuhmo ja Suomussalmi), Kuusamo, Oulu (ml. Haukipudas, Liminka ja Pudasjärvi), Raahe ja Ylivieska 16) Lapin lääni Kemi, Koillis-Lappi, Rovaniemi (ml. Ranua- Posio), Sodankylä (ml. Inari-Utsjoki) ja Tornio (ml. Tornionlaakso)

21 SYYTTÄJÄLAITOS 19 Helsingin kihlakunnan syyttäjänvirasto, Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjänvirasto sekä Kittilän ja Käsivarren kihlakunnat ovat eräiltä osin näiden järjestelyjen ulkopuolella. VALTIONSYYTTÄJIEN ALUEELLISET OHJAUSTEHTÄVÄT Yhteistoiminta-alueet, Helsingin syyttäjänvirasto, Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänvirasto sekä Kittilän ja Käsivarren kihlakuntien syyttäjäntoimi on vuoden 2003 alusta lukien vastuutettu 11 valtionsyyttäjän kesken lähinnä syyttäjälaitoksen tulosohjauksen tarpeita ja sisäistä seurantaa varten. Tällä järjestelyllä ei ole tarkoitettu muuttaa syyttäjälaitoksen toimivaltasuhteita eikä muodostaa hallinnollista väliporrasta, vaan valtionsyyttäjät ovat toimineet valtakunnansyyttäjän apuna tämän antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Aluevastuussa olevan valtionsyyttäjän on tullut alueellaan: toimia Valtakunnansyyttäjänviraston ja syyttäjäyksiköiden välisenä yhteyshenkilönä ja edistää tiedonkulkua molempiin suuntiin, avustaa YT-alueen päällikköä alueen toimintojen käynnistämisessä ja ylläpidossa, seurata syyttäjäntoimintaa ja osallistua aloitteellisesti sen kehittämistyöhön, edistää syyttäjälaitoksen tulostavoitteiden saavuttamista, osallistua tulosneuvotteluihin ja niiden valmisteluun ja osallistua seurantakäynteihin ja niiden valmisteluun. Valtionsyyttäjien aluevastuun tehtävät ovat merkittävästi lisänneet paikallisen syyttäjäntoiminnan ohjaus- ja hallintotehtävien osuutta valtionsyyttäjien kokonaistyöpanoksessa. Yhteistoiminta-alueiden päälliköiden kokous pidettiin keväällä Helsingissä. Kuvassa johtavat kihlakunnansyyttäjät Martti Porvali (vas.) ja Peter Levlin (oik.) keskustelevat Suomen Asianajajaliiton edustajien Matti Mannerin, Kari Lautjärven (kesk.) ja Markku Ylösen kanssa uusista yhteistyömuodoista mm. alueellisesta koulutuksesta.

22 SYYTTÄJÄLAITOS 20 Valtionsyyttäjien alueellista ohjaustehtävää on selkiinnytetty osana syyttäjälaitoksen uutta ohjausjärjestelmää, jota valmisteltiin kertomusvuoden aikana ja joka tuli voimaan lukien. SYYTTÄJÄLAITOKSEN UUSI OHJAUS- JÄRJESTELMÄ Kertomusvuoden aikana aloitettiin syyttäjälaitoksen ohjausjärjestelmän uudistamistyö ja uudistettua ohjausjärjestelmää kuvaava asiakirja valmistui Valtakunnansyyttäjänvirastossa Sitä ennen valtakunnansyyttäjä vahvisti virastolle uuden työjärjestyksen. Asiakirjassa tarkastellaan syyttäjälaitoksen ohjausta koskevia säännöksiä, jotka koostuvat säädöksistä, Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksestä ja valtakunnansyyttäjän päätöksistä. Nämä säännökset yhdessä syyttäjälaitoksen kertomusvuoden aikana vahvistettujen arvojen ja valmisteilla olevan uuden palkkausjärjestelmän kanssa muodostavat kokonaisuuden, jolle syyttäjäntoiminnan ohjaus jatkossa perustuu. Valtakunnansyyttäjän päätökset syyttäjälaitoksen ohjausryhmästä, valtionsyyttäjien alueellisesta ohjauksesta, yhteistoiminta-alueiden päälliköiden kokouksesta, avainsyyttäjätoiminnasta ja syyttäjälaitoksen alueellisesta koulutuksesta tulivat voimaan Lähtökohtana ohjausjärjestelmän uudistamiselle voidaan pitää syyttäjälaitoksen rakenne- ja resurssityöryhmän välimietinnössä esitettyä organisaatiouudistusta, jonka tarkoituksena on muodostaa nykyisen yhteistoiminta-aluejaotuksen pohjalta itsenäiseen toimintaan pystyvät, voimavaroiltaan riittävän suuret syyttäjäyksiköt. Tavoitteena on syyttäjäyksikköä. Tällainen organisaatiouudistus tarkoittaa samalla merkittäviä muutoksia syyttäjälaitoksen ohjausjärjestelmään. Oikeusministeriössä on valmisteltu asiaa koskevaa hallituksen esitysluonnosta, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle alkuvuodesta Valtakunnansyyttäjänvirastossa todettiin, että syyttäjälaitoksen ohjausjärjestelmää tulee toimintaympäristössä tapahtuneista muutoksista (mm. valtioneuvoston tuottavuusohjelma, syyttäjälaitoksen arvot, uusi palkkausjärjestelmä, kansainvälistyminen ja lainsäädännön muutokset) johtuen uudistaa myös siinä tapauksessa, että organisaatiouudistus ei toteutuisi suunnitellussa muodossa. Ohjausjärjestelmän uudistamisella ei ole pyritty muuttamaan syyttäjälaitoksen säädöspohjaisia toimivaltasuhteita, eikä se näin ollen ole edellyttänyt muutoksia voimassa oleviin säädöksiin. Ohjausjärjestelmän uudistamisen tavoitteena on kehittää ammattitaitoa ja syyttäjäntoiminnan laatua, korostaa esimiestyön merkitystä paikallisen syyttäjäntoimen johtamisessa, selkiinnyttää syyttäjälaitoksen ohjausta sekä tiivistää valtakunnansyyttäjän ohjausotetta yleensäkin mutta erityisesti syyttäjäntoiminnan yhdenmukaisuuden valvonnassa. Uudistuksen avulla hyödynnetään alueilla olevaa tietotaitoa aikaisempaa enemmän, lisätään vuorovaikutusta Valtakunnansyyttäjänviraston ja alueiden välillä sekä alueiden kesken ja edistetään alueellisen tason sitoutumista tehtyihin ratkaisuihin. Ohjausjärjestelmän uudistaminen auttaa myös syyttäjälaitoksen arvopäämäärien saavuttamista. SYYTTÄJÄLAITOKSEN ARVOT Oikeudenmukaisuus, ammattitaito, työhyvinvointi Viranomaistoiminnan arvojen ja etiikan merkitys on kasvanut. Syyttäjäntoiminnan suuret muutokset ja voimakas kansainvälistyminen ovat aiheuttaneet sen, että vakiintuneet toimintatavat eivät välttämättä enää anna vastauksia kaikkiin tilantei-

23 SYYTTÄJÄLAITOS 21 siin. Muutokset edellyttävät viranomaisten ja virkamiesten käyttäytymisen jatkuvaa arviointia. Valtioneuvosto on linjannut valtionhallinnon yhteisen arvoperustan periaatepäätöksessään ja edellyttänyt, että viranomaiset rakentavat arvonsa tälle yhteiselle perustalle ja että arvokeskustelujen kautta yhteisesti määritellyt arvot myös saadaan osaksi käytäntöä. Tarve syyttäjälaitoksen sisäiseen arvokeskusteluun tuli esiin jo vuonna Silloin alkanut keskustelu johti konkreettisiin toimiin toukokuussa 2004, jolloin valtakunnansyyttäjä asetti arvotyöryhmän selvittämään syyttäjälaitoksen arvomaailmaa ja käyttäytymiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä sekä suunnittelemaan ja toteuttamaan syyttäjälaitoksen arvoprosessin. Valtionsyyttäjä Raija Toiviaisen johtamassa työryhmässä olivat mukana toimistohenkilökunnan ja syyttäjien edustajat paikallisista syyttäjävirastoista, edustajat Suomen syyttäjäyhdistys ry:stä, Nimismiesyhdistys ry:stä ja Oikeushallinnon henkilökunta OHK ry:stä, KIPO Kihlakuntien ja poliisin henkilöstöyhdistys ry:stä sekä Valtakunnansyyttäjänvirastosta. Syyttäjien kanssa käytyjen arvokeskustelujen perusteella syyttäjälaitoksen arvoiksi vahvistettiin kertomusvuoden maaliskuussa oikeudenmukaisuus, ammattitaito ja työhyvinvointi. Arvotyöryhmän työ jatkui niin, että se teki vielä valtakunnansyyttäjälle esityksen niistä toimenpiteistä, joiden avulla yhteisesti sovitut arvot saadaan sisällytetyksi osaksi päivittäistä toimintaa. Vuoden 2004 elokuun lopulla luovuttamassaan loppuraportissa työryhmä esitti valtakunnansyyttäjälle toimenpide-ehdotuksia. Niitä olivat muun muassa arvojen liittäminen osaksi esimiehen ja alaisen välillä käytäviä tulos- ja kehityskeskusteluja sekä niiden sisällyttäminen koulutukseen ja siellä erityisesti esimiesvalmennukseen. Arvot tuli- Valtakunnallinen arvokeskustelu pidettiin Siihen osallistui yhteensä 47 syyttäjää ja sihteeriä. Arvoja työstettiin ryhmätöinä.

24 SYYTTÄJÄLAITOS 22 si olla esillä myös syyttäjälaitoksen tärkeimmissä tilaisuuksissa ja syyttäjälaitosta ohjaavissa päätöksissä ja määräyksissä. Yhteistoiminta-alueen päälliköt olisivat vastuussa oman alueensa eettisten ongelmien selvittämisestä ja suunnitelmista niiden ratkaisemiseksi. Työryhmä esitti lisäksi eettisen toimikunnan perustamista. Eettinen toimikunta seuraisi arvojen toteutumista koko syyttäjälaitoksessa sekä kävisi keskustelua ja tekisi esityksiä havaitsemistaan eettisistä kysymyksistä. Kertomusvuonna arvot olivat keskeisesti esillä kahdessa Valtakunnansyyttäjänviraston järjestämässä seminaarissa, joista toinen oli talousrikossyyttäjien teemapäivä ja toinen arvoja ja oikeusperiaatteita käsittelevä monipäiväinen oikeusviranomaisille suunnattu seminaari. Apulaisvaltakunnansyyttäjä on kertomusvuonna yhdessä kanteluasiassa saattanut kihlakunnansyyttäjän tietoon käsityksensä siitä, ettei syyttäjäkollegoiden virkatointen julkinen arvostelu ollut syyttäjälaitoksen arvojen mukaista. VALTIONEUVOSTON SELONTEKO JA TUOTTAVUUSOHJELMA Valtioneuvoston selonteko Valtioneuvosto antoi kertomusvuonna eduskunnalle selonteon keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuudesta ja kehittämistarpeista (VNS 2/2005 vp). Selonteossa kihlakuntahallinnon kehittämistä linjattiin muun muassa seuraavasti: palvelujen saatavuus turvataan ja laatua parannetaan tehostamalla johtamista ja resurssien käyttöä sekä lisätään tuottavuutta hyödyntämällä tieto- ja viestintäteknologiaa sekä laajempaa yhteistoimintaa, kihlakunnanvirastojen nykyiset toimialat kehittävät organisaatiotaan tavalla, joka parhaiten turvaa toimialan palvelujen saatavuuden ja laadun. Selonteko käsiteltiin eduskunnassa maaliskuussa Tuottavuusohjelma Hallituksen keväällä 2005 tekemän kehyspäätöksen ja siihen liittyvien linjausten pohjalta oikeusministeriö laati syksyllä 2005 tuottavuusohjelman. Ohjelma tähtää siihen, että joka toinen eläköitymisen johdosta vapautuva virka jätettäisiin täyttämättä. Oikeusministeriön lähtökohta on, että ministeriön hallinnonala huolehtii valtion ydintehtävistä ja oikeusvaltion ylläpidosta. Omassa tuottavuusohjelmassaan ministeriö katsoi muun muassa, että syyttäjälaitoksen työtilanne ja tehtävät huomioon ottaen syyttäjälaitoksessa suoritettavien tehostamistoimien johdosta vapautuvat virat tulisi edelleen voida täyttää. Tuottavuuden kehittämisessä nähdään tähdellisenä vähemmän tärkeiden tehtävien karsiminen sekä hallinnonalan viranomaismenettelyjen keventäminen ja virtaviivaistaminen tarpeettomia työvaiheita vähentämällä ja sähköisiä palveluja kehittämällä. SYYTTÄJÄLAITOKSEN RAKENNE JA RESURSSIT Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen johdolla toiminut oikeusministeriön asettama syyttäjälaitoksen rakenne- ja resurssityöryhmä jätti välimietintönsä alkuvuonna 2005 ja loppumietintönsä toukokuussa 2005 (Oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2005:2 ja 2005:17). Työryhmän teh-

25 SYYTTÄJÄLAITOS 23 tävänä oli selvittää Valtakunnansyyttäjänviraston ja paikallisten syyttäjäyksiköiden toimintaan tarvittavien syyttäjien ja muun henkilökunnan määrä käyttäen apuna juttujen määrää, laatua ja käsittelyaikoja koskevia tilastotietoja sekä tehdä syyttäjäntoiminnan tehostamiseksi tarvittavia syyttäjälaitoksen rakennetta ja lainsäädäntöä koskevia muutosehdotuksia. Syyttäjälaitoksen rakennetta koskevassa välimietinnössä, joka valmistui vuonna 2004, työryhmä ehdotti ensisijaisena vaihtoehtona muodostettavaksi nykyisten yhteistoiminta-alueiden pohjalta 18 syyttäjänvirastoa. Niillä olisi lisäksi 44 paikallistoimistoa eri paikkakunnilla. Työryhmän mielestä suur ten yksiköiden malli turvaisi syyttäjäpalveluiden tasapuolisen saatavuuden koko maassa sekä mahdollistaisi paikallisten syyttäjävoimavarojen ja erityisasiantuntemuksen tehokkaan kohdentamisen. Paikallistason hallintoa keventämällä vapautettai siin myös enemmän resursseja varsinaisiin syyttäjäntehtäviin. Syyttäjäresursseja koskevassa loppumietinnössään työryhmä päätyi toteamaan, että syyttäjäntyöhön tarvittaisiin lisäesursseja noin 16 henkilön vuosittaisen työpanoksen verran. Syyttäjien työmäärä jakaantuu alueellisesti epätasaisesti. Lisäresursseja tulisikin työryhmän mukaan kohdistaa sinne, missä on määrällisesti eniten tai työläämmin ratkaistavia vaikeita juttuja. Työryhmä esitti myös keinoja syyttäjäntyön tehostamiseksi. Mietintöjen pohjalta on kertomusvuoden aikana valmisteltu organisaatiouudistusta siten, että nykyisistä syyttäjälaitoksen yhteistoiminta-alueista muodostettaisiin uusia syyttäjänvirastoja. Pienimpiä yhteistoiminta-alueita olisi tarkoitus samassa yhteydessä yhdistää. Näin maahan muodostuisi paikallista syyttäjäyksikköä, joilla olisi noin 60 palvelutoimistoa. VALTION PAIKALLIS- JA ALUEHALLINNON PALVELUTAVOITTEET Hallitusohjelman tavoitteena on lisätä julkisen hallinnon ja julkisten palvelujen saatavuutta, laatua, tuottavuutta ja tehokkuutta. Tämän tavoitteen mukaisesti sisäasiainministeriö yhdessä muiden viranomaisten kanssa valmisteli kertomusvuoden aikana paikallisten ja alueellisten palvelujen yhteisen strategian julkisten asiakaspalvelujen turvaamiseksi vuosina Strategian sisältävä valtioneuvoston periaatepäätös hyväksyttiin Hallitus edellytti eduskunnalle antamassaan selonteossa, että ministeriöt ja lääninhallitukset asettavat alaiselleen alue- ja paikallishallinnolle konkreettiset, mitattavat valtion palvelujen saatavuutta koskevat tavoitteet vuodesta 2006 lukien. Tällaisia palvelutavoitteita ovat asettaneet kertomusvuoden aikana alaiselleen valtion paikallishallinnolle muiden muassa oikeusministeriö (ulosotto), Valtakunnansyyttäjänvirasto (syyttäjälaitos), sisäasiainministeriö ja lääninhallitukset (maistraatti, pelastustoimi, poliisitoimi ja rajavartiolaitos), valtiovarainministeriö (verohallinto) sekä työhallinto. Syyttäjälaitoksen palvelutavoitteet koskevat tulosneuvotteluissa sovittujen käsittelyaikatavoitteiden lisäksi syyttäjän tavoitettavuutta ja tietojen antamiseen kuluvaa aikaa. Syyttäjän on oltava asiakkaan tavoitettavissa viivytyksettä. Myös tietojen antamisen tulee tapahtua viivytyksettä. Asiakkaan näkökulmasta palvelutavoite on viranomaisen lupaus esimerkiksi käsittelyajan enimmäispituudesta tai odotusajasta palveluun. Asiakkaat voivat seurata palvelujen järjestämistä tavoitteiden mukaisesti ja reagoida palautteellaan mahdollisiin puutteisiin. Myös tiedotus välineet voivat seurata tavoitteiden toteutumista. Tämä asettaa viranomaiselle julkisuudesta johtuvan paineen tavoitteen saavuttamiseen.

26 SYYTTÄJÄLAITOS 24 Palvelutavoite ei muodosta asiakkaalle subjektiivista oikeutta vaatia tavoitteen mukaista palvelua, eikä mahdollisiin puutteisiin ole myöskään mahdollista hakea korjausta oikeusteitse tai kantelemalla. Hallinnon näkökulmasta palvelutavoite sitoo virastoa. Palvelutavoitteet kytketään osaksi viranomaisten normaalia ohjausta ja niistä sovitaan kunkin viraston kanssa tulosneuvotteluissa. Jos asetettuja tavoitteita ei saavuteta, asia käsitellään tulosneuvotteluissa ja sovitaan korjaavista toimenpiteistä seuraavaa vuotta varten. Palvelutavoitteet tulivat voimaan lukien. Niiden toteutumista arvioidaan ministeriöiden ja alaisen hallinnon välisissä, vuosittain käytävissä tulosneuvotteluissa. Palvelutavoitteiden saavuttamisesta raportoidaan kattavasti lääninhallitusten maaliskuussa 2007 valmistuvissa, vuotta 2006 koskevissa peruspalvelujen arviointiraporteissa. Lisäksi valtion alue- ja paikallishallinnon tavoitteiden toteutumisesta kokonaisuudessaan raportoidaan hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmälle, joka myös käsittelee seuraavan vuoden tavoitteet. SYYTTÄJÄLAITOKSEN HENKILÖSTÖRAPORTTI JA TYÖTYYTYVÄISYYS- KYSELY Syyttäjälaitoksessa on laadittu vuosittainen henkilöstöraportti vuodesta 2003 alkaen. Kertomusvuonna se toteutettiin aikaista kattavammassa muodossa. Henkilöstöraporttiin on koottu tietoa henkilöstön määrästä ja rakenteesta sekä koulutuksesta ja työajan käytöstä, mm. poissaoloista ja sairastavuudesta. Huolestuttavinta sekä kertomusvuoden osalta että jo edellisten vuosien osalta on ollut sairauspoissaolojen selvä kasvu. Varsinkin pitkät poissaolot ovat jatkuvasti lisääntyneet. Yhdessä muiden resurssivajausten kanssa pitkät sairauspoissaolot ovat henkilöstöä kuormittava tekijä. Työhyvinvointiin ja henkilöstön jaksamiseen on edellä mainituista syistä panostettu jo useana vuonna. Yhtenä keinona on käytetty Aslak -kuntoutusta, joka on ammatillisesti syventävää lääketieteellistä kuntoutusta ja tarkoitettu tukemaan työelämässä selviytymistä. Syyttäjälaitoksen ensimmäiset valtakunnalliset Aslak-ryhmät aloittivat jo vuonna Kertomusvuonna järjestettiin kaksi syyttäjille tarkoitettua kurssia. Valtakunnallisia kursseja on syyttäjillä ollut kaikkiaan neljä ja toimistohenkilöstöllä kaksi. Kurssien järjestämistä jatketaan edelleen. Kertomusvuonna tehtiin syyttäjälaitoksessa ensimmäisen kerran työtyytyväisyyskysely. Siinä jokaisella työntekijällä oli mahdollisuus antaa arvionsa työyhteisön tilasta ja kehityksestä. Kyselyssä esitettiin kysymyksiä työtyytyväisyydestä, motivaatiosta, osaamisesta ja työkyvystä. Kyselyyn vastasi 276 henkilöä eli 52 % henkilöstöstä. Valtionhallinnon yhteisten kysymysten keskiarvoksi eli työtyytyväisyysindeksiksi tuli syyttäjälaitoksessa 3,28. Sitä on pidettävä melko hyvänä varsinkin, kun kysely oli ensimmäinen laatuaan. Oikeusministeriön vertailuluku oli 3,22 ja valtionhallinnon vastaava luku 3,26. Kyselyssä tyytyväisten ryhmä, 104 vastaajaa, oli suurin, erittäin tyytymättömiä oli vain 22 ja erittäin tyytyväisiä 31. Neutraaleja (ei tyytyväisiä eikä tyytymättömiä) oli kyselyssä 73. Henkilöryhmistä vähiten tyytyväisiä olivat esimiehet. Johtamisosion osalta kyselyssä oltiin eniten tyytymättömiä palautteen saamiseen työtuloksista ja ammatinhallinnasta. Johtamisen keskiarvoksi tuli 3,3. Työn sisältö ja haasteellisuus saivat hyvän keskiarvon 3,57, kuten myös kehittymisen tuki, jonka keskiarvo oli 3,34. Parhaan keskiarvon 3,77 sai työilmapiiri ja yhteistyö -osio. Tiedonkulku, työolot, -tilat ja -välineet saivat myös hyviä keskiarvoja. Huonoimmat keskiarvot saivat palkkaus (2,46), työnantajakuva (3,03) ja energisyys (3,08).