Synnyin 1981 proviisorin ja elokuvaohjaajan perheeseen. Olen pienestä pitäen harrastanut monenlaista taiteeseen liittyvää. Äiti vei minut jo alle kouluikäisenä piirtämään, maalaamaan, tekemään keramiikkaa ja grafiikkaa sekä opettelemaan monenlaisia muita kädentaitoja. Myös musiikkia olen harrastanut pienestä pitäen. Olen vastuuntuntoinen, luova perfektionisti, jolla on aina monta projektia tekeillä. PIELA AUVINEN
RAUTAKAUDEN KERAMIIKKAA SUOMESSA -lopputyö Valmistuin 2005 keramiikka-alan artesaaniksi. Mallinsin lopputyönäni kolmekymmentä Euran Luistarin rautakautisesta kalmistosta löydettyä astiaa. Pyrin tekemään astiat kooltaan, muodoltaan ja kuvioinneiltaan täysin samanlaisiksi kuin mallinsa. Poltin astiat kuitenkin keramiikkauunissa, mutta savustin pinnan, jotta ne näyttäisivät nuotiossa poltetuilta. Suoritin artesaanitutkinnon oppisopimuksena ja työskentelin keramiikkapajalla pääasiassa dreijarina.
Sain 2005 Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahastolta apurahan tehdä dokumentti Suomen rautakauden keramiikasta. Dokumentissa oli länsisuomalainen näkökulma rautakauden keramiikkaan, koska olen varttunut Satakunnassa, Eurassa. Länsi-Suomessa on rautakautista esineistöä löytynyt runsasti johtuen siitä, että vainajia ei polttohaudattu. Näin ollen vainajan mukaan laitetut esineet ovat säilyneet hyvin meidän päiviimme asti. Dokumentti jaettiin kaikkiin Satakunnan kouluihin opetusmateriaaliksi. Dokumentissa on myös englanninkielinen tekstitys. RAUTAKAUDEN KERAMIIKKAA SUOMESSA -dokumentti
Euran kunnan kulttuurisihteeri tiedusteli haluaisinko koota lopputyöstäni ja dokumentista näyttelyn. Näyttelypaikkana toimisi Euran Esihistoriallinen opastuskeskus Naurava lohikäärme, joka esittelee Suomen muinaishistoriaa. Tein rautakautisista polttomenetelmistä pienoismallit, mallinsin rautakautisia saventyöstötyökaluja, mitä oletin silloin käytetyn. Tein esittelyn erilaisista muodonantotekniikoista ja siitä mitä muuta savesta on aikoinaan tehty kuin astioita. Kaikki esittelyt käänsin myös englanniksi englanninkielen opettajan ja muutaman arkeologin avustuksella. RAUTAKAUDEN KERAMIIKKAA SUOMESSA -näyttely
Näyttelyn, työnäytösten ja historianelävöittämisen myötä olen tutustunut moniin ihmisiin ja verkostoitunut kattavasti. Tämä on tuonut mukanaan myös työtehtäviä. Olen tehnyt museoille näyttelyihin astiarekonstruktioita ja toiminut savenvalajan näkökulmasta esihistoriallisen keramiikan asiantuntijana. ASTIAREKONSTRUKTIOITA
KUVANVEISTO Veistoksia haluaisin tehdä enemmän, mutta aika ei aina riitä. Veistosten avulla irtaannun astiamaailman funktionaalisuudesta ja käyttäjälähtöisestä ajattelusta. Pyrin konkretisoimaan asioita ja tunteita millaisina ne itse näen tai koen.
Teen mielelläni uniikkeja tuotteita joko täysin käsinrakentamalla tai dreijaamalla. Uniikkeja syntyy pitkien sunnitteluprosessien myötä ja vaikka monet lähtevätkin maailmalle, osa jää sitkeästi kotiin pyörimään, koska niihin on panostanut henkisesti ja antanut osan itsestään. Uniikeista töistä on vaikea luopua. Ne ovat osa minua. UNIIKKEJA TUOTTEITA
Artesaaniopiskelujen aikana työskentelin dreijarina pajalla. Teen nykyään käyttöastiatilauksia omissa nimissäni. Tilausten koot vaihtelevat muutamasta astiasta useampiin satoihin astioihin. Olen myös suunnitellut joitakin omia sarjoja, joita teen säännöllisesti ja myyn markkinoilla. En ole riippuvainen muista tehdessäni tilauksia. Kodissani on työhuone, dreija ja uuni. Muuta ei tilauksien tekemiseen tarvita. Pyrin astioita suunnitellessa olemaan vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Itse astiat yritän suunnitella mahdollisimman funktionaalisiksi ja käyttäjälähtöisiksi. TUOTEKOKONAISUUKSIA
NASUS AD INFINITUM - NENÄ IKUISESTI Suunnittelin ja toteutin Hämeenlinnan kaupungissa kaupunki-installaation nimeltä Nasus ad Infinitum - Nenä ikuisesti vuonna 2010. Toteutuksessa auttoi silloinen opiskelutoverini Annukka Summanen. Teimme 17 erikokoista nenäveistosta ja kaupungin luvalla kiinnitimme ne eri puolille kaupunkia puihin niin, että nenien löytöpaikkojen pisteet kartalla yhdistämällä sanaksi muodostui NOSE. Saimme Yle Hämeen mukaan tempaukseemme ja nenät olivatkin puissa saman vuoden Nenäpäivään asti. Jokaisella nenällä oli nimi ja historia. Tarinat saattoi lukea Facebookin sivustolta tai Ylen sivuilta. Tempaus sai mukavasti julkisuutta ja monet kiittivät toteutuksesta, koska nenien etsiminen oli monille ollut sunnuntaipäivien kaupunkisuunnistusta.
Jotta elämä ei olisi liian helppoa, pitää ottaa sopivasti riskejä ja opetella jatkuvasti uutta. Opintoihimme kuuluu 3D-ohjelman käyttö ja sen soveltaminen erilaisiin tarkoituksiin. Pyrin alati ajattelemaan avoimesti ja tutustumaan monipuolisesti erilaisiin muodonantomenetelmiin eri laitteilla. Opinnoissamme on myös kaakelikurssi, jossa aluksi tehdään käsin kaakelimalline, jonka perusteella valetaan kipsimuotit. Muoteilla voi valaa pienen kaakelisarjan. Itse päädyin kuitenkin ajattelemaan laajemmin ja tarkemmin. Oma käsintehty kaakelini ei vakuuttanut minua ja halusinkin tehdä kaakelin, jossa kaikki on kohdallaan millimetrin tarkkuudella. Päädyin käyttämään opastetusti CNC-jyrsintä, jolla jyrsimme kaakelimallinemuotin. Tein mallinemuotin ensin Rhinoceros 3D-ohjelmalla, jonka jälkeen siirsimme mallin CNC-jyrsimen ohjelmointiohjelmaan. Pyrin tekemään kaiken itse, vaikkakin tarvitsin opettajan avustusta. Mallinemuotin teko oli mielenkiintoinen ja opettavainen projekti. KAAKELI-PROJEKTI
METAMORFOOSI Tein arkkitehtuuriprojektina keväällä 2011 Säkylän apteekille seinäteoksen nimeltä Metamorfoosi. Se kertoo Apteekkariliiton jäsenapteekkien tunnuksessa esiintyvien käärmeen ja maljan tarinan. Symbolit juontavat juurensa Hygieiasta, kreikkalaisesta jumalattaresta ja Asklepioksen tyttärestä. Hygieia on terveyden ja puhtauden jumalatar ja hänen maljansa farmasian symboli. Teoksessa Apteekkariliiton jäsenapteekkien tunnus muuttuu vähitellen Hygieiaksi. Eri värialueet on muutettu kasvien mikroskooppikuvien perusteella suunnitelluiksi kuoseiksi. Kuvioiden selitykset ovat teoksen yhteydessä. Kokosin teoksen lähes 1600:sta laserilla leikkaamastani akryylipalasta. Teos on sijoitettu suoraan asiakaspalvelutiskin takaiselle seinälle. Teoksen osien mitat: 65cmx65cm, 65cmx91cm, 65cmx117cm, 65cmx143cm
RiFoLasi on Hämeen ammattikorkeakoulun hanke, jonka tarkoituksena on sekä kartoittaa lasialan yrityksiä Riihimäen ja Forssan alueella että tutkia kierrätyslasin erilaisia käyttömahdollisuuksia. Hankkeen päärahoittaja on Euroopan aluekehitysrahasto, Hämeen liitto sekä Hämeen ammattikorkeakoulu. Olen tutkinut tiilimassaan sekoitetun lasijauheen vaikutuksia poltetun tiilen ominaisuuksiin. Yhteistyöyrityksinä tiilitutkimuksessa on ollut Lappilan tiilitehdas, Wienerberger Oy Ab:sta ja Uusioaines Oy Forssasta. TIILITUTKIMUSPROJEKTI
Suunnittelimme mielenkiintoisen tutkimusprojektin opiskelijatoverini Minna Luntan kanssa; millä sidosaineella savesta tehdystä uurnasta saadaan niin kestävä, että vaikka sitä ei poltettaisi, se säilyy rikkoutumatta hautausseremonian ajan. Ihmispopulaation lisääntyessä ja hautausmaiden ruuhkautuessa uurnahautaus yleistyy ja tarve muotoilultaan monipuoliseen, ekologiseen ja maatuvaan uurnaan lisääntyy. Suomessa muutama keraamikko tekee jo polttamattomia saviuurnia, mutta heidän menetelmänsä ovat tarkkaan tutkittuja ja näin yrityssalaisuuksia. Uurnatutkimuksen tarkoituksena on julkaista tulokset ja näin myös edistää suomalaista uurnamuotoilua. MAAKSI JÄLLEEN
GRAAFINEN SUUNNITTELU Olen tehnyt graafista suunnittelua sivuammattinani vuodesta 2008. Ala ikään kuin periytyi mieheltäni, joka siirtyi toiselle alalle ja opetti minusta jatkajansa. Olen siis graafisen suunnittelun perusteet oppinut oppisopimusopiskelun tapaisesti. Suunnittelen julisteita, esitteitä, logoja, käyntikortteja sekä kotisivuja.
HUMANISMIN JUOKSUPOIKA Tein vuonna 2013 opinnäytetyönäni Hämeen ammattikorkeakoulussa, Muotoilun koulutusohjelmassa elämänkerrallisen tutkimuksen; Humanismin juoksupoika - Arvi Auvisen elämä. Opinnäytetyön aiheena oli vuonna 2010 menehtyneen elokuvaohjaaja, näytelmäkirjailija ja toimittaja Arvi Auvisen elämä. Hän tuli tunnetuksi lukuisista lehtikirjoituksista, radio-ohjelmista sekä televisioelokuvista, joissa kuvataan pienen ja syrjäytyneen ihmisen tarinaa. Auvisen elokuvien tyyliä on verrattu italialaisen elokuvan neorealistiseen suuntaukseen 1900-luvun puolivälissä. Tunnusomaista Auvisen elokuville oli hienovarainen faktan ja fiktion yhdistäminen. Suurimman osan elokuvistaan hän teki Ylä-Savossa näyttelijöinään paikalliset asukkaat, amatöörinäyttelijät. Opinnäytetyön tuloksena käy ilmi, että suuri merkitys Auvisen tuotantoon oli hänen kotikylällään Kattilalehdolla, Iisalmessa. Jatkosodan jälkeinen uudelleenrakentaminen ja kulttuurillinen viriäminen Auvisen kotikylässä ovat olleet hedelmällinen alusta hänen kehittymiselleen eräänlaiseksi kulttuurin, inhimillisyyden ja humanismin sanansaattajaksi. 1930-luvun lopulla syntynyt Auvinen nousi 1960-luvun Turun kulttuuriradikaalista 1970-luvulla unohdetun korpikansan ääneksi. Viimeiset elokuvansa hän teki 1990-luvun alussa. Opinnäytetyö sai erinomaisen arvioinnin ja palkittiin Fredrika Wetterhoff -säätiön stipendillä. kuvalähde: Kansan Uutiset
Vapaa-aikanani teen kaikenlaista käsilläni; keramiikkaa, puutöitä, metallitöitä, remontoin omaa tai äidin taloa, soitan pianoa, harmonikkaa, leivon tai teen graafista suunnittelua. Vain taivas on rajana. Omaan paljon taitoja ja yritän ylläpitää kaikkia. Esitän myös rautakautista tai keskiaikaista savenvalajaa erilaisilla muinaismarkkinoilla. Kodissani sähläävät itseni lisäksi kaksi koiraa ja mieheni, joka harrastaa myös muinaisajan elävöittämistä. Meidät voi nähdä eri puolilla Suomea muinais- tai keskiaikamarkkinoilla. MUU TOIMINTA