RAHOITUSPALVELUJEN TYÖRYHMÄLLE LAADITTU RAPORTTI SÄHKÖISESTÄ KAUPASTA JA RAHOITUSPALVELUISTA. 1. Johdanto

RAHOITUSPALVELUJEN TYÖRYHMÄLLE LAADITTU RAPORTTI SÄHKÖISESTÄ KAUPASTA JA RAHOITUSPALVELUISTA 1. Johdanto Ecofin-neuvosto kehotti 12. helmikuuta 2001 rahoituspalvelujen työryhmää tarkastelemaan sähköistä kauppaa ja rahoituspalveluja koskevaa komission tiedonantoa. Työryhmä antoi tehtävän alatyöryhmälle, joka kokoontui kolme kertaa. Alatyöryhmän työn tarkoituksena oli arvioida EU:n sähköisen kaupan politiikkaa rahoituspalvelujen alalla komission tiedonannossa esitetyn strategian pohjalta ja selvittää, missä määrin jäsenvaltiot tukevat tätä strategiaa. Lopullisena tarkoituksena oli esittää mahdollisimman selvästi dynaaminen prosessi, jota tarvitaan vähittäisrahoituspalvelujen täysin integroituneiden sisämarkkinoiden luomiseksi, jotta markkinat voivat toimia saumattomasti rajojen yli sähköisen kaupan ympäristössä. Lyhyemmän aikavälin tavoitteena oli myös, että yleisen lähestymistavan hyväksyminen edistäisi rahoituspalvelujen etämarkkinointia koskevan direktiiviehdotuksen käsittelyä seuraavassa sisämarkkinoiden neuvostossa 30. toukokuuta 2001. 2. Selvitys Alatyöryhmä totesi, että lisätoimia tarvitaan sähköisessä kaupassa tehtyjen rahoituspalvelusopimusten käytön edistämiseksi sekä kotimaassa että koko sisämarkkinoilla. Erityisesti mainittiin, että kuluttajat eivät luota riittävästi rajatylittävien liiketapahtumien tekemiseen, koska he ovat huolissaan tietoverkossa toteutettavien liiketapahtumien turvallisuudesta, valitusmahdollisuuksista ongelmien yhteydessä eivätkä he tiedä, onko palveluntarjoaja luotettava ja vilpitön. Rahoituspalvelujen tarjoajien kannalta nykyinen lainsäädäntö soveltuu vieläkin huonosti sähköisen kaupan ympäristöön. Tämä johtuu erityisesti sisämarkkinoiden hajanaisuutta lisäävistä lainsäädännöllisistä esteistä. Sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä on pyritty vaikuttamaan lainsäädännön hajanaisuuteen noudattamalla lähestymistapaa, jossa sovellettava laki määräytyy yleensä palveluntarjoajan sijoittautumispaikan mukaan (sijoittautumispaikkaan perustuva periaate). Sekä neuvosto että parlamentti pitivät tätä lähestymistapaa parhaana ja yhtenäisimpänä tapana valvoa palveluntarjoajaa tehokkaasti ja nopeasti. Lähestymistavan katsottiin tarjoavan tehokkaimman suojan kaikille eurooppalaisille kuluttajille erityisesti siksi, että viranomaisten on vaikea valvoa ja panna täytäntöön toimia tehokkaasti, jos palveluntarjoaja ei ole heidän alueellaan. Samalla lähestymistapa kuitenkin lisää kuluttajien valinnanvaraa ja alentaa kustannuksia ks. liite III. Vaihtoehtoinen lähestymistapa olisi voinut tarkoittaa, että palveluntarjoajat joutuvat noudattamaan 15 maan erilaista lainsäädäntöä. Se olisi merkinnyt suurempia kustannuksia ja torjunut tehokkaasti rajatylittävää kaupankäyntiä. EU-maissa sijaitsevien yritysten kilpailukyky olisi epäilemättä kärsinyt tästä. Sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä ennakoidaan sääntöjen kuitenkin lähentyvän entisestään ja johtavan pitkälle yhdenmukaistettuihin toimiin, joiden tarkoituksena on 1

suojata eurooppalaisia kuluttajia. Näin luodaan turvallinen lainsäädäntö, joka toimii kuluttajien etujen mukaisesti. Tämä hyvin pitkälle menevä harmonisointi, joka auttaa kuluttajaa huomattavasti vertailemaan rajatylittäviä tarjouksia, on keskeinen tekijä kuluttajan luottamuksen vahvistamisessa edellytys onnistuneiden, täysin yhdentyneiden sisämarkkinoiden luomiseksi rahoituspalvelujen vähittäismarkkinoilla. Useita asioita on vielä käsiteltävä. Niistä voidaan mainita erityisesti seuraavat: - Tiettyjä rahoituspalveluja (esim. vakuutus, yhteissijoitusyrityksiä koskeva mainonta) koskevien voimassa olevien poikkeusten käsittely. - Online-palveluntarjontaa koskee erilainen lainsäädäntö kuin muita kaupankäyntitapoja. - On kiireellisesti todettava alueet, joilla tarvitaan edelleen lähentymistä, jotta sisämarkkinat toimisivat kuluttajien edun mukaisesti. - Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 3 artiklan 4 kohtaan sisältyvän poikkeuksen soveltaminen käytännössä. Suurin osa 1 alatyöryhmän jäsenistä katsoi, että paras tapa edetä asiassa olisi lähteä siitä lainsäädännöllisestä perustasta, jota on kehitetty sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä ja jota tuetaan kuluttajien ja piensijoittajien suojan sääntöjä lähentävällä ohjelmalla. Alatyöryhmän jäsenet olivat myös sitä mieltä, että jotta tällainen toimintalinja onnistuisi, sitä olisi kehitettävä asteittain mahdollisimman nopeasti samalla turvaten kuluttajien ja piensijoittajien suojan tarpeet. Lähestymistavan on oltava dynaaminen, jotta se tarjoaa oikeanlaiset kannustimet varsinaiseen päämäärään pääsemiseksi eli täysin yhdentyneiden vähittäisrahoituspalvelujen markkinoiden luomiseksi. Alatyöryhmän jäsenet olivat myös sitä mieltä, että tuloksena saavutetun politiikan on oltava tasapainoista ja kattavaa, jotta sillä voidaan varmistaa, että molempien markkinapuolten huolet huomioidaan. 3. Tavoitteet (ks. kuvio Vähittäisrahoituspalvelujen sisämarkkinat" liitteessä I) Alatyöryhmässä pohdittiin, tarvitaanko sähköistä kauppaa koskevassa direktiivissä kehitetyn lähestymistavan perusteella lisämuutoksia, jotta EU voisi hyödyntää sähköisen kaupan edut. Vähittäisrahoituspalvelujen alalla hyväksyttiin seuraavat neljä tavoitetta yleistavoitteiksi, jotka on saavutettava, jotta vähittäisrahoituspalvelujen sisämarkkinat voidaan luoda vuoteen 2005 mennessä: - laajennetaan kuluttajien ja piensijoittajien mahdollisuuksia käyttää rahoituspalveluja koko EU:ssa ja samalla huolehditaan kuluttajien ja piensijoittajien tehokkaasta suojasta - vahvistetaan eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä maailmanlaajuisesti - huolehditaan rahoitusmarkkinoiden vakaudesta - lisätään kaupankäyntitapojen (verkkokauppa ja perinteinen kaupankäynti) yhtenäisyyttä yhtäläisten toimintaedellytysten saavuttamiseksi. 1 Ranska, Kreikka, Portugali ja Espanja pitävät parempana, että kuluttajansuojasäännökset harmonisoidaan hyvin pitkälle ennen kuin sijoittautumispaikkaan perustuva lähestymistapa pannaan täytäntöön. 2

4. Strateginen vastaus Alatyöryhmä suhtautui myönteisesti ehdotettuun kolmen pilarin lähestymistapaan, joka perustuu dynaamiseen ja kehittyvään prosessiin. Komission tiedonannossaan ehdottama ohjeistus yhdessä lisäharmonisoinnin kanssa mahdollistaa sujuvan siirtymisen sijoittautumispaikkaan perustuvaan periaatteeseen. Alatyöryhmä tarkasteli myös kunkin pilarin nojalla esitettyjä aloitteita nk. kartoituksessa (liite II) ja katsoi, että kaikkia pilareita on pidettävä toisiaan keskinäisesti vahvistavina ja näin ollen yhtä tärkeinä. a) I pilari (lainsäädännölliset puitteet) Alatyöryhmän jäsenten pyynnöstä komissio selvensi sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin ja toimialakohtaisen rahoituspalveluja koskevan lainsäädännön välisiä yhteyksiä varsinkin ehdotetun rahoituspalvelujen etämarkkinointia koskevan direktiivin ja sijoituspalveludirektiivin osalta. Myös sovellettavaa lakia koskevaa tilannetta selvennettiin käytännön esimerkeillä, jotka koskevat sekä sopimusta edeltäviä sääntöjä että sopimussääntöjä (liite III). - Ohjeistusta 3 artiklan 4 kohdan soveltamiseen vähittäisrahoituspalvelujen alalla: Komissio selvensi ohjeistuksen laatimisessa noudatettavaa metodologiaa (liite III). Komissio katsoo, että ohjeistus on keskeinen osa kokonaisstrategiaa. Ohjeistuksen tarkoituksena on varmistaa, että siirtyminen sijoituspaikkaan perustuvaan yleiseen lähestymistapaan tapahtuu vakaasti ja siinä huomioidaan kattavasti kuluttajien ja sijoittajien suojan tarve. Alatyöryhmän jäsenet toteavat, että ohjeistus, jota tarkistetaan säännöllisesti lisälähentymisen ja kuluttajien luottamusta vahvistavien toimien huomioon ottamiseksi, on hyödyllistä ja tarpeellista siirtymävaiheen aikana ja auttaa jäsenvaltioita sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 2 3 artiklan 4 6 kohdan soveltamisessa. Alatyöryhmässä keskusteltiin siitä, kuinka voidaan parhaiten saavuttaa sellainen tasapaino, jossa jäsenvaltiot voivat jatkaa kotimaisten sääntöjen soveltamista riittävän joustavasti, kunnes kansalliset säännöt ovat lähentyneet toisiaan riittävästi, ja toisaalta välttää sellainen tilanne, että ohjeistuksesta muodostuisikin käytännössä uusi poikkeus sähköisestä kaupankäynnistä annettuun direktiiviin. Rahoituspalvelujen työryhmää pyydetään esitettyjen näkökohtien valossa vahvistamaan ohjeistuksen hyödyllisyys ja tarpeellisuus ottaen huomioon, että sähköisestä kaupankäynnistä annettu direktiivi tulee joka tapauksessa voimaan 17. tammikuuta 2002 ja että komissio on tehnyt selväksi useimpien jäsenvaltioiden tuella, että se ei ehdota uutta poikkeusta direktiiviin ja että ohjeistus ei tule käytännössä tarkoittamaan poikkeusta. 2 Ranska, Kreikka, Portugali ja Espanja pitivät sellaista lähestymistapaa parempana, jossa etämarkkinointidirektiivin artiklan nojalla otetaan käyttöön siirtymäkausi ennen sijoittautumispaikkaan perustuvan periaatteen täytäntöönpanoa. 3

- Lisälähentymisen painopistealueet Alatyöryhmä pääsi yleisesti yhteisymmärrykseen komission laatimista painopistealueista, joiden avulla kansalliset kuluttajan- ja sijoittajansuojasäännökset saadaan lähennettyä hyvin pitkälle. Kartoituksessa (liite II) esitettyjä painopistealueita on vielä tarkennettava. Suuri osa valtuuskunnista korosti etämarkkinointidirektiivin hyväksymisen kiireellisyyttä. Eräät jäsenvaltiot painottivat tarvetta käsitellä yhdenmukaistamattomia sijoitusrahastoja koskevaa kysymystä ja lähentää edelleen sijoituspalveluja koskevia käytännesääntöjä. Rahoituspalvelujen työryhmää kehotetaan vahvistamaan tämä yleinen lähestymistapa. - Rahoituspalvelujen sopimusjärjestelyiden tarkistaminen Alatyöryhmä katsoi, että sopimusjärjestelyjä on tarkistettava. Ne kattavat erityisesti kuluttajansuojasäännökset ja koskevat niitä rahoituspalveluja, joita todennäköisimmin kaupataan rajojen yli. Tarkistuksen ensimmäisessä vaiheessa laaditaan luettelo voimassa olevista säännöksistä ja lopullisena tavoitteena on löytää perusta, jonka pohjalta vähittäisrahoituspalveluja voidaan tarjota vapaasti koko EU:ssa siten, että oikeusvarmuus säilyy. Rahoituspalvelujen työryhmää kehotetaan vahvistamaan, että jäsenvaltiot osallistuvat tämän luettelon laatimiseen. b) II pilari (kuluttajien luottamusta vahvistavat toimet) Yleisesti ottaen pidettiin tärkeänä ottaa käyttöön kuluttajien luottamusta vahvistavia toimia, joilla täydennetään sääntelyaloitteita. Jos kuluttajat eivät tunne riittävästi luottamusta Internetissä tarjottaviin rahoituspalveluihin, niitä ei käytetä. Koska kuluttajilla on oltava mahdollisuus saada oikeutta jäsenvaltion oikeusjärjestelmässä, tuettiin pyrkimyksiä rakentaa verkko (FIN-NET), jonka kautta kuluttajat voivat ratkaista riitoja toisessa jäsenvaltiossa tarvitsematta ryhtyä usein kalliisiin ja pitkällisiin tuomioistuinmenettelyihin. Aloitteet, joilla parannetaan yksityisasiakkaiden maksujen tilannetta erityisesti oikeusvarmuuden ja teknisen varmuuden osalta, ovat myös tärkeitä sähköisen kaupan kehittämiseksi. Petosten torjuntasuunnitelmassa (ks. liite II) esitetään eräitä torjuntatoimia, joilla vaikutetaan esimerkiksi tietosuojaan ja siihen, kuinka voitaisiin nopeasti ottaa käyttöön paras, taloudellisesti mahdollinen turvataso (koodaus, siruun perustuvat maksukortit jne.). Sähköisiä maksuvälineitä koskevan suosituksen 97/489 täytäntöönpanosta saaduista kokemuksista on varmasti hyötyä oikeusvarmuuden osalta. Lisäksi alatyöryhmä katsoi, että kuluttajat tarvitsevat lisää apua voidakseen tehdä rationaalisia valintoja online-rahoituspalvelujen valinnassa, varsinkin silloin, kun palveluja ostetaan toisesta maasta (esimerkiksi kuluttajia olisi valistettava siitä, että Internetissä tehtyyn rahoituspalvelusopimukseen saatetaan soveltaa toisen jäsenvaltion lakia). Kuluttajavalistus ja kuluttajien tietoisuutta lisäävät aloitteet ovat tärkeitä tältä kannalta. 4

Kuluttajat tarvitsevat tietoa voidakseen tehdä valintoja. Kuluttajien luottamusta on kohennettava oikaisumenettelyllä, jota voidaan käyttää virhetilanteessa. Säädöspuitteista ja oikaisumenettelyistä ei kuitenkaan ole vastaavaa hyötyä, jos kuluttajat eivät ole tietoisia niistä tai eivät luota niihin. Niinpä I pilarin ja II pilarin toimet eivät ole vaihtoehtoisia vaan toisiaan täydentäviä. Rahoituspalvelujen työryhmää kehotetaan yhtymään näkemykseen, että II pilaria olisi laajennettava kattamaan kuluttajien tietoisuutta lisäävät toimet. c) III pilari (rahoitusvakaus) Erityisen tärkeänä pidetään yhtenäistä, rajatylittävien rahoituspalvelujen valvontaa koskevaa lähestymistapaa, koska uusi teknologia voi synnyttää uudenlaisia riskejä ja sähköinen kauppa voi aiheuttaa muutoksia riskiprofiileihin. Voimassa oleva toiminnan vakauden valvontaa koskeva vastuunjako ja toimivallan jako eivät muutu. Erityistä huomiota on kiinnitettävä toiminnan vakauden valvontaan tarjottaessa onlinerahoituspalveluja sivukonttoreiden kautta. Komissio tarkensi, että sivukonttorin tarjotessa sähköisen kaupan palveluja toiseen jäsenvaltioon, se valtio, johon sivukonttori on sijoittautunut, on sivukonttorin tarjoamien palvelujen alkuperämaa ja siten se jäsenvaltio, jonka sääntöjä sivukonttori noudattaa (sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 3 artiklan 1 kohta). Sähköisestä kaupankäynnistä annettu direktiivi ei kuitenkaan vaikuta vastuun siirtoihin (luvat, toiminnan vakauden valvonta) sivukonttorin "kotimaahan" eli siihen valtioon, jossa yritys on saanut toimilupansa. Uuteen sähköisen kaupan ympäristöön liittyy epäilemättä valvontaviranomaisten välisen yhteistyön lisääntyminen, ja alatyöryhmän mukaan olisi määriteltävä sopiva monialainen foorumi, jolla siihen liittyviä kysymyksiä voitaisiin käsitellä, pitäen mielessä, että työ on koordinoitava tiiviisti muilla foorumeilla käynnissä olevan työn kanssa. Rahoituspalvelujen työryhmää kehotetaan yhtymään tähän lähestymistapaan. 5. Päätelmät Alatyöryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti tarkastellut kysymyksiä, jotka ovat nousseet esiin sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin säännösten soveltamisen yhteydessä. Eräitä kysymyksiä, erityisesti niitä, jotka koskevat sovellettavaa lakia ja sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin ja rahoituspalveludirektiivin välisiä yhteyksiä, on selvennetty ja kysymyksistä on yleisesti ottaen päästy yksimielisyyteen. Rahoituspalvelujen työryhmää kehotetaan hyväksymään nk. kartoitus eurooppalaisten vähittäisrahoituspalvelujen markkinoiden täysimittaiseksi yhdentämiseksi, ohjeessa esitetyt toimenpiteet ja viitteellinen aikataulu ja ilmaisemaan poliittisen tukensa tälle yleisstrategialle. 5

Lisäksi rahoituspalvelujen työryhmää kehotetaan vahvistamaan, että se on yhtä mieltä seuraavista seikoista (edellä esitetyn mukaisesti): - Onko ohjeistus hyödyllistä ja tarpeellista, ja jos on, vahvistettava, että jäsenvaltiot sitoutuvat työskentelemään läheisessä yhteistyössä komission kanssa, jotta se saadaan toimivaksi mahdollisimman nopeasti. - On kiireellisesti määriteltävä lisäalueet, joilla tarvitaan lähentymistä, jotta sisämarkkinat toimivat kuluttajan etujen mukaisesti. - Jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä laatiessaan luettelon sopimuslakiin liittyvistä rahoituspalveluja koskevista säännöksistä. - II pilaria, joka kuuluu olennaisella tavalla oikeudellisiin puitteisiin, olisi laajennettava niin, että se kattaa kuluttajien tietoisuutta lisäävät toimenpiteet. - Rahoituspalveluihin liittyviä toiminnan vakauden valvontaa koskevia kysymyksiä on tarkasteltava monialaiselta kannalta sähköisen kaupankäynnin osalta, mikä edellyttää valvontaviranomaisten välisen yhteistyön tiivistämistä. Näkemyksiin on kuitenkin ilmaantunut perustavanlaatuinen ero: - Useimmat valtuuskunnat katsovat, että sijoittautumispaikkaan perustuvan lähestymistavan täysipainoinen soveltaminen tammikuusta 2002 on oikea tapa, mutta että sitä olisi nopeasti täydennettävä kuluttajan- ja piensijoittajansuojasääntöjen lisälähentymisohjelmalla ja kuluttajien luottamusta vahvistavilla toimilla. - Toiset valtuuskunnat 3 katsovat, että siirtyminen täysin sijoittautumispaikkaan perustuvaan lähestymistapaan edellyttää pitkälle yhdenmukaistettua kuluttajansuojaa. Niiden mukaan etämarkkinointia koskevaan direktiiviehdotukseen olisi lisättävä erityinen sovellettavaa lakia koskeva lauseke, kunnes lisälähentyminen on toteutunut siellä missä sitä pidetään tarpeellisena. Alatyöryhmä toteaa, että yleisesti ottaen vallitsee yksimielisyys siitä, että etämarkkinointia koskeva direktiiviehdotus on hyväksyttävä kiireellisesti. Rahoituspalvelujen työryhmää kehotetaan vahvistamaan, että nyt voidaan edetä sen hyväksymisessä. Liite I Liite II Liite III Kuvio Vähittäisrahoituspalvelujen sisämarkkinat Kartoitus eurooppalaisten vähittäisrahoituspalvelujen markkinoiden täysimittaiseksi yhdentämiseksi Selvennyksiä 3 Ranska, Espanja, Portugali, Kreikka. 6

Liite II Kartoitus eurooppalaisten vähittäisrahoituspalvelujen markkinoiden täysimittaiseksi yhdentämiseksi I pilari Toimenpide Tavoite Aikataulu Oikeudelliset puitteet Ohjeistus 3 artiklan 4 kohdan soveltamiseen vähittäisrahoituspalveluihin Antaa ohjeistusta jäsenvaltioille ja rahoituspalvelujen tarjoajille niiden toimien kohtuullisuudesta, joihin voidaan ryhtyä toisesta jäsenvaltiosta käsin tarjottuja sähköisiä rahoituspalveluja kohtaan. Ohjeistus lisää läpinäkyvyyttä sähköistä kauppaa koskevan direktiivin soveltamisessa ja antaa palveluntarjoajille ja jäsenvaltioille enemmän varmuutta voimassa olevien oikeuspuitteiden toiminnasta. 2001; vuoden 2003 tarkistuksessa otetaan huomioon yhdenmukaistamisen edistyminen. Kansallisten kuluttajan- ja piensijoittajansuojasääntöje n lähentämisohjelma Todetaan, missä tarvitaan kansallisten sääntöjen lisälähentymistä tukemaan sijoituspaikkaan perustuvaa periaatetta. Tuloksena pitäisi olla luettelo toimista, joissa toivotaan kansallisten sääntöjen lisälähentymistä, jotta sisämarkkinat toimisivat optimaalisesti kuluttajan etujen mukaisesti. Kussakin tapauksessa olisi määriteltävä sopivin väline lähentymisen saavuttamiseksi ottaen huomioon yhteissääntelyja itsesääntelymahdollisuudet. Toimien pitäisi sisältää seuraavat: Määräajat vaihtelevat aloitteen mukaan (ks. alla) 7

Asuntolainoja koskevat käytännesäännöt Yksinkertaistettu esite (yhteissijoitusyritykset) Etämarkkinointidirektiivi Sijoituspalvelujen liiketoiminnan käytännesäännöt Sijoituspalveludirektiivin tarkistaminen Yhdenmukaistamattomat rahastot Kulutusluottodirektiivi Tarjousesitedirektiivi => Saavutettu: sääntö annettiin 5.3.2001, tarkistus vuonna 2003 => Saavutettu: poliittinen sopimus, hyväksytään vuoden 2001 lopussa, tulee voimaan vuonna 2003 => Poliittinen sopimus: kesäkuu 2001, hyväksytään ennen vuoden 2001 loppua, täytäntöönpano vuonna 2003 => FESCO saanee työnsä päätökseen vuoden 2001 lopussa => Komission ehdotus hyväksytään vuoden 2001 lopussa, neuvoston ja Euroopan parlamentin hyväksyminen vuoden 2003 lopussa => Analyysi, jonka jälkeen keskusteluja jäsenvaltioiden kanssa => Komission ehdotusluonnos hyväksytään heinäkuussa 2001, pannaan täytäntöön vuonna 2003 => Komission ehdotusluonnos hyväksytään vuoden 2001 lopussa, pannaan täytäntöön vuonna 2003 8

Vähittäisrahoituspalvelusopimusten kansallisten sääntöjen tarkistus Vakuutus Laaditaan tuotekohtainen luettelo kansallisista kuluttajia ja piensijoittajia suojaavista sopimusehdoista. Luettelo analysoidaan ja sen perusteella annetaan ehdotuksia, joilla voidaan saavuttaa tavoite, että rahoituspalveluja voidaan tarjota vapaasti koko EU:ssa siten, että oikeusvarmuus säilyy. => Etenemistavasta keskusteltava ja sovittava jäsenvaltioiden kanssa vuosina 2001 2003 (joko direktiivien muuttaminen tai yhteissääntelyyn perustuva lähestymistapa) Tutkimus käynnistetään syksyyn 2001 mennessä. 9

II pilari Toimenpide Tavoite Aikataulu Kuluttajien luottamus Vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely: FIN-NET Kuluttajien tietoisuuden vahvistaminen Yhtenäinen maksualue Maksut tekninen turva Laajennetaan FIN-NETin kattavuutta alueiden ja toimialojen osalta. Tiedotetaan FIN-NETistä kuluttajille. Kannustetaan kansallisia viranomaisia ja alaa lisäämään kuluttajavalistusta ja tiedotusta ja siten mahdollistamaan, että kuluttajat voivat tehdä rationaalisia valintoja tehdessään online-rahoituspalvelusopimuksia ja erityisesti rajatylittäviä sopimuksia. Perustetaan rajaton EU:n maksualue. Euroalueen rajatylittävien maksujen hinnat mukautetaan kotimaisten hintojen tasolle. Rajojen yli suoritettavista tilisiirroista annetun direktiivin tarkistus Muihin maksuvälineisiin kuin käteiseen rahaan liittyvät petokset ja väärennökset - toimintasuunnitelman täytäntöönpano eeurope-älykorttialoite FIN-NETistä tiedotetaan lehdistössä 1. helmikuuta 2001 Kaksi miljoonaa esitettä jaetaan kuluttajille syksyllä 2001. Itsesääntelyä ja julkisen viranomaisen toimia koskevat aloitteet vuosien 2001 2002 aikana. Euromaksukonferenssi: syyskuu 2001 Edistystä markkinoilla seurataan jatkuvasti. Raportti neuvostolle ja parlamentille syksyllä 2001. Ehkäisevien toimien täytäntöönpano vuosina 2001 2003. Raportti täytäntöönpanosta vuoden 2003 lopussa. eeuropeälykorttitoimintasuunnitelma vuoden 2001 lopussa. 10

II pilari Toimenpide Tavoite Aikataulu Maksut oikeusturva Määritellään oikeudelliset puitteet, joita tarvitaan yhtenäisen maksunpalautusjärjestelmän tukemiseksi. Toukokuussa 2001 julkaistaan tutkimus sähköisiä maksuvälineitä koskevasta suosituksesta ja esitetään siitä arviot. Säädösehdotusta tarkastellaan vuoden 2001 aikana. 11

III pilari Toimenpide Tavoite Aikataulu Rahoitusvakaus Valvontayhteistyö Toiminnan vakautta koskevat kysymykset Raportti siitä, mitä muutoksia on mahdollisesti odotettavissa tulevissa yhteistyöjärjestelyissä, erityisesti rahoituspalvelujen online-tarjonnan osalta. Raportti mahdollisuuksista täyttää rahanpesua koskevat velvoitteet verkossa ja rajojen yli. Raportti uusista riskeistä ja uusiin sähköisen kaupan liiketoimintamalleihin liittyvien riskien jakautuman tai laajuuden muutoksista. 2001/2002: keskusteluja jäsenvaltioiden kanssa siitä, mitkä aloitteet ovat mahdollisesti tarpeellisia. 2002: keskusteluja jäsenvaltioiden kanssa siitä, mitkä aloitteet ovat mahdollisesti tarpeellisia. Työtä jatketaan rahanpesun yhteyskomiteassa ja rahanpesun torjunnan toimintaryhmässä. 12

LIITE III: SELVENNYKSIÄ I. Sisämarkkinalähestymistapa: paras vastaus sähköisen kaupan haasteeseen Sähköisestä kaupankäynnistä annetulla direktiivillä pyritään takaamaan vapaus tarjota tietoyhteiskunnan palveluja siten kuin perustamissopimuksen 49 artiklassa on määrätty. Siinä määrätään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet palveluntarjoajat noudattavat niiden alueella sovellettavia kansallisia vaatimuksia, jotka kuuluvat direktiivin yhteensovitettuun alaan. Jäsenvaltioilla on siten laillinen velvoite valvoa palveluntarjoajia, ei ainoastaan kotimaisten asiakkaiden hyväksi vaan myös varmistaakseen muista jäsenvaltioista olevien asiakkaiden suojan. Direktiivissä määritelty yhteensovitettu alue koskee vaatimuksia, joita palveluntarjoajan on noudatettava ryhtyessään tietoyhteiskuntapalvelutoimintaan (pätevyysvaatimukset, luvat jne.) tai harjoittaessaan tietoyhteiskunnan palveluja (palvelun laatu tai sisältö, mainonta, sopimukset, palveluntarjoajan vastuu). Se ei kata sellaisiin palveluihin sovellettavia vaatimuksia, joita ei tarjota sähköisesti. Jäsenvaltiot eivät puolestaan voi rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta eli ne eivät voi toteuttaa haittaavia toimenpiteitä tai muuten tehdä muista jäsenvaltioista tarjottavien tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamista vähemmän houkutteleviksi omalla alueellaan, ellei tällaista toimenpidettä kata jokin direktiivissä säädetty poikkeus, kuten jäljempänä esitetään. Toimenpiteiden on luonnollisesti oltava perustamissopimuksen mukaisia. Sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä säädettyjen erityisvaatimusten lisäksi sovellettaisiin edelleen erityisvaatimuksia, jotka on määrätty yhteisön tasolla. Niitä sisältyy esimerkiksi ehdotettuun etämarkkinointidirektiiviin. Kuten sen 1 artiklan 3 kohdassa on selvästi todettu, sähköisestä kaupankäynnistä annetulla direktiivillä täydennetään toimialakohtaisia direktiivejä eikä se vaikuta sen suojan tasoon, joka niillä tai niiden täytäntöönpanossa käytetyllä kansallisella lainsäädännöllä on annettu, sikäli kuin se ei rajoita vapautta tarjota tietoyhteiskunnan palveluja. Lähestymistapa perustuu sen hyväksymiseen, että sähköisestä kaupasta on tullut todellisuutta, ja sen tavoitteena on varmistaa, että: Eurooppa korjaa hyödyn sähköisestä kaupankäynnistä: sähköisellä kaupankäynnillä odotetaan olevan huomattavia etuja talouskasvun, innovaatioiden ja työpaikkojen luomisen kannalta. Näiden etujen valjastaminen onkin keskeisen tärkeä haaste Euroopan unionille, kuten valtion- ja hallitusten päämiehet ovat korostaneet useissa huippukokouksissa. Euroopanlaajuiset markkinat syntyvät: Internet-sivustolla saatavilla olevat palvelut ovat automaattisesti ja samanaikaisesti kaikkien kuluttajien saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa. Jos palveluntarjoajan olisi tämän vuoksi noudatettava 15 jäsenvaltion sääntöjä ja määräyksiä samanaikaisesti, siitä syntyisi kohtuuttoman raskas ja perusteeton taakka. Palveluntarjoajat saattaisivat joutua suunnittelemaan erilaisia palveluja voidakseen noudattaa erilaisia jäsenvaltiokohtaisia vaatimuksia, eivätkä tarjoajat voisi näin ollen hyötyä mittakaavaeduista eivätkä tarjota kilpailukykyisiä palveluja. Sähköisen kaupankäynnin rajattomuus edellyttää täysin toimivia sisämarkkinoita.

Kuluttajan valinnanvara paranee: jos palveluntarjoajien täytyisi noudattaa 15 eri jäsenvaltion sääntöjä ja määräyksiä, se tarkoittaisi, että palveluntarjoajat eivät olisi kiinnostuneita tarjoamaan online -kaupankäyntiä, he ehkä kieltäisivät pääsyn sivustolle toisista jäsenvaltioista olevilta asiakkailta tai kieltäytyisivät tekemästä heidän kanssaan sopimuksia, mikä vähentäisi kuluttajien valinnanvaraa. Euroopan rahoituspalvelualan kilpailukyky on varmistettu: jos kuluttajilta kiellettäisiin pääsy eurooppalaisille sivustoille, laajempaa palveluvalikoimaa ja kilpailukykyisempiä verkkotarjouksia haluavat kuluttajat saattaisivat kääntyä EU:n ulkopuolella olevien palveluntarjoajien puoleen. Tämä heikentäisi EU:n rahoituspalvelualan kilpailukykyä. Valvonta on tehokasta ja vaikuttavaa: uudessa online-ympäristössä, jossa palveluja voidaan tarjota useassa maassa ilman, että palveluntarjoaja olisi fyysisesti läsnä tai harjoittaisi toimintaa kyseisen maan alueella, valvonta on tehokkainta ja nopeinta siinä jäsenvaltiossa, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut. Muiden jäsenvaltioiden, joissa palvelua voi käyttää, on usein vaikea panna tehokkaasti täytäntöön toimia sellaisen palveluntarjoajan osalta, joka ei ole sijoittautunut kyseisen viranomaisen alueelle. Niiden on turvauduttava sen jäsenvaltion viranomaisten toteuttamiin toimiin, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut. II Ohjeistus: Tavoite ja metodologia 1) Tavoite Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 3 artiklan 4 6 kohdassa sallitaan jäsenvaltioiden toteuttavan tapauskohtaisesti (eli tietystä jäsenvaltiosta tarjottavan tietyn palvelun osalta) toimenpiteitä (esim. seuraamuksia tai kieltomääräyksiä), jotka rajoittavat toisesta jäsenvaltiosta käsin tarjottavia sähköisen kaupan palveluja ko. valtion alueella. Tähän mahdollisuuteen voidaan turvautua tiettyjen tiukasti sisältöä ja muotoa koskevien ehtojen nojalla: Sisällön kannalta: Toimia on toteutettava tiettyjen erityistavoitteiden saavuttamiseksi eli yleisen edun puolustamiseksi, kansanterveyden, yleisen turvallisuuden ja kuluttajien (sijoittajat mukaan luettuina) suojaamiseksi. Toimia on toteutettava tiettyä tietoyhteiskunnan palvelua vastaan, joka vaarantaa nämä tavoitteet, tai merkitsee vakavaa riskiä, että nämä tavoitteet saattavat vaarantua. Toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa tavoitteisiin. Todistamisen taakka toimenpiteen tarpeellisuudesta on kohdemaalla. 14

Menettelyn kannalta: Sitä maata, joka on palvelun alkuperämaa, on ensin pyydettävä toimimaan, ja se ei ole ryhtynyt lainkaan toimiin tai se on ryhtynyt riittämättömiin toimiin. Komissiolle ja palvelun alkuperämaalle on täytynyt ilmoittaa siitä etukäteen (paitsi kiireellisissä tapauksissa). Ennen kuin kansalliset säännöt ovat lähentyneet entisestään ja on toteutettu toimia, joilla lisätään kuluttajien tietoisuutta kansallisten lainsäädäntöjen ja suojatasojen eroista, voi olla perusteltua ja kohtuullista tietyissä olosuhteissa, että jäsenvaltiot edellyttävät muista jäsenvaltioista olevien palveluntarjoajien noudattavan tiettyjä kansallisia sääntöjä ja ryhtyvän toimenpiteisiin näiden vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi, jos niitä rikotaan. Jäsenvaltioiden, palveluntarjoajien ja kuluttajien oikeusvarmuuden parantamiseksi komissio katsoo, että on hyödyllistä antaa ennakko-ohjeistusta säännöistä, joiden noudattamista jäsenvaltiot saattavat edellyttää online-rahoituspalvelujen tarjoajilta, ja sellaisten mahdollisten toimien kohtuullisuudesta, joita toteutetaan sen varmistamiseksi, että näitä sääntöjä noudatetaan. Tämä ei johda käytännössä uuteen yleiseen poikkeamaan alkuperämaan periaatteesta, vaan ohjeistuksen tarkoituksena on yksinkertaisesti esittää yleispiirteissään, kuinka komissio arvioi tulevaisuudessa sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 3 artiklan 4 6 kohdan nojalla toteutettuja toimia. Ohjeistuksen perusteella jäsenvaltiot voivat tiedottaa alueellaan palveluja tarjoaville palveluntarjoajille, mitä vaatimuksia näiden on noudatettava, jotta heitä vastaan ei ryhdytä toimiin. Voidaan kohtuudella olettaa, että palveluntarjoajat haluavat välttää tällaisen riskin ja mukauttavat palvelunsa vaatimusten mukaisiksi. Niinpä niiden toimien lukumäärä, joihin ryhdytään ja joista ilmoitetaan komissiolle 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan nojalla, vähenee huomattavasti. Jos ohjeistuksen kattamissa tapauksissa palveluntarjoajat kuitenkin päätyvät olemaan noudattamatta kohdemaan sääntöjä ja heitä vastaan ryhdytään toimenpiteisiin, näistä toimenpiteistä on ilmoitettava. Jäsenvaltiot ja palveluntarjoajat tuntevat kuitenkin etukäteen komission kannan. 2) Metodologia a) Luettelo Laaditaan luettelo kansallisista säännöistä, joiden soveltamista jäsenvaltiot haluavat jatkaa, ja toimista, joihin on ryhdytty niiden täytäntöönpanemiseksi. Vaikka 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetaan ainoastaan yksittäisiä "toimia", komission täytyy saada tietää, mitä kansallisia sääntöjä näillä toimilla on tarkoitus panna täytäntöön, voidakseen arvioida niiden kohtuullisuutta. Laajuus: Luetteloon otetaan mukaan ainoastaan ne kansalliset säännöt, jotka eivät johdu EU:n direktiiveistä, ja siinä keskitytään muihin kuin sopimussääntöihin, joita sovelletaan (myös tai yksinomaan) onlinerahoituspalveluihin ja joiden tavoitteena on kuluttajien ja sijoittajien tai yhteiskunnan edun suojaaminen. Kuluttajasopimuksissa olevia sopimussääntöjä ei tarvitse ottaa luetteloon, koska ne eivät kuulu 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun mekanismiin (niitä koskee yleinen poikkeus alkuperämaan periaatteesta). 15

Tämä ohjeistus on myös rajattava muutamalle alueelle, joilla hyväksytään yleisesti, että suuresti erilaiset kansalliset säännökset ovat vakava riski kuluttajansuojan (ml. sijoittajat) kannalta. Tällaisia kansallisia säännöksiä ovat esimerkiksi yhdenmukaistamattomia rahastoja koskevat säännöt, käytännesäännöt ja joihinkin ATS-järjestelmiin sovellettavat säännöt. b) Tietojen keruumenettely Komissio aikoo pyytää jäsenvaltioita toimittamaan kyselylomakkeen avulla seuraavat tiedot: - tietoja säännöksistä (ml. tarvittaessa itsesääntelyyn perustuvat säännökset), joita jäsenvaltion mukaan muista jäsenvaltioista peräisin olevien online-rahoituspalvelujen tarjoajien olisi noudatettava. - toimet (kieltomääräykset, sanktiot, sakot, varoitukset jne.), joita niiden täytäntöönpanossa käytetään. Komissio käyttää luonnollisesti hyväksi muissa yhteyksissä kerättyjä tietoja, esimerkiksi tietovaatimuksia koskevaa luetteloa, joka laadittiin rahoituspalvelujen etämarkkinointia koskevan ehdotuksen yhteydessä. Kyselylomakkeen laatimiseksi komissio haluaa jäsenvaltioilta mm. seuraavia tietoja: i) Rahoituspalveluja (erityisesti sijoituspalveluja) koskevat käytännesäännöt a) Mitä käytännesääntöjä toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan palveluntarjoajan on noudatettava harjoittaessaan online-kaupankäyntiä kuluttajien kanssa? b) Mihin toimiin ryhdytään toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan palveluntarjoajan suhteen, joka ei noudata käytännesääntöjä? ii) Yhdenmukaistamattomat rahastot a) Mitä käytännesääntöjä toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan palveluntarjoajan on noudatettava harjoittaessaan online-kaupankäyntiä kuluttajien kanssa? b) Mitä tietovaatimuksia on täytettävä ennen kuin verkkokaupassa tehdään sopimus kuluttajan kanssa? c) Onko olemassa muita kuin sopimussääntöjä tai markkinointisääntöjä, joita on noudatettava onlinekaupankäynnissä kuluttajan kanssa? d) Mihin toimiin ryhdytään toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan palveluntarjoajan suhteen, joka ei noudata a-, b- tai c-kohdan sääntöjä? 16

iii) Jo toteutetut toimet Komissio pyytää jäsenvaltioita ilmoittamaan toimista, joihin on jo ryhdytty kahden viime vuoden aikana toisista jäsenvaltioista käsin online-rahoituspalveluja tarjonneita palveluntarjoajia vastaan. c) Arvio Komissio antaa ohjeistusta niiden toimien kohtuullisuudesta, joita voidaan toteuttaa toisista jäsenvaltioista peräisin olevia palveluntarjoajia koskevien sääntöjen täytäntöönpanemiseksi yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännössä määrättyjen kriteereiden perusteella. Sen vuoksi komissio arvioi: - eivätkö palveluntuottajan alkuperämaan säännöt suojaa jo suojeltavaa yleistä etua - millaiset täytäntöönpanotoimet olisivat asianmukaiset ja kohtuulliset yleisen edun toteuttamiseksi. d) Tiedotus Komissio julkaisee ohjeistuksen, jolloin palveluntarjoajat tietävän kohtuullisen varmasti, mitä sääntöjä niiden on noudatettava ko. maassa. Komissio tiedottaa myös jäsenvaltioille, jotka haluavat ryhtyä toimenpiteisiin näiden sääntöjen täytäntöönpanemiseksi, mikä komission kanta olisi ilmoituksen yhteydessä. 3) Ohjeistuksen tilapäinen luonne Ohjeistuksella on määrätty aikaraja. Sitä arvioidaan uudestaan vuonna 2003, jolloin tarkistetaan seuraavien seikkojen perusteella, saadaanko rahoituspalvelujen sisämarkkinat luotua vuoteen 2005 mennessä tavoitteen mukaisesti: - siihen mennessä saavutettu kansallisten sääntöjen lähentyminen - aloitteet, joihin on ryhdytty, erityisesti kuluttajien tietoisuuden kannalta. III Esimerkkejä sovellettavan lainsäädännön valintaan liittyvistä ongelmista Käytämme esimerkkinä unionin jäsenvaltiossa A pysyvästi asuvaa kuluttajaa, joka tahtoo ottaa lainan. Hän tutkii kotimaansa markkinat, mutta selvittää yhtä lailla mahdollisuuksia lainan ottamiseen muualla yhteisön alueella toimivasta pankista, joka tarjoaisi hänelle paremmat ehdot. Seuraavassa esitellään kolme vaihtoehtoista tilannetta. 17

TILANNE 1: Maassa A asuva kuluttaja ottaa lainan maassa A toimivasta pankin sivukonttorista, jonka päätoimipaikka on yhteisön alueella maassa B Koska pankki tässä tapauksessa on sivukonttorin perustaessaan sijoittautunut maahan A, se on ilmaissut haluavansa noudattaa maan A lainsäädäntöä niin sopimuksen teossa kuin sitä edeltävissäkin vaiheissa. Todennäköisesti myös sen tarjoamat tuotteet perustuvat kyseisen maan lainsäädäntöön. Osapuolet voisivat sopia, että lainasopimukseen sovelletaan maan B lainsäädäntöä, mutta on hyvin todennäköistä, että tuomioistuin katsoisi tilanteen perustuvan kokonaisuudessaan maan A olosuhteisiin ja että sen vuoksi olisi sovellettava kuluttajan asuinmaan (A) säädöksiä (Rooman yleissopimuksen 3 artiklan 3 kohta). Jos osapuolet eivät muuta sovi, sopimukseen sovelletaan tytäryhtiön sijaintimaan (A) lainsäädäntöä (Rooman yleissopimuksen 4 artiklan 2 kohta). Osapuolet valitsevat hyvin todennäköisesti maan A lainsäädännön sopimuksensa perustaksi. Yhteisön oikeuden mukaan pankilla olisi mahdollisuus halutessaan vastustaa tätä ratkaisua sillä perusteella, että maan A lainsäädännön noudattaminen muodostaisi sijoittautumisvapauden esteen. Ei kuitenkaan ole realistista olettaa, että se tekisi niin. Tavallisesti johonkin maahan sijoittautuva pankkiyritys tekee sen tietoisesti hyväksyen periaatteessa kyseisessä maassa voimassa olevan lainsäädännön. TILANNE 2: Kuluttaja tekee lainasopimuksen maassa B toimivan pankin kanssa, joka ei ole sijoittautunut pysyvästi maahan A mutta tarjoaa maasta B käsin palvelujaan "perinteisen" palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella Tavallisin tapaus on se, jossa pankki lähettää postitse henkilökohtaisia viestejä tai julkaisee maan A talouslehdissä mainoksia. Näihin mainoksiin voi liittyä kuponki, jolla voidaan pyytää lisätietoja, ja/tai palvelunumero, josta niitä voidaan pyytää (joko maasta B tai maasta A, jos pankilla on siellä puhelinpalvelu tai edustusto). - Ennen sopimuksen tekemistä: mainonta, markkinointi ja lisätietojen toimittaminen tapahtuu PVTtilanteessa (palvelujen vapaa tarjonta). Tässä tilanteessa sovellettavat säännöt ovat ne, joihin päädytään voimassa olevien direktiivien (esimerkiksi harhaanjohtavaa mainontaa koskeva direktiivi) ja perustamissopimuksen perusteella. Konkreettinen tilanne on yleensä seuraava. Maa A voi yhdenmukaisten sääntöjen puuttuessa (jos esimerkiksi markkinoinnista tai ennakkotiedoista ei ole sääntöjä) soveltaa omia sääntöjään maasta B olevaan yritykseen yksinomaan sillä edellytyksellä, että nämä säännöt eivät ole syrjiviä, mutta ovat yleisen edun mukaisia, välttämättömiä ja oikeasuhteisia eivätkä ole päällekkäisiä maan B sääntöjen kanssa. Jos pankki katsoo, että jokin maan A säännöistä, joita sitä vaaditaan noudattamaan, ei täytä näitä vaatimuksia, se voi viedä kyseisen säännön soveltamisen tuomioistuimen käsittelyyn. - Kun sopimus on tehty: Rooman yleissopimuksen mukaan osapuolet voivat valita vapaasti sopimukseen sovellettavan lainsäädännön, esimerkiksi maan A, maan B tai jonkin maan C lainsäädännön riippumatta siitä, onko maa C unionin jäsen tai ei (sillä Rooman yleissopimusta sovelletaan maailmanlaajuisesti). Jos sopimus kuitenkin 1) perustuu erityisesti tehtyihin tarjouksiin (postitse) tai kuluttajan asuinvaltiossa (esimerkiksi lehdissä) julkaistuihin mainoksiin JA 2) sopimus on tehty samassa maassa (pankin edustaja on esimerkiksi tullut maahan A allekirjoittamaan lainan myöntämistä koskevat valmisteluasiakirjat, kuten lainatarjouksen), 18

kuluttajaa ei voida estää käyttämästä hyväkseen kyseisen maan lainsäädännön sitovia määräyksiä (jos ne ovat hänelle edullisempia kuin lainan tarjoajan myöntämät), olisipa sopimukseen muutoin sovellettava mitä lainsäädäntöä tahansa (Rooman yleissopimuksen 5 artikla). Jos maa A esimerkiksi tekee sitovaksi säännökseksi kuluttajan mahdollisuuden maksaa laina takaisin etuajassa, sopimuksen on sisällettävä tämä lauseke, vaikka kyseistä mahdollisuutta ei olisikaan maassa, jonka laki on valittu sopimukseen sovellettavaksi. Jos tätä lauseketta ei sopimuksessa ole, tuomioistuin (olettaen, että tämä on maan A tuomioistuin, sillä jos Rooman yleissopimuksen ehdot täyttyvät, täyttyvät myös Brysselin yleissopimuksen 1 ehdot) katsoo, että sopimus on kokonaisuudessaan tai osittain pätemätön. Pankki voisi kiistää tämän velvoitteen, jos se katsoisi, että velvoite rajoittaa perusteettomasti pankin vapautta tarjota palveluja. Rooman yleissopimuksen 5 artiklan soveltamisen seurausten on aina oltava sopusoinnussa yhteisön oikeuden kanssa. Jos Rooman yleissopimuksen kumulatiiviset ehdot eivät täyty, osapuolten valitsemaa lainsäädäntöä sovelletaan sopimukseen kaikilta osin eikä kuluttaja voi vaatia yleisen edun mukaisten oman maansa sääntöjen noudattamista. Näin voi tapahtua esimerkiksi, jos tavallisesti maassa A asuva henkilö ottaa maassa B lomaillessaan sieltä lainan. Tuomioistuin (tässä tapauksessa todennäköisesti maassa B) ei suostuisi soveltamaan kuluttajaan tämän kotimaan sitovia säännöksiä. Vaikka kuluttaja vetoaisi siihen, että pankki on lähestynyt häntä jo maassa A, toinen kriteeri (sopimuksen tekopaikka) ei täyttyisi. TILANNE 3: Maassa A vakituisesti asuva kuluttaja ottaa verkkopalveluna tarjottavan lainan maahan B sijoittautuneesta pankista, joka tarjoaa palvelujaan maassa B olevasta Internet-sivustostaan käsin Tässä tapauksessa pankilla on interaktiivinen Internet-sivusto, joka antaa verkon käyttäjille kaikissa maissa mahdollisuuden tehdä lainasopimus verkossa. Tätä tilannetta koskee sähköisestä kaupankäynnistä annettu direktiivi. - Ennen sopimuksen tekoa: verkkosivujen ei tarvitse vastata maiden A, C, Y tai Z lainsäädäntöä. Ne voivat olla yksinomaan esimerkiksi maan B sääntöjen mukaiset niin mainonnan, myynninedistämisaineiston kuin yleisölle annettavien tietojenkin suhteen. Jos maan A viranomaiset katsovat, että verkkosivut, joihin pääsee maan A alueella, rikkovat sen lainsäädäntöä, viranomaiset voivat toimia vain sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 3 artiklan 4 6 kohdan nojalla (tietenkin 17. tammikuuta 2002 alkaen). Toimenpiteiden, joihin viranomaiset voivat ryhtyä (kiellot, tuomioistuinkäsittely jne.) on vastattava 3 artiklan 4 kohdassa säädettyjä edellytyksiä (tarkoituksena kuluttajan suojeleminen, komissiolle ja maalle B tehtävä ennakkoilmoitus sekä oikeasuhteisuus). - Sopimuksen tekemisen jälkeen ollaan edellä kuvatussa "perinteisessä" PVT-tilanteessa, koska direktiivin liitteeseen sisältyy poikkeus, joka koskee sopimusvelvoitteita kuluttajasopimuksissa. Rooman yleissopimuksen 5 artiklaa sovelletaan, mutta tuloksen on oltava sopusoinnussa yhteisön oikeuden kanssa. Rooman yleissopimuksen kriteerien soveltaminen sähköiseen kauppaan synnyttää useita kysymyksiä. Kriteereissä viitataan alueellisuuden käsitteeseen, jota sähköiseen kaupankäyntiin on vaikea soveltaa. Amsterdamin sopimuksen seurauksena Rooman yleissopimusta, kuten myös Brysselin yleissopimusta (joka 19

muutettiin asetukseksi vuonna 2000), tarkistetaan, jotta siitä tulee varsinainen yhteisön väline. Tässä tänä vuonna alkavassa tarkistusmenettelyssä on varmasti puututtava myös kysymykseen, joka koskee 5 artiklassa säädettyjen kriteereiden riittävyyttä nykyaikaisen sopimustekniikan osalta. PÄÄTELMÄT Ennen sopimuksen tekoa Tilanne 1: Kuluttaja hyötyy asuinjäsenvaltionsa lainsäädännöstä. Tilanne 2: Kuluttaja voi vedota oman maansa sääntöihin ainoastaan jos ne ovat yleisen edun mukaisia, välttämättömiä, oikeasuhteisia jne. Tilanne 3: Kuluttajaan sovelletaan palvelujen tarjoajan kotimaassa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Kuluttajan kotivaltio voi sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 3 artiklan 4-6 kohdan mukaan ryhtyä toimenpiteisiin eräissä tapauksissa. Kun sopimus on tehty Tilanne 1: Kuluttajaa suojaavat hänen asuinjäsenvaltionsa sitovat säädökset. Tilanne 2: Kuluttajaa suojaavat hänen asuinjäsenvaltionsa sitovat säädökset, jos Rooman yleissopimuksen kaksi kumulatiivista ehtoa täyttyvät. Tilanne 3: Kuluttajaa suojaavat hänen asuinjäsenvaltionsa sitovat säädökset, jos Rooman yleissopimuksen kaksi kumulatiivista ehtoa täyttyvät. Epävarmuutta on kuitenkin näiden kriteerien soveltamisesta sähköiseen kaupankäyntiin. 20