Opistotalo, Helsinkisali ke 16.50-18.20 Euroopan kulttuuriperintö Opistotalo, Helsinkisali ke 16.45-18.15 14.9.-12.10.2016 FM Jussi Tuovinen
Luentosarjan ohjelma Käsitelemme ihmiskunnan kulttuurisia aikaansaannoksia, mitä on säilynyt, mitä tuhoutunut, mitä uhkia niihin kohdistuu ja mitä keinoja on kehitetty niiden säilyttämiseksi tulevillekin sukupolville 1. 14.9. Kulttuuriperintö ja sen suojelu kansallisella ja kansainvälisellä tasolla 2. 21.9. UNESCO:n maailmanperintökohteet Euroopassa 3. 5.10. Europa Nostra, Haagin sininen kilpi ja muita kansainvälisiä sopimuksia ja järjestöjä 4. 12.10. Kansalliset kulttuuriperintöjärjestöt ja kulttuuriperintömatkailu Euroopassa
Luentoaineisto Kunkin luennon aineisto ladataan opiston verkkosivulle aina luennon jälkeen Se on pääosin siinä muodossa kuin luennolla on esitetty, mutta mahdolliset korjaus- ja täsmennystarpeet huomioon ottaen Osoite: opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/ Palaute ja erityiset aihe-ehdotukset ovat tervetulleita, sillä aiheissa on runsaasti valinnanvaraa ja valikoima on pakosti fragmentaarinen
Organisoitu kulttuuriperinnön säilyttäminen Kulttuuriperinnön säilöminen ja säilyttäminen ovat olleet jo pitkään osana ihmiskunnan toimintaa joskin usein muiden kuin puhtaasti kulttuuriin liittyvien syiden vuoksi Keskeisiä instituutioita ovat olleet kirjojen ja kirjoitusten säilyttämiseen ja ylläpitoon keskittyvät kirjastot, varsinkin kirjallisiin dokumentteihin ja akteihin keskittyvät arkistot sekä esineisiin ja niihin liittyvään tietoon keskittyvät museot, joskaan näiden rajat eivät aina ole olleet selviä Uudempaa perua ovat kansalliset ja kansainväliset järjestöt ja ohjeisto, jolla pyritään säilyttämään laajempia ulkoilmassa olevia kohteita ja kokonaisuuksia Nykyään näistä käytetään yhteistermiä muistiorganisaatiot
Muistiorganisaatiot Muistiorganisaatioiksi kutsutaan julkisia ja yksityisiä laitoksia, joiden tehtävänä on kulttuuriperinnön ja dokumentoidun informaation säilyttäminen tuleville sukupolville ja saattaminen tutkijoiden sekä muiden tarvitsijoiden käyttöön Ne siis huolehtivat yhteiskunnan muistifunktioista Muistiorganisaatioita ovat erityisesti arkistot, kirjastot ja museot Muistiorganisaatiot myös kokoavat ja säilyttävät eri muodoissa tärkeiden kansallisten aineistojen lisäksi kansainvälisesti merkittäviä tietoaineistoja ja esineitä sekä tuottavat niihin perustuvia palveluita
Arkisto Arkisto tarkoittaa järjestelmää, jonka kohteena ovat kirjoitus-, kuva-, äänite- ja tietokonetuotosten talletus, luettelointi, säilytys, kuljetus ja näiden hallinnointi Sana arkisto on peräisin kreikan käsitteestä arkheion, jolla alun perin tarkoitettiin sekä viranomaista että kaupungintaloa, roomalaiset taas käyttivät käsitettä arca, jolla tarkoitettiin varmaa paikkaa Arkistotoimi vastaa asiakirjojen pitkäaikaisesta säilyttämisestä, ja sen tehtävänä on varmistaa asiakirjojen käytettävyys ja säilyminen, huolehtia asiakirjoihin liittyvästä tietopalvelusta, määritellä asiakirjojen säilytysarvo ja hävittää tarpeeton aineisto
Arkistojen historiaa I Lähes kaikissa luku- ja kirjoitustaidon piiriin tulleissa kulttuureissa tavataan arkistoja Mesopotamiassa sekä yleensä Vähässä-Aasiassa hallitsijat laativat ja säilyttivät verraten seikkaperäisiä selostuksia, jotka koskivat eritoten heidän virkatoimiaan Ensimmäisenä eurooppalaisena arkistona voidaan pitää Ateenan raatihuoneeseen 460 eaa. perustettua lakitekstien arkistoa Roomassa rakennettiin Capitoliumille tabulariumi, johon valtakunnan valtiosopimukset arkistoitiin Valtakunnan finanssihallinnon asiakirjat koottiin puolestaan kaupungissa olevaan Saturnuksen temppeliin Kun Capitolium oli palanut v. 83 eaa., niin Saturnuksen temppelin taakse rakennettiin valtionarkisto (Aerarium Saturini) Keisarikaudella perustettiin vielä keisarillisen palatsin kanslian yhteyteen keskusarkisto (Santuarium Caesaris)
Arkistojen historiaa II Keskiajan alkaessa roomalainen perinne siirtyi kirkolliselle organisaatiolle Sitä vastoin hitaasti kehittyvän maallisen hallinnon arkistot pysyivät pitkään varsin alkeellisina ja vaikeasti hyödynnettävinä Maallisella hallinnolla ei yleensä keskiajalla ollut pysyvää sijoituspaikkaa, vaan hallinto liikkui hallitsijan mukana paikasta toiseen, minkä vuoksi arkistot usein tuhoutuivat tai kärsivät huomattavia vahinkoja Kaarle Suuri perusti omana aikanaan arkistoja samalla kun hän suoritti koulureformia ja muutti yhteiskuntaa aiempaa stabiilimmaksi Kuitenkin vasta 1200- ja 1300-luvuilla syntyivät Ranskassa ja Englannissa ensimmäiset arkistot kuninkaan ja hallinnon asiakirjoista, joita voitiin käyttää tehokkaina referenssilähteinä kun oli esimerkiksi tarve puolustella hallitsijan tekoja, oikeuksia tai omistuksia
Arkistojen historia III Ensimmäinen nykykäsityksen mukainen arkistorakennus rakennettiin Kastilian Salamancaan 1542 Kuitenkin vasta 1700-luvun loppuvaihe toi todellisen vyöryn arkistojen perustamiseen Ranskan vallankumouksen myötä perustettiin maan keskusarkisto Archive National, jonka alaisuuteen tulivat departementtien arkistot Materiaalia oli vallankumouksen myötä suorastaan tulvinut julkiselle vallalle, sillä luostareiden ja feodaaliruhtinaiden yksityisarkistoja oli takavarikoitu todella lukuisasti Sittemmin useimmissa maissa on vakiintunut yksi virallinen valtiollinen arkistolaitos ja useita alueellisia ja paikallisia julkisia arkistoja, joita ohjataan omalla lainsäädännöllään Lisäksi monet yhtiöt, yhdistykset ja muut yhteisöt pitävät yllä omia arkistojaan
Arkistot Suomessa ja Ruotsissa Suomessa arkistojen historia alkaa jo keskiajalla, sillä alueelle juurtuneen hengellisen ja maallisen vallan vakiintuminen merkitsi myös asiakirjamateriaalin syntyä Suomen ollessa osa Ruotsia tärkeimmät asiakirjat koottiin Ruotsin valtionarkistoon eli Riksarkivetiin (RA), joka on Ruotsin vanhimpia hallintoyksiköitä ja jolla on juuret keskiaikaan ja 1500-luvulle saakka kuninkaan kanslian muodossa Valtakunnankansleri Axel Oxenstierna järjesti arkiston olot 18.10.1618 säätämällään kansliajärjestyksellä, jossa hän määräsi, miten "vanha kanslia" (det gamla kansliet), eli nykyinen Riksarkivet, piti olla organisoitu Aluksi Riksarkivetin työalue oli vain kuninkaallisen kanslian hoitaminen, mutta 1800-luvun lopulla Riksarkivet sai uusia tehtäviä, muidenkin viranomaisten arkistonhoitoa
Kansallisarkisto 200 vuotta Haminan rauhan jälkeen Venäjän osaksi siirtynyt autonominen Suomen suuriruhtinaskunta tarvitsi uudet korkeimmat hallintoelimet ja sellaisiksi perustettiin kenraalikuvernöörin virka jo 1808 ja keisarillinen hallituskonselji Porvoon valtiopäivien päätöksellä 1809 Jälkimmäisen nimi muuttui 1816 Keisarilliseksi senaatiksi ja silloin sen yhteyteen perustettiin myös oma arkisto, mitä voidaan pitää nykyisen Kansallisarkiston ja koko Suomen arkistolaitoksen alkuna Vähitellen senaatin arkistosta muodostui Suomen keskusarkisto Vuonna 1844 arkiston hoito annettiin historiantutkijan koulutuksen saaneelle henkilölle Arkisto avattiin yleisön käyttöön 1859 ja kymmenen vuotta myöhemmin se sai Valtionarkiston nimen Vuonna 1994 Valtionarkisto vaihtoi nimensä Kansallisarkistoksi, mutta historiallisista syistä ruotsiksi se on edelleen Riksarkivet eikä Nationalarkivet
Kirjasto Kirjasto on kirjojen, käsikirjoitusten, karttojen, äänitteiden, kausijulkaisujen tai muiden sellaisten dokumenttien järjestetty kokoelma, paikka, jossa tätä kokoelmaa säilytetään ja organisaatio, joka ylläpitää kokoelmaa ja tarjoaa siihen perustuvia palveluita kuten lainauspalveluita, tietopalvelua tai vastaavia Nykyään kirjastojen kokoelmat muodostuvat sekä painetuista että verkossa julkaistuista tai jaettavista aineistoista Kirjastoja on niin julkisia, yksityisiä kuin varsinkin erilaisten opetus- ja tutkimuslaitosten yhteydessä olevia, ja historiallisesti erityisesti kirkkojen, luostareiden ja yliopistojen kirjastoilla on ollut merkittävä rooli tieteen kehittymisessä ja kulttuurin ja sivistyksen leviämisessä Nykyään erityisesti julkista kirjastolaitosta pidetään merkittävänä osana modernia hyvinvointiyhteiskuntaa sen sivistyksellisten palveluiden tarjoajana
Kirjastojen historiaa I Ensimmäiset kirjastot koostuivat sumerilaisista teksteistä, jotka oli tallennettu savitauluille ja sisälsivät useimmiten sopimustekstejä, hallinnollisia asiakirjoja sekä oikeuden päätöksiä Aleksandrian kuuluisa kirjasto oli antiikin ajan suuri kirjasto, jossa oli arvioiden mukaan 700 000 900 000 kirjakääröä Kirjasto sijaitsi Egyptissä Aleksandrian kaupungissa kaupungin Museionin eli muusain temppelin yhteydessä Se perustettiin 300-luvulla eaa. Ptolemaios I:n hallitusaikana ja sen kokosi ja organisoi Demetrios Faleronlainen Legendojen mukaan koko kirjasto tuhoutui tulipalossa Julius Caesarin vallatessa kaupungin 47 48 eaa, mutta nykyisen käsityksen mukaan kirjasto tuhoutui vasta useassa vaiheessa vuoteen 640 mennessä Vuonna 2002 Aleksandriaan rakennettiin uusi kirjasto- ja museorakennus, Bibliotheca Alexandrina, joka kunnioittaa vanhan kirjaston muistoa
Aleksandrian vanha ja uusi kirjasto
Luostari- ja yliopistokirjastojen synty Luostareihin on jo varhaisista vaiheista lähtien alettu kerätä pyhiä kirjoja ja kirjoituksia sekä vähitellen myös muutakin pääosin uskonnollista materiaalia Vanhimpana luostarikirjastona voidaan pidään Pyhän Katariinan luostaria Siinain niemimaalla, joka perustettiin jo Konstantinus Suuren aikana 300-luvulla, mutta jota varsinkin keisari Justinianuksen aikana alettiin rakentaa 500-luvulla Siellä on edelleen maailman toiseksi merkittävin varhaisten kristillisten kirjoitusten kokoelma Vatikaanin kirjaston jälkeen Maailman vanhin yliopistokirjasto on Al-Qarawiyyin kirjasto Marokon kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Fèsissä Se perustettiin vuonna 1157 Marinidien dynastian aikaan osaksi maailman vanhinta vuodesta 859 toiminutta Al-Karaouinen yliopistoa Euroopan yliopistojen yhteyteen muodostui alusta pitäen myös kirjastot
Kirjastot Suomessa Suomen ensimmäinen yleinen lainakirjasto oli vuonna 1794 Vaasan Luku-seuran kirjasto, joka lainasi kaikille kaupunkilaisille eikä vain osakkailleen Jo 1600-luvulta alkaen lukuseurat yleistyivät eri puolilla Suomea ja isoimmissa kaupungeissa oli maksullisia lainakirjastoja 1800-luvun puolivälissä sivistyneistö ja ylioppilaat alkoivat perustaa kirjastoja suomenkieliselle rahvaalle sivistysaatteen ja kansallisen heräämisen innoittamina, myöhemmin myös työväenliike Nämä lähinnä alimmille kansanluokille tarkoitetut kansankirjastot muutettiin 1900-luvun alussa koko kansalle suunnatuiksi Amerikan esikuvien mukaisesti Vuonna 1921 alettiin maksaa kirjastoille valtionapua Suomen varhaisimmat kirjakokoelmat olivat kirkkojen ja luostarien Turun akatemian kirjasto perustettiin vuonna 1640
Kansalliskirjastot Useimmissa maissa on kansalliskirjasto, jonka tehtävänä on pitää yllä kansallisbibliografiaa ja koota säilytettäväksi kaikki maassa julkaistu kirjallisuus, musiikki yms Niillä on tätä varten vapaakappaleoikeus, eli kirjapainojen ja muiden valmistajien tulee luovuttaa maksutta kappaleita kutakin tuotettua teosta kansalliskirjastolle Suomessa Kansalliskirjasto toimii Helsingin yliopiston erillislaitoksena Huomattavimpia kansalliskirjastoja ovat Ranskan kansalliskirjasto (Bibliothèque nationale de France), Yhdysvaltain kongressin kirjasto (Library of Congress), Ison-Britannian The British Library, Venäjän valtionkirjasto (Rossijskaja gosudarstvennaja biblioteka) ja Kiinan kansalliskirjasto Helsingin yliopiston kirjaston nimi vaihtui Kansalliskirjastoksi 1.8.2006 samalla, kun kirjaston toimialaa laajennettiin
Museo Museo on Kansainvälisen museoneuvoston ICOM:n määritelmän mukaan pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle ja joka tutkimusta ja opetusta edistääkseen ja mielihyvää tuottaakseen hankkii, säilyttää, tutkii, käyttää tiedonvälitykseen ja pitää näytteillä aineellisia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään Museo on laitos, johon on järjestelmällisesti kerätty taidetta, kulttuurihistoriaa, luonnontiedettä koskevaa aineistoa Aineistoa on yleensä esillä erilaisissa näyttelyissä Museoiden esine- ja taidekokoelmat ovat pääsääntöisesti huomattavasti laajemmat kuin esillä olevien esineiden tai taiteen määrä antaisi olettaa Usein museoissa tehdään myös tutkimustyötä ja museoilla ja eri alojen asiantuntijoilla on tutkimuksellista yhteistyötä
Museohistoriaa Sana museo juontuu kreikkalaisesta sanasta museion, joka tarkoitti yhdeksälle muusalle omistettua paikkaa Museion oli ensisijaisesti koulu tai tutkimuslaitos, ja tällaisia tieteellisiä keskuksia perustettiin erityisesti helleenisellä ja hellenistisellä kaudella Nykyaikainen museokäsite syntyi 1700-luvun loppupuolella ja 1800- luvun alussa, kun tiede alkoi erikoistua yhä suppeammille aloille ja postitivistinen tieteenfilosofia korostaa kokemuksin ja havainnoin kerättyä analyyttistä tietoa Tämän seurauksena myös museoiden esinekokoelmat nostettiin tärkeiksi tieteellisen havainnoin kohteiksi Valistuksen ja kansallisromantiikan hengessä museoille annettiin sivistyksellisiä ja myös oman maan historiaa, taidetta ja kulttuuria korostavia tehtäviä
Kansallismuseo Monilla valtioilla on kansallismuseo tai muu keskeinen museo, jossa esitellään maan kulttuuria ja historiaa Kiinnostavasti Ruotsin keskeisin kulttuurimuseo Tukholman Djurgårdenissa on nimeltään Nordiska museet eli Pohjoismainen museo, mutta sisällöllisesti se nimestään huolimatta keskittyy ennen kaikkea Ruotsin omaan kulttuurihistoriaan Suomen kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta nykypäivään esinekulttuurin avulla Kansallismuseo on osa opetus- ja kulttuuriministeriön alaista Museovirastoa Kansallismuseo toimii valtakunnallisena kulttuurihistorian museona, johon kuuluu päämuseon lisäksi 11 muuta museota ympäri maata Kansallismuseolla on noin puolen miljoonan esineen kokoelmat, joista vastaavat museon kokoelma- ja tutkimusyksikkö sekä Kokoelmakeskus
Museovirasto Museovirasto on Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijavirasto, joka tutkii, säilyttää ja hoitaa suomalaista esineellistä kulttuuriperintöä ja kulttuuriympäristöä, rakennusperintöä, muinaisjäännöksiä ja kulttuurillisesti merkittävää esineistöä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa Lisäksi se tarjoaa alaa koskevia palveluita Museovirasto toimii budjettivaroilla Osa määrärahoista suunnataan erilaisiin avustuksiin kuten kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnossapitoon Viraston toimenkuvaan kuuluu myös tilastotietojen kokoaminen Suomen museoista sekä lupien myöntäminen muinaisjäännösten tutkimukseen ja osassa kulttuuriesineiden maastavientiä
Museoiden järjestäytyminen Museoiden järjestäytynyt kansainvälinen yhteistyö käynnistyi 1922, kun Kansainliiton International Committee on Intellectual Cooperation perusti Kansainvälisen museotoimiston Se lakkautettiin 1946, jolloin perustettiin Kansainvälinen museoneuvosto ICOM, joka on hallituksista riippumaton järjestö ja jonka keskeisinä tehtävinä on tarjota kaikille museoalan ammattilaisille mahdollisuuden osallistua luonnon ja kulttuuriperinnön säilymistä koskevaan päätöksentekoon ja vahvistaa museoiden asemaa ICOMin yleiskokous kokoontuu joka kolmas vuosi päättämään järjestön toimintalinjoista ja valitsemaan hallintoelimet Järjestön työskentelyn pohjalla on n. 30 kansainvälistä komiteaa ICOMin aloitteesta on vuodesta 1978 vietetty 18.5. Kansainvälistä museopäivää
Unesco ja kulttuuriperintö Unesco eli Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (engl. United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization) on yksi Yhdistyneiden kansakuntien itsenäisistä erityisjärjestöistä, jonka tarkoituksena on kasvatuksen, tieteen ja kulttuurin avulla edistää rauhaa ja kansojenvälistä yhteistyötä Se perustettiin 16.11.1945, ja siihen kuuluu nykyään 195 jäsenmaata Perussääntönsä mukaisesti Unescon tehtävänä on myötävaikuttaa rauhan rakentamiseen, köyhyyden vähentämiseen, kestävään kehitykseen ja kulttuurienväliseen dialogiin edistämällä kansojen välistä yhteistyötä kasvatuksen, tieteen, kulttuurin ja viestinnän avulla Unescon kulttuurijaoston toimialaan kuuluvat muun muassa museot, monumentit ja kiinteät muinaisjäännökset Unesco on antanut neljä kulttuuriperintöä koskevaa yleissopimusta, joista tunnetuin on maailmanperintösopimus, jonka tavoitteena on turvata keskeisen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyminen
Maailmanperintöluettelo Unesco on vuodesta 1972 ylläpitänyt maailmanperintöluetteloa, jonka keskeisenä lähtökohtana on huoli maailman uhanalaisen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymisestä tuleville sukupolville Sopimuksen tavoitteena on eri kansakuntien ainutlaatuisen perinnön arvostuksen lisääminen ja sitä koskevan tiedon levittäminen Maailmanperintöluetteloon pääseminen edellyttää kulttuuriperintökohteelta, että se on inhimillisen luovuuden mestariteos tai poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista Luonnonperintökohde voi kertoa maapallon historian tärkeästä kehitysvaiheesta tai olla esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta Se voi edustaa poikkeuksellisen kaunista maisemaa tai olla uhanalaisen eläinlajin tyyssija
Suomen maailmanperintökohteet Elokuussa 2015 maailmanperintöluettelossa oli 1 031 kohdetta, joista 802 on kulttuurikohteita, 197 luontokohteita ja 32 yhdistettyä kohdetta Suomessa on seitsemän maailmanperintökohdetta, joista kuusi on kulttuuriperintökohteita ja yksi luonnonperintökohde 1. Suomenlinna (liitettiin maailmanperintöluetteloon 1991) 2. Vanha Rauma (1991) 3. Petäjäveden vanha kirkko (1994) 4. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996) 5. Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue (1999) 6. Struven ketju (2005) 7. Merenkurkun saaristo (2006)
Suomenlinna Suomenlinna (ruots. Sveaborg) on Helsingin edustalla sijaitseva merilinnoitus Historiallisena muistomerkkinä ja nähtävyytenä sen kulttuurillinen arvo on merkittävä, ja se on vahva osa Helsingin identiteettiä Suomenlinnan rakennustyöt aloitettiin 1748 ja se tunnettiin vuoteen 1918 asti ruotsinkielisen nimensä Sveaborg mukaan Viaporina Unesco otti Suomenlinnan maailmanperintöluetteloonsa 1991 erityisen hyvin säilyneenä monipuolisena linnakeyhdyskuntana, jossa on kerrostumia kolmelta eli aikakaudelta eli ruotsalaiselta, venäläiseltä ja suomalaiselta kaudelta Suomenlinna sai Europa Nostra -palkinnon asiantuntevasta ja tasokkaasta restaurointityöstä vuonna 1999 Samana vuonna Uudenmaan liiton maakuntahallitus valitsi Suomenlinnan vuoden uusmaalaiseksi kyläksi
Vanha Rauma Vanha Rauma on Pohjoismaiden laajin, yhtenäisin ja parhaiten säilynyt vanha puukaupunkialue, jonka asemakaava periytyy jo keskiajalta Vanha Rauma valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 ja se on myös yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä Vanha Rauma on vilkas kaupankäynnin keskus, jonka katukuvaa värittävät useat pikkuliikkeet sekä kahvilat ja ravintolat Alue on Rauman tunnetuin ja merkittävin matkailunähtävyys, joka on Unescon maailmanperintöasemansa vuoksi myös ulkomaisten turistien suosiossa Se kilpaili aikoinaan kovasti Porvoon kanssa siitä, kumpi saa maailmanperintöstatuksen, mutta Rauman katsottiin säilyneen alkuperäisempänä ja tyylipuhtaampana, vaikka epäilyjä aluepolitiikastakin esitettiin
Petäjäveden vanha kirkko Petäjäveden vanha kirkko on vuosina 1763 1764 rakennettu puukirkko Petäjävedellä Keski-Suomessa Siihen liittyy vuonna 1821 rakennettu kellotorni Kirkko jäi käytöstä vuonna 1879, kun vuonna 1867 itsenäistyneen seurakunnan uusi kirkko valmistui Petäjäveden nykyiseen keskustaajamaan Vanha kirkko on säilyttänyt alkuperäisen ulkoasunsa ja sisustuksensa poikkeuksellisen hyvin Se on nykyään suosittu vihkikirkko, ja kesäsunnuntaisin siellä pidetään jumalanpalveluksia Kirkko kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon kansanomaisen suomalaisen kirkkoarkkitehtuurin tyylipuhtaana edustajana
Verlan tehdasmiljöö Verla on ruukkikylä entisen Jaalan kunnan alueella Kouvolassa Pohjois-Kymenlaaksossa, noin 30 kilometriä kaupungin keskustasta Ensimmäinen puuhiomo valmistui 1872, mikä kuitenkin paloi jo 1874, samoin seuraava 1882 valmistunut hiomo 1892 Kolmas ja sittemmin säilynyt tiilinen hiomorakennus valmistui 1893 ja edustaa hyvin aikakautensa teollisuusarkkitehtuuria Nykyisin Verlan tehdas toimii puunjalostusteollisuuden tehdasmuseona (per. 1972), joka on säilytetty juuri sellaisessa asussa kun tehdas oli sen toiminnan lakatessa 1964 Koska tehdas oli pieni ja syrjäinen, sitä ei juuri modernisoitu, minkä vuoksi se on säilynyt hyvin aikakautensa edustajana ja mikä oli keskeinen syy sille, että se hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1996 Maailmanperintökohteeseen ja sen suojavyöhykkeeseen kuuluu tehdasalueen lisäksi muun muassa työntekijöiden asuntoja
Sammallahdenmäki Sammallahdenmäen pronssikautiset röykkiöhaudat ovat Satakunnassa Raumalla Kivikylässä sijaitseva muinaisjäännösalue, joka hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon 1.12.1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena Sammallahdenmäen röykkiöalue on Suomen ja Pohjoismaiden edustavin läntisen pronssikulttuurin kohde Muinaisjäännösalue on kokonaisuudessaan seitsemän eri yksityisen maanomistajan omistuksessa Noin kilometrin läpimittaisella kallioalueella sijaitsee 36 kivistä koottua hautaröykkiötä, joista suurin osa on isoja hiidenkiukaita tai matalia kehäröykkiöitä Tunnetuimmat röykkiöt ovat kuitenkin laakea suuri nelikulmainen latomus, jota kutsutaan Kirkonlaattiaksi, sekä pitkä ja korkea vallimuodostelma Huilun pitkä raunio
Struven ketju Struven ketju on kymmenen maan läpi kulkeva kolmiomittausketju Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä Ketjun tarkoitus oli selvittää maapallon tarkka koko ja muoto Se muodostui 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä nykyisten Norjan, Ruotsin, Suomen, Venäjän, Viron, Latvian, Liettuan, Valko- Venäjän, Moldovan ja Ukrainan alueella Perustamisvaiheessa ketju kulki vain kahden maan eli Venäjän ja Ruotsin alueella Mittaukset kestivät 40 vuotta ja ne saatiin päätökseen vuonna 1855 Ketjussa on yhteensä 265 pistettä, joista 34 parhaiten säilynyttä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkainta on valittu suojeltaviksi Unescon maailmanperintöluetteloon
Struven ketju II Nimensä ketju on saanut baltiansaksalaisen matemaatikon ja tähtitieteen professorin Friedrich Georg Wilhelm von Struven mukaan Hän suunnitteli maapallon koon ja muodon selvittämiseksi tarkemman kolmiomittausketjun kuin ranskalainen matemaatikko ja tiedemies Pierre-Louis Moreau de Maupertuis, joka oli osoittanut 1736 Tornionjokilaaksoon tekemällään tutkimusmatkalla, että maapallo on navoiltaan litistynyt https://fi.wikipedia.org/wiki/struven_ketju
Merenkurkku ja Höga kusten Merenkurkku Höga kusten on kaksiosainen Unescon maailmanperintöluettelon kohde Siihen kuuluu Merenkurkun saaristo Suomen länsirannikolla Vaasan lähistöllä, ja Höga kustenin rannikko sitä vastapäätä Ruotsin puolella Uloimmilta saarilta on matkaa Ruotsiin vain 25 kilometriä Höga kusten hyväksyttiin maailmanperintökohteeksi vuonna 2000, Merenkurkun saaristo liitettiin kohteeseen vuonna 2006 Alueen pinta-ala on 3 370 neliökilometriä, josta Ruotsin puolella on 140 000 ha ja Suomen puolella 194 400 ha Luonto on alueella jatkuvassa muutostilassa, sillä maankuori palautuu jäämassojen painosta edelleen Maankohoaminen rannikolla on 9 mm vuodessa
Merenkurkku II Merenkurkun maailmanperintökohteen valintakriteerinä on erityisesti poikkeukselliset geologiset arvot, sillä lahden molemmin puolin maankohoaminen on nopeampaa kuin missään muualla maailmassa Merenkurkun saariston 5600 saarta koostuu monista jääkauden jättämistä rakenteista kuten De Geermoreeneista